Patronin Hoitokirja

[Emmy]

One month ♥
26.2.13



Emmy & Patron 13HM

[Emmy]

Leikkipäivä
3.3.13

Istuin karsinan nurkassa. Vieressäni oli tumma poni joka mutusteli päiväheiniään. Aina välillä Patron nosti päänsä heinäkasasta ja tuli luokseni kerjäämään paijauksia. Sunnuntaipäivän hälinää kuului käytäviltä ja suurin osa hoitajista oli lähdössä jonnekin.
-Pyydetäänkö Emmyä mukaan? Kuulin Salman äänen sanovan.
-Onkse ees tallilla, eiks sil ollu vielä lomaa? Vastasi toinen ääni, joka kuului Tarulle.

Parivaljakko pysähtyi Patronin karsinan eteen. Olisin toki voinut ilmoittautua paikalla olevaksi, mutta oli hauskempaa kuunnella mitä kaksikko päätti tehdä.
-Kyllä mä ainaki näin sen ja onhan Emmyn auto tuolla pihassa. Huikkasi ohikulkeva Loviisa.
-Jaa, no missähän se plikka sitten piileksii ku Patroninkaa karsinssa se ei oo.. Taru jatkoi miettimistä.
Hihitin karsinassa hiljaa itsekseni ja mietin, josko pitäisi päästää tytöt kärsimyksistä. Siinä vaiheessa kun Salma ehdotti että katsottaisiin hoitajien tilasta, päätin säästää tytöt vaivalta ja nousin seisomaan.
-Moi! hihkaisin
-Emmy! Siellä sä sittenkin olit, senkin kiusankappale! Salma huudahti ja Patron kohotti päänsä äkillisen kovasta äänestä.
Silitin Patronin turpaa ja avasin karsinan oven.
-ni mihin te halusitte mua pyytää mukaan?
-aateltiin mennä maneesiin ratsastamaan ilman satulaa. Taru vastasi.
-No tokihan minä tulen ! Sanoin iloisesti hymyillen.
-No kiva, mä oon jo harjannut Bonnien, joten enää tarvii suitset. Salma sanoi ja lähdimme yhdessä satulahuoneelle päin.

Tuossa tuokiossa hevoset olivat lähtövalmiina ja talutettu maneesiin. Taru ja Salma olivat rakentaneet sinne pujotteluradan ja pari matalaa estettä.
-Ajateltiin että voitaisiin tehä vähän temppuja. Salma tuumasi samalla kun yritti päästä Bonnien kyytiin.
Itse ponkaisin ketterästi Patronin matalaan selkään ja tuossa tuokiossa myös Taru ja Loviisa olivat päässeet ratsujensa kyytiin. Myös Ilu ja Jenny olivat liittyneet seuraamme. Viimein myös Salma sai pungerrettua itsensä hieman hermostuneen Bonnien kyytiin.

-Hop Patron! Vauhtia, kyllä me ehitään! Kannustin Patronia.
Viiletimme esteen yli ja saavuimme pujotteluradalle. Pujottelimme tötsät mahdollisimman nopeasti ja saavuimme maaliin lähettämään Ilun ja Pellan matkaan.

Pelasimme viestiä ja harmiksemme toinen joukkue, Salma, Loviisa ja Jenny, olivat johdolla. Ilu kuitenkin kiri ketterän Pellan kanssa Jennyä ja Almaa ja tuli ennen heitä lähettämään Tarun ja Humun matkaan. Kisa oli tiukka. Taru ja Humu vastaan Loviisa ja pikkuinen Pampuja. Ketterä Pampula selvitti pujottelun hyvin, mutta Humu oli nopeampi esteillä. Lopulta Humu ja Taru veivät voiton kuitenkin turpakarvan mitalla.
-JEEEE !! Hurrasimme ja nauroimme.
-Hyvä kisa vaikka hävisimmekin! Salma sanoi ja hymyili. –Jäähdytellään hevoset, ne on aika hikisiä..

Ravailimme hieman ja kävelimme sitten pitkät loppukäynnit. Taluttelimme hevoset talliin omiin karsinoihinsa. Hoidin Patronin ja hain sille fleecen, jottei pojan olisi kylmä.
Keräännyimme porukalla vielä taukohuoneeseen rupattelemaan.

Emmy & Patron 14HM

[Emmy]

Peltorallia
7.3.13

Patronin kanssa ralliteltiin kevyesti pellolla ilman satulaa. Poni oli kovin innoissaan ja spurttaili iloisesti. Ratsastuksen jälkeen talutin tyytyväisen ponin talliin.

Emmy & Patron 15HM !

[Emmy]

Patronille uusi hoitokirjan kansi kun kyllästyin tohon vanhaan :'D

[Emmy]

Rennosti kotiin
10.3.13

Päivä oli jälleen kaunis ja puolipilvinen. Viikonloppumielellä olin tullut Sunnuntaina tallille. Tuttuun tapaan käytävillä pörräsi taas paljon hoitajia lähdössä kuka minnekin. Itse sujahdin yläkertaan ja heitin kassini kaappiini. Kaivoin toisesta kassista muutamia tavaroita. Läheisestä hevostarvikeliikkeestä oli nimittäin tarttunut Patronille mukaan oma enkkuviltti ja Cassielin tummansiniset pintelit, jotka olivat olleet alennuksessa. Alekorista olin myös kaivanut lampaankarvaisen turpapehmusteen ja itselleni olin löytänyt sukat ja hyvin tavallisen tylsän sinisen kouluraipan, nämäkin niin ikään alennuksesta. Lajittelin uusia tavaroita kaappiin ja päätin lopulta ottaa kaikki tänään käyttöön. Viltin voisi heittää ratsastuksen jälkeen lämmittämään Patronin peppua, ulkona oli kuitenkin melko kylmä.

Satulahuoneessa ei ollut yllättäen ketään kun hain Patronin riimua. Kipaisinkin ovesta pihalle ja lähdin talsimaan takatarhalle. Vain Patron, Hype ja Gitta olivat tarhassa. Avasin portin ja luikahdin sisään.
-Moi muru. Tervehdin Patronia, joka tallusteli luokseni.
–Mitä kuuluu..? Ostin sulle vähän juttuja. Lepertelin ponille ja paijasin sen päätä. Patron laski kauniin päänsä syliini ja pukkasi minua hellästi.
Otin riimun ja pujotin sen Patronin päähän. –Tulehan, mennään.

Talliin päästyämme, vein Patronin karsinaan ja otin siltä loimen pois. Patron ravisteli voimakkaasti, maiskutteli ja tunki sitten pänäsä heinäkasaan. Naurahdin hölmölle ponille ja poistuin viemään loimea kuivaushuoneeseen.
Satulahuoneeseen päästyäni, kiinnitin pehmusteen Patron suitsiin. Se oli kivan näköinen. Sivelin sormillani nahkaista sileää otsapantaa ja mietin, josko jostain löytyisi suht halvalla Patronille myös uusi kiva otsapanta. Ajatukset taas harhautuivat valtavaan tavaravuoreen, mutta lompakon saldo palautti ne nopeasti takaisin maankamaralle.
Hymähdin ja keräsin Patronin suitset, satulan, harjat ja takasuojat käsivarsilleni. Etusiin ajattelin laittaa uudet pintelit.

Käärin pinteleitä Patronin jalkoihin ja Taru ilmestyi oven taakse puhua pulputtamaan. Kuuntelin ja myötäilin samlla kun laitoin pinteleitä.
-..nii mitä aattelit tänää tehä, selvästi oot johonkii lähössä mutta mihin? Taru lopetti.
-Ajattelin vääntää koulua maneesissa. Sanoin ja suoristin selkäni. –Oliko siellä ketään?
-Daniel on siellä Topin kanssa, mutta en tiiä kuinka kauan. Taru vasatsi ja hierosteki leukaansa.
-Mä kuitenkin jo ratsastin Humun ja mulla on kamera matkassa, joten voisin tulla kuvaamaan jos haluut!? Taru innostui ja hymyili.
-Joo se sopii, kiva saada vähän kuvia meistä! vastasin ja kumarruin käärimään takasuojat Patronin jalkoihin.

Talutin Patronin maneesiin edelleen papattava Taru vierelläni. Menimme sisään ja näin Danielin ja Topin liitelemässä maneesin hiekalla.
-Sopiiko mukaan? Huikkasin maneesin laidalta.
-Toki vain! Daniel huikkasi takaisin.
Avasin portin ja talutin Patronin sisään. Vein ponin keskelle ja säädin jalustemet sekä vyön. Taru auttoi roikkumalla toiselta puolelta kun kiipesin selkään. Painoin pohkeeni kevyesti Patronin kylkiin ja lähdin kävelemään alkukäyntejä Tarun kiivetessä katsomoon.

Patron tuntui mukavalta ja pehmeältä. Se käveli reippaasti ja katseli aktiivisesti ympäriltä. Itsekin piristyin kun heppa tuntui tyytyväiseltä. Seurasin kun Daniel ratsasti taitavasti Topia. Pian poika löysäsi ruunan ohjat ja taputti sitä kaulalle.
Hymähdin itsekseni ja aloin puolestani keräillä Patronin ohjia. Aloittelin ratsastuksen herättelevillä taivutuksilla, siirtymisillä ja ympyröillä. Patron tuntui niin hyvältä, että siirryin pian raviin treenaamaan. Patron ravasi alkuun melko selättömästi, joten yritin keskittyä siihen että Patron käyttäisi enemmän takajalkojaan ja selkäänsä.
Nyt Patron jotenkin muuttui ja alkoi juosta alta, en saanut ruunaan oikein mitään kuunnollista kontaktia ja Patron ei halunnut keskittyä. Hengitin kuitenkin syvään ja istuin rauhassa alas, rauhoitin käden ja istunnan. Ratsastin pohkeella hieman eteen.

Ja sitten! Sitten Patron rauhottui, se alkoi toimia, hetken, pienen hetken Patron kulki allani kootusti, kauniisti ja selkää käyttäen. Kaikki toimi meidän välillä ja Patron kuunteli minua ja apujani. Tätä kesti ehkä puoli kierrosta, mutta se palkitisi ja antoi intoa jatkaa eteenpäni.

Painoin vasemman pohkeeni Patronin kylkeen ja nostin laukan. Patron kohotti päätään ja nosti hyvän, tasaisen ja reippaan laukan. Ratsastin pääty-ympyrälle ja ratsastin laukkaa pyöreämmäksi. Patron kokosi hyvin itseään ja alkoi taas työskennellä takajaloillaan ja selällään. Tunsin taas kuinka hevonen toimi. Laukkasin takaisin uralle ja tein toiseen päätyyn uuden ympyrän. Tein taas kokoamisen ja Patron kuunteli. Olin tyytyväinen, joten taputin ruunaa ja hidastin käyntiin.
Kävelin kierroksen puolipitkin ohjin, vaihdoin suuntaa ja nostin uuden laukan.

Toisen kierroksen laukat eivät sujuneet ihan niin hyvin kuin edellisen, mutta sain kyllä pari hyvääkin pätkää ja tyytyväisenä lopetin loppuravein ravaten Patronia eteen alas. Patron oli myös tyytyväinen ja venytti kaulaansa. Taputin ponia ja löysäsin ohjat.

-Taru! Tuo se viltti ja mun takki ni meen maastoon käpsyttelemään loppukäynnit. Huikkasin katsomoon.
Taru kipitti paikalle kamera heiluen vasemmassa ranteessa tuoden vilttini ja tummansinisen tallitakkini.
-Kiitti. Sanoin ja nousin jalustimien varaan, jotta Taru sai pujotettua upouuden enkkuviltin pyllyni alle.
Suoristelimme viltin ja vetäisin takkini vetoketjun kiinni.
-Olen kymmenen minuuttia. Sanoin Tarulle ja ratsastin portista ja maneesista ulos.

Ulkona oli ihanan kirkas ja aurinkoinen sää, pilvet olivat väistyneet enemmän auringon tieltä ja kauniit kevätauringon säteet ulottivat lämpöään joka puolelle. Hieman kireämpi pakkanen nipisteli poskiani, kun ratsastin maastopolulle. Metsässä oli ihanan hiljaista. Kuului vain linnun hiljainen sirkutus ja Patronin pörinä. Jostain kaukaa kuului satunnainen hevosen hirnahdus.
Nojasin taaksepäin ja liutuin kättäni pitikin Patronin viltin peittämää peppua. Suoristauduin ja kumarruin taputtamaan ponia.
-Olit superhieno tänään. Kuiskasin Patronin korvaan.
Suoristin selkäni ja nostin katseeni polkuun.

Viiden minuutin kävelyn jälkeen käännyimme takaisin tallille. Nousin pihassa selästä ja talutin tyytyväisen oloisen ponin talliin omaan karsinaan.
Taittelin viltin ja laskostin sen siististi karsinan edessä olevalle puomille. Nostin satulan telineeseen ja riisuin Patronilta vielä suitset.
-Pusu! sanoin ja pussasin Patronia. Naurahdin ja aloin käärimään pinteleitä Patronin jalosita pois. Viimeiseksi vielä irroitin takasuojat ja sipaisin Patronia harjalla. Tarkistin vielä, ettei ruunan kavioihin ollut tartunut painavia kiviä tai muuta moskaa.
-Tuon sulle vielä loimen.. mutisin ja keräilin harjat, satulan ja suitset käsivarsilleni ja kuskasin ne satulahuoneeseen.
-Menikö ratsastus hyvin? Kysyi pöydän ääressä istuskeleva Daniel.
-Joo tosi hyvin itseasiassa. Vastasin ja nostin Patronin satulan telineeseen. Vein suitset naulakkoon ja harjat paikalleen.
-Patron oli tosi kiva. Jatkoin vielä Danielille. –Teilläki näytti menevän Topin kanssa kivasti.
-Noo siinähän tuo. Poika sanoi ja virnisti.
Hymähdin ja lähdin takaisin Patronin karsinalle vaaleansininen fleeceloimi käsivarsillani.

Patron oli löytänyt uudestaan heinäkasalleen ja se mutusteli tyytyväisenä korsia kun laitoin sille loimea. Tarkistin vielä että Patronilla oli vettä saatavilla ja lähdin sitten viemään enkuvilttiä ja pinteleitä sekä kypärääni ja raippaa kaappiini. Portaissa minua vastaan tuli Ilu, jolle moikkasin sekä Robert jolle moikkasin myös.
Avasin kaappini ja sujautin tavarat sinne. Otin samalla kassini ja tarkistin että siellä oli kaikki, puhelin, lompakko ja avaimet.
Olin jo suuntaamassa alas, kun päätin vilkaista hoitajien tilaan. Siellä olivat Anthon, Loviisa, Taru ja Salma pelaamassa korttia.
-Hei pääseekö mukaan! Sanoin innoissani ja viskasin tavarat sohvalle.
-Tuu vaan me just alotettiin. Loviisa sanoi ja teki minulle tilaa.
Pelasimme muutaman pelin, mutta sitten minun oli ihan pakko lähteä, koska kotona odotti vielä muutamat matikan ja ruotsin tehtävät.

Emmy & Patron 16HM

Ihana, tunnelmallinen ja harkittu hoitokerta! Siitä supermerkki:

=)

[Emmy]

Ystäviä ja hevosia
6.3.13

Tarina perustuu siis Salman kirjoittamaan tarinaan Alkukevään maastomatka.

Keskiviikkopäivä oli valjennut aurinkoisena ja lämpimänä. Kevät puski jo hieman esiin, ainakin aurinko oli keväinen, lumikinoksista en ole niinkään varma. Lämpötila ei kivunnut kovin korkealle, mutta aurinko lämmitti ja sai ilman tuntumaan lämpimämmältä. Kotoa lähtiessäni puin kuitenkin huolella, koska olimme suunnitelleet hoitajaporukan kanssa päivän pituista maastoretkeä liekkisaareen.

Odotin retkeä innolla, olisi taas huippuihanaa viettää päivä kavereitten kanssa. Tallilla oli niin ihanaa porukkaa, että elämäni olisi varmasti tylsää ilman heitä. Hymyilin itsekseni kun käänsin avainta virtalukossa ja auto hyrähti käyntiin.

Seppeleen pihassa oli muutama auto ja jokunen ihminen taluttelemassa hevosiaan. Kävelin reippain askelin ja päätin ensin etsiä matkamme järjestäjän eli Salman. Tummatukkainen tyttö löytyikin vaalean Bonnien karsinasta puunaamasta ponia paraatikuntoon.
– Varo ettei Bonnieen tule rekiä kun sitä noin hinkkaat. Heitin kurkatessani oven yli.
– Ai moi, pääsi sit säki tulemaa. Pistäs nyt nopeasti Patron kasaan tai myöhästyt retkeltä. Salma heitti takaisin ja virnisti.
– Sitä tulinkin kysymään että millon lähetään? Sanoin ja silmäilin samalla käytävälle.
– Heti kun kaikki on valmiita, alustavasti sovittiin että siinä yhden aikaan. Kello on viisi vaille joten pistähän hösseliksi. Salma sanoi ja naurahti.
Hymähdin ja käännyin karsinalta kohti riimutelinettä. Nappasin siitä Patronin riimun ja hilpaisin takatarhoille. Patron piehtaroi parhaillaan lumessa. Seurasin hetken sen puuhia ja pujahdin sitten hakemaan ponin sisälle. Patron päätti olla leikkisä (ilkeä) ja lähteä karkuun. Onneksi minulla oli pari palaa leipää, joilla sain houkuteltua veijarin (ilkiön) luokseni. Pian Patron kököttikin turvallisesti karsinassaan ja itse lähdin viemään tavaroitani kaappiini ja samalla hakemaan Patronille sen viltin sekä minulle kypärän ja raipan.

Talutin Patronin aurinkoiselle pihamaalle ja napsautin kypärän hihnan kiinni. Repussa minulla oli eväitä ja Patronin pyllyn päällä lepäsi enkkuviltti. Nousin, viimeisenä totta kai, hevoseni selkään ja olimme valmiita lähtöön. Järjestäydyimme jonoon ja lähdimme kulkemaan kohti liekkisaarta. Eteeni sain kimon Bonnien ja sen selässä keikkuvan Salman sekä taakseni vaalean Siken ja Kirsikan.

Puhua pulputtava hevosjono lähti liikkeelle. Tunnelma oli iloinen ja ilma keväinen. Linnut sirkuttivat ja aurinko paistoi, edelleenkin kovin lämpimästi. Minulla oli mukava olo Patronin selässä ja tuijottelin Salman repussa killuvia avaimenperiä. Ilman keväisyys oli ihanaa: puista oli lumet tippunut ja lumi oli hieman hiekkaista ja likaista. Se kuului kevääseen. Olin onnellinen, kevät oli yksiä lempivuodenaikojani, koska silloin luonto heräsi eloon pitkän, kylmän ja pimeän talven jälkeen.

Menimme rauhallista tahtia pitkin teitä ja ravasimme välillä. Patron pörhelsi eteenpäin innokkaasti puhisten, pää ylhäällä ja sieraimet suurina. Toisin kun Bonnie, joka leikki kouluponia ja taivutteli kaulaansa sekä askelsi kauniisti, vaikkei Salma mitään pyytänytkään. Naureskelin Bonnien pröystäilylle ja vilkaisin takanani tulevaa parivaljakkoa, Sikkeä ja Kimiä. Virnuileva Kimi kevensi pörheän Siken selässä, joka näytti olevan yhtä innoissaan kun Patron.

Ratsastimme rantaan parisen tuntia ja ylitimme jään rauhallisesti, emme halunneet että hevoset ottaisivat mitään lähtöjä. Jää ylittyi hyvin ja pääsimme Liekkisaareen. Pienen tutkimusretken jälkeen totesimme, että oli turvallista jättää hevoset aitaukseen ja istuutua laavulle tukkipöydän ääreen syömään evästä. Kaikki olivat tuoneet jotain ja itse olin tehtäväksi saanut tuoda jotain makeaa. Olinkin leiponut kotona mustikkamuffineja sekä suklaakeksejä.
Kaikki nauttivat toisten tuomista eväistä ja kehuivat kilpaa Inkun voileipiä.
– Olen niin täynnä että halkean! Britta tokaisi.
Itse hörpin vielä kaakaotani. Juttelimme evästämisen lomassa ja minua taas hymyilytti. Tuntui ettei nämä ihmiset olleet kavereita. Ehei, he olivat jotain enemmän. Ystäviä. Ystäviä, joiden kanssa sain juuri viettää ihanaa aikaa keväisessä luonnossa hevosten kanssa. Jutellen, naureskellen ja ilman huolia. Kaikki katosi täällä luonnon rauhassa ja hiljaisuudessa. Kaikki koulumurheet, maailman murheet katosivat, kun sai istua rauhassa, hörppiä kaakaota ja jutella ystävien kanssa.

Kohta oli aika taas satuloida hevoset ja lähteä suorittamaan paluumatkaa. Emme halunneet kuitenkaan ratsastaa pimeässä. Pian kopla oli koossa ja lähdimme yhdessä ylittämään jäätä kohti Seppelettä.

Emmy & Patron 17HM

[Emmy]

Sävysävyyn
26.3.13

Patronin kanssa lähdössä illan viimeiselle koulutunnille.

Emmy & Patron 18HM

+ Patron 2kk !

[Anne]

Estekurssi




Emmy ja Patron rataharjoituksissa.

Spessu Emmylle!

[Emmy]

Kiitos ihanasta kuvasta Anne !!

Kevät ♥
29.3.13


Patron iloitsi kunnolla lumien sulamisesta, auringosta, lätäköistä ja keväästä. Niin minäkin ♥

Emmy & Patron 19HM

[Emmy]

Luottamus
3.4.13

Teimme Patronin kanssa maneesissa maastakäsintyöskentelyä ja luottamusharjoitteluja. Poni oli ihana ja rento, itsellekin tuli hyvä mieli.

Emmy & Patron 20HM !

[Emmy]

Happy birthday
4.4.13

Tänään keikuin tallille mukanani lahjapaketti, pussi porkkanoita, kuivaa ruisleipää ja keksejä. Keksit jätin yläkerran pöydälle. Porkkanoista ja leivistä tungin osan taskuuni ja loput laitoin kaappiin. Paketin otin mukaani.

Hyppelehdin portaat alas ja olin törmätä Iluun.
– Mitäs se Emmy täällä oikein sinkoilee. Ilu sanoi ilkikurisesti
– Olen menossa hakemaan Patronia. Tänään on sen synttäri ja ajattelin hemmotella ponia. Yläkerrassa on keksejä ponin synttärin kunniaksi. Selostin Ilulle.
– Kivaa! Taidanpa mennä rohmuamaan ne kaikki. Ilu sanoi ja naurahti.

Pinkaisin riimunaulakolle ja nappasin tutusta kohdasta Patronin riimun. En tosiaankaan katsonut kenen riimun otin, koska olin niin tottunut että riimu oli sillä tietyllä paikalla. Vasta tarhalla huomasin että kädessäni oli Siirin riimu.
– Mitä hem…? mutisin ja käännyin takaisin tallille etsimään oikeaa riimua.
Tosiaan joku valopää oli vaihtanut Siirin ja Patronin riimujen paikkoja.
– Äh.. kamala vaiva.. mutisin ja painelin takaisin tarhoille.
Vihdoin suloinen synttäriponi oli oikean riimun päässä ja käveli rauhallisesti, korvat sivulla lerputtaen perässäni talliin.

– Kuule nassu, mulla on sulle lahja! Tänään on nimittäin sun synttärit! Sanoin Patronille, jota kiinnosti enemmän leivältä tuoksuvat taskuni, kuin paketti joka oli käsissäni.
– Mä avaan tän sun puolesta! sanoin ja revin kotona käärimäni sievän paketin auki. Paketista paljastui Patronille uusi hieno nahkainen riimu ja vaalea puuvillainen pehmeä riimunaru. Riimu oli ollut melko kallis, mutta myyjä oli vakuuttanut että se on laadukas.

Sovitin riimua Patronille ja se oli oikean kokoinen ja näytti tosi hienolta Patronin päässä.
– Oi kun se on hieno.. Ihastelin ihan ääneen.
Silittelin Patronia ja se sai muutaman porkkanan. Lauloin myös hiljaisella äänellä Patronille synttärilaulun.
Päätin vielä viedä Patronin pienelle kävelylenkille maastoihin ennen sen junnuestetuntia.
Ulkona aurinko paistoi ja kevään lämmittävät säteet söivät lunta. Puiden alla ja pientareilla oli havaittavissa jo pälviä ja puiden oksista tippui vettä.
En voinut olla hymyilemättä. Kevät sai aina hyvälle tuulelle, kun pitkän talven jälkeen luonto herää.

Patron käveli rennosti vierelläni ja tarkkaili ympäristöä käännellen korviaan. 10 minuutin kävelyn jälkeen käännyimme takaisin tallille.
Vein Patronin sen omaan karsinaan ja pian estetuntilaiset saapuivatkin ja ruskeahiuksinen tyttö meni Patronin karsinalle.
Suukotin Patronia turvalle ja kävelin tytön luokse.
– Patron on tässä, kävimme pienellä kävelyllä. Sanoin tytölle ja talutin pojun karsinaan.
– Tarvitsetko apua? kysyin tytöltä.
– En kiitos, pärjään kyllä. Tyttö sanoi ja hymyili ujosti.
Suukotin Patronia vielä kerran ja kuiskasin sen korvaan – Olet paras. Kävelin ylös, vein Patronin nahkariimun kaappiin, otin kassini ja lähdin autolle, vilkaisten vielä Patronin karsinaa kohti.
– Hyvää syntymäpäivää oma pikku kullannuppuni.

Emmy & Patron 21HM

Kevät 1 -merkki suoritettu keväisestä hoitomerkinnastä:

~Anne

[Emmy]

Innostunut poni
11.4.13


Patron heitteli vähän ilopukkeja. Päätimme mennä kentällä, koska se oli jo melko hyvässä kunnossa.

Emmy & Patron 22HM

[Emmy]

Kisapäivä
13.4.13


Lievästi järkyttyneen hermostunut ratsukko odottelemassa pääsyä verkkaan.

Emmy & Patron 23HM

[Emmy]

Etkai sä vaan pudonnu?
23.5.13

Viikko mateli eteenpäin omalla painollaan. Olin tänään saanut Annelta luvan tulla junnuestetunnille Patronilla, vaikken enää junnu ollutkaan. Ponilla ei ollut kukaan menossa, joten sain tulla sen kanssa mukaan. Oli taas kiva päästä tunnille.
Keväinen ilma pilkisteli nurkan takaa ja aurinko helotti kirkkaalta taivaalta. Kaikkialla olikin vielä melko märkää, mutta osittain maa oli kuivunut. Kävelin saappaat jalassa kohti Patronin ja muiden tahraa. Tarha oli kuitenkin vielä melko mutaisessa kunnossa, onneksi olin tosiaan muistanut laittaa saappaat jalkaan.
Yritin ensin houkutella Patronia äänellä portille, mutta jääräpää ei suostunut liikahtamaankaan ison heinäkasansa luota.
-Voi läski.., tuumasin ja lähdin talsimaan ponin luo.
Saapas upposi mukavasti kevät sateiden vesittämään liejuun ja hieman vaivoin kampesin itseni Patronin tykö. Poni katseli minua kummastuneesti ja tuli sitten puskemaan päätään syliini.
-Älä Patron tai mä kaadun ! Huudahdin ja horjuin. Onnistuin kuitenkin pitämään tasapainoni.
Otin Patronin kiinni ja lähdin talsimaan kohti porttia. Matkalla Patron jumitti kaksi kertaa lätäkön kohdalla ja ne oli totta kai pakko kiertää. Olimme juuri pääsemässä portille ja Patron ilmeisesti huomasi hyvän piehtaroimispaikan ja kävi piehtaroimaan oikein kivannäköiseen märkään maahan. Piehtaroimisen jälkeen Patron ravisteli itseään ja oli oikein söpön näköinen.
Tuhahdin ja lähdin taluttamaan kovin likaista ponia talliin.

-Jaaha.. Patron antoi sulle vähän hommia! Salma naurahti nähdessään mutaisen ponini.
-Pää kii.. Sanoin ja hymyilin ilkikurisesti. –Tai mä laitan sut kuuraamaan tän.
Salma nauroi ja lähti ilmeisesti hakemaan Bonnieta sisään.

Vein Patronin karsinaan ja lähdin hakemaan kaikenlaista millä saisi kuran pois. Kuran hankaamisessa meni varmaan 20 minuuttia ja lopulta sain suoristaa selkäni viimeisenkin kavion jälkeen ja huokaista. Poni kiilteli ja oli puhdas turpakarvasta häntään.
-Joko täällä on valmista? Salma tuli taas kiusaamaan. –Toin Patronin Satulan, suitset ja suojat, Salma jatkoi ja nosti käsivarsillaan olevan satulan telineeseen.
-Kiitos paljon ! Sanoin ja luikahdin käytävälle.
Salma lähti kohti Bonnien karsinaa. Minä taas nappasin Patronin suojat ja kiinnitin ne ponin jalkoihin. Lopuksi nostin vielä satulan ponin selkään ja laitoin suitset päähän. Patron ravisteli päätään ja salli minun sitten kiinnittää remmit. Laitoin vielä Patronin sinisen rintaremmin kiinni ja painoin kypärän päähäni.
-Tulehan nöpöseni, kuiskasin ponille ja lähdin taluttamaan sitä kohti kenttää, vain huomatakseni puolivälissä matkaa , että jätin raippani talliin. Puuskahdin ja päätin lainata jotain tallin raippaa kentän reunalta.
Kävelimme alkukäyntejä ja Anne kehotti meitä ottamaan ohjat käteen ja siirtymään verkkaraveihin. Ravailin Patronia pyöreämmäksi ja eteen. Tein paljon ympyröitä ja taivutteluja. Olimme rakentaneet ennen tunnin alkua kentälle esteet. Treenit aloittelimme kahdella ristikolla. Sitten joukkoon lisättiin yksi pysty. Näitä tultiin molempia kumpaankin suuntaan. Patron oli innoissaan ja porhalsi eteenpäin pää pystyssä ja korvat hörössä.

-Hillitses vähän sitä ponia, muuten rupeaa puomit lentelemään. Anne huikkasi kun Patron kiihdytteli taas esteiden välissä.
Tein pari puolipidätettä ja käänsin touhottavan ponin ympyrälle. Patron hillitsi hieman vauhtiaan ja saimme seuraavalle esteelle hyvän hypyn.

Jarruttelin Patronin esteen jälkeen aitaa päin. Poni oli niin innoissaan, etten saanut sitä pysähtymään. Noloa kun oma hoitoPONI vie…
Anne katsoi meitä ja naurahti.
-Taitaa Patronilla olla vähän kevätvirtaa. Hymyilin ja löysäsin höyrypään ohjat.

Seuraavan kerran kun oli meidän vuoro, tein paljon puolipidätteitä ja pari volttia, joilla sain hillittyä Patronia. Hypyt sujuivat paremmin ja Anneltakin tuli kehuja.

Rataan lisättiin vielä okseri ja rata mentiin kahteen kertaan. Patron taas vähän kiihdytteli ja suhteutettu linja meinasi jäädä vähän ahtaaksi. Toiselle esteelle tuli hyppy tosi juureen ja Patron hyppäsi hissihypyn korkealle. Tasapainoni petti ja löysin itseni maasta nähden sivusilmästä kuinka Patron kirmaa toiselle puolelle kenttää.
-Jaahas, nyt rupeaa jo ratsastajat lentelemää. Ootko kunnossa? Anne sanoi ja hymyili kun pyyhin mutaa housuistani.
Patron leikki villiä hetken, mutta antoi minulle melko nopeasti kiinni. Hieman turhautuneena kipusin taas ilkikurisen näköisen ponivillikon selkään ja lähdimme uudestaan suhteutetulle. Patron oli päättänyt, että olin kärsinyt tarpeeksi ja hyppäsi lopputunnin tosi kivasti.
Loppuraveissakin poni oli mukava ja rento.
-Se vain halusi vähän leikkiä. Anne sanoi ja naurahti. – Nythän se menee tosi hyvin.
Myhähdin jotain vastaukseksi ja hymyilin. -Oma pikku veijarini, kusikasin ja siirsin Patronin käyntiin.

Tallissa Salma sai todellista naurunaihetta ja jutunjuurta varmasti moneksi päiväksi yllättäen likaantuneista housuistani.
-Etkai sä vaan pudonnu?! Oli Salman ensimmäinen kommentti kun talutin Patronin talliin.
-En toki. Tykkään vaan kieriä mutaisella kentällä, vastasin ilkikurisesti.
Salma nauroi varmaan seuraavat viisi minuuttia ja voivotteli kun ei ollut kentän laidalla kameran kanssa.
Hoidettuani Patronin, veimme Salman kanssa Patronin ja Bonnien pienelle kävelylenkille ihanan keväiseen metsään. Tosiaan kevät oli vihdoin saapunut Suomeen ja lämpötilatkin alkoivat kohota mukavaan malliin. Puissa alko olla kunnolliset, kauniin vaaleanvihertävät lehdet ja kaikki lumi oli aikaa sitten sulanut. Kesä kurkki nurkan takaa ja ihana raikkaan luonnon ja kesän tuoksu tulvi sieraimiini. Aurinko lämmitti mukavasti niskaani ja oksalla lauloi lintu. Nostin toisen käteni ja silitin Patronin kaulaa.
-Tämä se vasta on elämää.

Emmy & Patron 24HM

[Emmy]

Toukomaasto

5.5.13

Kevät oli tullut lopulta kohinalla ja puissa alkoi olla hento vihreä. Ilma oli lämmin ja kesä oli nurkan takana. Olo oli pirteä ja iloinen.

Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja oli aika toukomaaston. Kahdeksan ratsukkoa ja Anne olivat starttaamassa Seppeleen pihasta. Kaikilla oli leveä hymy huulilla ja kevyet vaatteet päällä. Hevosetkin tuntuivat pirteiltä. Ne pärskivät viskoivat päästä, kuopivat ja hirnuivat. Kaikkien kavioita kutkutti päästä kiipeilemään, laukkaamaan ja kahlaamaan. No, ehkei kaikkien juuri kaikkia asioita, mutta ainakin jotain. Ja jos jotain niin kaikki halusivat varmasti kokea metsän kesäisyyden, lämpimän tuulen ja puiden lomista pilkottavat auringon säteet. Puiden havinan ja ihanan kesäisen metsän ja ruohon tuoksun ja totta kai sen oman rakkaan hevosen kävelevän verkkaasti allaan.

-Lähdetään! Huikkasi Anne Huiskan selästä kärjestä. Jono lähti liikkeelle. Painoin pohkeeni Patronin kylkiin ja lähdin rauhalliseen tahtiin Kirsikan ja Siken perään. Kirsikka kääntyi katsomaan taakseen ja väläytti minulle leveän hymyn. Vastasin hymyyn ja vilkaisin itsekin takanani tulevia ratsukoita. Hahmotin Patronin takana käppäilevän Salman ja Bonnien sekä Bonnien takana olevan Jessen ja vaalean Tollon, muut jäivätkin sitten Tollon ison ruhon taakse. Käännyin oikeinpäin satulassa juuri huomatakseni, että iso oksa osui minua päähän ja oli vähällä tyrmätä minut satulasta.
-Ai saatana! Sanoin ja korjasin kypäräni asentoa.
Salma nauraa räkätti räkä poskella, totta kai, pitäähän ystävälle nauraa, jos jotain sattuu… Muutkin hekottelivat minkä kerkisivät.
-Pidetäänhän silmät auki ja katse eteen niin ei tule yllätyksiä. Anne huikkasi kärjestä nauruaan hänkin pidätellen.
Hieman punehtuneena (vain osuneesta iskusta, kröhöm..) painoin katseeni hetkeksi Patronin harjaan ja nostin sen sitten eteen. Enhän halunnut saada enempää iskuja.

Pian saavuimme metsätielle ja oli aika nostaa ravi. Anne huikkaili edestä kaikki raviin ja mehän ravasimme. Patron lähti innosta puhkuen kyhnäämään Siken persettä, joten jouduin hieman jarruttelemaan ruunaa. Pian kuitenkin löysimme hyvän yhteisymmärryksen tahdista, eikä minun pitänyt ratsastella jarrulla. Salmalla oli tosin hieman vaikeuksia innokkaan Bonnien kanssa, joka tuppasi puskemaan hieman liian lähelle Patronin kaunista peppua.
-Kyl mä tiiän ja Patronki tietää et sen perse on tosi ihana, mut vois Bonnie vähän hillitä itseään. Huikkasin Salmalle.
Salma naurahti. –Ei oo helppoo mullakaa. Bonniella on kauheasti virtaa ja se SELVÄSTI rakastaa Patronin pyllyä.
Nauroimme yhdessä ja otin hieman eteen kiinni, jotta Bonniella olisi enemmän tilaa ravata.

Hieman vaaralliseksi käyneen tienylityksen jälkeen pääsimme vihdoin kohtaan, jota varmasti kaikki olivat odottaneet: laukkasuoralle!
-Okei, nyt laukataan. Pitäkää hyvä etäisyys edellä olevaan ja ohjat tarpeeksi tiukalla. Lievä kevytistunta on hyväksi, varsinkin kun tässä on pari mäkeä. Huutakaa kovaa jos jotain sattuu, Anne selosti. –Okei, kaikki valmiina? Sitten LAUKATAAN!
Koko tanner tömisi kun yhdeksän ratsukkoa nosti laukan. Patron innostuessaan pukitteli pari pientä ilopukkia, mutta laukkasi sitten kiltisti Siken perässä. Menimme kyllä kovaa, enkä ole koskaan nähnyt Patronin kiitävän niin nopeasti. Kaikki hevoset olivat innoissaan ja meni tovi kaikilta jarrutella ne takaisin käyntiin.

-Järvi näkyy! Hihkaisi Salma takaani. Tosiaan siellä näkyi sinisen kimmeltävä järvi ja kaunis ranta.
-Kaikki halukkaat saavat kahlata! Anne ilmoitti.
Ja tottahan toki jokainen halusi mennä, osa hevosista vaan ei ollut samaa mieltä. Salma sai kokea karvaan tappion, kun Bonnie-prinsessa ei halunnut kastella vuohiskarvaansakaan kylmässä vedessä.
Patron oli aluksi hieman epäröivä, mutta kun kaikki muutkin menivät, uskaltautui ruunakin veteen. Loppujenlopuksi Patron oli niin innoissaan, että polki vettä etujalallaan ja räiskytti sitä kaikkien päälle.
-Kiva Emmy! Voihkaisi Taru, joka sai osansa Patronin vesileikeistä.
-Sori! Sain sanotuksi naurultani. Minua huvitti suuresti Patronin hassu käytös.

Kohta oli kuitenkin aika jatkaa matkaa kotia kohti. Kaikilla oli edelleen leveä hymy kasvoilla. Olihan matkalla tapahtunut yhtä sun toista enemmän tai vähemmän huvittavaa.

Emmy & Patron 25HM !