|
Post by Carkki on Mar 31, 2009 19:18:56 GMT 2
31.3 Tiistai - Maaliskuun vikan päivän runotuokio
Heppa laukkaa tarhaa pitkin, perässä pienenpieni varsa. Hoitaja tylsä heppojen leikit keskeyttää, kädessään sillä parsa(kaali). "Palmi ja Kiira sisälle", huutaa hoitaja portilta innoissaan. Heppa tulee portille käynnissä tavallisessa tasaisessaan.
Hoitaja tamman portilta nappaa, innoissaan kutittaa korvien takaa. Palmikko kiltisti sisälle tulee, ohikulkija kuuntelee Lady Gagaa. Viereisessä tarhassa hirnahtaa Leevi-ori, kuopii maata ja omistajalta komennuksen saa. "Kuuleppas oriseni ei noin saa tehdä", Carkki vihaisena huudahtaa.
Tallissa tamma pitkän puunauksen saa, varsaa myös harjata hoitaja kokeilee. Varsa osaa jo hiukan puunauksesta nauttia, ja sillä muille hepoille makeilee. Kuonopilkku valkoinen naamassa varsalla on, äitillään pitkä musta harja vaan. Hoitajat muut iloisia harjauksesta on ja huutavat: "Nyt hurrataan!"
139HM köhköh, jotain tosi outoa..
|
|
|
Post by Anne on Apr 14, 2009 13:24:56 GMT 2
Spesiaali Carkille ja Jennille (joka ratsastelee Palmilla nykyään.) =) Keväistä liikuttelua kentällä. Taustalla Sastu ja Rensu köpöttelemässä. (Ehkä kaikkein nopein piirros ikinä, oikeesti. Mutta tykkään itse paljon, ehkä juuri siitä syystä... =D)
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on Apr 14, 2009 16:48:25 GMT 2
Tiistai 14.4.09 - Unelmatammat Nappasin avaimet pöydältä ja heilautin oven kiinni. Hyppäsin keltaisen joponi selkään ja pian poljin pitkin maantietä kohti Seppelettä. Aurinko pilkisti pilven takaa ja leskenlehdet kukkivat tienreunoilla. En kuitenkaan huomannut näitä kevään merkkejä, sillä pääsääni pyöri vain yksi ajatus: Pääsisin liikuttamaaan Palmikkoa! Tallin pihaan ajaessani jarrutin voimakkaasti kuraisella tiellä. Asetin pyöräni pyörätelineeseen ja lukitsin sen. Pian kävelin jo pitkin tallin käytävää etsiessäni Palmin karsinaa. Kun saavuin karsinalle, vedin syvään henkeä ja avasin oven. Sieltä minua tapitti kaksi silmäparia, joista toinen kuului Palmille ja toinen sen suloiselle varsalle Kiiralle. - Olettepa te nättejä tyttöjä molemmat, henkäisin ja tarjosin käätäni nuuhkittavaksi. Kiira arasteli minua, mutta Palmi seisoi rauhallisena silittäessäni sitä. Harjailin Palmia kaikessa rauhassa ja ihailin sen kiiltävää karvapeitettä sekä mustaa, pitkää harjaa. Kropsutin kavioista kaiken ylimääräisen pois ja selvitin häntäjouhet. Kotvan kuluttua talutin jo Palmia ja Kiiraa kenttää kohti. Olin päättänyt juoksuttaa Palmia liinassa Kiiran kanssa. Päästin tamman ja varsan ensin telmimään hetkeksi aikaa ja Palmi piehtaroi nautinnollisesti kentän hiekassa. Kiira säntäili sinne tänne pukitellen ilosta. Seurasin emän ja varsan iloitsemista kunnes kutsuin Palmin luokseni. Napsautin liinan kiinni päitsiin ja peruutin muutaman askeleen. Naksautin kieltäni ja Palmi lähti heti hitaanlaiseen käyntiin. Kiira seurasi perässä ja pian kehotin parivaljakon raviin. Kiira pukitti ja lähti laukkaamaan, mutta Palmi ravasi kiltisti liinan päässä. Palmi pysähtyi ja hirnahti huolestuneena, kun Kiira lähti tutkimaan kentän päädyssä nököttäviä puomeja, mutta jatkoi sitten kuuliaisesti ravissa. Huiskautin kerran raipalla ja Palmi laukkasi muutaman kierroksen korvat pystyssä. Sitten vaihdoin suuntaa. Kun Palmi oli mennyt molempiin suuntiin, irrotin liinan ja annoin tamman vielä leikkiä varsansa kanssa. Huomasin, että kentän laidalle oli kerääntynyt ihailijoita katselemaan suloista varsaa ja sen emää. Pian otin Palmikon kiinni ja vein sen ja varsan tarhaan. Ne ravasivat onnellisena tarhan ympäri ja asettuivat sitten. Siivosin vielä karsinan ja puhdistin juomakupin siinä sivussa. Valmistauduin pyöräilemään kotiin, kävin vain vilkaisemassa, että kaksikolla oli kaikki hyvin. Tarhassa Palmi ja Kiira pitivät molemmat ruokataukoa. Polkiessani pihasta pois olin aivan myyty -Jenni- Todella ihana kuva, kauniit värit !
|
|
|
Post by Carkki on Apr 18, 2009 7:49:33 GMT 2
18.4 Lauantai - Aamun ratsastus
Iloisena hirnahtaen tamma ravasi luokseni pikkuinen Kiira kannoillaan. "Anteeksi, kun en ole käynyt teidän luonanne, mutta en siltikään ole unohtanu teitä", sanoin pahoitellen Palmille ja Kiiralle. Palmikko hankasi silmäkulmaansa olkapäähäni napsauttaessani riimunnarun kiinni sen päitsiin. "Tiedätkö mitä Palmiseni, sä et oo enää tuntikäytössä", sanoin iloisesti rapsuttaen ruunikkoa korvan takaa. Kiira kulki aivan perässäni aina portille asti, josta se syöksähti innoissaan pukitellen kohti tallia. Palmi hörähti huolestuneena, mutta varsan palatessa takaisin se jatkoi rauhallista kävelyään. Kävelimme vilpoisassa aamussa kohti tallia, joka huokui lämpöä ja mukavuutta. Avoinna oleva ovi houkutteli Kiiran ravaamaan hirnuen sisälle. "Pikku-diiva", hymähdin varsan kaikkitietävälle olemukselle sen pörhistellessä sisälle jääneille hevosille. Kiikutin tammat karsinaansa, jonka olin heti tultuani siivonnut kaksikon syödessä aamuheiniään ulkona. Irrotin narun Palmikon päitsistä ja nakkasin sen ulkopuolelle, josta nappasin käteeni sen harjapakin.
Avasin pakin ja aloitin harjaamisen pehmeällä harjalla ja kumisualla, sillä karvaa alkoi lähteä, ja paljon! Pyörittelin kumisukaa ensin kaulaa pitkin ja sitten samoista kohdista pehmeällä harjalla. Tamman karvan loistaessa edes hiukan verran, puhdistin sen kaviot ja jätin ne sitten hetkeksi karsinaansa. Kävin hakemassa Palmikon suitset, sillä olin vihdoin päättänyt lähteä aamuiselle maastolenkillle tammojen kanssa. Puin ruunikolle suitset, nappasin itselleni kypärän ja lähdin sitten taluttamaan Palmikkoa ulos. Innokas Kiira seurasi perässämme vaaleanpunainen varsariimu päässä kiikkuen. Ulkona nousin aidan päältä tamman lämpimään selkään, painoin pohkeet ja ohjasin sen maastoa kohden. Korjasin asentoni paremmaksi Palmikon lähtiessä tarpomaan maastopolkua pitkin Kiira hännässä kiinni.
140HM
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on May 2, 2009 19:51:06 GMT 2
Sunnuntai 2.5.09 - Kevät on vallaton - Hei tyttöseni, mennäänkö vähän kävelemään yhdessä, lausahdin hoidokilleni ja sen varsalle saapuessani tallille. Nappasin karsinan edessä roikkuneet riimut ja sujautin ne Palmin ja Kiiran päähän. Napsautin riimunnarujen lukot kiinni ja otin toisen tamman toiseen käteen ja toisen toiseen. Tekisimme vain pienen lenkin. Pian kopsuttelimme hiekkatietä pitkin ilta-auringon loistaessa puiden yläpuolella. Vastaan tuleva pyöräilijä sai Kiiran suunniltaan innosta ja ystävällinen mies pysähtyi juttelemaan ja taputtelemaan pikkuneitiä ja sen emää. Palmikko laski turpansa alas läheisellä niityllä ja alkoi napsia heinänkorsia. Iltakaste kimalteli auringonvalossa ja sumu alkoi laskeutua niityn ylle. Kiira veti pitkäkseen heinikkoon ja oikaisi sirot jalkansa. Vilkaisin tovin kuluttua kelloa ja kannustin tammoja jatkamaan matkaa kotiin päin. Takaisin tullessa molemmilla oli vauhti päällä ja minun oli tehtävä töitä saadakseni ne pysymään käynnissä. Pysähdyimme katselemaan laiduntavia lehmiä ja tielle pysäköityä traktoria, joka kiinnosti niin mahdottomasti Kiiraa. Näimme muutamia peuroja kauempana niityllä ja Palmikko hirnahti niille kaihoisasti. Peurat mutustelivat ruohoa välittämättä meistä pätkän vertaa. Kohta kopistelimme jo Seppeleeseen vievällä tiellä. Saapuessamme tallipihaan ihailin auringonlaskun värejä. Taluttaessani tammat sisälle talliin punainen aurinkopallo oli jo vajonnut metsän taa ja iltahämärä teki tuloaan -Jenni-
|
|
Jenni
Perustallilainen
Posts: 247
|
Post by Jenni on May 15, 2009 16:10:49 GMT 2
Tiistai 15.5. 09- Näyttelyhuumaa
Lampsin laitumelle riimu kädessäni. Palmi nosti päänsä ja hirnahti. Kiirakin havahtui ruohikosta ja nousi jaloilleen. Silitin Kiiran pientä sileää turpaa ja pujotin riimun Palmin päähän. Avasin laitumen portin ja ohjasin tammat ulos. Pella yritti änkeä siinä sivussa mukaan, mutta pysäytin ponirassukan ja ohjasin sen takaisin laitumen puolelle
Tallipihassa Kiira katseli ympärilleen ja huomasi kirkkaankeltaisen joponi. Se lähti innoissaan tutkiskelemaan sitä, mutta Palmin huolestunut hirnahdus sai sen pyörähtämään takaisin.
Annettuani heinät tammoille lähdin etsiskelemään kypärääni ylhäältä kerhohuoneesta, mihin olin sen viime kerralla jättänyt. Pian palasin kypärä mukanani ja suunnistin satulahuoneeseen. Sastu oli juuri pesemässä Rensun kuolaimia kraanan alla.
- Aiotko ratsastaa tänään? hän kysyi.
- Ajattelin treenata mahdollisia myöhempiä näyttelyjä varten, sanoin ja otin suitset koukusta.- Varsinkin Kiiralle se olisi varmaan hyödyllistä, neiti on sen verran kaunis tamma. Ja Palmihan osaa jo, sanoin viitaten tamman PP-MVA-arvonimeen.
- Totisesti. Rensunkin voisi jokin kaunis päivä ilmoittaa näyttelyyn, muttei ennenkuin se on oppinut tapoja, Sastu totesi ja virnisti.
Palasin takaisin karsinalle ja aloin sukia Palmin karvapeitettä. Kiira tuli haistelemaan huppariani ja rapsutin sitä korvan takaa. Harjattuani Palmin aloin hieroa kumikäsineellä Kiiran vaaleata varsakarvaa. Sitä lähti tukoittain.
Kun olin siistinyt molemmat tammat, menin toimistoon ja pyysin Annea tulemaan mukaan harjoittamaan tammoja. Anne suostui hyvin mielin ja pian talutimmekin tyttöjä kentälle. Päästimme tammat hetkeksi irti ja kokosimme puomeista "kujan", jossa täytyi seisoa nätisti.
Otimme tammat kiinni. Itse otin Kiiran ja Anne sai Palmikkonsa. Kiersimme ensin uralla niin, että Palmi meni Annen kanssa ensimmäisenä ja me tulimme Kiiran kanssa perässä. Aluksi Kiira koitti päästä emänsä luokse, mutta pian se rauhoittui. Anne pysäytti Palmin kujaan seisomalla sen edessä ja osoittamalla raipalla ylös. Anne sai houkutella Palmia nostamaan ravin, mutta pian tamma ravasi kaula kaarella pitkin pitkää sivua.
Pysäytin Kiiran kujaan ja menin seisomaan sen eteen. Kiira tuli pari askelta lähemmäs, mutta pysähtyi sitten ja seisoi nätisti. Menimme pitkät sivut käynnissä, ja vaikka Kiira koitti kiemurrella, se käyttäytyi melko hyvin. Toistimme harjoituksen muutaman kerran ja vaihdoimme suuntaa. Sitten päästimme tammat taas vapaiksi ja kokosimme puomit.
Harjoituksen jälkeen harjasin tammat vielä huolella ja lähdin viemään niitä takaisin laitumelle. Palmi heittäytyi heti piehtaroimaan Kiiran katsoessa vieressä silmät pyöreinä. Pian ne asettuivat laiduntamaan ja palasin talliin lantahommiin.
-Jenni-
|
|
|
Post by Carkki on Jun 18, 2009 19:43:46 GMT 2
18.6 Torstai - Vaikka siltä tuntuuki emmä teitä hanit oo unohtanu <3 141HM ja sry ku samanlainen ku leevillä mut kone niin paskana et ei mitää rajaa..
|
|
|
Post by Carkki on Aug 21, 2009 20:05:58 GMT 2
21.8. Perjantai - Laiskuuden on pakko poistua (lyhyt hoito kaikille)
"Palmi ja Kiira!", huutelen tammoja laitumelta. Ruunikko hirnahtaa ja ravaa luokseni. Ehkei se olekaan unohtanut epäaktiivista hoitajaansa. Portille päästyään se nakkelee niskojaan innoissaan ja pikkuinen, tai oikeastaan jo iso Kiira katsoo kulmainsa alta äitinsä toikkarointia. "Höppänä mamma", hymähdän luikaisten portin alta. Rapsutan Palmia korvien takaa ja saan sen kihnuttamaan silmäkulmaansa olkapäätäni vasten. "Olet sinä sitten herttainen", mumisen haudatessani kasvojani tamman tuuheaan harjaan. Kiira työkkäisee minua turvallaan terävästi kylkeeni etsien selvästi rapsuttavia käsiä. "No mutta pikkuneidillekkö kans, hä?", kysyn hiljaa ja liu'utan toisen käteni Palmin kylkeä pitkin Kiiran selälle ja siitä säälle. Rapsuttelen Kiiraakin hetken aikaa ennenkuin lopetan vihdoin. Molemmat tammat tuijottavat minua tuimasti. "No sori senkin hellyydenkipeät kaakit, mut nyt pitäis hiljalleen painua jo sisälle, eikö?" ehdotan iloisesti. Napsautan riimunnarut molempien leukojen alle ja avaan portin. Blondia ei näy missään, joten saatan huoletta pyöräyttää tammat ympäri ennen kuin isken portin kiinni.
"Kas kas, nuorta neitostakin näkee", Jaakko tuhahtaa astellessani talliin. "No hei vaan hänellekkin", sanon miltei välinpitämättömästi. "Ai onko kus noussu päähän ku ei meinata edes tavallista tallityöntekijää silmiinkään katsoa?" Jaakko kysyy selvästi kiusallaan. "No jos tallityöntekijä sattuu olemaan sinä niin ei se nyt kovin kummallista ole jos ei katsotakaan, mutta maailma ei näy vielä keltaisena", mumisen vastaukseksi ja kiskon tammat karsinaansa. Kuulen vain Jaakon tuhahduksen leperrellessäni Palmille ja Kiiralle. Irrotan riimunnarut ja paukaisen oven kiinni perässäni. Nappaan ulkopuolelta harjapakin, josta poimin ensimmäisen harjan jolla pyyhkäisen ensin Palmin, ja sitten Kiiran läpi. Molemmat seisovat kiltisti paikoillaan, selvästi huomiosta nautinnollisina. "Tänään en teidän kanssa sen suurempia kerkeä tekemään, mutta eiköhän huomenna jo jotain treenata", sanon vaihtaessani kaviokoukkuun. Puhdistan molempien kaviot, Palmi antaa ne tapaansa kuuluen puhdistaa kiltisti, mutta Kiiran kanssa on ongelmia. Neitokainen on selvän opetuksen puutteessa ja kenkää meinaa tulla. Siitäkin ongelmasta selvittiin kuitenkin molemmat ehjin nahoin.
"No heippa mamin kultamussu", huikkaan iloisesti saapuessani Leevin tarhalle. Ori hirnuu kimeästi ja kuopii maata innoissaan. Luja suhteemme on pitänyt poissaolonikin ajan, vaikka ori onkin hiukan pulskeassa ja lihaksettomassa kunnossa. "Sittenpä kuule pallero aloitetaan taas kunnon reenaukset kun mami kerkiää", lepertelen orin seistessä pää minun sylissä. En jaksa kuskata sitä sisälle, olkoot ulkona nauttimassa raikkaasta syksysäästä. Rapsutan sitä ennen kuin lähden haikeana pois. Kyllä se siitä taas jatkuu. Poistun tallipihasta suunnitellen seuraavia kertoja ja Leevin treenausohjelmaa.
142HM
|
|
|
Post by Carkki on Sept 1, 2009 20:42:43 GMT 2
10.9. Torstai - Syksy saapuu
"Heippadihei pikkutamma!" huikkasin portilla lojuvalle Palmikolle. Kiira hirnahti mustasukkaisena ja jatkoin: "No päiviä prinsessallekin." Kiira nosti nokkaansa kuin halveksuen pikaista tervehtimistäni ja epäaktiivista hoitamistani, mutta rapsuttaessani sitä korvien takaa oli suosio taattu. "Sun pään sisään näkee aika helposti, pikkuneiti", hymähdin silmät kiinni, rapsutuksista nauttivalle pikkutammalle. Palmikko tuuppaisi minua kylkeen ikäänkuin sanoen, että halusi pois koleasta ulkoilmasta. "Joojoo, mennään", hymähdin kuraiselle parivaljakolle. Napsautin narut molempien leukien alle ja lähdin taluttamaan niitä kohti tallia. Raudoitetut kaviot kopsahtelivat tutusti betonia vasten ja muutama hoitaja kurkisti hevosten karsinoista uteliaina katsomaan tulijoita. Talutin tammat omaan karsinaansa, jonka olin juuri puhdistanut. Taputin Palmikkoa kaulalle hymyillen ja silitin hellästi Kiiraa, joka olisi selvästi voinut ottaa taputuksenkin vastaan ja tyytyi palkkioksi kääntämään takapuolensa minulle. "Ja siinä oli taas hyvin koulutetun pikkuneidin vastaus silityksiin", huokaisin ja sätin itseäni hiljaa varsan kouluttamattomuudesta. Nakkasin narut ulkopuolelle, ottaen samalla käden liikkeellä harjapakin mukaan. Aukaisin sen ja otin ensimmäisen harjan Palmikon käsittelyyn. Puunasin kuin raivopää mutakerrosta irti manaten surkeaa syysilmaa. Kiira leikki kaikella minkä sai suuhunsa pakista ja kohta koko harjaosasto oli pitkin karsinaa. Huokaisten poimin ne käteeni, puhdistin turpeesta ja nakkasin takaisin pakkiin. Ilokseni Kiira nosteli vielä muutaman harjan pois pakista, mutta komennettuani sitä iski se loukkaantuneena päänsä maahan ja rupesi kaivamaan turpeen seasta heiniä. Harjattuani Palmikon useammalla harjalla läpi, otin Kiiran käsittelyyn. Pikkuneiti ei olisi oikein jaksanut keskittyä olennaiseen, vaan häpläsi hupparini vetoketjuja innoissaan ja tunki turpaansa taskuuni. Kavioiden puhdistus oli jälleen Kiiran mielestä tylsää ja se koetti riuhtoa jalkojaan pois otteestani, mutta en antanut niin käydä.
Lompsin satulahuoneeseen ja nappasin sieltä mukaani Palmikon nivelsuitset ja koulusatulan. Sen olin päättänyt, että nyt alkaisi kuntokuuri joka ponille, jonka parissa puuhailin. Läskit saisivat karista ennen joulua, jolloin ne luultavasti palaisivat kaksin kerroin takaisin jouluherkkujen parissa puuhailtuamme. Saatuani satulan syliin ja suitset olkapäälleni, palasin takaisin karsinalle. Laitoin ensin ripeästi suitset päähän ja lopuksi nakkasin mustan nahkasatulankin tamman selkään. Taputin rauhallisena seisovaa Palmikkoa, ennen kuin kiristin vatsavyötä. Nappasin ulkopuolelta kypäräni, hanskani ja kouluraipan. Sitten raotin ovea ja talutin Palmikon ulos, innokkaan Kiiran loikkiessa perässämme jalkojen huitoessa joka suuntaan. "Olet sinä sitten hassu otus", tuhahdin varsan pukkiessa vuoronperään minua ja Palmikkoa, sekä samaan aikaan litistellessään viattomia hoitajia karsinoiden pieliin. Talutin tamman kuralätäköiden peittämän tallipihan läpi kohti maneesia, sillä kenttä oli aika kauheassa kunnossa tähän aikaan. Viheltelin ennen kuin saavuin maneesiin, joka onnekseni oli tyhjä. Kaivelin taskujani ja löysin nuhjaantuneen lapun, jossa luki "Kiira irti maneesissa". Kiinnitin sen taskustani löytyneellä teipinpalalla maneesin oveen huterasti kiinni ja talutin tammat sisään. Kiira pinkaisi ensiteokseen maneesin päästä päähän pukitellen samalla innoissaan. Laitoin ovet tukevasti kiinni ennen kuin talutin Palmikon keskelle.
Ähkin satulavyön kanssa hetken aikaa, ennen kuin se vihdoin oli niin tiukalla, ettei koko satula luiskahtaisi vatsan alle, minä mukana. Ponnistin selkään ja kiristin vielä sieltä käsin muutaman reiän tiukemmalle. Säädin jalustimet sopivan mittaisiksi ja painaisin pohkeillani tamman liikkeelle. Palmikko lähti liikkeelle tapansa mukaisesti hitaasti löntystäen. Käveltyämme muutaman kierroksen tähän suuntaan, vaihdoin suuntaa ja kävelytin tammaa toiseenkin suuntaan. Kiira oli tässä vaiheessa jo lähes puhki ja makoilikin keskellä maneesia kuolleen oloisena. Välillä pää kuitenkin nousi hiekasta tuulen rämistellessä maneesin seiniä. Kokosin ohjia ja rupesin vaatimaan tammaa kuolaimelle. Se lähtikin myötäämään niskaansa ja nostamaan selkäänsä. Pian se olikin pyörähtänyt peräänantoon ja käveli nyt joustavammin sekä reippaammin. Kääntelin tammaa ympyröille ja otin alkuun aika reiluin avuin sitä eteenpäin. Palmikkokin oli suhteellisen kiinnostunut hommiin, luultavasti reilun tauon jälkeen. Innoissaan se kuunteli apujani ja nosti pian ravin. Keventelin ensin molempiin suuntiin rennossa ravissa, ennen kuin rupesin taas työstämään tammaa. Kaivoin ratsastuksenohjaajani neuvot mieleeni ja istuin alas tamman lennokkaaseen raviin. Hetkeen en muistanut miten tamman raviin pääsi mukaan, mutta päästessäni vihdoin tahtiin oli ravikin helpompaa. Palmikko oli jälleen ajautunut peräänantoon ja työskentelikin nyt allani kauniissa muodossa. Kiirakin oli herännyt horroksestaan ja kuopi maata maneesin nurkassa. Palmikko säpsähteli tuulta, mutta pysyi vielä ruodussa. Kääntelin vielä kiemurauria, otin muutaman avotaivutuksen ja pysäyttelin tammaa.
Seuraavaksi otin laukkatyöskentelyä ympyrällä ja tähän mennessä tuuli oli yltynyt huumaavaksi ryminäksi ja tuon tuostakin Kiira sinkosi pukitellen ympäri maneesia, saaden äitinsä hermostuneeksi. Laukkasimme kuitenkin vielä molemmissa päädyissä ympyrällä, ennen kuin otin muutamia lisäyksiä ja laukanvaihtoja. Palmikko kuunteli suhteellisen hyvin, mutta lisäyksiin olisi voinut saada vielä lisää voimaa. Hidastin sen kuitenkin tyytyväisenä raviin ja taputin tammaa kaulalle. Löysäsin ohjaa ja annoin tamman päristellä sieraimiaan ravatessaan pitkin ohjin. Vaihdoin vielä suuntaa ja ravasimme loppuun asti muutaman kierroksen pitkin ohjin. Kiira hirnui nyt oven vieressä iloisena, ennenkuin sinkosi varmaan miljoonannen kerran miltei päin äitiänsä. Hidastin Palmikon raviin ja annoin sen kävellä niin kauan, että hengitys vihdoin oli tasaantunut. Sitten ohjasin sen keskelle, loikkasin alas ja löysäsin vyötä, sekä nostin jalustimet. Lähdin taluttamaan tammaa kohti ovea, jossa Kiira jo odotteli. Avasin oven ja annoin Kiiran ravata edeltä ulos. Oveen laitettu lappu oli lentänyt tiehensä, mutta ei sillä kovin suurta arvoakaan ollut. Talutin Palmin sisälle lämpimään talliin, juuri ennen kuin alkoi jälleen satamaan.
Tallissa purin Palmikon ja vein sen pesupaikalle, jossa pyyhin sienellä koko hikisen suomenhevosen läpi. Kiira jäi nukkumaan karsinaan, jonne se oli simahtanut heti sisään päästyämme. Nakkasin Palmille punaisen uuden fleeceloimen niskaan, jotta tamma ei aivan paleltuisi. Kylmäsin jalkoja useamman minuutin ajan, ennen kuin olin tyytyväinen. Talutin suomenhevosen takaisin karsinaansa ja annoin sille muutaman porkkanan. Sitten painelin äkkiä yläkertaan ja tilasin limsa-automaatista itselleni kaksi fantaa. Kulautin toisen kerralla ja nakkasin tyhjän pullon roskikseen. Sitten kävelin kaapilleni ja otin repustani hampurilaisen, jonka puolestaan pistin mikroon lämpiämään. Muutama hoitaja seurasi toimiani ihmeissään. Saatuani lämpimän hampurilaisen käteeni, istahdin sohvalle. Syötyäni hampurilaisen ja juotuani fantan totesin olevani aikamoinen roskaruokasyöppö. Sastu tunnisti itsestään saman vian, ainakin jaffan suhteen. Hymyilin tytölle ja kertasimme kuulumiset nopeasti.
143HM
|
|
|
Post by Carkki on Sept 11, 2009 15:23:31 GMT 2
11.9 Perjantai - Himottava omena 144HM
|
|
|
Post by Carkki on Sept 12, 2009 19:07:08 GMT 2
12.9 Lauantai - Yhteistyöhaluinen ja nöyrä(kö?) 145HM
|
|
|
Post by Carkki on Sept 14, 2009 15:31:59 GMT 2
14.9 Maanantai - Syksyinen pelto 146HM
|
|
|
Post by Carkki on Sept 17, 2009 18:50:32 GMT 2
17.9 Torstai - Dressage without saddle 147HM
|
|
|
Post by Carkki on Sept 18, 2009 14:20:44 GMT 2
18.9 Perjantai - Tamma, tamma, Palmikko
Tamma, tamma, Palmikko, ole hyvä, kulje jo, raippa muuten laulaa saa, hoitaja sanoo ja naurahtaa.
Tamma, tamma, Palmikko, ole hyvä, jarruta, liika vauhti ei oo hyväksi, ja suu revitään palasiksi.
Tamma, tamma, Palmikko, ole hyvä, tässä porkkana, ratsastaja joskus kuin ummikko, mutta tänään sä olit pelkkä kana.
148HM, i am so sorry tästä ;>
|
|
|
Post by Carkki on Sept 22, 2009 18:41:29 GMT 2
22.9 Tiistai - Ilta-aurinkoon 149HM, Gimpillä leikin ;>
|
|