|
Post by Carkki on Sept 26, 2009 21:38:05 GMT 2
26.9 Lauantai - Illan pimentyessä perhosetkin tanssii Katsoin aivan hiljaa ulos tallin ikkunasta. Muutama yöperhonen räpisteli ikkunan ulkopuolella. Niiden valkoinen väri erottui pikimustasta illasta helposti. Katseltuani pidemmän aikaa aloin tunnistaa liikehdinnän jonkinmoiseksi rituuaaliksi, joka jatkui kerta toisensa jälkeen. Minusta se oli selvästi perhosten tanssia. Hengitykseni höyrystyi ikkunaan höyryläntiksi, jonka pyyhkäisin pois hihallani. Mietin hetken aikaa mitä voisin tehdä kahdeksan aikaan illalla. Kipusin ylös sohvalta ja suuntasin askeleeni kohti portaikkoa. Loikin portaat alas nopeasti ja nappasin matkalla mukaani Palmikon suitset. Kävelin suoraan Palmin karsinalle, jossa ei enää asunut Kiiraa. Kiira oli muutanut Ponitalli Flieniin, toki minun omistuksessani vielä. Ruunikko tamma hörähti ystävällisesti kun astuin sisään. Taputin sen kiiltävää kaulaa, ennen kuin asettelin suitset päähän. Palmi katsoi minua hiukan hämmästyneenä, mutta suostui lähtemään mukaani pimeään iltaan. Kiskoin matkalla kypärän päähäni. Ulkona kiipesin ruunikon lämpimään selkään ohjaten sen tielle. Tallin äänten hiljentyessä ei kuulunut muuta kuin tamman kavioiden kopse soratietä vasten. En ollut ajatellut edes lähteä mustaan iltaan, joten lamppu olisi ollut tarpeen. Käveltyämme pidemmän aikaa saavuimme valaistulle lenkkipolulle, jonka reunaa ratsastin. En ollut ennen löytänyt kyseistä polkua, mutta valot ja kavioiden jäljet hiekassa varmistivat sen käytön sallittavuuden. Palmikko venytteli kaulaansa tyytyväisenä kuunnellen metsän ääniä. Huuhkaja huhuili kauempana ja jostain kaukaa saatoin erottaa hevosen hirnahduksen. Oikeastaan pimeä metsä oli pelottava, jopa aavemainen, mutta Palmikon selässä en pelännyt. Sen varmajalkaisuus sai minutkin luottavaiseksi. En palellut, sillä tamma toimi ikäänkuin patterinani. Sen lämmin selkä jalkojani vasten tuntui jopa kuumalta. Hymyilin. En olisi voinut omistaa parempaa hoitohevosta. Rauhallisempaa saisi etsimällä etsiä. Enkä aikonut luopua tammasta hevillä. Puoltoista vuotta yhteistä aikaamme tuntui jo pitkältä, mutta pidemmäksi se saisi muuttua. Aloittaessani hoitamaan tammaa en uskonut suhteemme kehittyvän näin pitkälle. Painaisin pohkeillani ja kehotin tammaa siirtymään täten raviin. Lenkkipolun reuna oli ihaantellinen hevosille. Katsoin taivaalle jossa loisti monta tähteä ja suuri kuu. Meidän kunniaksi, ajattelin. Sadasviideskymmenes kerta tamman kanssa oli kunniakas saavutus. Halasin Palmikkoa. Sadasviideskymmenes kerta, eikä todellakaan viimeinen. 150HM
|
|
|
Post by Carkki on Oct 15, 2009 20:54:22 GMT 2
15.10 Torstai - Se mennyt kesä oli se the pepsodenthammaskesä joo sori anteeks aika kamala idea :> kokonaan siis paintin palloilla piirretty :> ja palmin pepsodenthymy laitumelta :>
|
|
|
Post by Carkki on Nov 23, 2009 19:03:24 GMT 2
23.11. Maanantai - Pitkästä aikaa
Lumi narisi mun jalkojen alla kävellessäni tietä pitkin Leevin tarhalle. Vilpoisa marraskuinen tuuli puhalsi mun niskaan ja sai mut värähtämään kylmästä. Vihelsin portille saavuttuani kirkkaasti ja näin orin höristävän korviaan mun suuntaan. Innoissaan se ponkaisi raviin ja suuntasi kohti mua. "Hei poika, mulla on ollut sua ihan kamala ikävä. Sori kun en oo käyny sua hoitelemassa, on vaan ollu niin paljo kaikkee", kuiskuttelin orin mustaan harjaan.
Kuuntele nyt kun avaudun mä ensi kerran Istuisit mun vierelläni edes hetken verran Olis taas vaan niin paljon kerrottavaa Kaikkee mitä en oo ikinä mä kertonutkaan On niin paljon käynyt kaikkee mulle tällä matkallani Lapsuudesta aikuisuuteen ja nyt palailen takasin Noihin muistoihin joita mä pidän sisälläni Pienessä mielessäni syvällä jossakin päässäni On ollut paljon ihmissuhde sotkui paljon vastaavaa Mutta mä pyydän sua vaan kuuntelemaan enkä vastaamaan Muistatko sä vielä kun ensi kerran tavattiin Ensimmäisen kerran juteltiin ja sit halattiin En tuu unohtaan koskaan sitä en tuu unohtaan mitään Ne muistot on mulle kultaa ja mä kiinni niistä pidän Pysy edes tämä pieni hetki mun vieressäni Tule lähemmäksi vielä tartu kiinni kädestäni
Ori puhalsi lämmintä ilmaa käsilleni ja kasvoilleni, pukkasi kevyesti turvallaan mua vatsaan. "Ai onko sullaki ollu mua? Muistathan vielä mut?" kuiskailin miltei kuulumattomasti. Uudestaan suomenhevonen puhalsi kasvoilleni ja hörähti pehmeästi. "Voi kulta, sori ku en oo päässy sun luo", sanoin hiljaa ja hautasin kasvoni sen tuuheaan harjaan. Kyynel valui poskelleni. Kaikki se tuska purkautui jälleen, tällä kertaa orin harjaan. Uskollisesti se kuunteli murheeni. "Sori kultaseni, tänään saat vielä viettää vapaapäivää, huomenna sit katsotaan uudestaan, jooko", kuiskasin ja irrottauduin sen kaulasta. Ori hörähti ja tassutteli takaisin tarhakaverinsa Jambon luo.
Nii paljon kauniita muistoi, ei mikään niitä saa, koskaan multa pois ottaa kaikki muistot säilyy ainiaan, niitä tullaan vielä yhdessä muistelemmaan.
Nii monii kauniita muistoi, joka ikisellä ihmisellä on kerrottavana niitä ihana on muistella sit vanhana, ja sit kun taas tavataan muistojen kirja avataan.
Seuraavaksi astelin tammatarhalle. Palmikko odotteli portilla ja hirnui raikuvasti tervehdyksenä. "Säki muistat mut, eiks niin?" sanoin silittäen ruunikkoa karvaa hellästi. Tamma painoi päänsä rintaani vasten ja hengitti sieraimiinsa tuoksuani. "Tuu, mennään nyt sisälle", kuiskasin ja nappasin tamman otsatukasta kiinni. Vastoin tallin sääntöjä vein Palmikon sisälle ilman riimunnarua. Mä luotin siihen. Ja seki luotti muhun. Muutama hoitaja ihmetteli hiljaista olemustani, olinhan normaalisti räiskyvä persoona.
Kun yö taas saapuu ja tuuli laantuu ajatukset alkaa virtaan ja paine kasaantuun Mä mietin mihin asti elämässäni oon matkalla Ja kiedon kädet sun ympärilles ja toivon parasta Kohtalo on meidät tuonut yheen ja sen tiedän Nyt me kaksin luodaan meidän yhteistä tietä Ja sitä haluun seuraa maailmanloppuun asti Ja aion seuraa niin kauan kunnes lopppuu happi Mä pidän susta kiinni vaik vaivun kylmän jäihin Ja rustaan nää riimit jotta sä ymmärtäisit Kuinka paljon mulle merkitset tässä elämässä Ja kuinka paljon merkitsee tää pieni hetki tässä Ei äänen ääntä kaikki on niin hiljaista Niin kaunista mutta hetki on katoavaista Mutta nyt en tän anna kadota en minkään enää hajota En tän rakkauden ikinä syvään pohjaan vajota
"Lähiaikoina on tapahtunu vaan liikaa kaikkee. Mun elämä on oikeesti hajalla", mumisin harjatessani tamman puhtaaksi. Nappasin ulkopuolelta aiemmin hakemani suitset ja suitsin nopeasti suomenhevosen. Talutin sen ulos, heti sen jälkeen kun olin napannut kypärän päähäni.
Kun et oo mun lähelläni mietin sua kokoajan Ja muistelen hetkii mitkä vietin sun kotona ja Mitä ollaan duunailtu missä millonkin Ja katson kaunista kuvaasi päällä piirongin Sillonkin kun me kaksin mietittiin mennyttä Mä saman kauniin hymys näin kun sanoin nyt on menny tää Niin pitkälle et on aika oppii päättään Tähänkö me jäädään vai annetaanko sydämen päättää
Nousin tamman pyöreään selkään. Kyyneleet valuivat jälleen poskiani pitkin muistellessani viimeistä muutamaa viikkoa, sitä kaikkea kauheaa aikaa. Vasta sitten mun suuri rakkaus parhaaseen ystävääni oli paljastunut kaikille, vasta sitten kun.. kun se teki itsemurhan. Kaikki muu oli tuntunut turhalta ja olin itsekin vajonnut epätoivoon. Asiat ei oikeesti ollu hyvin, mut ehkä ne vielä paranee. Ehkä nää kolme suomenhevosta nostaa mut takas pinnalle, Leevi, Palmi ja Kiira. Kiira joka majailee Flienissä tarvitsisi myös huomiotani. Raukat jääneet huomiotta. Mutta ehkä mä pärjään.
Sä oot kulta jotain niin uskomatonta Usko rakas ettei sun kaltaistas naista oo monta Tai jos totta puhutaan oot parasta jota tiedän Mut pidän kiinni susta enkä pois sua anna viedä Multa kenenkään en minkään en koskaan En halua päästä sua menemään pois enkä voiskaan Jos saisin toivomuksen saisin kellon pystähtymään Muista aina että rakastana sua ps ja sydän
152HM, angstia jälleen. Laulun sanat Mc Mane / Kauniita muistoja. Ne menee nyt vähän huonosti kun on myös Leevikin, ei vaan naisia.
|
|
|
Post by Carkki on Nov 24, 2009 18:47:21 GMT 2
24.11. Tiistai - En osaa 153HM, nonam onnistu taas superhyvin : DD photoshoppia testailin. : DD
|
|
Elena
Uusi ihmettelijä
Posts: 44
|
Post by Elena on Jan 17, 2010 14:02:26 GMT 2
Uuden taipaleen alku
Oli sunnutaipäivä. Olin päässyt Palmikon, tuon kauniin suomenhevostamman toiseksi hoitajaksi. Palmin kanssa häärisi myös Carkki, mutta se ei minua haittaisi. Tammasta riittäisi hoidettavaa meille molemmille, siitä olin varma. Nousin mersusta ja marssin talliin. Jo tutuksi tullut tallipiha oli kutsuva, varsinkin nyt kun siellä odotti joku..
- Hei Elena! Josefiina tervehti minua tallinkäytävällä. - Hei vain Jossu, vastasin ja katsoin naista joka laitteli Toivoa kuntoon. - Onneksi olkoon nyt vielä kerran, Jossu sanoi iloisesti ja kiristi samalla ruunansa satulavyötä. - Kiitos. Olo oli kyllä kun puulla päähän lyöty, sen verran oli shokki, vastasin ja silitin Toivoa. - Jos apuna haluat olla, niin voisitko siivota Palmin karsinan? Jossu kysyi hieman anteeksipyytelevästi. - Juu, kyllä mä sen otan. Ajattelin tutustua tamman ja jos Annea nään niin sitä kiittää, sanoin ja virnistin. - Anne ilahtuu varmasti, Jossu sanoi ja jatkoin sitten matkaa.
Siivoilin rauhassa Palmin karsinaa kun kuulin jonkun lähestyvän karsinaa. - Hei! Sä olet varmasti Elena. Mä olen Carkki, voi apua sä olet jo työntouhussa! Tyttö selitti ja katsoin tätä hieman kummeksuen, tosin en mitenkään loukkaavasti. - Juu, mä olen Elena. Ei tässä mitään, Jossu pyysi ottamaan ja ajattelin aloittaa päivän tälläin. Meetkös sä ratsastaan Palmilla? - Juu, ajattelin koulua vääntää maneesissa, olitko sä suunnitellu jotain? - En, mä ajattelin olla ilkeä ja tulla kattomaan kun menet. Imen itseeni tietoa Palmista, sanoin ja hymyilin. - Apua, sä laitat mulle paineita! Carkki sanoi leikkisästi. - Niinhän mä taidan, mutta vien nyt satsin lantalaan ja sä voit hakea Palmin, sanoin ja katosimme hetkeksi omille teillemme.
- Että osaakin olla likainen hevonen! Carkki sanoi samalla kun harjasi Palmia juuriharjalla. - Tällä on ainakin kunnon talvikarva, totesin kun harjasin toisella puolella kumisuolla. - Onnesta sain toisen hoitajan apuun, ei itse tarvitse tehdä kaikkea, Carkki sanoi ja virnisti. - Mä en rupea sun orjaks, autan kyllä, sanoin ja tein tilaa Carkille. Nappasin käteeni pölyharjan ja aloitin toiselta puolelta. Palmi tuntui aluksi hieman kummeksuvan uutta häärijää, mutta ei pistänyt pahakseen kunnon harjaamista. Carkin kanssa juttelimme niitä näitä ja tyttö vaikutti hyvin mukavalta. Olin tyytyväinen siihen että Anne oli ottanut minut Palmin hoitajaksi, sillä Carkki voisi opettaa minulle tamman metkut rauhassa. Kun olimme saaneet Palmin laitettua Carkki meni ulos ja nousi selkään. Suuntasimme maneesille, jossa Carkki aikoi väännellä Palmilla jotain omaa. Seurasin miten Carkki ratsasti tammalla ja yritin painaa päähäni muutamia asioita. Tunnin istuin maneesissa ja välillä Carkki huikkasi jotain, johon vastasin. Kun Carkki lopetteli nousin ja kävelin hetken saadakseni veren kiertämään.
Tallissa autoin Carkkia riisumaan Palmin ja laitoimme sille loimen ulos. Juttelimme tulevasta varsasta ja muusta mukavasta. Mietin hiljaa itsekseni, ehkä tästä alkaa minun, Carkin ja Palmin yhteinen taival, toivottavasti pitkä sellainen.
Elena & Palmi 1HM
|
|
Elena
Uusi ihmettelijä
Posts: 44
|
Post by Elena on Jan 21, 2010 13:46:32 GMT 2
Yksi tavallinen päivä
- Mentäiskö me kentälle hääriin jotain pientä kouluvääntöä? Kysyin ruunikolta tammalta. Tämä oli virallisesti toinen hoitokertani Palmin kanssa. Palmikko, pieni Palmimussukka, Palmihani ja ties kuinka monta muuta imartelevaa nimeä olin keksinyt ajaessani tänne. Koulu oli loppunut aikaisin, joten pääsin kaikessa rauhassa puuhailemaan tamman kanssa. Olin ajatellut ratsia tammalla kentällä ihan rauhassa, josko saisin vähän tuntumaa siihen. Suunnittelin myös peseväni sen varusteet, tai ainakin satulan ja suitset. - Menen hakemaan varusteet, oletkos karkaamatta? Sanoin Palmille ja suljin oven. Hain nopeasti tamman varusteet ja varustin Palmin ketterästi. Laitoin itselleni topparatsihousut ja kypärän päähän ja painuimme raikkaaseen talvi säähän.
Käveltyäni hetken pitkillä ohjilla otin tuntuman ja nostin ravin. Palmi ravasi energisesti eteenpäin ja tykkäsin kun Palmi kuitenkin kuunteli. Tein siirtymisiä ja ympyröitä, jotta Palmi vertyisi kunnolla. Halusin ratsastaa Palmin vain rennoksi ja pehmeäksi, en kouluttaa tai mitään. Vaihtelin suuntaa ja yritin saada tamman liikkumaan suoraan aina kun sitä pyysin. Taivuttelin ja ruuvailin perusjuttuja kentällä rauhallisessa tahdissa ja yrtin tehdä Palmin liikkeeseen myös haitaria. Ravattuani vajaan 20 minuutti otin laukkaa ympäri kenttää molempiin suuntiin ja ravailin hetken vielä rennosti puolipitkällä ohjalla. Palmi tuntui nauttiva rennosta työstä ja itsekin olin varsin tyytyväinen ekaan kertaan. Jäähdyteltyä tamman kunnolla, palasimme talliin, jossa jo muutama tyttö hoiteli hevosiaan.
- Hei Elena! Ilu tervehti Tiian karsinasta. - Moikka! Oletkos menossa ratsimaan? Kysyin tytöltä. - Emmä tiiä vielä, kaippa sitä voisi, tyttö sanoi pohtivasti ja kiinitti huomionsa lehmäänsä. Laittelin Palmin kaikessa rauhassa ulosmeno kuntoon ja puunailinkin sitä aika kauan. Harjattuani tamman vein sen ulos ja painuin hyräillen sisälle pesemään varusteitä.
On takana ensimmäinen päivä, aivan tuiki tavallinen päivä. Hetket pienet, onnelliset jäävät muistoihin kultaisiin. Vaan uusia hetkiä on tulossa, kunhan annamme ajan kulua.
Elena & Palmi 2HM! =)
|
|
Elena
Uusi ihmettelijä
Posts: 44
|
Post by Elena on Jan 23, 2010 14:35:04 GMT 2
Lauantairunoilua
Kaunis pakkaspäivä, on tulossa kirpeä lauantai. Vaan mersu kaartaa tallin pihaan, kun Elena tallille saapuu. Palmikko taas saa hoitoa, innokkaan hoitajatytön. Porkkanoita taskussaan ja suupielet hymyssä, kulkee nainen erikoinen.
Karsinan hän siivoaa, samalla kun hyräilee uutta biisia himin. Suunnitelmat pienet, hienot vaan eikö nekin varmasti muutu. Kohta pääsee hakemaan hoitaja hoitsunsa, ja jälleen Palmi-tamma puunauksen saa, ja ehkä jopa rennon maastolenkin.
Sovitaan maastolenkki, porukalla mennään. Mukaan tulee Carkki ja Leevi, kaksikko vallan vauhdikas. Jennakin mukaan tulee, Jambo herra ratsunaan. Vielä tulee Lexie Liinulla ja Kat Seralla. Joukko aivan sekalainen, kohta maastoon lähtee. Voiko tästä mitään tulla, sitä emme vielä tiedä.
Leevi mennä tössöttää, Carkkia vain naurattaa. Jambo pelkää kaikkea, mutta Jennaa se ei hätkäytä. Kat iloisesti juttelee, kun Sera tulla sipsuttaa, eipä Liinukaan porukasta jää, kuten ei Palmikaan. Ravataan ja laukkaillaan, iloisesti nautitaan. Pirteitä ovat ratsumme, ehkä pakkanen sen tekee? Kohta ollaan tallilla, takana on ratsilenkki.
Ratsut hoidamme kunnolla, kiitokset niille annamme. Itse annan Palmille pienen porkkanan. Ratsuni reipas ja rehti, aivan ihana tammuska. Palmin vien takaisin ulos, leikkimään kavereiden kanssa. Itse painun talliin ja aloitan varusteiden pesun.
Kavereina istuu Lauren ja Pipsa, ponien varusteet kohta kiiltävät. Puhetta tulee, tuliskohan puhdasta yhtä nopeesti? Mutta nyt on aika lopetalla ja minun kotii mentävä. Kaapiin vien porkkanat ja Palmin vielä hyvästelen. Huomenna ehkä nähdään, mutta viimeistään maanantaina.
Elena & Palmi 3HM
|
|
|
Post by Anne on Jan 28, 2010 15:38:19 GMT 2
Äiti ja tytär =)
|
|
Elena
Uusi ihmettelijä
Posts: 44
|
Post by Elena on Feb 6, 2010 14:29:38 GMT 2
Ihana kuva tammoista, Anne!Hetki rauhaisaa yhdessäoloaElena & Palmi 4HM!
|
|
|
Post by Kata on Jun 14, 2010 8:47:35 GMT 2
Kesti hetki ettii Palmikon päiväkirja.. The first time ja huono enkku 14.06.2010 MaanantaiHypin ja pompin pitkin seppeleen tietä kohti seppelettä (ylläri pylläri). Tänään oli tarkotus vähän tutustua Palmikkoon enemmän ja sen jälkeen matka kohti Artsilaa. Cadi nimittäin tarvitsisi pientä treeniä. Mutta palataanpas siihen Palmikkoon... Seppeleen tilaukset näkyivät jo silmissäni, ja hymy levisi huulilleni. Leirillä ainaskin Palmikko oli ollut ihan jees kiltti, mitä nyt pieniä luimimisia satulavyön kanssa. Matkalla talliin mietin mitä tekisin tänään Palmikon kanssa, ehkä kävisimme maastakäsin pienen kävelylenkin maastossa. Lisäksi voisin pestä Palmikon, koska uskoisin että sitä ei ole hirveästi pesty, lähiaikoina ainakaan. Hymyilin kun yllätyin, miten nopeasti olinkaan Seppeleen tallin pääovella. Avasin siis hiukahkon narisevan oven apposen auki, ja ensisilmäykselläkin jo näin, että talli oli typö tyhjä. Eli siis minun tuurillani Palmikko on Seppeleen isoimmalla laitumella, piehtaroinut mutalätäkössä ja saan jahdata sitä laitumella vähintään 2 tuntia että saan sen kiinni… >>Huoh… Sanoin ihan ääneen, ja olin oikeastaan onnellinen että kukaan ei kuullut sitä. Otin siis riimunarun ja päitset Palmikon karsinan edestä ja lähdin tallustelemaan kohti laidunta, missä muistelin Palmikon olevan. Siellähän se oli, mutusteli tyytyväisenä ruohoa keskellä laidunta. >>Jep, siellä se on! Huusin kovaan ääneen, mikä sai punan leviämään poskille. Viimeistään nyt kaikki olivat tajunneet kuka oli tullut tallille, ja viereiseltä laitumelta sain ihmetteleviä kasvoja. Pyöritin päätäni, onneksi ne olivat vain jotain pikkulikkoja. Ei siis mitään tuttuja. >>Palmikko haluisikko lähtee sisälle? Huusin kovaan ääneen, mutta tamma protestoi ankarasti juoksemalla heti laitumen toiseen päätyyn. >>EIEIEIEI SINNE! Huusin ja lähdin samalla juoksemaan tamman perään. Laitumelta haku näytti vissiin aika koomiselta kun Jaakko ja Anne olivat pysähtyneet katsomaan. >>Onko jotain valittamista tyylissäni? Sanoin nälvivään sävyyn kun vihdoin ja viimein sain päitset sujautettua vanhan tamman päähän. >>Ei ei, olet vaan niin öh hassun näkönen, Anne sanoi irvistäen ja lähti hakemaan ilmeisesti Seraa. Pyöritin jälleen päätäni ja napsautin naurun kiinni riimuun. Nyt se ei enää karkaisi minulta! Ja vahvistukseksi Palmikko pärskähti kädelleni vihreää kuolaa. Hyi! Pyyhin kuolat inhoten Palmikon mutaiseen kaulaan ja naksautin sitten kieltäni, että pääsisimme edes pesupaikalle asti. Pesupaikalla Palmikko seisoi ihan kiltisti ja tapitti minua kun etsin kuumeisesti sen harjoja. Pian ne löytyikin ja viskasin harjakorin palmikon lähettyville, ja aloin pesemään Palmikkoa veden ja piikkisuan avustuksella. Tunnin työskentelyn jälkeen uskalsin jopa ihailla Palmikkoa. Se oli suht puhdas, mutta märkä. Kaviot killsivät puhtauttaan ja sain sitten aivan mainion idean. Voisin mennä pellolle harjailemaan Palmikkoa, samalla vesi kuivuisi ja vanhus saisi syödä. Hymyilin itsekseni idealle ja vein muut välineet paikalleen paitsi pehmeänharjan ja piikkisuan. Palmikko söi kovaan tahtiin ruohoa ja samalla minä hankasin sitä piikkisualla ja pyyhkeellä. Palmikon karva oli ärsyttävää kun se oli märkä. Talvikarvaa lähti yhä irti ja pian olin itsekkin ihan Palmikon karvoissa. Ai että osasi olla ällöttävää puuhaa! Kata ja Palmikko 1 hm , piti lähteä koneelta siksi jäi vähän kesken.
|
|
|
Post by Kata on Jun 21, 2010 11:25:08 GMT 2
Kauniiksi laitteluaKokeilin pikaisesti pitkästä aikaa piirtää ilman viivoja, jäi vähän keskeneräiseksi mutta hermot eivät kestäny tehdä enempää. Päivittelen tätä kuvaa ehkä joskus myöhemmin jos olen jaksanut tehdä loppuun. ^_^ Aaa ja nyt vasta huomasin että korvist jäi extra pieniks xD Kata ja Palmi 2hm
|
|
|
Post by Kata on Jun 24, 2010 21:50:09 GMT 2
Be Crazy-3hoitomerkintä>>Mitäs meinasit tänään tehä Palmin kanssa? Sophie kysäisi karsinan takaa, äänestä päätellen putsaillen harjoja (samalla kun minä harjasin Palmia). >>En itseasiassa tiedä, varmaan juoksutan sen ainakin. Olisiko ehdotuksia? Kysyin vähän huolestuneenahko. >>Ratsasta? Sophie sanoi naurahtaen. Pieni sana sai huolen rypyn otsalleni ja pudistin päätäni. >>Joojoo i know et halua vielä selkään, haluat tutustua ensin. Se sai hymyn kasvoilleni ja näytin sitten kieltä Soppulle joka oli noussut kuikkimaan karsinan taakse minua, ja palmia. Sain todellakin sukia Palmikkoa, nimittäin se oli piehtaroinut laitumella ja kaiken kuivan mudan alla oli kunnon pölypallo. Miten ikinä saisin tämän puhtaaksi? Siinä riittäisi mietittävää kaikille. 43minuutin ahkeran puunauksen jälkeen, voisin sanoa että olin tyytyväinen. Vanhan tamman karva kiilsi kuin vastapestynä, ja kaviotkin oli öljytty. Lisäksi Palmikon harja oli ristipalmikoitu vasemmalle ja otsatukka kammattu kauniisti pään keskelle. Häntäänkin oli tehty pientä lettiä jota koristi voikukat. >>Mikset saman tien veis sitä jonkun hienon rouvan puutarha koristeeksi, sanoi Maiss virnuillen ja loikki sitten kohti siirin karsinaa. Pudistelin jälleen päätäni ja otin Sophieltä sitten vastaan satulan ja suitset. Ne olivatkin nopeasti Palmikon niskassa, ilman ongelmia ja laitoin vielä sivuohjat kiinni palmikon satulaan. Olin juuri lähdössä karsinasta kun Sophie muistutti jollain olennaisella asialla, suojat. Sain nopeasti käärittyä pintelit takasiin ja etusiin jonka jälkeen lähdimme ripsakkaa tahtia kentälle, Sophie ja raippa mukanaan. Enpäs kirjotakkaan tarinalle loppua, ja otsake liittyy kuvaan. En tiedä kuva oli hauska piirtää. Piirsin eka rajat mustalla, sitten valkoisella ja sitten sotkin jotain ja väritin ja sotkin ja tämmöistä tuli.
|
|
|
Post by Carkki on Jun 25, 2010 20:13:24 GMT 2
25.6 Perjantai - Nolottaa..
"Moi Anne.." huikkasin nolosti astuessani sisälle talliin. Naisen ilme oli yllättynyt, järkyttynyt ja toivottavasti myös iloinen. "Kappas, Carkki! Suakin näkee", hän vastasi kuitenkin ja levisi hymyyn. "Joo. En voinut enää olla erossa täältä. Opiskelut yritti painaa päälle kovasti, mutta enköhän mä nyt ala niistä jo selvitä. On mulla ollu tätä paikkaa niin ikävä, ettet uskokaan", sepitin pala kurkussa ja jouduin ottamaan lähimmästä seinästä tukea, etten olisi aivan pyörtynyt niille sijoilleni. "Mutta kiva että tulit, musta tuntuu että tässä tallissa on meidän ihmisten lisäksi pari kopukkaakin joilla on ollut sua enemmän kuin ikävä! Siivosin muuten ajan kuluksi Palmin karsinan", Anne sanoi vielä ja jatkoi käytävän lakaisemista. Nyökkäsin ja hymyilin jo vapaantuneemmin. Nappasin mukaani riimunnarun ja lähdin kävelemään kohti tammatarhaa.
Vihelsin terävästi ja huomasin ruunikon nostavan päänsä ylös heinikosta. Se hirnahti kovaa ja säntäsi pää viidentenä jalkana luokseni. Hurjana puhisten se saapui luokseni, hörisi matalasti ja puski päänsä kainalooni. Kyyneleet vierähtivät poskelleni. "Anna anteeks rakas.. Mun oli tarkotus käydä useammin. Petin teidät kaikki taas. Ja sä et usko kuinka ikävä mulla oli", kuiskutin värisevällä äänellä tammalle painautuessani sen kaulaa vasten. Korvat rennosti sivuilla se kuunteli sanojani ja tuuppasi välillä lohduttavasti. "Mutta entä jos mentäis maastoilemaan, ei kuunneltas ketään täällä, oltas vaan sä ja mä?" kysyin ja irroittauduin sen kaulasta. Pyyhkäisin kyyneleet poskiltani ja avasin portin, koska muita tammoja ei näkynyt. Tamma askelsi perässäni, ilman riimunnarua, joka hukkui hetkessä heinikkoon jonne sen hetkeksi laskin. Suljin portin ja kävelin tamma perässäni harjauspuomille. Kiinnitin tamman siihen ja lupauduin palaamaan pian. Puolijuoksua hain tallista yhden tarvittavan harjan ja kaviokoukun, sekä suitset. Harjasin pölyisen tamman läpi ja jäin aina välillä rapsuttelemaan sitä kohdista, joista tiesin sen pitävän. Puhdistin myös kaviot ja sen jälkeen tarjosin tammalle kuolaimia, jotka se reippaasti nappasi suuhunsa. Kiinnitin muut remmit ja painoin kypärän päähäni. Nousin puomin päältä selkään ja innoissaan kuolaimia narskutellen Palmikko keinahteli kohti metsäpolkuja.
Kiisimme laukkasuoraa pitkin tuulen tuivertaessa korvissani. Silitin tamman kaulaa ja pyysin sitä äänelläni hidastamaan. Pian se hiljensikin käyntiin. Laskin ohjat pitkiksi ja taputin tamman kaulaa. "Maailman paras hoitohevonen, maailman paras suokkitamma!" huikkasin ja nojasin taaksepäin. Palmikon askellus oli keinuvaa ja ihanaa..
154HM
|
|
|
Post by Carkki on Jun 26, 2010 18:39:30 GMT 2
26.6 Lauantai - Hyppyhommiin!
Tamma tuuppí silkkisellä turvallaan poskeani ja hörähti välillä pehmeästi. Tiesin etten osaisi rakastaa mitään muuta niin paljon, kuin kyseistä tammaa ja ulkona vesisateessa riehuvaa Leeviä. Olin luvannut Jaakolle, että Leevin voi jättää ulos sateeseenkin, eihän se ollut sokerista tehty. Perusharjauksesta pitkäksi paijaamistuokioksi venynyt hetki loppui kuin seinään, kun tajusin että minun täytyisi keritä ratsastaa molemmat ennen tunteja. Kipitin äkkiä satulahuoneesta hakemaan tamman nivelsuitset, koulusatulan, pintelit ja nappasimpa matkalla mukaani vielä esteraipankin. Satuloin ja suitsin tamman rivakkaan ja kääräisin pintelit joka jalkaan. Kiskaisin vielä kypärän päähäni ja sitten menoksi!
Tamma seisoi kiltisti irti maneesin keskellä kun raahasin muutaman esteen ympäri maneesia. Kun olin sen tehnyt ja nostellut puomit osaan esteisiin ristikoiksi ja pariin korkeammaksi, korkeimmillaan kuitenkin vain 80cm, saatoin ponnahtaa tamman selkään. Korviaan käännellen se reagoi ensimmäiseen pohkeen painallukseen. Napautin reippaammin kantapäillä kylkiin, mutta tamma vain haukotteli. "Hei kuules, rouva on hyvä ja liikkuu!" sanoin napakasti ja paukautin pohkeilla kylkiin. Palmikko ei liikahtanutkaan. Vasta kun läpsäytin raipalla takapuolelle ja kun pölyt pöllähtivät ilmaan, käynnistyi tamman moottori. Hiljalleen se lähti ikäänkuin hyrräämään, käynnin muodossa.
Kaasupoljinkin toimi ja siirsin tamman alkukäyntien ja käyntiverryttelyiden jälkeen raviin. Palmi tuntui todella jäykältä niskasta ja kaulasta, joten sainkin kunnolla irrotella ja taivutella saadakseni sen pyöreäksi ja lyhyeksi. Viimein se alkoi vertymään ja ravi muuttui muutenkin lennokkaammaksi. Otin toiseenkin suuntaan raviverryttelyt väistöjen ja kiemuraurien muodossa. Seuraavaksi siirryin laukkaverryttelyyn, tällä kertaa hyppyjen muodossa. Laskin itselleni varmistukseksi askeleet ennen esteitä, sillä oli siitä aikaa kun viimeksi olin kunnolla päässyt hyppäämään. Tein muutamia tiukempia teitä esteiden välillä, mutta pääosin otin suhteellisen loivia kaarroksia. Palmi alkoi innostua ja kun en päästänyt sitä täyteen vauhtiin, protestoi se hännän viuhtomisilla ja vingahteluilla.
Kaarsin muutaman kerran n. 60cm pystylle ja Palmi leiskautti sen yli isolla ilmavaralla. Taputin tammaa kaulalle ja annoin sen kävellä molempiin suuntiin hetken aikaa, ennen kuin jatkoin 80cm korkeuteen. Laskeuduin hetkeksi selästä ja nostin loputkin esteet 80cm, paitsi suoran linjan jälkimmäisen okserin takapuomi nousi 90cm. Nousin takaisin selkään ja nostin oikean laukan. Testasin kaasua ja jarrua ennen kuin lähestyin keskellä olevalle laine-esteelle. Tamma epäröi ja kielsi, mutta pakotin sen takaisin esteen eteen. Korskahdellen se lähestyi uudella yrityksellä estettä ja loikkasi sitten yli jättäen taas huiman ilmavaran. Taputin Palmia kaulalle ja jatkoin sitten kohti helppoa pystyestettä. Paikka oli kuitenkin huono ja päällimmäinen puomi kolahti, muttei aivan tippunut. Taputin tammaa silti kaulalle ja otin hetkeksi käyntiin.
Suunnittelin pienen radan pätkän mielessäni. Sini-valkoinen pysty keskellä maneesia, siltä kaarevasti oikealle linjalle lankku - okseri ja siltä oikealle kääntö ja lävistäjältä laine-este. Nostin laukan ja aloitin radan. Sini-valkoinen pystyeste imi Palmikkoa ja pompahdellen se saapui esteelle ja pomppasi yli tasajalkaa, kolauttaen kaikki puomit alas. Vihaisesti päällään nyökäten se jatkoi kuitenkin käskemääni suuntaan, kokosi itsensä ja liisi tällä kertaa lankun yli ilmavaralla. "Yy-kaa-koo ja hyppy", laskin mielessäni viimeiset kolme askelta okserille, mukauduin hyppyyn ja tuntui kuin tamma olisi saanut siivet selkäänsä, niin loistava se hyppy oli. Onnellisuutta hekumoiden unohdin miltei viimeisen esteen, mutta viime hetkellä muistin sen ja pienellä kolaisulla ylitimme senkin. "Kyllä susta vielä esteheppa tehään tammaseni", kerroin sille silitellessäni sen silkkistä kaulaa.
155HM
|
|
|
Post by Carkki on Jun 27, 2010 22:41:48 GMT 2
27.5 Sunnuntai - Maastoilua 156HM
|
|