|
Post by Anne on Jul 22, 2008 15:14:29 GMT 2
|
|
|
Post by Carkki on Aug 5, 2008 11:28:48 GMT 2
5.8. Tiistai - Ikivä on kova..
|
|
|
Post by Carkki on Aug 6, 2008 14:04:27 GMT 2
6.8. Keskiviikko - Tulien hevonen blaah, koulussa väkerretty kuva, johon piti liittyä jokin taikaosa ja sitten todellisuus On kyllä niin hiano, että! muoks// wuhuu, huomasin että tää on mun 30HM!Anne: Oikeastaan 29HM. Tuolla oli aiemmin pari niin samanlaista pääkuvaa, että lasken ne yhdeksi.
|
|
|
Post by Carkki on Aug 7, 2008 15:46:22 GMT 2
Anne, okei.. No nyt tulee se 30HM, jos vain hyväksyt tällaisen pätkän.. 7.8. Torstai - Hyppäämään Maiskutin tammalle joka hyvin tylsistyneen oloisena kiersi kaviouraa. Hiekka pöllysi ympärillämme ja tunkeutui sieraimiin, suuhun, silmiin, jopa korviin. Huokaisten kannustin tamman raviin ja aloittelin keventelemään. Äskeinen karsinan siivoaminen oli vienyt voimani ja keventäminen oli lähes yhtä tuskaa. Pohjelihakseni valittivat uupumusta, mutta silkan tahdon voimasta punnersin kerran toisensa jälkeen ylös satulasta. Musta estesatula narisi allani, aloittaessani pieneltä ristikolta. Tamma taipui kaarteessa ja ponnisti pienen hypyn esteen ylitse. Ohjasin sen suoralla linjalla kohti toista, joka sujui yhtä hyvin. Palmista huomasi, että se oli alkanut nauttimaan esteistä, sillä korvat hörössä se ravasi kohti esteitä ja energisesti ponnahdimme jälleen kerran molempien esteiden ylitse. Päästyämme uralle nostin laukan ja napsautin pohkeillani ennen estettä. Kentälle saapunut sastu sai heti hommia puomin nostajana. Ensimmäisenä hänen piti nostaa esteet 50cm. Painoin pohkeillani kaasua, vaikka se tuntui kuin pohjetta lävistettäisiin puukolla tai jollain muulla. Laukkasimme reipasta laukkaa kohti esteitä ja hetken päästä olimme liidähtäneet niiden ylitse. Toisen sastu nosti 60cm, mutta jälkimmäinen nousi jo 70cm. Nyt paineet alkoivat kasaantua niskoilleni, mutta sinnikkäästi taistelin tamman kaarteen läpi. Ensimmäinen este loikattiin yli sopivalla kaarella, mutta jälkimmäistä ennen tamma kompuroi pahasti ja kielsi. Lennähdin kaarella puomien päälle ja käteäni vihlaisi kipu. Vaikeroin pienesti sastun juostessa luokseni. - Sattuiko, hei vastaa! Sattuko suhun? tyttö kyseli hätääntyneenä. - Ömh.. Joo, ei muuta kun käteen koskee niin helvetisti! rääkäisin yrittäessäni pystyyn. Murtuma se ei ollut, mutta muuta siinä voisi olla. - Hei, mikäs tuolla hiekan seassa on? tyttö kysäisi ja käveli linjalle. Kädessään hevosen kenkä, sastu palasi takaisin luokseni. Kenkä oli oikeasta etujalasta ja viisaasti, tamma oli kieltänyt esteelle. Nousin seisomaan ja nappasin tamman ohjista kiinni. - Ei Carkki, anna minä hoidan tamman ja sinä menet lääkäriin, tyttö vastasi napakasti ja minun oli parasta vain totella. Hitaasti kävelin talliin, jossa pakkasin tavarani laukusta ja pyysin Annelta kyytiä terveyskeskukseen. Kädessäni todettiin vain lievä revähdys ja kuulemma voisin ratsastaa heti huomenna. Huokaisin helpotuksesta kuullessani uutisen, mutta lääkäri jatkoi: - Sillä ehdolla että lupaat ottaa rauhassa ainakin kolme päivää. Nyökkäsin innoissani ja katsoin mustelmaa kädessäni. Se alkoi olla sinertymään päin, mutta en välittänyt. Sanoin Annelle käveleväni kotiin ja niinhän teinkin.
|
|
|
Post by Carkki on Aug 8, 2008 13:05:44 GMT 2
8.8. Perjantai - Oi beibe, beibe, mä rakastan sua kovasti!
Uhkarohkeasti kiskaisin täpötäydet kottikärryt maasta. - Ai saakeli, rääkäisin, mutta jatkoin silti työntämistä. En välittänyt jostain pikku mustelmasta, joka nyt hankaloitti elämääni. Kävin kippaamassa likaiset turpeet lantalaan ja vein puhtaita korvaukseksi. Tamma seisoskeli lähes nukkuen käytävällä, mutta kun rupesin kutsumaan sitä nimeltä, niin johan tammaan tuli eloa. Se hirnahteli vaativasti ja kuopi etusellaan. - Mun oma kauhukakarani, sanoin sille lempeästi ja halasin ruunikkoa. Palmikko näpläsi paitaani, johon tuli märkä kuolaläiskä, mutta en taaskaan välittänyt.
Tamma oli minulle aikalailla kaikki kaikessa, eikä Leevikään jää kauemmaksi. Ne ovat elämäni hevoset, aina ja ikuisesti. Mustelma oli nyt lähes vihreä, eikä siihen enää niin paljoa koskenutkaan. Irrotin tamman ketjuista ja laskin sen karsinaansa. Menin itse perässä, toisessa kädessä nyt päitset. Harjaamisen olin suorittanut jo aiemmin ja ihmeekseni Palmi loisti puhtauttaan. Silmät tuikkien se pukkasi minua vatsaan, silkkaa ilkeyttään varmaankin. - Mutta entä jos, entä jos tamma oikeasti välittää minusta, juolahti mieleeni ajatus. Hetken mielijohteen perusteella rutistin tammaa uudelleen ja se varmaan tunsi olonsa nallekarhuksi, jota rutistellaan koko ajan. Hymyilin mutristuneelle ilmeelle ja nappasin päitsistä kiinni.
Talutin tamman kentälle, en aikonut ratsastaa, sillä tamman kengät oli nyt otettu kokonaan pois ja käteäni en halunnut rasittaa. Niinpä päästin sen irti kentälle ja seurailin hetken merkkailurituaaleja. Kun olin kurkkuani myöten täynnä hiekkaa, kutsuin tamman luokseni. Se ravasi innoissaan luokseni, viskellen päätään ja iloisesti hirnuen. - Oletpas sinä äänekäs tänään tyttönen, kuiskasin sen korvaan. Päästin päitsistä irti ja lähdin kävelemään ja tamma seurasi minua kuin hai laivaa. Sitten tein kiemuroita, mutta tamma ei irronnut minusta. Sitten lähdin hölkkäämään ja Palmikko nosti rauhallisen ravin, pitäen päätänsä olallani. Hymyilin ja tein suunnanvaihdon. Sitten pysähdyin lyhyelle sivulle ja tamma seisahtui viereeni. Suuntasin katseeni kohti vastakkaista päätyä, otin hiukan vauhtia ja lähdin pinkomaan sinne täyttä vauhtia. Hämmästynyt tamma hirnahteli innoissaan, veteli pukkeja, laukatessani ensin takanani ja lopun matkaa vierelläni. Hidastin pikkuhiljaa, puuskuttaen raskaasti ja tajusin, kuinka hemmetin huono kunto minulla on. Taputin tammaa kaulalle ja lähdin kävelemään portille päin. Palmikko seurasi vapaana vierelläni, joten en ottanut sitä kiinni. Avasin portin ja kävelin tallipihalla, tehden ympyröitä ja muita kuvioita. Tamma seurasi kuin liimattu vierelläni, joten kävelin seuraavaksi laitumelle, jonne jätin sen monen tuhannen suukon saattelemana, kuten varmaan uskottekin..
Ja muhhahhaa, taas tällainen mini-pätkä!
31HM
|
|
|
Post by Carkki on Aug 9, 2008 21:36:48 GMT 2
9.8. Lauantai - Illan suussa vesileikkejä
|
|
|
Post by Carkki on Aug 10, 2008 11:35:24 GMT 2
10.8. Sunnuntai - Maastolenkki
Huokaisin syvään, haistelin hevosten tuoksuja. Tasainen rouskutus kuului tallin ovelle asti, joten vilkaisin kelloa, joka näytti vasta seitsemää. Haukottelin suuresti, suu ammollaan ja talsin satulahuoneeseen. Huone oli täysin autio, mutta nappasin silti hoidokkini suitset ja harjakopan, jatkaen takaisin tallin puolelle. Kurkkasin Palmikon karsinaan ja huomasin hoidokkini jo syöneen. Se seisoskeli pää alhaalla, lepuuttaen takajalkaansa. - Huomenta neitokainen! huikkasin sille ja avasin oven. Tamma nosti päänsä ja hörähteli katkonaisesti. Kävelin sisälle karsinaan, Palmin oikealle puolelle, aloittaen tumman karvapeitteen harjaamisen. Eilen olin ollut tallilla aivan illalla ja tänään aivan aamulla, joten tamma ei ollut kovin likainen ja harjaamisessa kesti vain hetki. Saatuani pienen homman loppuun, nappasin suitset ja asettelin ne tamman päähän. Itselleni puin kypärän ja ratsastushanskat. Sitten tallustelin unenpöpperöinen tamma vierelläni ulos viileään ulkoilmaan. Aurinko pilkisteli vitivalkoisten pilvien takaa, noustessani Palmin lämpimään selkään. Ohjasin tamman kohti metsää, joka näytti hyvin houkuttelevalta, kentän vierellä.
Tamma lempsutteli allani hyvin tyynenä, ilman minkäänlaisia ongelmia. Hiukan se kuulosteli puskista lentoon lähteviä lintuja, ei muuta. Ohjasin tamman kohti mutkaisia polkuja, joita säestivät ylä- ja alamäet. Minua ihastutti suuresti hoidokkini varmajalkaisuus, verrattuna esimerkiksi Leeviin, joka säntäili sinne tänne kuin päätön kana. Hymyilin leveästi, auringon vihdoin valaistessa koko metsän. Yön kosteuden mukana tulleet vesipisarat, kimaltelivat kauniisti puiden ja puskien lehdissä. Lämpenevä ilma piristi yhä useampia metsän eläimiä, oravat leikkivät hippasta puissa ja muuan siili kömpi esiin lehtipinosta, joka oli lakaistu polun laidalle. Aloin kikattamaan ääneen, en tiedä miksi, mutta luulen, että minusta vaan tuntui niin ihanalta. Tyrskin punaisen hupparini hihaan, yrittäessä lopettaa naurun puuskan. Vihdoin kikatuksen laannuttua, hoputin tamman rauhalliseen raviin, kiristäen hiukan ohjia. Nojasin eteenpäin huomatessani suuren ylämäen edessäni. Palmikko ponnisteli sen kunnialla ylös ja taputin sitä kaulalle seisoessamme sen huipulla. Vieressämme kohosi Pyöstin vuori, joka oli tullut minulle vasta tutuksi. Edessämme aukesi laaja aukio, joka vaikutti tieltä, jota oli joskus käytetty. Keskellä tuota tietä, oli kaatunut puu, ehkä korkeudeltaan vain vajaat 70cm.
- Nyt mennään! hihkaisin tammalle ja annoin sille laukkapohkeet. Tartuin tiukasti harjaan, ruunikon syöksähtäessä hurjaan neliin. Korvat hörössä se suunnisti keskelle tukkia ja ponnisti kaukaa sen ylitse. Melkein makasin kaulalla ja tiedän, että näky olisi ollut huvittava. Kikatin vauhdin kiihtyessä yhä vain kovemmaksi. Palmikko pinnisteli kiristäessään tasaisen nelin tahtia. En tahtonut lopettaa, kukapa olisi? Kuka haluaisi lopettaa jonkun suuren ja mahtavan, josta nauttii enemmän kuin mistään muusta? Siksipä juuri, rakastin tuota tunnetta rinnassani, tunsin lentäväni tamman kanssa. Pitkä tie ei näyttänyt loppuvan koskaan, eikä se meitä haitannut, vaikka nyt tahti hiukan rauhoittui. Palmikon hidastaessa pysähdykseen asti, rojahdin sen kaulalle makaamaan. - Olet parasta mun elämässä, yhdessä Leevin kanssa! huokasin puuskuttavan tamman korvaan. Se käänsi lempeät silmänsä minuun päin, ihana katse naamallaan. Voi, kuinka rakastankaan tuota eläintä!
Hitaasti ja tyynenä, lähdimme kävelemään kohti kapoista polkua, jonka tiesin johtavan takaisin Seppeleeseen. Huomasin myös tamman tuntevan reitin, minun ei tarvinnut ohjata sitä ollenkaan, kyllä rakas minut kotiin veisi. Melkein nukahdin tamman lämpimään ja leppoissaan kyyditykseen, mutta ennen kuin kerkesin tehdä sitä, olimme jo tallipihassa. Huokaisten liu`uin alas Palmin selästä, lähtien viemään sitä tarhoille päin. Muutama muu tamma olivat jo siellä, joten saatoin huoletta jättää mammaroisen sinne. Karsinan siivoaminen ei olisi oikein huvittanut, mutta pakkohan se oli hoitaa, sillä se kuului hommiini! Niinpä nappasin kiduttavat aseet mukaani ja raahustin karsinalle.
33HM
|
|
|
Post by Carkki on Aug 12, 2008 13:39:38 GMT 2
Sori, eilen ei toiminut munkuvat.org, joten tässä eilisen hoito, jonka olisin laittanut jo eilen, mutta ei :/ Ja skanneri kusetti värien kanssa > 11.8. Maanantai - Sano muikku! Carkki: 34HM
|
|
|
Post by Anne on Aug 14, 2008 16:13:13 GMT 2
|
|
|
Post by Carkki on Aug 24, 2008 18:00:15 GMT 2
24.8. Sunnuntai - Hurrrrjjjaaaan pitkä tauko
|
|
|
Post by Carkki on Aug 25, 2008 19:35:05 GMT 2
25.8. Maanantai - Onko ihanampaa aamua kuin tää?
Hipsin iloisena hiekkatietä joka johti Seppeleeseen. Ilma oli vielä hiukan viileä, mutta aurinko pilkotti jo pilvien raoista. Hymyilin itsekseni ja hyräilin jotain laulua. Saapuessani tallipihaan huomasin Palmikon olevan tarhassa. Se hirnui iloisena kun saavuin portille ja kutsuin hoidokkiani. Tamma löntysti portille muutama innokas sisääntulija mukanaan. - Ei Hensu, sää jäät tänne ulos, huikkasin korkealle tammalle joka väen vängällä yritti tunkea mukaamme. Saatuani ruunikon ulos, vein sen omaan karsinaansa, joka oli aika likainen. Säästin kuitenkin sen homman ratsastuksen jälkeiseksi, joten nappasin harjat mukaani.
Pölypilvi kohosi yhä korkeammalle ja hengitystieni alkoivat tukkeentua entistä pahemmin, aloittaessani oikean kyljen hankaamisen. Köhiminen hälytti paikalle muutaman ihmisen, joilla totesin tyynen rauhallisesti "en mä kuole vaikka siltä ehkä kuulostaakin.." Palmikko nautti silminnähden yli puolituntia kestäneestä hankaustuokiosta, eikä sen hengityksessä ollut mitään vikaa, toisin kuin minulla. Lopuksi puhdistin kaviot, joka oli suhteellisen helppo homma. Seuraavaksi suunnistin varustehuoneeseen hakemaan koulusatulaa ja kankisuitsia, sillä tänään tamma saisi hiota ja kunnolla!
Karsinalle palattuani varustin puoliunessa olevan tamman, joka ei tainnut liiemmin huomata kankia, vaan jatkoi torkkumistan. Olin kuitenkin ilkeä, sillä kun olin valmis, herättelin tamman unistaan. Punaisena kuin punajuuri saavuin viimein kentälle ohjien jatkeena mutrusuinen pikkutamma. Huokaisin syvään ja pyyhkäisin hikeä otsaltani, ennen kuin kapusin leveään selkään. Säädin jalustimia hiukan pidemmiksi ja satulavyötä tiukemmalle, ennen kuin aloitin tunnin. Tamma löntysti uralla selvästi kettuuntunena minulle, pitkin ohjin. Kokosin ohjat jonkun aikaa käveltyämme ja ratsuni alkoi asettumaan itse muotoon, vapaaehtoisesti. Ilma oli lämmin, sillä ei tuullut ja aurinko paahtoi kuumasti suoraan kentälle.
Taivuttelin tammaa muutamilla ympyröillä, joka oli Palmikolle kuin pakkopullaan, enkä voi väittää ettei myös itselleni. Taistelimme hetken aikaa siitä eteenpäin liikkumisesta, sillä suomenheppa päätti jumittaa portin kohdalle. Kuitenkin hetken kiivaan keskustelun jälkeen olimme jälleen liikkessä ja tällä kertaa jopa ravissa. Tamman takapään vertyessä se siirtyi peräänantoon ja kuunteli tarkkaavaisena pienintäkin apua minulta. Vaihdoin suuntaa takaosankäännöksellä, jonka jälkeen ravasimme ensin loivaa kiemurauraa ja sitten vielä kolmikaarista kiemurauraa. Tamma totteli apujani suhteellisen hyvin, mutta pohkeet eivät meinanneet mennä läpi. Niinpä pyysin Annea tuomaan minulle kannukset, jotka kiinnitinkin ripeästi jalkoihini. Pohkeet alkoivat nyt tehota rouvan tynnyrimahaan ja raviinkin tuli lisää ripeyttä ja poljentaa.
Aurinko porotti täydeltä taivaalta saaden kaikki hikoamaan yhä enemmän. Hikipäissäni yritin yhä uudelleen ja uudelleen taivuttaa Palmikkoa oikealle, sulkutaivutukseen, mutta tamma ei millään vääntynyt. Se vänkäsi vastaan minkä kerkesi ja hetken päässäni käväisi jo pirunsarvet. Viimein, kannuksien ja kouluraipan avustuksella, tamma oikaisi itsensä ja asettui sulkutaivutukseen. Samalla se ravasi reippaasti ja kuuliaisesti. Taivutuksen loputtua napautin ulkopohkeella hiukan taakse ja kuulolla ollut Palmi nosti kiltisti laukan. Laukkasimme ensin myötä- ja sen jälkeen vastalaukkaa. Tamma polki voimakkaasti alleen nostattaen hiekkamyrskyn.
Vihdoin lopettaessani työskentelyn tamman kaula oli aivan hiestä märkä, ryntäät aivan valkoiset ja ohjat liukkaat. Olin todella tyytyväinen ruunikon työskentelyyn alun hankaluuksien jälkeen. Se ei puuskuttanut vaan käveli allani rentona, ilman kiirettä. Lopuksi liu`uin alas selästä ja taputin tammaa kaulalle. Nostin jalustimet ylös ja löysäsin vyötä, lähtien sitten taluttamaan tammaa talliin. Tallissa riisuin jalustimet ja harjasin ruunikon puhtaaksi, tietenkin ensin pesten sen hiestä. Lopuksi nappasin sen harjasta kiinni ja talutin niin ulos tarhaan. Hensu oli valmiina portilla odottamassa kaveriaan ja tammat tervehtivätkin lämpimästi. Hetekn seurailtuani ystävyksiä, palasin talliin ja aloitin siivoamaan karsinaa.
36HM
|
|
|
Post by Carkki on Aug 27, 2008 13:35:16 GMT 2
26.8. Tiistai - Yön hevonen //kokeilin painttia ja tällainen tuli XD
|
|
|
Post by Carkki on Aug 27, 2008 13:36:19 GMT 2
27.8. Keskiviikko - Tanssahtelua 38HM //hihii, painttivillitys!!
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 28, 2008 8:18:46 GMT 2
Yhdessä taas, pitkästä aikaa
Vaaleat pilvet peittivät taivaan astellessani kohti tallia. Kävin siivoamassa Humun ja Palmin karsinat, ja sitten lähdin tammojen tarhalle. Ja kun astuin portista sisään, vihelsin kimeästi. Humu ravasi luokseni. Olin tarrata sen riimuun, mutta rapsutinkin sitä vain hieman kaulalta ja jätin hölmistyneen tamman seisomaan paikoilleen. Sen sijaan suuntasin epämääräisen tammarykelmän luo, josta kalastin itselleni ruunikon, suuren suomenhevosen.
Palmikko oli yllättynyt, kun tartuin hellästi sen riimuun, ja lähdin taluttamaan sitä perässäni portille. Tamma pukkasi turpansa varovasti selkääni. Käännyin katsomaan taakseni. Palmikon lempeät silmät tiirailivat minua silkkisen mustan otsaharjan lomasta.
Tallissa kiinnitin tamman käytävälle ja hain harjat. Suin punaruskeaa karvaa pehmein vedoin, ja nautin Palmikon turvallisesta läsnäolosta. Se oli niin erilainen, kuin pieni, terhakas Humu. Molemmat omalla laillaan parhaita. Halasin pitkään Palmikon pehmeää kaulaa kunnes vastentahtoisesti irrottauduin siitä ja lähdin satulahuoneelle.
Tamma oli nopeasti varustettu. Kipaisin hakemaan kypärän ja laitoin chipsit jalkaani. Raipankin varasin mukaani laiskotteluiden varalle.
Maneesissa pungersin itseni korkeaan selkään. Hui, melkein iski korkean paikan kammo. Mutta se häipyi nopeasti Palmikon lähtiessä askeltamaan keinuvasti ympäri maneesia.
Kun keräsin ohjat ja käskin Palmikkoa reippaammin eteen, tamma vain löntysti hiljakseen eteenpäin kaula tukkina eteen sojottaen.
-Noin helpolla et pääse! tuhahdin ja käskin Palmikkoa raviin. Tamma ei reagoinut pohkeisiini, josta seurasi kipakka läimäys raipassa pohkeen taakse. Ja johan tamma liikkui. Se liihotteli lentävin askelin ympäri maneesia, ja taivuteltuani sitä hetken volteilla ja kiemuroilla, ravasimme rauhallista mutta aktiivista ravia ja Palmikko oli myödännyt kuolaimelle.
Käskin Palmikon laukkaan. Tamma nosti laukan notkeasti ja nopeasti ilman vastusteluja. Aloitimme tekemällä pääty-ympyrät ja kun pikkuhiljaa Palmikon laukka, ja siinä samalla muotokin alkoi pyöristyä, aloitin ratsastamaan sillä kahdeksikkoa. Toinen ympyrä mentiin myötälaukkaa, toinen vastalaukkaa. Vaihtoja en vielä yrittäisi yksin... Ellei sitten...
Kapusin alas Palmikon selästä, ja hain puomin keskelle maneesia. Palmikko katsoi sitä hivenen hämillään ja kun loikkasin sen selkään, tamma lähti heti kävelemään puomin luo. Se nuuski sitä hetken ja sitten se kurotti etujalkansa puomin yli.
-Nooin, sä olitkin toooosi rohkea, kehuin.
Ohjastin Palmikon suoralla linjalla kohti puomia vasemmassa laukassa. Tein pienen puolipidätteen ja vaihdoin pohkeideni paikkaa, ja niin Palmi laskeutui maahan aloittaen oikeassa laukassa.
Rakensin pikkupikku ristikon, jonka ensin ylitimme huimalla ilmavaralla Palmikko-paran varoessa jalkojaan henkensä edestä. Kieltää se ei kumminkaan yrittänyt.
Seuraavalla kerralla teinkin puolipidätteen ja käskin Palmikon vaihtaa laukan esteen yllä. Siitä tamma innostui, ja oli siinä sitten pitelemistä kun suuri suomenpolle jyrää tanner tömisten, harja hulmuten esteelle puhkuen intoa. Kaikin keinoin yritin saada vauhtia hivenen hillitymmäksi, mutta ehei, tamma vei minua 6-0. Ja aina se meni suoraan esteelle eikä edes yrittänyt ohi, ja vaihtoi laukan tyylipuhtaasti huimasta vauhdista huolimatta. Lopulta sain hidastettua sen käyntiin ja tamma puhisi kuin viimeistä päivää.
Mitä sie oot tolle hepalle tehnyt kun se noin kaahottaa?? maneesin ovelle ilmestynyt Anne tuijotti silmät lautasen kokoisina. -Sehän näytti nauttivan.
-Noo mä keksin tehdä laukanvaihdon tossa esteen päällä ja se luulee että se on joku uus koululiike. Ihan innoissaa höppänä! taputin hikistä kaulaa.
-Tohon on hyvä lopettaa, ehkä se ens kerralla jaksaa innostua ihan tavallisistakin esteistä, Anne hymyili.
-Jep, toivotaan. Voitas jäähdytellä maastossa, siitä Palmi varmaan tykkää!
//Magnet ja Palmikko
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 28, 2008 8:19:17 GMT 2
Kuvakin piti rustata Magnet: 47HM
|
|