|
Post by Cäpä on Sept 19, 2009 10:03:21 GMT 2
19.9.2009 - PolleposseHerra on käynyt jo aika pieneksi mutta en voinut vastustaa maastoretkeä.. Sentti&Siiri tällä kertaa mukana.
|
|
|
Post by Cäpä on Sept 22, 2009 16:30:43 GMT 2
22.9.2009 - Pikku ♥ Pella?Eh, löysin tällaisen jännän linen laatikosta. Skanneri tietysti sitten raiskasi värit mutta...näin tällä kertaa. 45hm
|
|
|
Post by Fiona on Sept 22, 2009 20:22:46 GMT 2
Tosi söpö sarjakuva Cäpä ! Haa linnut lentää! 22.9.09Iltapäivällä Cäpän kanssa laitumelta Pikkua kun haettiin, niin nappasin kännykkäni kameralla ponista suloisenn kuvan. Huomaa '' linnut '' jotka lentävät taivaalla ( tai se yrttää olla lintuja ) Fiona 28HM
|
|
|
Post by Cäpä on Oct 7, 2009 10:20:20 GMT 2
7.10.2009 – ♥
Sade rummutti ikkunaa. Syksy, kylmä ja sateet olivat viimein saapuneet. Pian ne väistyisivät lumen ja pakkasen tieltä ja alkaisi vuoden pimein aika. Joulu, tietenkin piristäisi, mikäpä olisikaan tunnelmallisempaa kuin joulu pienellä tallilla?
Silitin valkean ponin päätä. 13-vuotias poniherra söi heinäannostaan innokkaana, yllään paksu toppaloimi. Ruudullinen kangas oli purujen peitossa. Istuin Pikun vieressä ja muistelin; olin kerran aiemminkin istunut näin, valkean hevosen vierellä… Siitä oli jo vuosia, mutta tiesin etten ikinä unohtaisi sitä. Jokin Pikussa muistutti siitä, sen olemus, rauhallinen läsnäolo. Jostain syystä sen päivän, jolloin satu oli loppunut, lähestyminen sai Seppeleessä käymisen tuntumaan väärältä. Kaikki tallit ja hevoset tuntuivat vääriltä. Tulisin aina kuulumaan sille yhdelle, vaikka elämässäni oli muitakin rakkaita hevosia. Mutta nekin olivat kaukana. Ne kuuluivat toiseen elämään, siihen toiseen puoliskoon. Ne kuuluivat kesään.
Muistoissani ne elävät aina kesää. Kun ajattelen niitä, näen vain vihreät laitumet, sillä siellä täydellisyydessä ei voi olla niin arkista asiaa kuin talvi. Ei siellä, kesäisessä paratiisissa jossa nekin hevoset odottavat. Talvi kuului tähän elämään, kesä vain siihen, jota sain maistaa joka vuosi, aina hetkisen. Jonka muistin niin hyvin, joka silti tuntui niin kaukaiselta. Kerran se elämä oli ollut täälläkin, kerran se oli ollut talvessakin. Kerran, joskus kauan sitten oli vielä talvikin sitä elämää. Mutta sitten, sinä päivänä kaikki muuttui.
Ja kuitenkin, siinä Pikun vieressä tuntui oikealta istua! Ja olin löytänyt yhden tärkeimmistä ystävistäni juuri tämän tallin kautta! Juuri tämän tallin ansiosta. Miten voisikaan tuntua väärältä olla siinä hetkessä?
Jonkin sortin runollinen kertomus-sekoitus..?
nelkytkuus hooäm
|
|
|
Post by Cäpä on Oct 10, 2009 13:15:30 GMT 2
10.10.2009 – Liekkijärvi festarit
Raviradalla oli tuskin koskaan nähty näin suurta joukkiota. Niin Seppeleen kuin muidenkin lähialueen tallien porukka oli kerääntynyt juhlimaan ja pitämään hauskaa. Tervehdin muutamaa Seppeleestä tuttua hoitajaa ja yritin löytää samaisen tallin kuljetusautoa katseellani. Erotin kirjavan Tiian ja tätä taluttavan Ilun kauempana, joten suuntasin sinne. Tiia oli myös talutushevonen, joten löytäisin luultavasti etsimäni sieltä.
”Älä koske siihen hevoseen!” kuului ärähdys parakin viereltä. Artsi heristi nyrkkiään noin viisi vuotiaalle tytölle joka oli ojentanut toiveikkaana kättään Foxia kohti. Tyttö vetäytyi säikähtäneenä kauemmas ja Artsi jäi mutisemaan kirosanoja. ”Haloo, ei noin voi tehdä lapsille” puuskahti miehen taakse ilmestynyt Jossu kädet puuskassa. Artsi käännähti tyrmistyneenä ympäri. ”Yritti takuulla syöttää konin piloille, ties mitä hemmetin sokeri… mitä lie euroshopperin namiskuukkeleita!” tämä mutisi edelleen ärtyneenä, vaikkei uskaltanutkaan kiukutella enempää vaalean ihastuksensa seurassa.
”Hihih…” En voinut olla nauramatta. Tiesin ettei Artsilla ollut liikaa ruokansa takaisin juoksevia hevosia, mutta… ”Mitä se sinäkin siellä naurat? Taidat olla niitä ponitytön (mies viittasi Jossuun päin) tallin hoitajia, häh?” Artsi murahti huomattuaan minut. Nyökkäsin. ”Mutta olen kyllä siellä sinunkin tallillasi pyörinyt, olet vain ollut aina niin kännissä ettet muista”, epäilin. En jäänyt kuuntelemaan vastausta, vaan käännyin ja lähdin suuntaamaan Tiian luo. Kuulin takaani epämääräistä ärinää ja Jossun naurua.
”Ilu, ootkos Pikkua nähnyt?” kysyin Tiialle satulaa laittavalta tytöltä. ”Juu, se on tuolla, Fiona laittaa sitä kuntoon Maissin kanssa” sain vastaukseksi. Kiitin ja lähdin. Matkalla Seppeleen traikulle ehdin ihmetellä kauempana olevalla ruohopläntillä harjoittelevia katrillilaisia. Annen kaunis ruunivoikko Sera tanssahteli ravin tahtiin. Toisaalla näin Loviisan juttelemassa innokkaana saman ikäisen tytön kanssa ja ilmeisesti kauppaavan tälle sinistä hevoskuvioitua lompakkoa.
Saavuin Pikkua valmistelevan kaksikon luo. ”Katos, moi! Pikku onkin jo melkein valmis, Maiss taluttaa sitä ainakin näin alkuun. Tuolla onkin jo melkoinen jono…” Fiona tuumasi. Silitin ponin otsaa ja livautin sille ”euroshopperin namiskuukkelin” taskustani. ”Kiltisti sitten poju, saat selkääsi todella pikkuisia… Mutta ainahan sinä olet, eikös juu!” sovin ponin kanssa. ”Mutta mennäänkös katselemaan mitä kahviosta löytyy, kun nyt Pikku pääsee töihin?” kysyin Fionalta. Tämä nyökkäsi ja heilutimme hyvästiksi Maissille, joka lähti Pikku perässään kohti tapahtumapaikkaa.
”Hm, olisipa ollut kiva taluttaa sitä” huokaisin ja vilkaisin vielä taakseni. ”Juu, mutta kyllä Maiss siitä huolen pitää! Ja kyllä me ehditään sen kanssa vielä olla!” Fiona vakuutti. Ja oikeassahan hän tietenkin oli, ja unohdinkin asian pian. Istuskelimme kahviossa ja joimme teetä iltaa odotellen. Mitähän mahtaisi saunailta tuoda tullessaan, entä kuinka sujuisi katrilliesitys? Myös Foxin kyytiin olisi päästävä, eikä kirpputoria voisi millään jättää väliin!
Jotenkin tuntui, että illasta tulisi hyvinkin mukava.
käpä et pikku 47
|
|
|
Post by Cäpä on Oct 11, 2009 19:53:23 GMT 2
11.10.2009 - LokakuuVesiväreillä tällä kertaa, enpä nyt tiedä, mutta aikaa upposi : )
|
|
|
Post by Fiona on Oct 12, 2009 12:25:04 GMT 2
12.10.09 Muistellaan niitä aikoja! Katson valkoista ponia ja sen tummia silmiä. '' Muistatko viellä yhteisen taipaleemme? '' Kysyn siltä ja saan vastaukseksi lämpimän hörähdyksen poskeani vasten, Kun sain Pikun hoitohevoseksi. Ennen sitä olin murtunut kahden hoitohevosen menettämisestä, mutta kun tapasin sinut tulin onnelliseksi! Entä muistatko sen ensimmäisen joulumme? Toin sinulle oman joulukalenterin... Availimme sitä innoissamme ja jokaisesta luukusta sait heppanamin. Entä se kun sait toisen hoitajan Cäpän? Hän on ollut luonasi nyt monesti ja se on hyvä se. Hän on todella mukava ja olen onnellinen, kun saan jakaa sinut sellaisen ihmisen kanssa, joka oikeasti välittää sinusta.. ja kai minustakin! Jaa... muistatko sen Elladyn, Loviisan ja Maikun? Muistat! Hyvä. He olivat luonasi kannssa ja kai olihan siinä muitakin. Veera! Muita en muistakkaan... Maikku oli tosi kiva. Harmi, että hän lopetti. Mitä? Ai pidit hänestä paljon? Niin, hän välitti sinusta kanssa <3 Ja sitten se ponimaasto! Oli oikein mukavaa vai mitä? Ja se ensitapaaminen minulla ja Cäpällä. Tiesin silloin heti, että meillä tulee olemaan hauksaa Jaaa, oli varmasti hauskaa kyydittää pieniä lapsia siellä liekkijärven syystapahtumassa. Tultiin Cäpsyn kanssa sua sinne halaileen xD Hymyilen Pikulle ja se painaa päänsä syliini. Cäpä kurkaa karsinan oven yli ja tulee sisään. Hymyilen hänelle ja kerron kaikkea Pikusta, ennen kuin hän alkoi hoitamaan ponia. Muistelimme menneitä ja kerroimme ponille kuinka paljon välitimmekään siittä.
I walk along the streets Remembering the past Whispering my wandering mind I knew would not last
Everywhere I go you're deep inside my soul I'm winding down this lonely road Everywhere that I go
I see the light in your eyes Taste the moisture of your kiss A breath of life in your sweet cologne let's me know that I exist
traces of your light are Disappearing from my life I wish that I could hold you now But I can only cry
Everywhere I go You'll be inside my soul Walking down this lonely lonely road Everywhere that I go
Everywhere I go Everywhere I go All along on this lonely lonely road you're everywhere I go
Biisi : Anna Abreu - Everywhere I go 29 hm <3
|
|
|
Post by Cäpä on Oct 13, 2009 17:02:05 GMT 2
Ihana tarina Fiona! :)
13.10.2009 – Yhdessä ja erikseen
Lokakuun puoliväli jo! Miten aika menikin näin nopeaan? Pian loppuisi taas koulu ja alkaisi joululoma. Pikunkin kanssa oli yhteistä taivalta jo puoli vuotta…
Kävelin kohti tarhoja. Taivaalta sateli hentoisia lumen haituvia ja maa oli kuurassa. Nojasin porttiin kuten tapanani oli ja tähyilin laiduntavia hevosia. Aksu ja… joku toinen, mutta missäs oli Pikku? Valkea poni erottui yleensä hyvin muista, mutta nyt sitä ei näkynyt missään! ”Pikkuuu! Pikkunen!” huhuilin hieman jo hermostuneena.
Kiersin aitaa ja toivoin että poni löytyisi puun takaa, mutta tarhassa ei näkynyt muita kuin Aksu. ”Eikä! Aita on ainakin metrin, ei se ole voinut karata!” mutisin entistä hermostuneempana. Samassa kännykkäni soi. Painoin hajamielisenä vastaus-painiketta ja kuulin Sonen äänen. ”Ai hä, moi… Ei, en ehdi nyt! Pikku on jossain, tai siis karannut tai jotain?” selitin pikaisesti samalla kun kipitin kohti tallia.
”Missä Jossu on? Anne? Tai.. Fiona?” tivasin ovella vastaan tulleelta Roosalta. Tyttö pudisti päätään kummissaan. ”En ole nähnyt. Ainakaan Jossua. Ei vaan odotas! Annehan lähti juuri trailerin kanssa tielle päin.” tämä kertoi ja jatkoi sitten matkaansa. ”Eikä. Trailerilla, mihin Pikkua oikein rahdataan!? Mitä jos se on loukannut jalkansa tai…jos sillä on ähky..!” mutisin kauhuissani ja juoksin ulos. Lähin eläinklinikka oli melko lähellä, pyörämatkan päässä. Ajatus ei ollut millään lailla järkevä tai looginen, mutta ensimmäinen mieleeni tullut. Niinpä sieppasin pyöräni ja lähdin polkemaan kohti kaupunkia.
Kännykkäni pirisi matkalla useamman kerran, mutta tuskin huomasin sitä. Sade oli onneksi lakannut, mutta tie oli liukas. Matka taittui hitaasti ja mietin useampaan kertaan ettei tämä sittenkään ollut ollut hyvä idea. En kuitenkaan voinut lopettaa polkemista, sillä olin jo puolimatkassa. Huiskaisin karanneet hiukset takaisin pipon sisään ja kiristin vauhtia.
Vilkaisin ohimennen oikealle ohittaessani Artsin tallin. Seppeleessä jo vähintäänkin kuuluisa mies ja tämän naisseikkailut olivat voittaneet puolelleen kaikkien mielenkiinnon… Mutta mitäs siellä pihalla olikaan? Ajolle valmistautuva Kopse ja…traileri! Seppeleen tuttu traileri könötti keskellä parkkipaikkaa. Tein pikaisen käännöksen ja poljin hiekkatietä lujempaa kuin koskaan. ”Hei, mikä ihmeen juttu tämä on!” huudahdin Sinille jarruttaessani rajusti trailerin viereen. ”Missä Pikku on!?”
Sini katsoi minua hieman kummasti. ”Traikussa, tietty. Ja Tiia myös. Tultiin juuri Annen kanssa hakemaan niitä. Etkö muista, nehän jäi tänne yöksi, kun eilen oli vielä sitä talutusta!” Tuijotin traileria epäuskoisena. Miten ihmeessä onnistuin unohtamaan! ”Jaa, niin juu, tietenkin”, mutisin ja käänsin pyöräni takaisin kohti Seppelettä. Hyvällä tuurilla saattaisin ehtiä takaisin ennen hevosia…
näin kävi...tuli lyhyempi kuin ajattelin? 49hm the big day is closing up
|
|
|
Post by Fiona on Oct 13, 2009 21:24:59 GMT 2
Cäpä// Kiva kun pidät siittä, vaikka onkin tuollanen oudohko xD
- 13.10.09 Kevyttä kenttää -
Nostin satulan viellä Pikulle selkään ja kiinnitinsatulavyön. - Hyvä poika! Sanoin sille ja käännyinkin sitten ottamaan suojat. Laittelin viellä suojat ja katselin lopputulosta... Joo ihan hyvä.. - Hevosia voi alkaa viemään maneesiin! Jossun ääni kuului ja kaikkilähtivät taluttamaan hoidokkejaan maneesiin, jossa tuntilaiset odottelivat. - Ja Pikku ei mee tunnille! Jossu viellä lisäsi. - Ähh,, just kun sain sut valmiiks.., sanoin ponille ja talutin Pikun toimistollepäin. Anne ja Jossu olivat juuri lähdössä. - Aih, Fiona. Josefiina sanoin ja hymyili minulle ja ponille iloisesti. - Pitikin tässä juuri tulla siulle sanoon, että jos haluat saat ratsastaa Pikkua tuossa tunnilla. Ilmeeni kirkastui ja kohta heitinkin ohjt Jossulle, pyysin häntä odottamaan ja kipaisin hakemassa kypäräni, raippani ja takkini. Jossu silitteli Pikkua hiukan odottavaisen näköisenä ja nappasin ohjat häneltä. Lähdimme rämpimään maneesille päin.
- Fiona! Cäpä huiskutteli minulle Aksun selästä. Heilutin hänelle takaisin ja katsoin ketä muita tunnilla olisi. Kata ja Eppu, Wire ja Taiga, Joku täysintuntematon Jambon kanssa, Carkki ja Palmikko + Maiss ja Blande. Aikas paljon! Käänsin Pikun kaartoon ja heitin ohjat poninkaulalle. Kaikki muut saivat ohjeen alkaa menemään uraa käynnissä. Seisoskelinkin siinä sitten yksin Pikun kanssa ja kiristelin satulavyötä naamapunaisena. Mahtoi olla siinäkin näky xD Kohta kuitenkin pääsin ihan selkäänasti ja ihme ja kumma jalustimet tuntuivat melkosopivilta. Oli vain enään ihme, mikä olisi tuntimme aihe ? Annoin ruunalle pohjetta ja se lähti tasaista tahtia uralle. Katsoin avoimesta maneesinovesta ulos ja näin kuinka Anne talutti Almaa kai tarhaan. Ei, kyllä se tuohon aukinaiseen traileriin menee.. Juu, almalla on kuljetussuojat jalassa. Varmaan kisoihin lähdössä!
- Siirtäkää hevoset käyntiin ja antakaa niiden levähtää hiukan ja venytellä kaulojaan, eli antakaa löysempää ohjaa! Jossu kailotti ja siirtyi sitten maneesin keskelle. - Aiheenamme tänään on... Esteet! Eli päästään hiukan hyppäämään. Jo anto Jossu mulle hyvän tunnin. Taputin Pikun kaukaa ja kävelimme rauhassa uraapitkin. Jossu kokosi keskelle kenttää pari estettä ja kohta antoikin meille ohjeeksi koota ohjia käteemme. - Täss on nyt kaks ristikkoo, mutta keretään kyll hyppään isompia, ellei teitä ala pelottaan! Jossu naurahti ja kaikkialta kuului ei ei. - Alotetaan! Cäpä sai oikeen kunnian aloittaa. Hän painoi laukkapohkeet Aksun kylkiin ja sitten menoks! Ruuna laukkasi vaivatta ja liitäen. Cäpä käänsi sen sarjalle ja molemmat esteet ylitettiin virheettä. Hyvä Cäpä ja Aksu. Seuraavana todella vuoroaanodottava Maiss. Hän Käänsi Blandea ja siirsi sen raviin ja sen kautta laukkaan. Lauka oli mukavan näköistä ja pehmeää. Varmasti mukava istua. Tamma osasi hypätä ja sen näki, kuinka vaivatta se hyppäsi korkealta pienet esteet. Kaunista. - Katan vuoro, Jossu ilmoitti ja näytti pitävän tytön otteista suureen hevoseen. Katalta sujui oikein hyvin käännöt ja nostot, joten mitään pudotuksia tai kieltoja esteillä ei tullut. Carkki hihkui iloa, kun hänen vuoronsa tuli. Palmikko oli alussa hieman laiskahko, mutta alkoi toimia moitteettomasti ennen esteitä. Ensimmäinen este meni virheettä, mutta toisella tuli vähän löntysteltyä. Puomi tippui. Jossu kiiruhti nostamaan sen silläaikaa, kun tuntematon tyttö, jonka nimeksi olin kuullut Peppi, nosti laukkaa Jambon kanssa. Ruuna tottakai alkoi hiukan koheltamaan ja tyttö ei osannut kunnolla hallita ruunaa. Jambo lähestyi estettä varmasti ja Peppi epävarmasti. Samalla kun Jambo hyppää Peppi lentää kauniisti selästä. Ruuna jatkaa matkaansa ja hyppää seuraavankin esteen riemuiten ilman ratsastajaa. Maiss saa Jambon kuitenkin kiinni ratsailta ja pitelee sitä sen aikaa, kun Jossu kyselee minne sattuu ja mitenkävi + muuta. Peppi nousee kuitenkin uudestaan satulaan ja tälläkerralla kaksikko pääsee kummatkin esteet yhdessä.
Sain kunnian olla viimeinen. Ennen minua kuitenkin Wire menee Taigan kanssa. Wire käsittelee omaa hevostaan hyvin ja esteet sujuvat moitteetta, vaikka esteiden jälkeen Taiga olisi halunnut mennä muille mailla. - Viimeisenä Fiona ja sitten mennään uusinta kierros korotetuilla esteillä, mutta jos Peppi haluaa pienempiä teemme niin, että pienennämme sinulle? - Ei tartte. Hyppään kyll noit isoja! Peppi sanoo ärtyneenä. Jossu antaakin sitten asian olla ja antaa minulle luvan mennä esteille. Annan Pikulle laukkapohkeen ja se tottelee minua hieman epävarmasti. Kohta se kuitenkin kääntää korvansa pystyyn ja laukkaamme esteille. Annan Pikulle hiukan pohjetta ja se hyppää. Ensimmäinen este meni hyvin, mutta toisella esteellä puomi kuitenkin putoaa, jostain syystä. Jossu nostaa esteet 50cm pystyiksi ja antaa Cäpälle merkin jatkaa. Aksu liihottelee esteille kauniisti ja Cäpällä on välillä vähän vaikeaa pysäytellä sitä. Esteet sujuvat kuitenkin todellakin moitteetta ja Cäpä säteilee onnellista hymyä samalla kun taputtaa Aksua kaulalle. Maiss pidättää Blandea ja kun ote hieman hellittää tamma ampaisee suoraan laukkaan. Maiss pidättää sitä hienosti ja tekee pari ympyrää rauhoittaakseen tammaa. Vaahto valuu Blanden suupielistä ja se liikkuu hermostuneena, kun tyttö pysäyttaa sen hetkeksi ja korjaa jalustimiaan. Maiss antaa tammalle pohjetta, se hypähtää laukkaan ja laukkaa hallitusti esteille. Se hyppää ilmavan hypyn ja ratsastaja sen selssä meneettää tasapainoaan, mutta ei tipu. Toiseen esteeseen Maiss osaa varautua ja se sujuu puhtaasti. Blande käy kuitenkin hieman kuumana viellä hyppyjen jälkeen ja valkoinen vaahto sen suussa lisäähtyy. Sieraimetkin ovat suuret ja se tepastelee isoin askelin.
Ja sitten Kata, Epun kanssa. Tuo kookas karamelliponi, kuin sanottiin. Kata ohjaa Eppua kokeneesti ja iso ruuna toimii juuri niinkuin pitää. Sen pinnassa on hiukan hikeä, joten se on ainakin tehnyt työtä! Kata antaa Epulle laukkaavut ja se nostaa pehmoisen näköisen laukan. Kata suuntaa katseensa esteille ja kääntää ruunan. Ensimmäinen este suoritettu mahdottoman hyvin ja toinen samalla tavalla. Ei hassumpaa! Carkki läimäyttää Palmikkoa hiukan raipalla, kun tamma ei meinaa oikein liikkua. Palmi nostaa keinuvan laukan ja hyppää molemmat esteet hiukan epävarmasti, hitaasti, mutta puhtaasti. Seuraava oli Peppi. Hän epäröi hetken, mutta siirsi energisen Jambon ravin kautta laukkaan. Tyttö teki hieman liian epävarmasti kaiken ja Jambo kieltääkin jo heti ensimmäisellä esteellä. Peppi kääntää ruunan ja kokeilee uudestaan. Hyppy on ilmava ja tyttö ei ole varautunut siihen ollenkaan, joten maassa ollaan! Jambo lähtee iloisena ilman ratsastajaa Jossun luo, joka napaa ruunan ohjista kiinni. Hän ojentaa ne kuitenkin kohta Cäpälle. Jossu kiirehtii työn luo, joka istuu maassa. - Miten kävi? Tuo Jambo on välillä vähän tuollanen, Jossu rauhoittelee tyttöä, joka on hieman.. ööhh.. vihainen. - Just! Mulle saa nyt kyllä riittää, koni tänne! Peppi sanoo, nousee ja ryntää Jambon luo. Hän kiskaisee ohjat Cäpä kädestä, lyhentää hieman jalustimia ja kapuaa selkään. Hän vetäisee ruunaa suusta oikein kunnolla, kai näyttäen kuka määrää ja painaa sitten pohkeet Jambon kylkiin. Ruuna hypähtää laukkaan ja kohta kaksikko olikin ihan esteen edessä. Jambo katsoo esteitä korvat hörössä ja hyppää ja korkealta. Peppi ei selvästikkään osaa ratsastaa ja tippuukin maahan oikein tömähdys kuuluu. Kaikki ovat kauhuissaan ja Jossu nappaa Jambon. Silloin Peppi räjähtää oikein kunnolla. - Joo moro! Eihän toi hevonen osaa mitään! Kaikki ratsastajat tapittavat häntä ja katsomossa olevat aikuiset pidättelevät hiukan nauruaan. Vain yksi aikuinen ei naura. Pepin äiti. Hän juoksee tyttärensä luo ja sanoo pahoittelunsa Jossulle. Tämä nyökkäilee ja taputtaa Jamboa. - Mielestäni sinun kannattaisi mennä vaikka viellä hieman kokemattomen ryhmiin. Mielestäni et ole viellä tällä tasolla, ainakaan esteissä. Jossu sanoo, Peppille joka pillittääkin jo äitiinsä vasten. Hänen äitinsä nyökkää ja lähtee viemään tyttöänsä talliin. - Noniin, onkos joku sieltä vanhemmista, ollu heppojen kanssa tekemisissä ja osaa hoitaa tälläsen Jambo-ponin? Jossu kysyy ja kaikki pudistelevat päätään. - Pitihän se arvata, että joudun soittamaan sinne tallille. Tytöt menkääpäs käyntiä hetki! Jossu määrää ja kaikki kiertävät uraa käynnissä.
- Noniin, eipäs muitella äskeistä ja sitten jatketaan ja vuorossa seuraavaksi olikin Wire ja Taiga! Wire antaa ponilleen lähtökäskyn ja esteet sujuvat hyvin, vaikka Taiga meinasi kieltää. - Fionan vuoro ja sitten loppulämmitelläänkin. Annan pohjetta Pikulle ja herra tottelee välittömästi. Se laukkaa mukavasti ja varmasti. Istun mahdollisimman alas satulaan ja käännän ruunan esteille. Teen puolipidätyksen ja rentoudun. Pikku hyppää mukavasti ja pysyn sen tahdissa. Toinen este sujuu kanssa loistavasti ja saan olla iloinen hyvästä suorituksesta!
Sitten voittekin tulla alas ratsailta. Tunneilla nyt jatkaa Aksu ja Blande. Muut voivat mennä talliin. Huikatkaa samalla että seuraavat tuntilaiset voivat tulla tänne. Jossu hymyilee meille ja ja pyytää Maissia pitämään Blandea ja Aksua sen aikaa, kun seuraavat ratsastajat tulevat ottamaan ne tunnille. Tytöllä ei ole mitään sitä vastaan ja Cäpä tuleekin Pikun toiselle puolelle. Puhumme Pepistä matkalla talliin ja mietimme Jamboa, miten se voi kestää sellasta ratsastajaa.. - Haen samalla harjapakin, kun vien nämä varusteet, mutta hei, vietäisiinkö se pesuboxiin ja harjattais siellä vaikka samalla, kun viruteltais papan jalkoja? - Heii! Ei Pikku viell oo mikään Pappa, Cäpä sanoo nauraen. Hän taluttaa Pikun pesuboxiin sillä aikaa kun haen harjat.
Avaan vesihanan, mutta letkusta ei tule mitään. Cäpä katsoo letkun päähän ja samalla sieltä purskahtaa aimoannos vettä hänen naamalleen. - Ähh!! Voi hitto, olisko pyyhettä? Tyttö kysyy minulta irvistäen. - Eipäs taida olla mutta ootas haen, sammutan vesihanan ja kipaisen hakemassa puhtaan pyyhkeen. Ojennan sen Cäpälle ja hän kuivaa kasvonsa. Avaan hanan uudestaan ja isoitan sitä maahan. Kohta vettä alkaa tulemaan ja kastelen Pikun jalkoja hanan alla. Kylmä vesi auttaa hieman rasittuneisiin jalkoihin. Pikku näyttää nauttivan hoidostaan. minä kastelen viileällä vedellä ponin jalkoja ja Cäpä silittelee ja antaa porkkanan palasia. Kohta vaihdamme, niin molemmat pääsevät kyykistelemään jalkojen juureen ja katsomaan kuinka poni nautii jalka hoidosta!
- Ota koppi, Cäpä hihkaisee ja heittää toisen pyyhkeen minulle. Otan sen ilmasta ja alan kuivata ruunan jalkoja vastakkaiselta puolelta kuin Cäpä. Juttelemme samalla niitä näitä ja välillä tungen keskustelun väliin pari vitsiä, joita olin kuullut. Räkätimme siinä ja Anne ihmetteli kohellustamme. - Tytöt tytöt! Nyt rauhoitutaan, Anne sanoo, - Palveluksessanne, vastaamme ja jatkamme nauramista. Anne ei näytä saavan meihin minkäänlaista hyvää kontaktia ja huokaisee. - Haluukko kuulla tosi hyvän vitsin Anne? Cäpä kysyy ja katsoo minua. Nainen katsoo meitä oudosti ja kerron: - Oli katsos semmoset ukkeli ja akkeli.. Annen kasvoille tuli hymy ja kohta hänkin nauroi.
Laitoin ruunan karsinan oven kiinni ja sanoin sille heipat. Etsin viellä Cäpän, jonka hyvästelin. Hän jäi talliin viellä hetkeksi. Kipitin ulos ja hyppäsin pyöräni selkään. Oli jo aika myöhä joten pistin hösseliksi.
Pikkupappa ja fionamummo 30hm <3
|
|
|
Post by Cäpä on Oct 14, 2009 20:28:26 GMT 2
14.10.2009 - PiccoloJeah, 50 täyteen<3 Vesiväreillä taas.
|
|
|
Post by Fiona on Oct 15, 2009 20:58:38 GMT 2
Cäpä// Onnee 50hm johdosta! - Kevyttä ja lennokasta 15.10.09 - - ÄHH! Tekee mieli mennä taas esteille, huudahdin ja irvistin Sinille. - Samoin! En ookkaan oikeen Humun kanssa hypänny, tyttö sanoi ja hörppäsi colaansa. - Mutta hei.. Käydääks kysyy Jossulta likeneekö sillä aikaa, vaikka pitää meille jotain omaa pientä valmennusta? Kat kysyy. Hän oli seuraillut keskusteluamme hieman sivumpaa ja antoi äänensä nyt kuulua. Kaikki käänsivät päänsä tyttöönpäin. - Hyvä idea.. Ketkä on mukana? Sini huutaa ja 5 kättä nousee ylös. - Okei viis + minä! Sini ja minä riennämme alas ja toimistolle, jossa Jossu onkin onneksemme. Raotamme ovea ja astumme sitten sisään. - Heippa Jossu! Voisitkos pitää meille jonkun pienen valmennuksen..ööhh nyt? Sini kysyy. - Sori en kerkee mitenkään.. Voisittehan vaikka kerätä pienen ruhmän ja hypätä porukalla? Nainen ehdottaa ja lähdemmekin sitten kertomaan muille huonot uutiset. Kaikille kävi pienessä poukassa hyppääminen. Mukaan saimme: Sini ja Humu, Fiona ja Pikku, Kat ja Sera, Karo ja Aksu, Jenna ja Jambo ( Jenna näyttää miten Jambolla hypätään! ) + Jassu ja Sikke! Cäpä katsomossa kuvaamassa xD
|
|
|
Post by Cäpä on Oct 16, 2009 9:40:05 GMT 2
Kiitos! Ihana kuva, Pikku näyttää söpöltä : ) 16.10.2009 - Tallin kiltein poniHmm, väritys ontuu...' 51hm
|
|
|
Post by Cäpä on Nov 13, 2009 20:42:18 GMT 2
13.11.2009 - Long time no seen...Heei, tänne se mun hanska poni!
|
|
|
Post by Jusu on Nov 14, 2009 18:39:48 GMT 2
14. marraskuuta - Pikku pikkuesteponi - Cäpä 3 kohista!Cäpä uskaltautui hyppimään virkeän Pikun kanssa, ja vauhdikkaita hypyt sitten olivatkin. Houpjuulaikit!
|
|
|
Post by Cäpä on Nov 15, 2009 13:52:19 GMT 2
Ihana kuva Lynn! Kiitoksia kovasti ~
Tähän tulee tarina kenties huomenissa (?)
|
|