|
Post by Anne on Apr 13, 2010 15:04:46 GMT 2
|
|
|
Post by Fiona on Apr 30, 2010 13:42:36 GMT 2
Wuhuu!! Onnea Pikku <3
30.4.10 Cäpä!
- Huomenna on vappuu, tänään on vappuu, toilotin Pikulle, kun harjailin ponia sen karsinassa. Rapsutin ruunaa harjan tyvestä ja halasin sen kaulaa. Vedin keuhkot täyteen ponin tuoksua ja taputin Pikkua viellä sälälle. - Sää se sitten aina jaksat kuunnella tällästä turhanpäivästä hömpötystä, naurahdan ja heitän harjan pakkiin oven ulkopuolella. Lukitsen karsinanoven varmasti ja lähden kiikuttamaan harjapakkia satulahuoneeseen. Nostan mustan nahkasatulan tekineestä käteeni ja otan suitset koukusta. Kiirehdin sitten takaisin karsinalle ja satuloin Pikun.
Nousin tallipihassa kimon selkään ja odotin Sannia, joka kipusi Aksun selkään. Olimme sattumoisin lähdössä yhtäaikaa maastoon ja päätimme mennä yhdessä. Ratsastimme Seppeleen tietä eteenpäin. Huomasin kuitenkin edessämme liikkuvan polkupyörän. En nähnyt liikkuiko se tänne päin vai poispäin. - Katso Sanni! Tuolla kaukana. Tyttö alkoi siristellä silmiään. - Joku tulee tänne ja kovaa, hän sanoo kotvan kuluttua. Pysäytämme hevoset ja hahmo lähestyy. Vaaleansininen huppari, ruskeat ratsastushousut, ruskea tukka, CÄPÄ! - SE ON CÄPÄ! Huudahdan. Aksu heittää päätään ja astuu pari askelta taaksepäin.
Kyllä sen oli pakko olla Cäpä. Kun hahmo oli riittävän lähellä, meitä hän hidasti vauhtiaan. - Fiona? Pikku? Tyttö sanoi, kun saavutti meidät. Hän nousi pyöränsä selästä pois ja antoi sen kaatua maahan. - Hei poika! Tyttö sanoi ja halasi ruunaa kovaa. - En ollu uskoa silmiäni, mutta kyllä Cäpä se oli, naurahdan ja nään Sannin kikattavan. - Katsoin, että kuka sieltä nyt tulee! Luulin sinua eka Jossuksi kaukaa, Sanni sanoo. - Ollaan menossa maastoon, mutta nähdään sen jälkeen, sanon ja painan pohkeita Pikun kylkiin. Sanni seuraa perässä ja Cäpä lähtee tallille päin nostettuaan pyöränsä.
- Ei olis uskonu, että Cäpä tuli nyt tänne katsomaan, sanon. Ratsastamme mukavaa maastopolkua. - Hmm, ehkä sillä oli asiaa jollekkin. Se meinaan tutustu joihinkin hoitajiin tosi hyvin. Nyökkäsin. Tottahan toki tyttö oli myös tullut Pikun takia. Nostimme ravin ja ravilimme pitkin polkuja. Meillä oli kaikkea hauskaa juteltavaa hevosista ja Seppeleestä. Puhuimme myös Artsilasta ja Shelyesistä. Kun vihdoin saavuimme Seppeleen pihaan, oli siellä Artsi odottelemassa varmaan Jossua. - Katos katos. Harmi ku teilläkää ei oo kunnon hevosia niinku ei kellää tääl. Ravurit, ne on niit kunnon hevosia! - Hmm, niin ne voiski olla. Kuinkas paljo ne on voittanu rahaa? Sanni kysyy ja talutamme hevoset talliin. Artsi jää sanattomaksi, mutta huutaa perääme. - Aika paljon!
Cäpä oli jo siivonnut odotellessaan Pikun karsinan. Talutan Pikun sinne ja riisun varusteet. Cäpä tuo harjat ja harjaamme ponin kunnolla yhdessä. Kerron kaikkea tapahtunutta. Kun viimein olimme valmiit heitin ruunalle viellä ohuen loimen päälle ja talutin sen tarhaan.
Fiona ja Pikku Team <3
|
|
|
Post by Fiona on May 24, 2010 21:10:01 GMT 2
Kesäkoittaa! 24.5.10 <3: Pikkuteam
|
|
|
Post by Fiona on Jun 8, 2010 14:36:43 GMT 2
8.6.10 Viimeiset ajat kaksin
Nyt se oli sitten toisen hoitajan haku auki Pikulle. Halukkaita oli tullut jo ihan kiitettävästi. Dina oli noussut hyvin suosikikseni. Hänen näyttönsä oli ollut mahdottoman hyvä. '' Hänen täytyy saada paikka'', olin miettynyt. Mutta toivottavati Jossu ja Anne tekee oikean päätöksen. Ottaa pitkäaikaisen ja mukavan kakos hoitajan poniherralle. Kiedoin käteni ruunan kimolle kaulalle ja annoin pusun Pikulle. - En pidä yhtään niistä jotka vain ottavat sinut hoitsukeen, koska haluavat olla osa Seppelettä. Eihän?, kysyin ponilta. Se mutusteli heiniään rauhass, mutta käänteli korviaan suuntaani kuunnellen. - Sinä sentään kuuntelet vai mitä? naurahdin ja pyyhin silmäkulmastani kyyneleen alun. En saanut itkeä. Enhän? Miksi itkisin? Enhän ollut lopettamassa ponin hoitoa. Mikä minua sitten itketti? Pikku nosti päänsä ja katsoi minua sametti silmillään.
Istuskelimme kolmisteen, minä, Maiss ja Pipsa oleskeluhuoneen sohvalla. - Ei hemmetti täällä on kuuma, Pipsa rääkäisee ja juoksee laittamaan kaikki ikkunat auki mitä vain saa. - Kyllä nyt tekee terää tämä limsa, Maiss sanoo ja juo pitkin kulauksin Jaffaansa. Pipsa istuu takaisin viereeni ja kysyy sitten: - No mistä kiikastaa? Hän aloittaa reippaasti. - Mi... Aa, no, kakistelen. Maisskin kuuntelee meitä kiinnostuneena. - Kerro kerro kerro kerro, ei me kellekkää kerrota! Maiss hihkuu ja painostaa.
- Noo siinä se nyt sitten oli.. sanon. Pipsa kertaa lyhyesti: - Eli siis sua pelottaa, että Pikun hoitaja, siis toinen, on joku hemmetin mutantti, okei ei ihan, mut se ei hoida Pikkua kunnolla ja ottaa ruunan vaa hoitsuks, et pääsee mukaan Seppeleen piireihin? Pipsa vaikenee. - Näinkö? Maiss kysyy. Nyökkään. - Ei mitään hätää! Kaikki on varmasti oikein mukavia. Täällähän ne pyöriii tunneilla alvariinsa.
- Ei se varmaan nyt niin paha juttu ole? Maiss kysyi ja ratsasti samalla Siirin voltille. Ratsastimme, minä ja Pikku, Maiss ja Siiri, Pipsa ja Sikke Seppeleen kentällä. - No mieti nyt! Tiuskaisin. Nostin ravin ja käänsin ympyrän pitkällä sivulla. - No mut tapahtu mitä vaan, sää oot Pikun pitkäaikaisempi hoitaja ja tiedät ruunasta enemmän! Pipsa hymyili kun ratsasti ohitseni. - Hmm, joo. Eiköhän tää tästä!
|
|
|
Post by Fiona on Jun 11, 2010 16:24:28 GMT 2
11.6.10 - 36hm Viileää? Seisoin keskellä tyhjää tallipihaa. Kuulin tallista kavionkopsetta. Avasin oven varovasti. Valkoinen eläin laukkasi suoraan kohti. Avasin ovea enemmän ja päästin kimon ponin ohitseni. Pikku, se oli Pikku. Se laukkasi suoraan täyttä vauhtia. Mutta.. mutta kuka on tuo tyttö? Ruunan selässä istui viereas mustiin pukeutunut tyttö. En nähnyt enempää kun ratsastaja katosi Pikun kanssa puiden taakse.-EIIIIII!! PIKKUUUU! Kiljun. Singahdan ylös istumaan. Kylmä hiki valuu kasvoillani. Vilkaisen kelloa. 9.47. Oli perjantai aamu. Kesäloman ensimmäinen viikko. Nousin ylös ja pukeuduin. Kampasin tukkani ja raahauduin alas. Kukaan ei ollut kotona. Ai niin! Vanhempanihan olivat töissä. Keräsin kaikki tallikamppeeni ja otin rahaa bussia varten. Nakkasin viellä puhelimeni reppuun ja lähdin sitten bussi-pysäkille. Ilma oli viileä ja puin matkalla takin ylleni. Tungin kaikki tavarani kaappiin. Läimäytin sen kiinni ja lukitsin. Jokeri nousi portaat ylös ja tervehti minua. Sitten hän katosi hoiajien huoneeseen. Menin portaat alas tallin puolelle ja hakuduin Pikun karsinalle. Loin ruunaan ensin silmäyksen tarkistaen, että se oli se oikea Pikku. Painauduin sitten kiinni ruunan valkoiseen karvaan ja naurahdin. - Alkaako sullekkin tulla harmaita hiuksia! Nypin mutaiset paakut ponin harjasta. Olin kiinnittänyt Pikun tallikäytävälle. Jossu kävelee hyvän tuulisesti Toivon karsinalle. - Moikka, Jossu tervehtii ja menee oman hevosensa karsinaan. - Heippa, vastaan ja otan Pikun kavion. - Mistäs nyt tuulee? - Huono päivä vaan, ei muuta, vastaan. - Selvä. Kerro jos jotain isojakin heppa huolia! Jossu naurahtaa ja vie Toivonsa ulos. Annan Pikulle pohjetta. Ruunaa siirtyy raviin. Teen pääty-ympyrän ja erilaisia uria. Laukaan pätkän ja hyppään pari maneesissa jo pystyssä ollutta ristikkoa. Pikku on vireä ja voisi hyppiä enemmänkin. En vain itse jaksanut pysyä tahdissa. Ohjasin kimon viellä kerran punaiselle ristikolle. En keskittynyt hyppyyn vaan kellahdin tasapainoni pettäessä maneesin hiekalle. Jahtaan Pikkua hetken, mutta saan sen kiinni taidolla. (en ainakaan ottanut porkkanoita esille.) Kävelin päälle hieman maastossa. Harjasin Pikun ja vein sen ulos tarhailemaan muiden ponien kanssa. Siivosin Pikun karsinan ja menin juttelemaan muiden hoitajien kanssa oleskeluhuoneeseen.
|
|
erika
Uusi ihmettelijä
Posts: 4
|
Post by erika on Jul 21, 2010 12:52:14 GMT 2
Kesäinen auringonsäde tunkeutui ikkunastani sisään ja herätteli minut. Ajatukset alkoivat putkahdella hitaasti päähäni, ja ensimmäinen ajatus oli tietysti talli ja Pikku. Kiskoin tallivaatteet päälleni ja rymistin ne ylläni alakertaan. Haukkasin leivän ja lähdin ajamaan tallille ennen kuin äiti muistuttaisi hammaspesusta. Saapuessani talliin tunsin itseni pirteämmäksi kuin aikoihin. Oli ihanaa hengittää tallin ihanaa tuoksua ja täyttää sillä keuhkonsa lähes ensimmäisenä päivästä. Työnsin pyöräni jonnekkin missä en arvellut sen olevan tiellä ja suuntasin tallia kohti.
Metsästin Pikkua katseellani, ja näinkin valkoisen karvan vilahtavan. Astelin karsinan luo ja huomasin Pikun syventyneen erittäin keskittyneesti heiniinsä. Annoin sille ruokarauhan ja nojailin karsinaan odottaen ponin lopettavaan hartaan ateriahetkensä. Huomasin, että aamun vilpoisuuden takia päälle pukemani pitkähihainen oli alkanut hiostaa, joten vein sen reppuuni. En tajunnut miksi kummassa pukeudun joskus takkeihin kesähelteellä.
Palatessani takaisin heinistä oli huvennut jo melkoinen osa. Pikku näytti saaneen vatsansa täyteen ja kääntyi katsomaan minua. Se nuuhki hiukan kättäni ja paljon taskujani. Tiesin, että se teki minulle herkkuratsiaa makupalojen varalta. Se tuntui haistavan jotain, vaikken ollut ottanut makupaloja mukaan. Kaivoin esiin Pikun vainuaman homeisen porkkanan. Poni tavoitteli sitä, mutta minä kävin heittämässä sen roskikseen. Samalla hain Pikulle harjat.
Hieroessani Pikkua kumisualla ajatukseni lähtivät karkumatkoille, mutta Pikku sai minut lopettamaan niiden jahtaamisen astumalla varpailleni. -Au! Tu sattui – mene siitä, pois jalkani päältä, ähkin työntäessäni Pikkua pois. Onneksi kimo totteli eikä jäänyt tuijottamaan minua hevosten hyvin osaamalla mitäs-sä-siinä-heilut-ilmeellä. -Huh... ei se mitään, poika, ei sattunut pahasti, juttelin ponille, kun se katsoi minua kummasti, kuin loukkaantuneena vääristä syytöksistä. Toivoin, ettei kukaan ollut selkäni takana, en nimittäin pidä siitä, että muut kuulevat kun puhun hevosille. Nostin kavion, joka äsken oli tallannut minua, ja aloin putsata sitä kaviokoukulla. Pikku tempoi jalkaansa, mutten antanut sen päästä niin helpolla. -Lopeta, et sinä tästä niin helpolla pääse, minä toruin kimoa, ja putsauksen lopuksi päästin kavion maahan. Suoritettuani operaatio kaviot, vein Pikun takaisin karsinaan. Istahdin reppuni päälle kaivettuani ensin sieltä lehtiön, kynän ja kumin. Aloin piirtää kuvaa Pikusta, joka tunki päätään karsinan yli. Katsoessani mallia, en voinut olla nauramatta. Pikun turpa näytti jättimäisen suurelta ja sen suupielistä tursui heinänkorsia ja valui vettä, joten poni näytti kuolaavan. Havahduin puhelimen pirinään. Katsoin ruutua ja huokasin. Äiti soitti.
Jouduin muistuttamaan äitiä siitä, että olin saanut luvan lähteä tallille. Suljettuani puhelimen päätin mennä vielä ihan pienelle maastolenkille. Hain varusteet, satuloin ja suitsin Pikun ja talutin sen ulos. Nousin selkään ja annoin pohkeita, jolloin Pikku lähti hiukan laiskasti käyntiin. Annoin vähän enemmän pohkeita ja käynti piristyi. Vartin kuluttua annoin ponille lisää pohkeita ja se lähti raviin. Pikun ravi tuntui hyvältä keventää, mutta pian hidastin huomatessani Pikun hikoavan aika lailla. Aurinko porotti, se suorastaan poltti, joten päätin lähteä takaisin tallille.
Riisuin Pikun varusteet ja vein sen karsinaan. Kaivoin repusta pienen yllärin, jota olin säästellyt: kuivuneen leivän, jonka pudotin Pikun ruokakuppiin. Livahdin karsinaan sen maiskuttaessa herkkuaan. Rapsutin sitä hetken, kunnes oli aika lähteä. -Heippa, Pikku, kuiskutin ponille. -Tulen sitten taas. Suljin karsinan ja lähdin kohti pyörääni.
|
|
erika
Uusi ihmettelijä
Posts: 4
|
Post by erika on Aug 4, 2010 10:27:44 GMT 2
Runnoin eteenpäin mutavelliksi muuttunutta tietä nenä vuotaen. Olin saanut jonkin saamarin kesälentsun. Yllättäen ihana äitini oli nalkuttanut siitä koko illan. Onneksi pääsisin pois sieltä hullujenhuoneelta edes vähäksi aikaa. Päästyäni vihdoin tallin pihaan tuuppasin pyöräni jonnekkin pusikkoon varmuuden vuoksi, vaikka kukaan tuskin pöllisi vanhaa romuani. Mieli keveni heti talliin astuttuani inhottavasta olosta huolimatta. Tallustelin heti hiljakseen Pikun karsinan eteen. Ulkona ripotteli taas vettä. Tämän päivän ratsastukset sujuisivat siis maneesissa. Pikku kurkistikin jo karsinastaan katsomaan, kuka käytävällä mahtoi olla. -Huomenia, herraseni, tervehdin ponia, joka killitti minua kauniilla hevosensilmillään. Kävin hakemassa harjat ja aloin harjailla ponia reippaaseen tahtiin. Harjauksen jälkeen suoritin operaatio kavioidenputsauksen ja aloin satuloida Pikkua. Kiristin hikoillen satulavyötä ja sain kuin sainkin sen kiinni. Oloni oli jokseenkin voimaton.
Talutin Pikun maneesiin ja nousin satulaan.Lämmittelin Pikkua kävelemällä maneesia ympäri jonkun aikaa. Kannustin ponin raviin ja treenasin harjoitusravia, jonka kohdalla yhä tunnen itseni huteraksi. Ravailin hetken aikaa ympäriinsä tehden voltteja ja täyskaartoja. Hidastin käyntiin uupuneena. Päätin lopettaa jo tältä päivältä, joten vein Pikun takaisin karsinaansa.
Riisuttuani ponilta varusteet menin oleskeluhuoneeseen täyttämään sudokuja. Tein niitä tasan yhden ja menin takaisin Pikun luo. -Mä tästä lähdenkin takasin kotiin, ilmoitin sille. -Tuun pian takaisin, mutta nyt on pakko mennä kotiin tai äiti saa taas vaihteeksi hepulin.
//Sori, tuli kauhean lyhyt viesti//
|
|