|
Post by Anne on Jul 22, 2008 20:02:51 GMT 2
|
|
|
Post by Loviisa on Aug 1, 2008 20:02:06 GMT 2
Oli kaunis aamu. Söin aamupalaa ja olin lähdössä tallille. Äiti sanoi, että minun pitää tulla kahden tunnin päästä, ja minua harmitti. Olisin halunnut olla tallilla koko päivän. Lähdin nopeasti pyörällä kohti Seppelettä. Pikku oli sisällä, ja päätin viedä sen ulos. Kun menin hakemaan riimunnarun satulahuoneesta, näin Jaakon. Tunnistin hänet, koska isosiskoni oli sanonut, että tallilla oli tallimestarina Jaakko-niminen mies. Jaakko söi aamupalaksi banaania. ”Hei Jaakko”, sanoin. ”Kukas sinä olet?” Jaakko kysyi. Sanoin, että minä olen Pikun apuhoitaja. ”Jaa”, Jaakko sanoi. Lähdin hakemaan Pikkua. Se hirnahti ja tunnisti minut. Halasin sitä tiukasti. ”Olet maailman mukavin koni”, kuiskasin sen karvaiseen korvaan. Kysyin Jaakolta, voisinko siivota Pikun karsinan. ”Totta kai”, Jaakko vastasi. ”Siitä olisi minulle apua.” Vein Pikun laitumelle, ja siellä odottikin sen kaveri Taiga. Sitten menin siivoamaan Pikun karsinan. Se oli tosi likainen. Siellä oli paljon kakkaa. Sitten yksi tallityttö, Karoliina, meni harjaamaan hänen hoitohevostaan Maria. ”Heippa”, sanoin Karoliinalle. Karoliina moikkasi minua. Samassa tallin ovi aukesi, ja näin että minun isosiskoni Josefiina tuli talliin. Josefiina sanoi minulle hei, ja minä moikkasin. "Ajattelin mennä ratsastamaan", sanoin Jossulle. "Tulisitko taluttamaan?" Minä en vielä hallinnut oikein yksin ratsastusta, niin että oli hyvä jos joku oli taluttamassa, koska en ole koskaan kokeillut yksin ratsastamista. "Tulen mielelläni", Josefiina sanoi.
Harjasin Pikun, ja sitten Josefiina haki sille satulan ja minä hain suitset. Laitoimme yhdessä ensin satulan ja sitten suitset. Se oli vaikeaa, koska minä en ole koskaan laittanut yksin varusteita, enkä muista, miten suitsien kaikki remmit laitetaan. Anne tuli talliin, ja kysyi, että oletteko menossa ratsastamaan. Minä vastasin, että joo. Sitten lähdimme tallista, ja Anne jäi Karoliinan kanssa juttelemaan. Oli aurinkoista joten menimme kentälle. Jossu punttasi minut selkään. Pikulla oli tosi leveä selkä ja oli kiva istua siinä. "Tykkään sinusta tosi paljon", kuiskasin Pikulle. Jossu kysyi, että mitä sanoin. Vastasin, että ei mitään. Menin pari kierrosta käyntiä talutuksessa. Jossu sanoi, että haluaisitko kokeilla ilman talutusta. Minä sanoin, että tietenkin! Ja lisäsin, että eihän tämä aidan läpi voi mennä. "Ei tämä niin typerä ole." Olin ihan jännittynyt, koska sain ratsastaa ilman talutusta. Osasin onneksi itse jo ohjata hevosta, ja sain sen käännettyä tosi hyvin (vaikka itse sanonkin). Pikku oli niiiin kiltti ratsu. Pian Jossu otti sen takaisin riimunnaruun ja kysyi että haluaisinko ravata talutuksessa. "Totta kai", sanoin. Minä annoin Pikulle vähän pohkeita ja maiskutin. Se alkoi ravata hitaasti. "Tämä on tosi kivaa!" huusin. Sitten Jossu sanoi, että hänen pitää mennä katsomaan Riinaa, ja sain itse tulla satulasta ja taluttaa Pikun talliin. Mutta sitä ennen Jossu laittoi jalustimet ylös ja löysensi satulavyötä.
Kun menin talliin, kysyin Annelta, että voisiko hän ottaa minun kanssa pois satulan ja suitset. Hän sanoi, että ilman muuta, ja Karoliinakin tuli auttamaan. Sitten harjasin Pikun ja vein sen ulos laitumelle. Sitten Jaakko huusi: "Kuka haluaa tulla korjaamaan aitaa?" Ja minä tietysti huusin, että minä. Sitten minä, Karoliina ja juuri talliin tullut Nana menimme auttamaan. Josefiina oli antanut minulle kännykän lainaan, kun hän meni katsomaan Riinaa, ja minä soitin kotiin että minulla meni vähän myöhempään. Äiti vastasi, että joo. Sitten menimme korjaamaan aitaa. Se oli raskasta työtä. Kun me hoitajatytöt emme enää jaksaneet, lähdimme pois, mutta Jaakko ja Anne jäivät vielä sinne. Jaakko oli hermona, kun emme jaksaneet enää, ja uhkasi lyödä meitä kaikkia laudalla päähän, mutta me juoksimme kaikki karkuun. Sitten menin katsomaan Blondia ja Pikkua tietysti. Blondi on aivan ihanan värinen, mutta ei voita Pikkua. Sitten kaivoin taskustani omenan Pikulle, mutta Blondi yritti ottaa sen. Annoin sen omenan puoliksi Blondille ja puoliksi Pikulle. Ja sitten menin lakaisemaan tallin lattiaa, että Jaakko leppyisi siitä kaikille tallitytöille.
Karoliina tuli siihen, ja kysyi, että voisiko auttaa. "En minä nyt tiedä, voisithan sinä auttaa tietysti", minä sanoin ja hän rupesi heti puhdistamaan suitsia. Ja sitten kun minä olin lakaissut lattian, menin auttamaan Karoliina. Varusteiden puhdistaminen yhdessä oli tosi kivaa, ja Annekin oli siitä iloinen. Eikä Jaakko kuitenkaan lyönyt meitä kepillä päähän.
Sitten söin eväät satulahuoneessa, koska minulla oli toooodella nälkä. Annoin Karoliinalle banaanin ja mehua, koska hänellä ei ollut omia eväitä. Anne tuli ja sanoi: "Jaakko jäi vielä tekemään aitaa, kun minäkään en jaksanut. Meinasi suuttua minullekin, mutta ei uskaltanut." Ada toi Siirin sisälle ja silitin ponin turpaa. Se hörähteli.
Sanoin kaikille moikka, ja halasin Pikua, ja sitten lähdin kotiin Karoliinan kanssa yhtä matkaa. Josefiina jäi vielä vähäksi aikaa tallille, ja annoin hänelle puhelimen, ja lähti taluttamaan Riinaa.
Tallilla oli taas tosi kivaa.
|
|
|
Post by Loviisa on Aug 4, 2008 10:21:03 GMT 2
Söin aamupalaksi muroja ja voileivän, jossa oli kurkkua päällä, koska minä rakastan kurkkua, ja kysyin äidiltä, että saisinko lähteä käymään Seppeleen tallilla. Äiti sanoi, että saat lähteä, mutta huomenna joudut siivoamaan huoneesi. Pistin kumisaappaat jalkaan ja lakin päähän ja lähdin jalkaisin kulkemaan Seppeleen tallille. Josefiina , elikkä minun siskoni, sanoi että hän tulee vähän myöhemmin, ja minä sanoin että tule vain. Juoksin välillä, että pääsisin nopeammin tallille. En voinut mennä pyörällä, koska minun pyöräni oli rikki. Oli kaunis ilma ja linnut lauloivat hienosti. Aurinko kuumotti taivaalla. Kun olin tallilla, Anne tuli minua vastaan ja sanoi: "Hyvää huomenta!" Minä sanoin: "Hyvää huomenta." Anne sanoi, että eikö olekin hieno ilma. Minä sanoin: "Joo." Sitten Anne lähti oman hevosensa, Riston, kimppuun. Sitten menin katsomaan Pikkua laitumelle. Siellä oli myös Humu, Blondi, Palmi ja Pella. Huusin ensiksi vahingossa: "Pella!", koska halusin koittaa että totteliko se minua, mutta Pella vain nosti päätään ja hirnahti, ihan kuin se olisi sanonut: "Hyvää huomenta!" Sitten huusin: "Pikku!" ja Pikku tuli heti, koska tiesi että minulla oli kuitenkin jotain syömistä. Onneksi minulla oli riimunnaru mukana ja Pikun riimu, koska tiesin että Pikulla ei ollut laitumella päässä riimua. Nana tuli silloin laitumelle ja kysyin, että voisiko hän minun kanssa pistää riimun, koska en vielä osannut itse pistää. Nana sanoi, että mielelläni pistän riimun. Nana laittoi myös riimunnarun ja minä lähdin taluttamaan Pikkua ja päätin harjata sen puomilla. Pikku oli jälleen tosi kiltti ja vähän yritti, kun putsasin kavioita, se yritti vähän näykkäistä pepusta. Mutta sanoin "ei" ja se totteli. Pian Pikku oli ihan kiiltävä. Anne tuli paikalle ja sanoi, että onpa Pikku hieno. "Kiitos", minä sanoin ja hymyilin. Ajattelin, että voisinkohan minä pistää sille letit... Anne luki minun ajatukseni ja sanoi: "Voisitko pistää Pikulle letit? Se olisi tosi nätti sitten." Minä sanoin: "Tietenkin! Ajattelin juuri samaa!" Kysyin Annelta, missä oli kuminauhoja. Anne sanoi, että Pikun harjalaatikossa pitäisi olla ainakin pussillinen kuminauhoja. "Ostin niitä jokaiselle hevoselle oman pussin viime viikolla", Anne kertoi. "Toivottavasti kukaan ei ole hukannut niitä." Ja menin katsomaan Pikun laatikkoa. Siellä oli juuri ostettu pussi lettinauhoja. Sitten menin Pikun luokse ja aloin tehdä sille lettejä. Sitten paikalle tuli Kukka ja sanoi, että onpa Pikku hienona. "Voisinko minä auttaa pistämään hänelle lettejä?" "Tottakai", minä sanoin ja hän alkoi pistää. Samalla hän kertoi, että hänen hevosensa on saanut varsan. Minä riemuitsin, ja kysyin että voisinko minä sitten letityksen jälkeen käydä katsomassa pikkuvarsaa. Hän sanoi: "Tottakai, käy vain." Kun olin Pikulle pistänyt letit, menin katsomaan Istelin varsaa. Se oli harmaa ja aivan ihana! Silitin sen päälakea. Se vähän pelästyi mutta sitten sain kuitenkin silitettyä. Kukka tuli paikalle ja sanoi että hän lähtisi ratsastamaan Istelillä. Hän kysyi että tulisinko mukaan? Minä sanoin: "En voi koska minulla ei ole taluttajaa." Juuri silloin Josefiina tuli paikalle. Minä sanoin: "Voisitko sinä tulla minua taluttamaan, kun Kukkakin menee ratsastamaan ja hän kysyi minua?" Josefiina sanoi: "Kyllä voin tulla." Sitten menin Pikun luokse puomille ja sanoin Josefiinalle että pidä häntä, ja hän piti, ja minä hain Pikulle varusteet. Laitoimme ne yhdessä. Hain vielä lainakypärän. Pikku oli iloinen, koska tiesi, että pääsisi pian ratsastamaan. Sitten Kukka tuli Istelin ja varsan kanssa. "Jee, kivaa", minä huusin. Sitten Jaakko tuli ja sanoi: "Ole hiljaa. Minä yritän nukkua!" "Nukkua?" minä kysyin. "Älä kerro tästä kenellekään, minä yritän ettei Anne tietäisi siitä mitään, minua väsyttää niin kauheasti", Jaakko sanoi ja meni takaisin asuntoonsa. Sitten lähdimme kentälle ratsastamaan. Kukka laukkasi ja hyppäsi yhden pienen esteen. Ja minä ravasin ja menin käynnissä kenttää ja tein voltteja. Ravi oli pompottavaa, meinasin tippua, mutta se oli tosi kivaa. "Minusta on mukava ratsastaa", sanoin Jossulle. Sitten Jossun puhelin soi, ja arvatkaa kuka se oli: tietysti minun äitini! Josefiina vastasi ja äiti kysyi, oliko Loviisa tallilla. "On", Josefiina sanoi. "Hänen pitää tulla puolen tunnin kuluttua, koska hänelle tulee vieras. Ja se vieras on hänen paras ystävänsä Essi", äiti sanoi. Kävelimme vielä hetken ja sitten vein Pikun talliin ja otimme siltä varusteet pois ja vein kypärän paikalleen. Sitten annoin ponille yhden porkkanan ja vein sen laitumelle. Se oli iloinen ja alkoi heti piehtaroida. Anne tuli vastaan ja sanoi: "Oletko käynyt ratsastamassa?" "Kyllä, haittaako se?" minä kysyin. "Ei, se tekee hyvää Pikulle, se on vähän pullukka!" Menin talliin ja mietin, milloin Pikun toinen hoitaja tulisi tallille. Sitten Anne tuli ja kysyin missä Maikku oli. "Hänellä on nyt tosi paljon kiireitä", Anne vastasi. "Mutta voit kysyä apua ihan keneltä vain." Minä sanoin, että kiitos avusta ja katsoin kelloa. Se oli viittä vaille, että olin ollut jo ne puoli tuntia täällä. "Kyllä aika menee nopeasti", puhuin itsekseni. Sitten kävin vielä halaamassa Pikkua laitumella ja lähdin kotiin. Kylläpä oli taas kivaa! Loviisa: 4HM
|
|
|
Post by Veera on Aug 9, 2008 15:46:03 GMT 2
Hoidanko minä enää Pikkua? Heräilin aamulla ja katsoin muistilistaani. Tänään olisi Pikun hoitopäivä. Puin päälleni ja kiiruhdin alakertaan jossa söin muroja,leipää,jugurttia ja join mehua. Pesin hampaani ja pakkasin mukaani eväät. Menin ulos, nousin pyöräni selkään ja matkani alkoi.
Olin tallilla n.7 aikoihin. Menin heti talliin jossa tapasin Annen. "Hei olen Anne. Sinä olet varmaa Veera?" "Kyllä olen." Sanoin Annelle joka rupesi näyttämään minulle paikkoja. Ensin hän näytti kaappini johon laitoin tavarani. Seuraavaksi hän esitteli tallin "Ja tässä Hensun, Siirin ja Pampulan välissä on Pikku." "Selvä" sanoin Annelle ja rapsutin Pikkua turvasta. Jatkoimme tutustumista kunnes Anne päästi minut hoommiini. Menin Pikun luo ja otin sen harjat. Harjailin Pikkua ensin pölärillä ja sitten Dandyllä. Pääharjalla putsasin Pikun pään ja kaviokoukulla sen kaviot. "Nosta" sanoin jokaisen kavion kohdalla ja pikku nosti. Kävin hakemassa Pikulle suitset ja laitoin ne sille. Pyysin sitä ottamaan kuolaimet, nostin niskahihnan ja kiristin remmit. Talutin Pikun kentälle jossa nousin sen selkään. Annoin Pikulle pohkeita ja pitkät ohjat. "Hieno Pikku" sanoin ponille ja nautin ratsastamisesta. Otin pian ohjat ja maiskautin Pikulle. Sen askel reipastui ja tein silloin voltteja ja pääty ympyröitä. Pian pyysin Pikulta ravin jossa teimme kaikellaisia ympyröitä ja kaarevia uria. Käänsin Pikun käynnissä ja toisessa suunnassa myös kävelimme ja ravasimme ympyröitä yms. Siirsin Pikun käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat. Ajattelin ottaa laukka pätkiä kumpiinkin suuntiin. Nostin laukan aina lyhyestä päädystä ja lopetin toiseen lyhyeen. Laukkojen jälkeen ravailimme hetken jonka jälkeen siirsin Pikun käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat. Ohjasin ponin kaartoon ja nousin selästä. Kiitin sitä ja otin ohjat kaulalta. "Ihan kuin minulla olisi ollut satula" sanoin Pikulle ja lähdin viemään sitä laitumelle. Irroti suitsien remmit ja päästin Pikun irti. Se lähti pukki laukalla laitumen toiseen päähän kun minä lähdin tallia kohti. Olin menossa siivoamaan Pikun karsinaa kun huomasin Maikun tekevän sitä jo. "Hei Maikku" "Hei. Kuka sinä olet?" "Olen Veera Pikun uusi hoitaja" "Ai jaa. Toivottavasti ei haittaa että siivoan Pikun karsinaa?" "Ei tietenkään. Ainakin jää aikaa muihin hommiin." "Niin. Missäs Pikku on?" "Laitumella. Kävin äskettäin ratsastamassa sillä ilman satulaa" "Miten meni?" "Loistavasti Pikku on ihana" "Tottahan tuo on mutta se kyllä sotkee karsinansa aina" "Hihi no menen putsaamaan Pikun varusteet" sanoin ja lähdin satulahuoneeseen. Putsasin kuolaimet ja rasvasin suitset, rasvasin myös vähän satulaa. "Noin. Nyt ne ovat puhtaat" Otin Riimun ja riimunarun seinältä ja lähdin laitumia kohti. "Pikkuu" Huusin ja kohta kimo pää nousi maasta ja lähti minua kohti. Taputtelin Pikkua ja laitoin sille riimun. Kliksautin niihin riimunarun ja lähdin viemään pikkuan talliin. Laitoin Pikun sen vasta putsattuun karsinaan ja otin siltä riimun pois. Suljin karsinan oven ja tervehdin toimistoon mentäessäni Hensua. Laitoin riimun satula huoneeseen ja menin toimistoon. Söin siellä eväät ja olin sen jälkeen lähdössä. Moikkasin vielä kaikkia heppoja ja nousin pyöräni selkään.
Kotona nousin heti ylös huoneeseni ja kirjoitin kaiken tämän päiväkirjaani
Pst.. Pikun apuhoitajaa Loviisaakin saa autella hoitokertomuksissa. ~Anne
Veera: 1HM
|
|
|
Post by Loviisa on Aug 10, 2008 10:25:40 GMT 2
Oli viileä aamu. Taivas oli pilviä täynnä. Heräsin, kun Winx-Clubi alkoi. Katsoin kaikki lastenohjelmat jotka tulivat sen jälkeen ja menin syömään aamupalaa. Äitini oli lähtenyt jo todella aikaisin töihin ja isä ja minun veljeni lähtivät lenkille. Minä ja minun siskoni jäimme kahdestaan. Kysyin Josefiinalta: "Lähdetäänkö tallille?" Josefiina sanoi, että hän ei voi, koska hän on ollut juuri sairas. Minä sanoin, että minä lähden katsomaan Pikkua. Josefiina sanoi: "Joo, mene vain. Mutta muista tulla ruoka-aikaan kotiin." Minä sanoin, että en varmaan ole hirveän kauan. "Tulen noin yhdeltä, koska äidilläkin tänään on varmaan lyhyt päivä." Söin ananasviipaleita ja pistin sormikkaat käteen ja tallivaatteet päälle ja kumpparit jalkaan ja lähdin tallille. Otin myös vähän eväitä mukaan. Lähdin Jossun pyörällä. Kun olin tallilla, alkoi vähän ripsutella vettä. Menin talliin ja kaikki hevoset olivat vielä tallissa. Ihmettelin, miksi, mutta sitten Elli tuli ja hän sanoi, että siksi koska tänään tulee ukkosenilma. Ja heti jyrähti ukkonen ja hevoset säikähtivät. Ainakin Pikku ja Siiri säikähtivät. Menin katsomaan ensiksi Pikkua, sitten katsoin Siiriä ja silitin sitä, ettei se olisi aivan kauhistunut. Sitten Oona tuli hevosensa kanssa aivan litimärkänä. Hän luuli, että tänään ei sataisi. "Voi itku", Oona sanoi ja sanoi kirosanan. Sitten hän sanoi: "Tuli ilmainen kylpy." Minä sanoin, että joo ja nauroin hirveästi. Hevosetkin hirnahtivat. Sitten hain Pikun harjat ja otin Pikun käytävälle. Se nuuski minua uteliaasti. Harjasin sen. Pikku käyttäytyi todella, todella kiltisti niinkuin aina. Sitten joku tyttö tuli talliin. Kysyin Oonalta sipisten: "Kuka tuo on?" "Hän on Veera", Oona sanoi. "Hän on Pikun uusi hoitaja." Minä sanoin että Pikun? Sitten Oona sanoi: "Kyllä." Minä sanoin "hei" Veeralle. Ja sanoin: "Olen Loviisa." Hän sanoi: "Olen Veera. Pikun uusi hoitaja." Minä sanoin, että olen Pikun uusi apuhoitaja ja että en ole vielä pitkään ollut täällä tallilla hoitajana. Sitten näimme kun salama iski puuhun metsässä ikkunasta. Ja puu kaatui. Me säikähdimme hirveästi. Sitten ajattelimme, että jos joku olisikin ollut vielä ratsastamassa. Mutta luulisin, että tällä ilmalla ei kukaan menisi. Paijasimme yhdessä Veeran kanssa Pikkua ja minä en osannut vielä kavioita puhdistaa, joten sanoin Veeralle, että sinä voisit ensi harrastukseksi koittaa, osaatko Pikun kaviot puhdistaa. Katsoin kelloa, ja se oli kymmenen, ja olin ollut vasta puoli tuntia. En viitsinyt lähteä ratsastamaan, koska satoi niin paljon, eikä Veerakaan lähtenyt. Niinpä Veera laittoi Pikun karsinaan. Kysyin Veeralta, että lähtisikö hän yläkertaan oleskeluhuoneeseen? Veera sanoi, että joo. Menimme oleskeluhuoneeseen, ja Elli oli ostanut karkkipussin ja limpparia, joita sai ottaa vapaasti. Sitten päätimme syödä siinä eväät ja annoin myös Veeralle Jacky-jugurtin kun minulla oli niitä kaksi, ja Veera otti minulta sen jugurtin. Sitten otimme myös kokista ja lähdimme siivoamaan Pikun karsinaa. Se sujui nopeasti. Veera siivosi karsinan, kun minä en oikein osaa, ja minä vein kärryt lantalaan, kun minä sen kyllä osaan! Sitten laitoimme Veeran kanssa letit Pikulle. Minä en osaa sitäkään tehdä oikein hyvin, mutta Veera opetti. Ja sitten minä osasin ja tein ainakin viisi lettiä itse. Sitten Veera kysyi minulta: "Haluatko laittaa takapäähän letin?" Minä sanoin, että en minä uskalla! Niinpä Veera teki sen. Sitten katsoin kelloa. Se oli vasta yksitoista ja minulla oli vielä paljon aikaa. "Aika menee nopeasti tallilla", minä sanoin. Veera sanoi: "Kyllä. Minun pitää kyllä yhdeltä lähteä." Ja minä sanoin: "Niin minunkin!" "Mennään sitten yhtä matkaa", Veera ehdotti. "Jos menemme nyt samaan suuntaan. Mutta tienristeykseen asti voimme mennä ainakin." Sitten katsoimme vielä Pampulaa. Se oli niin pieni, että hyvä kun sitä näki edes karsinasta. Mutta hain itselleni jakkaran ja sitten näin. Sitten tuli Jaakko ja sanoi: "Kuka haluaa karkkia?" Minä nostin heti käden ylös ja otin häneltä kaksi karkkia. Ne olivat turkinpippureita ja todella hyvän makuisia. "Siniset on parhaimpia", sanoin Veeralle. Veera sanoi: "Ei kun punaiset." Sitten Jaakko sanoi, että ottakaa vielä yhdet. No, minä tietysti reippaana tyttönä otin. Sitten ovi pamahti auki ja sisään tuli Sastu. Jaakko kysyi häneltäkin, haluaako hän karkkia. Hän sanoi, että haluan! Ja otti kourallisen! Sitten hän tarjosi meillekin siitä kourallisesta, ja minä otin yhden. Veera sanoi, että hän lähtee käymään ulkona. Minä sanoin, että mene vain, mutta minä jään sisälle. Veera huusi ovesta: "TÄÄLLÄ EI ENÄÄ SADA!" heti niinkuin kirkuisi. Minä juoksin ulos katsomaan ja aurinko paistoi kirkkaasti ja sateenkaari näkyi taivaalla!! Minä ajattelin, että lähtisin Pikulla ratsastamaan, mutta Veera sanoi että hän lähtisi, ja minä sanoin että mene ihmeessä. Sillä aikaa kun Veera ratsasti, minä menin syömään vähän leipää ja otin karkin. (Heh heh) Sitten katsoin paljonko kello oli, ja se oli vasta 12. Sitten Veera tuli Pikun kanssa ja sanoin: "Oliko kivaa? Missä olitte?" "Maastossa", Veera sanoi. "Hyppäsimme pienen esteen. Aivan, aivan ihanaa ratsastaa Pikulla." "Eikö olekin! Minä olen ratsastanut talutuksessa ja olen ihan yksinkin, mutta kuitenkin oli vieressä ihminen", minä sanoin. Sitten hoidimme Veeran kanssa yhdessä Pikun ja veimme sen laitumelle. Anne tuli tallille ja sanoi, että kaikki hevoset pitää viedä nyt ulos! Mutta kun kaikilla ei ollut hoitajaa paikalla, niin Anne sanoi, että voimme viedä kyllä niitä niin. Minä vein Siirin, Taigan ja vein vielä Istelin ja sen ihanan varsan. Olen ihan rakastunut siihen varsaan. Halasin sitä varsaa, ja se hirnahti niin iloisesti, ja niin kauniisti, ja se tuoksui niin hyvälle! "Käykö täällä tallilla aina jouluisin joulupukki?" minä kysyin Annelta. "Tottakai", Anne sanoi. "Hän käy hevostenkin luona ja toi Pikulle viime vuonna tonttulakin. Se on vielä tallessa!" Minä sanoin, että minä olen nähnyt sen tonttulakin ja sitten katsoin kelloa, se oli puoli 1. Sanoin: "Minun pitää kyllä kohta lähteä" itsekseni. Sitten lakaisin tallin lattian ja imuroin yläkerran oleskeluhuoneen. Siitä sain Annelta ison kiitoksen. "Sinä olet tosi ahkera tyttö, vaikka olet noin nuori", Anne sanoin. Sanoin: "Olen juuri juhlinut syntymäpäiviäni (mutta olin silloin kuumeessa) ja täytin juuri 9 vee elokuun kuudes päivä!" "Olet jo iso tyttö", Anne nauroi. "Ensi kerralla saat sitten vaikka ratsastaa Pikulla maastossa talutuksessa syntymäpäivälahjaksi." "Kiitos!" minä sanoin iloisena. "Olet tosi kiva, Anne!" Sen jälkeen lähdin katsomaan kun tytöt ratsastivat kentällä. Se oli upean näköistä, kun he hyppäsivät korkeita esteitä. Tai ainakin minun mielestä ne olivat korkean näköisiä! "ELÄMÄ ON IHANAA, KUN SEN OIKEIN OIVALTAA..." lauloin kovaan ääneen ja lähdin laitumelle halailemaan Pikkua ja Siiriä. (Olen shettisfani. Ja falabella-fani. Mutta on Pikku kaikista ihanin!) Sitten lähdin etsimään Veeraa. Löysin Veeran tallista lakaisemasta lattiaa. Hän sanoi, että kyllä on pölyistä. Vaikka minä olin kyllä juuri sen lakaissut. Mutta siinä oli uutta likaa, ja joku hevonen oli käynyt kakkaamassa siihen. Sitten sanoin Veeralle, lähdetäänkö kotia kohti, ja hän sanoi: "Joo. Mutta ensin syön kyllä MINUN eväät. Ja sitten SINÄ saat vaikka puolikkaan banaanin!" Ja hän antoi minulle banaanin ja söin sen heti. Sitten otin vielä itseltäni viinirypäleitä. Ja joimme vielä Coca-colaa Veeran kanssa. Minulla itselläni oli Muumilimpparia ja join sitä. Sitten lähdimme yhtä matkaa kotiin. Olimme vain vähän aikaa yhdessä koska hän asui ihan eri suunnassa. Pääsimme vain tienristeykseen. Sitten sanoin: "Heippa!" Ja lähdin polkemaan kotia kohti. Mutisin itsekseni: "Oli aivan ihanaa!" ja lauleskelin taas: "Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa..." Kotona aloin kertomaan heti Jossulle, kuinka ihanaa oli taas tallilla!
Sen pituinen se!!
~Loviisa ♥ Pikku~
Loviisa: 5HM
|
|
|
Post by Maikku on Aug 10, 2008 21:17:50 GMT 2
Tervetuloa teräsherraponin jumppatuokioon! (: Liian suuri Pikulle? Poljin rankan ylämäen ylös ja pyyhin hikeä otsaltani ja siirsin vähän hiuksia silmiltäni. Oli vasta aamu, joten ehtisin hyvin hoidella Pikun ennen illan tunteja. Huomenna pitäisi mennä kouluun, joten ottaisin viimeisestä vapaapäivästäni kaiken ilon irti. - Moro tyypit! huudahdin ja hyppäsin oleskeluhuoneeseen. Siellä istuivat vanhat tuttuni Anne, Wear ja Oona, sekä muutama uusikin tyttö. - Maikku, sua ei oo näkynyt pitkään aikaan! Anne huudahti ja tuli halaamaan minua. Hän kertoi myös, että olivat äsken vähän pohtineet hoitovuoroja. Kuitenkin saisin pitää Pikun melkein omanani, apuhoitaja vain apuna. - Häh? Apuhoitaja? pyörittelin silmiäni ja jälkeenpäin kuultuna näytin kuulemma todella hölmöltä. - Juuri niin, Loviisa, Anne jatkoi. Nyökkäsin ja minulle esiteltiin Loviisa. Punastuin ja kerroin, että hyppäisin tänään Pikulla. - Joo, ihan rauhassa, mä en ratsasta edes vielä itsenäisesti, Loviisa kertoi. Saat Pikun tänään ihan itsellesi, se on karsinassa harjattuna, Loviisa kertoi intoa puhkuen. Nyökkäsin ja lähdin portaat alas Pikun harjapussi kainalossani, sekä toisessa kädessä kasa kaikenkokoisia ja värisiä herkkupaloja. Hyppelehdin Pikun karsinalle hymyssä suin. Se hörähti heti nähdessään minut, joten kai se sitten minut muisti. Annoin ponille porkkanan ja menin karsinaan. Annoin vielä toisenkin, sillä en voinut vastustaa sen pehmeää ja silkkistä turpaa, sekä lempeää katsetta. Rapsutin ja silitin Pikkua varmaan sata vuotta! Se nojasi minuun tyytyväisenä ja nuuhkin sen hyvältä tuoksuvaa, pehmoista ja karvaista harjaa. Halasin ponia ja harjasin sen pehmoisella harjalla läpi. Tarkistin kuitenkin myös kaviot, koska se oli tapani. Oikeanpuoleisesta etujalasta löytyi suuri, kiilautunut kivi, jonka kaivoin varovasti pois. Harjailin Pikkua vielä hetken ja sitten menin katsomaan kentälle, mahtuisimmeko teräsherraponin kanssa pomppimaan. Kentällä ei ollut tällä hetkellä ketään, sekä pohjakin oli sopivan kiinteä, muttei liian kova. Kasattuja esteitä oli jo muutamia, joten en ruvennut rakentamaan uusia. Muutaman laskin ihan 50cm, suurin oli 85cm, jonka luulisin Pikun pääsevän yksittäisenä hyvällä tiellä ja temmolla. Katselin vähän aikaa lopputulosta ja sen jälkeen lähdin tallustelemaan talliin päin laittamaan Pikkua kuntoon. Kipaisin satulahuoneessa ja otin satulan, suitset ja etujännesuojat kaikki samalla kertaa syliini. Hoipertelin hoitoponini karsinalle ja asetin sille satulan selkään. Kiinnitin suojat napakasti jalkoihin silittäen rauhallisesti samalla ponin kaulaa. Pujotin suitset sen päähän ja tarkastin, että kaikki hihnat tulivat oikein. Lähdin käppäilemään kaapilleni ja koko matkan lähettelin Pikulle lentopusuja ja hyräilin Butterflyta. Vedin mustan palaturvaliivini t-paitani päälle. Pengoin vielä kypärän kaapistani ja asetin sen päähän. Mukaan otin vielä hanskat, sekä ihan uuden, hopeisen esteraippani. Olin saanut synttärilahjaksi uudet nahkasaappaat, jotka olivat olleet koko tallipäivän jaloissani. En siis vaihtanut kenkiä. Jatkoin hyräilyä taluttaessani Pikkua ulos. Aurinko paistoi ja Pikku näytti erittäin tyytyväiseltä. Minua hymyilytti. Halasin ponia, kun pidensin jalustimia viidellä reiällä muiden jäljiltä. Kiristin vyön ja asetin jalkani jalustimeen. Ponnistin selkään ja annoin ponin kävellä muutaman kierroksen täysin vapain ohjin. Pikku käveli reippaasti ja rennosti eteenpäin. Näin kentän laidalla porukan, kaikki katsoivat minua. Siellä oli Anne, Jaakko, Loviisa, Pikun uusi hoitaja Veera, sekä Taigan hoitaja Wear. Mahassani alkoi kiertää, sillä Anne näytti tarkastelevan minua päästä varpaisiin. Aloitin kuitenkin ravaamisen ja tein paljon ympyröitä. Pikku alkoi hakeutua heti muotoon ja ravailin molempiin suuntiin jonkun verran. Sitten tein laukkalämmittelyä. Kun olin lämmitellyt ponin kunnolla, se oli todellakin kuulolla ja jo peräänannossa! Kävelin hetken ja aloitin sitten hyppäämisen. Nostin laukan ja kevensin istuntaani. Pikku nosti hitusen päätään ja reipasti tahtiaan. Lähestyimme 50cm korkeaa pystyä reippaasti, mutta kuitenkin hallitusti. Pikku lähti hyppyyn ja menin mukaan sopivasti myödäten. Se tuli alas oikeassa laukassa, johon sen johdatin. Siitä käänsin sen suoraan 70cm korkealle okserille ja rohkaisin ponia. Se kulki korvat höröllä ja ponnisti hitusen kaukaa. Pitkän myötäyksen avulla laskeutumisestakin tuli siisti, joten sain hyvin mielin kokeilla pientä rataa. Kertasin mielessäni: ”pysty, okseri, trippeli ja vasemmalle muuri”. Pidätin Pikkua ja nostin laukan. Hyppäsin radan tuossa järjestyksessä, Pikku ei epäröinyt kertaakaan. Muurille tuli aika iso hyppy, mutta en välittänyt. Pikku oli täydellinen, joten päätin hypätä vielä 85cm korkean pystyn. Sitten riittäisi. Nostin laukan ja kevensin istuntaani reippaasti. Laskin askeleita ja menin mukaan hyppyyn. Tunsin, että olisimme hetken lentäneen. Pikku tuli hallitusti alas ja kiitin sitä todella. Ravasin hitusen pitkillä ohjilla muutaman kierroksen, kunnes siirryin käyntiin. Kävellessämme kaivoin taskustani sokerinpalan ja ojensin sen Pikulle. Samalla kävelimme Annen ja muun porukan ohi, kunnes kuulin Annen kehuvan: - Ryhti hyvä, jalat eivät heilu, katse hyvin eteenpäin ja kädet erittäin hyvin. Olisit periaatteessa valmis mihin tahansa kisoihin! - Kiitos, sanoin syvällisesti, sillä ihan oikeasti tarkoitin sanomaani. - Mutta vikana on vain se, että olet Pikulle aivan liian pitkä. Nyt sinulla on estejalustimet, mutta mieti koulujalustimien kanssa. Mielestäni sinun kannattaisi ruveta ratsastamaan vähän isommilla poneilla. En sano tätä ilkeyttäni. mutta jos olisit noin 30mc lyhyempi, olisit Pikulle ihan sopiva. Olet kuitenkin niin taitava, joten joku suurempi, parempi ja osaavampi poni olisi sinulle parempi. Melkein kyynel nousi silmäkulmaani, kun kuulin nuo sanat. Taputin Pikkua ja halasin sitä oikein kunnolla. Sitten tulin alas selästä ja hoidin Pikun talliin. Otin siltä varusteet pois ja vein ne satulahuoneeseen. Sitten menin pesemään sitä ulos vesiletkulla. Pesin hiet pois ja vein sen talliin. Sitten menin Annen toimistoon, kun näin hänet siellä. Siellä juttelin hänelle vähän siitä koko-ongelmasta. (voitko Anne vastata tähän siitä? Olen 165cm pitkä) Sitten lähdin kotia kohti. Juu, Pikku alkaa jäädä pieneksi siulle, kun vielä tuollainen kapearakenteinen poni on. Vastasin yksityisviestillä siulle vähän eri vaihtoehtoja, ja viikon-parin sisään tiedän hevosten hoitojärjestelyistä enemmänkin. ~Anne
|
|
|
Post by Maikku on Aug 11, 2008 14:01:18 GMT 2
Kyyneliä ja iloisia hetkiä
Hyppäsin alas kuivasta bussista aivan lainehtivalle tielle. Päälläni oli vain kollegetakki, joten tiesin nyt jo, että kastuisin varmasti ennen, kun ehtisin talliin. Vedin hupun päähäni ja aloin juosta kohti tallirakennusta.
Vedin oven auki hengästyneenä ja hyppäsin sisään. Hevoset olivat onneksi jo sisällä tunteja varten, joten minun ei tarvitsisi mennä kastelemaan itseäni ulos enempää. Hyppelin hoitajien omaan yläkertaan ja avasin narisevan kaappini oven. Sieltä vaihdoin vähän kuivempaa päälleni. Sitten jatkoin matkaani Pikun karsinalle ristiriitaisin tuntein.
Poni hörähti heti astuessani sen karsinaan. Aloin heti rapsuttaa sitä sen lempipaikasta, vasemman korvan takaa. Pikku kipristi huulensa rullalle ja nosti päätään. Se selvästikin nautti! Kyynel nousi silmäkulmaani, kun muistin, etten voinut enään hirveästi Pikulla ratsastella. ”Miksi olin niin pitkä! Miksi ihastuin aina valkeisiin pikkuponeihin?” mietin mielessäni ja nielin itkua. Painoin pääni Pikun pehmeään harjaan. Se laittoi päänsä syliini. ”No, voimmehan me olla ihan muuten vaan yhdessä”, hymähdin ponille ja se töykkäisi mahaani turvallaan myöntymisen merkiksi. Pyyhin kyyneleeni paitani hihaan ja hain Pikun harjat. Oli miten oli, se olisi harjattava ja laitettava kuntoon illan tunteja varten!
Aloin harjata ponia pitkin, voimakkain vedoin kaulasta alkaen yleisharjalla. Aina kun harjasin Pikun lempikohtia, se törrötti huuliaan. Naurahdin aina, kun se näytti niin hassulta. Taputin ponia ja harjasin sen loppuun. Puhdistin myös kaviot ja poistin niistä kaikki kivet ja kävyt, kun tällä kertaa jokaisesta kaviosta löytyi jokin vierasesine. Selvitin myös harjan ja hännän. sekä kiinnitin harjaan pieniä, sinisiä rusetteja vieri viereen. Puhdistin myös pään. Sitten taputin ponia ja vein harjat pois. Lähdin hetkeksi oleskeluhuoneeseen katsomaan, ketä siellä oli.
Hyppelin portaat ylös kolinalla ja kun saavuin ylös, näin siellä Annen, Loviisan, Jaakon, Oonan ja Wearin. Tervehdin heitä ja istuuduin niiden viereen sohvalle. Sitten aloitin kyselemisen pommittamalla ensin Annea: - Meneekö Pikku muuten tänään tunnille? - Ööö… Ootas. Taitaa se muuten mennä puolen tunnin päästä yhdelle maastolle vähän kokemattoman ratsastajan kanssa. Voisitko laittaa sen valmiiksi? Anne muisti. - Oookkeris. Laitanko mitään suojia? - Voisit kääriä ne violetit pintelit, Anne opasti. Nyökkäsin ja otin pöydällä olevasta korista suklaakeksin.
Sitten koikkelehdin takaisin talliin ja hain Pikun varusteet. Keräsin kaiken tarvittavan syliini ja hoipertelin kamala kasa tavaroita sylissäni Pikun karsinalle. Pintelit jätin vielä karsinan ulkopuolelle, mutta satulan asetin Pikun selkään. Kiinnitin vyön ja pujotin kuolaimet ponin suuhun. kiinnitin kaikki remmit ja sitten aloitin käärimään pinteleitä. Muutaman purkamisen jälkeen nekin olivat paikallaan ja annoin ponille herkkupalan. Laitoin ohjan jalustimen taakse ja jätin ponin odottelemaan ratsastajaansa.
Menin talliin lukemaan ilmoitustaulua. Kun lapsia ja nuoria alkoi virrata sisään talliin tuntia varten, hivuttauduin Pikun karsinalle. Pikulla ratsastaisi noin 10-vuotias tyttö, Saara. - Tarvitsetko apua? kysyin tytöltä kun hän yritti saada Pikkua ulos karsinasta, mutta tuloksetta. Neuvoin häntä vähän ja kohta olimmekin kentällä nousemassa selkään.
Punttasin Saaran selkään, sillä muutamankaan hikisen yrittämän jälkeen hän ei päässyt pomppaamaan pienen ponin selkään. Mittasimme yhdessä jalustimet ja kiristimme vyön. Kun he lähtivät jonossa tallipihan poikki, menin takaisin talliin.
Siellä keräsin kamppeeni ja lähdin kotiin tekemään läksyjä.
|
|
|
Post by Maikku on Aug 12, 2008 10:16:44 GMT 2
Onni onnettomuudessa
Kun kerran meillä oli ollut tänään koulussa opettajia sairaana ja pääsimme heti ensimmäisen tunnin jälkeen lähtemään, käytin aikaa hyväksi ja kiirehdin heti käytyäni kotona tallille. Ajoin tallin pihaan vanhalla punaisella, jo vähän nitisevällä pyörälläni. Jätin pyörän nojaamaan tallin seinää vasten ja kiirehdin talliin. Siellä huomasin Annen siivoavan karsinoita, joten päätin auttaa häntä urakassaan.
Aloitin siivoamalla karsinoista kakkoja pois. Heittelin niitä välillä lantalaan ja hain uutta purua. Kun olimme saaneet karsinan siivottua, eli urakan tehtyä, kiipesin tallin oleskeluhuoneeseen. Siellä ei ollut ketään, joten keitin mukillisen kaakaota ja istuuduin lukemaan lehteä.
- Maikkuu, herätys! kuulin Annen sanovan vieressäni ja säpsähdin hereille. Hän kumartui viereeni ja katsoi aika kummastuneesti. - Oho, taisin torkahtaa, mutisin ja nousin hiukset täysin pörröytyneinä istumaan. Kaakaomukini oli tyhjänä pöydällä ja lehtikin oli siihen siististi taiteltuna. Itse en kyllä muistanut mitään, että olisin hetkeksi mennyt makaamaan.
Lähdin kävelemään alakertaan hoipertelevin askelin, sillä hakisin Pikun sisälle. Jostain syystä minulla oli hiukan heikko olo, joten tänään en ainakaan ratsastaisi. Taivaallekin oli kerääntynyt synkkiä, mustia pilviä ja ilma tuntui hirveän painavalta. Vihelsin ja Pikku hirnahti takaisin. Rapisutin vähän taskuani samalla, kun se ravasi pää pystyssä, mutta kuitenkin lempeän näköisenä lähelle. Otin ponin kiinni ja taiteilin sen sisälle niin, etteivät muut hevoset päässeet pujahtamaan aidan raosta.
Talutin virkeän ponin talliin. Kun pääsimme karsinaan, päästin ponin irti. Se alkoi heti tutkia taskujani löytyisikö niistä jotain hyvää sille. Kun se lopetti tutkimisen, annoin sille herkkupalan. Poni söi sen reippaasti suihinsa ja alkoi heti töniä minua, työntää päätänsä kainalooni, se teki oikeastaan mitä vaan saadakseen herkkuja!
- Höpsö poni, nyt riittää, toruin sitä ja rapsutin lempipaikasta. Astuin ulos karsinasta ja sitten jysähti ukkonen. Taivas meni hetkeksi aivan valkoiseksi, se näkyi tallin ikkunoista. Pikku säikähti, ryntäsi käytävälle ja kaatoi minut nurin. Löin pääni ja silmissäni pimeni.
Kun heräsin, minut oli kannettu toimiston sohvalle. Ympärilläni olivat Anne, sekä juuri saapuneet Wear ja Oona. - Ambulanssi on tulossa, Anne kuiskasi ja piteli päätäni pystyssä. Päähäni oli tullut pieni haava, jota Oona painoi paperitupolla. Sitten maailmani pimeni uudestaan.
Heräsin, kun ambulanssimiehet tutkivat päätäni. Minua ei onneksi tarvitsisi viedä sairaalaan, se oli suuri helpotus. Ei ollut aivotärähdystäkään, joten saisin tehdä kaikkea mitä halusin, mutta olotilani mukaan. Pikkukin oli jo saatu kiinni.
Vähän ajan päästä nousin reippaasti ylös ja hain Pikun harjat. Oloni oli vielä vähän hutera, muttei kuitenkaan pyörryttänyt.
Menin Pikun karsinaan ja aloin harjata sitä. Kun olin harjannut koko ponin, selvittänyt harjan ja hännän, sekä puhdistanut kaviot, lähdin kotiin lepäämään. Pyörän jätin tallille ja menin bussilla.
|
|
|
Post by Maikku on Aug 12, 2008 14:41:20 GMT 2
|
|
|
Post by Loviisa on Aug 26, 2008 17:11:16 GMT 2
Oli iltapäivä ja tihkutti vähän. Olin tulossa pyörällä koulusta. Menin kotiin ja äiti oli tehnyt ruokaa. Söin ruokaa ja tein läksyt. Josefiina sanoi, että hän lähtee tallille. Minä ajattelin, että minä voisin kyllä tulla mukaankin. Kysyin äidiltä, että saanko lähteä. Äiti sanoi: "Öö.. öö.. öö.. no mene sitten." Minä pistin äkkiä ratsastushousut päälle ja kumpparit jalkaan ja lämpimän takin päälle ja lähdin Jossun mukaan. Puhuimme koko ajan vain Seppeleen tallista, ja hoitohevosistamme. Enää ei satanut yhtään. Pian olimme tallilla. Hevoset oli tuotu sisälle, koska päivällä oli satanut todella paljon ja lammikoita oli joka paikassa. "Onneksi otin kumpparit", sanoin Josefiinalle. Jossu sanoi, että hänellä on ratsastuskengät, joista ei mene vettä läpi. Sitten menimme talliin sisälle. Ihan ensimmäiseksi sanoin "hei" ja menin katsomaan Pikun karsinaa. Josefiina tönäisi minua ja sanoi, että olisit voinut puhuakin jotain. "Mutta minulla oli niin kiire Pikun luokse", sanoin. Menin satulahuoneeseen. Satulahuone oli jotenkin oudonlainen. Kysyin Karoliinalta: "Mitä outoa tässä satulahuoneessa on?" Hän sanoi, että on vaihdettu satuloiden paikkoja. Minä katsoin ja kysyin: "Missä Pikun satula on?!" Karoliina sanoi, että se on tuolla oikeassa nurkassa. Minä huokaisin, koska ajattelin lähteä tänään ratsastamaan. Niinpä kysyin Sastulta, voisiko hän tulla minua taluttamaan, jos lähtisimme vaikka maastoon. Sastu sanoi, että hän ajatteli juuri itse lähteä maastoon. Sitten hän sanoi, että voisiko päivää siirtää, vaikka huomiseksi? "Käyhän se kyllä, jos pääsen huomenna tallille", minä sanoin. Sitten menin Helmin luokse ja kysyin häneltä. Helmi sanoi: "Kyllä voin tulla!" Sitten Helmi kysyi minulta, olenko minä harjannut Pikun. Minä sanoin: "En vielä mutta aion harjata sen juuri nyt!" Hain Pikun karsinasta, pistin sen käytävälle ja jouduin sanomaan monelle tytölle että voitteko väistää, minulla on Pikku ja aion laittaa sen käytävälle. Helmi tuli auttamaan minua hoitamisessa. Kysyin Helmiltä, voisiko hän puhdistaa Pikun kaviot, koska itse en ollut siinä hommassa todellakaan hyvä. Mutta muuten harjasin Pikun itse. Minulla oli ollut ikävä Pikkua, koska en ollut ainakaan viikkoon päässyt tallille. Laitoimme Helmin kanssa Pikun otsahiukset ponnarille ja niistä tuli todella hienot (vaikka itse sanonkin). Sitten menimme ulos, sain itse taluttaa Pikkua. Sitten muistin, että minullahan ei ole kypärää! Olin jo puolessavälissä nousua hevosen selkään, mutta sitten muistin ja lähdin juoksemaan talliin. Hain kypärän ja pistin sen päähän. Sitten sain ponnistaa itse Pikun selkään. Sitten lähdimme matkaan ja päätimme lähteä maastoon. Kun olimme maastossa, näimme pienen oksan ja Helmi kysyi että haluaisinko kävellä sen yli ilman taluttajaa. "Minä kävelen vieressä." Minä sanoin, että voisinhan minä. Minä lähdin matkaan ja kävelin siitä niin. Yhtäkkiä minä aloin heilua ja: PLUMPS! Liusuin Pikun päätä pitkin alas, kun se oli pysähtynyt syömään ruohoa. "VOI SORSA!" minä huusin. "KÄVIKÖ PAHASTI?" Helmi huusi ja juoksi paikalle. "Anteeksi, se oli minun vikani!" "Ei minua ottanut yhtään kipeää", minä nauroin maha kippurassa. Sitten otimme Pikun kiinni, koska se oli juossut vähän matkaa eteenpäin ja hyppäsin selkään. Kävimme vielä pienen kiekan ja sitten palasimme tallille. Siellä olikin Elli. Minä sanoin: "Tuossa kävi pikkuinen sattuma." Elli kysyi että mikä? Ja minä kerroin koko jutun kaikkien tallityttöjen kuullen ja nauroimme mahat kippurassa. Sitten menimme Helmin kanssa ottamaan Pikulta varusteet pois. Sitten joku tuli ja huusi: "Pöööö!" Minä heti säikähdin kauheasti. Sitten katsoin, kuka se oli. Siellä oli peruukkipäinen ja viittapukuinen ihminen jolla oli ketjut farkuissa. "ÄÄÄK! KUMMITUS!" minä karjuin ja Pikku pomppasi tasajalkaa ilmaan. Sitten se joku ihminen otti hiuksistaan kiinni ja vetäisi ja minä ajattelin, että hänestä tulisi kalju! Olin ihan jännityksestä kuolemaisillani ja sitten se olikin... minun siskoni! Ja sanoin: "Jossu? Mitä olet tehenyt siskolles?" Jossu sanoi nauraen: "Se oli vitsiä!" Minä sanoin: "Ei ole hauskaa!" ja pistin Pikun karsinaan. "En tykännyt tuosta yhtään!" Lähdin suuttuneena lampsimaan pihalle. Sitten tulin takaisin ja menin yläkertaan. "Minä kuulin, että joku huusi tallissa. Ei tallissa saa huutaa", Elli komensi. Minä huusin: "Anteeksi!" ja Elli nauroi. Sitten menin syömään eväät. Äitini oli pakannut minulle kurkkuvoileipiä, ne olivat minun herkkuani, yhden jogurtin ja juomista. Sitten muistin - minun piti jättää Jossullekin jotain ja olin syönyt kaikki, paitsi mehua oli vain jäänyt. Nyt ajattelin, että menisin kotiin ja hakisin uudet eväät Josefiinalle, mutta se olisi aika pitkä matka. Mutta voisinhan minä lainata pyörää? "En minä viitsi", sanoin itsekseni. Sitten etsin Jossun. "Etkö olekaan minulle enää vihainen?" Jossu kysyi. "En, mutta söin sinun evääsi. Se oli sinulle oikein!" Josefiina sanoi: "Söit sitten! Minulla on kauhea nälkä!" Minä sanoin, että lähde kotiin sitten. "Tai lainaa vaikka Karoliinan eväitä." Sitten ajattelin, että lähtisin kotiin. Sanoin Jossulle, että lähden pian. Menin vielä suukottelemaan ja halailemaan vähän Pikkua. Sitten lähdin kotiin. Sen pituinen se!
|
|
|
Post by Loviisa on Aug 26, 2008 17:13:11 GMT 2
|
|
|
Post by Maikku on Sept 7, 2008 12:31:33 GMT 2
Harjaushetki Vettä tihkutti päälleni kun puikkelehdin oikopolkua pitkin puiden välistä tallipihalle. Hevoset näyttivät olevan ulkona, joten kiiruhdin sisälle katsomaan, menisikö Pikku tänään tunnille. Se osallistuisi jatkokurssille tunnin päästä, joten voisin harjata sen ratsastajalle valmiiksi.
Vihelsin. Pikku ravasi luokseni ja annoin sille porkkanan. Sitten otin ponin kiinni ja talutin sen samalla rapsutellen ja omiani jutellen talliin. Päästin sen irti ja lähdin metsästämään Pikun harjoja satulahuoneesta. Löysin ne heti, sillä Loviisa oli laittanut ne viime kerralla ihan oikealle paikalleen. Otin harjat kainalooni ja tepastelin takaisin ponin karsinalle. Menin karsinaan ja rapsutin Pikkua otsaharjan alta. Sen jälkeen aloin harjata ponia reippain ottein pölyharjalla. Harjasin koko ponin todella huolellisesti, myös pään, selvitin jouhet ja puhdistin kaviot. Sitten jätin Pikun omaan rauhaansa ja menin ylös hoitajien tallikämppään.
- Moiip! huudahdin ja hyppäsin istumaan sohvalle. Huoneessa oli iso hoitajaporukka, Wear, Loviisa, Sastu, Josefiina, Oona ja kaiken kukkuraksi vielä Annekin. - Ai, hei Maikku! Anne hihkaisi ja kysyi heti, aikoisinko ratsastaa tänään Epulla. Nyökkäsin vastaukseksi ja istuin kuuntelemaan, mitä muut hoitajat juttelivat: - Ja sitten jossain vaiheessa voitais pitää jonkunlainen maastoretsi, Sastu innostui. Kaikki nyökkäsivät ja jatkoivat juttelua koulusta, pojista ja hevosista. Kuuntelin vain puolella korvalla, koska Anne oli avannut TVn. Sieltä tuli mielenkiintoinen dokumentti ratsastuskouluista. Sitä katselin hetken, mutta tulin siihen tulokseen, että pitäisi mennä hakemaan Eppu sisälle ja kokeilla, miltä tuntuisi sillä ratsastaa.
|
|
|
Post by Loviisa on Oct 6, 2008 18:40:45 GMT 2
Oli sateinen maanantai-iltapäivä. Kysyin äidiltä, voisinko lähteä Josefiinan kanssa tallille. Äiti sanoi: "Odotat että ruoka on valmista ja syöt sen." Söin äkkiä ruokani (makaroonilaatikkoa) ja laitoin nopeasti ratsastushousut ja kumpparit jalkaan. Huusin Jossulle: "Menen sinun pyörällä, koska minulla on ketjut menneet!" Jossu huusi jotain perään, mutta en kuullut koska olin jo menossa. Lähdin Jossun isolla pyörällä matkaan. Satoi ja oli kova tuuli, mutta minä en luovuttanut. Hevoset pitäisi viedä varmaan sinulla, ajattelin itsekseni. Katsoin puita ja ne olivat ihan vihreitä, keltaisia, punaisia ja ruskeita. Kun olin tallilla, yhtään hevosta ei oltu viety sisälle. Menin laitumelle Pikun luokse. Pikku hirnahti ja tuli minun luokseni. Minä olin ottanut kotoa porkkanan, ja annoin sen hoitsulleni. Jambo yritti ottaa sitä, mutta minä en antanut sille sitä. Annoin vain pienen palasen Jambolle. "Sinä et olekaan minun hoitsuni, odota vuoroasi", sanoin sille. Sitten hain riimunnarun satulahuoneesta ja päätin hakea Pikun sisälle. Tallissa minua tuli vastaan Jenna. "Terveppä päivää", sanoin Jennalle. Jenna nauroi ja sanoi: "Helou!" Hän sanoi: "Olen hakemassa Jamboa." Minä sanoin, että olen hakemassa rakasta hoitopolleani Pikkua. "Mennäänkö yhdessä?" Jenna kysyi. Minä sanoin, että mennään vaan, koska Pikku ja Jambo olivat samassa tarhassa. Lainasimme sadetakkeja ja haimme ponit. Veimme ne talliin äkkiä ja rupesimme harjaamaan niitä. Jenna oli toosi kiva. Yhtäkkiä huomasin, että Anne tuli tallin. "Moi Loviisa, sinua ei olekaan näkynyt", Anne sanoi. "Meinasin potkaista jo pihalle." "Aijaa", minä säikähdin. "Vitsi vitsi", Anne sanoi. Anne sanoi, että yläkerrassa on pullaa ja limsaa. "Voit mennä hakemaan, koska kaikki muut tallitytöt ovat käyneet jo hakemassa." "Käyn sitten, kun olen hoitanut rakkaan hoitsuni ja laittanut sille letit. Haluaisin sille kiharat", minä sanoin leikilläni. Sitten aloin halailemaan Pikkua, koska se oli niin iihana. Se vain hirnahti. Vein Pikun karsinaan ja se olikin jo siivottu. Ohhoh. Sitten aloin lakaisemaan lattiaa ja lauleskelin samalla iloisesti. "Olen pikku kotitonttuuuu", hoilasin. "Hei! Minä haluankin lähteä ratsastamaan", keksin yhtäkkiä. Juoksin Annen perään ja kysyin, voisinko lähteä. Anne kysyi, että olenko koskaan ratsastanut yksin. Minä sanoin: "Olen kerran valkoisella shetlanninponilla." (Olen oikeasti!) Anne sanoi, että voit mennä kentälle, minä katson vierestä. Hän auttoi minua satuloimaan rauhallisen Pikun ja punttasi minut pihalla selkään. Lähdimme kentälle ja menin ilman talutusta sinne. Menimme käyntiä noin kymmenen minuuttia ja Anne huuteli ohjeita. Sitten teimme voltteja ja kaikkea kivaa. Sitten Anne kysyi, haluaisinko vähän ravata. Minä sanoin: "TIETYSTI!" Ja niinpä annoin vähän pohkeita ja Pikku alkoi ihanasti ravata. Vähänkö höykytti. Pikun ravi oli aika hölkyttävää, mutta tykkäsin siitä silti. "Varo ettet tipu", Anne huusi. Yhtäkkiä aloin vajoamaan satulasta ja PLÖMPS! Olin maassa. "Minä aina vaan tipun tältä hevoselta", huusin. "Voimuna!" (Huom. voimuna, ei voi muna) Anne otti äkkiä Pikun kiinni ja sanoi: "Ei se mitään. Yritä ensi kerralla uudestaan. Minun täytyy mennä tekemään paperitöitä." Minä otin Pikun ja vein sen talliin. Maikku olikin jo siellä ja kysyin, voisiko hän auttaa minua ottamassa satulan ja suitset pois. Maikku kertoi tallin uutiset. Kaksi hevosta oli lähtenyt ja yksi tullut lisää. Ja Maikku kertoi: "Josefiinan hevonen on pyrkimässä tänne." Minä kysyin: "Meidän Josefiinan?" "Joo-o, teidän Josefiinan." "Ai niiiin, se valkoinen", minä sanoin. "Se ei ole kiltti heppa." "Älä höpötä", Maikku nauroi. "Minä höpötän jos minä lystään!" sanoin leikilläni ja kutitin Maikkua mahasta. Jätimme Pikun karsinaan ja menimme katsomaan Siiriä ja Pampulaa. Katsoimme kuinka suloisia ne olivat. Sitten Maikku sanoi: "Nyt pitää mennä." Minä sanoin: "Samoin." Ja kävin vielä pussaamassa Pikkua ja lähdin sitten polkemaan kotia kohti. Sen pituinen se =loviisa♥pikku= Tuli ensiksi Jossun tunnuksella
|
|
|
Post by Loviisa on Oct 9, 2008 19:12:40 GMT 2
|
|
|
Post by Loviisa on Oct 11, 2008 10:19:29 GMT 2
Heräsin ihanaan ensimmäiseen loma-aamuun. Vaikka satoi, olin iloinen. Olihan nyt loma. Lallattelin: "Ensi viikolla Vuokattiin, ensi viikolla Vuokattiin..." Josefiina heräsi ja huusi, että mitä minä keskellä yötä huudan. Sitten sanoin: "Nythän on aamu!" Josefiina pomppasi sängystä. "Onko?" "On on", minä vastasin. Menin äkkiä syömään karkkejani. Äiti oli lähtenyt jo aikaisin, mutta iskä oli kotona. Söin myös aamupalaa, etten vain karkkeja syönyt ja sanoin isälle: "Lähtisin tallille. En ole pitkään." Isä sanoi: "Ruoka-aikaan kotiin." Pistin tallivaatteet päälle ja otin karkkipussin ratsastushousujen taskuun ja lähdin matkaan. Ulkona satoi. No, juoksin äkkiä pyörälleni ja lähdin polkemaan. Josefiina tulisi myöhemmin. Katsoin kun autoja meni sillan yli. Ne loiskauttelivat vesilätäköistä kaikki kuravedet minun päälleni. Kun olin tallilla, menin Pikun luokse. Se oli tarhassa Jambon ja Kallen kanssa. Ajattelin harjata sen kunnolla, koska se oli kieriskellyt mudassa. Rapsuttelin Pikkua ja hain riimunnarun tallista. Tallissa minua vastaan tuli Elli. "Hei Loviisa", hän sanoi. "Hei Elli", minä sanoin. Elli sanoi, että tänään olisi kengityspäivä. Pikun kaviot vuoltaisiin. En tiennyt mitä se tarkoitti, mutta kysyin Elliltä. "Se tarkoittaa sitä, että kaviot tavallaan leikataan, etteivät ne kasva liian pitkiksi", Elli kertoi. "Aijaa, selvä", minä sanoin. Sitten otin riimunnarun ja lähdin hakemaan Pikkua. Elli tuli mukaan, koska en olisi yksin saanut laitettua porttia kiinni. Sitten otin Pikun ja Elli laittoi portin kiinni ennen kuin Jambo tuli myös ulos. Pikku oli aivan innoissaan, koska pääsisi harjattavaksi. Vein sen talliin ja laitoin kiinni käytävälle. Hain harjapakin ja aloin harjata Pikkua. Sain tänään yksin harjata sen koska ketään muita ei ollut vielä tullut kuin Elli. Ja Elli auttoi minua puhdistamaan kaviot ja opetti minua vähän siinä. Hän oli tosi mukava. "Tiesitkö että tänne on syntynyt uusi varsa?" Elli kysyi. "En! Minkälainen se on? Saako sitä katsoa!" kysyin. Elli sanoi että joo, mutta sen karsinaan ei saa mennä, koska se haluaa olla emänsä kanssa kahdestaan. Sitten vein Pikun karsinaan ja menin katsomaan varsaa Humun karsinan luokse. "Sen nimi on Seppeleen Soturi", Elli kertoi. Sanoin hiljaa: "Seppeleen Soturi!", mutta Seppeleen Soturi ei ottanut mitään kantaa. "Voi kun se on suloinen", minä nauroin kun varsa hirnui karsinassaan. Minä tarjosin Ellille karkkia ja sanoin: "Älä kerro kenellekään, että minulla on karkkia." Elli sanoi: "En, en!" ja otti mielellään karkkia. Sitten menimme oleskeluhuoneeseen. Minä otin vähän vettä koska minulla oli jano. Sitten minä luin Aku Ankkaa ja Elli luki jotain terveyslehteä. "Haluatko tänään mennä ratsastamaan?" Elli kysyi. "Joo voisin mennä, haluaisitko tulla mukaan?" "Ei, kun voin pitää sinulle tunnin maneesissa, kun on niin kova sade", Elli sanoi. "Joo!" sanoin. Niinpä hain putipuhtaan Pikun ja koska olin juuri harjannut sen, minun ei tarvitsisi nyt harjata sitä. Haimme Ellin kanssa satulahuoneesta Pikun varusteet ja Elli opetti minua laittamaan satulan. Kun Pikku oli valmis, lähdimme maneesiin. Poni tuli mielellään. Sitten Elli punttasi minut satulaan. Siellä sitä nyt oltiin! Minua jännitti vähäsen, mutta ei pelottanut yhtään. Pikku oli niin kiltti, ettei se alkaisi pukittelemaan tai mitään sellaista. Elli alkoi opettaa minua. "Kantapäät alas ja selkä suoraan! Sitten anna pohkeita... ja Pikku pikku raviin!" Nauroin ja kevensin ravissa. Kun olin noin tunnin ratsastanut, laskeuduin Pikun satulasta. Olin ihan hikinen mutta tunti oli ollut kiva. Elli oli käskenyt meidän pujotella, peruuttaa, tehdä voltteja ja muuta mukavaa. Vein Pikun talliin ja otimme siltä varusteet pois. Talutin Pikun takaisin ulos ja se meni piehtaroimaan niin että meni taas ihan likaiseksi. "Mutta minkäs sille mahtaa", sanoin. Sitten katsoin kelloa. Se oli jo yli ruoka-ajan! "Minun täytyy lähteä", sanoin ja lähdin polkemaan kotiin. Kyllä aika oli mennyt niin nopeaa, ja oli todella kivaa taas!
|
|