|
Post by Pipsa on Apr 1, 2008 15:59:28 GMT 2
1.4.2008 Parkaisu illassa Aurinko paistoi lämpimästi minun kävellessäni seppeleen pihaan, ja keli oli mitä mahtavin ratsastukselle. "Moi Bertsu" tervehdin hiirakkoa oria, joka hirnahti minulle. Avasin sen karsinan, ja astuin sisälle sinne. Ori painoi päänsä syliini, ja hymyilin sille, samalla rapsuttaen sen otsaa. ”Pipsa! Moi!”, kuulin Lillyn äänen. Bert säpsähti, ja vetääntyi kauemmas. ”Moi Lilly”, tervehdin karsinan eteen tullutta tyttöä. Lilly avasi karsinan oven, ja tuli sisälle sinne.
“Pikku Bertukka”, hän leperteli orille. Harjasin vuononhevosen nopeasti ennen kuin pian lähdimme hänen kanssaan satulahuoneelle päin. “Vitsit tää Kamun satula on likanen”, hän sanoi, ja nosti sen telineelle. Nostin Bertin satulan paikoiltaan, ja otin vielä suitset mukaani, ennen kuin lähdin takaisin karsinoille päin. Laskin satulan maahan, ja huomasin käytävällä kuljeskelevan Annen paheksuvan ilmeen. Hymyni yltyi yhä ylemmäs, ja ilmeeni oli varmasti hauskaa nähtävää. Otin orin nopeasti käytävälle, ja nostin satulan sen selkään. Kiersin toiselle puolelle, ja kiinnitin satulavyön. Suitsin Bertin vielä, ennen kuin lähdin taluttamaan sitä maneesille päin. “Hei Pipsa! Bertillähän on väärä satula!” Lilly huudahti. “Voi ei” Parkaisin.
Ihmettelin mitä Lilly oikein nauroi. Naurultaan hän sai kuitenkin sanottua: “Aprilliä, aprilliä syö silliä juo kuravettä päälle” Minäkin räjähdin nauramaan. Ohi kävelevä Anne katsoi meitä kummeksuen. Pian kuitenkin saimme naurumme tyrehtymään. Talutin Bertin maneesiin, ja siellä talutin sen kaartoon. Vedin jalustimet alas ja tiukensin satulavyön. Nostin jalkani jalustimeen, ja ponnistin selkään. Lyhensin jalustimia, ja kokosin ohjat. Sen jälkeen maiskautin Bertille, joka lähti löntystelemään kaviouralle päin. Annoin sille pohkeita lisää jotta se lähtisi nopeampaan käyntiin. ”hohhoijaa” Sanoin haukotellen samaan aikaan. “Yyy Kaa yyy Kaa…” Laskin keventäessäni.
Painoin pohkeillani niin, että Bert lähti nopeaan raviin, ja ohjasin sen kavalettia kohden. Juuri ennen estettä nousin jalustimille, ja ori teki ilmavan hypyn. Edessämme oli noin 6 puomia, joita ennen hidastin hiukan ravia. Ori selvitti ne kevyesti. Käänsin sen pääty-ympyrälle, jolla nostin laukan. Laukkasin ympyrää pari kertaa ja käänsin sen hiukan isommalle esteelle. Lähestyimme mukavalla laukalla esteelle, jossa nousin esteistuntaan. Ylitimme sen esteen helposti, seuraava esteenkin Peetu meni esteen hyvin suloisesti korvat hörössä.
Jäljellä oli enää vain viimeinen pysty. Hidastin hiukan laukkaa ennen 85cm korkeaa pystyä. Ori hyppäsi iloisesti tämänkin esteen. Hiljensin laukan raviin. Vähän ajan päästä hidastin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. “Hyvä poika” Kehuin oria samalla taputtaen sen karvaista kaulaa. Käyntäsimme pitkän aikaa, ennen kuin tiukensin uudestaan ohjia, ja potkaisin Bertin kylkiä hieman. Hiirakko ori lähti raviin, ja käänsin sen pidempää rataa kohden. Nostin orin kanssa laukan, ja ohjasin sen ensimmäistä estettä, punavalkeaa ristikkoa kohden. Bert lähestyi estettä hyvää vauhtia, ja pian liisimme sen yli.
Käänsin vuononhevosen tiukalla kurvilla seuraavalle esteelle, 100cm pystylle. Maiskautin sille ennen estettä, ja nousin jalustimille. Tämänkin esteen ori hyppäsi hienosti. Kolmas, eli seuraava este oli valkoinen kavaletti. Bert lähestyi estettä kovalla vauhdilla, ja tyssähti oudosti ennen estettä, ja minä lätkähdin sen kaulalle.
Tartuin etukaaresta kiinni, ja korjasin asentoni paremmaksi. Sen jälkeen kannustin orin uudelleen laukkaan. Viimeinen este oli hurjat 105cm korkea pystyeste. Bert lähestyi sitä hurjaa vauhtia, ja teki ilmavan hypyn esteen ylitse. “Hieno Bert!”, kehuin oria taputtaen sen kaulaa. Hiljensin vauhdin käyntiin, ja rupesin sähläämään jalustimien kanssa.
Maiskautin, ja lähdin harjoitusraviin ilman jalustimia. Tartuin takakaaresta kiinni helpottaakseni istumista, joka oli aluksi vaikeaa. Lopulta istuminen kuitenkin tuntui jo paljon helpommalta. Taputin oria kaulalle, ja hiljensin samalla sen vauhdin käyntiin. Pidensin ohjia, ja annoin Bertin roikottaa päätään, sekä liikkua haluamaansa vauhtia. Pian käänsin sen kuitenkin kaartoon. Ennen ratsailta tulemista taputin vielä sen hikeentynyttä kaulaa.
“Bert, nyt pysyt paikoillas!” komensin oria, joka liikkui koko ajan, mikä teki kavioiden puhdistamisen lähes mahdottomaksi. Kun olin saanut kaviot puhdistettua, loimitin sen, vielä ennen kuin lähdin taluttamaan sitä tarhalle päin. Avasin tarhan oven, ja laskin orin sinne.
Käännyin hakemaan kottikärryt ja talikon, ennen kuin palasin talliin. Pian mätinkin lantaa ja likaisia kuivikkeita karsinasta hyvää vauhtia. Loppuun vauhti kuitenkin hidastui, ja kottikärryt olivatkin jo täynnä. Mätin vielä viimeisetkin likaiset kuivikkeet, ja lähdin kuljettamaan varovaisesti kottikärryjä lantalaan. Siellä kippasin ne, ja otin mukaani puhtaita kuivikkeita. Otin kottikärryt kuivikkeita täyteen, ja palasin niiden kanssa karsinoille, ja levittelin tasaisesti.
Viimeisenä palautin välineet paikoilleen, ja kurkkasin Kamun pilttuuseen jossa Lilly oli siivoamassa. “Ööö… Tulisitko Bertsan ja mun kanssa talutus lenkille?” Kysyin Lillyltä. “Joo! Ajattelin pyytää sulta samaa äsken” Hän vastasi iloisesti. Hyppelin tarhalle jossa Bert oli juuri piehtaroimassa. Minut nähtyään se nousi seisomaan ja ravasi luokseni. “Bertsa söpöliini” Lepertelin orille aidan ylitse. Avasin portin ja menin itse tarhaan sisään. Naksautin riimun kiinni hiirakon hevosen päitsiin. Samaan aikaan tallista tuli ulos Kamu ja Lilly.
Lähdimme kävelemään samalla jutellen kohti maastopolkua. Alkoi jo hiukan hämärtämään meidän kävellessämme. Oli muuten hiljaista, paitsi kuului vain lumen narskuntaa. Yhtäkkiä hiljaisuuden rikkoi pöllön aavemainen huhuilu. Tunsin kylmien väreiden karmivan selkäpiitäni. Vilkaisin taakse varmistaakseni, että kukaan ei seurannut meitä. Tyhjensin kammottavat ajatukset päästäni, ja kovensimme Lillyn kanssa kävelyvauhtia. “Hei Kamullahan on jalassa haava!” huudahdin pelästyneellä äänellä. “Kääk!” Lilly huudahti, ennen kuin kyykistyi suomenhevosen jalkoja tutkimaan. “Aprillia!” huudahdin Lillylle. Rupesimme nauramaan, ja niin matka sujuikin nopeampaa vauhtia rupatellessamme. Tallilla veimme hevoset karsinoihin, ja riisuin Bertin loimen. Sen jälkeen tarkistin että se oli kunnossa. Kävin hakemassa sen ruuat, ja kaadoin ne orin ruoka-astiaan. Sanoin vuononhevoselle sekä Lillylle heipat, ennen kuin lähdin kovaa vauhtia kävelemään kotia kohti.
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 6, 2008 12:13:25 GMT 2
Sunnuntai 6.4.2008 Pyöräilin kovaa vauhtia, ja pian tönäisinkin vanhan polkupyöräni nojaamaan tallin seinään. Itse lähdin marssimaan Bertin karsinan luo. "Heippa Poju!" Tervehdin Bertiä riimunaru kädessäni. Pujotin sen päähän päitset joihin kiinnitin riimunarun. Rivakasti lähdin taluttamaan sitä tarhaan. Bert seurasi perrässäni kiltisti tarhaan saakka. Irroitin riimunarun ja suljin portin lähtiessäni kävelemään talliin.
Pian hikikarpalot jo valuivat otsaani pitkin mättäessäni lantaa kärryihin. Pyyhkäisin ne pois ja jatkoin mättämistä, kunnes lannat olivat poissa. Kärräsin lannat lantalaan, ja hain puhtaita puruja karsinan pohjalle. Kaadoin pohjalle purut ja tasoittelin niitä, niin että ne olivat tasaisesti. Lähdin kohti oleskeluhuonetta. "Moi" Tervehdin Lillyä joka oli menossa hakemaan Kamua tarhasta "Moikka" Lilly vastasi iloisesti. Jatkoin matkaani ja avasin oleskeluhuoneenn oven nopeasti.
Ihme kyllä huoneessa ei ollut ketään paikalla. Kaappasin jääkapista limpparini jonka join hetkessä. Oltuani siellä jonkun aikaa lähdin riimukädessäni tarhaa kohti jossa Peetu oleskeli. "Pääset sisälle poju "Puheskelin orille avatessani portin sekä kiinnittäessäni riimunarun. Lähdin taluttamaan sitä karsinaansa. Kiinnitin oripojan kiinni käytävälle ja kaappasin sen karsinan ovessa roikkuneen harjapussin.
Aloin harjaamaan pitkin vedoin karvan suuntaisesti. Harjauksessa ei mennyt pitkään, sillä Bert seisoi kiltisti paikoillaan, ja ei ollut likainen. Ori työnsi päänsä syliini, ja rapsuttelin sen otsaa. Lepertelin sille vielä hetken, ennenkuin lähdin marssimaan satulahuoneelle päin. "Bert" luin ääneen satulatelineestä. Nostin sen varovaisesti syliini, ja otin vielä orin suitset, jonka jälkeen lähdin takaisin karsinoille. Nostin satulan vuononhevosen selkään, ja liutin oikealle kohdalle. "Bert!" komensin oria, joka tönäisi minua päällään. Kiersin toiselle puolelle, ja kiinnitin satulavyön. Palasin pään luo, ja tarjosin Bertille kuolaimia, ja ne se ottikin kiltisti. Nostin niskahihnan korvien yli, ja kiinnitin leuka- sekä turpahihnan. Tarkistin vielä, että ne olivat sopivan tiukalla. Sen jälkeen laitoin vielä suojat, ennenkuin lähdin taluttamaan oria maneesiin.
Maneesissa huomasin Lillyn, joka seisoi kentällä esteitä pystyttämässä. "Lilly, ratsastat sä Bertillä?" kysyin häneltä. "Joo, kiitti kun laitoit sen valmiiks, nukuin kato vähän liian pitkään, ja piti siivota Kamun karsina, ja se oli tosi tosi likainen." Lilly selitti. Ojensin ohjat hänelle, ja lähdin kentän reunalle katsomaan. Lilly nousi kevyesti hevosensa selkään, ja pidensi hiukan jalustimia. Sen jälkeen hän maiskautti orille, joka lehti heti käyntäämään kaviouralle. Hetken kuluttua hän kannusti Bertin raviin. Katselin, miten ori kulki nätisti ja kuuliaisesti.Katselin vielä hetken, ennenkuin lähdin oleskelutilaan.
Otin pöydällä lojuneen Villivarsan käteeni ja aloitin sen lukemisen. Jonkun ajan kuluttua olinkin lukenut jo sen, ja palasin maneesiin, jossa Lilly oli juuri kääntänyt Bertin kaartoon. Pian Lilly taluttikin jo oria, minä perässäänsä.Hän sitoi sen käytävälle, ja ryhdyimme hoitamaan sitä. Minä vein satulan ja suitset satulahuoneeseen, kun Lilly harjasi Bertiä. Harjaus sujui nopeasti, ja hetken kuluttua ori olikin karsinassa loimi yllään. Lähdimme Lillyn kanssa rehuvarastoon, josta otimme hoitohevosillemme rehut. Annoimme ne niille, ja halasin vielä Bertiä, ennenkuin kävin hakemassa pyöräni ja lähdin ajamaan kotia kohti.
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 8, 2008 14:46:14 GMT 2
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 10, 2008 12:36:23 GMT 2
Auringon paistetta & maastoesteitä“Bert!” kutsuin tarhassa olevaa oria, joka lähtikin hetken epäröinnin jälkeen hitain askelin luokseni. “Voi pikku söpöliini” lepertelin sille, ja rapsuttelin sen otsaa otsaharjan alta. Kiiruhdin takaisin talliin, josta nappasin vuononhevosen riimunnarun. Ne mukanani palasin Bertin luo, ja tajusin miten upea keli olikaan, loskaa lukuun ottamatta. Aurinko paistoi, ja lämmitti mukavasti, eikä tuullut. “Tänään mennäänkin maastoon” sanoin orille, ja tunsin jännityksen. Pyyhin viime kertojen kauhut mielestäni, ja pujahdin aidan välistä orin luo. Se hirnahti minulle, ja antoi minun naksauttaa riimunnarun riimuun. Tarkistin, että se oli kunnolla kiinni, ennen kuin lähdin taluttamaan sitä portille. Avasin portin, ja talutin orin pois sieltä. Pian olinkin sitonut sen käytävälle, ja harjasin sitä nopein vedoin. Harjauksessa kului aikaa, mutta tulos olikin kyllä sen arvoinen. “Uuuh, ompa täällä kuuma” vaikeroin Bertille samalla kun avasin takkini, ja laitoin sen lattialle. Lähdin hakemaan satulaa ja suitsia. Olin juuri palaamassa varusteiden kanssa, kun hiljaisuuden rikkoi karjaisu. “ÄÄK!” Varusteet mukanani kiiruhdin karsinoille, ja huomasin Lillyn istuvan maassa. “Senkin kelmi!” Lilly sanoi närkästyneenä katsoen minuun. “Kehtaatkin tehdä takki ansoja lattialle, tuossahan olisi voinut vaikka häntä luu murtua”, hän sanoi ja aloimme nauraa hullusti. Laskin satulan ja suitset maahan, ja autoin Lillyn seisomaan, kun saimme naurumme loppumaan. “Oottekos menossa maastoon?” hän kysyi. “Joo” vastasin. Juttelimme hetken, ennen kuin Bertin närkästynyt hirnahdus sai meidät lopettamaan. Nostin satulan sen selkään, ja liutin oikealle paikalle. Kiinnitin satulavyön, ja palasin pään luo. Suitsien laitto sujui helposti. Nostin lattialla yhä lojuvan takin ylös, ja puin sen ylleni. Nappasin vielä kypäräni, ja lähdin taluttamaan Bertiä maastopolulle päin. Laskin jalustimet, ja kiristin satulavyötä. Sen jälkeen tartuin satulasta, ja laitoin jalan jalustimeen. Ponnistin, ja pian istuinkin jo selässä. Kiristin satulavyötä selästä, ja lyhensin jalustimia. Sen jälkeen tönäisin jaloillani hiukan hiirakon orin kylkiä. Se lähti heti kävelemään eteen päin. Annoin orin kulkea pitkin ohjin, ja nautimme hiljaisuudesta, jonka rikkoi vain tasainen kavioiden kopina. Pian kannustin sen raviin, ja kuulin takaamme kaukaisuudesta kavioiden kopinaa, joka läheni. “hei oota!” kuulin jonkun huutavan takaani. Pian viereemme pysähtyikin hiirakko gotlanninruss tamma. “Moi Fiia” tervehdin tyttöä, jonka muistin vähän aikaa sitten olleelta tunnilta. Juttelimme hetken, ennen kuin Fiia kääntyi Pellan kanssa takaisin tallille päin. Minä kannustin Bertin laukkaan, ja nousin jalustimille. Ori pidensi askeltaan, ja kovensi kokoajan vauhtia. Nautimme molemmat vauhdista, ja silloin ajattelin, miten onnekas olinkaan ollut, kun olin saanut hoitohevosekseni noin ihanan ponin. Hiljensin vauhtiamme, sillä kaukana edessä näkyi punavalkea maastoeste. Nousin ennen estettä esteistuntaan, ja liisimme esteen yli. “Hieno poika” kehuin samalla taputtaen oria kaulalle. Seuraava este oli jo ihan lähellä, hiukan ensimmäistä isompi. Tälläkin kertaa Bert kompuroi hiukan, mutta kuitenkin yli mentiin. Lähestyimme kolmatta estettä kovaa vauhtia, ja olin juuri valmistautunut hyppyyn, kun yhtäkkiä ori pysähtyi, ja minä lensin sen kaulalle. Onneksi se ymmärsi pysähtyä, ja pysyin selässä. Korjasin asentoni ja käänsin Bertin isolle voltille, jolla nostin laukan. Siltä ohjasin vuononhevosen esteelle, ja menimme esteen yli isolla ilmavaralla. Loputkin esteistä meni hyvin, ja radan loputtua taputin oria kaulalle. Hiljensin sen vauhdin käyntiin, ja annoin pidemmät ohjat. Löntystelimme pitkän aikaa, ja pian talli alkoikin häämöttää kaukana horisontissa. Nousin orin selästä, ja vedin jalustimet ylös. Löysäsin satulavyötä, ja lähdin taluttamaan sitä karsinoille päin. Avasin suitsien remmit, ja vedin suitset pois. Nopealla liikkeellä laitoin Bertille päitset, ja avasin satulavyön. Nostin satulan paikoiltaan, ja lähdin kuskaamaan niitä satulahuoneeseen. Puhdistin kuolaimet, ja laitoin satulan paikoilleen. Sen jälkeen palasin vuononhevosen luo. Etsin harjapussista kumisuan, ja aloin harjaamaan pyörivin liikkein. Harjaus sujui nopeasti, ja pian Bert seisoikin jo harjattuna. “Noniin, vielä kaviot”, puhelin orille, joka seisoi päätään roikottaen. Liutin kättäni sen jalkaa vasten, ja maiskautin. Puhdistin sen kavion, ja muut jalat. Hetken kuluttua avasin solmun, ja talutin orin sen karsinaan. Jäin puhelemaan ja rapsuttelemaan sitä vielä vähän aikaa, ennen kuin lähdin hakemaan heiniä, joita otin sylillisen. Annoin heinät vuononhevoselle, ja lähdin häiritsemästä sen ruokarauhaa. Hyppelehdin portaat ylös oleskelutilaan, joka olikin täynnä hoitajia. “Moi” tervehdin ujosti, ja muut hoitajat vastasivat samalla tavalla kuorossa. Huomasin Lillyn sohvalla, ja istuuduin hänen viereen. Pian olimmekin syventyneet keskusteluun hevosista ja niihin liittyvistä asioista. Noin tunnin kuluttua palasin Bertin luo. “Pikku ahmatti” lepertelin orille, joka etsi taskuistani herkkuja. Naksautin riimunnarun sen riimuun, ja lähdin taluttamaan oria tarhalle, joka oli tyhjillään. Irrotin riimunnarun, ja pujahdin aidan välistä. Nappasin kottikärryt ja talikon vielä ennen kuin palasin karsinan luo. “Jänikset maailman kartoille tiiduli dei!”, hoilasin kurkku suorana, ja huomasin Annen katsovan minua hymyillen. Punastuin, ja aloin nolona mättämään kovaa vauhtia lantaa ja likaisia kuivikkeita kottikärryihin. Hetken kuluttua karsina olikin jo siivottu, ja minä marssin reippain askelin tarhalle. “Beert!” kutsuin oria, joka tulikin heti luokseni. Taputin sitä kaulalle, ja livahdin aidan välistä sisälle tarhaan. Kiinnitin riimunnarun riimuun, ja avasin portin. Talutin orin ulos tarhasta. Löntystelimme rauhallisesti karsinoille, ja siellä vein orin karsinaansa. Vilkaisin kelloani, ja totesin, että minun olisi pitänyt jo lähteä. Nopeasti sanoin hyvät yöt Bertille, ja lähdin juosten kotiin päin.
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 12, 2008 13:05:55 GMT 2
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 12, 2008 14:40:59 GMT 2
Surua & noloja tilanteita
“Aah” Henkäisin ihanan hajuista kevät ilmaa. “Moikka Poju!” Tervehdin laitumella seisoskelevaa Berttiä. Lähdin hölkkäämään hakemaan tallista riimua. Pian palasin sen tarhan luokse punainen riimunaru kädessäni. Naksautin riimunlukon kiinni päitsiin ja avasin tarhan oven. “Tulehan nyt poju” Komensin oria joka oli seisahtunut tarhan suulle. Maiskuteltuani jonkun aikaa Bert lähti seuraamaan minua kohti tallia.
Tallissa tein nopeasti solmun, ja tarkistin, että se kesti. Nostin harjapussin, ja kaivoin sieltä kovanharjan, ja aloin harjaamaan karvan suuntaisin vedoin. Sillä harjattuani vaihdoin harjan kumisukaan, jolla aloin pyörivin liikkein harjaamaan kuraa orin turkista. Yhtäkkiä kuului pamahdus, ja Bert säpsähti, kuten minäkin. “Rauhassa poika, ei mitään hätää”, rauhoittelin sitä. “Kuulitko mikä pamahdus! Siinä oli varmaan loput lumet katolta, ja ne tippu suoraan Bertin karsinan kohdalta”, Lilly päivitteli viereisestä karsinasta. Nyökkäsin, ja kaivoin harjapussista pehmeänharjan, jolla aloin harjaamaan reippain vedoin. Ori seisoi kiltisti paikoillaan, ja antoi minun harjata kiltisti.
Pian harjaus oli valmis, ja lähdin satulahuoneeseen. “IIHH!” Kiljaisin sillä edestäni vilahti iso, ja lihava rotta. Hyppäsin tuolin päälle, ja katsoin kauhuissani lattialla vipeltävää otusta. Lilly säntäsi salamana satulahuoneeseen, ja katsoi rottaa, joka seisoi paikallaan. “Rotta! Se voi syödä suitset pilalle, ja loimiin reikiä” Hän huusi, ja juoksi hakemaan Jaakkoa paikalle. Pian Jaakko ja Lilly palasivat juosten paikalle. Jaakko alkoi nauramaan kovaa ja minä ja Lilly tuijotimme häntä.
“Se se on…” Hän hekotti, eikä saanut sanottua, mikä se oli. “Se on mikä?” Kysyin kauhuissani. Annekin säntäsi paikalle katsomaan mitä oli tapahtunut. “Mitä te täällä kiljutte? Tuohan on vain kissan leluhiiri” Hän sanoi hölmistyneenä. Lilly ja minäkin aloimme nauramaan kovaa. Kun vihdoin sain nauruni lakkaamaan kaappasin nolona Bertin suitset ja satulan, ja lähdin marssimaan ne mukanani talliin.
Nostin satulan orin selkään ja kiinnitin sen. Laitoin vielä suitset, ennen kuin kipaisin harjapussille, josta kaivoin suojat esille. Suojien laitossa kului aikaa, minkä jälkeen lähdin taluttamaan oria maneesille päin. “Voi ei!”, parkaisin sillä oli alkanut sataa, ja ennen maneesille pääsyä, olin jo litimärkä. Avasin maneesin oven, ja talutin Bertin sisälle sinne. “Moi”, tervehdin Chaoa, joka oli juuri laskeutunut Epun selästä. “Mä oon tosi pahoillani Sipen puolesta”, sanoin Chaolle, joka oli kääntynyt nostamaan jalustimia ylös. Chao katsoi minuun päin ja nyökkäsi. Katsoin, kuinka Chao ja Eppu lähtivät maneesista, ja halasin hiirakon orin paksua kaulaa.
Vedin jalustimet alas, ja kiristin puhisten satulavyön. Kiinnitin kypärän leukahihnan vielä ennen kuin nousin vuononhevosen selkään. Kokosin ohjat, ja lyhensin jalustimia, ja viimeisenä puristin pehmeästi sen kylkiä. Ori ymmärsi mitä halusin, ja lähti käyntäämään pitkin askelin. Silitin vaisuna sen selkää, Sipeä ja Amia ajatellen.
Kyyneleet tulivat silmiini, sillä mieleeni tulivat ajatukset, milloin olisi Bertin aika mennä. Halasin orin kaulaa, ja kannustin sen raviin. Kevensin vauhdikkaasti, ja hetken kuluttua kannustin orin laukkaan. Laukkasimme liidokkaasti, ja nautimme molemmat siitä. Laukan myötä myös surulliset ajatukset kaikkosivat ja ohjasin orin 80cm pystyesteelle, jonka yli se hyppäsi hyvällä ilmavaralla.
Kehuin oria, ja lähestyimmekin jo seuraavaa estettä, joka oli punavalkea 70cm ristikko. Myös sen menimme vauhdilla, kuten kaikki seuraavatkin esteet. “Hieno poika”, kehuin samalla taputtaen sitä kaulalle, hiljentäen sen vauhdin raviin. Ravasimme vielä voltteja, täyskaartoja sekä monia muita liikkeitä, ennen kuin hiljensin sen vauhdin käyntiin.
Annoin pidemmät ohjat, ja nostin jalustimet sen kaulalle. Kannustin sen uudelleen raviin, ja otin hiukan satulasta kiinni, jotta saisin paremman asennon. Vähän ajankuluttua kuitenkin hiljensin sen uudelleen käyntiin, ja annoin pitkät ohjat.
Jäähdyttelimme vielä hetken, ennen kuin käänsin orin kaartoon, ja taputin sitä kaulalle. Liuin alas selästä, ja löysäsin satulavyötä, jonka jälkeen lähdimme kulkemaan tallille päin.
Tallissa sidoin Bertin käytävälle, ja riisuin ratsastuskamppeet, minkä jälkeen aloin harjaamaan pois kuraa. Hoidin oria pitkään ja hartaasti, ja hoitamiseen kului paljon aikaa. ”Voihan himpula” Tuhahdin huomatessani kellon olevan jo 20 yli seitsemän. Keräsin harjat kassiin ja laitoin harjakassin roikkumaan karsinan oveen. Hain ruuat ja kaadoin ne Bertin ruokakaukaloon. “Ärh” Murahdin tuntiessani tärisevän kännykän taskussani. Kaappasin kännykän taskustani ja vastasin siihen. “Heippa kulta!” Puhuin orille. Lähdin pihalla olevan pyöräni luo.
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 13, 2008 11:10:30 GMT 2
Koulukiemuroita ja silityksiä “Lääh”, puhisin kaartaessani pyörällä Seppeleen pihaan. Jätin pyörän nojaamaan seinään, ja lähdin reippaasti Bertin karsinan luo. “Moi poika” tervehdin karsinassaan nuokkuvaa vuononhevosta. Kiiruhdin hakemaan sen riimua, jonka kanssa pian palasinkin. Avasin karsinan oven, ja astuin sisälle sinne. Ori kääntyi heti minuun päin, ja sain helposti laitettua sille riimun. Talutin orin käytävälle, ja jäin miettimään, laittaisinko sille loimen. Hetken mietinnän jälkeen päätin kuitenkin laittaa punaisen fleeceloimen. Nostin sen loimen paikoiltaan, ja nostin Bertin selkään.
Kiinnitin remmit, ja avasin solmun. “Tulehan nyt”, komensin vuononhevosta, joka seisoi paikoillaan. Maanittelun jälkeen sain kuitenkin orin liikkeelle, ja hetken kuluttua löntystelimmekin jo tarhan luona. Pysäytin vuononhevosen, ja avasin portin tarkistaen, että muut hevoset eivät olleet tulossa ulos sieltä. Käänsin orin pään itseeni päin, ennen kuin laskin sen tarhaan.
Käännyin takaisin talliin päin, ja otin samalla mukaani kottikärryt ja talikon. Nostelin lannat ja likaiset kuivikkeet talikolla kottikärryihin, ja vein ne lantalaan. Sen jälkeen siirsin loput kuivikkeet talikolla reunalle, ja lakaisin lattian harjalla. Sen jälkeen lähdin hakemaan puhtaita kuivikkeita. Pian palasinkin karsinan luo, ja levitin tasaisesti puhtaat kuivikkeet. “Huh”, huokasin, ja pyyhin hikipisaroita otsaltani. Vein karsinan siivoustarvikkeet takaisin paikoilleen, ja lähdin tarhalle Berttiä hakemaan.
Pujahdin aidan välistä sisälle tarhaan, ja lähestyin vuononhevosta hieman sivulta. ”Bert!”, kutsuin oria, joka kutsun kuultuani höristi korviaan. Laskin riimunnarun vuononhevosen kaulalle, ja sain helposti pujotettua sen sille. Säädin vielä hihnat, ennen kuin lähdin taluttamaan oria takaisin talliin päin.
Sidoin Bertin käytävälle, ja rapsuttelin hetken sen kaulaa, ennen kuin aloitin harjaamisen. Otin harjapussista pehmeän harjan, jolla poistin karvasta irtolian, kuran ja tahrat. “Hieno poika”, kehuin oria, joka seisoi kiltisti paikoillaan. Laskin pehmeänharjan takaisin harjapussiin, josta etsin juuriharjan. Sillä harjasin tasaisin ja karvansuuntaisin vedoin, jolloin pinttynyt lika lähti pois. ”Bert”, komensin nauraen vuononhevosta, joka oli kaapannut pehmeänharjan harjapussista. Otin siltä pehmeänharjan, ja laitoin sen takaisin harjapussiin. “Tänään mennäänkin koulua”, puhelin ponille, samalla kun harjasin sitä.
Selvitin vielä reippain ottein takut harjasta ja hännästä, ennen kuin lähdin satulahuoneelle päin. Sieltä nappasin mukaani suitset ja satulan, tarkistaen, että ne olivat varmasti Bertin. Pian palasinkin takaisin Bertin luo, ja asetin satulan ja satulahuovan sen sään päälle, ja liutin ne oikealle kohdalle. Kiersin toiselle puolelle, ja kiinnitin satulavyön. Tarkistin vielä, että iho ollut missään kohdin kurtussa. Sen jälkeen aloin suitsien laittoon.
Menin vuononhevosen vasemmalle puolelle, ja sujautin ohjat sen pään yli. Ohjasin kuolaimet varovaisesti sen suuhun, ja se ottikin ne heti. Vedin niskahihnan sen korvien yli, ja sen jälkeen kiinnitin leuka- ja turpahihnan. Tarkistin vielä, että ne olivat sopivan tiukalla, ennen kuin taputin oria kaulalle, ja otin riimun pois sen päästä. Sitten lähdin taluttamaan sitä maneesiin päin.
Koputin maneesin oveen, ja kun ääniä ei kuulunut, vedin oven auki. Talutin orin sisälle sinne, ja tiukensin satulavyötä. Vedin jalustimet alas, ja nousin selkään. Kokosin ohjat, ja puristin Bertin kylkiä. Maiskautin vielä, ennen kuin ori lähti kävelemään kaviouraa.
Hetken kuluttua tiukensin ohjasotetta, ja kannustin vuononhevosen raviin. Ohjasin orin voltille, ja sain sen helposti pitämään ravin yllä. Ori tuntuikin olevan tänään vauhdikkaalla päällä, ja laukannostossa ei ollut ongelmia. Yritin koota vuononhevosta hiukan, ja se tuntuikin sujuvan melko hyvin. Ori taipui nätisti, ja totteli apujani kuuliaisesti. Tein Bertin kanssa laukanvaihdon, missä oli ensiksi hiukan ongelmia, mutta toisella yrityksellä se jo onnistuikin. Hiljensin sen vauhdin käyntiin, ja menimme kokorata leikassa pohkeenväistöä, joka sujui hyvin sekin. “Hieno Bert”, kehuin oria, samalla silittäen sen pehmeää kaulaa.
Annoin pidemmät ohjat, ja löntystelimme rauhallista vauhtia, Bert kaula pitkänä. Nautimme hiljaisuudesta, ja unelmoin minusta ja Bertistä kilparadoilla, ja voittopalkinto tietenkin kädessäni. Ajatukseni hävitti Bertin hirnahdus. Hymyilin sille, ja halasin sen kaulaa.
Käänsin ratsuni kaartoon, ja laskeuduin selästä. Vedin jalustimet ylös, ja löysäsin vielä satulavyötä, ennen kuin lähdin taluttamaan oria talliin. Tallissa laitoin riimun orille, ja otin siltä suitset pois. Odottelin, että se oli haukotellut, ennen kuin laitoin riimun turpahihan sille. Avasin satulavyön, ja nostin sen varovaisesti vuononhevosen selästä. Kuskasin ne satulahuoneeseen, ja huuhdoin kuolaimet. Harjasin nopeasti Bertin, joka olikin puhdas, ja vein sen karsinaan. Halasin sen kaulaa, ja se painoi päänsä syliini. ”Hyvää yötä”, kuiskasin sen korvaan, ennen kuin lähdin kotia kohti.
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 14, 2008 14:01:15 GMT 2
14.4.2008 “Heissan poju”, tervehdin tarhassa seisoskelevaa oria. Hain riimunarun tallista . Kiinnitin riimunarun riimuun ja avasin portin. Talutin sen sisälle talliin, ja sidoin sen kiinni. Kaappasin harjapussista pehmeänharjan ja aloitin harjaamisen samalla jutelle Bertille. “ Ai moi Lilly!” , tervehdin Kamun karsinasta kurkistavaa Lillyä. “Moi sähän oletkin tällä jo….” Aloimme juttelemaan. Juttelimme ratsastamisesta ja suojista kunnes juttelu hetkemme keskeytti hiirakko ori tökkäämällä minua selkään turvallaan.
“Ei me sua olla unohdettu söpöliini” Lepertelin söpösti katsovalle orille. Lillynkin siliteltyä jonkun aikaa hevosta jatkoimme taas hommia, minä jatkoin harjaamista ja hän lähti viemään Kamua ulos. Pian vaihdoin käteeni kaviokoukun, ja nostin sen jalkaa. Irrotin hellästi kaviosta lian. “Otahan nyt iisisti ” komensin innoissaan ketjuja kilisyttävää oria. Bertin rauhoituttua kaappasin harjapussista etu- ja takasuojat. Aloitin laittamalla tomerasti oikean etujalan.
Ori ei kerjennyt reagoida mitenkään suojanlaittoon vain katsoi minua hölmistyneenä. Yrittäessäni laitta toista suojaa se aloitti kavioiden nostelun. Kärsivällisesti rauhoittelin sitä ja yritin uusiksi. Onneksi nyt suostui suojanlaittoon hyvin, hiukan jalkoja nostellen. Laitettuani kaikki suojat lähdin hikeä pyyhkien otsaltani hakemaan satulaa ja suitsia. “Onneksi et ole kovin iso polle” Jutustelin Bertille nostaessani satulaa sen selkään. Jätin satulavyön melko löysälle ja siirryin suitsien pariin.
“Hyvä poju!” Kehuin Bertiä joka otti kuolaimen kiltisti suuhunsa. Kiristeltyäni remmit ja laitettuani martingaalin pujotin riimun pois sen kaulalta ja talutin sen talli pihalle. Vedin satulavyön tiukemmalle ja jalustimet alas. Nousin ketterästi selkään ja pidensin jalustimia pari reikää. “Mennäämpäs tänään maastoon” Jutustelin orille ohjatessani sitä kohti maastopolkua. Maa oli kuravellinä ja silloin tällöin taivaalta tippui pari vesipisaraa päällemme .
Sää ei ollut ehkä mitä omiaan maastolenkille, mutta samapa se oli sillä olin muutenkin märkä. Jonkun aikaa käveltyämme kannustin Bertin raviin ja aloitin keventämisen. Annoin orin itse päättää ravin tahdin ja se päätti mennä hiukan reippaampaa vauhtia. Bert ravasi suloisesti korvat höröllä kunnes jokin oksa räsähti. Ja hetki vain niin olimmekin menossa pukkilaukkaa pitkin polkua. Hidastin hevosta ja ihme kyllä sain sen pysähtymään. “Kerrankin en lentänyt selästä” Ajattelin ääneen.
Saavuttuamme vihdoin maastolenkin puoleenväliin eli laukkasuoran kohdalle kannustin hiirakon laukkaan. Ori nosti helposti kevyen laukan. Laukatessa Bertin lyhyt harjakin heilui tuulen mukana. Pian kuitenkin hidastin laukan käyntiin.
Annoin orin mennä jonkun aikaa aivan rauhassa käyntiä pitkin ohjin. Taivas oli yhä harmaa, ja taivaalta oli alkanut putoamaan yhä useammin pisaroita maahan. Kannustin Peetun raviin ja toivoin että ehtisimme tallille ennen sateen kovenemista. Valitettavasti toivooni ei käynyt toteen ja sade alkoi kovenemaan kovaa vauhtia. Saavuttuamme vihdoin tallille olin litimärkä. Nousin nopeasti selästä ja lähdin hölkkäämään ori rinnallani talliin. Avasin oven nopeasti ja talutin Bertin siitä sisään.
Riisuin nopeasti hiirakon hevosen varusteet ja pujotin riimun sen päähän. “Mä voin kuivata noi Bertin varusteet” Lilly sanoi avuliaasti. “Joo” vastasin. Annoin varusteet Lillylle ja aloitin orin kuivaamisen. Sen oltua vihdoin kuiva laitoin sille loimen päälle, ja itse lähdin oleskeluhuoneseen jossa vaihdoin mukaani ottaneet vaatteet ja kaappasin repustani eväät. Hommani hoidettua lähdin katselemaan miten Bert voi. Ori mutusteli heiniään tyytyväisen näköisenä.
Päätin lähteä hakemaan sen iltaruokia ja pian annettuani ne se alkoi syömään niitä. “Heippa söpöliini” Sanoin hyvät yöt ja taputtelin sitä vähä aikaa ennenkä lähdin kotia kohti pyöräilemään.
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 15, 2008 18:28:34 GMT 2
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 15, 2008 19:32:29 GMT 2
Pikakäynti
Talliin astuessani, kuulin tutun hörähdyksen. Hymyilin hiirakolle vuononhevoselle, ja silitin sen silkin pehmeää turpaa kaltereiden välistä. Kumarruin nostamaan maassa lojuvaa riimua, jossa oli kiinni riimunnaru. Avasin karsinan oven, ja astuin sisälle sinne. Ori tuli heti luokseni, ja tönäisi minua pehmeästi turvallaan. ”Voi kun sä oot ihana”, sanoin halaten samalla sitä. Laitoin riimun sen päähän, ja lähdin taluttamaan vuononhevosta tarhalle.
Avasin tarhan portin, ja käänsin Bertin pään minuun päin. Irrotin riimunnarun riimusta, ja ori lähtikin heti kirmailemaan tarhaan. Käännyin takaisin talliin päin, ja otin käytävällä olevat talikon ja kottikärryt. Kuljetin ne karsinoiden luo, ja aloin kovaa vauhtia mättämään lantakasoja ja likaisia kuivikkeita kottikärryihin, jotka olivatkin hetken kuluttua täynnä.
Lähdin työntämään kottikärryjä lantalaan, jonne kippasin ne. Otin kottikärryt täyteen puhtaita kuivikkeita, ja ne mukanani palasin Bertin karsinan luo. Kaadoin kuivikkeet sinne, ja tasoitin ne. Vein siivouskamat takaisin, ja päätin tehdä kunnon siivouksen, ja pestä kalterit, sekä ruoka- ja juoma-astiat.
Kaltereiden pesussa kesti pitkään, sillä ne olivat todella likaiset. Pesin vielä juoma- ja ruoka-astian, ennen kuin menin satulahuoneeseen, jossa otin syliini Bertin satulan. Etsin vielä käsiini satulasaippuan ja rasvan, ja pian olinkin jo täydessä työn touhussa.
Pestyäni satulan palasin tarhoille Bertiä hakemaan. “Bert!”, kutsuin oria, joka lähtikin heti minun luo. “Kiltti poika”, kehuin oria silittäen samalla sitä. Talutin orin karsinaan, ja lähdin rehuvarastoon. “Hmm..”, mietin muistellessani hiirakon vuononhevosen ruokia. Otin kuitenkin muistamani määrän, ja annoin ne innoissaan ruokaa odottelevalle hevoselle. Vielä pikainen halaus, ja hyvin yön sanomiset, ennen kuin lähdin kotiin päin.
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 16, 2008 17:27:42 GMT 2
Rauhallista maastoilua Pyöräilin kovaa vauhtia tallille, oli hiukan kylmä päivä, eikä aurinkoa pilvien takaa näkynyt. Reippaasti Marssin sisälle talliin, Bertin karsinan luo.
“Moi Peetu” ,tervehdin hiirakkoa vuononhevosta. Kurkistin sen karsinaan, ja huomasin, että se olikin saanut jo päiväheinänsä. Lähdin raahaamaan painavaa reppuani oleskelutilaan, jossa laitoin sen sohvan viereen. Avasin repun, ja otin sieltä uusimman Villivarsan, jota aloin selaamaan.
“Moi Pipsa“ , kuului kuorossa, kun hoitajien tulva syöksyi sisälle. “Moi” vastasin takaisin. Myös tuntilaisia tuli oleskelutilaan, kuuntelemaan Ellin puhumisia. Hymyilin, ja lähdin takaisin karsinoille. Avasin solmun, jolla riimunnaru oli kiinni karsinan ovessa. Raotin hiukan karsinan ovea, johon astuin sisälle.
Ori kääntyi minuun päin, ja pujotin riimun sen päähän. Talutin orin käytävälle, jonne sen sidoin. Tarkistin vielä solmun kestävyyden, ennen kuin kumarruin harjapussin luo. Otin sieltä kovanharjan, jolla harjasin kokonaan Bertin. Sen jälkeen harjasin pehmeällä harjalla, ja viimeisenä kumisualla. Vuononhevonen seisoi koko ajan kiltisti paikoillaan, kuten myös kavioidenkin puhdistuksessa.
Ohini käveli Anne ja hänen vanavedessään monia tuntilaisia, jotka varailivat tunneille hevosia. Ori höristi korviaan, ja hirnahti. “Ei mitään hätää“ , rauhoittelin oria nojatessani siihen. Huomasin Chaon kävelevän surullisena käytävällä. Käännyin halaamaan Bertiä, ja mieleeni tuli, miten pitkään Bertillä olisi aikaa.
Irrotin riimunnarun kalterista, ja lähdin taluttamaan oria tarhalla päin. Vuononhevonen kulki vierelläni kiltisti, eikä yrittänyt vetää muihin suuntiin. Avasin portin, ja talutin orin sisälle tarhaan. Käänsin sen minuun päin, ja taputin sen kaulaa, ennen kuin irrotin riimunnarun.
Palasin talliin siivoushommiin. Pyyhkäisin hikipisaroita otsaltani, ja heitin takkini käytävälle. “Huono kunto vai?”, Lilly virnisti käytävältä. “Kohta saat lantakasan naamaan, senkin tohvelieläin” sanoin kohottaen samalla talikkoa. “Joojoo”, Lilly vastasi, ennen kuin palasi takaisin Kamua hellimään. Jatkoin mättämistä vauhtia koventaen, sillä tätä vauhtia en kerkeäisi ikinä pikku ratsastus lenkille.
Siivoukseen kului vielä paljon aikaa, mutta lopputulos oli kelvollinen. Lähdin kuljettamaan varovaisesti täysiä kottikärryjä lantalaan päin, palaten hetken kuluttua puhtaiden kuivikkeiden kanssa. Kippasin puhtaat kuivikkeet karsinaan, ja levittelin ne tasaisesti talikolla. Astuin kauemmas, katsomaan lopputulosta.
Otin karsinan ovessa roikkuvan riimunarun ja lähdin hakemaan Berttiä laitumelta.
“Tulehan poju” Jutustelin orille kiinnittäessäni riimunarua. Tiukensin riimua ja maiskautin pari kertaa, että Peetu lähtisi seuramaan minua. Lähdin taluttamaan oria takaisin sisään talliin.
Tallissa sidoin orin käytävälle, ja aloitin harjaamisen. Ori nautti harjauksesta, ja siitä kun sen talvikarvan viimeisetkin tupsut lähtivät. Harjaus sujui nopeasti, hetken kuluttua palasinkin jo satulahuoneesta suitset mukanani
Nopeasti sain Bertille laitettua suitset, ja laitoin vielä loimen. Ori ihmetteli, missä se painava inhotus oli. “Ei satulaa tänään”, puhelin hymyillen vuononhevoselle. Otin kiinni ohjista, ja lähdin taluttamaan Bertiä ulos jo hämärtyneeseen iltaan. Käänsin maassa lojuvan sankon toisinpäin, ja sen päältä nousin selkään. Istuin lähemmäs säkää, ja nojauduin hiukan taaksepäin. Maiskautin orille, joka lähti käyntiin.
Kuljimme pimeässä metsässä hitaasti. Hiljaisuuden rikkoi vain kavioiden kopina, sekä hevosten hirnahdukset kaukaa. Bert höristi korviaan, ja pysähtyi.
Silloin kuulin kavioiden kopinaa takaapäin. Kavioiden kopina läheni, ja erotin pimeästä ratsastajan ja vaaleanrautiaan hevosen. Tunnistin tuon parin Siruksi ja Ristoksi. “Moi!”, huudahdin pimeyteen. Kuulin sieltä hiljaisen vastauksen. Pysäytin Bertin, ja pian Siru olikin jo suomenpienhevosen kanssa vierellämme.
Ujona aloin kysymään kaikenlaisia asioita Ristosta, ja pian puhuimmekin jo kaikenlaisista hevosiin liittyvistä asioista. “Ravataan vähän”, ehdotin, ja pian olimmekin kannustaneet ratsumme rauhalliseen raviin. Hytkyin selässä aika paljonkin, ja hiljensin Bertin uudelleen käyntiin, kuten Siru Riston.
Annoimme hevosille pitkät ohjat, ja pian Seppele alkoikin häämöttää edessämme. Pihalla oli autiota, myös tarhat olivat tyhjiä. Pysäytin vuononhevosen, ja laskeuduin selästä. Lähdin taluttamaan oria, ja sidoin sen käytävälle. Riisuin ensin suitset, ja sen jälkeen loimen. Taitoin loimen riippumaan karsinan oveen, ja suitset kävin viemässä satulahuoneeseen.
Harjasin oria pitkään kumisualla, ja se nauttikin siitä paljon. Harjauksen jälkeen vein orin karsinaan, ja lähdin käymään oleskelutilassa. Siellä huomasin Lillyn, jonka kanssa puhelin hetken, ennen kuin palasin karsinoille rehulan kautta. Annoin ruuat orille, ja sanoin vielä hyvät yöt, ennen kuin lähdin kotiin päin.
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 17, 2008 12:14:58 GMT 2
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 18, 2008 17:00:28 GMT 2
Esteitä & kaatosadetta
Pyöräilin kovaa vauhtia sateessa Seppeleeseen päin. Avasin puisen oven, ja katselin hevosia. Pian näinkin jo hiirakon vuononhevosen, joka kurkki karsinastaan. - Moi Bert, tervehdin oria, silittäen samalla kaltereiden välistä sen samettista turpaa. Nappasin karsinan ovesta roikkuvan riimun, ja avasin karsinan oven, josta olikin tulossa heti asukas ulos.
- Ootahan vielä hetkinen, puhelin orille työntäessäni sitä samalla sisälle karsinaan. Nopeasti laitoin riimun, josta riimunnaru roikkui. Tarrasin riimunnarusta, ja talutin orin käytävälle. - Hmm… Mikäköhän loimi sulle piti laittaa? Olikohan se joku ruskea? Mietin ääneen. - Aquecoat, ruskea ja törkeän kallis, kuulin Lillyn äänen takaani. - Aa joo kiitti, kiitin Lillyä.
Nopeasti sidottuani orin kiinni säntäsin hakemaan sen ruskean aquecoat loimen. Laskin loimen sen selän päälle, ennen kuin suoristin sen ja kiinnitin remmit. Irrotin riimunarun irti, jonka jälkeen talutin Bertin oritarhalle. Tarhassa ei ollut muita hevosia, joten avasin nopeasti oven ja laskin vuonohevonen irti tarhaan. Suljin nopeasti portin ja lähdin sisälle talliin.
- Sä oletkin Henrietta nimeltäs, puhelin punarautiaalle tammalle samalla katsellen sitä. Pian kuitenkin lähdin katselemaan oleskelutilaan olisiko siellä ketä. Siellä istuikin Oona, joka selaili haikeana hevoslehteä.
- Moi, tervehdin ujona. - Moi, sähän hoiat Bertiä? Oona vastasi katsoen minuun kysyvästi. - Joo, vastasin nyökäten samalla. Istuin Oonaa vastapäätä, ja kaivoin repustani vanhan kanilehden. Huomasin Oonan katsovan lehteä hiukan hämmästyneenä.
Pian olinkin uppoutunut kanien maailmaan. Ovi avautui, ja sieltä tuli Lilly. - Moi, tervehdimme yhteen ääneen Lillyä. Hän vastasi hiljaa, ja istuutui sohvalle Oonan viereen. Selailin lehden loppuun, ja pakkasin sen reppuuni. Heilautin reppuni nojatuolista, ja lähdin takaisin karsinoille.
Nappasin riimunnarun mukaani, ja lähdin marssimaan ulos sateeseen, joka oli koventunut. Jo ennen tarhoille pääsyä, olin litimärkä. Bertin kiinni ottamisessa ei vaikeuksia ollut, vaan ori odottelikin jo portilla kärsimättömänä sisälle pääsyä. Naksautin riimunnarun riimuun, ja avasin portin. Tarkistin vielä, että riimunnaru oli kunnolla kiinni, ennen kuin lähdin taluttamaan oria tallille päin.
Tönäisin oven auki, ja talutin märän orin sinne. Tein nopean solmun. Riisuin märän takkini, ja laitoin sen kuivumaan. Palasin Bertin luo ja avasin loimen remmit. Nostin sen, ja vein kuivumaan. Sen jälkeen aloitin harjauksen.
Ensimmäiseksi kävin etsimässä pyyhkeen, jolla aloitin vuononhevosen jalkojen ja pään kuivauksen. Kuivaus sujui nopeasti, minkä jälkeen siirryin harjaukseen. Ori seisoi pää alhaalla, ja sen ilmeestä näki, että se ei halunnut ulos. Harjasin ensimmäiseksi kovalla harjalla, minkä jälkeen vaihdoin pehmeään harjaan. Selvitin hännän, jonka jälkeen päätin letittää otsaharjan. Nopeasti sainkin sen letitettyä, ja astuin hiukan sivummalle katsomaan lopputulosta. - Oot sä letittäny sen ohtaharjan? Lilly kysyi takaa kummastellen. - Joo, eiks näytäkkin hyvältä, vastasin Lillylle. - Joo, pitääkin ens kisohin letittää ohtaharja, hän vastasi, ja lähti Kamua hellimään.
Kipaisin satulahuoneeseen, ja muistin tarkkaan lukea, että otin oikeat varusteet. Nappasin ne paikoiltaan, ja kuskasin ne satulahuoneeseen. Varovaisesti laskin satulan orin selkään, ja laskin satulavyön. Kiristin satulavyön, ja palasin pään luo. Suitsin sen, ja ryhdyin suojien laittoon. Myös suojat sain nopeasti laitettua. Sen jälkeen lähdin reippaasti taluttamaan oria maneesiin.
Vedin maneesin oven auki, ja huomasin siellä Nellin ja Fridan, jotka olivat juuri lopettelemassa. Tervehdin heitä, ja talutin orin kaartoon. Tiukkasin satulavyötä, ja vedin jalustimet alas. Sen jälkeen nousin selkään.
Maiskautin orille, joka lähti reippaasti käyntiin. Kannustin orin raviin, ja kevensin ravin tahtiin. Ensimmäinen voltti sujui helposti, kuten toinenkin. Hetken kuluttua vuononhevonen taipui ja taittui jo nätisti. Esteitä oli maneesissa jo, ja ne olivat suunnilleen 50-90cm.
Ohjasin orin pääty-ympyrälle, ja kannustin laukkaan. Se nostikin heti laukan, ja menimme tasaista vauhtia ympyrällä. Hetken kuluttua ohjasin Bertin ensimmäiselle, noin 50cm ristikolle. Ennen estettä ori hiukan epäröi, mutta menimme sen kuitenkin vauhdilla yli.
Viimeinen este oli 90cm, jota ennen jouduin hiukan pidättämään vuononhevosta. Yli menimme entistäkin upeammin. - Hieno poika, kehuin kovaan ääneen oria viimeisen esteen jälkeen. Hiljensin harjoitusraviin, ja istuin syvälle satulaan. Ohjasin Bertin voltille, ja monille muille kiemuroille.
Hetken kuluttua hiljensin orin kuitenkin käyntiin, ja taputin sitä kaulalle. Annoin pitkät ohjat, ja otin jalkani jalustimista. Köpöttelimme hiljaa vielä pitkän aikaa, ennen kuin käänsin vuononhevosen kaartoon. Silitin sen kaulaa, ja puhelin sille hiljaa. Hetken kuluttua laskeuduin selästä, ja vedin jalustimet ylös. Löysäsin vielä satulavyötä, ennen kuin lähdin taluttamaan Bertiä talliin.
Sade oli lakannut, ja oli alkanut tulla hämärää. Sidoin orin käytävälle, ja aloin riisumaan siltä varusteet. Vein ne paikoilleen, ja harjasin Bertin kunnolla. Sen jälkeen vein sen karsinaan, ja sanoin hyvät yöt. Sitten kävin hakemassa reppuni, ja lähdin pyöräilemään kotiin päin.
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 19, 2008 17:03:38 GMT 2
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 20, 2008 15:57:33 GMT 2
Talutusta ja taidonnäytteitä Iloisena pyöräilin kovaa vauhtia tallille, sillä eilisen lämmin keli jatkui. Jätin pyöräni nojaamaan tallin seinään, kun lähdin sisälle talliin. Aukaisin oven, ja kiiruhdin reippaasti Bertin karsinan luo. - Moi poika, tervehdin avatessani karsinan ovea. Laitoin sille reippaasti riimun, ja hymyilin orille sen hörähtäessä minulle.
Pian riimu olikin sen päässä, ja naksautettuani siihen vielä riimunnarun, talutin vuononhevosen käytävälle. Sidoin sen löysällä solmulla, ja otin harjapussin karsinan edestä. Etsin sieltä käsiini kovanharjan, jolla aloin harjaamaan reippain liikkein.
Karvaa lähti vieläkin paljon, joten vaihdoin kumisukaan. Hetken kuluttua hanskani olivat jo täysin karvan peitossa. Rapsuttelin vuononhevosta korvan takaa, josta se selvästi pitikin. - Moi! Sähän oot aikasin tallilla, kuulin jonkun sanovan takaani, jonka tunnistin Lillyksi. - Joo, ratsastat sie Bertillä tänään? Kysyin. - Joo, mä voisinkin auttaa sua sen kanssa, hän vastasi, ja siirtyi toiselle puolelle harjaamaan.
Niin harjaus sujuikin reippaasti. Hetken kuluttua lähdin satulahuoneeseen, satulaa ja suitsia hakemaan. Laskin satulan Bertin selkään, ja suitset ojensin Lillylle. Kiinnitin satulavyön sillä aikaa, kun Lilly suitsi sen. Laitoimme vielä suojat, ennen kuin ori seisoi valmiina.
Lilly tarttui vuononhevosen ohjista, ja lähti taluttamaan sitä maneesiin. Bert lähtikin heti innokkaana ulos, ja käveli reippain askelin, ja hetken kuluttua olimmekin jo maneesin ovella. Vedin oven auki, jolloin ori hiukan säikähti siitä kuuluvaa ääntä, mutta Lilly sai rauhoitettua sen. Seurasin heidän perässään maneesiin, ja suljin oven. Menin istumaan maneesin reunalle.
Lillyn päästessä selkään, aukeni maneesin ovi uudelleen, ja sieltä tuli tällä kertaa Maikku ja Wear kahdestaan jutellen. - Moi, tervehdin heitä. Katselin tarkkaan kentällä ravaavaa ratsukkoa, joka ylitti parhaillaan kavalettia. Hetken kuluttua he nostivat laukan, ja lähestyivät 80cm pystyä. Bert hyppäsi kuten yleensä, ilmavasti ja liitävästi. Lilly sai helposti ohjattua Bertin tiukalla kurvilla seuraavalle, 90cm korkealle ja punavalkoiselle pystyesteelle.
Seuraava este oli 70cm korkea muuri. Laukatessaan sitä kohden ori katsoi sitä hiukan epävarmasti, mutta ei hidastanut vauhtiaan. Pian ratsukko liisi esteen ylitse. Lilly hiljensi vauhtiaan ja taputti hevosta kaulalle. - Pipsa viitsisitkö nostaa noita esteitä? Hän kysyi minulta samalla taputellen oria. - Juu voisinhan mä. Vastasin ja lähdin kävelemään esteitä kohti. Pian olin valmis ja lähdin takaisin katsomoon.
Istuuduin takaisin penkille, Wearin ja Maikun viereen. Juttelimme kolmestaan samalla oria ja sen ratsastajaa katsoen, ja sitä kun he hyppäsivät korkealla ilmavaralla. Radan mentyään Lilly kehui oria, ja antoi sille pidemmät ohjat.
Ratsukon kääntyessä kaartoon ponkaisin pystyyn, ja lähdin kiiruhtamaan Lillyn ja Bertin perässä ulos maneesista. Lilly riisui vuononhevosensa varusteet, sillä aikaa kun minä harjasin. Pian Lilly liittyi harjaukseen.
Niin harjaus sujui nopeasti, ja Bert nautti saamastaan huomiosta. Talutin orin karsinaan, ja lähdimme Lillyn kanssa pölisemään oleskelutilaan, jossa Oona ja Chao istuivat.
Lilly, Oona ja Chaon ruvetessa juttelemaan vetäydyin hiukan syrjempään uusimman Villivarsan kera, jota aloin selailemaan. - Mitäs lemmikkejä sulla muuten on? Lilly kysyi minulta. - Ai mullako? Ainoostaan Sulo, vastasin. - Öö… Mikäs se on? Lilly kysyi ihmetellen. - Kani, vastasin jälleen. - Sulo, Oona ja Chao ihastelivat yhteen ääneen. - Ei ollut mun idea, sen nimi siis, vastasin virnistäen.
Vilkaisin kelloani, joka näytti 16.45. Sanoin moikat oleskelutilassa oleville, ja lähdin takaisin alas talliin. Silitin hetken orin samettista turpaa, ennen kuin aukaisin karsinan oven. Nappasin ovesta roikkuvan riimun, ja laitoin sen vuononhevoselle. Se sujuikin helposti.
- Moi Pipsa! Tuutko miun ja Hensun kanssa pihalle ja ehkä maastoonkin löntystelemään? Kuului ääni takaani. Käännyin, ja näin tytön, jonka tunnistin Juuliksi. - Moi, öö.. Juuliko sä olit? Joo, voiaan me tullakkin, vastasin hiukan ujostellen. - Joo, Juulihan mie, hän vastasi, ja kääntyi hoitohevostaan rapsuttelemaan.
Harjasin vuononhevosesta liat pois, ja lähdin taluttamaan sitä ulos tallista, jossa Juuli hoitohevosensa kanssa minua odotteli. Annoimme hevosten nuuskia hiukan toisiaan, ja Bert painoikin turpansa heti ruohotupsuun, jota alkoi innoissaan syödä. Katselin hymyillen vuononhevosta. - Tosi ihana keli tänään, juttelin Juulille. Myös Henrietta söi ruohoa innoissaan. Juttelimme samalla katsellen hevosia, jotka söivät rauhallisina. Oli hiljaista, jonka rikkoi ainoastaan hevosten hirnunta. Rapsuttelin haikeana Bertiä selästä.
Tiukensin otettani orista, ja lähdin taluttamaan sitä leiriläisten asumuksille päin. Ihastelimme Juulin kanssa rakennusta, ja rupesimme juttelemaan siitä, miten hauskaa leireillä varmasti olisi. Yhtäkkiä kuului räsähdys, ja vuononhevonen lähti nopeasti käyntäämään oritarhalle päin. - Bert, pruu, ihan rauhassa, rauhoittelin oria, joka pysähtyi. Taputin sitä kaulalle, ja lähdin taluttamaan sitä talliin päin. - IIHK! Kuului karjaisu, pimenevässä illassa. Makasin selälläni maassa, Bertin, Juulin ja Hensun katsoen minua ihmetellen. - Mikäs sulle nyt tuli? Juuli kysyi hekottaen, ja auttaen minut samalla ylös. - Kamalan liukasta, hevosethan vois vaikka kaatua, selittelin nolona. - Tyylikäs taidonnäytös, Juuli sanoi virnistäen. Tartuin kiinni Bertin riimunnarusta, ja talutin sen tallin eteen.
Tönäisin oven auki, ja talutin hevosen talliin. Tein nopean solmun, ja nappasin lattialla lojuvan harjapussin syliini. Kaivoin sieltä harjan, jolla aloin harjaamaan reippain liikkein. - Hei äläs nyt! Komensin Bertiä joka yritti avata solmua hampaillaan. Saman tien ori näytti kieltään. - Mitäs se nyt ilmeilee? Ohi kävelevä Wear virnisti. Palautin orin karsinaan, ja lähdin oleskelutilaan.
- Moi jälleen kerran, tervehdin iloisena oleskelutilassa olijoita, Annea, Lillyä, Oonaa ja Chaoa. Yhteen ääneen hekin tervehtivät, ja istuuduin sohvalle Lillyn viereen. Kuuntelin muiden juttuja, itse kommentoiden välillä. Niin aika menikin nopeasti, välillä puhuessa, välillä nauraessa muiden jutuille.
Laumassa lähdimme alakertaan, kukin antamaan hoitohevosilleen ruokia. Kauhoin ruoka-astiaan Bertin annoksen, jota lähdin kuskaamaan karsinoille. Avasin karsinan oven, josta ori työnsikin heti päänsä ruokien kimppuun. Suljin karsinan oven perässäni, ja lähdin katselemaan muita hevosia.
Kipaisin uudelleen yläkertaan, tällä kertaa reppuani hakemaan. Nappasin sen lattialta, ja lähdin takaisin alakertaan, karsinoille. Avasin Bertin karsinan oven, ja pujahdin sinne sisään. Halasin orin paksua kaulaa. - Hyvää yötä RD Sigebertus , kuiskasin sille, ennen kuin avasin karsinan oven, ja pujahdin ulos pimeyteen.
|
|