|
Post by Pipsa on Apr 21, 2008 17:18:54 GMT 2
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 23, 2008 16:22:46 GMT 2
Kolmas kerta toden sanoo
Iloisesti hyräillen astuin talliin. - Mikäs noin hymyilyttää, Anne kysyi iloisesti hymyillen. - Kaikki, hihkaisin iloisesti, ja lähdin kiiruhtamaan kovempaa vauhtia hoitohevoseni karsinalle.
- Moi moi, en mä sua oo unohtanut, tervehdin hymyillen oria, joka hörähti minulle. Avasin karsinan oven, jonne menin sisälle. Ori painoi päänsä syliini, ja katsoi minuun suloisesti. - Söpöliini, lepertelin vuononhevoselle halatessani sen hiukan paksua kaulaa.
- Sähän oot melko puhas, puhelin Bertille, joka kuuntelevan korvat höröllään. Raotin karsinan ovea, ja tempaisin riimunnarun ja riimun karsinaan. Raotin karsinan ovea, ja tempaisin riimunnarun ja riimun karsinaan. - Soo, paikallas nyt komensin oria, joka piti päätään ylhäällä niin, etten lyhyenä saanut riimua sille. Kurkkasin taakseni, ja huomasin siellä virnistelevän Lillyn, joka katseeni huomattuaan lähti yläkertaan.
Varpailleni kurottautuneena, sain riimun kuitenkin taistelun jälkeen riimun laitettua. Otin riimunnarusta kiinni, ja tönäisin oven auki. Talutin Bertin ulos karsinasta käytävälle, ja solmin reippaasti orin kiinni. Sen jälkeen lähdin hetken etsittyäni satulahuoneeseen harjapussia hakemaan.
- Hmm… Mikäköhän näistä on Bertsukan? puhelin itsekseni etsiessäni oikeaa harjapussia muiden joukosta. Etsintä tuottikin hetkenkuluttua tulosta, ja pian palasinkin karsinoille harjapussi mukanani.
Ensiksi harjasin Bertin läpi kovalla harjalla, minkä jälkeen vaihdoin pehmeään harjaan. Hymyillen katsoin oria, joka sulki silmänsä nautinnosta. Rapsutin sen otsaa paksun otsaharjan alta, ja se piti siitäkin.
Astuin sivummalle, ja katsoin hiukan kauempaa kiiltävää oria, ennen kuin lähdin satulahuoneelle päin. Satulahuoneesta kuului ääniä, ja huomasin siellä pari tuntilaista, jotka hiljenivät minun tullessa sinne. Etsin satulatelineen, jossa orin satula oli, ennen kuin nostin sen syliini. Nostin vielä suitset mukaani, ja lähdin kuskaamaan niitä orin luo.
Varovaisesti laskin kiiltävän satulan vuononhevosen selkään, ja liutin oikealle kohdalle. Kiersin toiselle puolelle laskemaan satulavyön, minkä jälkeen palasin vasemmalle puolelle. Kiinnitin satulavyön ensimmäiseen reikään, taputtaen sen jälkeen oria kaulalle.
Palasin pään luo, suitset mukanani. Avasin suitsista tehdyn paketin, ja työnsin kuolaimet orin turvan eteen. Kevyesti työnsin niitä enemmän suuhun, jolloin vuononhevonen otti kuolaimet. Vedin niskahihnan korvien yli, ja suoristin otsaharjan. Kiinnitin turpahihnan niin, että väliin mahtui kaksi sormea, ja leukahihnan väliin nyrkki. Sen jälkeen aloin kaivamaan harjapussista suojia.
- Haa! huudahdin, kun löysin vihdoin suojat. Näin kuinka jotkut hoitajat kurkistivat käytävälle, nähdäkseen kuka oli huutanut. Nolona menin orin taa, ja rupesin suojien laittoon. Ensimmäisenä kumarruin vasemman etujalan luo, ja liutin suojan oikealle kohdalle, jolloin ori alkoi liikehtiä ja nostella kavioitaan minkä ehti. - Älä edes yritä, ärähdin orille, joka tajusi lopettaa paukuttamisen.
Pian kaikki suojat olivatkin jaloissa, ja ori seisoi valmiina, pää ylhäällä varusteet päällään. - Kyllä sä oot komea, puhelin orille, joka näytti todella hienolta. Taputin sitä kaulalle, ja ryhdyin ottamaan riimua hevosen kaulalta. Vedin sen pois, ja painoin kypärän päähäni. Tiukensin otettani ohjista, ja lähdin taluttamaan oria ulos.
Mietin hetken, menisimmekö kentälle vai maneesiin, mutta maneesi vei voiton, sillä kentällä maa näytti mutaiselta, ja se tuottaisi lisä työtä. Rauhallisesti lähdimme löntystelemään maneesiin päin. Vilkaisin pienessä tarhassa olevia poneja, jotka menivät vauhdikkaasti pukkilaukkaa tarhassa.
Vedin maneesin oven auki, ja tunsin orin säpsähtävän, mutta se jäikin siihen. Katselin maneesissa olevia ratsukkoa, jonka tunnistin Ristoksi ja Anneksi, jotka näyttivät todella upeilta. Mykistyneenä katsoin kuinka he menivät pitkää ja näyttävää ravia. Toivoin, että jonain päivänä saisin Bertin kulkemaan yhtä hyvin. Talutin orin keskemmäs kenttää, ja nojailin siihen, katsoen Annea ja Ristoa, jotka olivat hiljentäneet käyntiin. Ajatuksistani minut herätti kuitenkin närkästynyt hirnahdus, jolla Bert muistutti olemassa olostaan. Näin Annen hätkähtävän, ja kääntyvän katsomaan minuun päin.
Käännyin oriin päin, ja taputin sitä kaulalle. Kiristin satulavyötä parilla reiällä, ja vedin jalustimet alas. Laskin niitä hiukan, ennen kuin palasin vasemmalle puolella, ja nousin selkään. Lyhensin jalustimia kolmella reiällä, ja istuin syvemmälle satulaan. Painoin kantapäät alas, ja pehmeästi puristin orin kylkiä, joka lähti käyntäämään rauhallisesti kaviouralle.
Mukauduin liikkeisiin, ja istuin selkä suorana, kantapäät alhaalla, sekä nyrkit pystyssä. Silitin pehmeästi orin kaulaa, ja hetken kuluttua kannustin sen reippaaseen raviin. Kevensin rauhallista vauhtia, keskittyen kokonaan ratsastukseen ja istuntaan.
Maiskauttamalla komensin Bertiä koventamaan ravin tempoa, ja pian ravi olikin jo melko nopeaa. Hiljensin tempoa, ja istuin syvälle satulaan, nojaten hiukan taaksepäin. Ohjasin orin pääty-ympyrälle, ja sain vuononhevosen pienellä liikkeellä nostamaan oikean laukan. Laukka tuntui pehmeältä ja liitävältä. Nojasin pikkiriikkisen taaksepäin, ja ohjasin orin 80cm pystylle. Jouduin pidättämään vuononhevosta, ettei se olisi syöksynyt liian kovaa vauhtia esteelle. Ennen estettä nousin jalustimille, ja liisimme korkealta esteen yläpuolelta.
- Hieno poika, kehuin laskeuduttuamme, taputtaen samalla oria kaulalle. Seuraava este olikin jo 90cm pysty. Ori lähestyi estettä reippaasti, ja olin jo nousemassa jalustimille, kun Bert teki äkkipysähdyksen. Lensin sen kaulalle, ja jouduin tarttumaan varovaisesti sen harjasta, jotta pysyisin selässä. Kannustin orin uudelleen laukkaan estettä kohden. Tällä kertaa olin jännittyneempi, minkä ori vaistosikin ja teki uudelleen äkkipysähdyksen. - Bert, ärähdin orille, ennen kuin kannustin orin uudelleen esteelle, tällä kertaa varmemmin. Ori liisi esteen yli hyvin. - Kolmas kerta toden sanoo, kuulin sisälle tulleen Wearin sanovan hymyillen. Hymyilin takaisin, ja kokosin ohjaa enemmän.
Ori otti tukea kuolaimelta, ja kulki kuuliaisemmin, sekä taipuisammin. Käänsin orin ravissa kokorata leikalle, jossa ohjasin vuononhevosen pohkeenväistöön, jonka se menikin helposti. Taputin sitä kaulalle, ja hiljensin vauhdin käyntiin. Annoin pidempää ohjaa, ja otin rennomman asennon.
Hetken kuluttua tiukensin ohjia uudestaan, ja kannustin orin reippaaseen laukkaan, kohti 70cm ristikkoa. Bert kovensi ennen estettä, ja hyppäsi esteen isolla loikalla. Tömähdin hiukan kaulalle, mutta sain paremman asennon ennen seuraavaa, 90cm pystyä. Vuononhevonen otti esteelle rauhallisen laukan, ja meni senkin hyvin.
Radan toiseksi viimeinen, 90cm okseri lähestyi uhkaavasti, ja Bert hyppäsi liian läheltä estettä. Hetken pelkäsin, että ori kaatuisi, mutta se oli turhaa. Vilkaisemattakin tiesin, että puomi oli tippunut.
Viimeinen, 100cm este näytti läheltä todella isolta, ja Bertillä oli hiukan vaikeuksia siinä, mutta yli menimme kuitenkin puhtaasti. Kehuin taputtaen oria kaulalle, ja hiljensin sen vauhdin raviin, jossa teimme kaikenlaisia kuvioita. Lopuksi hiljensin Bertin käyntiin, ja annoin pitkät ohjat.
Ori kulki rauhallisesti, pää alhaalla. Maneesiin oli tullut hämärää, ja hiljaisuuden rikkoi vain vaimea kavioiden kopina, sekä hirnahduksia kaukaa. Käänsin hevosen kaartoon, ja liuin alas selästä. Vedin jalustimet ylös, ja löysensin vielä satulavyötä, ennen kuin lähdin taluttamaan oria ulos.
Ulkona oli hiljaista, ja oli tullut hämärämpää. Katsoin taivaalle, jossa täysikuu loisti kelmeää valoaan. Pidensin askeliani, kuten myös Bert minua kiltisti seuraten.
Tallissa sidoin vuononhevosen käytävälle, kuten aina ennenkin. Riisuin siltä varusteet, ja pesin kuolaimet, ennen kuin vein suitset paikoilleen. Sen jälkeen palasin karsinoille, jossa kaivoin harjapussista pehmeänharjan, jolla aloitin harjauksen reippain, karvansuuntaisin vedoin. Kuuntelin hevosten hirnahduksia ja oleskelutilasta kantautuvaa naurua hymyille.
Harjaus sujuikin nopeasti, minkä jälkeen puhdistin vielä kaviot. Mietin loimen laitosta, mutta päätin olla laittamatta, sillä oli melko lämmintä. Avasin riimunnarun, ja lähdin taluttamaan oria tarhaan. Avasin portin, ja käänsin orin pään itseeni. Kliksautin riimunnarun irti, ja halasin oria pikaisesti. Käännyin vielä taaksepäin, katsomaan pikaisesti tarhoille, ja näin pystyharjaisen hevosen kaukana horisontissa. - Hyvää yötä RD Sigebertus, kuiskasin hiljaa pimeyteen, ennen kuin katosin varjoihin.
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 24, 2008 15:19:41 GMT 2
Mentiin kouluratsastusta, ja Bert pääsi irti..... Mutta onneksi ei mitään tapahtunut
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 25, 2008 15:15:47 GMT 2
Kottikärryt karkuteilläPyöräilin kovaa vauhtia tallille illassa, ja oli alkanut hämärtää. Katsahdin tarhoille päin, jossa huomasin oritarhassa laiduntavan vuononhevosen. Tottuneesti hyppelehdin Bertin karsinalle, ja huomasin siivous varusteiden olevan varatut, joten lähdin yläkertaan, oleskelutilaan, jossa Lilly istui. - Moi, säpäs tuut myöhään, hän kummasteli. - Joo, oli pitkään kouluu, ja piti tehhä läksyt, vastasin hengästyneesti istuutuessani Lillyn viereen sohvalle. Kaivoin lehden repustani, jota selailin hetken, ennen kuin tunsin nälän tulevan. Kumarruin etsimään repustani eväslaatikkoani, jota ei näkynyt missään. - Eikä! Eväät jäi! tuhahdin läimäisten otsaani. Rupesin kaivamaan reppuani, ja hetken kuluttua sieltä onneksi pilkottikin vaaleanvihreä eväsrasia, jonka avasin reippaasti. Nappasin sieltä kurkkuleipäni, jota aloin syödä nautiskellen. Syötyäni sen lähdin takaisin alakertaan, katsomaan, olisiko kottikärryt ja talikko vapaana. Huomasin siellä Anitan, joka oli juuri kuskaamassa kottikärryjä paikoilleen. - Anita! Oota, huudahdin, ja onneksi Anita pysähtyi. - Mikäs nyt on hätänä? Hän kysyi ihmetellen. - Siivous, vastasin virnistäen. Otin kottikärryt, joita aloin kuskaamaan oikean karsinan kohdalle. - Ja ei kun hommiin! Huudahdin itselleni, ja aloin siivoamaan karsinaa reippaasti, toiveena, että kerkeäisi vielä ratsastamaan. Olin juuri mättämässä viimeistä lantakasaa kottikärryihin, kun kuulin satulahuoneesta huutoja. Lähdin satulahuoneeseen, jossa näinkin pari tuntilaista, jotka minut huomatessaan hiljenivät. Palasin takaisin karsinoille, ja olin jo laittamassa lantakasaa kottikärryihin, kun huomasin kottikärryjen olevan kadonnut. Hölmistyneenä katsoin kohtaa, jossa ne olivat. - Hmm.. Mä vein kottikärryt kaks kertaa lantalaan, eikä karsina ollut ees likanen, kuulin Chaon miettivän Riinan karsinan luona. Chao läimäisi otsaansa, ja päästi hauskan kuuluisen glup äänen, jolle aloin pakosti nauraa. - Olikos sulla tässä kottikärryt? Hän kysyi nolona. Vastasin myöntävästi, ja tajusimme molemmat mitä oli tapahtunut, nimittäin Chao oli vienyt kottikärryni lantalaan. - Kottikärryt karkuteillä, hihkaisin virnistäen Chaolle, ja kipaisin hakemaan kottikärryt takaisin. Pian karsina olikin siisti, ja puhtaat kuivikkeetkin olin levitellyt. Katsoin karsinaa hetken, ennen kuin havahduin ajatuksistani, ja nappasin riimun mukaani. Lähdin reippain askelin harppomaan tarhalle päin Ori pärskähti minulle närkästyneenä. Pujahdin aidan välistä, ja lähestyin oria viistosti. Pujotin riimun sen päähän, ja lähdin taluttamaan portille. Avasin portin, ja lähdimme reippaasti kulkemaan sisälle talliin. Ori liikehti koko ajan, ja vaikeutti sitomista pään huitomisella. - Bert, nyt kunnolla! komensin vuononhevosta, jolloin se katsoi minua loukkaantuneena. Nappasin harjapussista kovanharjan, jolla harjasin Bertin jalat. Ori tömisytteli edelleen jalkojaan, ja liikehti levottomasti. Nousin tiukentamaan riimunnarua, jolloin ori hiukan rauhoittui niin, että pystyin harjaamaan sen. Harjaus sujui reippaasti orin rauhoittuessa, ja hetken kuluttua lähdinkin jo satulahuoneelle päin. Nostin satulan ja suitset paikoiltaan, sillä olin oppinut tuntemaan orin satulan, kuten suitsetkin. Jouduin vänkäämään hetken, ennen kuin sain suitset pois paketista. Sen jälkeen laskin satulan orin selkään, ja kiinnitin sen, jolloin ori säpsähti hiukan. Palasin pään luo, ja nostin kuolaimet orin turvan eteen. Jouduin työntämään niitä hiukan, ennen kuin vuononhevonen suostui ottamaan ne, ja sain niskahihnan korvien yli. Rupesin kiinnittämään hihnoja, minkä jälkeen tarkistin sopivan kireyden. Taputin Bertiä kaulalle, ja nostin kypärän päähäni. Tartuin ohjista, ja vedin riimun pois orin kaulalta. Seisoimme hetken paikoillaan, ennen kuin lähdin taluttamaan oria kentälle päin. Avasin kentän portin, ja talutin orin sen keskelle. Vedin vielä jalustimet alas ja tiukkasin satulavyötä, ennen kuin nousin selkään. Kokosin ohjia, ja kiristin satulavyötä vielä ähisten selästä. Pidensin jalustimia hiukan, minkä jälkeen otin ne jalkaani. Maiskautin, ja kannustin sen käyntiin. Mukauduin liikkeisiin, ja kuuntelin hiljaisuutta, jonka rikkoi vain kavioiden kopina, sekä satunnaiset hevosten hirnahdukset. Lyhensin ohjia, ja istuuduin syvemmälle satulaan, ennen kuin kannustin orin raviin. Istuuduin syvälle satulaan, ja hiljensin Bertin vauhtia. Vaihdoin hetkenkuluttua kevyeeseen raviin, ja kovensin vuononhevosen tempoa, joka lähtikin vauhdikkaaseen raviin, ja jouduin keventämään nopeammin. Painoin oikean jalkani eteen, ja vasemman taa, kannustaen Bertin reippaaseen laukkaan, jonka se nostikin mielellään. Istuin syvemmälle satulaan, ja painoin kantapäätä alemmas. Ori hiljensi vauhtinsa raviin, ja sain hiukan väsätä, ennen kuin se nosti uudelleen laukan. Ohjasin orin pohkeenväistöön ravissa kokorataleikalla, joka sujuikin yllättävän hyvin tällä kertaa. Taputin oria kaulalle, ja hiljensin sen vauhdin käytiin. Pidensin ohjia, ja otin rennomman asennon Hetken kuluttua käänsin orin kaartoon, ja taputin sitä kaulalle. Liuin alas selästä, ja otin kiinni ohjista. Sen jälkeen lähdin taluttamaan oria talliin. Tallissa pujotin riimun Bertille, ja otin suitset pois. Sen jälkeen avasin vielä satulavyön, ja nostin satulan mukaani. Satulahuoneessa laskin satulan paikoilleen, ja kävin pesemässä kuolaimet, ennen kuin laitoin suitset siististi paikoilleen. Sen jälkeen palasin takaisin karsinoille, ja aloitin harjauksen. Vuononhevonen sulki silmänsä nautinnosta, ja roikutti päätä alhaalla. Harjauksen jälkeen palautin hevosen karsinaan, ja sanoin sille hyvät yöt, ennen kuin lähdin kotiin päin.
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 27, 2008 8:59:41 GMT 2
Kateissa Pyöräilin kovaa vauhtia Seppeleeseen päin, joka jo näkyikin kaukana horisontissa. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin. Hyppäsin pyöräni satulasta, ja jätin sen nojaamaan tallirakennuksen seinää, kun minä lähdin reippaasti sisälle talliin.
- Moi poika, tervehdin iloisesti karsinassaan vielä nuokkuvaa oria, joka ääneni kuullessaan nosti päätään. Työnsin käteni kaltereiden välistä, ja silitin sen pehmeää turpaa. Katsahdin käytävälle, missä huomasin Annen katselevan hevosia.
- Moi, tervehdin häntä. - Moi, säpäs oot täällä aikasin, hän vastasi iloisesti. Hymyillen käännyin takaisin Bertiin päin. Otin karsinan ovesta roikkuvan riimun ja raotin karsinan ovea niin, että mahduin pujottautumaan sisälle sinne.
Pujotin reippaasti riimun sille, ja kliksautin siihen vielä riimunnarun. Sen jälkeen tönäisin oven auki ja lähdin taluttamaan oria ulos auringon paisteeseen. Viimein olimme tarhalla, joka oli tyhjä. Avasin portin, ja talutin orin sinne, minkä jälkeen käänsin sen pään minuun päin. Irrotin riimunnarun, ja pujahdin aidan välistä ulos tarhasta. Sen jälkeen lähdin marssimaan talliin päin.
Päätin heti tehdä inhottavimmat hommat, ja niimpä kävinkin hakemassa kottikärryt ja talikon. Aloin mättämään lantakasoja reippaasti kottikärryihin. Pyyhin hikikarpaloita otsaltani, ja mätin vielä viimeisetkin lantakasat kottikärryihin. Haukottelin leveästi ja lähdin kuskaamaan kottikärryjä lantalaan. Otin vielä puhtaat aluset, jotka levittelin tasaisesti, ja vein kottikärryt ja talikon omille paikoilleen.
Lähdin iloisesti hyppelemään portaita ylös oleskelutilaan, jonne tultuani laskin reppuni sohvan viereen. Hetken kuluttua nostin sen kuitenkin syliini ja etsiskelin sieltä evääni, jotka vein jääkaappiin. Sen jälkeen aloin lukemaan Lillyltä lainaamaani vanhaa hevoslehteä.
Ovi avautui, ja sisään tuli tyttö, jota en ollut ennen nähnyt. - Moi, tervehdin häntä ujosti, kuten hän myös vastasi tervehdykseen. - Ketäs sä hoiat? Kysyin hymyillen. - Leeviä, sä? Hän vastasi reippaammin. - Bertiä ja Pampulaa, vastasin kääntyen samalla lehden pariin.
Katsahdin kellooni, ja lähdin hipsimään tarhoille päin. Pujahdin aidan ali, ja katselin muita tarhassa laiduntavia hevosia, joiden seasta pystyharjainen vuononhevonen olikin helppo havaita. Sitä lähestyin hieman sivusta, sitä kutsuen samalla. Vihelsin, jolloin ori kohotti korviaan, ja lähti ravaamaan luokseni.
- Hieno Bert, kehuin oria silittäen samalla sen kaulaa. Pujotin riimun sille, ja lähdin taluttamaan portille päin, jonka avasin varovaisesti, ja lähdimme kävelemään talliin päin. Avasin tallirakennuksen oven, ja lähdin siellä Bertin karsinaa kohden, vuononhevonen perässäni löntystellen.
Viimein olimmekin oikean karsinan kohdalla, jonne en oria laskenut, vaan sidoin reippaasti käytävälle, ja kipaisin hakemaan oikeaa harjapussia, joka mukanani viimein palasin. Huomasin Lillyn rapsuttelemassa Bertiä.
Tervehdin Lillyä iloisesti, samoin kuten hänkin. Otin harjapussista pehmeän harjan, ja aloin harjaamaan vasenta puolta, Lilly oikeaa. Juttelimme samalla hevosista, ja Bert roikotti päätään alhaalla, välillä pärskähdellen.
Pian operaatio harjaus oli valmis, ja olimme karvan peitossa. Pyyhin karvoja takistani, kuten myös Lillykin, joka lähti hetken kuluttua hakemaan satulaa ja suitsia. Sillä aikaa rapsuttelin oria korvien takaa ja otsasta. Lilly harppoi reippain askelin luoksemme, ja laski varovaisesti satulan vuononhevosen selkään. Sillä aikaa minä menin suitsia laittamaan.
Hetken kuluttua ori seisoikin satuloituna ja suitsittuna, ja hetken kuluttua Lilly lähti taluttamaan oria maastopolulle päin. Katselin heitä pitkän aikaa, ennen kuin he katosivat metsään. Käännyin, ja lähdin hyppelemään oleskelutilaan päin.
Löntystelin jääkaapin luo, josta kaivoin esille eväsrasiani ja Pepsi-pullon. Lätkäsin ne pöydälle, ja aloin nauttia leivistäni välillä Pepsiä siemaisten. Katselin samalla ulkona ratsastavia ratsukoita, jotka laukkasivat jonossa. Käännyin poispäin, mutta olin näkevinäni jotakin. Tallia kohti kulki hiirakko vuononhevonen, jonka ratsastajaa ei näkynyt missään. Syöksyin ulos tallista, napaten riimunnarun mukaani. Hiljensin vauhtiani, jotten säikäyttäisi hevosta, jonka tiesin Bertiksi.
Otin kiinni sen ohjista, ja ajattelin missä Lilly voisi olla. Lähdin taluttamaan Bertiä sisälle talliin, jossa Anne ihaili Ristoa. Hän katsoi minua kummastuneena. - Lilly, se on kadonnu, löysin vaan Bertin tallipihasta, pitäskö meiän lähtee etsimään sitä? Kysyin hiukan hätäännystä äänessäni.
- Ei tarvii kuulin jonkun sanovan takaani. Ääni kuului Ellille, joka osoitti ulos, jossa totisesti Lilly käveli. Sidoin orin reippaasti kiinni, ja lähdin hölkkäämään Lillyn luo, joka alkoi kertoa mitä oli tapahtunut. Yhdessä palasimme vuononhevosen luo, jota aloimme hoitamaan. Harjasimme oria pitkään, ja kun se viimein oli puhdas laitoin sille loimen ennen karsinaan vientiä. Tarkistin orin vielä kertaalleen, ennen kuin huikkasin sille hyvät yöt, ja lähdin pyöräilemään kotia kohden.
|
|
|
Post by Pipsa on Apr 28, 2008 18:56:20 GMT 2
Käytiin Bertin kanssa talutuslenkillä ratsastusten lisäksi.
|
|
|
Post by Pipsa on May 1, 2008 16:49:05 GMT 2
Sori kun taas kuva, on ollu nytten vähän kiireitä. Huomenna koitan sitten suht koht pitkän hoidon vääsätä
|
|
|
Post by Pipsa on May 2, 2008 11:23:33 GMT 2
Vappu-maasto Iloisesti vihellellen pyöräilin tallille päin, ja tönäisin sen kevyesti seinään nojaamaan. Nappasin tarakalta vielä reppuni, ennen kuin lähdin reippaasti talliin sisälle. Tömistelin likoja kengistäni ja avasin tallin oven. Tallissa hoitajat pyörivät riisumassa koristeita hoitohevosiensa karsinoita, ja jotkut laittamassa hevosia valmiiksi.
Vedin syvään hevosen hajua, ennen kuin lähdin Bertin karsinan luo. - Moi, tervehdin Sirua, joka poisti vappukoristeita parhaillaan Risto karsinasta. Kuulin vierestä tutun hirnahduksen, johon päin käännyin. Silitin hiirakon orin pehmeää turpaa kaltereiden välistä. Avasin karsinan oven, jonne menin sisälle.
Bert työnsi päänsä syliini, ja hymyilin sille. - Anteeks, kun en oo käyny niin pitkään aikaan, sanoin rapsuttaen vuononhevosen otsaa. Halasin sitä vielä, ennen kuin avasin karsinan ovea hiukan, ja otin riimun, jossa riimunnaru oli kiinni. Talutin orin tallikäytävälle, sekä nappasin lattialta lojuvan harjapussin syliini.
- Tänään mennäänkin vähän myöhäiseen vappumaastoon, puhelin iloisena vuononhevoselle selvittäessä sen häntää. Pian häntä olikin selvä, ja lähdin reippaasti satulahuoneelle. Nostin kiiltävän mustan satulan paikoiltaan, ja otin vielä suitset kädelleni. Sen jälkeen lähdin kuskaamaan niitä karsinoille.
Nostin ähisten satulan Bertin selkään ja työnsin taaksepäin. Kiinnitin satulavyön, minkä jälkeen palasin pään luo. Avasin suitset paketista ja nostin ohjat sen kaulalle. Vedin riimun kaulalle, sekä otin suitset paremmin käsiini. Työnsin kuolaimet sen turvan eteen, ja kiltisti se ottikin ne heti. Vedin niskahihnan korvien yli, sekä kiinnitin suitsien remmit. Taputin Bertiä kaulalle, ja otin riimun sen kaulalta. Tartuin kiinni ohjista, ja lähdin taluttamaan vuononhevosta maastopolulle päin.
Avasin tallin oven ja talutin orin ulos. Käänsin sen maastopolulle päin, jonka jälkeen pysäytin sen. Tiukkasin satulavyötä, johon ori ei kerennyt oikein reagoida. Vedin jalustimet alas, ja pidensin niitä parilla reiällä. Sen jälkeen nousin selkään.
Otin ohjat paremmin käteeni ja jalustimet jalkaan. Sen jälkeen maiskauttamalla komensin vuononhevosen liikkeelle. Liikuin satulassa hiukan eteenpäin ja otin rennon asennon. Ori liikkui reippaasti, korvat höröllään kuunnellen, samalla kun minä kuuntelin lintujen hiljaista laulua.
Hetken kuluttua hiljaisuus levisi metsään, lukuun ottamatta vaimeaa kavioidenkopsetta pehmeällä alustalla. Kiristin ohjastuntumaa ja puristin orin kylkiä. Se nostikin heti kevyenravin. Laukkasuora häämöttikin jo kaukana. Lyhensin ohjia ja kannustin vuononhevosen reippaaseen laukkaan.
Ori tuntui melkein lentävän allani, niin liitävää sen laukka oli. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt sen laukatessa. Sää oli alkanut tuntua lähes sietämättömän kuumalta. Laukkasuoran häämöttäessä loppuaan, Bert päätti yllättää minut.
Kun olin hiljentämässä laukkaa, ori teki ison pukin. Lätsähdin hevosen kaulalle, mutta orin ihmeeksi en tippunut selästä. Jatkoimme matkaa rauhallisessa käyntiä, ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Taivaalla ei näkynyt ainuttakaan pilven hiventä. Tullessamme hieman varjoisempaan kohtaan , annoin orin lähteä raviin.
Kuuntelin takaapäin kantautuvia lintujen ääniä, joihin sekoittautui hevosten ääniä. Taputin vuononhevosen hikistä kaulaa. Ori höristi korviaan ja hirnahti. Hymyilin sille ja hiljensin vauhdin käyntiin. Edessämme olikin hetken kuluttua alamäki, jossa nojasin taaksepäin.
Koko loppumatkan menimme rauhallisesti käyntiä rennosti, ja pian kaukana horisontissa häämötti Seppele. Pihaan saapuessamme taputin Bertiä kaulalle ja otin jalustimet jaloistani. Sen jälkeen laskeuduin selästä. Löysäsin satulavyötä ja vedin jalustimet ylös, minkä jälkeen lähdin taluttamaan sitä talliin päin.
Tönäisin oven auki ja talutin orin sinne, sekä sidoin sen tallikäytävälle. Avasin satulavyön ja nostin sen satulan päälle. Nostin satulan paikoiltaan ja riisuin vielä suitset, joita lähdin kuskaamaan satulahuoneelle. Pesin kuolaimet ja vein suitset sekä satulan paikoilleen. Sen jälkeen palasin Bertin luo.
Harjasin orin kokonaan pehmeällä harjalla kokonaan, päätä lukuun ottamatta. Pään harjasin pääharjalla, selvitin vielä hännän ja puhdistin kaviot, ennen kuin vein orin karsinaan. Jäin ihailemaan sitä vielä hetken, ennen kuin lähdin kotiin.
|
|
|
Post by Pipsa on May 3, 2008 19:15:36 GMT 2
Ei surua vaan onnea Ilta oli alkanut jo hämärtää saapuessani Seppeleeseen. Lähdin heti reippaasti sisälle talliin, jossa suuntasin kulkuni Bertin karsinalle. Sydämeni teki varmaan voltin orin hörähtäessä minulle suloisesti. Avasin karsinan oven ja ryntäsin halaamaan oria, joka antoi minun tehdä sen kiltisti. Pörrötin sen paksua otsaharjaa ja lähdin hakemaan harjapussia, joka mukanani palasin pian.
Sidoin orin käytävälle, minkä jälkeen aloitin harjaukseen pehmeällä harjalla, josta vuononhevonen nautti silmät kiinni nuokkuen. Nojauduin siihen rapsutellen haikeasti sitä. Ori tönäisi minua pehmeästi turvallaan ja herätti minut ihanista ajatuksistani. Alan harjaamaan rivakkaa tahtia ja pujahdan pään ali toiselle puolelle harjaamaan.
Vaihdan pehmeänharjan kumisukaan, jolla harjaan pyörivin liikkein. Bert nautti siitä entistä enemmän ja seisoi kiltisti paikoillaan. Huomasin tallin hiljenevän, ainoastaan hoitajia oli enää tallissa. Selvitän hännän ja puhdistan kaviot. Sen jälkeen irrotan riimunnarun ja lähden taluttamaan oria ulos.
Ulkona keli on viilentynyt ja on tullut hämärää. Talutan orin kentän reunalle, josta se alkaa nappailla ruohotupsuja innoissaan. Silitin sen kaulaa ja kuuntelin hiljaisuutta. Mieleeni muistui ensimmäinen orin hoitokerta, kuinka pitkä aika siitä olikaan, aivan kuin olisimme tunteneet jo vuosia. Jo silloin olin rakastunut tuohon upeaan vuononhevosoriin, kuinka mahtavalta se näyttikään.
Olimme ulkona vielä pitkään, ennen kuin lähdin taluttamaan oria sisälle talliin. Palautin sen karsinaan, jonne jäin sitä rapsuttelemaan. - Tartteisitkohan sä uuen riimuun? Puhelin orille, joka näytti ymmärtävän joka sanan. - Sä oot maailman viisain ori, puhuin lepertellen orille.
- Hyvää yötä RD Sigebertus, oot tosi rakas, kuiskasin hiljaa orille. Se nosti päätään ja katsoi minua lempeästi ruskeilla silmillään. Tunsin kyyneleen tulevan silmäkulmaani, ei surusta vaan onnesta. Halasin orin kaulaa ja suukotin sen otsaa, ennen kuin hävisin pimeyteen.
|
|
|
Post by Pipsa on May 4, 2008 14:50:50 GMT 2
Operaatio Hevoset kiinni Hiirakko vuononhevonen seisoo kiltisti paikoillaan käytävällä minun harjatessa sitä. Ulkona oli paahtavan kuuma keli, kuuma kuin Saharassa, jota varjoon olin tullut viileämpään talliin. Avaan takkini vetoketjun ja lasken sen lattialle. - Mennään tänään maastoon, liian kuuma kentällä oloon, puhelen läähättäen orille, joka nyökkää päällään. Rapsutan sitä korvan takaa ja katselen ympärilleni ja nään Wearin rapsuttelemassa Riinaa kaltereiden välistä.
- Tulisit sie miun ja Taigan kanssa maastoon? Tyttö kysyy hetken kuluttua. Nyökkään vastaukseksi ja alan harjaamaan rivakampaa tahtia. Samaan aikaan lähden Wearin kanssa satulahuoneeseen hakemaan varusteita. Otan satulan ja suitset paikoiltaan ja lähden kuskaamaan niitä karsinoille.
Lasken satulan orin selkään ja liikutan hiukan taaksepäin. Satulan ollessa oikealla kohdalla lasken satulavyön ja kiinnitän sen. Sen jälkeen alan suitsien laittoon. Tarjoan Bertille kuolaimia, jotka saankiin laitettua sille hetken taistelun jälkeen.
Vedän niskahihnan korvien yli ja suoristan otsaharjan. Kiinnitän vielä remmit ja martingaalin ennen kuin laitan suojat. Sen jälkeen vedän riimun vuononhevosen kaulalta ja lähden taluttamaan ulos tallipihalle.
Tönäisen tallin oven auki ja näen Wearin jo Taigan kanssa pihalla. Reippaasti talutan orin heidän viereensä ja kiristän satulavyön. Lasken jalustimet ja lätkään kypärän päähäni. Hetken kuluttua nousen selkään, jossa kiristän vielä satulavyötä ja lyhennän jalustimia. Otan ohjat kunnolla ja maiskautan orin Taigan eteen.
Metsässä on viileämpää ja annamme hevosten kulkea rennosti. - Ravataan tai nää itikat syö mut, sanon Wearille huitoen samalla toisella kädelläni verenhimoisia ötököitä ympäriltäni. Wear naurahtaa ja kannustaa ratsunsa raviin takanani. Metsä täyttyy äänistä, lintujen laulusta ja hevosten pärskähdyksistä.
Läimäytän itseäni otsaan ja käännyn takanapäin kulkevaan ratsukkoa kohden. - Laukataanko? Kysyn ja näen Wearin nyökkäävän. Kannustan orin reipastahtiseen laukkaan. Kiidämme laukkasuoralla ja vilkaisen hiukan taakseni, jossa Taiga laukkaa lähellä Bertiä.
Hiljennän orin käytiin ja taputan sen kaulaa, sekä annan pidempää ohjaa. Katselen tien laidalla olevaa taloa, jonka pihalla lentelee sitruunaperhonen. Vuononhevonen käyttää tilaisuuttaan hyväkseen ja vetäisee päänsä alas. - Hei Bert! Mitä sä teet? Komennan oria ja kiskaisen sen pään ylös ruohotupsusta. Takana oleva Wear virnistää ja kannustamme ratsumme raviin.
Tunnen orin säpsähtävän allani kun ohitamme pihan jossa ollaan parhaillaan grillaamassa. Varmana ponina Taiga kulkee pihan ohi rauhallisena ja saan onneksi Bertin seuraamaan sen mallia. - Tuolla lähellä on yks talli, mennään sinne päin, Wear ehdottaa takaapäin. Vastaan myöntävästi ja käännän orin Taigan perään.
- Tartteiskohan tää uuen riimun, Wear kysyy edestäpäin. Jatkamme matkaa hiljaisina kunnes ratsastamme ison laitumen ohi, jossa laiduntaa hevosia. - Hevosia, katso tuota yhtä tuossa lähellä, alan pälpättämään Wearille, joka katsoo kiinnostuneena hevosia. - Tuo on Legent, hän vastaa hetken kuluttua. - Mikä noista? Kysyn. Tyttö katsoo minuun hölmistyneenä. - Tyhmä, tää talli tietenkin, hän vastaa ja alamme nauraa.
Jatkamme pian matkaa reippaassa ravissa, jonka tahtiin kevennämme. Nähdessämme edessä alamäen hiljennämme käyntiin, nojamme taaksepäin ja otamme tukea jalustimista. Ponit menevät molemmat alas ketterästi, ilman suurempia vaikeuksia. Mäen alla jatkamme ravia kunnes ranta alkaa jo näkyä edessäpäin. Taigan heitettyä takapäänsä ilmaan, käännymme ja jatkamme matkaa kesantopellolle.
Pian kesantopelto näkyy kirkkaana edessämme. Ehdotan pientä laukkakilpailua, ja tyttö vastaa nyökäten. - Valmiina paikoillanne HEP! Wear antaa lähtö luvan ja molemmat ponit säntäävät nopeaan laukkaa. Alkuun Taiga johtaa, mutta pian tilanne alkaa tasoittua. Kesken nopean kiitolaukan hallakko tamma tekee nopean käännöksen, ja kaulaan nojaava Wear lentää kuin tykinkuulasta. Hiljennän vauhtiani, ja käännän orin Wearin luokse. Alamme molemmat nauramaan ja minä menetän tasapainoni Bertin selässä. Luiskahdan selästä suoraan maassa nauravan tytön päälle. Wearin ulahdettua, alamme ulvomaan naurusta. Naurusta ei veinaa tulla loppua, joten jatkamme vain nauramista. - Hevoset…, Wear yrittää sanoa naurunsa lomasta. Käännyn katsomaa, ja huomaan hevosten laukkaavan pakoon. Autan nopeasti tytön ylös, ja aloitamme operaation hevoset kiinni.
Saan nopeasti orin kiinni, ja jään katsomaan nauraen kuinka tyttö yrittää saada Taigaa kiinni. Juuri kuin tyttö oli saavuttamassa ponin, poni teki äkkikäännöksen ja Wear kompastui maassa lojuvaan oksaan. Wearin houkuteltua ponia, pääsimme jatkamaan taas matkaa. Pian horisontissa häämötti Seppeleen talli, ja hidastimme käyntiin.
Pihalla nousimme selästä ja vedimme jalustimet ylös, ennen kuin lähdemme taluttamaan talliin sisälle. Kiitän tyttöä retki seurasta, ennen kuin tyttö häviää ponin karsinaan. Sidon orin käytävälle ja riisun siltä varusteet, jotka vien paikoilleen siististi. Sen jälkeen aloitin harjauksen pehmeällä harjalla ja sen jälkeen kumisualla. Venyttelen vielä orin jalat ja tarkistan sen läpikotaisin. Onneksi haavoja tai muutakaan ei löydy. Kipaisen yläkertaan jossa onkin paljon muita hoitajia.
- Moihh, tervehdin haukotellen ja istuudun sohvalle Lillyn viereen. Kipaisen jääkaapille, josta nappaan eväsrasiani ja istuudun takaisin nauttimaan sämpylääni Coca-Cola pullon kera. Lähden takaisin karsinoille antamaan Bertille heinät, joita se alkaakin iloisena mussutella.
Silitän vielä orin kaulaa ja kuiskaan sen korvaan; Hyvää yötä Bert. Sen sanottuani katoan tallin varjoihin.
|
|
|
Post by Pipsa on May 6, 2008 17:23:43 GMT 2
Tunteita ja Tuoksuja Kovaa vauhtia pyöräilin kohti tallia. Jarrutin pihaan saapuessani ja tönäisin sen nojaamaan talliseinään. Hyvän tuulisena pomppelehdin talliovelle, jonka avasin reippaasti. Hyvä tuuleni vain parani kuullessani tutun hirnahduksen ovelta. - Tulossa ollaan, puhelin kulkiessani kohti Bertin karsinaa. - Moi kulti, tervehdin sitä ojentaessani kättä sen turvan luo. Hymyilin orille, joka tutki olisiko kädessäni mitään.
Avasin karsinan oven hetken mietinnän kuluttua ja puhelin hiljalleen orille. Ori seisoi kiltisti paikoillaan minun halatessa sen lihaksikasta kaulaa. Taputin oria kaulalle ja katsoin sitä, kuinka se katsoi lempeästi - Ihana pikku vuonis, lepertelin sille rapsuttaen sitä. Ori säpsähti ja nosti päänsä ylös kuunnellen tarkkaan. Kuinka isolta se näyttikään niin ollessaan. Hetken kuluttua ori rauhoittui ja laski päänsä syliini.
- Ihan kun tuolta tulisi palaneen käryä, puhelin rapsuttaessani oria. - Tuun kohta takas, sanoin Bertille ja lähdin reippaasti kävelemään kohti päärakennusta, josta haju tuli. Koputin oveen ja huomasin myös Maikun tulleen taakseni. Ovi avautui, ja sieltä ulos tuli Elli, joka viittoi meitä tulemaan sisälle. Ujona katselin ympärilleni ja jätin kenkäni eteiseen, kun lähdin hipsimään Ellin ja Maikun perässä peremmälle taloon.
Vilkuilin ympärilleni, talo oli iso ja hieno, mieleeni tuli siitä kartano. Huomasin talon seinillä maalauksia, suurimmassa osassa hevosia. En pystynyt estämään ällistynyttä ilmettä naamaltani, kun huomasin Annen, joka kantoi peltiä, joka oli täynnä tuoreita pullia essu päällään ja patakintaat käsissään. Vilkaisin Maikkuun, joka näytti myös yhtä ällistyneeltä.
Olimme jo kääntymässä Maikun kanssa ovelle, kunnes Anne pysäytti meidät. - No mutta, tehän tulette tietysti pulla kahville, hän sanoi iloisesti hymyillen. Nyökkäsimme hiljaa ja seurasimme Annea keittiöön, pöydän ääreen. Istuuduin ensin istumaan kerenneen Maikun viereen, vastapäätä Annea ja Elliä.
Yhä hymyillen Anne ojensi lautasta, joka oli pullollaan hiukan mustia pullia. Arasti otin päällimmäisen pullan ja aloin nakertaa sitä hiljalleen. Maikku vilkaisi minuun huvittuneena Annen kääntyessä ottamaan mehukannua jääkaapista. Maikku vilkaisi minuun ja teki yökkäävän ilmeen. Virnistin tytölle ja nousin seisomaan, myös Maikku seurasi malliani. - Jokos teidän nyt täytyy lähteä? Anne kysyi yhä essu yllään.
- No mutta, viekäähän nämä oleskelutilaan, niin saavat muutkin maistaa, hän jatkoi. Otin uudelleen kiittäen hänen ojentamansa rasian, joka oli täynnä pullia. Sen jälkeen lähdimme talliin päin. Järkytyksenä näin pienen, noin 5v tytön ojentamassa vuononhevoselle pitkää lakupalaa sille.
- Hei sitä ei saa ruokkia! Karjaisin säikähtäneenä, jolloin tyttö katsoi minuun päin. - Miks ei muka? Tuskin tiiät mitään hevosista, hän vastasi nokkavasti. - Enemmän kuin sä, hevosille ei ikinä saa antaa mitään ilman lupaa, vastasin hänellä painottaen ei ja mitään sanaa. - Ja sitä paitsi olen sen hoitaja, lisäsin vielä, jolloin tyttö lähti nenäkkäästi ulos tallista. Vihaisesti vilkaisin häneen ja käännyin oriin päin.
- Kulti raukka, puhelin orille, joka katsoi minuun närkästyneenä siitä, että olin häätänyt sen herkun antajan. Avasin reippaasti karsinan, ja tarkistin ettei sieltä löytynyt mitään herkkuja. Nappasin ovesta riimunnarun, jonka virittelin orille, jonka talutin käytävälle. Nakkasin vielä lattialla lojuvan harjapussin ja aloin harjaamaan.
Ori heilui koko ajan energisinä, toivoen jo ulospääsyä. - Auuu! Karjaisin orin tallatessa jalalleni ja hyppelehdin hetken yhdellä jalalla. - Mitäs täällä karjutaan? Jaakko kysyi naureskellen kurkatessaan satulahuoneesta. Carkki virnisti leveästi Leevin karsinasta. Käännyin takaisin harjauksen pariin.
Pian ori seisoikin harjattuna ja komean näköisenä pää ylhäällä. Taputin sitä kaulalle ja lähdin marssimaan satulahuoneelle päin, jossa menin vuononhevosen satulan kohdalle. Koukkasin satulan syliini ja nappasin vielä telineestä roikkuvat suitset, ennen kuin lähdin takaisin karsinoille.
- Noniin, ja nyt paikoillaan kiltisti, puhelin orille laskiessani varovaisesti satulan sen selkään. Laskin satulavyön ja koukkasin vasemmalle puolelle, josta kiinnitin satulavyön. Nostin ohjat Bertin kaulalle vedin myös riimun kaulalle. Helposti sain suitsittua orin. Laitoin sille vielä suojat, ennen kuin lähdin taluttamaan sitä kentälle päin.
Kentälle tultuamme talutin orin kaartoon ja pysäytin sen. Tiukkasin satulavyötä ja vedin jalustimet alas. Nostin jalkani jalustimeen ja otin satulasta kiinni. Ponnistin ja hetken kuluttua istuinkin jo selässä jalustimet jalassani. Painoin kantapääni alas ja puristin hiukan orin kylkiä ja siirryimme uralle.
Reippaasta käynnistä nostimme reippaan ravin, jonka ori nosti mielellään. Ohjasin orin kavaleteille, joita oltiin ilmeisesti edellisellä tunnilla menty. Ori lähestyi niitä ihmetellen, miksi ei hypätty isompia, ja tekikin jättiloikat niiden ylitse niin, että olin tippuessa joka kerta orin hypätessä.
Hiljensin orin käyntiin viritellen samalla jalustimia sen kaulalle. Niin tehtyäni kannustin Bertin raviin. Otin tukevan asennon ja istuuduin syvemmälle satulaan. Saatuani kunnon asennon ilman jalustimia ravaaminen olikin paljon helpompaa ja asentokin parempi. En voinut vastustaa kiusausta ja kannustaa oria laukkaan.
Se nostin laukan innokkaasti ja jouduin hidastamaan sen vauhtia rauhallisemmaksi. Laukka oli liitävää ja lennokasta, nautimme molemmat paljon laukasta. Laukassa ohjasin sen kohti maapuomia, jonka menimme vauhdilla. Ori nautti saadessaan laukata, ja tekikin pukin jossa olin lentää kyydistä, mutta sain otettua kiinni.
- Hieno poika, kehuin sitä hiljentäen vauhdin käyntiin. Vilkaisin aidan vierellä katsovia tyttöjä, joista toisen tunnistin nimeämäkseni hienohelmaksi. Kuin näyttääksen tytöille, ori kulki kauniisti kaulakaarella sekä kuuliaisesti. Tunsin, kuinka ylpeä olinkaan tuosta hevosesta.
Vedin jalustimet normaalille paikalle ja otin ne jalkaani. Silittelin haikeana orin kaulaa. - Laukataanko? Puhelin Bertille joka ampaisi laukkaan, joka tällä kertaa oli nopeampaa ja pomppivampaa. Istuin syvemmälle satulaan ja näin hevosia ratsastajoiden kanssa lähestymässä kenttää Anne edessään. Hiljensin orin käyntiin ja halasin sen kaulaa.
Tuntilaisten tullessa sisään ratsastin ulos kentältä, kohti lyhyttä maastoreittiä, jolla jäähdyttelisimme. Annoin orin kulkea päätään roikottaen kuunnellen samalla ympäriltäni kuuluvaa linnunlaulua. Sää alkoi enteillä sadetta, pilvet näyttivät tummilta ja oli tuulisempaa. Käänsin orin ympäri, jotta pääsisimme tallille ennen sadetta.
Ravasimme pikkupätkän ja oli alkanut tihkuttaa. Saapuessamme tallille oli alkanut sataa kaatamalla ja sisään päästyämme olimme jo märkiä. Sidoin reippaasti orin käytävälle ja riisuin siltä varusteet, jotka vein paikoilleen puhdistettuani ja kuivattuani niitä vähän. Sen jälkeen kuivasin vuononhevosta vähän ja harjasin vielä hetken. Halasin oria pikaisesti ja sanoin hyvät yöt, ennen kuin lähdin ajamaan kaatosateessa kotiin päin.
|
|
|
Post by Pipsa on May 7, 2008 15:53:23 GMT 2
Hypättiin esteitä maneesissa, oikein mukavasti päivä sujui ja Bert käyttäytyi kokopäivän nätisti
|
|
|
Post by Pipsa on May 10, 2008 14:36:35 GMT 2
Hummani hei
Kuuntelen metsäpolulla kaikuvia ääniä kävellessäni tallille päin. Kuulen kavioiden kopinaa ja hirnuntaa. - Mutta eihän tämä ole ratsastuspolku, ajattelen ihmetellen. Nopeammin lähden marssimaan kohti paikkaa josta ääni tulee. - Ottakaa se kiinni!! Kuulen jonkun huutavan. Kierrän puun ja näen hiirakon vuononhevosen edessäni.
- Bert, huudahdan ihmetellen. Lähestyn oria hiljaa ja olen juuri saamassa kiinni sen riimusta kun kompastun. - Kirottu oksa, manaan huonoa tuuriani ja katselen kuinka hevonen laukkaa kauemmas. Rauhallisesti nousen pystyyn ja lähden kävelemään sitä kohden katsellen välillä jalkoihini.
- Beert, tänne poika, maanittelen oria, joka seisoo kauempana pää pystyssä. Hetken kuluttua se työntää päänsä alas ja alkaa mussuttelemaan ruohoa. Aavistan tilaisuuteni tullen ja lähestyn oria puhellen rauhoittavasti. Seison sen vieressä ja taputan sitä kaulalle. Nappaan yhtäkkiä kiinni riimunnarusta ja vuononhevonen lähtee seuraamaan minua tylsistyneenä, sen mielestä olisi ollut paljon mukavampaa olla irtaillaan.
- Kukas tuolla on? Virnistän Bertille huomatessani Lillyn tähyilevän kauempana. - Lilly, väärä suunta, hihkaisen tytölle, joka kääntyy minuun päin hölmistyneenä. - Mistäs sä siihen tupsahit? Hän kysyy hetken kuluttua. - Olin just tulossa tallille, vastaan. - Hyvä ajoitus, Lilly naurahtaa.
Talli häämöttääkin hetken kuluttua edessä ja talutan hoitohevoseni tallipihan läpi talliin. Katselen hymyillen, kuinka jotkut hoitajat kurkkaavat hoitohevostensa karsinoista. Orin sidon käytävälle ja kipaisen hakemaan satulahuoneesta harjapussia.
Nostan harjapussin ja huomaan Xenin puhdistamassa jo kiiltävää satulaa. - Saitteks työ sen vuononhevosen… mikä sen nimi nyt olikaan kiinni? Hän kysyy ujona. - Joo ja se on RD Sigebertus, Bert, vastaan hymyillen. Xeni kääntyy takaisin satulan pariin ja minä lähden takaisin karsinoille harjapussia kantaen.
- Ouuh! Kiljaisen orin tallatessa jalalleni. Se hypähtää heti pois jalkani päältä ja katsoo minua kiltisti. Hymyilen orille ja halaan sitä. - Ei se mitään, kuiskaan sille halatessani sen lihaksikasta ja harmaata kaulaa. - Ihana hevonen, sanon sille ja rapsutan sitä korvan takaa.
Ihailen tulosta ja harjaan vielä parista kohtaa, jolloin ori melkein kiiltää. Ihailen sen komeutta, enkä voi olla myöntämättä, että ori näyttää upealta. - Noniin, enää satula ja suitset, puhelin orille, joka näytti ymmärtävän joka sanan. - Vai mentäskö sittenkin ilman satulaa? Mietin.
Päätin kuitenkin olla ottamatta satulaa ja otinkin satulahuoneesta mukaani vain suitset. Iloisesti viheltelin tuttua sävelmää kulkiessani kohti oria. Nostan ohjat sen kaulalle ja vedän myös riimun kaulalle. Annan sen haukotella pari kertaa leveästi, ennen kuin työnnän kuolaimet sen suuhun. Vedän niskahihnan korvien yli ja suoristan otsaharjan. Kiinnitän remmit niin, että leukaremmin väliin mahtuu nyrkki ja turpahihnan kaksi sormea. Sen jälkeen vedän riimun kaulalta ja lähden taluttamaan satulatonta hevosta ulos tallista.
- Hmm… Mistähän pääsisin sun selkään, puhelin orille etsien katseellani jotakin. - Haa saavi! Hihkaisen ja talutan vuononhevosen reippaasti saavin luo, jonka päälle nousen. - Pruu, pysyhän paikoillas, puhelen orille joka liikkuu levottomasti. Orin seisahtaessa nousen sen selkään.
- Soo, paikka, rauhassa, puhelen Bertille ja otan ohjat paremmin käteeni. Sen jälkeen komennan innokkaan orin liikkeelle maastopolkua kohden. - Ouhh, sulla on kova säkä, puhelen orille sen nostaessa ehkä turhan reippaan ravin. Hiljennän sen tahtia, jolloin istuminenkin helpottuu.
Kuulen takaa tiheää kavionkopinaa, selvästikin joku ravaa reippaasti. Hiljennän ratsuni vauhtia ja käännän sen tulijaa kohden, joka onkin Lilly ja Kamu. Annamme hevosten nuuskia toisiinsa minkä jälkeen jatkamme käynnissä matkaa. - Huh, kamalan kuuma, kuulen edessä kulkevan tytön läähättävän. - Joo, jäätelö ei tekis pahaa, vastaan virnistäen.
- Laukataan vähän matkaa, edessä ratsastava Lilly hihkaisee ja komentaa suomenhevosen rauhalliseen laukkaan. Myös Bert ampaisee vauhdikkaasti liikkeelle. - Toivottavasti nää ei pukita, huudahdan edessä menevälle Lillylle. - Pelkuri! Edessä laukkaava tyttö naurahtaa. Jatkamme laukkaamista, ennen kuin laukkasuoran jälkeen hiljennämme ratsumme ravin kautta käyntiin.
Halaan orin kaulaa ja katselen hiukan ympärillemme. Ympärillä levittäytyy metsä, ja katselen puiden pieniä ja vihreitä lehtiä. Rohkeasti Kamu ylitti tien, kuten myös Bert sen mallia seuraten. Onneksi ratsumme eivät olleet säikyimmästä päästä, sillä meidät ohitti kovaa vauhtia ajava moottoripyörä. - Ärsyttäviä kaahaajia, tuhahdan Lillylle.
Jatkamme matkaa ravissa hiekkatietä pitkin. Kamun reipas ravi synnyttää eteemme hiekkapilviä. - Mennään käymään tuolla rannalla, Lilly ehdottaa hetken hiljaisuuden jälkeen. Nyökkään vastaukseksi ja seuraan edellä kulkevaa ratsukkoa kohden kaukana häämöttävää rantaa.
Annan Bertin mennä matalaan rantaveteen ja katselen Lillyä, joka on jo syvemmällä. - Me ei mennä, sanon orille ja käännän sitä, mutta siitä huolimatta ori lähtee seuraamaan Kamua, ja onkin jo hetken kuluttua siinä asti, kun sen mustat jalat muuttuvat harmaaksi. Lilly nauraa edessäpäin ilmeelleni, joka varmasti onkin huvittava.
Mutta se joka viimeisenä nauraa se parhaiten nauraa, ajattelen Kamun pukittaessa, jolloin naurava Lilly lentää suoraan veteen. Minä virnistän vedessä olevalle tytölle ja alan nauraa, kuten myös Lilly, joka yhä istuu vedessä. - Kääk! Karjaisen orin tehdessä ison pukin ja minun paiskautuessa veteen, suoraan Lillyn viereen. - Se joka viimeiseksi nauraa se parhaiten nauraa, Lilly virnuili kuivatessamme vaatteita rannalla. - Äh, kuono tukkoon, sanon muka vihaisena tytölle.
Hevoset seisovat onneksi rannalla, ja kuivaamme niitä vähän, ennen kuin nousen Bertin selkään, kuten Lilly Kamun. Rauhallisesti jatkamme matkaa jo hiukan kuivimmissa vaatteissa kohden tallia. - Juokse sinä humma kun tuo taivas on niin tumma, hoilotamme täyttä kurkkua yhteen äänen Lillyn kanssa.
- Laulatte kyllä oikein somasti, mutta voisitteko laulaa vähän hiljempää, vanha kävelysauvojen kanssa kävelevä mies tokaisee meille törkeän kuuloisella äänellä. - Joo joo, saamme kikatuksemme seasta mutistua, mutta hetken kuluttua jatkamme matkaa kuitenkin vieläkin kovempaan ääneen hoilaten.
Tallille saapuessamme taputan orin kaulaa ja liun alas sen selästä. Tartun kiinni ohjista ja lähden taluttamaan reipasta ratsuani talliin päin. Vedän riimunnarun sen kaulalle ja riisun suitset, joita lähden kuskaamaan satulahuoneeseen, jossa huuhdon kuolaimet kunnolla ennen kuin vien suitset oikealle paikalleen. Etsin pyyhkeen, jolla kuivaan enää vähän märkää oria. Sipaisen sitä vielä parikertaa pehmeällä harjalla, minkä jälkeen lähden taluttamaan oria tarhaan päin.
Kuskaan nopeasti kottikärryt ja talikon karsinan eteen, ja juuri silloin kännykästäni kuuluu jokin soittoääni. Nappaan taskustani simpukka puhelimeni, ja napsautan sen auki. Näytössä lukee äiti soittaa. - Pipsa, vastaan samalla avatessani karsinan ovea. - Pipsa sinun piti tulla kotiin viideltä, kuulen äitini vihaisen äänen. - Sori unohdin että piti tulla, mutta ei se haittaa vaikken pääsekkään tulemaan sinne serkun syntymäpäiville…. sanon yrittäen keksiä selityksiä. Pian lopetan puhelun, ja työnnän kännykän takaisin takin taskuuni.
Nostan talikon käteeni, aloittaen samalla lannan mättämisen. Viuh vain ja olen valmis, lukuun ottamatta puhtaiden pohjusten tuomista, joten lähden niitä hakemaan. Kippaan puhtaat aluset karsinaan ja talikolla levittelen ne tasaisesti, ennen kuin vien kottikärryt ja talikon paikoilleen.
Haukottelen leveästi ja katsahdan kellooni. Kipaisen ulos tarhoille päin. Ilma on viilentynyt ja nään orin syövän heinää kovalla vauhdilla. - Bert, tänne poika! Komennan ja vihellän vielä tehosteeksi. Vuononhevonen höristää korviaan ja lähtee tulemaan luokseni sirosti ravaten.
Seison sisällä tarhassa orin tullessa luokseni. Taputan sitä kaulalle ja pujotan riimunnarun sille. - Hieno poika, kehun sitä ja lähden kulkemaan oria taluttaen tallille päin. Palautan orin karsinaan ja katselen sitä ihaillen. - Pipsa, onkos sulla kuinka kiire? Voisitkos auttaa hevosten iltaruokinnassa? Elli kysyy takaapäin. Nyökkään vastaukseksi ja lähden oleskelutilaan.
Istun sohvalle, mutta hetken kuluttua nousen kuitenkin jääkaapin luo, josta otan paripalaa sisältävän suklaalevyn paperin ja juomapullon. Syötyäni suklaapalat laitan siitä jäljelle jääneen suklaapalan kääreiden kanssa reppuun, joka onkin täynnä. Juon pari kulausta limpparistani ja selailen hiljalleen vanhaa hevoslehteä.
Huokaisten vilkaisen uudelleen kelloon, ja muistan Ellille tehdyn lupaukseni. Ponkaisen seisaalleni ja törmään melkein oven toisella puolella olevaan Oonaan. Tämän ohitettuani ryntäsin alakertaan, jossa Elli olikin jo ruokkimassa hevosia. Minulle hän luetteli ruokittavat, joiden ruokia aloin niille viemään.
Ruokittuani hevoset käväisin Bertin karsinassa sanomaan sille hyvät yöt, ja kipaisin hakemassa reppuni. Ihailin oria vielä hetken, minkä jälkeen lähdin kotiin päin miettien vanhemmilleni selitystä siihen, mitä varten olin myöhästynyt serkkuni synttäreiltä.
|
|
|
Post by Pipsa on May 11, 2008 12:50:27 GMT 2
Jälleen kerran kuva, oli pakko päästä testaamaan Corel Painter X:sää. Ratsastettiin kentällä perusvääntöä, hyvin sujui.
|
|
|
Post by Pipsa on May 13, 2008 15:21:12 GMT 2
Tuulta ja tohinaa tallilla
Kovaa vauhtia lähestyn Seppelettä ja tallirakennusta hieman ennen hyppään pyöräni selästä ja kaadan sen seinään nojaamaan. Lähden reippaasti hölkkäämään sisään talliin. Työnnän painavan oven ja katselen tallilla meneillään olevaa touhotusta, tunti on selvästi hetken kuluttua alkamassa. Vilkaisen olkani taakse ja näänkin jonkun taluttavan Taigaa Wearin perässä maneesia kohden.
- Moi kulta mussukka, söpöliini, lepertelen karsinastaan hirnahtavalle Bertille. Silitän sitä kaltereiden välistä. - Äärh.. Just alko tuulemaan ja meiän piti mennä maastoon, kuulen Sirun manaavan taluttaessaan viereisestä karsinasta suomenpienhevosen, jota taputtaa kaulalle.
Otan riimunnarun jossa riimu onkin kiinni ja rupean avaamaan karsinan ovea. Ori tunkee päänsä luokseni ja naurahdan sille. - Noniin, nyt paikoillaan ja riimu on kohta päässä…. Tadaa! Valmista, puhelen orille, joka ihmettelee hölötystäni. - Voi sua, sanon ja taputan oria kaulalle nähdessäni sen hassuakin hassumman ilmeen.
Vuononhevonen seuraa minua kiltisti kuin koira käytävälle ja seisoo paikoillaan minun sitoessa sen kiinni käytävälle. Nostan lattialta harjapussin, josta etsin käsiini pehmeänharjan ja alan harjata reippain vedoin. Bert seisoo kiltisti paikoillaan ja nauttii harjauksesta.
Hivutan kättäni orin jalkaa pitkin, joka vasta nojatessani siihen ja maiskauttaessani nostaa jalkansa puhdistettavaksi. Kaviosta puhdistan liat ja etenen toiseen etujalkaan. Puhdistan vielä vasemman ja oikean jalan ennen kuin lähden satulahuoneeseen päin.
Suitset otan telineestä ja parilla askeleella olen satulan luona, jonka nappaan syliini. Ympärilleni katsellen lähden raahaamaan niitä Bertin luo. Ähisten nostan satulan hiirakon vuononhevosen selkään ja liutan oikealle kohdalle. Kiinnitän satulavyön, josta ori ei pidä. Nostin ohjat Bertin kaulalle ja vedän riimunkin kaulalle. Helposti saan orin suitsittua. Laitan vielä suojat ennen kuin lähden kulkemaan orin kanssa ulos tuuliseen säähään kenttää kohden.
-Hrr. Täällähän on kylmä, puhelen orille kiristäessäni sen satulavyötä. Noustessani selkään kylmyys katoaa mielestäni ja ohjaan orin kaviouralle. Hetken päästä annan orin nostaa vapaan ravin. Pian taas tunnen kylmyyden selkäytimessä asti. Liekkö oristakin kylmä, sillä se hiukan nopeuttaa raviaan. - Olisi ehkä sittenkin pitäny oottaa että tunti olis loppunu…, mutisen samalla katsoen valoa huokuvaa maneesia päin.
Muistelen tunnin olevan tämän illan viimeinen, joten tunnin loputtua pääsisin sinne ratsastamaan. Orin hengitys höyryää pimeässä illassa. Hiljennän taas vähäksi aikaa käyntiin ravista. Yritän keskittyä täysillä ratsastamiseen, muiden ajatusten sijasta. Nostan taas ravin ja yritän saada orin kulkemaan paremmin. Käännän orin kokorata leikkaan, samalla mennen pohkeen väistöä.
Taputan orin kaulaa, samaan aikaa kun hiljennän orin vauhtia. Ohjaan orin pääty-ympyrälle reippaassa käynnissä. Tunnen orin jännittyvän allani, kun annan sille laukka-avut. Lennähdän hiukan kaulalle orin nostaessa “kiitoravin“ (eli nopean ravin). Hiljennän orin takaisin käyntiin ja annan uudelleen laukka-avut. Nyt hevonen lähtee mukavaan laukkaan.
Laukattuani hetken, hiljennän uudelleen käyntiin. Katsahtaessani maneesille päin huomaan tuntilaisten lähtevän sieltä pois. Nousen Bertin selästä ja avaan kentän portin. Kaappaan ohjat käteeni ja lähden taluttamaan oria kohti maneesia. Kuten arvata saattoi, sinne oli tullut muitakin ratsastamaan. Paikalla oli minun lisäkseni neljä ratsukkoa. Edessäni näin Oonan joka oli juuri nousemassa Jambon selkään. Kuullessani tervehdykseni Brenna joka oli juttelemassa Humun takana olevan Irenen kanssa, hätkähti ja oli luiskahtaa selästä. Ensimmäisenä tervehdykseni kuullut Chao tervehti minua takaisin, taputtaen samaan aikaan Epun kaulaa.
Kysyn mahdunko minä vielä maneesiin ja talutan orin sisälle maneesiin tyttöjen nyökätessä vuoron perään. Orikin näytti hirnahtavan tervehdykseksi muille hevosille. Tiukkaan satulavyötä, joka on jo melko tiukalla. Vedän jalustimet alas ja nousen selkään.
Maneesissa onkin paljon lämpimämpää ja mukavampaa. Vuononhevonen taipuu ja tottelee allani kuuliaisesti. Pohkeenväistö sujuu Bertiltä helposti, kuten muutkin liikkeet. Maneesin ahtaudesta johtuen sovimme muiden kanssa, että laukkaamme kaikki yhtä aikaa. Odotan, että edessä kulkeva kookas vaaleanrautias ruuna nostaa laukan, jonka perään lähdemme hoitohevoseni kanssa.
Ori nostaa pitkän ja liitävän laukan. Reipasta vauhtia kuljemme kohti maapuomia, jonka ensimmäisenä kulkeva Eppu on jo mennyt. Pidätän hiukan oria, joka hiukan normaalia pidemmällä askeleella ylittää. Taputan Bertin kaulaa ja nautin laukan lennokkaasta vauhdista, joka kuljettaa meitä yhä kovempaa kohden Chaoa ja Eppua.
Hiljennän orin käyntiin ottaen mallia Chaosta ja katsahdan taakseni. Muutkin ovat hiljentäneet käyntiin ja antavat pidempää ohjaa. Mukaudun orin pehmeisiin liikkeisiin. Kannustan Bertin raviin jo kauempana ravaavan ruunan perään. Annan orin pidentää askelta ja pidän ohjastuntuman.
Hiljennämme hevoset jälleen käyntiin ja annamme pitkät ohjat. Ori vetää päänsä alas ja kulkee rauhallista vauhtia. Jäähdyttelemme pitkään, minkä jälkeen me käännämme ratsumme kaartoon. - ihana Bert, hyvä poika, kehun vuononhevosta ja taputan sen lihaksikasta kaulaa. Otan jalustimet jaloistani ja liun alas selästä.
Maahan tömähdys ei ole suuri, vaikka lyhyt olenkin. Taputan oria kaulalle ja vedän jalustimet ylös. Löysään satulavyötä ja lähden Oonan ja Jambon perässä taluttamaan ratsuani talliin päin. Ulkona on keli yhä viileä, mutta ei enää niin tuulista. Reippaasti lähestymme jo lähellä olevaa tallirakennusta.
Sidon orin käytävälle ja avaan sen satulavyön. Nostan sen satulan päälle ja liutan satulan alas syliini. Ähisten yritän avata suitsien remmejä satula sylissäni. - Pipsa, mie voisin viiä sen satulan, Lilly sanoo hiukan kauempaa. - Joo, en ookkaan nähny sua pitkiin aikohin, vastaan tytölle. - Joo, Kamu asuu nykyään siellä aitassa, hän vastaa ja ottaa ojentamani satulan.
Avaan tiukan tuntuiset remmit ja riisun suitset kokonaan orilta. Vedän riimun sen turvan yli ja lähden kuskaamaan suitsia satulahuoneeseen päin vihellellen. - Pipsa, ootko muuten kuullu niistä mehässä olevista käärmeistä? iloisen näköinen tyttö kysyy. - Ja mä oon muuten Kukka, hän jatkaa iloisena. - En ollukkaan kuullu. Kiitti kun kerroit niin osataan varoo, vastaan hymyillen ja kipaisen pesemään kuolaimia.
Laitan suitset jonkinlaiseen pakettiin ja seinälle telineestä roikkumaan. Hyppelehtien iloisesti lähden kulkemaan takaisin orin luo, joka odotteleekin kiltisti paikoillaan seisoen. Otan harjapussin ja alan reippain vedoin harjaamaan. Harjattuani oria pitkään harjailen sitä vielä kumisualla, josta se selvästikin pitää. Palautettuani vuononhevosen karsinaan lähden hyppelehtimään portaita ylös.
- Mitäs sun vaatteilles on tapahtunut? Ihmettelevä Lilly kysyy. - Miten niin? Kysyn ja katsahdan ratsastushousuihin. Ja kauhistusten kanahäkki, housuni ovat täynnä harmaita hevosen karvoja, joita alan pyyhkiä kiireellä ruskeista ratsastushousuistani. Eikä siinä vielä kaikki, riisuttuani takin, huomaan senkin olevan karvoitettu.
Hyppelehdin portaat alakertaan ja säntään ulos ovesta. Ravistelen takkiani, josta onneksi lähtevätkin suurin osa karvoista. - Iik!! Kiljaisen huomatessani takissa kävelevän pitkäjalkaisen hämähäkin. Yhä kiljuen huitaisen sen pois takiltani. - Mitäs täällä melutaan? Anita kysyy kurkaten Andrewin karsinasta. - Hämähäkki, naurahdan ja lähden takaisin oleskelutilaan, jossa hoitajat mutustelevatkin keksejä. - Hei mulle kans, hihkaisen ja istuudun Lillyn viereen sohvalle.
Piip piip piip, ääni kuuluu reppuni pienimmästä taskusta. Avaan sen vauhdikkaasti ja nappaan sieltä harmaan kännykkäni. - Kotiin viimeistään 20.00:ksi, selityksiä myöhästymisistä ei hyväksytä! Luen ääneen teksiviestini. - Eikä, mälsää, jatkan ja läppään kännykän takaisin reppuuni. Ehkä keksisin jonkun hyvän syyn, jotta voisin olla tallilla pidempään.
- Anne pyörty? Chao ehdottaa nojatuolilta, johon hän saa vastaukseksi naurua. Pian kaikki alkavat keksimään syitä. - Ööö… Käärme hyökkäs kotimatkalla? Lilly ehdotti kikattaen. - Käärmääjä, vähän niin kuin manaaja, Oona lisää virnistäen. - Mitäs täällä nauretaan, Elli kysyy tullessaan sisään huoneeseen.
Nappaan reppuni ja lähden kiireen vilkkaan alakertaan, Bertin karsinan luo. Avaan karsinan oven ja halaan orin kaulaa. Suukotan sen otsaa vielä, ennen kuin lähden kotiin päin.
|
|