|
Post by Karoliina on Jan 30, 2008 16:59:54 GMT 2
29.1.2008. Pelkkää harjaamista.
Kävelin tallille päin, kietoen takkia enemmän ympärilleni. Ulkona oli melkein kuusi astetta pakkasta, joten ei ihme, että palelin kautaaltaan. Kävelin nopeasti Seppeleen portista sisään, suoraan talliin. Tallilla ei näkynnyt ketään. Olihan kello vasta puoli seitsemän aamulla. Menin Bertin karsinalle, josta minua tarkkailtiin isoilla silmillään. - Anteeksi että tulen näin aikaisin, sanoin pahoittelevasti Bertille, astuessani tämän karsinaan. Bert tönäisi minua turvallaan, jatkaen tapittamista. - Tänään en pääse koulun jälkeen enään tallille, joten päätin nyt harjata sinut, sanoin hevoselle, joka käänteli nopeasti korviaan. Taputin hevosta kaulalle, livahtaen sitten tallikäytävälle.
Olin käynnyt hakemassa Bertin harjapkain, ja alkannut harjaamaan sen harmaata karvapeitettä. Bert näytti pulskalta talvikarvassaan. Aloin jo putsaamaan Bertin kavioita, koska huomasin kellon olevan jo puoli kahdeksan. Minun piti mennä vielä bussilla kotiin ja keretä kouluun yhdeksäksi.
Harjattuani Bertin, olin viennyt harjapakin satulahuoneeseen. Olin törmännyt matkalla Jaakkoon, jolla oli kova kiire hevosten ruokkimisessa. Olin sanonnut Jaakolle, että vien Bertin ulos ennen muita. Pujotin nopeasti riimun hevosen päähän, lähtien taluttamaan sitä laitumelle.
Saatuani Bertin laitumelle, olin lähtennyt nopeasti tallilta, jotta saisin inhottavan koulupäivän pois päiväjärjestyksestä. Odotin innolla huomista, koska olin suunitellut ratsastaa maneesissa Bertillä.
|
|
|
Post by Johanna on Feb 9, 2008 17:12:40 GMT 2
09.02.2008 - luppana Lumi oli kerinnyt tulla maahan asti, mutta sulanut uudelleen ja nyt oli lauhat ilmat. Taivas oli pilvinen ja maa kuraisessa liejussa. Kumisaappaat jalassa suunnistin kuitenkin urheasti tallille aamuherätysten jälkeen. Kun pääsin tallin ovesta sisään, kantautui korviini iloinen puheen sorina ja hoitajat näyttivät olevan joukolla karsinoiden kimpussa. "Heipsan, Lilly!" Anne moikkasi minua ja jatkoi: "Bertin karsina on jo siivottu ja kohta kaikkien muidenkin, mutta voit tulla kohta meidän kanssa puhdistamaan varusteita." Vastasin tulevani ilomielin, mutta ensin lähdin moikkaamaan Bertiä tarhoille.
Bert hörähti minut nähdessään ja antoi minun livahtaa aidan yli rapsuttelemaan sitä. Tietysti Leevi halusi myös osansa ja tunki viereeni. Rapsuttelin hetken kummankin kaulaa ja sitten siirryin takaisin tallin puolelle. Menin puhdistamaan muiden hoitajien kanssa varusteita. Muut tytöt kertoivat minulla uusimmat tallijuorut, kun en ollut vähään aikaan käynyt tallilla ja minä tietysti kuuntelin korvat höröllä. "Oletteko huomanneet, että se Haetaan hoitajia-lista on poistunut?" joku kysäisi ja minä ihmettelin asiaa. Joku mainitsi myös lisäyksestä, ja olin onnellinen, että Anne oli ottanut minut takaisin Kamulle.
Pian kaikki varusteet oli pesty, minä olin pessyt Bertin, Kamun sekä Bladen. Fridan varuseet normaalistikin kiilsivät telineissään. Kello alkoi näyttää viittä, joten lähdin hakemaan Bertin sisälle ja harjailin, sekä paijasin sitä ilman mitään kiirettä. Bert aluksi oli ilmiselvästi loukkaantunut, kun olin luovuttanut sen lähes kokonaan karon käsiteltäväksi. Hetken päästä se taas muisti kuka olen, ja oli oma itsensä - sylikoira. Nautin yhteisestä ajastamme ja harjauksen jälkeen jäin vielä hieromaan oriin niskaa. Jonkin ajan päästä maltin jättää unisen Bertin päivätorkuille ja itse lähdin sekoittelemaan iltaruokia parin muun hoitajan kanssa. Aloimme vähitellen jakaa ruokia hevosille ja sen jälkeen minä sain äidin vihaisen käskyn, heti kotiin siivoamaan oma huone. Kävin heittämässä hyvästit Bertille ja lupasin tulla pian uudestaan.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Feb 10, 2008 10:39:51 GMT 2
Pirteää tutustumista
Jäätynyt hiekka rahisi kengänpohjissani. Lunta oli siirretty tien sivuun, ja lumi näytti kovin likaiselta. Pian käännyin polulle, mikä sitten osoittautui Seppeleen maastopoluiksi. Haukottelin mahtavasti, ja naurahdin. Näin Seppeleen tallirakennuksen, joka kukoisti kukoistamistaan, myös inhottavalla loskasäällä. Hevoset torkkuivat vielä tarhoissaan, kylkikylkeä vasten. Avasin tallinoven, ja samalla katolta tipahti päälleni kasa loskaa. Ähisin, ja puhisin. Putsasin loskat ulos, ja sitten menin sisälle talliin. Puhahdus lämpöistä ilmaa levisi vaatteideni sisään - se lämmitti. Astuin tallinkäytävälle, missä Lilly seisoi puuskuttaen, ja harjaten hoitohevostaan, Kamua.
''Moi'', sanoin varovasti Lillylle. ''Moi, Hanna! Ai, kun säikähdin'', Lilly naurahti taputtaen Kamun kaulaa. Hymyilin varoen, ja silitin Kamun selkää.
''Missäs sinä olet kylpenyt'', Lilly-Marie kikatti. ''Älä muistuta! Katolta tipahti kasa loskaa vaatteilleni'', tuhahdin naurahtaen.
Lilly-Marie otti Kamun käytävältä, ja tallensi sen karsinaan. Hän otti minua kädestä, ja lähti viipottamaan ruskeita, nitiseviä portaita kohti olohuonetta. Hän avasi olohuoneen oven, ja minä puhahdin ihastuksesta. Lilly kertoi kaappini olinpaikan, ja sain luvan laittaa reppuni sinne. Hytisin kylmissä vaatteissani.
''Kuule. Sä voit käyttää mun varatallivaatteita'', Lilly tarjoutui kiltisti. ''Kiitos! Olet hyvä ystävä'', tirskahdin.
Lilly-Marie avasi kaappinsa oven, ja otti reppunsa sieltä. Hän heitteli sohvalle vaatteita, ja sitä mukaa (jossain piilossa) vaihtelin kuivia vaatteita ylleni. Vaikka tallitakki oli hieman suuri, ei se haitannut. Kiitin Lillyä syvästi, ja pyysin häntä tekemään vielä yhden palveluksen.
''Kertoisitko, missä Bert on'', anelin kädet ristissä. ''Tietty.. Bert taitaakin olla karsinassaan'', Lilly sanoi ja riuhtaisi minua jälleen kädessä.
Me vajottiin yhdessä portaat alas, ja Lilly näytti Bertin karsinan. Kiitin Lillyä ja taputin häntä olalle. Avasin hyvin jännittyneenä karsinanoven. Bert söi lauhkeana heiniänsä, ja heilautteli häntäänsä suloisesti. ''Bert'', kuiskasin herralle. Bert nosti päänsä rauhallisesti ylös, ja sitä mukaa astuin rauhallisesti karsinaan. Se tunsi tuoksusta, etten ollut Lilly, enkä kyllä Karoliinakaan, vaikka minulla olikin Lillyn vaatteet. Se katsoi suloisilla silmillään, joihin olin ensitöikseni rakastunut. Painoin käteni sen turvalle, ja se hörähti. Se laski takaisin päänsä heiniin, ja minä uskallauduin taputtamaan sen harmahtavaa kaulaa.
Menin pois karsinasta. En viitsinyt enää häiritä Lillyä, joten hiivin tallikäytävää pitkin, ja törmäsin sattumalta Anneen.
''Hei! Oletkin varmaan se.. Bertin uusi hoitaja'', Anne kysyi hymyillen. ''Jep. Lilly-Marie siis on kertonutkin'', hymyilin takaisin.
Anne kertoi menevänsä takaisin toimistolle, joten annoin naisen häipyä. Minä sen sijaan kipitin satulahuoneeseen, jonka olin viimein löytänyt. Selailin harjapakkirivistöä, ja viimein löysin kauniin harjapakin, jossa luki RD Sigebertus. Pujahdin pois viileästä satulahuoneesta. Kävelin takaisin käytävälle, ja pujahdin takaisin norjanvuonohevosorin karsinaan. Silitin Bertin otsaa, ja se kimahti tyytyväisenä. Pujotin riimun vaivalloisesti intoilevan Bertin päähän. Maiskautin ja siirryimme käytävälle. Kiinnitin intoilevan oriin käytävälle ketjuihin, ja siihen se iloisuus loppui. Bert alkoi tömistellä jaloillaan käytävää, ja kiljui ystävilleen.
Lilly säntäsi ulos Kamun karsinasta. Rauhoittelin sekä Lillyä, että Bertiä. Vaakuttelin Lillylle, että poika oli vain innostunut. Onneksi Lilly ymmärsi, ja hävisi jälleen Kamun karsinaan. Bertkin oli rauhoittunut, ja yritti nyt poimia itselleen pudonneita heinänkorsia käytävältä.
Tartuin piikkisukaan. Aloin harjaamaan Bertin pölyistä karvaa, ja vielä kaiken lisäksi Bertillä oli karvanlähtö. Karvaa lähti kuin vesisangosta vettä kaataen! Suihkin Bertiä itsepintaisesti, kunnes siirryin kaulanali toiselle puolelle. Sama juttu. Karvaa lähti! Lilly-Marie hihitti Kamun karsinassa minulle, ja huikkasi, että Kamullakin oli aivan sama ongelma. Kun viimein tartuin pölyharjaan, aloin suihkimaan yhtä reippaasti. Aivastin aina välillä, kun karvat leijailivat nenässäni.
Kun olin saanut Bertpojan hinkattua puhtaaksi, menin Bertin eteen. Rapsutin sen otsaa, ja se katsoi lempeästi minua. Minun oli pakko antaa lutuiselle ilmeelle herkku, joten aloin vimmatusti kaivaa taskuani. Viimein löysin porkkanan, ja annoin sen Bertille. Bert hotkaisi porkkanan, ja hinkkasi sitten turpaansa vasten takkiani.
Avasin ketjut, ja vein pojan karsinaan. Se alkoi juoda vettä, ja jätin sen siksi rauhaan. Tartuin harjakoriin, ja vein sen satulahuoneeseen. Menin vielä orin karsinalle, ja silitin sen otsaa. Se hörähti suloisesti. Halasin sen kaulaa, ja se ei kyllä sitä kauaa kestänyt. Päätin painaa vielä suukon sen otsalle.
Hanna & Bertpoikaihanuus.
|
|
|
Post by Johanna on Feb 17, 2008 11:57:49 GMT 2
17.02.2008 - loma! Aurinko paistoi taivaalla ja minulla oli kuuma, kun astelin aamupalan jälkeen tallille. ”Ihanaa! Viikko lomaa”, hihkaisin ääneen. Talliin päästyäni hain talikon ja kottikärryt, siivoaisin nyt Bertin karsinan, ennen kuin hakisin sen sisään. Talikoin lannat ja märät kohdat tottuneesti kottikärryihin ja vein ne lantalaan. Hain kottikärryllisen uusia puruja ja kippasin ne Bertin karsinaan, sitten vaihdoin pojalle uuden suolakiven, koska entinen oli loppu ja puhdistin juoma-automaatin.
Kävin hakemassa puhtaat varusteet ja harjat karsinan eteen, sitten riensin hakemaan Bertin tarhasta. ”Hei kulta!” tervehdin Bertiä saapuessani tarhalle. Poika hörähti ja lähti ravaamaan minua karkuun. ”Pönttö hevonen”, naurahdin ja kaivoin taskustani porkkanan, yllätys, yllätys Bert päättikin tulla tervehtimään minua. Nauroin pojalle ja napsautin riimunnarun sen riimuun. Talutin oriin sisälle, sen hieman rimpuillessa otteessani.
Jätin Bertin käytävälle kiinni ja harjasin oikein puhtaaksi. Lopuksi puhdistin kaviot ja harjasin piikkisualla hännän, sekä harjan hieman huolimattomasti. Asettelin etusuojat paikoilleen ja heti perässä toiset taakse. Nostin satulan ja hivutin sen Bertin selkään. Poika luimisti ja heilautti uhmakkaasti häntäänsä, mutta seisoi onneksi kiltisti paikoillaan. Lopuksi laitoin suitset ongelmitta pojalle ja talutin sen kentälle. Kenttä oli onnekseni tyhjä, joten pääsin vain kapuamaan Bertin selkään. Kiristin vielä satulavyön ja säädin jalustimet, sitten annoin käynti pohkeet. Bert lähti reippaaseen käyntiin ja minä pystyin vain nautiskelemaan selässä.
Vähitellen aloin kokoamaan ohjia käteen ja tekemään voltteja, suunnanvaihdoksia ja ravi-käynti siirtymisiä. Mentyämme kumpaankin suuntaan, otin kevyttä ravia ja kokeilin hieman tempon vaihdoksia. Emme olleet kentällä kuin hieman reilun puolituntisen ja sitten otin Bertin käyntiin. Päätin, että lähtisimme vielä hieman maastoon kävelemään.
Bert oli reippaalla tuulella ja nautti mennä maastossa. Huomasin maassa tippuneen linnunpoikasen ja minun kävi sitä sääliksi. Pysäytin Bertin ja laskeuduin sen selästä. Otin maasta edellisen kesän vaahteranlehden ja nostin sitä kädessä pitäen linnunpoikasen takaisin yläoksiin pesäänsä. Bert katsoi ihmetellen touhuani ja alkoi hieman kärsimättömäksi. Yhtäkkiä Bert lähti ravaamaan kärsimättömästi eteenpäin ja minä kellahdin kumoon. Kiskaisin vahingossa ohjista ennen kuin päästin irti ja Bert pysähtyi välittömästi. ”Tyhmä!” toruin Bertiä ja jatkoin: ”No ei sulle voi olla vihainen, onneks satuin vetämään ohjista.” Rapsutin poikaa nauraen ja pyyhkäisin lumet housuistani. Kiipesin takaisin Bertin selkään ja annoin sen ravata hetken, sitten käännyin tallille.
Tallissa harjasin Bertin ja lellin sitä hieman, muutamalla heppanamilla ja omenan palasilla. Hymyillen suukotin poikaa kaulalle ja sitten lähdin viemään varusteet paikoilleen. Pesin hyvin kuolaimet ja rasvasin nopeasti suitset. Saatuani varusteet paikoilleen, päätin lähteä kotiin, käytyäni vielä halaamassa Bertiä.
|
|
|
Post by Johanna on Feb 24, 2008 17:48:33 GMT 2
24.02.2008 Kävelin tallille rauhallisesti, koska nyt ei ollut kiirettä. Kello oli jo neljä, ja alkeistunti alkaisi viideltä. Ehtisin hyvin siivota Bertin karsinan ja pistää sen ratsastajan kanssa kuntoon. Lisäsin vähän vauhtia varmistaakseni, että varmasti ehtisin tehdä hommat ennen talutustuntien alkua. Seppeleen pihaan päästyäni kävin ensin koukkaisemassa Bertin tarhan kautta, ja rapsuttelin sitä siinä muutaman minuutin. Sitten muistinkin, että minulla tulee pian kiire jos jään tänne rupattelemaan Bertin kanssa.
- Joo joo, tuun hakemaan sut kohta täältä sen ratsastajan kanssa. Meen nyt siivoon sen sun karsinas. Oot muuten ihan hitsin likanen, jollain ratsastajalla on käyny huono säkä! moitin Bertiä jä käännyin kannoillani tallille päin. Kävin vielä mennessäni moikkaamassa Annea ja niitä muita ketkä tallilla olivat. Hölkkäsin normaalia vauhtia tallin ovelle, astuin sisään ja vedin oven perässäni kiinni. Aurinko paistoi epävarmana pilviharson takaa, toivottavasti sekin näyttäytyisi kunnolla vielä tämän päivän aikana. Laskin reppuni satulahuoneeseen ja kävin hakemassa kottikärryt ja talikon. Työnsin ne karsinan oven luo ja käärin hihani kyynärtaipeisiin asti. Nostin talikon kottareista ja manasin karsinan likaisuutta itsekseni.
- Onneksi laitoin eilen lisää täytettä tänne, huokaisin ja rupesin töihin. Vilkaisu rannekelloon kertoi, että hommiin pitäisi saada vauhtia. Bertin luona oli menny liian paljon aikaa. Nostelin vielä loputkin likaiset pahnat karsinasta ylös ja kävin kippaamassa ne lantalaan. Uusia alusia ei tarvinnut viedä. Kello oli jo yli puoli, ja ratsastajaa ei näkynyt, joten lähdin kohti tarhaa Bertiä hakemaan.
- Hei, joku sanoi aika arasti takanani. En ollut kuullut kun ovi käynyt ja nyt käännähdin ja näin edessäni noin kahdeksanvuotiaan pikkutytön. Hymyilin hänelle ystävällisesti ja hän selvästikin mietti vastatakko hymyyn. Ystävällisyys kuitenkin voitti ja hänkin hymyili.
- Haluatko tulla auttamaan Bertin kanssa? kysyin iloisena siitä, että olin vihdoin saanut juttuseuraa ainakin väliäikaisesti. - Minun nimeni on muuten Lilly-Marie, mutta sano vain Lillyksi.
- Okei, voin tulla auttamaan, hän vastasi ja viittasin häntä tulemaan viereeni niin näyttäisin mitä pitää tehdä.
- Näin. Kun Bert on nyt näin likainen, kannattaa ottaa ensin kumisuka, eli tämä kuminen harja. Tyttö otti sen käteensä ja näytin pyöritystekniikan millä sai parhaiten kaikki pois.
- Hyvää jälkeä sait aikaan, kehuin tyttöä, kun hän oli saanut molemmat puolet harjattua. - Nyt voisit ottaa tämän kovan harjan ja vetää sillä molemmat puolet myötäkarvaan, eli edestä taakse. Tyttö nyökkäsi ja kun hän alkoi harjata karvaa, katselin hänen työskentelyään. Hänellä oli hauskaa, sen näki hänen kasvoistaan.
- Seuraavaksi pehmeä harja, eli tämä missä on pehmät jouhet. Sillä voit harjata jalatkin. Tähän mennessä oikein hienoa työtä. Vilkaisin rannekelloon ja oli enää kymmenisen minuuttia aikaa.
- Taidankin vähän auttaa sinua, alkaa kello olla jo niin paljon, naurahdin varovasti. Poimin harjakopasta pölyharjan ja rupesin harjaamaan Bertiä ripeään tahtiin. Pian Bert kiiltelikin jo puhtautaan ja autoin tyttöä vielä puhdistaman kaviot.
- Haetaanko nyt satula ja suitset? tyttö kysyi ja hämmästelin sitä, olihan hän ollut tähän asti ihan hiljaa, nyökytellyt vain. Vastasin myöntävästi ja kävelimme peräkkäin satulahuoneeseen. Näytin hänelle Bertin satulan ja suitset. Annoin satulan hänelle ja suitset otin itselleni. Karsinan luona pistin suitset oven koukkuun ja menimme karsinaan. Tyttö ei ylettänyt ihan Bertin matalaan selkään, joten autoin vähän laittamaan satulan paikoilleen. Selitin mihin kohtaan se tulee laittaa. Hän poimi satulavyön toiselta puolelta käytyään suoristamassa satulahuovan. Pistimme yhdessä satulavyön ensimmäiseen reikään Bertin pullistellessa oikein olan takaa. Pujotimme vielä suitset orin päähän ja kiristimme soljet.
- Noin. Nyt otat jalustimesta kiinni ja vedät sen alas, neuvoin tyttöä. Hän teki mitä pyydetiin ja toisti saman toisellekin jalustimelle. Muitakin hevosia oli vieressämme kaarrossa ja hoitajat auttoivat muita ratsastajia parhaansa mukaan. Satulavyön olimme jo kiristäneet, nyt olisi vuorossa satulaan nousu.
- Pääsetkö itse kyytiin vai punttaanko minä? kysäisin iloisesti. - Kokeilen eka ite niin jos en pääse niin voitko sitten auttaa? hän vastasi. - Tottahan toki. Pidän jalustimesta kiinni niin työnnä jalkasi jalustimeen ja ponnista lujaa ylös, sitten heitä toinen jalka toiselle puolelle jalustimeen, neuvoin ja katselin, kun hän laittoi jalkansa jalustimeen. Se yltti juuri ja juuri. Tyttö otti ihan oikeaoppisesti satulan etukaaresta ja suitsista kiinni, sekä takaa takakaaresta. Hän pomppi hetken paikoillaan ja ponnisti ylöspäin. Voima melkein riitti omatoimiseen ratsautumiseen ja minä autoin vähän työntämällä takapuolesta.
- Hienosti meni. Nyt otat ohjien päistä kiinni ja ohjaat tuonne vasemmalle samaan suuntaan mihin muutkin menevät niin minä kävelen tässä vieressä ja saat pyytää apua jos tulee jotain kysyttävää. Tyttö nyökkäsi ja minä napsautin riimunnarun lukon kiinni Bertin kuolainrenkaaseen. Tunnin aikana opetin oikean ohjasotteen samalla kun harjoittelimme kevennystä ja kevyttä istuntaa. Anne neuvoi oppilailleen istuntaa ja korjasi aina liian lyhyitä tai pitkiä ohjia. Tällä tunnilla ei vielä laukattu, mutta opettaja lupasi, että edistyneimmät ja haluavat saisvat ensi kerralla kokeilla laukkaamista juoksutusliinan päässä. Lapset hihkuivat riemusta ja kaikki halusivat kokeilla. Minullekin oli tullut jo kuuma, takkikin oli pitänyt heittää pois kesken tunnin. Hauskaa oli ollut kyllä. Tulin hyvin juttuun tytön kanssa ja kun hän oli uskaltanut puhua, juttua oli riittänyt. Satulasta laskeuduttiin hoitajien avustuksella, nostettiin jalustimet ja löysennettiin satulavyötä.
Harjailin Bertiä kevyesti pehmeällä harjalla, koska tyttö oli jo lähtenyt heti tunnin jälkeen. Saatuani harjauksen loppuun halasin Bertiä lämmöllä ja annoin sille porkkanan. Taputin sitä ja talutin sen yöksi karsinaan. Sitä ei kannattanut viedä enää ulos, olihan jo siellä ihan pimeää. Vein harjakopan paikoilleen ja hain reppuni satulahuoneesta. Menin hetkeksi Bertin karsinaan repun kanssa ja kaivoin sieltä limsapullon ja leivät. Söin niitä Bertin luona ja aina suupalan välissä höpöttelin sille. Sitten nousin ylös ja puistelin leivänmurut pois housuiltani. Pusuttelin Bertiä ja lähdin kotiin sulkien oven huolellisesti perässäni.
|
|
|
Post by Johanna on Feb 25, 2008 17:31:50 GMT 2
24.02.2008 Tulin tallille heti, kun olin koulukiireitäni ehtinyt. Menin talliin. Kopistelin jalkani seinää vasten. Tallissa oli vain yksi hevonen, Frida, joka luultavasti oli erikoissyystä sisällä, poneillahan oli tarha-aika ennen tunteja. Ellei sitten rakas ystäväiseni Nelli ollut paikalla. Rapsutin Fridaa hetken, ja annoin sille ylimääräisen porkkanani. Se tuuppaisi minua hellästi. Kuulin satulahuoneesta epämääräisästi ähkimistä ja puhaltelua. Kurkistin satulahuoneen ovesta sisään, ja Nelli oli luonnollisesti puunamassa Fridan tuoreinta koulusatulaa tyhjästä satularasvapurkista viimeisiä rasvoja kaivaen.
- No perkele, tääkin on loppu. Eikö mikään enää ole kestävää? ystäväni manasi harppoen kohti ovea, aikeissaan ilmeisesti hakea kaapistaan lisää rasvaa. Kiireesti hyppäsin satulahuoneen oven taakse. Nelli ärisi itseksekseen talsiessaan portaat ylös. Hymyilytti. Sitten muistin Bert-oriseni. Kohautin olkapäitäni, nappasin pätset ja riimunnarun kouraani ja talssin ulos. Lunta oli jo todella paljon, ja se paljon mumisi raivoissaan kenkieni alla.
Avasin tarhanportin oven, ja astuin kuuliaisesti sisälle. Bert tarhaili yhdessä toisten ponien kanssa, taasen kukkulalla. Kävelin tomerasti jälleen kukkulalle hakemaan Bertiä. Vislasin herkästi Bertille. Se teki pienen riemupukin ja veti joukkoansa pidemmälle. Ojensin porkkanaa. Bert katsahti porkkanaa ja tuli ravissa luokseni.. .. Harmi vaan, että koko ponisakki seurasi raivoissaan Bertiä, joka oli saamassa suuren saaliin. Piilotin porkkanan nopeasti housuntaskuuni, ja kaikki muut paitsi hiirakko pysähtyivät tarhailemaan.
- Hyvä, Bert, sanoin sille kun pistin orille päitsiä päähän. Ne olivat upouudet, vaaleanpunaisen hösköt pikalukolla. Annoin sille kullanoranssin porkkanan, ja se söi sen kuuliaisesti rouskuttaen. Kiinnitin jälleen pari solkea, ja kiinnitin riimunnarun päitsiin. Nykäisin hellästi narusta, ja ponipoika riipaisi liikkeelle. Tällä kertaa portilla oli tyhjää. Otin Bertin riimunnarun pään kainalooni, ja avasin portin. Suljin portin perässäni. Bert talsi narksuttaen lumessa. Luulen, että se odotti jo, kunnes pääsen ratsastamaan sillä. Itsekin odotan sitä todella paljon.
Kun ori nökötti karsinassaan, solmin sen taas vetosolmulla käytävälle. Taputin sitä kaulalle ja hävisin satulahuoneeseen.
- Heipsaa, sanoin Nellille, joka oli siirtynyt estesatulan putsaamiseen ja rasvaamiseen satulahuoneessa.
- Hei, arvaa mitä, Nelli sanoi napaten pullapussistaan pullan ja loikatessaan Annen toimistotuolille. Ai jai. Anne tuppasi vartioimaan tuoliaan kuin alushousujaan. "Minun huoneeni on minulle kuin alushousuni, en päästä sinne ketä tahansa", kuten Sooloilua-elokuvassakin sanottiin. Hymyilytti väkisinkin ajatellessani sitä.
- Sulta tais loppuu rasvat, sanoin myhäillen kaivaessani Bertin pintelipatjoja, jotka olivat tippuneet harjapakin taakse.
- Mistä tiesit? Nelli kysyi hämmästyneenä lopettaen pyörimisen kitisevällä tuolilla
- Jatkoja sinulle, virnistin hölmistyneelle Nellille.
Jätin harjapakin karsinan ulkopuolelle, ja otin sieltä juuriharjan. Bert ensiksi hieman säikähti juuriharjaa, ja loikkasi karsinan sivuun. Näytin sille juuriharjan, joten se pongahti takaisin paikoilleen. Aloitin niskasta. Etenin hiljaa, ja rauhassa. Harjasin myös kaulamudat. Siirryin kaulan ali toiselle puolelle Bertiä, ja harjasin sieltäkin saman lailla. Sitten pujahdin jälleen kaulan ali Bertin toiselle puolelle ja kiemurtelin karsinan ulkopuolelle. Jätin juuriharjan koriin ja otin sieltä tilalle pehmeän lyhytharjaksisen harjan. Harjasin ensiksi toisen puolen Bertiä, ja siirryin toiselle puolelle kaulan ali. Tein saman käsittelyn sillekin puolelle.
Sitten siirryin taas kaulan ali toiselle puolelle. ''Sivelin'' hellästi ponin päätä ja varoin silmiä. Otin myös korvantaustat. Bert lerpatti alahuultaan uneliaasti kun rapsutin sitä harjauksen jälkeen otsatukan juuresta. Naurahdin, ja palasin harjapakille ja tiputin pehmeän harjan sinne. Otin tilalle pitkäharjaksisen pölyharjan. Suihkin sillä viimeisetkin pölyt joka puolelta, ja otin myös kyseisellä harjalla jalat.
Palasin jälleen harjakorille, jätin sinne pölyharjan ja otin kaviokoukun. Bert nosti päänsä ylös, katsoen kaviokoukkua. Katsoin kulmat koholla Bertiä. Mikä sitä riivasi? Liu'utin kättäni Bertin jalkaa pitkin. Se laski päätään ja nosti samalla jalkaansa. Hymyilin, sillä kaviossa ei ollut mitään. Siirryin kaulan alitse toiseen etujalkaan. Liu'utin kättäni siinäkin, ja Bert nosti senkin kiltisti. Sielläkään ei ollut mitään. Siirryin takajalkaan. Nostin senkin. Siellä oli pari mustaa mönttiä, mutta kaiversin ne pois. Siirryin jälleen toiseenkin etujalkaan, ei mitään sielläkään. Taputin Bertiä.
- Hyvä, hyvin meni, hymähdin virnistäen.
- Kiitos, sanoin. Selvittelin harjan ja hännän sormin, ja lopuksi harjasinkin ne. Kiitin vielä Bertiä hienosta käytöksestä. Suljin karsinan oven, ja vein harjapakin pois. Palasin karsinalle, irrotin orin vetosolmusta ja käpyttelin sen kanssa tallikäytävää pitkin ulos. Vein sen tarhaan. Palasin talliin, otin talikon ja kottikärryt. Menin Bertin karsinalle, ja työ pystyi alkamaan. Talikoin kakkakikkareet kottikärryihin. Sitten talikoin likaiset purutkin kottikärryihin. Nyökkäsin, menin lantalalle ja kippasin lannat ja likaiset purut sinne. Pyyhin otsaani.
- Huh huh, olipas työ, sanoin vilkaisten inhotessani lantalaa. Vein kottikärryt ja talikon takaisin oikeille paikoilleen. Menin satulahuoneeseen, otin Bertin likaiset suojat sieltä, ja menin pesupaikalle. Lirutin letkusta lämpöistä vettä. Aloin jynssätä pesuharjalla takasiin menevää suojaa. Kun olin sitä aikani jynssännyt, vein sen kuivumaan. Sitten otin toisen takassuojan. Jynssäsin sitäkin aikani, ja vein kuivumaan. Sitten jynssäsin etusiin tulevaa suojaa. Vein senkin kuivumaan, aikani jynssättyä. Ja toisellekin etussuojalle tein saman, kunnes sammutin letkun. Siirsin pesuharjan koriin.
Loikin yläkertaan, heittäydyin nahkasohvalle ja kaivoin reppuani. Otin siellä termarissa olevaa kaakaota ja lirautin sitä mukiin. Otin myös eväsvoileivän. Mutustin leipää ja maistelin tulikuumaa kaakaota. Katselin tallituvan raikkaita ponitauluja ja kauniita ruusukkeita seinillä. Panin silmäni kiinni, ja haaveilin:
Olen Bertin kanssa suorittanut jotenkin koulusarjan kilpailuissa. Tuomarin kajahtava ääni kertoo: - Ja voittaja on norjanvuonohevosori RD Sigebertus, ratsastajallaan Lilly-Marie Bergström (ihan hatusta vedetty sukunimi ;D)! Samassa kuului yleisön taputuksia, ja bongasin yleisöstä Nellin, jonka osoitti ranteessaan olevaa rannekelloa. Seuraavaksi hän repi minut Bertin selästä alas. Samassa heräsin haaveistani, kun nahkasohva nitisee.
- Hei jaa vaa. Mistäs sää haaveilet, wear tiedusteli ystävällisesti.
- En minä.. Tai Bertistä ja minusta koulukilpailuissa, kerron nolona.
- Mitens meni, toinen tyttö naurahtaa.
- No, me voitettiin, sanoin ivallisesti naurahtaen. wear hykerteli itsekseen ja nappasi pullan Nellin pussukasta. Katsahdin kelloa.
- Mutta minun on nyt mentävä kotiin, hei, sanoin pakatessani evääni reppuun ja kiirehtiessäni ulos. Kävin tapaamassa vielä Bertiä.
- Huomenna taas, vilkutin sille iloisesti. Myhäilin itsekseni, mutta hyvä onneni loppui pian autoilijalle keskisormen näyttöön, sillä tämä oli roiskaissut tien loskat päälleni.
|
|
|
Post by Johanna on Feb 26, 2008 16:23:31 GMT 2
26.02.2008 Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä Peppuseni <3
Löysin Bertin ämpärin nopeasti, ja kävelin oripojan karsinalle. Nappasin ovessa olevasta koukusta roikkuvan riimun, työnsin varovasti karsinan liukuoven auki ja pujahdin sisään. Bert antoi kiltisti kiinni, ja seisoi tottelevaisesti paikallaan kun kiinnitin sen riimunnarulla yhteen karsinan kalteriin. Taputin sitä kiitokseksi lavalle.
- Ollaanpas sitä nyt mamman mussuja, virkoin ja kumarruin kaivelemaan harjaämpäriä. Löysin pohjalta hieman nuhjuisen, mutta käyttökelpoisen pölyharjan ja aloitin harjaamisen kaulasta. Hmm, täytyy varmaan ostaa Bertille uudet harjat, näillä ei oikeastaan tee enään mitään, ajattelin itsekseni, kun olin harjannut Bertin kokonaan läpi molemmin puolin. Pudotin pölärin takaisin ämpäriin ja nappasin kaviokoukun.
- Hyvä poika, kehaisin Bertin nostaessa jalkansa reippaasti, ja putsasin kaviot. Otin sitten pääharjan, harjasin Bertin turvan ja selvitin vielä harjan ja hännän harjakammalla. Lopulta muiskautin suuren pusun sen otsalle.
- Nyt mamman poika on toooosi nätti että hurmaa kaikki, söpöläinen! huokaisin hiljaa. Hurmaa kaikki.. Bertille oli sovittu lähimaille kaksi astutusta, toinen Epun hoitajan Kukan Chili-tammalla ja toinen muikkusen tammalla. Bertin isänpuoleinen suku on kokonaan muikkusen kasvattama, ja olen hyvissä väleissä muikkusen kanssa, joten olin innoissani hänen pyytäessäni varsaa. Muiskautin taas pusun halutun oriin otsalle.
- Ei mua haittaa kun sä käyt välillä vieraissa, mähän siitä rahaa saan, naureskelin viedessäni harjaämpäriä pois. Anne tulikin kulman takaa ja rysähdin lattialle. Keräsin harjat pikapikaa ja hekottelin itsekseni.
- Mitä sä täällä jutustelet? Onko sulla joku poika mukana? Anne kurotteli katsettaan ylitseni käytävälle.
- No juu, tyydyin hymähtämään pitäen pokkani.
- Jaa kuka? tallin toinen omistajar silmäili käytävää, kunnes saattoi nähdä huijaamiseni silmistäni. Pienen saarnan jälkeen selitin kaiken Bertin astutuksista ja sen sellaisista. Anne hykerteli kokevansa vieläkin vauvakuumetta Cassun syntymänkin jälkeen. Kohautin olkapäitäni jättäessäni Annen hykertelemään yksikseen.
Avasin riimunnarun solmun, työnsin karsinan ovea auki ja talutin Bertin tallikäytävälle ja ulos. Ulkona oli ihana, keväinen ilma. Talitintti lauloi pihapuussa raikuvasti, ja läheisestä rännistä tippui kuin vesiputouksesta vettä. Tallipiha oli ihan sulana. Tallin takaa, kentältä, kuului hoitajien ääniä. Vilkaisin uteliaisuudesta, ja näin Chaon ja Kukan kiertävän kenttää Epun selässä. Kukka istui lautasilla ja Chao selässä. Seuraavaksi Kukka lensikin alas Epun kyllästyessä hommaan pienellä pukkisarjalla.
- No niin, lähdetään, totesin ja lähdin kävelemään tietä pitkin pois pihasta. Ohitimme muutaman tarhan, ja niissä olevat hevoset hörisivät Bertille. Bert katseli niitä korvat hörössä ja vastasi välillä hirnahdukseen. Tammojen tarhan kohdalla ori muutti käyntinsä tahdikkaaksi ja jäi esittelemään itseään. Riuhtaisin tylsistyneenä narusta, jolloin ori kirmasi perääni; "OI MAMMA ODOTA!!"
Saavuimme tielle ja kävelimme hetken sitä pitkin. Autoja ei onneksi tullut vastaan, joten Bert pysyi rauhallisena. Tai siis onhan se nyt muutenkin viilipytty. Hetken kuluttua oikealta lähti leveä polku kuusimetsään, jonne käännyin Bertin kanssa. Se hyppäsi ketterästi kuin kissa ojan yli, mutta pysyi kiltisti vierelläni.
Metsässä oli hiljaista. Kuului vain kevyt tömähtely, kun hiirakko asteli eteenpäin. Välillä se pärskähteli ja heitteli päätään. Taisi sekin aavistaa, että kevät ja kesä olivat tulossa vinhaa vauhtia.
- Hmm, kokeillaanpas ravia, totesin sitten. Maiskutin Bertille jä lähdin hölkkäämään. Jouduin hieman maanittelemaan Bertiä, mutta pian se seurasi minua rauhallisessa ravissa. Ravasimme ainakin kilometrin, sitten oli pakko pysähtyä kun alkoi hengästyttämään. Nojasin käsilläni polviin ja huohotin. Kuntoni oli näemmä huonontunut sitten viime kesän, silloin olin juossut pitkiä matkoja ja pysynyt hevosen vauhdissakin suht' kauan.
Paljaiden puiden välistä alkoi näkyä kaistale peilinkirkasta jäänpintaa. Pysähdyimme polun ja rannan erottamalle töyräälle ja katselin maisemia. Bertille ne varmaan olivat tutut, mutta eivät minulle. Ranta oli pitkä, oikealla sitä rajoittivat suuret siirtolohkareet ja vasemmalla kaislikko. Rannassa oli laituri, jonka kyljessä kökötti moottorivene. Olikohan Anne ostanut itselleen tuollaisen? kummastelin hetken, kunnes näin mielessäni veneellä pöristelevän Annen ja remahdin nauruun.
Rannasta järvi oli sula, mutta ulapalla se oli kymmenen sentin jäässä. Aurinko paistoi kirkkaasti saaden jään kimaltamaan ehkä liiankin säihkyvästi. Kaukana järven - tai pikemminkin lahden - toisella puolella oli pieni niemeke, jonka lähistöllä yksinäinen pilkkijä kökötti jakkarallaan ja tuijotti avantoon. Niemekkeellä kökötti punainen mummonmökki, jonka savupiipusta nousi haituvainen savujuova. Vettä jatkui silminkantamattomiin - vau.
Bert nyki riimunnarua, että pääsisi läheisen puun juurelle vielä ruskeahkoa kevätruohoa maistelemaan. Annoin sen mennä ja ihastelin maisemia. Vaikea ajatella, että nyt oli jo helmikuu! Helmikuu, ja näin keväinen ilma..
Olimme siinä noin viisitoista minuuttia, sitten käännyin Bertin kanssa takaisin tallille. Ravailimme tasaisin väliajoin, sen mukaan kun itse jaksoin. Pian päärakennuksen tuttu pääty pilkisti esiin polunmutkasta. Tallipihalla törmäsin siihen samaiseen tyttöön, jonka kanssa olin jutellut aikaisemmin. Niin, Siruun, muistelin. Hänellä oli narun päässä siro suomenhevonen, jolle Bert hörisi tuttavallisesti. Siri naurahti ja talutti ruunansa lähemmäs.
- Ne muistavat vielä, hän hymyili ja huomasi sitten ilmeeni.
- Niin, tämä Risto tässä on Bertin hyvä kaveri, Siru jatkoi. Ai niin, olin unohtanut aivan kokonaan, että Bertillä oli uusi karsinanaapuri! Syötin Ristolle muutaman taskuun jääneen porkkanan Sirun rapsutellessa Bertiä.
-Ihastuttava poika, kehuin Ristoa, kun se kallisti nautinnollisesti päätään rapsuttaessani sitä korvan takaa.
-Niin, minun oma nallekarhuni, Siru hymähti ja lisäsi vielä, että Annenhan sen kuitenkin oli hieman punastuen. Sanoin heipat ja talutin Bertin talliin.
-Mutta hei, minähän voisin viedä sinut suoraan tarhaan, vai mitä? kysäisin pikaisesta hiirakolta, joka oli raivostunut pysähdyksestä. Pysäytin orin nimittäin juuri sen karsinan ovella. Bert heitti hieman päätään kuin nyökkäykseksi. Talutin Bertin hetkiseksi karsinaansa, sillä minun piti pukea sille loimi päälle. Anne oli viikonloppuna saarnannut, että hevosille piti pukea loimi aina päälle, kun se talvella vietiin ulos.
Kun Bert oli saannut ylleen vaaleanpunaisen talviloimensa, vein sen omaan tarhaansa. Päästin Bertin vapaaksi ja se lähti oitis kävelemään tarhan toiseen päähän. Suljin portin huolellisesti perässäni ja kipitin takaisin tallille. Ajattelin ensiksi siivota orin karsinan. Tartuin talikkoon ja kottikärryihin, ja kuskasin ne Bertin karsinalle. Työnsin oven auki ja aloin lapata likaisia kuivikkeita kottikärryyn.
Kun viimeinenkin lasti märkiä kuivikkeita oli viety, pyyhdin hien otsaltani ja asetin kärryt samaiselle paikalle nojalleen, mistä olin ne ottanutkin. Kävin levittelemässä Bertin karsinaan aivan puhtaita kuivikkeita ja täytin samalla heinäverkonkin. Puhdistin myös juoma-automaatin, sekä kuurasin ruokakupin läpikotaisin. Noin, nyt Bertillä olisi mukavat oltavat, ajattelin katsoessani työni tulosta. Lakaisin vielä minulta tippuneet heinät Kikin karsinaan ja laitoin talliradion soimaan.
Ulkoa kuului innokasta puhetta, ja pian sisällä oli viisi alkeistuntilaista hevosineen. Katsoin kysyvänä Annea, joka pyysi minua auttamaan ponien riisumisessa - alkeislaiset kun eivät vielä sitä osanneet.
- Auta sinä vaikka tuota Sampoa, joka taluttaa Pellaa tuolla, Anne sanoi osoittaen tallipihalle Pellan ohjista epävarman näköisenä pitävää poikaa. Naurahdin ja vastasin myöntävästi.
- Haluatko viedä satulan paikalleen? kysyin Sampoalta, kun olin nostanut satulan pois Pellan lyhyestä selästä. Poika nyökkäsi ja häipyi satulahuoneen suunnalle samalla, kun otin tammalta suitset ja otin sen kiinni. Annoin Sampolle luvan harjata sitä. Tamman hoitaja tulikin pian paikalle ja jätin Sampon ja ponin hänen huostaansa.
Satuin vilkaisemaan kelloa ja yllätyin. Se oli jo puoli kuusi. Vatsa kurni, joten kävin kipaisesti satulahuoneessa syömässä evääni ja lähdin sitten hakemaan Bertiä sisälle. Oripoika oli jo portilla odottelemassa mammaa ja hörisi tuttavallisesti, kun otin sen kiinni.
- Voi kun sä voisit pitää näitä mamma on paras-päiviä enemmänkin, sanoin lempeästi sen kiehnätessä kainalossani. Kun Bert oli karsinassa tyytyväisenä heiniä mutustelemassa, tipautin sen ruokakuppiin vielä muutaman (kymmenen) porkkanan, taputin sitä kiitokseksi päivästä ja lähdin ulos isää odottelemaan. Pian tuttu bemari ilmestyikin pihaan, ja lähdin kotiin väsyneenä. Olinhan riekkunnut tallilla jo pari tuntia.
|
|
|
Post by Karoliina on Feb 27, 2008 17:06:25 GMT 2
27.02.08 Jälleen näkemistä.
Siitä oli kovin pitkä aika, kun viimeksi olin nähnyt Bertin. Istuin äitini auton etupenkillä, tirkistellen ikkunasta, koska olisimme perillä. Kyselin jatkuvasti, kauanko viellä menee. Vihdoin ja viimein äitini kaartoi Seppeleen pihaan. Rynnistin ulos autosta, enkä edes jäännyt katsomaan kun äitini häippäsi pihasta. Melkein juoksin tallin ovelle. Riuhtaisin oven turhankin kovaa, ja astuin hymyillen talliin. Hengitin hevosen, heinän ja tallin hajua keuhkoihini. Lähdin nopein askelin kävelemään Bertin karsinan luokse. Ennen kuin pääsin hoitsuni karsinalle, pysäytti Lilly-Marie minut.
- Hei, Lilly-Marie sanoi, hymyillen iloisesti. - Hei, ja anteeksi, kun en ole ollut tallilla pitkään aikaan, sanoin pahoittelevasti. - Ei se mitään, pääasia on, että käyt viellä täällä, Lilly-Marie sanoi. - Bert on muuten ulkona, se on varmaan hiukan luminen, Lilly kerkesi sanoa, ennen kuin häipyi muiden tyttöjen mukaan.
Kipitin ulos, suoraan Bertin laitumelle. Olin lentää selälleni, huomatessani Bertin likaisen karvan. Menin portille, ja vihelsin pari kertaa. Bert nosti päänsä, höristi korviaan ja tapitti minua. Vihelsin uudelleen. Ori lähti liitävään raviin, ja jarrutti mallikaasti portilla. Se hörisi lempeästi. Rapsutin Bertiä.
- Sinun harjaamisesi menee ainakin viisi vuotta, naurahdin. Loksautin riimunnarun kiinni Bertin riimuun. Avasin portin, ja lähdin taluttamaan oria talliin. Matkalla huomasin toisen tytön.
- Hei, sanoin hiljaa. - Moi, sain vastaukseksi. - Olet varmaan Bertin hoitaja? En ole aikasemmin nähnyt sinua, tyttö sanoi iloisesti. - Juu. Olen muuten Karoliina, vastasin. - Olen Humun hoitaja Magnet. Tahtoisistkos lähteä meidän kanssa maastoon? Magnet kysyi. - Sopii, sanoin ennen kuin tyttö livahti ohitseni.
jatkuu.
|
|
|
Post by Pipsa on Feb 29, 2008 10:03:06 GMT 2
29.2.2008 perjantai Tulin tallille niin nopeasti kuin pystyin lumihangessa kävelemään. "Vau mikä talli" ajattelin. Sisällä tallissa rupesin etsimään Bertin karsinaa. Pian huomasinkin eräästä karsinasta hiirakon norjanvuonohevosen. Kävelin rauhallisin askelein karsinan luo ja katsoin karsinasta sisään. Sisällä karsinassa Bert jo odotteli aamuheiniään. Avasin karsinan oven ja sanoin "Oletpa sinä söpö" Bertille. Se kääntyi minuun päin ja rapsutin sen päätä. Rapsuttelin sitä hetken ennenkuin lähdin hakemaan heiniä. Palasin pian heinät mukanani ja laitoin ne maahan. Bert rupesi heti mussuttelemaan heiniään. Päätin antaa Bertin syödä rauhassa ja lähdin etsimään sen harjoja. Pian palasin harjat mukanani Bertin luo. Jätin harjat käytävälle sillä aikaa kun laitoin Bertille riimun. Talutin Bertin käytävälle ja sidoin sen sinne. Otin harjan käteeni ja aloitin harjaamaan sen selkää. Bert seisoi kiltisti paikoillaan joten harjaaminen ei tuottanut vaikeuksia. "Hmm. Veisinköhän sinut ensin tarhaan ja sen jälkeen ratsastaisin?" Sanoin Bertille. Päätin ratsastaa ensiksi.Lähdin hakemaan Bertin satulaa,suitsia sekä suojia. Ensimmäiseksi laitoin satulan. Bert ei pullistellut joten sain kiristettyä satulavyön helposti. Sen jälkeen laitoin suitset. Tarjosin kuolaimia sille mutta se ei ottanut niitä itse joten, laitoin peukalon sen hampaitten taakse ja työnsin kuolaimet suuhun. Sen jälkeen laitoin leuka- ja turpahihnan kiinni. Sitten rupesin laittamaan suojia. Se rupesi nostelemaan kavioitaan minkä ehti. "Bert olehan nyt kunnolla" komensin sitä. Jonkun ajan kuluttua sain sille silti suojat laitettua. Irrotin sen riimun ja talutin sen maneesiin. Talutin Bertin kaartoon. Pyyhin nopeasti lumet takistani ja vedin jalustimet alas. Sen jälkeen kiristin satulavyötä. Tarkistin vielä että kypäräni oli tarpeeksi tiukalla ja nousin selkään. Pidensin jalustimia hieman ennenkuin annoin Bertille pohkeita. Ohjasin Bertin kaviouralle ja annoin sen mennä löysin ohjin. Hetken kuluttua annoin Bertille pohkeita ja se lähti raviin. Känsin sen vastakkaiselle uralle. Lämmittelin Bertiä tekemällä voltteja, täyskaartoja ja muita helppoja liikkeitä. Vähän ajankuluttua Bert alkoi taipua parammin. Laukkassa voltti tuntui kuitenkin vielä vähän nahkealta. Hiljensin Bertin vauhtia raviin. Ravasin jonkun aikaa ennenkuin otin uudestaan laukan. Tällä kertaa Bert meni laukkavoltin hyvin. Laukkasin vielä hetken jonka jälkeen hiljensin Bertin käyntiin. Jäähdyttelin vielä jonkun aikaa ennenkuin käänsin Bertin kaartoon. Taputin Bertiä kaulalle ja sen jälkeen laskeuduin selästä. Vedin jalustimet ylös ja löysäsin vähän satulavyötä ennenkuin talutin sen talliin. Sidoin Bertin käytävälle ja rupesin ottamaan siltä satulaa pois. Vein satulan paikoilleensa. Sitten avasin suitsista turpa- ja leukahihnan ja otin ne pois Bertin päästä. Pesin kuolaimet ja sen jälkeen vein ne paikoilleensa. Palasin Bertin luo ja rupesin harjaamaan. Harjauksen jälkeen puhdistin vielä kaviot, mikä sujui helposti. Sen jälkeen talutin Bertin karsinaan. Taas lähdin hakemaan sen heiniä. Heinät annettuani Bert rupesi heti mussuttamaan niitä. Itse menin syömään eväitäni. Eväät syötyäni menin takaisin Bertin luo. Näin sen omistajan Lilly-Marien sen luona."Hei. Olet varmaan Bertin uusi hoitaja?"Hän sanoi ystävällisesti. "Joo olen."Vastasin. Juttelimme hetken Bertin hoidosta. Kuitenkin juttelumme keskeytti Bertin närkästynyt hirnahdus. "Ei me sua olla unohdettu söpöliini" Naurahdin sille. Olin juuri viemässä Berttiä ulos kunnes Lilly-Marie muistutti laittamaan loimea. "Ainii.. Joo hyvä kun muistutit"Vastasin nolona. Talutin Bertin talliin jossa laitoin sille loimen. Sen jälkeen talutin sen tarhaan. Bert lähti heti ravaamaan tarhassa. Pian se palasi kuitenkin aidan luo. Silittelin sitä kunnes se päätti lähteä juoksentelemaan. Lähdin talliin sillä en ollut vielä siivonnut karsinaa. Mätin pois huonot aluset ja lantakasat. Pian olinkin jo kärräämässä niitä lantalaan. Toin vielä uudet aluset karsinaan. Sen jälkeen lähdin oleskelutilaan lukemaan mukaan ottamaani hevoslehteä. Kun olin lukenut lehden kokonaan niin lähdin hakemaan Bertiä sisälle. Ulkona satoi lunta kovaa vauhtia. Bert odottelikin jo tarhan ovella. Avasin oven ja otin Bertin nopeasti kiinni. Talutin sen karsinaan. Siellä otin loimen pois, ja menin ulos ravisuttamaan siitä lumet pois. Puhdistin vielä Bertistä lumet ennen kotiin lähtöä.
|
|
|
Post by Pipsa on Mar 1, 2008 10:40:16 GMT 2
1.3.2008 lauantai
Kun tulin tallille niin oli todella kaunis keli. Ensimmäisenä lähdin heti Bertin luo. "Moi söpöliini" tervehdin sitä. Avasin karsinan oven ja kävelin Bertin luo ja rapsutin sitä. Annoin sen tutkia itseäni vielä paremmin. Se nuuski minua. Lähdin hakemaan Bertin heinät ja pian palasinkin iso heinäkasa mukanani. Bert ryntäsi heti heiniensä kimppuun. "Hei älähän syö itseäsi ähkyyn" naurahdin hiirakolle orille. Lähdin hakemaan Bertin riimua ja riimunnarua. Vähän ajan kuluttua palasin Bertin luo ja laitoin sille riimun johon naksautin riimunnarun kiinni. Bert seurasi minua kiltisti tarhalle. Bertin tarhaan vietyäni lähdin takaisin sisälle talliin.
Päätin puhdistaa sen karsinan. Hain kottikärryt sekä talikon karsinan siivousta varten. Rupesin siivoamaan karsinaa. Ensimmäiseksi mätin lannat sekä likaiset aluset kottikärryihin. Sen jälkeen vein kottikärryt lantalaan ja hain uusia alusia jotka levitin tasaisesti. Kävin katsomassa missä kunnossa Bertin satula ja suitset olivat. Koska ne olivat puhtaat päätin olla puhdistamatta niitä. Menin käymään Bertin luokse tarhaan. Avasin Bertin tarhan portin ja astuin sisälle sinne. "Heissan poju. Tulisitko jo sisälle?"puhelin Bertille. Laitoin riimunarun päitsiin kiinni.
Talutin Bertin omaan karsinaansa. Irrotin riimunnarun päitsistä ja lähdin hakemaan Bertin päiväheiniä. "Hyvää ruokahalua Peetu"Sanoin sille kun palasin heinät mukanani. Bert rupesi rouskuttelemaan heiniään. Itse menin oleskelutilaan syömään eväitäni. Syötyäni kävin hakemassa harjat ja sen jälkeen palasin Bertin luo. Laitoin Bertille riimun ja sidoin sen käytävälle. Rupesin harjaamaan sitä pitkin vedoin. "Ootahan vielä rauhassa jalkoja ei oo vielä harjattu"rauhoittelin Bertiä joka olisi halunnut jo ulos. Kun olin saanut Bertin harjattua niin lähdin hakemaan sen varusteita. Laskin satulan Bertin selkään ja kiristin satulavyön. Sen jälkeen laitoin suitset ja niistä kaikki remmit kiinni. Laitoin vielä martingaalin ja suojat ennenkuin talutin Bertin maneesiin. Koputin maneesin oveen mutta kun ääniä ei kuulunut niin avasin oven ja talutin Bertin sinne. Vedin jalustimet pitkiksi ja nousin selkään.
Annoin pohkeita ja Bert lähti käynnissä kaviouralle pitkin ohjin. Jonkun ajankuluttua lyhensin ohjia ja annoin lisää pohkeita jolloin Bert lähti raviin. Lämmittelin Bertin kanssa tekemällä voltteja.Jonkun ajan kuluttua hiljensin käyntiin. "Lilly, voisitko pystyttää esteitä?"Kysyin Lilly-Marielta. "Joo, voinhan mä"hän vastasi. Pian otin Bertillä laukan ja ohjasin ensimmäistä estettä kohti joka oli punavalkoinen ristikko. Bert lähestyi estettä varmasti ja hyppäsi esteen ilmavasti. Toinen este oli pystyeste joka oli noin 90cm korkea. Bert hyppäsi senkin todella hienosti. Myös loput esteet menivät hyvin. "Hieno poika"Kehuin viimeisen esteen jälkeen. Hiljensin Bertin käyntiin. Jäähdyttelin vielä ennenkuin laskeuduin selästä. Juuri silloin joku tuli maneesiin. Ihan kuin hän olisi lukenut ajatukseni hän sanoi "Ei tarttee viiä noita esteitä tuosta, mä voin raivata ne kun oon hypänny". Kiitin häntä ja lähdin Bertin kanssa talliin.
Tallissa sidoin Bertin käytävälle. Riisuin siltä suitset ja satulan sekä suojat ja vein ne satulahuoneeseen. Sen jälkeen aloin harjaamaan Bertiä. Harjattuani Bertin vein sen karsinaan. Lähdin katselemaan vähän paikkoja. Menin syömään oleskelutilaan jättämäni omenaa. Omenan syötyäni lähdin takaisin Bertin luo."Sun ruokas tais olla 2l kauraa ja 100g vitamiinikivennäistä"muistelin. Näin Lillyn kävelevän Bertin karsinan ohitse."Oliks Bertin ruoka 2l kauraa ja 100g sitä vitamiinjuttuuu?"Kysyin. "Juu oli."Lilly vastasi. Lähdin hakemaan Bertin sapuskat. Pian jo palasin sen karsinalle ruuat mukanani. Ne annnettuani Bert alkoi mussuttelemaan niitä.
Sen syötyä otin se vielä käytävälle harjattavaksi sillä sen maha oli likainen. "Hei! Mitä sä oikein teet?"ihmettelin sen kaapatessa harjan suuhunsa. Peetu katsoi minua hölmistyneenä. Otin harjan sen suusta ja laitoin takaisin harjapakkiin. Harjattuani siirsin Bertin takaisin omaan karsinaan. Sanoin sille vielä hyvät yöt ja lähdin hipsimään kotia kohti.
|
|
|
Post by Pipsa on Mar 3, 2008 13:41:11 GMT 2
3.3.2008 Tulin tallille suoraan koulusta 14.30. Kiirehdin tallille pikavauhtia sillä minulla oli jo ikävä Bertiä, enhän ollut nähnyt sitä päivään. Päiväkin oli tuntunut todella pitkältä ajalta. "Hei Peetu söpöliini" tervehdin hoitohevostani. Bert tuli heti vaatimaan rapsutuksia. Rapsuteltuani sitä jonkun aikaa päätin lähteä hakemaan sen harjoja.
Jätin harjat käytävälle ja otin Bertin käytävälle. Bert oli melko vauhdikkaalla päällä ja kolisutteli ketjua. "Hei poju! Otahan iisisti." Rauhoittelin Peetua. Harjasin Bertin melko sujakasti mutta tarkasti. Noudin satulahuoneesta Peetun satulan ja suitset, jotka laitoin sille päälle. Talutin Bertin maneesin. Maneesissa tarkistin että kypärä oli kiinni. Sitten nousin selkään.
Aloitin lämmittelemällä tekemällä käynnissä voltteja. Sen jälkeen annoin Bertille pohkeita ja se lähti raviin. Ensiksi menin kevyttäravia ja sen jälkeen harjoitusravia. Molemmat menivät hyvin. Sitten tein kokorataleikkaa ravissa. Sen jälkeen annoin Bertille laukka-avut ja se lähti melko tasaiseen laukkaan. Bert totteli todella hyvin ja kuuliaisesti. Hiljensin Bertin vauhdin käyntiin ja taputin sitä kaulalle. "Hyvä poika" Kehuin sitä. Jäähdyttelin vielä ennenkuin ohjasin sen kaartoon. Taputin Bertiä vielä kaulalle ennenkuin laskeuduin selästä. Selästä noustuani vedin jalustimet ylös ja löysäsin satulavyötä. Sen jälkeen talutin sen talliin.
Tallissa sidoin Bertin käytävälle. Ensimmäiseksi avasin satulavyön ja otin satulan pois Bertin selästä. Sen jälkeen otin suitset pois ja vein varusteet satulahuoneeseen. Sitten aloin harjaamaan Bertiä joka selvästi nautti siitä. Harjasin Bertiä pitkään ja lopulta olin todella tyytyväinen lopputulokseen. Harjattuani Bertin vein sen karsinaan.
"Päästäspä pian maastoon" puhelin sille. Se hirnahti minulle ja nyökäytti päätään kuin sanoakseen että oli samaa mieltä. "Voi kun sä olet söpö" lepertelin sille."Ainiin, pitääkin käyä hakemassa sun heinät"muistin. Avasin karsinan oven ja lähdin hakemaan heiniä. Pian palasinkin heinät mukanani. Bert rupesi heti syömään heiniään. Itse lähdin sillä aikaa oleskeluhuoneeseen syömään eväitäni. Syötyäni eväät lähdin takaisin talliin. Karsinaan mennessäni otin mukaan Bertin punaisen fleeceloimen, koska ulkona oli todella kylmä. Karsinassa laitoin sen Bertille loimen ja riimun. Riimuun kiinnitin riimunnarun ja talutin Bertin ulos tallista. Talutin sen tarhan portille, ja avattuani portin vein Bertin sisälle tarhaan. Ennenkuin menin talliin tarkastin vielä että portti oli kunnolla kiinni. Sen jälkeen menin sisälle talliin.
Kävin vielä hakemassa kottikärryt ja talikon ennenkuin hyökkäsin siivous urakan kimppuun. Ensimmäiseksi mätin pois lannat ja huonot kuivikkeet. Sen jälkeen vein ne lantalaan. Sitten otin uusia kuivikkeita, jotka levitin tasaisesti. Sen jälkeen pesin vielä kalterit. Lopputulos oli todella siisti. Sen jälkeen kävin hakemassa Bertin sisälle. "Moi Peetu"tervehdin sitä kun se tuli portin luo. Avasin tarhan oven ja otin Bertin kiinni, sen jälkeen talutin Bertin karsinaan.Karsinassa otin siltä loimen pois.
Sitten lähdin hakemaan Bertin iltaruokaa. Pian palasin Bertin luo. Bert rupesi heti mussuttelemaan ruokaansa. Syötyään Bert tuli karsinan oven luo. Silitteltyäni sitä jonkun aikaa minun puhelin soi. Se oli äitini joka kertoi tulevansa pian hakemaan minut. Pian äiti jo saapuikin ja sanoin Bertille hyvää yötä. Sitten minun pitikin jo lähteä.
|
|
|
Post by Pipsa on Mar 4, 2008 16:50:57 GMT 2
Maastoilun Hurmaa 4.3.08 Tulin tallille vasta 15.17. Suuntasin heti Bertin luo. "Moi Peetu" tervehdin sitä. Kävin hakemassa sen riimun sekä harjat ja palasin Bertin luo. Avasin karsinan oven ja laitoin riimun Bertille. Sen jälkeen talutin sen käytävälle ja sidoin sinne. Sitten rupesin harjaamaan. Harjauksen jälkeen menin hakemaan Bertin satulaa ja suitsia satulahuoneesta.
Pian palasin ne mukanani. Ensimmäiseksi nostin satulan Bertin selkään, ja kiinnitin siitä vyön. Sen jälkeen tarjosin kuolaimia Bertille, joka tällä kertaa suostui ottamaan ne. Sitten laitoin niskahihnan korvien yli ja kiinnitin vielä remmit. Sen jälkeen laitoin vielä suojat ja martingaalin ennenkuin talutin Bertin ulos tallista. Siellä vedin jalustimet alas ja tarkistin vielä satulavyön sekä kypärän. Sen jälkeen nousin selkään ja ohjasin Bertin maastoa kohti.
Maastossa kuului vain lintujen viserrystä. Aurinko paistoi... Päivä oli mitä parhain maastoiluun. Alussa menimme käyntiä ja kun Seppele oli kadonnut näkyvistä niin annoin Bertille pohkeita, jolloin tämä nosti ravin. Luonto oli aivan hiljaa, vain lumen narskumista sekä Bert ja minä. Oli kaikin puolin todella kaunis keli ja Bert selvästi nautti saadessaan olla ulkona. Hiljensin Bertin vauhdin reippaaseen käyntiin. Pian edessä häämöttikin melko pitkä laukkasuora ja kannustin Bertin laukkaan. Bertin laukka oli melko tasaista mutta nopeaa. Bert ja minä nautimme molemmat laukan hurmasta. Bert laukkasi tasaisesti ja se harja kutitteli naamaani tuulen kanssa kilpaa...
Jonkun ajan päästä hiljensin Bertin kuitenkin käyntiin. Kun olimme käynnänneet noin. 10 minuuttia niin pääsimme isommalle tielle. Koska Bert ei näyttänyt yhtään väsyneeltä niin päätin ottaa Bertin kanssa ravin. Bert lähti heti vauhdikkaaseen raviin ja pian ohitimme pari taloa, jotka näyttivät autioilta. Annoin Bertille taas lisää pohkeita ja se lähti nopeaanpaan raviin ja pian ohitimme pellon. Jonkun ajan kuluttua otin laukan ja ohjasin Bertin kohti maastoestettä. Bert hyppäsi sen upeasti. Myös muut esteet menivät upeasti. Esteitten jälkeen hiljensin Bertin vauhdin käyntiin. Kun vihdoin palasimme Seppeleen pihaan kuuloisti kelmeää valoaan ja lumihanget kiilsivät kauniisti sen valossa.
Taputin Bertiä vielä kaulalle ennenkuin laskeuduin selästä ja talutin Bertin talliin. Tallissa riisuin varusteet ja vein ne paikoilleen. Vein Bertin laitumelle, sillä aikaa itse siivosin sen pilttuuta.Siivottuani menin ulos hakemaan sitä sisään. Se oli todella upean näköinen: Se seisoi kuunvarjossa kauniinnäköisenä. Sen jälkeen harjasin Bertiä pitkän pitkän aikaa, ja lopulta Bert oikein kiilsi ja näytti todella upealta. En voinut olla ihailematta työni tulosta. Kylmetin myös jalkoja ja venyttelin ne. Noin tunnin kuluttua annoin Bertille vielä iltaruuat ja sanoin hyvät yöt ennenkuin lähdin talsimaan kotia kohti.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 5, 2008 15:34:09 GMT 2
5.3.2008 - keskiviikko - NELLITÄTI !!
Kirpeä pakkanen sai posket, leuan ja sormet tunnottomiksi. Minulla ei ollut takkia, pärjäsinhän minä hupparillakin. Onneksi minulla oli tallilla takki, tosin se ei olisi kovin lämmin kymmenen asteen pakkasella. Sain hoitaa tänään Bertin. Sen pikkuruisen vuonohevosoriin. Mahtaisikohan se olla erilainen kuin Frida? Lillylla oli nimittäin tänään menoa, hän ei ehtinyt.
Ensitöikseni hain takin. Yllätyksekseni löysin vaaleanvihreän Horzen takin, jossa oli fleecevuori sisällä. Ai että se olikin lämmin! Tosin minulla ei ollut pipoa. Hain Bertin harjatkin samalla, ja menin heti katsomaan mitä pojulle kuului. - Terppa, Nellitäti tuli, annoin Bertin haistella hetken aikaa uusia tuoksuja. (:DD) Frida hörähteli minulle toisesta karsinasta ja kummasteli miksi menin Bertin luokse. Bert katseli hetken aikaa uutta ilmestystä aivan hölmistyneenä mutta jätti minut sitten rauhaan hetken kuluttua. Tein pikaharjauksen, mutta kunnollisen. Bertti ei ollut kovin likainen, vaikka se olikin ollut ilman loimea. Kavioiden puhdistuksessakaan ei näyttänyt olevan ongelmia.
- Missäköhän ne Betin suojat mahtaa olla..? Voi elämä sentään.., manailin etsiessäni suojia. Eivätkä suojatkaan olleet kovin kaukana, voisin tarkastella toisinaan ympäristöä hieman tarkemmin.
Ensimmäisenä laitoin Bertille suojat. Sitten satulan ja sitten suitset ja martingaalit. Kesti toki hieman tajuta taasen, miten pistän martingaalit, vaikka toki Fridallakin oli joskus martingaalit ollut. Kun Bert oli valmis, pistin itseni kuntoon. Otin vielä varmuuden vuoksi raipan, itse kun en tiennyt, minkälaista Bertillä oli ratsastaa. Oliko se reipas, laiska vaiko siltä väliltä? Sen näkisi kohta.
Talutin Bertin maneesiin. Rakensimme esteitä Bertin kanssa yhdessä, Bert siis kulki vierelläni kun kanniskelin tolppia ja puomeja. Toki varoin, etten sohaissut vahingossa Bertiä tolpilla taikka puomeilla. Pääty-ympyröitä varten laitoin puomit ympyröille (molempiin päihin) ja sitten muutaman ristikon ja pystynkin. Ristikot olivat houkuttelevan näköisiä, ai että kun rakastinkaan hypätä ristikoita! Toivottovasti Bert oli kanssani samaa mieltä. Pystyt taas olivat melko tylsiä mielestäni. Onneksi ne sentään olivat värikkäitä. Kiristin satulavyön ja laitoin jalustimet sopivan mittaisiksi. Nousin satulaan. Olihan selässä hieman erilaista kuin Fridan. Bert lähti tottelevaisena liikkeelle ja kävelimme hetken aikaa pitkin ohjin.
Jossain vaiheessa keräsin ohjat ja tein pysähdyksiä ja vaihdoin suuntaa takaosakäännöksillä. Aika mahtavalta vaikutti Bert. Bert sai monen monta taputusta. Käskin Bertin raviin. Bertillä oli hauska ravi. Siinä oli helppo keventää, ja Bert teki hienosti kaiken mitä käskinkin. Menin myös ravissa puomien yli pääty-ympyröillä. Hiljensin käyntiin ja vaihdoin suuntaa takaosakäännöksellä.
Nostin laukan. Bert teki noston hyvin, ja innostui vallan puomeista, mitä pääty-ympyröillä oli. Hidastin käyntiin ja kävelin hetkisen.
Nostin uudestaan laukan ja käänsin ristikolle. Bert hyppäsi loistavasti! Kokeilin toista pystyä muutamaan kertaan ja kehittelin sitten jonkinlaisen neljän esteen radan. Radallani Bert innostui innostumistaan, aivan kuten Fridakin. Tosin Bert ei pukitellut tai yrittänyt lennättää minua selästään. Eikö tälläinen meno kävisi tylsäksi ajan mittaan?
Menin rataa muutaman kerran ja aloin mennä loppuverkkaa. Bert ravasi upeasti, reippaamin kuin alussa. Kävelin pitkään ja kun tulin alas satulasta, korjasin tolpat ja puomit paikoilleen. Löysäsin vyötä ja nostin jalustimet.
Hoivasin Bertin ja pistin sen ulos loimensa kera. Putsailin Lillyn puolesta myös Bertin varusteita. Ne kiilsivät kuin uudet! Sen jälkeen pistin asumiskuntoon Bertin karsinan ja samalla myös Fridan, jonka vein tarhaan pikaharjauksen jälkeen.
|
|
|
Post by Pipsa on Mar 6, 2008 7:03:19 GMT 2
|
|
|
Post by Pipsa on Mar 7, 2008 21:19:11 GMT 2
7.3.2008 Tulin koulusta suoraan tallille. "Äääh" puhisin kävellessäni Seppeleeseen, sillä en ollut saanut kyytiä joten olin joutunut tarpomaan pitkän matkan lumihangessa. Kävelin kuitenkin melkoista vauhia tallin ovelle. Avasin oven ja kävelin sisään. Siellä suuntasin Bertin luo. "Moi poika!" tervehdin hiirakkoa oria joka hirnahti minulle. Avasin karsinan oven ja astuin sisälle sinne rapsuttelemaan Bertiä.
Hetken kuluttua laitoin sille loimen jonka jälkeen lähdin viemään sen ulos. "Saat olla jonkun aikaa pihalla" Kerroin sille. Päätin mennä puhdistamaan sen harjat sekä suojat. Ne harjattuani lähdin hakemaan Bertiä sisälle. Pian palasin Bertin kanssa takaisin sisälle. Sidoin Bertin käytävälle ja kävin hakemassa harjat.
Harjasin ensimmäisenä pölyharjalla sen mahaan kuivuneen lian. Puhdistin kaviot, jolloin Bert seisoi kiltisti paikoillaan. Puhdistettuani kaviot aloitin normaalin harjaamisen. Selvitin hännän, ja harjasta sen verran kun pystyin. Harjaamisen jälkeen tunnustelin jalat, jotka tuntuivat normaaleilta. Sitten menin satulahuoneeseen hakemaan satulaa ja suitsia.
"Omituista..eihän Bertillä ole rintaremmiä.. "ajattelin ääneen. No empä miettinyt sitä pitempään. Kuitenkin Bertin pilttuulla huomasin satulan takana tarran jossa ei todella lukenut Bert! Näin erään tytön ihmettelevän missä hänen hoitsunsa satula on. Nolona annoin satulan tytölle. Kun menin takaisin Bertin luo, tarkistin monta kertaa että satula oli Bertin. Pian toin satulan ja suitset sen luo.
"Ole nyt kiltti!"sanoin Bertille joka vastusti kuolaimen ottamista. Vihdoin sain kuolaimet sille. Pian suitset olivatkin jos sen päällä. Laitoin sa sitä satula vyön niin nopeasti kiinni että Bert ei ehtinyt tajuta sitä. "Hmm... Esteitä vai koulua?"pähkäilin. Pian päätin kuitenkin mennä esteitä. Talutin Peetun maaneesiin, jossa nousin selkään . Menin löysin ohjin käyntiä kaviouralla. Kohta jo nostin ravin ja pian sen jälkeen laukan.
Kentällä oli jo pari pientä estettä, noin 40-50cm korkeita. Peetu hyppäsi ne kevyesti. Kokeilin mennä maneesissa olevia esteitä myös ratana. Kun menimme lopussa ravia, ja juttelin samalla toisen ratsastajan kanssa, Peetu meni huomaamattani n.90cm esteen luokse, ja hyppäsi sen tyylikkäästi, ja minä meinasin lentää vähemmän tyylikkäästi kaulan yli maahan alastulossa.
Lähestyessäni toista estettä se tuntui menevän aika hyvin. Juuri ennen estettä luulin sen kieltäytyvän, mutta se hyppäsikin juuri vähän ennen estettä. Alas tulossa menetin tasapainoni, mutta onneksi en tippunut.
Menin lopussa vielä etuosa-ja takaosa käännöksiä ja muita koululiikkeitä, ja lopuksi menimme rauhallista käyntiä. Sitten talutin Bertin talliin, ja harjasin sen kunnolla, ja laitoin fleeceloimen.
Sitten jätin Bertin syömään heiniä ja kuivumaan. Menin satulahuoneeseen, ja puhdistin suojat, saippuoin ja rasvasin satulan ja suitset ja harjasin irtokarvat satulahuovasta.
Menin laittamaan Bertille riimun, ja talutin sen tarhaan. Sitten lähdin kävelemään kotiin.
|
|