|
Post by Maiss on Dec 25, 2010 23:06:09 GMT 2
Aattoratsastus, 24.12
Sujautan tonttulakin Siirin vasemman korvan yli ja laitan sen niskahihnan sekä otsapannan alle, niin ettei se maastoreissulla tippuisi. Itseäni en ole koristellut sen suuremmin: pari punaista lahjanauhaa olen kypäräni ympäri sitonut. - Nyt Siiri päästään ekaa kertaa yhdessä aattoratsastukseen, toivottavasti sä et pelleile! mietiskelen ääneen säädellessäni vielä Siirin suitsia. Kuulen sitten jonkun hihkaisevan hiukan kauempaa jotakin siitä, että ovatko kaikki valmiina, ja sitten pari myöntävää vastausta. Itse huikkaan myös olevani valmiina ja nostan pienoisella kimalluksella koristelmani ohjat Siirin kaulalta. - Tule tyttö, löpertelen Siirille samalla kun talutan sen ulos tallista muiden perässä.
Kaunis ilma kruunaa muutenkin ihanan päivän. Olemme tietenkin Siirin kanssa maastoletkan perällä, takanamme ovat ainoastaan Loviisa ja Pampula sekä perää pitävät Toivo ja Jossu. Hevoset hörähtävät ravipätkän jälkeen hiukan uupuneina, mutta kuitenkin innostuneina. Kohta pysähdymme evästauolle nauttimaan kaakaosta, eväsleivistä ja pipareista, joiden maku varmasti on parempi ulkona nautittuina. Pienen lammen ylityksen jälkeen ravaamme taas hiukan. Siiri vaikuttaa siltä, että se haluaisi nostaa laukan, joten pidättelen sitä todella paljon. Huomaan että joku muukin poni on yhtä innoissaan, sillä näen vilaukselta että joku poni on jonon vieressä suunnitelmanaan ohittaa muut, mutta kohta se onkin jo sisällä letkassa. Anne pysäyttää Topin ja ilmoittaa evästauosta. Hyppään alas Siirin selästä, heitän repun olaltani ja kaivan sieltä pienen hevosnamipalan, jonka tarjoan pikkuponilleni. Istahdan kiven päälle Siirin eteen ja otan repusta itselleni pienen voileivän ja piparin. Siiri mutustaa omaa herkkuaan hetken, yrittäen sen jälkeen syödä minun evääni. - Älä yritäkään! komennan Siiriä nauraen. - Mä en syönyt sun herkkuja, joten sä et syö mun, jooko? Hetken kuluttua, kun kaikki ovat syöneet eväänsä, nousemme taas ratsujemme selkään ja jatkamme maastoreissuamme. Ravaamme aina välillä, mutta suurimmaksi osaksi kävelemme, kunnes lopulta tulemme kaikkien odottamalle laukkasuoralle. - Siiri, rauhoitu nyt, sanon silittäen Siirin kaulaa, kun tämä steppaa kärsimättömästi paikoillaan. Anne ja Topi lähtevät ensimmäisinä matkaan, sitten Elisabeth ja Humu ja reilun kymmenen ratsukon jälkeen tuleekin jo meidän vuoromme. Siiri ampaisee innoissaan matkaan ja yrittää saada edellä laukkaavia ratsukkoja kiinni. Sen tonttulakki heiluu vauhdin mukana ja paksu harjakin on mitä ihmeellisimmässä asennossa. Nautin ihanasta hetkestä ja mietin itsekseni kuinka ihana jouluaatto tänä vuonna onkaan.
|
|
|
Post by Maiss on Dec 22, 2010 15:54:47 GMT 2
Hauskaa joulua Miina sekä Floora! ♥
|
|
|
Post by Maiss on Dec 19, 2010 21:28:07 GMT 2
Hinderträning, 19.12
Siiris mjuka mule trycks mot min rosa kind när jag sätter mig ner i dens box. Jag har gott genom den alldeles vita vägen till stallet medan de stora snöflingorna trängt sig ner mot marken, några på mig också. Av min lilla skötponny märks att den varit inne hela dagen: den är varken blöt eller vit. - Skall jag börja borsta dig nu? frågar jag Siiri. Jag hör inget svar, så klart, men går ändå efter shetlandsponnyns borstar. Siiri väntar snällt i boxen och tittar på när några hästskötare traskar in till stallet. Den får till och med en klapp på halsen av Elisabeth, Humus skötare. Jag ler glatt mot flickan när hon fortsätter sin väg mot den lilla finska hästen som tittar ut ur sin box förväntansfullt. - Det verkar som om du måste ge Humu morot, skrattar jag när Elisabeth försöker öppna boxdörren men finnhäststoet gör det svårt med att stå just i dörröppningen.
När jag sätter mig i sadeln tar Siiri några steg framåt. - Stanna, säger jag och tar tyglarna ordentligt i mina händer. Siiri stannar och låter mig sätta sadelgjorden spändare. När jag har spänt sadelgjorden ber jag ponnyn att gå fram till ridspåret. Jag har byggt några små hinder i ridhallen som jag har planerat att hoppa med Siiri, för vi har inte på länge haft hinderträning. En av hindren är en oxer, en är en sax och två är räcken. Siiri börjar trava när jag ger skänkel åt den. Jag börjar rida lätt då jag fått traven till sådan som jag velat - alltså att jag inte behöver hela tiden behöver slå med ridspöet på stoets bakdel. När vi har travat några varv runt ridhallen ber jag Siiri i galopp och efter att göra ett bocksprång galopperar den snällt på spåret, men vänder nog när jag ber den till en volt. Så snart som efter fem minuter börjar vi hoppa saxen på ena långsidan. Siiri galopperar villigt mot gröngula hindret och hoppar den som om den aldrig gjort något annat än hoppat hinder. Fast saxens mittpunkt inte troligtvis är över trettio centimeter känns det ganska stort, för Siiri hoppar den som om den skulle vara trettio centimeter högre än vad den på riktigt är. - Fin flicka, säger jag medan jag klappar shetlandsponnyn under manen. Jag ger Siiri längre tygel till liten stund men fortsätter efter det med att hoppa räcket som jag byggt några meter innanför spåret på kortsidan vid skogen. Hindret är cirka femtio centimeter högt och Siiri är väldigt ivrig. Dens galopp blir allt snabbare och snabbare när vi närmar os hindret och jag hinner inte be den sakta ner före den redan hoppar stiligt över bommen. - Så där, sakta ner, talar jag och tar lite i tyglarna för att få ponnyn att galoppera lite långsammare. - Nu tar vi på nytt, men sakta… Jag försöket hålla Siiri lugn hela vägen till hindret och lyfts till lätt sits just före hindret. På långsidan efter hinder saktar jag Siiri till trav. - Bra gumman, nu hoppar vi seriehindren! berättar jag och tittar på räcket och oxern som bildar tillsammans en serie. Då jag fått Siiri att byta håll och att lyfta höger galopp styr jag den till rödvita hindret som är sextio centimeter högt. Siiri hoppar över hindret lätt och fortsätter till oxern som är bara fyra steg från den förra hindret. När Siiri börjar sakta ner farten är jag helt säker på att den inte hoppar, men efter att nästan travat hoppar den över oxern så att jag inte helt kommer med i hoppet men hålls ändå i sadeln. - Bravo!
Jag berättar åt alla flickor som sitter på soffan om hur fin och bäst Siiri idag var. Några skrattar när jag berättar om hur jag nästan föll när Siiri hoppade fast jag inte trodde det och om hur den var så ivrig och skulle bara ha velat hoppa och hoppa. - Ni måste delta i hindertävlingar, föreslår Jutta och tar en pepparkaka från korgen på bordet. - Jo, det måste vi! Svarar jag och sätter mig i soffan bredvid de andra. Jag har bestämt att från och med nu hoppar vi mycket oftare hinder och att vi någon gång deltar i hindertävlingar!
Majs och Siiri 36HM
Toivottavasti joku ymmärtää jotakin. Mä en kyllä kirjota ruotsiks sen paremmin ku suomekskaan...
|
|
|
Post by Maiss on Dec 18, 2010 12:12:19 GMT 2
MAISSIN MAKSU
Mutustan edelleenkin mukaan hetki sitten nappaamaani piparkakkua. Vierelläni seisoo jokseenkin kylläisen näköinen Loviisa. Olemme juuri, koko pikkujoulusakki, marssineet ulos päärakennuksesta jossa söimme joulupäivällisen ja nyt odottelemme rekiajelun alkamista. - Sitten voitte alkaa astelemaan rekien kyytiin, mutta älkää kaikki ängetkö samaan rekeen, jooko? Josefiina selittää kun ohjaa Reinon eteemme. Kuuluu pieni supatus kun kaikki valitsevat reen, jonne mennä. - Mennäänkö me vaikka Reinon rekeen? Loviisa ehdottaa ja nyökkään vastaukseksi. Nousemme Reinon vetämään rekeen ja katselen kuinka Bladen sekä Almankin reet täyttyvät ihmisistä. Lämmittelen käsiäni hieromalla käsiäni yhteen, mutta se ei näytä auttavan, mikä ilmeisesti johtuu siitä, että minulla on lapaset päällä. Pari hoitajaa hyräilevät Kulkuset-laulua kun rekijonon ensimmäisenä oleva Blade lähtee Annen pyynnöstä matkaan. Lyhdyt valaissevat pimeää tietä ja kuuluu kulkusten vaimea kilinä.
- Ei itkeä saa, ei meluta saa… laulamme Elisabethin kanssa duossa mikkeihin. Joulukaraoke on nimittäin parhaillaan käynnissä eikä kukaan porukasta malta pysyä paikallaan: joko tanssitaan tai lauletaan. - …joku voi tulla ikkunan taa… Anne ja Josefiina hörppivät vieretysten glögiä katsellessaan tallinsa hoitaja- ja hevosenomistajapoppoon tanssahtelua joululaulun tahtiin. Pari hiukan vanhempaa hoitajaakin pysyvät tallinomistajien lähellä ja katselevat meidän nuorempien touhuja. Mutta kun Anne ja Josefiina määrätään itse laulamaan, saavat kaikki naurun aihetta. - Voi, kun hassua mä nähdä sain äsken kun karamellin hain, Anne laulaa katsoen Josefiinaan, joka jatkaa: - Mä hiivin saliin päin, oven rakoon salaan jäin… - …kun äidin kanssa joulupukin juttelevan näin, kaksikko jatkaa yhdessä. Kun laulu loppuu, raikuu aplodit ja tallinomistajat kumartavat huvittuneina. - Hyvä, nyt sitten leikitään! Anne kertoo kun aplodit ovat laantuneet. - Onko ehdotuksia ekasta leikistä? Joku ehdottaa Rikkinäistä puhelinta, toinen taas kananmunan kuljetusta lusikassa, mutta lopulta päädytään pantomiimiin, jossa sääntönä on vain se, että pitää esittää jotakin Seppeleeseen liittyvää. Sara haluaa aloittaa, ja siirtyy keskelle huonetta ja alkaa esittämään jotakin seisoaltaan ja heiluttaen päätään villisti. - Aksu? Emmu ehdottaa, mutta Sara jatkaa päänsä heiluttamista. - Janus? Jenla heittää. - Ihan selvä Artsi! Elkku toteaa saaden meidät muut nauramaan. Lopulta kumminkin selviää, että kyseessä on Elmo, ja Fiia saa esittää seuraavana. Punapää alkaa selvästikin esittämään heti jotakin ylimielistä, eikä ole vaikea arvata että kyseessä on Bonnie. - Hei, ei se nyt ihan tommonen ole! Josefiina kertoo. - No ei ihan, mutta melkeen, Fiia vastaa blondille hymyillen ja saa Josefiinan tyytymään vastaukseen. Kun melkein kaikki hevoset ovat saanut esityksen - jopa Siiriä on esitetty Reegan ansiosta - alkaa seuraava leikki.
Kiitos kivasta pikkujoulutunnelmasta!
kökköys kunniaan
|
|
|
Post by Maiss on Dec 17, 2010 22:14:35 GMT 2
Lähetin hakemusta. (:
|
|
|
Post by Maiss on Dec 12, 2010 20:19:31 GMT 2
Jouluhöpötystä ja kouluvääntöä, 12.12
Edessäni näkyy vain lumihiutaleita ja valkoinen tie, parin puun reunustamana. Tuulen takia en pysty katsomaan eteeni saamatta lunta silmiini, ja siksi katsonkin alaspäin. Tarkkailen epäaitoja Ugg-kenkiäni, jotka näyttävät märiltä, mutta ainakin sisältä ne vaikuttavat yhtä kuivilta kuin kotona, puoli tuntia sitten. Kävelen Seppeleeseen johtavaa tietä pitkin, liukastellen aina vähän väliä. Uggit eivät ilmeisesti ole mitkään parhaat liukkaan kelin kengät, mutta lämpimät ne ainakin ovat. Sitä paitsi olen varustautunut talviratsastussukkiin sekä villasukkiin, jotka molemmat ovat todella lämpimiä. Olen päättänyt treenaavani tänään koulua Siirin kanssa, sillä olemme menneet sen paljon näin ennen joulua maastossa, joten ehkä pieni kouluvääntö ei ole pahitteeksi.
Siirin ja Pampulan karsinanovessa on pari joulukoristetta, mutta päätän kysäistä Loviisalta, jos voin tuoda koristenauhaa vielä jouluisemman tunnelman luomiseksi. - Hei rakas ponsu, tervehdin veikeää shetlanninponia. Siiri hengitys tuntuu lämpimältä kohmeisia sormiani vasten, kun annan sen haistella minua ennen karsinaan astumista. Poni näyttää melko tyytyväiseltä elämäänsä, enkä voi kuin hymyillä sen vain katsoessa minua pilke silmäkulmassa. - Mitä sä oot nyt tehny? Syöny Pampsun heinät, kenties? ehdotan kun aloitan kulorautiaan sukimisen.
Mittaan jalustinhihnat sopivan pituisiksi ennen kuin nostan ne ylös ja asetan kypärän päähäni. Siiri odottaa kiltisti katsellen ulos avoimesta karsinanovesta. Hymyilen kun nostan kouluraipan maasta, otan ohjat tamman harmaan harjan päältä ja talutan sen ulos tallista. Maneesin ovi on raollaan, ja huomaan että uralla kävelee Bonnie, jonka selässä istuu tämän omistaja Clara. Poni kävelee pitkin ohjin, joten Clara heilauttaa kättään minulle tervehdykseksi. - Onko täällä tilaa shettikselle ja sen hoitajalle? tiedustelen tytöltä. - Tietty! tämä vastaa kohteliaasti. Avaan oven kunnolla ja talutan Siirin sisään maneesiin.
Teen puolipidätteen ennen kuin pyydän Siiriä nostamaan vasemman laukan. Pienen vikuroinnin jälkeen laukka nousee, ja saan ponin käännettyä isolle keskiympyrälle. Yritän asettaa Siiriä vasemmalle, mutta se ei näytä onnistuvan, sillä en näe kuin ponin korvat sen yläpuolella. Teen puolipidätteen ainoastaan sisäohjalla, mikä näyttää auttavan. - Hienosti! kehun iloisesti ja pyydän Siirin hidastamaan raviin. Asettelen ponia myös ravissa, mikä sujuu huomattavasti paremmin. Jatkan hetken kuluttua uraa pitkin, jossa siirrän Siirin käyntiin. Antaen sille hetkeksi pidempää ohjaa.
Pohje ja pidäte, pohje ja pidäte, ajattelen yrittäessäni saada Siiriä väistämään oikealle. Pohkeenväistö ei koskaan ole ollut minun alaani, mutta Siiri vaikuttaa kumminkin tajuavan apuni, sillä se väistää oikein nätisti uraa kohti. Bonnie ja Clara ovat lähteneet jonkin aikaa sitten kävelemään loppukäynnit maastoon, joten olemme nyt kaksistaan maneesissa. Siiri ei vaikuta olevan siitä moksiskaan, vaan kuuntelee innoissaan apujani. - Nyt tehään väistöt ravissa, selitän, kun puolipidätteen jälkeen painan pohkeeni tamman kylkiin. Käännän Siirin radan poikki, teen puolipidätteen ja pyydän sitten tammaa väistämään ravissa oikealle, mikä sujuukin suhteellisen hyvin.
Siiri kävelee innoissaan takaisin karsinaansa, jossa Pampula seisoo hoitajansa Loviisan harjattavana. - Moikka Loviisa! tervehdin ystävääni. - Aattelin että voisin laittaa tohon karsinan oveen vielä jotain koristeita, käykö? - Joo! Tosi kiva, Loviisa vastaa iloisesti kun painaa kätensä Pampulan kaulaa vasten. Otan Siiriltä varusteet pois ja vien ne paikalleen pesupaikan kautta, jossa huuhtelen kuolaimet lämpimällä vedellä. Satulahuoneessa istuu Pipsa ja Fiia satuloita puhdistamassa, Pipsa Siken ja Fiia ilmeisesti Elmon. - Moro, Fiia sanoo ja käyttää pesusientä satulasaippuassa. - Meillä on puhdistusoperaatio menossa! Naurahdan samalla kun heilautan kättäni, minunkin pitäisi joku päivä putsata Sirpan satula huopineen päivineen. - Ootko sä jo nähny sitä uutta varsaa? Pipsa kysyy. - Se on söpö! - En, sanon ihmeissäni. - Kenen varsa se on? - Myntin, mä voin näyttää sulle kuvan ni sitä ei häiritä enempää, punapää ehdottaa ja kaivaa taskustaan kännykän, josta etsii kuvan sirosta varsasta Myntin vierellä. - Ihana! hihkaisen kun katselen kuvaa. - Jouluvarsa.
Maissi ja Siiruliini 35HM
|
|
|
Post by Maiss on Dec 12, 2010 14:50:37 GMT 2
MAISSIN MAKSU nr. 2Lauantain ratatuntiTon kanssa vierähti monta tuntia. Tausta nyt on mitä on, mutta mä oon jotenki nii ylpee siitä, että Siiri ei näytä kamelilta! <3
|
|
|
Post by Maiss on Dec 8, 2010 9:15:51 GMT 2
Aww pöwwöponit! <3 Ihanat, Taigsu varsinki ihan ylisöppänä. <3 Ihihihiii. <3
/Mäki rakastan mun pitkiä kommentteja. <3 Liikaa sydämiä(kö)? <3
|
|
|
Post by Maiss on Dec 7, 2010 18:06:38 GMT 2
Ihana Jossun eilinen Toivo-stoori! (: + I<3Possunen
|
|
|
Post by Maiss on Dec 6, 2010 14:52:26 GMT 2
Villiä itsenäisyyspäivämenoa, 6.12Perustuu osittain Saran tarinaanSuomen itsenäisyyspäivä ei merkitse minulle sen enempää kuin muutkaan vapaapäivät, tosin onhan ihan mukava katsella televisiosta kauniisiin pukuihin pukeutuneita julkkiksia glögimukin äärellä. Tänä vuonna myös hevostelu on astunut kuvaan, sillä olen päättänyt mennä tervehtimään omaa Siiri-kullannuppuani. - Hei otus, tervehdin suomenneitoa, joka tosin sattuu olemaan Siiri. - Mitenkä olis, mennäänkö maastoilmaan taas? Poni hörähtää rauhallisesti. Huomaan Siirin olevan melkein ihan puhdas, mikä tarkoittaa ettei kumisuka tänään pääse töihin, valitettavaa hevoskaupan kannalta, uuden kumisuan osto nimittäin viivästyy ainakin päivällä. Kaivan harjapakista esiin kovan harjan jolla alan harjaamaan ensin ponia sen pörröisen mahan alta, joka sattuu olemaan täynnä havuneulasia, mistä lie nekin sinne joutuneet. Olen taas suosiolla laittanut satulan ratsuni selkään, mutta en ole maastokaverini Saran tapaan laittanut ratsastusloimea: Siirin karva oli luultavasti toppaloimeakin paksumpi. Seisomme tallipihassa, siis Siiri ja minä sekä Aksu ja Sara, ja me kiristämme Saran kanssa hoitoponiemme satulavöitä. Olemme käyneet Siirin kanssa viimeksi neljä päivää sitten maastossa, mutta talvimaastoilu on niin ihanaa, että sitä voisi tehdä vaikka kokoajan. - Akseli, pysypäs paikallas, Sara rauhoittelee levotonta welshponia. Itse pääsen melko helposti reilun metrin korkuisen ponin selkään, joka pysyy paikoillaan, koska haistelee ja maistelee lumista maata. Kun lopulta olemme molemmat selässä, lähdemme matkaan: Aksu luonnollisesti minun ja Sirpan edellä. Aksu on aivan innoissaan, eikä millään haluaisin pysyä käynnissä, vaan lähteä heti tallipihassa raviin. - Aksu, rauhoitupas nyt… punertavan ruskeat hiukset omaava tyttö jatkaa tuttuun äänensävyyn. Aksulle tytön ääni on ilmeisesti jo niin tuttu, että ruuna rauhoittuu heti, ja jatkaa rauhallista käyntiä. - Laukataan, jooko? ehdotan kun saavumme suoralle, korkean lumivaipan peittämälle hiekkatielle. Metsän ympäröivä tie, on oiva laukalle, sillä tie on kesäisin tasainen, ja nyt lumi peittää luultavasti muuten jäistä tietä. Sara nyökkään ja nostaa Aksulla laukan. Siiri seuraa kiltisti perässä ja nostelee lyhyitä jalkojaan niin nopeasti kuin jaksaa. Nousen kevyeen istuntaan toivoen, että se helpottaa ponia jotenkin - ja ainakin se vaikuttaa kiihdyttävän vauhtia innoissaan. Yhtäkkiä kuuluu koiran haukahdus, mikä saa niin Siirin kuin Aksun pelästymään. Ratsastusloimen alla laukkaava Aksu laukkaa kuin salama eteenpäin, eikä Siirinkään vauhtia voi kuin ihmetellä. Sara yrittää saada hoitoponiaan hidastamaan taakse nojauksen ja ohjista vetäisyn avulla, mutta se ei vaikuta auttavana. Sinnikkäästi tyttö kumminkin yrittää pysyä kyydissä, mutta kun eteen ilmestyy odottamaton risukasa, jonka yli rautiaankimo hyppää isolla loikalla, selässä pysyminen jää mahdottomaksi, ja kohta huomaan ystäväni lojuvan maassa. - Ootko sä okei? huudan vähän matkan päästä huolestuneena, Siirin laukatessa edelleen lujaa. - Oon, Sara vastaa. - Menkää ottamaan Aksu kiinni, ei se kauas oo voinu mennä. Varokaa risukasaa! Otan haasteen vastaan ja annan shetlanninponin jatkaa matkaansa maassa istuvan Satan ohi. Siiri hyppää risukasan yli kiltisti, ja minä istun selässä, tosin istuntani on erittäin mielenkiintoinen. Parinsadan metrin päässä seisoo kuusenhavuja mutusteleva Aksu, joka ei vaikuta olevan moksiskaan meidän tulostamme. Se antaa ottaa itsensä kiinni oikein kiltisti, ja ravaa komeasti minun ja Siirin vierellä takaisin. - Voi, te löysitte sen! Sara hihkaisee onnellisena. Annan tytölle hoitoponinsa ohjat, ja tämä hyppää sitten leikiten Aksun selkään. Jatkamme Saran pyynnöstä hiukan laukkaa, ja nyt ponit pysyvät aivan hallinnassa. Sara vain nauraa kertoessaan tippumisestaan oleskeluhuoneessa löhöäville hoitajatytöille. Elisabeth nauraa Emmun vieressä kun Sara pääsee kohtaan jossa Aksu ja Siiri pelästyvät koiran haukuntaa, ja me ratsastajat yritämme parhaamme mukaan pysyä satulassa. - Ajattele jos sä oisit satuttanu ittes? Pipsa huolestuu kun Sara kertoo tippumisestaan. - No, mut muhun ei sattunu, toinen toteaa kun hörppää hiukan kaakaosta. Muut tytöt alkavat kertomaan omista tippumisistaan ja joudun itsekin kertomaan siitä, kun tipuin Siiriltä viime talvena pellolla ja siitä, kun Siiri kerran kentällä otti minun haaveillessani loikan sivulle, ja kuinka minä sitten lensin sen selästä. Kuunnellessani muiden höpötyksiä minulle tulee mieleen, että Siiri todellakin ansaitsee porkkanan hyvin menneen Aksu kiinni -operaation takia, ja onhan se muutenkin ollut aivan mahtava neiti tänään. Suomen omat Maissi ja Siiri 34HM
|
|
|
Post by Maiss on Dec 5, 2010 13:47:37 GMT 2
Talvi-ilta, 5.12Maiss och Siiri 33HM
|
|
|
Post by Maiss on Dec 5, 2010 12:40:52 GMT 2
Kiva selvitellä noita taas! Mulla vaan aina menee sillee (niiku monilla muillakin varmaan), että ku tuun kattomaan, ni luukkua ei oo vielä avattu, ja sitte ku on, niin on voittaja on jo julkisetettu. :---D Tosin ei se mua haittaa, ku ei mulla mikään extrahinku oo spessuja saada. ; )
|
|
|
Post by Maiss on Dec 4, 2010 18:24:36 GMT 2
Maastoreissu, 2.12Perustuu Elisabethin tarinaanOlin eilen saanut hankittua Humun hoitajan Elisabethin maastokaveriksi, ja siksi harjailinkin pörröistä Siiriä, joka kurkki ulos karsinasta muiden touhuja. - Kuules neiti, tänään me mennään Elisabethin ja Humun kanssa maastoilmaan, kerroin rapsuttaessani pois likaa ponin ryntäistä. - Muista olla kiltti! Ovi aukesi, ja sisään talliin astui Anne ja Riina. Nainen hymyili Siirille, jonka pää ylettyi juuri ja juuri karsinan matalan seinän yli, kun talutti tammansa tallin uuteen osaan, jossa tämän karsina sijaitsi. - Ajattele, jos susta joskus kasvaa yhtä iso ku Riinasta, puhelin shetlanninponille. - Tai entä jos susta tulee yhtä vankka ku Almasta! jatkoin katsahtaessani Almaa kohti. - Mikä tosin on erittäin epätodennäköistä. Avasin satulahuoneen oven ja kävelin suitsien luo, josta nappasin Siirin nimellä varustetut ruskeat suitset. Kuolaimet olivat vihreän mönjän peitossa, mistä päättelin, että Siiri eilen mennyt tunnin, mutta ratsastaja ei syystä jos toisesta ollut voinut pestä kuolaimia. - Siiri… mutisin etsien ponin satulaa, joka sekin oli ruskea. - Tossa! Satula sylissäni ja suitset olalla kipaisin takaisin poniboksiin, missä Siiri söi tyytyväisenä jääneitä aamuheiniään. Pampula oli joko Loviisan kanssa jossakin tai sitten tarhassa, mutta veikkasin vahvasti Loviisan kanssa -vaihtoehtoa. - Oi Sirppaseni, nyt sä saat satulan selkään, sanoin kun nostin kevyen satulan Siirin selkään. Tamma vaikutti innostuneelta, eikä sillä ollut mitään satulavyön kiristystä vastaan. Sitä paitsi se otti myös kuolaimet, joista olin rapsuttanut liat pois, kiltisti suuhunsa. - Te olitte nopeita! naurahdin kun huomasin Humun hoitajineen tallipihassa. Ruskeahiuksinen Elisabeth hymyili leveästi suomen pienhevosen selästä joka käveli ympyrää tallipihassa. Pysäytin Siirin hoitopuomien eteen ja nousin selkään. Jalustimet olivat sopivan pituiset, mutta vyötä kiristin hiukan. - Onko valmista? Elisabeth kysyi kun huomasi minun kääntävän Siirin. - Jep, vastasin. - Jos te vaikka meette edellä ja mä selitän minne mennään? - Selvä, ruskeahiuksinen vastasi kun kääntyi Humun kanssa mastopolkuja vievää tietä kohti. Lähdimme lyhyessä letkassa tallustamaan kohti lumisia polkuja ponien haistellessa innoissaan maata ja jättäen peräänsä kavionjälkiä. - Tästä käännytään vasemmalle, selitin kun saavuimme pellolle. - Otetaanko ravia? Elisabeth nyökkäsi ja pyysi Humun raviin. Siiri ravasi halukkaasti pienhevosen perässä, joka sekin hölkkäsi nopeasti. Lumi narskui tammojen hokkien alla ja meidän keventäessä ponien ravissa kuului satulan narinaa. - Tuolla edessä on laukkapätkä, jossa voitas sitten ottaa laukkaa, selitin toiselle. - Okei, kivaa! Elisabeth innostui. Vain hetken ravin jälkeen edessämme avautuikin suora tie, jonka alussa Elisabeth tajusi nostaa Humulle laukan. Humu pyrki reippaana eteenpäin, niin kuin Siirikin, joka parin pukin jälkeen oli suostunut nostamaan laukan. - Ihanaa! edellämme laukkaavan ratsukon puhuva osapuoli hihkaisi. Hymyilin ja annoin hiukan enemmän ohjaa, niin että se pystyi laukkaamaan nopeammin. Tuntui kun olisimme vain laukanneet pari sekuntia, vaikka todellisuudessa laukkapätkä oli reilun kilometrin pituinen. - Olipa reissu, totesin kun kävelimme loppumatkaa antaen poneille pidempää ohjaa. - Oli joo, Elisabethkin sanoi. - Tosi hauska! Puhuimme koko loppumatkan sitä sun tätä ja lupailimme toista reissua jokin päivä. Siiri ja Humu olivat molemmat tyytyväisiä, eikä shetlanninponin lumeen syöksy pilannut tämän fiiliksiä, päinvastoin. - On sulla kyllä hassu hoitoponi, uusi kaverini vakuutti kun sain Siirin lopulta takaisin tielle. - Joo! Musta aina välillä tuntuu, että liiankin hassu, selitin pyyhiessäni housujani lumesta. Tallipihaan saapuessa näimme, kuinka Tiia ja Ilu uurastivat lumen peittämällä kentällä. Alex talutti Almaa kenttää kohti meitä tervehtien, pari edistyneiden junioreiden tunnille menevää saapui pihaan, ja muutenkin pihassa kävi vilinä. Pysäytimme Elisabethin kanssa tammat vieretysten ja laskeuduimme selästä. Heilautimme toisillemme kättä, ja talutin sitten Siirin talliin. Riisuin Siiriltä nahkaiset varusteet ja vein ne satulahuoneeseen omalle paikalleen. Maissi sekä Sirppanen 32HM
|
|
|
Post by Maiss on Dec 4, 2010 15:21:52 GMT 2
Hieno toi Ilun luukku! =)
|
|
|
Post by Maiss on Dec 3, 2010 21:48:35 GMT 2
Uhihii, tänää ridaa, tunti nyt oli mitä oli... -.- Mut poni parhain! <3 Huomen koitan hoidella (Elisabethin tarina inspas + pitää skannata yks kuva), ja saada väriteltyä tuota jäänyttä maksua. Joulukalenteri on ihan paras, tänää vaan en ehtiny osallistumaan kun lähin tallille jo niin aikasin. :--D Oli meillä koulussa tänään itsenäisyyspäiväpäivällinen, ja meidän pöytä oli ihan paras (istuttiin pöydissä tyttö-poika-tyttö-poika, ja kaikilla pojilla oli tyttöpari, mutta kaikille tytöille ei riittänyt poikaa ni oli tytön kanssa), vaikkei mikään asiallisuuden perikuva ollutkaan... xD Nyt heihei lapset rakkahat, ja miksei aikuisetkin.
|
|