|
Post by Maiss on Jan 7, 2011 23:05:13 GMT 2
Ratsastuskouluponin arkea, 7.1
Katson tuntilistaa josta huomaan Siirin menevän tänään ainoastaan kello neljän tunnin. Se ei siis mene alkeistuntia, joten minunkaan ei tänään tarvitse mennä taluttamaan. Sen sijaan minun pitää harjata Siiri kunnolla sekä luultavasti myös vähintään auttaa jatko ykkösen ratsastajaa, ehkä jopa laittaa poni kokonaan itse valmiiksi. Vilkaisen seinällä olevaa kelloa jonka pitkä viisari osoittaa seitsemää ja lyhyempi taas kahden ja kolmen väliä. Puoli kolme, tuumin ja lähden rappusia kavuten yläkertaan, missä avaan kaappini ja kaivan sieltä harjalaatikon sekä ruskean tallitakin, jonka vetäisen päälleni saatuani toppatakin pois päältäni. Kaapin oveen on liimattu kolme kuvaa: yksi on minusta ja Siiristä syksyn maastoestekurssilla, toisessa Siiri seisoo laitumella katsoen korvat hörössä kameraa päin ja kolmas on potretti minusta ja Siiristä, eikä siinä näy kuin molempien päät. Portaita alas kävellessäni vastaan tulee Sara, jota tervehdin kättäni heilauttamalla pienen hymyvirneen kera. - Heippa! tämä vastaa ja jatkaa sitten matkaansa ylös, kuitenkin vielä parin askelman jälkeen kääntyen ja kysyen: - Ootko hakenu tunneille? - Joo, siihen Annen toiseen hain, Lilaan ryhmään, kerron. - Tosin en tiedä pääsenkö, just ja just täytän vaatimukset. - Mäki hain lilaan! Sara vastaa innoissaan. - En mäkään mikään maailman paras ratsastaja ole, mutta siinä ryhmässä pääsis kehittymään ihan kunnolla. - Jep, siks mäki siihen hain. Vuos sitte en ees tienny mitä avot ja sulut on, mut kiitos Seppeleen ratsastustuntien mä osaankin jo ne! naurahdan ja siirryn askeleen alemmas. Sara hymähtää ja jatkaa sitten matkaansa ylös. Minä kipitän varovaisesti alas harjojen kanssa ja lasken ne Siirin karsinalle tultuani sen eteen. Pampulakin on karsinassa ja näyttää puhtaalta verrattuna Siiriin, jonka karva näyttää suurimmaksi osaksi siltä, että poni on viettänyt leppoisia päiviä karsinansa turpeen kanssa. - Siiri mä tosiaan rakastan sua näääin paljon, sanon ja levitän käteni määrän osoittamiseksi. - Ja jopa enemmän. Mut miks ihmeessä sun pitää aina piehtaroida? Kävelen sitten halaamaan tammaa ja kuiskaan sen korvaan että se ei haittaa, sillä mitä likaisempi se on, sitä pidempään saan harjata sitä eli olla pidempään sen kanssa. Joten jokaisessa asiassa on jotain positiivista, jopa hevosen likaisuudessa, kunhan vain ajattelee positiivisesti.
Hiukan minua lyhyempi, lettipäinen tyttö kävelee poniboksille asettaen kypäränsä sekä turvaliivinsä karsinan seinään nojaamaan. Hän katsoo kun harjaan Siiriä, sanomatta mitään. Minäkään en ensin viitsi avata suutani, mutta lopulta hiljaisuus alkaa tuntumaan niin epämukavalta että minun on ihan pakko avata suuni: - Meetkö sä Siirillä? - Joo, tyttö vastaa nopeasti ja katsoo sitten alas mustien ratsastuskenkiensä kärkiä kohti. - Haluutko sä ite laittaa sen? ihmettelen lopettaen harjaamisen hetkeksi. - Mä voin kyllä auttaa jos haluut, lisään vielä nopeasti. - Jos laitetaan yhessä? lettipää ehdottaa hiukan ujosti. Vastaan myöntävästi ja raotan hiukan karsinan ovea, niin että tyttö pääsee sisään. Ojennan tytölle kädessäni olevan pääharjan ja kehotan häntä harjaamaan Siirin pään, sillä sitä en ole vielä harjannut. Odotan kun tyttö harjaa ponin päätä huolellisesti ja kysyn sitten haluaako hän putsata Siirin kaviot, mutta hän sanoo minun voivan tehdä sen, joten menen itse boksiin ja puhdistan pikkuisen kaviot. Kysyn tytön nimeä ja hän paljastuu Piia-nimiseksi. - Ootko sä Piia ennen ridannu Siirillä? kysyn kun laitan kaviokoukun omalle paikalleen harjalaatikkoon. - En, toista kertaa olen täällä ratsastamassa, Piia kertoo. - Ennen joulua kävin irtotunnilla Pellalla. Nyökkään ja sanon tytölle olevamme hiukan etuajassa, joten voimme vaikka käydä kahdestaan puhdistamassa Siirin satulavyön sekä -huovan karvoista. Piia innostuu ajatuksesta ja lähdemme Siirin karsinan suljettuamme satulahuoneeseen. Näytän Piialle missä Siirin varusteet ovat, otan satulahuovan satulan alta ja näytän miten karvan saa nopeasti pois lilasta huovasta. Itse puhdistan satulavyön seinää apunani käyttäen. - Siirillä näyttää olevan karvanlähtöaika, selitän kun katson kuinka paljon karvaa ponin varusteissa oikein on. - Ku meillä on kaks kissaa, ni niiltäki lähtee karvaa ihan kunnolla välillä, Piiakin kertoo. - Niiden nimet on Ruusu ja Elvis. Hymyilen itsekseni ajatukselle, että kissan nimi on Elvis. Onkohan sillä samanlainen tukka kuin Elvis Presleyllä?
Maiss plussa Siiri 44HM
|
|
|
Post by Maiss on Jan 6, 2011 21:27:55 GMT 2
Alkeistunti, 5.1
Talli on täynnä ihmisiä, niin hoitajia ja hevosenomistajia kuin tuntiratsastajia ja heidän vanhempiaan. Annekin näyttää olevan meiningissä mukana, sillä hän auttaa ilmeisesti uusia alkeiskurssioppilaitaan hoitajien kanssa. Huomaan Pipsan kävelevän tallikäytävällä satulahuonetta kohti, ja kävelen nopeasti tämän luo. - Hei Pipsa! tervehdin tyttöä kun sujahdamme satulahuoneeseen. - Tiiätkö tartteeko ne alkeiskurssille taluttajia? - Moro! Mun mielestä kaikilla on jo taluttajat, Pipsa vastaa nostaen Siken satulan telineestä. Seison tallin vuonohevostamman suitsien vieressä, joten ojennan ne ponin omistajalle, joka ottaa ne vastaan hymysuin. Pipsa lähtee satuloimaan poniaan ja minä jään satulahuoneeseen tarkastelemaan missä kunnossa Siirin satula ja suitset on, siltä varalta että ne pitää vielä puhdistaa tänään. Ne kuitenkin näyttävät olevan ihan siedettävässä kunnossa. Käväisen odottelutilassa katsomassa ilmoitustaululla olevaa tuntilistaa, josta saan selville että Siiri on mennyt kolmesta neljään olevan tunnin tänään, mutta se ei mene alkeistuntia. Päätän siis hakea ponin harjat yläkerrasta ja harjata sen oikein kunnolla. - Hei Maissi! kuuluu Annen ääni kun olen astelemassa portaita ylös. - Unohdin merkitä Ellalle ponin alkeistunnille, mut Siirihän on menny vaan yhen tunnin tänään, ni sä voisit varmaan taluttaa sitä? - Tietty! Käväsen hakemassa harjat ylhäältä, tuun sitte auttamaan sen laitossa, vastaan pienesti hymyillen. Viime talutuskerrasta onkin vierähtänyt jo tovi. Nappaan harjat mukaani ja suuntaan matkani takaisin alakertaan ja poniboksille, missä Loviisa jo harjaa Pampulaa pienen tytön kanssa. Tyttö näyttää juuri ja juuri kouluikäiseltä ja hänellä on päällään siniset ratsastushousut sekä punaiset talvisaappaat. Hän sukii Pampulaa tyytyväisenä kumusualla, kuunnellen Loviisan neuvoja. Lasken harjalaatikon maahan, avaan sen ja otan sieltä punaisen kovan harjan sekä riimun ja narun joilla sidon Siirin kiinni karsinan seinässä olevaan renkaaseen. Siiri ei ole hirveän likainen, joten arvioin ehtiväni harjata sen ihan hyvin viidessätoista minuutissa, sillä kello on nyt puoli viisi. Poni seisoo kiltisti paikallaan, vaikka lapsia juokseekin sinne tänne ja heidän vanhemmat käskevät lapsia olemaan hiljaa, ja siitä kertyy aikamoinen huuto. - Moi! Onko toi Siiri? pieni tyttö kävelee reippaasti shettiksiä kohti. - Se on tosi sulonen! - Jep, Siirihän se on, kerron ja rapsutan Siiriä korvan takaa. - Ootko sä Ella? Tyttö nyökkää ja tulee taputtamaan kulorautiaan kaulaa. Siiri haistaa tytön villalapasta, jota hän ponille esittelee. Siiri on niin innoissaan lapasesta, että meinaa napata sen Ellan kädestä, mutta onneksi tyttö saa kätensä nopeasti vedettyä pois tamman turvan alta ja niin pelastettua nätin lapasensa. Huvittuneena selitän tytölle että Siiri on ahne ja luultavasti luuli että lapasen voi syödä. - Mutta sehän ei ole ruokaa! Siiri on ihan pöljä, Ella vakuuttaa ja kiertää kätensä ponin kaulan ympärille halaten tätä. - Voitte alkaa satuloimaan! Anne selostaa tallikäytävällä. - Ensin satula, sitte suitset, ku ponit on kiinni jo valmiiks. Käyn nopeasti hakemassa Siirin satulan sekä suitset ja nostan satulan tamman selkään, Ellan katsoessa vierestä. Selitän miten satula liu’utetaan paikalleen ja että satulahuovan pitää olla suorassa, ennen kuin vyö kiristetään. Lopulta kerron myös kuinka häntäremmin saa kiinni. Annan Ellan itse yrittää laittaa suitsia Siirin päähän, ja se onnistuukin pienen avustuksen avulla. Remmien kiristyksen tyttö osaakin tehdä ihan itse, kunhan vain kerron kuinka monta sormea tai nyrkkiä minnekin kuuluu mahtua. Tarkistan kyllä tosin lopuksi että ne ovat aivan varmasti oikein. - Sitten voidaan lähtee maneesiin! Anne taas kailottaa ja lähtee letkamme ensimmäisenä liikkeelle kohti maneesia.
Maissi ja Siiri 43HM
Pituus, anteeksi, pahoittelen.
|
|
|
Post by Maiss on Jan 5, 2011 10:40:55 GMT 2
Heippa!
Tänään ratsastamaan, ekaa kerta tänä vuonna, jee! Mennään varmaan ihan jotain perus vääntöä, voi olla että jotain pohkeenväistöäkin, pitää kattoa mitä opettaja keksii. (: Sitten ennen sitä vielä kaupoille vähän vaatteita ostelemaan.
Hain tuohon Annen lilaan ryhmään, se inspaa eniten. Ja nyt kun saan Siirille 50HM, olisi kivaa saada pientä vaihtelua, kun mulla aikalailla ideat lopussa (paitsi yks semmonen outo vielä)... Ainaki toistaseks, sen huomaa myös tarinoiden vaihtelevasta pituudesta.
Lalalalaaa, heihei.
|
|
|
Post by Maiss on Jan 4, 2011 13:00:13 GMT 2
Heippa! Mietiskelin tässä mihin ryhmään näistä kaikista tämänhetkisistä ryhmistä haluaisin, ja päädyin hakemaan tähän topaan. Mietiskelin että mihin ryhmään noista kahdesta hakisin: olen aikalaillia HeB-tasoinen IRL (joitakin HeA:n juttuja on tullut tosin mentyä), mutta URL olen varmaankin enemmän HeA (ja tässähän URL-taitoja tietääkseni suurimmaksi osaksi mietitään). Siksi päädyin hakemaan ryhmään Lila.
Aika samallaiset perustelut kuin Saralla: haluan oppia niitä hiukan vaikeampia juttuja, kun on tullut mentyä aikalailla paljon perussäätöä Siirin kanssa (avoja mentiin tosin tässä kesällä). Sitä paitsi pidin enemmän Lilan ryhmän kokonaisuudesta: estetunteja ja maastoesteitä, sekä tavoitteena saada heppoja liikkumaan pyöreänä - mitä oikeastaan teemme IRL-tunneillakin, joten olisi helppoa samaistua tunteihin. Ja mitä kisaamiseen tulee, olen URL kisannut kerran pari, mutta jos tulevisuudessa on mahdollisuus osallistua tarinakisoihin, aika varmasti osallistun.
Jos nyt sattuisin tunnille pääsemään en varmaankaan hirveästi Siirillä voi mennä, kun se on se HeB-tasoinen poni, mutta jos joskus olisi mahdollista tunnilla Siirulla mennä, olisi kiva. Siksi olisikin kiva päästä kokeilemaan muita poneja, kuten Elmoa, joka vaikuttaa mukavalta.
Siinä oli se, mitä halusin sanoa. Jos sinusta tuntuu että Beige ryhmä minulle paremmin sopii, ja Lilalle tunnille ilmoittautuu hirveästi kokeneempaa väkeä, sekin käy. Kunhan nyt tunneille pääsee vääntämään hoitamisen rinnalla! :D
- Maissi
ps. Laitoin nyt ihan kunnon hakemuksen, kun en tiedä pitikö? xD
|
|
|
Post by Maiss on Jan 3, 2011 16:09:53 GMT 2
Puomitreeniä, 3.1
Kouluaamu, tai sitten ei. Lomapäivä on nimittäin taas edessäni. Nautin näistä lumen ja hevosen tuoksun täyttämistä päivistä täysin siemauksin, ja toivon ettei ne koskaan loppuisi. Karmea totuus kuitenkin on, että enää viikonpäivät saisin herätä milloin haluan, lähteä minne haluan ja kaiken kukkuraksi lukea mitä haluan - eli en mitään. Koulussa nimittäin luetaan ihan tarpeeksi kalojen elinympäristöstä sekä kaikenmaailman sodista, eikä minun yhtään tee mieli viettää lomaani nenä kirjoissa. Katselen kuinka auringonsäteet yrittää tunkeutua pilvien takaa valaisemaan päivää, onnistumatta. Suuret pilvenhattarat liikkuvat samaan tahtiin kuin minä, aivan kuin olisin pilvien kanssa kävelyllä. - Maissi! kuulen yhtäkkiä jonkun huudahtavan takanani. Käännyn, ja näen Loviisan. Tyttö hymyilee leveästi ja yrittää saada minua kiinni juoksemalla. Pysähdyn ja katson tyttöä. - Hei Loviisa! Mites uudet vuodet meni? kysyn. - Hyvinhän ne, toinen vastaa kun pysähtyy vierelleni. - Haluutko mennä mun kanssa tänään puomeja? Mietin hetken ennen kuin nyökkään. Niin Siirille kuin minulle tekee hyvää pieni puomitreeni: minä saan keskittyä tekemään kunnon teitä ja Siiri nostamaan jalkojaan. Hymyilen ajatellessani miten Siiri luultavasti kompuroi puomeja ylittäessään ja minä istun selässä yrittäen saada ponia kääntymään seuraavalle puomille. Kävelemme Loviisan kanssa vieretysten tien loppuun ja saavumme Seppeleen pihaan. Ihmisiä juoksee sinne tänne, eivätkä Anne tai Josefiinakaan näytä olevan lomalla juostessaan ympäri pihaa lantakärryjä ja hevosia kuskaten. Kaikki viittaa siihen, että hevosten viimeinen lomapäivä on meneillään, ja että huomenna alkaa tunnit. Huomenna luultavasti Siirikin joutuu jollekin tunnille. - Tytöt, hei! Jos meette toimistoon, sanokaa sille Jaakolle että tulee tänne ulos, ja vähän äkkiä, aittabokseista lantaa kottikärryihin heittävä Josefiina huudahtaa. - Annekin on joutunu tuntien suunnittelun sijasta töihin… Naurahdamme Loviisan kanssa kun kävelemme talliin. Suuntaamme ensimmäiseksi toimistoon, mistä löydämme kahvia juovan ja lehteä lukevan Jaakon. Jaakko nostaa katseensa rivakasti huomatessaan meidät ja laskee kahvikupin pöydälle. - Jossu kaipaa sua ulkona, sanon. Jaakko mutisee jotakin, taittaa sanomalehden ja nousee ylös. Sitten mies kävelee mutisten meidän ohitsemme ja paukauttaa toimiston oven kiinni perässään. - Vai niin, Loviisa sanoo saaden minut taas nauramaan ja pian Loviisakin saa naurukohtauksen. Seisomme siinä nauraen, kunnes Anne ilmestyy sisään ovesta. Ratsastuksenopettaja katsoo hiukan huvittuneena ensin minua ja sitten Loviisaa istahtaen sitten työpöydän taakse. - Menkääs tytöt shettiksiänne liikuttamaan, Anne lopulta toteaa. - Selvä, Loviisa vastaa asiallisesti. Astumme ulos toimistosta, saaden taas naurukohtauksen. Onneksi meillä on shetlanninponit hoitoponeina, ne nimittäin ovat yhtä pirteitä kuin me!
Kun puomit ovat jonkinlaisessa järjestyksessä, nousemme Loviisan kanssa ponien selkään. Olemme rakentaneet maneesiin ravipuomit, laukkapuomit sekä kaksi yksittäistä puomia. Loviisa säätää jalustimet sopivan pituisiksi, kiristää satulavyön ja ohjaa sitten Pampulan uralle. Pampula kävelee reippaasti eteen eikä oikeastaan välitä massa lojuvista puomeista. Loviisa näyttää tyytyväiseltä tamman selässä ja katselee minua päin hiukan nauraen, sillä Siiri yrittää päästä lajitoverinsa perään uralle, seisomisen sijaan kun minä yritän epätoivoisesti saada satulavyön solkea kiinni vastinhihnaa. Lopulta saan onneksi satulavyön kiristettyä ja ohjattua Siirin uralle. Alamme verryttelemään tammoja ravissa yrittäen saada poneja tuntumalle. Pysäytän Siirin aina välillä niin, että saan varmuuden sen kuuliaisuudesta. Loviisa taivuttelee sen sijaan Pampulaa ympyrällä ja näyttää onnistuvan hyvin. - Mä tuun nyt noi ravipuomit, sanon tytölle ja ohjaan Siirin puomeille jotka on asetettu pituushalkaisijalle keskelle kenttää. Ponin ravi kiihtyy kun se huomaa puomit, eikä puomien ylitys siksi ole onnistunut. Yksi puomeista liikkuu eteenpäin ja joudun nousemaan Siirin selästä ja menemään laittamaan sen paikoilleen. - Nyt ei kompuroida, vannotan tammalle kun nousen selkään ja pyydän sen taas raviin. Teen monta puolipidätettä kun käännän sen puomeille, ja se nostaa jalkojaan nätisti kompuroimatta. Taputan Siiriä kiitokseksi ja siirrän sen sitten käyntiin katsoen Loviisan sekä Pampulan ravipuomisuoritusta.
Välikäyntíen jälkeen alamme tulemaan laukkapuomeja sekä yksittäisiä puomeja vuorotellen. Olemme suunnitelleet tehtävän sillä lailla, että ensin teemme ravissa voltin pitkällä sivulla ylittäen puomin, sitten nostamme laukan ja laukkaamme hiukan lyhyen sivun sisäpuolella olevien kolmen kaarevan tien muodostaman laukkapuomin yli ja lopuksi teemme vielä toisella pitkällä sivulla voltin ylittäen yksittäisen puomin. Loviisa aloittaa tehtävän Pampulansa kanssa, eikä ravivoltti tuota kaksikolle ongelmia. Laukkaa läsipää ei kuitenkaan halua nostaa ja Loviisa joutuu heilauttamaan raippaansa oikein kunnolla, mutta lopulta laukka nousee. Loviisa nojaa pienesti eteenpäin kun Pampula laukkaa puomien yli ja kun kaikki kolme puomia on ylitetty siirtää hän ponin raviin ja tekee voltin. Siiri ei ensin halua ollenkaan kääntyä, mutta kunnollisen ulkopohkeen tuen avulla se kääntyy ravissa voltille. Voltin jälkeen pyydän Siirin laukkaan ja ohjaan sen laukkapuomeille joiden ylitys sujuu, ihme kyllä, oikein hyvin. Eikä poni edes vikuroi vastaan, kun pyydän sen taas raviin. Oikein tyytyväisenä taputan Siirin kaulaa sen harjan alla.
Maiss & Siiriliini 42HM
|
|
|
Post by Maiss on Jan 3, 2011 15:09:05 GMT 2
Herätetään henkiin.
1. Kuinka monta yksityisviestiä olet saanut tällä hetkellä? 111, pari oon poistanu.
2. Mikä hevosista oli ensimmäinen ihastuksesi Seppeleessä? Taiga.
3. Milloin löysit Seppeleen ja miten sen löysit? (Kaivakaa ne muistot sieltä aivojenne pohjalta...) Villivarsan leirijutun kautta, jossa oli vaellusleiristä virtuaalisesti.
4. Jos saisit valita jonkin Seppeleen hevosista ULKONÄÖN perusteella, minkä ottaisit? Bonnien varmaankin. :)
5. Mikä on mieleenpainuvin asia, mitä Seppeleessä on tapahtunut? XTT, Siirin hooitajaksi pääseminen, leirit ja kurssit...
6. Oletko IRL saman ikäinen, kuin mitä Seppeleen hahmosi on? Joo.
7. Oletko IRL-elämässä tekemisissä hevosten kanssa? Jos olet, niin miten? (eli omistatko hevosen, hoidatko yms.) Hoidan & ratsastan ratsastuskoululla.
8. Kenellä Seppeleen hevosella olet ratsastanut vähiten / ollenkaan? Uusilla.
9. Osasitko heti käyttää seppeleen foorumia, kun rekkasit itsesi tänne? Nej. xd
10. Ensimmäinen hevoskokemuksesi Seppeleessä (ratsastus, hoito tms.) ja kenen hevosen kanssa? Joku ratsastustunti, Pampulla kai.
11. Mitä muuttaisit Seppeleessä, jos voisit? Enpä mitään, oikeastaan.
12. Tunnetko jonkun/joitakuita seppeleläisiä IRL? Jos, ketä? Jonnan (Catun + Jassun + Jennan).
13. Mistä pidät eniten Seppeleessä (Eikä sitä saisi missään nimessä muuttaa) Että se on piirretty.
14. Kuinka kauan olet nyt ollut Seppeleessä? =) Joskus kevään lopussa 2009 tänne seikkailin.
15. Oletko, tai haluaisitko tilata kuvan Annelta? Jos vastasit joo, niin minkälaisen? Olisihan se mukava. Varmaankin jostakin IRL-ponista, taas.
16. Kuka oli ensimmäinen johon tutustuit Seppeleessä? No Jassu, nykyisistä en muista.
17. Minkälainen on hyvä hoitokertomus mielestäsi? Mielenkiintoinen ja sanarikas.
18. Onko sinulla "idolia" Seppeleessä? Jos on, kuka? Anne, Josefiina, Aimie, Lynn ym.
19. Millainen on unelmiesi ystävä (kerro vaikka eläimestä, jos muuten tuntuu ettei tämä liity aiheeseen). Sellainen, joka kuuntelee kun sydämellä on jotakin.
20. Ketä kaikkia Seppeleen hepoista olet hoitanut? Ketä haluaisit hoitaa? Siiriä. En ketään, Siiri on täydellinen.
21. Voisitko mennä virtuaali(hoito)hevosellasi IRL-elämässä? (paino/pituus) Joo. En nyt ihan joka päivä, mutta en mä Siiriä tappais. :DD
22. Terveisesi Annelle ja Josefiinalle. Mitä haluaisit sanoa ylläpitäjille? Kiitos että jaksatte pitää Seppelettä pystyssä! Minun suomenkielen arvosanani ei olisi 10 jos en olisi tänne tullut.
23. Luetko yleensä kaikki uudet hoitomerkinnät? Jos et, miksi, jos luet, niin miksi ja keiden? Ainakin avaan päiväkirjan.
24. Inspaako sinulla usein tai oletko koskaan harkinnut loppaavasi? No... Mun tarinat on välillä inpiksen luomia, välillä oman pakotuksen. En ole harkinnut lopettavani.
25. Jos voisit saada jonkun Seppeleen/Artsilan hevosen itsellesi, kenet ottaisit? Miksi? Siirin tai Januksen. :) Tai molemmat! Siiri on Siiri. Ja Janus on Janus. IRL haluaisin juuri tuollaisen kaksikon!
26. Mitä mieltä olet Seppeleen yhteishengestä, olisiko parannettavaa? Hyvähän tämä.
27. Onko Seppeleen entisistä hevosista kukaan painunut erityisesti mieleen ? Miksi ? Luy ja Pikku.
28. Oliko, te joilla on hoitsut, oma hoitsunne se, johon "ihastuin ensisilmäyksellä" ? Ei. Mutta aika Seppele-uran alussa ihastuin Siiruun.
29. Jos pitäisi vaihtaa Seppeleelle omistajaa, kenet laittaisit uudeksi omistajaksi (koskien siis Seppeleen hoitajia, omistajia, hengailijoita, jne.)? Se Lynnin edelleen. :D
30. Käytätkö mieluusti paljon eri ihmisiä tarinoissasi vai tyydytkö vain muutamaan 'vakiovierailijaan'? Eri ihmisiä yritän käyttää. Kuitenkin mulle syntyy parhaat tarinat kun on niitä tuttuja, joista voin oikeasti kirjoittaa, sillä tiedän luonteen ym.
31. Kuka on lempihevosesi Seppeleessä? Siiri. Pidän myös Januksesta, Pellasta sekä Taigasta.
32. Onko Seppele-tyyppisi luonteeltaan samanlainen kuin sinä itse? Juu.
33. Kun kirjauduit, oliko käyttäjätunnuksesi eri mitä nyt? Jos oli niin mikä? Maiss oli.
34. Olitko hakenut monelle hevoselle hoitajaksi ennen, kuin pääsit hoitajaksi nykyiselle (hoito)hevosellesi (oletko hakenut monelle hevoselle hoitajaksi, etkä ole vielä hoitaja?) Joo. Taiga, Humu, Sikke... Oliko muita?
35. Millä seppeleen hevosella haluaisit ratsastaa IRL ? Miksi? Siiri tietty!
36. Kuka on Seppeleen hevosista se ärsyttävin? Vaikea sanoa, kaikki ovat omanlaisia persoonia.
37. Oletko URL ulkonäkökuvauksesi näköinen IRL? Suurimmaks osaks.
38. Jos vaihtaisit elämää (URL) jonkun Seppeleläisen kanssa, kenen kanssa haluaisit vaihtaa? Miksi? Hmm... Nyt pakko sanoa, että Aimien.
39. Oletko tavannut IRL saman tapaisen hevosen kuin joku Seppeleessä? (luonteeltaan, väriltään) Kenet? Jep. Aika monta... En jaksa luetella kaikkia, mutta esim. Pella on aika samallainen kuin yksi russi. :)
40. Pidätkö tyylistäsi miten piirrät hevosia? (Omaan tasoosi verrattuna) En. Karu totuus. Haluaisin osata piirtää enemmän realistisia olentoja.
41. Jos saisit olla joku Seppeleen hevosista yhden päivän, kuka olisit ja miksi? Siiri varmaan, olisi kiva olla pieni ja pippurinen, tai no, hevosen mudossa - mä oon aika pieni (ainakin joidenkin mielestä) ja itsepäinen oikeastikin. :D
42. Oletko saanut tallilta paljon ystäviä? Jep, tosi monta!
43. Milloin säikähdit/pelkäsit hevosen/hevosten seurassa? Kun hevonen nousi pystyyn ja meinasin liiskaantua karsinan seinään.
44. Jos muuttaisit yhden asian luonteestasi, mikä se olisi? Hmm... Varmaankin se, että yrittäisin ajatella enemmän positiivisesti, vaikka olisinkin vihainen.
45. Minkä hevosen ottaisit ekana tarhasta jos hirmu myrsky tulisi kohti ja olisit ainoa paikalla olija? Miksi? Varmaan yrittäisin ottaa kaikki.
46. Kuinka paljon olet hypännyt IRL ja URL? IRL ratana jotain 60-70cm, URL jotakin sinne päin kanssa. :D
47. Onko sinulla oma heppa IRL ja URL? URL on, TK's Vanity joka asuu Shelyesissä.
48. Mikä on lempivärisi hevosten värityksessä? Vaikea sanoa. Eri hevosille sopii eri väritykset, ja se väritys mikä hepalla on, on yleensä täydellinen sille yksilölle. =)
49. Onko sinulla kuollut yhtään (hoito)hevosta irl elämässä? Jos on kuinka monta? Mihin? Eipä onneksi.
50. Milloin tunsit mokanneesi kaiken pahiten? Kun tein jotain väärin.
51. Oletko Seppele taipaleesi aikana melkein tippunut tuolista tai ihmetellyt todella suuresti (surusta / ilosta?)kun luet jotain viestiä foorumilta? Miksi? Jep, kun Siirille haettiin hoitajaa. :''D
52. Oletko vihainen/ärtynyt jollekin Seppeleläiselle? Entä äärimmäisen iloinen tai kiitollinen? No, aina välillä.
53. Kenen hoitomerkinnän olet lukenut / katsonut viimeksi? Emmun
+ 54. Pidätkö enemmän piirtämisestä vai kirjoittamisesta? Miksi?
|
|
|
Post by Maiss on Jan 1, 2011 19:44:32 GMT 2
Pauketta, 1.1
Olen nukkunut huonosti, eikä aikaisin herääminen ja heti yhdeksältä tallille raahautuminen hirveästi auta väsymykseeni. Siiri sen sijaan näyttää nukkuneen täydellisesti, rakettienpaukkeen häiritsemättä, sillä se katsoo pirteästi minua. Ajattele jos minäkin olisin yhtä iloinen ja pirteä kolmen tunnin nukkumisen jälkeen? Se olisi mahtavaa. Tallissa ei ole ketään, paitsi hevosia, joita niitäkään ei ole kuin pääkäytävällä viisi. Siiri ja Pampula näyttävät odottavan tarhaan pääsyä, sillä ilmeisesti Ellillä on hevosten ulosvienti kesken. Päätän heti naisen nähdessäni ilmoittaa, että Siiriä ei ulos tarvitse viedä. Olen nimittäin suunnitellut meneväni pikkuisen Siirin kanssa maastoon. - Hei! kuulen silloin Ellin iloisen äänen. - Onnellista uutta vuotta! - Moikka! Kiitos samoin, vastaan. - Siirua ei muuten tartte viiä tarhaan, mä liikutan sen tänään. Punapäinen hevosenhoitaja nyökkää ja kävelee sitten Aksun karsinalle. Käväisen hakemassa Siirin harjat yläkerrasta omasta kaapistani, jossa Siirin harjalaatikkoa nykyään säilytän: ihan turhaan se kaikkien ulottuvilla on, kun Siirillä on harjakorikin jossa on ihan hyvät harjat pikaista harjausta varten, eikä kenenkään muun tarvitse harjata Siiriä perusteellisesti, tai putsata sen satulaa ja suitsia. Hoitolaatikko on siinä suhteessa nimittäin aika monitoiminen, että olen laittanut sinne myös satulasaippuaa, sieniä, tiskiharjan sekä sakset. Kipitän harjapakin saatuani takaisin alas poniboksille ja avaan sen oven. Pampulakin on vielä karsinassa, ja se katsoo kun harjaan sen kaveria.
Siiri kipittää innoissaan ulos tallista ja minun pitää jopa hiukan rauhoitella sitä kun luikahdamme ovesta etupihalle. Ulkona on jo aika valoisaa: osittain lumen ansiosta, osittain auringon takia. Siiri katselee innoissaan ympärilleen, ja siitä todellakin huomaa että tunnit ovat tauolla ja että se ei liiku joka päivä. Mietin hetken että oliko satulan pois jättäminen huono idea Siirin energisyyden takia, mutta päädyn siihen tulokseen, että pysyn ponin selässä tapahtui mitä vaan. Ainakin yritän. Hyppään lumikinoksen avulla Siirin selkään ja heilautan itseni istumaan oikeaan kohtaan. Katselen kuinka tallipihaan kaartaa musta auto ja pysäytän Siirin. Autosta tulee ulos Aimie, jonka päässä on musta tupsupipo. Kun tyttö reippaasti kävelee minun ja tamman luo tupsu heiluu villisti edestakaisin. - Moi! Minne menossa? Aimie ihmettelee ja taputtaa Siiriä. - Ja hyvää uutta vuotta! - Kiitos samoin ja maastoon, haluutko tulla mukaan? kysyn ja heilautan punatukkaisen pipon tupsua leikkimielisesti. - Me voidaan kävellä. Paitsi pellolla laukataan! - Sopii, Aimie vastaa yllättävänkin innoissaan. - Mulla on nimittäin kamera mukana. Tyttö kaivaa taskustaan kameran ja päättää ottaa minusta sekä Siiristä nyt heti kuvan. Irvistän jokseenkin erikoisesti kun Aimie painaa kameransa päällä olevaa painiketta. Aimie katsoo kuvaa kameransa ruudusta ja näyttää sitten kieltään minulle. Kuva ei ilmeisesti ole mikään kuvataiteen huipputeos, mutta minua se ei hetkauta pätkääkään. Kunhan vai peltolaukkakuvat onnistuvat niin olen tyytyväinen! Aimie kävelee Siiriä rapsutellen vierellämme puhellen sitä sun tätä, muun muassa islanninhevosestaan jolle on hakenut tallipaikkaakin Seppeleestä. Itse kerron kuinka joulu vierähti ja mitä toivon tältä vuodelta. Toivon nimittäin vuoden olevan yhtä ponirikas kuin edellisenkin.
Aimie näyttää kärsivältä kun istuu lumihangessa ja yrittää parhaansa mukaan ottaa minusta ja laukkaavasta Siiristä kuvia. Siiri ei ole vielä heittänyt yhtäkään pukkia, eikä minulla siis ole ongelmia pysyä sen selässä. - Laukatkaa tänne! Aimie hihkaisee ja ohjaan Siirin tyttöä kohti. Istun pomppien ponin askelissa ja nautin ihanasta säästä. Yhtäkkiä kuuluu pamahdus. Siiri säikähtää, kääntyy, ja lähtee kiitolaukassa Pyöstin vuorta. Vetäisen ohjista saadakseni ponin pysähtymään, mutta mikään ei auta. Siiri vain laukkaa ja laukkaa, eikä se vaikuta koskaan väsyvän. Minä vain istun selässä kuin odottaen että jotain muuta tapahtuisi. Kuuluu toinen pamahdus ja Siiri pukittaa. Lennän sen selästä pehvalleni ja näen kuinka beige poni laukkaa pois. Kohta siitä näkyy enää vain piste. - MAISSI, sattuko suhun?! minua kohti juokseva Aimie ihmettelee. - Ei, vastaan ja nousen seisomaan. - Himputin raketit! Alamme Aimien kanssa juoksemaan vieretysten kohti suuntaa, minne Siiri katosi. Kun emme enää jaksa juosta alamme kävelemään. Kumpikaan ei sano sanaakaan: minua ei huvita, eikä Aimie ilmeisesti uskalla. - Jos sille ponille on taphatunu jotain… mutisen vihaisena, en enää jaksa hiljaisuutta. - Se on kunnossa, usko pois! punapää vakuuttaa hiukan varovaisesti. Vihdoinkin näemme ponin ääriviivat. Hölkkään innoissani ponin luo ja halaan sitä. Se on pysähtynyt syömään kuusen havuja. Tämä on kerta jolloin todellakin olen iloinen siitä, että Siiri on ahne!
Maissi plus Siiru 41HM
|
|
|
Post by Maiss on Dec 31, 2010 16:14:38 GMT 2
lyhyyssssss on ihana
|
|
|
Post by Maiss on Dec 31, 2010 15:59:02 GMT 2
Näitä rauhallisia hetkiä, 31.12
Vielä en ole kuullut raketin pauketta, ihme kyllä. Yleensä nimittäin monet alkavat paukuttelemaan raketteja jo pari päivää ennen vuodenvaihdetta. Itse emme tänään perheen kanssa raketteja ole ampumassa, kunhan katselemme vain. Siiri ja Pampula seisovat yhteisessä karsinassaan. Seison hetken parin metrin päässä poniboksista vain katsellen pikkuisten ponitammojen touhuja, mutta kun ne eivät tee sen kummempaa kuin liikuta päätään, kävelen avaamaan karsinan oven. - Hei Siiru ja Pampu, tervehdin kulorautaista ja tämän kaveria. - Tänään on uudenvuodenaatto. Samalla kun puhun poneille, tarjoan kummallekin pienet porkkananpalat. Porkkana katoaa Siirin suihin erittäin nopeasti, kun Pampula hiukan ihmettelee että miksi se saa minulta mitään, mutta nappaa sekin sitten juureksen. Huomaan kuinka Josefiina astuu sisään talliin aivan lumisena. Nainen ottaa lilan piponsa vaaleiden hiuksiensa päältä ja ravistaa siitä ylimääräiset lumet pois. Sitten hän nostaa katseensa ja katsoo minua hiukan ihmeissään. - Eikö sun pitäis olla viettämässä uuttavuutta? Josefiina ihmettelee. - No, me ei tänä vuonna mitenkään erikoisesti vuodenvaihdetta juhlisteta, pitsoja vaan tehään, kerron tallinomistajalle. - Selvä, toinen vastaa. - Haluaisitko auttaa mua tuomaan takatarhalaisia sisälle? - Okei! ilmoitan iloisena ja pujahdan ulos karsinasta sulkien sitten sen oven. Josefiina ojentaa minulle kaksi riimunarua, jotka otan mukaani naista seuratessa. Takatarhassa seisovat Humu, Palmikko, Liinu sekä Reino, mutta meidän saapuessa tarhaan, Humu kävelee reippaasti luoksemme. - Ota sä Humu ja Palmi, Josefiina sanoo ja minä nappaan heti Humun kiinni taluttaen sitä sitten perässäni Palmikon luo. Jossu itse ottaa Reinon sekä vaaleanruunikon Liinun ja taluttaa ne portin viereen. - Mene sä eka, Humu ei varmaan olis mielissään jos Liinu menis ennen sitä… Talutan pienhevosen ja sitä hiukan isomman suomenhevosen sähköllä aidatusta tarhasta ulos. Humu kävelee päättäväisin askelin, kun taas Palmikko astelee rauhallisena vierelläni. Josefiina ärähtää aina välillä hiukan liiankin innokkaalle Liinulle. Tallin eteen saapuessamme talutan Humun aittaboksiin Palmikko perässäni. Laitan Humun karsinan eteen sen riimun ja talutan sitten Palmikon sisään talliin. Josefiina on saanut Liinun ja Reinon omille paikoilleen ja alkaa sekoittamaan hevosten iltaruokia. - Palmikko, mutisen etsien katseellani Palmin nimikylttiä jonkun karsinan edestä. - Tossa! Suomenhevonen näyttää hymyilevän silmillään kun otan sen päästä punaiset päitset. Tamma jää tyytyväisenä seisomaan karsinaansa.
Harjailen Siiriä pitkin vedoin. Poni ei ole itse asiassa niinkään likainen, mutta Siiristä vaikuttaa olevan mukavaa kun sen paksua talvikarvaa selvitetään. Sen häntä on kasvanut paljon, ja päätän hiukan lämpimimpien kelien tultua leikata sen ja nyppiä harjan. - Pelkäätkö sä ponsu raketteja? kysyn kun selvitän Siirin harjaa kammalla. - En ihmettele jos pelkäät. Siiri kääntää päänsä ja tönäisee kättäni leikkimielisesti kädellään, aivan kuin olisin sanonut jotakin erittäin noloa. Naurahdan pienesti shetlanninponin touhuille. - Vai niin, totean ja kiepautan käteni Siirin kaulan ympärille. Hitaasti lasken pääni sen kaulaa vasten ja suljen silmäni. Näitä rauhallisia hetkiä on harvoin, mutta silloin kun niitä on ne ovat kultaakin kalliimpia. Siiri puuskahtaa hiljaa ja kääntää hellästi päätään minua kohden. Avaan silmäni ja katson suoraan Siirin tummiin silmiin. Sen silmissä ei ole pilkettäkään sitä tavallista energisyyttä, sen silmät hehkuvat lämpöä ja lempeä. Se näyttää kovin äidilliseltä ja hellältä, se näyttää viisaalta. Istahdan maahan ja annan Siirin tunkea päänsä syliini. Silitän sen kauniinväristä turpaa ja painan poskeni sen poskea vasten. Sen karhea kieli nuolaisee kämmentäni, mutta minä en liikahda, vaikka se kuinka kutittaa. Hymyilen vain. Ajatuksistani herättää pauke. Siiri nostaa päänsä ihmeissään. - Siiri, se on vaan raketti, selitän ponille. Se on taas oma villi itsensä, hyvä niin. Se on Ilolan Eliksiiri.
Maiss ja Siiri 40HM
|
|
|
Post by Maiss on Dec 30, 2010 22:37:38 GMT 2
Toi on hei ohjeesta piirretty, kai sen nyt pitää olla ponin näköne? Mut kiitos kaikki. (: Pipsan uusimman kokonaisuus on ihana! (:
|
|
|
Post by Maiss on Dec 29, 2010 20:56:11 GMT 2
Kuvailua, 29.12- Siiri, kato tänne! rohkaisen pikkutammaa joka katselee ihmeissään ympärilleen maneesissa. Olen päättänyt tänään kuvata omaa pientä kullannuppuani maneesin lämmössä järjestelmäkamerani avulla. Esteenkin olen rakentanut siinä toivossa että saisin Siirin hyppäämään sen ja otettua siitä kuvan. Hymyilen kun Siiri lähtee ravaamaan kohti yhtä kulmaa, ja päätän ottaa siitä pari kuvaa. Kuuluu hauska ääni kun painan näppäintä ottaessani kuvia. Yhtäkkiä poni pysähtyy ja katsoo äänen suuntaan, ravaten sitten minua kohti. Saan monta hienoa ravikuvaa, sekä pääkuvan, kun se pysähtyy katsomaan minua päin söpösti. - Hieno, paikka, puhun omalle ponimallilleni. - Täydellistä! Väännän sitten objektiivia hiukan lyhyemmäksi, niin että saan ponista edestäpäin koko vartalo kuvan. - Otetaanko sitten vielä kuva ku hyppäät? kysyn Siiriltä. Minulla olisikin hommaa saada poni esteen yli… Issiam & Iriis 39HM Pollux:ista tuli semmonen piirtustusvihkonen, missä oli ohjeet miten piirretään shettis. (:
|
|
|
Post by Maiss on Dec 29, 2010 19:28:00 GMT 2
ONNEA täältäkin Chaolle! <3 Voi että, kaikki saavat pieniä vauvoja. (: Mulla on tässä semmonen tavote alla, että saisin mun ja Siirun vuosipäivään mennessä 50HM. Se saattaa toteutua, jos inspis jatkuu samallaisena kuin nyt! Päässä on pari ideaa, jotka on aivan pakko saada paperille (siis kirjainmuodossa), jotkin on aika mielenkiintoisia... Joululahjasaalis oli tänä vuonna aika tylsä: hiusjuttuja, hajuvettä ( <3), rahaa, huppari (jonka meen vaihtamaan, tai siis vaihdoin lahjakorttiin > sain iskältä) ja sen sellaista. Mitään heppajuttuja ei oikestaan tullut, vain semmosia kumilenkkejä (semmosessa ihanassa kotelossa), no, en kyllä mitään toivonutkaan. :---D Meillä oli jouluratsastus joulun jälkeen, ja menin mun lempiponipallerolla, ja oli hienoin vaikka tapansa mukaan säikky. Oli kyllä laiskempi kuin yleensä, en tiedä mistä johtuu, ja sai melkein kokoajan antaa poheita ja raippaa. Mut oli siis tosiaan parhain! <3 Alet on alkanu, ja mä meenkin huomenna Gina Tricon kautta kaverille, saas nähdä onko siellä enää semmosta paitaa jonka haluaisin. Jaja, mä meen nyt ottamaan kuvan yhestä kuvasta (skanneri nääs on tyhmä) ja laitan sen Siirulle.
|
|
|
Post by Maiss on Dec 28, 2010 20:23:46 GMT 2
Leikkejä kerrakseen, 28.12
Valkea maa, kylmä tuuli, ponien jäätyneet tuntokarvat ja minun tunnottomat varaat kertovat kaikki minulle että on talvi. Tänä vuonna on tavallista talvea lumisempi, ainakin näin lentojen myöhästymisistä Keski-Euroopassa ja Amerikan joidenkin valtioiden hätätilanjulistuksista voi päätellä. - Siiru, piiru, poks, tule tänne, hops! päässäni ei pyöri mitään järkevää, joten tyydyn huutelemaan Siiriä niin sanotun taikalorun avulla. Sen on tarkoitus saada poni ilmestymään suoraan eteeni niin, että minä vain seison paikallani ja lausahdan sanat mahdollisimman miehekkäällä äänellä. Koska loru on itse keksimäni, siinä on vielä hiukan hiomista, sillä Siiri ei ilmesty eteeni. Kuitenkin pientä edistymisen hajua on ilmassa: kulorautias on kävellyt metrin minua lähemmäs! Olen tunnetusti hätähousu, joten en jaksa odottaa tuntia Siirin luokse tulemisen toivossa, kävelen tamman luo ja näpäytän narun riimuun ja talutan sitten ponin ulos tarhasta. Meillä on Siirin kanssa aina sama rutiini: ensin seison viisi minuuttia huhuilemassa sitä tuloksetta, ja sitten kävelen sen luo kahdessa sekunnissa ja sitten olemmekin jo ulkona tarhasta. Ehkä minun pitää oppia vain menemään suoraan hakemaan ponia, ilman huhuilua ja huutelemista?
Tunnit ovat tauolla ja on joululoma, joten tallissa ei ole kuin muutama hoitaja. Yksi niistä on Emmu, joka kuuraa ahkerasti Reinon karsinan ovea. - Heippa Emmu! tervehdin tyttöä. - Moi! Emmu vastaa ja katselee kun livahdan sisään Siirin karsinan. - Mulla on tässä siivousurakka meneillään. Nyt kun on näin kylmä ni on pakko käyttää ihan tulikuumaa vettä, ettei se vaan jäädy kiinni… - Niinpä. Ihme muuten että vettä ees tulee! Luulis että putket on jäässä, totean samalla kun silitän Siirin turpaa jonka karvat ovat edelleen hiukan jäässä. - Ootko muuta ajatellu ridata Reinon tänää? - Jep, ois tarkotus mennä maneesiin. Hei, mä keksin! Voitas leikkiä, kahestaan, tai sitte hankitaan lisää porukkaa! Emmu innostuu. - Jooko? - Hyvä idea! Ketä oot nähny tänää tallilla? kysyn ja alan harjaamaan pientä shetlanninponia. - Elisabeth on varmaan täällä. - Joo, Elisabeth on oleskeluhuoneessa. Mun mielestä Pipsakin käveli tästä ohi, ja Ilu ja Elkku… toinen selventää kun siirtyy kuuraamaan oven sisäpuolta. - Eiköhän me jonkinlainen porukka saada kasaan.
Olemme saaneet Emmun kanssa kokoon seitsemän ratsukon porukan leikkimään. Mukana ovat Elkku Epulla, Ilu Tiian kanssa, Pipsa ja Sikke, Elisabeth piensuokilla, Loviisa Pampulalla sekä tietenkin Emmu ja Reino ja me Siirin kanssa. - Alotetaanko eka itsenäinen verryttely? Elkku ehdottaa viisaana. Me muut nyökkäämme ja alamme verryttelemään hevosiamme. Kenelläkään ei ole satulaa, ei edes Humulla jonka askeleet eivät ole mitkään miellyttävimmät, mutta Elisabeth on ilmeisesti jo tottunut hoitoponinsa askeliin ja istuu selässä kuin mikäkin GP-tason kouluratsastaja. Olisipa minunkin istuntani yhtä siisti ja rauhallinen, ajattelen kun katselen Elisabethia. - Prr, Pampula, kuulen kuinka Loviisa rauhoittelee pikkuista ponia. Tyttö pomppii tamman askelissa kun tämä haluaa mennä yhtä kovaa kuin sitä paljon isompi Eppu. Loviisa saa Pampulan kumminkin käännettyä ympyrälle ja samalla rauhoitettua sen ravia hiukan. Ei Pampulan askeleet nekään mitkään helposti istuttavat ole! - Vaihetaanko suuntaa? kysyy minun ja Siirin edessä ravaavan Siken selässä oleva Pipsa, joka yrittää saada poniaan asettumaan sisäänpäin kulmassa onnistuneesti. - Okei, vastaan ja käännän Siirin täyskaarron avulla oikeaan kierrokseen ja jatkan sitten sen verryttelyä toiseen suuntaan. Aina välillä teen pysähdyksen, ympyrän tai pyydän ponia menemään pätkän käyntiä. Joudun pysäyttämään Siirin kun huomaan Ilun ja Tiian tulevan ympyrältä uralle meidän eteemme. Tiia näyttää todella nätiltä: se astuu takajaloilla alleen ja näyttää muutenkin oikein kouluhevoselta. Ilu ratsastaa sitä keskittyneenä hiukan eteenpäin, niin ettei meidän tarvitse Siirin kanssa seistä kauaa paikoillamme. - Mä alotan nyt laukat! kertoo Emmu jonka Reino-ratsu vaikuttaa oikein innostuneelta laukka -sanan kuullessaan. Tyttö painaa pohkeensa ruunan kylkiin laukan merkiksi, ja niin sitä mennään. Reino laukkaa nätisti hoitajansa alla tämän hymyillessä tiikerinkirjavan selässä. Kohta Eppukin laukkaa Elkun pyynnöstä ympyrällä mukavan näköisessä askeleessa. Elkku hymyilee iloisesti kun saa ruunan laukkaamaan hyvin ja jatkaa sitten uraa pitkin yrittäen ylläpitää jonkin näköisen kouluhevosen näyttävyyden. Pyydän itse pikkuista Siiriäni laukkaan, minkä se nostaa pienen pukkihypyn seurauksena. Painan sisäpohkeeni kunnolla sen kylkeen varmistaakseni ettei se siirry raviin kulmassa. Huomaan että se hiukan epäröi kunnolla kulmaan laukkaamista, ja haluaisi oikaista, joten käytän sisäpohjetta tehostaakseni hiukan raippaa heti pohkeeni taakse. Siiri laukkaakin siksi syvälle kulmaan ja jatkaa sitten uraa pitkin laukassa.
- Aletaan hippaa! Pipsa ehdottaa ja saa meidät muut suostumaan ehdotukseensa. Siispä aloitamme leikkituntimme hipassa, ja ensimmäinen hippa on Emmu Reinollaan. - Varokaa, täältä me tullaan! Ja me ei pikkuponeja väistellä, kuuluu Emmun sanat maneesissa. Tyttö pyytää hauskan värisen hevosen raviin. Me muut yritämme parhaamme mukaan ravailla kaksikon alta heidän suunnatessa meidän riviä kohti, ja kohta ratsukoita vilisee ympäri maneesia. - Mua sä et saa kiinni! ilmoittaa Ilu kun kääntää Tiian vikkelästi takaosakäännöksen avulla Reinosta poispäin ja ravaten sitten tämän kanssa jääneitä pakoon. Kohta kumminkin me jäämme Siirin kanssa Emmun ja Reinon ahdistettua meidän kulmaan, ja Emmu pääsee ravaamaan meitä pakoon. Yritän taktikoida ja saada Siken kiinni peruuttamalla Siirin huomaamattomasti vuonohevosen viereen, mutta Pipsa huomaa aikeemme ja ravaa tammansa kanssa pois. - Noi on niin epätoivosia että sovitaanko että ne saa laukata? Elisabeth ehdottaa ja muut nyökkäävät. - Mutta me muut saadaan vaan ravata. Sääntömuutoksen seurauksena saankin kohtapuolin toisen shetlanninponiratsukon kiinni ja Loviisa sekä Pampula jatkavat meidän kanssa hippoina.
- Leikitäänkö taikasanaa? kysyn kun kaikki hepat ratsastajineen on saatu kiinni. - Sopii, mut tehäänkö sillee että sen sijaat että noustaan ratsailta pitää tehä maailman ympärys -matka hepan selässä? Ilu kysyy. - Mulla ja Elkulla on nimittäin aika vaikeeta tää selkään nousu, varsinki ilman satulaa… - Käy! Loviisa vastaa naurahtaen ja pian on säännöt selvät: joku on aina jäänyt ja pitää muille niin sanottua ratsastustuntia ja kun jäänyt sanoo tietyn sanan kaikkien pitää kääntyä ensin hevosen selässä väärinpäin ja sitten takaisin oikeinpäin, ja se joka on viimeinen on seuraava jäänyt. Pipsa aloittaa Siken kanssa jääneenä ja alkaa selostamaan mitä meidän muiden pitää tehdä. Olemme sopineet että taikasana on tällä kertaa raippa, joten kun Pipsa sanoo raippa -sanan meidän muiden pitää kääntyä heppojen selässä. - Siirtykää raviin ja tehkää aina kulmissa voltti, Pipsa sanoo. - Voltin tulee olla pyöreä, eikä ponit saa oikoa. Hyvä Ilu ja Loviisa! Kun tulette voltilta muistakaa suoristaa hepat kunnolla, ettei ne jää katselemaan sisälle. Jos heppa on laiska, niin kuin Humu nyt, annatte pohkeita, mutta jos sekään ei auta niin kädessänne on raippa, jota käyttää. En ensin tajua pysäyttää Siiriä ja kääntyä sen selässä, sillä olen niin keskittynyt sen asettumiseen, mutta kun huomaan Reinon pysähtyneen eteemme ja Emmun kääntyvän sen selässään nostan nopeasti oikean jalkani tamman kaulan yli, ja sitten käännyt takaperin sekä lopulta takaisin eteenpäin. Katselen ympärilleni ja huomaan että olen toiseksi nopein, sillä Ilu, Elkku, Loviisa ja Elisabeth kääntyilevät vielä ratsujensa selissä. - Elkku on vika! Pipsa lopulta hihkaisee ja niin Elkku on jäänyt.
Kaikki haluavat leikkiä Valtikan ryöstöä, joten jakaudumme kahteen joukkueeseen: minä, Emmu, Elisabeth ja Pipsa olemme yksi joukkue sekä Loviisa, Elkku ja Ilu yksi. Koska meitä on seitsemän olemme päättäneet jakautua niin, että yhdessä joukkueessa on kaksi isoa hevosta ja shetlanninponi ja toisessa kolme hiukan pienempää ja shetlanninponi. Olemme raahanneet molempien joukkueiden puolille yhdet estetolpat ja niiden päälle olemme hankkineet valtikkaa esittävät riimunarut. Puolia jakamaan on Pipsa laittanut kolme punaista tötteröä keskelle maneesia. - Yks, kaks, kolme, ja lähtee! Elkku antaa lähtömerkin ja nostaa itse Epulla laukan. Ravaan Siirin kanssa rajan tuntumaan suojaamaan Elkun hyökkäystä. Emme kuitenkaan pysty estämään ison ruunan ohipääsyä, kun se kääntyy nopeasti ja laukkaa sitten villisti ohitsemme. Onneksi Pipsa on Siken kanssa vartioimassa valtikkaa ja saa Elkun Eppuineen omalle puolelleen. Kohta hyökkäämme mekin, eikä yritys mikään huono ole, sillä Emmu saa napatuksi valtikan, mutta valitettavasti Loviisa saa tytön kiinni ja niin vietyä tämän vankilaan (eli yhteen maneesin kulmaan). Yritämme Elisabethin kanssa pelastaa Reinoa ratsastajineen Pipsan vartioidessa valtikkaa Ilun ja Elkun vaarallisilta hyökkäyksiltä. Lopulta hevoskaksikko saa kuin saakin riimunarun kouraansa ja kiikuteltua sen rajan yli omalle puolelleen. - Yks nolla! Loviisa hihkuu innoissaan. Emmu pääsee vankilasta, sillä aina jommankumman ryöstäessä valtikan on tapana vapauttaa kaikki vangit.
Lopulta leikki loppuu ja tilanne on kaksi pistettä molemmille joukkueille. Oikeastaan pistetilanne voisi olla kolme kaksi, mutta kun Emmu sai Ilun kiinni aivan tötteröiden vierestä, päätimme yhteistoimin että pisteitä ei tulisi, mutta Ilu ei myöskään joutuisi vankilaan. - Huh, huh, olipa rankkaa, valitan kun huomaan olevani aivan hiestä märkä. - Mut oli kivaa! - Jep, niin oli! Elisabeth yhtyy mielipiteeseeni. - Pitää ottaa joskus uudestaan. Muutkin nyökkäilevät ja käännämme hevoset ja ponit kaartoon ja nousemme sitten ratsailta. Siiri katselee innoissaan ympärilleen, aivan kuin se haluaisi vielä leikkiä. - Siiru kuule, leikitään joskus toiste taas, puhelen samalla kun talutan sen Pampulan perässä maneesista. Siiri hörisee hiljaa kun tulemme ulos kirpeään talvi-iltaan, ja minustakin pääsee joku epämääräinen puhkaisu.
M&S 38HM
|
|
|
Post by Maiss on Dec 28, 2010 20:20:43 GMT 2
Alex, meillä on Nikonin D90, on ihan paras! <3 Nikonin järkkärit on kyllä parhaita. =)
Jenlan kuva oli söpö! Ja Annen tarina oli taas omaa laatuaan. XD
|
|
|
Post by Maiss on Dec 25, 2010 23:18:29 GMT 2
Rauhallista joulua, 25.12Maiss ja Siiri 37HM Kuva (c) minä, ja huomatkaa hepan Siiri-väritys. =)
|
|