|
Post by Maiss on Mar 10, 2011 19:32:30 GMT 2
Voi harmi! Onnea kuitenkin elämään Jokru (kerran Jokeri, ikuisesti Jokeri)! (:
|
|
|
Post by Maiss on Mar 10, 2011 19:28:03 GMT 2
Ilu : Mä oon kattonu Top Chefiä! Iskä taas oli ihan et jes ku se tippu. xD
Mullaki ollut hiljaiseloa, osittain siks että skanneri ei toimi joten en saa mun yhtä kuvaa koneelle, ja osittain siks ku hirveitä kiireitä taas. Nyt viikonloppuna katson jos saisin tota tuntimaksua tehtyä vähän lisää taas, mutta saa nähdä kun kokeita ens viikolla taas kaks (enkku ja suomi). Mä oikeesti oon tosi, tosi pahoillani mun epäaktiivisuudesta, ja toivon että ette potki mua pihalle! (:
|
|
|
Post by Maiss on Mar 5, 2011 15:18:01 GMT 2
MAISSIN MAKSU
Sujautan tonttulakin Siirin vasemman korvan yli ja laitan sen niskahihnan sekä otsapannan alle, niin ettei se maastoreissulla tippuisi. Itseäni en ole koristellut sen suuremmin: pari punaista lahjanauhaa olen kypäräni ympäri sitonut. - Nyt Siiri päästään ekaa kertaa yhdessä aattoratsastukseen, toivottavasti sä et pelleile! mietiskelen ääneen säädellessäni vielä Siirin suitsia. Kuulen sitten jonkun hihkaisevan hiukan kauempaa jotakin siitä, että ovatko kaikki valmiina, ja sitten pari myöntävää vastausta. Itse huikkaan myös olevani valmiina ja nostan pienoisella kimalluksella koristelmani ohjat Siirin kaulalta. - Tule tyttö, löpertelen Siirille samalla kun talutan sen ulos tallista muiden perässä.
Kaunis ilma kruunaa muutenkin ihanan päivän. Olemme tietenkin Siirin kanssa maastoletkan perällä, takanamme ovat ainoastaan Loviisa ja Pampula sekä perää pitävät Toivo ja Jossu. Hevoset hörähtävät ravipätkän jälkeen hiukan uupuneina, mutta kuitenkin innostuneina. Kohta pysähdymme evästauolle nauttimaan kaakaosta, eväsleivistä ja pipareista, joiden maku varmasti on parempi ulkona nautittuina. Pienen lammen ylityksen jälkeen ravaamme taas hiukan. Siiri vaikuttaa siltä, että se haluaisi nostaa laukan, joten pidättelen sitä todella paljon. Huomaan että joku muukin poni on yhtä innoissaan, sillä näen vilaukselta että joku poni on jonon vieressä suunnitelmanaan ohittaa muut, mutta kohta se onkin jo sisällä letkassa. Anne pysäyttää Topin ja ilmoittaa evästauosta. Hyppään alas Siirin selästä, heitän repun olaltani ja kaivan sieltä pienen hevosnamipalan, jonka tarjoan pikkuponilleni. Istahdan kiven päälle Siirin eteen ja otan repusta itselleni pienen voileivän ja piparin. Siiri mutustaa omaa herkkuaan hetken, yrittäen sen jälkeen syödä minun evääni. - Älä yritäkään! komennan Siiriä nauraen. - Mä en syönyt sun herkkuja, joten sä et syö mun, jooko? Hetken kuluttua, kun kaikki ovat syöneet eväänsä, nousemme taas ratsujemme selkään ja jatkamme maastoreissuamme. Ravaamme aina välillä, mutta suurimmaksi osaksi kävelemme, kunnes lopulta tulemme kaikkien odottamalle laukkasuoralle. - Siiri, rauhoitu nyt, sanon silittäen Siirin kaulaa, kun tämä steppaa kärsimättömästi paikoillaan. Anne ja Topi lähtevät ensimmäisinä matkaan, sitten Elisabeth ja Humu ja reilun kymmenen ratsukon jälkeen tuleekin jo meidän vuoromme. Siiri ampaisee innoissaan matkaan ja yrittää saada edellä laukkaavia ratsukkoja kiinni. Sen tonttulakki heiluu vauhdin mukana ja paksu harjakin on mitä ihmeellisimmässä asennossa. Nautin ihanasta hetkestä ja mietin itsekseni kuinka ihana jouluaatto tänä vuonna onkaan.
Kiitos kivasta aattoratsastuksesta ja pahoittelen myöhäistä maksua! - M&S
|
|
|
Post by Maiss on Feb 24, 2011 18:57:24 GMT 2
Joo, oon tajunnu et se on siel yläkulmas, mut siis tuleeko siihen se numerojuttu, ja pitääkö siihen alkuun laitta VRL? Painelen enteriä ja avainta ja kaikenlaista, tulee vaa sellane ihme ääni. =D
Muoks Aimie: Ei toimi. :)
|
|
|
Post by Maiss on Feb 24, 2011 12:05:32 GMT 2
Jeee, sain Siirulle 2 hoitoa tehtyä tuolla kaverin mökillä ollessani! =D Jospa saisin skannatuakin ne jossain vaiheessa. Eilen olin ratsastamassa ja poni oli oikein mahtava. Tehtiin taivutuksia ja asetuksia ja oli kivaa! Varpaat tosin oli jäässä tunnin jälkeen, mutta voivoi, elämä on. Mua ärsyttää ku en pääse sisään VRL:ään. ): Oon lähettäny viestiä pari viikkoa sitten että mikä on, mutta vastausta ei ole tullut, eikä ilmeisesti tule. Jotenki tuntuu et teen jotain väärin, mut tossa ei ees lue että mihin tulee tunnus ja mihin salasana joten on vähän vaikeeta tällaisen taliaivon tietää. Argh, ärsyttää.
|
|
|
Post by Maiss on Feb 19, 2011 11:17:35 GMT 2
Ihanaa ku hiihtoloma! (: Täällä heslingissä tosin aika kylmä, mutta kiva päästä kaverin mökille ja ku mennään lumilautailukurssille. Sit keskiviikkona ratsastamaan, ja vois kattoo että saisko perjantaikski tunnin. Mulla kanssa ollu pienimuotoinen vuokriksen etsintä meneillään, kun lopetin fudiksen ja ei kerran viikossa ratsastaminen oikee kuntoilusta mene. Yksi kivalta kuulostava jo löytynyt, kattoo nyt jos siitä jotain tulisi. Voisin nyt hiihtolomalla hoidella Siirunkin, ainakin piirtää yhden aloittamani kuvan loppuun. Mutta nyt se on heihei, ja matkaoppaat! =D
|
|
|
Post by Maiss on Feb 19, 2011 10:55:17 GMT 2
Anne > Mä voisin Siirillä tulla. En pääse sisään VRL:ään, mutta laitan nyt kuitenkin tunnuksen. Eli: Luokka 3 Maiss (VRL-10037) - Ilolan Eliksiiri - Virtuaalitalli Seppele www.virtuaalitalliseppele.comLuokka 6 Maiss (VRL-10037) - Ilolan Eliksiiri - Virtuaalitalli Seppele www.virtuaalitalliseppele.com
|
|
|
Post by Maiss on Feb 6, 2011 20:08:53 GMT 2
Kuuntelija, 6.2
Jos minulta nyt kysyisi että hymyileekö elämä, en tietäisi mitä vastaisin. Toisaalta olen elämäni kunnossa: kaverit ovat parhaita ja lopulta olen saanut aikaa hevosteluun… Mutta toisaalta taas ei. Stressi painaa niskassa ja tekemistä on yli tarpeiden, enkä saa viikonlopuistakaan sen enemmän kuin arkipäivistäkään irti. Kun istun en voi olla ajattelematta kaikkea mitä minun pitäisi tehdä, mutta en ole vielä tehnyt, ja se on aivan hirveä tunne. Tuntuu ihanalta tietää että tallilla yleensä unohdan murheet, tai ainakaan ne eivät tunnu yhtä hirveältä kuin kotioloissa niitä ajatellessa, kun istun autossa joka on matkalla kohti Seppelettä. Kohta näen taas oman pikkuisen Siirini ja voin kuiskata sen korvaan kaikki salaisuudet, ilman että se kertoo mitään eteenpäin. - Kiitti kyyditä! sanon hypäten sitten ulos autosta ja paiskaten oven kiinni. Kipitän talliin ja suuntaan heti matkani matalaseinäiseen poniboksiin, missä Siiri ja Pampula kahdestaan seisoskelevat. Siiri nostaa päänsä ja katsoo minuun sillä tutulla, suloisella katseellaan. - Voi Siiri, että mulla on sulle asiaa! selitän Siirille kun silitän tämän kaulaa ja painan poskeni sen harjaa vasten. - Mutta mä kerron asiani sitten vasta maastoreissulla, joten odota vaan poni. Pari hoitajaa kävelevät Siirin karsinan ohi ja tervehdin näitä ehkä liiankin vaisusti, mutta en millään voi keskittyä muuhun kuin tuohon ihanaan ponitammaan joka yrittää avata taskuni, josta se luulee löytävän jotakin hyvää. - Mä käyn hakemassa harjat, odota kiltisti! höpötän Siirille kun taputan sitä vielä kaulalle, ennen kuin lähden yläkertaan.
Heilautan satulahuopaa vielä kertaalleen saadakseni varmasti niin monta karvaa siitä pois, kuin mahdollista. Lasken sen sitten Siirin selkään. - Hienosti seisot, neiti, kehun ponia samalla kun nostan satulan käsiini. - Nyt vielä satula. Juuri kun olen laittamassa satulaa Siirin selkään se ottaa askeleen eteen, ja laitan satulan vahingossa sen lautasille. Irvistän huvittuneena ja pyydän sitten tammaa peruuttamaan pari askelta, pitäen samalla sen kaulalla olevista ohjista kovaa kiinni, ettei se taas pääse liikkumaan. Saan kuin saankin satulan lopulta Siirin selkään ja kiristän vyön. - Nyt poni lähdetään, totean kun avaan karsinan oven ja talutan Siirin ulos.
- Ensinnäkin mun kaikki kokeet ei ole mennyt niin kuin piti, selitän Siirille kun se kävelee katulamppujen valaisemaa tietä pitkin. Kello on jo yli viiden, joten ulkona on jo pimeä, minkä takia lamput ovat syttyneet valaisemaan Seppeleeseen vievää tietä. - Suurin osa kuitenkin meni ihan hyvin, jatkan. - Sitten mulla on jostain syystä hirvee stressi jokasesta asiasta. En tiedä miks, mut kaikki pitäis tehä heti justiinsa. Kulorautias heilauttaa päätään ja puree kuolainta, vaikka sillä onkin vielä pitkät ohjat. Taputan sitä kaulalle ennen kuin otan ohjat käteen ja pyydän sen raviin. - Koulussa on ollut myös hullunmyllyä sen takia, että yhtäkkiä kaikki onkin vaihtamassa koulua tai sitten muuten vain kaikki itkee, kerron keventäessäni shetlanninponin pienissä raviaskelissa. - Mun pitäis tosiaan käydä täällä tallilla enemmän! Sulle, Siiri, mä voin kertoa kaiken, ja samalla keventää takkaa mun harteilla. Painan pienen ravipätkän jälkeen pohkeeni uudestaan Siirin kylkiin, laukan merkiksi. Se nostaa hienosti laukan ja nautin täysin sen energisestä laukasta ja siitä, kuinka sen pitkä harja hulmuaa. - Hieno Siiri, nyt voidaan kävellä, sanon kun huomaan ponin puuskuttavan oikein kunnolla.
Maiss feat Siiri 48HM
|
|
|
Post by Maiss on Feb 1, 2011 21:52:31 GMT 2
Täällä lemmikkimeininkejä? No, mullakin sellainen kääpiöluppakorvakani, sellainen hiukan hauskemman puoleinen rouva. (:
Mulla ollut taas wnb Siiri-panostusta (LUE: olen aloittanut Siirille tarinaa), ehkä saan sen ponin tässä joku päivä hoidettua. Mun inspiraatio nyt taas jostain syystä perseessä? Ehkä saan jostakin taas pökköä pesään, jos vaikka omat hoitelut IRL jotain ideoita toisi. Yhyy, ettehän oo vihasia: en oo vieläkään maksanu Aattoratsastusta! :---( Aina unohdan sen, enkä koskaan ala sitä kirjoittamaan. Voisin joku päivä (mulle tulee näitä joku päivä -lausahduksia ehkä liiankin usein xD) lukaista noi toisten stoorit, ja jotakin niiden pohjalta väkertää. Tosin musta tuntuu että tää on vähän niin kuin se Facebookin sivu: Everytime I Tidy My Room, I Think This Time I'l Keep It Tidy. Never Happens tosin silleen että Everytime I start to write a story, I think I'll write it to the end. Never happens. (Sorry my poor english...)
Koulu on mennyt ihan ok, matikankokeeseen en tosin ollut tyytyväinen... No, ehkä se siitä, jos se siitä.
|
|
|
Post by Maiss on Jan 21, 2011 13:24:31 GMT 2
Bambi on aloittanut hienosti Lailan kanssa! (: Se kuva varsinkin on aivan ihuna. Annen kuva Sikkerölle ja Pipsulle myös aivan mahtava, tunnelma on niin kohdillaan!
|
|
|
Post by Maiss on Jan 20, 2011 12:29:35 GMT 2
^ Kantsii Sara ja Lina ensin kirjottaa esim wordissa ja tallentaa teksti aina tietyin väliajoin, niin ei teksti katoa niin helposti. =)
Mäki kuumessa, kattelen vanhoja McLeodin tyttäret -jaksoja. <3 Pitäis ostaa ne dvd-boksit ni ois kaikki jaksot, nyt on ehkä joka kolmas tai joka toinen. Onneks ehin eilen käydä ratsastamassa ennen ku pahin kuume iski, ei kyllä tuntu yhtään siellä hevosen selässä että ois kipee. o;
Menin eilen hoitoponilla ja mentiin vastataivutuksia ja vastalaukkoja. Vastataivutukset meni hyvin, mut vastalaukat aika perseelleen, varsinki toiseen suuntaan. :---D Mut poni hienoin! <3
En ihan ehtiny saada 50hm vuodessa, mutta voi voi. Voisin ehkä jossain vaiheessa taas hoitaa ponin, mutta eka pitäs toi aattoratsastus maksaa... Aikakin aika kortilla kun on koko ajan kokeita. :s Mut en viitti taukoa kuitenkaan julistaa.
|
|
|
Post by Maiss on Jan 17, 2011 18:26:19 GMT 2
Munkin pitää etsiä uus vakiokasvo tarinoihin, mutta kunnioitan päätöstäsi. Eihän tää silleen mitenkää maata kaatavaa ole; mesessä, malpussa ja shelyssä (?) vielä elelet, i hope. Lynnilunni, mä toivon sulle pikaista paranemista, mitä se nyt onkin, ja tiedä että täällä on joku joka susta oikeesti välittää! (:
|
|
|
Post by Maiss on Jan 15, 2011 21:50:50 GMT 2
Vuosipäivä, 15.1Vuosi on kulunut siitä, kun sain sen tärkeän tekstiviestin jossa kerrottiin että minä olen Siirin hoitaja. Siitä päivästä lähtien maailmani siis on pyörinyt sen suloisen shetlanninponin ympärillä koulun sijasta, tosin ei koulukaan täysin ole poistunut kuvioista, ja olen tänäänkin lukenut kokeeseen. Hitaasti astun talliin ja katson Siirin karsinaa kohti. Siiri hörähtää hiljaa katsoessaan minuun päin, aivan kuin se tunnistaisi minut. Se katsoo tarkkaavaisesti kun kävelen sitä kohti, räpäyttää silmiään ja hörähtää taas. Lasken käteni rauhallisesti ponin korvien väliin ja rapsutan sitä. - Arvaa mitä Siiriseni, tänään on kulunut vuos siitä, kun susta tuli mun hoitoponi, kerron. Siiri tunkee turpansa syliini. Silitän ponia hetken ennen kuin aloitan sen harjaamisen. Lunta ei ole enää paljon maassa, joten voin ihan hyvin tehdä kunnon maastolenkin Siirin kanssa. Tamma vaikuttaa innostuneelta ja lähtee heti satulaan istuttuani pyytämättä kävelemään. - Sä saat sitten poni mennä niin lujaa ku haluut, mut ensin mä kiristän vyön, sanon kun vedän vastinhihnasta saaden satulavyötä kiristymään ja yrittäen pysäyttää liikkeelle lähteneen Siirin. Kello on vasta vähän vaille kaksitoista, eikä tallilla ole melkein kukaan. Olen kuitenkin tyytyväinen päätökseeni tulla aikaisin tallille, sillä ilma on mitä mahtavin: aurinko paistaa ja saa lumen näyttämään vieläkin kirkkaammalta. Päivä ei siis voisi olla täydellisempi vuosipäivän juhlistamiseen. Painan pohkeeni lopulta tamman kylkiin ja se lähtee käskystä liikkeelle. Heilautan kättäni tallista ulos tulevalle Annelle joka tervehtii iloisesti takaisin. Siiri talsii reippaana leirimökkien ohi, eikä aikaakaan kun tallipiha on jo kaukana takanamme. Punainen auto tulee meitä vastaan kun olemme hetken kävelleet pellon reunaa. En ole mikään autojen lähin ystävä, mutta huomaan että kyseessä on jonkinlainen Toyota. Ratin takana istuu noin kolmekymppinen nainen ja pelkääjän paikalla tummahiuksinen tyttö. Nainen pysäyttää auton noin viiden metrin päähän minusta ja Siiristä ja avaa ikkunan. - Hei! Tiiätkö sä missä on Seppele? nainen kysyy. - Ollaan just muutettu tänne, ja Vilma haluis alkaa ratsastamaan. - Joo, me tullaan just Siirin kanssa Seppeleestä! selitän ja taputtelen hiukan levotonta Siiriä. - Ajatte tästä vielä vähän aikaa suoraan, ensimmäisestä risteyksestä käännytte sitte oikeelle ja sitte käännytte vasemmalle taas ekasta. Tänään ei ole tunteja, mut tallinomistajat on kyllä tallilla. - Kiitos! nainen kiittää ja sulkee sitten ikkunan. Lumi narskuu kun auto lähtee liikkeelle, eikä Siirin hermot enää kestä ja se hypähtää sivulle jatkan sitten pienen matkan nelissä. - Prr, rauhotu, Siiri, kiskaisen ohjista kun yritän saada ponia rauhoittumaan äänellä. Siiri pysähtyy ja katsoo ihmeissään ympärilleen minun halatessa sitä selästä käsin. Onneksi tie ei ole vilkas, sillä muuten niin Siiri kuin minä olisimme jo mennyttä kalua. Aurinko paistaa kuin viimeistä päivää ja saa toppatakin tuntumaan liialta varustukselta, vaikkei se tosiasiassa ole. Kotoa lähtiessäni pakkasasteita oli viisitoista, mutta nyt veikkaan asteiden laskeneen huimasti. Tuntuu kuin talvi olisi aivan lopuillaan. Siiri on erittäin kuuliainen eikä kestä kauaa ennen kuin laukka-avut saa sen laukkaamaan. Teen erittäin usein puolipidätteitä ja yritän saada poni laukkaamaan ennemminkin ylös kuin eteen, sillä ohuen lumikerroksen peittävä pelto ei tee sitä puolestani. Kääntäessäni Siiriä ympyrälle se asettuu ensin ulos ja sen sisälle asettaminen on haastavaa. Puolipidätteen tekeminen auttaa kuitenkin taas, ja kohta poni alkaakin asettumaan kiltisti oikeaan suuntaan. Kuinka paljon olenkaan kokenut tuon pörröisen shetlanninponin kanssa vuodessa? Olemme kokeneet niin kirjaimellisesti kuin runollisesti niin ylä- kuin alamäkiä eikä Siirin säpsähdyksiltä tai minun tippumisiltakaan ole vältytty. Olen huomannut että Siiri on Se Oikea, jos nyt nelijalkainen voi sellainen olla, ja että se on maailman sympaattisin ja ihanin otus. Ravityöskentely laukan jälkeen sujuu myös oikein hyvin ja tunnen kuinka Siiri lopulta alkaa hiukan myötäämään ja liikkumaan rentona. Kun olen tyytyväinen jatkan ponin kanssa ravissa kohti tallia. Maastolenkiltämme tuttu punainen Toyota on parkkeerattu tallin viereen, mikä tarkoittaa kaksikon löytäneen tallille. Autossa ei ole ketään, mutta huomaan autossa olleen tytön aittaboksien luona. - Moi! huikkaan tytölle. - Hei! Äiti on puhumassa sille blondille naiselle, ruskeahiuksinen tyttö selittää taputtaessaan boksista ulos kurkkivaa Humua. - Tää on ihana poni! - Joo, se on Humu, tosi mukava otus. Siiri kuopii maata tylsistymisen merkiksi joten talutan sen talliin kun olen selittänyt tytölle hiukan tallin tavoista ja hevosista. Pampula tervehtii innostuneena karsinatoveriaan ja haistelee tätä kun otan Siiriltä varusteet pois. Vietyäni varusteet kaivan harjalaatikosta kotoa ottamani pienen omenan ja annan sen Siirille. Kulorautias nappaa ensin pienen palan omenasta ja syö sen sitten kokonaan, tosin puolet siitä lentää ympäriinsä kiitos sen ahneuden. - Hassu ponski, naurahdan ja istahdan katsomaan Siiriä alaviistosta. Poni haistelee minua söpösti ja hengittää ilmaa sieraimistaan saaden hiukseni liehumaan. Taas yksi ikimuistoinen päivä. MAISS JA SIIRI 47HM one yearLatasin kuvan websiin kun noi tinypikkiin ladatut kuvat ei oo jostain syystä laadukkaita.
|
|
|
Post by Maiss on Jan 11, 2011 21:39:45 GMT 2
Ponikisailua, 11.1.
Josefiina luo minuun paljonpuhuvan katseen, mikä kertoo minulle että minun tosiaankin on aika mennä puhdistamaan Siirin satulaa sekä suitsia oikein perusteellisesti. Pari muutakin hoitajatyttöä ottavat blondin katseen ja sanat tosissaan, ja lähtevät perässäni portaita alas. Mikäs siinä, ajattelen mielessäni, onhan minun jo pitänyt jonkin aikaa pitänyt siistiä ponin varusteet. Sitä paitsi Jossun lupaama mehutarjoilu päärakennuksessa houkuttaa myöskin, joten miksi ei kerralla nappaisi kahta kärpästä yhdellä iskulla?
Kastan sienen veteen, nostan sen vedestä puristaen liiat vedet pois, vetäisen sen satulasaippuaa pitkin ja lopulta hieron sitä suitsien niskahihnaan. Katselen kuinka vieressäni istuva Elisabeth yrittää saada Humun satulaa kiiltämään. - Hei tytöt! satulahuoneen ovelle ilmestynyt Josefiina tervehtii. - Miten varusteiden putsaus sujuu? - Hyvin, Sara kertoo. - Hienosti! Elisabeth selventää, minun ja Emmun tyytyessä vain hymyilemään. - Täydellistä! Sitten ku ootte saanu ne putsattua, ni meillä on ponien kauneuskilpailut, tallinomistaja jatkaa innostuneena. - Voittaja saa jotakin hienoa… Naurahdamme tyttöjen kanssa, mutta nyökkäämme kuitenkin myöntymisen merkiksi.
Olen jo aiemmin harjannut Siiristä suurimmat liat pois, eikä se ole ehtinyt hirveästi mudassa pyöriä ennen kuin jo alan harjaamaan sitä uudelleen, tosin aloitan heti pehmeällä harjalla. Harjaan ensin ponin kaulan vasemmalta puolelta, sitten vasemman etujalan ja siirtyen mahan kautta takajalkaan. Kun olen harjannut ponin vasemman puolen siirryn oikealle jonka jälkeen alan siistimään Siirin harjaa. Sara, Elisabeth ja Emmukin ovat täydessä työntouhussa, eikä kukaan puhu kuin omalle hoitohevoselleen.
Josefiina tarkkailee Reinoa, joka seisoo käytävällä Emmun vierellä. Emmu silittää uljasta tiikerinkirjavaa kun tämä katsoo korvat hörössä eteenpäin. - Hyvää työtä! Jossu sanoo. - Seuraava. Minun vuoroni on seuraavaksi, joten talutan Siirin tallikäytävälle. Siiri ei ensin millään malta pysyä paikallaan, mutta kun tarjoan sille taskussani olevaa porkkananpalaa, se seisoo kiltisti muiden tarkkailtavana. Josefiina kiertää Siirin ympäri ja katsoo kuinka puhdas se on. Hän tarkkailee myös selvästi miltä ponin harjassa olevat letit näyttävät. Sitten hän hymyilee ja pyytää meitä takaisin paikallemme. - Olen tullut siihen päätökseen, että voittaja on… KAIKKI!
Istumme kaikki neljä syömässä Josefiinan tekemiä mokkapaloja sekä mehua päärakennuksen keittiössä. Mehu maistuu taivaalliselta uurastuksen jälkeen eikä mokkapalojen maussakaan ole valittamista. Tallinomistaja kertoo meille hiukan uudesta hevosestaan Brisistä ja me kerromme hänelle hoitoponeistamme kaikenlaista. - Kiitos! Oli hyvää, kiitän Jossua kun lähdemme tyttöjen kanssa takaisin talliin hommiin.
Maissi to Siiri 46HM
|
|
|
Post by Maiss on Jan 8, 2011 23:03:33 GMT 2
Iloisia meininkejä ja lumikoulua, 8.1
Tänään pääsee ratsastamaan, ajattelen itsekseni kun kävelen Seppeleeseen johtavaa tietä pitkin. Olen miettinyt että voisin mennä ilman satulaa jotakin kouluratsastuksentapaista, ja ehkä tehdä pienen lenkin maastossakin. Kaivan taskustani puhelimeni ja katson sen näyttöä. Huomaan saaneeni uuden viestin ja avaan sen. Tallille tänään? Paljon puhuttavaa. Lynn, luen ja mietin hetken mitä asiaa Lynnillä oikein minulle on. Ehkä hän vain haluaa kertoa minulle uudesta vuodestaan, tai joululahjasaaliistaan? Matkalla. Nähdään! - M, kirjoitan viestin ja lähetän sen sitten Lynnin numeroon. Otan toisesta taskustani nappikuulokkeet, laitan ne kiinni kännykkääni ja painan kuulokkeet sitten korviini.
Heti huomatessani Lynnin Sentin karsinan, edessä kipitän tämän luo. Vilkaisen ensin karsinassaan olevaan Sentiin ja sitten Lynniin, joka levittää kätensä halausta vastaanottaakseen. Minäkin levitän käteni ja halaan minua parikymmentä senttiä pidempää tyttöä iloisena ottaen sitten askeleen taaksepäin. - Ridaatko sä Sentin tänään? kysyn ja menen rapsuttamaan isoa Senttiä sen korvan takaa. - Jep, niin suunnittelin, tyttö vastaa. - Sä Siirun? - Joo, ilman satulaa meinasin mennä koulua, vastaan ja kävelen ulos karsinasta. - Haluutteko tulla seuraks? - Tietty! Kentälle, jooko? Lynn ehdottaa ja nyökkään, ennen kuin menen yläkertaan hakemaan kaapistani Siirin harjoja.
Siiri hörisee hiljaa karsinatoverilleen kun se kävelee poniboksiin Loviisan taluttamana. Tervehdin tyttöä ja tämä tervehtii takaisin sekä kertoo, että oli juuri Pampulan kanssa maastossa ja että poni oli tosi reipas. - Voi, Pampsu on niin tykki, totean ja taputan läsipäätä. - Haitko muuten mihinkään tuntiryhmään? - Joo, ja pääsin Annen Beigeen ryhmään! Loviisa iloitsee. - Sä? - Onko sulle jo ilmotettu? ihmettelen ja harjaan Siirin kaulaa pehmeällä harjalla. - Listat on taululla, tyttö vastaa. Minä katoan siinä silmänräpäyksessä karsinasta ja menen katsomaan ilmoitustaulua joka on odottelutilassa. Huomaan heti kaksi lappua, toinen on toista vähän pienempi, ja toisen otsikkona on Jossun ryhmä ja toisessa Annen ryhmät. Olen itse ilmoittautunut Annen Lilaan ryhmään, joten vilkaisen isompaa lappua tarkemmin. Kahtena alaotsikkona ovat Lila ryhmä sekä Beige ryhmä, ja siirrän katseeni ylempänä olevaan. - Clara ja Bonnie, Maiss -, keskeytän lauseeni kun tajuan että olen mukana tunnilla, pitkästä aikaa. - Maiss ja Siiri tai vaihtuva. Olen päässyt tunnille mukaan!
Lynnin noustessa Sentin selkään jakkaran avulla minä hyppään Siirin paljaaseen selkään ilman mitään apua. Ison puoliverisen selässä on satula, minkä vuoksi Lynnillä kestää muutenkin pidempään kuin minulla, ennen kuin hän pääsee kävelemään lumista kenttää ympäri. - Sentti, pysypäs paikoillas, vaaleakutrinen pyytää hoitohevoseltaan kun yrittää saada ratsastushanskojaan käsiinsä. Siiri ihmettelee miksi me olemme ulkona, vaikka maa on täynnä lunta ja katselee ympärilleen kuin mikäkin mielipuoli. Sentti taas näyttää enemmän kyllästyneeltä kuin pelokkaalta. Lynn naurahtaa kun lopulta saa hanskansa käteen ja Sentin kävelemään uraa pitkin. - Sentti haluis mielummin olla sisällä lämpimässä, Lynn kertoo ja taputtaa voikon orin kaulaa. - Siiri varmaan nauttii tästä, jos nyt möröt ei pelota, selitän.
Vaikka on jo hämärä näemme eteemme, sillä lumi valaisee kuitenkin sen verran. Siiri on kyttäillyt ympärilleen, mutta ei ole pelästynyt vielä kunnolla kertaakaan. Se taipuu ja asettuu oikein nätisti niin kulmissa kuin ympyröillä, ja kun pyysin sitä menemään sulkutaivutusta voltilla, se tajusi tehtävän suhteellisen nopeasti. - Sentti on ihan paras! Lynn toteaa kun antaa Sentille pidempää ohjaa. Minäkin annan Siirille hiukan vapaampaa ohjaa kun olen tyytyväinen sen liikkumiseen. Tamma pärskähtää tyytyväisenä saaden kuolan irtoamaan sen suusta. - Siirikin, maailman hienoin, vakuuttelen toiselle ja halaan Siiriä selästä käsin. Siiri tosiaankin on Seppeleen söpöin, Suomen ihanin, Euroopan kaunein, maailman parhain ja universumin täydellisin poni - ainakin minun mielestäni.
SIIRIONPARAS ja Maissi 45HM
|
|