Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Jul 8, 2010 10:44:06 GMT 2
08.07.10 ~ Tutustumista, pölyä & kesäkärpäsiäSeppeleen tuttu soratie tuntui tennareideni alla pitkästä aikaa. Olin unohtanut täysin kuinka mukavalta tuntui astella Seppelettä kohden, kun tiesi, että oli loistava päivä tulossa. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, ja sai minut hörppäämään kylmästä, juuri ostetusta coca-cola pullostani. Kun saavuin tallipihaan, huomasin heti ensimmäisenä Jokerin harjailemassa Flooraa harjauspuomeilla. » Moii Jokrunen! tervehdin Jokeria iloiseen, ja innostuneeseen sävyyn. » Moikka Roosa, onnea hoitopaikan saamisesta! tuo vastasi miltei yhtä iloisesti. Oli uskomatonta kuinka Jossu oli yhtenä päivänä kertonut, että sain Humun hoitajapestin. Sitä en olisi todellakaan uskonut, mutta olen jokatapauksessa erittäin iloinen, että pääsin taas mukaan hoitajarinkiin, ja olla Humun onnellinen kakkoshoitaja. Astuin mukavan viileääseen, heiniltä tuoksuvaan talliin, ja kuten saattoi arvata, suunnistin suoraan Humun karsinalle. » Hei tyttö! Toin sinulle jotain, tervehdin tuota ja kaivoin taskuni uumenista pienen porkkanapalan ja ojensin tuon tammalle. Humu pisteli porkkananpalan poskeensa ja nuuskaisi vielä toiveikkaana kättäni lisäherkkujen toivossa. » Ei makeaa mahantäydeltä, saat joskus toiste lisää, naurahdin. Oli heppojen loma, joten tunteja ei luonnollisestikkaan ole. Kuten myöskään muuta ratsastusta. Ajattelin ihan ajanvietteeksi harjailla pölyisen ponin oikein kunnolla, ulkona. Kipaisin hakemassa Humun harjapakin, ja talutin tuon harjauspuomeille, josta Jokeri & Floora olivat jo kerenneet lähteä. Sidoin Humun kiinni ja aloitin tuon todellisen kuuraukset. Tuntui kuin suuri pölypilvi olisi leijaullut ympärillämme. Putsasin myös Humun korvat, jossa oli ällöttävän paljon kuolleita & eläviäkin kärpäsiä + muuta moskaa. » Kesäaika... huokaisin syvään iloiseen sävyyn. 1HM
|
|
|
Post by Anne on Aug 5, 2010 21:39:46 GMT 2
Hoitaja-hoitsuvalmennus 5.8.2010 Roosa ja Humu volttipuomilla. Taustalla Sara & Aksu ja Sirppa & TopiSamalla Spessu Roosalle =)
|
|
elisabeth
Perustallilainen
Humu ♥ Merri ♥
Posts: 166
|
Post by elisabeth on Nov 27, 2010 15:55:00 GMT 2
27-11-2010Jalkojeni alla oleva lumi narskui, kun kiirehdin kohti tallia. Tallialueellahan ei saa juosta, mutta välillä pyrähdykseni muistuttivat sitä. Olin saanut juuri vähän aikaa sitten saanut tietää, että juuri minut oltiin valittu Humun hoitajaksi. Juuri minut, kymmenien hakijoiden joukosta. Olin pakahtua ilosta. Kun livahdin talliin, hain ensin porkkananpalan Humua varten, jolloin suuntasin takaisin käytävälle. Ilmoitustaulun kohdalla oli kamala tungos. Ja juuri sinne minäkin olin pyrkimässä. Pakkasta ei ollut tänään niin kauheasti, itseasiassa sää oli aika leuto. Melkeinpä nollakeli, mutta loskaa ei siltikään näkynyt, joten hevoset olivat varmasti ulkona. Kun sain itseni tungettua muiden tallilaisten joukkoon, vilkaisin ilmoitustaulua. Katsoin ensin tuntitaulukkoa. Tänään olisi saattanut olla maastoilua, mutta koska tämä lauantainen tunti järjestettiin satunnaisesti, eikä hevoset olleet karsinoissa, ajattelin, että tänään sitä ei varmaankaan ollut. Seuraavaksi katsoin tarhajärjestyksen, ja etsin sieltä nopeasti Humun nimen. Humu oli sijoitettu takatarhaan Palmikon, Liinun ja Reiskan kanssa. Kävelin pois tungoksesta, joka oli alkanut hälvenemään jo pikkuhiljaa eri suuntiin. Kävelin tallin käytävää pitkin, ja nappasin yhden riimunnarun naulakosta, jossa niitä oli kasapäin, ja sitä heilutellen lähdin kävelemään leiriläisten asumuksia ja takatarhaa päin. Matka ei tuntunut loppujenlopuksi pitkältä, vaikka tallialueen kartta antoi olettaa sen olevan pitkä. Kun näin oikealla puolella, pienen metsäpalstan takana leiriläisten asumuksia, tajusin kääntää katseeni vasemmalle, jossa käyskenteli neljä hevosta. Katselin hetken jokaista erikseen, kunnes huomasin Humun. Livahdin tarhaan sisään, samalla vihellellen hieman, jotta hevoset eivät pelästyisi huomatessaan yhtäkkiä tulleen vieraan. Kävelin aika päättäväisesti kohti Humua, joka nosti päätään ja kuulosteli viheltelyäni. Lähestyessäni lopetin viheltelyn, jonka sijalta juttelin tammalle hieman. - Hei, Humu.. Tiedätkös mitä? Sain juuri sinut hoitsukseni. Niin.. Juuri sinut , kertoilin rauhallisella äänellä. Olin enää parin metrin päässä tammasta, jolloin se lähestyi minua itsekin. Ojensin käteni rauhallisesti tamman turvan alle, jolloin Humu puhalsi lämmintä ilmaa sieraimistaan käteeni. Hymyilin, ja nostin hieman kättäni, ja laitoin riimunnarun kiinni riimuun. - Hieno tyttö, hymyilin ja taputin tammaa hieman kaulalle. Lähdin kävelemään kohti porttia, ja Humu seurasi hienosti perässä. Aukiolle saapuessamme Humu ravisteli päätään lumesta, joka laski hiljalleen maahan. Talutin tamman aittabokseja päin. Talutin tamman sen omaan karsinaan, jossa otin riimun riimunnaruineen päivineen pois. Laitoin riimun lähimpään naulaan ja pujahdin itse takaisin karsinaan sisään, ja laitoin ovea hieman kiinni. Humu tapitteli minua ilmeikkäillä silmillään, kuin odotellen jotain. Astuin askeleen lähemmäs ja silittelin tamman päätä. Humu hörähteli, ja hamusi hieman lökäreideni taskua. Hymyilin. - Taisit haistaa sen, eikö? Nappasin sinulle porkkananpalan hetki sitten. Onko se sinullakin niin, että tie sydämeen käy vatsan kautta? Naurahdin. Otin taskustani porkkananpalan, ja ojensin kättäni Humun turvan alle, jolloin tamma nappasi herkkupalan yhdellä nuolaisulla. Olipa tammalla hellävarainen tapa ottaa nameja. Hetken vielä Humu tapitteli minua, kunnes itsekin tajusi, että ei saisi vielä enempää. Hetken siinä siliteltyäni ja juteltuani uuden hoidokkini kanssa, ajattelin, että Humu varmaan tykkäisi harjailusta. - Odota hetki, Humusein, hymyilin ja lähdin hakemaan tamman harjapakkia tallista. Hetken etsiskeltyäni sen löysinkin, ja nappasin koko pakin mukanani. Hevosia oli karsinoissaan jo, uudet tai vanhatkin hoitajansa heidän kanssa touhuamassa. Suuntasin varmat askeleeni kohti aittabokseja, ja laitoin harjapakin Humun karsinan oven eteen. Avasin sen, ja otin sieltä harjan, ja astuin karsinaan, jossa Humu tapitti minua. Tamma hörähti tyytyväisenä nähdessään harjan. Hymyilin ja tartuin tuumasta toimeen, ja astuin tamman oikeanpuolisen kyljen viereen, ja harjailin pitkin, vahvoin vedoin kaulasta alkaen aina takapäähän asti. Tamma oli itseasiassa aika puhdas, mitäs nyt hieman pölyä irtoili harjaillessa. Harjailtuani Humun tarkasti jaloistakin, otin pakista karkeamman harjan, jolla setvin tamman kauniin, paksun otsatukan ja harjan, jonka jälkeen siirryin harjailemaan Humun häntää, johon oli tarttunut hieman purua. Juuri sillä hetkellä karsinan oven taakse ilmestyi vaaleahiuksinen nainen, jonka tunnistin pienen hetken tuumailujen jälkeen Josefiinaksi. - Hei, nainen hymyili ja avasi karsinan oven, astuen sisään. - Hei, vastasin ja hymyilin. - Olet jo tutustunut paremmin Humuun nähtävästi. Teistä tulee varmaan mahtava pari, Josefiina hymyili varsin ystävällisen näköisesti, ja taputti tammaa kaulalle. - Joo.. Kuten arvelinkin, Humu on varsin ihastuttava tamma, sanahdin ja vilkaisin tammaa, joka seisoi nätisti paikoillaan. - Hmm.. Kuten varmaan tiedät, hoitajat saavat ratsastaa hoidokeillaan aina välillä, niin voisit jollakin kerralla kokeilla käydä selässäkin. Voin tulla katsomaan, miten sujuu, ja jos hienosti menee, voisitte vaikka mennä maastoon joku kerta jonkun kauemmin täällä käyneen hoitajan kanssa. Eipä sitten muuta, nyt riennän toisiin puuhiin, Josefiina naurahti, ja lähti karsinasta jonnekin muualle. Minä vain jäin siihen töllöttämään. En vielä ollut edes ajatellut ratsastamista, mutta oho, kun Josefiina tarjosi nopeasti sitäkin mahdollisuutta. Huokaisin syvään, ja yhä hienoisessa transsissa nappasin kaviokoukun boksista, putsasin Humun kaviot ja jäin vielä silittelemään tammaa. Aika olikin kulunut nopeammin mitä olin tajunnut, ja äiti soitti värinähälytyksellä olevaan puhelimeeni. - Ellu, sanoin kännykkään painettuani vihreää luuria. - Hei, olen kohta siinä pihalla, äitini sanoi. - Okei, tulen, hymähdin ja suljin puhelimen. Vielä pari kuukautta niin saisi mopoauton, jotta voisin matkustaa talvellakin itsenäisesti. Silloin ei olisi äidin määrittelemiä aikoja. Sitä odotin hyvin paljon. - Heihei, Humu, hymyilin hieman ikävöiden jo, ja annoin pienen pusun tamman otsalle. Kello oli jo sen verran, että loputkin hevoset varmaankin haettiin kohta sisään, että jätin nopeasti minulle tärkeäksi tulleen tamman karsinaansa, suunnatessani matkaani kohti parkkipaikkaa, jossa äiti jo odottelikin. Tulisin varmasti nopeasti uudelleen. HM1 ♥
|
|
elisabeth
Perustallilainen
Humu ♥ Merri ♥
Posts: 166
|
Post by elisabeth on Nov 28, 2010 16:23:52 GMT 2
28-11-2010
Katson ohimenevää, lumista maisemaa ajatuksissani. Isoveljeni mopoautossa saattaisi soida musiikki lujempaa mitä olisi oikeasti laillista, ellen olisi pakottanut häntä hillitsemään musiikin volyymiä, kun tultaisiin alueelle jossa on jo hevosia. Hyräilin rauhallisesti viimeisimpien hittimusiikkien tahtiin, ja havahduin ajelehtineista ajatuksistani isoveljeni kaartaessa mautonsa tallin parkkipaikalle. Avasin oven ja kurkkasin vielä sisään. - Moikka. Soitan kun voit hakea.. Oot varmaan sillon iteki lähdössä, sanoin ja laitoin mauton oven kiinni. Näin vielä, että isoveikkani nyökkäsi, ennen kuin lähti menemään kovempaa vauhtia. Hetken päästä takaani kuului jo basson jumputus. - Mokoma, mumahdin. Hän kyllä tietää että hevoset saattaa säikkyä tuollaisesta. Huokaisin ja lähdin kävelemään tallille päin. Hakisin heti Humun tarvikeboksin ennen kuin hakisin tamman karsinaansa.
Astellessani käytävää pitkin, katselin karsinoissa puuhaavia hoitajia hoitsujensa kanssa. Kauemmin tallilaisia olleet olivat jo hyvin läheisiä hoitoponiensa kanssa. Huokaisin, toivoen olevani jossakin vaiheessa Humun kanssa yhtä erottamattomat. Nappasin nopeahkosti Humun pakin ja riimunnarun, ja kiirehdin aittatalliin. Laskin pakin karsinan oven viereen lattialle, ja lähdin kävelemään kohti takatarhaa. Lumi narskui jalkojeni alla, ja kylmä viima puhalsi kohti. Vetäisin punaista kaulahuiviani hiukan tiukemmalle, ja laskin pipoa enemmän korvien päälle. Kun takatarhan portti oli enää vähän matkan päästä, hidastin vauhtia. - Humuu, huutelin, ja livahdin aidan välistä tarhaan. Vaikka Humun kanssa olin touhunnut virallisesti hoitajana vasta päivän, Humu kuitenkin tunnisti jo ääneni. Mikä älykäs otus hän olikaan. Humu hörähti kuuluvasti ja lähti reippaassa käynnissä kohti minua. Hymyilin ja astelin reippain askelin lähemmäs Humua, ja silitin tammaa otsasta. Humu puski päätään niin reippaasti minua vasten, että hyvä etten kaatunut selälleni hangelle. - Höppänä, naurahdin ja rapsutin Humua korvan takaa oikein kunnolla hetken. Napsautin samalla riimunnarun kiinni riimuun, ja taputin Humua kaulalle. - Okei, mennään sitten, hymyilin ja lähdin taluttelemaan Humua kohti porttia. Pidin riimunnarun aika pitkänä, mutta tamma seurasi nätisti perässä. Ei yrittänytkään seikkailla muualle.
Käänsin Humun pää talliin päin karsinaan tultuamme, ja nappasin karkean harjan pakista solmittuani irroitetun riimunnarun oveen. Nappasin käteeni Humun otsatukan, Humun syödessä vielä karsinaan jääneitä vähiä aamuheiniä. - Onpa tämä takussa! Missä ihmeessä olet pyörinyt, kun eilen viimeksi tämän selvitin, naurahdin ja harjasin takkuisen otsiksen selväksi, jonka jälkeen jaoin sen eri puolille niin, että Humun tähti näkyi. Harjasin vielä harjan selväksi, jolloin siirryin selvittelemään häntää. Selvittelin senkin kokonaan, hyvin huolellisesti. Tämän jälkeen laitoin karkean harjan takaisin pakkiin, ja otin sieltä pienen, pehmeän harjan. Harjailin sillä tamman pään, jonka jälkeen vaihdoin pienen harjan vielä sellaiseen hieman kovempaan, ja isompaan, jolla harjailin vielä ylimääräiset pölyt pois, vaikka näin raikkaalla pakkasilmalla ei pölyä niin irronnutkaan. Liekö liat poistuneet paremmin vaikka piehtaroidessa. Saattaa ollakin niin.
Nappasin riimunnarun ja kiinnitin sen Humun riimuun, jonka jälkeen talutin tamman ulos. - Mennään seikkailemaan tohon pellolle, sanoin ja kävelin reippaaseen tahtiin lumista aluetta kohti. Humu seurasi jo innokkaana perässä, ja alkaessani juosta, Humukin nosti raviin. Nauroin kovaan ääneen, ja sillä hetkellä olin varma, että jos Humukin osaisi nauraa samalla tavalla kuin ihmiset, nauraisi hänkin nyt.
Juoksin pellolla Humun kanssa ainakin tunnin, ja kun oli aika lähteä, olin itse jo aivan puhki. Humu olisi varmasti jaksanut jatkaa vielä kauan, mutta käveltyämme vielä hetken, Humu lopetti puuskuttamisen ja lähti ihan mielellään kohti karsinaansa. Karsinassa pyyhkäisin hieman lumia tamman päältä, ja vein vielä kaunottaren tarhaan, iltatallia kun tuskin aloitettaisiin vielä vähään aikaan. Ehtisi Humu ulkoilemaan vielä hieman, vapaammin ja oman lajinsa edustajien kanssa. Soitin isoveljelleni, joka olikin jo lähdössä keskustasta keilahallilta. Hän huristelikin aika nopeasti parkkipaikalle. Hiljaisissa tunnelmissa menimme kohti kotia, kun itse vielä haaveilin takaisin tallille.
HM2 ♥
/ Loppu oli nyt vähän tuollainen kökkö, kun sisko on varsin sinnikkäänä odottamassa omaa vuoroaan päästä koneelle.
|
|
elisabeth
Perustallilainen
Humu ♥ Merri ♥
Posts: 166
|
Post by elisabeth on Nov 29, 2010 20:02:34 GMT 2
29-11-2010
Seisoin bussipysäkillä odottaen bussia, joka menisi lähelle Seppelettä. Odotusaika tuntui pitkältä kahdenkymmenen asteen pakkasessa, vaikka oikeasti odotin vain viitisen minuuttia. Korkea bussi kaarsi nurkan takaa, ja viittasin sen pysähtymään. Lämmin ilma puhalsi bussin sisältä oven avautuessa. Vanhahko mieskuski hymyili leveästi. - Päivää, sanoin ja hymyilin hieman astuessani sisään. - Heipähei, bussi vastasi, lisäten - Minne menossa? - Seppeleeseen, sanoin. - 3,50 euroa, bussikuski sanoi reippaasti. Ojensin rahat ja lähdin bussin perälle. Istuin taaimmaiselle penkille, ja työnsin nappikuulokkeet korviini. Veljeni oli antanut minulle syyst tai toisesta "vanhan" ipodinsa, kun oli ostanut kosketusnäyttöisen sellaisen. Ladattuna oli tietenkin ajan hittimusiikkia, mutta ajattelin ladata jossakin vaiheessa Andrea Bocelliakin, hänen laulamana kun ooppera kuulosti kivalta tälläiselle "nykyteinillekin".
Matka ei ollut edes kauhean pitkä, ja pian jouduin jo painamaan punaista stop -nappulaa, vaikka mieli olisi tehnytkin jäädä lämpimään bussiin vielä hetkeksi. Mutta toisaalta, jos en olisi halunnut mennä tallille, olisin tälläkin hetkellä vällyjen alla katsomassa televisiota tai datailemassa. Kavereita kun en ole ollut niinkään saanut vielä, oman luonteeni takia lähinnä. Bussi pysähtyi pysäkille, jolloin astuin ulos ja lähdin reippaaseen tahtiin kävelemään tietä pitkin, joka vei Seppeleen pihaan. Viimaa ei ollut lähes ollenkaan, josta olin varsin tyytyväinen. Kun saavuin tallipihaan, astelin suoraan talliin ja sieltä oleskelutilaan. Emmu tervehti ennen sitä, ja vastasin.. No, en kauhean kohteliaasti, mistä lie johtuikin. Manailin heti asiaa mielessäni. Näinhän niitä kavereita hankitaan, hyvä Ellu! Oleskelutilassa ei ollut ketään vielä, joten istuin pöydän ääreen ja nappasin laukustani saksan kielen tehtäväkirjan. Se oli onneksi ainoa läksy, joka oli tullut uudessa koulussa. Luokallani oltiin päästy niin hitaasti eteenpäin, että osasin jo joitakin asioita ennestään.
Kun olin pitemmän aikaa pähkäillyt saksan kielessä possessiivipronomineja ja niiden datiivimuotoja ja muuta sellaista, vilkaisin kelloa. Kello oli jo varttia vaille neljä, ja ajattelin, että kun tallille ollaan sentään tultu, niin puuhaillaanpa sitten oman hoitoponskin kanssa. Suljin kirjan ja tungin sen laukkuuni, jonka jälkeen laitoin koko laukun omaan komerooni. Tungin vielä äänettömällä olevan kännykkäni taskuuni ja vielä sormikkaat käsiin, jonka jälkeen lähdin rappusia alas. Nappasin riimunnarun matkalla ja kävelin suoraan ilmoitustaululle. Humu olisi jatko ykkösellä, joten ehtisin rauhassa puuhailla tamman kanssa ennenkuin tunti alkaisi. Tästä jatkoin matkaani takatarhaa päin.
Perillä ollessani huutelin Humua nimeltä. Tamma tallusteli hieman laiskan oloisesti luokseni, ja pujahdin aidan välistä. - Saat luvan olla reippaampi tunnilla, hymähdin ja napsautin riimunnarun Humun riimuun kiinni. Avasin portin ja talutin tamman ulos tarhasta. Humu seisoi nätisti odottamassa kun suljin portin. Taputin Humua hienosta käytöksestä kaulalle, ja lähdin kävelemään kohti aittabokseja. Kaarsin tamman karsinassa oikein päin, ja irrotin riimun kokonaan. Humu ravisti riehakkaasti päätään kun suljin oven. Ripustin riimun lähimpään naulaan ja hain nopeasti Humun tarvikepakin tallista.
Otin tarvikepakista pienen, pehmeän harjan, ja astuin karsinaan sisään. Laitoin käden Humun turvan alle, ja silittelin hieman alapuolelta. Humu puhalsi käteeni, ja hamuili hetken, kunnes tajusi että kädessäni ei ollut mitään. Nostin sen käden, jossa pitelin pientä harjaa, ja harjailin sillä Humun pään. - Hieno tyttö, kehuin Humun rauhallista käytöstä. Siinä se vain seisoi paikallaan, ja tapitti minua lempeästi silmillään. Rapsutin tammaa korvien takaa, ja nappasin pakista karkeamman harjan. Tarrasin ensimmäisenä otsahiuksista ja selvin ne läpikotaisin. Tämän jälkeen selvin harjan ja hännän, molemmat myös huolellisesti läpikotaisin. Otin seuraavaksi hieman pehmeämmän, pitempiharjaisen harjan, jolla siistin Humun kokonaan loppuun, ylihuolellisesti niistä kohdista, joista varusteet saattaa hangata. Tämän jälkeen nappasin kaviokoukun, jolla vetelin lumen ja hiekan sekoituksen siististi säteen ympäriltä. Harjapäällä vielä pyyhin hieman sivuilta, jonkinlainen perfektionistin alku kun olin.
Kello läheni jo varttia vaille viittä, ja hain Humun satulan ja suitset tallista. Siihen mennessä karsinan ovelle oli ilmestynyt nuori, mutta kokeneen näköinen tyttö, jolla oli jo kypärä päässä. - Sä olet varmaan Humulla tän tunnin? kysyin. - Joo, niinhän mä olen, tyttö sanoi. - Laitatko sä vaikka satulan? kysyin. Tyttö nyökkäsi, joten ojensin satulan huopineen päivineen tytölle, ja itse tarrasin paremmin suitsista. Menin lähemmäs Humua ja nappasin tuon päästä kiinni, jonka jälkeen sujautin varsin nopeasti kuolaimet Humun suuhun, ja kiinnitin nahkalenkit. Taputin Humua kaulalle, ja menin sitten nojailemaan seinää vasten, kun tyttö vielä ahersi satulan kanssa. Vaikka jatkotuntilainen olikin, tytölle oltiin taidettu useamman kerran laittaa satula valmiiksi, joten hänellä kesti kai sen takia enemmän. Kun satula oli hyvin, tyttö hymyili tyytyväisesti ja katsoi kelloa rannekellostaan. Vilkaisin itse kännykkääni. Kello läheni jo viittä vaille. - Joo-o, eiköhän mennä sitten, hymyilin ja avasin karsinan oven, ja työnsin pakkia jalalla hieman kauemmas, ettei se jäisi tamman jalkoihin. - Mennään vaan, tyttö sanoi ja nappasi suitset Humun kaulalta, ja lähti taluttamaan tammaa maneesiin. Lähdin kävelemään perässä - minä nimittäin aikoisin katsoa mitä hoitsuni osaa.
Tunti alkoi varsin vauhdikkaasti, oppilaat kun menivät alkukäyntejä ennen tunnin alkua. Juuri kun opettaja tuli, ja sanoi seuraavat tehtävät, viereeni istui brunette tyttö. - Moi, sä taidat olla Humun uusi hoitaja? tyttö kysyi iloisesti hymyillen. - Joo, niin mä olen. Elisabeth, hymyilin, ja mietin, ojentaisinko käteni kätelläkseni. Mutta no.. En loppujen lopuksi tehnyt sitä. - Pipsa, hauska tutustua, Pipsaksi esittäytynyt tyttö hymyili leveästi. Tytön kädessä oli pieni colapullo, jota tuo hörppi välillä. Itseasiassa koko tunti meni Pipsan kanssa niitä näitä jutteluun, joten en loppujenlopuksi nähnyt miten Humu meni.
Tunnin loputtua opettaja huuteli, ketkä jäi seuraavalle tunnille ja ketkä ei. Humu pääsi lähtemään. Lyhyt työpäivä tälläkertaa, sillä muita tunteja ei tammalla ollut enää tänään. Ratsastaja katsoi minuun merkitsevästi, joten nousin ylös ja lähdin hakemaan Humun. Heti kun olin ottanut suitset käsiini, tyttö riensi pois. Hmm. Liekö sellainen hemmoteltu tyttö, joka ei ole hevosten kanssa muuta tehnyt kuin ratsastanut. Jos tyttö saisi oman hevosen, olisin varma, että hän olisi aika pihalla hoitotoimenpiteissä. Taluttelin tamman karsinaansa, ja otin varusteet pois. Humu oli hieman hionnut, joten päätin napata samalla kuivatusloimen. Vein varusteet aluksi paikoilleen, ja hain loimen. Kävin heittämässä sen tamman päälle, ja palasin sitten varustepakki mukanani talliin. Vein pakin paikoilleen ja nappasin suitset, ja pesin huolellisesti kuolaimet. Pyyhkäisin vielä muitakin osia, jonka jälkeen harjailin satulan sisäpuolelta karvat pois. Pyyhkäisin nihkeällä rätillä vielä satulan päältä, ja asetin varusteet paikoilleen. 'Eiköhän Humu ole ansainnut pienen palkkion', mietin ja nappasin rehulaarista porkkananpalan.
Kun palasin karsinaan, Humu oli innokkaana katselemassa ulos. - Heippa tyttö, sanahdin ja näytin porkkananpalaa. Humu valpastui ja alkoi hamuilemaan porkkanaa suuhunsa. - Hyvä tyttö, hymyilin ja taputtelin tammaa kaulalle sen rouskuttaessa porkkananpalaa. Kello oli kohta puoli seitsemän, joten hyvästelin Humun toistaiseksi halein ja pusuin, jonka jälkeen hain laukkunin lokerostani ja lähdin bussilla takaisin kohti kotia.
HM3 ♥
|
|
elisabeth
Perustallilainen
Humu ♥ Merri ♥
Posts: 166
|
Post by elisabeth on Nov 30, 2010 18:42:20 GMT 2
30-11-2010- Kiitti. Oli hyvää. Voitko viedä mut nyt? kyselin isältäni. Äiti ja isoveli olivat viemässä Jamin mautoa korjaamoon, kun se ei ollutkaan käynnistynyt aamulla, ja sen takia olimme molemmat myöhästyneet koulusta. Minä olin taas jäänyt isän kanssa syömään pastaa, jonka jälkeen hän oli luvannut viedä minut tallille. - Joo joo, laita tavarat valmiiksi niin lähdetään vartin kuluttua, isäni mutisi ja tunki lisää ruokaa suuhunsa. Totta puhuen isälläni oli niin hyvä ruokahalu, että mikä eteen tulee, on isäni vatsassa parin minuutin päästä. Olimme jo suunnitelleet äidin ja Jamin kanssa jääkaappiin lukkoa, kun sieltä sattui myös katoamaan meidän herkut. Tästä tulikin mieleeni koulun jälkeen ostettu pähkinäsuklaalevy, vieläpä fazeria. Avasin jääkaapin oven ja nappasin kylmästä melkein kivikovaksi kovettuneen suklaalevyn, ja tungin sen mustaruskeaan laukkuuni. Viisitoista minuuttia tuntui todella pitkällä ajalla, kun sain tavarani kerättyä parissa minuutissa. Istuin sohvalla ja naputtelin sormiani sohvapöytään. Lopulta isäni hymähti tyytyväisesti, ja laittoi tiskit tiskiin, jonka jälkeen nousi ja laittoi hupparin päälleen. Isäni otti autonavaimet, ja avasi oven lähteäkseen. Laitoin nopeasti takin, kaulahuivin, pipon ja sormikkaat päälle, ja sujahdin ovesta ulos. Katselin edessä kävelevää isääni varsin huvittuneesti. Jos hänelle laitettaisiin valkoinen kaapu ja vietäisiin Jerusalemiin tai jonnekin sen tapaiseen paikkaan, hän menisi taatusti Jeesuksesta. Isälläni oli nimittäin pitkät, kiharaiset hiukset ja motoristiparta. Naureskelin itsekseni ajatuksille, ja astuin autoon sisään. Kun isä käynnisti auton, radiosta alkoi kuulua YLE puhekanavan löpinöitä. - Et sitten yhtään parempaa kanavaa ole keksinyt, mutisin ja sammutin radion. Hipelöin kännykkääni, jota pidin kädessä siksi, koska halusin muistaa ottaa Humusta kuvan kännykän taustakuvaksi. Seuraava kymmenen minuuttia meni autossa istuskellen, täydessä hiljaisuudessa, niin kuin yleensäkin. Kun isä pysähtyi tienvarteen, astuin ulos. - Kiitti kyydistä. Äiti lupas hakea mut, sanoin ja laitoin oven kiinni ja suuntasin Seppeleen parkkipaikalta tallia kohti. Lämmin ilmavirtaus kohdistui kasvoihini astuessani talliin sisään. Kävelin hymy huulilla heinän ja hevosten tuoksuisessa paratiisissa, suoraan oleskelutilan vieressä oleville lokeroille. Tungin kassini lokeroon ja häivyin heti riimunnarun haettuani kohti aittatallia. Sidoin riimunnarun Humun karsinan oveen, ja lähdin hakemaan kottikärryjä ja talikkoa huomatessani, että karsinaa ei oltu vielä ehditty siivota. Kävin heti tuumasta toimeen, ja sihtailin tarkasti koko karsinan, koska halusin olla varma että Humu nukkuisi tällä kertaa hyvin mukavasti. Reippaasti kukkurainen kottikärryllinen tuli nosteltua mukaan, ja vein lastin suoraan lantalaan, napaten mukaan suunnilleen saman verran puhdasta purua/turvetta/mitä Seppeleessä aluset nyt olikaan. Reippaaseen vauhtiin kävelin takaisin Humun karsinaan ja kippasin kottarillisen aivan karsinan keskelle, Humu kun varmasti saisi sen itse sekoiteltua reunoillekin. Kun karsina oli mielestäni tarpeeksi puhdas, hain Humun tarvikepakin valmiiksi ja nappasin karsinan oveen sitomani riimunnarun lähteäkseni hakemaan Humua takatarhasta. Huutelin Humua jo aika kaukaa, ja ääneni tunnistaneena tamma olikin jo odottelemassa aidan vierustalla. Hymyilin leveästi, ja laitoin siitä suoraan riimunnarun kiinni riimuun, ja aukaisin portin. Suljin portin huolellisesti Humun odottaessa kärsivällisesti, jonka jälkeen lähdin taluttelemaan Humua omaan karsinaansa. Karsinassa hetken jo harjailtuani, Josefiina ilmestyi karsinan ovelle. - Hei, mulla olis kohta aikaa katsoa vaikka vartin verran miten sujuu, että haeppa vaikka nyt sitten hetikohta Humun varusteet niin pääset selkään, Josefiina sanoi ja hymyili leveästi. - Ja tule sitten maneesiin kun olet valmis, eikö? Jossu vielä sanoi. - Öö.. Okei, kiva, hymyilin. Harjailin Humun reippaasti loppuun ja putsasin kaviot, jonka jälkeen vein tarvikepakin takaisin talliin josta hain myös tamman ruskeat suitset ja ruskean satulan vihreine huopineen. Lämmittelin kuolaimia käsissäni kävellessäni vaivalloisen näköisesti kohti aittabokseja. Saapuessani paikanpäälle laitoin satulan nojaamaan seinää vasten ja astuin suitsien kanssa karsinaan sisään, jossa Humu seisoskeli odottamassa. Silittelin hetken Humua otsasta, kunnes tajusin, mitä minun pitikään oikein olla tekemässä. Kaarsin Humun pään taakse ja otin kiinni päästä, ja laitoin kuolaimet Humun suuhun. Viime kerralla tamma oli vähän vastustellut, mutta tällä kertaa Humu suorastaan nappasi kuolaimet suuhunsa. Selvästi hyvällä päällä tällä kertaa. Kun kaikki remmit oli kiinni ja ohjat heitetty kaulalle, nappasin vielä satulan huopineen ja asetin sen kaulaa lähemmäs, ja valutin satulaa häntää kohden, kunnes se töksähti paikoilleen. Heitin satulavyön satulan päältä alas, ja nappasin sen Humun toiselta puolelta, vatsan alta kurottaen ja kiinnitin sen kolmanteen reikään pikkuhiljaa. Maneesissa kiristäisin paremmin. Taluttelin reippaasti Humun maneesille, joka oli kuitenkin nyt tyhjä. Josefiina kai tulisi kohta, joten laskin jalustimet ja mittasin ne sopivan pituisiksi, jonka jälkeen lähdin taluttelemaan Humua maastakäsin reippaasti uraa pitkin. Hetken päästä Josefiina tulikin maneesiin, ja käski hypätä selkään. Laitoin toisen jalkani jalustimeen ja punnersin ylös. Korjasin hieman asentoani satulassa, kiristin nopsakasti molemmilta puolilta hieman satulavyötä ja vilkaisin Josefiinaan. - Mene vaikka muutama kierros vielä käyntiä, niin katsotaan miten menee, Josefiina sanoi. Nyökkäsin ja maiskautin samalla kun painoin hieman pohkeilla Humun kylkiin. Tamma lähti kauniin sulavasti liikkeelle. Joko Humu oli aina sellainen, tai yritti nyt tehdä hyvän ensivaikutelman, jotta tietäisin joskus tamman ehkä jekkuillessa, että Humusta löytyy reippaasti hyviäkin puolia - ainakin jos Humua kiinnostaa tehdä jotakin. Noin viisi kierrosta mentyäni Josefiina huudahdi maneesin reunalta, että nyt voitaisiin kokeilla ravia. - Okei, huudahdin takaisin ja kannustin tamman raviin. Hetken kesti tottua töksähtelevään raviin, mutta loppujenlopuksi sain kuin sainkin kevennettyä hyvin askelien rytmissä. Josefiina hymyili leveästi maneesin reunalta ja noin viiden minuutin päästä huuteli että voi kokeilla jo laukkaa. Ravailin vielä hieman, ja kannustin Humun laukkapätkiin pitemmillä sivuilla. Tämä noin vartin pituinen selän kautta tutustuminen oli oikein mukava, ja omiin kiireisiinsä lähtiessä Josefiina vielä huudahti, että hyvin meni, ja voisin vielä ratsastella sen verran että tamma rauhoittuu. Jatkoin vielä ravaten hetken, jonka jälkeen menin pidemmän aikaa käyntiä. Taputtelin Humua kaulalle. - Hieno tyttö. Olet varsin ihana ratsu, sanoin leveästi hymyillen, ja rapsutin Humua vielä harjan tyvestä. Otin ohjat kireämmälle ja vedin hienoisesti taaksepäin, samalla päästäen jonkinlaisen prrrr äänen. Humu pysähtyi, joten hyppäsin satulasta pois ja nappasin ohjat kaulalta. Taluttelin vielä hetken Humua, jonka jälkeen vein tamman karsinaansa ja otin varusteet pois. Vein varusteet odottamaan varustehuoneeseen ja palasin loimi mukanani, jonka heitin Humun päälle. Sen jälkeen lähdin takaisin varustehuoneeseen ja harjailin karvat satulahuovasta ja satulasta. Pyyhkäisin nihkeällä rätillä satulan päältä, ja samalla tavalla tein myös suitsille. Huuhtelin vielä haalealla vedellä kuolaimet. Varusteiden puunaamisen jälkeen lähdin takaisin Humun luokse, omaa hoitohevostani paijailemaan. Kun tuli jo myöhä ja ilta oli jo pimentynyt reippaasti, äiti soitti olevansa lähellä. Hyvästelin Humun, ja menin lokerikkojen kautta parkkipaikalle, ja siellä jo olevan auton kyytiin, kohti kotia. HM4 ♥
|
|
elisabeth
Perustallilainen
Humu ♥ Merri ♥
Posts: 166
|
Post by elisabeth on Dec 1, 2010 21:47:04 GMT 2
01-12-2010[/b]
Kävelin bussipysäkiltä Seppelettä päin kiikuttaen valtavan kokoista kassia, jossa oli joulukuun yllätys Humulle. Olin väkertänyt kotona joulukalenterin tammalle, jossa oli ensimmäisen päivän ja toisen päivän yllätykset, sekä ne, jotka eivät olleet elintarvikkeita. Tälläkertaa mukanani tosin oli kahden päivän herkut, tänäänhän oli jo ensimmäinen päivä joulukuuta. Marssin suoraan Humun karsinan eteen, ja ripustin joulukalenterin naulaan. Humu oltiin jo tuotu sisälle, syystä tai toisesta. Tuuli tosin oli melkoinen, joten ehkä tuulensuojaan lämmittelemään. Viitisentoista astetta tuntui kovan tuulen takia kolmeltakymmeneltä asteelta. - Mitä tyttö? Olisikohan jo namun aika, hymyilin ja otin ykköspussista omenan, ja leikkasin siitä laukussa olleella puukolla sopivia suupaloja. - Aina ei ole sitten herkkuja, joten älä ala tottua tähän, hymyilin ja astuin karsinaan sisään, ja ojensin pala kerrallaan jouluajan alun kunniaksi omenaa. Humu söi omenanpalat hyvin hyvällä ruokahalulla. Taputtelin tammaa kaulalle, ja astuin sitten karsinasta ulos. - Haen sun pakin niin saat oikein kunnon puunauksen, puhelin tammalle ja suljin karsinan oven.
Pakkia takaisin kiikuttaessani eteeni asteli kulorautiasta shetlanninponitammaa taluttava, suunnilleen minun ikäinen, vaaleahiuksinen tyttö, jolla oli varsin mukavanoloinen hymy kasvoillaan. - Moi! Josefiina kertoi että Humun hoitajan kanssa voisi joku mennä maastoon. Sä taidat olla se, kun Humun pakkiakin viet aittabokseja päin? tyttö puheli. - Hei.. Joo, olen.. Elisabeth, kiva tutustua, hymyilin leveähkösti. - Maiss. Haluaisitko tulla mun ja Siirin kanssa huomenna maastoon, voitais mennä rauhallisesti ja tutustuttaisin sua vähän maisemiin? Maiss -nimellä esittäytynyt tyttö kyseli. - Joo, mielelläni tulen! Mun muistaakseni Humulla ei ole huomenna tuntiakaan, mutta et varmaan olisi kysynytkään jos molemmilla ei olisi aikaa, naurahdin ja vilkaisin shettikseen. - Sinä olet siis Siiri, hymyilin ja ojensin käteni tamman turvan alle, jota Siiri hamuili hieman varovaisesti, hörähtäen kuitenkin pettyneesti kun tajusi että kädessäni ei ollut namuja. - Joo, mutta jos nähdään huomenna tossa tallipihalla vaikka neljän aikoihin, jos sopii sun aikatauluun? tyttö kysyi. - Joo sopii hyvin, huomenna mulla onkin lyhyt päivä, hymyilin. - Kiva, nähdään sitten, Maiss sanoi ja käveli ohitseni, vielä vilkuttaen perään. - Nähdään! huikkasin ja kävelin reippaasti Humun karsinaan, jossa tamma jo odotti kärsivällisesti.
Laskin pakin karsinan oven viereen ja nappasin sieltä karkeimman harjan, ja astuin sisään, sulkien oven perässäni. Tamma hörähti tyytyväisesti ja nuuski taskujani lisäherkkujen toivossa. Kun Humu ei löytänytkään hajuaistin avulla mitään, tamma pukkasi päänsä voimakkaasti minua kohti, ja meinasin horjahtaakin vähän, olihan hevoset kuitenkin vahvoja olentoja. Vetelin karkealla harjalla otsatukan selväksi, ja selvitin vielä harjankin. Siirryin sen jälkeen häntään, ja vedin sen sivulle, ihan vain siltä varalta jos Humu näkisi mörköjä ja päättäisi potkaista taaksepäin. Hännässä olikin paljon selvimistä, ja siinä kestikin pitimpään. Tämän jälkeen harjailin pehmeimmällä harjalla Humun pään, ja aavistuksen karkeammalla Humun kaulan, mahan, kyljet, selän, jalat jne. Koska Humulla oli tunti Seniorien edistyneiden ryhmässä, katselin kelloa vähän väliä. Kun kello oli puoli seitsemän, hain jo varusteet valmiiksi. Oletin että vanhempi ratsastaja halusi jo varustaa hevosensa itse. Odottelin Humua silitellen, ja noin varttia vaille paikalle tulikin hoikka, joku neljäkymppinen, nuorekas, vaaleahiuksinen nainen. - Hei, ratsastan Humulla tänään, nainen sanoi. - Moi, arvelin että haluat itse laittaa varusteet, sanoin ja astelin ulos karsinasta. Nainen nyökkäsi, joten nostin satulan seinää vasten nojaamasta ja ojensin suitset naisen heitettyä satulan paikoilleen. - Kiitos, nainen sanoi. - Eipä mitään, pidä hauska tunti, hymyilin ja astelin talliin päin, ja tallissa nousin portaat ylös. Jätin kengät ja takin aulantapaiseen, ja astuin oleskeluhuoneeseen sisään. Siellä oli enää vähän hoitajia, mutta ajattelin vielä hengailla tallilla hetken. Juttelin lisää Maissin kanssa oleskeluhuoneessa huomisesta maastoretkestä, kunnes veljeni soitti että on kohta pihalla, jolloin moikkasin kaikkia hoitajia ja hevosenomistajia, jotka paikalla olivat, vaikka en kaikki tuntenutkaan. Kävelin reippaasti kengät huolimattomasti jalassa ja takki sylissä parkkipaikalle, jossa Jami jo odottikin.
HM5 ♥
|
|
elisabeth
Perustallilainen
Humu ♥ Merri ♥
Posts: 166
|
Post by elisabeth on Dec 2, 2010 21:32:04 GMT 2
02-12-2010 Astuin lämpimästä bussista kylmään, hieman tuuliseen ulkoilmaan. Suorastaan juoksin suoraan talliin. Vetäisin kaulahuivia tiukemmalle, koska tuuli voimistui hölkätessä. Vielä oli valoisaa, mutta kello olikin vasta varttia yli kolme. Olin sopinut meneväni neljän aikoihin Maissin kanssa maastoon, ratsuina Humu ja Siiri, pieni shetlanninponi. Talli oli ihanan lämmin, ja olisi tehnyt mieli jäädä oleskelutilaan hörppimään kuumaa kaakaota. Kuitenkin pidin pääni, vein laukkuni lokerooni ja nappasin riimunnarun, jonka jälkeen suuntasin reippaasti kohti takatarhoja. Huhuilin Humua jo kaukaa, joten tamma seisoikin jo aidan takana minua odottamassa, kun saavuin perille. Laitoin riimunnarun Humun riimuun kiinni, ja talutin tammaa aidan toiselta puolelta portille, ja avasin portin. Humu asteli aivan pyytämättä ulos, joten kaipa se tavallaan halusikin tulla kanssani jonnekin, vaikka ei oikeastaan tainnut tietääkään aivan tarkalleen, minne menisimme. Tai no, mistä sitä tietää, kun testeissä oli hevonen jo viiden viisaimman eläimen joukossa. Karsinaan tullessamme käänsin Humun pää talleille päin, jonka jälkeen nappasin riimun riimunnaruineen ja ripustin läheisimpään naulaan. Tämän jälkeen nappasin Humun vihreän loimen tamman päältä, ja taittelin loimen siististi. Suljin karsinan oven ja lähdin hakemaan harjapakkia. Kello oli jo kahtakymmentä vaille neljä. Näin Maissin käytävällä. -Moi, taidetaan olla samassa vaiheessa, Maiss hymyili ja harjaili pitkin vedoin Siiriä. -Joo, niin taidetaan olla, naurahdin. -Mut joo,.. Nähdään kohtapuoliin pihalla, Maiss huikkasi vielä perään, kun kävelin reippaasti kohti aittabokseja. Humu jo odotteli siellä, ja hörähti tyytyväisesti nähdessään minun ottavan harjan mukaan karsinaan mennessäni. Karkealla karjalla vetelin Humun otsatukan, harjan ja hännän selväksi, jonka jälkeen pyyhin pienellä, pehmeällä harjalla päästä ylimääräiset tomut. Kolmannella harjalla, joka oli kovuusasteeltaan kahden edellisen harjan väliltä, harjailin Humun loppuun. Vetelin vielä kaviokoukulla hiekan ja lumen sekoitukset kavioista. Vein harjapakin takaisin talliin ja otin varustehuoneesta Humun satulan huopineen ja suitset. Kävelin takaisin aittabokseille, ja asetin satulan Humun karsinan oven viereen. Astelin suitset mukanani karsinaan. Humu puhalsi ilmaa sieraimistaan, ja pukkasi päällään minua vatsaan. Hymyilin, ja kävelin tamman kaulan viereen, ja pidin päästä kiinni. Tungin kuolaimet hieman vastahakoisen Humun suuhun, ja heitin niskalenkin korvien taakse. Laitoin nahkaremmit kiinni, ja nappasin satulan karsinan vierestä. Nostin sen hieman ylemmäs mitä satulan kuuluisi olla, ja laskin satulan niin, että se loksahti paikoilleen. Heitin satulavyön alas, nappasin sen Humun vatsan alta ja kiinnitin kolmanteen reikään. Kelloa katsottuani kiristin vielä molemmista pari reikää kireämmäksi, jotta minun ei tarvitsisi enää myöhemmin kiristää. Kellooli nyt viittä vaille neljä, joten talutin Humun ulos. Punnersin tamman selkään, ja painoin hieman tammaa kylkiin, jolloin Humu lähti liikkeelle. Ehdin jo kiertää aukion pari kertaa käynnissä, kunnes Maiss tuli Siirin kanssa paikanpäälle. Maiss kertoi hieman suunnittelemastaan reitistä kun kiersimme tallipihaa ympäri. Maiss sai juuri sopivasti asiasta loppuun, kun tulimme tien kohdalle, joka vei maastoon. Menimme pitkän aikaa käyntiä. Kun ilta alkoi jo hämärtää, päätimme mennä reippaammin. Ennen laukkapätkää ravailimme hieman pidemmän aikaa, ja kun suora tie alkoi näkyä, nostimme laukkaan. Koko maastoretki oli todella kiva. Tutustuin samalla kertaa kolmeen. Maiss on todella mukava mielestäni. Juttelimme pojista, koulusta, hevosista,... Samalla tajusimme, että olemme samassa koulussa, vain eri luokilla. Oli jo aika pimeää, kun palasimme, Maiss kuitenkin onnistui johdattamaan meidät takaisin Seppeleen pihaan. - Oli tosi kivaa, Maiss sanoi päästyämme aukiolle. - Niin olikin, kiitos tästä reissusta. Toivottavasti mennään joskus toistekin, hymyilin. - Toki mennään myöhemminkin! Maiss huudahti iloisesti. - Okei hienoa! Mä taidan nyt mennä riisumaan Humun, kun kotiinkin pitäisi varmaan mennä, sanoin ja laskeuduin Humun selästä. - Joo, moikka, nähdään myöhemmin, Maiss sanoi. - Moikka, sanoin ja talutin Humun karsinaansa, vielä vilkuttaen Maissille. Riisuin Humun varusteista ja heitin loimen päälle. Iltatallia oltiin jo tekemässä, ja Humun viereisissä karsinoissa olevat hevoset oltiin jo tuotu karsinoihinsa. - Heihei Humu-kulta, hymyilin ja suukotin tammaa otsaan. - Nuku hyvin, sanoin vielä. Suljin karsinan oven ja nostin varusteet, jotka kiikutin varustehuoneeseen. Putsasin suurimmat liat satulasta ja suitsista, ja pesin kuolaimet huolellisesti. Hain laukkuni lokerostani ja lähdin hiljakseen kävelemään kohti bussipysäkkiä. HM6 ♥ [/b]
|
|
elisabeth
Perustallilainen
Humu ♥ Merri ♥
Posts: 166
|
Post by elisabeth on Dec 3, 2010 20:22:11 GMT 2
03-12-2010[/u]
Kävelin kohti punaista autoamme. Äiti oli luvannut viedä minut tallille ja hakea yhdeksän maissa illalla, mikäli tekisin läksyt tallilla. Matka tuntui harvinaisen pitkältä, mutta loppujenlopuksi kuitenkin saavuimme Seppeleen pihaan. Piha oltiin koristeltu mitä kauneimmilla valoilla. Kuulin jopa äidin huokaisevan ihastuksesta, jouluihminen kun hän oli. - Heihei kulta, pidä hauskaa, äitini sanoi ennen kuin astuin ulos. Kävelin suoraan tallin yläkerrassa oleville lokerikoille, johon jätin takin, pipon, kaulahuivin, hanskat ja kenkäni. Menin oleskeluhuoneeseen, jossa istuskeli Maiss, jonka kanssa menin eilen maastoon Humu ja Siiri ratsuina. - Moi, teetkö säkin läksyt? Maiss kysyi huomattuaan minut. Sohvalla istui kaksi tyttöä, joita en tuntenut. He supattelivat keskenään jostakin. - Joo, äiti ei olis muuten tuonut, sanoin, ja istuin pöydän ääreen. Levitin vihkoni pöydälle ja ryhdyin läksyjen tekoon. Sainkin ne tehtyä aika nopeasti, suunnilleen samaan aikaan kuin Maiss. Lähdimme myös samaan aikaan oleskeluhuoneesta. Tungin laukkuni lokerooni. - Moikka, meen hakemaan Humun, sanoin ja suljin lokeroni. Ulkovaatteet päälle puettuani kävelin rappuset alas, ja tallista lähtiessäni nappasin mukaani riimunnarun.
Kun saavuin takatarhan aidan eteen, näin Humun leikkivän tarhakaverinsa kanssa varsin riehakkaasti. - Humu, älä nyt rasita itseäsi, sulla on kohta tunti, naurahdin. - Työt kutsuu, huudahdin vielä. Humu näytti huomanneen minut, ja lopetti leikkimisen. Humun kaverilla olisi ollut vielä paljon energiaa, mutta tamma lähti jo kävelemään luokseni. - Hieno tyttö, sanahdin ja kiinnitin riimunnarun Humun riimuun pujahdettuani ensin aidan välistä sisään. Tamma hörähti tyytyväisesti. Avasin portin, ja kävelin itse ulos, jonka jälkeen hyvin koulutettu tamma köpötteli ulos perässäni. Suljin portin ja lähdimme kävelemään kohti aittabokseja.
Jätin tamman karsinaansa irroitettuani riimun riimunnaruineen, jonka jälkeen hain nopeasti harjapakin tallista. Kello oli jo varttia vaille kuusi, joten kiirettä piti. Humulla olisi junioreiden estetunti tiedossa vartin päästä. Harjailin nopeasti mutta huolellisesti Humun, ja putsasin kaviot. Kun olin viemässä pakkia talliin, luokseni tuli joku kaksitoistavuotias poika. En ollut ajatellut ollenkaan sitä seikkaa, että hevostelu ei ollut pelkästään tyttöjen juttu. Poika halusi ehdottomasti auttaa ratsunsa varusteiden laitossa, joten loppujenlopuksi poika itseasiassa teki homman lopulta aivan itse, kun katsoin sivusta.
Humun tunti meni oikein hyvin, mutta koska rästitunti järjestettiin tällä viikolla, jäi tamma seuraavallekin tunnille. En oikeastaan liiemmin seurannut tapahtumia, koska se kyseinen poika, joka oli juuri ratsastanut Humulla, halusi ehdottomasti tehdä oikein perusteellisen putsauksen varusteille. Ajattelin, että miksipä ei, joten Joniksi osoittautunut nuorimies teki tarkkaa työtä minun puuhaillessa mukavia Humun kanssa. Annoin kolmannen päivän pussista Humulle porkkananpalan, ja eilisestä "luukusta" se yllätys, joka minä unohdin antaa, tuli myös mukaan. Se oli tummanvihreä-punaraidallinen rusetti, jolla sidoin Humun otsatukan. Joulumielisen puuhailun jälkeen harjailin pitkään, suorastaan hieroin tamman.
Juuri kun olin lähdössä parkkipaikalle, Joni tuli vastaan ja ilmoitti että minun pitäisi nähdä varusteet. Ja totta tosiaan - ne olivat niin puhtaat, että näyttivät aivan uusilta. Osasin vain ihmetellä pojan jaksamista. Äidin missä-sinä-olet-miksi-et-ole-jo-täällä -soitto kuitenkin hoputti minut lähtemään parkkipaikalle ja joulunpunaiseen autoomme.
HM7 ♥
|
|
elisabeth
Perustallilainen
Humu ♥ Merri ♥
Posts: 166
|
Post by elisabeth on Dec 4, 2010 23:13:54 GMT 2
04-12-2010[/u]
Oletin, että huomenna Humulla oli ratsastuksestakin vapaapäivä, joten ajattelin suorittaa tamman varusteiden superhuolellisen putsauksen, vaikka Joni olikin edellisenä päivänä innostuksissaan putsannut varusteet aika hyvin ja vuorokauden päästä superpuunatuilla varusteita voisikin jo käyttää, ehkä jopa aikaisemminkin. Mutta ajattelin, että jos välissä olisi vapaapäivä, voisin ihastella puhtautta kiilteleviä varusteita hieman pidempään. Tamma oltiin liikutettu tänään jonkun muun toimesta, oli varusteet ehtineet jo likaantua hieman Jonin putsauksen jälkeen. Mutta vain hieman, eli isompia likoja ei tarvinnutkaan hinkata pois. Paitsi että kuola oli ehtinyt kovettua kuolaimiin jo niin ikävästi, että siinä olisi hommaa.
Satula oli ensimmäinen uhrini. Otin satulahuovan alta pois ja harjailin tarttuneet karvat huovasta. Satulassa ei karvoja liiemmin näkynyt, joten pari pyyhkäisyä riitti. Seuraavaksi otin nihkeän rätin, johon oltiin laitettu hieman pesuainetta. Jokaisen pienen kolonkin puhdistin huolellisesti, ja uudelleenkin sama homma pesuaineettomalla rätillä. Tämän jälkeen pyyhin kuivalla rätillä nopeasti, ja tartuin sieneen ja vahaan. Koska vahaa tarvittiin vain vähän, painoin hieman sientä siihen, ja taputtelin sen satulan päälle, josta ryhdyin levittelemään vahaa ympärille. Yhteen kohtaan meinasi tulla hieman liikaa, ja nahka alkoi tummua, mutta ehdin pelastaa tilanteen pyyhkäisemällä pyyhkeellä ylimääräiset pois. Noin kolme painallusta vahaa vasten riitti koko satulan puunaamiseen, näkyvistä kohdista piilossakin oleviin kohtiin. Pyyhkäisin vielä metallisiin osiin jääneet vahanrippeet, jonka jälkeen vein Humun satulan telineeseensä. Huovan kuitenkin jätin vielä "työpisteeseeni".
Suitsetkin saivat yhtä huolellisen putsauksen. Ensin virutin kauan kuolaimia lämpimän veden alla, jotta kaikki kovettunut kuola irtoaisi, jonka jälkeen hankasin vielä karkealla pyyhkeellä kuolaimet. Tämän jälkeen pyyhkin nihkeällä rätillä, jossa oli hieman pesuainetta, jonka jälkeen pesuaineeton, nihkeä rätti, kuiva rätti ja vaha. Suitsetkin suorastaan kiilsivät tämän jälkeen, ja kuka tahansa olisi voinut luulla varusteita juuri vähän aikaa sitten ostetuiksi. Olin aika ylpeä suorituksestani. Olin jo lähdössä pois satulahuoneesta, kunnes muistin satulahuovan. Facepalmin ja oman muistini manaamisen jälkeen palasin työpisteeseeni ja vetelin teippiharjalla ylimääräiset liat satulahuovasta. Kaikkea hiekan ja karvan sekoitusta tarttuikin teippiharjaan, joten oli kai ihan viisasta tehdä vielä tälläinen varmistuspuhdistus, vaikka karvoja satulahuopaan tarttuisikin heti seuraavan käytön aikana.
Kävin pesemässä kädet, jonka jälkeen menin oleskeluhuoneeseen. Siellä oli porukkaa reippaasti - eri ikäisistä eri näköisiin. Kuitenkin jo reippaasti yli 18 vuotiaatkin sopeutuivat porukkaan, aiheena kun oli kaikilla heppahöperyys. Tervehdin kaikkia, ja useimmat vastasivatkin, jotkut olivat niin puheisiinsa keskittyneitä, että eivät edes huomanneet minun tulleen. Josefiina oli myös paikalla, ja sopi varsin hyvin porukkaan. Ei kyllä ulkopuolinen huomaisi, että hän olisi tallin omistaja. Tai no, oli Annekin, mutta omistajuusprosentti oli aika pieni, joten häntä ei niin paljon näkynytkään tallilla, tosin mistä sitä tietää, vaikuttaako asiaan myös matka. Josefiinahan asui tallipihalla. Mikä unelma... Havahduin ajatukissani Josefiinan huikatessa, haluanko lämmintä kaakaota. Hänellä oli jonkinlainen tarjoilu meneillään. Suulleni ilmestyi leveä hymy. - Joo voin mä ottaa, kiitti, sanoin ja lähestyin hieman Josefiinaa. Pöydällä oli useampikin muki, mutta ilmeisesti kylmiä, koska nuori nainen laittoi yhden mikroon. Mikron päästäessä kimeän äänimerkin, Josefiina nappasi mukin ja sekoitteli hieman lusikalla kaakaojauhetta sekaan, jonka jälkeen ojensi mukin minulle. - Ole hyvä, blondi sanoi ja virnisti. - Kiitos, hymyilin ja mahdutin itseni jo aika täyteen pöytään.
Puheenaiheisiin pääsin helposti mukaan, ja minut otettiin todella mukavasti keskusteluun. Kaikkien aikansa lörpöteltyä, alkoi väki pikkuhiljaa painua joko kotiin tai hoitohevosiaan, omia hevosiaan tai muita hommia hoitamaan. Join kaakaomukin loppuun. Kaakao olikin jo alkanut jäähtyä, joten hyvä että nyt join, nimittäin niin nirso olin, että ei olisi maistunut enään kylmällä. Paitsi että, mikrohan oli tuossa... No mutta kuitenkin. Kävelin lokerikoille ja tungin kenkäni jalkoihini, takin laitoin päälleni, kuten myös pipon päähän, kaulahuivin kaulaan ja sormikkaat sitten käsiin. Lähdin kävelemään kohti aittabokseja - olisi aika antaa Humulle tämän päivän joulukalenteriyllätys. Nelosluukusta löytyikin punainen, tummanvihrein rusetein koristeltu piikkisuka. - Ole hyvä, sanoin ja pussasin karsinassa olevaa halinallea otsaan. Vaikka Humu ei ehkä tajunnutkaan, että mitä kivaa tuossa oli, ei tamma ainakaan inhonnut uuden harjan kokeilua. Tamma hörähteli tyytyväisesti, kun loimen pois otettuani harjailin karvansuuntaisin, pitkin liikkein.
Harjaan tutustuttiin niin kunnolla, että siinä vierähtikin jo seuraava puoli tuntia. Koska olin tullut tallille aika myöhään, oli kellonaikakin sitä luokkaa. 'Kohta tulisi aika lähteä kotiin', mietin. Laitoin loimen tammalle takaisin, ja vietin vielä toisen puolituntisen hoidokkiani hellien, kunnes lähdin kohti kotia.
HM8 ♥ [/b]
|
|
elisabeth
Perustallilainen
Humu ♥ Merri ♥
Posts: 166
|
Post by elisabeth on Dec 5, 2010 23:21:35 GMT 2
05-12-2010[/b]
Olin saanut tietää, että perheemme menisi pienelle, hieman pidennetylle viikonloppumatkalle Viroon. Ensin olin ollut hyvinkin iloinen, kunnes tajusin, että silloinhan en päässyt Humun luokse. - Mä ostan sulle sieltä jotain, hymähdin vetäessäni pitkän, voimakkaan vedon harjalla. Humu oli jo kasvattanut kivasti talviturkkia, tai miksi sitä nyt hevosilla kutsutaankaan. Olihan siinä tuplasti enemmän harjaamista ja muutenkin kunnossapitämistä, mutta se oli vain niin kamalan pehmeää, että Humua vasten voisi nojata vaikka päiväkausia! Humu hörähti, ja katsoi kiinnostuneena, mitä minä nyt tein, kun en kerta harjaillut. Tamma puhalsi minua kohti lämmintä ilmaa sieraimistaan. Hymyilin. Tamma osasi aina olla kauhean.. äidillinen tai jotain. - Mitä sä haluaisit Tallinnasta, tammasein? kyselin pieni hymy suupielilläni. - Karkkia! kuului huudahdus Humun karsinan ovelta. - Ai, Maiss.. Kuinka kauan sä oikein oot ollut siinä? naurahdin. - En mä nyt parii minuuttia enempää, vaaleahiuksinen sanoi leveä virne huulillaan. - Senkin salakuuntelija, naurahdin. - Mut kyllä mä voin sulle karkkia tuoda, jos ehdottomasti haluat, jatkoin. - Muistakin tuoda hyviä, tyttö huomautti ja astui karsinaan sisään. Tyttö nappasi omatoimisesti harjan ja meni Humun toiselle puolelle, alkaen harjailemaan. Tamma katsoi hieman kummissaan mukaan tullutta puunaajaa, mutta käänsi sitten päänsä minuun, jääden tuijottelemaan. Juttelimme tulevista pikkujouluista. - Se ohjelma kuulostaa tosi mukavalta, Maiss sanoi. - Niin kuulostaa, hymähdin ja harjailin hiekan ja lumen sekoitusta Humun takamuksesta. - Sä tuut sitten mun kanssa laulamaan karaokea, tyttö sanoi. - Katotaan sitten, hymyilin salaperäisesti. Vaikka ääntäni kehuttiinkin useasti, en tykännyt laulaa niin, että muut kuuntelivat. Ainakaan yksin.
Putsasin harjailun jälkeen vielä Humun kaviot, jonka jälkeen haimme yhdessä Humun varusteet. Ajattelin nimittäin mennä kevyelle liikutuskerralle maneesiin,.. Ja Maiss oli näköjään päättänyt että on hommassa mukana. Takaisin saapuessamme heitin Humun satulan tamman selkään ja nappasin suitset Maissin kätösistä. Kun olin viimeistä lenkkiä laittamassa kiinni, vilkaisin Maissiin päin. Tai siis sinne missä tyttö oli äsken ollut. Nyt vaaleaverikkö oli jo laittanut satulavyön kiinni, ja seisoi ylpeästi hymyillen Humun kyljen vieressä. Naurahdin ja vetäisin nahkalenkin kiinni, jonka jälkeen lähdin taluttamaan Humua maneesille - sinnikäs Maiss vierelläni innokkaasti puhuen. Kun astuin maneesin ovesta sisään,.. - Moikka, Maiss sanoi ja hymysi leveästi. - Tulen takasin puolen tunnin päästä varmistamaan ootko elossa, kun onhan toi Humu aika villi otus, tyttö hymyili ja lähti hypellen pois. En ehtinyt oikeastaan sanoa mitään, mutta kun tyttö hävisi näkökentästäni, tyydyin kohauttamaan olkapäitäni.
Taluttelin Humua varmaan vartin verran reippaassa käynnissä ympäri maneesia. Tamma oli jo lämmitellyt sen verran sopivasti, että kohta voitaisiin jatkaa ravilla. Punnersin Humun selkään pysäytettyäni tamman, jonka jälkeen painoin kevyesti kylkiin pohkeillani. Käynnin aikana venyttelin ylävartaloani ja pyörittelin jalkojani. Silittelin Humua kaulasta, kunnes tökkäsin jalkani takaisin jalustimiin, otin suitset tuntumalle ja kannustin tamman raviin. Ravailimme ensin koko uraa ympäri, jonka jälkeen vaihdoin suuntaa maneesin keskiosaa pitkin ratsastamalla. Pari volttiakin tuli tehtyä.
Ravailu oli oikein mukava vaihtelu sulaviin liikkeisiin, ja siinä selässä tulikin pidettyä hyvä tasapaino, kun ravi tuntui menevän superpallon tavalla eteenpäin. Kohta tuli aika laukata, joten kannustin tamman pidemmillä sivuilla laukkapätkiin. Humu hiljensi itse vauhtiaan, ja lopulta pysähtyi kuullessaan Maneesin oven aukeavan ja menevän kiinni. Vilkaisin katsomoon, jossa pirteästi hymyilevä Maiss istuikin, höyryävä kaakaokuppi käsissään. - Hienolta näyttää, tyttö tuumi. - Noiden hankalempien hevosten kanssa se alku ei olekaan noin ruusuinen, tyttö vielä hymähti. Kannustin pysähtyneen tamman käyntiin ja kiersin uraa ympäri Maissin kertoessa tallin yrmystä, Elmosta, jonka Fiia oli ehdottomasti halunnut hoitohevoseksi. En yhtään ihmetellyt, sillä pari kertaa Fiian tavattuani olin jo sen verran ymmärtänyt, että porkkanapää pitää haasteista.
Kun Humu kaipaili jo selvästi kohti omaa karsinaansa kohti, hyppäsin tamman selästä pois ja taluttelin Humun karsinaansa. Otin varusteet pois, ja heitin loimen tamman päälle. Kun olin kävelemässä viemään varusteita talliin, Maiss tuli jollakin hölkäntapaisella vauhdilla luokseni, tyhjä kuppi kädessään heiluen. - Kun sä oot vienyt noi ja huuhdellut kuolaimet, sä tulet juomaan glögiä, eikö? tyttö sanoi, ja käveli sen verran matkaa kanssani, että tuli hänen oma vuoro nousta rappusia ylös. - Muistakin, tyttö sanoi, ja hyppeli yläkertaan. - Joo, huudahdin perään ja vein satulan paikoilleen. Huuhtelin kuolaimet ja asetin suitset paikoilleen, jonka jälkeen kävelin yläkerrassa sijaitsevaan oleskeluhuoneeseen,jättäen tietysti ulkovaatteet -ja kengät lokerikoille. Kun avasin oven, Maiss seisoikin edessäni höyryävä glögikuppi ojennettuna. - Ai.. Kiitti, naurahdin ja astelin pöytään, jossa istui Jokeriksi ilmoittautunut tyttö. Glögiä nauttiessa puhuin mukavia tallilaisten kanssa, jotka vaihtuivatkin aika tiuhaan Maissin lähdettyä muita hommia tekemään. Näissä merkeissä kului viides päivä joulukuuta, kunnes sain soiton veljeltäni, että hän olisi kohta täällä. Sanoin moikat tallilaisille ja käväisin antamassa Humulle porkkananpalan kalenteriyllätyksestä, jonka jälkeen kiiruhdin jo parkkipaikalle, jossa sydänsuruja poteva isoveljeni jo oli. Oli kuulemma löytänyt täältä superihanan tytön, mutta koska Jami oli sanonut jotain sellaista, että hevoset on tyhmiä, oli tyttö antanut pakit. Liekö tyttö joku Seppeleestä? Ehkä..
HM9 ♥
|
|
elisabeth
Perustallilainen
Humu ♥ Merri ♥
Posts: 166
|
Post by elisabeth on Dec 6, 2010 16:47:28 GMT 2
06-12-2010
Kävelin reippaasti kohti oleskeluhuonetta. Minulla oli pieni itsenäisyyspäivän yllätys tallilaisille. Heiluttelin sinistä laatikkoa kädessäni, kun nousin rappuset ylös lokerikoille. Riisuin ulkovaatteet ja laitoin naulakkoon, jonka jälkeen hyppelin sisälle. - HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ! naurahdin ja etsin kaapista jonkin satunnaisen kipon. Oleskelutilassa olevat kiinnostuivat tekemisistäni, joten kerääntyivät lähelle katselemaan, mitä minulla oli. Kun kaadoin sinisen boksin sisällön kulhoon ja laitoin kulhon pöydälle. Monet kädet nappasivat kulhosta fazerin sinivalkoinen -karkkeja, ja jotain kiitoksentapaisia mumisten menivät mussuttamaan herkkujaan omille paikoilleen. Naurahdin ja menin omaa vuoroaan odottavan Maissin viereen ja nappasin nopeasti meille molemmille karkit, ja ojensin Maissille toisen. - Kiitti, tyttö hymyili, ja söi karkkinsa, jonka jälkeen lähti jonnekin heilumaan. Emmukin kävi pyörähtämässä oleskeluhuoneessa. Itse vietin aikaa vielä sen verran, että söin piparin ja jöin hieman glögiä, jonka jälkeen lähdin mukava lämmin tunne rintakehässäni Humun karsinaa kohti kävellen.
Humu seisoi karsinassaan tyytyväisesti heinää mutustellen. - Heippa kultapieni, nyt on itsenäisyydenpäivä! sanoin astuessani karsinaan sisään kalenteriyllätys kädessäni. - Tadaa, sanoin ja laitoin sinivalkoisen rusetin Humun otsatukkaan kiinni. Tamma hörähti ja heilautti päätään riehakkaasti. Näemmä sitä mieltä tamma oli yllätyksestäni. En varmana käytä. Hymähdin ja nostin maasta alas tippuneen rusetin. Laitoin sen sormeeni kiinni. - Mennään tänään ilman satulaa, Humu, hymähdin ja silittelin tammaa kaulasta. Hain nopsakasti Humun tarvikepakin ja palasin karsinaan se mukanani. Otin sieltä itse ostamani harjan, jolla harjailin tamman kauttaaltaan. Nappasin vielä karkean harjan, jolla selvin Humun otsiksen, harjan ja hännän. Humu hörähti, kun näki kaviokoukun kädessäni. - Eikö kiinnostaisi, hm? kysyin tammalta ääneen, mutta nappasin silti vasemmanpuolisen etujalan ja kaavin sieltä ylimääräiset pois, kuten myös kolmesta muusta kaviosta. Taputin Humua kaulaan ja lähdin viemään tarvikepakkia takaisin talliin.
Mukaan tallista tuli ohuehko loimi, jotta käyntiä mennessä tammalla ei tulisi kylmä muhkeasta talvikarvasta huolimatta, sekä suitset. Kun palasin karsinaan, loput heinänrippeistä olivat hävinneet. Hymyilin ja hieman vihellellen heitin loimen Humun selkään ja laitoin nopsakasti kuolaimet tamman suuhun. Humu pureskeli hetken tyytymättömästi, mutta lopulta tyytyi tuomioonsa. Kiinnitin remmit, ja taluttelin Humun pihalle jonkun randomin autonrenkaan viereen, jotta pääsisin hieman helpommin selkään. Ensimmäisellä kerralla ei oikein onnistunut, ja Humukin hermostui jo hieman, ja käveli hieman pois paikoiltaan. Sain kuitenkin työnnettyä tamman takaisin, ja tällä kertaa pääsin hieman helpommin selkään, vaikka ahertamista siinä olikin. Kun olin varma siitä, että istuin hyvin, enkä keikahtaisi heti pois, otin suitsia tuntumalle ja painoin hieman Humua kyljistä. Tamma lähti käynnissä kohti maastopolkuja. Ajattelin mennä jonkun lyhyehkön reitin. Kun hieman hälinäinen talli-alue oli pois näkyvistä, annoin Humun köpötellä pitkillä ohjilla, mitään hurjastelun merkkejä kun tammassa ei ollut.
Pieni lenkki oli oikein mukava. Avutkin toimivat paremmin kun välissä ei ole satulaa. Kun palasin tallin pihaan, siellä oltiin jaksettu nostaa lippu tankoon. Hymyilin onnellisesti, ja hyppäsin Humun selästä alas, taluttaen karsinaan. Jätin loimen vielä päälle, mutta vein suitset varustehuoneeseen, ja pesaisin niistä kuolaimet. Kävin vielä hyvästelemässä tamman, jonka jälkeen kiirehdin parkkipaikalla odottavan isäni autoon.
HM10 ♥
|
|
elisabeth
Perustallilainen
Humu ♥ Merri ♥
Posts: 166
|
Post by elisabeth on Dec 7, 2010 20:15:22 GMT 2
07-12-2010[/u]
Koko asuntomme raikasi ihan älytöntä höhötystä. Isä ja äiti olivat lähteneet viikon lomamatkalle Thaimaassa, joten kämppä oli aika sekaisin. Siellä pyöri 24/7 kauhea määrä poikia, minun ikäisistäni täysi-ikäisiin. Pari kaljapulloakin pyöri siellä täällä, ja ainakin puolet meillä pyörivistä pojista haisivat vahvasti tupakalle. Olipa hyviä kavereita löytänyt. Tuhahdin ja lukitsin huoneeni oven, jotta siellä ei tapahtuisi mitään poissaollessani. Nostin laukkuani hieman korkeammalle, ja astelin olohuoneeseen, jossa poikaporukka oleskeli. - Heittääkö joku mut tallille? kysyin. - Mä en ainakaan heitä, Jami hymähti ja hörppäsi mitälie nestettä jostain pullosta. Huokaisin. Hyvä esimerkki, heh. - Mä voin, väärässä porukassa olevan näköinen poika sanoi ja nousi. Poika oli pukeutunut siististi, eikä haissut alkoholille eikä tupakalle. - Kiva, sanoin ja kipaisin pojan perään laittamaan ulkovaatteet päälle. Kävelimme pojan kanssa hiljaisin tunnelmin hänen limenvihreälle mautolleen, kunnes tummanruskeahiuksinen poika sanoi jotakin, mistä en saanut selvää. - Hä? tuli suustani. - Niin että mun nimi on Pessi, poika sanoi. - Aa.. Mä oon Elisabeth. Jos Jami ei vielä kertonut, mutta tuskin. - Ei se kyl tainnu kertoo, poika sanoi ja avasi minulle oven. Kummallista. En ollut tainnut koskaan nähdä noin superkohteliasta kundia. - Kiitti, sanoin ja istuin autoon. Laitoin oven kiinni, ja hetken päästä Pessiksi esittäytynyt poika istuikin jo ratin takana, ja lähti liikkeelle.
Matka sujui hyvin leppoisasti, ja juttelimme niitä näitä. Välillä kerroin reittiohjeita, mutta muuten Pessi osasi Seppeleen pihaan aika hyvin. - Kiitti kyydistä. Ihme että Jamilla on tollasia kavereita, hymyilin pienesti. Moikkasin, ja laitoin oven kiinni. Pessi heilautti kättään ja lähti ajamaan takaisin. 'Osaakohan se takaisin', tuumin. Tyydyin kuitenkin kohauttamaan olkapäitäni, ja kävelin oleskeluhuoneen edessä oleville lokerikoille. Heitin laukkuni lokerooni ja kävelin rappuset alas. Otin riimunnarun ja tarvikepakin matkaani - Humulla alkaisi kolmen vartin päästä tunti.
Heivasin tarvikepakin Humun karsinan oven viereen, ja aukaisin karsinan oven valmiiksi. Riimunnarua heilutellen astelin kohti takatarhoja. Humu oli ihan aidan luona, ja yritti noukkia levinneitä päiväheiniä tarhan aidan toiselta puolelta. - Voi pieni, sanoin tullessani Humun luokse. Tamma yritti nostaa päätään, mutta kolauttikin sen vahingossa aitaan, koska oli tunkenut päänsä aidan välistä. Hymähdin, ja taputin päänsä irti aidan välistä saanutta tammaa kaulalle. Laitoin nopsakasti riimunnarun kiinni Humun riimuun, ja avasin portin. Suljin portin Humun astuttua ulos, ja talutin tamman pienien heinärippeiden luokse, ja annoin tamman syödä ne loput, kun niitä oli niin kovasti himonnut.
Saatuani Humun karsinaan ja otettuani loimen pois, otin karkean harjan, jolla harjailin selväksi otsatukan, harjan ja hännän. Pienellä, pehmeällä harjalla harjailin tamman pään, ja hieman karkealla Humun kokonaan. Tämän jälkeen putsailin tamman kaviot, ja lähdin viemään harjapakkia takaisin. Nappasin mukaani satulan ja suitset, jotka oltiin putsattu superhuolellisesti kolme päivää sitten omasta toimestani. Varusteet näyttivät vieläkin oikein mukavan siisteiltä. Takaisin Humun karsinalle tultuani asetin satulan seinää vasten, nappasin tammalta riimun ja laitoin tilalle suitset. Humu otti kuolaimet oikein nätisti vastaan.
Ehdin laittaa satulankin ja taluttaa Humun jatkoykköselle, ja vasta maneesissa ollessani sinne ryntäsi nuori nainen, joka pahoitteli kovasti myöhästymistään. Nainen otti Humun, ja aloitti ratsastustunnin muiden kanssa. Itse päätin parhaaksi mennä putsaamaan Humun karsinan, se kun oli oltu vielä putsaamatta. Hain kottikärryt ja talikon, ja lähdin kohti aittabokseja. Taigan karsina oltiin jo putsattu, ja Humun karsinassa oli joku. Joku, jonka tunnistin parin sekunnin jälkeen Josefiinaksi. - Ai sä siivoot jo sitä, ihmettelin. Nopeaa toimintaa, juurihan olin ollut karsinassa itsekin. - Joo,.. mut hei, kun sulla on jo noi, niin viitsitkö putsata Pellan karsinan? Sit olis karsinan siivoukset suorittettu tältä illalta, Jossu sanoi. - Joo kyllä mä voin, sanoin ja tartuin tuumasta toimeen. - Kiitti, Josefiina sanoi tyytyväisesti. Nostelin suurimmat jätökset ensimmäisenä kärryyn, jonka jälkeen sihtailin koko karsinan läpi. Kukkurallinen kottikärryllinen tuli matkaan. Hain vielä puhdasta turvetta, jotka heitin keskelle karsinaa, ja levittelin hieman. Olimme Josefiinan kanssa suurinpiirtein samaan aikaan valmiina, Josefiina kun oli kai aloittanut juuri hetki sitten ennen kuin tulin.
Lusmuilin lopun aikaa oleskelutilassa, hain Humun tunnilta ja riisuin varusteita. Pesaisin kuolaimet ja laitoin varusteet paikoilleen, jonka jälkeen menin takaisin lusmuilemaan oleskeluhuoneeseen. Laitoin viestin Jamille että lähden tulemaan puolen tunnin päästä, mutta hyvästeltyäni Humun ja lähdettyäni kohti bussipysäkkiä, parkkipaikalla odottikin samainen, limenvihreä mauto, jonka kyydissä olin tullutkin. Pessi astui ulos. - Moi, ajattelin heittää sut vielä kotiis, Pessi sanoi. - Ai.. Tota.. Kiva, ihmettelin, mutta menin kuitenkin Pessin mukaan. Olihan se kivempi saada kyyti kotiin.
HM11 ♥
|
|
elisabeth
Perustallilainen
Humu ♥ Merri ♥
Posts: 166
|
Post by elisabeth on Dec 8, 2010 20:40:39 GMT 2
08-12-2010[/u]
Enää 23 päivää vuoteen 2011. Siinä olisikin taas opettelemista. Kirjoittaa ja sanoa aivan eri vuosiluku mitä oli hokenut viimeisen vuoden aikana varmaan miljoona kertaa. Hymähdin, ja avasin pienen tobleronepakkauksen. Taitoin yhden kolmionmuotoisen palasen, ja pistin sen suuhuni. Istuin Seppeleen tallin oleskelutilassa, sohvalla, toblerone ja glögikupponen kädessäni. Oleskelutilassa ei ollut ketään muuta - muutenkin koko Seppele tuntui olevan kumman hiljainen. Hörppäsin höyryävästä glögimukista hieman, ja tuijottelin lattiaa. Humulla alkaisi tunnin päästä alkeistunti. Minun pitäisi mennä kohta valmistelemaan Humu. Huokaisin, ja hyräilin ajatuksissani Mohombin Bumpy Ride -kappaletta. Ajatukseni pätkäisivät salamana oven avautuessa. Sisään astui Pipsa, varsin väsyneen näköisenä. - Moi! tyttö sanoi reippaasti. - Ai.. Moi, sanoin hämmästyksissäni nostaessani katseeni lattiasta. - Ihan yksin oot, Pipsa hymähti ja istui viereeni. - Joo, ihmettelin just miten täällä on näin hiljaista, sanoin vielä hieman ajatuksissani. - Sä näytät tosi väsyneeltä, huomautin. - Joo, koulu painaa ikävästi päälle, tyttö puhahti ja hieraisi päätään rasittuneen näköisenä. - Mullakin. Matikan erilaiset säännöt ei vaan tunnu menevän päähän, sanoin. - Hmm.. Mut hei, Humullahan on tasalta tunti? Pipsa varmisti. - Joo, pitäis kohta mennä kattoon että osaako alkeisryhmässä Humulla ratsastava tyyppi laittaa varusteet, sanoin, kulauttaen glögin loppuun. - Haluutko lopun tobleronen? kysyin. Pipsa nyökkäsi tyytyväisesti, joten ojensin kolmionmallisen paketin hänelle. - Kiitti, tyttö sanoi. - Eipä mitään. Mä taidan nyt todellakin lähtee, sanoin. Heilautin kättäni ja painuin ovesta ulos. Tungin tallikenkäni jalkaan ja vetäisin ulkovaatteet päälle, jonka jälkeen hipsin hakemaan Humun tarvikepakin. Sain taiteiltua myös mukaan satulan ja suitset, jotka kannoin Humun karsinan oven viereen.
Hain riimunnarun, ja lähdin kävelemään takatarhoille. Nappasin Humun tarhasta ja lähdin taluttamaan tammaa karsinaansa. Vastaani tuli tyttö, joka lähti mitään sanomatta seuraamaan minua. - Humulla alkeistunnin? kysyin. - Joo, kuulin vastauksen olevan. Talutin Humun karsinaansa ja käänsin pää talleille päin. Otin riimun riimunnaruineen pois ja laitoin naulaan roikkumaan. - Näytäppä osaatko jo, hymyilin about 10 vuotiaalle tytölle. Tyttö nyökkäsi ujosti ja nappasi suitset. Tyttö sai suitset nopeasti ja hyvin kiinni, ja kuolaimet Humu otti nätisti vastaan. Kun oli satulanlaiton aika, tyttö kuitenkin laittoi satulan aivan liian alas, melkeinpä Humun takapuolen päälle. No ei nyt ihan, mutta kuitenkin. - Laitoit sen vähän liian alas. Katsos, sanoin, ja nostin satulaa liian ylös, ja valutin paikoilleen. - Nosta ensin ylemmäs, ja valuta, niin se loksahtaa paikoilleen, sanoin ja laitoin satulan pois paikoiltaan. - Kokeile uudestaan, sanoin. Tyttö teki työtä käskettyä, ja tällä kertaa satula loksahti paikoilleen. Tyttö laittoi satulavyön kiinni, ja lähti taluttamaan Humua maneesiin. - Pidä hauska tunti, huudahdin perään. Tyttö ei vastannut. Hymähdin.
Hain kottikärryt ja talikon, ja palasin Humun karsinaan. Nostelin isot kikkareet kottikseen ja sihtasin vielä koko karsinan läpi. Lastia tuli kukkurallinen kottikärryllinen. Menin kippaamaan sisällön lantalaan, ja palasin karsinaan puhtaan turpeen kera. Levittelin sen karsinaan niin, että pohja oli tasainen, ja vein kottikset ja talikon pois. Olin edellisessä kotipaikassani tallitöitä reippaasti tekemällä kouliutunut tässä oikein nopeaksi - ei minulla loppujenlopuksi hommassa mennyt kuin kymmenisen minuuttia, joskus vähemmänkin, jos olin reippaalla tuulella. Menin vielä puhdistamaan Humun astiat ja seinästä roikkuvan, valkoisen möhkäleen, jonka nimi ei jostain syystä tullut mieleen.
Minulla oli vielä reippaasti luppoaikaa. Kun oli aika mennä riisumaan Humu varusteistaan, se seisoikin jo tyytyväisenä karsinassaan, varusteet pois päältään. - Ai, sanoin ääneen. - Jaa, no, enää kalenteriyllätys niin lähden, hymähdin. Otin sieltä porkkananpalan ja syötin tammalle. - Ole hyvä, pienokainen, hymyilin ja pussasin Humua otsaan. - Nähdään huomenna, sanoin ja suljin karsinan oven. Lähdin kävelemään bussipysäkille. Pitäisi vielä lukea ruotsin kokeisiin.
HM12 ♥ [/b]
|
|
elisabeth
Perustallilainen
Humu ♥ Merri ♥
Posts: 166
|
Post by elisabeth on Dec 9, 2010 18:54:38 GMT 2
09-12-2010[/u]
Oli kulunut vasta pari päivää siitä, että isä ja äiti olivat lähteneet Thaimaahan. Koti oli jo onnistunut menemään aivan sekaisin - kylmän ilman takia, ja sen takia, että aikuisia ei ollut, kaikki Jamin kaverit, ja jopa vähemmän tutut tyypit pyörivät meillä kittailemassa kaljaa tai takapihallamme polttamassa. En järin tykännyt asiasta, mutta kotona ollessani olin viettänyt Pessin kanssa aikaa. Poika oli hyvinkin fiksu, ja neuvoi minua läksyissä, joita en osannut. Hevosista Pessillä ei ollut oikeastaan mielipidettä. Itseasiassa olin nytkin Pessin seurassa. Hän oli viemässä minua tallille, ja olimme jo aivan lähellä. Kun mauto kaarsi pihaan, kiitin poikaa kyydistä ja astuin ulos. Heilautin kättäni ja loin pienen hymyn huulilleni, kunnes Pessin lähtiessä huristelemaan poispäin, käänsin selkäni ja lähdin kävelemään talliin. Hain suoraan riimunnarun ja tarvikepakin. Humu olisi tänään ja perjantainakin tunnilla, joten itse en saisi ratsastaa. Vaikka suoraan sanoen, ei minun tarvisikaan, koska pelkkä hoivaaminenkin lievitti hevostelukaipuuta. Oli ihanaa saada tietää, että voisi tulla joka päivä. Niinkuin olin toistaiseksi tullutkin. Jätin tarvikepakin Humun karsinan oven eteen, ja lähdin riimunnarua heilutellen takatarhalle päin.
Luulin, että huhuillessani Humu tulisi todella nätisti luokseni, mutta ei. Jouduin tälläkertaa pujahtamaan aidan välistä, kävelemään Humun luokse.. Ja odottamaan että tamma olisi juossut tarpeeksi. Nimittäin tänään Humua ei sitten yhtään kiinnostanut tulla. Aikaa meni varmaan vartti odottaessa, että Humu antaisi ottaa kiinni. Ei sillä, edellisessä tallissa ollessani jouduin jahtaamaan erästä hyvin itsepäistä ja riehakasta ruunaa puolitoista tuntia. - Hyvä tyttö, hymähdin lukitessani riimunnarun riimuun. Humu lähti kuitenkin loppujenlopuksi tyytyväisenä karsinaansa. Onneksi, sillä meillä tulisi kiire. Kello oli varttia vaille viisi, eli olisi alle vartti aikaa tunnin alkuun.
Karsinalle oli jo tullut senioreiden jatkoryhmässä ratsastava nainen. - Voitko harjata Humun, niin haen varusteet? kysäisin. - Joo, ajattelinkin että missä Humu viipyy.. Taitaa tulla kiire, nainen sanoi. - Jep, ei antanut aluksi ottaa kiinni, hymähdin ja irroitin riimun naruineen. Lähdin hakemaan varusteita, ja olkani takaa kurkkasin, kuinka nainen paijasi Humua. Minun omaa hoitohevostani. Tuli hieman kateellinen olo.. Mutta no, minä voisin paijata Humua joka päivä. Nappasin varustehuoneesta ripeästi satulan ja suitset, ja käveltyäni takaisin karsinalle, nainen oli jo putsannut tamman kaviotkin. Mustahiuksinen, hieman pyöreä nainen nappasi minulta satulan oikeastaan mitään sanomatta, ja laittoi sen kiinni. Itse menin työntämään kuolaimet vastahakoisen tamman suuhun, ja kiinnitin suitset. Humu pureskeli hieman ärtyneenä. Tamma ei selvästikään olisi halunnut työskennellä tänään, mutta kyllä Humu maneesissa olisi kunnolla. Sen minä tiesin.
Nainen talutti Humun itse maneesiin, ja sanoi myös riisuvansa varusteista, joten menin hengailemaan oleskelutilaan. Söin pipareita ja join glögiä. Odottelin tunnin loppua, jotta pääsisin vielä paijailemaan tammaa ja antamaan kalenteriyllätyksen. Kun kello löi vartin yli kuusi, jolloin epäilin naisen jo riisuneen Humun, lähdin innostuneena takaisin karsinaan, jossa tamma seisoikin tyytyväisenä heinää pureskelemassa. - Heippa kultapieni, sanoin ja silittelin tammaa päästä. - Mun pitää kohta jo lähteä, mutta mä annan sulle tän, sanoin ja nappasin kalenterista porkkananpalan. Huomenna olisikin taas ei-syötävä lahja. Ojensin porkkanan Humun turvan alle, ja silittelin tammaa harjan tyvestä Humun syödessä porkkanaa. - Hieno tyttö, sanoin ja pussasin Humua otsaan. - Hyvää loppuiltaa ja tulevaa yötä, pieni, sanoin ja suljin karsinan oven. Harmitti olla näin vähän aikaa, mutta minun piti rientää kotiin katsomaan, että kaksi päivää pitsalla elänyt veljeni laittaa jotain muutakin suuhunsa kuin alkoholia ja pizzaa. Tästä kyllä kerrottaisiin äidille. Mutta niin kauan kuin vanhempani olivat pois, minun piti huolehtia perheemme "toisena äitinä" muutama vuosi vanhemmasta veljestäni.
HM13 ♥ [/color]
|
|