|
Post by Salma on Jul 20, 2023 19:35:46 GMT 2
1.6.2023
Laiva lähtee, Miilo seisoo kannella tuijottaa Helsingin pienenevää siluettia niin kauan kuin suolavedeltä pystyy
Se ei ole mennyt hyttiin ei tahdo nähdä ei-kenenkään huonetta Yrittää muistaa miksi se -- Mutta Miilon kurkkua kuristaa niin, ettei se pysty
keskittymään ei ole enää varma, miksi ylipäätään
Miilo ajatteli: se tietää miltä tuntuu lähteä Savusalontieltä se on tottunut Ja oli väärässä
|
|
|
Post by Salma on Aug 2, 2023 14:16:03 GMT 2
14.6.2023 Miilo esittää kipeää, se jää hyttiin makaamaan heti Kapellskärin jälkeen, yskii makaa hyttisängyllä ja pyörittelee sormissaan pientä sinivihreää pakettia kuljettaa sormiaan pitkin paperikääreen reunaa, jonka vanha myyjä hitaasti ja huolellisesti teippasi kiinni auringonpaisteisessa kellarikaupassa Gamla Stanin sivukadulla Seuraavan päivän aamuyö, auringon punaoranssi juova hohtaa yhä taivaanrannassa kun Miilo pysäköi vuokra-auton Savusalontien pihaan melkein unohtaa lukita ovet, kantaa matkalaukun melkein juosten pihatien yli että pääsisi nopeammin avoimessa ovensuussa yöpaidassa hiukset pörrössä peitto harteillaan odottavan Kirin luo Kiri on keittänyt Miilolle teetä vesi höyryää ja Miilo polttaa kielen, nauraa läikyttää kuumaa vettä lakanalle ja paljaalle reidelleen kun kurottaa suutelemaan Kiriä kuppien yli ikkuna on auki ja linnut räpistelee katonrajassa ne juo teetä, juttelee, katsoo miten taivas vaalenee Miilon pää lepää Kirin olkaa vasten, se melkein nukkuu ja viime hetkellä ennen nukahtamistaan muistaa sinivihreän paketin nousee, etsii sen silittää sormenpäillään Kirin olkapäätä ja niskaa kun odottaa, että se avaa Paketissa tämä ja tämä.-- 8.6.2023, Seppele cupin after riden aikana:
Miilo ▶️ Kiri: [kuva pienestä sinivihreästä lahjapaketista Silja Linen hyttisängyllä]Miilo ▶️ Kiri: mul on sulle tää Miilo ▶️ Kiri: ku lupasin ostaa sulle jotain jos sijotut Kiri ▶️ Miilo: ok siis luulin et vitsailit tai yritit vaan antaa mulle kilpailumotivaatioo Kiri ▶️ Miilo: mut?? Kiri ▶️ Miilo: oot liian kiva Kiri ▶️ Miilo: haluutko kertoo mitä siel on vai pistäks nyt kostona mut oottaan Miilo ▶️ Kiri: en vitsaillu Miilo ▶️ Kiri: [puolikas selfie Miilon kasvoista, se makaa peiton päällä hyttisängyllä ja virnistää vähän]Miilo ▶️ Kiri: siin teidän kilpailussahan oli joku 20 ratsua Miilo ▶️ Kiri: oon ylpee et olit toinen Miilo ▶️ Kiri: enkä tietenkää aio kertoo mitä tos on, saat sen ku nähään
|
|
|
Post by Salma on Aug 4, 2023 23:30:17 GMT 2
15.6.2023
Kiri ja Miilo makaa aurinkoläikässä, tuijottaa kirkkaansinistä taivasta, Kirin huoneen kattoa Niiden kämmenselät hipoo toisiaan jalat on lomittain ja vaatteet rytyssä, niin huolettomasti ylle vedettyinä että koko pukeutuminen tuntuu pelkältä väliaikanumerolta, hengenvedolta
Vähän myöhemmin ne pyöräilee kaupasta kotiin Miilo istuu tarakalla, pitelee Kiriä vyötäröltä tekstaa toisella kädellä töihin: se on vieläkin kipeänä Aurinko paistaa tien päästä ja Miilo sulkee silmät painaa kasvot salaa Kirin selkään, hengittää sen tuoksua ja miettii hyttiä ja merta satamia joista se aina lähtee ja Savusalontien pihaa viime yönä kun se tuli takaisin
Kissat on saunassa, kiipeää Miilon housunlahjetta maukuu silmät pimeässä hohtaen saalistaa Kirin sukkaa kun se astuu pentujen yli ja laskee lauteelle kuusi märkäruokarasiaa availee kiiltäviä metallikansia, lusikoi posliinilautasille pieniä hienostuneita annoksia kissanhännät hipoo sen sääriä
Kiri ja Miilo makaa ylimmällä lauteella (avoimesta ikkunasta kantautuu ruohonleikkurin ääni) pitää toisiaan kädestä ja katselee vaatimatonta ravintolaa, jonka on perustaneet kissoille kynttilät palaa kissat seisoo hännänpäät nytkähdellen posliinilautasten ympärillä, Katti Helenakin ja syö
paitsi Toffo, joka on nukahtanut Kirin ja Miilon kämmeniä vasten makaa niiden lämmössä selkä pehmeän pennunturkin alla hiljaa kohoillen
|
|
|
Post by Salma on Aug 15, 2023 22:24:33 GMT 2
28.6.2023 liittyy ukkoskissanristiäisiinMiilo tietää miltä tuntuu kun jokin liikahtaa paikaltaan, maailma lakkaa olemasta sellainen kuin se siihen asti on ollut ja silti se pelästyy, haparoi kun tajuaa ettei takana olekaan maata eikä se arvannut että olisi tällaisessa tilanteessa ennemmin yllättynyt kuin surullinen, ettei se voi hengittää ei voi kuin katsoa Kiriä ajatella mitä se ja onko se koko ajan, eikö Kiri Miilo makaa Kirin vieressä, tuijottaa kattoon hengittää silittää Kirin hiuksia kerta toisensa jälkeen toistaa itselleen ettei tämä ole Vähä vähältä maailma liikahtaa takaisin, palaa normaaliksi Kiri nukkuu Miilon vieressä, sen poski on yhä kyynelistä märkä Miilo puristaa Kirin sormia yrittää ajatella vähemmän mut mitä sit kun me erotaan ja enemmän mä rakastan sua
|
|
|
Post by Salma on Aug 16, 2023 21:31:26 GMT 2
10.7.2023
Tuulee ja Miilon sydän hakkaa se seisoo terminaalissa, odottaa, ei uskalla hengittää kunnolla ennen kuin tuttu hahmo astuu ratikan ovesta ja Miilo sulaa
Moi, Kiri sanoo suojaa silmiä auringolta puristaa matkalaukun kahvaa, se näyttää niin rakkaalta että Miilon täytyy laskea katse ja hymyillä kerätä itseään salaa ennen kuin se henkäisee: moi
Miilo ajattelee toukokuuta miltä Kiri näytti laivan tornissa ja kuinka sen käsi nyt, täällä kuin huomaamatta hakeutuu Miilon käteen
Ne seisoo työntekijöiden sisäänkäynnillä, katsoo toisiaan, nauraa eikä Miilo ole uskoa miten
|
|
|
Post by Salma on Aug 22, 2023 16:43:03 GMT 2
22.8.2023 Kansibaarissa on lounaan ja päivällisen välissä tyhjää sade valuu korkeita ikkunalaseja pitkin, meri ja harmaa taivas velloo ja sekoittuu toisiinsa On hiljaista, yllättävän hämärää Miilo puristaa Kirin kättä johdattelee sitä pöytien välistä, vilkaisee taakseen Kirin silmät on sidotut Miilon sydän hakkaa niin että se melkein sattuu se ajattelee allasosaston taivaita, Kirin kasvoja, miten kuumissaan ja onnellinen Miilo on ollut Pelkää ettei se itse -- Ja pysäyttää Kirin tanssilattian nurkkaan etsii tulitikut ja irrottaa otteensa Kirin kädestä vasta sitten Avaa silmät, Miilo sanoo sytyttää pianon päällä odottavan tuikun (kädet ja liekki tärisee) eikä katso Kiriä, istuu pianon ääreen henkäisee se ei hetkeen tunne mitään ja alkaa sitten soittaa Sormet haparoi Pianonurkkauksessa on melkein pimeää, on vain Kiri tuikun valokehän ulkorajalla ja Miilo, joka soittaa ainoaa kappaletta jonka yhä osaa kädet täristen, jännittyneenä, katse koskettimissa kuin se ei kestäisi jos näkisi Kirin nyt ja kun Miilo lopettaa soittamisen se laskee kädet syliinsä, katsoo Kiriä viimein Nousee ja antaa pienen paketin taskustaan ei sano mitään, sehän on jo soittanut kaiken sanottavan
|
|
|
Post by Salma on Sept 10, 2023 17:48:05 GMT 2
11.7.2023 Ensimmäinen aamuyö valoon sulava tähtitaivas, ohilipuvat saaret, kuutamokäytävä ja ultraviolettilamppujen himmeä hehku Kirin kasvoilla Ne nojaa käytävän lasiseinään, katselee auringonnousua ja merta ei tee mitään juttelee vain hiljaa Kumpikaan ei ole saanut unta, ne on maaneet Miilon hytissä toisiaan vasten, pitäneet silmiä kiinni ja esittäneet nukkuvaa niin pitkään kuin on jaksaneet, nousseet sitten ylös ja tulleet kuutamokäytävälle odottamaan aamua Miilolla on hengästynyt olo se puristaa Kirin kättä eikä uskalla kysyä onko tämä Kiristä kaiken sen arvoista Kirin hytti on paljon lähempänä ne törmää sisään palaen, sormet toistensa lomassa, Miilo painaa käden suulleen kun ne kuuntelee ovella
Kirin sanoo moi, sen ääni on hengästynyt (kukaan ei vastaa , ei liiku sängyssä, hengitä) Ne vetää oven kiinni eikä enää näe toisiaan, Kirin hiuksia menee Miilon suuhun, ne törmää pöydänkulmaan tai sänkyyn ja Miilo vetää paidan Kirin yltä, puree sitä olkapäähän, vetää Kiriä lähemmäs, painautuu vasten sen kuumaa ihoa, ne suutelee ja kaatuu Kirin sängylle ja on niin pimeää ettei Miilo huomaa eroa kun se yrittää katsoa Kiriä ja kun se painaa silmät kiinni Oota, Miilo sanoo hetken päästä, se nousee ja menee etsimään housujaan, hymyilee Kirille olkansa yli Kiri painaa yövalon päälle, ja kun Miilo kääntyy se näkee että yläsängyssä makaa joku Miilo jähmettyy käsi housuntaskussa tuijottaa yläsänkyä pelästyy tai häpeää tai tippuu Kiri seuraa Miilon katsetta, kurtistaa kulmia, kietoutuu täkkiin kurottaa ja heittää päiväpeiton Miilolle joka ei saa katsettaan yläsängystä Kiri nousee, tulee Miilon viereen sanoo oudolla äänellä: Jekku Kukaan ei vastaa Kiri ja Miilo seisoo hytin keskilattialla peitot harteillaan, odottaa yölampun himmeässä valokehässä Viimein Kiri kääntyy ja painaa kattovalon päälle Yläsängyssä makaa kokoonlyyhistynyt Harri Hylje Löysä käpälä roikkuu sängynreunan yli kuin se vilkuttaisi Kirille ja Miilolle SILJA LINE HENXU
missä yks harri hylje puku on?? oon ettiny koko varaston läpi, tarvii 9ksi sen siljalandiin Eemeli 11.7.2023 klo 8.18
anteeksi, tiiän missä se on! unohdin kun illalla vein sen väärään paikkaan ja aamulla kun lähdin työvuoroon en tajunnut että sitä tarvitaan. tuon sen 10 minuutissa. anteeksi vielä!! Jekku 11.7.2023 klo 8.18
ok Eemeli 11.7.2023 klo 8.20
harri puku löytynyt. muistakaa aina palauttaa oikealle paikalle niin kuin on opastettu. mutta vahinkoja sattuu! Eemeli 11.7.2023 klo 8.27
|
|
|
|
Post by Salma on Sept 20, 2023 22:43:09 GMT 2
13.7.2023
Ne on olleet laivalla neljä päivää, eikä Miilo ehkä koskaan ole tuntenut oloaan yhtä -- niin, miksi? Sellaiseksi miltä tuntuu, kun se makaa yksin hytissään tuijottaa kattoa, odottaa ja lopulta kun ovi todella aukeaa, on sen takana Kiri
Alkuilta laivakäytävällä Miilo on päässyt töistä Kiriä aiemmin, se kantaa lämpimiä take away -rasioita (askeleet katoaa kokolattiamattoon) kääntyy irkkupubin kohdalla, polttaa kätensä toisen rasian pohjaan, kiihdyttää ja
Kiri tapahtumanurkkauksessa pienen ihmisjoukon keskellä se pitelee johdotonta mikkiä, kannustaa melko kuivasti limbokepin alla kaartuvaa matkustajaa Musiikki soi liian lujaa, Kirin kasvoilla loistaa kirkkaita diskopalloläikkiä, se kohottaa katseensa ei toistakaan hyvä hyvä, kaikki mukaan limboon katsoo vain Miiloa ihmismeren yli ja hymyilee
Miilon hytissä ne syö ylijäämäpyttipannua, nauraa toistensa olkaa vasten, potkii tyhjät rasiat lattialle suutelee Ja Miiloon melkein sattuu, kun se ymmärtää miten paljon se yhtä aikaa haluaa ja pelkää
|
|
|
Post by Salma on Sept 23, 2023 23:30:35 GMT 2
23.9.2023
Estelle täyttää kaksi ja puoli vuotta Miilo makaa Savusalontiellä käsi punatukkaisen pojan ympärillä on äänetöntä, kello puoli neljä yöllä, ikkunasta pilkottaa syystaivas ja Otava Yö on pysähtynyt ja liekkijärvenpimeä paitsi siinä valokehässä jonka muodostaa lepattavat kynttilät ja Miilo ja Kiri
Tänä vuonna Miilo on onnitellut Videopuhelussa Estellellä on valkoinen mekko ja rusettipanta, hiukset pidemmät kuin Miilo on muistanut Estelle laulaa mukana kun Miilo ja kuvaan tullut Kiri esittää Paljon onnea vaan Hyvää kaksi- ja puolivuotispäivää Estelle, Miilo muistaa sen, vaikka ei olekaan siellä, vaan
Miilon sormenpäät sivelee Kirin hartiaa Ne katsoo toisiaan kynttilähämärän läpi, hymyilee salaista hymyä ja Miilo on niin varma ettei edes huoju, ei pelkää tasapainon menettämistä lainkaan ei edes muista miltä se tuntuu
Miilo tahtoo vain maata Kirin vierellä kapeassa sängyssä pienessä kylässä jossa ei ole edes Woltia herätä ja nukkua ja herätä taas, puristaa sormia jotka ei kadonneetkaan
|
|
|
Post by Salma on Oct 2, 2023 22:29:57 GMT 2
18.7.2023 Itämerellä myrskyää, vaikka sitä ei voi tuntea laivan käytävillä, ei hytissä, on vain kaukainen kohina jossain ja pimeät aamuyön tunnit Ne on ohittaneet avomerikohdan ja puskee tuulta vasten saaristossa Tuuli ryöpyttää sadetta ja merenkuohuvia aaltoja laivan kylkiä vasten Kiri ja Miilo makaa kapealla hyttisängyllä näkymätön sade valuu jossain laivaseiniä pitkin, mutta ne ei muista sitä, ne huohottaa ja tarrautuu toisiinsa, sotkeutuu peittoon, sysää kokolattiamatolle tequilapullon josta joku on juonut kulauksen ennen kuin kiersi korkin taas kiinni Miilo nauraa Kirin kaulaa vasten ja saa viimein painettua sen molemmat kädet patjaan Myöhemmin ne nousee käsi kädessä kansikerrokseen livahtaa ulos, sävähtää tuulta, pyyhkii kasvoilta sadetta ja kastuvia hiuksia hytisee kun pehmeä hytinlämpö karkaa meren yllä kaartuvaan avaruuteen, katsoo toisiaan ja hymyilee henkeään kylmässä myrsky-yössä haukkoen Sitten: aamu valkenee ja myrsky tyyntyy Miilo nukkuu, näkee unta Kiristä Savusalontien narisevissa huoneissa ja jossain unen tai valveen rajamailla ymmärtää sen kokonaisen liekkijärvikesän, jonka Kiri on vaihtanut hyttiin ja myrskyyn ja töihin joista se ei pidä ja --- 9.6.2023
Miilo ▶️ Kiri: en ehk muistanu sanoo, mut sain tequilapullon pomoilt ku lupasin huolehtii sun kurinpidost
Miilo ▶️ Kiri: ehk ne epäili niinku etukäteen että et osaa käyttäytyy
Miilo ▶️ Kiri: voin juoda sen sun kaa kesän lopul jos oot ollu kunnolla
Miilo ▶️ Kiri: ja oon jo vieny varmuuden vuoksi yhet käsiraudat laivaputkast ku aattelin et siel on salee ylimääräsii
Kiri ▶️ Miilo: joo varmuuden vuoks vaan, hyvä
Kiri ▶️ Miilo: et voi tietää, ehkä ne palkkaskin mut vaan testaan et osaaks ite keskittyy hommiis
Kiri ▶️ Miilo: oot silti salee tequilapullos ansainnut, mut mietin
Kiri ▶️ Miilo: et mitä tapahtuis jos vaik joku sattuis nappaan sen luvatta itelleen, tyyliin jois vaikka huikan tai pari jo ekalla duuniviikolla
Kiri ▶️ Miilo: en tietenkään mä, koska aion tietty olla kunnolla
Miilo ▶️ Kiri: riippuu kuka sen nappais
Miilo ▶️ Kiri: mut ois toi aika iso rike kuitenki
Miilo ▶️ Kiri: ehk se pitäis sitoo johonki et se ei enää veis mun kamoi
Kiri ▶️ Miilo: okei pidän ton mielessä sit kun alkaa tekeen mieli tequilaa
Kiri ▶️ Miilo: tai jotain muuta
Kiri ▶️ Miilo: mua et salee ikinä sitois, niin voin hyvin viedä mitä haluun
Miilo ▶️ Kiri: sitoisin sut mun hyttiin
Miilo ▶️ Kiri: niinku saman tien
Miilo ▶️ Kiri: ja nyt ku tiiän et saatat viedä jotai niin ehk sidon sut sinne varmuuden vuoks niinku etukäteen
|
|
|
Post by Salma on Oct 6, 2023 21:01:44 GMT 2
29.7.2023
Lauantaivuoro, coupe-lasit, tahmea ritilä ja suola, sitruspuristin tiskialtaassa niin täyttä laivabaarissa ei koko kesänä ole ollut Miilo kaataa lasiin soodaa, basso jumputtaa, on tukalaa ja hämärää ja vain loputon värivalovioletti valaisee Miilon kasvot, tiskiin nojaavien asiakkaiden kädet, lasit ja Kirin, joka palaa takahuoneesta kulkee Miilon selän takaa niin läheltä, että Miilon niskavillat nousee pystyyn
Asiakkaat ottaa salamavalokuvia toisistaan nauraa silmät kiinni, ei kuuntele Miiloa, tiputtelee tiskille himmeitä kolikoita huulipunan, hyttikortin, kondomeja Miilo pitelee oluthanaa, tuntee miten laiva keinuu, odottaa kunnes viimein: pankkikortti Ensimmäinen asiakas maksaa ja sen takana musiikin ja hämärän ja värivalojen läpi kiiluu jonon loputtomat silmät On ahdasta, sekä tiskin edessä että takana Miilo väistelee Artoa ja Jekkua, vilkaisee kelloa tiputtaa lasin ja kiroaa
Kuluu puoli tuntia ennen kuin jono tyrehtyy baari tyhjenee, Arto sytyttää kattovalot, hieroo silmiään ja alkaa laskea kassaa laiva niiden ympärillä nukahtaa Ainoastaan yksinäinen Jekku luuttuaa baarin lattiaa vaikka sitä ei tarvitse tehdä mitään muuta ei tapahdu Miilo ja Kiri vaihtaa katseen, puristaa toistensa sormia ne livahtaa pois
Alemmalla kannella ne nojaa kaiteeseen, katselee pimeää äänetöntä merta, suutelee ja antaa sateen hitaasti kastella ne palaa Miilon hyttiin vasta, kun Gröna Lundin ensimmäiset valot erottuu merisumun läpi
|
|
|
Post by Salma on Oct 12, 2023 12:29:04 GMT 2
3.8.2023
Laiva on melkein tyhjä on torstai, mitään ei tapahdu Kiri ja Miilo nojaa kansikaiteeseen, tuijottaa aaltoja saaria, jotka lipuu ohi yksinäisiä taloja kallioilla
Ne on olleet Tukholmassa, puhuu laiskasti viikonlopusta vapaapäivistä asioista, joita ne aikoo maissa tehdä on hiljaa, seuraa aaltoja, hengittää meri-ilmaa ei tee mitään
Käytävällä joukko matkustajia tulee vastaan Kiri vetää Miilon kulman taakse, nauraa sen kaulaa vasten, ne puristaa toistensa paidanselkämyksiä ja tasaa hengitystä Miilo painaa huulet Kirin korvalle kuiskaa:
Ne ei laita valoja päälle neuvotteluhuoneessa on kokolattiamatto, pieni ikkuna pöytä joka nousee ja laskee Miilo silittää Kirin poskia, katsoo sitä silmiin, värisee yrittää olla pakahtumatta iltapäivävalosta Kirin kasvoilla
|
|
|
Post by Salma on Oct 21, 2023 14:05:08 GMT 2
4.8.2023 Ne herää yhdeltä yöllä sävähtää yhtä aikaa, vetäisee henkeä, tarraa toisiinsa pimeässä hytissä hapuilee valokatkaisijaa joku koputtaa ovea taas
Miilon sydän hakkaa se löytää valon, kietoutuu peittoon, ja kun Kiri haparoi puhelimen esiin ne ymmärtää yhtä aikaa: kansibaarin työvuoro jossa niiden olisi pitänyt olla jo monta tuntia sitten
Arton kasvot on punehtuneet, se katsoo jo valmiiksi Miilon olan taa, arvaa että Kiri on siellä sanoo jotakin mutta sanat valuu Miilon yli (häpeä tinnittää sen korvissa niin lujaa) Arto jää odottamaan oven takana kun ne pukeutuu Kiri sukii Miilon hiuksia ja ne katsoo toisiaan yölampun valossa, hymyilee häpeävää anteeksipyytävää kurkkuakuristavaa hymyä tietää jo etukäteen, että
Baari on täynnä Jekku kaataa Peach Dennisiin liikaa teetä unohtaa tuplasiivilöidä, näyttää huolestuneelta Miilo pyyhkii silmiään ja yrittää hämätä unen pois uutta Peach Dennisiä tehdessään tajuaa, miten vähän pelkää itsensä puolesta että
|
|
|
Post by Salma on Oct 30, 2023 16:43:52 GMT 2
12.8.2023
Kiri juo margaritaa se istuu kansibaarissa Miiloa vastapäätä, katselee aaltoja ja lokkeja niiden yllä On vapaapäivä ja niillä on tyhjä baari mereen heijastuva valo, hiljaiset käytävät iltapäivätaivas ja kaikki aika toisensa
Kansibaarin jälkeen ne menee irkkupubiin istuu nurkkapöytään, juttelee hiljaa, Miilo painaa kasvot Kirin kaulaa vasten ja sulkee silmät ja kun Jekku aloittaa pubin edustalla limbokisan ne nousee ja menee katsomaan Kiri tahtoo osallistua ja Miilo taputtaa, kun se taipuu riman alta on niin lähellä voittaa, että Miilo ehtii jo miettiä saako ne työntekijöinä edes pärjätä tässä kisassa
Illalla laiva lipuu Helsinkiin ulkona sataa, pilvet auringon ja maailman välissä hohtaa kullanvärisinä Miilo ja Kiri juoksee sateen läpi Katajanokalle riisuu märät takit, vetää henkeä ja nauraa Asettuu jalat toistensa lomassa ikkunalaudalle ja vain istuu hiljaa katselemassa sadetta
Kesken kaiken Miilo havahtuu nostaa sormet huulilleen, miettii Kysyy onko Kiri ajatellut tai olisiko niiden pitänyt sopia kuka hoitaa Toffoa sillä aikaa kun ne on merellä
|
|
|
Post by Salma on Nov 9, 2023 22:19:38 GMT 2
14.8.2023
Ne nukkuu taas pommiin ei tee sitä tahallaan, kumpikaan juoksee kylmiä laivakäytäviä pitkin huohottaa livahtaa tiskin taakse kuin varkaat
Baari on jo täynnä Arton huulet on puristuneet yhteen, se tekee margaritan, ojentaa lasin tiskin yli katsoo Miiloa niin, että Miilo toivoo, että se katsoisi pois
Arto pyyhkii tiskin, pudistaa päätään sanoo (ihan kuin ohimennen) että nyt viimein sen on pakko ilmoittaa pomoille
Meri kimmeltää toimiston ikkunoissa ja Tukholman satama sen takana kello on yksitoista aamulla Miilo katsoo merta, toistaa mielessään suullista varoitusta (kuin takaraivoon jäänyttä taustamusiikkia etäistä kohinaa) Se nousee, pyytää taas anteeksi lupaa tästä lähtien tulla ajoissa töihin ja olla tarkempi, ettei vahingossakaan enää ilmoita työvuorojen alkuaikoja väärin etenkään kesätyöntekijöille
|
|