|
Post by Salma on Sept 23, 2022 14:50:37 GMT 2
Miilo
|
|
|
Post by Salma on Sept 23, 2022 15:01:47 GMT 2
23.9.22
Estelle täyttää puolitoista vuotta Miilo makaa vieraassa omakotitalossa käsi punatukkaisen pojan ympärillä on äänetöntä, kello puoli neljä yöllä, ikkunasta pilkottaa kaistale pimeää yötaivasta syksy-yö ei ole näin pimeä Helsingissä se on harmaa
Miilon puhelimessa on valmiiksi kirjoitettu onnitteluviesti kirjoitettu siksi, että se voi myöhemmin todistaa osallistuneensa Hyvää puolitoistavuotispäivää Estelle, isi muistaa sen muistaa vaikka se on vain turha puoliaskel vuosien välissä
Miilon sormenpäät sivelevät Kirin hartiaa se lähettää viestin aamulla vasta aamulla, koska nyt se haluaisi nukahtaa tämän punatukkaisen pojan viereen painaa nenänsä sen niskaan ja tuntea miten pojan selkä kohoilee Miilon vatsaa vasten se haluaa nukkua niin syvää unta ettei mikään herätä sitä ennen kuin Kirikin herää ei edes runkkarikämppis vaalea ja ystävällinen
Miilo tahtoo vain maata Kirin vierellä kapeassa sängyssä pienessä kylässä jossa ei ole edes Woltia se ei tunne olevansa kenenkään isä
|
|
|
Post by Salma on Sept 29, 2022 12:53:34 GMT 2
29.9.22
Miilolla on yllään kirintuoksuinen musta paita mikä paita, se ei osaa sanoa akryyli tai ehkä viskoosi se on niin yksinkertaisen kamala että Miiloa melkein nauratti pukea se päälle paidan ainoa hyvä puoli on tuoksu
Miilolla on löysät collegehousut se ei osaa olla niissä polvissa on ikuisuustahra jota Kiri kyllä yritti raaputtaa pois ennen kuin ojensi housut kuulemma hevosenkuolaa ei se haittaa, sanoi Miilo eikä sitä ihan oikeasti haittaakaan ei että sillä on Kirin housut jalassa
Hevosentuoksuinen kuoritakki, varpaista puristavat kumisaappaat, niin paksut hanskat ettei niissä voi liikuttaa sormia Kiri näytti ne vain nopeasti eteisessä samalla kun melkein juoksutti Miilon omaan huoneeseensa kuin se olisi halunnut sulkea oven Miilon takana niin nopeasti kuin mahdollista
Nyt Miilo istuu Kirin sängynreunalla ilman paitaa olkapäät terävinä kolmioina hevosenkuolahousuissa se katsoo kun Kiri tanssii sillä on outo olo jotenkin vaikea hengittää
|
|
|
Post by Salma on Oct 5, 2022 17:44:21 GMT 2
5.10.22
Tykkään susta ihan oikeesti Niinku silleen oikeesti-oikeesti Mä oon ihastunu suhun on Miilo sanonut ensimmäistä kertaa, oikeasti kunnolla oikeasti kenellekään hän ei melkein usko sitä todeksi
Eikä sitä että Niin mäkin susta Suhun Voi helvetti - Voi helvetti, ajatteli Miilokin ei vielä siinä vaiheessa mutta silloin kun se ymmärsi ettei Kiri aivan ole valmis ei aivan irti
Mutta se on ihastunut melkein vieraaseen pikkukylässä asuvaan hevospoikaan tanssijapoikaan kynttilöitä illalla sytyttelevään paistorasvalta tuoksuvaan väsyneeseen tummaluomiseen hermostuneesti nauravaan nopeaan ajattelemattomaan kylmäsormiseen hengästyttävään poikaan joka haluaa mennä yöllä istumaan katolle
Vaikka Kiri sanoo että Miilolla on huono maku, niin Miilo on varma: Kirikin olisi ihastunut itseensä jos näkisi itsensä niin kuin Miilo näkee
|
|
|
Post by Salma on Oct 11, 2022 19:03:15 GMT 2
11.10.22
Miilon sormet paleltuu se oli viisitoista kun oli viimeksi omenavarkaissa Kirillä on mukana muovipussi, se on paljon kokeneempi kuin Miilo tässäkin
Tai oikeastaan omenavarkaissa olo on liioittelua Ne kävelee kauppaan paluumatkalla Kiri hakee naapurin pihalta pari omenaa, näön vuoksi Miilo pitelee Ilonan hihnaa Kiri juoksee pihalta kadulle ja ottaa Miiloa kädestä
Miilo ei osaa leipoa omenapiirakkaa se istuu ulkorappusilla, vaikka on hämärää Ilona rapistelee lehtimeressä Miilo ei halua olla keittiössä sillä on ulkopuolinen olo
Joskus Kiri katsoo Miiloa jotenkin niin ettei Miilo ymmärrä mitä se tarkoittaa vinosti kuin Miilo olisi väärä Miilo ajattelee katsetta kun Kiri on nukahtanut sen kylkeä vasten ajattelee tänäkin yönä
|
|
|
Post by Salma on Oct 17, 2022 17:22:14 GMT 2
17.10.2022
Se soittaa ja Miilo tajuaa heti unohtaneensa viesti on kyllä kirjoitettuna puhelimessa Miilon ääni tärisee kun se yrittää vakuutella se on siellä lähettämättä
Miilo ei kestä valokuvaa jonka se saa melkein kuukauden takaa Estelle syö maissinaksua Miilo ei kestä sitäkään kuvaa jonka on piilottanut puhelimensa kuoren alle ei ajatusta Valokarnevaaleista lastenjuhlista halloween-asuista rattaista käsi kädessä kulkemisesta
Eikä se kestä nyt muutakaan Miilo lähtee Kirin luota menee majataloon makaa pimeässä huoneessa seuraavaan aamuun ja soittaa vasta sitten
Hyvää puolitoistavuotispäivää Estelle ei tunnu juuri miltään tässä vaiheessa säälittävältä, ehkä
|
|
|
Post by Salma on Oct 18, 2022 22:04:07 GMT 2
18.10.2022
Miilo on ihastunut salakuuntelijaan laiha lohtu mutta ainoa joka sillä on tänä iltana
Kun Kiri tulee majatalolle Miilo istuu ikkunalaudalla verhon takana Kiri istuu vastapäätä painaa säären Miilon säärtä vasten ei sano mitään
Lopulta Miilo näyttää kuvat maissinaksun hiustupsun rattaat ulkona kastajaismekon ultraäänen sen jossa ne seisoo kioskin kulmalla
Kirin käsi Miilon kädessä ei muuta Kirin käsi Miilon kädessä musta taivas ulkona Miilon kasvot Kirin hiuksissa
|
|
|
Post by Salma on Oct 21, 2022 19:24:38 GMT 2
21.10.2022
Kaksitoista päivää ja Tukholmaan
Se on ruhtinaallisesti Etenkin kun on alun perin luullut Ruotsinlaivan hytissä kevättähtien alla kuumissaan vaikka yllä on vain kevyt laivapeitto ettei aikaa ole kuin yksi yö
|
|
|
Post by Salma on Oct 23, 2022 21:34:52 GMT 2
23.10.2022
Kissa on tullut sisään Miilo makaa ilman paitaa Kirin sängyllä silittää kissa puskee selkäänsä sormia vasten
Kiri työntää oven auki se kantaa kahta höyryävää kuppia roikottaa hampaiden välissä sipsipussin kulmaa sipsiä ja teetä iltapalaksi Miilo kääntyy selälleen, katsoo Kiriä ei voi olla hymyilemättä
Kissa loikkaa sängyltä ja menee häntä pystyssä ulos ei sille olisi jäänytkään tilaa Miilolla on Kirin hiuksia suussa tee loiskuu lakanalle mutta ne on Kirin huulet jotka Miiloa polttaa
Miiloa pelottaa miten nopeasti ja miten paljon se on
Eikä se uskalla sanoa siitä Kirille mitään
|
|
|
Post by Salma on Oct 27, 2022 18:40:51 GMT 2
26.10.22
Vartin yli kuusi sataa ensilumi Miilo istuu ikkunalla ja odottaa Kiriä, joka ei ole tullut vielä vaikka lupasi tulla jo kauan sitten
Miilo ei ole koskaan odottanut ketään näin talossa jossa sen ja jonkun toisen tavaroita on vierekkäin lomittain toisiaan hipoen melkein kuin Miilo -
Kirin hahmo pimeällä pihaportilla lumen henkäys harteillaan Miilo nousee
Rappuset on kuurassa Miiloa seuraa tumma askelten jono Kirin posket on punaiset iho kylmä Miilo ajattelee laivaa miten lunta sataa merellä laivatornia sitä paikkaa jonne ei ole pääsyä ja tähtiä sitä miten lumi sulaa mereen
|
|
|
Post by Salma on Oct 29, 2022 17:38:14 GMT 2
28.10.22
Lapin lumi on erilaista, anteeksipyytelemätöntä korkea taivas elää muulla tavalla Miilo ei osaa sitä kuvailla
Lumi saattaa vielä sulaa, sanotaan säätiedotuksessa jota Miilo katsoo pää Kirin sylissä ne on purkaneet tavaransa syöneet Kirin pähkinänloput lojuu nyt kapealla sängyllä jonka laidan yli kummankin sääret työntyy
Toinen sänky on tyhjä
Ajomatkan aikana Miilo on katsonut kolme kertaa Kirin eksää Hannesta Kertaakaan Hannes ei ole katsonut takaisin, sille Miilo on meri-ilmaa
Miilo haluaa nähdä revontulia Kiri nauraa kun Miilo ehdottaa että ne menee katsomaan niitä nyt, puoli kymmeneltä aamulla Kiri kuljettaa sormia Miilon hiusten läpi ja Miilo sulkee silmät odottaa että tulee yö että tulee pimeää että ne voi livahtaa ulos sillä tuhannen kilometrin säteellä ei ole ketään muuta kuin Kiri
|
|
|
Post by Salma on Nov 3, 2022 13:09:22 GMT 2
30.10.22
Miilo on saanut viime yönä niin paljon niin, niin paljon asioita joita ei kukaan koskaan ei puolittainkaan ei tosissaan ole sille sanonut ja se on niin täynnä, että sitä pelottaa
Se makaa punatukkaisen pojan vierellä käsivarteen nojaten silittää Kirin otsahiuksia kalpeassa aamuvalossa kerta toisensa jälkeen sormenpäät viileää ihoa hipoen ja yrittää ymmärtää oliko viime yö reikä välilyönti tauko totuudessa vai tarkoittiko Kiri mitä se sanoi
Kirin ripset värähtää kun se herää katsoo Miiloa viisi päivää ennen merta ja Miilon kurkussa on pala, suomenlahdensuolainen, kun se sanoo aamuvalossa vieraassa hotellisängyssä hirsiseinähuoneessa:
Mäkin haluun olla sun kanssa mutta ei päätetä mitään vielä ennen joulua koska mä me ei tiedetä miltä tuntuu olla erillään nyt kun me ollaan enkä mä tiedä miten sen
|
|
|
Post by Salma on Nov 3, 2022 18:22:08 GMT 2
30.10.22
Bussin radio soi ilta laskeutuu lyö ylle sitä kiivaammin mitä nopeampaa ne ajaa pohjoisesta tuota tietä tätä mäkeä ylös
Kiri nukkuu Miilon olkapäätä vasten se hengittää hiljaa, kuten on hengittänyt koko päivän Miilo ymmärtää miksi kääntää pään painaa kasvot Kirin hiusten tuoksuun
Myrsky, ehkä jonka läpi ne ajaa tai Hanneksen katse taemmalla penkillä jompikumpi saa Miilon nostamaan kasvot Kirin hiuksilta tuijottamaan kelmeän ikkunan läpi lunta ei enää ole vain pimeä pelto jota sade vihmoo lyö
Miiloon ei satu nyt kun se sormeilee Kirin takin hihaa nieleskelee aamun sanoja siihen ei satu vaikka se vihaa sitä, että on järkevä ei se ole järkevä se pelkää
|
|
|
Post by Salma on Nov 4, 2022 18:12:18 GMT 2
31.10.2022
Kiri tulee tallilta tuoksuu marraskuun ilmalta märiltä lehdiltä lämpimältä hevoselta istuu Miilon jalkojen väliin ja alkaa lämmitellä sormiaan, puhua
Silloin Se soittaa Miilo kääntyy vastaamaan kietoo sormenpäät Kirin sormiin, vetää viltin ylleen sanoo: niinpä, hyvä, hienoo on melkein pelottavaa ettei niillä ole muita puheenaiheita välissä on aina ollut muuri, Estelle on ainoa valo joka loistaa läpi
Se avaa videon, perääntyy, katoaa Estellen kasvot täyttää ruudun Miilo silittää Kirin hiuksia kääntyy ja nyt ruudulla näkyy ne molemmat Estellen hiukset on töyhdöllä pään päällä Miilon leuka Kirin olkapäätä vasten ne näyttää nuorilta liian nuorilta kuulumaan tällaiseen kuvaan
Pitäiskö meidän yrittää, ens kerralla ku nähdään, Se sanoo kameran ulkopuolelta tulee kuvaan nopeampaa kuin Miilo ehtii hiljenee katsoo Kiriä ilmeellä, joka on sitä kalseaa hiipuvaa tulenliekkiä jota Se on sammuttanut puolitoista vuotta Estelle osaa sanoa nykyään äiti, Se sanoo sulkee kameran Miilo puristaa Kirin sormia kun nostaa puhelimen korvalleen
|
|
|
Post by Salma on Nov 4, 2022 22:05:21 GMT 2
31.10.22
Ja sama päivä on nyt yö Kiri rahisuttaa tulitikkurasiaa seisoo varpaillaan hyllyn edessä ja kurottelee kohti viinipullokynttilää ulkona sataa lunta tai räntää, jotain pyryttävää
Miilon harteilla on viltti se seisoo ikkunalla palellen Valtteri puhuu kovaan ääneen alakerrassa Miilo on viimein oppinut niiden kaikkien nimet Valtteri, Anton, Ada, ja Jasmiina ihmiset, joilla Kirille on väliä
Kirin kasvoilla hehkuu kultainen valo se kantaa posliinilautaseen kiinnisulaneen kynttilän ikkunalle liekki lepattaa, ei sammu Kiri kietoo kädet Miilon vatsalle nojaa siihen takaapäin Miilon hengitys, se salpautuu salaa
Miilo katsoo niitä ohuen ikkunalasin heijastuksesta kynttilän lepatus tekee piirteistä utuiset ja sitä alkaa, niin, mitä? Miilo kääntää päätä ja painaa kasvot Kirin kaulaan ei ole vieläkään ymmärtänyt, että ihminen joka ikkunassa on se, jolla on joku että se on Miilo itse
|
|