|
Post by Salma on Nov 10, 2023 0:17:08 GMT 2
17.8.2023 (liittyy tähän)
Koko päivä on ollut niin täynnä ei-pakotettua, ei-vihaavaa ei-teennäistä juhlaa ettei Miilo ole tottunut sellaiseen, se ei ole osannut kuin puristaa Kirin kättä, hengittää kevyttä, leijuvaa oloa vilkaista aina silloin tällöin Kiriä aamupalavuoteella suihkussa taukohuoneen nurkassa ja yrittää ymmärtää: se todella on halunnut tehdä tämän kaiken Allasosaston katossa loistaa violetinsininen taivas se hehkuu, vaihtaa väriä, valuu seiniä pitkin Miilo räpyttelee silmiään tuikun liekki polttaa sen verkkokalvoilla, jättää jälkeensä valkoisen varjokuvan kun Miilo puhaltaa sulkee silmät toivoo, että mitään ei mitään ei mitään ei mitään ei mitään ei mitään ei mitään ei mitään ei mitään ei mitään ei mitään ei mitään ei mitään ei mitään ei mitään ei mitään pahaa koskaan ei koskaan tapahtuisi mitään pahaa ei koskaan ei koskaan tapahtuisi mitään pahaa sen ja Kirin välillä eikä se lämpö jota Miilo koskaan Miilo avaa silmät hymyilee Kirille (se on sumea ilonkyynelten takana) räpyttelee ja kun ne puolen tunnin kuluttua on altaassa ja Kiri räiskyttää vettä Miilon päälle, ja ikkunoiden takana on pimeä meri ja taivas ja tähdet heijastuu altaan pinnalle, ja Kirin projektitoritaivas väreilee niiden ympärillä -- silloin Miilo miettii, ettei sen syntymäpäivä ole koskaan ollut niin
|
|
|
Post by Salma on Nov 14, 2023 21:52:12 GMT 2
23.8.2023 Aamuvalo heikkona hotellin seinällä se siivilöityy verhojen välistä, värisee tyynyllä valoläikkänä ylittää koko liian kapean sängyn Miilo makaa kasvot Kiriä kohti, seuraa sormenpäällä posken kaarta, hiuskiehkuraa otsalla alahuulta Ne ei ole olleet tässä hotellissa montakaan kertaa, eikä kertaakaan täällä ei-kenenkään-huoneessa, ei ennen tätä yötä Miilo on melkein niinhävennyt, kun se on avannut oven kuin se olisi paljastanut kaikki ne yöt, kun se on istunut täällä, ollut yksin ja Miilo ajattelee eilistä: tyhjä kansibaari, piano, tärisevät kädet Kirin ilme, kun se avaa Miilon paketin nipistää hopeisen plastronneulan sormiensa väliin, nostaa sen esiin ja hitaasti huomaa ensin tähden plastronneulassa meripihkahelmen tähden sisällä ja (silmiään siristäen) siihen painetun kuvan: Miilo ja Kiri Savusalontien portailla, on syksy ne on kääntyneet yllätettyinä, katsoo kameraan ja nauraa hämillään kädet toisensa ympärille kiedottuina, näyttää yhtä onnellisilta kuin Miilo silloin tunsi olonsa Kiri herää, tuuli leyhyttää ikkunaverhoa ja Miilo miettii: enää koskaan tässä huoneessa se ei voi niin yksin kuin ennen oli ei voi olla näkemättä Kirin varjoa muistoa siitä miltä sen iho tuntuu
|
|
|
Post by Salma on Dec 8, 2023 19:38:41 GMT 2
27.8.2023
Enää yksi viikko Miilo seisoo Kirin vierellä kannella, polttaa tupakkaa, pitelee Kirin kättä on yö eikä näy muuta kuin tupakan tulipää, laivan valot tähdet ja Miilo miettii: viikon päästä laivalla on vain Miilo itse
Ne palaa sisään baarissa on kuuma joku on kaatanut juoman ja Miilon kengänpohjat liimautuu lattiaan, kun se livahtaa tiskin taakse nieleskelee bassoa kurottaa kuuntelemaan asiakasta joka työntää kasvot liian lähelle Miilon kasvoja
Lähde mun hyttiin Asiakas tuijottaa Miiloa, hymyilee harkitusti sen hiukset on hikiset ja liimautuu niskaan Miilo avaa suun, pudistaa päätä kääntyy asiakas jää paikalleen, se puhuu lujempaa Miilon niskavillat nousee ja
jostain ilmestyy tuttu käsi sipaisee Miilon niskaa huulet painuu sen korvaa vasten kysyy onko kaikki ok Kiri työntää asiakkaalle maksupäätteen eikä Miilo voi kuin tuijottaa sen selkää, nähdä jo nyt miten Kiri viikon päästä ojentaa maksupäätettä samalla tavalla Fleimissä eikä Miilo ole siellä
|
|
|
Post by Salma on Dec 17, 2023 22:37:28 GMT 2
30.8.2023
Miilo on tehnyt saman ennenkin, mutta jostain syystä vasta nyt Jekku huomaa Asiakas on sanonut jotain (Miilo ei halua ajatella sitä uudelleen) ja Miilo kaataa jallucolaan vain yhden senttilitran jallua laskuttaa täyden hinnan kohtaa Jekun katseen eikä voi enää katsoa pois Merellä ukkostaa ja laiva kulkee hitaammin kuin normaalisti, kaukana jyrisee, Kirin hiukset on kihartuneet kosteudesta menee pörrölle niskasta ja Miilo häpeää kun Kiri hetken päästä kysyy mitä Jekku sanoi
Vuoron jälkeen Miilon puhelimessa on viesti: sen pitää mennä huomenna pomon toimistoon ja Miilo vetää henkeä katuu ja pelästyy nielee palaa kurkusta kun näyttää viestin Kirille
Aamulla ukkonen on lakannut ne lipuu Tukholman saariston läpi Miilo laskee pikkusaaria pomon ikkunan takana ei katso sitä silmiin
Meidän pitäis erottaa sut näin monen varoituksen jälkeen, pomo sanoo Ja me tehtäis niin
mutta Arto pyysi että saisit vielä yhden mahdollisuuden
|
|
|
Post by Salma on Dec 20, 2023 12:11:08 GMT 2
3.9.2023
Liukas kansi, sadepisarat kaiteella, kirkastuva taivaanranta Helsingin savunvärinen siluetti joka pienenee hitaasti, Miilo kannella niiskuttaen se nojaa kaiteeseen, pyyhkii poskia kylmillä sormilla, hytisee kyyneleet ripsissä rikkoo sen näkökentän miljooniksi kuviksi ja ne kimmeltää särkyy sekunnissa
Miiloa paleltaa mutta se ei voi mennä sisään, ei ottaa askeltakaan kauemmas sydämestään jonka se on jättänyt satamaan
Helsinki katoaa ja Arto hakee Miilon saattaa sen hyttiin jää nojaamaan oveen, huokaa katsoo Miiloa niin anteeksipyytäen, sanoo:
Kun sä silloin ennen olit niin — kun sä olit täällä yksin Mä aattelin että sä tarvit tän kaiken
mutta nyt en ehkä tiedä miten hyvä oli että mä sillon pari päivää sitten autoin sua
|
|
|
Post by Salma on Jan 2, 2024 15:54:24 GMT 2
24.12.2023
Jouluaatto, kynttilät värisee Savusalontien ikkunalaseja vasten on sametinsinistä, hämärää kultaiset joulunauhat kimmeltää verhotangon ympärillä Miilo istuu puusohvalla ja nojaa Kirin olkaan, miettii: Miten outoa on, että se oli täällä jo vuosi sitten ja miten hyvältä se
Toffo tulee huoneeseen istuu takan eteen, tuijottaa liekkejä (rätinää, tulen varjoja seinillä, hehkua) eikä Miilo ei ole koskaan ennen tajunnut, että joulu edes voi olla niin tyyni ja Valtteri tassuttelee hämärään keittiöön ja Kiri nukahtaa Miilon olkaa vasten ja Miilon on helppo hengittää ja hämärä jatkuu, ja rauha
Puhelin soi Miilo ajattelee: Estelle, vastaa katsomatta kuka soittaa Hyvää joulua, Miilon äiti sanoo ja sitten pelkkää tyhjää kohinaa
Miilo seisoo verannalla jäätyneet ikkunalasit hohkaa kylmää se pitelee puhelinta korvallaan, palelee, sanoo ehkä jotain mutta verannan jäinen valkoisuus tai tukala tunne Miilon kurkussa: ne humisee niin lujaa, ettei Miilo kunnolla kuule itseään
Kun se palaa olohuoneeseen, tuli rätisee yhä Kiri on herännyt ja mennyt keittiöön Miilo istuu takan eteen hetken päästä se huomaa, että osa huminasta joka yhä kaikuu Miilon korvissa onkin vedenkeittimen kohinaa teekupit kilisee ja Kiri työntää päänsä keittiöstä niin rakkaana niin kysyvän näköisenä ettei Miilo osaa ajatella kuin että vuosi sitten sanoi rakastavansa sitä ensimmäisen kerran
|
|
|
Post by Salma on Jan 24, 2024 18:29:19 GMT 2
|
|
|
Post by Salma on Feb 24, 2024 19:27:28 GMT 2
4.9.2023 liittyy tähän
Yöllä Miilo ei ole varma onko sen olo kevyt vai painava Se makaa hytissä, tuijottaa pimeää kattoa odottaa huomista (autovuokra ja auringonnousu ja sitten se näkee Kirin) ja samaan aikaan sitä oksettaa kaikki se mihin Kiri Hanneksen takia joutuu Liekkijärven aamupäivä on hiljainen Kiri seisoo unisena portin vieressä, sillä on täysi reppu kahvitermari tummat silmänaluset Miilo kääntää radion melkein äänettömälle kun se nousee autoon ja kun ne viimein lähtee ajamaan, nukahtaa Kiri melkein heti vasta monen tunnin päästä huoltoaseman pihalla kumartuu Miilo sen puoleen ja painaa huulensa Kirin poskelle että se herää Kumpikaan ei tiedä mikä on määränpää Ne valitsee reitin vuoron perään, päättää risteyksessä kumpaan suuntaan kääntyy kuuntelee musiikkia, ajaa kohti pohjoista käy katsomassa kotitaidenäyttelyä ja rotkoa syö ravintolassa joka näyttää jonkun mummolalta ajaa vahingossa huvilalle, jolla vietetään häitä illalla pysäyttää auton rantaan istuu katsomassa auringonlaskua ja puhuu vain jostain Ne ottaa halvimman airbnb:n jonka löytää etsii pitkään harmaata kivitaloa, matelee pieniä katuja pitkin Asunnossa on vain parisänky, matto ja keittiönurkkaus, tyhjä jääkaappi Miilo lähtee ostamaan ruokaa, se ajaa pitkään ennen kuin löytää kaupan joka on iltayhdeksältä auki ja kun se palaa asunnolle, nukkuu Kiri jo täysissä pukeissa päiväpeitolla pitelee Miilon paitaa tyynynään
|
|
|
Post by Salma on Mar 12, 2024 21:56:41 GMT 2
26.8.2023
Venetsialaiset, kaikki se tuli ja vesi, laskevasta auringosta punainen taivas Miilo ja Kiri istuu tanssilavan katolla kädet toisiinsa puristuneina katsoo: tanssivat ihmiset, nurmen tummat varjot, loimu taivaan elokuunsininen loputtomuus eikä Miilo --
Kulosaari sokkeloiset polut lämpimän maan tuoksu metsäpuutarha, merenranta
Juhlateltta ja siellä Miilo nauru hameenhelmat, meteli puheet joita se ei ymmärrä (muista) juhlakatoksen lepattava seinä Miilon selällä, värisevä valo meren pinnalla, puolihymy ja sen
-- se ei ole moneen ei moneen moneen vuoteen ajatellut miten iloinen se voi jostakin niin kipeästä, niin kauan sitten kadonneesta vielä olla
|
|
|
Post by Salma on Mar 14, 2024 0:15:05 GMT 2
26.8.2023
Ilotulitus polttamassa taivaan mustaa kangasta, Kirin käsi Miilon kädessä -- niistä on jo monta tuntia Nyt: taivaanranta valkenee, taksi katoaa mutkan taakse, aamu lähestyy, ne seisoo Savusalontien pihalla: Kiri ja Miilo Aleksanteri Juli ja Matthias valon paljastamina, yllättyneinä, epävarmoina miksi juuri ne viisi on yhdessä
Kiri ja Miilo keittää teetä etsii teepusseja, kuiskii, kantaa kupit verannalle kukaan ei enää halua mitään muuta juotavaa (paitsi Juli, se tutkii verannan esineitä etsii viinipiiloa hymyilee Miilolle koskettaa sen sormia, istuu Matthiaksen syliin, kuvaa niitä kaikkia ei sano Kirille mitään Miilo istuu niin kauas Julista kuin pystyy)
Aurinko nousee metsänrajan takana Miilo painaa pään Kirin olkaa vasten kuuntelee, kun ne sopii nukkumisjärjestelyistä Matthias ja Aleksanteri jää patjalle ja ehkä Juli sekin nukkuu täällä kai tai tietenkin, Miilo
-- puolihymyn jälkeen se sanoo Miilolle: odota ja Miilo nojaa teltan seinään, katsoo: se tanssii (kenen kanssa?) nauraa katoaa teltan ovista yöhön joka on valkoinen, valoisa, Miilon silmissä polttelee eikä se tiedä seisoako paikoillaan vai teltanseinä lepattaa, Miilo vetää henkeä ja odottaa ja kun se palaa, Miilo ojentaa käden, on valmis (Miilo haluaa kotiin) mutta se kävelee ohi etsii laukkunsa lähtee eikä Miilo (muista)
|
|
|
Post by Salma on Mar 26, 2024 23:44:53 GMT 2
24.3.2024
Laiva tulee myöhässä satamaan Aurinko paistaa, tuntuu keväältä Miilo seisoo matkalaukun kanssa poistumiskannella ja polttaa tupakkaa hikoilee, odottaa, kääntyy tuulta vastaan ja nojaa kaiteeseen hytisee vaikka sillä on kuuma tietää, että Lotta ja Estelle on jo
Estelle ehti tulla surulliseksi, sanoo Lotta ohimennen kevyesti, ennen kuin Miilo ehtii edes nostaa matkalaukkua autoon Lotta halaa Estelleä pölyisellä parkkipaikalla ja katsoo Miiloa Estellen olan yli hymyilee kuin sanoisi: Se, että Miilo on täällä on minimi, jonka Lotta hyväksyy
Estellellä on poskipunanpunaiset posket huivi, esiliina, ruskeita kajaalipisamia Se istuu auton takapenkillä ja pitelee koristeltuja oksia: tuo vakava pieni hahmo, joka katselee ikkunasta ja näpertelee muovihöyheniä niin, että niitä varisee auton lattialle se haluaa pitää Miiloa kädestä ennen kuin menee naapurin ovelle ja soittaa ovikelloa
Estelle näkyy Instagram-kuvissa vain takaapäin: huivi ja töyhtö vaaleita hiuksia, sinisillä höyhenillä koristeltu oksa, puoliksi avautuva ovi Miilo pitelee loppuja oksia sen vierellä ja Lotta (hymyilevä Lotta) on nostanut kätensä kuin esitelläkseen: Katsokaa, nämä ovat kaikesta huolimatta kuitenkin minun
Miilo antaa peukalonsa huojua tägäysmerkinnän päällä harkitsee ja sulkee lopulta Instagramin Se jää tuijottamaan hetkeksi katajanokkalaisen yksiön kattoa, kumartuu sitten lattialle nostaa matkalaukusta Kirin kaulahuivin ja alkaa neuloa hitaasti odottaa että puhelin soi
|
|