|
Post by Salma on Dec 7, 2022 16:38:50 GMT 2
6.12.2022
Et sä voit ihan mitä haluut koska haluun et sulla on mitä vaan sä haluut, vaikka se ei vaikka mä en ois kukaan ei ole koskaan sanonut Miilolle mitään niin kaunista
Se painaa rystysiä huuliaan vasten, tuijottaa ikkunan läpi tihkusateeseen ja täyttyy lämmöstä joka pakahduttaa niin että Miilon on pakko vetää henkeä, niiskaista se on hetken ajan aivan valmis ei pelkää tippua
Kalju mies seisoo pöydän vieressä, tuijottaa Miilo arvaa miltä näyttää: hämärässä kiiltävä katse tihkusateen kastelemat hiukset matkalaukku, takki unettoman yön kasvot se kuuntelee Kirin hengitystä meren toisella puolella, painaa puhelinta korvalleen kalju mies kysyy onko kaikki kunnossa Miilo pudistaa päätään
Meri velloo Liekkijärven ja Tukholman välillä pisarat juovittaa terassikaiteen, kalju mies tarjoaa pimeän läpi tupakan suojaa tulenliekkiä kädellä Miilon takinkaulus on pystyssä, ne seisoo tuulta vasten, puhuu hiljaisella äänellä: ei Miilolla ole hätää ei se tarvi yöpaikkaa ei se halua se ei pysty keskittymään kaljuun mieheen siihen miten hienoa on että joku tuntematon tarjoaa apua vaan pitelee kättä taskussa puhelimen ympärillä ja odottaa, että Kiri vastaa halusin vaan sanoo viel et en tiiä oonko osannu kertoo mut sä merkitset mulle varmaan enemmän ku kukaan muu ja siks mua pelottaa enkä oo uskaltanu päättää mitään etten menetä sua ja jotenki niinku mee rikki
|
|
|
Post by Salma on Dec 14, 2022 0:20:22 GMT 2
13.12.2022
Lucia-neidolla on kruunu kynttilät valuttaa steariinia havunoksiin lumen loskan, pimeän taivaan ja god jul -huutojen täyttämällä kadulla sen katse kohtaa Miilon katseen Miilo puristaa kirjettä kädessään hengitys höyryää pakkasilmaan: se tuli joka äsken on leimahtanut ja palaa kirkkaana Miilon sisällä on alkanut savuttaa kynttilät Lucia-neidon hiuksilla kipunoi lepattaa tuulessa
Hytti keinuu, meri ikkunan takana on musta Miilo istuu jalat koukussa hytin ainoalla tuolilla nikamien kaareva rivi piirtyy paidan selkään se kuljettaa hitaasti sormeaan Kirin sanoja pitkin paperitalo lepattavat huoneet sanat jotka kulkee avonaisesta ikkunasta sisään kuin hengitys ne saa Miilon tuntemaan että vaikka se on yhden hengen hytissä matkalaukku sängyn alla poste restante -kirjekuori tyynyn vierellä se voisi olla kotona
Ja
|
|
|
Post by Salma on Dec 22, 2022 15:12:47 GMT 2
22.12.2022
Miilon uni: oopperasalissa koristeellisten seinien hämy Kiri tanssii Pähkinänsärkijän hopeapaperihuoneesta toiseen Miilo istuu parven viimeisellä rivillä katon läpi sataa kevyttä lunta Kiri on niin, niin kaunis kun se ojentaa nilkkansa, pyörii ja Miilo ymmärtää: se on unohtanut painovoiman
Kaikkialla kimmeltää pieni hymynkare lumihohteessa tanssivan Kirin suupielessä iskee Miilon rintaan penkkirivien yli, puristaa sydäntä Miilo toivoo ettei kukaan kukaan muistuta Kiriä painovoimasta enää koskaan
Mutta kun Miilo itse seisoo näyttämöllä ja Kirin käsivarsi ojentuu sitä kohti, se jähmettyy tietää ettei osaa ja pelkää ettei edes pysty
Kattokruunun sokaiseva välähdys: lavasteiden hopeapaperikuorrute sulaa pois ja kirkkaimpana hetkenä Miilon ainoa ankkuri on Kirin käsi vaikka kun Miilo nyt räpyttelee silmiään, se huomaa ettei välähdys ollutkaan kattokruunu hytti-ikkuna on huurussa ohiajavan veneen yövalo kääntyy pois, satamassa välkkyy Gröna Lundin sateenkaarilamput viimeinen aamuyö Tukholmassa ennen joulua
|
|
|
Post by Salma on Dec 24, 2022 0:37:20 GMT 2
23.12.2022
Nyt on joulu ei merta, humalaisia sivuaskeleita, buffetaterinten kilinää asioita, joihin Miilo on viime vuosina tottunut
Kirin ikkunalla loistaa metallinen joulutähti, pieni oranssi aurinko, jonka himmeässä valossa Miilo seuraa, miten tummalta varjolta näyttävä Kiri sammuttaa kynttilöitä kömpii sängylle sukeltaa peittojen väliin jalat Miilon jalkojen lomassa Savusalontie on ollut kuin joulusadusta
Miilo hengittää tasaisesti, peitto kohoilee sen rintaa vasten se on niin täynnä jotakin että sitä ahdistaa
Kaikki tuntuu liian todelta liian unelta joulukalenteriluukuilta, joita Miilo on avannut miettimättä mitä se tekee kun aatto viimein koittaa
|
|
|
Post by Salma on Dec 27, 2022 1:34:53 GMT 2
24.12.2022
Kiri on niin yllytyshullu Miiloa huvittaa, kun se katsoo räsymatolle kaartuvaa vartaloa säärtä sängynreunalla ranteen terävää luuta katsetta, sen katsetta, ja paidanhelman alta paljastuvaa vatsaa Kiriä (Miilon sisällä pehmenee pehmenee, pehmenee niin että se tajuaa vasta jälkikäteen miten kevyt hetken aikaa oli)
Ilta, ikuinen sininen hetki, Kiri ja Miilo rämpii reidensyvyisessä lumihangessa eikä puhu mitään Antonin auto hukkuu tienvarren hämärään niiden hengitys huurustuu ja Miilo ajattelee Kirin ilmettä puhelun jälkeen puristaa sen kättä vaikka tuskin tuntee Kirin paljaita sormia kylmältä lumessa niiden perässä kulkee pitkä askelten nauha, vajoama siinä kohtaa, jossa Miilo on kaatunut
Ne pysähtyy seisoo keskellä peltoa ja puristaa toistensa sormia hiljaa Miilo ajattelee Estelleä (kuvakirjan sivua elämästä johon puolet Miilosta kuuluu se seisoo tupakka sormissaan ulkorappusilla ja palelee hyvää joulua Estelle pikkukylän, peltojen, lumisten metsien, liikenteen sulattamien moottoriteiden yli kulkee viesti tai todiste: Miilo on olemassa, se muistaa) kummankin katse lepää tähtitaivaalla neulanpistorei'issä joiden läpi näkee sen kaikensokaisevan valon, joka taivaan yönmustan paperin takana loistaa Otava kaartuu Kirin ja Miilon yli niin että niskaan sattuu kun sitä katsoo
Kiri niiskaisee puristaa lujaa Miilon sormia kun ne kääntyy, tukeutuu hangessa toisiinsa aloittaa vaivalloisen paluumatkan kohti autoa
Sauna on yhä kuuma Kiri ripustaa vaatteita kuivumaan kiukaan kaidepuulle ja Miilo nojaa saunan oveen, kuuntelee Antonin askelia yläkerrassa astioiden kilinää se viimeistelee joulukattausta Kirin hiukset on kosteat pyyhepörröllä niskasta, sillä on Miilon college-paita ja saunanlämmin iho Kyl mä voin tulla sinne tallille, Miilo sanoo ovensuusta tai siis haluun tulla uutenavuotena ja muutenki
|
|
|
Post by Salma on Dec 28, 2022 22:48:33 GMT 2
24.12.2022
Miilo yrittää, oikeasti yrittää se tuijottaa Kiriä hämärässä huoneessa suu raollaan tietää mitä pitäisi sanoa: onhan Kiri jo hypännyt edeltä ja on siinä silti katsoo Miiloa tummat silmät uteliaina, pelkäämättä mutta Miilo ei --
Se painaa kasvot Kirin kaulaa vasten toivoo, että voisi haihtua sulautua Kiriin niin että se vain tietäisi, eikä Miilon tarvitsisi antautua jollekin joka tuntuu vievän sen mukanaan, haroo Miilo vastaan miten paljon tahansa
Miilo hengittää Kirin tuoksua makaa silmät kiinni sen rintaa vasten on etäisen ihmeissään, kuinka on työntänyt itsensä niin mitättömällä aseella yli laidan tulitikulla
Mulla on sulle joululahja, Miilo sanoo lopulta huulet Kirin kaulalla nousee, ei katso Kiriä hakee matkalaukustaan pehmeän paketin istuu sängynreunalla ja huomaa, että joulutähden takana sataa lunta hengittää kuten ohuella jäällä hengitetään
Miilo ei näe, mutta se kuulee: Kirin sormet rapisee lahjapaperilla se työntää paperit syrjään viikkaa auki tummansinisen viltin löytää sen sisältä pienen nauhurin Miilo nielaisee värisee kuuntelee kun Kiri kääntelee nauhuria painaa playta
Ja ulkona sataa lunta kun Miilon ääni, hiljaisuuden jälkeen, sanoo vanhan nauhurin kohinan takaa: Mä testaan vaan toimiiko tää yks kaks yks kaks äänitä tänne vaik jotain musaa tai mitä ikinä haluut vaik niitä sun biisejä (naurua) okei (ja tauko) mä rakastan sua (hiljaista, tai pelkkää kohinaa)
|
|
|
Post by Salma on Dec 30, 2022 23:19:45 GMT 2
30.12.2022
Miilon ja Kirin piti mennä ulos kaikki välipäivät ne on puhuneet siitä ne menisi tallille tänään jostain syystä juuri tänään on Kiristä paras päivä mutta nyt on lumimyrsky, ne ei mene
Ne makaa Kirin sängyllä jalat seinää vasten tuijottaa kattoon kylmässä huoneessa kaksi unista poikaa, kummallakin villapaita kaistale sinistä vilttiä kumpikin on siirtänyt kättään niin että päiväpeiton poimuissa kämmenselät hipaisee toisiaan
Miilo kääntää päätään Kiri katsoo sitä jo valmiiksi ja ne hymyilee sitä salaista hymyä jonka ne on oppineet nyt kun molemmat tietää
Lumi peittää Savusalontien kynnyksen Kiri on löytänyt tinaa ullakolta se oli etsimässä kynttilöitä toi mukanana kokonaisen paketin kylmää hohkaavia pienen hevosen kenkiä Miilo käy täyttämässä ämpärin kynnyslumella silittää Kirin niskahiuksia kun palaa keittiöön Kiri seisoo lieden edessä sen silmät loistaa Miilo ajattelee: se näyttää ihmiseltä, jolla on jotakin mitä toivoa
|
|
|
Post by Salma on Jan 5, 2023 0:30:52 GMT 2
1.1.2023
Miilo ei uskalla kysyä, mitä ne on puhuneet Kiri ja Hannes se on tullut sisään kesken keskustelun lumelta tuoksuvana, kylmältä ilmalta ja tupakalta mennyt istumaan toiseen pöytään syönyt aamiaista ja lähtenyt se kadehtii Kirin taitoa salakuunnella
Ei se ole huolissaan, tai vihainen Miilo ajattelee hevosia lumisessa metsässä näkymättömiä polkuja, yhteyksiä Kiriä ja Hannesta mitä ne on puhuneet ja mitä niiden välillä on tapahtunut asioita, joista se ei tiedä mitään
Ja silti Miilo on se, jolla on Kirin avain se on yksin Savusalontiellä, edes Ilona ei juokse eteiseen kuuntelee vanhan talon hengitystä palelee jättää ovelle lumiset kengät ilotulitekassin
Kaikki tuntuu etäiseltä (lipastolla teljetty huone Kirin hengitys Miilon korvalla kuumeiset sormet pullonpyöritysringissä sen sanat ja Hanneksen katse, joka ei irtoa niistä hetkeksikään) Miilo istuu ikkunalla selkä kaarella sormet huulia vasten ne pakkasi tavaroita, kaikkialla oli ihmisiä, ratsastussaappaita reppuja aamupalan rippeitä naurua Ja Hannes ovensuussa, kaikessa rauhassa, kuin ohimennen: Emmehän voi kuin antaa Kirin päättää hänen tunteilleen ei voi mitään ei meistä kumpikaan
|
|
|
Post by Salma on Jan 6, 2023 15:13:29 GMT 2
2.1.2023
Kunpa Miilo tuntisi jonkun paremmin, Antonin tai melkein kenet tahansa että kun jokin kääntyy sen mielessä, välähtää ja sekunnin ajan se ymmärtää kirkkaasti kuin olisi herännyt eloon, riuhtaistu hartioista ympäri niin että se häikäistyy, räpyttelee valoja silmistään sokeana hetkenä todella näkee kuka sen kättä puristaa että sillä silloin olisi joku jolle puhua
Talon putket kohisee kynttilän liekki lepattaa Kiri on suihkussa ja Miilo makaa sen sängyllä, odottaa Kissa on tullut sisään ja leikkinyt tulenliekillä kadonnut johonkin, Miilo ei tiedä mihin ehkä kotiin
Kirin ikkunasta näkyy kuu, pilvetön yötaivas puolet Otavasta Miilo on laivan tornissa: samaa Otavan tyhjää kauhaa ne katsoi silloinkin kun ei vielä tienneet mitään
Miilo laskee päiviä sormillaan, lopettaa laskemisen, ajattelee tanssivaa Kiriä laskee sormillaan ja lopettaa kun putkien kohina lakkaa
|
|
|
Post by Salma on Jan 7, 2023 22:06:28 GMT 2
3.1.2023
Aamuyö ja violetilla taivaalla pilvenriekaleita, mustelmanvärisiä tähtiä pilvien takana kaksi Sex on the Deckiä, tequilashotti, Akvaario, toinen tequila takahuoneessa kun Kiri vaihtoi vaatteita Miilo ei ole nukkunut se on katsonut Kiriä se on kaivannut sitä huoneen toiselta puolelta odottanut että saa koskea siihen että muut lähtee että ne viimein on kaksin
Miilo nojaa Kirin käsivarteen kylmä ilma pistelee poskia se kompastuu hangessa, mihin ilotulitekassiin Savusalontien takapiha on valkea meri ehkä siksi Miilon maailma heijaa aallot, se ajattelee
Kirin hengitys höyryää tähtisiniseen ilmaan sillä on tulitikut, hehkuva liekki lumen yllä raketti suhahtaa ja Miilo katsoo Kiriä, sen silmiä kun taivaalta sataa värikipinätähtiä kuiskaa: tanssi mulle taas puree Kiriä korvanlehteen puhaltaa lämmintä ilmaa pakkasiholle
Ne kompastelee tai ehkä se on vain Miilo, kompastelija ilotulitekassi kolahtelee polvia vasten Anton koputtaa ikkunaan Miilo pysäyttää Kirin kolme kertaa lumihangessa verannalla yläkerrassa savupiipun seinää vasten, Adan ovea suutelee Kiriä, lämmittää käsiä sen paidan alla
|
|
|
Post by Salma on Jan 8, 2023 23:35:50 GMT 2
4.1.2023
Kiri rämpii umpihangessa se ja Paahtis, ne on kuin postikorttikuvasta metsä on pelkkää varisevaa lunta ja hiljaisuutta ja Miilon täytyy pidättää hengitystään, kun Kiri kääntyy hymyilee sille se antaa hevosen kävellä polulla
Miilo rakastaa Kirin hartioita pipon alta puskevia hiuksia, huonoja kenkiä, kättä jota se pitää Paahtiksen kaulalla ja samalla se pelkää niin paljon: miten se voi rakastaa kun se ei tiedä kaikkea kun se ei osaa kun se ei voi tuntea läpikotaisin Kiriä eikä ketään muutakaan
Ja, samalla, se ajattelee lumista peltoa, yötä, Otavaa ensi vuotta ja Kirin silmiä laivan tornia ja sitä, että yhä antauduttuaankin Miilo hengittää pakkasilmaa on vapaa ottamaan pari askelta ojentamaan kätensä ja tarttumaan Kirin sormiin
Illalla Miilo ja Kiri istuu puusohvalla kuorii mandariineja ja puhuu laiskasti siitä, mitä ne tekee huomenna kävelee saareen piilottaa ilotulitteet makaa peiton alla koko päivän ja Miilo ajattelee vain tuu mun mukaan tuu mun mukaan tuu mun mukaan silittää Kirin polvea ja sanoo: Mä otan susta kuvan et näen sut sit myöhemmin, kun oon siellä
|
|
|
Post by Salma on Jan 10, 2023 22:32:06 GMT 2
5.1.2023
Tietysti Miilo on miettinyt tietysti se haluaa puhua tai -- Nyt Kirin huoneessa on kuuma vai onko kuumuus Miilon ihon alla, sen on vaikea hahmottaa viltti Kirin sormet vaalea taivas ja kynttilänliekit ikkunalla, varjot Paleleeko sitä?
Miilo kääntyy katsomaan Kiriä, silittää sen poskea nieleskelee Kirin tummat silmät sen ripset, hiuskiehkura kulmakarvoilla, miten se katsoo alaspäin suu vähän raollaan, odottaa niin kauniina että Miilo haluaa hajota, itkeä se on liikaa
Miilo ei tiedä miten yksikään sana voisi muuttaa sitä, mitä se tuntee ei tiedä mitä tarkoittaa, että sanoisi kyllä Miilon koko sydänhän on jo Kirin mitä muuta se voi enää antaa? Ja silti se haluaa huutaa että ne on toistensa toistensa toistensa toistensa toistensa toistensa toistensa tatuoida sen kämmeniinsä, kaulalleen tarttua tuntemattomiin vastaantulijoihin ja syleillä niitä koska se on niin -- haaksirikkoutua ja pelastua vain, jotta joku voi kysyä onko sillä ketään ja se voi vastata: On
Miilo etsii Kirin sormet valtameriviltin alta puristaa niitä toivoo, että voi hidastaa aikaa kuiskaa: mä en oo varma mitä se tarkottaa mut haluun olla sun --
|
|
|
Post by Salma on Jan 12, 2023 21:48:59 GMT 2
6.1.2023
Tuulta, kylmää räntäsadetta Miilo ja Kiri seisoo bussiasemalla äänettöminä moneen tuntiin ei ole ollut mitään puhuttavaa Kirin kaulahuivi kutittaa Miilon kaulaa eikä se jaksa kysyä, saako ottaa huivin mukaan vai pitääkö sen jättää sekin
Miiloa väsyttää yöllä se on tuijottanut joulutähteä, sen oranssia hehkua ikkunalasia vasten maannut kasvot poispäin Kiristä ja yrittänyt hengittää normaalisti kuulostaa vain nukkuvalta
Vaikka ne on heränneet aikaisin, ei se ole riittänyt kuluneessa vuorokaudessa on kaksi osaa: se, kun vielä on eilinen ja ne makaa vierekkäin suutelee purkaa Miilon matkalaukun esittää ettei mitään lähtöä olekaan ja se, kun kello tulee neljä yöllä, eikä ne enää voi valehdella eilinen on poissa ja tänään on se päivä jona Miilo lähtee
Miilo ei tiedä, mitä sanoa sen tekee mieli kääntyä hymyillä näyttää, että kaikki on hyvin mutta se ei tee niin se seisoo räntäsateessa hytisten ja odottaa toivoo että bussi olisi myöhässä vielä vähän
|
|
|
Post by Salma on Jan 15, 2023 19:54:21 GMT 2
7.1.2023
Arto hyräilee, se tekee mojitoa laivan värivaloissa leikkaa limensiivua, eikä pyydä asiakkaalta rahaa, vaan syleilee sitä nauraa niin, että ääni kuplii oikeastaan koko laiva tanssii koko meri tai sitten se on vain Miilo
Se seisoo puolittain taukohuoneen valossa näpertelee työpaikan vyölaukkua sytkäriä, jonka on työntänyt taskuun tai oikeastaan avaimenperää Miilon on pakko kääntyä katsoa suoraan taukohuoneen polttavanvalkoiseen lamppuun ja hymyillä
Miilo ei koskaan unohda Kirin ilmettä sitä kun se kääntyi bussin keskikäytävällä, virnisti hämillään hiukset sateesta kastuneina, posket punehtuneina, sen kauniit kasvot paljas vaalea kaula, takin olkapää, bussin himmeät valot pysäytyskuva kesken tanssin
Miilo kuljettaa sormenpäätä pitkin avaimen hampaita nojaa seinään ja sulkee silmät, heijaa kevyesti ja vain hengittää kun avomeri laivan alla työntää sitä kohti Tukholmaa
|
|
|
Post by Salma on Jan 20, 2023 22:03:47 GMT 2
22.1.2023
Täällä ei ollu kenttää, Miilo sanoo heti kun puhelu alkaa anteeksipyytävästi, hätäisesti kuin peläten, että muuten puhelimessa ei olisikaan Kiriä vaan pelkkää kohinaa
Ne puhuu päällekkäin ja Miilo kuulee vain puolet lauseesta sen videon, et se siitä. Ooks sä– Sujuks duunissa hyvin? Ymmärtää, mitä Kiri tarkoittaa ja ajattelee olevansa liian huono kun ei osaa sanoa muuta kuin: anteeksi
Se silittää sormenpäällään Kirin poskea lasikuvaa siitä nielee hellyyttä ja lämpöä ja surua, halua kietoa kätensä Kirin ympärille merivettä, joka niiden välillä velloo ei puhu töistä, vaan kysyy: Ootko varma että oot ok?
Miilo tuntee itsensä liian olemassaolevaksi, painavaksi kun ei voi työntää kättään ruudun läpi ja vain olla Kirin luona
|
|