|
Post by Salma on Apr 15, 2023 13:51:23 GMT 2
13.4.2023 Outo olo puhelin on lämmennyt, pieni lämpöpatteri tyynyä vasten, Miilo avaa Julin keskustelun kuudetta kertaa ja zoomaa Kirin ja Matthiaksen kasvoihin (sen silmien taakse sattuu Miilo tietää miltä nuo sormet tuntuu sen niskassa) Lamppu hehkuu Kirin ja Matthiaksen poskilla ja Matthias on punastunut Se ei näy kunnolla kuvassa, mutta Miilo arvaa Matthias, joka seisoi kesällä pellon laidalla baarin edessä makuuhuoneen ovella kun aurinko laski piteli Miiloa siinä elämässä ennen Lottaa ja Estelleä ja laivaa, ennen Kiriä, kun Miilo itki Miilo ei halua takaisin sinne Sen peukalo häälyy Matthiaksen numeron yläpuolella ja se miettii: miten helppoa olisi poistaa numero uudelleen lukkiutua Savusalontielle Kirin huoneeseen vain kieltäytyä Koska ei Miilo ole ansainnut Matthiasta pelkästään huonon omatunnon KIRI tuli mieleen et tiiäks mist se matthias on
ruotsista? tai kai se asu suomeskin jo ennen liekkijärvee, en oo varma missä miks sä tota mietit
[ei vastaa pieneen hetkeen] okei mä salee tunnen sen
ha ai oikeestimitä kautta tunnette? älä sano et oot salaa ollu joku kenttäratsastuspro kaiken aikaa me oltiin kavereita
[kirjoittaa pitkään]wow okei mitä hittoo, pieni maailmaolitteks siis samas koulus tai jotain, vai?ei ku tutustuin siihen ruotsis yhtenä kesänä tyylii 4 vuotta sitten [kirjoittaa pitkään, lopettaa toviksi] ihan pimee sattuma et se käy nykyään seppeleessäsenks takii olit outo siitä kilpailujutusta?tai et etteks muuten vaan pitäny yhteyttä sit vai meniks teiltä välit poikki tms[kirjoittaa aika pitkään] ne meni poikki anteeks ku olin outo siit ja et en sanonu heti en ollu varma et se oli just se. luulin et se ois ruotsis ei tarvii pyytää anteeks, mäkin oisin salee ollu outo tos tilanteeshittoei oo pakko sanoo mut miks ne meni poikki tai lähinnä et oliks se jotenkin inhottava sulle tmsois hyvä tietää
se johtu musta et en haluu että oot vihanen sille tms. ei se oo tehny mitään inhottavaa[kirjoittaa pitkään ja lopettaa]okei en usko et säkään oot tehny mitään inhottavaaootko okjoo, ootko sä tai kelasin vaan et onks se sust outoo tms ootteks te hyviä kavereita
joo oonja tietty toi on tosi outooemt me bondailtiin ja se tuli esiadoptoimaan toffon siskon, mut en mä sitä hyvin tunneselkeesti
okei. en usko et se tarkotuksel on jättäny kertomatta et on tuntenu muttai en usko et se ois sellane. salee se ei oo tajunnu kuka oonmust on kiva et ootte kavereitaokei koska lol mietin hetken et haluuks et en tuu helsinkiin viel viikonloppuna kun pussailin sun entisen kaverin kaa, jos se ois vaikka ollu hirvee mulkku sulle tms kerroks ehkä joskus mitä duunasit ruotsissa kesän?[kirjoittaa pitkään, lakkaa hetkeksi, kirjoittaa taas pitkään] kerronks sillekoska se oli tosiaan jo aika valmis pitään sulle varottavan puhuttelun kun ei tienny kuka oot, niin ehkä säästyt siltä jos se tietää kuka oot
haluun tosi paljon et tuut helsinkiin eikä mua oikeesti haittaa yhtään et oot pussaillu sen kaa ja voin kertoo ruotsista. tietenki [vähän ajan päästä] voit sä kertoo sille jos haluut. jos sust ei vaan oo outoo et sä kerrot sille enkä mä ite
okei kiva kuullahaluutko sä kertoo sille itetai aiotkokoska voin heittää sulle sen numeron jos haluuthetki oliks tää se sama kesä kun sul oli se yks tyyppitunteeks ne tai jotainkoska sit ainakin tajuun kyl jos et haluu ite kertoo mut voin yrittää olla pokerina seuraavan kerran kun se antaa mulle ihmissuhdeneuvoja miiloista
en tiiä haluuks se puhuu mulle mut voin kyl yrittää, tai et ei sun tarvi sanoo mun puolest. jos voit heittää sen numeron ku oon poistanu sen niin sanon sille kuka oon ja oli toi se sama kesä
enkä tiiä tunteeks ne enää toisiaan [liitteenä Matthiaksen numero] huhh okei toivon et ne ei enää tunne
mut oon varma et matthias haluu kyl puhuu sun kaa, se vaikuttaa hyvältä tyypiltä
kiitti ja kiitti ku ymmärrät mua sanon ku oon puhunu sille
kiitti kun kerroit tai et ois ollu kamalaa kuulla tosta silleen et oisit ollu jo miljoona vuotta varma et tunnette hah toivottavasti se sujuu hyvin mut jos ei nii oon here for u
oot mulle tärkee niin halusin tietenki kertoo sulle heti ku oon varma
säkin oot hiton tärkeeonneks nähään about kohta koska muuten ehkä sekoisin
onneks, mul on törkeen kova ikävä sua [selfie ehkä ihan vähän surumielisesti hymyilevästä Miilosta keskellä pimeyttä] mun laiva on satamas huomenna kasilta illal mulkin sua [selfie, jossa näkyy Kirin kasvojen ehkä vähän hymyilevä yläpuolisko, tähtitaivasta ja Savusalontien kattoa] tuun vastaan ja aion voittaa jonkun taitopussailun maailmanennätyksen, varaudu oleen sekä kilpailija et tuomari jos teet maailmanennätyksen niin mitä haluut palkinnoks mitalit on salee loppu mut kaikkee muuta on sut ja ehkä salmiakkii koska oot niin varteenotettava vastus niin mitä ite haluut jos sattusit voittaanen haluu muuta ku vaan sut
|
MATTHIAS 13.4.2023
[ruotsiksi] en oo varma haluuks olla mun kaa enää missään tekemisissä, ja sun ei tarvi vastaa jos et haluu. kelasin vaan sanoo, et oon se joka seurustelee kirin kaa. t. miilo soutusaari
[kirjoittaa pitkään... lopulta ruotsiksi] ai. mä en tienny et sä oot myös se kirin miilo. oikeestaan mistä sä ees tiesit et oon mä? kertoks kiri jotain lupasin myös pitää sulle puheen. niinku et varotan sua, ettet sä satuta sitä katoamalla
kiri sano et oot ruotsist, tajusin siitä ja siitä kuvasta missä pussasit kiriä. ja katoin sun ig:n kuulin kiriltä et aiot pitää mulle puheen. mut en aio kadota halusin vaan sanoo että oon mä, mut ei meidän tarvi olla muuten tekemisis vaik oot nyt siel
en tiiä. mut kai tiiät et en vihaa sua tai mitään. mietin vaan et miks lähit sillon tää tarkottaa ehkä sitä et mun pitää pitää kirillekin puhe
en mäkään vihaa sua. vaik tiesit sen kyl salee en haluu et pidät sille puhetta okei, jos et haluu. mut en haluu et sekään satuttaa sua ja meidän pitää ehkä joskus nähä. koska ois väärin jos Feline Dion ja Toffo ei sais tavata ku ne on kuitenkin siskoja. siis sit kun ne on vierotettu. nii pitää ehkä olla jotku pentumiitit ku kissanpennuille tulee joku juttu jos ne ei saa nähä muita kissoja voidaan me nähdä jos oikeesti haluut ehkä, tai en tiiä. en haluu vältellä sua. Mut voiks olla kertomatta kirille musta, tai niinkun mitä tiiät onks kiri semmonen et se muuttais sen mielipidettä musta jos tietäis : /
en tietenkään kerro jos et haluu vaik kyl sä voisit luottaa kiriin [vähän ajan päästä] mä en tiiä haluunks ainakaan viel nähä. mul on huono omatunto siitä millanen oon ollu oon siel toukokuun, salee nähään sillon kuitenki ja anteeks et käyttäydyin huonosti sua kohtaan ei se mitään, oon tottunu : ) mietin välillä et miten sulla menee tai et onks sulla kaikki hyvin. nii kiva tietää et on anteeks viel, ei sun ois tarvinu tottuu sellaseen
|
KIRI 13.4.2023
se ei oo vihanen mulle okei hyväsillä oli typeriä saippuametaforia mitä meinaat en mitään[kirjoittaa hetken ja lopettaa sitten] tiiän et meinasit sil jotaise vaan sano et miilot on slippery niinkun saippua[ei vastaa 10 minuuttiin] se suuttu mulle sillon varmaan siksjoo no mut en usko et oot slippery [kirjoittaa, katoaa hetkeksi] miks se suuttu sulle, tai et tiedäks ees miks
en haluu olla yhtään slippery sulle se kai luuli et mä suutuin sille. voin kertoo tarkemmin vaik myöhemmin
joo kerro, jos vaan haluut hyvä et menit puhuun sille ja hyvä et se vastas
|
|
|
|
Post by Salma on Apr 16, 2023 21:20:01 GMT 2
17.4.2023
Katupölyä Kirin juhlatakin harteilla Töölössä on kylmää, aurinkoista, Miilo pitää Kiriä kädestä peilaa niitä huonekalukauppojen ikkunoista ja liikennevaloissa silittää pölyn Kirin takilta Hipaisee sormillaan sen niskaa vastapestyjä hiuksia ne kihartuu kosteina, eikä Kiri katso Miiloa vaan tien toiselle puolelle kunnes valo vaihtuu
Ne jää hetkeksi seisomaan tiiliseen porttikongiin aurinko tuntuu liian raa'alta, eikä Miilo ei näe kunnolla puhelimen näyttöä se räpyttelee silmiä ja sysää aurinkolasit kasvoilta huomaa, että Lotta on soittanut kolme kertaa alaovessa tempoilee ilmapalloja Kiri puristaa Miilon kättä
Pieni töölöläinen kaksio on valkoinen ja Estelle valkoisessa mekossa hiukset kahdella tupsulla juhlakengissä joita Miilo ei ole koskaan ennen nähnyt kurkistaa eteisen hämärään Miiloa ja Kiriä, sen kasvot puhkeaa hymyyn ja se nauraa tulee kädet ojossa niitä kohti Miilo kumartuu nostaa Estellen syliin tuntee Kirin liikahduksen takanaan, takin kahahduksen, ja sitten Lotta on eteisessä
Estelle nauraa taas sen kädet on tahmeat Miilo tuijottaa Lotan olan yli keittiöön näkee silmäkulmastaan sumeasti Lotan luumunvärisen mekon sen vanhemmat olohuoneessa kumarat hahmot, miten epävarmoina ne viinilasejaan pitelee Keittiön pöydällä on keltaisia tulppaaneja ja Miilo kiinnittää katseensa niihin, kuvittelee: ei ole mitään muuta
paitsi kahahdus sen selän takana Kirin olkapää joka hipaisee Miilon olkaa, eikä Miilo osaa ajatella mitään muuta kuin miten outoa on, ettei se ole yksin vaikka se on yksin ja vaikka se on jättänyt Estellen yksin ja miten se haluaisi rukoilla Kiriltä ettei se menisi
|
|
|
Post by Salma on Apr 18, 2023 20:31:01 GMT 2
17.4.2023
Kahvinkeitin porisee kuin mitään ei tapahtuisi, keittiön pöydällä värisee aurinkoläikkä ja Lotan luona näyttää samalta kuin Lotan luona aina näyttää rauhalliselta Olohuoneesta kuuluu hiljaista puheensorinaa vähän normaalimman kuuloista nyt kun ne ei enää ole siellä Miilo on vetänyt Kirin kaapinoven taakse, painanut leuan sen olkaa vasten ja silmät kiinni hengittää Kirin tuoksua
Hetken Miilolla on hyvä olo seinän takana Lotta sanoo jotain kakusta, Estelle nauraa kirkuvaa onnennaurua ja Miilo avaa viimein silmät irrottautuu Kiristä ottaa kupit kaapista Mä meen hakeen lahjan, se sanoo, puristaa Kirin viileitä sormia ja eteisessä tuntee, miten hengittää vähän kevyemmin Miilo työntää käden ulkotakin taskuun, etsii pakettia ja
tietää että hankki lahjan koska valitsi sitä melkein tunnin, osti lahjapaperia paketoi niin että teippi sakset koko lahjapaperirulla oli levällään Katajanokan yksiön lattialla ja Kiri makasi Miilon vieressä lattialla ilman paitaa Miilo muistaa lahjan painon, vihreän paperin, jossa keltaiset ja punaiset tulppaanit sille oli tullut lämmin olo kun ne tuli eteiseen ja se oli nähnyt tulppaanit keittiössä ajatellut että kerrankin
Miilo jäätyy tai aika loppuu tai se tietää vain, että on kuuma ja se kääntyy, haparoi keittiöön sydän hakkaa niin, että Kiri ehkä tuntee sen kun sen sormet painuu Miilon rannetta vasten mitään lahjaa ei ole, ei täällä tasku on tyhjä ja upottava pelkkä syvänne meressä
|
|
|
Post by Salma on Apr 20, 2023 18:41:55 GMT 2
17.4.2023
Se, miten Kiri ottaa luodin -- Miiloa ei osaa kuin pysähtyä ja katsoa sitä, ei tehdä mitään muuta edes kiittää Keuhkot tuntuu painavilta vaikka samaan aikaan Miilo nyt jotenkin kelluu, yrittää viestiä Kirille mitään sanomatta miten paljon se sitä rakastaa
Ois pitäny vaan antaa sun tuoda se, Kiri sanoo ja joku tulee ovensuuhun mutta Miilo ei näe kuka, se vain katso Kiriä puolittain Estellen viereen kumartuneena, ehkä nyökkää ja seuraa Kiriä eteiseen ei välitä vaikka on epäkohtelias, kun ei tervehdi ketään takaisin
Takkien välissä Miilo hapuilee Kirin kättä vetää sen lähemmäs ja kuiskaa mä en voi lähtee täältä ja kiitos kiitos kiitos kiitos kiitos, kun sä ja sitten onko se okei
Kiri lähtee, eikä Miilo tiedä mihin istua keittiö on pienentynyt Lotan kaverit katsoo Miiloa, hymyilee sillä tietyllä ilmeellä Miilo nostaa Estellen syliin, auttaa sitä puhaltamaan kynttilöitä ja kun joku ottaa valokuvan, Miilo ymmärtää miten väärin kaikki on: juhlapöytä Estelle Miilon sylissä Lotta hymyilevänä niiden vierellä, niin lähellä Miiloa että sen tekee mieli siirtyä pois ja Kiri pölyisellä ratikkapysäkillä pelastamassa Miiloa asioilta, jotka on sen omaa syytä
Kello on yhdeksän tai kymmenen illalla, tulipunainen aurinko laskee mereen Miilon ja Kirin silmien edessä, rikkoo aallot miljoonaksi kimaltavaksi säteeksi Lotta soittaa se ei edes vedä henkeä, huutaa puhelimeen niin että ääni särkyy sekoaa sanoissa mutta ei välitä ei jää odottamaan Miiloa (vaikka ei Miilolla ole aikomustakaan sanoa mitään se vain kuuntelee tuijottaa merelle niin, että silmissä alkaa särkeä painaa puhelinta korvalleen toivoo ettei Kiri huomaa mitään)
|
|
|
Post by Salma on May 2, 2023 23:09:22 GMT 2
1.5.2023 Miilon kädet tärisee tai ehkä se on bussi, tie niiden alla Silja Line tai pitkät yksinäiset yöt, jotka hitaasti irrottaa otettaan Miilosta Se kurottaa katsomaan bussin etuikkunasta vetää syvään henkeä, yrittää tunnistaa kauan matkaa on vielä jäljellä Ne paikat, jotka Miilo on oppinut tuntemaan (valkoinen kallionkieleke, yksinäinen mänty paljaiden puunoksien yllä jäätynyt järvi) näyttää erilaiselta nyt kun on kevät Tällä kertaa sen ja Kirin ei tarvitse laskea tunteja Miilo painaa otsan kylmää lasia vasten, kohottaa katseen kirkkaansiniselle taivaalle hymyilee ja tajuaa vasta sitten, että hymyilee hetken siitä tuntuu aivan siltä kuin mikään ei jahtaisikaan Kiri on asemalla, hölkkää bussia vastaan ja Miilo hymyilee sille lasin läpi, vilkuttaa täydellä keskikäytävällä, melkein kompastuu portaissa ja sitten se on heittäytynyt tuttua takkia vasten, hengittää Kirin kaulan tuoksua ja nauraa saa hiuksia suuhun hylkää matkalaukun kahvan ja livauttaa kädet Kirin niskaan yrittää olla hymyilemättä niin että poskiin sattuu kun ne suutelee toukokuisen linja-autoaseman pihalla ja ihmiset vappuserpentiineissä, lakit päässä väistää niitä ja lähtee ja aseman piha on tyhjä Ehkä puolivälissä Savusalontielle Miilo pysähtyy ei enää kestä hakkaavaa sydäntään sanoo oota
ja punastuu kun kyykistyy matkalaukku rahisee hiekkaisella kadulla kun sitä kääntää eikä Miilo uskalla katsoa Kiriä epäröi peittää kasvonsa matkalaukun kannella ja sitten vetää henkeä, suoristautuu Kukkakimppu on nuutunut, varisee, mutta Miilo ojentaa sen Kirille silti kuiskaa: Mä vaan halusin ostaa jotain ku mul oli sua ikävä et ennen ku oon täällä niin voisin ees jotenki Savusalontien portailla Miilo irrottaa otteensa Kiristä, kiirehtii edelle on hetken tyhjässä kuplassa Kirin ja ulko-oven välissä sytkäriavaimenperä sormissaan kilisten kuin liitäisi jostain ja toivoisi, että osuu pehmeästi maahan eikä Miilo ymmärrä miten kehtaa edes olettaa, että voisi vain tulla ja avata oven omilla avaimillaan aivan kuin asuisi täällä mutta niin se silti tekee Ovi on auki Miilo kääntyy katsomaan Kiriä olkansa yli, hetken kaikki näyttää jotenkin kirkkaalta joku grillaa naapurissa, pilvet Savusalontien yllä on violetinsinisiä ja roikkuu Kiri ei käännä katsettaan toisaalle Miilolla on yhtäkkiä outo olo kuin joku olisi painanut käden sen rintaa vasten ja saanut tajuamaan hetkeksi miten helposti pilvet ja grilliruoan tuoksu ja Savusalontien vino katto, avaimet, avoin ovi katse joka ei käänny pois
|
|
|
Post by Salma on May 5, 2023 21:06:19 GMT 2
1.5.
Mulle jäi kaverin sytkä takintaskuun, tarviitko Kirin katse kylmällä laivankannella avomeren yllä, Miilo nojaa kaiteeseen elämässä jossa on laidan yli lentäneitä sytkäreitä ja Arton Amnesioita ja hytissä Lotan kuva Miilon sisällä kelluu, se katsoo Kiriä, miten pimeydestä puhaltava yötuuli pörröttää punertavia hiuksia eikä Miilo ymmärrä muuta kuin että se tuntee jotain Ettei se voi tehdä muuta kuin nojata kaiteeseen, kunnes tupakka polttaa sormenpäitä venyttää aikaa, että uskaltaa katsoa Kiriä uudelleen ja kutsua sen hyttiin 2C
Kiri oikeasti tulee, seisoo ovella hymyilee melkein ujosti ja sängyn reunalla nauraa ihan kuin Miilo olisi hauska, se tanssii hytin kokolattiamatolla miljoonien merivesilitrojen yllä keskellä yötä niin lähellä, että jos Miilo ojentaisi käden, se voisi hipaista Kiriä vaikka Miilo ei tiedä mistä sellainen halu ilmestyi
Ne seisoo tornissa tähtien rei’ittämän avaruuden ja pimeän meren välissä, palelee yötuulessa, Miilo osoittaa Otavaa ja kysyy pelkääks korkeita paikkoja ei osaa sanoa mikä sen tai Kirin sanoista tarkalleen on näkymättömälle ovelle kutsu avautua Kirin iho polttaa Miilon sormissa sen huulet, tuoksu tai se miltä Kirin katse pimeän pudotuksen keskellä näyttää: Miilo antaa itsensä painautua vasten Kirin lämpimiä käsiä, avaa suunsa, kertoo Estellestä eihän sillä ole mitään menetettävää niin korkealla, paikassa jossa ei voi kuin päästää irti jostakin (ennen kuin Miilo on nukahtanut Kirin käsivarsi ympärillään herännyt Otava painettuna samaiseen käsivarteen, ennen kuin ne palaa sisään ne suutelee taas ja Kiri horjahtaa eikä Miilon ensimmäinen ajatus olekaan vetäytyä pois, että itse säästyisi putoamiselta)
Savusalontiellä kynttilät lepattaa, vaikka on toukokuu yötaivas on kirkas, melkein pilvetön tuulee alhaalla pihalla Katti Helena ravaa nurmen poikki suussaan jotakin, livahtaa saunan avoimelle ikkunalle Miilo ja Kiri istuu katolla olka olkaa hipoen kumpikin tuijottaa taivaalle mitään sanomatta, yrittää löytää lentokoneen ennen toista, Miilon hiuksissa on yhä serpentiiniä
|
|
|
Post by Salma on May 24, 2023 20:58:17 GMT 2
13.5.2023
Kirkas, kuuma taivas, siniset juhlateltat jotka nousee lammen vastarannalle rakentajat hakkaa kiinnikkeitä maahan, joku riisuu paidan pyyhkii hikeä kasvoiltaan Miilo nojaa kirsikkapuun runkoon, se odottaa että Kiri saa varisteltua terälehdet t-paidan olkapäiltä hiuksistaan
Ne on maanneet silmät kiinni nurmella ja välillä, kun aurinko on siirtynyt ja niille on tullut kuuma tai kun ne ei vain ole malttaneet maata paikoillaan, ne on kohottautuneet käsivarsien varaan, hylänneet aurinkolasit nurmikkoon (muurahaisia ja kirsikankukanvalkoisia terälehtiä, se yksinäinen ampiainen joka melkein pisti Kiriä) ja puhuneet hetken jostakin, Miilo ei enää muista, mistä
Hiekkatiellä kohti hotellia Miilo tajuaa, miten jano ja nälkä sillä on Aurinko paistaa suoraan niskaan, Kirin poskilla on pisamia Miilo etsii taskustaan mandariinin jonka vei aamupalalla ja pysähtyy, vetää Kirin varjoon kirsikkapuiden alle vaaleanpunaiset kukat nuokkuu katseen korkeudella ja lintu suhahtaa ohi, koko maailma on aurinkolasifiltterin värinen ne kuuntelee derbykentän kuulutuksia, musiikkia Miilo alkaa kuoria mandariinia
Miilo ja Kiri hymyilee salaista hymyä toisilleen mandariinimehu valuu Miilon sormia pitkin, se on tahmeaa ja aurinko polttaa varjossakin eikä missään tuule Miilo nuolaisee mehua iholtaan ranteesta sormiin, ojentaa puolikkaan mandariinin Kirille Ne syö hiljaa, käsivarsi käsivartta hipoen, kaikkialla tuoksuu alkuillalta ja auringonlaskulta ja Miilo liu'uttaa sormia Kirin lämmintä kämmenselkää pitkin unohtaa hetkeksi, että jossain toisaalla on asioita kuten _ _ _ _ _ ja _ _ _ _ _ _ _ tai _ _ _ _ _ _ _ _ _ (kuljettaa sormenpäätä Kirin poskella pisamalta toiselle, vain katsoo sitä)
Hotellin aulassa Miilo kääntyy vilkaisemaan Kiriä, vilauttaa pelikorttia joka on ollut sen housujen takataskussa koko päivän virnistää Huoneen ovella Kiri etsii yhä avainta, kun käytävää pitkin kävelee Matthias eikä kukaan niistä kolmesta sano mitään
|
|
|
Post by Salma on Jun 5, 2023 22:46:39 GMT 2
9.5.2023
Vihreätukkainen tatuoija hikoilee, takahuone on aivan liian ahdas ja likainen sohva vielä ahtaampi, kuluneiden metallijalkojen ympärillä seilaa oluttölkkejä Miilo istuu aivan sen vieressä ja seuraa, miten pisara valuu sen poskea pitkin, kun tatuoija painaa koneen Miilon iholle
Sohvapöydän vieressä Jasmiina ja Valtteri puhuu kovaan ääneen, niiden yllä paljas keltainen hehkulamppu heittää oudot varjot kasvoille Valtteri heiluttaa mustaa tussia ja kuljettaa kättä seinää pitkin etsii sopivan paikan, huutaa jotakin ja kirjoittaa niiden nimet isoilla kirjaimilla vanhan levykaapin viereen vaikka ne ei ole bändi, eikä ne todellakaan ole täällä esiintymässä Miilo puristaa Kirin sormia sillä on niin kevyt olo ettei sitä edes kaduta
Liian myöhään Miilo tajuaa (saa katseensa irti Kirin silmistä) että tatuoija on levittänyt Fleimin kuitin suoraksi peukalon ja etusormen väliin, rypistänyt otsaansa vihreän otsatukan alla, jäljentää juuri 5,99 € ja kokonaissumma Kirin paljaaseen reiteen Miilo peittää suun kädellä, nauraa pelästyneenä mutta Kiri ei välitä, se katsoo puolikasta kuittia tyrskähtää hautaa kasvot Miilon kaulaan ja tatuointikone surisee, Anton sanoo nurkassa jotakin, ehkä No niin nyt taas, oikeasti
Tatuoija venyttää niskaansa, huokaa Fleimin kuitti on melkein valmis ja Miilo laskeutuu alas sohvalta, painaa sormet kysyvästi Kirin paljaalle iholle tatuoija haluaa viisikymppiä lisää, mutta pitelee kuittia sitten niin, että Miilo näkee sen kunnolla vaikka Miilo osaisi kyllä jäljentää kukat, jotka on aikaisemmin itse piirtänyt kuittiin se nojautuu Kirin reittä vasten, kohottaa katseensa, hymyilee sille salaa tatuointikone on lämmennyt ja tärisee, kun Miilo laskee sen Kirin iholle
Kukaan muista ei halua tulla puutarhan kautta Yö on hiljainen, vain parissa hotelli-ikkunassa loistaa valo, kostea nurmikko taipuu Kirin ja Miilon kenkien alla ja uima-altaan vesi väreilee niin mustana, että näyttää pohjattomalta Ne seisahtuu altaan reunalle on vieläkin lämmin, kumpikin on riisunut puvuntakin, seisoo liikkumatta paikoillaan eikä sano mitään Miilo näkee, että Kiri virnistää puoli sekuntia ennen kuin ne tarttuu toisiinsa melkein yhtä aikaa ja
(ne pärskii, haukkoo henkeä, polkee vettä märät vaatteet ihoon liimautuen nauraa ja tarraa altaan kylmään reunakiveykseen, pyyhkii hiuksia kasvoilta hakee sormet lipsuen otetta toisistaan)
|
|
|
Post by Salma on Jun 6, 2023 20:56:50 GMT 2
15.5.2023
Alkuiltapäivän aurinko paistaa vinosti sisään kylmän saunan ikkunasta, lasi on kuivuneiden pisaroiden raidottama se värjää valo niin, että voisi melkein luulla auringon jo laskevan
Kiri nukkuu keskimmäisellä lauteella nojaa poskea kämmenselkään, hengittää tasaisesti Miilo kurottaa silittämään sen poskea ja sen sisällä lämpenee, kun Kiri hymyilee unissaan
Laiva on ollut kymmeneltä satamassa ne on livahtaneet hetkeksi Kaivopuistoon, maanneet yön jäljiltä kostealla nurmella ja suudelleet, kunnes Emmy on soittanut ja käskenyt ne autoon Miiloa väsyttää yhä, vaikka ne on nukkuneet olka olkaa vasten koko matkan, jättäneet matkalaukut Savusalontien eteiseen, nousseet portaita jo puoliväliin mutta halunneet kuitenkin mennä katsomaan kissoja ensin
Toffo työntää kynnet Miilon housunpolveen, se on pieni ja lämmin eikä paina sylissä juuri mitään se ei enää näytä samalta pieneltä pennulta kuin kuvissa, joita Kiri lähetti Miilolle kun se oli laivalla ja Miilo on salaa surullinen, ettei ole nähnyt Toffoa silloin kun se oli ihan pieni Vaikka
Katti Helena livahtaa ikkunasta, hyppää lauteille puskee nukkuvan Kirin selkää Miilo nostaa Toffon lattialle, sen rintaan on noussut kummallinen olo Katti Helena asettuu kerälle lauteiden alle ja hetken ne tuijottaa toisiaan, Katin silmät kiiltää hämärässä ja Miilo vetäisee henkeä kääntää katseen pois kiipeää varovasti keskimmäiselle lauteelle Kirin selän taakse ja kietoo kädet sen ympärille hautaa kasvot vasten tutuntuoksuista niskaa, makaa pitkään silmät ummessa ennen kuin nukahtaa
|
|
|
Post by Salma on Jun 20, 2023 21:28:42 GMT 2
21.5.2023
Ensimmäinen kuuma päivä Kiri makaa nurmella silmät ummessa, Ada ajaa nurmikkoa talon toisella puolella Toffon pää kurkistaa saunan ikkunasta, voikukanlehdet nuokkuu sen ympärillä, se maukuu ei uskalla tulla ulos, kuuntelee ruohonleikkurin ääntä ja odottaa hetken ennen kuin palaa sisään Miilo nostaa käden Kirin hiuksista, kääntyy vatsalleen nukahtaa
Ada herättää ne vähän myöhemmin Aurinko on tullut talon takaa, porottaa Miilon niskaan, sillä on kuuma ja tukala olo Kiri istuu nurmella pitkään pää polvia vasten, paljas selkä kyyryssä ja yrittää herätä
Ne menee sisään, hakee juotavaa, livahtaa puusohvalla makaavan Valtterin ohi rappusiin asettuu kylmän saunan lauteille kissojen viereen Miilo silittää Kirin niskaa katsoo samasta ikkunasta josta Toffo äsken katsoi Aidan vieressä kasvaa yhä pidempää ruohoa siinä missä ne äsken makasi, kuin pihalle olisi aivan huomaamatta unohtunut Miilon ja Kirin varjo
Ne päättää lähteä uimaan ilma on painostava, hiekkatie pöllyää, Miilo istuu Kirin pyörän tarakalla ja pitelee sitä vyötäröltä Pitkällä peltosuoralla Miilo painaa posken vasten Kirin lämmintä selkää Vilja huojuu tien molemmin puolin, taivas on niin sininen että sen katsominen sattuu Miilo ujuttaa sormenpäät Kirin paidan alle, silittää sen kylkeä sulkee silmät Pellon yli tuulee
Liekkijärven rannalla ei ole ketään Miilo kyykistyy rantaviivaan, uittaa kättään jääkylmässä vedessä Kiri on jo riisunut paidan heittänyt sen hiekalle ja katsoo Miiloa hymyilee niin, että vaikka on kuuma vasta nyt Miilolle tulee oikeasti lämmin
Oikeastaan Miilo katuu uimista melkein heti, se tärisee pyyhkeeseen kääriytyneenä, nauraa Kirille joka ampaisee kohti rantaviivaa, levittää kädet, juoksee vasten tuulta lämmetäkseen Vesi kuivuu hitaasti Miilon iholle, valuu alas käsivartta, johon on
|
|
|
Post by Salma on Jun 20, 2023 22:22:10 GMT 2
22.5.2023
Ne makaa raukeina Kirin sängyllä sade raidoittaa ikkunaa, peitto on valahtanut Miilon jaloilta lattialle ja sängyn yllä valkoinen höyhen liikahtaa ilmavirrassa, kuin joku puhaltaisi sitä salaa
Miilo ja Kiri on käyneet kaupassa, palanneet kotiin valmiina grillaamaan ja kun on alkanut sataa paenneet yläkertaan odottamaan parempaa säätä Sade on loppunut ja alkanut uudestaan, mutta jotenkin Miilolla ei ole vieläkään nälkä
Puhelin soi ja Miilo hätkähtää nousee istumaan Kiri siristää silmiä, hymyilee Miilolle vetää peiton lattialta ja venyttelee Miilo seuraa soittoääntä ikkunalaudalle, jolla ne eilen poltti kynttilöitä kääntää puhelimen katsoo kuka soittaa, vetää henkeä ja katkaisee puhelun Palaa sängylle Kirin viereen painaa kasvonsa sen kaulaa vasten, sulkee silmät
Kirin sormenpäät tuskin hipoo Miilon ihoa kun ne kulkee poskea pitkin niskaan (Miilon iho nousee kananlihalle) olkapäälle, alas käsivartta, johon on tatuoitu ohuilla haparoivilla vedoilla, melkein samanlaisilla kuin alkuperäisetkin seitsemän Otavan tähteä
|
|
|
Post by Salma on Jul 4, 2023 16:32:57 GMT 2
23.5.2023
Ne törmää Savusalontien eteisessä niin väärällä hetkellä, ettei Miilo tajua edes kääntyä pois Se jähmettyy ilman paitaa, kahta kahvikuppia kannatellen, toinen jalka yläkertaan vievillä portailla (kuuma kahvi höyryää aamuauringossa niiden välissä) Matthias on avannut kellariportaikon narisevan oven, tuijottaa eteiseen pelkät anteeksipyytävät silmät vaaleiden otsahiusten takana Miilo ajattelee: se vihaa Matthiasta
Hetken päästä Miilo ja Kiri istuu katolla, juo kahvia kaikkialla on aamun kuumentamaa ja kirkasta Verannan ovi niiden alla käy Matthias kulkee portille sininen paita lepattaa tuulessa, Matthiaksen niska on suora ja jännittynyt se ei katso taakseen Miilo nojaa päänsä Kirin olkaan tuntee itsensä jollakin selittämättömällä tavalla pahaksi
Illalla Kiri ja Miilo ajaa Lieken takana oleville kallioille puhuu heinäkuusta, siitä kun Kiri on Silja Linellä levittää tuhmat pelikortit väliinsä ja alkaa pelata Miilo nauraa pyyhkii männynneulasia Kirin paljaalta selältä, suutelee sitä kengätöntä jalkaansa ilmassa kannatellen kunnes pari pelikorttia tarttuu tuuleen ja liukuu multaista maata pakoon Kiri ja Miilo tarttuu toisiaan käsistä, juoksee perään kompastelee juurakoihin kääntyy takaisin vasta kun hotellin terassi pilkottaa puitten välistä eikä ne halua enää jatkaa pidemmälle
Ne makaa katsomassa punaista auringonlaskua juttelee hiljaa kun taivas mustuu ja ohuen pilviverhon takana rei'ittyy yksi kerrallaan tähdistä Kallio niiden paljaiden käsivarsien alla viilenee hitaasti
|
|
|
Post by Salma on Jul 5, 2023 0:06:50 GMT 2
24.5.2023
Yleensä Miilo istuu takapihan rappusilla polttaa tupakkaa, silittää Toffon pehmeäkarvaista niskaa, katsoo miten taivas tummuu ja kiipeää sitten yksin yläkertaan nukkumaan Herää vähän viiden jälkeen kun Kiri palaa töistä, kietoo kädet Miilon ympärille iho ulkoilmasta vielä viileänä
Nyt Kiri näpyttelee puhelinta, pureskelee jäätelötikun päätä sen kulmat on painuneet kurttuun on alkuilta ja ne seisoo kaupan edessä Miilo pyörittelee jäätelöpaperia ja Kirin pyöränavainta sormissaan, katsoo Kiriä odottavasti JP on kipeenä, Kiri sanoo, ja: Meiltä puuttuu yks työntekijä, voi helvetti, Fleimi on ihan täynnä tänään Miilo miettii hetken puristaa jäätelöpaperin palloksi ja
Puolet seppeleläisistä on Fleimissä Miilo kumartuu tiskin yli, yrittää kuulla Antonin tilauksen, ojentaa maksupäätettä, kurottaa ottamaan lasin Kirin selän takaa ajattelee reittä jota vasten painoi sormenpäät ruotsalaisen baarin takahuoneessa kun tatuointikone surisi sen kädessä Sen sormet lipeää
Fleimin värivalot värjää Kirin kasvot sinisiksi, sitten vihreiksi se on kyykistynyt Miilon kanssa baaritiskin taakse, painelee paperipyyhkeillä tahmeaa lattiaa Miilo noukkii isoimpia lasinsiruja kämmenelleen se kurottaa kohti sirua Kirin kengän vierellä ja niiden katseet kohtaa ne hymyilee toisilleen, pysähtyy ja sitten: suutelee nopeasti ja salaa tiski suojanaan Summer is Crazy hakkaa kaiuttimista strobo värisee Fleimin poikki, joku nauraa musiikin yli, värivalot vaihtuu siniviherpunaiseen ja Kiri hymyilee Miilon huulia vasten niin että Miiloon melkein sattuu ennen kuin vetäytyy ja nousee
|
|
|
Post by Salma on Jul 13, 2023 21:57:57 GMT 2
26.5.2023
Taas yksi lämmin päivä Miilo on lainannut Kiriltä vaatteita, se nykii t-paidan kaulusta ja jää nojaamaan porttiin odottaa, pidättää hengitystä kun Kiri kävelee Paahtiksen luo ja ottaa sen kiinni kuin se olisi asia johon pystyy kuka tahansa
Toimiston ovi on suljettu Miilo tarjoaa kättä Paahtikselle, katselee miten Kiri satuloi sen ei katso ovea uudelleen Hannesta ei näy missään, mutta silti Miilon niskaan on jäänyt outo kihelmöinti
Tallipihalla Kiri nousee satulaan Miilo silittää sen saappaanpeittämää säärtä ja ne hymyilee toisilleen sitä salaista, kevyen yllättynyttä hymyä, joka sanoo vain: sinä Metsässä Kiri antaa Paahtiksen syödä tiensivusta ojentelee nilkkojaan kysyy (kun ne astelee varjoon) haluaako Miilo ratsastaa
Miilon sydän hakkaa, se puristaa ohjia ja Kirin sormia, katsoo Paahtiksen korvien välistä horjahtaa kun ne lähtee kävelemään polulla Kiri pitelee Paahtiksen toista ohjaa, hymyilee Miilolle niin lämpimästi, rauhoittavasti että Miilo kääntää katseen aurinkoon ja muistaa pelätä tippumista vasta tallipihalla
|
|
|
Post by Salma on Jul 19, 2023 20:51:25 GMT 2
1.6.2023
Puoli kuusi aamulla, Miilo seisoo Savusalontien verannalla, puristaa matkalaukun kahvaa tuijottaa nurmikkoa joka on yön jäljiltä vielä märkä Se ajattelee aamuaurinkoa Kirin huoneen seinällä, miten valo kulkee ikkunalaudalta sängylle, pitkin seinää, Kirin vakaville väsyneille kasvoille Kiri liu'uttaa sormia Miilon kylkiluulta toiselle kerta toisensa jälkeen ja Miilo haluaa nousta, purkaa matkalaukun sytyttää kaikki kynttilät painaa kasvot Kirin kaulaa vasten ja maata siinä niin kauan että tulee taas pimeää koska ehkä siihen mennessä Miilo
Kumpikaan ei ole nukkunut Kiri ajaa hitaasti, pysäköi linja-autoaseman parkkipaikalle, bussi odottaa niitä laiturilla Miilo istuu paikoillaan painaa sormenpäitä Kirin kämmeneen laskee tuijottaa auton keulan ohi metsään
Ne halaa bussin edessä Kirin hengitys on kevyttä kun Miilo rutistaa sen olkaa, pelkää, että siihen sattuu Kiri vetäytyy pyyhkäisee hiukset Miilon kasvoilta (Miiloa huimaa ja oksettaa) sanoo nähdään pian ja paniikki täyttää keuhkot Miilo nieleksii, etsii happea ja näkee vain nousevaa vettä ja sumua yrittää sanoa jotakin mutta sen rintaa painaa niin ettei se pysty ennen kuin Kiri painaa huulet Miilon märälle poskelle ja Miilo vetää sen taas luokseen
Bussi lähtee Miilo istuu ikkunapaikalla katsoo Kiriä kunnes tie kaartuu eikä sitä enää näy
|
|