Myntin Hoitokirja

[Jolanda]

Tänään oli päivä kun viihdyin paremmin ulkosalla. Mieluisinta seuraa minulle oli mustanruunikko pv-tammani, Mythril Dagger. No, totta puhuen Myntti ei ollut omani vaan ratsastustalli Seppeleen omistuksessa oleva tamma, jota kuitenkin hoidin niin paljon kuin mahdollista.

Harjasin Mynttiä ratsastusretkeä varten, lähtisimme tänään maastoilemaan kun nyt viime kerralla olimme käyneet kentällä hyppäämässä pienehköjä esteitä. Ja niinkuin tunnetusti Myntti rakasti minun kanssani tekemiä ratsastusretkiä, lyhyineen laukkapätkineen.

Talutin valmiin Myntin ulos ja ponnistin satulaan. Seppeleen piha katosi näkyvistä hetken päästä, kun menimme käyntiä hiekkatiellä. Poikkesimme melkein heti tieltä yhdelle mukavalle maastoreitille.

-Laukattaisiinko Myntti? Kysyin tammalta joka liikutteli korviaan edestakaisin.

Kehotin tamman raviin ja kokosin hevosen, jonka jälkeen laukkasimme pidempää laukka pätkää..

"Ikuinen olkoon se onnen tie, jonka viilettävällä hevosella ratsastava löytää oivalluksen hetkellä.."

Mistähän lie tuonkin olin lukenut, se vain pälkähti päähäni kun mukauduin Myntin tasaiseen lentävään laukkaan. Myntti oli kyllä mahtava hevonen, ja ajatella vielä että teemme vaikka mitä heidän puolestaan, mutta myös hevoset antavat vastineeksi paljon.. Mutta hevoset antavat vain vielä enemmän: "ikuisen ystävyyden ja he kantavat selässään meitä niin kauan kun mahdollista.."

Hidastin ajatukseni keskeltä Myntin raviin ja ravin kautta reippaaseen käyntiin. Oli vierähtänyt jo tovi ja olimme porhaltaneet laukkapätkän silmien räpäyksessä. Halusin viime hetkillä tyhjentää ajatukseni, koska olin miettinyt ja pohdiskellut aivan liikaa.

Kun olimme menneet ehkä noin kilometrin tai kaksi, käännyimme Seppeleen tallille johtavalle tielle, kohta olisimme perillä. Eilen olin hommaillut Myntin kanssa vaikka mitä, mutta tänään en käy kun ratsastamassa sitä, niin paljon olin eilen jo tehnyt. Olin päättänyt että joka toinen talli päivä tekisin hommani kunnolla, ja siivoilisin ja olisin Myntin kanssa paljon enemmän kuin sitten välipäivinä.

Saavuimme pian tallille ja hyppäsin Myntin selästä alas.

-Kiitos kivasta ratsastusretkestä, Myntti! Kehuin tammaa ja taputin kädellä sen hikistä kaulaa.

Talutin Myntin talliin ja riisuin siltä varusteet pois.

-Noniin, oot vain harjausta vaille valmis! Sanoin Myntille ja alkoi harjata Mynttiä.

Kohta olisi jo Jouluaatto ja pihalla ei ole kuin siellä täällä sentin verran lunta, odotan jo viti valkoista lumihuntua maahan. Koska on pimeää ei voi ratsastaakkaan myöhään ja muutenkin on niin synkkää että kyllä sitä lunta saisi tulla.

Kun Myntti oli valmis kavioitaan myöten talutin sen puhtaaseen karsinaansa.

-Hyvvee yötä Myntti, nähään huomenna! Sanoin Myntille ja painoin suukon sen turvalle.

Jolanda&Myntti HM11

[Jolanda]

Myntti&Jolanda HM12




Ihanat syksyiset värit!



-Anne

[Jolanda]

Lumi narskui kenkieni alla, oli tullut ensilumi jo tännekkin.. Joka paikassa oli hieman lunta, tänään saisin mennä taas tallille pienen tauon jälkeen. Mitäshän Myntillekkin kuuluu? No kohtahan sen näkee.. Tänään avattiin kalentereista jo 6:des luukku, Jouluaatto oli päiväpäivältä lähempänä.
Puhumattakaan Joululomasta! Tämä päivä oli alkanut sangen kamalissa merkeissä.. Kuuelta piti jälleen vääntäytyä ylös ja seittemän jälkeen juosta tuli perseessä pysäkille koska huomaan jälleen olevani myöhässä, jonka jälkeen helpottun kun tajuan että bussikin on myöhässä, jonka jälkeen vittuunnun tuplasti ku tajuan ettei siellä ole vittu taaskaan ainuttakaan perseensijaa. tai olis, mutta joillaki on vaan joku tarve rykästä kaikki kamansa siihen viereiselle penkille ettei kukaan siihen voi istua.
Sitten onneksi koulussa meni paremmin, ja toivottavasti tallillakin kun päästään Myntin kans taas hieman maastoilemaan.

Saavuin tallille ja ilokseni pystyin huomaamaan että Jossulla ja Annella oli pälkähtänyt päähänsä järjestää Seppeleessä kaikille halukkaille semmoinen "jouluiset askareet" ns. Tapahtuma. Kaikki saisivat tehdä noista mitä halusivat paitsi tietenkin kohtuudella niinkuin Anne sanoi että ei reenkään jalaksia joka päivä tarvitse voidella. Päätin ainakin aloittaa helposta tehtävästä: Hoitsun karsinan koristeleminen jouluiseen kuntoon.

Menin Myntin luokse sen tarhalle.

-No hei tyttö, en ookkaan taas käyny täällä vähään aikaan. Sanoin Myntille ja annoin sille herkkupalan taskustani, jota se alkoi mutustelemaan onnellisena.

-Mun pitää nyt lähtiä, ku pitää koristella sun karsina jouluiseen kuntoon. Päätin ainakin hakea oveen metsästä jotain kivaa sitten voisin laittaa roikkumaan siihen Myntille syötäväksi pari ruisleivän palasta. Myös punainen jouluinen rusetti ois kiva. Suunnittelin samalla kuin silittelin Mynttiä ja sanoin sille vähäksi aikaa heipat.

Anne ja Jossu oli tuonut oleskeluhuoneeseen hieman jouluisia koristeita ja naruja joita voisi käyttää halutessaan boksien koristeluun. Vedin laatikosta esiin punaisen nauhan.

-Jes, nyt yksi toivomani koriste löydetty. Puhelin itsekseni ja jatkoin penkomista.

Hmm.. Oisko nää kivat siihen oveen? Mietiskelin, mutta siirsin ne tavarat syrjempään.

Kun olin penkonut laukustani kuivatettua ruisleipää ja sitten nauhaa ja metsästäkin olin hakenut jäkälää ynnä muuta.
Kävelin Myntin karsinan luokse ja pari hevosta koitti kurotella Myntin herkkuja kohti, mutta koitin suojella niitä Myntin karsinalle asti. Aloitin punaisesta rusetista, sidoin sen kauniiseen asentoon karsinan puoleen väliin.

-Sitten nämä, mitenkäs saisin ne laitettua tähän..? Mietiskelin taas, tällä kertaa ääneen. Hevoset katselivat vähän kummissaan minua kun puhelin ääneen. Ketään muita ei näkynyt siinä osassa tallia. Hoitajat taisivat jättää karsinan koristelun viimeiseksi tai sitten he olivat jo koristelleet ne.

Sain kaikki esille penkomani tavarat hienoon järjestykseen karsinan oveen, olin myös laittanut pari, joulukuusen koristetta karsinan oveen..

Se oli valmis ja nyt olisi aika lähtä maastoilemaan hieman Myntin kanssa. Kävin hakemassa Myntin ja toin sen käytävälle ihastelemaan uutta karsinan oveaan, se koitti jo syödä koristeita mutta patistin Myntin pois niiden kimpusta.

Varustin Myntin valmiiksi maastoretkeä varten ja sitten lähdettiin matkaan, hoitajat olivat täydessä puuhassa ja voitelivat reen jalaksia ja karkottivat hiiriä heinäladossa. Piha oli aivan peili jäässä, mutta joku oli käynyt nakkelemassa jään päälle kevyen kerroksen hiekkaa, jotta kovin moni ei liukastellut.

Minusta nämä pikkuiset tehtävät oli kivoja ja aikoin kyllä suorittaa vielä loput 2 tehtävää, nyt kun olin suorittanut Myntin karsinan koristelun voisin päättää mitä muuta aikoisin tehdä.

Kannustin Myntin kevyeeseen raviin ja ravasimme tien vierustaa pienelle maastopolulle, jonka olimme ennenkin läpi ratsastaneet. Vähän ajan päästä tulimme hennon lumen peittoisan laukkasuoran alkuun, olihan tämäkin pakko kokea vielä tänään.

Laukkasimme pehmeässä lumihangessa kohti laukkasuoran loppua, se oli pitkä mutta kyydissä se tuntui vain pieneltä hetkeltä. Myntti nautti kun sai olla maastossa ja nelistää laukkasuoralla. Mitä muuta tämä polle vaatisikaan retkeltämme?

[Jolanda]

19.12.11 Joulu Myntin silmin

Taas se aika on kun ihmisillä ei pyöri päässä mikään muu kuin Joulu ja sen tuomat ilot.
No meillä hevosilla se Joulun vietto on aika leppoisaa, tarhassa tai karsinassa nukkumista ja hoitajien tuomien herkkujen syömistä. Myös moni ripustelee jotaki hyvää syötävää karsinoidemme oveen ja niitä voi sitten repiä suuhun, joskus joukossa on kyllä semmonen heinä että se maistuu aivan muovilta, taidan tänä Jouluna jättää syömättä ne "heinät" ovesta.

Mitähän saan tänä Jouluna lahjaksi? Kenties ihanat villasukat, lämpimät korvahuput.. No tällä viikollahan sen näkee, mutta tallilaisilla on nyt kiireitä ei oikein hepat meinaa edes liikkua, paitsi no tykätäänhän me olla tarhassaki ja syödä vaan. No kyllä Anne aina patistelee hoitajia liikuttelemaan niitä, vaikka kyllä Anne antaa nyt joulun alla hoitajien vähän "lintsailla" liikutuksista.

No kuitenkin Joulussa mulle on tärkeintä se että on PALJON syötävää ja kivoja lahjoja!

Rakkaudella ~Myntti~

[Jolanda]

Heräsin aamulla kun sade ropisi peltikattoa vasten, siinä se nyt meni sateinen Joulu vuosi kausiin! Ulkona tuuli niin että naapurin pihassa seisova mänty meinasi kaatua, jonkun postilaatikko vipelsi vapaana tuulen ansiosta ja levitti posteja ympäri pihaa. Pysyyköhän tuolla edes pystössä jos lähtee kohti talleja, mietin samalla kun puin vaatteita päälleni ja katsoin samalla ikkunasta ulos.
Koira makasi omaan tapaansa keskellä lattiaa niin ettei huoneessa mahtunut edes liikkumaan, siinä se oli meidän perheen kuolakasa. Koira oli rodultaan bernhardilainen uros, joka todella oli niin iso että valtasi puolet huoneeni pinta-alasta.

-Nyt pois makaamasta siitä lattialta! Häädin koiran pois huoneestani, vielä ovella hän vilkaisi minua surullisin silmin "enkö mitenkään voisi jäädä nukkumaan?"

Menin koiran perässä keittiöön ja nostin kahvipannun kuppini alle ja kaadoin sen täyteen höyryävän kuumaa kahvia. Join kahvin parissa minuutissa ja oli aika lähteä käyttämään koiraa ulkona. Kaivoin eteisen kaapistosta Lennylle talutushihnan ja kutsuin Lennyn luokseni.

-Lähdetäänkö pienelle lenkille, mun täytynee sitte lähtiä tallille. Sanoin Lennylle samaan aikaan kun aukaisin ulko-oven.

Kamala kun ulkona tuulikin, meinasin horjahtaa loiskaisella pihalla nurin, mutta sain pidettyä tasapainoni. Lenny haisteli jokaista tolppaa ja kiersimme perus metsälenkkimme. Kipitimme äkkiä lenkin läpi jotta pääsisimme taas sisälle lämpimään ja sitten pitikin tallustella tallille nopeaa. Onneksi Seppeleen talli ei sijainnut kuin 1,5km päästä meidän taloamme. Nakkasin koiran sisään ja otin repun selkääni jossa oli ratsastusvehkeet.

Saavuin hetken kuluttua tallipihaan, joka oli yltäpäältä märässä loskassa. Kävelin ripein askelin äkkiä tallin suojaan, koska olin aivan likomärkä vesisateen ansiosta. Hevoset olivat sisällä koska ulkona oli sen verran myrskyisä sää että siellä he eivät viihtyneet. Tuskin mekään tuonne myrskyyn lähdetään, eiväthän hevosetkaan tuollaisista ilmoista pitäneet.

-Hei Myntti! Tervehdin tammaa ja painoin suukon sen turvalle. Ja mikä oli Myntin tapaista se alkoi hamuta taskujani namien toivossa. Ojensin sille puolikkaan omenan jota se alkoi heti pureskelemaan.

-Kyllä ulkona osaaki olla noin kamala myrsky! Reega puuskahti kun tuli Leevin luokse likomärkänä.

-Jeps, kiva kaatosade näin joulun alla. Virnistin kun katsoin Reegan vaatteita.

-Paraskin puhuja kun joudut kävelemäät vaivaset 1,5 kilometriä! Reega nauroi.

Reega avasi Leevin karsinanoven ja alkoi hoitelemaan Leeviä. Niin minäkin jatkoi hommiani ja aloin harjaamaan Mynttiä. Kohta tamman turkki kiilsi puhtautta ja harja oli taas letitetty kauniisti.

-Tänään ei Myntti mennä lenkille, kun ulkona on niin kamala Myrsky, mutta pääsethän sää huomenna hieman lenkkeilemään, vai mitä? Puhelin Myntille samalla kun puhdistin sen kavioita.

--Jatkoa--

[Jolanda]

Joulu oli menny jonkin aikaa sitten ja luntakin oli tullut maahan.
Minulla oli ollut jonkun aikaa taukoa hoitamisissani kun oli Joulun alla kaiken näköistä hääräämistä. Niimpä päätin mennä tallille pitkästä aikaa ja ilmottauduinkin ensimmäisenä tallille mennessäni kurssille Myntin kanssa.

Kävelin Myntin tarhaa kohti ja kutsuin Mynttiä luokseni, houkutellen samalla sokerinpaloilla. Myntti nappasi huulellaan pari sokerinpalaa kädestäni ja napsautin riimunarun kiinni Mynttiin.

-Noniin tuleppas! Sanoin Myntille joka lähti löntystelemään tallia kohti.

Talutin Myntin sen karsinalle ja aloin harjaamaan sen turkista vasta satanutta lunta.
Tamma hiero päätänsä minua vasten kun hamutakseen lisää sokeria, kaivoin vielä pari sokerin palaa taskustani ja ojensin ne Myntin suulle.

-Nyt kun kevät tulee, sulta lähtee tuo kamala heinämaha! Kiusoittelin Myntille samalla taputtaen sen kaulaa.

Nostin Myntin selkään satulan ja kiristin satulavyön tuskissani. Kun vihdoin sain satulavyön kiristettyä laitoin sille suitset päähän ja menoksi.

Nousin Myntin selkään ulkona ja lähdimme kohti maastopolkuja. Ulkona ei ollut pakkasta kuin ehkä viisi astetta, joten oli aivan ihana ilma maastoilulle. Menimme käynnillä kohti laukkapeltoa jossa voisimme hieman rellestää.

Nousimme ylös mäkeä ja eteemme aukesi lumihunnulla päällystynyt laukkapelto.

-Noniin Myntti, nyt laukataan! Sanoin Myntille samaan aikaan kun kehotin sitä siirtymään ravista laukkaan.




HM16

[Jolanda]

[Jolanda]

Tuossa olisi tällä kertaa Myntille päiväkirjan kansi!
Ei kovin hyvä, ku en osaa kunnolla muokata tuollaisia

[Anne]

Estetunnilla



Spessu Pilville!

[Jolanda]

Olin tosiaankin yllättynyt siitä ettei Seppeleen talli ollut potkassut minua ulos hoitajan urastani, tällä hetkellä en ollut lähestään niistä kymmenestä aktiivisimmista Sepeläisistä. Ei yksinkertaisesti tällä hetkellä kiinnostanut hevoset ja niiden kanssa touhuaminen. Koulussakin olisi jo liikaa minulle tälle keväälle kun koulut lähenevät loppuaan, eli oikeastaan pelkkiä kokeita ja testejä.

Kävelin aika nolossa olotilassa Seppeleen tallille, en tosiaankaan ollut käyny sepessä viimeisen 2 kuukauden aikana ja oli jo aikakin näyttäytyä pärstäni kanssa Myntin luona. Hain jukuripää tamman tarhastaan ja talutin sen suoraan talliin. Ulkona paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta, oli tullut kevät ja muuttolinnut palasivat etelästä, suomen kesään. Talvi ei meinannut tehdä loppuaan, vaan satoi vielä viime viikolla luntakin, meidän onneksemme pääsimme sittenkin tänä vuonna nauttimaan kesä auringosta.

Laitoin Myntin ratsastuskuntoon, voi että tamma osasikin olla kurainen, harjasin pölyharjalla enimmät liat pois turkista ja asetin satulan huopineen tamman selkään. Myntti tiesi että minulla olisi tuttuun tapaan sokeria takin taskussa, joten ojensin sille heti alkuun pari kappaletta, joita se ryhtyi heti pureskelemaan. Työnsin kuolaimet Myntin suuhun ja vedin ripeään tahtiin suitsen paikalleen. Koni oli siis hetkessä ratsastus kunnossa!

Lähdimme tuota pikaa aurinkoiseen maastoon, mikä mahtavin ilma ulkoilla hevosen kanssa. Kissa makasi pikkuhiljaa vihertävällä nurmikolla ja otti aurinkoa. Myntti käveli energisenä eteenpäin, sillä olikin paljon energiaa, en tiennyt oliko sitä milloin viimmeksi ratsastettu, mutta nyt se saisi ainakin liikuntaa.. Olisi se sen tarpeessakin.

Tallissa oli tänään ihmeen hiljaista, joukko ratsastajia lähti erisuuntaan maastoilemaan, kuin me Myntin kanssa. Halusimme olla tämä reissu kahden, harvoin kävimmekään toisten kanssa lenkkeilemässä, niin huonosti tunsin Seppeleläisiä hoitajia kuitenkin... Vaikka olinkin ollut Seppeleessä jo kauan aikaa..

Menimme käyntiä kukkulan luo ja nostin harjoitusravin peltoa pitkin, ihanan lämmin tuulen vire hyväili kasvojani ja laitoin silmäni vähäksi aikaa kiinni kun Myntti sai nostettua ihanan tasaisen laukan. En muista milloin viimmeki olisin rentoutunut näin. Ajattelin pistäytyä Myntin luona taas hieman useimmin, koska en halua muistellakkaan minkälaisen urakan takana Seppeleen hoitajan paikka oli. Nimittäin haaveilin aina pääseväni Seppeleeseen hoitajaksi ja nyt en halua menettää saamani paikkaa.

Saavuimme tuotapikaa tuttuun ympäristöön ja hyppäsin pois Myntin selästä. Jalkani olivat kuin spagettia äskeisen laukkamaaston jälkeen. Talutin varmoin askelin Myntin talliin ja riisuin siltä ripeästi kaikki varusteet pois. Kurainen tamma kyllä oli, mutta sitä ei viitsinyt pestä koska ulkona oli sen verran vielä kuraista, ehkä sitten kun maa alkaa kuivua..

Hyvää kevään odotusta Seppeleläisille, anteeksi en pitkään aikaan ollut kirjoittanut, mutta nyt päätin kirjoittaa pienen hoitotarinan, vain elonmerkiksini

[Miira]

Avasin karsinan ovea varovasti, jossa komeili nimikyltti. Kohautin vain hartioitani ja vilkaisin takanani kädet puuskassa seisovaa Annea, joka oli ottanut minut lämpimästi vastaan hoitajapoppooseen. Näin kiiltävän ruskean takamuksen ja takkuisen tuuhean harjan ja hännän.
”Hei Myntti, voisitkos sää vähän siirtyä tästä”, sanoin hiljaa vähän maaritellen ruskealle tammalle. Myntti nostikin päänsä ylös ja käänsi huomionsa minuun ovenraossa. ”Voiii”, huudahdin, kun näin tamman, joka katsoi minuun korvat hörössä suurilla sulkaasilmillään. ”Myntti on justiinsa sellanen miksi mä sen kuvittelinkin”, hymyilin olkani ylitse Annelle.

”Varmana siis haluat alkaa hoitaa Mynttiä?” Anne kysyi pää kalleellaan, vaikka varmasti tieskin mitä ajattelin. Päätös olisi yksin minun.
”Juu. Enemmän kun mielelläni, onhan tämä hoitajuus ollu mun unelmana liiankin pitkään.”
”Mulla alkais kohta tuo tunti joten pärjäätkö sä nyt omillas? Että tartteetko jonkun apua heti että löydät kaiken?” Anne kysyi kiusoittelevasti ja virnisti vinosti.
”Enköhän mie pysy kartalla kun tää tallikin on melko tuttu”, vastasin virnistäen ja sanoin moikat Annelle, joka lähti omien töidensä pariin.

Mynttiä ei kiinnostanut yhtään enempää minun olemassaoloni, joten se latki välillä vettä ja hamusi karsinan pohjalta vanhoja heiniä. Jäin siis hetkeksi rapsuttelemaan tammaa.
”Meistä tulee vielä kaverukset”, ajattelin ääneen ja sain tamman kääntämään päänsä. ”Totta kai meistä tulee”, jatkoin hengähtäen ja taputin Myntin kaulaa reippaasti. Olin aluksi vielä hieman epävarma tamman kanssa, joten päätin harjata sen niin että se on kiinni. Pinkaisin hakemaan riimun ja -narun karsinan edustalta, kiinnittäen tamman sitten.
”Ainakin meillä on tosi rauhallinen paikka”, hymähdin ja marssin hakemaan kumisuan jo karsinan eteen tuomastani harjaboksista. Aloin tottuneesti pyöritellä kumisukaa tamman kaulan sekä kyljen alueella, supisten tammalle salaisuuksia kaikenlaisista asioista.

”Hei oletkos sä yksi uusista hoitajista?” kuulin äänen karsinan ulkopuolelta ja kurkistin Myntin kaulan alitse kuka siellä oli. Vaaleatukkainen, suunnilleen ikäiseni näköinen tyttö hymyili vinosti.
”Öö, siis joo olen”, naurahdin ja ujuttauduin tamman kaulan alitse. ”Oon Miira.”
”Lina”, hän totesi hymyillen ja kallisti kysyvästi päätään. ”Olitko sä alkeiskurssilla?”
”Öö kai kyllä”, naurahdin ja harjasin hiljalleen tamman toista kylkeä. ”Kuinka niin?”
”Mä taisin taluttaa sua? Ainakin nimi on painunut mieleen tai siis muistuu mieleen”, Lina totesi naurahtaen ja ojensi kätensä Myntin nuuskittavaksi. ”Mynttiä siis hoidat?”
”Joo, olisin ensisijaisesti halunnu Januksen mutta Myntti on superkiva kakkonen”, hihitin kietoen käteni Myntin kaulan ympärille. ”Vaikka tää onkin sinänsä hassu tapaus.”
”Ite hoidan Taigaa”, Lina totesi lyhyesti. ”Mä varmaan meen nyt tonne yläkertaan muiden kanssa, säkin voit tulla kun olet valmis, niin voit tutustua muihinkin.” Nyökkäsin tyytyväisenä.

Harjattuani Myntin joka puolelta, otettuani kaviot ja laitettuani ajankuluksi pikkuletin tamman otsatukkaan, kaivoin taskustani salaa pienen leivänkannikan ja syötin sen tammalle.
”Näitä ei tule paljoa, mutta aina välillä kun meillä on kuivannut leipä”, sanoin ja suukotin tamman turpaa. ”Nähdään vielä, kun varmaan käyn viemässä sut tarhaan tai jotain”, naurahdin ja jätin tamman pureksimaan leipäänsä. Vatsassani kouraisi kun kuulin yläkerrasta naurua ja juttelua, tajuten että kohta minun pitäisi esiintymiskammoisena esittäytyä hoitajaporukoille. Huokaisten kuitenkin päätin kavuta yläkertaan kaappihuoneen lävitse muiden luokse.

Raotin ovea, kunnes avasin sen aivan kokonaan. Huoneessa istui Lina, kolme tuntematonta tyttöä ja yksi nuorimies. Hymyilin vaisusti ja vilkaisin likaisia tennareitanne.
”Tässä on se yksi uusi hoitaja”, Lina totesi ja uskalsin katsahtua ihmisiin jotka huoneessa olivat.
”Moi”, totesin hiljaa ja vilautin vaivalloisen hymyn. ”Oon Miira.”
”Fiia”, eräs punapää naurahti ja heilautti rennosti kättään. ”Tervetuloa porukkaan.”
”Inkeri”, pienikokoisin tytöistä totesi ja hymyili vinosti minulle painaen nenänsä hevoslehteen.
”Meikähän on sitten Riella”, viimeinen tytöistä esittäytyi ja nyökkäsi suuntaani hyväksyvästi. Hymyilin vaitionaisesti ja vilkaisin vielä miehen suuntaan, joka mutusti jonkinlaista patukkaa.
”Aihäh? Joo mä oon Daniel”, hän hätkähti ja naurahti lopuksi hymyillen. ”Kiva saada lisävahvistuksia hoitajiin.” Hymyilin nyt aivan leveästi ja naurahdin aidosti.
”Eiköhän mut ole nyt sitten hyväksytty virallisesti hoitajaporukkaan”, totesin itsevarmasti ja istahdin yhdelle vastaan sattuneelle tuolille. Muut naurahtivat ja saimme aikaan melkoisen juttutuokion. Mukaan liittyi myös minulle entuudestaan tuttu Britta, joka oli tullut samaan aikaan hoitajaksi kuin minäkin.

// Anteeksi pieni alkujäykkyys! : D
- Miira

[Miira]

Katselin mielenkiinnosta Myntin touhuja, kun se vilkuili mitä sen ympärillä oikein tapahtui. Tänään päätin rapsutella sitä ja harjailla. Ei se tollut järin likainen, mutta tekisipä ainakin ihan hyvää meidän väleillemme. Irrottauduin Myntin karsinasta ja lähdin etsimään harjapakkia. Korviani suorastaan vihloi, kun tamma inisi mahtipontisesti, joka mielestäni kuulosti ennemmin kiukuttelevalta lapselta kuin hevoselta. Löydettyäni harjapakin, puhdistin pölyharjan, vaikkei se järin likainen ollutkaan ja odottelin, että Myntti rauhoittuisi hieman. Silittelin sen kaulaa hetken ja menin sitten sisälle karsinaan harjaamaan tammaa. Se oli edelleen hieman levoton, mutta uusi tuntematon hoitaja oli kenelle tahansa jännä paikka.

Mynttiskä ei ollut muuttunut harjauksen tuloksesta oikein mihinkään suuntaan. Ainoastaan karva kiilsi kiiltävämpänä kuin äsken, siinä se. Toisinaan työ tuntui jokseenkin turhalta, kun hevonen kerran oli jo hoidettu, mutta tekemistä se oli tämäkin. Ajatuksena oli kuitenkin tutustua itse hevoseen. Otin vielä kaviot ja seuloin harjan sekä hännän lähes takuttomiksi.
”Mooi”, kuulin äänen karsinan toiselta puolelta. Kurottauduin katsomaan tamman selän ylitse ja havaitsin Riinaa harjailevan Britan hymyilevän viereisessä karsinassa.
”Moi”, totesin ja heilautin rennosti kättäni. Myntti kuitenkin näytti tammamaisen puolensa tässä vaiheessa ja iski hampaansa käsivarteeni. Tarkkana tyttönä kuitenkin purema jäi vain pieneksi näykkäisyksi. ”Ja mäkun luulin jo etten telois kättäni tän hampaisiin”, naurahdin Britalle irvistäen.
”Sellasta se on”, Britta naurahti ja taputti Riinaa kaulalle.

Hetken juteltuamme ja hevoset harjattuamme keksin jotakin mitä voisimme tehdä.
”Mennäänkö kävelemään näitten kanssa?” kysyin vilkaisten Brittaa. ”Mä en ainakaan voi mennä selkään vielä, kun Mynttiskä on tänään menossa parin tunnin päästä tunnille.”
”O.K!” Britta hihkaisi. ”Kävellään ihan vähän vaan, koska oon vielä hiukan ulapalla että mitä tän kanssa saan tehdä, mutta mitäs siinä.” Hymyilin leveästi ja vetäisin riimunnarun irti karsinan kalterista. Kaivoin vanhasta harjapakista vielä omenaherkun, jos jotain tapahtuisi.

”Ihana ilma”, Britta naurahti ja pyörähti keskipituisessa heinikossa. Riina mulkoili tyttöä mutta hän naurahti ja taputti rennosti tammaa kauallle.
”On kyllä”, totesin ja annoin Myntin maistaa vähän vihreää talvisen säilöheinän tilalle. ”Tekis mieli vähän irrotella”, naurahdin ja rapsutin Mynttiä harjanjuuresta.
”Tosiaan”, Britta totesi ja antoi Riinankin poimia pienen nipun ruohoa maiskutettavakseen.
”No, lets gou sitten”, naurahdin ja lähdin hölkkäämään Myntti vierelläni. Tamma riuhtaisi vapaasti päätään ja heilutteli häntäänsä. Britta tuli hiljalleen perässä, vaikkei ravannutkaan, vaan reippaasti käveli ja lopulta palasimme takaisin – Myntti tosiaan otti muutamia laukkahyppyjä, mutta ei ryöstäytynyt käsistään. Kotimatkalla hyppäsimme pienen pelto-ojan ylitse molempiin suuntiin Britan antaessa arvosanaa yhteistyöllemme. Yhdeksän miinushan sieltä pamahti.

Tullessamme takaisin tallille minulle tuli kiire auttaa satula selkään pienikokoiselle ratsastajalle, joka ratsastaisi seuraavan tunnin tammalla. Kävin myös auttamassa kentällä ja jäin hetkeksi katsomaan kentän reunalle tamman ravaamista. Näin sieluni silmin minut tamman selässä, mutta se oli vielä vähän aikaa kaukainen haave, koska halusin tutustua tammaan ensin.

M&M toinen hoitomerkintä

[Miira]

”Se ois sitten kesäloma”, naurahdin taluttaessani Mynttiä tarhasta. Tiiaa taluttava Mirri virnisti.
”Tosiaan. Tästä tulee varmaan tosi kiva hevoskesä”, hän totesi ja taputti Tiiaa kaulalle. Sidoimme tammat harjauspuomiin ja otimme jo äsken tuoduista harjapakeista esille kumisuat.
”Toivotaan parasta”, totesin ja tarjosin Myntille taskustani porkkanan. ”Mä niin haluan jo Myntin selkään, mutta otan varmaan sellasen kivan Mynttitunnin vasta kun tunnen sen paremmin.”
”Oolrait”, Mirri totesi ja suukotti Tiian turpaa. ”Tiia on kyllä ihana.”
”Mynttikin on kyllä kiva...” mutisin ja jatkoin harjaamista. ”Ainakin siinä on hiukan haastetta.”
”Totta kai sellanen haasteellisuus on kiva juttu”, Mirri hymyili. ”Mutta mulla kurnii vatsa. Haen nopee mun eväät, tsekkaatko vähän myös Tiiaa?” Nyökkäsin ja Mirri katosi pian talliin.

Harjailin Mynttiä rauhassa rapsutellen ja harjoittelin sen kanssa kumartamista.
”No täällähän on melkoinen tempputaituri”, kuulin tutun äänen. Anne.
”Joo, eh, vähän vaan reenaillaan”, naurahdin ja vilkaisin Topin selässä istuvaa naista.
”No minkäslainen todistus Miiralle tuli?” Anne naurahti ja pidätti oriaan.
”Hyvähän se. Sain kaikista kielistä kympit, keskiarvo oli jotain tyyliin ysi”, hymyilin vinosti.
”No sehän on hienoa”, Anne totesi ja vinkkasi silmää. ”Jatkakaapa te harjaushetkeä niin mekin päästään treenaamaan.” Nyökkäsin ja kiedoin käteni tamman kaulan ympärille.
”It's like road, it leads. It carries like it's own child, and I know it again...I don't need to never go away”, hyräilin viimeksi katsomani elokuvan, Spiritin, musiikkia. Mirri palasi ja harjasimme hevoset loppuun mukavia rupatellen ja kesäsuunnitelmia kerraten. Lopulta hain liinan tallista ja Annen virallisella luvalla menin maneesiin harjoittelemaan hieman yhteistoimintaa.

Maneesissa ei ollut ketään, joten sain käyttää koko tilaa. Aloitin harjoittelemalla peruuttamista ja muutamaa eteenpäinaskelta. Pidin tamman kuitenkin kiinni. Kävelin sitä kohti ja kun olin lähes kiinni tammassa se peruutti turhautuneena. Eteenpäin kokeilin mennä koskettamalla kylkeä pariin kertaan ja naksauttamalla suuta. Muutaman kerran jälkeen tämä onnistui. Hymyilin tyytyväisenä ja jatkoin harjoituksia kunnes Myntti tajusi homman nimen. Taputin sitä kaulalle ja kokeilin ravaamista niin että pysyisin tahdissa ja askeleemme menisivät melko samaan tahtiin. Eli rauhassa. Menin uralle ja otin kiinni tamman harjasta. Tämän jälken naksutin suutani ja lähdin rauhassa hölkkäämään pyrkien pitämään saman tahdin. Heh, se ei todellakaan onnistunut. Nopeatahtinen tamma kiisi ja minä yritin höllätä vauhtia, mutta turhaan – lopulta juoksin vain vierellä. Luovuttaja.

Harjoiteltuani kolme varttia palasin talliin ja kostutin tamman hieman märällä sienellä. Tämän jälkeen jätin Myntin karsinaan ja menin vartiksi hoitajienhuoneeseen riekkumaan.

M&M kolmas hoitomerkintä

// lyhyt, mutta halusin vain päivittää olemassaoloni

[Miira]

"Sinne vaan", totesin ja irroitin tamman riimustaan. Myntti ihmetteli hetken paikoillaan kunnes odottavat hirnahdukset kuuluivat ja tamma pinkaisi vauhdikkaaseen pukkilaukkaan.
"Ja nyt jäätelöää", seuranani ollut Pipsa naurahti ja lähdimme reippaasti takaisin tallille.

[Miira]

”Kuumaa”, läähätin astuessani ulos tallista. Korkea ponihäntäni heilui pinkeästi lippikseni säätöremmin välistä tallustellessani hiljaista pihamaata pitkin tarhoille.
”Totta turiset”, vieressäni kulkeva Mirri naurahti. ”Mutta se tarkoittaa viilentelyä vedellä, u know?” Virnistin leveästi ja pujahdin heppatarhan aidan välistä sisään. Myntti nyhti maasta ruohotupsuja viuhkoen häntäänsä hullun lailla estääkseen kärpästen pääsyä iholle. Tamma oli niin innoissaan vihreästä, ettei edes havainnut kun leperrellen nappasin sen otsatupsun kätöseeni.
”Tänään viilennellään vähän, mutta don't worry, pääset kyllä lomailemaan vielä”, naurahdin napsauttaen riimunnarun tamman riimuun. Mirrikin näytti saaneen Tiian kiinni, joten reippailimme harjauspaikalle ja sidoimme tammat tiukasti kiinni ja lähdin hakemaan ämpärit, vedet ja sienet.

Nappasin mukaani pesuboksissa olleet kaksi punaista ämpäriä jotka täytin puolilleen viileähköllä vedellä ja joihin heitin molempiin pesusienet. Lorautin kumpaankin veteen aivan hiukan saippuaa ja otin sortsieni taskuun vielä hikiviilan ennenkuin lähdin reippailemaan takaisin ulos.
Tiia ja Myntti seisoivat kiltisti paikoillaan kun Mirri poimi maasta isoja voikukanlehtiä hevosille.
”Tässä olis nää meidän viilentelytarvikkeet, niissä on vähän sitä saippuaaki että saadaan kaikki kurat irti”, hymyilin ja laskin kummankin hevosen viereen ämpärit.
”Okei, eiköhän aloteta”, Mirri hihitti ja jätti herkkupinon siististi maahan. Tartuin sieneen ja valelin vettä Myntin kaulalle rauhallisesti. Tamma nosteli päätään kauhuissaan mutta tottui nopeasti.

”Sitku me ollaan viilennelty näiden kanssa ni ootetaan et nää vähän kuivuu, ettei heti mee piehtaroimaan tonne tarhan mutasimpiin kohtiin”, hihtin syöttäen pikaisesti yhden voikukanlehden Myntille, jonka se rohmusi mielellään.
”Joo, vaikka”, Mirri hymyili. ”Mennään syöttää näille vihreetä johonki missä on pitkä ruoho”, hän totesi ja nyökkäsin pirteästi. Jutustelimme sitten siinä hetken niitä näitä, pääasiassa kauniista ilmasta, koska muukaan ei tuntunut olevan ajankohtainen aihe. Kumpikin olisi halunnut lähteä uittoreissulle, mutta uikkarit olivat kotona ja oli aina kivempi mennä isolla porukalla – Seppeleessä kun ei tuntunut olevan muutamia muita hoitajia ja hevosenomistajia enempää tänään. Lopulta hiljenimme.

Mirri puuhasteli niin innoissaan, että kastelin itseni lähes kokonaan roiskepisaroiden lentäessä päälleni. Roiskaisin huomaamattomasti hieman Mirrinkin päälle jatkoin puuhiani kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
”Hei, kuule mitäs peliä tää on olevinaan?” Mirri kikatti ja roiskaisi takaisin.
”Äläs roiski siellä”, nauroin takaisin ja heilautin sientä niin että vesi vain lensi tytön päälle.
”Kylmää!” Mirri naurahti ja alkoi roiskia vauhdikkaasti kylmähköä vettä päälleni. Siinä me sitten roiskimme pitkän tovin ja nauroimme kylmän veden kohdatessa ihon.
”Vesisotaa!” tallista paikalle tupsahtanut Daniel huudahti ja sai perässään tassuttelevat Inkerin ja Robertin hyppäämään mukaan. Inkeri kipitti hakemaan pesusienet heillekkin ja siinäpä vesi roiskuikin kun riehakoimme pesusienien kanssa tallipihalla.

”Heppalapset on hyvät ja siirtyy pois hevosten luota vesileikkien ajaksi”, Jaakon ankara ääni kuului takaatamme. Käännyin Mirrin kanssa katsomaan häntä ja nyökkäsimme varovasti. Punastus levisi poskilleni – voi kekkale, riehua nyt hevosten kanssa. Kipitimme syrjemmäs ruohikolle jossa jatkoimme riehakointia, nyt kuitenkin rynnäkkötaktiikalla.
”Kamikazee!!” huusin täyttä kurkkua ja aloin lätkiä ihmisiä märällä pesusienellä, niinkuin muutkin. Puolentunnin riekkumisen jäljet näkyivät – paita ja housut litimärkinä, hiuksetkin kosteina. Makasimme koko poppoo maassa puolikuolleina – paitsi Dani, joka oli lähtenyt hakemaan Topia tarhaan. Pikkuhiljaa kaikkosimme paikalta takaisin harjauspisteelle.

Myntti ja Tiia seisoivat vannoutuneesti siinä, tosin Jaakko oli avannut niille riimunnarua niin, että ne saivat nyhdettyä ruohotupsuja harjauspaikan edestä. Pyyhimme vuorotellen tammat hikiviilalla ja syötimme niille hetkenaikaa kunnon tuuheaa vihreää jota kävimme poimimassa. Taputin tammaa kaulalta ja irroitin sen harjauspaalusta. Talutimme ne talliin johon jätimme ne lepäämään.

M&M viides hoitomerkintä !!


Kesämerkki ansaittu erityisen kesäisestä suorituksesta! ~Anne