Myntin Hoitokirja

[Jutta]

Joulukuu 3.12.2010

”Porukkahan käy ihan villinä” puuskahdan Elkulle vierelläni.
”No miksei uudet hoitajat on just julkastu” Elkku toteaa hymyssä suin.
Harpon ilmoistustaulun listalle ja selaan kiireesti nimet läpi. Vain Fiia on tuttu, mutta hevonen on uusi. Hah, viime käynnistäni on tosiaan aikaa. Muiden nimiä en ole kuullutkaan, mutta olen iloinen uusista tuulista seppeleessä.
”Fiia onnee kuka täältä siis on Elmo en ole herraa vielä nähnytkään” hymähdän ohikulkevalle tytölle.
”Se asustaa tuollapäin” Fiia hymyilee leveästi ja johdattaa minut Elmon karsinalle.
”Sairaan siisti nimi sillä ainaki on” hihitän kun Fiia avaa karsinan oven.
”Nimi on hieno ja ennen kaikkea hevonen” Fiia hymähtää tyytyväisenä ja taputtaa juroa tummaa ratsua.
Hetken seison toimettomana paikallani ja norkoilen Fiian seurana Elmon karsinalla. Hetkisen kuluttua nappaan Myntin riimun ja tarvon lumihangen kautta tarhalle. Lumi hakkaa kasvojani ja vedän pipon silmille. Huhuilen tarhan porteilla ja toivon, että Myntti kuulisi ääneni ja laukkaisi hirnuen luokseni. Näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan laahustan hevosten jälkiä seuraten tammojen luo. Huhuilen ja rapistelen taskussani olevaa tyhjää karkkipussia. Tamat nostavat päänsä. Nyt ne lähestyvät kiilto tummissa silmissään. Kaikki haistelevat hyväuskoisena taskujani ja pujautan riimun nopeasti Myntin päähän. Myntti ymmärtää tulleensa petetyksi ja jää seisomaan paikalleen lähteessäni jo tarpomaan edeltä. Murisen Myntille kaulahuivini uumenista ja tamma vain liikauttaa korviaan entistä epäluuloisemmin. Vihdoin saan tamman liikkumaan lumessa hitaasti eteenpäin. Auts. Kaadun lumihankeen kasvot edellä ja Myntti heittää reippaan sivuhypyn ja riuhtaisee itsensä vapauteen. Tamma heilauttaa päätään villisti ylös ja hyppää sitten takajaloilleen. Sitten Myntti jolkottaa muiden suurien luo ja kääntyy sieltä katsomaan minua epäillen.
”Äää ei oo totta Myntti mähän vaan kaaduin” murahdan ja konttaan lumessa hakemaan riimusta irronneen riimunnarun. Nousen ylös ja ravistelen itseäni lumesta. Eikun uusi yritys.

Toisessa kierroksessa ei kulunut onnesi aikaakaan. Talutan Myntin tallin lämpöön. Joulu näkyy jo tallilla selvästi. Joidenkin hevosten karsinan ovet on jo koristeltu. Myös minä olen varannut kranssin Myntin karsinan eteen. Olen tuonut myös joulukalenterin jonka luukut voin avata aina seppeleessä käydessäni. Myntti nappaa muutaman havun Sentin karsinanovesta. Vedän tamman ripeästi pois.
”Lynn sori mä haen sulle tuolt metiköstä pian uudet havut” Huikkaan Sentin karsinassa häärivälle tytölle.
Pyöräytän Myntin karsinaansa ja nappaan harjan laatikosta. Suin Myntin reippaasti kattaaltaan. Tamma tyrkkii minua päällään ja kuopii suurta kaarta jalallaan. Väistelen eläimen tempperallisuutta ja yritän hajata samalla mahdollisimman huolellisesti.
”Nyt kun menit syömään Sentin koristeet saat myös tulla mukaan hakemaan uusia” Selitän Myntille harjatessani. Varustan tamman pienelle käyntimaastolenkille. Heitän ratsastusloimen Myntin selkään ja painan kypärän päähän. Talutan tytön ulos ja kiristän satulavuön. Pompin peruutavan Myntin perässä ja yritän päästä selkään. Myntti näykkii ja hyppii ja koittaa kaikin voimin estää selkäänpääsyni. Ponnistan kuitenkin reippaasti selkään ja Myntti lähtee suoraan vauhtiin.

Talvinen metsä on uskomattoman kaunis. Matkaamme käyntijalkaa, vaikka Myntti tahtoisikin kovempaa. Lumi lepää upeasti puiden lehdillä ja maa on puhtaan valkoinen. Melkein olen näkevinäni tonttujoukon hyppelehtimässä puiden takana. Myös Myntti on näkevinään jotain ja hyppää sivulle komeassa kaaressa. Kerään hieman ohjia ja pyydän aristavaa eläintä silti eteenpäin. Pian vastaamme tulee oja jonka kautta pääsee pienemmäkke polulle. Pyydän pelkäävää Mynttiä eteenpäin. Vihdoin tamma uskaltautuu ja pomppaa suurella kengurunloikalla yli ojan. Pääsemme pikkuruiselle polulle. Kerään kulkiessamme muutamia havuja Sentin karsinan ovea koristamaan. Mynttikin nappaa muutamia havuja kulkiessamme, vaikka se kiellettyä onkin. Nyt tyttö kulkee hurjan nätisti ja rauhassa. Kuin sekin nauttisi metsän hiljaisuudesta. Ohjat kin ovat löysemmällä kuin yleensä voin tamman kanssa edes pitää. Juttelen hevoselle omiani ja se kulkee korvat hörössä eteenpäin. On ollut kovin hienoa olla mukana seuraamassa nuoren hevosen kehitystä ja koulutusta. Seuraavan tielle takaisin vievän ojan Myntti loikkaa jo ongelmitta. Taputan tammaa ja käännän tämän takaisin Seppeleeseen päin.

Tallinpihassa hyppään alas satulasta ja löysään satulavyön. Taputan kiltisti odottanutta Mynttiä. Anne vilkuttaa minulle kauempaa ja harppoo reippain askelin luokseni.
”Olikos kiva retki” Anne kysyy ja silittää tammaansa turpaaa?
”Joo aivan älyttömän nättiä tuolla” vastaan hymyillen.
”Aiotko koristella Myntin karsinanoven” Anne katsoo havuja kädessäni.
”Joo mutta nää oksat on Lynnille kun Myntti söi ne Sentin karsinanovesta” Hymähdän ja talutan Myntin talliin.
Riisun Myntin varusteet, harjaan läpi reippaasti ja heitän loimen vielä selkään. Irrotan lumipaakut tamman kavioista.
”Sille tulee muuten kengittäjä nyt illalla laittaa tilsakumit ettei tota lunta mee niin paljon jalkoihin joten jätä se tänne sisälle” Anne vielä huikkaa minulle Myntin karsinaan.
”Okke” huudahdan takaisin.
Heitän Myntille muutaman heppakarkin ja suljen karsinanoven. Haen Myntin joulukranssin, suklaakalenterin ja asetan karsinanoveen. Asettelen havut takaisin Sentin karsinanoveen. Vien ylijääneet havuset Myntille joka rouskuttaa ne kiilto silmissään.

Kengittäjä saapuu ja ottaa Myntin käytävällä. Minulle tarjoutuu oiva mahdollisuus siivota tamman karsina. Kiikutan kottikärryt ulkoa ja lappaan lannat kärryihin. Myntti toisaalla väistelee kengittäjää kaikin voimin eikä millään jaksaisi seisoa paikallaan. Lisään vielä lisää puruja karsinanpohjan keskelle. Myntti saa itse levitellä ne miten haluaa. Kengittäjältä satelee ärräpäitä hänen taistellessaan Mynttiä vastaan. Työn alla on vasta toinen kavio. Kulkiessani Myntin ohi tämä nappaa minua ranteesta turhautuneena kiinni.
”Lopeta hölmö ja odota rauhassa niin pääset täältä nopeemmin” Puuskahdan luimivalle tammalle.
Vien kottikärryt lantalaan ja palaan tallille hakemaan laukkuni. Moikkaan vielä Myntin ja kiiruhdan sitten Bussipysäkille illan pimeyteen.

Hm 21

[Jutta]

7.1.2011

Ensimmäistä kertaa vuodessa 2011 astelen tallipihaa kottikärryt edessäni. Ipod soittaa jotain minulle tuntematonta biisiä. Kärräilen talliin sisään ja huikkaan yläkertaan tervehdykset. Jaakko kantaa joulukuusta ulos hiki otsalla, mutta en tarjoudu auttamaan. Minulla on nimittäin kahden tamman lannat siivottavana. Kahmaisen kokkareita talikkoon ja kyyditän kärryyn. Hanskattomat käteni ovat kohmeiset ja märät. Välillä keskeytän työskentelyn ja lämmitän käsiäni taskuissa. Lopulta vuosilta tuntunut homma on valmis. Aika ei riennä jos kroppa on kohmeessa. Kaahaan kärryt lantalaan niin reippaasti kuin se on hangessa mahdollista. kipitän sitten talliin. Seuraavaksi vuorossa on Myntin varusteet. Tahdon antaa tammojen nauttia mahdollisimman pitkään kirkkaasta talvipäivästä. Jynssään satulaa perusteellisesti. Liotan käsiäni kuumassa vedessä aina välillä.
”Saako liittyä seuraan” Lexie kurkkaa ovelta.
”Häh aa joo” tempaisen kuulokkeet korviltani.
Tyttö naurahtaa ja istuu jakkaralle Kamuliinin satula sylissään. Juttelemme hoidokeistamme ja koulun alusta sun muusta.
”Ootko ilmottautunu Annen tunnille” tyttö kysyy ohimennen.
”Häh mihin” nostan pääni suitsista.
”Niille Annen tunneille jotka kestää tän koko kevätkauden”
Minuutin kuluessa nimeni ilmaantuu jonon jatkoksi listalle.

Nyt satula, suitset ja suojat ovat hoidettu joten nappaan riimun Myntin karsinan edestä. Näen hoidokkini jo kaukaa. Myntti seisoo elämäänsä kyllästyneen näköisenä ja Maagi loikkii vieressä huterilla jaloillaan. Kävelen hiljaa huhuillen tammojen luo. Maagi perääntyy mammansa taakse hieman epäilevänä. Myntti vain nostaa päätään hieman tyytyväisenä ihankuin se toivoisi että veisin riiviön pois sen jaloista. Ei onnistu. Taluttaessani Maagi luonnollisesti seuraa perässä. Ei sillä kyllä Myntti on ollut vallan loistava äiti. Nyt se vaan näyttää siltä että se haluaisi hieman omaa tilaa. Minullekkin se hieman luimii, mutta on liian väsynyt jatkotoimenpiteisiin. Tallissa Myntti roikottaa päätään pitkälle alas riisuessani loimen. Kaiva lilan harjaboksin esiin ja harjaan reippain ottein.
-Se on niin sulonen!
-Kattokaa sitä oudon pitkät jalat.
-En kestä ihana!
Lauma pikkuheppailioita on ilmestynyt karsinan eteen. Hymyilen tytöille. Myntti ei se katsoo vain tylsänä luimien ylimääräisiä silmäpareja.
-Vähän sen äiti oli riutuneen näkönen, joku toteaa.
-Riutuneeks haukkuivat, tuhahdan Myntille.
Harjaan myös rimpuilevan Maagin. En pidä kiirettä vaan annan nuoren tutkia ja haistella harjoja. Lopulta ryhdyn rauhassa hiljaa sukimaan tamman vielä hieman pyörteistä karvaa. Se katsoo toimiani kummissaan eikä hetkeksikään käänny muualle. Aivan kuin se itsekkin haluaisi opetella joku päivä puhdistamaan kavionsa tai karvansa. No, toistaiseksi minä teen sen parhaani mukaan. Tuntuu luonnottomalta harjata näin pientä eläintä. Tältä varmaan tuntuisi hoitaa Siiriä tai Pampulaa. Olenhan tosin jo 175 -senttinen enkä toki hoitaisi vakituisesti shetlantilaista. Nousen hieroen rasittunutta selkääni. Myntti hyvänä äitinä on jatkuvasti tarkkaillut meitä sivusilmällään.
-Ei mitään hätää Myntti en mä sun vauvvaa vie, kuiskaan tammalle ja silitän sitä hellästi.
Samalla minuun iskee surkea olo siitä että jonain päivänä äiti erotettaisiin lapsestaan ja Maagi vietäisiin pois. Niin se menee hevosten maailmassa ja pian Myntti ei enään muistakkaan vauvvaansa. Karua, mietin ja silitän Mynttiä. Tamma on rauhoittunut Maagin tullessa, johtuen varmasti siitä että uusi tulokkaan kaitseminen ei ole mitään maailman helpointa hommaa. Maagi pukkaa minua leikkisästi turvallaan.
-Se suhtautuu niin mukavan luottavaisesti ihmiseen en olisi uskonut, Anne toteaa yllättäen karsinaltaovelta ja astuu sisään. Maagi nostaa pientä päätään ja kipittää Annen luo.
-Totta, se on hieno tamma, hymyilen takaisin Annelle.
Siinä näkee niin paljon samaa kun Myntissä pienenä vaan väri on vähän erillainen, mutta toi luonne ja kaikki liikkeet on ihan kun Myntillä, Anne muistelee kaihoisana.
Jätän Annen karsinaan hevostensa kanssa ja nappaan ovesta joulukranssin joutaa roskikseen, tiputtaa jo muutenkin tarpeeksi havuja.

Oleskeluhuoneessa on hiljaista. Käytän tilaisuutta hyväkseni ja loikin kiireesti yläkertaan. Lykkään kengät nurkkaan ja laitan laitan kahvin tippumaan. Lösähdän nojatuolille. Työni tallilla on tänään tehty, mutta en jaksa lähteä vielä kotiinkaan. Ilta on hämärtynyt jo ajat sitten. Kello on suunnilleen seitsemän tai yli. Keitin lopettaa porinan ja nappaan kannun ahnaasti käsiini. Kaadan kahvin hetkeksi kuppiin jäähtymään ja istahdan Hippoksen seuraan. Siemaillessani kuppostani Jossu tallustelee sisään.
-Moi Jutta et oo Sastua nähny, nainen kysäisee ja riisuu lumisen piponsa.
-Enpä oo nähny hei Jossu voisko tänne tallille hankkia läppärin kuule ois sairaan kotosaa pysähtyä hetkeks ja facebookkailla kesken rehkimisen, kerron ideani toiveikkaana. Mutta Jossu katsoo minua melkein nauraen.
-Kuules nyt tää ei oo mikään nettikahvila kaikkien ruokien ja muiden kulujen lisäksi pitäis vielä tietokonekkin hankkia ja pianhan meillä ei ole enään täällä ketään hevosia hoitamassa kun kaikki istuu vaan koneen äärellä, Jossu paasaa pitkään ja äidillisesti rahan arvosta.
-Okei chillaa, nauran toisen vihdoin lopettaessa.
-Ei tässä voi nyt chillata ku on toi Briskin.
-Kuka?
-Mun uus hevonen ootko niin omien hoidokkies pauloissa ettet edes huomaa uusia tulokkaita tallissa?
-Näytä heti, Hyppään tuoliltani pompin alas.
Jossu on löytänyt oikein kelpo hevosen. Bris on tumma sopivan jykevä luksus ori.
-Kumma läsi sillä, totean hetken ihailtuani.
-Hahaa muut on vaan ylistäny tätä päästä varpaisiin mutta ensimmäinen asia jonka sä tästä keksit on että onpa kumma läsi, perus sinä, Jossu kikattaa.
-En mä sillä siis onhan tää aivan upee kunnon luksus, paikkailen nauraen ja yrtän sililittää oria. Saan vastaukseksi purujäljet takkiini.
-Se ymmärsi että dissasit sitä, Jossu tietää ja herää sitten tallinpyörittäjän todellisuuteen.
-Ainiin piti se Sastu ettiä et siis oo nähny sitä, Jossu hälisee ja vastaustani odottamatta jatkaa matkaa?

Jutta, Myntti ja Maagi HM 22.

[Anne]

25.9.11 Muutoksen tuulia

Taputin miltei mustaa tammaa kaulalle. Vaikka tiesini, että tuntihevosen elämä Seppeleessä oli kohtalaisen leppoisaa ja mukavaa, tunsin silti kouraisun rinnassani uuden päätöksen takia. Myntti siis siirtyisi tuntiratsun töihin. Päätökseen oli ollut monta syytä: Myntti oli näyttänyt muuntautumiskykynsä muutamilla kursseilla, viimeeksi alkeiskurssilla. Kristerin aika ei enää riittänyt Myntin kisauttamiseen lännenratsastuksen puolella, eikä tammalla ollut kummoista potentiaalia koulu- tai esteuralle. Lisäksi Seppele kaipasi kipeästi lisää tuntihevosia. Tuntikalenteri kertoi, että tallilla pidettiin parisenkymmentä ratsastustuntia viikossa. Tämä tarkoitti noin 160 oppilasta, jolle piti tarjota ratsu alle. Lisäksi oli kursseja ja kisoja, joihin hevoset osallistuivat. Jotta kaviokkailla pysyisi liikuntamäärä kohtuullisena, tarvittiin joukkoon laajennusta. Ja Myntistä oli hyvä aloittaa.

Myntti pukkasi olkaani ja meinasin kaatua mietteissäni. Samalla huomasin tytön kurkkivan karsinaan.

- Hei, oletko Myntin uusi hoitaja?

Tyttö nyökkäsi ja esittelin itseni. Tyttö kertoi olevansa Jolanda.

- Myntti tosiaan siirtyy tuntiratsuksi, joten hieman tuli muutosta kuvioihin.

Jolanda tuntui hämmästyvän uutista, mutta lämpeni pian ajatukselle. Aloin kertomaan hieman Myntin hoidosta ja varusteista Jolandan nyökytellessä innokkaana.

[Jolanda]

Ensimmäinen päivä Seppeleessä!

Käveleskelin aamulla hiekkatietä kohti Seppeleen tallia, kun katselin ympärilleni.
Vastahan täällä oli koivunlehdet kirkkaan vihreät, toisin kun nyt.. Oranssit lehdet maassa kertoivat siitä että talvi olisi jo täällä parin kuukauden kuluessa. Oli ensimmäinen päiväni Seppeleessä ja suoraan sanottuna minua vähän jännittikin mennä uudelle tallille, uudet kaverit, vieraat hevoset. Eiköhän talli olisi jo tuttu minulle parin viikon päästä kun pääsen kiinni tallin arkeen.

Pian mutkan takaa tuli esiin talli alue, jossa monet hevoset laidunsivat, tämä siis varmaan oli Seppeleen talli! Käveleskelin tallialueella ja vilkuilin ympärilleni, näin vaaleahiuksisen naisen kävelemässä tallinpihalla ja menin oitis rohkeasti hänen luokseen.
"Moi, olen Myntin uusi hoitaja, Jolanda!" Hymyilin lyhyt hiuksiselle naiselle.
"Ai moikka, minä olen Josefiina! Tule vaikka heti mukaan niin näytän sinulle tämän pollen!" Nainen vastasi ja viittoin seuraamaan häntä.

Astuimme lämpöiseen talliin ja tunsin sulavani, en ollut huomannutkaan jännityksen keskeltä että olin aivan umpi jäässä. Tallissa oli jokusen hoitajaa jotka kaitselivat minua uteliaina, hymyilin vain vähän ujosti kaikille. Pian olimmekin jo Myntin karsinalla. Avasin karsinan oven ja karsinasta katselikin lempeän näkönen heppa.
"No moikka Myntti! Oonkin oottanut jo että tapaisimme!" Lepertelin Myntille ja silitin sitä aluksi varovasti kaulasta.
"No tehän näytättekin heti hyvältä parilta! Tervetuloa muuten Seppeleeseen, unohdin silloin sanoa sulle, kun oli niin kiireellinen aamu. Mutta tutustu rauhassa ja pyydä ihmeessä joltakin meistä apua jos tulee sellainen tilanne!" Josefiina kertoi ja hymyili minulle.
"Juu, tottakai!" Sanoin Josefiinalle joka oli jo kääntänyt selkänsä ja jatkanut hommiaan.

Olin vähän aikaa silitellyt Mynttiä ja jotkut hoitajista oli tullut juttelemaan minulle, eipä tämä niin pelottavaa ollutkaan kuin aluksi saatoin epäillä. Kilttejä ja mukavia tallityttöjä ja mikä parasta Myntti ja kaikki muut ihanat hevoset! Sanoin Myntille heipat ja suljin karsinan oven huolellisesti. Kiertelin vähän tallilla ja tutustelin muihinkin hevosiin, pari hoitajaa oli tarjonnut myös esittelykierrosta joka sopi tietysti minulle!
"Unohdin muuten kerto, Minun nimeni on Elisabeth! Täällä on sitten meidän kenttä jossa on hyvät valaistuksen, nyt kun on vielä syksy ja pimeää!" Elisabeth kertoi.
"Toivottavasti pääsenkin Mynttiä kokeilemaan mahdollisimman pian!" Naurahdin Elisabethille.

Kun esittelykierros Elisabethin johdolla loppui, kävin vielä Myntin luona.
"On niin ihanaa kun sain sut hoitsuksi, heippa sitten ja nähdään huomenna!" Painoin vielä hellän suukon sen silkinpehmeään turpaan ja taputin sitä kaulalle.
"Hei vielä!" Huikkasin karsinan takaa.

Kävin sanomaan hoitajille heipat ja astuinkin taas syksyiselle tallipihalle.
Tämä on kyllä maailman paras talli ja maailman paras MYNTTI!

Jolanda & Myntti HM1

[Jolanda]

Ensimmäinen kerta ratsain

Heräsin aamulla sateiseen syysmyrskyyn. Tuuli repi puiden oksia ja vettä tuli todella paljon taivaalta. Tänään oli kuitenkin toinen aivan unohtumaton päivä Seppeleen tallilla, pääsisin nimittäin hoitamaan Mynttiä ja ehkä jopa ratsastamaan jo! Se talli vaikutti todella mukavalta ja hoitajatkin olivat mukavia. Seppeleestä puheen ollen Myntti oli vielä ihanempi luonnossa kuin kuvissa, missä sen ensimmäisenä näin.
-Huhuu, Jolandaa? Missä maailmassa nyt elät? Äiti kurkki ovelta.
-Huomenta vain sunkin aamuun, oon vielä pahasti untenmaassa! Virnistin unisena sängystä.
-Koita nousta ajoissa, niin ehdit auton kyydillä tallille. Äiti sanoin kun sulki oven perässään.
Nousin sängystä ja laitoin tallikamppeet päälle. Ruskeat ratsastushousut ruutuineen, violetti fleecetakki.
-Ompas ihme että tallivaatteet on tallessa.. Ajattelin ääneen.

Laahustin portaat alakertaan ja kävelin valmiiksi katattuun pöytää. Isä luki pöydän toisessa päässä päivän lehteä, joissa ei ikinä ollut minun mielestäni mitään.
-Huomenta, huomenta! Isä sanoi lehden takaa.
-Huomenta, syön vain aamupalaa ja lähdenkin pariksi tunniksi tallille.. Jos mua ei näy kuukausien sitään kotona voitte ilmoittaa kyllä poliisille. Vitsailin isälleni
Otin leivän mukaani, koska äiti jo huuteli ovelta että olisi jo kiire tulla mukaan jos haluaisin tallille autolla.

Pian kaarsimekin tallin pihaan ja sanoin moikat äitille ja nostin ratsastuskenkäni kainaloon.
Kävelin tallin ovesta sisään ja tänään tallilla oli jo paljon väkeä.
-Moi! Joku tytöistä sanoi minulle, jonka nimeä en tosin vielä muistanut.
-Moi vaan! Hymyilin tytölle.

Menin Myntin karsinalle ja katsoin kuvan kaunista tammaa karsinan takaa.
-Hei Myntti! Sanoin iloisesti ja avasin karsinan oven.
Tamma asteli luokseni ja puhalsi naamalleni lämpimän hönkäyksen ja alkoi hamuamaan
nameja taskustani.
-Senkin namiroisto! No ole hyvä saat omenaa. Nauroin Myrtille.
-Ai heippa Jolanda! Josefiina sanoi karsinalta.
-Hei, mitäs sun aamuun? Kysyin Josefiinalta.
-No mitäs tässä, perus aamutalli ja niin. Saat muuten tänään ratsastaa Myntillä jos haluat mennä tuonne kaatosateeseen! Josefiina naurahti karsinan ovella katsellessaan meitä.
-Jonkunhan sen on tehtävä ja haluan mielelläni mennä Myntin selkään ja vielä kun siitä tuli tuntiratsu en välttämättä ratsasta niin paljonkaan, aion tänään viettää Myntin kanssa maailman ihanimman yhteisen hetken. Sanoin Josefiinalle ja rapsuttelin Myntin kaulaa.
-Okei, kiva tietää että haluat ratsastaa sillä vaikka ulkona on vesisade. Se kyllä näyttää jo menevän ohi koska ei sada kuin tihkua. Josefiina heilautti kättä heippojen merkiksi ja jatkoi matkaansa.
-Kuulitkos Myntti, tänään ensimmäinen ratsastushetkemme! Sanoin myntille kun lähdin hakemaan karsinan takaa harjoja.

Kun olin harjannut tamman loistavasti kävin kysymässä hoitajilta että mistä löytäisin vielä varusteet Myntille. Pian minut ohjattiinkin huoneeseen jossa Myntinkin varusteet roikkuivat.
-Ne on tässä! Yksi hoitajista osoitti satulaa.
-Voi kiitos taas! Hymyilin hoitajalle.
Otin satulan käsivarsileni ja laitoin suitsen olkapäälleni.
-No niin, nyt on kaikki perusvarusteet. Sanoin itsekseni.

Kävelin Myntin luo ja satuloin sen.
-No niin tyttö, pari muutakin heppaa tulee mukaamme hoitajineen. Sanoin Myntille ja maiskutin liikkelle lähdön merkiksi.
Kävelimme ihanan isolle kentälle ja pari muuta hevosta ratsastajineen meni edeltäni.
-Tule vain Myntin kanssa tänne! Blondi tyttö sanoi hevosensa kanssa.
Talutin Myntin kentän keskelle ja laskin jalustimet oikealle kohdalle.
Nyt olikin valmista ja voisin nousta selkään.
Ponnistin Myntin selkään ja säädin vielä selästä jalustimia.
-No lähdetään uraa pitkin ja otetaan jotain ihan yksin kertaista, nyt varsinkin kun olet ensimmäistä kertaa Myntin kanssa ratsailla. Yksi hoitajista sanoi.
Annoin hieman pohkeita Myntille, koska tiesin että se oli herkkä niistä.
Lähdimme uraa pitkin menemään ja tuntui aivan ihanalta olla Myntin selässä, ensimmäinen kerta kun ratsastan jotain näin ihanan tuntuista hevosta.
Kun olimme lämmitelleen hetken aikaa käänsimme välillä suuntaa ja otimme parit raviaskeleetkin.
Tein jonkin verran voltteja ja täyskäännöksiä jotta Myntti tottuisi minun käsittelyyni.
Kun olimme hetken aikaa ratsastaneet oli aika lopettaa että kerettäisiin vielä hieman kosteina talliin kunnes heti sen jälkeen sataisi kaatamalla vettä, ainakaan mustat pilvet eivät luvanneet 30 asteen hellettä.

Talutin Myntin tallin käytävälle ja otin siltä varusteet pois, harjasin sen turkin. Vein varusteet omille paikoilleen ja kuolaimet putsasin tietenkin.
Kun Mynttikin oli uupuneen näköisenä karsinassaan tarjosin sille vielä yhtä herkkupalaa jonka se tietenkin otti heti.
Oli päivä mennytkin äkkiä, mutta jäin hetkeksi Myntin kanssa kaksin. Silittelin sen kaulaa ja rapsutin sitä korvien takaa. Sanoin moikat Myntille ja menin oleskeluhuoneeseen vielä katsomaan olisiko siellä joku josta saisi hauskaa seuraa.

Avasin varovasti oleskeluhuoneen ja hoitajat vilkuilivat minua kun katsoin huoneeseen.
Kävelin oleskeluhuoneen pehmeälle sohvalle ja hoitajat alkoivatkin heti kysellä kaikkea.
Naureskelimme yhdessä vähän aikaa oleskeluhuoneessa kunnes kaikkien piti lähtä tekemään jotain muuta, niinkuin minunkin oli taas alkanut hämärtyä päivää kohti ja oli aika mennä jo autolle joka. Hetkinen äiti on jo odottamassa minua!
-Moikka kaikille ja nähdään huomenna! Sanoin muille hoitajille ja heilautin kättäni.
-Moikka! Kaikki sanoivat yhteen ääneen.

Juoksin tallin pihan poikki autollemme ja nakkasin kamat takapenkille ja tungin itseni etupenkille.
-Noniin tulithan sinä olen jo jonkin aikaa odottanut, mutta ymmärrän kyllä. Äiti sanoi ja hymyili.
-Heh, unohduin ihan kokonaan oleskeluhuoneeseen kavereideni kanssa. Naureskelin.
-No oliko mukavaa tänään, voisit oikeastaankin kertoa ihan kaiken! Äiti virnisti ajaessaan autoa.
-No mistä aloittaisin.. Myntti oli tänään todella ihana kun ratsastin sillä, me mentiin voltteja ja ravattiin jopa ekalla kerralla..
Kerroin koko auto matkan äidilleni vain Myntistä ja Seppeleen väestä, olipas se taas päivä mutta koskaan ei tiedä mitä huominen tuo mukanaan..?

Jolanda & Myntti HM2

[Jolanda]

Piirsin Myntistä tälläisen kuvan, ei tosin taida Myntiltä näyttää

Attachments:

[Jolanda]

16.10.-11

-Missä ihmeessä ne voi olla? Mietiskelin ääneen omassa huoneessani.
Olin hukannut ratsastushousuni ja asiaa helpotti varmasti tuhannet vaatemytyt huoneeni lattialla. -Jes, löysin! Puhelin ääneen ja nostin vaatemytyn alta ratsastushousuni.
-Nyt Jolanda pikkasen vauhtia jalkoihin tai kyyti lähtee! Kuului äidin huuto alakerrasta.
Vedin ratsastusvermeet niskaani ja hypin portaat alakertaan. Vedin ulko-oven auki ja silmiini osui omenapussi pöydällä. Repäisin pussiin reiän ja työnsin omenan laukkuuni. - Myntille tästä omenaa! Mutisin itsekseni kun kuulin äitin jo tööttäilevän. Löin oven kiinni perässäni ja juoksin autoomme. - Miten ihmeessä aina voi olla näin kiire, mää kaikenlisäksi vihaan kiirettä. Sanoin äidilleni kun napsautin turvavyön kiinni. - Jaa-a, opettele heräämään aikasemmin niin kerkeät tehdä jo kaiken tähän mennessä.
-Sanoin kukonlauluun herännyt äitini. Vitsailin
-Kääntyykö se tie sinne tallille jo tästä? Autoa ajava äitini kysyi.
-Joo, kääntyypä hyvinkin. Sanoin äitilleni
Kaarsimme Seppeleen pihaan autolla ja hyppäsin kyydistä.
-Moikka! Heilautin kättäni ja löin auton oven kiinni. Kävelin pihan poikki tallille johon kävin nakkaamassa kamppeeni, otin Myntin riimun naulasta ja kävelin syksyisen pihan poikki tarhalle jossa Myntti oleskeli. - Täällä hän sinä moikka pitkästä aikaan! Sanoin Myntille ja ojensin suuren punaisen omenan sille. - No ainakaan et näytä nälkiintyneeltä. Sanoin Myntille joka hotkaisi omenan silmän räpäyksessä ja heti sen jälkeen napsautin riimunarun sen riimuun kiinni ja avasin portin. Sen tarha kaverit katsoivat ja hirnahtelivat Myntin perään ja Mynttikin katsoi heitä kaipaavasti. -Tule, tule tyttö! Maiskutin Myntille joka tietenkin heti tuli reippain
askelin vierelleni.
Tänään onkin vähän estehyppäystä ja pääset sinä maastoonkin joskus, mutta totutellaan nyt toisiimme ekana ennenkuin menemme täyttäpäätä jo maastoon.
Myntti näytti ymmärtävän mitä kerroin sille ja tallusteli hieman laiskan oloisesti vierelläni.
Astuimme talliin ja laitoin Myntin kiinni käytävälle jotta saisin sille varusteet päälle.
Vetelin pölyharjalla Myntin turkista enimmät irtoliat pois ja nostin sille satulan selkään.
- Noniin ja sitten vielä suitset. Puhelin Myntille joka laski päätään minun tasolleni.
-Vautsi, kiltti tyttö! Kehuin Mynttiä ja annoin sille kuolaimet suuhun.
Kun kaikki varusteet oli Myntin päällä kävelimme kentälle jossa ei ollut ketään. Jotkut tallitytöistä oli hevosineen lähdössä aamu maastoon ja kentälle kuuluivatkin tyttöjen iloiset naurahdukset ja kavioiden kopinaa.
Esteet olikin jääneet jollakin kentälle joten oli hyvä aloittaa jo.
Hyppäsin Myntin selkään ja jalustimet tuntuivat ihan sopivilta kevyttä istuntaa varten.
Annoin Myntille pohkeita ja Myntti lähtikin reippaareen käyntiin heti. Otimme ravi ja käynti pätkiä kentällä ja vaihdoimme suuntaakin välillä. Sitten olikin esteiden vuoro.
Nostin Kentän pitkälle sivulle reippaan, tasaisen laukan ja olisinkin voinut istua siinä monta monituista tuntia, mutta nyt oli hypättävä.

Kavion kopina kantautui korviini ja tunsin eläväni ikuisuudessa. Yks, kaks, kolme ja ponnistus hyppäsimme pienehkön pystyn ja se menikin hyvin. Kehuin Mynttiä ja otimme pystyesteen jälkeen pieniä ristikoita. Myntti oli tänään tosi kiltillä päällä, johtuneeko kenties aamuisesta omenasta joka tais herättää Myntissä kiltteyden. Niin ja tietenkin vain siksi että saisi lisää herkkuja. No ei, Myntti oli hali-Myntti ja oli aina kiltti. Paitsi tietenkin ilkeä-Myntti päivinä.

Kun olimme hypänneet jonkun ajan olisiko siitä nyt ehkä tunti kuin olimme saapuneet kentälle.
Oli siis aika lopettaa ja otin Myntin kanssa loppu käynnit ja hyppäsin sitten selästä.
-Hieno Myntti! Kehuin ja taputin Myntin lihaksikasta kaulaa.
Menimme talliin ja sielläkin oli jo täysi vilinä menossa. Muutamat tytöistä tuli tervehtimään minua ja Mynttiä. Kyselivät tietysti miten meni ekaa kertaa yhdessä esteillä.

Olin jo harjannut myntin ja hakenut laukustani pari sokerin palaa jotka olivat jääneet viime reissulta. Söin siinä omiakin eväitä koska en ollut aamulla niin kuin kaikki tietää kerennyt syödä aamupalaa. Letitin Myntin harjan koska oli niin paljon vielä aikaa ja Myntti muuttuikin silmissä erityisen kauniiksi, koska letti koristi Myntin siroa päätä.
-Oot sä kyllä kaunis poni ja hehkeeki. Virnuilin Myntille joka näytti onnessaan syövän heinää.

Painoin suukon Myntin silkin pehmeeseen turpaan ja käveleskelin kentälle jossa oli pari ratsukkoa harjoitelemassa esteitä. Katselin taitavia ratsastajia hetken siinä ja aika riensi jo.
En paljoa kerennyt oleskeluhuoneessakaan jutella muiden kanssa kun oli kotona huoneen siivoista niinkuin voin jo kuvitella, äiti ei antaisi minun jäädä kauvemmaksi aikaan.
Kävin sanomaan heipat Myntille ja otin kamat mukaani.
Laahustin autollemme ja nousin kyytiin. Olimme piakkoin kotona ja pystyin vain hyväksymään karun totuuden: Oli alettava siivoamaan!

Jolanda ja Myntti HM4

[Jolanda]

Yhteisiä hetkiä
22.10.11

Makasin pehmeällä sängylläni ja laskin kattopaneeleita, niitä oli ehkä 20 ja aloitin laskelmani uudelleen. Käteni lepäsi cd-soittimen napilla ja soitin oli soittanut saman levyn varmaan 20. Kertaa. Muistin varmaan kaikkien biisien sanoitukset ulkoa jos muistelisin, mutta tänään ei tehnyt mieli miettiä, ainakaan tänä aamuna. Nyt mietin jo että olisin hullu jos kuuntelisin levyn kerran vielä uudelleen joten päätin lyödä mankan kiinni ja lähteä tallille katsomaan Mynttiä.

Käveleskelin portaita pitkin alakertaan ja vedin kiiltävät, uudet jodburit jalkaani. Lähdin kävelemään hiekkatietä pitkin Sepeä kohti, eilisen myrskyn jälkeen puiden oksia oli lennellyt tielle ja puissa ei ollut lehtiä laisinkaan. Tätä se syksy teettää, olisi jo kesä 30 asteen helteet, ei voisi olla parempi elämä sen jälkeen. Toisin kun nyt talvi on kohta täällä, lisäksi asiaa ei paranna 30 asteen pakkaset! Ajattelin mielessäni kun saavuin Seppeleeseen vievälle tielle.
Tieltä pystyin näkemään hevosten tarhoja ja osan tallistakin.

Menin lämpöiseen talliin ja käväisin hakemassa Myntille riimun ja riimunarun, jotta saisin sen pois tarhasta. Kävelin tarhaa kohti missä Myntti söi onnessaan suuresta heinäkasasta heinää.

-Hei tyttö, haluatko talliin? Lepertelin Myntille joka katsoi minua vähän morkkaavasti "en varmasti ennenkuin olen saanut syötyä tämän jätti kasan heinää!" Mutta Myntti tyytyi kohtaloonsa ja joutui jättämään ihanan heinänmaun taakseen.

-Hyvä tyttö! Kehuin kuvan kaunista tammaa, joka oli kyllä tällä hetkellä täysin kurassa. Mutta sepäs ei haitannut koska oli niin vähän tekemistä tänään niin päätin puunata Myntin kunnolla ja käydä ehkä myös laukkaamassa maastossa niinkuin Myntti varmasti haluaisi!

Talutin Myntin talliin ja laitoin sen kiinni käytävälle. Kannoin seinänviereen harjapakin ja valitsin harjoista pölyharjan ja alkoin puhdistamaan kuivunutta rapaa Myntin turkista, jonka jälkeen puhdistin loputkin kurat kostealla sienellä. Sitten puhdistin Myntin kavioista kaiken turhan ja letitin sen jouhet niinkuin Huberrusratsastukseenkin. Siellä oli todella hauskaa ja varsinkin laukkakisa oli mahtava!

Kun olin puunannut Myntin ja tammassa ei ollut jälkeäkään piehtaroinnista, talutin hevosen sen karsinaan ja menin itse varustehuoneeseen puhdistamaan Myntin varusteita. Kun saavuin varustehuoneen ovelle katsahdin Myntin satulaan, voi kamala kuinka rapanen ja kulahtaneen näköinen se satula olikaan, vaikka olikin aika uusi kura oli peitonnut uuden satulan kokonaan. Millon viimeksi sekin oli puhdistettu kunnolla? Varmaan viime kesänä, joka tapauksessa otin nahkaisiin varusteisiin sopivaa saippuaa ja aloin hinkkaamaan pölyä satulasta jonka jälkeen satula kiilsi kuin uusi, satulahuopa oli aivan uusi ja ei ollut rapainen.

-Moikka Jolanda! Kuului ovelta ääni joka sai minut hätkähtämään.

-Ai moi Jossu, kamala kun säikähdin! Naurahdin Jossulle joka virnisti minua kohti kävellen.

-Sori, ei kyllä ollut tarkotus säikäyttää. Oot näköjään puhdistanu Myntin varusteet, arvaa kaks kertaa tekiskö mieli puhdistaa kaikki nuo seinällä olevat varusteet. Oon nimittäin luvannu Annelle ja muille hoitajille puhdistavani tänään kaikkien hevosten ja ponien varusteet. Jossu kertoi ja nosti pölyisen satulan telineestä.

-Mä voin kyllä auttaa sua, ku ei oo muutakaan tekemistä. Lähden kyllä Myntin kanssa maastoilemaan, mutta en viitsi vielä sen kanssa mennä kun söi niin vasta. Kerroin Jossulle joka oli juuri ottanut varuste saippuan käteensä.

-No jos vain viitsit niin apu olisi tarpeen! Jossu hymyili ja kysyi: "aloitetaanko näistä?"

Kun olimme puhdistaneet viimeisimmätkin kurat satuloista ja puhua pälpättäneet vaikka mistä oli aika lähtä hakemaan Mynttiä maasto retkelle.

-Noniin valmista! Kiva kun kerkesit auttaa minua ja nyt mun pitää kyllä mennä jatkamaan muita miljoonia asioita, törmäillään taasen! Jossu hymyili ja sulki oven perässää.

Oikeastaan voisin piipahtaa oleskeluhuoneessa katsomassa olisiko tarjolla jotain herkullista syötävää. Menin portaat ylös ja raotin oleskeluhuoneen ovea ja näin ilokseni ison kulhon keksejä ja vieressä mehukannun.

-Moikka, sinä siinä! Blondi tyttö hymyili sohvalta.

-Moikka, oon Jolanda niinku varmaan mietitkin. Hymyilin tytölle takaisin.

-Sää ootki tullu tänne aika vasta? Säähän oot Myntin uus hoitaja? Vielä minulle tuntematon tyttö kyseli, syöden samalla keksiä ja siemaili mehua kupista.

-Joo oon Myntin hoitaja, tulin hieman kattelemaan oisko täällä herkullista syötävää ja näyttääpi olevan keksiä ja mehua. Puhelin tytölle.

-Mää oon muuten Lina, unohdin esitekkä itteni ja hauska tutustua! Linaksi itsensä esitellyt tyttö hymyili ja ojensi minulle keksikuppia.

Otin Linan tarjoamasta kupista yhden keksin ja mehukupin.

-Mun pitää kyllä valitettavasti mennä kun Taiga jo oottelee mua, tuu joskus käväsemään ratsastustunnilla ja oli hauska tavata, törmäillään vielä! Lina hymyili ja käveli alakertaan.

Nyt oli kyllä minunkin mentävä Myntin luokse kun olisi jo aika lähteä maastoon laukkailemaan, siitä kyllä Myntti ilahtuisi. Kiiruhdin alakertaan Myntin karsinan luokse ja talutin Myntin käytävälle satulointia varten. Kun Myntti oli valmis lähdimme maastoa kohti. Menimme käynnillä vähän matkaa ja nostimme reippaan ravin. Kun olimme lähellä laukkasuoraa, Myntti tiesi sen ja alkoi valmistelemaan laukkaa.

Tulimme nurkan takaa Laukkasuoran alulle ja nostin liidokkaan laukan. Tunsin kavioiden tömähtävän aina välillä maahan ja taas en jälkeen olimme ilmassa. Tuskin tämän mahtavempaa tunnetta edes on.. Myntti laukkasi laukkasuoran loppua ja oli hidastettava raviin ja ravin jälkeen loppu käynteihin.

Kun saavuimme Seppeleen läheisyyteen kuiskasin Myntille:
"Mä en kyllä lähe koskaan Sepestä, muutenhan mä menettäisin sutki..
Seppele on maailman parhain talli ja sä, sä oot maailman parhain hevonen!"

Jolanda<3Myntti HM5

[Jolanda]

Myntin ARABI päivät, ok



J&M HM6

[Jolanda]

27.10.-11 Itsenäistä ratsastusta

Tänään oli mahtava päivä ja tallillakin oli paljon väkeä.
Kävin tallilla viimeksi paripäivää sitten ja Myntti oli selvästi odottanut minua jo.
No tänään se pääsisi vähän ratsastamaan, kun menen kentälle ratsastamaan vaihteeksi. Viimeksi olimme tehneet pienen maastolenkin ja laukkailimme seppeleen hienolla laukkasuoralla. Myntti selvästi rakasti maastoilemista ja pysyisi olemaan siellä melkein kokopäivän. Kohta olisi meillä ensimmäinen oikea tunti, hmm.. Mikäs päivä se tunti olikaan?
Mietin itsekseni samaan aikaan kun harjailin Mynttiä käytävällä. Ainiin se oli viides marraskuuta ja menisimme maastoilemaan porukalla. Sinne oli ainakin lähdössä Carkki, Jeccu, Mirri, Jennyfer ja Ansku, mitä luin tuntilistasta.. Minä tietenkin olin menossa rakkaan Myntin kanssa, joka sopi kuin sopikin Annelle.

Kun olin valmistellut Myntin omaa itsenäistä tuntia varten kentällä niin satuloin Myntin.
Talutin Myntin ulos raikkaaseen ilmaan, pari hevosta hirnahti Myntille sen kävellessä ulos
tallista ja Myntti kohotti vain ylvään päänsä ilmaan.

-Tule, tule tyttö! Kannustin Mynttiä jatkamaan matkaamme kentälle.
Kun saavutimme kentän keski osan, laskin jalustimet oikealle kohdalle ja hyppäsin selkään.
Kehotin Myntin käyntiin uralle ja lämmittelimme aluksi.
Teimme pohkeenväistöjä Myntin kanssa, joka sujui ihan hyvin katsoen mikä on Myntin kouluratsastuksen koulutus. Voisimme joku kerta ottaa myös westernin kuvioita joita tamma osaakin hyvin.

Laukkasimme ja ravailimme kentällä ympäriinsä Myntin kanssa ja olin huomannut että Anne oli katselemassa meidän hommiamme kentän laidalla, nojaten aitaa vasten.
Pysäytin Myntin käyntiin uralle ja annoin sille pitkät ohjat.

-Teillähän meni ihan kivasti! Anne hihkaisi kentän reunalta.

-Kiitos, ekaa kertaahan me vasta ollaan vähän koulua otettu joten eipä tässä mitään kehuttavaa vielä ole. Virnistin Annelle.

-No ehkä vielä hieman hiomista tuossa pohkeenväistössä ja voisitte sitten aloitellakkin harjoittelemaan jotain muitakin koulukuvioita jos olette kerran päässeet yhteisymmärrykseen kouluratsastuksen suhteen. Myntti kun ei ole kamalasti edes harrastanut koulua. Anne hymyili ja silitti Myntin turpaa.

-Niin eikös Myntti ole kuitenkin koulutasolta ihan hyvä? Kysyin Annelta.

-Joo kyllähän se koulutasoltaan on ihan hyvä, HeB. Anne vastasi ja rapsutti edelleen Mynttiä, joka näytti nauttivan Annen huomiosta.

-Okei, määpäs tästä meen Myntiltä ottamaan varusteita pois. Sanoin Annelle.

-Selvä, voit viedä sen vaikka tarhaan sen jälkeen jotta voit karsinan puhdistaa. Anne hymyili ja heilutti kättään, heipoiksi.

Taluttelin Mynttiä talliin päin ja laitoin sen kiinni käytävälle.

-Noniin otetaampas satula pois. Puhelin Myntille joka söin antamaani omenan palaa.

Kun olin vienyt suitset ja satulan varustehuoneeseen, menin takaisin Myntin luokse.

-Nyt pääset vähän tarhailemaan niin puhdistan sun karsinan sillä aikaa, eikö se ole mukavaa päästä puhtaaseen karsinaan nukkumaan? Puhelin Myntille ja napsautin riimunarun riimuun kiinni.

Täällä on kyllä upea syksyinen viileä ilma. Voisi olla kyllä minun puolesta kesä, ja ihanan lämpimät ilmat. Toisin kun nyt, sataa vettä ja on niin kylmä että tarvii neljät lapaset.
Päästin Myntin sille kuuluvaan tarhaan jossa oli jo pari hevosta ja kävelin takaisin talliin.
Hain vain karsinan siivoisvehkeet ja puhdistin karsinan, siinä ei vierähtänyt kauvaa kun olin jo valmis.

Kävin katselemassa joidenkin itsenäistä tuntia kentällä ja hetken päästä kävin hakemassa Myntin takaisin talliin, puhtaaseen karsinaan.

-Noniin nyt sulla on puhtaat aluset ja heinää, voit olla siis onnellinen. Virnuilin Myntille.

Myntti vain hörähti ja söi heiniään.

-Mun täytyy mennä nyt Myntti: "Moikka!" Sanoin Myntille ja annoin suukon sen tehmeälle turvalle.


Jolanda<3Myntti HM7

[Jolanda]

Vähän eri tyylillä väkersin Myntin kuvan

Attachments:

[Jolanda]

Uusia tuulia
2.11.11


-Tännehän on tullut uusia hevosia ja minäkun en ole huomannut ollenkaan! Sanoin hämmästyneenä muille hoitajille jotka koittivat kysellä Annelta tietääkö vielä ketkä ovat tulossa hoitamaan, mutta Anne vain vastasi että saa tietää vasta kun kaikki halukkaat ovat ilmoittaneet hoitajahakemuksensa ja pätevät hoitajat olisivat löytyneet..

Olin itse ihastunut ensisilmäyksellä uuteen Eelaan, oli kyllä Edikin todella suloinen.. Tulisin kyllä vielä kokeilemaan heitä jollain tunneilla, mutta olen niin rakastunut Mynttiin että en voisi kuvitella ainakaan vielä ratsastavani muilla hevosilla, oli Myntti sen verran minulle sopiva hevonen vaikka kylläkin välillä on Myntin tamma päiviä jollon saa kiskoa ohjista ettei juoksisi minne sattuun.

Annoin kerjäävälle Myntille taas sokeripalan, jota se alkoi heti rouskuttamaan onnellisesti.
Ei ainakaan kärsi tuokaan hevonen, ajattelin ja nauroinkin mielessäni. Silitin sen lihaksikasta kaulaa, tai no joku voi olla toista mieltä Myntin "lihaksista"

Kuitenkin Myntti oli Myntti, eikä siitä muuksi muuttuisi. Vaikka olisi koko hevonen läskistä tehty. Pidättelin jo nauruani kun ajattelin asiaa oikeasti, nyt kuitenkin harjailisin Mynttiä ja menisin maastoon jälleen kerran. No Myntti ja minä tykätään maastoilusta joten se ei ole ollenkaan pahitteeksi jos käymme maastoilemassa aika monestikkin.

Satuloin Myntin ja kiristin satulavyön, jonka seurauksena oli pullistelua. Taitaa olla ikuinen riesa hevosilla tämä pullistelu satulan yhteydessä, Myntti ei sitä kyllä useasti teekkään. Jos tekee todella harvoin ainakin. Kuten tänään sillä oli jokin energia päivä ja haluasi ryntäillä joka paikkaan edeltä. Tänään se saisi purkaa kaiken energiansa kiitolaukka pätkiin, siitä tulisi kyllä tosi hauskaa kunhan en putoa kyydiltä.

Muistankin yhden tapauksen kun tipuin vähän pienempänä yhden lämminverisen selästä, kun ruuna ei meinannut pysähtyä. Jalustimet luiskahtivat muovisten ratsastussaappaiden takia ja koivun oksat hakkasivat naamaani kun ruuna viiletti pitkin metsäteitä. Olin onnekseni kaverini kanssa maastossa joten pienen kiitolaukka suoran jälkeen kaverini sai meidät kiinni ja käänsi oman hevosensa ruunan eteen, hevosen vaahtoa oli kyllä joka paikassa ja ruunan suustakin pursosi vaahtoa. Siitä sainkin kammon laukasta, mutta voitin tässä pari vuotta sitten pelkoni ja uskallan taas viilettää missä millonkin, olinhan osallistunut joskus vuosi sitten yhtiin leikkimielisiin laukkakisoihin ja selässä pysyin ihan hyvin.. Muistelin kun olin saanut Myntille kaikki varusteet päälle ja karva kiilsi.

Ponnistin Myntin selkään ja painoin pohkeet sen kylkiin ja tamma lähti reippain askelin kohti maastopolkuja, yöllä oli ollut pakkasta ja nyt oli jonkin verras sumua. Varsinkin ilta-aikaan nyt on todella paljon sumua ja ei näe ratsastamaan. Nyt onneksi oli todella vähän joten näimme hyvin ratsastaa maastossa, muutenhan ei olisi mieleen tullutkaan lähteä nyt maastoon kun on joka paikassa kamala kerros sumua, mihin lie oltaisiin jouduttu.

Kehotin Myntin raviin ja aloin itse keventämään selässä, pian tuli metsätie vastaan jossa istuin harjoitusraviin Myntin selkään. Harjoitusravi oli pienempänä minun mielestäni inhottavaa, koska en oikein päässyt hevosen rytmiin ja pompin hevosen selässä kuin aropupu.. Nyt on sentään toisin ja löydän yhteisen sävelen ponien ja hevosten kanssa.

Nostin liitävän laukan kun laukkasuorakin tuuppasi eteemme, Myntti rynnisti pitkin laukkasuoraa ja minä sen kun vain istuin satulassa ja nautin siitä tunteesta kun pääsi vihdoin irrottelemaan Myntin kanssa kunnolla, minut tunnetaan hevosten parissa vauhdista pitävänä ja olen myös innokas estehyppääjä. Myös jotain muitakin juttuja hevosten kanssa tykkään hommailla, mutten läheskään yhtä paljon kun laukata maastossa tai liitä esteiden yli. Myös pidin jonkun verran kenttäratsastuksesta ja kouluratsastuksesta, voisin joskus koulua Myntin kanssa ottakkiin. Otettiinhan me aika vasta kuitenkin ainakin pohkeen väistöä, mutta mielestäni ainakin Daniel koitti Mynttiä koulutunnilla ja ihan hyvin oli varmaan mennyt.

Kun tulimme maastopolkujen loppua olin jo antanut Myntille pitkät ohjat ja loppukäynnit.
Kun tulimme Seppeleen pihaan hyppäsin Myntin selästä pois. Talutin Myntin talliin ja riisuin siltä varusteet pois, uudet hevoset katselivat uteliaina karsinoistaan muita hevosia ja tallilaisia. Kohta julkaistaisiin myös uudet hoitajat, keitähän he olisivat?

Harjasin Myntin ja puhdistin sen kaviot joihin oli jäänyt paakuiksi mutaa. Talutin Myntin ulos tallista ja kipaisin viemässä Myntin tarhaansa jossa oli joitain muitakin hevosia. Menin itse takaisin talliin ja siivosin Myntin karsinan puhtaaksi, jotta Myntin olisi mukavampi asettua yö puulle. Nyt olisi aika kyllä häippästä tallilta, olihan täällä taas aika vierähtänyt ja olisi aika sanoa Myntille hyvät yöt..

~Hyvää yötä kultaseni..~


Jolanda ja Myntti HM9

[Jolanda]

Tässä on muuten hubertusratsastuksesta vielä kuvakin
(kuvassa minä ja Myntti)

[Anne]

Maastotunnilla 5.11.2011




Myntin oikkuja.

Spessu Jolandalle!

(Tämä kuva oli kyllä haastava. Hevonen ei ihan onnistunut, sössin tiedostomuodot välillä ja vesivärilayerit hävisivät. Loppujen lopuksi siitä tuli ihan kiva, olen jopa jollain tasolla tyytyväinen.)

[Jolanda]

Kiitos Anne ja mun mielestä tuo on tosi hyvin onnistunu
mutta asiasta Myntin hoitamiseen, kirjoitan nyt hieman päiväkirja muodossa tämän tarinan ei aina pelkkiä samoja normi hoitoja ja kuvia

Rakas päiväkirja.. 7.11.11

Tänään ruska oli lopuillaan ja luonto näytti vain selkäänsä kaikelle,
kaikkialla oli harmaata ja kevyt sumupilvi peitti maisemia. Toivoin että olisi sentään lumi tulossa maahan niin saadaan tämä ikuinen harmaus loppumaan. Tänään ei ollut Myntin lempi päivä minäpäs hieman kerron..

Lähdin päivällä tallille liikuttamaan Mynttiä, joka oli seissyt taas minun osaltani tallissa pari päivää.
Oli ollut hieman muita kiireitä, eikä tallille päässyt joka päivä.
Puhdistin perille tullessani Myntin karsinan ja lähdin hakemaan tammaa tarhalta.

-Hei tyttö! Sanoin Myntille hymyillen, se ei näyttänyt välittävän minusta tänään
lainkaan vaikka minulla oli sokeria kädessäni.

-Et viitti Myntti, ala tulla tai tuun hakemaan sut! Sanoin Myntille ja esitin suuttunutta,
mutta tamma vai söi heinää liikkumattakaan minua kohti.

Menin tarhaan ja kävelin Myntin luo. Samassa Myntti nosti päänsä korkealle ja katseli
minua uteliain silmin. Kurotin Mynttiä kohti ja napsautin riimunarun äkkiä riimuun kiinni.

-Kiinni oot! Nauroin ilkeästi.

Myntti mateli perässäni ja ei melkein liikkunut edes.

-Myntti, nyt tule reippaammin! Sanoin tammalle jota ei näyttänyt hätkähtävänkään minun komentelusta. Kun olimme vihdoin ja viimein tallissa aloin harjaamaan Mynttiä lyhyin vedoin.
Satuloin Myntin ja otin raipan esiin laukustani, kiinnitin myös kypärän päähäni. Olisi esteratsastusta tänään luvassa ja lähdin Myntin kanssa kenttää kohti.

Hyppäsin kentällä Myntin selkään ja kehotin parin pohjeavun saattelemana Myntit uralle
alkulämmittelyyn. Kun Myntin lihakset tuntuivat rennoilta otin ohjat tuntumalle ja kehoitin
Myntit reippaaseen raviin. Yksi hoitajista oli luvannut auttaa minua kasaamaan esteet kentälle sillä aikaa kun ottaisin alkulämmittelyitä ja niimpä hoitaja kantoi esteitä kevyesti kentälle.

Hyppäsimme tänään jotain noin 80 senttistä pystyä ja ristikkoakin. Alku meni hyvin, mutta sitten Myntille iski energisyys ja alkoi riehumaan. Minua nauratti selässä kun Myntti hyppi pukkilaukkaa ympäri kenttää ja lopulta sain sen rauhoittumaan. Loppu tunti meni ihan kivasti esteitä hyppiessä, Myntti vain sai jonkin energisyys kohtauksen kun ei ollu pitkään aikaan estehypänny.

Ratsastelimme loppu käyntejä ja hyppäsin alas selästä jonkin ajan kuluttua.

-Hieno tyttö! Taputin Mynttiä kaulalle ja hyppäsin pois tamman selästä.

-Kiitos, kun autoit esteiden kanssa sanoin hoitajalle kun kipitimme Myntin kanssa tallia kohti.

-Eipä mitään, mulla ei nyt ollukkaan mitään tekemistä ku hevonen seisoo tarhassa lenkkeilyn jälkeen. Käytiin maastossa ja poika meni ihan nätisti, ku otettiin pari laukka askeltakin.. Hoitaja hymyili ja kertoi minulle hieman päivästään.

Puunasin Mynttiä ratsastuksen jälkeen tallin käytävällä ja Myntti koitti syödä taskustani sokerinpalaa, mutta ei onnistunut siinä ja mökötti kun harjasin sen häntää.

-Äläpä nyt Myntti mökötä, ainahan sää multa herkkuja saat ja sait jopa ratsastuksenki jälkeen, senkin herkkumaha. Et sä nyt aina voi niitä saada. Virnistin Myntille joka vain kuunteli minua ikään kuin sanoen: "entä sitten, mun mahaan mahtuu silti!?"

No se kyllä oli totta, tammalla oli pohjaton vatsa niinkuin monella muullakin hevosella Seppeleen tallissa, aina kaikki hamusivat vain herkkuja. Toisen enemmän ja toiset vähemmän, siltikin suurin osa polleista oli ranta kunnossa. Kröhöm.. Ponien heinävatsasta puhumattakaan.

Ponit kyllä kieltämättä olivat super sulosia pyöreissä, pörrösissä heinä mahoissaan. Toisin kun hevosia se ei pukenut paljoakaan, ne olivat hyvemmän näköisiä kun eivät eläneet valtavan mahan kanssa.

Kun Myntti oli harjattu, kaviot kiilsivät ja hieno pölykerros oli kadonnut tamman turkin päältä talutin sen omaan karsinaan. Käväsin katsomassa hieman oliko tunteja millon seuraavaksi, mutta tällä hetkellä niitä ei ollut, koska viime tunti oli 9. Päivä ja nyt oli jo 14. Päivä. Nyt on jo talvi ja lunta ei vielä näkynytkään, vaikka sää tiedote oli sellaista luvannut ja jossain päin olivat jo ensi lumet tulleet maahan.

-Hei Jolanda! Onko sulla mitään tekemistä nyt? Kuului ääni takaani.

-Ai moi, eipäs mulla nyt tällä hetkellä oo mitään kummosempaa.. Koitin muistella etten olisi unohtanut mitään.

-No viitsisikkö millään järjestellä hieman varustehuonetta ku on päässyt hieman sotkuiseen kuntoon ja ku se pitäs muutenki siivota ku ei sitä pitkään aikaan olla tehty, ku on sen verran siisti ollut. Hoitaja kysyi ja katsoi minua anelevasti.

-No tottakai, voin auttaa! Määpäs lähen heti siivoilemaan, ku vien samalla Myntin varusteet. Hymyilin ja vilkutin heipoiksi.

Kävelin satulahuoneen ovelle ja kurkkasin sisään, ketään ei ollut huoneessa kun kaikki olivat hevosineen lie missä. Toiset taas olivat jo kotonaan koska olivat olleet heti aamusta tallilla, minä kun vasta nyt päivemmällä olin tullut.

Nostin Myntin satulan ja suitset oikeisiin paikkaan ja aloitin siirtelemään muiden suitsia siististi koukkuihin, joistakin puhdistin kuolaimet joihin oli kertynyt jonkin verran likaa, olihan se mukava tulla laittamaan suitsia hevoselleen ku oon pessyt kunnolla kuolaimet, koska yleensä me vaan huuhdotaan ne.

Kun suitset olivat järjestyksessä ja olin puhdistanut kaikkien ponien harjat kamaloista karvatupoista, oli paikka valmis ja aika sanoa muutenkin Myntille jo heipat.

Kävelin tamman karsinalle ja silitin sitä turvasta.
-Moi sitten Myntti ja nähdään taas, mennään sitten ratsastamaan.
Tänään olikin hauskaa kyllä sun kans, pienistä pukkilaukoista huolimatta, mutta nähdää viimestään perjantaina, moido!
Sanoin Myntille ja annoin suukon sen turvalle.


Jolanda&Myntti HM10