Myntin Hoitokirja

[Jutta]

Oi Anne toi on üüper ihana kuva! Mä muuten näytän ihan itteltäni tossa kuvas!!!

Tähän myöhemmin tarina tai kuva.

Koulutreeniä with Myntti

pieni lumisade leijui hiljaa seppeleen yllä kun astun ovesta sisään. Myntti seisoo karsinassaan etsien viimeisiä heinänkorsia mullan seasta. Avaan karsinanoven ja puhellen tammalle iloisesti ja sidoin ylipitkiksi kasvaneet hiukseni sekaiselle nutturalle.
-Heippa tyttö, lepertelen mustanruskealle tamman alulle.
Pyydystin myntin mitä pikimmin kiinni karsinassaan. Voi miten vaikeaa se saattoikaan olla vain pienessä karsinassa. No lopulta tamma kuitenkin päätyi keskelle käytävää. Se seisoi paikallaan hermostuneesti ja riuhtoi päätään ärsyyntyneesti. Soo hoou ja muut rauhoitukset tulivat tarpeen ja lopulta Myntti oli suittu päästä' kavioihin. Suuntasin satulahuoneeseen. Nappasin pinkkihuopaisen ja hyväkuntoisen satulan paikoiltaan ja vein sen omistajansa selkään. Myntti luimisti ja kuopaisi maata agressiivisesti.
-Soo ihan rauhassa, rauhoittelin ja kiristin satulavuýön.
Suitsiminen sujuikin taas miltei ongelmitta ja Myntti sai super kehut taidoistaan kuolainten nappaamisen saralla.

Talutin Myntin vapautuneeseen maneesiin ja kiristin vielä satulavyön. Onneksi Maiss kuitenkin jäi auttamaan minua selkään nousussa mikä ei vieläkään aina sujunut. Avustajan kanssa prosessi kuitenkin sujui ja pian keikuin selässä. Ohjastin ratsuni kaviouralle ja annoin pitkät ohjat. Hiljalleen keräsin ohjia käteeni. Myntti kulki allani reippaasti ja totteli kiltisti pyytäessäni sitä voltille. Taputin jokaisen hyvän työn jälkeen. Muodostan kolmikaariuran ja ryhdyn suorittamaan sitä ravissa. Ravipohkeet tehoavat ja tuotapikaa tamma juoksee iloisesti pitkin maneesin uria. Myntillä oli näyttävä askellus ja nuoresta varsasta kehittyisi vielä jotain. Anne saisi olla siitä ylpeä. Ohjasin myntin ravissa ympyrälle ja ryhdyin asettamaan. Asetus ei ollut mukava juttu ja Myntti viskoi päätään välillä oikein riehakkaasti.

-Nyt se sujuu hieno tyttö, mumisen keskittyneesti tovin kuluttua.

Ympyrän sujuessa ravaten päätän nostaa laukan. Myntin laukka nousee reippaasti ja aluksi tamma viekin minua reippaasti 6-0 mutta tyytyy pian tasapeliin ja yhteistyö sujuu laukassakin. Myös ympyrän tähden oli tamman hidastettava vauhtia kummankin mieleiseksi. Taputin tammaa ja hidastin ravinkautta käyntiin. Vapautin Myntille pitkät ohjat ja juttelin sille kaikenlaista maasta taivaisiin.

-Me kun ollaan kumpikin tyttöjä niin me varmasti ymmärretään toisiamme näissä kaikissa jutuissa ja ehkä just siks me tullaan hyvin toimeen ku kuvittele jos mä oisinki tosi pelottava ja roteva iso mies....

Lörpöttelin mustanruskealle tammalle hyvän tovin ja ohjastin sen sitten kaartoon. Pomppasin pois selästä ja taputtelin Mynttiä kunnolla. Löysäsin satulavyötä ja talutin Myntin talliin. Tallissa riisuin nuoren puoliverisen ja harjasin pikaisesti. Myntti seisoi kiltisti ja suuremmilta taistoilta vältyttiin. Nappasin lilan loimen telineestä ja heitin sen tamman niskaan. Asettelin loimen paremmin ja liitin masuremmin ja jalkaremmit. Taputin puoliveristä ja avasin tallisolmun. Talutin Myntin nauttimaan vielä hetkeksi talvisesta ilmasta. Mynttiä tosin ei ilmasto kiinnostanut. Se nimittäin näki tallikäytävän reunassa heinää. Uutta superkuivaa ja maukasta heinää. Tamman pää nousi tauvaisiin ja piuuuuuu.
-Myntti hou nyt iihan iisisti!
Tamma ravaa onnellisesti pitkin kivilattiaa käytävän päähän jossa kuuluukajahdus.
-Mitä sä Myntti teet, Anne oli ilmestynyt viereemme ja tuijjotti tammaansa silmät lautasina.
Myntti nosti päänsä mölystä yllättyneenä ja huomasi Annen. Se tuijotti naista nappisilmillään mutta Anne ei sulanut.
-Aarh tää on jo toka kerta saisit hävetä pikkuporsas. Nainen nuhteli.

Talutin alakuloisen nuorukaisen tarhaukseensa jossa sen ystävät vastaanottivat sen iloisilla hörähdyksillä ja hirnahduksilla. Vapautan tumman hevosen ja taputan kiireesti ennenkuin väistyn tieltä. Myntti ryhtyi piehtaroimaan. Huokasin naurunsekaisesti. Suuntasin sitten talliin ja putsasin karsinan. Nuori tamma oli mestari sottaamaan ja säheltämään karsinansa ties millaisille kolhuille. Jynssäsin vielä kaurakipon ja tadaa, karsina hohtaa! Kiiruhdan sitten satulahuoneen kautta kotiin.


Jäykkä loppu mut joo. Juntti&Myntti Nyt kai 9HM mä yritin laskee mut sekosin näinkin suuressa lukumäärässä ja en tullut varmuuteen!

[Jutta]

Pikainen Itsenäisyyspäiväkäynti

Lumisade oli vaihtunu vedeksi ja lenkkarini olivat kastuneet läpi. Tallipiha oli täyttä kuralammikkoa. Ihme kyllä kaatosateesta huolimatta myös moni muu oli raahautunut tallille. Lätistelin oleskeluhuoneeseen jossa soi iloinen joulumusiikki. Olinko myös haistavinani miedon piparintuoksun? Kyllä Oleskeluhuoneen pöydällä komeili kasa piparkakkuja muovilautasella. Silmäni nauliintuivat pipareihin ja kiiruhdan nappaamaan iteselleni muutaman.
-Mistä nää tulee, kysyn suu täynnä piparkakkua.
-Jonkun ratsastajan äiti lähetti, Lynn sanoo.
-Ihanaa, huokaan.
-Täälhän ollaan jo ihan joulu tunnelmissa, ihailen oleskeluhuonetta.
-Nii ja siivottukki ollaan, Jassu hymähtää.
-Anne on muuten Myntin kanssa treenaamassa, Fiona kertoo.
-Aijaa no hyvä sit mulla on aikaa siivota karsina ja muute hyvää itsenäisyyspäivää, huokaan pirteästi ja kiiruhdan lantalaan.

Nuori neito on mahtava sotkia. Sen karsinan seinät ovat jos jonkinmoisessa kurassa. Niin siis ryhdyin jynssäämään karsinan takaseiniä ja lappamaan turhia lantoja kottikärryihin. Lopuksi puhdistin vielä ruoka-astian.
-Aiai just sopivasti, tervehdin Mynttiä taluttavaa Annea parikon tallustaessa minua vastaan tallipihalla.
-Joo hei meillä jäi loppuverkka vähän lyhkäseks nii mä nappaan satulan pois ja heitän loimen selkään nii käytkö vähä taluttelemassa sitä, Anne kysäisee?
-Joo tietty mä vaan kippaan nää kottarit lantalaan, nyökkään.

-Heitätkö loimen vielä slkään, siellä on aika kylmä, Anne huikkaa ja kiiruhtaa ripein askelin jonnekkin satulahuoneen suuntaan.
-Joo, mumisen ja asettelen loimen puoliverisen selkään.
Myntti seisoo pää alhaalla selvästikkin väsyneenä Annen treenistä. Nappasin ohjat kaulalta ja talutin melkein mustan tamman karsinastaan ulos. Vein Myntin tallipihalle ja suuntasin tallista tulevalle tielle. Tamma oli jo lyhyen hoitamisurani aikana kehittynyt hurjasti ja talutuskaan ei vaatinut kaikkia käsilihaksia. Tallipiha oli lammikkojen peitossa ja pompimme Mynin kanssa yhdessä kuraisaa tietä pitkin. Suuri maastoauto kaahasi päin ja Myntti nosi päänsä taivaisiin. Auto kuitenkin onneksi hidasti kohdallamme ja talutin järkyttyneen Myntin ohitse ja taputin kiitokseksi. Heilautin kättäni kuskille ja jatkoimme matkaa.

-Soo, rauhoittelin tappajatalitintistä järkyttynyttä nuorta tammaa.
Myntti heilutteli päätään ja hyppäsi loivasti pystyyn. Kiirehdin sivuun välttääkseni alle jäämistä.Myntti palaa neljälle jalalleen ja jatkaa kävelyä rauhallisesti. Myntti on säpsy ja liukastelee mudassa. Kuljemme nyt pientä metsäpolkua ja hyräilen jotain outoa biisiä rauhoittaakseni nuoren tamman.

Ensimmäiset räntäpisarat lätsähtävät kasvoilleni onneksi juuri tallipihalla. Myntti heilauttaa päätään ärsyyntyneest.
-Ihan samaa mieltä, Nyökkään Myntin ilmeelle josta voi mitä helpoimmin lukea tamman ajatukset.
Talutan Myntin talliin. Kaviot kopisevat kovalla lattialla ja Myntti ravistelee itseään. Päästän tamman vapaaksi ja livahdan satulahuoneeseen ja nappaan muutaman leivänpalasen.
-Ole hyvä tyttö ja hyvää itsenäisyyspäivää, toivotan ja halaan nuorukaisen kaulaa.
Myntti mutustaa leipäänsä tyytyväisenä ja hamuilee toppaliivini taskusta lisää herkkupaloja. Taputan Mynttiä hiljaa. Puhelin soi.
-Moi, vastaan.
Sitten tulee pitkä hiljaisuus ja painan luuria.
-Se oli äiti, käskee kotiin ku mummi on tulossa syömään, kerron hoitohevoselleni.
Myntti tuijottaa minua tummilla silmillään yrittäen selvästi ymmärtää mitä tuo blondi höpertää.
-Moikka pupu nähään taas, Huikkaan Myntille vielä sulkiessani karsinanovea.
Myntti jää tuijottamaan menoani niin pitkälle kuin saattaa. Minä taas kiirehdin juoksujalkaa bussipysäkille.

Pyöreä 10hooämm!

[Jutta]

Hypytystä 13.12

Uusi lumivaippa leijaili tallin yllä käpytellessäni tammatarhalle. Myntti ja Blade seisoivat onneksi portin lähellä toisiaan hinkkaamassa. Pujottelin aidan ali tarhaan ja vihelsin Myntille. Olin muutaman askeleen päässä nuorukaisesta kun jalkani pettivät alta ja kompastui jäähän.
-Voe v***u, huokasin maasta ja katsoin pois raavaavaa Mynttiä ärsyyntyneenä.
Lähdin taas kävelemään puoliverisen luo. Myntsy tarkasteli minua muiden tammojen joukosta mustat silmät innokkaasti kiiluen. Jos jotain olin Myntistä oppinut niin tiesin ainakin sen että tuo ilme ei tarkoittanut muuta kuin hyvää. Noin kolmen askeleen päässä tammasta tämä ottaa taas jalat alleen.
-Kolmaskerta toden sanoo, murahdan ja suuntaan tammojen luo.
Viheltelen hiljaa ja Tiia jo käpytteleekin minua vastaan.
-Heippa Tiia voitko sanoa Myntille että en jaksais leikkiä just nyt, tervehdin Tiiaa ja taputan sitä kaulalle.
Jonkun ihmeen kaupalla Myntti antoikin kiinni ja kulki nyt melkein ongelmitta vierelläni. Tosin tämä saattoi johtua siitä että koko muu tammalauma seurasi kannoillani. Hätistelin muita hevosia pois portinluota ja livahdimme kiireesti portin ulkopuolelle. Tai, minä livahdin sillä Myntti ei ollut kovin innokas jättämään ystäviään.

Tallissa oli täysin normaali vilske päällä. Muutamat hoitajat koristelivat hevostensa karsinanovia. Itse en ollut vielä työtä tehnyt ja ajatelinki etsiä metsästä tänään muutamia tarvikkeita. Tuntilaiset saapuivat juuri maneesista ja tuntihevosen hoitajat auttoivat ratsastajia.
Sidoin Myntin kiinni. Tamma heilui itsekseen karsinassa ja yritti purra käteni irti eti tilaisuuden tullen.
-Älä jaksa Myntti, murisin tytölle jo varmasti kahdennennenkymmenennen kerran kun tämä yritti napata hihastani kiinni.
-Jossu onko tuolla enä tänään tunteja, kysyn naiselta tämän kävellessä ohi?
-Ei ku toi oli vika tunti, Jossu kertoi onnekseni.
-Jess eli sinne voi mennä, mumisin Myntille.
-Aattelin et ois susta kiva päästä vähä juoksentelemaan tonne maneesiin, Höpöttelen ja Mynttikin rauhoittuu.
Työnsin lämmitetyt kuolaimet Myntin suuhun ja taputin kiltistä käyttäytymisestä. Talutin Mynin ulos tallista.

Maneesissa on onneksi vähän lämpimämti kuin ulkona. Vapautan Myntin ja kiirehdin hakemaan estekalustoa. Myntti kaatuu ensimmäisenä piehtaroimaan ja pomppii sitten itsekseen. Asettelen esteitä kujaksi etäisyydet tarkasti mitaten. Pian rata on valmis.
-Nonni tyttö sit hypätään, kannustan Mynttiä ja ohjaan sen kujalle.
Myntti tykittää kovaa ja este lähestyy. Seuraan vierestä. Pomppu onnsituu moitteettomasti. Myntti jatkaa ja seuraava este lähestyy pian. Tämäkin pomppu onnistuu hyvin ja kuja loppuu. Tamma pukittaa rodeotyylillä muutaman kerran ja jatkaa laukkaa ihmeellisillä kaarteilla. Juoksen Myntin toiselle puolelle ja kuin ihmeenkaupalla onnistun viemään tamman taas kujalle. Laukka kovenee esteiden lähestyessä. Myntti selvästi nauttii pomppimisesta ja on todella pirteänä tänään. Este vaihtuu seuraavaan ja toiselta esteeltä tippuu puomi. Tästä syntyy villi pukkisarja joka ei tunnu laantuvan vähään aikaan. Katson nuorta eläintä hymyillen. Nostan tipahtaneen puomin.
-Ja sit taas hopihopi, kannustan puoliveriselle joka kaartaa pyynnöstäni taas esteille.
Esteet menevät ongelmitta.
-Voi sähän olet tuleva estekuningatar, hihitän laukkaavalle tammalle.
Myntti ravailee ja piehtaroi vielä hetken ja minä kokoan esteet pois. Neiti on hengästynyt ja kiinni nappaaminen käy ilman ongelmia. Avaan raskaan maneesin oven ja talutan Myntsyn ulos. En voi viedä superhengästynyttä tammaa vielä talliin joten suuntaan tytön pikkuiselle metsäpolulle.

Polun reunoilla kasvaa kuusia. Katkon joitakin oksia koristeeksi karsinanoveen. Myntti kulkee perässä päätään roikottaen.
-Hienosti juoksit tänään, hymähdän ja silitän tammaa turvasta. Käännymme pian taas tallille. Pian saavummekin tallipihalle ja talutan Myntin suoraan vesarille.
-Hei Jokru viittitkö nopsaa tuoda Myntin riimun, Kysyn ohi pyrähtävältä punapäältä.
-Joo, tyttö huokaa mietteissään.
Pian Jokeri saapuukin luoksemme ja ojentaa riimun.
-Kiitti hirveesti, kiittelen ja vaihdan suitset päitsiin.
Sidon Myntin kiinni ja huuhdon tämän kiireesti vedellä. Tämä tuntuu myös Myntistä mukavalta ja tamma seisoo rentona. Kuivaan vielä enimmän veden ja talutan Myntin sitten karsinaansa. Heitän loimen selkään ja asettelen sen kunnolla. Kiinnitän vielä vyöt ja soljet paikoilleen. Taputan Mynttiä ja suljen oven. Nappaan sitten keräämäni kuusenoksat ja suunnittelen hetken. Asetun sitten istumaan Myntin karsinan viereen ja keskityn työhöni.

-Tadaa eiks oo upee, hihkaisen noin vartin päästä käytävän toisessa päässä hääräävälle Jassulle.
-On nätti juu, Jassu huokaa ajatuksissaan.
Olen muotoillut havuista kranssin ja situnut sen Myntin karsinan oveen.
-Ja Myntti ei tätä yletä syömäänkään, hihkun ja tutkailen teostani.
-Hmm ja jos mä toisin vielä muutaman joulukuusenpalleron tohon nii ihan nättihän siitä tulee, mietin ääneen.
-Oi mut nyt pitää mun Myntti lähtee moikka tyttö, sähellän huomatessani kellon olevan jo yli kahdeksan.

11HM Myntsy ja Judu!

[Jutta]

Jouluhulinaa

Voi kiitti sä oot ihana. Kiittelen Jassua ja halaan. Tyttö on ojentanut minulle joulupukkikynttilän ja minä hänelle kasvonaamion ja suklalevyn. Tätä ei tyttö silti vielä tiedä sillä pakettini on paketoitu punaiseen paperiin jossa on tonttuja. Viimeinenkin joulukoriste on lisätty talliin ja kranssi Myntin karsinassakin oli säilynyt syömättömänä. Josfiina oli käynyt maastolenkillä joten tänään en ajatellut ratsastaa. Olin vaitanut lahjojani tallityttöjen kanssa, mutta vielä yksi lahja oli antamatta. Myntin lahja. Kipitin karsinalle. Myntti oli ulkona ja hyvä niin, nyt minulla oli aikaa siivota karsina. Taas kerran karsina oli kurassa. Huokasin ja laahustin lantalaan. Astuin tallista ulos jo pistävä tuuli saavutti minut. Suljen silmäni ärsyyntyneenä ja vetäisen hupun päähän.
-Vähän joulumieltä Jutta, Elkku hihittää nähdessään kärtyn ilmeeni.
Hymähdän ja taputan ohimennen Januksen kaulaa. Kärräsin oranssit kottikärryt kiireesti talliin.Lappasin turhia kikkareita kärryihin ja kasasin puhtaan turpeen keskelle karsinaa. Kärräsin sitten kottarit takaisin lantalaan ja hain lisää uutta turvetta. Levittelin turpeet huolellisesti, mutta jätin myös Myntille tekemistä jotta tamma saisi itse levitellä turpeet kotiinsa mukavasti.

Kastoin pesusienen karsinan seinään ja puristin siitä liikavedet pois. Pyyhkäisin kiireesti kuraisia karsinanseiniä. Kastoin sienen sitten uudestaan puhtaaseen veteen ja jynssäsin kupit. Kasrtuneet käteni olivat jäässä ja lämmittelin niitä kuumassa vedessä. Nappasin sitten riimun ja kiiruhdin pimeyteen tammaa hakemaan. Mynnti seisoskeli uneliaana tarhan nurkassa ja kiinni otto kävi ensikerran täysin ongelmitta. Kehuin tummanruunikkoa joka jatkoi seuraamistani kiltisti. Joulunrauha oli tarttunut muihinkin. Lämmittelin käsiäni Myntin harjan alla. Talutin tytön karsinaansa ja taputin kiltistä käyttäytymisestä. Riisuin paksun loimen Myntin selästä ja asetin sen hetkeksi maahan. Loimikin oli kurassa ja kaipasi jynssäystä. Nappasin kumisuan ja pyöritin harjaa Myntin onneksi lyhyessä talvikarvassa. Harjasin kumisualla oikein pitkään sään kohdalta josta Myntti nautti siitä silmät kiini. Olin tyytyväinen Kehitykseeni Myntin kanssa ja tämä alkoi jo tunnistaa minua saapuessani tallille. Myös aattoratsastus oli sujunut mukavasti ja olimme roikkuneet suurenkin joukon perässä ilman tippumisia tai muita kommelluksia. Jäin silittelemään Mynttiä ja muistin jotain.
-Ainiijooo kato mitä mulla on sulle, hihkaisin ja kipitin hakemaan Myntin lahjaa kassistani.
-Olehyvä käykö että mä avaan sen nytte, hihitän ja annan Myntin haistella pakettia.
Tamma selvästi haistaa jotakin hyvää Ja seuraa pussia avatessani sen.

-Tadaa tykkääätkö, kysyn Myntiltä tämän ktsellessa pussin sisältöä.
Lahjani sisältää Horzen heppakarkkeja, (niitä piparin makuisia) Ruisleipää, (reissumiestä) muutaman porkanan ja pari sokerikorppuja. Ojennan Myntille muutaman heppakarkin ja tämä mutustaa nameja tyytyväisen näköisenä. Jatkan iloisena harjausta ja harjaankin tamman oikein kiiltäväksi.

Jätän Myntin muutaman porkkanan kanssa boksiinsa. nappaan kovan harjan ja putsaan sillä enimmät kurat loimesta. Asettelen loimen sitten telineeseen huolellisesti. Kipitän Satulahuoneeseen aikeissani putsata satula ja suitset, mutta Josefiina olikin jo hoitanut valjaat. Löhöän hetken oleskeluhuoneessa kahvista nauttien ja lähden sitten kotiin.

Jutta & Myntti 12HM

Lyhyt, mutta on näitä Joulukiiireitä! Enskerralla tulee kuva.

[Jutta]

41.2010


Mä olen huono hoitaja, enkä välitä hoitsustani yhtään. Annan sen vaan mädäntyä boksissaan ja mä vaan...niin itse mä vaan pidän hauskaa kavereiden kanssa enkä muusta välitä.

Joo ehkä mä olen vähän ankara itselleni ja niinpoispäin, mutta siltä musta tuntui juuri tolta sillon aamupäivällä kun mä käpyttelin tallipihaa pitkin. Mä olin vuorautunu sairaisiin toppatamineisiin ja pipon ja superkaulaliinan altakin näky vaan nenä. Mulla on mustat silmäpussit vieläkin uudenvuodenaatosta. Tuli valvottua ja juotuakin ehkä. Astuin talliin. Henkäisin hevosen tuoksua ja kävelin reippaasti Myntin boksille. Jopa oleskeluhuoneen ohi. Tänään en jäisi sinne nuokkumaan. Nappasin kiireesti harjat ja kiikutin ne loimitetun Myntin karsinalle. Raotin ovea silittääkseni neitiä. Sain vastaukseksi luimistelevan nuorukaisen joka nappasi hihasta kiinni. Että semmonen päivä tänään.

Tallissa oli onneksi hiljaista joten sidoin Myntin keskelle karsinaa. Nostin loimen tämän selästä. Puruyrityksiä sateli, mutta en jaksanut välittää. Suin tammaa reippain vedoin ja olin jo onnellinen sillä Myntti oli rauhoittunut. Ehdin kehua eläintä jo kiltiksi pikkuneidiksi kun jo saan hampaat tumppuuni.
-Ai hemmetti oliko taas pakko pikku hobitti, toruin tammaa.
Käteen ei sattunut onneksi ollenkaan sillä paksut ratsastulapaset pehmensivät. Mulkaisin Lynttiä vielä toruvasti ja kipitin sitten hakemaan satulaa. Satula oli onneksi pysynyt kohtuu kunnossa enkä tänään sitä putsannut. Nappasin myös suitset ja kiiruhdin sitten katsomaan mitä pahojaan Myntti oli päättänyt tehdä. Ei ihme kyllä mitään ja hyvä niin. Nostin satulan selkään. Myntin korvat vääntyvät luonnottomaan luimuun. Ja yritykset liiskata minut kasvavat.
-Et onnistu tyttö nimittäin mä oon sua viksumpi, sihisin ja väistelin kavioita.
Ei se onnistunutkaan ja ryhdyin suitsimiseen yhtenä palasena. Tarjosin kuolaimia ja hetken taistelun jälkeen onnistuinkin sujauttamaan kuolaimet neidin suuhun. Talutin Myntin satulahuoneen kohdalle ja pyysin ohi kävelevää Chaoa pitämään Mynttiä sillävälin kun hain kypärän. Nappasin kypärän ja kipitin takaisin.
-Kiitti ja muuten onnea kihlauksesta!
-eipä mitään ja kiitus, nainen kiitteli ja katosi jonnekkin.

Myntti tanssahteli tallipihala ja heilutteli päätään rauhattomasti. Heitin ohjat kaulalle ja ponnistin selkään. Myntin pää heilahti korkeuteen ja tämä nosti iloisen ravin.
-Hoou nyt poni et sä oo mikää vauvveli enää koita käyttäytyä nätisti, purnasin ja ohjasin tamman mukavan haastavalle metsäpolulle. Myntti rikkoi jatkuvasti raviin, mutta pidin käynnin mielestäni aika taitavastikkin istunnalla. Tyttö kompuroi lumisella polulla ja annoin mahdollisimman paljon pitkää ohjaa. Lyntti ei onneksi ollut mikään ujo, ja siksi yksinkinratsastaminen onnistui moitteettomasti. Polku loppui ja käänsin Myntin isolle tielle jossa kulki autoja. Tosin olin vain harvoin nähnyt peltikasoja vastaan tulevan. Matkasin silti vielä käynnissä. Tälläkertaa vastaan kuitenkin tuli auto. Autossa istui itse ravitallin pitäjä Artsi johon olin kerran ennenkin ikäväkyllä törmännyt. Mies oli niitä ihmisiä joiden kanssa en oikein tullut toimeen enkä tainnut olla ainoa. Heilautin nyt kuitenkin kättäni miehelle tervehtimisen merkiksi ja tämä vastasi vilkutukseen. Myntti tuijotti autoa epäluuloisesti, mutta Artsi kuitenkin herrasmiesmäisesti hiljensi. Hymynkare nousi kasvoilleni. Taisin arvata ketä mies oli menossa tapaamaan. Ilma oli erittäin viileä ja toppaliivi ei lämmittänyt hurjasti. Käänsin Myntin uudelle tiellä jossa eivät autot mahdu kulkemaan, mutta täysin ravaamiseen soveltuva. Painoin pohkeeni nuoren tamman kyytiin ja tämä nosti reippaamman askellajin mukisematta.

Ravi oli reipasta ja Myntti nautti selvästi vauhdista. Kiittelin paljon ja keskityin sitten keventämään tasaisen rauhallisesti. Annoin tamman vain ravata omaa reipasta tahtiaan, enkä puuttunut vauhttin. Ravasimme hyvän matkaa. Hidastin kuitenkin lopulta käyntiin. Jatkoimme matkausta käynnissä rauhallisesti. Laukkapätkä kuitenkin lähestyi ja valmistauduimme hillityn laukan nostoon. Myntti oli tänään kaahotus päällä, mutta minä en ja menisimme minun ehdoillani. Hetken taiston jälkeen tämä sopi myös Myntille. Nostin laukan vaivattomasti ja Myntti nosti puhtaan ja mukavan laukan.
-Hienotyttö hyvää, kehuin tammaa ja taputin.
Myntillä oli pehmeimpiä tietämiäni laukkoja joten saatoin vain nauttia. Myntti ei ihme kyllä kaahottanut suuresti. Mahtoi johtua hangen suht korkeasta korkeudesta. Neitiä ei tarvinnut paljon pidättää joten molemmat nauttivat kummallekkin sopivasta vauhdista.

Pidätin raviin ja taputin kiitokseksi. Laukkapätkä jatkui vielä mutta halusin estää kasvojen lopullisen jäätymisen. Ravasimme aika pitkään ja lähestyimme taas tallia hyvää vauhtia. Hidastin tallin läheisyydessä ja annoin pitkiä ohjia. Taputtelin ja kehuin paljon. Löntystimme samaa polkua takaisin tallille kuin olimme tulleetkin ja tallipihalla pomppasin takaisin selkään. Löysäsin vähän satulavyötä ja talutin Myntin sitten talliin.
-Moi Jutta menikö Myntti kivasti, Maiss kysyi tallikytävällä.
-Jep mukava oli juu, hymyilin ja taputin Mynttiä.
Vein Lynttineidin karsinaansa ja riisuin varusteet. Myntti oli pienessä hiessä joten hain kiireesti Myntin liilan loimen telineistä. Heitin loimen selkään ja taputin tälläkertaa kiltisti hoitaessa käyttäytynyttä Mynttiä.
-Mun pitää nyt mennä moikka Lyntti, Moikkasin tammaa ja vedin oven kiinni. Myntti jäi paukuttamaan karsinanovea tyytymättömänä siitä että ruoka oli parisen minuuttia myöhässä. Hymyilen kipitin bussipysäkille.41.2010


Mä olen huono hoitaja, enkä välitä hoitsustani yhtään. Annan sen vaan mädäntyä boksissaan ja mä vaan...niin itse mä vaan pidän hauskaa kavereiden kanssa enkä muusta välitä.

Joo ehkä mä olen vähän ankara itselleni ja niinpoispäin, mutta siltä musta tuntui juuri tolta sillon aamupäivällä kun mä käpyttelin tallipihaa pitkin. Mä olin vuorautunu sairaisiin toppatamineisiin ja pipon ja superkaulaliinan altakin näky vaan nenä. Mulla on mustat silmäpussit vieläkin uudenvuodenaatosta. Tuli valvottua ja juotuakin ehkä. Astuin talliin. Henkäisin hevosen tuoksua ja kävelin reippaasti Myntin boksille. Jopa oleskeluhuoneen ohi. Tänään en jäisi sinne nuokkumaan. Nappasin kiireesti harjat ja kiikutin ne loimitetun Myntin karsinalle. Raotin ovea silittääkseni neitiä. Sain vastaukseksi luimistelevan nuorukaisen joka nappasi hihasta kiinni. Että semmonen päivä tänään.

Tallissa oli onneksi hiljaista joten sidoin Myntin keskelle karsinaa. Nostin loimen tämän selästä. Puruyrityksiä sateli, mutta en jaksanut välittää. Suin tammaa reippain vedoin ja olin jo onnellinen sillä Myntti oli rauhoittunut. Ehdin kehua eläintä jo kiltiksi pikkuneidiksi kun jo saan hampaat tumppuuni.
-Ai hemmetti oliko taas pakko pikku hobitti, toruin tammaa.
Käteen ei sattunut onneksi ollenkaan sillä paksut ratsastulapaset pehmensivät. Mulkaisin Lynttiä vielä toruvasti ja kipitin sitten hakemaan satulaa. Satula oli onneksi pysynyt kohtuu kunnossa enkä tänään sitä putsannut. Nappasin myös suitset ja kiiruhdin sitten katsomaan mitä pahojaan Myntti oli päättänyt tehdä. Ei ihme kyllä mitään ja hyvä niin. Nostin satulan selkään. Myntin korvat vääntyvät luonnottomaan luimuun. Ja yritykset liiskata minut kasvavat.
-Et onnistu tyttö nimittäin mä oon sua viksumpi, sihisin ja väistelin kavioita.
Ei se onnistunutkaan ja ryhdyin suitsimiseen yhtenä palasena. Tarjosin kuolaimia ja hetken taistelun jälkeen onnistuinkin sujauttamaan kuolaimet neidin suuhun. Talutin Myntin satulahuoneen kohdalle ja pyysin ohi kävelevää Chaoa pitämään Mynttiä sillävälin kun hain kypärän. Nappasin kypärän ja kipitin takaisin.
-Kiitti ja muuten onnea kihlauksesta!
-eipä mitään ja kiitus, nainen kiitteli ja katosi jonnekkin.

Myntti tanssahteli tallipihala ja heilutteli päätään rauhattomasti. Heitin ohjat kaulalle ja ponnistin selkään. Myntin pää heilahti korkeuteen ja tämä nosti iloisen ravin.
-Hoou nyt poni et sä oo mikää vauvveli enää koita käyttäytyä nätisti, purnasin ja ohjasin tamman mukavan haastavalle metsäpolulle. Myntti rikkoi jatkuvasti raviin, mutta pidin käynnin mielestäni aika taitavastikkin istunnalla. Tyttö kompuroi lumisella polulla ja annoin mahdollisimman paljon pitkää ohjaa. Lyntti ei onneksi ollut mikään ujo, ja siksi yksinkinratsastaminen onnistui moitteettomasti. Polku loppui ja käänsin Myntin isolle tielle jossa kulki autoja. Tosin olin vain harvoin nähnyt peltikasoja vastaan tulevan. Matkasin silti vielä käynnissä. Tälläkertaa vastaan kuitenkin tuli auto. Autossa istui itse ravitallin pitäjä Artsi johon olin kerran ennenkin ikäväkyllä törmännyt. Mies oli niitä ihmisiä joiden kanssa en oikein tullut toimeen enkä tainnut olla ainoa. Heilautin nyt kuitenkin kättäni miehelle tervehtimisen merkiksi ja tämä vastasi vilkutukseen. Myntti tuijotti autoa epäluuloisesti, mutta Artsi kuitenkin herrasmiesmäisesti hiljensi. Hymynkare nousi kasvoilleni. Taisin arvata ketä mies oli menossa tapaamaan. Ilma oli erittäin viileä ja toppaliivi ei lämmittänyt hurjasti. Käänsin Myntin uudelle tiellä jossa eivät autot mahdu kulkemaan, mutta täysin ravaamiseen soveltuva. Painoin pohkeeni nuoren tamman kyytiin ja tämä nosti reippaamman askellajin mukisematta.

Ravi oli reipasta ja Myntti nautti selvästi vauhdista. Kiittelin paljon ja keskityin sitten keventämään tasaisen rauhallisesti. Annoin tamman vain ravata omaa reipasta tahtiaan, enkä puuttunut vauhttin. Ravasimme hyvän matkaa. Hidastin kuitenkin lopulta käyntiin. Jatkoimme matkausta käynnissä rauhallisesti. Laukkapätkä kuitenkin lähestyi ja valmistauduimme hillityn laukan nostoon. Myntti oli tänään kaahotus päällä, mutta minä en ja menisimme minun ehdoillani. Hetken taiston jälkeen tämä sopi myös Myntille. Nostin laukan vaivattomasti ja Myntti nosti puhtaan ja mukavan laukan.
-Hienotyttö hyvää, kehuin tammaa ja taputin.
Myntillä oli pehmeimpiä tietämiäni laukkoja joten saatoin vain nauttia. Myntti ei ihme kyllä kaahottanut suuresti. Mahtoi johtua hangen suht korkeasta korkeudesta. Neitiä ei tarvinnut paljon pidättää joten molemmat nauttivat kummallekkin sopivasta vauhdista.

Pidätin raviin ja taputin kiitokseksi. Laukkapätkä jatkui vielä mutta halusin estää kasvojen lopullisen jäätymisen. Ravasimme aika pitkään ja lähestyimme taas tallia hyvää vauhtia. Hidastin tallin läheisyydessä ja annoin pitkiä ohjia. Taputtelin ja kehuin paljon. Löntystimme samaa polkua takaisin tallille kuin olimme tulleetkin ja tallipihalla pomppasin takaisin selkään. Löysäsin vähän satulavyötä ja talutin Myntin sitten talliin.
-Moi Jutta menikö Myntti kivasti, Maiss kysyi tallikytävällä.
-Jep mukava oli juu, hymyilin ja taputin Mynttiä.
Vein Lynttineidin karsinaansa ja riisuin varusteet. Myntti oli pienessä hiessä joten hain kiireesti Myntin liilan loimen telineistä. Heitin loimen selkään ja taputin tälläkertaa kiltisti hoitaessa käyttäytynyttä Mynttiä.
-Mun pitää nyt mennä moikka Lyntti, Moikkasin tammaa ja vedin oven kiinni.
Myntti jäi paukuttamaan karsinanovea tyytymättömänä siitä että ruoka oli parisen minuuttia myöhässä. Hymyilen kipitin bussipysäkille.

Juhuu sain tarinan tulemaan ennen lomanloppua! Lupaan aktiivistua koulujen alkaessa! 13hooäm

[Jutta]

Se tervehti mua!

-Viekää tää pakkanen poois, kimitän astellessasi oleskeluhuoneeseen.
-Eikäs, mulle kelpaa pakkanen kunha laskettelumäet on vaa kunnossa, Yuff toteaa.
-Pukekaa vaan kunnolla päälle, Anne toteaa toppa asussaa.
-Myntillä on Jutta muuten tänää vapaapäivä ku tätä pakkastaki on näin kamalasti.
-Okei no ihan hyvä et ei tartte lähtee tonne kylmään.
-meidän innokkaat hevosenhoitajat, Anne pyöräyttää silmiään ja naurahtaa heti perään.
Nappaan kahvipaketin käteeni keittääkseni kahvia.
-Ketkä ottaa, kysäisen paketti kädessäni.
-Mä ainaki, Chao huokaa.
-Ja mä tottakai, Yuff jatkaa.
Lappaan juhlamokkaa kahvinkeittimeen reippaasti. Napsautan keittimen päälle, ja istahdan sohvalle odottamaan. Etsin katseellani uusinta hipposta mutta en löydä. Joku heppatyttö liennyt viedä kotiinsa sen. Keitin lopettaa porinansa ja nappaan kannun innokkaana ja kaadan kuumaa juomaa kahvikuppiin. Kaadan myös hieman maitoa sekaan. Muuten juoma olisi minulle liian tujua. Hörpin kahvin turhia löpisemättä ja ponkaisin sitten tuoliltani.
-Mihin kiire Judu, Yuff nostaa päänsä ikivanhasta hevoslehdestä.
-Mynttiä kattomaan, mumisen ja kipitänkarsinoille. Myntti seisoo karsinassaan ja nostaa päänsä saapuessani. Avaan karsinanoven ja annan käteni tamman haisteltavaksi.
-Hörr, Myntti tervehtii minua.
-Oooh se tervehdit mua, Huokasin äimistyneen onnellisesti.
Koitan halata tammaa mutta Myntti palaa jo maanpinnalle ja näykkäisee lantiosta.
-Kuules mä puren takasin neiti, murisin.

Nappasin Myntin riimuun ja sidoin tämän kiinni karsinanoven kalteriin. Nappasin pölyharjan ja marssin reippaasti Myntin purevan nassun ohi kaulan vierelle ja ryhdyin reippaasti sukimaan.
-Ai moi Jutta mitäs sie, Carkki kyseli saapuessaan karsinalle satulaa raahaten.
-Myntti sano mulle moi, hehkutin.
-no sepä hienoa, Carkki hihitteli.
Käytyäni Myntin kokonaan läpi, siirryin kaviokoukkuun ja nostin Mynin etujalan. Myntti nojasi kaikin voimin ja minä takaisin. Hetken taiston jälkeen jalka nousikin. Loput jalat sujuivat samoissa merkeissä kuune juuri silloin kun laskin viimeisen takajalan, kuulen takaani kirkaisun. Ei, se ei ollut pelästynyt huuto, enemmänkin yllättyneen onnellinen. Kipitän kiinnostuneena paikalle jossa seisoo joukko tyttöjä, osa onnelisin, osa hieman surullisin kasvoin.
-Häh mitä tääl tapahtuu, kysyin.
-bääh hoitaja julkistukset, Maiss henkäisee.
-No miten kävi, kysäisen tytöltä.
-No, Siiri on ny mun hoitsu, Mais kirkaisee ja pomppii onnellisena kunness muistaa missä on ja hillitsee itseään.
Myös pettyneitä löytyy ja muistan itse vallan mainiosti miltä tämä tuntui kun ei tärpännyt. Jatkan kuitenkin matkaa satulahuoneeseen josta löydän kiillotusta kaipaavan satulan. Kaivan tarvikkeet esiin ja ryhdyn kiillottamaan satulaa.

Noin kymmenen minuutin päästä asettelen satulaan uuden huovan ja kipitän sitten taas oleskeluhuoneeseen. Suitset olivat OK kunnossa ja putsaisin nämä sitten joskus.
-Moikka mun pitää nytte mennä, huikkaan oleskeluhuoneen porukalle ja nappaan laukkuni.
Vilkaisen kiireesti puhelintani ja kiirehdin sitten kohti bussipysäkkiä. Laiska minä.

14HM

Vähän lyhyempi tällä viikolla. seuraavaks sitte kuva!

[Jutta]

Pitkästä aikaa

Äh. taas tuo sama typerä tunne kun astelen tallille hounolla omatunnolla ja noloissani. Monetkaan tuskin olivat huomanneet hetkellistä katoamistani mutta omatunto kolkutti sen verran että... Kipitin talliin. Paikalla ei onneksi ollut tuttuja. Kaikki luultavasti oleskeluhuoneessa aikaatappamassa. Tallustin tallin perukoille jossa Myntti asusti. Tämä tervehti minua olemattomasti mutta minä sitäkin lämpimämmin. En puhunut mitään vaan halasin tammaa kaulasta. Mytti näykkäisi takapuolestani tuttavallisesti ja hymy nousi kasvoilleni.
-No moikka neiti, hymyilin ja taputin tätä kaulalle.
-Ai säkin täällä, Anne moikkasi, ootko saanu hermolomaa pidettyä?
-Joo uskoisin, Huokasin miettivästi.
Kokeita kokeiden perään ja sittenkin vielä kokeita ja kiljuvia pikku ja iso sisaria.
-Sitä ei ratsastettu eilen ja sillä on vähän ylimäärästä energiaa, joten oo varovainen ku ratsastat, Anne huikkasi.
Mutisin vastaukseni ja nostin harjapakista muutaman harjan ja ryhdyin reippaasti sukimaan.

Hoitotoimenpiteet sujuivat ongelmitta. En välittänyt Myntin pomppimisesta vaan jatkoin tyynenä välittämättä pelleilystä. Nostin satulan ja ratsastusloimen selkään. Työnsin kuolaimet nuoren tamman suuhun ja asettelin sitten suitsiin kuuluvat remmit oikein. Kenttä oli suht hyvässä kunnossa joten talutin Myntin suoraan sinne. Nousin selkään ja sain suoraan onnellisen ja vauhdikkaaseen raviin. Hidastin käyntiin ja luovutin neidille ohjaa. Ajatuksissani ja keskittyneenä en huomannut kentälle saapuvaa räykkiötä. Tai huomasin, mutta ajattelin joukon olevan vain innokkaitta tallihengaajia tai tuntilaisia. Kunnes kuulen tutun äänen.
-Moikka Jutta, Kuulen ja käännän pääni nopeasti.
-Äiti, henkäisen kummissani ja ällistyneenä.
-Me päätettiin tulla kättomaan sun ratsastusta, isä selosti ja pidätteli pikkuveljeä juoksemasta kentälle Mynttiä lääppimään.
Käänsin pääni eteenpäin vaivaantuneena mutta pian kysyin.
-Missä Juulia on?
-Jäi kotiin mököttämään, äiti huokasi.
-Ookei, Huokasin tietävästi ja keräsin ohjat.

En ollut mestareita ratsastamaan samalla kun kolme silmäparia tuijottaa minua herkeämättä. Varsinkin kun Myntti tanssahteli rauhattomana allani. Nostin ravin jota Myntti riisti jatkuvasti laukkaan.
-Sehän menee lujaa, veli rääkäisi lujaa mennessämme ohi.
Myntti järkyttyy ja pomppaa sivuun. Tämä laukkaa ensin keskelle, nostaa päänsä alas ja pukittaa villisti. Veli taputtaa mielestään upealle esitykselle. Mulkaisen tätä ärsyyntyneenä. Jo toinen kerta kun tämä tulee ja pilaa tallireissuni. Jatkan ja ravissa ja yritän tyyntyä. Pian tosiaan unohdan perheen ja keskityn pääty ympyrään. Teen oikein monta ympyrää ja keskityn taivutuksiin. Veljen mielestä tämä on tylsää ja onkin kadonnut jonnekkin isä mukanaan. Huh rauha luojan kiitos.

Teen ympyrät vielä toiseen suuntaan ja nostan hetkeksi laukan. Laukka on mukavan pyörivää eikä ihme kyllä kamalasti liina reipasta. Taputan kiitokseksi ja hiljensin käyntiin. Ehkä Mynttikin alkaisi pikkuhiljaa aikuistua. Tai siis rauhoittua. Hetken päästä pomppaan alas ja talutan Myntin äidin luo.
-Mistä te keksitte tänne tulla, Kysyn äidiltä joka lähtee turvallisen välimatkan päässä Myntistä.
-Me haluttiin vaan nähä että mikä sua täällä tallilla niin paljon kiinnosta, Äiti sanoi ja väisteli pienintäkin lantapalaa muistuttavaa kokkaretta.
-No selviskö?
-Onhan täällä...oma tunnelmansa, äiti sanoo hetken mietittyään.
Hymyilen ja taputan Mynttiä kaulalle. Vien tamman karsinaansa ja riisun loimen ja satulan. Otan sitten suitset pois ja laitan riimun tilalle. En vielä viitsi ilman riimua hoitaa. Nappaan ensimmäisen harjan mikä käteen sattuu ja ryhdyn sukimaan reippain vedoin. Myntti ei ole erikoisemmin hiessä. Nostan loimen selkään.
-Onpa nätti loimi, äiti ihastelee.
Virnistän vastaukseksi ja taputan Mynttiä,
-Moikka Lyntti, hymyilen ja suljen oven.
-Oottehan te täällä autolla, varmistan.
-Kävellen me ollaan, äiti virnistää.
Mulkaisen vastaukseksi mutta olen silti pienesti iloinen että perhe piipahti tallilla.

15HM Hahaa oon niin surkku ja laiska piirtää kuvii että! :DD

[Jutta]

Annen tunti Myntillä

-Heei pysy nyt paikoillas tyttö, Komensin pyörivää Mynttiä.
Tamma rauhoittuu hetkellisesti jolloin käytän tilaisuutta hyväkseni ja ponnistan selkään. Myntti nostaa päänsä korkealle järkyttyneenä ja pyrkii karkaamaan käsistäni.
jep, se Myntti saattaa olla vähän säpsähteleväinen, kun tuulee näin paljon.
Nyökkään ja Ohjaan Myntin ympyrälle.
Myntti oli varautunut, johtuen varmasti ulkona riehuvasta tuulesta.
Flooralle voitaisiin tänään kokeilla gramaaneja martingaalien sijaan. Saadaan sen selkää pyöreämmäksi. Aloittakaa alkukäynnit, tulen pian takaisin!
Nyökkäsin ja annoin Myntin kulkea kaula pitkänä. Tamma säikkyi kulmissa, joten kaarsin kulmat kauempaa. Anne saapui maneesiin gramaanit melkein maassa laahaten ja käski Jokrun pysähtyä keskelle maneesia.

Siirrytään kevyeeseen raviin! Blondiin liikettä, Keikki, reipas pitkä askel! Jutta tule Myntillä keskiympyrälle! Kulmat pelottavat tammaa liikaa!
Nyökkään ja ohjastan Myntin keskelle Maneesia ympyrälle. Nostan ravin. Ravi on vauhdikasta joten pidätän hieman. Nyt ravi oli sopivaa. Kevensin tahdikkaan ravin tahdissa ja keskityin koko ajan voltin pyöreyden pitämiseen.

Aletaan tehdä isoja voltteja, hakekaa herkkä tuntuma ohjalla. Keskittykää volteissa, että hevonen taipuu kokonaan ja pitäkää ulko-ohjan tuki, että hevosen lapa ei johda ympyrää. Jutta voit mennä uralle, mutta käänny lyhyelle sivulle aina noin 15 metriä ennen varsinaista kulmaa, niin Myntti ei ehkä säiky.
Juu, Mumisin ja ohjasin Myntin suoralle uralle.
Nautin pienessä porukassa ratsastamisesta. Ei tarvinnut koko ajan keskittyä eäisyyksien pitämiseen. Käänsin Myntin suurelle voltille joka onnistui mielestäni aika hyvin.

Edessäni kulkivat Keikki ja Blondi. Blondi kiukutteli ja käänsi korvansa luimuun raipan osuessa tämän takapuoleen. Tosin vauhti reipastui huomattavasti. Ohjasin taas Myntin voltille. Tein taivutuksen joka onnistui mielestäni suht hyvin.

Siirrytään harjoitusraviin. Keskittykää rennon istunnan säilyttämiseen. Jalustimet pysyvät päkiöiden alla ja kädet paikoillaan. Jokeri, jousta ristiselästä, tiedän, että Flooran ravi on melkoista rääkkiä, mutta jos pystyt istumaan siinä, pystyt istumaan ihan missä vain.

Istuin alas satulaan. Myntillä oli puhdas ja ihan mukava istuttava ravi. Katsahdin sitten Jokeriin ja Flooraan. Tyttö istui taitavasti eikä pomppinut paljonkaan. Ratsukko sopi toisilleen upeasti. Keikki ja Blondi mammakin liikkuivat nätisti. Keskituin taas Myntin raviin ja olin tempoonkin aika tyytyväinen. Sitten tapahtui jotain. Keskitys herpaantui tai jotain. Joka tapauksessa
- Jutta älä fuskaa! Harjoitusravia. Vaikka Myntti lähtee viipeltämään, ja tuntuu, että on helpompaa alkaa keventää, se ei rauhoita hevosta yhtään. Tiivis, pidättävä istunta ja aja se aina volteille, kun Myntti kuumee liikaa!
Nyökkään ja palaan maan pinnalle.

Ohjaan Myntinvoltille ja saan vauhdin taas rauhoitettua.
-Siirrytään käyntiin ja aletaan hieman kokoamaan hevosia. Tehkää omassa tahdissa voltteja ja kiemura-uria. Pyrkikään ensin saamaan hevosen käynti hyväksi ja reippaaksi. Sitten keskittykää viemään JOKAINEN käännös täydellisesti läpi: puolipidäte, asetus sisään, sisäpohkeen vaikutus ja ulko-ohjan tuki! Pikku hiljaa hevonen taipuu ja alkaa hakemaan tasapainoa kuolaintuen kautta.
Kuuntelen ohjeen tarkkaan ja päätän pyrkiä ainakin saamaan Myntin mahdollisimman rennoksi.
Myntti on vielä nuori hevonen ja siltä ei voi suurta kokoamisastetta pyytää, Jutta. Tärkeintä olisikin saada se aluksi kulkemaan rennosti jännittämättä, rennon ohjan avulla.
Nyökkäsin ja ohjasin tamman ties kuin monennelle voltille sillä tunnilla.

Hyvä, nyt kun hevosia on otettu haltuun, otetaan käynnistä laukannosto. Jokainen yksitellen. Jutta ja Myntti ensin.
Okei, nyt oli minun vuoroni. Tein selvät ohjeet. Pidätin myös selvästi.

Taisin kuitenkin keskittyä liikaa ja sainkin Annelta huomautuksen liiasta eteenpäin nojauksesta. Nyökkäsin ja kokeilin uudestaan. Ja nyt onnistui. Myntti laukkasi reippaasti ja voimakkain askelin. Vein Myntin keskiympyrälle ja annoin laukata. Pidätin toki reilusti. Hiljennän vauhdin sitten raviin ja sitten käyntiin. Katson muiden tyttöjen laukan nostoja ja kummallakin onnistuu loppujenlopuksi oikein hyvin.
- Harjoitusraviin ja Jutta kärkenä lävistäjä pohkeenvaäistössä. Pidä liike eteenpäin vievänä, väistö ei ole kovin jyrkkä. Asetus liikkeen suunnasta pois ja pidä huoli, ettei takaosa lähde johtamaan. Myntti on herkkyydeltään ihan toista luokkaa kuin tavalliset tuntihepat. Siirrä pohjetta taakse noin sentti. Ei yhtään enemää, kyllä se väistää jo sillä!
Ksekityin Mynttiin täysillä ja tehtävä onnistuikin mielestäni aika hyvin. Taputin Mynttiä kunnolla.

Sitten loppuravit. Kevensin Myntin reippaan ravin tahdissa. Olin aika tyytyväinen tuntiin. Oli mukava saada kunnon tehotreeniä joskus. Varsinkin Myntin kanssa tämä oli tarpeen!

Laitoin tän nyt tännekki. 15HM jos tätä semmoseks lasketaan!

[Jutta]

Reps! Tuommonen ihme röpellys! aika vamma mut menkööt nyt tän kerran!

[Jutta]

Maastoilua ja tippuminen

Taas kerran olen matkalla Seppeleen tallille jokaviikoiselle tervehdykselleni. Myntti seisoskelee tarhassaan. Tai no ei seiso, vaan potkii ikätoveriaan Riinaa leikkisästi, kai. Vihellän Myntille ja toivon tämän hirnuen laukkaa luokseni. Mutta ei. Tämä tosiaan nostaa reippaan ravin mutta väärään suuntaan. Myntti ja Riina ravaavat pitkän tarhan toiseen päähän. Huokaan hiukka ärsyyntyneenä mutta laahustan silti nuorta hevosta hakemaan. Matkalla Myntin lua Tiia liittyy ystävällisesti seuraani. Taputan sitä kaulalle.
-Voisitko opettaa vähän käytöstapoja noille nuoremmille tytöille, kysyn täplikkäältä tammalta.
Saan Myntin pyydystettyä suhteellisen helposti ja lähden rennosti kävelemään Myntti vähän edelläni. Tamma pomppii iloisesti ympäriinsä.
-Ihan rauhassa hönö poni, puuskahdan Myntille kun tämä melkein ravaa päältäni.
Talutan Myntin talliin jossa oli valitettavan paljon pieniä ihmisiä. Uusi alkeistunti on alkamassa. Olen onnellinen hoitaessani yksityishevosta. Ei tarvitse kulkea pikkulikkoja taluttamassa. En vain satu tulemaan pikkulasten kanssa toimeen. Pyöräytän Myntin karsinaansa ja sidon kiinni. Nostan loimen tamman selästä.
-Mitä me tehtäis tänään, kysyn myntiltä?
Ei vastausta kuten arvelinkin. Mennään maastoon. Päätän.

Pian Myntti seisookin tallinpihassa varusteet päällä. Kerään ohjat käteen ja yritän nousta selkään. Myntti nostaa pään korkealle ja kieltäytyi seisomasta paikoillaan.
-Jaaakkooo tuu auttaamaan, huudan nuorta miestä tallipihassa. Tämä laahustaa paikalle ja nappaa Myntin ohjista kiinni. Myntti mulkaisee Jaakkoa äksysti mutta tyytyy silti seisomaan paikallaan.
-Kiitt…yritän tokaista, mutta mies kääntyy ja käpyttelee pois.
Tuhahdan paheksuvasti. Tosi kyllähän sen ymmärtää, Jaakolla on hankalaa. Käännän Myntin Seppeleen pihatielle.
-Mennää vähän maastoilemaan nii turhat huolet katoaa, huokaan Myntille.
Tosiaan. Kiirettä on pitänyt. Koulu alkoi nyppiä ja tallille ei usein ehtinyt. Toki oli huono omatunto ja niin mutta aina ei voi kaikkialle revetä ja otin toki koulun etusialle. Vaikka kyseessä olikin rento maasto, teen Myntillä erillaisia taivutuksia jotta saan neidin hieman rentoutumaan. Tamma kehittyi jatkuvasti ja lähenteli pian oikein toimivaa ratsua. Nostin ravin. Kevensin reippaan ravin tahdissa. Myntin pää oli hurjan korkealla. Yritän saada päätä laskemaan mutta juuri saadessani tamman pään laskemaan tämä pelästyy ja pomppaa sivuun.
-Woow, kiljahdan ja yritän korjata tasapainoni.
Tämä ei kuitenkaan onnistu vaan horjahdan maahan. Saan onneksi ohjista kiinni ennen kuin tamma ehtii pakosalle.
-Nonii hyvä tamma ei pelkää nii, huokaan ja silitän Mynttiä kaulalle.

Kerään ohjat noustakseni uudestaan selkään mutta Myntti pakittaa hurjasti.
-Et nyt hitto ojaan peruuta, ähähdän ja yritän nousta selkään. Ei, Myntti ei anna siihen tilaisuutta.

-Ei kai tässä sitte muu auta ku kiukuttelet noin, murahdan ja kerään ohjat kaulalta.

Talutan miltei mustaa tammaa hetken tietä eteenpäin. Myntti kulkee mukavan reippaasti mutta ei ryntäile, toisin kuin yleensä tarhaan viedessä. Silloin vastaani ravaa pelastus. Ilu ja Tiia köpöttelevät tasaista tahtia meitä vastaan.

-Ilu Ilu Iluu Myntti ei päästä mua takasin selkään nii voitko pitää hetken, inisen.

-Haha joo kyl mä auttaa voin, Ilu hihittää ja hyppää pois selästä.Tyttö ottaa Myntin ohjat käsiinsä ja minä hyppään selkään.

-Kiitti kamalasti, jatketaanko matkaa yhessä, Kysäisen tytöltä?
-Juu käy, tyttö sanoo ja hyppää oman ratsunsa selkään.

Ravaamme hetken reippaasti. Tiia kulkee minun ja Myntin edellä. Huomaan nuoren tamman rauhoittuvan hurjasti toisenkin hevosen läsnä ollessa. Pian nostamme laukan. Myntillä on mukava laukka. Ylipäänsä tamman askellajit ovat oikein mukavat ja näyttävät. Kevennän ja annan mennä. Laukkamme on reipas.

-Otetaan sitte ravi, Ilu sanoo hetkisen päästä.
Nyökkään ja pidätän hieman. Myntti siirtyy ensin oikein reippaaseen mutta sitten sopivaksi muuttuvaan raviin. Ravaamme vielä hetkisen ja rauhoitamme hevoset sutten käyntiin.

Pian saavummekin tallille ja viemme hevoset karsinoihinsa.
-Jätä Jutta Myntti vaan talliin ku iltatallin pitäjä tulee kuitenkin pian, Anne huikkaa.
Nyökkään ja heitän loimen Myntin päälle. Myntti luimistaa hieman mutta ei viitsi alkaa enempää riehumaan.
-Nonii moikka tyttö, sanonn nuorelle tammalle ja taputan tätä kaulalle.

17hooämm

[Jutta]

Fiilistelyä

Katselin laitumella leikkiviä hevosia. Myntti potkaisi Riinaa oikein taitavasti suoraan päähän. Riina koittaa samaa mutta epäonnistuu muutaman sentin välillä. Tiia ja Blade seisoskelevat sivulla kasellen hieman halveksuvasti nuorukaisten pompintaa. Loput tammat hengaavat tarhan perällä. Tarkoitukseni oli olla tänään oikein ahkera mutta jäinkin vain munimaan tarhan reunalle. Mp3 soitti Lupe Fiascon superstaaria.


If you are what you say you are, a superstar
Then have no fear, the camera is here
And the microphones
And they wanna' know oh oh oh oh, yeah

Lauloin hiljaa ja huojuin aidalla jolle olin istahtanut. Myntti ja Riina olivat hieman rauhoittuneet joten hyppäsin aidalta alas ja laahustin tammojen luo. Itsensä puhki juosseet nuorukaiset eivät jaksaneet edes temppuilla napatessani Myntin kiinni. Ulkona paistoi mukava kevät aurinko. Tosin oloni ei ollut tämän mukainen. Koulussa oli tylsää ja kokeet olivat menneet odotettua huonommin. Demin horoskoopin mukaan se oli kaksosille tässä kuussa yleistä mutta en niin välittänyt tähtitaivaasta. Koulun jälkeen mitään turhia ajattelematta olin suunnannut suoraan Seppeleen tallille. Uusi hoidokkini Mallaspuron tilalla saisi odottaa iltaan. Pieni tuulenvire sai oksan heilahtamaan. Myntti kavahti ääntä ja yritti paeta mokomaakin oksaa. Rauhoitin tamman höpöttämällä tälle omiani. Aurinko tosiaan paistoi mukavasti ja päätin juhlistaa puoliverisen vapaapäivää pienellä kävelylenkillä. Kävelimme vieretysten harvakulkuista autotietä. Muutama auto tuli vastaan mutta Myntti ei säikkynyt, ihme kyllä. Jaakkokin huristeli vastaan vanhalla viritetyllä autollaan. Heilautin kättäni rennosti. Jaakko katsoi minua hetken hieman ymmällään mutta tunnistaa sitten varmaan hevosen ja nyökkäsi minulle rennosti. Myntti hyppää sivuun ja siinä samalla kengälleni. Päästän ilmoille kivunvalituksen. Myntti katsoo minua ymmällään miettien varmaan mistä moinen valitus. Jatkamme matkaa pikkupolulle. Ärsyttävä ja loskainen reitti minulle, mutta Myntti nautti. Musiikki vaihtuu suomalaiseen. Nyt vuorossa oli Fintelligensin Mikä boogie. Ei mikään niin erikoinen biisi mutta toi olon paremmaksi.

Mitä muijat, mikä boogie? Hyvältä näyttää niinku kuuluuki.
Mitä äijät, mikä boogie? Mä oon messis mitä ikin tapahtuuki.

Tosi äijät ei tanssi en boogaa, liikkeet hallus, se on wavee ja moonwalk.
Käännä stroboo nii mä liikun ku robotti, ma oon näille mimmeille ku lottopotti.
Hyvältä näyttää vai mitä äijät, mul on tunne et tänää on pääpäivä. Jengi kasaan taas saatiin, hommat seis ku me astutaan baariin.

Biisi nosti kerta toisensa jälkeen hymyn huulille. Myntti keskittyy kävelemiseen ja kompastelee välillä sohjoisessa maastossa. Erillaisessa maastossa oli kuitenkin hyvä kulkea. Päästessämme kunnon toelle vastaan kävelevät Maiss ja Siiri. Tervehdimme pikaisesti ja jatkamme sitten matkaa. Myntti ja Siirikin tervehtivät toisiaan luimistelemalla. Pian saavuimmekin talliin. Sidon Myntin käytävälle. Tamma seisoi paikaoillaan suht rauhassa, tämä johtuen varmasti siitä että tallissa ei silloin ollut paljon porukkaa. Vedin loimen kiireesti Myntin selästä ja laskin hetkeksi lattialle. Niin paljoa en tammaan vielä luottaisi että jättäisin seisomaan yksin keskelle tallia. Ties mitä hullua tämä keksisi. Musiikki mp3 soittimessa vaihtelee satunnaisesti. Nappaan myntin pakista harjan ja ryhdyn sukimaan tätä reippaasti. Myntti kuopii ja heiluttelee päätään mutta ei enään pure kuten alussa. Biisi vaihtuu taas.

New York!!!!
Concrete jungle where dreams are made of,
There's nothing you can’t do,
Now you're in New York!!!
These streets will make you feel
brand new,
the lights will inspire you,


Let's hear it for New York, New York, New York



One hand in the air for the big city,
'
Street lights, big dreams all looking pretty,
no place in the World that can compare,
Put your lighters in the air, everybody say yeaaahh
come on, come on, yeaah yeah.

Hyräilin biisin mukana ja selvittelin Myntin harjaa. Mynttiä luultavasti ärsytti hoilaukseni päätellen korvien asennosta ja potku yrityksistä. En välittänyt ja jatkoin tyynesti. Pian tallilaisia alkoi virrata talliin ja siirrän Myntin karsinaansa. Harjaus olikin jo valmis ja jätin Myntin karsinaan muutama porkkana seuranaan. Tamman varusteiden kunnossa ei ollut kehumista joten siirryin niitä jynssäämään. Musta nahka sai taas uuden kiillon. Vaihdoin myös satulahuovan. Uus väri oli viininpunainen. Tämän tehtyäni astelin bussipysäkille.

Jutta ja Lyntti 18HM!

[Jutta]

Takaisin kuvioihin

Aaah tätä kesäpäivän autuutta. Aurinko porottaa täydeltä taivaalta ja kiitettävän kokoinen hyttyspilvi pörisee niskassani. Niitä tosiaan on paljon tänävuonna. Niin siis tosiaan, olen siis matkalla Seppeleeseen, pitkästä pitkästä aikaa. Keskellä yötä eilen minut oli täyttänyt tallintuoksun, ratsastuksen ja etenkin Myntin ikävä, mikä sai minut perumaan uimareissuni kavereiden kanssa. Käännyin viimeisestä tienristeyksestä ja näin kaiken. Tallirakennuksen ja sitä ympäröivät puut. Laitumet, tarhat, kentän ja maneesiin.
Yksityishevoset viettivät aikaansa nytkin syöden. Suurin osa tuntipolleista taisi olla tunneilla. Suuntaan suoraan tammojen laitumelle. Kaikki nyhtävät ruohoa ankarsti ja hyvä jos huomaavat minua. Naksautan kielelläni muutaman kerran jolloin kaikki huomaavat minut. Myntti tuijottaa minua hetken kun höpöttelen tälle, sitten se tassuttelee luokseni. Minun luokseni, sitä se ei kyllä ole tehnyt. Taputan tammaa reippaasti kaulalle ja tämä pukkaa minua leikkisästi päällään vatsaani. Kyllähän se minut muistaa, odotin Myntiltä vaan jotain vauhdikkaampaa tervehtimistä kuten pois laukkaamista iloisesti pukitellen...no kyllähän se näinkin kävi vallan mainiosti!

Myntti Tepasteli takanani kun astuimme talliin. Vedän henkeeni hevosten tuoksua. Aah, kotona taas. Äkkiä vastaan kävelee tutun näköinen tyttö Liinun kanssa. Hän heilauttaa minulle kättään hieman ujosti hymyillen. Mietin hetken tarkkaan..hmm kuka hoitikaan Liinua? ”Moi Lexie” huudahdan melkein helpottuneena, siitä tosiaan on aikaa. Tervehdin muitakin tuttuja. Myös uusia kasvoja oli ilmestynyt. Tunti oli juuri loppunut. Vuorossa oli näköjään ollut alkeistunti ja nimittäin niin ratsastajat kuin taluttajatkin pyyhkivät hikeä otsiltaan läkähtyneen näköisinä. Myntti parkkeeraa sujuvasti boksiinsa. Voiko olla mahdollista että tamma on aikuistunut muutamassa kuukaudessa? ”Onko susta Myntti tullu aikuinen” kysyn leikkisästi ja pörrötän Myntin harjaa? Myntti heilauttää päätään kärsimättömästi ylös. ”Terve Jutta kiva nähdä suakin tallilla” Anne on ilmestynyt karsinan reunalle. ”Joo on ollu vähän kaikenlaista tässä mutta nyt kesällä on taas aikaa” Hymyilen naiselle. ”Mä ratsastin eilen Myntin mutta tänään en selkään pääse että voitko vaikka vähän juoksuttaa tammaa?”
”Joo tietysti onko maneesi tai kenttä vapaana?”
”Kenttä on vapaana kun menevät seuraavalla tunnilla maastoon”Anne nyökkää ja jatkaa sitten matkaansa.
”Okei Myntti, eikun vaan juoksemaan!”

Ei, Myntti on kyllä entisellään, ei se olekkaan ihan täysin aikuistunut. Tämän seikan olen huomannut noin vartin minun ja Annen keskustelun jälkeen. Tamma Temppuili parhaansa mukaan harjauksen aikana, eikä tallista poistuminenkaan tapahtunut ilman että Myntti olisi tehnyt pienen esityksen. Se koitti syöksyä Januksen kimppuun. Sain onneksi neidon rauhoittumaan. Talutan Mynttiä muutaman kierroksen kentän ympäri. Tamma hypähtelee kulmista levottomasti.
”Noh, ei meillä ainakaan tuu tylsää”
Lohduttaudun ajatuksella. Kaiken temppuilun seassa pientä parannustakin kuitenkin näkyy. Myntti on nimittäin oppinut kulkemaan urallakin normaalisti ja sieltä missä muutkin hevoset kävelevät. Anne on selvästi tehnyt töitä tamman kanssa. Hetken käveltyämme nappaan raipan kentänviereltä. Myntti kavahtaa raippaa ja ottaa automaattisesti minusta etäisyyttä. Ohjastan Myntin ympyrälle reipas tamma nostaa automaattisesti ravin, ei tässä raippoja tarvita. ”hoouu ihan rauhassa vaan” rauhoittelen kipitystä. Rauhoitettuani tamman ravia, jään taas kerran ihailemaan tämän ylevää askellusta. Jos Anne vain jatkaa treenausta samaan tahtiin, on tamma kisavalmis ennen kuin huomaammekaan...siihen tokiin voi jokunen aika vierähtää.

Vaihdamme suuntaa. Myntti nelistää reippain askelin pitkin ympyrää. Vähän se välillä vetää itseään isommalle ympyrälle kuin tarvitsisi, koittaen päästä tilanteesta mutta pienen huomautuksen jälkeen tämä käyttäytyy taas erittäin nätisti.
”Hienosti tyttö menet tosi hyvä” Kehun kovaan ääneen.
Jo pian Myntti nostaa laukan. Tähän ei paljoa kehottamista tarvittu. Tamman laukka on Mynttimäisen reipasta ja hoputteluja ei tarvita, sen siaan rauhoittelu on paikallaan. Äkkiä Myntti laskee päänsä ja kääntää päänsä reippaasti ympyrän ulkopuolelle, pukittaa ja lähtee kiitämään kentän toiseen laitaan. En osannut odottaa noin reipasta liikettä ja hölmistyneenä jään roikkumaan juoksutusnauhassa. Otan muutaman askeleen ja koitan saada Mynttiä pysähtymään mutta jään säälittävästi Myntin jälkeen. Kompastun ja pyllähdän hieman kosteaan hiekkaan naama edellä. Makaan hiekassa hetken kiroten huonoa onneani ja kömmin sitten ylös. Ensimmäisenä vilkuilen ympärilleni. Ei kai kukaan nähnyt... Sitten käännyn syyttävästi Myntin suuntaan joka on keskittynyt nyhtämään kentän laidalla kasvavaa vähäistä ruohotuppoa.
”Teit ton niin tahallas” murahdan Myntille ja nappaan hiekkaisesta juoksutusnauhasta kiinni. Ei kun uudestaan.

Tällä kertaa Myntti laukkaa tyylikkäästi ympyrällä eikä minun tarvitse tehdä tuskin mitään. Annan Myntin laukata vielä hetken, ja kerään sitten ympyrää pienemmäksi ja pienemmäksi jotta tamma ei voi enään laukata. Se hidastaa ravin kautta käyntiin.
”Hyvä tyttö” Kimitän Myntille ja silitän sitä.
Talutan tammaa vielä hetkisen. Vaikkemme paljoa liikkuneetkaan Myntti on vähän hiessä mikä johtunee hiostavasta ilmasta, taitaa johtaa ukkoseen tai ainakin sateeseen. Jaloittelemme kuitenkin vielä hetken. Hetken kuluttua avaan kentän portin ja Myntti syöksyy suoraan horsmapuskaa tappamaan. Vedän neidin kaikin voimin ylös ja jatkan kävelyä. Myntti ei pidä tästä, vaan osoittaa mieltään näykkäisten minua olkapäästä. Ei tosin kovaa. ”Myntti hyi sua” Murahdan mutta puhkean sitten hihitykseen. Myntti heiluttaa päätään hullunkurisesti. Jatkamme matkaa talliin. Parkkeeraan Myntin karsinaansa ja riisun suitset ja taputan tätä reippaasti kaulalle. Tamma roikottaa päätään melkein maassa eikä vaivaudu häiritsemään harjaustani.
Harjauksen jälkeen heitän vihreään ruokakulhoon omenan jonka nappasin mukaan kotoa lähtiessäni. Myntti käy ahnaasti sen kimppuun. Suljen oven ja kiidätän kuolaimet pestäväksi. Satula huoneessa tulvii taas suraavan tunnin aloittajia. Raivaan tieni vesihanalle ja huuhtelen kuolaimet huolellisesti. Ristitän sauitset ja asettelen ne telineeseen. Tummat pilvet kasaantuvat taivaalle ja jos mielin kotiin kastumatta on varmaan parasta lähteä reippaasti kotiin. Rahaakaan ei tarttunut mukaan bussimatkaa varten. Huikkaan muutamille tutuille tervehdykset ja lähden sitten kävelemään taivaalle tähyillen ja toivoen parasta.

19HM Ja oeoeoe kuka hoitaa vihdoinki! : D

[Anne]

20.7.2010 Kesäistä treeniä

Kävelin lähes tyhjän tallin läpi toimistolle. Voimakas hevosen ja lannan tuoksu tunkeutui toimiston puolelle, eikä pöydällä huriseva tuuletinkaan saanut hajuja haihtumaan. Jossu istui nenä kiinni tietokoneruudussa ja mutisi itsekseen.

- Mitäs? kysyin lyhyesti. Väsymyksestä johtuen en jaksanut muodostaa pitkiä lauseita. Kaipasin kahvia.
- Ähh, järjestän syksyn vakiotunteja. Tuntilaiset ovat laittaneet noin miljoona toivetta kaikesta mahdollisesta, eikä kaikkia ole mitenkään mahdollista toteuttaa, Jossu vastasi.
- Tiedän tunteen, hymähdin väsyneesti. Kaadoin itselleni kahvin ja jutustelimme niitä näitä tallin asioista.
- Pitää varmaan lähteä pyydystämään se rääpäle, sanoin viimein.
- Sera?
- Ei, Myntti, vastasin ja kampesin itseni pystyyn.

Kävelin tarhoille ja tunnistin kauniin tammani jo kaukaa. Sen karva kiilsi mustanruskeana auringossa. Hevosen vyötäröllä höllyi jo uhkaavan kokoinen heinämaha.

Tamma oli normaalisti vaikea kiinniotettava. Koska olin kyllästynyt loikkimaan hevosten perässä, pidin taskussani aina muutamaa murusiksi paloiteltua näkkileivän palasta. Kuivan leivän ropina kämmenelläni sai kuin taikaiskusta hevoset taivaltamaan luokseni.

Heitin riimun Myntille ja annoin sille palkkion. Talutin hevosen harjauspuomille. Myntti ei innostunut yhtään harjaustuokiosta. Siitä oli kyllä tulossa todellinen tamma. Selästä ja mahan alta Myntti oli todella herkkä ja harjauksen aikana se heitteli vihaisesti päätään ja nosteli jalkojaan. Kaviot se antoi nostaa, mutta oli putsauksen aikana kärsimätön. Jos jalkaa piti ylhäällä vähääkään yli kymmenen sekuntia, tamma riuhtaisi koipensa käsittelijän otteesta. Satulasta hevonen vasta innostui. Pää heilui ja jalat nousivat. Sain satulan kuitenkin selkään. Suitsien kanssa tappelin tovin. Kun hevonen oli valmis, talutin sen jakkaran viereen, josta oli määrä hypätä selkään. No, eihän Myntti jakkaran vieressä kauaa viihtynyt, vaan säntäsi liikkeeseen, juuri kun olin saanut jalustimen vasempaan jalkaan. Temmoin itseni selkään ja pysäytin hevosen kiristääkseni satulavyön.

Kentällä alkukäyntien jälkeen nostin ravin. Annoin ohjan olla vielä pitkänä ja hevosen juosta. Kun oli kevennellyt molempiin suuntiin, siirryin harjoitusraviin ja tein pieniä asetuksia, suoristamisia ja siirtymisiä. Myntti kuunteli, mutta oli selvästi menopäällä ja sain tehdä tavallista enemmän puolipidätteitä. Harjoitteli avo- ja sulkutaivutuksia. Myntin takaosa jäi liikkeestä vielä hieman jälkeen, joten siirryin tekemään perusvoltteja ja pitämään hevosen taivutuksen oikeana. Lopuksi otin vielä laukkapätkiä, jolla taas pyrin suoristamaan hevosen. Varsinkin laukassa taka- ja etuosan eri urilla kulkeminen tuli selvästi esiin.

Loppukäyntien aikana Jossu ja Aimie tupsahtivat ulos tallista.

- On se kehittynyt, mutta paljon on vielä hommaa sen kanssa, Jossu sanoi.
- Juu, suoruustehtäviä pitää alkaa harjoittelemaan, sanoin. – Haluisitko, Aimie, hoitaa Myntin loppukäynnit ja viedä sitten takaisin tarhaan?
Tytön ilme kirkastui.
- Totta kai, hän sanoi.
- Kiitti, mun pitää lähteä vielä ennen neljää pankkiin, ja muuten tulisi kiire, hymyilin.

Hyppäsin Myntin selästä ja punttasin Aimien tilalleni.

- Kiitti vielä, ja moi! sanoin ja katselin hetken uljasta tammaani kävelemässä hikiään pois.

Sanoin hei heit myös Josefiinalle ja ryömin ratsastuksesta läkähtyneenä autolleni.

~Anne

[Jutta]

Taas tallilla

Pitkästä aikaa taas kerran tallustan Seppelettä kohden. Koulu on taas alkanut ja kiireitä riittää joten en turhia aio selitellä. Toivon vain että
saan vielä hoitajanpaikkani säilyttää. Hetken emmittyäni avaan tallinoven ja astelen oleskeluhuoneeseen.
-Moi kaikki, laukaisen ovensuusta hieman ujona.
-Juttaaa moi, Aimie huudahtaa!
-Täällä ei sitte oo mikään muuttunu, huokaan ja hengitän talli-ilmaa.
-Paitsi mitä nyt muutamia uusia naamoja mä oon Kristiina, noin ikäiseni tyttö hihkaisi sohvalta.
Tervehdin tyttöä. Kiiruhdin sitten Myntin karsinalle. Tamma ei ollut paikallaan.
-Jos Mynttiä etit niin se on treenissä Annen kanssa tuolla kentällä, Jaakko murahtaa eräästä karsinasta talikkoon nojaten.
-Aa kiitti ja terve vaan, naurahdin miehelle.
Hei hetkinen. Onko tuo tosiaan Myntti? Mustanruunikko nourukainen ravaa kentällä liitävin askelin. Ravi on sujuvan jouhevaa, kulmakin sujuu mainiosti viimenäkemään verrattuna.
-Vau mitä ihmettä sä oot tehny silläaikaa ku oon ollu poissa, kysyn silmät sykkyrällä?!
-Jutta kiva nähä suakin, joo ollaan Myntin kanssa vähän treenailtu, kulmatkin alkaa pikkuhiljaa sujua, Anne hymyilee ja taputtaa ratsauaan.
-Mites se laukka on lähteny sujumaan, kysyn naiselta.
-Tosi hyvin sekin, mutta laukassa nää kulmat vielä vähän pelottaa.
nyökkään ja istun nurmelle seuraamaan ratsastusta. Revin ruohoa hajamielisesti istuessani. Anne kokoaa ohjia ja nostaa ravin keskiympyrälle.
Hetken ravaamisen jälkeen Anne antaa selvät avut ja Myntti nostaa pyöreän laukan.
-Hei vau se on jo taitava, huokaan ja katson kun tamma laukkaa yhtään riistämättä suurella ympyrällä.

Noin vartin päästä.

-Käveletkö hetken tän kanssa tuolla metsässä se on rauhottunu ihan hurjasti, Anne kysyy ja hyppää selästä.
-Joo haetaan vaan mun kypärä tuolta tallista, sanon naiselle ja talutan Myntin tallin kautta takaisin pihalle.
Naksautan kypärän kiinni ja hyppään Myntin selkään. Jalustimet
Annen jäljiltä ovat suunnilleen sopivat. Painan pohkeeni hellästi Myntin kylkiin ja tämä lähee reippaasti astelemaan eteenpäin. Ihanaa istua taas hevosen selässä, varsinkin niiden kaikkien joukosta vielä Myntin. Siirrymme pienemmälle polulle. Osa puista on jo pudottanut lehtensä. Taivaalta ripsii hiljalleen. Kuuluu vain oksien rapina ja Myntin satunnaiset pärskähtelyt. Oi miten tätä oltiin jo kaivattukkin.
Hyppään alas satulasta ja talutan Myntin talliin. Kiinnitän tamman käytävälle sillä pahempaa tungosta ei ihme kyllä ole. Löysään vyötä ja nostan satulan pois Myntin hieman kostuneesta selästä. Haen ämpärin ja kastan sienen veteen. Myntti aristaa märkää sientä ja hyppää sivuun niin kauas kuin riimu sallii.
-Heii älä nyt hömppä, huokaan puuskuttavalle hevoselle.
Pienen rauhoittelun jälkeen saan pestyä hikikohdat ja haen fleece loimen. Outoa, että sitäkin jo tarvitaan. Talutan Myntin
karsinaansa ja päästän vapaaksi. Vien kypäräni kaappiin.
-Hei moikka mä lähen jo ku hukun läksyihin ja esseisiin kotona, huikkaan tytöille ja jatkan matkaani linja-auto pysäkille juoksujalkaa.

-Jutta ja Myntti HM20!!!

[Anne]

Koulukurssi



Loppukäynneiltä palailemassa.

Spessu Reegalle koulukurssille osallistumisesta!