|
|
Post by Mariel on Sept 11, 2008 16:09:34 GMT 2
|
|
|
|
Post by Mariel on Sept 11, 2008 16:30:31 GMT 2
11.09.2008 - Kuka se sinä olet -
Pukkasin tallin oven auki ja astelin ulos. Syksyn tuulet pudottelivat puiden lehtiä ja ne hän leijailivat pehmeästi maankamaralle. Väkinäisin askelin lähestyin vanhaa aittaa, josta kuuluin tuttujen hevosten ääniä, seassa yksi hiukan oudompi inahdus. Kurkistin keskimmäisestä ovesta sisään ja näin mustan Bladen yhdessä tumman varsansa kanssa. Ensireaktio oli aika outo. Olin vain jähmettynyt ja tuijotin hentoa varsaa silmät selällään.
" Oi, hyvä tavaton!" Lausahdin ja silitin Bladen turpaa.
" Olet sinä melkoisen pienokaisen maailmaan pukannut" Jatkoin supattelua.
Pienokainen asteli pitkillä jaloillaan kohti Bladea ja pian se lussutti maitoa Bladen nisistä. Pienokaisen äiti odotti tyynesti eikä hätäillyt varsansa kanssa. Blade oli ilmiomäinen mamma!
" Eikö olekkin uskomaton?" Kuulin jonkun sanovan.
Käänähdin ja huomasin Dreamerin vierelläni.
" No on kyllä, enkä voi vieläkään uskoa, että minä hoidan tuota" Sanoin hiljaa ja jatkoimme pienen varsan katsomista.
" Mikä sen nimi on?" Kysyin Dreamerilta.
Tyttö katsoi minuun ja sanoi:
" Anne nimesi sen Mythril Daggeriksi eli Myntiksi"
Hymyilin nimelle sillä se sopi varmasti tälle pienokaiselle.
" Mun täytyy nyt mennä" Dreamer sanoi ja asteli jo kauempana.
Heilautin kättä tytölle ja katselin vielä hetken Myntin touhuilua.
Neiti oli aika rohkea ja uskallattui luokseni. Kosketin sen untavanpehmeitä jouhia, joista yksi takerui käteeni. Kosketin jouhen pätkää ja pistin sen taskuuni. Se oli hyvä muisto ensitapaamisestamme!
Lopulta uskalsin avata karsinan oven. Blade katsahti minuun epäilevästi, mutta vakuuttelin olla tekemättä mitään sen pienokaiselle.
Hitain askelin menin karsinan nurkkaan, johon sitten istahdin olkien päälle ja katsoin kuinka Blade huolehti silmäterästään.
Varsa oli niin syötävän suloinen ja niin rohkea pikku neiti.
Istuin pitkän aikaa karsinan nurkassa, kunnes havahduin siihen kun Blade nykäisi takkini hihaa. Hymähdin ja nousin seisomaan.
Pikku varsa asteli vielä kerran luokseni, jolloin silitin sen pehmeää turpaa, sitten otin Bladen merkistä vaarin ja lähdin ulos karsinasta.
Olin jo matkalla kotiin kunnes lausahdin ne 5 valittua sanaa:
" Meistä tulee vielä hyvät ystävät"
~Mariel
|
|
|
|
Post by Mariel on Sept 12, 2008 6:49:41 GMT 2
12.09.2008 - Tutustuminen jatkuu -
Tänään olin tullut tallille kaupan kautta ja arvata saattaa, että Myntillehän minä olin ostoksia tekemässä.
Raahasin tuomani tavarat vintille, jossa moni utelias silmäpari halusi nähdä, mitä olin ostanut.
" Pikkusen ihana pussi" Magnet huomautti punaisesta pussista, jonka olin viime yönä ommellut. Se oli punaista kangasta ja siinä oli vuori. Ulkopuolella oli ommeltu hevoskenkä (tietysti kankainen) ja siihen oli kirjailtu tekti " Myntti".
Hymähdin vain Magnetin kehulle, sillä en todellakaan ollut mikään paras ompelukoneen käyttäjä, päin vastoin viime vuonna ylä-asteella tein yhtä toppia yli puolivuotta!
" Mutta mitä sä ostit Myntille?" Teetä hörppivä Dreamer uteli.
" No saattepa nähdä" Lausahdin ja avasin pussin tyhjentäen sisällön sohvalle.
" Vau" Joku sanoin, vaikkein tässä mitään vauvittelua ollutkaan.
Pussin sisältä paljastui aidoista sianharjaksista valmistettu harja, joka oli todella pehmeä.
" Tällä, jos millä kelpaa Mynttiä totutella harjaukseen" Dreamer sanoi ihastellen.
Lisää oli luvassa. Tietysti yhden harjan lisäksi olin ostanut punaisen kaviokoukun sekä punaisen piikkisuan.
" No nämäpä on" Magnet sanoi.
Kuitenkin pussissa oli vielä lisää yllätyksiä, nimittäin viininpunainen varsariimu, yhdistettynä samaa väriä toistavaan riimunnaruuun, josta löytyi pari mustaa sydäntä.
" Eipä niitä näin ensialkuun ole enempää" Laushadin ja käräsin tavarat pussukkaan.
" Siis toi pitää viedä siihen niiden karsinan oven vieresä olevaan naulaan" Dreamer patisti.
" No katotaan" Vastasin ja lähdin satulahuoneesta Myntin tavaroiden kera.
Pian astelin aitalle, jossa pienokainen nukkuin prinsessan omaista unta.
En voinut muutakuin hymyillä. Blade nuuski minut ennen kuin astui karsinaan se oli vielä hiukan epäileväinen minua kohtaan, mutta se saa luvan tottua minuun.
Myntti raotti toista silmäänsä, mutta jatkoin uniaan äidin jalkojen juuressa. Se ei ollut niin pieni kuin esim. Humun varsa oli ollut. Tällä oli pitkät jalat ja Myntti oli selvästi "hevosen" näköinen.
Hetken seisomisen jälkeen hiissasin itseni seinän viertä pitkin alas ja jäin siihen paikkaan. Samaan missä olin eilen pientä ihmettä katsellut. Nyt minuutit kuluivat varteiksi ja pian oli kulunut tunti siitä kun tulin aitalle. Prinsessa veti vieläkin päikkäreitä ja Bladekin oli nyt rennonpi eikä se enään vahdannut jokaista liikettäni.
Parin minuutin kuluttua Myntti heräsi ja nousi haparoiden seisomaan. Se inahti Bladelle, joka asteli sen luokse.
" Ai että ruoka tauko" Lausahdin ja katsoin kuinka Myntti haeskili Bladen nisiä.
Kuuntelin tasaista lussutus ääntä, joka jatkui reilu viisi minuuttia. Sitten pienoikainen lopetti ja lähti tulemaan minua kohti.
Se tuli vieläkin lähemmäs ja ojensi siroa päätään. Varovasti siirin kättäni lähemmäs ja pian tunsin sen lämpöisen kaulan.
" Sä olet ihana" Sain juuri ja juuri sanottua.
~Mariel
|
|
|
|
Post by Mariel on Sept 12, 2008 15:04:24 GMT 2
 Tässäpä vielä tällainen kuva. Ei huippu laatua. Eikä järin näytä Myntiltä, mutta kuitenkin  |
|
|
|
Post by Mariel on Sept 13, 2008 15:47:34 GMT 2
13.09.2008. - Syntynyt voittajaksi -
Tänään oli taas yksi ihanimmista päivistä, mitä hevosihminen voisi odottaa. Ei tuulenut eikä ollut liian kylmä. Vaan, oli ihanan syksyinen ja lämpöinen iltapäivä. Näin iloisien ajatuksien saattelemana saavuin Seppeleeseen, jossa tuntilaiset kirmailivat sinne tänne. Osa nuokkuen tarhojen luona, osa taas ratsujensa tykönä. Minä menisin nyt pikku prinsessan luo, jolle olen nyt omistanut kaiken liikenevän ajan.
Kaadoin pyöräni tallin vierelle ja lähdin sitten taskuani kaivellen aittaa kohti.
Punaisen aitan terasille oli ilmestynyt kieltolappu, jossa siis kielettiin aitan lähellä juokseminen ja ylimääräinen huutaminen. Ihan hyvä idea sillä pitäähän Myntin saada vähänä levätä, vain ja ainoastaan äitinsä seurassa.
Kurkistin suurimpaan karsinaan, jossa musta Blade oli pahnoilla makaamassa pienokaisensa vieressä. Äiti oli kovasti kiinnostunut varsansa tekemisistä ja vahtasikin pienen karvakorvan liikkeitä eri tarkasti.
" Terve taas neitoset" Sanoin hiljaa ja kaivoin taskustani yhden porkkanan viipaleen.
" Tuuppas Blade ottamaan tämä pikku herkku" Lausahdin ja katsoin kuinka puoliverinen nousi seisomaan.
Ensin Blade ravisteli itsensä, sitten se köpötteli luokseni
huajahtelevin askelin. Ojensin avonaista kättäni tammaa kohti, jonka jälkeen se salaman nopeasti nappasin porkkanan ja katosin taas tyttönsä luo. Hymähdin Bladen nokkeluudelle ja sen tarkoille äidinvaistoille.
" Vietäisiinkö ne tarhaan vähäksi aikaa?" Kuulin tutun äänen sanovan. Katsahdin tulijan suuntaan ja sehän olikin Dreamer.
" Joo, viedään vaan" Vastasin ja käännähdin taas sulosilmien puoleen.
Dreamer löpötteli suloisia sanoja Bladelle, samalla kun minä katselin uinuvaa vaavia. Se jos mikä oli maailman suloisin varsa.
Hetken katselun jälkeen astuin karsinaan, jolloin Blade hirnahti kimakasti, mutta Dremerin ansiosta se rauhoittui nopeasti.
" Äläpä nyt viitsi kiusata toisia" Dreamer torui hoidokkiaan, joka mulkoili minua vihaisesti.
Varovasti astelin olkien päällä makaavan Myntin luo ja kyykistyin sen vierelle. Pikku tamma raotti silmiään ja huomattuaan äidin kadoneen sen rinnalta, ei auttanut kuin hirnahtaa kimakasti.
Tähän Blade vastasi matalalla hörähdyksellä, jonka jälkeen oli Myntille vakuutettu äidin olemassa olo.
Rapsuttelin pientä karvakorvaa, mutta piakkoin Dreamer ilmoitti, että lähdetään viemään neitoset tarhamaan.
Hivuttauduin jalkeilleni ja katsoin kuinka Dreamer laittelin riimua Bladen päähän.
" Valmis?" Tyttö kysäisi ja saatuaan minulta myöntevän vastauksen hän maiskutti Bladen astelemaan ulos karsinasta.
Myntti nousi kiireisesti ylös ja pinkoi nopsasti äitinsä perään. Se ei epäröinyt pitkiä jalkojaan, vaan ravata hilputti äidinsä kintereille. Välittämättä ulkomaailman oudoista hajuista.
" Se hän menee jo aika vauhtia" Minä sanoin iloisesti.
" Joo, mutta näkisitpä kun se pääsee tarhaan" Dreamer sanoi ja naurahti.
Pian edessä häämötti lankuista rakennettu tarha, johon Dreamer sitten Bladen talutti. Myntti tietysti hyvänä kakkosena kiiruhti aitaukseen. Minä viimeisenä sitten salpasin portin ja katsoin kuinka Dreamer irrotti riimunnarun Bladen riimusta, jonka jälkeen musta tamma otti valtaisan laukan, saaden pienokaisensa mukaan laukka rumbaan.
Katsoin silmät selälläni kun pieni Myntti veti kovempaa vauhtia kuin emänäsä. Se ei hävinnyt vaan oli kuin oikea voittaja.
Voittonsa kunniaksi se teki kauniin pukki-laukka-pukki show, jolloin minä Dreamer pidättelimme naurua.
" Niin pieni, mutta silti niin nopea" Lausahdin ja istuiduin Dremaerin viereen, syksyn väreillä maalatulle ruoholle.
Blade nassutteli ruohon korsia, kun Myntti vielä kirmaila tarhan reunoilla. Sille vauhti ei tuntunut olevan mikään este. Pitkän tovin se jaksoikin laukata, mutta pian se väsyi ja hiipui äidin nisille.
Blade nuoleskeli pikku enkelin karvapeitteen, jonka jälkeen Myntti päätti ottaa pienet unoset ja mikäkäs sen parempi paikka kuin oman äidin vierusta?
~Mariel
|
|
|
|
Post by Mariel on Sept 14, 2008 8:15:44 GMT 2
14.09.2008 - Myntti vähän näyttää, miten pikku vaavit lentää -
Oli leppoisa sunnuntai aamu eikä Seppeleen pihallla näkynyt muuta kuin aamuvuorossa olevan Sastun polkupyörä.
Hypähdin oman romuni päältä ja jätin sen tallin seinää vasten paeten sitten tallin lämpöön.
" Huomenta Sastu!" Huudahdin isoon ääneen ja sain vastaukseksi kimeän kirkaisun.
" Minä se täällä, Mariel" Jatkoin puhumista sillä tiesin säikyttäneen Sastun pahan päiväisesti.
Kävelin käytävän päästä pääähän, näkemättä Sastua, joten hän oli varmaan rehulan puolella.
Pian siirryin rehulan ovelle ja kuten sanoinkin Sastu makasi järkytyksen vallassa kaurat ja sun muut mössöt levitettynä lattialle.
" Sä taisit säikkähtää? " Kysäsin ja autoin tytön lattialta.
" No arvaa, kun täällä on niin hiljaista ja sitten yksi tulee tallille ja rupeaa mölyämään" Sastu sanoi, samalla pudistelen vaatteensa.
" Anteeksi... " Vastasin ja tartuin lähimpään luutaan, lykäten kaatuneita mössöjä ämpäriin.
" Ei nuita voi enään hepoille tarjota " Sastu sanoi ja huokaisi raskaasti, homma tulisi kestämään ikuisuuden, ainakin hänen osaltaan.
Hymähdin vain vastaukseksi ja kaadoin keräämäni ruuat roskikseen.
" Mun pitää nyt mennä hoitamaan Myntti' " Sanoin ja lähdin vähin äänin tallista.
Hyvin lähti päivä käyntiin. Ajattelin itsekseni ja astelin aitalle. Siellä sentään saisi olla rauhassa, pikku prinsessan kanssa.
Myntti oli hereillä, mutta se pötkötteli vielä pahnoilla. Blade mussutti Sastun tuomia heiniä, eikä viitsinyt minulle ärhennellä vaikka karsinalle tulikin.
Tuttuun tapaan katselin kauan ennen kuin astuin karsinaan ja tänään mukanani olikin tekemäni harjapussi.
" Huomenta Myntti " Tervehdin vaavia rauhallisesti puhuen.
Myntti kohotti päätään, mutta laski sen minun istahdettua sen viereen. Nyt Blade äkkäsi "varsan ryöstäjän" ja mulkoili minua kostan haluisesti. Sanoin sille pari rauhan sanaa ja ihme kyllä se jatkoi heinien pureskelua.
Nyt sitten aloitin varsan silittelyn. Aloitin päästä ja etenin häntään asti ja toistin tämän useaan otteeseen. Pienokainen jännitti aluksi, mutta rentoutui loppua kohden. Lopulta vaihdoin silittelyn harjapussissa olevaan pehmeään harjaan eikä varsa äkännyt eroa. Myntti vain nautti pehmeistä vedoista ja minustakin se oli hauskaan tutustumista vaaviin.
Pian takana oli pitkä harjaus tuokio, josta varsa tuntui olevan eri pirteä.
" Sä taisit tykätä siitä? " Sipisin hiljaa ja rapsutin pienokaisen otsaa.
" Ai sä oletkin jo täällä " Kuulin ovelle tulleen Dreamerin äänen.
" Joo, olen tässä harjaillut pikku neitiä " Sanoin ja sujautin harjan pussukkaan.
" No mitä se sanoi? " Dreamer kysyi innokkaana.
" Tykkäsi kovasti " Lausahdin ja oikaisin itseni seisomaan.
" Viedään ne tarhaan, niin päästään siivoamaan karsina" Tyttö sanoi.
Nyökkäsin ja houkuttelin Myntin jaloilleen. Se inahti hiljaa, mutta ei saanut äiti Bladen huomiota kiinnitettyä.
" Tehdään samalla lailla kuten eilen. Minä talutan Bladea ja sinä seuraat Mynttiä " Dreamer sanoi ja avasi karsinan oven, taluttaen Bladen ulos.
Myntti vähän arkaili ulos tuloa, kun kuuli oudot äänet. Rohkaisin neidin äidin mukaan ja eipä siinä kauan mennyt, kun se seurasi äitiään hyvillä mielin.
" Hieno Myntti " Kuiskasin hiljaa ja katsoin kuinka se lähti äitinsä perässä kohti tarhan päätyä.
" Katso! Tuo vanhapuu on kaatunut " Sanoin Dreamerille, joka ällisteli kanssani puun runkoa.
" Ei se vielä eilen ollut tuossa " Tyttö sanoi, mutta pian unohdimme sen kun pikkuinen Myntti otti valtaisan laukan ja syösksyi puuta kohti.
" Mä en halua nähdä" Dreamer kiljaisi ja peitti silmiään. Minä taas pidin peukut pystyssä ja katsoin kuinka karvakorva loikkasi runkon yli haparoivin askelin.
" SE HYPPÄSI SEN! " Huudahdin riemua täynnä. Dreamerkin laski kädet kasvoiltaan ja ihmetti kun Myntti seisoi nyt puun toisella puolella, voittajan oloisena.
" Eihän se voi päästä tuota" Tyttö sanoi eikä oikein uskonut sanojani.
" Kyllä se vaan pääsi, eikä tuo oikeiastaan edes ole kovin iso " Vastasin ja tunsin sisimmässäni jo miltä tuntuisi hypätä 120cm korkeuita esteitä Myntillä, mutta siihen menee vielä kauan aikaa. Mutta ehkä sitten joskus...
~Mariel
|
|
|
|
Post by Mariel on Sept 15, 2008 18:42:05 GMT 2
15.09.2008 - Miss riimupää -
"Hyvin hän se Blondi menee" Ros kailotti minulle, samalla kun hidastin Blondin laukasta käyntiin.
" Sä saat kyllä mennä tämän loppuun" Lausahdin aidalla noukkuvalle Sophielle. Tyttö havahtui ja luiskahti meidän eteen, vetaisten samalla kypärän päähän.
Tein pienen huomaamattoman pidätteen ja hyppäsin alas Blondin selästä, antaen ohjat sitten Sophielle. Sen jälkeen huudahdin kuuluvat heipat ja lähdin jouksemaan aitalle, jossa Myntti pieni odottaisi minua.
" Terve taas prinsessa " Sanoin iloisesti ja huomasin Myntin makaavan pahnoilla ihan yksinään.
" Ai, on Dreamer vienyt mammasi pois" Sanoin myötätuntuisesti ja astuin sisälle karsinaan, samalla napaten punaisen harjapussin mukaani.
Myntti raotti kaakaon ruskeita silmiään ja inahti. Se tunnisti minut jo jotenkin eikä edes säikähtänyt tuloani.
Varovasti istahdin varsun viereen, samalla puhellen sille rauhoittavasti. Myntti tiesi etten tekisi mitään pahaa, mutta sillä oli jo selvästi ikävä äitiään ja se vei tamman ajatukset mennessään.
" Ehkä ne kohta palaa" Lausahdin hiljaa, kaivellen sitten harjapussista pehmeimmän harjan, jonka jätin kyllä vielä hetkeksi sivummalle, sillä aloittaisin " harjauksen" rauhallisesta silittelystä.
Laskin käteni sen ohimolle, josta pienin liikkein rupesin sivelemään sen turpaa edeten taas kohti häntää.
Myntillä oli nyt toinen puoli, mitä eilen, joten nyt kummatkin puolet olisivat kokeneet harjauksen huumaan.
Jatkoin silittelyä, vielä pitkän aikaa, eikä neiti näyttänyt olevan moksiskaan, vaikka koskekettelinkin sen jalkoja. Se vaan oli täysin keskittynyt ääneni kuuntelemiseen ja unohti samalla äidin ikävän.
" Olet sä kyllä rohkea tyttö " Sanoin ja vaihdoin silittelyn harjaukseen. Nyt Myntti vain kohotti päätään, mutta rauhoittui taas nopeasti.
Harjaus tuotti tulosta, sillä Myntti pieni ei enään edes jännittänyt tilannetta vaan oli ihan rentona. Kaikkiin paikkoihin kärsi koskea, mutta mahan alusta oli herkempi. Mutta ajan kanssa ei senkään pitäisi tuottaa ongelmia.
" Kokeillaanko nyt sitä riimua " Lausahdin ja kaivelin esiin punaisen varsariimun.
Ojensin sen Myntin turvan lähelle. Vaavi venytti kaulaansa kohti riimua ja nuuskaisi. Sitten se säikähti jotain ja ampaisi jaloilleen.
" Opsan saa. Ei mitään hätää neitiseni" Sanoin rauhoittavalla äänen sävyllä ja kosketin varsan päätä. Myntti päskähti ja asettui taas makuulleen.
Nyt tilaisuutani oli koittanut. Varovasti nostin riimun lähemmäs Myntti avaten siitä sitten pari remmiä.
Pian sujautin Riimun Myntin päähän. Tamma kiskaisi päätään ylemmäs ja mulkoili pienillä silmillään. Sitten se taas rauhoittui.
" Tämä taitaa nyt riittää" Totesin ja nappasin varovasti riimun vaavin päästä. Sitten kehuin sitä ja annoin pari ansaittua rapsua.
Kesken hellän hetken, Myntti hirnahti ja kampesi jaloilleen. Sen äiti oli nyt saapunut.
Kauempana tuleva Blade hirnahti kipakasti, saaden Myntin villiintymään. Pikku varsa kun otti valtaisin loikan ja viskasi kaviot kohti taivasta.
" Tullaan tullaan" Kuulin Dreamerin äänen ja pian näinkin tytö hymyilevän ilmeen.
" Olitkos sä täällä Myntin vara-äitinä?" Dreamer kysäisi.
" Joo, kokeiltiin riimua päässä ja kuten monesti onkin, alku kamppailujen jälkeen koitti voitto, niin myös nyt." Sanoin ja nousin itsekkin jalkeille.
Dremer päästi Bladen karsinaan ja heti ensimmäisenä se syöksähti vaavinsa luo. Ja eipä ihme sillä pikku neidillähän oli ruokatauko!
~Mariel
|
|
|
|
Post by Mariel on Sept 16, 2008 7:39:55 GMT 2
16.09.2008. - Myntti varsa koulussa -
Lojuin tallin vintillä tekemättä mitään. Ulkona satoi kaatamalle, joten matka aitalle voisi olla erittäin tuskallinen. Niinmpä lykkäsin lähtöni minuutti minuutilta.
" Kuka tyhmä keksi sateen? " Pöydän ääressä ristisana tehtävää täyttävä Pipsa parahti kuuluvaan ääneen.
" Joku joka halusi kieusata meitä " Karoliina lausahti nostamatta katsetta iän ikuisesta Hevoshullusta.
Nojasin sohvan kaarmia vasten, katsellen sitten sateen heittämiä pisaroita ikkuna ruutuun. Ne olivat kauniita, mutta kun niitä tuli liikaa, meni kaikki vähän överiksi.
" Pakko on tästä johonkin lähteä" Sanoin ja hypäsin ylös sohvalta, lähtien sitten alakertaan.
Talli oli nyt hiljainen ja lämmin. Suurin osa hevosista oli jo sisällä, mutta erotin silti isoa ovea lähestyvän hahmon ja sen hevosen.
" Terve Sastu ja Rensu " Tervehdin reippaasti silitin orin vettä valuvaa turpaa.
" No moi " Tyttö vastasi ja kiinnitti Rensun käytävälle.
Reippaasti Sastu kiskoi märän loimen orinsa selästä ja haki nopsasti uuden, kuivan loimen.
" Olet päässyt hevosen omistajan arkeen?" Kysäisin, huomattuani Sastun tiukan ilmeen.
" Joo" Hän vastasi minulle nopeasti.
Nyökkäsin vain ja lähdin sitten oven suuntaan. Vettä tuli kuin suusta ja silmistä, mutta aitta häämötti jo edessä.
Vetaisin hupun päähäni ja säntäsin juoksulle. Vesi roikui takin selkään ja suuria kuralätäkköjä tuntui olevan kaikki alla.
Hetken päästä pääsin aitan "katoksen" alle, jossa sitten ravistelin itseni kuivaksi. Sen jälkeen käännyin vasta Myntin puoleen.
" Heippa pikkuinen " Sanoin lähes supisten.
" Eikö olekkin kurja kun sataa?" Kysyin siltä, vaikka tiesin että se ei vastaisi minulle.
Blade mulkoili minua, mutta tämäkin loppui kun antoi lohkareen porkkanaa. Nappasin harjapussin ja astuin sisälle karsinaan. Siellä pikkuin Myntti makaili pahnoilla, niin kuin joka ikinen päivä.
Asetuin varsan vierelle ja ojensin kättäni sitä lähemmäs. Neiti nuuskahti minua, jonka jälkeen aloitin rauhallisen silittelyn, tuttuun tapaani.
Nyt Myntti oli vähän jäänittyneempi, joten koitin saada sen rauhallisilla liikkeillä lopettamaan jännittämisen.
Pikku hiljaa Myntti tuntui rennomalta, jolloin siirryin pehmoiseen harjaan. Tästä osuudesta Myntti tykkäsi ihan ensi kerroista asti, joten tätä jos mitä olisi tiedossa joka päivä.
Kävin Myntin läpi kummaltakin puolen, sillä pikku neiti nousi seisomaan kesken harjauksen, eikä se edes ollut pahasta.
" Hieno Myntti " Kehuin vaavia ja laitoin harjan takaisin pussiin. Samalla kertaa sieltä löytyi punainen riimu, johon olimme jo eilen tutustuneet.
Nyt pidin sitä kädessäni ja annoin Myntin haistella sitä. Varsa nuuhkaisi kerran ja inahti sitten. Vastasin siihen hymyllä ja sujautin riimun rauhallisin ottein varsan päähän. Aluksi Myntti peruutti pari askelta ja tyrkkäsi päätään sinne tänne, sitten se rauhoittui ja sain laitettua riimun remmin kiinni.
Myntti ravisteli päätään ja luuli tällä saavan riimun lähtemään. Mutta riimu pysyi neidin päässä.
Annoin Myntin pitää riimua vajaa puolituntia, sitten otin sen pois. Silloin pikku neiti huokaisi syvään ja raskaasti. Naurahdin sen olemukselle, sillä ei voi olla nuin rankkaa käydä pikku vaavien koulua vai onko sittenkin?
~Mariel
|
|
|
|
Post by Mariel on Sept 16, 2008 16:58:34 GMT 2
 Skanneri raiskas, vaikka yritin värittää tummemmalta. (tuskin edes näyttää Myntiltä) |
|
|
|
Post by Mariel on Sept 17, 2008 16:33:12 GMT 2
17.09.2008. - Ylös, ulos ja lenkille -
Sateinen syys sää oli onneksi muuttunut päivän mittaan ihana lämpimäksi "kesä" päiväksi, joten tänään pääsin Dreamerin kanssa liikuttamaan vaavia kentän puolella.
" Terve " Huikkasin Dremerille, joka par aikaa putsaili Bladen kavioita.
" Moi " Tyttö mumisi epäselvästi ja laski Bladen siron jalan maahan.
" Jos sä harjaat Myntin ja laitat sille riimun päähän, niin viedään se kentälle. Voidaan siellä sitten mennä vaikka Bladilla kahdestaan käyntiä, kun pitää mammankin saada raskauskilot pois " Dreamer sanoin ja tarttui läheisimpään harjaan.
" Okei, sopiihan se " Minä vastasin ja pian astuinkin karsinaan, mukanani Myntin oma harjapussi.
Varsa oli tällä kertaa jo jalkeilla, mutta silti noudatin tuttua tyyliäni. Polvistuin pahnojen päälle ja avasin harjapussin ottaen pehmoisen harjan esille.
Uteliaisuudesta Myntti askelsi luokseni ja rupesi nuuskimaan minua sekä omaa harjaansa.
" Heippa taas " Supisin hiljaa ja annoin varsan nuuskia minut perin pohjin.
Laskin käteni sen kaulalle ja silittelin sitä hetken, kuitenkin lyhemmän ajan kuin aikaisempina päivinä. Hetken päästä sain Myntin vakuuttumaan siitä, että silitteliä olin varmasti minä, enkä kukaan muu, joten tartuin pehmoiseen harjaan ja sivelin sillä vaavia karvapeitettä.
" Se on jo selvästi helpompi kosketeltava " Dremer sanoi ja katselin minun rauhallisia otteita.
Nyökkäsin vain ja jatkoin sitten harjailemista.
" Sä osaat kyllä touhuta nuiden pienten kanssa, kun ei tuokaan hetkähkä sun liikkeistä " Tyttö jatkoin.
Pysyin koko ajan vaiti lukuun ottamatta paria hymähdystä, jotka osoitin Dremerin sanoille.
Lopulta Myntti oli putsattu, joten nyt vielä riimu päähän.
Kaivoin esille punaisen riimun ja annoin sen Myntin haisteltavaksi. Tamma tuntui jo pitävän siitä, joten nopsasti asetin riimunpäähän ja kiinnitin sen remmit.
" Toi käy jo tosi helposti " Dremer sanoi ja nosti Bladen suitset oven kaarmelta.
" No tuo on helppo opettaa, kun on rauhallinen varsa " Sanoin ja nousin jalkeille.
Myntti inahti minulle ja tunki pään reittäni vasten. En voinut muuta kuin hymyillä vaavin kunnian osoituksille.
" Mä rakastan sua..." Kuiskasin hiiren hiljaa ja silitin Myntin kaulaa.
" Oletkos sä jo valmis? " Dremaer kysäisi, jolloin hätkähdin ja kaappasin kypäräni aitan portaalta.
" Valmis " Sanoin ja suljin kypäräni leukaremmin, sitten aukaisin karsinan oven ja katsoin että Myntti löytäisi äitinsä luo.
Myntti sinkoitui Bladen persuukseen ja meinasi saada äidin kaviosta päähän, kun ei mamma tajunnut takana tulevan olevan oma pienokainen. Vaavia ei moinen hätkäyttänyt vaan se pinkaisi raville ja kävi kaikki lähi tarhan hevoset läpi.
Moni suhtautui varsaan epäilevästi, mutta Humu oli yksi harvoista, joka ei viitsinyt vihoitella varsalle. Se rupesi nuuskimaan vaavia ja Myntti tuntui pitävän siitä. Blade oli taas toista mieltä. Sen mielestä Humu oli varsan ryöväävä ja niinpä se hirnahti vihaisesti ja kutsui sitten Myntin luokseen. Tietysti pikku neiti sai äidilä pitkän saarnan, jonka jälkeen matka kentälle pääsi jatkumaan.
" Portti kiinni " Dremer sanoi ja talutti Bladen hiekalle, tietysti Myntti perässään.
Salpasin valkoisen puu portin jonka jälkeen, Dremerin pyynnöstä kasasin pienen ristikon.
" Aijotko sä hypätä sillä? " Kysäisin epä luuloisesti.
" En ajattelin vain jos Myntti..." Sen pitemmälle Dreamer ei päässyt, kun tajusimme, että vaavi hyppeli jo estettä reippaassa laukassa.
" No tuota ei tarvitse kahdesti käskeä " Sanoin ja asetuin aidalle istumaan.
" Ole valmiina me tullaan " Dladen selkään kavunnut Dremer sanoi ja maiskautti mustan tähtipään minua kohti.
Hetken päästä hivuttauduin Bladen selkään, johon tamma vain pärsähti ja astui sitten eteen.
Aluksi homma oli aika pelottavaa, mutta nopeasti siihen tottui. Mynttikin tykkäsi kun sai viipottaa kentällä suuntaan ja toiseen.
Puoli tuntia vilahti joutuin ja pian oli aika poistua paikalta. Myntti oli jaksanut temmeltää koko puoli tuntisen eikä riimu ollut haitannut sen menoa.
" Taidan jättää riimun sen päähän " Sanoin ja sain Dremerin nyökkäämään, sitten otimme suunnaksi tutun aitta rakennuksen.
~Mariel
|
|
|
|
Post by Mariel on Sept 18, 2008 17:07:05 GMT 2
18.09.2008 - Näin se jalka nousee -
Istuin sohvalla mietteliäänä, sillä oli hankala päättää mitä tänään tekisin Myntin kanssa. Tavallaan houkuttelisi kokeilla riimunnarua ja tavallaan sitten jalkojen nostelua. Kumman minä nyt valitsisin?
" Haloo, Mariel! Nukutko sä? " Säpsähdin ja huomasin Magnetin nenäni edessä.
" Joo, tota en " Vastasin sekavasti ja ryhdistäydyin tähän hetkeen.
" No se on hyvä " Magnet sanoi ja ojensi minulle kupin kuumaa kahvia.
Yhdessä hörpeimme höyryävän kuumat juomat makeisiin mahoihimme, jonka jälkeen vaihdoimme viime ajan kuulumiset, mutta yllättäen havahduin siihen, miten paljon kello oli.
" Joo, sori Magnet, mutta miun on nyt mentävä " Sanoin ja laskin mukini tiskipöydän reunalle, sitten lausahdin heipat ja ryntäsin portaat alakertaan.
Siellä oli juuri tunnit alkamassa, joten vilskettä riitti suuntaan ja toiseen. Silti sulloin itseni ihmismassaan päästen pian ulos tallista.
Seuraavaksi juoksin aitalle, jonka tajusin olevan tyhjä. Sitten muistin Annen kertoneen aiemmin tänään, että vei Ellin kanssa Bladen ja Myntin tarhaan vilvoittelemaan.
" Voin kai siivota karsinan " Sanoin itselleni ja kipaisin hakemassa tallin edustalta vapaana olevat kottikärryt, talikkoineen.
Pian lappasinkin lantaa rattaisiin samalla vihellellen silkasta ilosta.
" Mikä sut nuin onnelliseksi tekee? " Kuulin jonkun sanovan ja tajusin puhujan olevan Josefiina.
" No Myntti tietysti " Vastasin ja nostin viimeiset lantapallerot kottareihin.
Josefiina nyökkäsi ja jatkoi sitten matkaansa. Minä puolestani kävin tyhjentämässä kärryjen sisällön ja toin sitten palatessani puhtaan kuorman puruja. Saatuani suurimmat puru möykkiöt levitettyä, oli aika pestä vesiautomaatti ja ruokakuppi.
Näiden kahden pesuun meni reilu 10 minuuttia, jonka jälkeen olin valmis kohtaamaan Myntin.
Nappasin harjapussin ja hölkkäsin sitten ns. " varsatarhalle ". Siellä huomasinkin Bladen nyhtämässä ruohoa ja Myntin nukkumassa suuren kiven vierellä.
" Myntii, Bladee!" Huutoni kaikui läpi tarhan saaden mustan mamman laukkaamaan portille. Myntti taas raotti silmiään ja kapusi jaloilleen. Sitten se otti reippaan ravin + pari pukitusta ja riensi luokseni.
" Oletteko te päässeet vähän ulkoilemaan? " Kysäisin ja rapsuttelin vuoroin Bladea vuoroin Mynttiä.
Mammuska kuitenkin tajusi ettei minulla ollut herkkuja, joten se lähti takaisin ruohon nyhtäys paikalle, mutta pikkuinen Myntti jäi luokseni.
" Olet sä kyllä urhea kun jäät yksin miun kanssa " Supatin hiljaa ja sukellutin itseni aitojen välistä tarhaan.
Myntti hypähti taakse päin ja otti pari haparoivaa laukka askelta. Se halusi minusta leikki kaverin, mutta valitettavasti en nyt voinut ruveta peuhaamaan sen kanssa.
Kaivelin pussin syvyyksistä tutun pehmoisen harjan, jolla rupsesin harjaamaan Myntin turkkia. Pikku neiti seisoikin asiallisesti paikoillaan eikä tuntunut olevan moksiskaan siitä, että harjailin sitä jo ilman alku silityksiä.
" Olet sinä kyllä upia vaavi " Lausahdin hiljaa.
Palautin harjan pussiin ja rapsuttelin Mynttiä hetken, sitten käänsin selkäni siihen päin ja kyykistyin sen oikean etujalan juurelle. Myntti katseli touhuiluani ihmeissään ja hamuili pian hiuksiani, kai luullen että ne on pakko syödä.
" Myntti ei nyt syö..." Tokaisin ja otin kevyesti kiinni varsan jalasta
sanoen pian reippaasti "nosta", samalla nostin jalkaa hiukan ylös päin. Myntti käänteli päätään ehkä hiukan hädissään, mutta nopeasti laskin jalan maahan ja annoin vaavin mennä. Se oli hienosti suoriutunut tämän päivän tehtävästä ja huomenna olisi tiedossa lisää kouluttamista!
~Mariel
|
|
|
|
Post by Mariel on Sept 20, 2008 15:13:31 GMT 2
19.09.2008. - Pukki päivässä pitää Myntin kunnossa -
Kiskaisin keuhkot täyteen hevosen tuoksuista ilmaa, samalla kun hyppäsin pyöräni selästä.
" Ihanat hevoset..." Sanoin hysteerisenä ja annoin pyöräni kaatua heinikkoon, sillä millään muulla ei ollut merkitystä, kuin hevosilla!
Kiirehdin aitalle ja avasin karsinan yläluukun. Blade oli rouskuttamassa eilisiä heiniä, kun taas pikku taapero oli tapansa mukaisesti uinumassa. Tervehdin siroja neitoja ja eksyin rapsuttamaan Bladea. Se oli jo kovasti rauhoittunut äitiydestään eikä enään viitsinyt ilkeillä tulijoille.
" Näin hieno tamma ansaitsee porkkanan" Lausahdin ja ojensin Bladen turvan alle pienen porkkana pätkän. Hyvillä mielin mamma nappasi porkkanan ja kääntyi sitten muille maille.
Nappasin nopsasti Myntin harjarepun oven pielestä ja kyykistyin sitten pikku neitosen rinnalle.
" Hieno helma, nyt olisi aika herätä" Supisin hiljaa ja silitin sukkajalan turpaa.
Myntti inahti hiljaa ja ryhdisti itsensä, sitten se hamuili kasvojani, jonka jälkeen oli taas silmien sulkemis aika. Ymmärsin tuon tervehdykseksi, joten kaivelin pehmoisen harjan esille ja rupesin harjailemaan Mynttiä.
" Tänään sie pääset taas tarhailemaan " Sanoin ja jatkoin harjaamista, pitkin rauhallisin vedoin.
" Huomenta " Tunnistin Dreamerin äänen sanovan.
" Huomenta vaan " Vastasin, lopettamatta harjausta.
" Oletkos sie kohta valmis ? Viedään nääs tytöt tarhaan " Dreamer sanoi ja puuskutti vielä pyörällä ajamisesta.
" Olen " Lausahdin ja sujautin harjan pussukkaan, josta vastavuorisesti kopeloin riimunnarun ja riimun esille.
" Kokeillaan tätä " Supisin hiljaa ja asetin riimun Myntin päähän. Sitten kiinnitin riimunnarun riimuun.
" Nyt Dreamer nosta tuota oikeaa etujalkaa varovasti ylös ja sano nosta " Jaoin neuvoja tytölle, joka epäröimättä astahti Myntin vierelle.
Kannustimme Myntin ylös, jonka jälkeen Dreamer nosti oikeaa etujalkaa.
" Hienoa Myntti " Kehaisin hoidokkiani, joka vain seistä nökötti vaikka yksi jalka oli ilmassa ja turvan lähistöllä oli jos jonkin moista remmiä. ( tämä hevosen näkö kulmasta )
Dreamer laski Myntin jalan varovasti maahan, jonka jälkeen minä otin riimunnarun irti.
Dreamer aloitteli laittelemaan Bladelle riimua ja minä rapsuttelin Mynttiä. Ei siinä muutakaan tekemistä ollut.
" Mennään" Dreamer sanoi ja talutti Bladen ulos.
Myntti kimpsutteli äidinsä kannoilla ja pikku neito olikin kovin energisen näköinen. Se kun viiletti jo laukassa äitinsä edellä.
" Myntti odota " Huudahdin vaavelin perään, mutta turhaan.
Prinsessa vaan laukkasi avoimesta portista sisään ja heitti komean pukki show.
Dreamer päästi Bladen irti ja minä salpasin portin, sitten vain nauroimme Myntin " komeille " pukeille.
~Mariel
|
|
|
|
Post by Mariel on Sept 22, 2008 7:05:30 GMT 2
20.09.2008. - No school today -
|
|
|
|
Post by Mariel on Sept 23, 2008 18:23:03 GMT 2
21.09.2008. - Unilaulu -
Asetin pyöräni nojaamaan vasten tallin seinää. Oli jo aika myöhä enkä uskonut kovin monen olevan enään tallilla. Itseäkin vähän hävetti tupsahtaa tiluksille näin myöhään. Näyttihän oma kellonikin jo lähemmäs ilta puoli yhdeksää!
Vaatimattomasti lähdin kuitenkin aittaa kohti, josta arvalin löytäväni Myntin ja hänen mamman.
Katsahdin hämärään karsinaa, josta erotin ainakin Bladen, joka rouskutti saamiaan iltaheiniä. Myntti taas oli nukkumassa. Tai siis näin ainakin arvelin.
Nappasin harjapussin mukaani ja sukelsin karsinaan. Siellä pahnat olivat aika likaiset eikä ruokakuppien kunnostakaan ollut liiemmin kehumista.
Huokaisin syvään, jonka jälkeen irrotin seinässä olevan heinäverkon, täytteineen ja sidoin sen ulos. Lähimpään paaluun. Blade ärhenteli minulle, sillä se ei tykännyt siitä, että ruoka vietiin nenän edestä.
Esitin mammalle suurimmat anteeksi pyyntöni, jonka jälkeen talutin sen ulos ja sidoin tolpalle.
" Olet nyt siinä nätisti, sen aikaa että saan karsinan kuntoon" Lausahdin ja painelin hakemaan kottikärryjä tallin puolelta.
Sumea valon kajo valaisi tallia ja tämän oljen korren avulla kolusin itselleni kottikärryt ja talikon.
Pian palasin takaisin aitalle ja pääsin aloittamaan karsinan putsauksen.
Viheltelin ja välillä hymisin. Kai siksi että se rauhoittaisi Mynttiä, joka inahteli välillä äidinlensä.
" Kaikki on hyvin, älä huoli " Supisin sille ja nostin viimeisen lantakasan kärryyn.
" Palaan pian " Hihkaisin ja kävin tyhjentämässä kottikärryt.
Hikisten minuuttien jälkeen oli karsinassa puhtaat pahnat sekä kiiltävät kupit.
" Kyllä teidän nyt kelpaa " Sanoin, samalla kun talutin Bladen karsinaan.
Tämän jälkeen tartuin rivakasti harjapussiin ja kaivelin pehmoisen harjan esille.
" Nyt pienoiset ilta harjaukset " Supisin ja aloin sivelemään harjalla Myntin tummaa karvapeitettä.
Yhtäkkiä mieleeni tuli hyvin tuttu lastenlaulu, jota mummullani oli tapana laulaa, minulle iltaisin. Ensin hyräilin sen sanoja sitten lauloin niitä hiljaa. Myntti kuunteli minua ja sitten se sulki silmänsä. Ja eipä ihme sillä unestahan tämä laulu kertookin.
Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,
niin Nukku-Matti nousee ja ovehen hiljaa lyö.
On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa,
se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.
Toistin kerta toisensa jälkeen.
" Eiköhän sun olisi aika ruveta nukkumaan " Sanoin Myntille harjauksen ja leppoisan tuutu laulun jälkeen.
Varsa kohotti vielä kerran päätään, jolloin rapsutin sen otsaa. Sitten nousin ylös ja palautin harjapussin paikoilleen.
Kellon viisarit osoittivat jo melkein 10, joten näin parhaakseni lähteä kotiin päin, mutta sitä ennen oli aika sanoa Myntille hyvät yöt!
~Mariel
|
|
|
|
Post by Mariel on Sept 23, 2008 18:55:18 GMT 2
22.09.2008. - Pienen varsan elämään, ei enempää - //muokkaus: puuväreillä tehty ja tietsikalla sitten muunnettu mustavalkoiseksi.Minun silmissä kuitenkin näyttää siniseltä 
|
|
Apr 30, 2022 23:14:52 GMT 2
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!
May 1, 2022 15:32:48 GMT 2
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!
May 1, 2022 15:32:48 GMT 2
Dec 11, 2022 14:02:46 GMT 2
Dec 11, 2022 14:02:46 GMT 2