Toisen kerran Aku Ankan innoittamana :
Hevosta mä metsästän. Tahdon saada suuren, tahdon saada suuren...
Viimeistelen harjausurakan valmiiksi ja tiputan harjan pakkiinsa. Siinä se ori nyt seisoi kiiltävänä ja komeana. Vielä liikutus niin tämän päivän hommat olisivat valmiina. Nappaan täyden harjalootan mukaani, jättäen Sentin hetkeksi yksinään suunnaten itse kohti varustehuonetta. Lasken pakin omalle paikalleen ja etsin huoneesta käsiini satulakamppeet ja suitset. Sitten kiiruhdan takaisin käytävällä seisovan orin luokse. -Tai käytävällä seisoneen orin luokse. Varusteet melkein tipahtivat käsistäni huomatessani voikon hevosen kadonneen. Miten noin iso eläin voi kadota noin hiljaa, jälkiä jättämättä?
Lasken tavarat sylistäni seinän viereen ja kävelen siihen kohtaan jossa Sentti oli seissyt äsken, ennen kuin se katosi kuin neula heinäsuopaan. Silloin joku astelee sisälle talliin ja katsahdan henkilöön uteliaana.
"Moi", Salma tervehtii ja kävelee luokseni. Tervehdin häntä myös pikaisesti samalla nostaen maassa lojuvan riimun käteeni.
"Hitto", mumisen jotain huomatessani Sel ZELin karkaamisen syyn : riimu oli niskakohdasta katki. Eli siis käyttökelvoton, roskiskamaa.
Irrotan päitsissä kiinni olevat ketjut pois ja heitän riimun heti sinne minne se kuuluikin : roskiin. Sitten muistan Salman.
"Et muuten sattunut näkemään Senttiä kun tulit pihalta?" kysäisen toiveikkaana.
Tyttö miettii hetken, mutta pyörittää päätään.
"En vilaustakaan...Karkasiko se?"
Nyökkään.
"Karkasi."
Britta haki minulle avukseni kauhallisen kauraa ja sitten piti enää jäljittää itse hevonen. Ties minne se oli juossut. Luulisi että lähimmän heinätupon luokse. Salma, Britta ja Emmy lupasivat auttaa minua etsinnöissä, kun he niin sopivasti ilmestyivät paikalle. Astuessamme ulos tallista oria ei näkynyt missään, mutta meitä vastaan käveli reippaasti hieman erikoisen ilmeen omaava nainen.
"Päätin tulla teiltä kysymään että onko teiltä kadoksissa sellainen vaalea iso hevonen? Tuli tuolla tiellä vastaan ohittaen minut ja autoni..."
Ja Pam! Mua alkoi pämmimään tosi paljon. Kiltti, herttainen ja ystävällinen karvamopedini oli poissa, häippäissyt. Se ketä ei tekisi pahaa kärpäsellekään oli lähtenyt lätkimään, haneen.. Karkuun. Kertaan päässäni kaikki mahdolliset kirosanat ja hengitän syvään.
"Kellään ideoita minne se olis voinut mennä?" Olisin luullu et se ei pihasta olis lähteny mihinkään..."
Kaikki miettivät ahkerasti, mutta toteamme yhteen ääneen, että meillä ei ollut hajuakaan.
"Se päätti vaan ottaa irti arjesta ja vaan juosta jonnekin." Emmy toteaa ja siitä taisimme olla yksi mielisiä.
Ilmoitan Annelle, joka taisi ehtiä livistämään jo kotiinsa niin Sentturaisen tilanteesta. Olihan se hyvä että tallin omistaja oli hyvin perillä asioista. Ilmoitin myös Kasperille ja pyysin häntä soittamaan jos ori sattuisi palaamaan itse kotiin.
"Mennäänkö autollani teitä pitkin vai kävellen metsään etsimään sitä?" kysäisen kolmikolta kun he lupautuivat tulla auttamaan minua.
Jos haluat että aloitamme etsinnöt autolla kiertäen niin jatka lukemista normaalisti eteenpäin, mutta jos haluat että aloitamme jalan niin jatka lukemista valkoisella otsikoidun tekstin alapuolelta."Mennään vaan autolla niin päästään reippaammin. Voihan se olla että se jatkaa matkaansa tietä pitkin ja näemme sen sitten helposti." Britta toteaa ja kaikki taisivat olla asiasta taas samaa mieltä.
Itse istuin ratin takana Salman istuessa pelkääjän paikalle ja Emmyn, sekä Britan istuessa takana.
Annan kaurakauhan Salmalle ja ehjän riimun ja narun Emmylle. Tarkistamme että kaikki varusteet ovat mukana ja sitten käynnistän autoni ja lähdemme liikkeelle toiveikkaina, että jännittyneinä.
"Kumpaan suuntaan meidän kannattaa kääntyä. Ruolampeen päin vai pihattoa kohden?" kysäisen muiden mielipidettä asiasta. Ajattelin ainakin että olisi ihan loogista että puoliverinen suuntaisi seuraavien lajitoveriensa seuraan mitkä näkisi. Pihastahan se oli lähtenyt kuitenkin ja ilmeisesti tietä pitkin kulkien.
Jos haluat että käännymme pihaton suuntaan, jatka lukemista normaalisti eteenpäin, mutta jos haluat että käännymme Ruolampea kohti, niin jatka lukemista punaisella otsikoidun tekstin alapuolelta."Pihatto varmaan on sille tutumpi paikka niin käännytään ensiksi sinne. Voidaanhan me tulla vielä takaisin päin." Salma ehdottaa ja sinne me siis seuraavaksi suuntasimme. Pihattoa kohden.
Kaikki tiirailevat tarkkaavaisina auton ikkunasta ajaessani hitaasti tietä pitkin. Olihan se mahdollista että se oli poikennut tieltä metsikköön ja laukkaili jossain siellä.
Pysäytän auton pihaton kohdalle ja hyppäämme kaikki autosta ulos tutkimaan lähiympäristöä. Pihaton hevoset tulivat aidan viereen katsomaan puuhiamme, ja jo siitä päättelin että Sentti ei olisi täällä. Luulisi että ne olisivat silloin kiinnostuneempia toisesta hevosesta kuin ihmisestä.
"Ei mitään merkkejä siitä." Emmy lausahtaa hieman pettyneenä.
Kiipeämme takaisin autoon ja kiertelemme hetken lähellä, ennen kuin palaamme takaisin päin.
Ajan Ruolammen suuntaan ja pysäytän auton tien päähän, jossa teemme taas tarkistus käynnin. Käymme kysymässä Ruolammestakin että onko oria näkynyt, mutta eipä ollut. Viimeiseksi tarkistamme vielä rannan...
Jos haluat että Sentti löytyy rannalta, jatka lukemista normaalisti eteenpäin. Jos haluat että ranta on tyhjä, niin jatka lukemista sinisellä otsikoidun tekstin alapuolelta."Hei!" Salma huudahtaa innostuneena rannalta päin ja ryntäämme loputkin siihen suuntaan. "Sentti on täällä."
Tunnen huojennuksen sisälläni ja juoksen paikalle, jossa ori käveli tyytyväisenä meitä kohti. Emmy sujauttaa riimun sen päähän ja kliksauttaa narun solkeen kiinni.
"Se kaipasi rantalomaa", Britta hihittää hymyillen.
Itsekin naurahdan helpotuksesta ja käyn taputtamassa voikkoa kaulalle. Senkin lurjus.
Tyttö kolmikko halusi välttämättä talutella kultakarvani (Kato taas mä sanoin sitä Kultakarvaksi. Sattumaako?) takaisin Seppeleeseen kun itse porhautin autollani takaisin tallille. Ties mitkä fobiat niille tuli kun mä kuskasin niitä ympäriinsä. En mä kyllä ajatellut olevani NIIN huono kuski.
Loppupäivän rapsuttelen ja juoksutan Senttiä rennosti kentällä. Oli se kuitenkin saanut liikuntaa jo rannalle menemisessä...
THE END this story! Jos haluat tarinalle erilaisen lopun, aloita alusta ja valitse eri vaihtoehtoja =)Jos halusit että jatkamme etsintöjämme metsässä kävellen niin jatka lukemista tästä :"Mä kannatan kävelyä", Salma sanoo mielipiteensä ja muut nyökyttelevät hyväksymisen merkiksi. "Luulisi että se kulkisi metsässä. Siellä se ruokakin kasvaa."
Niinpä lähdemme yhteistuumin kävelemään kohti metsiä, siihen suuntaan mihin arvelimme Sentin lähteneen. Myös Odelie, Loviisa ja Pipsa tulivat mukaan etsintä porukkaamme ja hajaannuimme kahteen ryhmään.
"Soittakaa sitten jos satutte näkemään siitä edes vilauksen niin tiedetään missä päin se on." neuvon kaikkia ja jaan puhelinnumeroni toisille ja toisesta ryhmästä Salma antaa numeronsa minulle. "Me lähdetään vaikka Odelien ja Pipsan kanssa Ruolammen suuntaan. Lähtekää te Salma, Britta, Emmy ja Loviisa tuohon toiseen suuntaan ja tarkistakaa vaikka pihaton seutu. Luulisi että hevonen hakeutuu lajitoveriensa seuraan."
Niinpä me kaikki aloitamme etsinnöt kävelemällä metsikön poikki, niin että näimme mahdollisimman laajan alueen kerralla.
Saavumme pian Ruolammen pihaan, mutta koko matkalla ei näkynyt yhtään karvaakaan karanneesta puoliverisestä. Käymme rannan ja lähiympäristön läpi, mutta mitään elonmerkkejä suuresta nelijalkaisesta ei löydy tai muuta kuin kavion painaumia rannalla. Kyllä se ehkä oli käynyt täällä.
Jatkamme kävelyä Artsilan suuntaan, mutta soitettuani sinne päin, ei Sentturaista kuulemma sieläkään näkynyt. Sitten piti vain odottaa Salman soittoa ja kuin toiveesta puhelimeni pärähti soimaan.
"Moi Linnea!" Salma huudahtaa innoissaan. "Sentti on täällä. Tänne se juuri ravaili tyytyväisen näköisenä.Britta sai sen jo kivasti kiinnikin. Lähettiin tuomaan sitä takaisin tallille päin. Niin tekin voitte tulla takaisin."
Kuultuani Sentistä huojennuin. Ilmoitin siitä muillekin ja lähdimme talsimaan takaisin tallille päin. Onneksi sekin saatiin helposti löydettyä ja kiva kun niin moni tuli auttamaan etsinnöissä...
Jos haluat että Senttiä ei löydetty vielä pihatolta niin jatka lukemista oranssilla otsikoidun tekstin ala puolelta. Mutta jos tämä loppu kelpasi niin tämä tarina loppui tähän.***Jos halusit että käännymme pihaton sijasta ensin Ruolammen suuntaan niin jatka lukemista tästä!"Mennään katsomaan ensin Ruolampi. Eikö se sitä paitsi ole vähän lähempänä?" Britta miettii ja sinne me siis suuntasimme. Ruolampea kohden...
Kaikki katselevat jännittyneinä ympärilleen, odottaen että josko sitä Senttiä sattuisi näkymään. Ajelen suhteellisen hitaasti, jotta mitään yllätyksiä ei tulisi jos ori sattuisi vaikka hyppäämään metsästä tielle. Näin mitään ongelmatilanteita ei syntyisi.
Pian onneksemme ja yllätykseksemme Sentti kävelee vasemmalla puolella tietä napsien välillä ruohonkorsia suuhunsa. Ajan hissukseen puoliverisen ohitse ja sitten pysäytän auton. Astumme ulos autosta ja maanittelemme orhin luoksemme ja kiltteydensä ansiosta saimme sen helposti kiinni. Emmy lupasi talutella voikon takaisin Seppeleeseen, jos minä ajoin autokyydilläni loput takaisin tallille. Tuli kyllä helpottunut tunne kun löysimme sen näin nopeasti ja saimme sen kiinni näin helposti.
Loppupäivän juoksuttelin Senttiä kevyesti kentällä. Mietin samalla että voisin käydä illemmalla ostelemassa sille uuden riimunkin kun entinen sanoi käyttösopimuksensa irti. Ei pitäisi jättää ilmeisesti ketään hevosta valvomatta hetkeksikään. Joskus kilteinkin hevonen haluaa kokea vapauden riemun...
THE END!
Jos halusit että ranta olikin tyhjä, jatka lukemista tästä."Rannallakaan ei näy mitään." Salma huudahtaa pettyneenä. Itsekin vähän jännitin. Oli harmillista kun orhia ei näkynyt missään. Ei olisi pitänyt jättää Senttiä hetkeksikään vahtimatta.
"Mitäs nyt?" Emmy kysäisee kun olemme kaikki turvallisesti taas auton sisällä.
"Soitin äsken Artsin ravitallille ja ei sielläkään kuulemma mitään vaaleeta metukkapötköä ollut näkynyt." hymyilen hieman, vaikka tilanne itse oli inhottava.
Puhelin pirisee ja Britta vastaa siihen puolestani kun ajelen hitaasti tietä pitkin kohti Seppelettä.
"Kasper soitti." tyttö vastaa pian säteilevänä. "Sinne se sun rakas heposesi oli itsekseen palaillut ja Kasper otti sen Dänin kanssa kiinni ja palauttivat karsinaansa."
Naurahdan onnesta. Jes! Onneksi se löyty. Mä pelkäsin että joutuisin soittamaan Annelle, ettei sen komeaa oripoikaa näkynyt missään, mutta onneksi se palasi itse kotiinsa. Good....
Tähän meidän hevosen metsästys päättyi. Mentiin vielä lopuksi Odelien kanssa juoksuttamaan hevosia kentälle kevyesti. Eihän sitä tiedä minkä lenkin tämäkin herra oli vetänyt.
The ÖNDJos halusit että Sentti ei ole pihatollakaan niin jatka lukemista tästä.Puhelimeni pärähti soimaan ja vastaan siihen tottunein liikkein.
"Linnea"
"Salma tässä, moi. Sun voikkoa oriittasi ei näy kyllä täälläkään. Onko sitä siellä suunnalla näkynyt?"
Tunnen pettymyksen kuohahtavan sisälläni.
"Ei ole, ei. Meidän kannattaa varmaan sitten palailla takaisin Seppeleeseen. Mietitään sitten siellä jatko toimenpiteistä."
Ilmoitan muillekin uutisesta ja lähdemme käppäilemään kohti tallia. Kaikki olivat innoissaan odottaneet että orhi löytyisi, mutta ilmeisesti vapauden tunne oli vienyt orin jonnekin kauemmas. -Tai lähemmäs, sillä päästessämme takaisin tallin pihaan niin huomaan rakkaan otukseni Dänin hellässä huomassa. Ilmeisesti ori oli itse palannut kotiin reissultaan ja Kasper, sekä Daniel olivat ottaneet sen kiinni.
Huojentuneena juoksen heidän luokseen ja kiitän. Olo oli kyllä todella helpottunut. Kiitän myös etsintäpartiota ja tarjosin heille myöhemmin pulla kaffet. Olihan se ihanaa ettei mun yksin tarvinnut lähteä tuota etsimään. Yhteispeli paras peli.
Opetuksena sitten että älä jätä hevosta vahtimatta hetkeksikään tai mitä tahansa saattaa tapahtua.
Linnea&Sentti 29hm