Ensimmäsitä kertaa Aku Ankan innoittamanaUNTENMAILLA : Päivä tallilla
6.2.2013
Tunnen kuinka silmäni painuvat väkisinkin kiinni. Viikonlopulta oli jäänyt turhankin paljon univelkaa ja se kostautui sitten nyt.
Makaan Seppeleen sohvalla kuunnellen muiden hoitajien juttelua, kunnes kaikki alkaa pimetä. Ehkä vähän aikaa untenmailla ei haittaisi. Joku kyllä herättäisi minut joskus. Siis ainakin toivonmukaan. Viimeistään varmaankin Anne sen tekisi jos kukaan muu ei...
Jos haluat minun nukahtavan jatka lukemista eteenpäin. Jos haluat että herään niin valitettavasti joudut lopettamaan lukemisen =)
Jos halusit minun nukahtavan niin jatka lukemista tästä .
Huomio että teksti on tarkoitettu sille ajalle kun nukun, eli toisin sanoen tervetuloa minun uneeni!
Ja älä ihmettele. Unessa voi tapahtua kaikenlaista jännää, mikä voisi hereillä olessa olla mahdotonta.Huomaan istuvani tuttuun tapaan Seppeleen sohvalla. Miira ja Odelie juttelevat pirteästi toisilleen tallin tapahtumista.
-Odelie, huudahdan tytön nimen hymyillen. -Saisikos sinusta maastoiluseuraa? Ajattelin jonkun pikkulenkin käydä tässä lähiympäristössä Sentin kanssa...
Ennen kun kuulen naisen vastauksen huomaan suuremman porukan tallityttöjä ja poikia kävelevän oleskeluhuoneeseen.
-Ketä maastoon on lähdössä? Britta virnistää ja nappaa pöydältä vadin päältä pullan.
Hmm...Ei se vati vielä äsken ollut siinä.
-Me tullaan Taigan kanssa Messiin, Anthon huikkaa ja istahtaa puiselle tuolille pöydän ääreen.
Myös Britta ja Pipsa uskaltautuvat mukaan.
-Mä en voi nyt. Lupasin mennä Miiran kanssa maneesiin katselemaan tuntia, Odelie vastaa hiukan pettyneenä. -Joskus toiste sitten.
-Tuletko sä Linnea? porukka katsahtaa minuun uteliaana.
Jos haluat minun menevän mukaan niin jatka lukemista heti seuraavasta tekstistä. Muutoin hyppää sinisellä otsikoidun tekstin luokse.-Totta kai mä tulen, ilmoitan heti. -Minähän maastoilua ehdotinkin, naurahdan.
Kaikki lähtevät talliin sukimaan ja varustamaan ratsujaan. Nähtäisiin vartin päästä pihamaalla.
-Hejdå Sentti, höpisen hopeajouhiselle orille. -Käydään tänään hieman maastoilemassa porukalla.
Sentti pärskähtää kuin iloisena ajatukselle ulkona ratsastamisesta. Kunhan ei innostuisi vain liikaa.
Vartin päästä kaikki uljaat ratsut seisovat hoitajiensa alla. Itsekin nousen tyytyväisenä puoliverisen selkään Pakkasta ei onneksemme ollut montaakaan astetta, mutta välillä kylmä viima pyyhälsi kasvojemme ohitse saaden vilunväreet kulkemaan kehossamme.
Annamme ratsujen porhaltaa aluksi käyntiä. Päätimme tehdä oikeasti lyhyen lenkin kiertäen valaistun reitin ympäri.
-Tuntuu hirveän pieneltä kävellä Sentin takana, Anthon naurahtaa Taigan selästä.
Naurahdan, mutta siirryn suosiolla jonon hännille. Olihan meillä vähän matalampiakin nelijalkaisia mukana.
Kaikki hevoset että ponit nauttivat ulkoilusta ja ihme ja kumma : yli-innokkaita ei onneksi ollut. Sentti tosin katseli turhankin usein sivuille. Ties mitä olisi tapahtunut jos joku olisi hypännyt pusikoista. No toivonmukaan kukaan ei vaanisi meitä siellä...
Puolessa välissä matkaa huomaamme pienen polun mutkittelevan metsän kautta tallille.
-Oikaistaanko tuosta? Pipsa ehdottaa kääntyen ja polun suulle.
-Mä haluaisin kyllä ehkä jatkaa tietä pitkin, Britta sanoo epäröiden metsän halki kulkemista.
-Arvotaan! huudahdan väliin ja katkaisen lähimmästä puusta kaksi eri pituista palasta. -Jos Anthon saa lyhyen tikun niin me oikaistaan, muuten jatketaan suoraan.
Jos haluat oikaista metsän halki niin jatka lukemista heti alla olevasta tekstistä. Muutoin hyppää punaisella otsikoidun tekstin luokse.-Lyhyt! Anthon hymyilee ja näyttää kaikille lyhyempää oksan palasta.
-Ääh, okei mennään sitten siitä, Britta huokaa piristyen kuitenkin hetkessä.
Valkea polku johdatti meidät keskelle pientä metsää. Kun mainitsin alussa kuinka Sentti jännitti metsästä kuuluvia ääniä, niin ajattelee millainen se on sitten itse metsässä. Orhi pälyilee monesti ympärilleen ja korvat liikkuvat erisuuntiin tutkan lailla. Taputan hevosta saaden sen hetkellisesti rauhoittumaan.
Se hetkellinen rento meininki loppui lyhyeen ketun hypätessä Sentin eteen pusikosta. Edellä olevat Taiga, Hype ja Rotta saivat takajalat kunnolla alleen lähtien laukkaamaan muutaman askeleen kauemmas oranssinruskeasta eläimestä. Sentti taas hypähtää yllättyneenä sivuun ja tekee muutamia suuria sivuloikkia ennen kuin saan sen rauhoittumaan. Kellekään ei käynyt mitään sillä muu kolmikko oli pysähtynyt muutaman ehkä kymmenen metrin päähän ja itsekin sain ohjattua orin takaisin polulle. Kettua ihme ja ihme ei näkynyt enää, mutta eipä se ollut mikään ihme. Kaipa itsekin pelästyisi jos monta kertaa suuremmat eläimet tekevät tuolla tavalla.
Loppu matka takaisin tallille sujuu mainiosti. Kaikki hevoset vain pälyilevät entistä enemmänkin sivuille.
Tallilla riisumme hevosilta varusteet ja harjaamme ne puhtaiksi.
Loppupäivän autankin Jaakkoa karsinoiden puhdistamisessa. Pyyhkäisen samalla sienellä likaisia karsinoiden ovia ja lopputulos näyttikin jo ihan hyvältä.
-Tältä puolelta viimeinen karsina, huikkaan miehelle joka putsasi karsinoita toiselta puolen käytävää.
-Hehee. Minäpä sain kaikki jo valmiiksi, Jaakko naurahtaa.
Jatkan lannan lappaamista kottikärryihin ahkerasti. Onneksi tämä karsina taisi olla siisteinkin niin siivoamisessa ei mennyt läheskään niin kauaa kuin muiden.
Työnnän täynnä olevaa kottikärryä eteenpäin käytävällä. Kottikärryt alkavat heilua uhkaavasti...
Jos haluat kottikärryjen kaatuvan niin jatka lukemista heti alla olevasta tekstistä. Muutoin hyppää valkealla otsikoidun tekstin luokse.-Ääk, huudahdan huomatessani liian myöhään kärryjen menettävän tasapainonsa ja kaatavan suurimman osan sisällöstään maahan.
Huomaan Jaakon nauravan maha kippurassa kömmellykselleni ja itseäkin alkaa hieman hymyilyttämään.
Pian Anne saapuu paikalle ja ihmettelee nähdessään lantakuorman keskellä käytävää.
-Sori Anne, vakavoitan ilmeeni ja katsahdan tallinomistajaan. -Eka kerta kun näin käy mulla, mutta siivoan sotkun heti.
Nainen ei sano mitään vaan pyörittelee päätään epäuskoisena.
-Jaakko voi auttaa sinua tässä, jotta sen saa nopeammin, Anne sanoo, mutta poistuessaan huomaan hänenkin naurahtavan tälle. Eli vihainen hän (Huh) ei onneksi ollut.
"Klik"
Katsahdan äänen suuntaan ja näen Ilun ottamassa meistä...(tällä tarkoitan minusta, Jaakosta ja kikkareista).... kamerallansa kuvaa.
-Tää pääsee tallin seinälle, tyttö naurahtaa iloisesti. Hänkin poistuu pian toivottaen kuitenkin onnea tämän siivoamiselle.
Saamme vartissa putsattua käytävän entiselleen ja tälläkertaa Jaakko suostuu viemään kottikärryt perille asti.
Loppu hyvin kaikki hyvin. Lähden skootterini luo hyvillä mielin. Mi-mitä ihmettä? Skootterini muuttui punaiseksi pulkaksi heti istuttuani siihen..Ööh..
-Linnea! Joku ravistelee minut
hereille. -Oot nukkunu siinä jo puolisen tuntia. Anne pyysi sinuakin auttamaan hevosten kuntoon laitossa, joten vipinää kinttuihin, Miira hymyilee ja poistuu huoneesta.
Nousen hitaasti istumaan. Se oli vain unta....
Jos et halunnut että lähden mukaan niin jatka lukemista tästä!-En mä voi, katsahdan kelloa. -Luulin että olisi enemmän aikaa, mutta lupasin Jaakolle että auttaisin häntä tälläkertaa karsinoiden siivouksessa.
-Okei, poika vastaa hieman pettyneenä, mutta kaikki lähtevät talliin varustamaan hevosiaan.
Nousen sohvalta ylös ja kävelen minäkin alas talliin. Etsin Jaakon käsiini ja aloitamme yhdessä suuren puhdistus operaation.
Vajaan tunnin päästä saimme kaikki karsinat puhdistettua yhdessä. Mies kiitti avustani ja sekin sai minut pirteämmäksi. Urakka oli ollut ainakin hieman uuvuttava prosessi.
Lopuksi harjailen vielä upean puoliveri hoidokkini. Sentti seisoi nytkin niin hienosti aloillaan että sain väsyneenäkin harjattua sen tosi kivasti. Sentti kiilsi jälleen puhtauttaan kuin Naantalin aurinko... Hmm...Mistäsköhän se "Naanatalin" sana tulee siihen. Silloin kun minä Naanantalissa kävin niin siellä satoi vettä ja kovaa.
Rapsuttelen orhia vielä hetken, kunnes päätän lähteä tallilta. Jotain piti vielä kotonakin tehdä, joten piti jo nyt lähteä.
Astun ovesta ulos ja tunnen pian kuinka katolta tippui lumet niskaani.
Hyppään pystyyn ja huomaan
heränneeni.-Vajaa kaksi sekuntia, Taru naurahtaa ja laskee vesilasin pöydälle.
Pyyhkäisen vedet naamaltani hihaani ja kietaisen märät hiukseni tiukasti letille.
-Sori Linnea, Nia ähkäisee. -Nukuit siinä aika kauan ja haluttiin tietää kuinka nopeasti pääset ylös...
Katson ympärilleni hymyillen : ei pitänyt nukahtaa tallille tai muuten ilmeisesti sai vesilasin sisällön naamallensa.
Jos halusit jatkaa tietä suoraan niin jatka lukemista tästä!-Pitkä, Anthon huudahtaa ja näyttää pidemmän oksan kaikille.
-Hyvä, Britta naurahtaa. -Eli mennään tietä pitkin.
Loppumatka tallille sujuu hyvin. Hevosetkin ehtivät rentoutua hyvin matkan aikana. Eihän sieltä pusikoista mitään oliota hypännyt. Tuskin siellä edes mitään hiirtä suurempaa olisikaan.
Tallilla harjailemme hevoset puhtaiksi ja viemme varusteet paikoilleen . Rapsuttelen Senttiä vielä hetken ennen kuin muistan luvanneeni Jaakolle että auttaisin häntä karsinoiden siivoamisessa.
Jaakon nähdessäni aloitammekin urakan heti. Hoitajat auttoivat onneksemme hevosten ulos viemisessä, mutta suurin työ jäi silti meille kahdelle.
Lapioin ahkerasti lantakikkareita kottikärryihin.
-Jes, viimeinen! huudahdan Jaakolle ilmoittaakseni että sain kaikki karsinat puhdistettua kunnialla.
-Hyvä, mies kehuu. -Jaksaisitkos vielä hakea heiniä karsinoihin?
Nyökkään vastaukseksi ja hyppelen heinävarastoa kohti. Heinäpaaleja oli lähes kattoon asti ja minä nappaan tyhmyyksissäni alimman. Koko kasa sortuu päälleni.
Juuri ennen kuin paalit osuvat minuun niin...
Herään. Avaan silmäni ja huomaan tytön kutittavat poskeani heinän varrella.
-Heräsit. Hyvä, Aino tokaisee hymyillen. -Anne pyysi sinua talliin joten kipaisepa sinne.
Hieman ymmälläni nyökkään ja nousen...
Oli se jännä että heräsin kun heinäpaalit meinasivat tippua päälleni ja herätessäni edessäni oli heinänvarsi. No unessani olin ollut tosi tyhmä. Minunhan takia paalit romahtivat.
Jos et halunnut kottikärryjen kaatuvan niin jatka lukemista tästä!-Iiik! huudahdan huomatessani kuinka kottikärryt alkoivat kaatua maahan.
-Sainpas, Daniel saa juuri ja juuri kottikärryistä kiinni ja palauttaa ne tasapainoon.
-Kiitti, huokaisen helpotuksesta. -Olisi ollut kyllä mun tavallista tuuriani jos tää täysi lasti olisi kaatunut maahan.
-Heh, mies naurahtaa. -Autanko?
Yhdessä Danielin kanssa saamme rahdattua kärryissä olevat lannat paikoilleen tai oikeastaan lantalaan. Tuntuu oudolta sanoa että lannat ovat omilla paikoillaan.
-Kiitos taas, kiitän Topin hoitajaa uudestaan.
Ennen kuin poika ennättää vastata tunnen henkäyksen niskassani.
Käännyn ympäri ja näen Suden. Suden selässä istuu ratsastajana Reega.
-Mitä-sisällä, ähisen saamatta kunnollista lausetta aikaiseksi. Yhtä nopeasti kuin he olivat ilmestyneet siihen niin he katosivatkin. Hmm..
Herään ja nousen istualteni.
Edessäni seisoo Anne hymyilevänä ja muutama muu hoitajakaartin jäsenistä.
-Siinä se on nukkunut aika tyytyväisen näkösenä, joku sanoo Annen takaa reippaasti.
-Näit varmaan jotain ihanaa untakin? Salma naurahtaa. -Saat kertoa mulle joskus.
-Sori, vastaan. -Univelkoja on vieläkin viikonlopulta, mutta ei tule toistumaan että nukun tallilla...ehkä..
Anne nostaa kulmiaan virnistäen.
-Univelat kuitattu, mutta työvelkoja edelleen, hän sanoo.
-Mi-mi-mitä? kysyn ihmeissäni.
-Karsinansiivousta sulle, Odelie naurahtaa. -Tai oikeastaan vaan Sentin karsinan. Jaakko on sairaana ja hoitajat saa tälläkertaa siivota oman hoidokkinsa poxin.
-Ihmeteltiin vaan kun sua ei näkyny missään. Kaikki muut on jo valmiina, uusi hoitaja Emmy jatkaa.
-Hommiin, Pipsa vetäisee minut sohvalta ylös.
-Eikä! sanon vastalauseen. -Vastahan mä unessa siivosin puolet tallin kaikista karsinoista.
Muut vain nauravat. Että mulla tosiaan onneksi osasi olla tuuria. Olinhan siivonnut karsinat jo henkisesti, enää piti fyysisesti.
_________________________________________________
_________________________________________________
Ehkä unissa tosiaan voi hieman nähdä tulevaisuutta? Ehkä, ken tietää...
Pahoittelen näin loppuun tarinan kökköisyyttä ja sen selitän sillä että saatuani koko tarinan valmiiksi niin koneeni vain sammui ja koko työ hävisi. Enhän minä koskaan jaksa tallentaa. Pitää yrittää opetella.
Uudestaan jouduin tekemään ja tuli hieman tällänen. Vähän lyhyempi, mutta kelvatkoon tälläkertaa!-Linnea&Sentti 20hm!
Hauska idea ja erinomainen toteutus, siis supermerkin paikka! ~Anne