|
Post by Pihla on Feb 20, 2014 17:37:05 GMT 2
Tehokasta toimintaa
Koulun kello pärähti viimein soimaan. Kasasin kirjani nopeasti koulureppuuni ja kiiruhdin pukemaan ulkovaatteita. Muistin sitten yhtäkkiä, että olin sopinut äitini kanssa meneväni tallille. Hain kaapiltani tallivaatteet, kypärä, kengät ja housut. Siinä olivatkin tärkeimmät. Kävelin sitten bussipysäkille ja nousin seuraavaan tulevaan bussiin. Nousin pois bussista lähellä Seppelettä. Siitä oli lyhyt matka kävellä tallille. Ensimmäisenä vein tavarani kaappiini ja vaihdoin kengät. Otin sitten housut mukaani ja kävin vaihtamassa ne vessassa. Parhaita farkkujani en halunnut pilata tallilla. Vaatteiden vaihdon jälkeen kävin katsomassa tuntilistat. Pellalla oli ensimmäinen tunti jo menossa. Katsoin tallin kelloa ja tajusin, että tunti oli vasta alkanut. Minulla oli siis aikaa tehdä jotain Pellan hyödyksi. Päätinkin ensimmäisenä harjata ylimääräiset satulahuovat. Etsin käsiini satulahuoneesta kaikki Pellan nimellä merkityt satulahuovat. Ne olivat siistissä kasassa oikealla paikalla. Hain vielä harjan Pellan harjapakista ja aloin harjata huopia. Irtokarvat lähtivätkin aika mallikkaasti irti. Myös kuivuneen tomun sain harjauksella putsattua.
Kun huovat oli harjattu, huomasinkin kellon olevan paria minuuttia vaille neljä. Tajusin tuntilaisten tulevan pian talliin. Laitoin huovat paikoilleen ja hain Pellan harjapakin. Pian tuntilaiset taluttivatkin hevoset talliin ja tiesin mennä auttamaan Pellan ratsastajaa. ”Hei, tarvitsetko sä apua?” kysyin ystävällisesti. ”Viitsisitkö sä viedä tän satulan ja suitset paikoilleen? Mä voin kyllä harjata Pellan itsekin”, tyttö vastasi. Nyökäytin päätäni ja laskin harjapakin maahan. Odotin niin kauan, kunnes sain satulan ja suitset kannettavikseni. Vein varusteet satulahuoneeseen omille paikoilleen ja palasin sitten Pellan luo. Tyttö harjasi tammaa pitkin vedoin. Hetken kuluttua päätin, että siivoaisin Pellan karsinan. Hain kottikärryt ja lapion tallista. Sinä aikana tuntilainen ehti sopivasti lähteä. Työnsin kottikärryt karsinan oviaukkoon, ettei Pella päässyt karkuun. Aloin sitten kasata lantaa kärryille. Työ oli helppo, koska karsina oli hyvin siisti. Välillä pysähdyin kuitenkin silittelemään vapaana karsinassa pyörivää Pellaa. Siksi työ tulikin hiukan hitaammin valmiiksi.
Lopulta kaikki lantakasat olivat kottikärryillä ja lähdin karsinasta sulkien oven perässäni. Työnsin kottikärryt sitten lantalaan ja kippasin lastin sinne. Samalla ihastelin lumisadetta, joka oli juuri alkanut. Lumi narisi ihanasti jalkojeni alla. Hetken kuluttua palasin maan pinnalle ja vein kottikärryt talliin. Tallissa mietin seuraavaa työtä ja päätin rasvata suitset. Kaivoin satulahuoneessa esille valjasrasvan ja pienen rätin, jolla suitset voisi rasvata. Aloitin sitten homman. Kädet tulivat inhottavan tuntuisiksi, mutta sekin työ oli tehtävä. Lopputulos oli kuitenkin hyvä, suitset kiiltelivät kauniisti. Olin tyytyväinen päivän hommiin ja vein tavarat paikoilleen. Kello olikin jo niin paljon, että oli pakko mennä auttamaan uutta tuntilaista Pellan kanssa. Olin huomannut jo aiemmin uusia naamoja tallilla, mutta vasta nyt tajusin heidän olevan uusia hoitajia. Humun karsinassa pyöri nuori tyttö. ”Moi, oletko sä Humun uusi hoitaja?” kysyin iloisesti. ”Hei! Kyllä mä olen, Minttu nimeltäni. Entä sä?” tyttö uteli. ”Pihla, Pellan hoitaja. Siis tämän harmaan ponin”, selitin hymyillen ja huomasin tuntilaisen tulleen. Autoin häntä varustamaan Pellan ja nousemaan maneesissa selkään. Huomasin maneesissa myös toisen uuden hoitajan, todella nuoren pojan. Uskoin heidän kaikkien olevan mukavia, uusia tuttavuuksia.
Pihla & Pella 14HM
|
|
|
Post by Pihla on Mar 5, 2014 17:40:00 GMT 2
Ensimmäiset hyppelyt
Ohjasin Pellaa pohkeillani eteenpäin. Tamma toimi hyvin. Satula narahteli kevennykseni tahdissa. Olin kasannut kentälle neljän puomin linjan ja vieressä oli matala kavaletti. Käänsin Pellan ensimmäisenä puomeille ravissa. Linja oli suora ja Pella totteli hyvin. Nousin varmuuden vuoksi kevyeen istuntaan ennen kuin Pella aloitti puomit. Puomien jälkeen jatkoimme ravissa ja vaihdoimme suunnan. Sitten vuorossa olikin välikäynnit. Hidastin Pellan käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Pella laski heti päätään alemmas.
Menimme käyntiä hiukan reilut viisi minuuttia. Sen jälkeen kokosin ohjat ja otimme ensimmäisen laukannoston ravin kautta. Kun laukka toimi siihen suuntaan, vaihdoin suunnan ja otin uudestaan laukan. Pella oli todella rauhallinen ja tottelevainen. Laukkojen jälkeen mieleni teki hypätä se matala kavaletti, joka oli puomien vieressä. Tuumasta toimeen! Ohjasin Pellan ravissa kavaletille ja tamma ponnisti hienosti. Itse jäin hiukan jälkeen hypyssä, mutta en mielestäni repinyt Pellan suuta. Hypyn jälkeen jatkoimme matkaa vasempaan kierrokseen. Taputin heti Pellan kaulaa, kun se oli niin hienosti hypännyt. Siihen väliin otin muutaman taivuttavan voltin ennen kuin jatkoimme hyppimistä. Tällä kertaa kokeilin laukassa. Tiesin hypystä tulevan hiukan korkeampi, mutta varauduin siihen. Pääsin jopa nyt mukaan hyppyyn. Pella hyppäsi kuuliaisesti ja tykkäsin tyylistä. Onnistuneeseen hyppyyn oli hyvä lopettaa. Menin vielä loppuravit pitkin ohjin ja sitten menin keskelle ja nousin alas selästä. Varpaani alkoivat olla jo niin jäässä, etten voinut enää ratsastaa. Tajusin vasta silloin villasukkien tärkeyden. Samalla, kun talutin Pellaa, aloin kasata puomeja ja muita pois. Pian kaikki oli viety pois ja jäin vain taluttamaan Pellaa kentälle. Samalla näin, kuinka todella iso hevonen tuotiin kentälle. Ratsastaja oli aikuinen nainen. Hän tuli kentälle ja meni suoraan keskelle. ”Hei!” huudahdin, mutta kuitenkin niin etten säikäyttäisi hevosia. ”Ai hei, en huomannutkaan sinua, haittaako jos tulen Alexin kanssa tänne?” nainen kysyi hymyillen. ”Ei, mä olenkin juuri lopettamassa”, sanoin ja jäin Pellan kanssa keskelle. Löysäsin satulavyötä hiukan ja lähdin sitten tallia kohti. Ratsukko jäi kentälle.
Aitassa otin Pellalta suitset ja satulan. Jätin tamman karsinaansa ja kävin viemässä varusteet pois. Samalla otin mukaani Pellan harjat. Vasta silloin huomasin, että hiukan minua nuorempi tyttö harjasi Pellan viereisessä karsinassa asustavaa Taigaa pitkin vedoin. ”Moi!” sanoin ystävällisesti. Muistelin, etten ollut nähnyt Taigaa hoitavaa tyttöä ennemmin. ”Hei, säkö olet Pellan nykyinen hoitaja?” tyttö kysyi hymyillen. Menin Pellan karsinaan ja vastasin: ”Juu, entäs sä? Hoidatko nykyään Taigaa?” ”Kyllä, vaihdoin Huijarilta Taigalle Huijarin siirryttyä Ellin omistukseen”, tyttö selitteli. ”Aa, ymmärrän. Taiga on varmasti mukava kaveri”, hymyilin. Samalla harjasin Pellaa.
Pian Pella oli hoidettu ja pääsin rasvaamaan tamman satulaa. Valjasrasva sai kädet tuntumaan kauheilta, mutta satulakin oli rasvattava. Suitset kun olin jo viimekerralla rasvannut. Aloin pikkuhiljaa tottua rasvaamiseen ja se alkoi tuntua mukavalta. Aika kuluikin yllättävän nopeasti ja sain satulan rasvattua ennätysajassa. Sen jälkeen palautin tavarat paikoilleen ja lähdin kotiin.
Pihla & Pella 15HM
|
|
|
Post by Pihla on Mar 24, 2014 17:51:50 GMT 2
Kannen mietintääAvasin Pellan hoitokirjan, mihin kirjoitin aina päivän tapahtumat. Nostin kynän pöydältä ja istuin pöydän ääreen. Muut hoitajat juttelivat tulevista ratsastustunneista ja muutenkin hevosista. Kuuntelin keskustelua hetken ja aloin sitten kirjoittaa: Tänään harjoiteltiin Pellan kanssa maastakäsittelyä. Oltiin kentällä puolituntia. Sitten sinne tuli ratsastaja ja mentiin maastolenkille taluttaen. Sen jälkeen harjasin Pellan tallissa huolellisesti.Sitten kirjoitusinspiraationi loppui ja luin tekstin uudelleen. En kuvaillut tekemistä yhtään, miten se meni ja minkälaisia harjoituksia teimme. Otin kynän uudelleen käteeni ja lisäsin tekstiä: + Harjoittelimme seuraamisharjoituksia ja pysähdyksiä ilman riimunarua. Pella yritti usein ainakin ravissa mennä ohitseni, mutta kun levitin kädet sivuille, tamma pysähtyi nätisti taakseni. Maastolenkki meni hyvin ja ravattiinkin hiukan niin että mä juoksin Pellan vierellä. Luin nyt koko tekstin kokonaisuutena. Tällä kertaa hyväksyin sen ja suljin hoitokirjan. Kansi oli erään vanhan hoitajan askartelema. Päätin keksiä kanteen jotain omasta mielestäni parempaa, mutten keksinyt mitä. Päätin kysyä muilta: ”Mitä te ootte keksineet hoitokirjan kanteen?” ”Mulla on siinä Siirin kuva ja tietoja, ja tietystä mun nimi”, minulle oudon näköinen tyttö vastasi. Hän osoitti samalla pöydällä lojuvaa kirjaa. Tajusin ponin olevan shetlanninponitamma Siiri. Samalla muistinkin kuulleeni hoitajasta jo ennemmin. Päätin keksiä kanteen jotain erikoista. Siihen tarvittiin kuitenkin kaikenlaisia välineitä. Käsissäni oli pian kasa Pellasta otettuja kuvia ja paperia. Päätin askarrella Pellalle hiukan tylsän, mutta omannäköiseni kannen. Aloitinkin askartelun heti. Leikkasin kuvista pienempiä ja kirjoitin paperinpalaan isolla mustalla tussilla ”Pellan Hoitokirja”. Lopputulokseen en kuitenkaan ollut niin tyytyväinen, mutta päätin että se saisi kelvata hetken aikaa kunnes keksisin paremman. Ei tarvitse sitten laittaa tuota tähän kanneksi, teen joskus paremman (:
|
|
|
Post by Pihla on Apr 4, 2014 14:22:58 GMT 2
Kevään ensimmäinen merkki -Karvanlähtö 4.4.2014 Avasin tallin oven ja talutin Pellan sisälle. Ihme, että tamma oli antanut itsensä kiinni laitumelta. Sää oli niin ihanan keväinen ja muut laitumella olevat hevoset olivat aloittaneet kilpajahdin, kun itse menin hakemaan Pellaa. Ehkä tamma alkoi kuitenkin jo tottua minuun ja antautui siksi kiinniotettavaksi. Vasta tallissa tajusin, että Pellan voisi hoitaa pihallakin. Huomasin tammalla olevan karvanlähtökausi ja harjaus olisi helpompi suorittaa pihalla. Hyvin nopeasti siirsinkin Pellan tallin edessä oleville hoitopuomeille. Tamma katseli heti houkuttelevia ruoholänttejä. ”Et sä nyt saa ruohoa”, naurahdin ja silitin Pellan silkkistä turpaa. Hain sitten tamman hoitovälineet tallista. Pihalle palattuani näin ensimmäisenä Pellan syömässä rauhallisesti ruohoa. Riimunaru oli löystynyt sen verran, että tamma pääsi juuri ja juuri napostelemaan ensimmäisiä ruohonkorsia. Ensitöikseni kiristin riimunarua sen verran, ettei Pella pystynyt enää kuin seisomaan. Aloitin harjaamisen yleisharjalla, mutta totesin sen turhaksi, koska jo parin vedon jälkeen harja oli täynnä karvaa. Yksi varma keväänmerkki olikin hevosten ja ponien karvanlähtö. Vaihdoin harjan isoon kumisukaan. Pitkillä vedoilla sain irrotettua parhaiten karvoja. Pella tuntui nauttivan käsittelystä. Arvatenkin tammalla oli kuuma talvikarvalla. Itsellänikin oli takkina vain karvavuorellinen huppari. Yhtäkkiä havahduin kavioiden kopseeseen. Katseeni osui suoraan isoon, komeaan täysiveriseen. Hevonen oli väriltään punertava. Katselin, kuinka nainen talutti hevosen tottuneesti talliin. Mieleni teki kovasti mennä isommalla hevosella kuin Pella, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta ainakaan nyt. Ja loppujen lopuksi pieni ja pörröinen harmaan karvan omaava poni oli todella suloinen. Päätin liikuttaa Pellan jollain uudella lajilla. Olin kuullut, että tamma oli opetettu ohjasajolle. Se oli jopa ikuistettu kuvana, jossa Pella näytti menevän hyvin. Ajosta innostuneena tietysti halusin koettaa samaa. Lähdinkin saman tien pihasta etsimään välineitä ohjasajoon. Löysin Annen melko pian toimistosta ja kysyin: ”Missä Pellan ohjasajovarusteet on, kun mä haluaisin koettaa sitä?” Koetin hymyillä mahdollisimman enkelimäisesti, jotta olisin saanut siihen luvan. ”Mukavaa, kun koetat jotain uutta, Pella saattaa virkistyä hiukan. Varusteet löytyvät jostain satulahuoneesta, veikkaan että ne ovat aika pölyiset”, Anne vastasi naurahtaen. Kiitin kohteliaasti ja kiiruhdin sitten satulahuoneeseen. Sieltä löysinkin ison muovikassin, jonka sivulla luki ”Ohjasajoon!”. Löysin kyseisestä kassista ohjasajovyön ja liinat. Suitset päätin ottaa Pellan omista. Niistä piti vain irrottaa ohjat ensin. Kun olin saanut varusteet kuntoon, vein ne mukanani pihalle ja aloitin varustamisen. Pella seisoi kiltisti paikoillaan, kun kiristin valjaat sopiviksi. Kiristyksen jälkeen laitoin suitset Pellan päähän ja viimeisenä kiinnitin liinat valjaiden renkaista kuolaimiin kiinni. Olin onneksi muistanut ottaa kypäränikin pihalle ja kun se oli päässäni, pääsimme lähtemään kentälle. Mietin silloin, ettei raippaa tarvitsisi. Kentällä Pella liikkui melko hyvin ja totteli kiltisti antamiani apuja. Kokeilin jopa peruuttaa Pellalla ohjasajotyylillä. Kun se onnistui hyvin, kokeilin hoputtaa tamman raviin. Lähtö olikin vauhdikas ja sain juosta todella kovaa pysyäkseni harmaan takapuolen perässä. Pian jouduinkin vetämään Pellan takaisin käyntiin. Kääntelin tammaa mieleni mukaan ja testailin pysähdyksiä. Pella meni yllättävän hyvin. Myöhemmin kokeilin taas ravia. Nyt varauduin juoksemaan lujempaa, mutta vauhti olikin hitaampaa kuin aluksi. Siirryin juoksemaan hiukan sivumpaan, jotta pysyisin koko ajan Pellan tahdissa. Yllättäen tamma vetikin päänsä alas ja pukitti pienesti. Aloin nauraa hullun lailla ja jouduin pysäyttämään Pellan. Jäin hetkeksi nauttimaan auringosta ja vain silittelin tamman silkkistä turpaa. Lopulta hoputin Pellan taas liikkeelle ja menimme loppukäynnit. Huomasin vasta silloin, että olimme olleet kentällä jo puolituntia. Päätin, että se sai riittää Pellalle ja vein tamman karsinaansa. Siellä otin kaikki varusteet pois ja palautin ne paikoilleen. Harjasin vielä viimeisenä Pellan nopeasti. Ihan viimeisenä poistin kaikki lantakasat tamman karsinasta. Nostin kaikki lantakikkareet talikolla kottikärryihin ja kärräsin ne lantalaan. Sen jälkeen palautin tavarat paikoilleen ja lähdin kotiin. Pihla & Pella 17HM
|
|
|
Post by Pihla on Apr 12, 2014 12:26:14 GMT 2
Rento Kevätmaasto 12.4.2014 Kesä alkoi tosiaan olla lähellä. Painoin nappikuulokkeet korviini ja laitoin kännykästäni soimaan biisin ”Summer”. Olin kuunnellut kyseistä biisiä jo liikaakin, mutta se sai enemmän kesäfiiliksiin. Lisäksi karsinan putsaus sujui nopeammin musiikkia kuunnellessa. Pella vietti lauantaiaamuaan tarhassa muiden ponien kanssa. Kuuntelemani biisi loppui ja levitin viimeisetkin aluset karsinan lattialle. Onnellisena otin kuulokkeet pois ja lähdin hakemaan Pellaa laitumelta. Riimunaru heilahteli jalkaani vasten askelten tahdissa. Pian olinkin tarhan edessä ja pujahdin sähkölankojen välistä tarhaan. Kävelin reipasta vauhtia hevosten sekaan ja nappasin Pellan riimusta kiinni. Kiinnitin sitten riimunarun riimuun ja lähdin taluttamaan Pellaa tallia kohti. Päätin taas, että hoitaisin tamman pihalla. Sää oli jälleen kerran ihanan keväinen ja aurinko paistoi mukavasti lämmittäen. Kun hoitopuomi tuli näkyviin, näin siinä olevan jo täynnä. Halusin kuitenkin hoitaa Pellan pihalla, mutta en vain keksinyt paikkaa. Talutin tamman kuitenkin pihaan ja kysyin lähimmältä hoitajalta: ”Mihin mä voisin kiinnittää Pellan kun hoidan sen pihalla?” ”Laita se tuohon aitan kiinnityspaikalle”, tyttö vastasi ystävällisesti aittaa osoittaen. Samassa näinkin liinan, joka roikkui tavallista ylempää ja talutin Pellan paikalle. Huolellisen kiinnityksen jälkeen hain Pellan harjat tallista. Tyytyväisenä aloitin harjaamisen. Pellalta lähti taas huippupaljon karvaa. Olinkin nopeasti harmaapeitteisten karvojen peitossa. ”Hahhah, sillähän näyttää olevan kevätkausi päällä”, hoitopuomilla hoitava tyttö naurahti. ”Jep, tätähän on vaikka muille jakaa!” huudahdin samalla nauraen. Käteni alkoi vähitellen puutua kumisualla karvojen poisharjaamiseen. Pella oli kuitenkin pakko hoitaa ja loppujen lopuksi harjaamisen jälkeen saisin lähteä maastoon. Ja helpompi se olisi nyt hoitamisen kanssa tuskailla kuin jättää hoitamatta, myöhemmin se olisi kuitenkin edessä. Kun lähdin hakemaan kypärääni ja Pellan suitsia mietin, että olisi kiva saada seuraa maastoon. Tajusin samalla etten ollut nähnyt Humun hoitajaa Minttua hetkeen tallilla. Mietin, että oliko hän kyllästynyt hevosiin ja lopettanut ratsastuksen. Yllätyin kuitenkin hyvällä mielellä löytäessäni kyseisen tytön putsaamasta Humun varusteita satulahuoneesta. ”Hei, kiva nähdä suakin täällä! Haluaisitko sä tulla mun mukaan maastoon, meen Pellalla ilman satulaa”, kysyin pirteänä. ”Voisin mä tullakin, jätän kanssa satulan pois!” Minttukin innostui. Otimme hoitsujemme suitset mukaan ja lähdimme naureskellen ulos kevätsäähän. Minttu varusti Humun karsinassa ja minä ulkona. Jouduinkin odottamaan mukaamme tulevaa ratsukkoa hiukan kauemman, koska Mintun piti vielä hoitaa Humu. Hetken kuluttua kaikki olivat kuitenkin valmiita ja nousimme ratsujemme selkään. Jätin päällimmäisen tuulitakin pois ja lähdin reissuun pelkällä hupparilla. Arvelin sen riittävän. Kaulaani varjelin huivilla, mikä ei ollut kovin turvallista, mutta päätin selviäväni tämän kerran. Käännyimme peltoaukealle ja päätimme ravata hiukan. Pella tuntuikin vireämmältä kuin yleensä, mutta tamma totteli kuitenkin apujani. Humu kiilasi heti ravisuoralla eteemme ja Pella lähtikin yllättäen kilpavietin ansiosta kiihdyttämään ravissa tamman rinnalle. Hetken kuluttua molemmat ratsut ravasivat kiitoravia eteenpäin. Minttu ja minä yritimme hidastaa vauhtia siinä onnistumatta. Samassa Pella nosti laukan. Siinä vaiheessa tajusin kääntää tamman voltille, jotta vauhti hidastuisi. Se onnistui ja pian Humukin hiljensi vauhtiaan. ”Nehän lähti vähän lujempaa!” Minttu naurahti kun ohjasin Pellan ratsukon rinnalle. Jatkoimme matkaa käynnissä. Ohjauduimme pian metsäpolulle. Juttelimme Mintun kanssa kaikkea hevosista ja koulusta. Hetken kuluttua huomasimmekin olevamme laukkasuoralla. Nostin ravin ja ohitin Humun julmasti. Minttu lähti heti peräämme. Etenimme ravissa melko kauan kunnes annoin Pellalle laukkapohkeet. Tällä kertaa laukka oli hallittua. Humu kiihdytti kuitenkin taas vierellemme. Tajusin kuitenkin heti hidastaa Pellan puolipidätteillä raviin. Jäimme laukkaavan Humun taakse. Siellä uskalsin taas nostaa laukan. Laukkasimme peräkkäin koko loppusuoran, jonka jälkeen matka jatkui ravissa. Hetken kuluttua päätimmekin mennä jo loppukäynnit. Tekisi hevosillekin hyvää tällainen rennompi maasto. ”Mennäänkö joskus uudestaan?” Minttu kysyi innoissaan. Hymyilin ja nyökäytin päätäni. Taputin samalla Pellan kaulaa. Tamma oli taputuksensa ansainnut. Tallipihassa Minttu piti molempia hevosia kiinni, kun hain riimut aitasta. Hoidimme ratsut ulkona. Harjasin Pellan jälleen perusteellisesti ja putsasin tamman kaviot huolellisesti. Lopuksi päätin vielä kylmätä jalat pesusienen avulla. Hain tallista hiukan kädenlämpöä kylmempää vettä ja pesusienen. Kylmäsin jalat painamalla litimärän pesusienen Pellan jalkaa vasten. Vesi valui jalalle ja toivoin niiden viilentyvän. Viilentämisen jälkeen kaadoin vedet nurmikolle ja hain käsipyyhkeen kokoisen pyyhkeen tallista. Kuivasin jalat vielä huolellisesti sillä. Ihan viimeisenä syötin Pellaa hetken nurmikolla istuen. Minttu oli jo vienyt Humun talliin ja olin yksin tallipihassa. Kuuntelin lintujen laulua ja nautin auringon lämmöstä. Pella söi rauhallisena riimunarun päässä hiukan kauempana minusta. Katselin tammaa hymyillen ja nousin sitten ylös. Siirryin rapsuttelemaan Pellan kaulaa. Tamma jatkoi syömistään. Hetken kuluttua talutin riimunarun päässä kulkevan ponin karsinaansa. Suljin oven ja vein riimunarun paikoilleen. Lähdin sitten polkemaan Jopo-pyörälläni kotia kohti. Pihla & Pella 18HM
|
|
|
Post by Pihla on Apr 30, 2014 15:49:41 GMT 2
Vappumaasto 30.4.2014 Laskin jalustimet alas ja säädin ne sopiviksi. Pella seisoi rivissä muiden hevosten kanssa. Olimme sopineet vappuratsastuksen, johon halukkaat olivat ilmoittautuneet. Niin myös minä, koska tiesin Pellalla olevan vapaapäivä. Hetken kuluttua joku huusi, että voisimme nousta selkään. Kun istuin Pellan selässä, aloin vasta katsella ympärilleni. Rivissä seisoi kimo poni, kaksi ruskeaa hevosta, minullekin tuttu Walma-shetlanninponi ja musta poni. Tai minun silmiini kyseinen poni näytti mustalta. Kuuntelin, kuinka muut alkoivat jutella järjestyksestä. Lopulta päädyimme jonkinlaiseen järjestykseen ja Pella tuli jonossa toiseksi viimeisenä, Walman edessä. Serpentiinit ja muut liehukkeet heiluivat, kun lähdimme liikkelle. En ehtinyt edes nähdä, kuka lopulta päätyi jonon kärkeen. Edessämme oli kuitenkin ruskea, Pellaa korkeampi poni. Tai ainakin se näytti ponilta. Jono eteni melko vauhdikkaasti eteenpäin. Kuuntelin muiden juttuja ja välillä jopa osallistuin keskusteluun. Yleisin puheenaihe oli vappuvaihtarit, johon minäkin olin ilmoittautunut. Osa oli lähdössä muualle päin Suomea, mutta itse jäin kotiini. Minulle vappu ei nimittäin ollut mitenkään tärkeä päivä. ”Ravataan!” kuului huuto jonon kärjestä. Pian muut edellä olevat hevosetkin lähtivät raviin ja Pella tietenkin kiihdytti niiden perään ilman lupaani. Onneksi olin varautunut siihen enkä edes jäänyt jälkeen istunnallani. Ravasimme melko pitkän pätkän leveää hiekkapolkua, jos sitä voi edes poluksi sanoa. Pian kärjestä nousi käsi ylös hidastamisen merkiksi. Jono hidasti miltei heti takaisin käyntiin. Jouduimme ylittämään hiljaisen autotien. Onneksi juuri silloin ei näkynyt autoja missään. Tien toisella puolella päädyimme pellonreunalle ja päätimme ottaa ravikisan vapun kunniaksi. Järjestäydyimme jonoon ja joku huusi lähtömerkin. Osa hevosista lähti kiihdyttämään laukkaan, mutta Pella pysyi ravissa. Jäimme huomattavasti nopeimmista jälkeen, muttemme kuitenkaan olleet viimeisiä. Walma kipitti hurjaa vauhtia muiden perässä. Näky huvitti hiukan, koska Walma oli niin pieni, mutta paineli silti todella lujaa eteenpäin. Hetken kuluttua pellon toinen reuna tulikin vastaan ja oli pakko hidastaa käyntiin. Annoin Pellan hiukan laskea päätään alemmas, kun järjestäydyimme jonoon. Jonossa nappasin ohjat takaisin käsiini. Jatkoimme matkaa käynnissä. Mentyämme vielä muutaman kerran ravia, pääsimme laukkasuoralle. Jonon kärjestä kuului huuto: ”Ravin kautta laukkaan!” Pella nosti laukan jo, kun muut menivät vasta ravia, mutta niin näytti Walmakin nostaneen. Pikkuponi kaasutti Pellan rinnalle ja pukitti hiukan. Ratsastaja pysyi hyvin selässä ja matka jatkui. Nyt muutkin nostivat jo laukan. Pella joutui nopeuttamaan laukkaansa, että pysyisi muiden perässä. Nousin vaistomaisesti jalustimien varaan ja nautin tuulesta, joka löi kasvojani vasten. Juuri tällainen maaston pitikin olla. Edestäpäin kuului iloisia naurunkiljahduksia. Kaikilla tuntui olevan mukavaa, eikä se ollut ihme. Niin minullakin oli. Harmi vain, että laukkasuora loppui nopeasti ja pääsimme paluumatkalle. Laukkasuoran jälkeen menimme vielä hetken ravia loppulämmittelyiksi. Tallilla nousimme pihassa ratsujen selästä alas ja talutimme ne talliin hoitoa varten. Itse vein Pellan aittaan, omaan karsinaansa. Siellä otin tammalta varusteet pois ja vein ne pois. Samalla otin tallista hoitovälineet mukaani. Tarkastin vielä Pellan kaviot ja harjasin kohdat, jotka sitä kaipasivat. Sen jälkeen huomasinkin kellon olevan niin paljon, että oli pakko lähteä kotiin. Kävin vielä nopeasti Pellan karsinassa ennen kuin lähdin parkkipaikalle, missä äitini jo odottikin. Pihla & Pella 19HM
|
|
|
Post by Pihla on May 9, 2014 19:14:10 GMT 2
Kevätpäivän iloja 9.5.2014 Nostin maahan pudonneen kaviokoukun maasta. Otin sitten askeleen Pellan jalkaa kohti ja kumarruin nostamaan jalkaa ylös. Pella nojasi kolmelle muulle jalalleen ja nosti sitten pyytämäni jalan ylös. Aloitin putsaamisen huolellisesti. Pella piti jalkaansa ylhäällä kunnes annoin laskemiseen luvan. Tamma oli tottunut käsittelyyn ja osasi toimia samalla tavalla myös pienempien lasten kanssa. Tunneista muistinkin, että oli taas Pellan vapaapäivä. Mieleni teki mennä taas ilman satulaa. Päätin harjoitella kouluratsastusta satulatta. Kavioiden putsaamisen jälkeen kiiruhdin satulahuoneeseen hakemaan suitsia ja omaa kypärääni. Tallissa olin miltei törmätä minulle oudon näköiseen tyttöön. tervehdin häntä kohteliaasti ja pyysin anteeksi liian nopeaa vauhtiani. ”Ei mitään, oletko sä hoitaja täällä?” tyttö kysyi hymyillen. ”Juu, hoidan Pella nimistä russtammaa. Nimi on Pihla”, selitin. ”Mä olen Sandra, hoidan Aristoa”, tyttö kertoi iloisena. ”Aristo onkin upea hevonen, onnea sulle!” huudahdin ja lähdin jatkamaan matkaani aittaa kohti. Aurinko paistoi lämmittävästi. Totesin, että päivä olisi ihana. Samalla kiinnitin viimeisetkin remmit kiinni Pellan suitsissa ja laitoin vielä kypärän omaan päähäni. Talutin Pellan kentän keskelle ja hyppäsin mahalleni tamman selkään. Siitä heitin toisen jalkani takapuolen yli ja istuinkin sitten selässä. Ponnistauduin vielä hiukan eteenpäin etten istuisi liian takana ja annoin Pellalle sitten pohkeita. Tamma lähti tottelevaisesti liikkelle. Kentällä tallusteli jo kaksi muuta ratsukkoa. Toinen näytti menevän alku- tai loppukäyntejä ja toinen ravasi juuri ohitseni. Satula narahteli kevennyksen tahdissa. Tunnistin pian toisen hevosen Huiskaksi ja ratsastajana näytti olevan Jason. Toinen ratsuista näytti olevan musta ja päässä oli jonkinlainen piirto. Tiesin kyllä nähneeni kyseisen ponin joskus, mutta en muistanut sen nimeä. Kiinnitin sitten taas katseeni Huiskaan, joka ravasi hienosti kentän toisessa päädyssä. Mieleni teki taas hypätä kyseisen tamman selkään. Päätin kuitenkin keskittyä Pellaan. Keräsin ohjat käsiini ja lähdin tekemään suurempaa volttia toisessa päädyssä. Yritin taivutella Pellaa parhaani mukaan. Siirtelin jalkojeni paikkaa kunnes löysin oikean paikan ja sain Pellan taipumaan. Tamma osasi olla aloittelijoilla helppo ratsu, mutta kokeneemmat joutuivat töihin. Parempaa ratsastuskouluponia saa etsiä kauan. Vasta silloin tajusin, kuinka onnellinen saatoinkaan olla päästessäni hoitamaan Pellan kaltaista ponia. Jostain syystä päätinkin pitää hiukan rennomman tunnin ja leikitellä Pellan selässä. Nostinkin saman tien ravin ympyrällä ja laitoin ohjat polvieni väliin niin, että sain irrotettua kädet sivuille. Ohjasin Pellaa parhaani mukaan istunnalla, mutta koska se ei ollut vahvin lajini, päädyimme uralle. Meinasinkin päätyä maistelemaan hiekkaa, kun Pella päätti yhtäkkiä vetää päänsä alas. Sain kuitenkin käsilläni otteen vahvasta kaulasta ja palautin saman tien ohjat käsiini. Niin oli turvallisempaa. Himmasin vauhdin käyntiin ja heitin jalkani Pellan kaulan yli niin, että istuin lopulta naistensatulassa. Annoin Pellan mennä käyntiä muutaman kierroksen ja hain itse tasapainoa. Lopulta kokeilin maiskuttaa ja annoin toisella jalalla pohkeita. Pitelin tiukasti Pellan harjasta kiinni, kun tamma nosti ravin. Pysyin ravissa hetken hyvin, mutta sitten tasapainoni alkoi horjua ja tipahdin jaloilleni. Sain pidettyä otteeni kuitenkin Pellan suitsissa eikä tamma päässyt karkuun. ”Eihän sattunut?” joku kysyi heti. Naurahdin ja vastasin: ”Eii” Ponnistauduin uudestaan Pellan selkään. Tällä kertaa ravasin normaalisti tehden erilaisia voltteja pelkän pohje- ja istunta-apujen avulla. Onnistuinkin melko hyvin ja olin samalla myös Pellaan tyytyväinen. Annoin tammalle hetkeksi pitkät ohjat ja menimme välikäynnit. Keräsin ohjat käsiini ja annoin vapaalla suoralla Pellalle laukkapohkeet. Tamma nosti keinuvan laukan. Kokeilin laukata nostamalla toisen käteni sivulle vuorotellen käsiä. Täysin ilman käsiä en halunnut vielä koittaa. Hetken kuluttua vaihdoin vielä suunnan laukassa ja koetin samalla vaihtaa laukkaa. Se ei onnistunut joten hidastin raviin ja nostin uuden laukan. Tällä kertaa laitoin ohjat polvieni alle puristuksiin ja koetin laukata ilman käsiä. Suoralla ei ollut ketään muita. Pella meni oikein hienosti ja itsekin pysyin kyydissä. Sitten otin ohjat käsiini ja annoin Pellan kävellä hetken. Käynnissä tein kaikenlaisia taivutuksia volteilla ja suoralla koetin tehdä sulkuja, mutta Pella lähti vain kääntymään. Kun tamma alkoi taas taipua, nostin ravin ja otin isoja ravivoltteja päätyihin. Kun niissäkin taipuminen alkoi sujua, annoin Pellalle pitkät ohjat ja menin loppukäynnit. Talutin harmaan ponin, joka oli istumispaikaltani irtokarvojen peitossa, aittaa kohti. Tällä kertaa hoitopuomillakaan ei ollut ketään. Jäin siihen ja otin Pellalta suitset pois. Vein ne satulahuoneeseen ja otin mukaani tamman harjapakin. Sieltä nappasin harjan ja aloin puhdistaa irtokarvoja. Hetken kuluttua näin, kuinka Taiga talutettiin harjauspaikalle aitan päätyyn. Jatkoin silti harjaamista. ”Taisit mennä ilman satulaa?” Akku kysyi naurahtaen. ”Juu, mistä arvasit?” kysyin hiukan hölmistyneenä. ”Housusi ovat aivan karvojen peitossa”, Akku huomautti nauraen. Käännyin niin, että näin jalkani. Toden totta, pohkeet olivat ainakin ihan karvojen peitossa. Itseänikin alkoi silloin naurattaa. Loppupäivä menikin nauraen ja varusteita putsaillen. Rasvasin Pellan satulan ja suitset huolellisesti. Suitsia en viitsinyt jakaa osiin, mutta ajattelin päällispuolisen putsaamisen riittää tällä kertaa. Kesällä aikaa olisi enemmän ja silloin varmasti ehtisin paremmin. Päätinkin sillä hetkellä, että pyhittäisin jonkun päivän pelkästään varusteiden putsaamiseen, mutta vasta kesällä. Eihän siihen toki pitkä aika enää ollut, mutta liian paljon kuitenkin. Varusteiden putsaamisen jälkeen kävin vielä katsomassa Pellaa ennen kuin lähdin polkemaan kotiinpäin. Pella & Pihla 20HM
|
|
|
Post by Pihla on May 14, 2014 14:25:00 GMT 2
Elämän parhaita hetkiä 14.5.2014 Vapaapäivä, Pella ei menisi yhdellekään tunnille. Taas kerran löysin itseni tallilta. Pella oli sopivasti tarhassa, joten saisin siivota karsinan rauhassa – ja miettiä mitä tekisin ponitamman kanssa. Halusin tehdä jotain Pellalekin kivaa ja kevyttä. Ratsastuksen suljin heti vaihtoehdoista pois. Rauhallinen talutusreissu olisi voinut olla kiva, mutta ehkä liian tavallinen. Miettiessäni kivaa tekemistä hain tallista kottikärryt ja lapion. Kärräsin ne Pellan karsinan eteen ja aloitin työn siirtämällä lantakasat kottikärryille. Pella oli onneksi siisti ja teki jätöksensä yhteen nurkkaan. Joskus olin hoitanut hevosta, jonka vessana oli koko karsina. Se oli todella hankala siivota.
Kun olin saanut kaikki lantakikkareet lantalaan ja karsinan muutenkin siistiin kuntoon, vein välineet takaisin talliin. Otin mukaani vesi- ja ruokakippojen pyyhkimiseen tarkoitetun rätin mukaan. Menin rätin kanssa Pellan karsinaan ja kastelin sen juoksevan veden alla. Siirryin sitten juomakipon eteen. Siellä oli jo vettä, mutta putsasin kipon ulkoisesti ja varoin likaamasta vettä. Lopuksi kuitenkin päästin kippoon vielä uutta vettä. Ruokakippo sattuikin olemaan tyhjä muutamaa kauranjyvää lukuun ottamatta. Kauhoin jyvät kädelläni pois ja ryhdyin sitten putsaamaan kippoa. Hetken kuluttua sekin oli tehty ja lähdin ulos vesihanan luokse. Päästin rätin päälle vettä ja huuhtelin sen. Palasin sitten talliin ja vein rätin kuivumaan. Katsahdin satulahuoneessa kännykkäni kelloa. Aikaa oli mennyt vasta yllättävän vähän. Päätin mennä oleskeluhuoneeseen katsomaan oliko siellä muita hoitajia. Harmikseni huone oli tyhjä. Ajattelin muiden olevan vielä koulussa. Olimmekin päässeet aiemmin normaaliajasta. Syytä siihen en tiennyt, mutta joku kaverini oli sanonut sen liittyvän kokoukseen.
Nappasin riimunarun mukaani ja lähdin hakemaan Pellaa tarhalta. Tarha oli riittävän kaukana tallista. Kävelymatkaa oli silti sopivasti. Saisi edes hiukan liikkua jos ei muuten jaksanut. Huomasin koko lauman olevan kaukana tarhan perällä. Pujottauduin sähkölankojen välistä ja lähdin kävelemään reippaasti laumaa kohti. Pella käänsi päänsä minua kohti, mutta jatkoi sitten syömistä. Pääsinkin tamman luo melko nopeasti ja pujotin riimunarun lukkopään riimun renkaaseen. Lähdin sitten taluttamaan Pellaa tallia kohti. Aurinko lämmitti mukavasti. Kun saavuimme tarhan porteille, pääsin hyvin ulos, koska muu lauma oli jäänyt kauemmas. Pella seurasi kiltisti perässäni tallipihaan. Kiinnitin tamman aitan päätyyn, missä roikkuikin kiinnitykseen tarkoitettu riimunaru. Lähdin sitten hakemaan Pellan harjapakkia.
Harjasin harmaata karvaa pitkin vedoin. En tajunnut miten pienestä ponista saattoi lähteä niin paljon karvaa, vieläkin. Karvaa olisi riittänyt vaikka matoksi asti. Nauroinkin ajatukselle Pellan karvamatosta. Sellaisen saattaisin kyllä halutakin, ikuisena Pella fanina. Hetken kulutta totesin ettei tavallisella piikkisualla saanut mitään irti. Sitä sai olla koko ajan putsaamassa. Vaihdoinkin harjan kumisukaan ja pyörittelin sitä Pellaa vasten. Sillä karva lähti paremmin. Maa alkoikin peittyä harmaasta karvasta. Viimeistelin harjaamisen lopuksi yleisharjalla. Sillä karvan sai siistiin kuntoon. Kun harjauspuoli oli suoritettu, siirryin kavioihin. Pella nosti jälleen kiltisti kaikki kavionsa yksi kerrallaan, kun pyysin. Kavioista ei lähtenytkään juuri mitään, mutta se ei haitannut.
Päätin toteuttaa kevyen maastolenkin taluttamalla. Otinkin kännykkäni mukaan ja laitoin erään biisin soimaan, joka sai fiiliksen nousemaan. Tajusin, että kesään oli enää hetken aikaa. Kun biisissä laulettiin uimisesta, mietin olisiko vesi jo tarpeeksi lämmintä Pellan kahluuttamiseen. Päätin, että voisihan jotain pikkulammikkoa aina käydä katsomassa. Kävelin Pellan vierellä pitäen riimunarua melko löysällä. Yhtäkkiä Pella pysähtyi. Kiristin vaistomaisesti riimunarua, mutta poni lähtikin vetämään minua polulta pois. Päätin lähteä katsomaan mitä tamma oli oikein nähnyt.
Hetken kuluttua seisoimme keskellä metsää ja Pella vilkuili edelleen eteenpäin. Silloin tajusin, että tamma oli nähnyt läheisellä polulla seisovan ponin. Lähdin taluttamaan tammaa ponia kohti. Löysin Humun seisomasta varusteet päällä. Satula oli liukunut tamman kyljelle. Nostin ensimmäisenä satulan paikoilleen ja kiristin sitä. Onneksi hevoset tunsivat toisensa, niin taluttaminen oli helppoa. Humun kavioista oli jäänyt jäljet, jota lähdin seuraamaan. Minttu sattuikin tulemaan meitä vastaan. ”Ai kiitos, löysitkin Humun!” tyttö huudahti. Hänen poskessaan oli pieni haava. ”Sattuiko?” kysyin ensimmäisenä ojentaen Humun ohjat Mintulle. Tyttö nousi uudestaan Humun selkään ja vastasi: ”Ei, mutta taidan mennä loppumatkan vain käyntiä, mihin sä oot menossa?” ”Ihan kävelylenkillä vaan ollaan, mun viisas pikkuponi huomasi Humun ja veti mut tänne”, selitin.
Löysimme hetken matkan päästä matalan lammikon, johon päästin Pellan menemään. Tamma kauhoi etusillaan vettä päälleni. Aurinko heijastui veden pinnalta ja sää oli muutenkin ihana. Takaani kuulin kavion ääniä, kun Humu pyöri paikoillaan. Minttu yritti saada tammaa veteen, muttei onnistunut. Havahduin yhtäkkiä, kun Pella vetäisi itseään kauemmas veteen. Tamma ajatteli selvästi piehtarointia. Sitä en halunnut joten hyppäsin veteen ja vedin Pellan ylös. Tamma tulikin yllättävän nopeasti vierelleni ja koska olin vetänyt koko voimalla, kaaduin tietenkin veteen. Minttu alkoi nauraa hullun lailla. Pian liityin itsekin nauruun kun Pella alkoi vielä kaapia vettä päälleni. Tämä oli juuri se oikea tapa elää elämää, eli elämän parhaita hetkiä. Pihla & Pella 21HM
|
|
|
Post by Anne on May 14, 2014 17:08:56 GMT 2
Kengitetty rouvaPella oli tallikäytävällä kengitettävänä. Pihla tuli hakemaan hoidokkinsa takaisin aittaboksiin.
Spessu Pihlalle!
|
|
|
Post by Pihla on May 22, 2014 18:15:44 GMT 2
Kuuliainen tuntiratsu 22.5.2014 Pella nosti jalkansa puomin ylitse. Ratsastaja kevensi väärää tahtia ja kuulin, kuinka siitä huomautettiin. Jäin katselemaan kuinka ratsukko lähestyi matalaa ristikkoa. Ratsastaja nousi jo hyvissä ajoin esteistuntaan, liiankin aikaisin. Pella kuitenkin pelasti tilanteen hyppäämällä kiltisti ravista. Huomasin ettei ratsastaja taputtanut Pellan kaulaa kiitokseksi. Mieleni teki nousta ylös ja mennä taputtamaan tamman kaulaa. Hillitsin kuitenkin itseni ja istuin rauhallisena katsomossa. Harmitti sekin, että satuin olemaan sillä hetkellä ainut joka istui katsomossa. En siis voinut jakaa tunteitani kellekään. Jatkoin kuitenkin mielenkiinnolla tunnin katselua ja näin mitä mahtavimpia hyppyjä. Pella hyppäsi aina korvat höröllä, vanha mamma taisi pitää pomppimisesta. Päätinkin, että hyppäisin itsekin tammalla mahdollisimman pian. Kun kyllästyin tunnin katseluun, raahauduin satulahuoneeseen ja etsin Pellan harjalaatikon esille. Menin laatikon kanssa ulos ja istuin nurmikolle. Aurinko paistoi oikein kunnolla. Sää oli jopa liiankin kuuma. Otin ensimmäisen harjan esille ja piikkisuan. Aloin vedellä harjaa piikkisukaa vasten. Niin karvat irtosivat sukaan. Siitä vedin ne kaviokoukulla pois ja lopulta heitin karvat maahan. Kun harjasta ei lähtenyt enää mitään piikkisualla, otin loput karvoista käsin irti. Jo harjasta lähti kiitettävästi karvoja. Onneksi karvanlähtökausi oli jo ohitse, ainakin toivottavasti. Pian kaikista harjoista oli karvat irrotettu. Päätin lähteä taas katsomaan tuntia, koska se loppuisikin pian. Nyt katsomossa oli jo muitakin odottelemassa omien hoidokkiensa lopettamista. Hetken kuluttua kuului huuto: ”Kääntäkää kaartoon, taputtakaa ja nouskaa ratsailta!” Tuota kaikki olivat odottaneet. Hoitajat kiiruhtivat heti hoidokkiensa luo, niin myös minä. Autoin Pellan ratsastajaa nostamaan jalustimet ylös ja löysäämään satulavyötä. Hän kuitenkin sanoi taluttavansa tamman itse aitalle. Eihän se minua haitannut, kuljin kuitenkin Pellan toisella puolella. Ratsastaja kiinnitti tamman aitan naruun kiinni ja pyysi minua ottamaan satulan ja suitset. Se sopi mainiosti. Saisin edes jotain tehtävää. Pian satulahuoneessa olikin kova ruuhka, kun kaikkien tuntiratsujen varusteita tuotiin paikoilleen ja harjoja tultiin hakemaan. Sain onneksi Pellan varusteet nopeasti paikoilleen ja pääsin puikkelehtimaan ruuhkan alta pois. Katselin hetken kuinka tuntiratsastaja harjasi Pellaa. Kyllästyin siihen kuitenkin nopeasti ja lähdin oleskelutilaan. Siellä olikin onnekseni muutamia hoitajia. Istuin sohvalle Sandran viereen. Pari muuta hoitajaa istui pöydän ääressä juomassa mehua. Tajusin vasta silloin, että minunkin oli jano. Pihalla oli tosiaan kuuma. Hain kaapistani juomapulloni ja join siitä puolet hyvinkin nopeasti. Istuin sitten taas sohvalle juomapullo kädessäni. Sandra tuijotti pulloa hetken: ”Onko tuolla vettä?” ”Juu on, haluatko?” kysyin ystävällisesti tarjoten pulloa hänelle. Sandra kääntyi ja nappasi pahvimukin lattialta: ”Kaada tuonne vähän.” Kaadoin kupin täyteen kylmää mehua. Sandra kiitti ja joi sen nopeasti. ”Siellä onkin nyt tosi kuuma”, naurahdin ja palautin juomapullon reppuuni. ”Jep, säälin tuntiratsuja tänään”, Sandra huokaisi. ”Pellakin on kahdella tunnilla… Mutta toinen on onneksi alkeistunti”, kerroin hymyillen. Tiesin alkeistuntien olevan hiukan rennompia ratsuille. Putsasin Pellan varusteita kunnes huomasin kellon olevan puoli seitsemän. Tuntiratsastajat tulisivat pian. Kiiruhdin satulahuoneesta Pellan karsinalle. Otin tamman jo valmiiksi aitan päätyyn. Pian pihan kaartoikin ensimmäinen auto ja pikkuhiljaa loputkin. Kun kaikki olivat käyneet katsomassa ratsunsa, luokseni ilmestyi lyhyt nainen. Hän sanoi hymyillen: ”Taidat olla Pellan hoitaja? Ratsastan tammalla tämän tunnin.” ”Juu, nimeni on Pihla. Saat ruveta heti harjaamaan Pellaa”, kerroin osoittaen harjalaatikkoa maassa. ”Voi kiitos. Menemmekin tänään ilman satulaa, vasta toista kertaa”, nainen naurahti. ”Pellalla on todella ihanat askeleet istua”, kerroin hymyillen. Hän harjasi nuokkuvaa tammaa rauhallisin vedoin. Hetken kuluttua kaikki olivat valmiita, niin ratsut kuin ratsastajatkin. Talutin Pellan kentälle muiden joukossa. Autoimme siellä ratsastajat selkään. ”Voitte avustajat jäädä kulkemaan vierelle ainakin hetkeksi”, meille selitettiin. Jäin ilomielin kulkemaan Pellan vierelle. Ratsastajat menivät normaalisti alkukäynnit, jonka jälkeen oli pujottelua ja volttien tekoa. Pella suoritti tehtävät oikein hyvin. Hetken kuluttua alkoi ravaaminen. Pella siirtyi aina hienosti raviin, kun ratsastaja pyysi. Askeleet näyttivät jälleen kerran pehmeiltä. Hetken kuluttua ratsastaja alkoi kuitenkin horjua selässä. Hän onnistui kuitenkin hidastamaan Pellan käyntiin ja pysyi niin selässä. Ravi piti kuitenkin vielä jatkaa. Tällä kertaa se sujui paremmin. Lopputunnista ratsastajat menivät kokonaan ilman taluttajia. Me avustajat siirryimme katsomoon. Oli loppuravien aika. Näytti heti siltä, että ratsastaja tippuisi pian. Niin kävikin, kyljen kautta ja ranteet edellä. Hiekka pöllähti kun ratsastajaa tömähti siihen. Onneksi Pella pysyi paikoillaan eikä ratsastajan käynyt kuinkaan. Hän nousi uudestaan selkään ja meni vielä kunnon loppuravit. Pian tuntui loppui ja ratsastaja antoi minun hoitaa Pellan pois. Harjasin tamman vain pikaisesti, jotta se pääsi syömään iltaheiniään. Pihla & Pella 22HM Vielä iso kiitos tuosta kuvasta, se on upea Ihana, arkinen teksti ja upea, vauhdikas kuva!
|
|
|
Post by Pihla on May 28, 2014 17:52:19 GMT 2
Esteponi 28.5.2014 Tunsin laukan askeleet selvästi. Pella lähti kiihdyttämään estettä kohti. En viitsinyt enää hidastaa, vaan jäin laskemaan askeleita. Juuri oikealla kohdalla nostin käteni ylös korviin ja nousin satulasta eteenpäin esteistuntaan. Este oli nopeasti ylitetty. Käänsin Pellan seuraavalle esteelle. Nyt tein puolipidätteitä, jotta vauhti pysyisi samana. Tälläkin kertaa este meni sujuvasti yli. Taputin Pellaa heti kaulalle. Kun olimme lähellä uraa, käänsin Pellan sinne ja hidastin käyntiin. Seuraava ratsukko lähti ylittämään esteitä. Hän oli koonnut esteet kentälle ja minä saisin ne siivota. Niin olimme sopineet kun kysyin lupaa kentälle tuloon. ”Hienosti”, toinen ratsastaja kehui ratsuaan. En muistanut sillä hetkellä kummankaan nimeä. Päätin mennä hetken kevyttä ravia ja koittaa hypätä este toisesta suunnasta. Pella liikkui korvat höröllä ja selvästi innostuneena. Tamma tosiaan tykkäsi hypätä. Harmi vain, että se oli jo niin vanha ettei esteitä voinut mennä useammin. Korotin estettä kun toinen ratsukko oli jo lähtenyt. Nyt korkeutta oli noin 30cm. Sen hyppäisimme kerran ja sen jälkeen treeni saisi loppua. Aurinkokin paistoi turhan kuumana taivaalla. Nostin laukan lähimmästä kulmasta ja käänsin Pellan esteelle. Menisimme sen yksittäisenä pystynä. Lähtö oli taas hiukan nopea, mutta pääsin hyvin hyppyyn mukaan. Ylitys sujui jälleen todella hyvin ja Pella oli taputuksensa ansainnut. Tamma hyppäsi todella varmasti eikä kieltänyt minulla kertaakaan. Saatoin vain kuvitella mitä se oli ollut nuorempana. Ajattelin aina, että Pella oli ollut nuorempana huippuluokan esteponi, jolla juniorit kisasivat ensimmäiset kisansa. Saattoihan siinä olla jotain oikeassakin. En hirveästi tiennyt Pellan menneisyydestä. Mutta olikin parempi elää nykyhetkessä, kun sain olla mahtavan esteponin hoitaja. Jolla joku oli saattanut hypätä unelmiensa voittokisat. Nousin alas satulasta ja aloin säätää jalustimia ylös. Lisäksi löysäsin satulavyötä vielä yhdellä reiällä. Huomasinkin, että Pella oli hionnut hiukan kainaloista. Päätin huuhdella tamman vedellä ja tulla ulos kuivattelemaan. Sää olisi kyllä tarpeeksi lämmin. Plusasteita taisi olla useampi kymmenen. Talutinkin Pellan suoraan kentältä tallin pesupaikalle. Toinen niistä sattui olemaan sopivasti tyhjä. Aloin sitten purkamaan varusteita pois Pellan päältä. Pian varusteet olivat laitettuna huolellisesti satulahuoneeseen ja pääsin takaisin Pellan luokse. Hain paikalle ensimmäisenä pienen hevosen mallisen pesusienen ja hikiviilan jolla saisi enimmät vedet pois. Otin sitten vesiletkun esille. Pella otti ensimmäisenä pari sivuaskelta, mutta tajusin pian esineen olevan pelkkä vesiletku. Suihkutin kädenlämpöistä vettä ensin tamman jalkoihin ja vähitellen myös kylkiin ja mahaan. Pella oli kiltisti paikoillaan koko huuhtelun ajan. Pian karva valuikin vettä ja suljin hanan. Vielä nopea kuivaus ja pääsisin tamman kanssa pihalle. Viilalla sain tiputettua märimmistä kohdista vedet alas. Kun viilalla oli tehty tarvittava työ, vein tavarat paikoilleen ja lähdin taluttamaan Pellaa ulos. Kun pääsimme hiekka-alueelle, hiirakko tamma meni makuulleen ja alkoi piehtaroida. Liikuin pyörinnän mukana antaen riimunarua riittävästi. Kun piehtarointi oli hoidettu, Pella nousi ylös ja ravisteli enimmät hiekat itsestään. Istuin hetkeksi vielä nurmikolle ja annoin russponin syödä hetken tuoretta ruohoa. Rupesin vasta silloin miettimään kunnolla estetreeniämme. Olin Pellaan oikein tyytyväinen. Tamma hyppäsi hyvin ja itsekin pysyin hypyissä mukana. Vein Pellan hetkeksi laitumelle, jotta saisin karsinan siivottua. Kärräsin kottikärryt ja lapion karsinan eteen. Vedin kärryt karsinan ovelle niin, että jäin itse sisäpuolelle. Karsina olikin melko siisti, mutta ainahan siitä sai siistimmän. Nostelin lantakikkareet ja likaiset aluset kottikärryihin. Pellalla olisi nyt paljon mukavampi olla karsinassaan. Hetken kuluttua karsinasta oli kaikki ylimääräinen kottikärryissä ja pääsin kärräämään lastia lantalaan. Onneksi kärryjä oli kevyt työntää, koska muuten olisin saattanut kaataa ne kasan päälle. Nyt matka sujui kuitenkin hyvin ja sain palautettua tavarat paikoilleen. Hain käsiini vielä ruokakipon siivoamiseen tarkoitetun rätin. Kävin putsaamassa sillä vielä kaiken irtoavan ruokakupista ennen kuin soitin kyydin itselleni. Pella jäi laitumelle kavereidensa kanssa – mitäpä muutakaan kuin syömää. Pihla & Pella 23HM
|
|
|
Post by Pihla on Jun 18, 2014 15:18:21 GMT 2
Kesäfiilistelyä 18.5.2014 Tunnit olivat kesätauolla ja hoitajilla oli täydet vapaudet hoitsujensa kanssa, niin myös minulla. Epäilin, että tallilla olisi hirveästi porukkaa heti aamusta, mutta kun saavuin kahdeksan aikaan paikalle, tallissa hääräsi vain pari hoitajaa. Tajusin kaikkien vielä nukkuvan, nyt kun siihen oli mahdollisuus. Itse en ollut sitä tyyppiä, joka nukkuu aamulla monta tuntia. Tänään olin päättänyt käyttää ajan hyödyksi ja polkea heti aamusta tallille. Pieni aamuviileys oli ihanaa, lisäksi oli mahdollisuus nähdä auringonnousu. Olinkin päättänyt lähteä heti aamusta ratsastamaan maastoon ilman satulaa omassa rauhassani ilman ketään. Onneksi sainkin toteuttaa tämän. Hyppäsin mahalleni Pellan lämpimään selkään ja heitin siitä toisen jalkani yli. Lähdimme kävelemään uudelle maastoreitille, jonka olin löytänyt maastokartasta. Reitin varrella oli pieni uittolampi ja laukkasuora. Tunsin Pellan karhean karvan jalkojani vasten. Shortsit mahdollistivat sen hyvin. Yleensä ratsastin vain ratsastushousuilla, mutta tällä kertaa päätin ottaa riskin, jotta pääsisin kahluuttamaan Pellaa. Annoin Pellalle hiukan vapaammat ohjat. Tamma laski päätänsä heti alemmas. Nautin auringonsäteistä, jotka valaisivat polun lehtiverhon läpi. Aurinko oli jo alkanut nousta. Kauempana näin sumua. Sumu peittosi pellon kokonaan. Sää oli hiukan kostea, mutta sopivan lämpöinen. Tarkenin hyvin T-paidallani. Samassa Pella repäisi päänsä alas ja valahdin tamman kaulalle. Annoin ponin tutkia hetken maata ja lähdimme sitten taas liikkelle. Hetken kuluttua keräsin ohjat ja painoin jalkani Pellan kylkiin. Tamma hypähti siististi raviin. Myötäsin askelta vatsalihaksillani, vaikka selässä olikin mahdoton pomppia. Ravasimme muutamia metrejä jonka jälkeen hidastin taas käyntiin. Taputin palkitsevasti Pellan kaulaa ja annoin tammalle taas vapaammat ohjat. Kävelimme pitkän aikaa pelkkää käyntiä kapealla polulla. Hetken kuluttua polku leveni peltotieksi. Otin siihen pätkän ravia. Tällä kertaa menimme hiukan pidemmän pätkän kuin viimeksi. Tie oli paljon valoisampi kuin polku. Toki puut olivat kauempana kuin metsäpolulla. Noin kilometrin jälkeen päädyimme laukkasuoralle. Menin senkin käyntiä, koska en ollut mielestäni lämmitellyt Pellaa vielä tarpeeksi. Suoran jälkeen menimme taas ravia. Samalla aloin etsiä lampea, johon voisimme mennä kahlaamaan. Pian katseeni löysikin pienemmän lammikon, johon vei hiekkaranta. Ohjasin Pellan sinne ja annoin tamman nuuhkia ensin vesirajaa. Sen jälkeen käskin ponin veteen. Pysyin itse selässä koko ajan. Pella käveli varmasti syvemmälle. Hetken kuluttua tamma pysähtyi ja alkoi kaapia vettä etusillaan. Viileä vesi roiskui päälleni. Vesi viilensi mukavasti kuumaa päivää. Aurinko oli taas jo korkeammalla ja sää oli heti kuumempi. Pellakin varmasti tykkäsi kahlaamisesta. Pian kuitenkin jouduin kääntämään tamman ympäri, jotta pääsisimme takaisin tallillekin. Otin taas ravipätkän ennen laukkasuoraa. Suoralla annoin Pellan nostaa itse laukan. Tamma tuntuikin nauttivan laukasta päästellen vähän kovempaa. Pysyin silti hyvin selässä. Loppumatkasta kävelin suurimman osan. Reissu oli ollut oikein ihana ja olin ratsuunikin tyytyväinen. Pella saikin pitkät loppurapsutukset, kun nousin alas selästä. Jouduin viemään tamman tallin pesupaikalle, jotta olisin saanut märkiin jalkoihin tarttuneet irtohiekat pois. Laukkasuoran hiekka oli pöllynnyt niin paljon, että jalkoihin oli tarttunut paljon pieniä kiviä. Ne sai helposti pois huuhtelemalla jalat kädenlämpöisellä vedellä. Pella oli onneksi koko huuhtelun ajan rauhallinen. Huuhtelun jälkeen kuivasin jalat vielä Pellan omalla pyyhkeellä. Sen jälkeen vein tamman laitumelle, jotta saisin putsata karsinan rauhassa. Hain tallista kottikärryt, lapion, tiskiharjan ja rätin. Olin kuullut muilta hoitajilta, että tiskiharjalla oli hyvä putsata vesi- ja ruokakipot. Se olikin pakko testata. Ensimmäisenä nostin lantakasat lapiolla kottikärryihin. Sään kuumuus ei hyödyttänyt yhtään tehtävääni. Hiki nousi väkisin hiusrajaan. Lopulta kuorma oli melko kevyt kärrätä lantalaan, mutta työtä kikkareiden nostaminenkin oli vaatinut. Onneksi minun ei tarvinnut tehdä työtä joka päivä, kunnia niille jotka sen tekivät. Karsinan putsaamisen jälkeen alkoi kippojen puunaus. Ensimmäisenä kokeilin tiskiharjaa. Sillä tosiaan sai todella hyvin irti kaikki liat, mitkä nyt vain oli poistettavissa. Huuhtelin molemmat kipot vielä vedellä ennenkö kuivasin ne huolellisesti kuivalla rätillä. Sen jälkeen päästin vesikippoon kylmää vettä. Lopputulokseen olin oikein tyytyväinen. Karsina oli mielestäni oikein puhdas. Vielä ennekuin lähdin, kävin varustehuoneessa tarkastamassa Pellan varusteet. Niissä ei ollut mitään moitittavaa, eikä erityisemmin likaakaan. Päätin säästää niiden putsaamisen myöhemmälle. Nyt halusin kuitenkin vain mennä ulos riippumattooni ottamaan aurinkoa, kerrankin kun siihen oli mahdollisuus. Pihla & Pella 24HM
|
|
|
Post by Pihla on Jul 2, 2014 20:25:31 GMT 2
Rento varustepäivä 02.07.2014 Pella heilutteli rauhallisena häntäänsä. Kärpäset nähtävästi kiusasivat tammaa. Aurinko paistoi kirkkaana taivaalla. Olin päättänyt tarkastaa juuri tänään kaikki Pellan varusteet, pestä ja puunata ne huolellisesti. Ilma oli ainakin mitä hienoin pihalla oleiluun. Ensi töikseni hain matalan jakkaran, satulasaippuaa, vesisangon ja rättejä aitan eteen. Tajusin vasta myöhemmin, että totta kai se pesusienikin tarvittiin. Ensimmäisenä toin kaikki Pellan nimellä varustetut varusteet pihalle. Satulan jätin aitan aidan päälle. Siinä moni muukin oli putsannut näin kesällä satulan. Suitset sain laitettua Pellan karsinan oveen. Aloitin jalustinhihnojen ja satulavyön irrottamisella. Sitten jatkoin pyyhkimiseen. Satula oli paikoin kurassa ja jopa pölyssäkin. Pyyhin kaikki likatahrat nihkeällä rätillä että sain kaiken lian irti, mikä vain oli irrotettavissa. Kun pyyhkiminen oli hoidettu, aloin saippuoimaan satulaa huolellisesti joka kohdasta. Nahka muuttui inhottavan tahmeaksi, mutta niin kävi aina. Niin ikävää kuin se olikin. Samassa huomasin, että hoitopuomille oli tullut hevonen, ei vaan poni. Tunnistin ponin Hestiaksi. Myöhemmin Essi toikin hoidokilleen varusteet. Tervehdin tyttöä hymyillen, mutta molemmat jatkoivat hommiaan. Oikeastaan satulan putsaaminen oli aika hauskaa. Aurinko paistoi suoraa silmiini. Muistin vasta silloin, että olin unohtanut lippikseni reppuuni. Nousin samalla sekunnilla ylös ja kiirehdin hakemaan päähinettä. En halunnut auringonpistosta. Sen saaminen ei ollut mahdotonta tällä kelillä. Kun lippis oli päässäni turvallisesti, jatkoin hommiani. Olin päässyt jo satulan rasvaamiseen. Tehtävää kuitenkin riitti vielä koko loppupäiväksi. Satulan hoidettuani tartuin suitsiin ja tein samat hommat kuin satulalle, pyyhin ne nihkeällä rätillä, satulasaippualla ja vielä rasvasinkin. Tyytyväisenä lopputulokseen vein suitset ja satulan takaisin paikoilleen. Muutama huopa, loimi ja yksi satulavyö odotti vielä nurmikolla. Kävin siinä välissä viemässä satulasaippuan pois ja hain kasan harjoja tilalle. Harjasin satulavyöstä irtokarvat kavioharjalla. Se ainakin tehosi ja pian vyö oli melko lailla siisti. Hetken mietittyäni otin taas nihkeän rätin esille ja aloin pyyhkiä vyötä sillä. Likatahrat lähtivät hyvin ja vyö oli nopeasti putsattu. Jätin sen kuitenkin hetkeksi vielä maahan. Tartuin sitten satulahuopiin ja loimiin. Tiesin, että ne pitäisi pestä, mutta epäilin sen homman kuuluvan tallityöntekijöille. En kuitenkaan halunnut vain jättää varusteita niin, vaan menin rohkeasti kysymään Annelta, saisinko pestä loimet ja huovat. Löysin tallinomistajan lakaisemassa käytävää ja hän suostui näyttämään miten varusteet pestiin. Samalla sain tarkan selostuksen, kuinka loimet piti laittaa kuivumaan ja mihin satulahuovat piti asetella. Kun olin tajunnut asiat, laitoin pesukoneen päälle. Vasta silloin muistin satulahuovan. Kiiruhdin nopeasti ulos ja bongasin satulavyön nopeasti nurmikolta. Otin sen parempaan talteen ja vein lopulta satulaan kiinni. Kun loimet ja huovat olivat siististi kuivumassa oikeilla paikoilla, hain riimunarun ja lähdin hakemaan Pellaa. Halusin edes harjata tamman, vaikka varusteita en vielä viitsinyt käyttääkään. Pella antoi itsensä helposti kiinni ja pääsimme pian hoitopuomille. Ihmettelin hetken, että talli oli aikalailla tyhjä hoitajista, mutta epäilin kaikkien olevan lomamatkoilla. Sain harjata Pellan rauhassa yksin. Kiiltelevää karvaa harjatessani tajusin, että myös harjat pitäisi putsata. Vedinkin nopeasti viimeiset vedot yleisharjalla ja laitoin harjan sitten takaisin. Otin vielä kaviokoukun ja menin Pellan jalkojen juureen. Tamma nosti kiltisti jokaisen kavion yksitellen. Taputuksen jälkeen laitoin harjalaatikon kannen kiinni ja aloin selvittää Pellan harjaa sormillani. Takkuja ei hirveästi edes ollut, mutta sen verran että siihen meni viisi minuuttia. Häntään meni suurin piirtein sama aika, ehkä hiukan kauemmankin. Se ei kuitenkaan alahuultaan roikottavaa Pellaa näyttänyt haittaavan. Tamma taisi tietää pääsevänsä takaisin laitumelle. Palatessani tallipihaan, aloin putsata harjoja. Nurmikko oli ihanan lämmin auringon paisteen ansiosta. Harjojen putsaus sujuikin nopeasti, koska karvaa ei juuri enää lähtenyt. Tomua sitäkin enemmän, nyt kun oli taas hyvät säät piehtaroida mutalammikoissa. Työni päätteeksi hain pakastimeeni säilömän jäätelön ja menin syömään sen laitumen luokse. Kylmä jäätelö, aurinko ja hevoset tekivät kesän. Juuri tämä päivä oli sellainen, jolloin saattoi olla iloinen töistään ja rentoutua. Pihla & Pella 25HM
|
|
|
Post by Pihla on Jul 12, 2014 14:03:11 GMT 2
Superponi 12.7.2014 ”Onko sun poni superponi?” kysyi kahdeksanvuotias Milla serkkuni. ”Millainen superponin pitää olla?” naurahdin huvittuneena. ”Sellainen joka hyppää korkealle pilviin ja voittaa kaikki kisat!” Milla huudahti ja nosti muovihevosensa ilmaan. ”Eipäs, kun se on supermiehen poni, jolla se lentää pelastamaan maapallon!” huusi siihen väliin Millan pikkuveli, neljävuotias Otto. Minua alkoi naurattaa, mutta nyökyttelin vain päätäni: ”On se mulle superponi, Pella kuljettaa turvallisen varmasti maastopolkujen läpi, vaikka aloittelijatkin, hyppää kieltämättä esteet ja opastaa hienosti koulukiemuroiden pariin. Se ei välitä, vaikka sen selässä pomppisi tai jos sinne laskeutuisi tarpeeksi pienikokoinen avaruusalus. Pella on luotettava poni, joka opettaa monille lapsille ratsastuksen alkeita”, Vastasin hymyillen. ”Tylsä poni”, Otto huokaisi ja jatkoi leikkejään. ”Ei, ei sinne päinkään”, vastasin kuiskaten niin hiljaa, ettei kukaan muu kuullut kuin minä itse. Pihla & Pella 26HM
|
|
|
Post by Pihla on Jul 23, 2014 12:07:09 GMT 2
Heinikko 23.7.2014 Pihla & Pella 27HM
|
|