|
|
Post by wear on May 6, 2009 11:22:51 GMT 2
06.05.09 keskiviikko - lazy day
Tulisinkohan ikinä pääsemään läpi peruskoulusta? Tosiasiahan oli, että kävin koululla normaalisti noin kolme-neljä kertaa viikossa, ja muut päivät lintsasin. Eli mitenkään kovin ahkerasti en töitä tehnyt koulunkäyntini eteen. Nytkin istuskelin aurinkoisella tallipihalla Taiga löysästi riimunarussa vierelläni laiduntaen. Poni oli kesän ensimmäisiä kertoja maistelemassa tuoretta ruohoa, ja siihenhän totuttelu oli hyvä aloittaa ajoissa. Kello näytti vasta puolta päivää, ja koska kaikki muut normaalit ihmiset istuivat tälläkin hetkellä koulun kovilla penkeillä, ei tallilla ollut juuri ketään. Saapuessani aamusella Seppeleeseen olin vain nopeasti moikannut tallihommissa paiskivaa Jaakkoa, ja sen jälkeen en ollut nähnyt ristin sielua.
Taigan maisteltua tuoretta ruohoa puolisen tuntia talutin tamman takaisin aittaan, ja jätin sen käytävälle seisomaan. Hain tamman harjapakin, ja ryhdyin reippaasti sukimaan Taigaa puhtaaksi. Poni nautti harjauksesta silmät ummessa ja alahuuli lerpattaen. Pysähdyin aina välillä harjailun lomassa rapsuttelemaan uinuvan ponini päätä. Taiga puhalsi rauhallisena lämmintä ilmaa sieraimistaan, ja taisi torkahtaa hetkeksi. Ainakin poni säpsähti hereille kun selvittelin sen harjaa heinänkorsista ja takuista. - Älä turhaan herää kauneusuniltasi, tokaisin Taigalle nauraen, kun poni käänteli päätään vähän hämmentyneenä. Pian se kuitenkin taas rauhoittui, ja vaipui kevyeen uneen.
Harjattuani Taigan toin sen taas ulos aitasta, ja talutin ponitarhan portille. Muut tammat, Pella sekä Hilla, seisoskelivat jo odottavaisina tarhan portilla, ja hörisivät Taigalle iloisesti minun astellessa ponin kanssa paikalle. Hätistelin Hillan ja Pellan hiukan kauemmas portilta, ja pujahdin sitten Taiga perässäni sisäpuolelle. Riisuin Taigalta riimun kokonaan pois, ja vapaaksi päästyään tamma singahti iloiseen pukkilaukkaan, Hilla ja Pella aivan kannoillaan. Nyt kun Taiga oli hoidettu, voisin jopa harkita palaamista takaisin koulunpenkille. Ehkä. Tai sitten vain valuisin oleskeluhuoneeseen kaakaota hörppimään. Jep, se tosiaan oli parempi idea. Virnistellen käännyin ympäri, ja hyppelehdin pihan poikki tallirakennukselle.
wear&taiga
289 hm
|
|
|
|
Post by wear on May 16, 2009 12:55:30 GMT 2
16.05.09 lauantai - pusuttelua ja pienen ponin paijailua
Kiiruhdin pää kolmantena jalkana aurinkoisen tallipihan poikki ratsastuskentän laidalle. Kenttä oli hyvin kuiva ja pölyinen, joten kiipesin aidalle istumaan, ja seuraamaan kentällä työskentelevää parivaljakkoa. Hallakko risteytysponi kulki siistissä muodossa, takaosa hyvin muun kropan alla työskennellen. Tamman suu vaahtosi hiukan, ja se narskutteli vähän kuolainta suussaan. Ratsastaja tamman selässä istui ryhdikkäänä, ja määrätietoisesti nosti seuraavassa kulmassa laukan. Poni totteli apuja hienosti, ja pian se jo laukkasi tasaista harjoituslaukkaa kootussa muodossa. Seurasin tiiviisti ratsukon menoa. Taiga oli kehittynyt hurjasti tämän kahden vuoden aikana jotka olin viettänyt sen seurassa. Kun aloittelin tamman kanssa puuhailua, se oli tahmea ratsastaa, hidas ja hyvin epävarma itsestään. Nyt tamma liikkui pehmeästi, vastasi apuihin hyvin, ja toimi lähes moitteettomasti. En voinut olla hymyilemättä itsekseni katsellessani rakkaan ponini menoa.
Hetken vielä työskenneltyään ratsukko siirtyi käyntiin, ja ratsastaja ohjasi Taigan kentän laidalle, minun luokseni. Lähelle päästyään ratsastaja pysäytti ponin ja loikkasi alas sen selästä. - Taiga oli tänään tosi kiva, Josefiina huikkasi, ja ojensi tamman ohjat minulle. Olimme sopineet että Jossu ratsasti Taigalla aina välillä, kun minulla oli kiireitä. Nyökyttelin hymyillen päätäni. - Hyvä, se näyttikin tosi kivalta! sanoin Jossulle, ja taputtelin toisella kädellä Taigan kaulaa. - Mä en kerkeä oikein jäähdytellä sitä kun mulla on vielä Hillakin ratsastettavana ennen päiväruokintaa, mutta sä saat hoitaa sen asian kuntoon, Jossu huikkasi vielä virnistellen, ja pujahti sitten kentän avonaisesta portista ulos, ja pyyhälsi matkoihinsa. Minä jäin hetkeksi silittelemään Taigaa. Poni oli aivan hikinen kaulastaan, ja se puuskutti yhä vähäsen. Tamma tuuppi minua hellästi turvallaan käsivarteen, ja puhalsi lämmintä ilmaa kämmenilleni.
Kohta kiipesin Taigan selkään, säädin jalustimet sopiviksi, keräsin ohjat käteeni, ja ohjasin ponini ulos kentältä. Taiga oli jo selkeästi matkalla talliin, eikä se olisi enää millään halunnut lähteä kiertämään maastolenkkiä. Käänsin kuitenkin päättäväisesti tamman turvan kohti metsäpolkua, ja kohtaloonsa alistuneena Taiga taivalsi eteenpäin.
Kierrettyämme reilun puolentunnin mittaisen lenkin, palasimme tallille, ja Taiga pääsi viimein sisälle. Se kiiruhti tyytyväisenä suoraan omaan karsinaansa, ja riisuttuani siltä varusteet, hoidin ja rapsuttelin tammaani pitkään. Taiga nautiskeli huomionosoituksista ja kiehnäsi sylissäni. Pusuttelin ponia turvalle kiedoin käteni sen kaulalle. - Kuules Taigaseni, sä oot mulle ihan älyttömän rakas, kuiskasin, ja hautasin kasvoni tamman lämpimän harjan sekaan.
wear&taiga
290
|
|
|
|
Post by wear on May 18, 2009 19:47:44 GMT 2
19.05.09 maanantai - vaikeita päätöksiä
Harjailin Taigaa mietteliäänä. Olin viimeinkin tehnyt päätöksen tamman hoitajapaikan suhteen. Olin lopulta saanut sekalaiset ajatukseni järjestykseen, ja saanut jonkinlaisen ideanpoikasen päähäni. Nyt olin siis päättänyt ottaa Taigalleni hoitajan. Tämän ihmisen, jonka kelpuuttaisin rakkaani hoitajaksi, tulisi kuitenkin olla likimain täydellinen. Hoitajan tulisi olla luotettava, huolellinen, kärsivällinen ja ennen kaikkea antaa minullekkin tilaa tamman kanssa. Tälläistä ihmistä, joka täyttäisi kaikki toiveeni, oli kuitenkin hyvin vaikea löytää. Vilkaisin aitan ovesta pihalle, ja huomasin heti kikattavan pikkutyttöjen lauman, joka laahusti aitta-tallia kohden. Ainakaan tuollaista ipanaa en halunnut Taigaani kaitsemaan.
Naureskeleva ja kikatteleva tyttölauma tunkeutui sisälle aittaan, ja ryhtyi samantien silittelemään ja taputtelemaan käytävällä sidottuna seisovaa Taigaa. Yritin olla huomioimatta tyttöjä, jotta he lähtisivät mahdollisimman nopeasti kipittämään matkoihinsa. Tytöt jäivät kuitenkin norkoilemaan aitan ovelle, ja vilkuilivat minua ja Taigaa uteliaina. - Tota me kuultiin huhuja että sä etsit tolle hoitajaa? Yksi tytöistä tokaisi, ja käveli lähemmäs Taigaa. Tyttö silitteli tamman turpaa, ja yritti selvästi vihjailla jotakin. - Joo niin etsin. Miten niin? Kysyin, ja astelin vähän omistavasti Taigan pään viereen. Poni painoi heti turpansa kainaaloni vanhasta tottumuksesta, ja tuhisi sieltä tyytyväisenä. Pieni vaaleatukkainen tyttö nyrpisti nenäänsä ja pyöräytti silmiään Taigan yhä kiehnätessä minun kainalossani. - No mä vaan mietitin että kyllä mä voin Taigalla ratsastaa silloin kun sä et kerkeä, tyttö sanoi, ja hymyili ovelasti. Suuni loksahti ihmetyksestä auki. Miten tyttö edes puhui tuollaisia? Hetken seistyäni siinä suu ammollaan ja silmät lautasen kokoisina, sisääni humahti outo raivon tunne. Halusin vain mätkäistä tyttöä päin näköä, ja toivottaa tälle hyvää matkaa niin kauas kuin pippuri kasvaa. Hallitsin kuitenkin itseni, ja hetken vedettyäni henkeä pystyin taas puhumaan normaalilla äänellä. - Kiitos tarjouksesta, mutta musta tuntuu että mä otan Taigan hoitajaksi jonkun vähän kokeneemman, kun tää osaa olla joskus vähän omapäinen, selitin tytölle kiukkuani yhä nieleskellen. - Kyllä mä pärjään sille, ihan varmasti! Tyttö intti, ja nyt minua vain huvitti tytön käytös. Naurahtaen jatkoin Taigan harjailua, enkä enää noteerannut aitan ovella yhä norkoilevia tyttöjä. Pian he kyllästyivätkin, ja pujahtivat yksi toisensa jälkeen ulos ovesta.
Päästyäni tytöistä eroon jäin vielä hetkeksi nauttimaan Taigan seurasta. Rapsuttelin ja pusuttelin ponia, hukutin sen haleihin ja silittelin sen pehmoista karvaa. - Kukaan ei ikinä voi tulla meidän väliin, eihän Taigapalleroiseni? kuiskutin sille, ja suukotin taas tamman lämmintä turpaa.
wear&taigapallo <3
291
|
|
|
|
Post by wear on May 24, 2009 12:44:53 GMT 2
24.05.09 sunnuntai - Ihanan kahjoja kavereita
Taputin Taigaa kiitokseksi kaulalle, ja laskeuduin alas sen selästä. Poni oli vielä kaulastaan aika hikinen, mutta ainakin sen hengitys oli jo kerennyt tasaantua. Anne oli juuri pitänyt minulle ja Taigalle reilun tunnin kestäneen koulutunnin, jonka seurauksena sekä minä, että Taiga olimme molemmat aivan väsyneitä. Olimme treenanneet paljon siirtymisiä, temponvaihteluja ja erilaisia väistöjä. Tunnin loppupuolella Taiga oli kulkenut jo todella kivasti ja Annekin oli kehunut tamman työskentelyä. - Teillä on ihanan positiivinen tunnelma teidän työskentelyssä. Taiga selvästi tekee mielellään sun kanssa harjoituksia! Anne oli huikannut vielä ennen tunnin loppua. Naisen sanoista oli tullut hyvä fiilis, ja hymyillen halasin vielä rakkaan ponini kaulaa ennenkuin talutin sen sisälle talliin.
Tallissa pyyhin märällä sienellä Taigan selän, kaulan, mahanalusen ja jalat, kaiki paikat mistä poni oli hikoillut paljon. Kuivasin sitten Taigan hikiviilalla ja froteepyyhkeellä, ja hieroin kevyen kerroksen linimenttiä tamman jalkoihin. Harjasin vielä ponin kertaalleen läpi tiheällä juuriharjalla ja putsasin tamman kaviot. Sen tehtyäni heitin Taigalle vähän heiniä eteen ja kiikutin sille ämpärillisen vettä. Annoin ponin sitten rentoutua hetken rauhassa ja kipitin itse päätallin oleskeluhuoneeseen.
Huone oli suhteellisen täynnä, moikkasin tuttuja naamoja, ja istahdin sitten Pipsan viereen sohvalle. Tyttö likitti kokista, ja tarjosi minullekkin, mutta kieltäydyin. - Juo sä vaan sun kokiksesi, tokaisin virnistellen. Pipsa hymyili takaisin. - En mä sitä sulle oikeasti olisi antanutkaan, Pipsa sanoi. - Niin, kokis on Pipsan koko elämä! Vähän kauempana tuolilla istuskeleva Karo hihitti. - Eikä! Mun elämään kuuluu myös suklaa kokiksen lisäksi! Pipsa vastasi virnistäen. - Senkin pieni possu, minä puhahdin, ja repesin nauruun vilkaistessani Pipsan naamaa. Tyttö veti poskensa pullolleen ilmaa, ja työnsi etusormellaan nenäänpäätään näyttäen oikeasti lähinnä pieneltä possunpoikaselta. - Te ootte kaikki ihanan kahjoja! tokaisin kikattaen.
wear&taigapallo <3
292 hm
|
|
|
|
Post by wear on May 27, 2009 13:49:43 GMT 2
27.05.09 keskiviikko - my sweetheart
Piiitkästä aikaa istuin Taigan pehmeällä ja hyvin pyöreällä selällä. Poni taivalsi hitaasti eteenpäin metsäpolkua, välillä nappaillen tuoreita, juuri puhjenneita lehtiä puista. Se nautti selvästi olostaan ja tyytyväisenä jatkoi hidasta taivallustaan. Heti koulupäivän jälkeen olin kiirehtinyt tallille ja napannut Taigan suoraan tarhasta maastoretkeä varten. Tuntui ihanan vapauttavalta vain istua ja nauttia Taigan tasaisista ja rennoista askelista. Tämä oli yksi syistä, jonka takia olin niin onnellinen saadessani Taigan omakseni. Ei tarvinnut vahdata kelloa ja kiirehtiä, sain ottaa oman aikani tamman kanssa ja nautiskella siitä. Vedin syvään henkeeni metsän raikasta tuoksua, suljin silmäni, ja nojauduin taaksepäin. Annoin ohjien liukua käsistäni ja vain makasin Taigan selässä rentona. Pian avasin silmäni ja tuijotin pilvistä taivasta. Annoin ajatuksieni liukua. Tyhjensin mieleni kaikesta turhasta. Makasin täysin tyhjänä, täysin liikkumatta ponini selässä.
Taiga jatkoi määrätietoista taivallustaan vaikkei saanutkaan minulta mitään apuja. Minä makasin yhä tamman selässä liikkumatta. Poni taisi luulla minun kuolleen tai vähintään halvaantuneen. Se kiipesi pienelle kukkulalle, laskeutui kapeaa metsäpolkua pitkin alas, ylitti pikkuruisen puron, taivalsi pellon poikki, ja taas pientä polkua seuraten pysähtyen pienelle, puiden ympäröimälle aukiolle. Kampesin vaivalloisesti itseni istumaan Taigan selässä ja katselin hetken hölmistyneenä ympärilleni. En ensin hahmottanut paikkaa, mutta pian muistikuvat tulvivat mieleeni. Pari vuotta sitten, kesän loppupuolella, kun vielä oli lämmintä ja vieno tuuli heilutteli puiden oksia, linnut lauloivat ja aurinko paistoi, olimme Taigan kanssa löytäneet tämän paikan. Olimme viettäneet siellä sen jälkeen monia tunteja, vain nautiskellen toisistamme ja ihanasta kesäilmasta. Tällä aukiolla olin ratsastanut Taigalla ilman satulaa ja suitsia ensimmäisen kerran, olin makoillut sen kanssa ruohossa, ja rakentanut siihen luottamusta ja ystävyyttä. Tähän pieneen aukioon kasaantui niin paljon muistoja ja tunteita, että en edes huomannut kyyneleitä, jotka valuivat pitkin poskiani. Ne eivät olleet surun kyyneliä, eivät edes onnen kyyneileitä, ne olivat kiintymyksen kyyneleitä. Olin tuntenut niin paljon erillaisia tunteita pelkästään tällä aukiolla, vaihdellen suunnattoman surun ja ilon välillä.
En pyyhkinyt kyyneleitä poskiltani, vaan annoin niiden valua vapaasti. Laskeuduin alas Taigan selästä, ja riisuin hitaasti suitset tamman päästä. Poni seisoi hetken täysin rentona paikoillaan, ja siirtyi sitten vähän kauemmas laiduntamaan. Minä kiersin hitaasti pienen aukean ympäri, ja istuuduin sitten sen keskelle kosteaan ruohikkoon. Kaaduin hitaasti makaamaan ruohikkoon ja tuijottelin taas taivasta. Kohta Taigan pehmeä turpa ilmestyi aivan lähelle naamaani. Poni hengitti lämmintä ilmaa kasvoilleni, ja kutitteli kevyesti turpakarvoillaan naamaani. Väsyneesti hymyillen sivelin sormillani tamman turpaa, ja painoin kevyen suukon siihen.
Pilvien siirtyessä auringon eteen, minä nousin ylös nurmikolta, hipaisin Taigan turpaa ja sivelin hetken sen päätä. Lähdin sitten kävelemään hitaasti kohti aukion reunaa, ja pientä metsäpolkua joka kulki takaisin Seppeleeseen. Roikutin suitsia löysästi kädessäni, en vaivautunut pukemaan niitä Taigalle, tiesin tamman seuraavan ilmankin. Ja kuten arvasinkin, päästyäni aukion reunaan, tunsin Taigan turvan kevyen kosketuksen selässäni. Se tuuppasi kättäni hellästi ja hörisi hiljaa.
Taitoimme matkan takaisin tallille kävellen hitaasti. Taiga käveli aivan vierelläni, niin että sen turpa osui vähän väliä käteeni. Silitin tammaa kaulalle ja hymyilin onnellisena. Pyyhin nopeasti silmäni, joista valui taas muutama kyynel.
wear&taiga
293 hm
huh huh olipas tunnepitoinen tarina : )))
|
|
Siiri
Perustallilainen
Posts: 148
|
Post by Siiri on May 28, 2009 13:25:44 GMT 2
1# Hoito
28.05.2009
’’Argh!’’ manasin, kun bussi jonka olisi pitänyt kyyditä minut tallille huristeli ohi. Yritin viittoa kuskia odottamaan minua seuraavalla pysäkillä joka oli vain parin vaivaisen sadan metrin päässä. Lähdin juoksemaan bussin perässä kuljettajan vain moikatessa minua hölmistyneenä. ’’Odota, ole kiltti!’’ huusin bussin perään, joka oli jo kaukana kuusessa. Lysähdin tienpientaareelle istumaan, ja valuin alas ojanpenkkaa. Huokaisin syvään mutta nousin juuri hyvissä ajoin seismaan, kun Jennan äidin auto huristi pitkin maantietä. Heilutin Jennalle ja hän pyysi äitiään pysäyttämään auton. Jarrut kirskuivat ja hiekka pöllysi kun tumma auto kaahasi bussipysäkille. Hyppäsin tomerasti kyytiin, ja Jennan äiti lupasi viedä myös minut Seppleeseen. Matkaa oli vain vaivainen pari kilsaa ja aika kului siihen kun sain kaivettua ryppyisen Aku Ankan penkin välistä ja vilkaistua vähän sen sisältöä.
Kiitin Jennaa ja hänen äitiään kyydistä ja lähdin Jennan vanavedessä sisälle talliin. Tyttö juoksi ylös hoitajien huoneeseen ja sitä koommin en häntä sitten tänään nähnytkään. Itse myös kapusin portaat ylös pukuhuoneeseen, missä vaihdoin pikaisesti kouluvaatteeni hupaariin ja repeytyneisiin farkkuihin, vaihdoin uudet tennarini vanhoihin kuluneisiin vansseihin. Oleskeluhuoneessa törmäsin myös Karoliinaan ja Jokeriin, jotka olivat jo minulle ennestään tuttuja. ’’Hoidan tällä nykyään Taigaa, olen tänään ensimmäisen kerran katsomassa sitä,’’ kerroin tytöille.
Hyppelin portaat alas ja kuljin käytävän läpi kurkistellen vuorotellen kaikkiin karsinoihin rapsutellen poneja toisensa jälkeen. Seppeleestä löytyi niin isoja komeita oreja, kuin pieni pippurisia shettiksiä, hevosia melkein joka laatua. En kuitenkaan ihan asumaan jäänyt minnekkään, vaan ripakasti astelin tallista ulos ja suuntasin aittarakennukselle. Olimme aikaisemmin vaihtaneet puhellinnumeromme Wearin kanssa ja hän oli kertonut minulle vähän kaikenlaista Taigasta, sen olinpaikasta, tarhauksesta, ruokinnasta sekä muusta oleellisesta. Tiesin mistä löytää Taigan, mutta hämmästyin, kun Taiga ei ollutkaan karsinassaan. Oli vähällä iskeä paniikki, kunnes tajusin sulkea silmäni hetkeksi aikaa ja meittiä kunnolla missä poni voisi olla. ’’Kelaas,’’ mumisin itsekseni, ’’Jos se ei kerta ole karsinassaan, sen on pakko olla tarhassa!’’ Mielestäni oivallukseni oli niin mahtava että lähdin oitis reippailemaan tarhaa kohti.
’’Taiga ja Wear!’’ huusin ja vilkutin parivaljakolle jotka olivat kävelemässä poispäin tarhalta, minua kohti. Wear talutti Taigaa sen viereltä samalla kun minä ojensin ponille porkkanan sivun ja rapsutin sitä sen tuuhean harjan tyvestä. Wear katsoi minua hymyillen ja tokaisi: ’’Taiga tulee vielä pitämään susta!’’ Itse en ollut kuitenkaan asiasta yhtä varma. Heti kun Wear käänsi Taigan sen karsinassa ja lykkäsi harjan käteeni ja työnsi minut karsinaan sisään, pikku-neiti painoi korvansa vihaisesti luimuun, ihan kuin sanoen: ’’Omistaja hyvä, mitä sä oikeen meinaat kun työnnät tänne tollaisen kakaran taas kiusaan mua!’’ Se katsoi omistajaansa niin anovasti että Wear tuli kuitenkin kanssani rapsuttelemaan kauniin väristä ponia. Wear painoi otsansa kiinni Taigan otsaan ja molemmat, niin Taiga kuin Wear, hengittivät syvään ja nauttivat toistensa seurasta. Katsoin paria pöllämistyneenä, nyt vasta käsitin mitä he merkitsivät toisilleen. Wear kuitenkin ystävällisesti käski minun alkaa harjata ponia, samalla kun hän itse rapsutteli pikku silkkiturpaa.
Kun oli hetken hoivaillut Taigaa, Wear ilmoitti lähtevänsä kotiin. ’’Heido! Nähdään taas joskus!’’ huikkasin tytön perään joka vielä rutisti poniaan ja kuiskasi sille jotain, mutta spurttasi sitten tiehensä. ’’Voi Taiga, tiedän etten tule ikinä olemaan sulle yhtä rakas kuin Wear, mutta toivon silti että meistä tulisi hyvät ystävät,’’ huokaisin ponille, joka mussutti iltaheiniään ja nauttien samalla rapsutuksistani. Kaivoin taskustani Taigalle omenanviipaleen, herkkupepun piirteitä löytyy kyllä minustakin, ja pyöreä omenanpuolkas oli kadonnut sen suuren kidan uumeniin. Harjailin Taigaa vielä hetken ja nappasin myös järkkärillä, joka minulla roikkui kaulassani, pari kuvaa syövästä Taigasta. Tiesin että Taigasta tulisi minulle vielä tosi rakas, sillä nytkin se jo näytti hivuttautuvan minua kohti. Mutta kenties vaikka vain herkkujen toivossa!
Siiri & Taiga
1 HM
|
|
|
|
Post by wear on May 28, 2009 18:10:35 GMT 2
28.05.09 torstai - uusi tuttavuus
Olin juuri astelemassa kohti tarhaa riimunaru kädessäni löysästi roikkuen. Ennen kun kiipesin aidan toiselle puolelle, vihelsin kerran, ja näin kuinka kaikki ponineidit nostivat salamana päänsä heinäkasasta. Hilla ja Pella eivät sen enempää reagoineet huhuiluuni, mutta Taiga tunnisti heti kutsun, ja ravasi innokkaasti päätän heilutellen portille. Rapsutin ohimennen tamman otsaa ja napsautin sitten narun ponin riimuun kiinni. Vielä ennen portista ulos pujahtamista, vilkaisin Taigan karvan kuntoa. Tamma oli viettänyt oikein railakasta poninelämää, mikä sisälsi lähinnä mudassa piehtaroimista, ihan vain minun ilokseni. Huokaisin syvään, enkä voinut siltikään estää hymyä joka hiipi kasvoilleni. - Senkin pieni möhömaha, tuhahdin tammalle ja lähdin reippaasti kävelemään kohti aittaa.
Puolivälissä meitä vastaan asteli hymyilevä tyttö. Tällä oli olkapäihin ulottuvat, ruskeat hiukset ja joiden otsatukka oli kiinnitetty mielenkiintoisen värisellä, mustavalko ruudullisessa rusetilla. Tyttö asteli ensin vähän ujosti meitä kohden, mutta huikkasi sitten suhteellisen reippaan tervehdyksen. En ensin saanut tyttöä yhdistettyä kehenkään tuttuun, mutta pian aivoni rekisteröivät tiedon, ja tajusin tytön olevan Siiri, Taigan uusi hoitaja. Olin puhunut tytön kanssa aikaisemmin vain puhelimessa, kun olimme tarkemmin sopineet Taigan hoitamiseen liittyvät säännöt ja muut pikkujutut. Pysäytin Taigan Siirin kohdalle, ja tyttö ojensi heti ensitöikseen tammalle porkkanaa. - Älä sitten syötä Taigaa ihan kauheasti, ja muutenkin ylimääräiset makupalat kannattaa antaa ruokakuppiin ettei tää pieni pulla opi huonoille tavoille, selitin Siirille hymyillen. Tyttö nyökäytti päätään ja keskittyi taas Taigan silittelyyn. Siiri oli muutaman vuoden minua nuorempi, mutta vaikutti silti hyvin asialliselta ja mukavalta. Tutkailin tytön kasvoja vielä hetkisen ja havahduin vasta kun Taiga tuuppasi Siiriä olkavarteen. - Taiga tulee vielä pitämään susta, sanoin Siirille kannustavasti. Tyttö oli edelleen hiukan hiljainen ja ujo, mutta reipastui vähän sanoistani. - Tuu vaan perässä, mä vien tän tonne aittaan ja näytän sulle siellä vähän Taigan varusteiden paikkoja ja saat sitten hoitaa tän puhtaaksi. Siinä kyllä saattaa vierähtää tovi jos toinenkin, tää on piehtaroinut tarhassa itsensä ihan kiitettävän likaiseksi, kuten näkyy! Totesin virnistellen ja Siirikin nauroi vähän. - Selvästikkin! Siirikin kikatti.
Tallissa riisuin Taigalta riimun sen kanrsinassa ja tökkäsin Siirille harjakorin käteen. - Sä voitkin alottaa tän tamman puunaamisesta, mä näytän sulle ne varusteet sen jälkeen, sanoin Siirille kehottvasti. Tyttö asteli vähän varoen karsinaan, antoi Taigan taas haistaa kämmentään ja laski sitten harjapakin maahan. Taiga ei kuitenkaan ollut vielä tottunut vieraiden ihmisten käsittelyyn, nyt kun olin jo yli kaksi kuukautta hoidellut sitä aivan itsekseni, eikä Taiga ollut käynyt edes tunneilla. Se nuuhkaisi epäillen Siirin kättä ja luimisti heti korvansa. Tamma peruutti vähän hämmentyneenä taaksepäin ja kääntyi sitten katsomaan minua kummissaan. - Ei hätää muru, Siiri on tosi kiva ja kiltti sulle, selitin tammalle ja pujahdin hetkeksi sen luokse karsinan sisäpuolelle. Taiga rentoutui vähän seurastani ja antoi Siirin hoitaa itsensä aivan mutkattomasti. Siiri olikin oikein tehokas likaisen ponin puhtaaksi hinkkaamisessa, ja vain muutaman kymmenen minuutin päästä Taigan karva jo kiilsi. Tuijotin ihmeissäni Siirin käsien jälkeä. - Ohhoh, kuule sä oot tämän sottapytyn kanssa korvaamaton apu! Huoahdin ja hymyilin ystävällisesti Siirille. - Seuraavan kerran kun mä olen lähdössä tämän mammutin kanssa kisoihin, ja se menee just ennen lähtöä piehtaroimaan tarhaan, mä soitan sulle ja saat tulla pelastamaan tilanteen, sanoin Siirille nauraen. Tyttö otti kehut mielissään vastaan.
Siirin harjattua Taiga puhtaaksi, näytin tytölle missä Taigan varusteet, loimet, pintelit ja muut tilpehöörit olivat. Lisäksi selitin vielä kertaalleen Taigan ruokintaohjeet sekä tarhailuajat, sekä lisäksi muistutin Siiriä vielä siitä, ettei tämä saisi ratsastaa tammalla ilman minun lupaani. Siiri painoi kaikki ohjeet tiukasti muistiinsa, ja tuntui kunnioittavan minua jo nyt paljon. Tunsin oloni jotenkin rennoksi ja helpottuneeksi. Vaikka luulin etten pystyisi edes ajattelemaan rakkaan ponini jaksamista jonkun toisen kanssa, Siiri tuntui niin luotettavalta ja mukavalta, enkä uskonut ikinä joutuvani katumaan hänen ottamistaan Taigan hoitajaksi.
Selitettyäni reilun puolituntisen ajan kaikkia tarpeellisia ja tarpeettomia tietoja Siirille, tuli minulle jo vähän kiire bussiin. Kävin vielä nopeasti halaamassa Taigaa ja jätin sitten tamman Siirin hoiviin. Moikkasin molempia iloisesti ja pyyhälsin matkoihini. Vielä bussissakin, matkalla kotiin en voinut lakata hymyilemästä. Niin onnellinen olin löydettyäni Taigalle sopivan hoitajan.
wear & pallo <3
294 hm
Siiri; ihana ensimmäinen tarina! Tykkään sun kirjoitustyylistä ja tavasta käsitellä Taigaa : ) mä odottelen jo innolla sun uusia tarinoita
|
|
|
|
Post by wear on May 31, 2009 15:30:55 GMT 2
31.06.09 sunnuntai - huh hellettä!
Helleraja oli rikottu jo reippaasti, ei tuullut ja ilma seisoi. Minä istuin Pipsan ja Nanan kanssa ponitarhan aidalla ja kärvistelimme kuumassa auringossa. Minulla oli päälläni vain toppi ja lyhyet shortsit, ja kuten arvata saattoi, alkoivat olkapääni punoittaa uhkaavasti. Nana oli kietonut huivin päähänsä estääkseen auringonpistosta ja Pipsa rasvasi parhaillaan aurinkorasvalla punoittavaa ihoaan. - Nyt se kesä sitten tuli. Ensin kaikki valittaa että on liian kylmä, ja sitten kun tulee oikeasti lämmin niin ei sekään ole hyvä, tuhahdin ja vilkaisin Nanaan. Tyttö hymyili vähän ja nyökäytti päätään. - Niimpä niin. Mutta oikeesti tää lämpötila on kyllä mulle vähän liian kuuma. Mennäänkö vähän viilentymään oleskeluhuoneeseen, siellä on sentään ilmastointi?
Ei oleskeluhuoneessakaan sen kylmempi ollut. Sohvilla lojui uupuneita ja hikisiä hoitajia, jotka kittasivat kylmää vettä naamaansa. Vilkaisimme Pipsan kanssa toisiamme ja huokaisten valuimme Jennan ja Fiian väliin tukahduttavan kuumalle sohvalle. Muut juttelivat hiljaisesti tyhjänpäiväisiä, kukaan ei oikein jaksanut edes liikkua mihinkään suuntaan. Minäkin vaivuin hetkeksi omiin mietteisiini huoneen kattoa tuijottaen.
Melkein tunnin löhöiltyämme aloillamme saimme kaikki todella vauhtia töppösiimme. Anne ilmestyi oleskeluhuoneen ovelle, ja hoputti meidät ulos. - Älkääs nyt heti alkako lusmuilemaan, hepat on hoitamatta ja ulkona on ihana ilma ! Nyt ahterit ylös sohvalta! Nainen touhotti. Annella oli päässään suuri lierihattu joka peitti naisen silmät näkyvistä. Kuulin kuitenkin Annen äänessä huvittuneisuutta.
Fiia tuli seurakseni aittatalliin. Pujahdimme molemmat omien pullukoidemme karsinoihin. Taiga vaappui hitaasti karsinan ovelle minua vastaan. Sitäkin taisi uuvuttaa tämä kuumuus. Poni painoi päänsä syliini. Sivelin sen pehmoista päätä hitaasti. Tamma hengitti vähän raskaasti ja minä tutkailin sitä vähän huolestuneena. Ponin hengitys rahisi vähän ja se yskähteli. Päästin hitaasti Taigan pään käsistäni ja menin tutkailemaan sen heiniä. Nostin vähän heiniä käsiini ja haistoin niitä. Ne eivät haisseet homeisilta mutta pölysivät aika paljon. Vein pölyiset heinät ulos Taigan karsinasta, tungin ne suureen saaviin ja kastelukannulla kaadoin pihaletkusta vähän vettä niiden joukkoon. Vein sitten heinät takaisin tamman karsinaan ja palasin sitten ponin luokse. Se yskähteli yhä. Kipaisin taas hakemassa pihaletkusta vettä puhtaaseen sieneen ja pyyhin Taigan sieraimet huolellisesti. Nyt tamma hengitti jo paremmin. Helpotuksesta huokaisten kiedoin käteni Taigan kaulan ympäri.
Harjaillessani Taigaa ilmestyi oven taakse rusketukkainen tyttö. - Hei vaan Wear ja Taiga! Tosi kuuma ilma ulkona, tyttö puhahti ja ojensi kätensä Taigan haisteltavaksi. - Joo, ihan lämmin tuolla on. Kuule lähetkös sä mun ja Taigan kanssa vähän metsään kävelemään? Kun Taigalla on selkeästi vähän yskää niin parempi viedä se tonne raikkaaseen metsäilmaan niin sen olo vähän helpottuu... Siiri nyökkäsi heti kuultuaan ehdotukseni. - Mä voin käydä kipaisemassa hakemaan sen suitset! Tyttö heti lupautui mutta minä pudistelin päätäni. - Ei me mitään suitsia tarvita, riimu kelpaa oikein hyvin.
Pian seisoimme tallipihalle Taigan vierellä. Minä kipusin ensin tamman selkään ja autoin sitten Siirin taakseni. Taiga käänteli vähän kummissaan korviaan saadessaan vähän isomman lastin selkäänsä kun yleensä. Tamma ei kuitenkaan protestoinut kun hoputin sen liikkeelle. - Mä en ole ikinä kokeillut tandem-ratsastusta! Siiri hihkui innoissaan. Hymyilin tytön innolle ja ohjasin Taigan maneesin takaa kiertävälle metsäpolulle.
Metsässä olikin paljon vähemmän pölyä kuin tallipihassa. Siellä ilma oli selvästi vähän kosteampaa ja huomasin Taigan rentoutuvan ja vetävän syvään henkeä muutaman kerran.
Kävelimme melkein kilometrin pituisen matkan kesantopellolle. Pysäytin pellon reunalle ja Siiri hyppäsi alas Taigan kyydistä. Minä keräsin vähän riimunarusta kyhäämiäni ohjia käsiini ja siirsin Taigan raviin. Siiri jäi seuraamaan ravailuamme vähän kauemmas. Vaikka Taiga kyllä jaksoi hyvin kantaa meidät kaksi käynnissä, kyyti ei varmastikkaan olisi yhtä mukavaa ravissa, niimpä Siiri sai nyt hetken odotella pellonlaidalla. Ravailin Taigan kanssa muutaman suuren ympyrän pellon molempiin päihin. Palasin sitten Siirin luokse ja autoin tytön taas kyytiin. Taiga ei nyt yskinyt enää laisinkaa ja hengitti normaalisti. Se oli vain saanut liikaa pölyä keuhoihisan, siinä onneksi kaikki.
Päästyämme takaisin tallille Siiri vei Taigan talliin ja harjasi sen. Minä kiiruhdin toimistoon Jossun kanssa juttelemaan. Tämä istuikin pöytänsä takana selvästi vähän stressaantuneena ja hyvin kuumissaan. Naisella oli suuri vesilasi kädessään ja pöydällä oleva tuuletin oli päällä. Jossu kohotti katseensa minut huomatessaan. - Moi wear! Kuules mulla on vähän kiire mutta sano vaan nopeasti jos sulla on jotain asiaa, Jossu sanoi hymyillen. - Joo sori kun mä häiritsen mutta kai mä voin siis lainata teidän traileria huomenna? Kun eikös me puhuttu että mä saisin lainata sitä kun oon viemässä Taigan sinne toiselle tallille käymään. Mun isä kyllä osaa ajaa traileria mutta jos Jaakolla on aikaa niin olisi hienoa jos se jaksaisi ajaa sinne.. Minä selitin vähän punastellen. Oli noloa lainata Seppeleestä mitään, kun muutenkin minulla oli vielä edellisen kuun tallivuokra maksamatta. Jossu kuitenkin hymyili yhä ja nyökäytti päätään. - Tottakai sä saat lainata meidän traikkua. Ja kerro sitten miten siellä meni, Nainen sanoi silmäänsä vinkaten. Minä poistuin kiitollisena toimistosta ja kiiruhdin takaisin Taigan luo. Siiri oli saanut jo ponin hoidettua ja putsasi nyt tamman varusteita. Minä pujahdin sisälle Taigan karsinaan ja hiivin tamman pään luokse. Taiga hörisi iloisesti nuuhkaistuaan käsiäni. - Sun täytyy kuule olla huomenna kunnossa kun me lähdetään vierailemaan tonne toiselle tallille mussukka....
wear&taigapallo
295 hm
|
|
|
|
Post by wear on Jun 1, 2009 10:27:17 GMT 2
01.06.09 maanantai - uusia tuulia
- Mitä sä täällä tähän aikaan teet? Kummastunut Jaakko kysäisi saapastellessaan minua vastaan aamutuimaan tallikäytävällä. - Eikö meidän pitänyt lähteä ajelemaan sinne toiselle tallille vasta yhdentoista aikoihin? Mies vielä jatkoi otsa kurtussa. - Nimittäin mulla on kyllä vielä hommat kesken eli vielä ei ainakaan voida lähteä... - Hei ota ihan rauhassa, mä tulin vaan vähän valmistelemaan Taigaa ennen lähtöä. Hoidan sen oikein huolella vielä ennen lähtöä eli ei mitään kiirettä, vastasin Jaakolle hymyillen. - Mutta sovitaanko että lähdetään siinä vähän vaille yksitoista niin ei ainakaan myöhästytä? Varmistin vielä Jaakolta, ja saatuani mieheltä hyväksyvän nyökkäyksen kiirehdin aittatalliin.
Taiga nuokkui tapansa mukaan karsinan takaseinään nojaillen, ja havahtui hereille minun kutsuessani sitä ovelta. Hitaasti tamma ravisteli itsensä hereille ja laahusti ovelle. - Huomenta rakas! Kuule tästä päivästä tulee todella jännä meille molemmille, sanoin Taigalle sivellen hiljakseen sen kaulaa. Poni ei vielä osannut odottaa mitään tavallisuudesta poikkeavaa ja seisoikin täysin rauhallisena paikoillaan. Taiga kyhnytti hetken kutisevaa silmäkuolmaansa olkaani ja seisahtui sitten taas aloilleen. Huomasin tamman luomien valuvan hitaasti kiinni, ja pian tamma hengittikin jo tasaisesti. Se oli todellinen unikeko. Aina kun silmä vältti tamma valui kauneusunilleen. Hymyillen pörrötin Taigan otsatukkaa ja kävin hakemassa sen harjapakin karsinan oven viereen.
Harjailin Taigan puhtaaksi rauhallisin ottein. En halunnut Taigan joutuvan stressaamaan ennen matkaa ollenkaan, joten käytin paljon aikaa vain sen rapsutteluun ja silittelyyn. Tamma oli onneksi tänään myös varsin puhdas, se ei selvästikkään ollut vielä kerennyt olemaan tarhassa eilisen hoitamisen jälkeen.
Lopuksi putsasin vielä Taigalta kaviot, tarkistin sen jalkojen kunnon, ja harjasin pölyisen pään puhtaaksi. Tiirailin sitten kätteni jälkeä hyvin tyytyväisenä. Taigan vaalean ruskea karvapeite kiilsi puhtauttaan, sen paksu harja oli siististi harjattu toiselle puolelle kaulaa ja tamman häntäkin oli suittu puhtaaksi. Itsekseni tyytyväisenä myhäillen puin kuljetus-suojat ponin jalkoihin ja pujotin sille riimun päähän. - Tulehan sitten murunen, nyt lähdetään.
Pihalla Jaakko jo odottelikin meitä trailerin kanssa. Mies avasi reippain ottein trailerin rampin, ja minä talutin yhä rauhallisen Taigan sisälle. Sidoin tamma kiinni ja asettelin heinäverkon paikoilleen. Taiga ryhtyi heti nyhtämään korsia suuhunsa. Se ei vieläkään näyttänyt hermotumisen merkkejä.
Kiipesin Jaakon viereen auton etupenkille, kiinnitin turvavyön ja vedin oven kiinni. Jaakkokin oli istunut paikoilleen. - Noniin, mikäs tän tallin nimi ja osote olikaan? Mies kysyi samalla asettaessaan avainta virtalukkoon. - Exprelo on sen tallin nimi ja sain siltä omistajalta sellaiset ohjeet, että aluksi pitäisi ajaa Liekkijärven taakse, ja sieltä jatkaa sitä hiekkatietä muutama kymmenen kilometriä jonkun pikkukylän ohitse, ja sieltä jatkaa vasemmalle jotain pientä ja kapeaa hiekkatietä jonka nimi oli muistaakseni joku Metsälammen kuja tai jotain sinnepäin, selostin Jaakolle. Mieskurtisti taas kulmiaan, mutta käynnisti auton moottorin. - Katsotaan nyt löydetäänkö me sinne ikinä..
Matka kului yllättävän verkkaisesti. Olimme jo puolten tunnin kuluttua lähdöstämme löytäneet kyseisen pikkukylän, josta Exprelon omistaja oli puhunut. Jatkoimme kuitenkin hiekkatietä vähän pidemmälle, ja pian löysimme risteyksen josta käännyimme vasemmalle. Muutaman minuutin ajettuamme puiden reunustamaa tietä eteenpäin, saavuimme siistille tallipihalle, ja pysäytimme auton vähän matkan päähän tallirakennuksesta. Minä hyppäsin heti innoissani ulos autosta, ja silmäilin uteliaana ympärilleni. Kotoisan pientallin tilat olivat moitteettomat. Tarhat olivat hyvin siistejä, talli valoisa ja tilava, eikä pihaakaan oltu jätetty oman onnensa nojaan.
- Päivää! Te taidatte olla wear, jos oikein muistelen. Mehän puhuimmekin puhelimessa aikaisemmin tällä viikolla? Pitkä, vaaleahiuksinen nainen kysyi astellessaan meitä lähemmäs. Minä nyökkäsin hymyillen. - Joo, niin puhuttiin. Ei kai me tultu tänne väärään aikaan. Kun mehän sovittiin että joskus puol 12 aikoihin olisi sopiva aika ilmaantua paikalle? Kysyin naiselta vähän huolissani. Tämä kuitenkin naurahti ystävällisesti. - Ei ei, ihan oikeaan aikaan te tulitte. Minä en olekkaan tainnut esittäytyä vielä. Voitte kutsua Lo;ksi. Ja vielä kerran tervetuloa Expreloon, Nainen sanoi ja puristi sekä minun, että Jaakon kättä hymyillen. - No niin, mutta eiköhän sitten käydä asiaan. Wear sun olisi ainakin parasta tulla vielä vilkaisemaan Kamua, että se varmasti vastaa sun odotuksia, Lo sanoi ja johdatti meidät perässään talliin. Kävelimme leveää tallikäytävää muutaman metrin ja pysähdyimme sitten kauniin, ruunikon exmoorinponin karsinan kohdalle. Lo avasi ponin karsinan oven ja antoi sen astella lähemmäs meitä tervehtimään. Ori oli todella upea näky. Vaikka sillä olikin ikää jo jonkin verran, se vaikutti hyvin nuorelta ja hyvinvoivalta. Orin karva kiilsi kilpaa auringon kanssa ja sen ystävällinen katse oli lämmin. Ojensin käteni orin haisteltavaksi, ja uteliaana poni kurkotti kättäni kohti. Se nuuhkaisi sormiani muutaman kerran ja tunki sitten päätään minua kohden rapsutusten toivossa. - Voi että se on ihana! Huoahdin. Lo naurahti vierelläni. - Kamu on tosiaan aivan mahtava pakkaus. Sen luonne on vertaansa vailla eikä sen kisatuloksetkaan ole huonoja olleet. - Mä olen nyt kyllä enemmän kun vaikuttunut. Kamu on aivan täydellinen! tokaisin vielä silitellessäni orin pehmeää kaulaa. - No hyvä, eiköhän aleta sitten hommiin, Lo sanoi ja pujotti Kamulle riimun päähän. Nainen talutti orin pihalle ja jäi sinne hetkeksi odottelemaan että mekin saimme Taigan ulos trailerista.
Hetken kuluttua minä seisoin Taiga vierelläni tallipihalla, vähän matkan päässä Kamusta ja Lo:sta. Nainen silmäili Taigaa hymyillen. - Kyllä sullakin on tosi ihana tamma siinä. Tosi lempeä katse sen silmissä, tämä kehui Taigaa vilkuillessaan sitä kiireestä kantapäähän. Minä nyökkäsin tyytyväisenä. - Taigalla on nyt ollut jo muutamia päiviä noita kiiman oireita ja eläinlääkäri sanoi että tänään olisi paras päivä astuttamiseen, selitin Lo:lle joka kuunteli mietteliääni. Kamukin oli huomannut Taigan, ja hirnui sille innokkaana. Taiga vastasi orin huuteluun rauhallisella hörinällä. Tamman korvat sojottivat tiukasti eteenpäin, ja sen katse oli liimautunut Kamuun. Kamukin oli selvästi jo haistanut Taigan tuoksun, ja alkoi polkea jalkaansa omistajansa vierellä. - Viedään ne tohon lähimpään tarhaan. Kamu on jo sen verran kokenut että se kyllä osaa huolehtia lopusta. Tämä veitikka on myös todellinen herrasmies eli ei Taigallakaan ole mitään hätää Kamun seurassa, Lo sanoi silmäänsä vinkaten. Minä hymyilin vähän hermostuneena.
Minä talutin Taigan ensin tarhaan, ja Lo toi Kamun perässä. Ponit tekivät innokkaasti tuttavuutta toisiensa kanssa. Ne nuuskivat ja hörisivät toisilleen. Minä seurasin Taigan liikkeitä uteliaana. Lo:kin katseli hetken ponien toimia. - Me voitaisiin mennä tonne päärakennuksen keittiöön vielä vilkaisemaan niitä papereita, Nainen ehdotti, ja kun huomasi vähän vastahakoisen ilmeeni, tämä jatkoi hymyillen; - Kuule ei sun Taigallasi ole mitään hätää oikeasta. Kamu on jo vanha konkari, ja sitäpaitsi me nähdään ne tosta keittiön ikkunasta jos se sun oloa helpottaa, Nainen selitti yhä ystävällisesti hymyillen. Minä huokaisin kerran ja myönnyin sitten Lo:n ehdotukseen. Taigalla olisi kaikki hyvin, se oli pääasia.
wear&taiga
296 hm
|
|
|
|
Post by wear on Jun 3, 2009 10:54:05 GMT 2
03.06.09 keskiviikko - pientä kinastelua ja haaveilua Inhosin sukujuhlia. Inhosin niitä sydämmeni pohjasta. Ne olivat ainut asia maan päällä, joka sai minu selkäpiini karmimaan ja tuskanhien valumaan selkääni pitkin. Ne olivat todellista painajaista. Inhon puistatus ravisteli minua, kun astuin ulos aurinkoiselle terassille. Yritin saada hymyn loihdittua naamalleni, mutta yritykseksi se tosin jäikin. Ilmeeni näytti lähinnä tuskaiselta virnistykseltä. Vilkaisin vielä nopeasti itseäni terassin oven pilessä seinää vasten nojailevasta peilistä. Kiskoin olkaimetonta kevätmekkoani tuskissani ylöspäin, minulla oli todella alaston olo siinä. Hiukset olin kietaissut tiukalle nutturalle niskaan, ja äidin pakottamana riipustanut mummini vanhan kaulakorun kaulaani. Jatkoin sitten huokaisten matkaani kohti sukulaisiani, jotka odottelivat minua jo selvästi innokkaina. Innokkaina imemään minusta viimeisetkin mehut, puristamaan kuviin ja jättämään sitten kitumaan maahan... Olin onnellinen selvitessäni kidutuksesta suhteellisen vähin traumoin. Kun ulkovi sitten sulkeutui viimeisien vieraiden perässä, minä säntäsin yläkertaan, kiskoin kukkamekon yltäni ja tungin vanhat, kulahtaneet farkut jalkoihin. Vielä koru pois kaulasta, ohut pitkähihainen päälle ja menoksi. Suorastaan lensin rappuset alas eteiseen, ja olin vähällä tömähtää suoraan päin äitiäni, joka odotteli minua eteisessä kädet puuskassa. - Minnekkäs neiti on nyt matkalla? Äiti kysyi ja vaihtoi kärsimättömänä painoa jalalta toiselle. - Tallille, vastasin, ja pujahdin äidin ohitse ovelle. - Sun piti auttaa mua siivoamisessa! Ja eikös me sovittu että tänään et sinne tallille mene, muutenkin niin paljon tekemistä, ja... En kuullut enempää äidin saarnasta, vaan paiskasin oven perässäni kiinni. Kiiruhdin talon taakse, ja työnsin samalla mopokypärän päähäni. Saatuani punaisen, vähän jo kolhiintuneen ja naarmuisen skootterini käännettyä hyppäsin sen kyytiin ja käynnistin sen. Moottori käynnistyi heti, ja vauhdilla kaasutin ulos pihasta. Huomasin äidin roikkuvan ovella ja huutavan yhä jotain vihaisen oloisena perääni. En kuitenkaan taaskaan jaksanut kuunnella, ja jatkoin matkaani. Seppeleeseen johtavan hiekkatien alussa ajoin Dreamerin ohitse. Tyttö vilkutti iloisesti ja minä hidastin vauhtia. Vähän matkan päähän pysäytin skootterini ja odotin että Dreamer ehti kohdalle. - Seppeleeseen menossa? vamistin vielä. - Minnekkäs muualle? Dreamer tuhahti virnistellen. - No hyppäähän sitten kyytiin! kehotin, ja tein tytölle tilaa taakseni. Tämä kiipesi kiitollisena kyytiin ja pian kaasuttelimme jo tallipihalle. Minun lukittuani skootterini kuljimme Dreamerin kanssa yhtämatkaa sisälle talliin. Oli mukava jutella tytön kanssa pitkästä aikaa. Dreamer selitti pitkään omista kiireistään ja kuinka pahoillaan oli siitä ettei ollut sen enempää kerennyt Bladea moikkailemaan. Minäkin kerroin viimeisimmät kuulumiseni, mm sen, että Taiga oli saanut uuden hoitajan ja tamma oli astutettukkin. Dreamer oli lentää takamukselleen hämmästyksestä kun kerroin tälle uutiset. - Siis ihan oikeastikko astutettu? Eikö tää oo mitään leikkiä? Kusetatko sä mua? Tyttö toisteli hämmästyneenä. - Joo ihan oikeasti Taiga on nyt astutettu. Eläinlääkäri tulee kylläkin vasta muutamien päivien päästä katsomaan, ettei Taiga jäänyt tyhjäksi mutta täytyy nyt toivoa parasta... Minä selitin Driimille joka tuijotti minua yhä epäuskoisena. En voinut olla nauramatta tytön hölmistyneelle ilmeelle. Driimi käveli kanssani ponitarhalla moikkaamaan poneja. Tammakolmikko, Taiga, Pella sekä Hilla seisoivatkin tarhan portin luona jyystäen maasta matalaa ruohoa. Minä kiipesin heti tarhan aidan yli ja astelin Taigan luokse. Tamma nosti päänsä ruohosta ensin vähän hämmästyneenä, mutta tunnistettuaan minut poni hörähti kerran tervehdykseksi. Silittelin ponin pehmoista kaulaa hymyillen. Vaikka tiesin sen olevan täysi mahdottomuus, minusta Taiga näytti jo nyt vähän isommalta. Pystyin jo kuvittelemaan pienen varsan laukkaamassa sen vierellä. Kuvitelmani saivat minut vieläkin paremmalle tuulelle. Hymyillen kiedoin käteni Taigan kaulan ympäri ja painoin nopean suukon tamman turvalle. - Susta tulee maailman paras äiti tolle varsalle, kuiskasin. wear&taiga
297 hm eihän tuo vatsa vielä ole kasvanut, mutta kyllä se vielä aika isoksi tulee! ;´D kohta Taiga ei oikeasti mahdu sisälle tallinovista
|
|
|
|
Post by wear on Jun 4, 2009 10:54:19 GMT 2
04.06.09 torstai - sadepäivä
Sade piiskasi ikävästi kasvojani tarpoessani Lynn rinnallani kohti ponitarhaa. Tyttö oli lupautunut auttamaan minua hevosten sisälle ottamisessan, mutta taisi nyt vähän katua lupaustaan. - Järkyttävä tää ilma! Lynn huusi tuulen läpi. Vaikka ponien kuuluisikin olla sisällä kesäaikana kellon ympäri, minä ainakin halusin oman mussukkani sisälle turvaan tuulelta ja sateelta. Ei sillä etteikö Taiga olisi pärjännyt paksun turkkinsa kanssa ulkonakin, mutta minä en halunnut vilustuttaa sitä heti alkajaisiksi. Myös Jossu oli huikannut että Hillan saisi tuoda sisälle, joten Lynnin ylimääräinen käsipari oli todella tarpeen vauhdikkaan islanninhevosen sisälle ottamisessa.
Pääsimme viimein tarhan portille asti, ja yritimme hätistellä poneja vähän kauemmas. Ne kaikki olisivat selvästi halunneet sisälle. Viimein pääsimme tarhan portista sisälle asti, ja nappasimme Taigan ja Hillan riimunaruihin. Yrittäessämme pujahtaa portista ulos, meinasivat tarhaan jäävät ponit tunkea itsensä portin raosta vapaiksi. Lynn sai kuitenkin juuri ajoissa painettua salvan paikoilleen. - Huh mitä jyriä noi ponit on! Pahempia kun Sentti ikinä! Tyttö huoahti vähän nauraen. - No noi pollet on oikeita tankkereita. Ne vaan puskee eteenpäin välittämättä jäikö alle ihminen vai ei, selitin Lynnille, joka virnisti hyväntuulisesti.
Talutettuamme ponit sisälle aittaan, minä kiitin Lynnia avusta, ja ryhdyin sitten kuivailemaan läpimärkää Taigapalloa. Kaivoin kaapista paksun froteepyyhkeen jolla kuivasin ensin tamman jalat ja pään, heitin sitten Taigalle voheliloimen selkään ja kiinnitin sen loimivyöllä. Taiga pärskyi tyytyväisenä karsinassaan. Se käveli muutaman kerran boksinsa ympäri ja rojahti sitten makaamaan puhtaalle turpeelle. Kyykistyin tamman pään viereen ja sivelin ponin päätä hetken. Taiga vaikutti vähän uupuneelta. Se painoi silmänsä väsyneesti kiinni ja puhalsi raskaasti ilmaa sieraimistaan. Vilkuilin taas huolestuneena tammaani. Toivottavasti se ei nyt ollut vilustunut tai muutenkaan sairas, varsa tulisi viemään paljon tulevan äidin voimia ja en halunnut mitään muuta niin paljon kuin että Taigalla oli asiat hyvin.
Taigan nukahdettua ja tamman hengittäessä taas täysin normaalisti, minäkin huokaisin helpotuksesta ja hiivin ulos karsinasta. Suljin hitaasti boksin oven ja laitoin salvan huolellisesti kiinni. Valuin sitten alas betonilattialle istumaan, selkä nojaten Taigan karsinan oveen. Haroin hiuksiani mietteliäänä. Oliko sittenkään järkevää astuttaa Taiga juuri nyt? Tamma oli kuitenkin ollut vasta niin vähän aikaa omistuksessani. Entäs jos joku asia menisi pieleen? En ikinä antaisi itselleni anteeksi jos Taigalle kävisi jotain. Mitä olinkaan tekemässä? Tuhansia kysymyksiä pyöri päässäni ja hämmentyneenä huomasin kyyneleiden valuvan pitkin poskiani. Ehkä olin vain väsynyt. Tai sitten tämä johtui ylimääräisestä stressistä. Tai sitten olin tulossa hulluksi.
Nostin säpsähtäen pääni ylös kun kuulin aitan oven käyvän. Hämmästynyt Nana käveli luokseni huolestuneen oloisena. - ooksö ihan kunnossa? Tyttö kysyi ja minä painoin taas pääni alas. - Mä oon ihan kunnossa.. kuiskasin. Ääneni sortui puolessa välissä lausetta ja uusia kyyneleitä valui poskilleni. Nana istui viereeni betonilattialle ja siveli lohduttavasti olkapäätäni. - Kaikki järjestyy kyllä, älä sä siitä huoli, tyttö sanoi rohkaisten. Minä hymyilin Nanalle vaisusti. Niin, kaikki kyllä järjestyy, toivottavasti.
wear&taiga
298 hm
|
|
Siiri
Perustallilainen
Posts: 148
|
Post by Siiri on Jun 4, 2009 21:14:15 GMT 2
2# Hoito
04.06.2009
''Wear!'' huusin tytölle, joka kaaseutteli skootterillaan maantietä pitkin ohitseni. Liimauduin bussin ikkunaan kun yritin tiirailla takaikkunasta pois ajavaa tyttöä. Kun Wear katosi näkyvistä, käännyin takaisin oikeanlaiseen istuma-asentoon, alias peppu penkkiin ja katse eteenpäin. Huomasin että bussipysäkki, jolla minun piti jäädä, lähestyi uhkaavasti. ''Seis!'' huusin bussikuskille rämpyttäen 'stop' nappia ja hyppien tasajalkaa, kun bussi ajoi pysäkille. Kummastellen, kuski kuitenkin normaaliin tapaansa pysäytti pelitynnyrin ja ovet liukuivat auki. Pyyhkäisin hikeä otsaltani ja hyppäsin ulos kaatosateeseen.
Huppu päässä ja märät converset jalassa talsin kohti parin sadan metrin päässä häämöttävää tallia. ''Splät, splät, slpät...'' tassuttelin matkaa taittavasti hyppien pihalle muodostuneiden epämääräisin vesilätäköiden yli. Tiesin ettei ollut paras sää tulla tänne, mutta olin luvannut Wearille käydä hoivailemassa Taigaa ainakin kerran viikossa. Olisin kyllä mielelläni ollut tallilla useamminkin mutta kukaan kotoa ei ollut halukas kuskaamaan minua, pyörällä matka oli vähän pitkä ja bussiakin saattoi joutua odottamaan, parin vaihdon kera. Työnsin raskaan oven auki. Sisälle talliin oli kerääntynyt porukkaa, sillä näin mahatavalla säällä tunnelma ei ollut ihan katossa. Olin kuitenkin kiitollinen ettei minun tarvinnut jäädän tänne talliin, vaan sain mennä Taigan ja sen naapureiden, Hillan ja Pellan luokset aittaan. Kävelin vain suoraa sisälle ja ulos, moikaten paria tuttavaa ja vähän tuntemattomampiakin tallilaisia.
Juoksin aittaan niin että vesi hölskyi kengissä ja kura lensi mutaisella tallipihalla. Onneksi tallista ei ollut pitkä matka aittaan ja kastuin vain muutaman kymmenen sadepisaran verran lisää. Huppäsin terassille ja melkein törmäsin Alinaan, joka oli juuri hyppäämässä alas ja tekemässä lähtöä. ''Ai, moi!'' tervehdin Alinaa, jonka tiesin vain ulkonäön perusteella, mutten ollut ikinä tytölle puhunutkaan. Tytön moikattua minua, sanoin pikaisesti ennen kun läksin Taigsun luo: ''Oon Siiri, olen Taigan lähes uunituorre hoitaja.'' Allu kertoi hoitavansa Pellaa, mutta lähti sitten omille teilleen huikaten moikat. Vihdoinkin sain kääntyä Taigan puoleen - taas viikon odottelun jälkeen.
''Taiga-ponski, mitä kuuluu pikkuinen?'' nojauduin puolioven alaosaan aukaistuani yläosan. Poni horisti korviaan ja nosti päänsä ylös pienen heinäkasan kimpusta. Avasin loputkin ovesta ja työnnyin sisälle karsinaan jolloin Taiga kiinniti minuun koko huomionsa ja jätti aterioinnin sikseen. Tamma tuli luoseni heti astuessani sisään ja töykkäsi minua päällään. ''Hei, hei. Enkö mä saa sun karsinaan tulla? Onks tää niinkö yksityisaluetta?'' hymyilin ponille joka oli antanut minulle päänsä rapsutettavaksi. Kyykistyin seinää vasten ja Taigan pää sylissäni, rapsutellen sitä ensin korvien takaan ja sitten kaulasta ja niin edelleen. Taiga puhalsi lämmintä ilmaa kasvoilleni ja sieraimiini tulvahti aina vaan ihanammaksi muuttuva ponin- ja vielä tarkemmin Taigsun tuoksu. Silitin ponin turpaa vielä hetken ennenkun se kääntyi takaisin heinäkasansa pariin.
Riisuin Taigalta vohveliloimen jonka Wear oli luulatyvasti jättänut ponin selkään. Tamma tuntui ihan kuivalta joten päätin jatkaa hoitotoimenpiteillä. Kaivoin toosasta ihanan pehmeän harjan, jolla rupesin harjaamaan Taigaa pitkin tomerin, mutta samalla hennoin ja hellävaraisin vedoin. Tälläisen pienehkön ponin harjaamiseen ei muuten menisi kauaa, ellei todella haluaisi panostaa siihen niinkuin minä nyt tein. Vielä en saisi Taigalla ratsastaa, ja se oli tosi ymmärrettävää, sillä en itsekkän antaisi vielä lähes vieraan tytön kavuta omin lupineni ponini selkään. Joten olin päättänyt ottaa kaiken irti siitä, että hoitaisin tammaa parhaani mukaan ja olisin sille seurana. Harjailessani Taigaa, painoin pääni sen pyöreälle selälle ja kiedoin käteni sen ympärille. Taiga oli jo saanut oman paikkansa sydämmessäni, mutta tiesin että se paikka kasvoi koko ajan.
Siiri & Taiga
2 HM, sori että hoidan tänään vaikka itse olit jo tänään Taigan luona!
|
|
|
|
Post by wear on Jun 7, 2009 14:03:40 GMT 2
07.06.09 sunnuntai - uupunut poninpullero Kiertelin Taigaa ympäri ja seurasin katseellani sen hengitystä. Tiirailin tamman vatsaa kaikilta puolilta; vasemmalta, oikealta, ylhäältä ja alhaalta, mutta pettymyksekseni se ei ollut vielä kasvanut mihinkään suuntaan. Kädet puuskassa saapastelin tamman pään luokse. - Miksi sun mahas ei kasva!? tiedustelin uinuvalta poniltani. Se ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota, ravisteli vain vähän päätään ja sulki taas silmänsä. - Jaaha, vai on neidillä kauneusunet menossa, ja ei saisi häiritä va? kysyin taas tammalta ja tällä kertaa en voinut olla hymyilemättä huvittunreena. Eläinlääkäri oli eilen käynyt tarkistamassa Taigan ja todennut tamman tiineksi. Minun kurkuni oli yhä kipeä kirkumisesta, niin onnessani olin ollut kun tieto oli saapunut minulle asti. Alinan, Nanan ja Pipsan kanssa olimme juhlistaneet tietoa juomalla oleskeluhuoneessa kupilliset kuumaa kaakaota päivän päätteeksi. Tuijoteltuani Taigaa tarpeeksi sipsutin aittatallista isoontalliin. Siellä oli jo täysi meno päällä vaikka kello näytti vasta vähän yli 10 aamulla. Ihmisiä juoksenteli pitkin käytävää raahaten sylissään harjakoreja, suitsia ja satuloita. - Minne sulla on tollainen hoppu? Kysäisin ohi juoksevalta Shinqualta. Tyttö katsoi minua hetken hölmistyneenä. - Me ollaan lähdössä isolla porukalla maastoon, se oli Annen idea. Tuolla on katos vielä noin hyvä ilmakin! Mut lähde säkin mukaan, Tyttö vielä huikkasi ja hävisi sitten Humun karsinaan. Siinäpä oli vasta mainio ajatus! Voisin hyvinkin lähteä Taigan kanssa rauhalliselle maastolenkille, jos vain saisin tamman herätettyä siihen mennessä.. Sain kuin sainkin pyöreän poninpulleroiseni herätettyä horroksesta, harjattua nopeasti puhtaaksi ja varustettua. Talutin Taigan tallipihalle ja kiipesin sen kyytiin. Säätäessäni jalustimia huomasin Taigan taas torkahtavan, ja napautin nopeasti pohkeillani saadakseni tamman hereille. - Taiga ei taida olla ihan vedossa tänään, ohi saapasteleva Jaakko totesi virnistellen. Miehen kädessä roikkui rennosti tupakka ja likaiset farmarit lököttivät tämän jaloissa. Mumisin miehelle jotain henkevää vastaukseksi, ja ohjasin Taigan nopeasti kentälle, jossa muut vielä tarkistelivat satulavöitä ja säätivät jalustimia sopivan pitkiksi maastoreissua varten. Anne oli lähdössä Topin kanssa vetämään joukkoa. Nuori ori vaikuttikin varsin innostuneelta maastoretkestä, ja jo kentällä se toikkaroi ja hyppelehti sivuille purkaen ylimääräistä energiaansa. Minusta tuntui ettei tästä ehkä tulisikaan kovin rauhallinen maastolenkki, ei ainakaan Topin puolesta. Taiga taas oli torkahtanut seistyämme muutaman minuutin aloillamme. Hoputin tamman kävelemään eteenpäin, jolloin se räpäytti silmänsä auki ja haukotellen tallusti eteenpäin. Palasimme reissulta reilun tunnin kuluttua; Taiga yhä unenpöpperöisenä laiskasti eteenpäin kävellen. Muu joukko oli jo kerennyt Seppeleen pihaan ja alas ratsujensa selistä, kun me Taigan kanssa vasta kävelimme tallille vievää hiekkatietä pitkin. Kun viimein saavuimme aittatallin eteen, minä valuin väsyneenä alas satulasta. Tamman eteenpäin hoputtaminen oli vienyt kaikki voimani, eikä siitä ollut ollut edes mitään hyötyä, tamma oli yhä aivan uupunut ja väsynyt. Talutin hitaasti laahustavan ponin perässäni aittaan, riisuin siltä varusteet ja harjasin sen. Heitin sitten Taigalle heiniä eteen, mutta nekään eivät saaneet tammaa piristymään. Heti päästyään sisälle karsinaan se laahusti peränurkkaan, ja haukotellen vaipui uneen. Otsa rypyssä mietin syytä Taigan käytökseen. Se ei ollut ikinä vielä vaikuttanut noin apaattiselta ja väsyneeltä. Toivottavasti se ei olisi tulossa kipeäksi. Huokaisten jätin Taigan hetkeksi omaan rauhaan, ja lähdin kävelemään kotiin päin. wear&taiga
299 hm ! 
|
|
|
|
Post by wear on Jun 8, 2009 19:35:47 GMT 2
08.06.09 maanantai - muisteluja
Tallustin eteenpäin suurten mäntyjen reunustamaa hiekkatietä pitkin. Tie oli minulle jo niin kovin tuttu, tiesin jokaisen sen reunalla kasvavan puun ja pensaan, osasin kävellä sitä pitkin tallille vaikka silmät sidottuina ja takaperin. Minua melkein pelotti se, miten tutuksi tuo pikkuinen hiekkatie oli minulle tullut.
Saavuin pian tallinpihaan. Pysähdyin oritarhan nurkalle, vedin syvään henkeä ja katselin ympärilleni. Kuvittelin tulleeni ensimmäistä kertaa Seppeleeseen. Vilkaisin vaistomaisesti tyhjää oritarhaa, josta kaunis, vaaleankeltainen ja suuri Kamu oli hirnunut minulle tervetulotoivotuksensa kävellessäni ensimmäistä kertaa Seppeleeseen. Sen päivän muistin kuin elisen. Silloinkin oli ollut aurinkoinen päivä. Oli syyskuu, puiden lehdet loistivat ruskan väreissä, ja pieni tuuli heilutteli niiden oksia. Muistin yhä ihmetelleeni tallin siisteyttä; missään ei näkynyt maahan jätettyä talikkoa tai roskapussia, oli kaunista ja siistiä. Yritin taas katsella talleja niin kuin näkisin ne ensimmäistä kertaa. Näin punaisen tallirakennuksen, kartanomaisen päärakennuksen, suuren aidatun kentän, sekä paljon ihanan vehreitä ja tilavia tarhoja. Koko paikka näytti satumaisen ystävälliseltä ja kutsuvalta, ja haltioituneena kävelin vähän eteenpäin. Ei ihme että olin viihtynyt täällä niin kauan.
Kävelin päärakennuksen ja aittatallin ohitse, puikkelehtien ponitarhalle. Silmiini osui heti kuusi ponia, laiduntamassa rauhallisesti tarhan toisessa päässä. Kipusin tarhan aidalle ja tiirailin poneja. Ne kaikki olivat erinäköisiä ja kokoisia. Löytyi söpö norjanvuonohevonen, kaksi karvaista suomenhevosta, kimo islanninhevonen, pörröinen gotlanninruss, sekä tietenkin suloistakin suloisempi, hyvin pyöreä ja takkuinen hallakko risteytysponi. Seurailtuani hetken ponien laiduntamista vihelsin kerran, kutsuakseni niitä portille. Kuitenkin ponien joukosta vain yhden pää nousi. Se katseli hetken minua kohden, ja lähti sitten reippaasti ravaamaan porttia kohden. Se viskoi matkalla päätään innostuneena ja liukui pysähdykseen aivan minun kohdallani. Poni päästi iloisen hörähdyksen tervehtiessään minua tuttuun tapaan tuuppaisemalla turvalla käsivarteeni. - Huomenta vaan sullekkin, sanoin Taigalle nauraen. Ponin paksu otsatukka oli valunut sen silmille. Taputin nopeasti tamman päätä ja loikkasin sitten alas aidalta. Pysähdyin kuitenkin hetkeksi muistellessani ensimmäistä tapaamistani Taigan kanssa. Silloin se oli ujona seissyt muiden hevosten takana, eikä ollut edes antanut minun koskea itseensä. Tamma oli todella editynyt niistä ajoista! Nyt se tuuppi uteliaana käsiäni ja yritti tunkea turpaansa takkini taskuihin herkkuja etsien. Hymyillen pörrötin tamman paksua otsatukkaa.
Talutin Taigan riimunarussa aittaan. Ponin karsinaan päästyämme riisuin siltä riimun, ja kipaisin hakemassa harjakorin kaapista. Sen jälkeen palasin reippaasti tamman luokse, ja pujahdin sen seuraksi karsinaan. Taiga nyhti heinäverkostaan korsia suuhunsa ja kävi sitten uudemman kerran taskuni läpi herkkujen varalta. - Kuules sä et saa pitkiin aikoihin enää herkkuja ku lihot muutenkin sen varsan ansiosta oikein reilusti. Jos sä sen päälle vielä syötkin kaikkea hyvää koko ajan, niin voi olla että kohta sä jäät tän karsinan ovenkarmeihin kiinni, selitin tammalle sukiessani sitä pitkin vedoin puhtaaksi. Taigan talvikarva oli jo vaihtunut ihanan sileäksi ja kiiltäväksi kesäkarvaksi, vaikka kyllä tammalla menikin turkinvaihdossa melkein reilu viisi kuukautta. Myös lihomaan poni oli päässyt sitten viime näkemän, mutta tällä kertaa se oli ihan vain tuoreen ruohon syytä, eikä tulevalla varsalla ollut vielä osuutta asiaan.
Saatuani Taigan puhtaaksi jäin vain istuskelemaan sen karsinaan ja nauttimaan tamman läheisyydestä. Taiga oli niin rento ja rauhallinen, ja jotenkin minullle tuli lämmin olo sisältäpäin istuskellessani siinä puhtaalla turpeella rakkaan poniystäväni kanssa.
wear&taigapallo <3
300 hm
|
|
|
|
Post by wear on Jun 10, 2009 11:58:19 GMT 2
10.06.09 keskiviikko - Pitkästä aikaa vierailulla ravitallilla
Kevensin Taigan reippaan ravin tahdissa. Pieniä pisaroita tippui koko ajan taivaalta niskaani, eikä matkanteko ollut muutenkaan mitenkään erityisen mukavaa. Taigakin ravisteli tyytymättömänä päätään ja pärski. - Enää vähän matkaa, sanoin tammalle ja hoputin sen taas reippaampaan raviin. Vilkaisin sitten takanamme tulevia ratsukoita. Pipsa Siken selässä, sekä Alina uuden hoitsunsa Januksen kyydissä näyttivät aivan yhtä tympääntyneeiltä sadesäähän kuin minäkin, mutta innokkaan Seran kyydissä keventelevä Katt oli täysin tyytyväinen olotilaansa. Lähestyvä Artsin ravitalli sekä Tappi olivat varmaankin suurin syy Katin iloisuuteen.
Seuraavassa tienristeyksessä hidastimme ratsumme käyntiin ja annoimme niille pitkät ohjat. Artsilaan oli enää vain muutaman minuutin matka, ja ponien täytyisi saada jäähdytellä kunnolla ennen sitä. Olimme tulleet hyvin reippaassa tahdissa Artsilaan, yli puolet matkasta oli taitettu ravissa tai laukassa. Taiga ainakin puuskutti jo hiukan. Ponin paksu otsatukka oli aivan liimautunut tamman päähän, niin märkää ja sateista oli tullessamme ilma ollut. Nyt sentään alkoi vähän seljetä sää, aurinkokin kehtasi näyttäytyä pilvien takaa. - Viimein tää sade loppui, edes hetkeksi! Alina huoahti Januksen kyydistä. Tyttö oli ruunan uunituore hoitaja ja oli ensimmäisiä kertoja ponin selässä. Ruuna oli käyttäytynyt varsin mallikkaasti siihen nähden, että se todella oli ensimmäisiä kertoja pidemmällä maastoreissulla sitten Seppeleeseen tulonsa jälkeen. - Niimpä, koko matkan satoi taukoamatta ja nyt tietty paistaa aurinko kun perille päästiin, Pipsa huoahti. Tyttö pudisteli kypärästään vesiä pois. Katt vaikutti autuaan tietämättömältä ympäröivästä maailmasta, niin keskittyneesti tämä tuijotti edessämme avautuvaa ravitallin pihamaata. Ratsastimme sisälle pienestä portista ja pysäytimme ponit päärakennuksen eteen. - Tappi! Katt huudahdi ilahtuneena nähdessään pojan seisoskelevan päärakenuksen kuistilla. Minäkin vilkaisin hymyillen poikaan. Tämän kasvot sulivat hymyyn Katin hypätessä yhdellä suurella loikalla alas Seran selästä, ja lennähtäessä pojan luokse. Nämä halasivat toisiaan pitkään, ja erkaantuivat kohta vähän noloina toisistaan. - Tota, me siis tultiin vaan ihan moikkaamaan Artsia ja kattelemaan vähän paikkoja, Pipsa sanoi vähän hämillään. - Joo, te voitte viedä ponit sisälle talliin, ja tulla sitten vaikka juomaan kupilliset kahvia, Artsi on just keittiössä touhuamassa aamupalaa, Tappi selitti hymyillen vähän huvittuneena.
Saimme nopeasti ponit vapaisiin karsinoihin, ja heitimme niille kaikille vähän heinää eteen naposteltavaksi. Palasimme sitten suorinta tietä päärakennukselle, pujahdimme sisälle avonaisesta ovesta ja sipsutimme keittiöön. Artsi istuikin jo pöydän ääressä täysinäinen pullavati edessään. Katt ja Tappikin olivat jo asettuneet taloksi, ja istuivat sylikkäin yhdellä tuolilla. - Noniin, tervetuloa peremmälle pikkuneidit! Artsi huikkasi iloisesti, ja taputti tuolia vierellään. Minä istuuduin siihen vähän nolona, ja nappasin Artsin tarjoamalta vadilta lämpimän pullan käteeni. - Nooh, mitäs sinne Seppeleeseen kuuluu? Joko alkaa hommat sujua omistajanvaihdoksen jälkeen? Artsi tiedusteli. - Mitäs sinne, ihan hyvää kuuluu, uusia poneja on tullut muutama mutta muuten kaikki on aika lailla samalla tavalla, Jossukin alkaa pikkuhiljaa päästä perille hommastaan, selitin Artsille suu täynnä pullaa. Artsi nyökytteli päätään ja näytti hetken miettiväiseltä. - On se kuule hyvä että Anne sai suurimman taakan harteiltaan, se flikka on oikeasti ollut paljon iloisempi ja rentoutuneempi ku aikoihin! Ja nyt se kerkeää täälläkin käymään useammin, auttelee oikein kivasti tallihommissa, Artsi selitti hymyillen.
Istuimme vielä tovin Artsin ja Tapin seurana keittiössä ja aloimme sitten tekemään lähtöä. - Kiitos Artsi herkullisesta aamupalasta! Huikkasimme Pipsan kanssa ovelta ja sipsutimme sitten hakemaan ratsujamme. Katt oli halunnut vielä jäädä Tapin seuraksi ravitallille, ja niimpä minä ja Pipsa lähdimme jatkamaan matkaa kohti Seppelettä kaksin.
Paluumatkalla ilma oli parempi. Aurinko pilkotti pilvien lomasta, ilma oli raikas ja sade loppui kokonaan. Taiga tallusti reippaasti eteenpäin Sikke vierellään. Tammat nauttivat nekin kesän tuoksuista ja äänistä. Me saimme Pipsan kanssa vain rentoutua niiden kyydissä.
wear&taiga
301 hm
|
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!