|
|
Post by wear on Mar 24, 2009 12:17:20 GMT 2
24.03.09 tiistai - ongelmia ilmassa
Anne käveli suu tiukassa mutrussa tallikäytävää edestakaisin. Naisen kädet olivat puuskassa ja otsa kurttuinen. Anne oli hyvin huolissaan jostain. Nainen puristi kätensä nyrkkiin, ja jatkoi taas kävelyään. Vasta kun Elli asteli sisälle Seppeleen punaisesta pääovesta kädessään paksu nivaska papereita, Anne seisahtui. Naiset kävelivät ripeästi yhtämatkaa toimistoon, ja pamauttivat oven kiinni.
Me istuimme muutaman heinäpaalin päällä nelisin. Jossu, Nana, Pipsa ja minä. Vilkaisimme huolestuneina toisiimme. Tottakai tiesimme mistä naiset olivat huolissaan. Talli oli huhujen mukaan rahapulassa, ja saattoi olla että talli suljettaisiin kokonaan. Myös Annen oma ajanpuute, sekä Ellin opiskelut hankaloittivat tilannetta. - Eiköhän ruveta sitten siivoamaan noita karsinoita kun Jaakkokin on nyt siellä lomailemassa, eikä Annella ja Ellillä varmastikkaan liikene aikaa nyt tälläiseen, Jossu tokaisi. Tyttö yritti hymyillä vähän, mutta tämän ilme muistutti lähinnä tuskaista irvistystä. Me muut myhäilimme myöntyväisinä.
Jaoimme tehtävät siten, että ensin Jossu ja Nana aloittivat karsinoiden siivoamisen Leevin ja Myntin päädystä, ja minä ja Pipsa kävimme putsaamassa aitassa asustelevien hevosen boksit. Sen jälkeen palasimme päätalliin auttamaan Jossua ja Nanaa, jotka olivatkin kerenneet jo Epun karsinalle asti. Siitä jatkoimme yhdessä loppuun asti, ja jo reilun tunnin kuluttua olivat kaikki karsinat puhdistettu ja kuivitettu. Lakaisimme vielä tallin lattian ylimääräisistä heinistä ja turpeesta, ja järjestelimme tavaroita paikoilleen. Myös satulahuoneessa kävimme hiukanh siivoamassa, jonka jälkeen vaivuimme uupuneina oleskeluhuoneen sohvalle. Nana raahautui keittämään meille kupilliset kaakaota, ja seuraavaksi vietimmekin muutaman tunnin vain loikoillen paikoillamme ja jutellen.
Annen ilmestyttä uupuneen oloisena huoneeseen me muut hiljenimme. Nainen katsoi meitä surullisesti hymyillen, mutta kiitollisena. - Te pikku enkelit olitte siivonneet tallin, kiitos tosi paljon siitä! Anne huikkasi. - Ei toi nyt ollut mitään, mielellään me autetaan. Voidaanko me tehdä vielä jotain sun hyväksi? Pipsa kysyi hymyillen. - Kiitos paljon tytöt mutta nyt te ette voi auttaa enää, menkääs kuulkaas nauttimaan elämästä kun vielä voitte. Napatkaa vaikka ponit mukaan ja meette tonne metsään vähän riehumaan, Anne sanoi ja naurahti vähän iloisemmin. Me kävimme jokainen halaamassa Anne rohkaisevasti, ja sipsutimme sitten alas talliin. Anne jäi hiljaiseen oleskeluhuoneeseen hörppimään kahvia.
Päästyämme alas talliin kiirehdimme jokainen oman hoitoponimme luo, ja ryhdyimme harjaamaan niitä puhtaiksi. Pieni lenkki maastossa tekisi varmasti hyvää !
Taiga kurkottelikin tuttuun tyyliinsä karsinansa puolioven ylitse, ja hörisi ilahtuneena kun minä astelin sisälle aitan ovesta. - Hei pallero! Huikkasin ponille, ja menin puolijuoksua tamman luokse. Painoin heti pääni vasten Taigan lämmintä otsaa, ja hukutin ponin suukkoihin. Taiga ei kuitenkaan osannut oikein arvostaa pusutuokiotamme, ja poni ravisteli minut pärskähdellen irti turvastaan. Nauraen tuuppasin tammaa turvasta, ja kaivoin sitten harjakorista pölyharjan ja piikkisuan. - Sä oletkin tänään oikein erityisen likainen, voi olla että me ei keretä muiden mukaan maastolenkille jos ei pidetä kiirettä, totesin Taigalle, joka katseli puuhiani uteliaana.
Reilun puolentunnin kuluttua istuimme kuitenkin kaikki ratsujemme selissä. Pipsa, Nana sekä minä olimme jättäneet satulat pois, mutta Jossu oli satuloinut issikkansa ihan meidän kakkien turvallisuuden takia. Hilla oli nytkin jo varsin kiihtynyt, ja Jossun täytyi ohjata se aivan kiinni Taigan takalistoon, ettei poni olisi rynnännyt matkoihinsa. Pipsa sekä Nana nauroivat Hillan riekkumiselle shetlanninponiensa kyydistä, ja minäkin seurasin vähän huvittuneena Hillan touhuja. - Tällä on joku uusiutunut uhmaikä! Jossu huudahti virnistellen, kun poni ryhtyi leikkimään Taigan häntäjouhilla.
Pääsimme kuitenkin lopulta matkaan. Aurinko paistoi nyt korkealta. Taivas oli pilvetön, ja ilma muutenkin leuto. Oli täydellinen sää reippaalle metsälenkille. Rupatteleva letka hävisikin nopeasti tallipihasta lumiseen metsään.
wear&taiga
276 hm
|
|
|
|
Post by wear on Mar 25, 2009 10:12:03 GMT 2
25.03.09 keskiviikko - Lahjomisen jalo taito
Oli taas yksi niistä lukuisista päivistä, jolloin koulu ei jaksanut kiinnostaa minua. Ei sitten pätkääkään. Niimpä vääntäydyin siinä yhdeksän maissa lopulta ylös lämpimästä pedistäni, puin tallivaatteet päälle, ja kietaisin hiukseni poninhännälle. Pakattuani vielä kevyet eväät mukaani, tallustin ulos ovesta.
Tällä kertaa päätin taittaa matkan tallille kävellen. Vaikka siihen sitten kuluikin lähes kaksinkertainen aika, ja vaikka bussi olisikin tullut jo muutaman minuutin päästä pysäkille, minä päätin tänään olla hyvin luontoystävällinen, sekä tietysti ajattelin myös omaa kuntoani.
Matkaan kuluikin reippaasti yli puolituntia, ja kun lopulta raahauduin sisälle talliin, olin lopen uupunut. Onneksi tallissa oli hiljaista, ja pääsin vähin äänin livahtamaan oleskeluhuoneeseen. Siellä rojahdin sohvalle, ja torkahdin hetkeksi.
- Wear! Herätys! Herranjestas oletko sä nukkunut täällä koko yön? Miksi sä et ole kotona? Eikun siis miksi sä et ole koulussa tyttö hyvä! Kello on kohta yksitoista ja sun kuuluisi istua juuri tällä hetkellä omassa pulpetissasi ja olla opiskelemassa! Annen hämmästynyt ääni kuului aivan läheltä. Avasin nopeasti silmäni, ja vääntäydyin ylös muhkuraiselta sohvalta. Hienoa, nyt selkäni oli jämähtänyt todella pahasti. Koitin varovasti hieroa sitä, mutta se ei auttanut. Keskitin sitten taas huomioni Anneen, joka pauhasi minulle yhä. - ... ja etkö sä yhtään ajattele sun tuleivaisuutta? koulua käydään sen takia että saataisiin joskus edes siedettävä työpaikka jolla sä voit elättää ittesi... Lopetin taas naisen kuuntelemisen. Olin kuullut tämän saarnan äidiltäni ja aivan liian monta kertaa. Nyt en siis enää jaksanut kuunnella, ja tyydyin vain tuijottelemaan kynsinauhojani. - ... tai no oikeastaan eihän se ole mun asia. Hoida tyttö nyt kuule asiasi kuntoon ja rupeat opiskelemaan kunnolla niin kyllä tästä vielä hyvä tulee, Anne vielä selitti, ja hymyili lopulta hiukan. - Mutta nyt kun sä kerta olet täällä, niin mä taidan nakittaa sulle samantien vähän hommia! - Ai ai, nyt on vähän huono aika, mun täytyykin tästä lähteä Taigaa moikkaamaan. Huomenna sitten auttelen taas sua jooko? Huikkasin, hyppäsin nopeasti ylös sohvalta, ja kiiruhdin aitta-talliin.
Tehtyämme tutun tervehtimis-rituaalimme, johon kuului Taigan hörinä, pusuttelu ja halailu, minä koppasin harjakorin kainalooni, pujotin Taigalle riimun päähän, ja talutin ponin aurinkoiselle tallipihalle. Sidoin tammuskan kiinni aitan sivuseinämään kiinnitettyyn harjauspuomiin, laskin harjapakin alas, ja kaivoin sieltä ihan ensin kumisuan käteeni. Pyörittelin sillä Taigan läpi aivan korvista takajalkoihin asti, ja kyllä sitä karvaa ja likaa lähtikin ihan kiitettävä määrä. - Senkin pieni mammutinpoikanen! Miten sussa edes on näin paljon karvaa? Tiedustelin ponilta nauraen. Kun olin saanut kumisuka-käsittelyn loppuun, jouduin pitämään hetken tauon, sillä Taigan karvoja oli joutunut silmieni lisäksi myös suuhuni. Syljeskeltyäni tarpeeksi, ja saatuani lopulta suurimman osan tamman karvoista ulos suustani, jatkoin ponin puhdistamista. Seuraavaksi nappasin aseekseni pölyharjan, jolla huiskin irtokarvat pois. Tällä kertaa nipistin tiukasti suuni kiinni, ja yritin siristellä silmiäni etten taas joutuisi tonkimaan niistäkin kasan karvaa pois.
Puuhasteltuani tamman kimpussa jonkin aikaa, olin viimein tyytyväinen. Taiga suorastaan hohti auringonvalossa, ja sen karva kimalteli kilpaa vasta sataneen uuden lumen kanssa. Annekin sattui kävelemään tallipihan poikki juuri tuolloin. - Taigana on oikein siistinä! Nainen huikkasi. Minä taas punastuin mielihyvästä, ja kiirehdin nopeasti piilottamaan punoittavat kasvoni Annen katseelta.
- Nyt kuules pääset takaisin sisälle, tokaisin Taigalle saatuani viimeisetkin heinänkorret irti sen hännästä. Poni ei kuitenkaan ollut vielä halukas poistumaan lämpimästä auringonpasiteesta, vaan se jöpötti päättäväisesti aloillaan. Joka kerta kun yritin saada sen liikkeelle, Taiga painoi jarrut pohjaan, ja katseli minua uhmakkaasti paksun otsatukkansa takaa. Minä tiesin kuitenkin tasan tarkkaan mistä narusta piti vetää jos halusi tämän poninpalleroisen liikkeelle. - Noniin tyttönen, saat sisällä porkkanaa jos tulet nyt kiltisti! Maanittelin, ja kuten arvata saattaa, sanan "porkkana" kohdalla tuli Taigaan liikettä. Poni suorastaan tuuppaisi minut tieltään ja ravasi suoraan sisälle aittaan, ja omaan karsinaansa. En voinut kun nauraa ponin toilailulle.
wear&taigapallo
277 hm
|
|
|
|
Post by wear on Mar 28, 2009 15:26:25 GMT 2
28.03.09 lauantai - you are my darling
Paljon oli tapahtunut Seppeleessä sitten viimekäyntini. Anne oli astunut syrjään tallin pääjehun paikalta, ja hyvä ystäväni, Josefiina oli ottanut ohjia käsiinsä. Tyttö oli nyt intoa puhkuen ruvennut samantien hommiin, yrittäessään täyttää Annen tyhjäksi jättämiä saappaita. Eihän toki Annekaan minnekkään ollut hävinnyt, nainen omisti yhä pienen palan Seppelettä, sekä oli pitänyt muutaman hevosen omassa omistuksessaan. Tästä johtuen myös minun suurin haaveeni oli sitten toteutunut. Olimme joskus aikaa sitten sopineet Annen kanssa, että kun oikea aika koittaisi, saisin Taigan itselleni. Nyt siis oli käynyt minulla tuuri, ja Anne oli päättänyt siirtää Taigan minun omistukseeni. Suurimmaksi osaksi olin iloinen, mutta silti minua vähän pelotti. Mitä jos en olisikaan tarpeeksi hyvä omistaja Taigalle? Mitä jos en osaisikaan toimia oikein tilanteissa, joissa minun täytyisi päättää jotain Taigan puolesta?
Käväistyäni nopeasti oleskeluhuoneessa vaihtamassa tallivaatteet päälle, juoksin suoraan aittaan. Taiga seisoskeli taas tuttuun tapaan karsinansa ovella, ja kurkotteli sieltä uteliaana kun kuuli oven käyvän. - Hei kulta! Mulla on sulle kuule isoja uutisia! Huikkasin ponille, ja kietaisin käteni sen paksun kaulan ympäri. Poni hörisi ilahtuneena, ja ryhtyi tuuppimaan minua. - Meidän täytyy nyt sitten tästä lähtien pärjätä ihan kahdestaan. Sie olet nyt sitten virallisesti mun oma kultsipuppeli, ja sun täytyy ruveta käyttäytymään siivosti, kuiskutin Taigan korvaan. Poni tuuppasi taas minua korvat höröllä. Sen suuret suklaasilmät katselivat minua uteliaina. Se näytti tajuavan kaiken mitä pöpötin sen korvaan, ja iloisesti se tuhisi rapsutellessani sen korvantaustaa.
Olin onneni kukkuloilla harjaillessani poniani. Taiga ei tajunnut minkään muuttuneen, eikä se luultavasti tulisi ikinä ymmärtämäänkään tilannetta. Minulle se kuitenkin oli aivan sama. Kunhan vain sain pitää tamman lähelläni ja touhuilla sen kanssa, olin onnellinen.
wear&taiga
278 hm
|
|
|
|
Post by wear on Mar 28, 2009 20:54:05 GMT 2
28.03.09 lauantai
Palasin vielä iltasella tallille käymään Annen ja Jossun kanssa läpi muutamia käytännönasioita. Astelin vähän ujosti toimistoon, jossa nämä kaksi jo istuskelivatkin, rennosti keskenään jutellen ja kahvia hörppien. - Sieltähän se meidän tuore poninomistaja saapuukin! Anne hihkaisi hyväntuulisesti. Punastuen minä kävelin peremmälle toimistoon, ja istuin Jossun viereen sohvalle. Tämä hymyili minulle ystävällisesti, mutta vähän väsyneen oloisena. Jossu oli tänään muuttanut päärakennukseen, ja oli selvästi uupunut tavaroiden järjestelystä. - Mä mietin vaan sitä, että miten me hoidetaan tuo tallivuokra? Voi olla että mä joudun tulemaan aina välillä sitten tänne tallille hommiin, kun mun vanhemmat ei ole kovin varakkaita, ja muutenkin... minä selitin vähän nolona. Anne hymyili minulle taas rohkaisevasti. - Kuule kyllä me sekin asia jotenkin saadaan järjestettyä. Taiga voi vaikka käydä muutaman kerran kuukaudessa tunneilla, sekin alentaa tallivuokraa hiukan. Ja sitten tietenkin sä voit aina autella täällä tallilla, mutta älä sinä nyt siitä huolehdi sen enempää, Anne sanoi, ja kietaisi kätensä olkani ympärille. - Pidät sitten siitä Taigasta hyvää huolta, samoin kun tähänkin asti, nainen vielä kuiskasi, ennenkuin palasi pöytänsä ääreen. Huomasin Annen silmien vähän kostuvan naisen selaillessa paperipinoa. Tämän täytyi olla rankkaa hännellekkin. Anne oli jättänyt omistukseensa vain muutaman hevosen, loput olivat nyt Jossun omistuksessa. - Sun vanhemmat tulee tänne huomenna kirjottamaan noita papereita, eli kipitähän sä nyt sinne Taigaa morjenstamaan! Anne hoputti minua hymyillen. Nousin kiireesti sohvalta, ja kävelin toimiston ovelle. Hiljaa sohvannurkassa istunut Jossu loi minuun vielä yhden, hymyilevän katseen, ja sitten minä pujahdin ulos pimenevään iltaan.
Aitassa oli sentään vielä valot kun pujahdin sisälle. Ponit olivat kaikki käyneet jo yöpuulle, eikä Taigakaan tullut ovelle kurkkimaan. Kävelin reippaasti aitan toiseen päätyyn Taigan karsinalle, avasin salvan, ja pujahdin sisälle. Taiga mutusteli karsinan nurkassa heinää, ja nosti uteliaana päätään kun raotin ovea. - Anteeksi kun mä häiritsen poniseni, mutta mitäs sä sanoisit lyhyestä iltaratsastuksesta? kysäisin Taigalta, ja astelin sen päänluokse. Poni tuhisi hiukan rapsutellessani sen otsaa. - Mä tulkitsen ton myöntymisenä, tokaisin ponille nauraen.
Muutaman minuutin kuluttua olin pujottanut suitset ponille päähän, ja taluttanut sen aitan eteen. Kipusin pieneltä penkiltä ponin pyöreälle selälle. - Täällähän alkaa olla jo pimeää, tokaisin Taigalle aivan hiljaa. Katselin uteliaana ympärilleni, sillä tuttu maisema oli muuttunut hetkessä aivan oudoksi. Taiga ei kuitenkaan välittänyt pimeydestä, vaan talsi tottuneesti hiekkatietä eteenpäin. Päästyämme isommalle hiekkatielle, alkoikin jo vähän nähdä eteensä katuvalojen valossa. Lunta tuprutti hiljakseen taivaalta ja ilta oli tyyni. Taiga tepasteli reippain askelin tienlaitaa pitkin. Minä upotin palelevat sormeni tamman paksuun harjaan. Ajatus siitä, että Taiga oli pian kokonaan omani, sai perhoset lentelemään vatsassani. Tunsin ihanan kutkuttavan jännityksen sisälläni. Minulla oli jo vaikka mitä suunnitelmia tuleivaisuuden varalle... (;
wear&taiga
|
|
|
|
Post by wear on Mar 29, 2009 16:03:59 GMT 2
29.03.09 sunnuntai
Laskeuduin alas satulasta ketterästi. Taiga tuuppasi hellästi turvallaan olkaani, ja ryhtyi sitten nyhtämään takkini selkämystä. - Koitas nyt käyttäytyä, mutisin ponille löysätessäni sen satulavyötä. Oli pilvinen sunnuntaipäivä, ja olimme melkein heti aamusta lähteneet tallille, minä, sekä vanhempani. Äiti ei ollut ollut aikaisesta herätyksestä kovin innoissaan, ja olikin marissut koko automatkan yhtäsoittoisesti siitä, kuinka hänen kauneusunensa näin julmasti keskeytettiin. Isä oli kuitenkin hyvällä tuulella, ja kyseli innokkaasti Taigasta kaikenlaista. Vaikka olin hoitanut tammaa melkein kaksi kokonaista vuotta, eivät vanhempani olleet vielä ennen Taigaa nähneet, edes vilaukselta, he kun eivät todellakaan olleet eläinihmisiä. Nyt kuitenkin tamman vaihtuessa minun omistukseeni, täytyi vanhempienikin tietenkin tulla juttelemaan Annen kanssa raha-asioista. Äiti oli tietenkin pukeutunut hyvin käytännällisesti valkoisiin nilkkureihin ja beigeen takkiin, ja marisi koko matkan siitäkin. Päästyämme kuitenkin lopulta perille, oli Äitikin hiljentynyt.
Kun paperit oli kirjoitettu ja asiat juteltu halki, vanhempani halusivat välttämättä nähdä Taigan, josta nyt oli tullut "perheenjäsen" kuten isä asian ilmaisi. Niimpä johdattelin heidät aittaan, jossa Taiga jo katseli uteliaana karsinansa oven ylitse tulijoita.
Hetken vanhempani jaksoivat Taigaa rapsutella, ja päättivät sitten suunnata kulkunsa takaisin kotiin. Minä jäin vielä Taigaa hoitelemaan, ja kerkesin ennen päiväruokia ratsastamaankin.
Ratsastuksen jälkeen sidoin hikisen Taigan aitan käytävälle, ja riisuin siltä varusteet varmoin ottein. Poni pärski vielä hiukan, ja kuopi kärsimättömänä maata. Sitä odottivat karsinassa jo ruoat, mutta nyt se joutuisi kasvattamaan hiukan kärsivällisyyttään. Kiedoin hikisen ponin vohveliloimeen, ja harjasin sen jalat sekä pään puhtaaksi. Hieroin sitten hiukan linimenttiä ponin jalkoihin, ja letitin sen takkuisen hännän. Riisuin sitten suurimman osan hiestä imeneen vohveliloimen pois, ja harjasin ponin muutamaan kertaan. Heitin sitten Taigalle talliloimen niskaan, ja päästin ponin omaan karsinaansa. Siellä tamma upotti turpansa suoraan heinäkasaan, ja ryhtyi antaumuksella mussuttamaan heinää turpaansa. Kävin hakemassa tammalle puhtaan ämpärillisen vettä karsinaan, ja pyyhin vielä suitset ennen lähtöäni.
wear&taiga
280 hm
|
|
|
|
Post by wear on Apr 1, 2009 19:28:40 GMT 2
01.04.09 keskiviikko
Palasimme reippaalta maastolenkiltä Pipsan ja Nanan kanssa vasta illan alkaessa hämärtyä. Kello näytti kuitenkin jo vähän vaille kahdeksaa, mutta ulkona oli vielä aika valoisaa. Aurinko oli juuri laskemassa mailleen, ilma oli lämmin, eikä maakaan ollut enää kovin märkä. Kevät oli selvästi tuloillaan.
- Kiitos maastolenkki seurasta! Huikkasin vielä Pipsan ja Nanan perään, kun tytöt taluttivat omat ratsunsa sisälle talliin. Minä talsin Taiga perässäni aittaan, pysäytin tamman käytävälle, ja riisuin sen varusteet. Harjasin tamman muutamaan kertaan läpi, ja tarkistin sen jalat haavojen ja hiertymien varalta. Olimmehan kuitenkin maastossa menneet aika reipasta tahtia, ja halusin varmistua siitä, ettei ainakaan Taigalle tulisi siitä mitään jälkiseurauksia. Kun kaikki kuitenkin oli kunnossa, vein Taigan sen omaan karsinaan, ja heitin ponille ohuen talliloimen selkään. Taiga hieraisi kutiavaa silmäkulmaansa olkaani, hiljaa höristen. Jäin hetkeksi silittelemään tammaa, ja kuiskuttelin sen korvaan kehuja. Ponin silmät lupsahtivat nopeasti kiinni, ja pian se taisi torkahtaa kevyeen uneen.
Taiga kuitenkin säpsähti hereille, kun lopetin sen rapsuttelun, ja siirryin karsinan ovelle. Poni seurasi haparoiden perässäni, ja ryhtyi vaativana heiluttelemaan päätään puolelta toiselle. - Ai juu, hyvä kun muistutit, sun täytyy tosiaan saada iltaruoat! virkoin nauraen. Kipaisin hakemassa tammalle sylillisen heiniä, ja kaadoin sen ilmamömmöt ruokakuppiin. Tyytyväisenä Taiga ryhtyi mutustamaan ruokiaan, ja minä hiipparoin aitan ovelle. - Hei hei muru, huikkasin ponille vielä oviaukosta, napsautin valot pois päältä, ja suljin aitan oven.
wear&taiga
281
|
|
|
|
Post by wear on Apr 2, 2009 20:07:59 GMT 2
02.04.09 torstai - rankka päivä
Oli taas yksi niistä päivistä, kun heti koulusta päästyäni olisi tehnyt vain mieli kaatua omaan sänkyyn ja nukkua. Olin lopenuupunut, jalkoja särki liikuntatunnin jäljiltä, päätä jomotti, ja oli kauhea nälkä. Silti oli pakko raahautua tallille. Siellä minua odottaisi luultavasti hiekalla kuorrutettu poni, joka odotti minua päästäkseen purkamaan energioitaan. Niimpä minun täytyi reipastua, ja huokaisten nousin pysäkille ajavaan linja-autoon.
Seppeleessä oli tuttuun tapaan täysi melske päällä kun minä astelin uupuneena tallirakennukseen. Muutama tuttu hoitaja liihotti ohitseni käytävällä, ja huikkasi nopean tervehdyksen. Vastasin laiskasti, ja raahauduin rappuset ylös oleskeluhuoneeseen. - Säpäs näytät reippaalta ja energiseltä, Carkki tokaisi virnistellen heti kun minä astuin sisään huoneeseen. Mulkaisin tyttöä alta kulmien, ja rojahdin tämän viereen sohvalle. - aah, nyt mä ymmärrän teitä muita hevosenomistajia, mä olen aivan poikki ja silti on pakko liikuttaa tuo yksi pulla tuolla aitassa, huoahdin. Pipsa katsahti minuun myötätuntoisena. - Poninomistajan elämä on kyllä kieltämättä joskus aika rankkaa, mutta silti en mie Sikkeä vaihtaisi ikinä pois! Tyttö vannoi, ja hörppäsi kulauksen kokakolaa. - Joo, en minäkään Taigasta luovu, en sitten ikinä, minäkin vannotin, ja hymyillen vääntäydyin ylös sohvalta. - Noniin, työt kutsuu.
Harjailin likaisen tammani puhtaaksi reilussa puolessa tunnissa, varustin sen, ja talutin aurinkoiselle pihalle. Pipsa, Carkki, Ross, sekä Jossu odottelivat minua jo ratsujensa selissä. Olimme päättäneet kaikki ahtautua maneesiin vääntämään hiukan koulua, kukin toki jaksamisensa mukaan. Tunnit alkaisivat vasta reilun tunnin kuluttua, joten nyt maneesikin oli vielä vapaana. Minun kavuttua Taigan kyytiin ja kerättyä hiukan ohjia käteen, lähdimme yhtenä suurena letkana kävelemään maneesia kohti.
Maneesissa oli hiljaista ja hämärää meidän tunkiessa sisälle. Leevi hiukan toikkaroi joutuessaan kävellä ensimmäisenä pimeään maneesiin sisälle, ja Carkki joutui todella käyttämään voimaa saadakseen orin hallintaansa. Ross nauroi pyöreän Blondin kyydistä Leevin riehumiselle, ja Pipsakin tirskui rauhallisen Siken kyydistä. - Juuri tällä hetkellä mä kyllä ottaisin alleni mieluummin tollasen rauhallisen poninpalleroisen, kun täynnä energiaa olevan nuoren suomenhevosen! Carkki huoahti saatuaan Leevin viimein asettumaan. Jossun napsaistua valot päälle me hajaannuimme maneesiin.
Käveltyäni muutaman kierroksen pitkin ohjin maneesin uraa pitkin, ryhdyin kokoamaan Taigaa. Keräsin ohjat paremmin käsiini, ja pohkeella hoputin tammaa vähän reippaampaan vauhtiin. Poni vastasikin apuihini hyvin, ja siirtyi keinuvaan raviin. Minä keventelin ravin tahdissa, ja veryttelin tamman ravissa molempiin suuntiin huolella.
Jo parinkymmenen minuutin kuluttua Taiga alkoi tuntua kevyemmältä. Pyysin sitä taipumaan paremmin kulmissa ja asettumaan suunnan mukaisesti. Poni teki työtä käskettyä, ja hetken kuluttua hakeutui itse kuolaimelle. Se laski päänsä ensin luotisuoralle, ja siitä alas. Liikuttelin hiukan kuolainta tamman suussa, ja kevyesti pohkeella komensin sen takajalkojakin hommiin. Taiga kantoi nyt itsensä paremmin, ja sen askelkin pehmeni. Istuin itse alas harjoitusraviin, ja tein muutamia väistöharjoituksia molempiin suuntiin. Laukkaamaan päästin ponin vasta melkein tunnin ravityöskentelyn jälkeen.
Laukannostossa Taiga nosti päätään turhan korkealle, ja sen takaosa työntyi uran sisäpuolelle. Kevyesti raipalla kutittelin tammaa pohkeen takaa, ja pyysin sen takaisin uralle, ja kuolaimelle. Tamma ensin toikkaroi hiukan, eikä oikein kuunnellut apujani, ja vasta napautettuani käskevästi pohkeella, poni nöyrtyi, ja hiukan korviaan pyöritellen laski päänsä alas.
Muiden jo poistuttua maneesista ratsujensa kanssa minäkin aloin lopettelemaan. Olin itsekkin aivan hikinen ja väsynyt, mutta Taiga vaikutti minuakin uupuneemmalta. Tamman kaula oli hiestä kiharalla, ja se puhalsi väsyneenä ilmaa sieraimistaan. Jäähdyttelin ponin oikein huolella, ja vasta melkein puolentunnin kävelemisen jälkeen vein sen talliin. Riisuin Taigalta hitaasti varusteet, ja loimitin sen. - Tehän olitte Taigan kanssa kauan treenaamassa, Jossu tokaisi Hillan karsinasta. Tämä oli poistunut maneesista aika sukkelasti, ja me olimme Taigan kanssa jääneet vielä ainakin tunniksi maneesiin Jossun lähdön jälkeen. - Joo, ajattelin kerrankin ratsastaa tälläi ihan kunnolla. Kun tota maastoilua ja muutenkin löllöttelyä tulee harrastettua niin usein, selitin Jossulle nauraen. Tyttö nyökytteli virnistellen päätään. - Mulla on sama vika. Toi maastossa köpöttely on vaan niin hauskaa, voittaa kirkkaasti maneesissa hikoilun!
Taigan kuivuttua harjailin ja venyttelin ponia vielä pitkään. Ponin lihakset taisivat olla aika jumissa, ja se nautti hieronnasta ja venyttelystä täysin siemauksin. Poni oli tosiaan päässyt vähän jäykistymään, eikä se enää taipunut entiseen tapaan. Kun koitin saada tamman kumartumaan alas etujalkojensa väliin, se oli kupsahtaa naamalleen turpeeseen. - Voi sua, sä alat mummoutua! tirskuin Taigalle, joka tuijotti minua vähän pöllämystyneenä.
Pääsin taas lähtemään tallilta vasta illansuussa. Taiga ei tainnut kuitenkaan olla tästä kovin pahoillaan, sillä poni oli saanut oikein perusteellisen harjauksen, ja pitkän rapsuttelutuokion vielä venyttelyhetken päälle. Pyyhkäistyäni vielä varusteetkin puhtaiksi, ja heitettyäni Taigalle iltaruoat eteen, pääsin viimein livahtamaan aitan ovesta ulos.
wear&taigapallo<3
282
|
|
|
|
Post by wear on Apr 5, 2009 9:38:31 GMT 2
06.04.09 sunnuntai
Oli aikainen aamu. Aurinko paistoi vinosti pilvien takaa, ja ilma oli muutenkin varsin lämmin ja keväinen. Minä tarvoin hiukan märkää metsäpolkua pitkin Taiga perässäni raahustaen. - Koitas jaksaa vielä vähän matkaa kävellä, tokaisin ponille, joka käveli eteenpäin korvat sivuilla lörpöttäen. Sitä ei olisi selvästi yhtään huvittanut reippailla metsässä minun kanssani, mutta olihan tamman jotain liikuntaa saatava, vaikka sen lepopäivä olikin.
Kiersimme vielä reilun kilometrin mittaisen lenkin kesantopellon takaiset metsät kiertäen, ja palasimme sitten tallille. Taiga oli jo loppuvaiheessa aivan nuutunut, ja laahusti tyytymättömänä minun perässäni. Vasta kun käännyimme Seppeleeseen johtavalle hiekkatielle, tuli poniin liikettä. Se kiihdytti vauhtinsa lähes raviksi, ja päättäväisesti kolusi tiensä suoraan sisälle aittaan. - Haha, johan suhun tuli liikettä! tokaisin ponille nauraen. Taiga tuuppasi minua ystävällisesti käsivarteen, ja jatkoi sitten pikakävelyään.
Aitassa Taiga sai jäädä käytävälle seisomaan siksi aikaa, kun minä harjasin sen. Poni olikin aika likainen, ja kumisualla pyörittelemällä sain irtoamaan paljon karvaa, sekä pölyä. Myös ponin vuohiskarvat, sekä häntä ja harja, olivat päässeet kasvamaan liian pitkiksi, ja niimpä napsin nekin saksilla lyhyemmiksi. Lopuksi vielä siistin ponin turpakarvat, ja nypin hiukan tamman villiintynyttä harjaa ohuemnmaksi.
Sen jälkeen vein ponin takaisin sen omaan karsinaan, ja jätin sen hetkeksi sinne. Kävin käsiksi tamman likaistakin likaisempii suitsiin, joiden puhtaaksi saamisessa minulla hurahtikin melkein kokonainen tunti. Vielä ennen kotiinpäin lähtöäni lakaisin aitan lattian ja järjestelin Taigan tavarahyllyn. Kipaisin sitten päätallin oleskeluhuoneeseen, ja pyysin Nanaa huolehtimaan, että Taiga pääsisi vielä iltapäivällä pihalle. Sen tehtyäni suuntasin kulkuni kohti bussipysäkkiä.
wear&taiga
283
|
|
|
|
Post by wear on Apr 9, 2009 8:33:30 GMT 2
09.04.08 torstai - Yli esteiden
Istuin kevyessä istunnassa Taigan kyydissä. Tamma kaarsi tiukasti oikealle, vaihtoi vastalaukan myötälaukkaan, ja jatkoi sitten etenemistään kohti seuraavaa estettä. Kun sekin oli suoritettu, oli enää jäljellä yksi este. Pitkänsivun keskelle sijoitettu suuri, noin 90 senttiä korkea muuri. Taigan lähestyessä estettä tunsin sen vauhdin hidastuvan, ja huomasin tamman korvien kääntyilevän epätietoisina. Se epäröi. Este oli kyllä aika suuri ja massiivinen, mutta tiesin tamman suoriutuvan siitä. Niimpä painoin päättäväisesti pohkeeni Taigan kylkiin kiinni, ja ponin vauhti muuttui heti reippaammaksi. Se lähestyi estettä nyt määrätietoisesti, ja minun tarvitsi vain matkustaa kyydissä. Kun Taiga sitten lähti ponnistamaan, nousin kevyeen istuntaan, ja annoin Taigalle hiukan ohjaa. Vasenta kättä vähän levittäen näytin Taigalle suunnan, jonne esteen jälkeen lähdettäisiin.
Hyppy sujuikin varsin mallikkaasti, ja palattuamme tasapainossa maanpinnalle, jatkoimme vähän matkaa vasenta laukka, kunnes hidastin Taigan vauhdin käynniksi. Ohjasin ponin sitten kentän keskellä seisoskelevan Josefiinan luokse. - Sehän meni ihan mallikkaasti. Tossa yhdessä vaiheessa vaan Taiga näytti vähän epäröivältä, mutta hienostihan te suoriuduitte tehtävästä! Jossu hihkaisi hyväntuulisena. Tämä oli luvannut heti aamusta pitää minulle kunnon estetreeni-tunnin, ja minä olin tietenkin heti valmis hommiin. Tietysti perimmäinen tarkoitushan oli valmentaa Taigaa muutaman päivän päästä pidettäviin estekisoihin, joihin olin tamman kanssa osallistunut. Ne olisivat ensimmäiset yhteiset vieraskisamme pitkiin aikoihin. Tunsin vatsanpohjassani lentelevän perhosia kun vain ajattelinkin asiaa.
Jossun opastuksella tulimme vielä muurin pariin kertaan askelia laskien ja hyppykohtaa uudelleen arvioiden. Sen jälkeen hyppäsimme vielä muutaman jumppasarjan, ja sitten ryhdyin jäähdyttelemään Taigaa. - Wear kuule, mä olen todella tyytyväinen sun ja Taigan suoritukseen tänään, jatkakaa vaan samaan malliin niin hyvä tulee. Nyt sun kuitenkin kannattaa huoltaa Taigan jalat varsinkin ihan kunnolla, koska se oli nyt pitkästä aikaa hyppäämässä, ja me pidettiin ihan täyspitkä tunti. Eli laita vaikka linimenttiä ja anna sille vitamiinia nyt ruokailulla. Ja sitten olisi hyvä jos sillä olisi huomenna vapaapäivä, ja sitten kisoja edeltävinä päivinä sä ratsastaisit ihan kunnolla vaan koulua ja pieniä esteitä, eikös? Jossu selitti hymyillen. Minä nyökkäsin hymyillen. Oli hyvä että läheltä löytyi apua tälläisissäkin tilanteissa.
Jäähdyteltyäni Taigan oikein huolellisesti, ohjasin sen ulos hiljaisesta maneesista, ja kävelimme rauhallista tahtia aitta-rakennukselle. Pysäytin Taigan aitan ovelle, ja loikkasin alas sen kyydistä. Löysennettyäni satulavyötä muutamalla reiällä, ja nostettuani jalustimet ylös talutin Taigan sisälle aittaan. Siellä riisuin ponilta varusteet, ja peittelin sen hikisen selän vohveliloimella, joka imisi suurimman osan hiestä itseensä. Sitten kipaisin hakemassa kostutetun sienen, jolla pyyhkäisin kaikki varusteet. Kun Taiga oli hiukan kuivunut, palasin sen karsinalle linimentin kanssa. Pursotin pullosta hiukan kylmää geeliä käsiini, ja kyykistyin sitten Taigan jalkojen puoleen. Hieroin kevyesti linimenttiä ponin kaikkiin jalkoihin, jotka kyllä kieltämättä olivat aika kuumottavat. Sen tehtyäni vaihdoin vohveliloimen puuvillaloimeen, ja heitin ponille kasan heinää eteen. Lisäsin vielä ponin kaurojen sekaan hiukan vitamiineja, ja heitin sitten muutkin ruoat tammalle.
Taigan jäätyä tyytyväisenä syömään ruokiaan, minä pakkasin omat tavarani, ja sipsutin päätalliin. Siellä rupattelin hetkisen tuttujen hoitajien kanssa, ja kävelin sitten toimiston ovelle. Jossu istui siellä pöytänsä takana muutamia papereita selaillen. Nainen nosti päänsä nopeasti kuullessaan minun tulevan. - Ai hei wear, jokos hoidit Taigan kuntoon? Jossu kysäisi. - Joo hoidin mä. Mä vaan ajattelin sitä kysyä, että olisiko mahdollista jos mä maksaisin ton äskeisen estetunnin vähän myöhemmin? Kun nyt mulla ei oikeastaan ole paljoa ylimääräistä rahaa kun tuo Taigan tallivuokrakin pitää maksaa vielä tässä kuussa... selitin posket vähän punoittaen. Oli noloa joutua puhumaan Jossun kanssa tälläisistä asioista, mutta nyt en mahtanut mitään asialle. - Kuules wear, sovitaanko että mä pidin tuon tunnin sinulle ihan vaan siksi, että sie olet ollut niin mahdottoman kiltti ja auttavainen aina kun apua ollaan tarvittu. Ja olethan sä Anneakin autellut aina ja täällä Seppeleessäkin pyörinyt jo monen vuoden ajan. Eli nyt sovitaan sillä lailla, että sinun ei tarvitse tästä asiasta huolehtia, ja se tallivuokrankin maksat vasta sitten kun susta tuntuu hyvältä, Jossu sanoi hymyillen ystävällisesti. Tuijotin edessäni istuvaa naista suu auki. En voinut uskoa korviani. - Voi kiitos Jossu tosi paljon, kiitos kiitos kiitos! Huudahdin, ja ripeästi kävin halaamassa nauravaa Jossua. - Sä olet tämän ansainnutkin, Jossu kuiskasi. Viimein saisin nukuttuakin kunnolla. Raha-asioista huolehtiminen oli valvottanut minua jo jonkin aikaa, mutta nyt viimeinkin saisin nukkua yöni rauhassa. (;
wear&taiga
284 hm
|
|
|
|
Post by wear on Apr 12, 2009 10:59:50 GMT 2
12-04-09 sunnuntai - Pääsiäinen ja mutaleikkejä
- Taiga ! Kutsuin hallakkoa ponitammaa mutaien ponitarhan portilta. Märällä hiekalla ja mudalla kuorrutettu ponini seisoskeli tarhan toisessa päädyssä Pellan ja Hillan vierellä, ja nosti päätään uteliaana kun kuuli huuteluni. - Noniin, vauhtia Taiga, ei tässä koko päivää ole aikaa ! Huusin ponille uudestaan, ja nyt se lähti laiskasti kävelemään porttia kohden. Siinä odotellessani pulleron ponitamman käppäilyä portille, näpräsin salvan auki, ja varovasti kurkottelin portin sisäpuolelle. Koko tarha oli kauttaaltaan paksun mudan peitossa, ja minua ei olisi huvittanut astua askeltakaan sisäänpäin. Taiga kuitenkaan ei osannut lukea ajatuksiani, ja se jäi muutaman metrin päähän portista seisoskelemaan odottavaisena. - Kuules pallo, asteles muutama askel tänne päin, niin pääset sisälle... sanoin, ja kurotin Taigaa kohden. Pahaksi onnekseni kuitenkin horjahdin, ja lopputuloksena mätkähdin suoraan naamalleni mutaan Taigan jalkojen juureen. Poni säpsähti äkillistä liikettäni, ja loikkasi vähän taaksepäin.
Kovalla äänellä kiroten kampesin itseni ylös mudasta. - Oho, mitenkäs sulle noin kävi? Taakseni ilmestynyt Jaakko kysyi virnistellen. Mieleni teki motata miestä nyrkillä naamaan, mutta hillitsin itseni. Hammasta purren napsautin riimunarun Taigan riimuun kiinni, ja lähdin taluttamaan ponia ulos tarhan portista. Astuin kuitenkin vähän harhaan, ja kompastuin uudelleen, nyt mätkähtäen takamukselleni aivan Jaakon viereen. Mies auttoi minut reippaasti pystyyn, ja naurua pidätellen puhdisti mutaa selästäni. - Tänään ei taida olla ihan sun päivä? Mies tiedusteli. Jaakon suupielet olivat kaareutuneet hymyyn. - Jooh, ei ole ei, vastasin, ja en voinut olla purskahtamatta nauruun. Myös Jaakko röhötti kovaan ääneen vierelläni. Hetken naurettuamme minä ryhdistäydyin. - Mä näytän nyt varmaan lähinnä uitetulta rotalta, mutisin myrtyneenä. - No kyllä sussa kieltämättä on jotain samaa näköä rotankin kanssa, mutta itse olisin kuvaillut sua lähinnä sanoilla "mutainen vompatti" , Jaakko sanoi, ja repesi taas nauramaan. Läpsäisin miestä käsivarteen harmistuneena. - Älä sinä jaksa siinä irvailla, mee kiusaamaan vaihteeksi jotakuta muuta, tuhahdin, ja lähdin jatkamaan matkaani kohti aittaa.
Aittaan sisälle päästyäni olin törmätä Pipsaan ja Alinaan, jotka olivat juuri tulossa ulos tallista. - Apua wear mitä sulle on käynyt? Pipsa huudahti kauhistuneena nähtyään mutaisen olemukseni. Huomasin Alinan tirskuvan, enkä itsekkään enää oikein jaksanu pidätellä naurua. - Kävi pieni muta-tapaturma, tokaisin virnistellen. Pipsa katseli minua yhä kummastuneena, mutta Alina nauroi kaksinkäsin vatsaansa pidellen. - Sun ja Taigan olis parempi molempien käydä ihan kunnon pesulla, Pipsa tokaisi kohta hymyillen.
Reilun puolen tunnin kuluttua, kun olin saanut lainata Josefiinan suihkua päärakennuksessa, ja saatuani Carkilta vauhtovaatteet päälleni, sipsutin takain aitta-talliin. Pujotin Taigalle samantien riimun päähän, ja talutin sen sisälle päätalliin. Taiga oli jo suuntaamassa tottuneesti kulkunsa vanhaa karsinaansa kohden, mutta jouduin kääntämään ponin ympäri, ja taluttamaan sen pesukarsinalle. - Sori tyttö, mutta sun kotisi on nyt aitassa, tässä tallissa on vielä niin täyttä, että et sä tänne kuule takaisin pääse, juttelin Taigalle kääntäessäni pesukarsinan hanaa päälle. Poni seisoi kiltisti paikoillaan koko pesemisen ajan, vaikken sitä ollut edes sitonut mihinkään kiinni. Poni nautti lämpimän veden valuessa sen mutaisen selän päälle, ja meinasi nukahtaa niille sijoilleen. Herättelin kuitenkin ponin saatuani sen puhtaaksi ja suurimmilta osin kuivattua.
Kun olimme päässeet takaisin aittaan, kuivasin vielä huolellisesti Taigan jalat froteepyyhkeellä, ja heitin sitten paksun viltin ponille selkään. Se imisi kosteuden nopeasti, jonka jälkeen vaihtaisin taas tavallisen puuvillaloimen tammalle. Siinä odotellessani Taigan kuivumista, kävin käsiksi sen valtoimenaan kasvavaan harjaan. Saksien ja tiheän kamman avulla ohensin harjaa hiukan, ja lyhensin muutaman sentin. Taiga meinasi taas nukahtaa minun puuhaillessa sen pään ympärillä.
Napsittuani vielä Taigan korvakarvat siisteiksi, vaihdoin ponille talliloimen selkään, ja kävin sen jalat vielä huolellisesti läpi harjalla. - Sä saat kuule tänään pitää lepopäivän, ihan vaan näin pääsiäisen kunniaksi, selitin Taigalle harjatessani sen päätä pehmoisella pääharjalla. Poni tuhisi vastaukseksi tyytyväisenä, ja tuuppasi hellästi turvallaan olkaani.
wear&taiga
285 hm
|
|
|
|
Post by wear on Apr 19, 2009 11:57:09 GMT 2
10.04.09 sunnuntai - muutamia luottamusharjoituksia : )
Suorastaan lensin sisälle aitan kapeasta oviaukosta, ja kiirehdin lyhyen käytävän toiseen päähän, suoraan Taigan karsinalle. - Hei rakas! Tervehdin poniani, ja pujahdin sen seuraksi karsinaan. Taiga jauhoi rauhallisena heiniään, ja hörisi minut huomattuaan iloisesti. Poni nosti hetkeksi päänsä heinäkasasta, tuuppasi minua kevyesti turvallaan käsivarteen, ja jatkoi sitten heinän mussutusta. Kävelin ponin pään luokse, ja rapsuttelin sitä hetken hajamielisesti. Taiga nyhti yhä heinäkasastaan orsia suuhunsa. Minulla oli taas vähän syyllinen olo. Viime tallilla käyntikerrastani oli hurahtanut melkein viikko, eikä Taiga ollut sinä aikana oikein saanut kunnon liikuntaa. Onneksi Jossu oli kuitenkin auttanut minua ponin liikuttamisessa, ja ratsastanut tammalla muutaman kerran. Olin jo ihan tosissani harkinnut hoitajan ottamista ponille, mutta sen ihmisen täytyisi olla likimain täydellinen, että kelpuuttaisin hänet rakastani puunaamaan. Huokaisten lysähdin karsinan pohjalle istumaan, ja hautasin kasvot käsiini. Poninomistajan elämä oli välillä hyvin rankkaa.
Pian lampsin jo Taiga vierelläni kapeaa metsäpolkua pitkin. Olin hoitanut tamman huolellisesti päästä takakavioihin, ja nyt ponin yhä paksu karvapeite kiilteli auringonpaisteessa. Etenimme hitaasti eteenpäin, Taiga uteliaana ympärilleen tähyillen. Muutaman kerran poni nappasi läheisestä puusta havuja eväiksi, mutta muuten matka taittui mukavasti.
Kiersimme kesantopellon vanhaa kärrytietä pitkin lampsien, ja palasimme sitten Seppeleeseen metsän poikki. Taiga käveli koko matkan energisesti kävellen, ja sillä taisi tosiaan olla patoutunutta energiaa enemmän kuin arvasinkaan. Niimpä en suunnannut kulkuamme suoraan aitalle, vaan koukkasin maneesin ovelle.
Kurkistettuani sisälle ja todettuani hallin tyhjäksi, pujahdin Taiga perässäni sisäpuolelle. Maneesi oli pimeä ja hiljainen, joten napsautin nopeasti valot päälle, ja kävelin sitten Taiga perässäni kentän keskelle. Siellä napsautin Taigan riimusta narun irti, ja päästin Taigan päästelemään suurimpia paineitaan pois. Poni kiisikin pukkilaukkaa kenttää ympäri muutaman kerran, vaihtoi sitten suuntaan, ja nelisti muutaman kerran tähän suuntaan kentän ympäri. Sen jälkeen Taiga keskittyi ravailemaan innostuneesti katsomopäädyn aidan vierustaa pitkin.
Kun poni oli hieman rauhoittunut, se ravasi luokseni, ja ryhtyi tuuppimaan vaativaisena käsivarttani. - Kuules kokeillaankos yhtä harjoitusta, jota me harjoiteltiin joskus kauan aikaa sitten? Sä et kyllä taida muistaa sitä enää, mutta yritetään.. puhelin tammalle, joka katseli minua nyt uteliaana. Lähdin hitaasti kävelemään eteenpäin, ja kuulin pian Taigan askeleet takanani. Kohta ponin turpa kosketti kevyesti selkääni, ja se jatkoi kävelyä perässäni rauhallisena. Hetken kuluttua lähdin juoksemaan. Nytkin Taiga seurasi aivan perässäni, turpa aivan selässäni kiinni. Tein muutamia kiemuroita, ja kiekuroita kentän ympäri, ja vieläkin Taiga seurasi minua.
Juoksenneltuani ristiin rastiin kenttää pitkin väsähdin lopulta itse, ja pysähdyin hetkeksi hengittelemään. Taiga seisoi yhä aivan vieressäni, ja nuuhki kasvojani. Tamman turpakarvat kutittivat poskeani, ja nauraen painoin suukon ponin turvalle. - Mennääs sitten talliin, tokaisin ponille, ja lähdin kävelemään maneesin ovea kohti. Nytkin Taiga seurasi aivan perässäni, ja pysähtyi minunkin seisahtaessa. Napsautin riimunarun kiinni Taigan riimuun, ja työnsin sitten maneesin oven auki. Ihana auringonpaiste pisti silmiin astellessani ulos hämärästä maneesista Taigan kanssa. Hymyillen taputin vierelläni kävelevää ponia kaulalle, juuri sillä hetkellä kaikku tuntui olevan hyvin.
wear&taiga
286 hm
|
|
|
|
Post by Anne on Apr 20, 2009 18:32:51 GMT 2
Ponien omistajat poneineen lähdössä maastoon ilman satuloita. =)  Spesiaali Brennalle ja Wearille. |
|
|
|
Post by wear on Apr 21, 2009 7:29:36 GMT 2
Anne toi on aivan ihana <!3 kiitos paljon : ) ihanan rento tunnelma tossa ja Taiga on aivan ylisöpö ; )
|
|
|
|
Post by wear on Apr 24, 2009 11:13:18 GMT 2
24.04.09 perjantai - kisajännitystäPakkasin vapisevin sormin viimeisiä tavaroita kuljetusauton tavaratilaan. Oli aurinkoinen kevätpäivä, kello läheni kahtatoista, ja minua toden totta jännitti. Juuri sillä hetkellä muut luokkalaiseni istuivat tunkkaisessa luokkahuoneessa kuunnellen opettajan yksitoikkoisia jorinoita, kun minä taas yritin vaivalloisesti kätkeä jännitykseni. Olimme juuri lähdössä seurakisoihin muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle ratsutallille, Kiellettyyn. Kisat olivat ensimmäiset minulle ja Taigalle pitkiin aikoihin, ja olin syystäkin hermostunut. Vaikka harjoitukset olivatkin viime aikoina sujuneet hyvin, koskaan ei tiennyt kuinka Taiga tulisi käyttäytymään uudessa ympäristössä, ja muutenkin stressaavassa kisatilanteessa. - Wear alkaako kohta olla valmista niiden varusteiden kanssa? Jaakko huikkasi trailerin takaa. Mies oli lupautunut kuljettamaan minut kisapaikalle, mistä olin hyvin kiitollinen. - Joo, ihan sekuntti. Mä käyn nyt hakemassa sen Taigan tallista niin voidaan lastata se! Vastasin, ja kiiruhdin sitten aittaan. Olin jo aikaisin aamulla puunannut Taigan päästä varpaisiin oikein puhtaaksi, letittänyt sen hännän ja sukinut harjan siistiksi. Nyt Taiga seisoi riimu päässä ja kuljetusuojat jaloissa karsinassaan. Myös Taiga oli hermostunut. Se heilutteli hämmentyneenä päätään puolelta toiselle, ja tuuppi minua käsivarteen kysyvästi. - Ei hätää poninen, tulehan nyt ihan rauhassa, hyvin tää menee, mutisin lähinnä itseäni rauhoitellen, ja lähdin taluttamaan Taigaa ulos auringonpaisteeseen. Taigan lastaaminen traileriin kävi suhteellisen helposti, ja pääsimme lähtemään pihasta vain 15 minuuttia aikatalustamme myöhässä. Siis ihan hyvä saavutus näin ensikertalaiselta. Jaakko höpötteli koko ajomatkan melkein itsekseen. Minä kun en jaksanut kuin inistä jotakin miehen puheen väleihin. Auto lipui ärsyttävän hitaasti maantietä pitkin eteenpäin, ja minua alkoi hermostuttaa entistä enemmän. - Eikö tää saatanan peltilehmä pääse yhtään lujempaa? tiuskaisin, kun huomasin meidän olevan vasta puolessa matkassa. Jaakko vilkaisi minuun otsa kurtussa. - Kuules ei me voida lähteä kaahailemaan päättömästi pitkin moottoritietä hevostrailerin kanssa. Mä en halua että sun ponisi katkoo koipiaan tällä matkalla.. Jaakko vastasi tympeästi. Ymmärsin hyvin miehen ärsyyntyvän kiukutteluuni, mutten voinut mitään sille, että jännitys sai minut hyvin helposti hermostuneeksi. - Sori, ei ollut tarkoitus tiuskia, mua vaan jännittää ihan pirusti, sanoin Jaakolle huokaisten syvään. Katsoin miestä anteeksipyytävästi, ja tämän suupielet kohosivat vinoon hymyyn. - Kyllähän mie sen tiesin, et sä oikeesti ole tuollainen kiukkupussi kuule typykkä, Jaakko tokaisi, ja nauraa röhötti perään. Katselin hymyillen ulos ikkunasta, kyllä tämä vielä tästä iloksi muuttuisi. Lopultakin, hermoja raastavan pitkään kestäneen automatkan jälkeen saavuimme perille. Kisapaikka oli jo täynnä ympäriinsä haahuilevia ratsukkoja, ja saimme hetken ajella ympyrää löytääksemme hyvän parkkipaikan. Jouduimmekin pysäköimään trailerin aika pitkän matkan päähän kentästä ja toimistosta, jonne ilmoittautuminen pitäisi hoitaa. Hyppäsin kuitenkin reippaasti ulos, vedin syvään henkeeni raikasta kevätilmaa, ja ryhdyimme sitten ottamaan Taigan ulos trailerista. Jaakko kävi ystävällisesti ilmoittamassa kansliassa minun saapuneen, ja vahvisti ilmoittautumisen. Hyppäisin kahdentenatoista luokassa 4, jossa esteet keikkuivat 90 sentin korkeudella. Nieleskellen vilkaisin kentälle, jossa oli parhaillaan menossa 70 sentin luokka. Olisin niin paljon mieluummin hypännyt sellaisia pikkuesteitä, mutta tiesin että 90 sentin luokan hyppääminen oli paljon kannattavampaa. Varustettuamme yhteistuumin Taigan kisavarusteisiin, ja Jaakon tarkastettua vielä kertaalleen Taigan jalat haavojen tai hiertymien varalta, minä pääsin viimein kipuamaan ponini selkään. Neljännen luokan veryttely oli juuri alkamassa, ja reippaasti minä heilautin itseni Taigan selkään. Poni seinoi jännittyneenä allani. Sen korvat sojottivat täysin jäykkinä eteenpäin, ja sen silmät tarkkailivat ympäristöä. Hiukan poni säpsähti kun aivan takaamme ratsasti suuri musta hevonen ratsastajineen. Rauhoittelin Taigaa puhellen sille tasaisella äänellä, ka silitellen sormenpäillä sen pehmoista kaulaa. - Me tehdään tää yhdessä, kuiskasin ponille ja ohjasin sen veryttelyalueen portista sisälle. Veryteltyäni Taigan huolellisesti, ja hypättyäni muutaman veryttelyhypyn, minun täytyi jo siirtyä kisakentän laidalle odottamaan vuoroani. Enää muutama ratsastaja, ja sitten olisi meidän vuoromme. Tunsin taas inhottavan muljaisun vatsassani. Yritin hengitellä sisään tasaisesti, ja sivusilmällä vilkuilin kentällä ratsastavan ratsukon suoritusta. Tyttö ratsasti ruskealle risteytysponilla hidasta laukkaa kohti seuraavaa estettä. Poni ei näyttänyt lainkaan innostuneelta hyppäämisestä, ja hitaan lähestymisen takia kielsi punaiselle okserille, melkein tiputtaen ratsastajansakkin selästä. Tyttö sai kuitenkin tasapainonsa takaisin, ja teki uuden lähestymisen. Taas risteytysponi stoppasi juuri ennen estettä. - Ratsukko joudutaan hylkäämään kahden tottelemattomuuden takia. Seuraavana radalle saapuu wear, ponillaan Taigalla, valmistautuu D'Lorah hevosella Fender Dec... Kajautettiin kaiuttimista. Hätkähdin kuultuani nimeni, ja painoin pohkeeni kevyesti Taigan kylkiin. Tamma asteli jännittyneenä kentälle, seisahtui pidätteestäni, ja tervehdittyäni tuomaria sain lähtömerkin. - Annetaas mennä sitten ! Mutisin Taigalle hampaideni välistä. Annoin Taigalle laukka-avut, joihin poni vastasi innokkaasti. Lähdimme lähestymään ensimmäistä estettä. Koko radan alkupuoli sujui hyvin, vain toisiksi viimeisellä esteellä kuulin Taigan kolauttavan jalkansa okserin takapuomiin. Huokaisin syvään kuultuani äänen, mutta nopea vilkaisu taakseni kertoi puomin jääneen kannattimilleen. Voitonriemuisena hoputin Taigan yhä reippaampaan laukkaan, ja ylitimme tasapainossa viimeisenkin esteen. Radan jälkeen olin yhtä hymyä. Suu korvissa ratsastin Taigan ulos radalta suoraan Jaakon luokse, joka odotteli meitä portin läheisyydessä. - Sehän sujui ihan mallikkaasti! Jaakko kehui nauraen, ja taputti Taigan hiestä kosteaa kaulaa. - Se meni ihan älyttömän hyvin! huoahdin. Hiljennyimme sitten kuuntelemaan kuulutusta. - Wear ponillaan Taiga, tulos nolla virhepistettä, aika 30.21, ja tällä hetkellä ratsukko siirtyy luokan toiselle sijalle! Puhkesin ilonkyyneliin tiedon iskettyä tajuntaani. Taiga ja minä olimme viimein saavuttaneet jotain. Olimme toimineet moitteettomasti yhdessä. Olimme pelanneet joukkueena, yhdessä. Halasin rakasta poniani tiukasti, ja painoin kasvoni vasten sen lämmintä kaulaa. wear&taiga
287 hm
ja tosiaan, me oikeastikkin tultiin toisiksi estekisoissa joihin osallistuttiin, tuloksia voi ihailla täältä: villasukka.net/kielletty/erj8.html : )
|
|
|
|
Post by wear on May 3, 2009 10:03:45 GMT 2
03.05.09 sunnuntai - Kesäpäivä
- Aah, ihanaa! Kesä on viimein täällä ! Hihkaisin muutaman metrin päässä Siken selässä istuvalle Pipsalle. Tyttö nauroi iloisesti, ja nyökytteli päätään. - Jep, nyt se kesä sitten tuli, Pipsa tokaisi, ja nappasi läheisestä puusta muutaman hiirenkorvalla olevan lehden varmistukseksi. Oli vasta aikainen sunnuntai aamu, aurinko porotti korkealta ja ilma oli hyvin lämmin. Olimme heti tallille tultuamme hoitaneet ratsumme nopeasti siisteiksi, ja lähteneet sitten ilman satulaa maastoilemaan, ihan vain näin Vapun kunniaksi.
- Mitenkäs sun Vappu sujui? utelin Pipsalta. Huomasin tytön vähän punastuvan. - Hyvinhän se, olin koko päivän Kristianin kanssa.. Tyttö mumisi posket helottaen. Nyt minä sain pualestani nauraa Pipsalle, ja pian tyttö itsekkin hihitti vähän hermotuneesti. - Entäs sun Vappu? Pipsa kysyi kohta, ja minä en voinut olla hymyilemättä leveästi. - Oli aivan mahtava päivä! Oltiin ensin kavereiden kanssa rannalla ottamassa aurinkoa aamupäivällä, ja sitten illalla mentiin isolla porukalla puistoon iltaa viettämään, selitin Pipsalle, joka kuunteli tiiviisti. - Mutta nyt ei jaksa enää jaaritella jonninjoutavia, nyt baanataan! Hihkaisin Pipsalle, ja kannustin Taigan ensin rauhallisen harjoituslaukan kautta reippaampaan laukkaan. Pipsa ei ensin kerennyt laisinkaan reagoida Taigan lähtöön, vaan jäi hämmentyneenä seisomaan aloilleen. Sikellä kuitenkin syttyi kilpailuvietti, ja ennen omistajansa apuja, se ryntäsi täyttä neliä Taigan perään.
Laukattuamme vanhan kärrytien toiseen päähän, hidastimme ponien holtittoman vauhdin käynniksi, ja annoimme niiden hengähtää hetkisen. Taiga oli jopa hieman hionnut kaulasta, samoin kuin Sikkekin. Laukka-pyrähdyksemme ei tosin ollut ainoa syy, sillä ilman lämpötila läheni kahtakymmentä viittä astetta, eikä ihme että poneilla oli lämmin.
Palasimme loppumatkan tallille rauhallisessa ravissa ja käynnissä. Veimme ne talliin suihkutettaviksi vasta kun ne olivat kunnolla saaneet hengähtää, ja niiden hengitys oli tasaantunut. Minä kiilasin Pipsan edelle pesujonossa, ja sidoin Taigan löysästi pesukarsinan seinään. Poni seisoi rauhallisesti aloillaan minun kääntäessä hanan päälle. - Hyvä että suihkutat Taigan kokonaan, toi ilma on nyt jo sen verran lämmin että ponit hikoilee oikein kunnolla! Vierelleni ilmestynyt Josefiina sanoi hymyillen. - Joo, ei me oikeastaan edes ratsastettu mitenkään rankasti, mutta nyt nää molemmat ponit on ihan hikisiä, virkoin naureskellen, ja tähtäsin suihkulla Taigan selkään. Poni hiukan säpsähti viileän veden osuessa sen selkään.
Pestyäni Taigan kuivasin sen hikiviilalla ja froteepyyhkeellä huolellisesti, ja talutin sitten aittaan. Harjasin Taigan päästä takakavioihin huolellisesti, ja heitin sille sylillisen heiniä eteen mutusteltavaksi. Tarkistin sen jälkeen että ponin juomakuppi toimi, rapsuttelin Taigaa hetkisen, ja lähdin sitten lampsimaan kotia kohti.
wear&taigarakas
288 hm
|
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!