|
|
Post by Lina on May 15, 2011 17:32:17 GMT 2
15.5.2011 - Perhe on pahin.
Kenttä pöllysi Taigan ravatessa leppoisin mutta tasaisin askelin pitkin uraa. Kevensin askelten tahdissa ajatuksiini uppoutuneena. Sain kuitenkin pian muistutuksen hereillä pysymisestä Taigalta, kun tamma äkkipysähdyksen teki. Horjahdin, mutten onneksi tippunut. Tuhahdin itsekseni ja siirsin ponineidin takaisin raviin. Hallakko ponineiti viskeli päätään. Noh, ajattelu olisi viisainta jättää nyt pois - ja keskittyä ratsastamiseen. Tein voltin päätyyn ja pidätin Taigan käyntiint taputtaen sitä. Se tuntui olevan tänään pirteällä päällä. Olinkin tullut tallille vasta hieman illemmalla, että olisi viileämpää ratsastaa. Jos kevätkin olisi näin kuuma, mitä kesästä mahtaisi tulla?
Käänsin Taigan keskelle ja liuvuin selästä. Vilkaisin tammaan epäluuloisesti. Pysyisiköhän se hetken paikallaan? Mieleni teki koota pieni este, ja testata ponineitisemme hyppytaitoja. En kuitenkaan luottanut Taigaan niin paljoa, vaan tähyilin ympärilleni toivoen että bongaisin jonkun joka voisi pitää Taigaa hetken. Silmiini osuikin Siirin hoitaja Maiss. Tuo oli ilmeisesti matkalla hoitohevosensa luokse.
- Maiss! Ehtisitkö hetken pitää Taigaa, kysyin tuolta. Maiss kääntyi sitten meitä kohti.
- Juuh, enköhän ehdi, tuo vastasi ja livahti aidanraosta kentälle Taigaa pitämään. - Esteitäkö meinaat rakentaa, Maiss kysyi napaten Taigan ohjat.
- Oikein arvattu. Tosin vain yhden pienen ristikon, vastasin.
Vapautin sitten Maissin jatkamaan matkaansa ja nousin takaisin Taigan selkään. Se katsoi pirteän oloisena pienehköä ristikkoa jonka olin koonnut. Se arvasikin että olisi tarkoitus hypätä se. Tein pari ravivolttia ja ohjasin sen sitten kohti ristikkoa. Pidätin hieman Taigaa, kun yuo meinasi laukata esteelle, ja sain kun sainkin sen menemään ravissa ristikolle. Tamma sitten hyppäsi esteen melko korkealta, vaikka olinkin odottanut että se vain ravaisi yli. Hidastin vauhdin käyntiin esteen jälkeen, ja taputin tuota kaulalle. - Hieno tyttö Taiga, kehuin sitten tammaa ja annoin sen kävellä hetken.
Otin vielä esteen laukassa, ja aloin sitten lopetella. Jäähdyttelin ponineidin huolella ja ohjasin sen sitten keskelle kenttää. Laskeuduin satulasta ja kehuin vielä kerran Taigaa, ennenkuin rupesin jalsutimia nostamaan ylös.Korjasin vielä ristikon poisn, ennenkuin lähdin taluttamaan Taigaa kohti aittaa. Se pärskähti tyytyväisen oloisena ja töni minua turvallaan. - Hei, mä tahtoisin pysyä pystyssäkin, naurahdin tuolle ja työnsin Taigan päätä hieman kauvemmaksi.
Hoidin huolellisesti Taigan ja sen varusteet. Päätin viedä ponineidin tarhaan. Samassa huomasin tutut kasvot kauvempana. Sehän oli isäni, ja pikkusiskoni! Älähdin itsekseni ja talutin Taigan ulos, toivoen että ehtisin livistää tarhoille. Se oli kuitenkin myöhäistä.
- Lina, tämäkö se hoitohevosesi on, isä esitti heti kysymyksen.
- Joo mä tuun kohta. Ja on. Taiga, sanahdin vastaukseksi. - Vai Taega, tuo toisti. En jaksanut korjata tuon virhettä.
- Tiedätkö missä tallinomistaja on, tuo sitten esitti kysymyksen. Huokasin. Joko tuo haluaisi tilata ratsastustunnin kävelevälle katastrofille, eli pikkusiskolleni, tai kysyä tyhmiä kysymyksiä tuolta hevosista. - Toimistossa Jossu kai ainakin on, sanahdin ja lähdin völinpitämättömästi taluttamaan Taigaa tarhalle. Se tuntui olevan kyllästynyt seisoskeluun.
Avasin tarhan portin, ja Taiga syöksähti sisään. En edes ehtinyt irroittaa riimunarua, vaan ponineiti ravasi tarhaan. Suljin pikaisesti portin, ja lähdin Taigan perään. - Taiga! Otetaas riimuanru ensin pois, puhelin tuolle. Ponineiti katsoi minuun hetken ihmeissään. Se kai luuli että ottaisin sen heti takaisin boksiin. Toivoin mielessäni ettei se lähtisi nyt karkuun. Ja ihme kyllä - Taiga jäikin paikoilleen. Otin riimunarun irti ja kehaisin tammaa. Rapsutin sitä kaulalta. Pian hallakko kyllästyi seisoskeluun, ja lähti kävelemään muiden luo. Itse taas lähdin pois tarhasta. Pitäisi kai etsiä isä ja pikkusisko toimistolta. Toivottavasti ei tarvitsisi hävetä silmät päästä - yleensä nimittäin perhe tallilla ei tiennyt mitään hyvää. Toki kaikki oli joskus aloittelioita, mutta olihan kaikella raja. Huokasin raskaasit ja vilkaisin vielö tarhoihin, ennenkuin lähdin toimsitoa kohti. Ainakin yksi hyvä puoli tässä olisi. Autokyyti kotiin.
|
|
|
|
Post by Lina on May 26, 2011 16:10:24 GMT 2
26.05.2011 - Kenttätyöskentelyä jälleen Eli kentällä jälleen nopea treeni iltapäivän helteessä... Musta paita ei kyllä asiaa helpottanut. Ensikerralla mennään kyllä Taigan kanssa maastoon virkistäytymään vasta kun kuumuus on hellittänyt! No, oppia ikä kaikki... Kerrankin jaksoin työstää tietokoneella kuvaa enemmänkin kuin muutamankymmenen minuutin verran! Pitkä projekti tämä olikin, kun uutta piirrustusohjelmaa käytin... Mutta pakko myöntää että olen suht tyytyväinen. Huima muutos kyllä Gimp 2 nopeisiin töihin verrattuna... ______________ Taiga&Lina 19HM ______________
|
|
|
|
Post by wear on May 30, 2011 22:10:40 GMT 2
30.05.2011 maanantai - omissa maailmoissa
Ensimmäinen lukiovuosi kunnialla loppuun, chek! Kesätyöt, check! Kaikki tuntui olevan nyt hanskassa ja viimeinenkin stressinaiheuttaja- koeviikko- oli ohitse ja enää edessä olisi muutama turha koulupäivä ja lauantaina kavereiden ylioppilasjuhlat ja sen jälkeen olisi edessä muutaman kuukauden vapaus. Tai siis minun tapauksessani heti viikon päästä alkaisi kesätyöt. Eli se siitä lomailusta..
Tunsin taas pienen omantunnon pistoksen. Kaikki muut asiat oli hoidossa, mutta täytyy myöntää että olin hetkeksi täysin unohtanut rakkaan ponini. Viime aikoina minulta ei ollut riittänyt sille tarpeeksi aikaa ja huomiota. Lupasin taas itselleni että reipastuisin tässäkin asiassa, mutta olin tunnettu huonosta itsekuristani ja suunnattomasta laiskuudestani, joka iski päälle silloin kun sitä vähiten toivoi. Nyt kuitenkin saapastelin tuttua hiekkatietä Seppelettä kohti innoissani- näkisin aivan kohta pienenponinpulleroiseni!
Vihelsin muutaman kerran ja kutsuin poniani nimeltä. Se nyhti matalaa ruohoa maasta muutaman kymmenen metrin päässä minusta. Tunnistettuaan ääneni se nosti päänsä ruohikosta ja inahti innostuneena. Poni ravasi portille päätään viskoen ja höristen. Leveästi hymyillen ojensin tammalle käteni, jota se haisteli innokkaana. Taiga puski hellästi päällään vatsaani ja tutki taskuni herkkujen varalta. - Ei edelleenkään mitään sulle, ahmatti.. puhisin ponille ja napsautin riimunarun kiinni sen riimuun.Tänään Taiga saisi perusteellisen harjauksen ja pääsisi sitten takaisin laitumelle nautiskelemaan kesäauringosta ja aivan tuoreesta ruohosta.
Sidoin Taigan pihan harjauspuomeihin ja kipaisin hakemassa ponin harjakorin. Taiga nautiskeli aamupäivän auringosta silmät ummessa, minun hyöriessä sen ympärillä. Ponin karva oli nykyään jo hyvässä kunnossa. Taigan sai näyttämään siistiltä vaan muutaman harjanvedon jälkeen ja karva oli hyväkuntoista ja kiiltävää. Poni oli onnekseni saanut hyvää hoitoa vaikka minä en paljoa kerennytkään sen luona käymään. Nyt kuitenkin kesän lähestyessä olin päättänyt aloittaa Taigan kanssa kunnon treenauksen, ja ajattelin tällä kertaa todella tähdätä pääseväni loppukesästä osallistumaan muutamiin aluekisoihin edes. Kaipasin kisapäivän jännitystä ja adrenaliinia joka kentällä virtasi koko kropassa. Myös Taigan olisi hyvä päästä näyttämään taitonsa, viime kisoistamme oli vierähtänyt jo tovi. Jos kisoihin mielimme se tarkoittaisi säännöllistä valmentautumista.. Täytyisi muistaa kysyä Jossulta tai Annelta, jos jommalta kummalta liikenisi aikaa minun ja poninpulleroiseni treenaamiseen.
Olin täysin omissa maailmoissani harjaillessani auringonpaisteessa poniani. Myös Taiga oli vaipunut jonkinasteiseen horrokseen. Poni lepuutti toista takajalkaansa ja nuokkui silmät puoliummessa.
Havahduin hereille kännykän piipatessa vaativasti taskussani. "Sulla on tänään koiran iltapäivä lenkitys ja imurointi! Hop hop kotiin!!" Äidin vaativa viesti sai minut huokaisten liikkeelle. Herättelin uinuvan ponini ja talutin sen takaisin laitumelle. Suukotin nopeasti pörröisen ponini turpaa ja kiiruhdin sitten viemään harjat pakoilleen. - Ensi kerralla lupaan järjestää enemmän aikaa talleiluun.. puhisin itsekseni. Niin, ensikerralla..
-wear
|
|
|
|
Post by Lina on Jun 5, 2011 20:00:54 GMT 2
5.6.2011 - Kesäinen maastolenkki
Olin lämmitellyt Taigaa kentällä, mutta nyt tuntui kyllä olevan maastolenkin paikka. Paahtavalta auringolta teki jo mieli karkuun metsän varjoihin. Nousin hetkeksi ponineitisemme selästä ja avasin kentän portin. Talutin Taigan ulos kentältä ja suljin portin perässäni.
Tämän jälkeen nousin takaisin satulaan ja käänsin kohti varjoisaa metsätietä. Taigaan tuntui heti tulevan puhtia. Se kai pitikin enemmän maastolenkeistä kun kentällä köpöttelystä. Jouduin hieman pidättelemään tammaa, ettei se lähtisi raviin.
Olimme kävelleet vähänmatkaa metsätietä. Otin pienen pätkän kevyttä ravia ja käänsin sitten varjoisalle polulle. Eikös tästä päässyt oikoteitä rantaan? Maastoreittejä en läheskään kaikkia tuntenut, mutta oli sellainen mielikuva että tästä olisin joskus rantaan päässyt. Mieleni teki kokeilla miten lämmintä vesi olisi. Tuskin aivan fantastisen lämmintä vielä tosin.
Annoin Taigan ottaa taas ravin polulla. Se pureskeli kuolaimiaan ja heitteli päätään innokkaasti. Se olisi tahtonut nostaa jo laukan. Samassa havaitsin kaatuneen puun keskellä tietä. Hyppäisiköhän Taiga yli vai köpöttelisikö normaalisti?
Kokosin hieman ohjia käsiini ja päätin antaa Taigan hypätä. Hallakko nostikin jo pienestä pohkeesta laukan ja hyppäsi puunrungon yli matalalla hypyllä. Hidastin taas käyntiin ja taputin tammaa. Metsä tuntui hiljaiselta, jos lukuun ei otettaisi lintuja, jotka sirkuttivat minkä ehtivät. Ponineidin korvat kääntyilivätkin äänien suuntaan valppaasti. Kuumuudesta huolimatta, tuntui olevan täydellinen päivä ratsastaa maastossa.
Viimein saavuimme järven rantaan. Vesi kimalteli houkuttelevasti, kuin kutsuen uimaan. Laskeuduin satulasta ja talutin Taigaa vähänmatkaa kurottaen sitten veteen. Se tuntui viileältä. En vielä moisessa tahtoisi uida, ellei olisi todella sietämättömän kuuma.
Samassa Taiga repäisi ohjat ja lähti kahlaamaan veteen.
- Hei tuus takaisin, huudahdin Taigalle ja kahlasin veteen hallakon perässä hieman säikähtäneenä. Onneksi en ollut ottanut tallikenkiä kuumuudesta huolimatta vaan turvallisesti ne mustat ratsastus-saappaat... Sain Taigan ohjista kiinni ja talutin tammasemme pois vedestä. Onneksi se ei ollut mennyt pidemmälle.
- Ei valitettavasti tultu nyt uimaan,sanahdin tammalle ja käänsin sen tulosuuntaan. Nousin taas satulaan ja annoin Taigan kävellä hetken pitkin ohjin.
Kokosin pian taas hiekkatielle saavuttuani ohjat ja nostin laukan. Viimeinen laukkapätkä tänä maastoreissuna... Muttei viimeinen tänä kesänä! Taigan askeleet tuntuivat venyvän joka metrillä.
Tajusin kuitenkin pian, että olisi aika laukan huuma kiidättäisi meidät tallille asti. Taiga siirtyi vastahakoisesti ravin kautta käyntiin ja pärskähti. - Noh, nyt jäähdytellään ettei tarvitse enää Seppeleessä jäähdytellä erikseen kentällä, mutisin hallakolle ja silitin sen kaulaa.
Saavuimme pian tallille. Nousin satulasta ja talutin Taigan aittaan ja sidoin sen kiinni. Varusteetkin pitäisi vielä putsata joku päivä... No, perusteellinen putsaus saisi jäädä ensikertaan. Kello nimittäin oli jo yli sen ajan, milloin olisi pitänyt olla kotona. Hevosen hoidosta ei siltikkään tingittäisi, ehhei.
Vein varusteet paikoilleen, ja pesin kuoleimet huolella. Nopeasti hain vielä Taigan harjat ja harjasin sen suht hyvin. Putsasin & tarkistin vielä kaviot. Sitten alkoikin tallireissu olla pulkassa.
Talutin Taigan vielä tarhaan. Oli jotenkin kesäinen fiilis siinä illan viileydessä. Taputin vielä hallakkoa ennenkuin päästin sen tarhaan, ja livahdin aidanraosta ulos.
Olisin tahtonut jäädä siihen vielä katselemaan, mutta en ehtisi. Miksi kellotkin piti keksiä? Kaivoin kännykän taskustani. 2 viestiä, ja 4 puhelua. Kaikki varmaan äidiltä. Huokasin ja työnsin kännykän taskuun. Oli aika taas lähteä kohti kotia.
____________________
Taiga&Lina täydet 20HM
____________________
|
|
|
|
Post by Lina on Jun 14, 2011 9:24:49 GMT 2
14.6.2011 - Hellettä ja maastoilua
Harjailin Taigaa mietteissäni. Mieleni teki ratsastamaan. Mutta menisikös vaikka maastoon vai kentälle? Näin helteellä ei kauheasti kentällä pölyssä tehnyt mieli puurtaa, mutta kenttätyöskentelyä ei sopinut unohtaa. Huokasin ja heitin harjan harjapakkiin. Taiga hieman säpsähti kolhahdusta ja vilkaisi minuun tummilla silmillään. Taputin ponineitiä ja sidoin hiukseni paremmin ponnarille.
- Moi Lina, kuulin tutun äänen. - Moi, vastasin ja vilkaisin Humua taluttavaan Elisabethiin. - Kerkeetkö tulla maastoon ottamaan reissun uusiksi, kysyin toiselta hymyillen ja nojaillen Taigan selkään.
- Kunpa kerkeisinkin, mutta täytyy mennä kotiin, tuo sanahti pahoittelevasti. - Ymmärrän. No, joku toinen kerta sitten, sanahdin. - No, nähään, Elisabeth huikkasi ja lähti viemään Humua tarhaan. VIlkaisin toisen perään huvittuneena. Olisi kait mentävä sitten yksin. Päätinkin samalla että menisin puolituntia kentällä ja toiset puolet tunnista maastossa.
Sain viimein ponineidin satuloitua. Irrotin Taigan puomista ja kiinnitin kypärän päähäni. Talutin sitten tamman kenttälle ja nousin selkään. Lähdimme sitten ottamaan alkukäyntejä. Tamma lähti ehkä hieman laiskanpuoleisesti kiertämään kenttää. Yritin saada sen menemään reippaasti, ja siinä jotenkuten onnsituinkin. Aurinko kuitenkin porotti taivaalta kuin viimeistä päivää. Kuuma todellakin oli. Mutta itse olin niitä, jotka mielummin kärsivät kuumuudesta kun kylmyydestä.
Nostin vähän ajan päästä ravia kooten hieman ohjia paremmin käsiini. Kevensin tamman tasaisissa askelissa, Taigan heitellessä hieman päätään. - Älä viitti, pääset sä vielä maastoonkin, mutta ei me aina voida vaan maastossa mennä, sanahdin tammalle siirtäen sen hetkeksi käyntiin. Tein muutaman voltin ja otin pari laukkapätkää.
Olisin mieluusti vielä ottanut vähän esteitäkin, mutta päätin päästää tamman vähemmällä. Olihan kuitenkin näin kuuma. Laskeuduin sitten Taigan selästä ja talutin sen pihaton luo. Toki menisimme vielä maastoon, mutta tarjoisin ensin tuolle juotavaa. Taiga upottikin päänsä tyytyväisenä vesiämpäriin.
Annoin Taigan kävellä omaa tahtiaan pitkin varjoisaa metsätietä. Hyttysiä parveili muutama ympärillämme. Läpsin niitä välillä käsiltäni pois. Lisää hyttysenpuremia en nimittäin tahtonut. Onneksi Taiga ei läpsäyksiini reagoinut, jatkoi vaan rauhallista käyntiään. Se tähyili valppaana ympärillen.
- Mitä jos karistettaisiin hyttyset kannoilta, ja otettais laukkaa, kysyin Taigalta, ikäänkuin se vastata osaisikin. Keräsin jälleen ohjia käsiini ja kannustin ponineitisemme laukkaan. Hallakko lähtikin yllättävän nopeasti laukkaamaan. Tahti koveni joka askeleelta. Siitä ihanasta vauhdin huumasta huolimatta pidätin Taigaa siltä varalta että se lähtisi viemään. Noh, eihän hallakko koskaan ollut niin tehnyt, mutta aina voisi varautua. Laukkasinmme pienehkön mäen ylös ja annoi sitten Taigan kävellä. Se vaikuttikin jo hikiseltä. Taputin tammaa tyytyväisenä ja käänsin pienemmälle polulle.
Pienehkö maastolenkkimme alkoi olla päätöspisteessä. Oli aika palata seppeleeseen. Onneksi oli kesäloma! Ei ollut kiire kotiin tekemään läksyjä, tai lukemaan kokeisiin. Ja kesäisin vanhemmatkin tuntuivat helpottavan kotitöitä, ja sain olla tallilla vaikka iltamyöhään asti! Noh, sitä en kuitenkaan tehnyt, ettei Taigan tarvitsisi koko ajan minua kestää. Havaitsin pian että Seppele tuli esiin puiden takaa. Olinkin antanut ponineidin suorittaa loppujäähdyttelyt paluumatkalla, joten sitä ei tarvinnut kentällä tehdä.
Riisuin Taigalta varusteet, ja vein ne paikoilleen. Putsasin kuoleimet huolella ja vein sitten ponineidin epsuboksiin. Se ei varmaan laittaisi pahakseen viilentävää suihkua. En pesisi sitä nyt saippualla, tarjoisin vain viilennystä. Huuhtelin Taigan holellsiesti, tamman nuokkuessa paikallaan. Se taisi nauttia viilennyksestä tällä helteellä. Kuivasin hieman Taigaa ennenkuin vein sen aittaan hetkeksi kuivumaan. En tahtonut että se piehtaroisi heti tarhassa, tartuttaen keiken hiekan kosteaan karvaansa.
Huolsin Taigan varusteita hetken ja vein sen lopulta tarhaan. Tamma laukkasikin tyytyväisenä muiden luo, heti kun irrotin rimunarun. Tuhahdin itsekseni. - Etkö tahdokkaan porkkanaa, kysyin huvittuneena Taigalta kaivaen taskustani herkkupalan. Taigan siaan Humu tuli hamuamaan sitä kädestäni. - Ei ole sulle nyt Humu, naurahdin viime kesän leirihoitohevoselleni ja lähdin pari askelta kohti Taigaa. Viimein hallakko hoksasi herkkupalan kädestäni ja tuli ahmaisemaan porkkanan parempiin suihin. Taputin nopeasti hallakkoa, ja palasin sitten aitalle. Edessä olisi karsinansiivous, ja sen jälkeen luutavasti kotiinlähtö.
____________________
~ Taiga&Lina 21HM
____________________
|
|
|
|
Post by wear on Jul 21, 2011 18:33:24 GMT 2
21.7.2011 torstai - kesäaikaa Taas yksi minulle ennestään tuntematon hoitajatyttö kiiruhti ohitseni tallikäytävällä. Hymyilin vaalealle tytölle pikaisesti. Paljon oli muuttunut Seppeleessä lähi aikoina, mutta siltikin tuntui aina hyvältä palata takaisin- vaikkeivat asiat aina olleetkaan enään samallalailla kun aikaisemmin. Talli tuoksui ja näytti kuitenkin samalta ja tuntui tutulta. Kävelin tallikäytävää pitkin toimistoon, ja kaadoin itselleni kupin kahvia. Kahvi taisi olla keitetty jo tunteja aikaisemmin, eikä se enää ollut edes oikeastaan kovin kuumaa- eikä kovin hyvänmakuistakaan. Irvistellen otin vielä yhden hörpyn ja kaadoin sitten loput lavuaariin. Vilkaisin vielä nopeasti ilmoitustaulun josta en kuitenkaan saanut mitään irti- ei selvästikkään mitään radikaalia ollut tiedossa vähään aikaan. Ihan hyvä niin. Taiga sai nauttia elämästään laitumella, jossa se vietti suurimman osan päivästään. Näillä ihanilla kesäilmoilla olisikin täysin turhaa pitää heppoja sisällä seisoskelemassa, vaan ihanaa kun nekin saivat nauttia lämpimistä päivistä. Aurinko oli jo laskemassa tarhan puiden taa, vain muutama valonsäde siivilöityi puiden lehtien välistä. Taiga nyhti maasta korkeaa ruohoa tyytyväisenä. Poni huitoi laiskasti kärpäsiä hännällään. Se oli täysin keskittynyt nautiskelemaan heinästä, eikä huomannut minun lähestyvän sitä. Vasta muutaman metrin päässä poni havahtui, nosti päänsä ja jäi tuijottamaan minua tummilla nappisilmillään. - hei muru! huikaasin ponille ja sain vastaukseksi matalan hörähdyksen. Poni asteli muutamalla harppauksella luokseni ja tuuppi innoissaan käsiäni samettiturvallaan. Suukotin tamman lämmintä otsaa. Voi että minulla oli ollut sitä ikävä! Lyhyen harjauksen ja varustamisen jälkeen ponnistin jo Taigan selkään ja ohjasin neidin maneesin takaa kiertävälle vuosien varrella tutuksi tulleelle metsäpolulle. Taiga harppoi mielellään ja reippaasti eteenpäin. Ponin askel oli verkkaista ja se kuikuili uteliaana hämärtyvää metsää. Istuin rentona satulassa ja annoin Taigan valita reitin. Vanhalle kärrytielle saapuessamme Taiga alkoi omatoimisesti nopeuttaa vauhtia. Annoin sen siirtyä suoralle päästyämme rauhalliseen hölkkään. Poni heilutteli innoissaan päätään ja yritti lisätä vauhtia. Toppuuttelin sitä kuitenkin kevyellä pidätteellä. Pellon reunaan päästyämme Taiga alkoi olla jo aika innoissaan. Yritin siirtää tamman rauhalliseen laukkaan, mutta poni oli päättänyt vähän irrotella ja lähti kiitämään pää alhaalla kiitolaukkaa pellonreunaa pitkin. Pieni poni puraisi kuolaimeen kiinni eikä minulla ollut mitään sanomista vauhdin hidastamiseen. Vasta pellon toisella laidalla sain Taigaa hallintaan ja otin ponin raville. Päätään viskoen poni yritti vieläkin karata laukalle, mutta sain pidettyä sen aisoissa. Palasimme tallillepäin rauhallisempaa tahtia. Taiga oli saanut energiansa purettua ja asteli nyt tyytyväisenä eteenpäin. Taputtelin rakkaan ponini hiukan hionnutta kaulaa. Kyllä elämä näytti juuri sillä hetkellä hyvältä  wear
|
|
|
|
Post by Lina on Aug 8, 2011 17:42:20 GMT 2
8.8.2011 - Rentoutumista ennen koulua
Livahdin tarhan aitojen välistä Taigan luo. - Anteeksi, olen ihan laiminlöynyt sua koko loppukesän, sanahdin ponille ja nappasin sen riimunarusta kiinni. Talutin ponineidin ulos tarhasta ja kiinnitin puomiin. - Sä taisit jo luulla päässeesi musta eroon, juttelin Taigalle ja ryhdyin harjaamaan hallakkoa karvaa. Taiga kuoppi hieman maata kaviolla ja pärskähti kuin myöntävän vastauksen antaen. - Niinpä tietenkin, huokasin ja ryhdyin harjaamaan toista puolta.
Satulavyönkiristys ja se olisi valmis! - Odotas siinä nyt hetki, että haen kypärän, mutisin ja lähdin sitä kypärää hakemaan lokeroltani. Sainkin sen pian syliini kaapattua ja lähdin takaisin ulos. Samassa näinkin tallin ovella tutun pään... Taiga. Pakko myöntää, että säikähdin hieman. - No niinpä tietty, ei sua voi jättää puomiin kähes auki oleva riimu kaulalla, huokasin ja nappasin ohjista kiinni. - Onneksi et karannut kauvemmaksi, totesin positiivisesti. Viimeistä päivää ennen koulun alkua ei tuhlattaisi negatiivisuuteen. Hah, ihan kun pattereista puhuisi.
Vein Taigan kentälle. Olisi aika vihdoin ottaa itseään niskasta kiinni, ja treenata kunnolla kentällä, vaikka se maastoilu olikin hauskempaa. Kiristin vielä satulavyön ja säädin jalustimet ennenkuin nousin selkään. Lähdimme sitten ottamaan alkulämmittelyjä. Annoin Taigan kulkea pitkin ohjin. Taiga lönkytteli hieman laiskanpuoleisesti. Koitin itse korjailla istuntaani. myös Taigaan koitin hieman vauhtia saada.
Hetken päästä ekräsin ohjat ja lähdimme tekemään siirtymisiä, ravivoltteja ja pysähdyksiä. Taigan herättely onnistui mainiosti, ja olinkin tyytyväinen tammaan. Hieman jääräpäisesti se koitti välillä päätään heitellä ja selvästi mieluusti olisi uralla pysynyt, kuin tehnyt tyhjänpäiväisiä voltteja, mutta taipui sitten lopulta tahtooni. Nätistihän tamma loppujen lopuksi sitten menikin.
Nostin laukkaa molempiin suuntiin. Taigan tahdikas laukka olikin suosiossani, olisin voinut laukata vaikka koko ajan. Enhän kuitenkaan Taigaa moisella rääkkäisi, ehhen. Hidastin käyntiin ja taputin Taigaan. - Hieno tyttö, kehaisin ja halasin tammaa selästä käsin. Että olin tammaa kaivannutkin. Kokosin taas ohjat käsiini, ja vilkaisin estekalustoa mietteissäni. Mitä jos otettaisiin muutama hyppy? Samassa kuulin tekstiviestin äänen. Taiga hieman hypähti eteenpäin. - Prr, ei hätää, mutisin ja kaivoin kännykän taskustani pidättäen Taigaa. Äiti ilmoitti että minun pitäisi olla tunnin päästä kotona. Mahtavaa. Se siitä hyppäämisestä.
Annoin Taigalle sitten ohjia, ja annoin sen ottaa loppujäähdyttelyt omaan tahtiin. Itse vain nautin istumisesta, nostin jalustimetkin loppukäyntien ajaksi ylös, jotta saisin jalkojani venytellä samalla. Tamma otti loppukäynneistä kaiken irti, ja suorastaan mateli uralla. Painoin siihen hieman pohkeilla vauhtia. En nyt kuitenkaan tahtoisi nimittäin kolmen metrin tuntivauhtia madella.
Tulin sitten viimein alas. Löysäsin jo kentällä hieman satulavyötä ja taputin Taigaa kiitokseksi, ja talutin sen puomin luo. Laitoin riimunarun taas kaulalle ja riisuin suitset. Ennenkuin lähdin suitsia viemään, laitoin riimun kunnolla Taigalle. - Nyt et kyllä seuraa, totesin ja lähdin kiikuttamaan suitsia pois.
Kävin vielä pesuboksissa kylmäämässä Taigan jalkoja. Palkitsin tamman vielä porkkanalla, ja porkkana nopeasti parempiin suihin katosikin. Kuten aina. Talutin tamman sitten tarhaan, ja porteista se tyytyväisenä sisään ravasikin. Vilkaisin kelloa, ja suljin tarhojen portin. Oli todellakin aika mennä kotiin... Valitettavasti. Ja olisin jo nyttenkin kymmenen minuuttia myöhässä. Huokasin raskaasti ja lähdin laahustamaan kohti kotia. Harmi ettei Taiga voinut minua kyyditä kotiin, ja ravata sitten itse takaisin Seppeleeseen...
|
|
|
|
Post by wear on Sept 4, 2011 13:33:13 GMT 2
4.9.2011 sunnuntai - kantapään kautta..
Kevensin Taigan tasaisen ravin tahtiin. Poni kipitti pitkin märkää hiekkatietä, yrittäen väistellä suurimpia lammikoita tien pinnassa. Oli ihana tunne päästä pitkästä aikaa ratsastamaan! Suljin hetkeksi silmäni ja vain nautiskelin. Taiga narskutteli kuolainta suussaan - sillä oli kova into päästä purkamaan patoutunutta energiaansa. Tamma tuntui ihan räjähdysvalmiilta dynamiitilta. En jaksanut edes yrittää hillitä Taigaa kun se vaivihkaa siirtyi kiitoravista laukalle. Tamma oli seisoskellut karsinassaan tai tarhassa viimeiset pari viikkoa, tekemättä juuri mitään. Tietenkin Taiga oli minun pyynnöstäni mennyt muutamia tunteja, mutta kovin nätisti pieni dynamiittipötkö ei ollut siellä käyttäytynyt. Se oli purkanut energiaansa pukittelemalla tai käyttäytymällä muuten huonosti. En voinut olla Taigalle vihainen, minkäs poni sille voi että se kohdalle oli osunut maailman laiskin omistaja..
Hiekkatien kaartuessa loivasti oikealle, eteemme aukeni melkein kilometrin pituinen suora, joka seurasi pellonlaitaa ja päättyi seuraavan autotien risteykseen. Löysäsin vähän otettani ohjista ja annoin niiden valua vähän pidemmiksi. Taiga lähti heti kiihdyttämään tahtia. Se pidensi laukka-askeltaan ja päätään heilauttaen heitti vielä pienen ilopukin.
Rupesin varovasti hidastamaan ponin menoa lähestyessämme autotietä. Vaikka Seppele olikin syrjäinen talli, silti teillä liikkui jonkunverran autoja ja muita kulkupelejä mopoista rullaluistelijoihin. Taiga siirtyi vastahakoisesti raviin. Poni heitteli päätään ja narskutteli tyytymättömänä kuolainta. Vasta aivan risteyksessä poni suostui käynnille. Juuri ponin hidastaessa töksähtelevästä ravista kiireiseen käyntiin, tulimme siis risteykseen. En edes ehtinyt tajuta, että kulmantakaa mitään olisi tulossa, ennenkuin punainen audi kiisi aivan edestämme aivan liian nopeasti. Sora lensi korkealle ilmaan kun autoilija viimein edes huomasi meidät seisomassa tiensivussa. Kapealla tiellä oli todella vähän tilaa, ja autotietä ympäröi syvät ojat molemmilla puolissa. Taiga säikähti kaahaavaa autoa ja hyppäsi paniikissa sivulle väistääkseen sitä. Ponin takajalat upposivat ojaan ja se horjahti rajusti vasemmalle. Minäkin menetin tasapainoni ja tarrasin Taigan paksuun harjaan. Autoilija oli painanut jarrut pohjaan ja saanut autonsa pysäytettyä sivuttain tielle muutaman kymmenen metrin päähän. Taiga kaatui polvilleen ojan pohjalle ja minä valuin tamman toista kylkeä pitkin alas. Sain nopeasti kammettua itseni ylös ja myös Taiga näytti ponnistelevan itsensä pystyyn ojan pohjalla. Nopeasti tarrasin maassa roikkuvista ohjista ja ryhdyn rauhoittelemaan pelästynyttä tammaa jonka huomasin tärisevän kauttaaltaan. Punaisesta autosta oli noussut ulos tummahiuksinen nuorimies. Tämä vaikutti aivan yhtä pelästyneeltä ja hämmentyneeltä kuin minä ja Taigakin. Varovasti kävin Taigan jalat läpi naarmujen tai haavojen varalta, mutta onneksi kaikki näytti olevan kunnossa. Sitten kampesin itseni ylös ojasta ja Taiga seurasi hitaasti perässä. Edelleen poni tärisi mutta vaikutti nyt jo rauhallisemmalta. Puhelin sille hiljaisella äänellä ja silittelin tamman kaulaa. Tummahiuksinen poika lähestyi meitä varovasti. - Ootteko te kunnossa? Poika kysyi kävellessään lähemmäs. Huomasin miehen olevan todella järkyttynyt. Mieleni teki ensin huutaa kaahailijalle naama punaisena vastuuttomuudesta ja siitä mitä todella olisi voinut tapahtua kun tämä ajoi tuollaista vauhtia näin kapeilla ja mutkaisilla teillä! Hillitsin kuitenkin itseni ja hengitin muutaman kerran syvään sisään ja ulos. Taisin itsekkin olla vähän shokissa. - Juu kaikki hyvin, tyydyin vain sanomaan ääni täristen. Mies päästi syvän huokaisun ja tuli taas lähemmäs. - Mää oon todella pahoillani, en yhtään nähnyt teitä siinä tiellä, tais kyllä olla kaasuakin mulla ihan liikaa mutta siis anteeksi tosi tosi paljon! Sulla on kyllä siinä hieno heppa ja onneks selvittiin kaikki säikähdyksellä! Nuorimies puheli. Tämä pyyteli anteeksi vielä noin sata kertaa ennenkuin nousi takaisin punaiseen audiinsa ja ajoi pois- tällä kertaa nopeusrajoituksia noudattaen.
Minä seisoskelin Taigan kanssa tiensivulla vielä hyvän tovin. Silittelin Taigan hikistä kaulaa ja tarkistin vielä uudestaan koko ponin. Taiga oli jo rauhoittunut ja päässyt yli traumaattisista tapahtumista. Poni tuuppi hellästi käsivarsiani ja hamusi huulillaan naamaani.
Kiipesin takaisin Taigan selkään ja keräsin ohjat käsiini. Kevyesti napautin tamman kylkiä ja käänsin sen ympäri. Paluumatka tallille sujui onneksi ilman kommelluksia, tällä kertaa rauhallisessa käynnissä..
Seppeleen tallipihassa hyppäsin alas Taigan selästä. Poni oli huomannut Pellan seisoskelevan läheisessä tarhassa ja hirnuen se yritti lähteä puskemaan kaverinsa luokse. - Odotas nyt hetki hätähousu, ensin riisutaan varusteet ja sitten pääset!! Puhisin Taigalle ja nopein ottein riisuin siltä satulan ja suojat. Talutin sitten tamman aitalle ja heitin sadeloimen ponin selkään. Sen jälkeen vielä suitset pois ja riimu tilalle. Taiga kuopi kärsimättömänä maata. talutin pyörivän ja pomppivan ponin Pellan kanssa samaan tarhaan. Neidit innostuivat leikkimään keskenään.Pukitellen ne kiisivät ympäri tarhaa ja pitivät kovaa meteliä itsestään. Kiipesin aidalle seuraamaan tammojen touhuilua. Onneksi Taiga vaikutti taas täysin omalta höpsöltä itseltään- tämänpäiväinen välikohtaus kaahailijan kanssa ei näyttänyt vaikuttaneen siihen yhtään, mistä olin hyvin tyytyväinen. Itseeni tuo hetki jättäisi kyllä luultavasti ikuiset muistot, sen verran paljon taisin itsekkin tilanteessa säikähtää. Noh, vastaisuudessa osaisin itse olla myös varovaisempi ja luultavasti myös se punaisen auton kuski. Näköjään kaikki piti oppia kantapään kautta!
wear&taiga
|
|
|
|
Post by Anne on Sept 24, 2011 15:34:14 GMT 2
Alkeiskurssilla
Alkeiskurssilaiset viimeisen tunnin jälkeen kaarrossa tallin edessä. (Sori, Wear, kun pöllin röyhkeästi Taigan kurssille parille tunnille!) |
|
|
|
Post by wear on Sept 29, 2011 21:54:35 GMT 2
haha ei yhtään haittaa Anne, ihan mahtava homma vaan! saa ponikin jotain puuhaa! Pölli se vaan ihmeessä jatkossakin mukaan tunneille! |
|
|
|
Post by Lina on Oct 5, 2011 16:01:58 GMT 2
5.10.2011 - Maastoilua & estetreeniäTätä olin jo pitkään kaivannut - mahdollisuutta päästä pois koulukiireiden keskeltä. Mahdollisuutta päästä siis Seppeleeseen! Kyllä, huomenna olisi taas koe, mutta tänään livahdin kuitenkin tallille. Suuntasin heti aitan luo, ja kurkkasin Taigan karsinaan. Eipä hallakkoa siellä näkynyt, joten lähdin etsimään tarhoista. Piha vilisi tuntemattomia ihmisiä - ilmeisesti hoitaja-haku oli ratkennut. Muutaman tunsinkin alkeiskurssilta jotenkuten, jotkut taas ihan vieraita, mutta tutustumalla selviäisi. Taiga löytyikin tarhasta. Se söi kauvempana vielä tarhan heinänjämiä. Kohta vihreää ruohoe ei tosin olisikaan, kun lumi sataisi. Kesä olikin kulunut yllättävän nopeasti,kohta saisi taas palella. Onneksi Seppeleessä oli sellaista luksusta, että maneesi olisi käytössä. - Taiga, kutsuin tammaa portilta. Kyllähän ponineiti päätään nosti, mutta laski sen pian taas maata kohti. Heinä tietenkin oli tärkeämpää, kuin töihin joutuminen. - Kylläpäs sä olet taas muuttunut. Talviturkkia kasvattamassa vai, juttelin Taigalle harjatessani sen karvaa. Sitä lähti mukavasti. Tuntui rentouttavalta hoitaa hevosta. Yleensä tähtäsin iltaan tai aamuun tallilla käynneillä, että tallilla ei olisi kauheasti ruuhkaa, mutta nyt koulun ansiosta se ei onnistunut. No, positiivisesti ajatellen, tähän aikaan olisi täällä melko paljon porukkaa, mutta myös paljon juttuseuraa. Hmh, olisikohan täällä maastoseuraa? Kävin hakemassa kypäräni kaapeilta, ja samalla kuuluttelin itselleni nopean pikalenkin ajaksi seuraa. Jeccu tarjoontui mukaan. - Tullaan kohta Riinan kanssa, käyn satuloimassa sen vaan, Jeccu totesi ja lähti kävelemään tallille. - Ok, me ootellaan Taigan kanssa, huikkasin perään ja lähdin itse aitan luokse jälleen. Pian päästiinkin hetken odottelun jälkeen matkaan. - Mulla oli mielessä sit ihan lyhyt reitti, alkulämmittelyt meinaa amastossa aijoin ottaa, selostin suunnitelmani Jeculle. - Okei, ei haittaa. Mulla onkin kiire, blondi vastasi. - Eikun sit vaan matkaan. Taiga käveli rauhallisesti Riinan rinnalla pitkin maastotietä. Palo lätäkköä ponineiti tosin kiersi kaukaa. Mokomakin hienohelma. - Otetaanko edes yksi laukkapätkä, Jeccu sitten kysyi hetken päästä. - Otetaan vaan, kunhan hevoset vähän lämpiää, vastasin ja kokosin hieman ohjia. Maastolenkki oli nopeasti ohi, ja saavuimmekin yllättävän nopeasti Seppeleen pihaan takaisin. - Mä meen kentälle Taigan kanssa, totesin Jeculle. - Okei. En kerkee tulla nyt kenttätreeneihin, joten nähdään, Jeccu sanahti ja katosi pian Riinan kanssa talliin. No, enpä ollut ilmeisesti ainut jolla oli kokeita viikko täynä. Kokeista päätellen tosin täytyisi piakoin raahautua lukemaan. Mutta halusin kerrata Taigan kanssa estetunnilla opittuja asioita. Kokosin pari estettä Taigan ohjat käsissä. Se oli aluksi vaikeaa, mutta onneksi Taiga ei ainakaan kauheasti heitellyt päätään tai riuhtonut, joten sain lopulta pari ristikkoa koottua. Lyhensin jalustimet estepituuteen ja nousin selkään. Teimme vielä pari ravivolttia, ja pysähtymisiä jotta saisin kunnolla Taigan kuulolle. - Eiköhän sit hypätä, totesin muutamankymmenen minuutin jälkeen ja otin laukan. Tein laukkavoltin ja ohjasin sitten Taigan kohti estettä. Ponineiti hieman innostui ja kiihdytti vauhtiaan. Näin vauhtihulluna, en vauhtia juuri hiljentänyt mutta se kostautuikin pudotuksella, kun ponitamma hyppäsi liian aikaisin. Kiipesin maahan korjaamaan esteen ja takaisin satulaan sitten vain. Olihan se tyhmää ravata edestakaisin, mutta en viitsinyt kenenkään tekemisiä keskeyttää. Kukapa tahtoisi toimia jonain estekorjaajana? Otin sitten taas laukan. Tällä kertaa Taigakaan ei kiihdyttänyt, joten pidätyksiä ei tarvinnut. Este meni hyvin. Jatkoin laukkaa ja ohjasin toiselle ristikolle. Sekin ylitettiin puhtaasti. Taputin Taigaa kiitokseksi hyvästä suorituksesta ja hidastin käyntiin. - Hyvin meni, totesin vielä ja halasin Taigaa selästäkäsin. Aika alkoi olla lopussa joten lopettelimme vähän ajan päästä. Otimme loppujäähdyttelyt erittäin rauhallisissa merkeissä. Olisin voinut vielä mennä loppukäynneille maastoon mutta aikaa ei ollut.  Ehkä hieman liian vihreä tausta näin syksyksi, mutta en viitsinyt enää jälkeenpäin värejä vaihdella. |
|
|
|
Post by Anne on Oct 20, 2011 9:57:50 GMT 2
Syksyinen retki - lokakuu 2011Joulukalenteri 2010-spessu Pipsalle, Sastulle ja Wearille!
|
|
|
|
Post by Anne on Oct 26, 2011 18:10:50 GMT 2
26.10.2011 Estetunti Lina ja Taiga alkuvenyttelyissä. Spessu Linalle! |
|
|
|
Post by Lina on Nov 21, 2011 16:23:55 GMT 2
21.11.2011 - Paluu siihen tuttuun ja turvalliseen Seppeleeseen
Kauvankohan siitä oli mennyt? Siitä kun viimeksi olin tallille kunnolla päässsyt? En ollut hyvä matikassa, mutta sain laskettua että ainakin jotain kuukausi. Taiga parka. Ja minä parka. Koulu vei aikansa, vaikka kuinka yritti aikaa säästää, niin aina tallillemeno jouduttiin nipistämään pois aikataulukosta. Parilla tunnilla olin tosin Seppeleessä pistäytynyt, joten täysin hevoseton kuukausi ei onneksi ollut täyttynyt. Ja se kylmä jämähtänyt aikakausi lähestyi - talvi. Ja taas täytyisi jäädä odottamaan kesää, ja sekin menisi jälleen ohi hetkessä. Hmh, muuttaisin jonnekkin lämpimään jos osaisin kieliä! Ja jos saisin Taigan mukaan... Huokasin ja yritin pistää takkiani enemmän kiinni. Kohta pitäisi taas vaihtaa toppatakkiin... Matka Seppeleeseen oltaisiin pian talsittu! päässäni aloin jo kaavailla mitä tänään ponineidin kanssa tekisin. Ottaisin varmaan kaikki irti tästä kerrasta.
Mitä? Tallissa näytti olevan pari uutta hevosta, uusien hoitajien lisäksi. Bongasinkin hieman kauvempana Jeccun ja päätin udella tuolta hevosten nimiä.
- Joo, Ediksi sanotaan tota Eestinhevosta, sitten toi kimo tuolla on Frank, toi on Eela, ja Venna on se liinaharja. Ootpas sä jäljessä, nehän tuli jo aikoja sitten, Jeccu totesi ja naurahti. - Joo, en taas ikuisuuksiin oo kunnolla päässyt tallille, totesin. - Mut joo, kiitti esittelystä, kiitin vielä ja lähdin sitten vaihtamaan ratsastusvaatteita.
Taiga löytyikin tarhasta. Huh! Sehän oli ihan kuin kävelevä karvakasa! No, ei nyt ehkä ihan, mutta huomattavasti talviturkki oli kasvanut. - Taigaa, kutsuin tammaa. Ja ihme kyllä - ponineitihän myös talsi herkkujen toivossa luokseni. Napsautin riimunarun kiinni riimuun ja talutin Taigan ulos. - Ei ole herkkuja, vaikka saisi varmaan ollakkin anteeksipyynnöksi, kun en oo pitkään aikaan käynyt, jupisin hallakolle pahoittelevaan sävyyn. - Mut voin korvata sen pitkällä maastolenkillä.
Satulointi kävi tuttuun tapaan nopeasti. Taigakin tuntui olevan ihan hyvällä päällä. Talutin tamman ulos aitasta. Hmm, maastoseuraa en viitsinyt alkaa hakemaan. Vietettäisiin siis tämä maastolenkki kaksin, ellei vastaan tulisi jotain seuraa. Iskin kypärän päähäni, ja tottuneesti kiristin satulavyön ja säädin jalustimet. Ehdin vain laittaa toisen jalan jalustimeen, ja Taiga oli jo menossa. Pidätin hieman ohjilla, ja sain itseni selkään asti.
Taiga liikkui pirteästi. Maa oli hieman valkeassa huurteessa. Hmmh, täytyisikin katsoa tarkkaan missä olisi tarpeaksi pehmeä laukka-alusta. Ehkä jonnekkin pellolle kannattaisi suunnistaa. Sormeni joutuivat pian kohmeeseen, kun hanskat oli onnellisesit unohtunut tallille, mutta päätin mielessäni että pärjäisin kyllä ilmankin. Etenkin kun Taigan tuuhea harja saisi toimia lämmittäjänä. Tungin sitten sormani mustien jouhien sekaan. - Sori Taiga, pahoittelin tammalle.
Otimme muutaman vauhdikkaan ravipätkän mutta annoin Taigan kävellä suurimman osan.
Saavuimme sitten pellolle. Se oli hauskan näköinen, vaikka ei kovin eläväisen. Heinänkorret huurteen peitossa kimalsivat hauskasti. Huomasin tosine ttä alkoi olla hämärä. Eikä kello ollut edes paljon! No, talvi teki tuloaan, se oli valitettavasti huomattu. Taiga taisi arvata aikeeni laukkapätkästä, tai sitten painoni vain siirtyi eteenpäin. Jokatapauksessa, ponineiti pyrki innokkaammin eteenpäin, joten annoin vain laukka-avut, ja ponineitihan syöksähti laukkaa. En edes yrittänyt pidätellä sitä vähääkään, nojauduin vain eteenpäin ja annoin ponin mennä.
Laukkapätkä oli tehnyt kyllä todella hyvää, mutta pian oli pakko hiljentää, ja aloittaa matkanteko Seppeleeseen, koska säkkipimeässä en viitsinyt ratsastaa, kun ei onnut parin hassun heijastimen lisäksi mitään muuta valoa. Eikä heijastimiakaan tietääkseni edes laskettu valoiksi.
Seppele tuli aivan liian aikaisin näkyviin, kuten aina. Mutta pimenneen illan takia se oli kyllä ihan hyväkin, että tallille päästiin ennenkuin mielikuvitukseni taikoisi kummituksia eteen. Heh, jotkut hevosethan näkivät muka kummituksia, mutta entä sitten kun ratsastaja näkee? No, luutavastihan pelko tarttuisi ratsuunkin. Vilkaisin hieman laiskaskosti etenevään Taigaan. No, hallakkoa oli vaikea kuvitella pelokkaana ja hermostuneena.
Laskeuduin sitten alas ja vein Taigan pihattoon hoidettavaski. Tein perusteellisesti hoitotoimenpiteet. Harmi ettei aikaa ollut jäädä kiillottamaan varusteita, vaikka ne sitä kaipasikin. Lupasin itselleni että hotiaisin sen ensikerralla. Taigakin näytti tykkäävän pitkästä ja huolellisesta harjauksesta.
- Lupaan että ensikerta on aikaisemmin kun viimeksi, lupasin Taigalle ja silitin sen pehmeää karvaa. - Sä varmaan tahdot vielä hetkeksi tarhaan, totesin ponineidille joka vain pärskähti vastaukseksi. Vein sitten Taigan tarhaan. Olisi varmaan viisasta lähteä kotia kohti ennenkuin tulisi ihan totaalisen pimeää.
|
|
|
|
Post by wear on Dec 6, 2011 13:55:55 GMT 2
6.12.12 tiistai - hyvää itsenäisyyspäivää!
Ah ensilumi! Kyllä sitä oli odotettukkin, koko pitkä lokakuu ja pimeä marraskuu. Nyt viimein, joulukuun ensimmäisinä päivinä se viimein satoi alas kevyinä ja kauniina hiutaleina, peittäen alleen koko masentavan harmauden. Itsenäisyyspäivän kunniaksi olimme Taigan kanssa lähteneet reippaalle maastolenkille. Tai no reippaasta sitten tiedä, olimme jo matkanneet muutamat kolme kilometriä mutkittelevaa metsäpolkua seuraten rennosti kävellen. Taiga laahusti eteenpäin polkua pitkin, rauhassa ja kiireettä. Sekin taisi nauttia kauniista metsämaisemasta ja raikkaan kirpeästä pakkasilmasta. Hajamielisesti silittelin Taigan kaulaa ja annoin ponin kävellä yhä pitkin ohjin.
Muutaman minuutin vielä käveltyämme hoputin Taigan raviin. Poni siirtyi päätään heilauttaen hölkkään. Kylmä ilma kipristeli poskipäitä meidän saapuessa pellonlaitaan. Keräsin vähän ohjia käteeni ja huomasin Taigan reipastuvan heti- se tiesi mitä oli tulossa. Annoin hiirakkoni siirtyä reippaalle laukalle päästyämme peltoa kiertävälle uralle. Selkeästi muutama muukin oli käynyt täällä jo laukkailemassa aikaisemmin aamulla.
Kierrettyämme kesantopellon kertaalleen ryhdyin hidastelemaan Taigan menoa. Vastahakoisesti poni siirtyi töksähtelevälle raville ja lopulta käyntiin. Kuolainta narskutellen ja päätään heilutellen poni protestoi vauhdin hidastumista.
Paluumatkalla tallille törmäsimme metsäpolulla Dreameriin ja Bladeen. Musta, suurikokoinen tamma tanssahteli hoitajansa alla innostuksesta nähdessään poniystävänsä saapuvan polun mutkan takaa. - Hei Wear! Tekin ootte lähtenyt maastoilemaan? Dreamer huikkasi ja antoi Bladen tulla tervehtimään Taigaa. Hymyilin hevosystävyksille kun ne tuuppivat toisiaan innokkaasti korvat terhakkaasti höröllä. Taiga hörisi mustalle tammalle ystävällisesti. - Joo no kerrankin täällä on näin hyvä ilma niin en voinut vastustaa kiusausta, sanoin Dreamerille naurahtaen ja käänsin Taigan takaisin metsäpolulle. Palasimme Dreamerin kanssa yhtämatkaa takaisin tallille. Oli mukavaa vaihtaa tytön kanssa kuulumisia pitkästä aikaa.
Tallipihassa tiemme erosivat, Dreamer kiikutti Bladen päätalliin ja minä vein Taigan sen tutulle paikalle aitta-rakennukseen. Poni tiesi tutun kuvion; loimi pois, satula alas selästä ja suitset vielä ja sitten se sai kävellä itsenään avonaisesta karsinan ovesta sisälle heiniensä kimppuun. Poni upottikin ahnaasti päänsä syvälle karsinan nurkassa odottavaan heinäkasaan. Kävin tamman paksun talvikarvan kumisualla ja pölärillä muutaman kerran läpi, harjasin takut pois neidin paksusta harjasta ja irrotin muutaman häntään takertuneen heinänkorren vielä pois. Heitin sitten ohuen talliloimen Taigan päälle, suukotin sen päätä ja taputin nopeasti kaulalle. Poistuessani karsinasta näin Jossun lähestyvän tallipihan poikki aittarakennusta kohti. - Wear!! Nainen huudahti iloisesti ja päästyään lähelle nappasi minut sponttaaniin halaukseen. - Hyvää itsenäisyyspäivää! Ja kiva nähdä sua täällä pitkästä aikaa! Jossu jatkoi yhä hymyillen. Nauraen halasin naista takaisin. - Kiitos kiitos, hyvää itsenäisyyspäivää vaan sullekkin ja kiva olla taas täällä. Vähän oli tänne ikäväkin jo.. Sanoin naureskellen. Jossu tarrasi käsivarteeni hyväntuulisesti. - Me jo laitettiin sullekkin kahvia tulemaan toimistossa kun Dreamer kertoi että säkin oot täällä! Jossu tokaisi ja lähti taluttamaan minua kohti päärakennusta.
Pian istuimme monien vanhojen tallilaisten kanssa kahvintuoksuisessa toimistossa jutellen ja naureskellen- kuulumisia vaihdellen. Oli mahtavaa nähtä Annea, Elliä, Jaakkoa, Chaoa, Sastua, Pipsaa, Carkkia, Alinaa ja Fiiaa pitkästä aikaa. Tuntui ihanan kotoisalta istua ja naureskella vanhoille muistoille ja tyhmille jutuille. Jokaisen posket olivat pakkasesta punaiset ja suut hymyssä. Mikä tämän parempi tapa viettää itsenäisyyspäivää, kun kivan porukan kanssa jouluntuoksuisessa tallissa?
-wear
laskeskelin noita hoitoja ja tää on varmaan sitten 355 hm! kamalaa kun aika vierähtää nopeesti. ihan järkyttävää oikeesti että mäkin oon pyöriny täällä Seppeleessä nyt jonkun 4 vuotta.. oi voi voi :DD
|
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!