Avoin sarja
FI
Valtteri Rokka -
Rio Sirius KS
90cm, 110cm
Päätuotos 110cm:
FI
Ava Pulkkanen -
Zenzi90cm, 110cm
Seppele Trophy
FI
Sarah Reyes -
JB MirameirPrix St. Georges
Päätuotos:Sarah ei todellakaan lähtenyt soitellen sotaan. Naisella oli tarkka suunnitelma ja hän oli tarkoituksenomaisesti lähtenyt ilman apukäsiä matkaan sunnuntaiaamuna. Auburnin traileri matkusti pehmeästi BMW:n takana ja trailerikamerasta latina sai tarkkailtua kyytiläistään - rautiasta puoliveritammaa Minaa. Sarah piti Minan kanssa kilpailemisesta, osittain siksi että se oli tuonut hänet jälleen tasoa lähemmäksi tavoitettaan, mutta erityisesti siksi että tamma oli kuin hyvin koulutettu sotilas Effin kaaoksen seurana. Minalla oli myös tietenkin huonoja hetkiään, mutta ne olivat poikkeuksia siinä missä Effillä ne kuuluivat ohjemanuaalin ensimmäisiin sarakkeisiin. Saattaa sisältää arvaamatonta energiaa. Saattaa kuvitella että taivas putoaa päälle.
Taivaasta puheen ollen, Sarah vilkaisi jälleen kerran tuulilasin takaa avautuvaa harmaata pilvimassaa tummansinisen lippalakkinsa alta. Se oli vielä vasta uhka, sillä asfaltti oli kuiva ja pilvet liikkuivat verkkaista tahtia eteenpäin, mutta hyvällä tuurilla ne avaisivat hanansa juuri kun oli heidän vuoronsa startata. Nurmikentän pinnasta muuttuisi liukas kuin saippualla päällystetty vesiliukumäki ja Sarah saattoi jo kuvitella kauhukuvissaan kuinka salama iskisi keskelle derbyareenaa ja Mina murtaisi jalkansa pelästyessään ja hän itse päätyisi nurmihokkien runtelemana päättämään päivänsä niiden kahden henkilön edessä, joita nainen ei missään tapauksessa halunnut nähdä tänään.
Niiden kahden, joiden vuoksi sotasuunnitelma oli ollut pakko laatia.
Jos Sarahilla oli matkassaan hyvää tuuria, sekä Inkerin että Antonin välttely sujuisi kuin vettä vain (no pun intended), sillä Seljavaaran luokka alkaisi vasta puoli neljältä (Sarah oli tarkistanut ainakin kolme kertaa) ja Inkeri Johansenilla ei todellakaan ollut mitään asiaa radalle koko kisapäivänä, paitsi ehkä kiillottamaan aitalankkuja tai kastelemaan kukkasia, jos ei sataisi.
Sen sijaan Sonian näkemistä Sarah odotti innolla, se oli melkein saanut hänet ajamaan Liekkijärvelle jo aiemmin viikonloppuna, mutta lopulta he olivat päättäneet nähdä tänään startin jälkeen. Norjassa tapahtuneen välikohtauksen jälkeen Sarah ja Sonia olivat lähentyneet merkittävästi ja nainen oli ehdottomasti siirtänyt vaaleaverikön kaveri-boksistaan (Antonin tilalle) ystävä-kategoriaansa. Heitä yhdisti yksi maailman vanhimmista kirouksista - typerät miehet ja niiden ajattelemattomuudet. Sarah oli huomaamattaan myös avautunut omista mieskuvioistaan, vaikka ne sillä hetkellä olivatkin hieman omituisella maaperällä. He eivät yhdessä olleet keksineet miksi sitä kutsuttiin että halusi periaatteessa olla taas eksänsä kanssa, mutta parisuhteen sijaan vain … hyötysuhteessa ja silti samalla olla vapaa tekemään muita ratkaisuja mikäli eteen sattuisi sellainen tilaisuus.
Traileriyhdistelmä pysähtyi lopulta raviradan kupeessa olevalle pysäköintialueelle. Sarah jälleen kerran valitsi itselleen hyvän paikan, josta pääsisi ongelmitta lähtemään kunhan hän olisi valmis, sillä epäilemättä pääpäivän edetessä kisa-alue täyttyisi nopeasti ihmisistä ja ratsukoista sekä niiden trailereista ja autoista.
Tähän aikaan aamusta kilpailuympäristö oli vielä petollisen seesteinen. Viisaampi tiesi olla luottamatta siihen rauhaan ja hiljaisuuteen, kun kovaäänisistä rupeaisi pienen rätinän saattelemana kuulumaan musiikkia ja katsomot täyttyisivät kuiskaavista katsojista. Jos sataisi, ihmisillä olisi sateenvarjoja, joku kävelisi lastenrattaiden kanssa hieman liian läheltä verryttelykenttää ja toisen vasta juoksemaan oppinut lapsi syöksyisi kojujem välistä jo muutenkin jännittyneen ratsukon jalkoihin. Effin kanssa Sarah oli oppinut varautumaan - myös siihen, että taivas laskeutuisi heidän niskaansa kesken raviohjelman. Vuosien saatossa sitä oppi vähentämään mahdollisten riskien määrää ja pitämään päänsä kylmänä, vaikka koko maailma räjähtäisi hänen ympärillään.
Mutta tänään Sarah ei olisi Effin kanssa, vaan Minan. Ja tänään hän ei murehtinut myrskypilviä, lapsia tai sateenvarjoja. Tänään hän murehti valkopäisiä ihmisiä, niin pitkiä kuin piskuisen pieniäkin. Tänään hän päästäisi vain yhden vaaleaverikön luokseen, Sonian, joka sillä hetkellä käveli hänen luokseen.
Mina piti Soniasta ja se sai Sarahin pitämään naisesta vain lisää. Tamma laski päänsä auliisti toisen pujottaessa kankisuitsia rautiaan korvien taakse. Kuolainten metalli kalahteli iloisen puheensorinan keskellä, kun he vaihtoivat kuulumisia. Sarah tunsi olonsa hieman rennommaksi, kun tiesi että hän voisi luottaa ainakin yhteen ihmiseen katsomossa tänään.
Sonia kertoi juuri uudesta kisaratsustaan, Ookoo nimisestä täysiveriorista jolla oli eilen startannut helpossa A:ssa ja starttaisi tänään päivän ensimmäisessä esteluokassa iltapäivällä, kun norjalaiskaunotar hiljeni äkisti kesken lauseen. Sarah, joka oli juuri vaihtamassa lippistään kilpailukypäräänsä, pysähtyi kesken liikkeen ja pelkäsi jo toiseksi pahinta - että Sonia oli nähnyt Antonin jossakin tulossa heitä kohden. Nostaessaan katseensa Soniaan Sarah kuitenkin tajusi, että toisen ruskeat silmät katselivat häntä. Tarkemmin ottaen hänen otsaansa, josta jopa meikin alta paistoi punainen vielä paraneva arpi. Muistona edellisestä kerrasta, kun he olivat tavanneet.
"Fy faen", Sonia mumahti ja Sarah saattoi nähdä toisessa kuinka ne petollisen iloiset ajatukset joihin kumpikin heistä oli yrittänyt kietoutua valui jonnekin kaivon pohjalle.
"It’s okay. It'll fade in time and soon there won't be even a faint line to remember", Sarah hymähti ja yritti loihtia kasvoilleen hymyn. Yritys kuitenkin jäi melko heikoksi ja naisen oli purtava alahuultaan pitääkseen karkaavat ajatuksensa hänen päivänsä tavoitteessa, eli kohta alkavissa kilpailuissa.
"I haven't seen him since. Or talked to him and I do plan on keeping things that way. I'll never be able to look at him the same", Sarah huokaisi ja painoi kypärän syvälle päähänsä. Nuttura niskassa kiristi ikävästi, mutta se oli kipu johon hän oli jo tottunut.
"I did. Talk to him the other day, on the phone. He seemed miserable", Sonia tunnusti. Sarah nielaisi parhaansa mukaan neuvot, joissa kannusti ystäväänsä pitämään välimatkaa ainakin siihen asti että aikaa oli kulunut sopivasti. Sarah ei itsekään tiennyt mikä oli sopiva aika, jos oli vielä vuosien jälkeen yhä oman eksänsä vietävissä. Hänellä ei todellakaan ollut viisauksia jakaa siinä aiheessa.
Ainut mihin Sarah pystyi itse vaikuttamaan oli oma käytöksensä ja se, miten hän reagoisi lopulta kun törmäisi entiseen parhaaseen ystäväänsä.
"Stay strong, my queen", Sarah lausui vain hymyillen hieman surumielisesti ja kosketti Sonian käsivartta kevyesti. "We all deserve better than that."
Ratsastaessaan kohti verryttelyareenaa energiseltä tuntuvan Minan selässä, Sarah mietti hän sanoisi jos Anton seisoisi vaikka areenan nurkalla odottamassa häntä. Loisiko hän katseen toiseen ja millaisen, jos loisi? Ylimielisyyttä, sääliä vai surua? Ikävää vai jääpiikkejä jotka lävistäisivät toisen sielun, tai mitä siitä oli enää jäljellä?
Lopulta Sarah päätti, että paras olisi vain olla näkemättä. Jos kohteli toista kuin ilmaa, niin ei voinut enää tuntea itseään petetyksi. Ilma oli läpinäkyvää ja niin oli myös Anton Seljavaara tästä lähtien.
Inkeristä Sarah ei kyennyt vielä sanomaan samaa.
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!