Seppele Cup - Joulun osakilpailu 11.-13.12.2020

[Manny]

Tutustumissarja

HeB
NO <a href="http://hiirenkolo.net/shelyes/porukka.php#avaasonia">Sonia Stordahl</a> (VRL-14905) - <a href="http://hiirenkolo.net/shelyes/hevoset/raffe.php">Rafaleer</a> (VH13-060-0057)

Päätuotos HeB:

Seppele Cup
11.12.2020 perjantai 

Oli ihana olla Suomessa jälleen. Mun olo oli matkustuksesta huolimatta virkeä, suorastaan maanisen energinen, kun touhotin tieni Seppeleen tallialueelle. Ihmisiä liikkui ryppäinä siellä täällä ja munkin vanavenessäni kulki haukotteleva Matias, jonka päivä oli käynnistynyt selvästi tahmeammin kuin omani. 

“Onko pakko paahtaa niin kovaa”, se nurisi ja mä vedin kädet topakasti lanteilleni. 

“Ensinnäkään mä en paahda”, puuskaisin toruvasti. “Meillä vaan on paljon tekemistä ennen kuin meidän luokat alkaa. Sitä paitsi tänne tultiin kisaamaan eikä hengailemaan!” 

Käännyin ympäri enkä siksi nähnyt, kun abipoika pyöritteli silmiään. Mun katse oli osunut jaba-alueen reunalla kahteen blondiin, joista toinen heilautti kättään tervehdykseksi meidät nähtyään. 

“Moi Ella”, hymyilin ja sain sinisilmäisen abitytön myös hymyilemään pienesti. Se harjasi rautiaan ratsuponinsa karvaa verkkatakkiin sonnustautuneena. Mullakin oli ylläni toppaliivi ja sen alla fleece-pusero, sillä ilma tuntui kylmän kolealta kisajännityksestäkin huolimatta. 

“Te ootte ollut jo ajoissa täällä”, mä totesin ja Ella nyökkäsi. 

“Joo, me käytiin Emin kanssa kaupassa ennen kuin tultiin tänne, herättiin niin aikaisin”, Ella vastasi ja samassa toinen sinisilmäinen blondi ilmaantuikin Ellan vierelle. Moikkasin myös Emiä, joka sipaisi laineikkaita hiuksiaan korvan taakse ja hymyili pienesti mulle ja sen jälkeen vähän leveämmin Matiakselle. Abit nyt tietenkin tunsivat toisensa muutoinkin kuin talleilun kautta, ja Emi ja Ella taas olivat jääneet mun osaltani harmillisesti vähän etäisemmiksi tutuiksi. 

NVRK ja siellä sijoittuminen oli kuitenkin osaltaan tuonut mua ja Ellaa hitusen lähemmäksi. Oli ollut hienoa tuulettaa yhdessä ja jakaa sijoittumisen riemu. Sen lisäksi että Ella oli taitava ratsastaja, se vaikutti myös pohjimmiltaan todella vilpittömältä ja mukavalta tytöltä, ja olin kiitollinen että mulla oli sellaisia tallikavereita. 

“Miten Raffen matka sujui?” mä kysyin ja Emi virnisti pienesti. 

“No, oli siinä pari pikku kommervenkkiä. Joona meinasi katkaista selkänsä sen kanssa, kun purettiin hevosia ja Raffe päätti tulla ulos sivuttain ja puoliksi lentäen. Onneksi ei käynyt kuinkaan”, Emi aloitti naurahti mun kauhistuneelle ilmeelle. 

“Joo, ja onneksi Janni ei nähnyt sitä. Se ois varmaan viimeistellyt Joonan, jos se ois telonut itseään yhtään enempää”, Ella jatkoi ja me naurettiin kummatkin Matiaksen kanssa. 

“No luojan kiitos kaikki ovat kunnossa”, summasin. Siirtyessäni Ellan ja Figaron ohitse kohti Raffen jabakarsinaa vilkaisin vielä kelloa. 

“Ei kai tässä auta kuin alkaa hommiin sitten.” 

*** 

Mä en ollut ikinä ollut mikään luonnonlahjakkuus mitä tuli pieneen näpertelyyn tai kädentaitoihin. Siksipä oli oikein tervetullut yllätys, kun Janni saapui jaba-alueelle ja ilmestyi mun ja Raffen karsinalle. 

“Tarviitko sä apua?” Janni kysyi ystävällisesti katsoessaan mun säälittävää yritystä nykertää Raffen harjaa edes siedettäville sykeröille. 

“Miltä näyttää”, mä parahdin kun juuri virittämäni pallero lörpähti osittain auki muistuttaen etäisesti jotain paljon rivompaa kuin ratsuponin kisakampausta. 

“Näytäs tänne”, Janni naurahti ja siirryin suosiolla pois naisen tieltä. Katsoin, miten Janni tarttui määrätietoisesti Raffen jouhiin ja alkoi punoa tiukkoja, särmiä lettejä.

“Noinko jo jännittää kilpailut”, Janni virnisti ja pudistin pienesti päätäni. 

“Ei vielä. Raffen kanssa mulla ei ole mitään hätää, paitsi mun avuttomat letitystaidot”, naurahdin ja Janni hymyili. Se oli totta. Jos eläimeen pystyi luottamaan koko sydämestään, niin mä luotin Raffeen. Se oli turvallinen ja luotettava, ja sen kanssa mä olin NVRK:ssa voittanutkin. 

“Huominen sen sijaan...” 

Niin. Huomenna olisi the näytönpaikka. Mun ensimmäiset kilpailut Theolla, Joonan valvovan silmän alla. Se oli aivan älytön kunnia ja askel kohti mun unelmaa, mutta myös suuri koetus ja jopa pelottava hetki mun elämässä. Olin käynyt omasta mielestäni läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot jo pari viikkoa etukäteen, silloin kun Joona oli nostanut kissan pöydälle ja esittänyt idean, että mä alkaisin kisaamaan Theolla, mutta olin väärässä. Nyt kun siihen oli enää yksi yö, mun päässä vilisi taas tuhat erilaista kauhukuvaa siitä, millä tavoin voisin mokata tän hetken. 

“Hyvin se Sonia menee. Usko pois, Joona ei olisi pyytänyt sua kilpailemaan Theolla, jos se ei uskoisi suhun tai siihen, että sä osaat ratsastaa sitä. Älä ota liikaa paineita, vaan ota tämä nyt tilaisuutena kasvaa ratsastajana. Moni ei olisi uskaltanut hypätä noihin saappaisiin.” 

Janni oli saanut letitettyä jo yli puolet Raffen jouhista ja siirryin ruunan pään luo. Se puhalsi hiljaa lämmintä ilmaa mun kämmenelle ja hamuili sitten lohduttavasti mun hihaani. 

“Joo”, mä sanoin sitten ja vilkaisin Jannia, joka katsoi mua tutkivasti kulmiensa alta. “Niinhän se on. Onneksi tässä on tämä päivä ja tämä herra, jotka toivon mukaan helpottavat pahinta jännitystä.” 

Silitin Raffen päätä ja kumarruin haistamaan sen otsaa. Kultaisempaa otusta ei varmasti ollut koko maan päällä, siitä olin varma, ja samalla kun hengittelin sen hevosenhajua sieraimiini oloni rauhoittui aste asteelta. 

“Herralla alkaa kohta myös olemaan kisailme kohdillaan”, Janni tokaisi ja hymyili sitten mulle. “Mene säkin ihmeessä valmistautumaan.” 

*** 

Kisavaatteita vaihtaessani mä sain hetkeksi muuta ajateltavaa. Mun mielessäni oli pyörinyt lähinnä vain kisajutut, mutta laskiessani puhelimeni pöydälle mun ajatukset harhautuivat eiliseen ja illalla Facebookissa käytyyn keskusteluun, joka oli saanut mut hymyilemään Lieken hotellisängyssä makoillessani. 

Avasin puhelimeni ja Messengerin, jossa keskustelu oli tarjolla heti ylimmäisenä. Viime aikoina olin kuluttanut aikaa pitkiäkin hetkiä kirjoitellessa, ja eilen illalla viimeisenä kirjoitetut sanat näkyivät yhä viestikentässä. See you tomorrow. Se oli tuntunut hassulta, jopa oudolta kirjoittaa. Mun muistikuvat siitä ihmisestä olivat kuitenkin käytännössä yhdeltä illalta, mutta silti mä oikeasti olin alkanut odottaa sen näkemistä. Jopa niin paljon, että mun sydän jätti yhden lyönnin välistä, kun näin vartti sitten tulleen kuvan, jossa tutut kasvot näkyivät Seppeleen tallipihalla otetussa kuvassa. 

Mä kiskoin paidan kokonaan päälleni, sillä se oli unohtunut puolitiehen. Kun olin kunnolla pukeutunut, nappasin kuvan jossa näkyi kisapuku mun yllä ja painoin lähetä. Alle kirjoitin nopean viestin, jossa kerroin, että mun luokka alkaisi juuri, mutta sen jälkeen mulla olisi aikaa moikata ennen kuin 50cm luokka alkaisi. 

Kävellessäni tallipihalle vastaanottamaan Raffea lämmittelyä varten, mun puhelin värähti viestin merkiksi. 

Anton Seljavaara 

I’m gonna watch your class.. See you afterwards 😊

Kisajännityksen lisäksi mun vatsassa lepatti myös toisenlaisia perhosia.

(Alkuperäinen postaus)

---

[/div]
50cm
NO <a href="http://hiirenkolo.net/shelyes/porukka.php#avaasonia">Sonia Stordahl</a> (VRL-14905) - <a href="http://hiirenkolo.net/shelyes/hevoset/raffe.php">Rafaleer</a> (VH13-060-0057)

---

 
Avoin sarja

HeA
NO <a href="http://hiirenkolo.net/shelyes/porukka.php#avaasonia">Sonia Stordahl</a> (VRL-14905) - <a href="http://hiirenkolo.net/shelyes/hevoset/theo.php">Velvezuelas Thestral</a> (VH17-031-0603)

---

110cm
NO <a href="http://hiirenkolo.net/shelyes/porukka.php#avaasonia">Sonia Stordahl</a> (VRL-14905) - <a href="http://hiirenkolo.net/shelyes/hevoset/theo.php">Velvezuelas Thestral</a> (VH17-031-0603)

Päätuotos 110cm:

"We 're flying high

We 're flying right up to the sky

We fly so high

We're flying right up to the sky"

[Amira Fuglesang]

Avoin sarja
NO Amira Fuglesang (VRL-14497) - Rosegarden’s Scintilla VH-20-029-0067
70cm ja 90cm

[Vivienne Blankley]

Tutustumissarja
Helppo B
Vivienne Blankley - Prontoponzio
Päätuotos

Perjantaina 11.12.2020

Pontus oli astellut koppiin yllättävänkin sulavasti, mikä varmaan tarkoittaisi taistelua takaisinpäin tultaessa. Sinänsä tämä oli tietysti parempi, että ainakaan me ei myöhästyttäisi kilpailuista (niin kuin oltiin esim. myöhästytty Seppeleen esteringin katselmuksesta tässä taannoin). Silti mua pisti ärsyttämään se seikka, että iltapäiviin osuvat lastaustaistelut olivat harmillisen usein valuneet Pontuksen nimiin. Aikaisin olin tukevan aamiaisen voimaannuttama ja tarmokas (Pontus ei ollut, varsinkin kun omistajana mulla oli valta pihdata sitä senkin niin kovin kaipaamaa aamiaista); kun taas iltapäivisin olin yleensä aivan hajalla kilpailemisesta. Pontus ei ollut. Se sai jotain hölmöä lisävoimaa esiintymisestä, ehkä siitosorius oli noussut korvanpäihin asti.

Mulla oli apunani Sarah, enkä mä kyllä oikein heti hoksannut, miksi mainittu lattarimimmi oli tullut katselemaan junnujen kouluratsastusta (max. helppo bee tasolla, jolla me tietenkin startattiin) ja maahan kaivettuja esteitä (max. 50 cm, mikä me oltaisiin kyllä voitettu jos äiti olisi antanut ilmoittautua!! Esteet nyt voitti helposti, koulussa oli näitä harmillisia tuomarimielipiteitä). Luulen, että meillä on vaan Sarahin kanssa niin hyvä yhteys. Eteläeurooppalaiset keskenään, ja näin.

Hyvä yhteys tai ei, niin Sarah olisi kyllä tarvinnut aimo tujauksen vahvaa espressoa. Se oli jotenkin hapan, ja suostui juuri ja juuri kävelyttämään Pontusta – joskaan sekään ei ihan toteutunut. Mun nähdäkseni Pontus kävelytti (ja välillä seisotti) Sarahia. Sinänsä ihan sama, kunhan poniori taapersi edes hiukan ennen verkkaa.

“Kuule Sarah”, mä aloitin, kun ne palasi mun ja mun kiillotettujen saappaideni ja ojennukseen laitetun tukkani luokse.
“No? Hei, otatko jo Pontuksen?”
“Joo joo. Tai hei, pidä sieltä puolelta niin kiipeän selkään. Mitä mä olin sanomassa, oli se, että mä vähän tutkailin mun vastustajia.”
“Ai.”
“Joo. Toi Tamminen on paha. Ne sai ton Bagheeran kanssa edellisessä Kalla CUP:ssa hurjat prosentit, sijoittui meitä paremmin, ajattele! Mä tarkistin vielä äsken tulosarkistosta. Melkein 70 %! Ei ihme, että Pontus on siihen ihan rakastunut. Verkasta sen kanssa saattaa tulla vähän hankala. Kuunteletko sä??”
“Mm-h.”
“Sitten on toi Stordahl ja Rafaleer. Ne ei oo varmaan pahoja – kato se on toi voikko, sekin oli Auburnissa, mutta kisaamassa kenttää! Helppo voitto niistä, sanoisin.”

Sarahin katse kulkeutui mainitun voikon taluttajaan, ja se tunnisti sen ihan selkeästi.
“Tunneksä ton?”
“Ai Sonian?”
“Eli joo kun tiedät sen nimen!”
“No joo, tavallaan. Mutta Viivi, helppo B on aika helppo ohjelma oikeasti. Älä aliarvioi sun vastustajia.”
“Phyh, helppohan sun on sanoa kun oot tommonen kouluratsastaja. Kyllä esimerkiksi ympyrän voi tehdä väärin ja sitten voi tulla huonot pisteet. Tai tekee väärissä kohdissa asiat, vaikka olisi miten helppo ohjelma! Kenttäratsastajat on vähän huithapeleita, you know. Mä taas oon oppinut tarkaksi, jos Pontus siis vaan tottelee. Se saattaa innostua liikaa tosta hemaisevasta Bagheerasta ja se on menoa ohi kirjainten sitten. Tai hei! Entäs tuo ratsuponi?? Aika hieno, eikö vaan – huomaatko miten mä en yhtään väheksy mun vastustajia?!?”

“Mikä ratsuponi?” Sarah kysyi, ja silmäili jaba-alueen ympäristöä ja viereistä treeniaukiota. Suurin osa meidän luokan kilpailijoista pyöri vielä täällä, ja joo totta, ratsuponeja (kuten Pontuskin) oli useampi.
“No toi kirjava. Kilpailunumero 001, aika leijaa!! Mieti, varmaan sille on jaettu valmiiks voittajan numero. Ja arvaappa vielä: mä katoin ton ponin, Strix-jotain, VH-tiedot. Sen isänisä on sama kuin Fellun isä. Että mietipä sitä!! Jos se ei ois poni vaan syntynyt vaikka puoliveriseks, niin sehän tahkois geepeetä. Kiva tollaista vastaan kisata sitten!” mä marmatin, mutta Sarah ei taaskaan kuunnellut kunnolla, mikä teki siitä ehkäpä historian huonoimman groomin. Mokoma lattari keskittyi taas ratsastajaan, mikä oli ihan uskomatonta siinä valossa, mitä mä olin kyseisestä ratsuponilahjakkuudesta juuri kertonut.

No, ihan sama. Mä en enää edes viitsinyt aloittaa spekulaatioitani ratsukosta kilpailunumerolla 289. Taas upea ratsuponi, harmillisesti kyllä ruunattu (Pontson egon kannalta tosin parempi), koska eiköhän Sarah “tunnen kaikki” Reyes tietäisi senkin ratsastajan. Mulle tuli muutenkin vähän imelä olo tästä ratsastajasta: se oli lumoavan kaunis blondi, ja nimessä oli niin monta osaa että se oli aivan saletisti Norjan kuningasperheen jäsen. Todennäköisesti voittaisikin koko luokan, koska sillä jos kenellä oli antaa öljyrahaa tuomareille. (Uskokaa kun sanon, korruptiota on kaikkialla. Italia opettaa.) 

[Julkaistu alun perin täällä]

[Valtteri]

Avoin sarja
Vaativa A
Sarah Reyes - Fiveofive
Päätuotos

Mä hölmö olin taas kävellyt ansaan, jonka asettajana toimi pörröpäinen lapsi-ihminen, joka omisti monta lempinimeä ja niistä (ei välttämättä) käytetyin oli Viivi.
"Saraaah", tyttö venytteli vokaaleja nimessäni niin italialaisittain, että mun päähän koski.
"Niin Viivi?" kysyin hyvin suomalaisittain ja sain vaivoin pidettyä silmäni suorassa niiden kuopissa. Jostain syystä niillä oli kova tahto pyöriä ihan omiaan sillä hetkellä.
"Pontusta voisi kävelyttää, eikö", Viivi asetteli äänenpainonsa huolellisesti niin ettei lausetta voinut kuvitella kysymykseksi. Tytön äiti vilkaisi mua pahoittelevasti ja mä nyökkäsin niin asiallisesti mitä kykenin.
"Tottakai."

Ahne poni näki ohuen lumipeitteen alta pilkottavan ruohonkorren ja nykäisi varsin vaativana sitä kohden. Yhden askeleen verran mä olin märkä rätti sen paksun kaulan tönäisemänä ennen, kun sain orin takaisin hallintaan. Sitä harmitti ihan selvästi, niin tuimasti se tuijotti mua otsaharjansa takaa.
"Älä nyt säkin aloita", huokaisin ja kiersin suurta ympyrää lumi kenkieni alla narskuen. Sen käden, millä en pitänyt ruunikkoa poissa ruohomättäiltä, tungin syvälle pehmeän untuvatakin taskun syövereihin ja yritin olla huomaamatta miten Inkeri odotti verryttelyyn pääsyä kirjavan ponitammansa kanssa. Mä pidin huolen, että olin hävinnyt johonkin katsomon pimeimpään nurkkaan odottamaan, kun Viivi verrytteli energisen orinsa kanssa. En todellakaan aikonut mennä jakamaan tytölle mitään verryttelyvinkkejä, Viivin äiti sai hoitaa sen ihan itse. Onneksi huomenna saisin tästä kärsimyksestä palkaksi kyydin Ceen autossa Seppeleeseen eikä mun tarvinnut miettiä kenet keksisin ottaa Effin kyytikaveriksi Auburnista. Aina välillä oli erityisen haastavaa kisata hevosella, joka ei suostunut matkustamaan yksin.

"Tuliko siitä mitään?" kysyin Ceeltä tämän kivutessa istumaan viereeni. Viivi starttaisi seuraavana Pontsolla ja nyt saatoimme vain ristiä sormemme ja toivoa ettei se suistuisi selästä.
"Loppua kohden vähän jo parempi", nainen lausui diplomaattisesti.
"Seuraavana vuorossa Vivienne Blankley - Prontoponzio", kuuluttaja kertoi takellellen Pontson nimen kanssa ihan huolella ja me pidätimme hengitystämme melkein koko suorituksen ajan Viivin äidin kanssa. Kyllä sen nyt jo tiesi mitä saarnaa kuuluttajan osaamattomuudesta kieliä kohtaan saisimme kuunnella kotimatkan ajan.

**

Effi oli täysin valmis kuljetukseen, kun tammatallin ulko-ovi vedettiin voimalla auki. Hevoset nostivat päätään karsinoissaan, kun hyväntuulinen kiharapilvi asteli hoitopaikalle.
"Mä tulin tänään sun kisahoitajaksi", Viivi ilmoitti ilman huomenia ja yritti tavoitella kosketusta välttelevää Effin turpaa. Mä sadattelin vain vähäsen hiljaa mielessäni.
"Ai. Mä rekrytoisin kyllä Antonin jo siihen hommaan. Se tuntui hyvin halukkaalta", paljastin ja Viivi heilautti kättään kuin huitoakseen pois sellaiset ajatukset.
"Kyllä sekin voi tulla. Oh, onpa kauniit letit. Pontsolla on ihan liian paksu harja että sille saisi näin siistit sykeröt. Pitäisi ehkä nyppiä..."
"Ootteko jo valmiita? Anton odottaa satulahuoneessa, se voisi kaivata kantoapua", keskeytin ja Effi näytti silmiin nähden helpottuneelta kun sen tilaan tunkeutunut lapsi perääntyi vähän. Viivi ei nähnyt vaivaa estääkseen silmiensä pyörähtävän.
"Kai mä voin käydä auttamassa. Saanko sitten taluttaa Effin autoon?"
"Mä talutan sen aina itse, se voi olla hankala", torjuin ja näin miten Viivin kulmien väliin ilmestyi ryppy.
"Kyllä mä osaan..."
"Mä uskon kyllä, mutta silti ei. Jonkun toisen hevosen kohdalla sitten joskus."
"Ajattele jos sä olisit esteratsastaja ja tarvitsisit radankävelyn ajaksi apua. Etkö sä sittenkään antaisi mun taluttaa Effiä?" Viivi jaksoi inttää harmistuneen näköisenä.
"En sittenkään. Amanda ei antaisi mulle ikinä anteeksi."

Viivi häipyi sitten, omiaan höpisten, kohti satulahuonetta ja mä tunsin vain pienen virneen nousevan huulilleni kun tyttö huudahti "Antooon" satulahuoneen ovelta. Melkein kuulin sen tuskaisen huokaisun miehen huulilta ennen oven sulkeutumista kikkarapään perässä.

Mun oli ihan pakko ruveta keskittymään tämän päivän kisasuoritukseen vaikka miten houkuttelikin kuunnella Viivin saarnaa Antonille siitä miten kilpailuhevosten ruokinta piti hoitaa vastuuntuntoisesti ja tarkasti. Penna oli kuulemma kertonut sille.

Cee starttasi mustalla arabillaan kahdessa ensimmäisessä luokassa. Se oli aivan ihana hevonen oriksi ja mun oli pakko livahtaa ihan sekunniksi katsomaan niiden Helpon A:n startti. Anton jäi kiistelemään Viivin kanssa siitä kumpi oli saanut luvan taluttaa Effiä ja mä toivoin että mies pitäisi päänsä eikä antaisi herkän tamman ohjia kuumapäiselle tytölle hetkeksikään.

Mä ponnistin mun Sokka Lux-ratsastusloimen alla seisovan ratsuni selkään Seppeleen parkkipaikalla. Mulla oli kylmä jo nyt, vaikka olin vaihtanut toppatakkini kisatakkiini pari minuuttia aikaisemmin. Onneksi olo helpottuisi edes vähäsen kun pääsisin ratsastamaan kunnolla.
"Sopiiko jos mä käyn vähän...kiertelemässä?" Anton kysyi, kun se oli varmistanut että mulla oli kaikki okei. Kyllä mä olin huomannut miten se oli vilkuillut parkkipaikalla ympärilleen ja osasin vähän aavistella mistä sen löytäisin kisojen jälkeen.
"Siitä vaan", naurahdin ja Viivi näytti ryhdistäytyvän entisestään.
"Mä tulen auttamaan sua verryttelyssä siksi aikaa että äiti tarvii apua Aamoksen kanssa", tyttö kertoi ylpeänä ja lähti kävelemään meidän vierellä kohti verryttelyaluetta.
"Kivaa."

[Liinu]

Tutustumissarja
NO <*a href="http://hiirenkolo.net/shelyes/porukka.php#avaamatias">Matias Berg<*/a> - <*a href="http://hiirenkolo.net/shelyes/hevoset/usva.php">Notkelman Usva<*/a>

HeB


Avoin sarja
NO <*a href="http://hiirenkolo.net/shelyes/porukka.php#avaamatias">Matias Berg<*/a> - <*a href="http://hiirenkolo.net/shelyes/hevoset/usva.php">Notkelman Usva<*/a>

70cm

[Cee Blankley]

Avoin sarja
Helppo A
Cecilia Blankley - Ionosphere ox


Päätuotos

Lauantaina 12.12.2020

Me oltiin Aamoksen kanssa kilpailtu yhdessä melkein vuosi. Ori oli tuntunut niin valmiilta, että me oltiin aloitettu kilpaileminen aika piankin kauppojen jälkeen. Liiankin pian, ehkäpä, koska kilpailutuloksemme olivat kieltämättä aika vaisuja. Hyviäkin prosentteja oli tullut, mutta aina niissä luokissa, joissa taso oli ollut niin ikään kova. Sijoituksia ei ollut siis yhtäkään.

Aamos oli aivan ihana ratsastettava, herkkä ja kuuliainen, ja sillä oli mielettömät askeleet. Kuitenkin sen lempeän lauhkea luonne näkyi jonkinlaisena puihin menemisenä kilpailupaikoilla. Kotikentillä nähtävää liikettä ei vaan tahtonut irrota kilpailuissa, ja tätä asiaa mä Seppeleessäkin huokailin. Olisi pitänyt ilmoittautua vain A:han. Sitä me varmaan joka tapauksessa ensi kaudella kilpailtaisiin, pelkästään.

Viivi oli lähtenyt taluttelemaan Aamosta, kun itse viuhdoin kansliaan ilmoittautumaan (ja ilmoittamaan, etten jäisi palkintojenjakoon, jos sinne jollakin ihmeellä vaativan B:n osalta tänään pääsisimme). Oli nimittäin toinenkin ongelma Aamoksen vaisun kisavireen lisäksi, ja se oli mun onnettoman laho muistini. Olin innostunut Seppele CUP:sta sen verran kovasti (kaikesta huolimatta Aamoksen kanssa oli ihanaa kiertää kilpailuja), että olin unohtanut Kalla CUP -starttini. Niin. Isabellan painostamana olin palannut jälleen kenttäratsastuksen pariin; vauhtia oli otettu oikein Kanadasta asti.

Tarkistin puhelimesta hieman maanisesti, että rannekello oli oikeassa ajassa, ja kiittelin sitten suurempia voimia toisesta starttivuorosta toisessa luokassamme. Kunhan Suski, rakas valmentajani, pitäisi sanansa ja saapuisi katsomoon (ja olisi esimerkiksi tankannut ikikuraisen autonrottelonsa kerrankin valmiiksi), me lähtisimme paahtamaan Kallaan heti suorituksen jälkeen. Jos luokka alkaisi aikataulussa, ehtisin juuri sopivasti helpon luokan maastokokeeseen (Tom taas oli luvannut verrytellä Demin hätätapauksessa valmiiksi).

Aamos ja Viivi saisivat jäädä, Sarah ja Anton hoitaisivat nämä kotiin. Hevosillani Seppele Trophyssä kilpailevat Suski ja Tom taas palaisivat huomenna tänne, Liekkijärvelle. Valitettavasti hekin saisivat tulla keskenään (okei, hoitajien kera), sillä itse keskittyisin kentän ratkaiseviin estekokeisiin. En epäillyt hetkeäkään, etteivät kaikki edellä mainitut pärjäisi loistavasti ilman minuakin, mutta suuren maailman kilparatsastajan sijaan tunne oli enemmänkin kuin maailman surkeimmalla hevosenomistajalla ja äidillä.

“Ha-loo! Pitäiskö sun jo verkata? Mamaaa?”
“Oho. Sorry. Olin ajatuksissani.”
“Niinpä tietysti, älä stressaa hei.”
“En en – ai, ei kello ole vielä juuri mitään!”
“On ja ei. Mama, te tarviitte Aamoksen kanssa pitkän verryttelyn. Se paranee niin”, Viivi ilmoitti tietäväisenä, enkä voinut kuin ihmetellä, milloin pikkutytöstäni oli tullut tarkkasilmäinen esiteini. Okei, tarkkasilmäinen se oli ollut aina. Nyt tyttö vaan tuntui käyttävän terävänäköisyyttään (edes toisinaan) järkeviinkin asioihin silkan kiusallisuuden vastapainoksi.

“Kiitos, hei. Olet ihan oikeassa...” aloitin äitimäisen tunteellisen kiitospuheeni, mutta Viivi oli jo viuhtonut toisaalle – tarkalleen ottaen se oli jotenkin onnistunut löytämään kanssa-italialaisen täältä Seppeleestä, ja nyt käynnissä oli Viivin osalta varsin vauhdikas ja eleikäs keskustelu (mies ei vaikuttanut aivan yhtä osallistuvalta. Saattoi jopa silmäillä pakoreittiä ilmeisen yllättäen alkaneesta tilanteesta).

Olin taas uppoutunut ajatuksiini, niin sattui nykyään varsin usein.
“Kuule Aamos. Tehdään parhaamme jooko”, supatin orille ja silitin sen mustaa karvaa toiveikkaana. Treeniaukiolla nostimme ensimmäiset verryttelyravit, ja sillä samaisella nytkähdyksellä ei yksi, vaan neljä sykeröä paukahti valtoimelleen.

Oh well, meni miten meni. Sykeröillä tai ilman.


***

(Iltapäivä tiivistettynä, by Sarah:
Sarah tulee autolle "missä cee" "lähti" "lähti?" "niin, tossa avaimet. käski ajaa auburniin, aamoksella on siellä boksi" "missä viivi?" "täällä! mennäänkö jo? ehdin nähdä äidin viimeisen kenttästartin" "kivaa")

[Salma]

Vuoden 2020 ranking julkaistu!

Kisareportaasi ja palkintogaala tulossa.

[Salma]

REPORTAASI
20.12.2020
Ratsastajat.com
virtuaali-Suomen suosituin nettihevoslehti

Jos kesän osakilpailussa jännitettiin, kuka vie kirkkaimmat sijat rankingista, on painekattila keittänyt kuukausien aikana vielä entistäkin sakeamman keitoksen. Toimittajamme tallensi talvisen kisaviikonlopun huippuhetket ja noloimmat kömmähdykset. 

Vielä kesän osakilpailussa Seppeleen ratsukot dominoivat Tutustumissarjan kärkisijoja. Lieneekö kilpailun suosio levinnyt laajemmalle, vai onko pitkän linjan konkariopettajan Hannele Appelgrenin ote löystymässä, kun vuoden viimeisessä osakilpailussa ruusukesijoille putkahteli yhä useammin järjestäjätallin ulkopuolisia ratsukoita. Helppo C-luokan voitti tasaista menestystä jo aiemmin niittänyt Lyyti Riikonen, jonka tyyli on mainio. Siisti rata keräsi tuomarilta suorastaan hämmästyttävät pisteet. Toiseksi ratsasti tarmokas Beata Kettukangas hienosti liikkuvalla Savukallion Konstaapelilla. Kolmannen sijan nappasi hurmaava, Seppele Cupissa debytoiva Johannes Talvitie. 

Helpossa B:ssä voiton nappasi leikiten Seppeleen kokeneella Hyrule-tuntihevosella ratsastanut Lola Pérez. Toisen sijan lunasti etenkin siirtymissä loistanut Natalie Klein. Kolmanneksi luokassa tuli Norjasta saapunut Sonia Stordahl, jonka ratsu Rafaleer ihastutti yritteliäisyydellään ja miellyttävyydellään. 

Puomiluokan voiton vei Nanna Lakkala friisiläistammalla My Own Style. Ratsukko on kerännyt jo useita luokkavoittoja vuoden aikana ympäri Suomea, joten odotettavissa on, että tämä näyttävä ja ylpeä pari jo vähitellen siirtyy haastavampiin luokkiin. Toisen sijan sai vain muutaman sekunnin sadasosan hitaamalla ajalla Minja Savikangas, jonka kirjava ratsu Lucidious oli ilahduttava näky. Kolmanneksi ratsasti erittäin tasaisesti ja kauniisti Klara Grandlund Hallongårdin Nonparellilla. 

Perjantain päättäneessä 50 sentin rataesteluokassa Tutustumisluokan kerma alkoi olla selvillä. Helpon C:n tavoin tämänkin luokan voitti Lyyti Riikonen, joka radan jälkeen vaikutti suorastaan yllättyneeltä suoristuksestaan. Toiselle sijalle kipusi toimelias Sarianna Pessi, joka sai melko jyrämäisen Brainbow-ratsun esittelemään muutamia mukavia kaarteita esteiden välillä. Vain sekuntia hitaammalla ajalla kolmannen sijan nappasi Beata Kettukangas, jonka erinomainen apujenkäyttö oli ilo katsella myös esteradalla. 

Tutustumissarjan ratsastajakohtaisen ranking-kärkikolmikon vuodelle 2020 muodostavat kolmannelle sijalle kuin tyhjästä kivunnut Pérez (3.), sisukkaasti vaikealla hevosellaan ratsastanut Pessi (2.) sekä Riikonen (1.), jolle ei näytä löytyvän päihittäjää koko kilpailusta. Hiukan yllättäen edellisen osakilpailun jälkeinen ranking-kärki (1. Alviina Herrala, 2. Milla-Riina Arokoski, 3. Inkeri Johansen) on tippunut useita sijoja alemmas. Tilannetta selittää tosin se, että kolmatta sijaa pitänyt sisukas Johansen on siirtynyt menestyksekkäästi kisaamaan korkeampia luokkia, ja starttasi Tutustumissarjassa ainoastaan omalla ponillaan Jay's Strix. Kärkisijaa pitänyt Herrala taas jättäytyi toimittajalle tuntemattomasta syystä kokonaan pois kisasta. Liekö kultapaikan paineet kasvaneet ratsastajalle liian suuriksi? 

Lauantaina kisapäivä avattiin tyylikkäästi ratsastetulla helppo A-luokalla. Luokan voitti aiemmin Tutustumissarjassa menestynyt norjalainen Vilna Elea Nilsen ihastuttavan sisukkaalla ratsuponillaan Boleyn of Shore. Toisen sijan saavutti ansaitusti ehkä kisapäivän näyttävin ratsukko, Cecilia Blankley mustalla arabialaisellaan Ionosphere ox. Kolmanneksi tullut ruotsalainen Anastasia Behm pärjäsi hyvin kursailevalle Cubrike-orilleen, joka ei ollut uskaltaa kävellä maneesin ovenkarmiin ripustetun jouluköynnöksen ali ennen ohjelman alkua. 

Vaativan B:n voitti tasaisesti ratsastanut Eedi Myllyoja (Okeanos). Ratsun kaunis laukka sai myös toimittajalta erityismaininnan. Toiselle sijalle ratsasti Henrietta Hakkio kasvatillaan Greek Goddess, joka herätti luokan ulkopuolella huomiota sateenkaaren väreissä kiiltävällä muovipinnotteisella loimellaan. Kolmannelle sijalle kiri Susanna Joutsjoki, jonka karamellinkaunis ratsu Skywards André väläytteli erinomaista potentiaalia vaikeampiinkin luokkiin. 

Vaativan A:n voittanut saksalainen Chriselda Schneider (Prada B) sai yleisön suorastaan haukkomaan henkeään hienostuneella ratsastuksellaan. Kauniisti ratsasti myös Sarah Reyes Fiveofivella. Ratsukko jäi kärkisijalta vain muutaman harmittavan pikkuvirheen vuoksi. Kolmanneksi tullut ruotsalainen Sandra Kajas kuusivuotiaalla Glass Stringillä ratsasti hyvin, vaikkakin hänen ohjastuntumassaan oli vielä huomattavaa parantamisen varaa ottaen huomioon luokan haastavuus. Kajaksen sijoitus oli toimittajalle pienoinen yllätys. 

Päivän esteluokat oli vuodenajan mukaisesti kuorrutettu joulukoristeilla ja -valoilla, mikä selvästi epäilytti muutamia ratsukoita. Krumeluuri ei kuitenkaan haitannut edellisessäkin osakilpailussa sijoittunutta Saaga Rinnettä, joka kannusti menevän Abrianna J&K -ratsunsa selvään luokkavoittoon. Ehkä seppeleläiset ovat aiemminkin pääseet harjoittelemaan vastaavassa joulukoristemeressä? Toiselle sijalle leiskautti 13-vuotias Anton Krok holsteintammallaan Madame Mimosa. Kyseessä on hieno alku, sillä nämä olivat Krokin ensimmäinen 70 sentin luokka hänen kotimaansa Ruotsin ulkopuolella. Kolmanneksi ratsasti ihastuttava Kurt Blom, joka toimittajan kuulemien huhujen mukaan on siirtymässä Afterglow-ponista pian hevosiin. 

90 sentin luokan voittanut Femke Rietveld kauniilla NDR Diamond Dancerilla ratsasti äärimmäisen tasapainoisen ja hallitun radan, eikä antanut paljoakaan armoa muille ratsukoille. Toiseksi tullut Henna Hannukainen Greywood's Vanil Noirilla kyllä antoi kovan vastuksen, vaikkei ratsukko aivan yltänyt Rietveldin ratsun hurjiin kaarteisiin. Kolmanneksi tullut Sanna Hakunila Yttrest Theresalla saavutti sijoituksensa ennen kaikkea nopealla, ei niinkään siistillä ratsastuksella. 

Oskari Manner aiheutti pientä hämminkiä ratakävelyssä kiilaamalla muita ratsastajia, mutta kiri silti ilman vastaväitteitä 110 sentin luokkavoittoon isokokoisella Poker Winnerillä. Larina Hetun Thesailos xx ei jäänyt sille juurikaan kakkoseksi siinä, mitä jyräämiseen ja roiskimiseen tuli. Luokan siisteimmän suorituksen ratsasti Tutustumissarjassakin menestynyt Sonia Stordahl, jonka alla oli tällä kertaa hienosti venyvä Velvezuelas Thestral. 

Avoimen sarjan vuoden 2020 ranking-kärjen muodostavat edellisessä osakilpailussa loistavasti sijoittunut Katya Solovjeva (Ryövärin Suomijätkä, 3. sija), elegantti Sarah Reyes (Fiveofive, 2. sija) sekä kultasijalla Seppeleen oma Saaga Rinne (Abrianna J&K). Edellisen osakilpailun jälkeen rankingin kärkisijoja pitäneet Mikael Laine ja Niilo Runola ovat tipahtaneet neljännelle ja seitsemännelle sijalle. 

Sunnuntain Seppele Trophy avattiin juhlavin menoin. PSG:ssä kärkeen ratsasti ällistyttävällä suorituksella Henry Sääri (Sumun Donatello), johon yksikään katsomossa istunut ei luultavasti voinut olla ihastumatta. Toiselle sijalle tanssi Alioth Majoris selässään Aura Mallas, joka näytti kunniakierroksella huomattavan häkeltyneenä ratsastaessaan Säären perässä. Kolmannen sijan Aurora Rapa (Belle S) yritti kerätä lisäpisteitä iskemällä tuomarille silmää.

Intermediate I:n voitti hienosukuinen Oldfinion Remerio ratsastajanaan Nina Lindén. Toiseksi tullut Oskari Manner (Poker Winner) kävi toimittajan tietojen mukaan valittamassa sijoituksestaan palkintojenjaon jälkeen - mikä oli tietysti täysin turhaa. Kolmanneksi tullut isobritannialainen Jack Twist La Charalla twistasi hevosensa kauniille serpentiineille ja saavutti ansaitun sijoituksen. 

GP-luokan kultasijan vei Luka Maria, jonka Santa Bibbidy-ratsu on aiemmin sijoittunut MM-kisoissa edellisellä omistajallaan. Toiseksi ratsasti hieman yllättäen jälleen Oskari Manner, jonka robottimainen Poker Winner ei osoittanut sen enempää väsymystä kuin hermostumista tuliseen ratsastajaansa. Kolmanneksi samoin pistelukemin ratsasti hollantilainen Luca Pellegrino hienolla NDR Herculeksella. 

Tauon jälkeen kuplamaneesissa paljastettiin jälleen joulukuorrutuksen saaneet esteet. 120 cm:n sentin luokan voitti pelottavan nopea Vandering Beige, jonka ratsastaja Ella Kron ei näytä juurikaan säikkyvän junan lailla kiitävän ratsunsa selässä. Toiseksi hyppäsi aiemmassa osakilpailussa GP-luokassa menestynyt Jack Hinder, jonka Oops Baby -tamma aiotaan kuulopuheiden mukaan astuttaa näiden kisojen jälkeen. Kolmannelle sijalle ponnisti Eveliina Joutsjoki, joka jäi kulta- ja hopeasijoilta kenties vain hitaamman reittivalinnan takia. 

130 cm:n luokassa voiton vei ruotsalainen Lotta Lindström hienolla Lottery Soundilla, vaikka hevonen oli toimittajan mielestä vähällä kieltää jo ensimmäisellä esteellä. Taitavasti useampaa hevosta ratsastava Susanna Joutsjoki kannusti Heldegrads Romeron toiselle sijalle. Kolmanneksi tullut Olli Miina Vagabondilla väläytteli hienoja ponnistuksia, vaikka hevonen olikin hidas ja melko raskas.

Vuoden viimeisen osakilpailun viimeisessä luokassa jännitys oli huipussaan, eikä katsomossa ollut juurikaan tyhjiä paikkoja. Kultasijalle hyppäsi länsirannikolla lapsesta asti valmentautunut Stina Svanström, jonka ratsu Frilling Eve on hänen kuudes oma hevosensa. Toiseksi kiipesi hänen kilpasisarensa Suomenlahden toiselta rannalta, näppärästi vaikeaa Robber In The Dark -hevostaan ratsastava Pippa Rubinson. Kolmannelle sijalle ponnistanut Jeremias Nokipuro Cinnamon Cocoalla antoi heille hyvän vastuksen. On valitettavaa, ettei edellisessä osakilpailussa tuplavoiton saanut Ellen Sirén startannut tässä osakilpailussa - toimittaja olisi mielellään nähnyt, millaiseen järjestykseen Sirén olisi nykyisen kärkikolmikon marssittanut. 

Seppele Trophyn vuoden 2020 kolmen kärjen muodostavat Anmari Franssi (3.), Sirén (2.) ja Sääri (1.). Kärkisijoilta tippunut Jasu Lakkahalla pitelee yhä pintaansa neljännellä sijalla. 

Seppeleen oman sisäisen rankingin kärkisijat muodostavat uuttera Pessi (3.), sähäkäkä Rinne (2.) ja (ketään yllättämättä) monipuolinen Riikonen (1.)

Tämän osakilpailun jälkeen palkitaan myös koko vuoden aikana parhaiten menestyneet ratsukot. Iltajuhlan palkintogaalassa jaetaan kaiken kaikkiaan kymmenen palkintoa vuoden aikana parhaiten menestyneille ratsukoille.

Oletko sinä yksi heistä?

Ratsastajat.com
kilpailutoimittaja
Hanna Kannus


(Pssst! Katso ranking kokonaisuudessaan täältä!)

[Salma]

Palkintogaala on julkaistu!

Tsekkaa, ketkä olivat Seppele Cupin menestyneimmät kilpailijat vuonna 2020!