Kurbuksen Hoitokirja

[Emmy]

Syksyn sävyjä
15.10.2018

Taivas oli harmaa ja ilma kolea. Omaltaan masentavaa säätä paransi kuitenkin vielä puissa sinnittelevät leiskuvan väriset lehdet. Tänä vuonna olimme saaneet tosi kauniin ruskan. Itse ajattelin että jokainen kesällä kasaan kuivunut lehti olisi tippunut heti kun syksyn tuulet niitä hiemankin värisyttäisivät. Mutta ei, puut olivat vaan muuttuneet päivä päivältä kauniimmiksi ja upeamman värisiksi. Tiesin, ettei tätä loiston aikaa olisi enää kauaa jäljellä, joten päätinkin tänään heittää Kuutille vain suitset päähän ja lähteä nautiskelemaan ihanista syksyn väreistä ja raikkaa, kostean ja kirpeän tuoksuisesta syysilmasta.

Emmy & Kurbus 98HM

[Emmy]

Halloween yöratsastus
2.11.2018

Pukeuduttiin Halloween teemalla It-leffasta inspiroituneena

Emmy & Kurbus 99HM

[Emmy]

Aattoratsastus
24.12.2018

Parhaan ponin kanssa reipas laukkapätkä ennen pimeää.

Emmy & Kurbus 100HM !!!!!!!!

[Emmy]

Joululäskit liikkeelle
6.1.2019

Päivä oli jokseenkin melko täydellinen päivä tammikuun alun talvipäiväksi. Pakkasta oli muutama aste ja lunta oli tullut uudenvuoden aikana riehuneen myrskyn ansiosta kunnon kinokset. Puihin kertynyt lumi teki maisemasta kauniin ja pilvien takaa kurkisteleva sininen taivas sai mielen iloiseksi. Haalea aurinkokin jaksoi hieman matalalta paistatella. Vedin raikasta pakkasilmaa syvään henkeä ja astelin sitten tallin ovista sisään.

Kuutin kanssa me oltiin joululomalla lähinnä höntsäilty, eikä oltu kauheasti treenailtu hikihatussa. Tänään mulla oli kuitenkin sellainen fiilis, että voisi vähän laittaa ponin ja itsensä hikoilemaan, aloittaa se joulun aikana kertyneiden vararenkaiden pienentäminen. Tallissa oli sunnuntaina ja loppiaisena melko paljonkin porukkaa. Monet olivat tulleet päiväseltä viettämään viimeistä lomapäivää. Huomenna olisi osaalla paluu koulun penkille. Bongasin Salman ruskean tukan vilahtavan satulahuoneeseen ja kipaisin likan perään.

"Moi Salma, mitäs sulle?", kysyin livahdettuani satulahuoneeseen.
"Ei erikoista. Bonnien kanssa ajattelin mennä pellolle tai aukiolle.. Edith on Agin karsinalla niin se menee sillä."
"Mennään pellolle! Saa Agikin päästellä energioitaan, siellä on tosi hyvä hanki."
"Kyllä se käy" Salma tuumasi ja nosti Bonnien satulan käsivarsilleen.
"Voidaanko mekin tulla?" Kuului innokas ääni satulahuoneen nurkasta.
Saaga ja Nella istuivat seinänvierustalla penkeillä ja putsasivat satulahuopia harjoilla.
"Öö... joo kai..", totesin hieman hämilläni.
"Jooko? kun Anne ei anna meijän mennä yksin pellolle.. ku ponit saattas keksii jotain hölmöä."
"Tottakai te voitte tulla", Salma totesi ystävällisesti.
"Joo niin, tottakai.." jatkoin ja keräsin Kuutin varusteet käsivarsilleni. "Menkää laittamaan poneja niin nähään tossa pihalla." jatkoin ja lähdimme Salman kanssa tallin puolelle.

"Tuliko meistä lastenvahteja?" Toteisin hieman tuhahtaen.
"No älä viiti, likat on ihan omatoimisia, pidetään vaan silmällä että Akka ei esim. syö Saagaa tai jotain muuta vastaavaa.", Salma sanoi ja naurahti
"Niin kai"
Vein Kuutin tavarat sen karsinalle ja lähdin sitten hakemaan poikaa tarhasta. Tyyppi tuli vuokse kun vihelsin ja lähdin pojun kanssa talliin.

Kuutilla oli aika paksu talvikarva, joten sen harjaaminen perusteellisesti otti hieman aikaa, vaikka hevonen ei ollut juurikaan likainen. Selvittelin ruunan pitkän harjan ja kietaisin siihen nopean perusleitin. Hännän selvittelyn ja kavioiden putsaamisen jälkeen käärin Kuutin jalkoihin tummansiniset pintelit. Satuloin ja suitsin ruunan ja lähdin sitten hakeaan vielä omaa kypärääni, joka oli unohtunut kaappiin. Takaisin tullessani Salma ja Edith olivat jo Bonan ja Agin kanssa käytävällä. Hain Kuutin sen karsinasta ja suuntasimme sitten etupihalle odottamaan poniratsastajia. Olimme päässeet hevostemme selkään kun Nella ja Saaga taluttivat suitsittuja poneja etupihalle.
"Meinaatte mennä ilman satulaa?" kysäisin.
"Tottakai, silleen on paljon hauskempaa!" Saaga tokaisi ja ponnisti ketterästi Akan pyöreään selkään.
"Niin on!" Nella komppasi ja samoin kiipesi Gekon paljaaseen selkään.
"Eipä siinä, ajateltiin että kävellään vähän aikaa maastossa ja sitten mennään pellolle ratsastelemaan.", tuumasin ja lähdimmekin kohti maastoja.

Alkukäyntien jälkeen poikkesimme pellolle, jossa yleensä ratsastimme. Se oli sopivan hangen peitossa, hepat saisivat tänään tehdä vähän töitä. Siinä missä hanki oli Kuuttia polven alapuolelle, kahlasivat pikkuponit siinä melkein mahaa myöten.
"Ottakaa iisisti sitten ponien kanssa, hanki on niille aika rakas", huikkasin Saagalle ja Nellalle.
"Joojoo.." Saaga vastasi ja molemmat kikattivat.
Pyöräytin silmiäni ja keräilin Kuutin ohjat.

Hankitreeni teki kyllä hyvää. Kuuttilla meni energiaa siihen että se kahlasi hagessa, joten ylimääräinen pöllöily jäi vähemmälle. Sen sijaan se keskittyi tosi hyvin työntekoon ja siihen mitä pyysin. Meillä meni pieni koulutreeni tosi kivasti ja Kuutti kulki mukavan pyöreänä ja kevyenä edestä. Sivusilmällä vilkuiltuna myös Salmalla ja Bonniella oli kivan näköistä menoa ja Edith sai Agista aika mageeta liikettä aikaiseksi, vaikka Agista oli kivaa hangessa hieman pomppiakkin. Saagalla ja Nellalla tuntui olevan hauskaa ja muutamasta Akan lennokkaasta pukista huolimatta molemmat näyttivät pysyneen kyydissä. Ainakin siihen mennessä kun aloimme lopettelemaan ja suuntasimme takaisin maastopolulle. Oja jonka ylitimmme oli tällä kertaa ilmeisesti Akan mielestä täynnä krokotiileja, sillä se teki ojan yli ihan jättiloikan ja Saaga päätyi pyllylleen hankeen. Hangesta kuuluvan kikatuksen perusteella tyttöön ei ainakaan sattunut ja Akkakaan ei lähtenyt tietä pidemmälle. Loppumatka tallille sujui rauhallisesti.

Tallissa riisuin hieman hikeentyneeltä Kuutilta varusteet ja heitin sille fleecen selkään ja tukon heiniä. Poni saisi hetken kuivatella, ennen kuin veisin sen takaisin ulos. Ulkona taivas jo tummeni ja aurinko oli laskemassa. Vein Kuutin varusteet satulahuoneeseen.
"Sehän meni ihan kivasti.." Salma totesi nostaessaan Bonan satulaa telineeseen.
"Joo, aika mukava treeni oli meilläkin." komppasin ja huuhtaisin Kuutin kuolaimet.
"Agikin oli ihan ihmisiksi, Edith sanoi että se meni jopa hyvin." Salma sanoi ja hymyili.
"Mitä itse vilkuilin, ni ihan mageen näköstä menoa."
"Ehkä siitä vielä hevonen tehdään.." Salma tuumasi ja niputti Bonnien suitset siistiin nippuun.
"Vähintään." totesin ja lähdimme yhdessä yläkertaan juomaan jotain lämmintä.

Emmy & Kurbus 101HM

[Emmy]

Kevätvirtaa
11.4.2019

Käytiin Kuutin kanssa humputtelemassa kevyesti ilman satulaa treeniaukiolla. Kuutilla oli selkeästi jo kevättä rinnassa!

Emmy & Kurbus 102HM

[Emmy]

Päätöksiä
26.5.2019

Seppele lopettaa. Tai ratsastuskoulu lopettaa. Niin Anne oli meille kertonut yhteisessä hoitajien kokouksessa ja myöhemmin samasta asiasta oli ilmestynyt lappu ilmoitustaululle. Tallin puikkoihin astuisi toinen omistaja.

Minä en tiennyt mitä ajatella, Seppele oli ollut minulle kuin toinen koti yli 6 vuotta. Syksyllä 2012 olin aloittanut tunneilla ja tammikuussa 2013 minusta oli tullut Patronin hoitaja. Kaksi vuotta kerkesin hoitamaan maailman parasta ponia, kun sitten Kurbus tuli kuvioihin ja aloitin sen hoitajana toukokuussa 2015. Siitä oli melkein päivälleen neljä vuotta. Kurbus oli minulle tavattoman rakas ja kun olin kuullut, että talli lopettaisi ratsastuskouluna ja kaikki hevoset myytäisiin, olin heti ajatellut että ostaisin sen omakseni. Muuta vaihtoehtoa ei olisi. Moni muukin hoitajatoveri oli tehnyt päätöksen ostaa oma hoidokki omaan hellään huomaan. Tätä olin myös 100% varmasti mieltä Kuutin kohdalla. Siinä oli vaan sellainen juttu, että minulla ei ollut rahaa. Vaikka Kuutti ei kovin paljoa maksanut, ei minulla yliopiston opiskelijana ja osa-aikaisena kassatyöntekijänä ollut siihen yksin varaa.

Saman päivän iltana olin ollut Henrin kanssa vanhemmillani syömässä. Olin hetken pohtimisen jälkeen ottanut hevosasian puheeksi. Pyytääkseni taloudellista avustusta. Vanhempani, varsinkin äiti, olivat hevosihmisiä, joten he ymmärtäisivät varmasti. Isän mielestä se oli hyvä idea ja avustaisi mielellään ostokuluissa, kunhan minulla olisi ensin esittää tarkka suunnitelma, miten aikoisin elättää itseni ja hevosen. Äiti sen sijaan, yllätyksekseni ei ollut samaa mieltä. Hän oli sitä mieltä, että nyt kun ratsastuskoulu lopettaa, minun on hyvä sauma hankkia oma hevonen, mutta ei Kuuttia, ei missään nimessä.
”Jos meinaat hankkia hevosen, ja että me autamme sinua siinä, hankimme samalla sinulle kunnollisen hevosen. Sellaisen jolla pääset kilpailemaan.” Äiti oli ladannut pöytään.
”Kuutti on kunnollinen hevonen! Ja kyllä sillä voi kilpailla!!” Olin todennut närkästyneenä.
”Tottakai on, mutta ei sillä ole kapasiteettia isompiin luokkiin. Ja minä olen sitä mieltä, että nyt on hyvä aika tähdätä korkeammalle. Jos todella haluat.” Äiti vastasi.
Jäin miettimään. Mitä minä halusin. Halusinko hevosen jolla voisi rauhassa puskailla ja käydä kenties jossain pikkukisoissa, vai halusinko hevosen, jonka kanssa pääsisi harrastamaan oikeasti tavoitteellisesti ja jolla olisi kapasiteettia korkeammalle?

Tuosta iltamasta oli kulunut kaksi viikkoa. Olin tehnyt laskelmia, miettinyt, punninnut, kirjoittanut muutaman hakemuksen, etsinyt, selannut ja valinnut. Lopulta päätös tai päätökset olivat tässä: emme ostaisi Kuuttia, vaan hevosen, jolla pääsisin kilpailemaan isompia luokkia. Sen lisäksi hakisin (ja olin hakenutkin jo) uutta työpaikkaa. Jos hieman ponnistelisin, saisin tehtyä yliopisto-opintoni päätökseen syksyllä. Voisin hakea koulutusta vastaavaa paikkaa ja saisin parempaa palkkaa.
Vaikka se millaisen hevosen me hankkisimme ja millaiseen työpaikkaan pääsisin, ei ollut varmaa, yksi asia oli: uusi hevonen tulisi jäämään Seppeleeseen siellä oli uuden maneesin myötä hyvät puitteet harrastaa ja niin monta ihanaa tallikaveria oli myös suunnitellut jäävänsä, joten minä halusin ehdottomasti jäädä myös.
Kaikki tämä oli hurjan jännittävää ja olimme äidin kanssa jo kuumeisesti selanneet myytäviä hevosia. Kolmen kanssa olimme jo sopineet koeratsastukset tulevalle viikolle. Hyvin jännittävää ja ehkä hieman pelottavaa. Mutta vain hyvällä tavalla. Vaikka rakkaasta Kuutista eroaminen teki jo nyt vaikeaa, uskoin silti, että uuden hevosen kanssa tulisimme kokemaan niin upeita asioita, että tämä kaikki olisi sen arvoista.

Kevätpäivä oli ihana ja lämmin. Kävelin Seppeleen tuttuja maastopolkuja. Hiekka rapisi takanani, kun Kurbus kulki verkkaisesti perässäni ja pysähtyi välillä maistelemaan vihreitä ruohotupsuja. Kävelimme aina rannalle asti, jossa kiipesin Kuutin selkään ja kahlasimme hieman matalassa vedessä. Oli tyyntä ja hiljaista. Kuutin selkä oli lämmin ja aurinko pilkotteli pilvien takaa.
Miten upeita hetkiä meillä oli ollutkaan Kuutin kanssa yhdessä näiden neljän vuoden aikana. Leirejä, kisoja, valmennuksia, vaelluksia, retkiä, tunteja, aattoratsastuksia, hankilaukkoja, treenejä, humputtelua.. Olin saanut kokea tämän hevosen kanssa ihan kaikkea, mitä vain kuvitella saattaa. Välillä kuitenkin tulemme elämässämme risteykseen ja on valittava toinen tie. Tällä kertaa valintani oli vaikea, mutta uskoin että oikea. Toivoin vain, että Kuutille löytyisi mahdollisimman ihana uusi koti. Se oli niin hieno ja lempeä hevonen, että se ansaitsi vain parasta.

Liu’uin alas selästä ja istahdin rantanurmikolle. Kuutti sai hetken syödä ja minä tuijottelin järvelle ajatellen.. tulevaa, mennyttä, tätä hetkeä. Kaikkea ihanaa koettua ja kaikkea ihanaa mikä oli vielä kokematta. Nousin ylös ja lähdimme Kuutin kanssa talsimaan takaisin tallille. Ihan vielä minun ei tarvitsisi hyvästellä rakasta ystävää, mutta tuo päivä olisi väistämättä edessä, pian. Siihen asti lupasin Kuutille ja itselleni, että ottaisimme näistä viimeisistä yhteisistä, ihanista kesäpäivistä kaiken mahdollisen irti.
”Rakas..” kuiskasin Kuutin korvaan.

Emmy & Kurbus 103HM

[Emmy]

The one last time
30.6.2019

Päivä oli niin täydellinen, kun täydellinen kesäpäivä vaan voi olla. Lämpötila oli 25 plusasteen paremmalla puolella, aurinko paistoi ja puissa suhisi lempeä tuulenvire. Kesäkuun loppu oli sujunut innon ja ilon merkeissä, mutta samalla haikessa tunnelmissa. Siinä missä oli ihan mahdottoman innoissani uudesta hevosesta, olin myös samalla hyvin haikein mielin siitä, että jouduin lupumaan Kurbuksesta. Kuutti oli ollut hoitohevoseni neljä vuotta. Neljään vuoteen oli mahtunut mahdottoman paljon ihania asioita tämän maailman ihanimman hevosen kanssa. Olin aina sanonut, että Patron oli elämäni poni, mutta Kuutti oli jotain muuta, kuin minusta puuttuva palanen, toinen puoliskoni. Me ymmärisimme toisiamme sellaisella tavalla, mitä en ollut kokenut minkään hevosen kanssa ikinä. My other, better half.

Nyt oli kuitenkin aika siirtyä elämässä eteenpäin ja lähteä tavoittelmaan uusia unelmia. Kenties tiemme Kuutin kanssa vielä kohtaisivat, kuka tietää. Nyt se kuitenkin lähti mukavalle nuorelle ratsastajalle, joka oli todennut, että Kuutti sopisi hänelle hyvin uudeksi matkaratsastuskisakaveriksi. Kuutti varmasti pitäisi siitä.

Kuitenkin tänä kesäisenä päivänä, meillä oli vielä hetki toisillemme. Kuutti sai päähänsä vain suitset ja lähdimme talsimaan kohti rantaa. Uintiretket olivat olleen minun ja Kuutin lempipuuhaa joka kesä, joten se oli se mitä vielä viimeisen kerran teimme yhdessä.

Emmy & Kurbus 104HM, the last one