|
|
Post by Emmy on May 17, 2017 16:16:28 GMT 2
Vuosipäivä
17.5.2017 Oli lämmin ja aurinkoinen päivä. Kuutin kanssa teimme retken metsään lammelle. Istuessani puun katveessa jo vihertävällä ruoholla ja katsellessani Kuuttia, tuumin kuinka onnellinen olin, että minulla oli tällainen hevosystävä elämässäni. Kaksi vuotta oli kulunut siitä kun Kurbus oli saapunut talliin ja olin saanut aloittaa sen hoitajana. Päivä oli ollut toisaalta raskas, koska olin lopettanut rakkaan Patronin hoitajana, mutta Kuutti oli valloittava tapaus ja kaappasi sydämeni hetkessä. Kahdessa vuodessa me ollaan kasvettu yhdessä hurjasti. Kuutista on varttunut sähläävästä nuoresta, osaava ja taitava hevonen. Se on saanut rohkeutta ja voimaa ja esteillä miedän yhteistyö on parantunut ihan huimasti. On ollut todella hienoa kasvaa ja kehittyä yhdessä näin hienon ja opettavaisen hevosen kanssa. Olen kiitollinen näistä kahdesta vuodesta ja toivon, että meillä on vielä monta vuotta yhteistä taivalta edessä! Kurbus ♥ Emmy & Kurbus 2 years and 70HM !!!! |
|
|
|
Post by Emmy on Jun 4, 2017 21:26:36 GMT 2
Ei päivääkään
4.6.2017 Vähän oli kesän alku ollut kylmä, mutta sunnuntaisena päivänä asteet kohosivat melkein kahteen kymmeneen ja auringossa oli vielä lämpimämpää. Siis shortsit jalkaan ja aukealle hevosia syöttelemään. Auringon lämmön helliessä hipiää suhahti pari pääskystä päämme yli. Fiia katsahti taivaalle. -Niinpä tosiaan.. pääskysestä ei päivääkään, hän totesi hiljaa ja siirsi katseensa ruohoa imuroivaan Elmoon. -Vihdoinkin kesä, jatkoin ja silitin Kurbuksen lämmintä selkää.  Tirkku, Kuutti ja Elmo nauttivat tuoreesta ruohosta!Emmy & Kurbus 71HM |
|
|
|
Post by Emmy on Jun 13, 2017 23:01:15 GMT 2
Kaksin karkuteillä
13.6.2017 Emmy & Kurbus 72HM |
|
|
|
Post by Emmy on Jun 19, 2017 19:11:30 GMT 2
Midsummer
19.6.2017 Kuutti imuroi autuaasti ja ahnaasti pihanurmikon vihreää ruohoa. Istun koivun lehtien tarjoamassa varjossa, auringossa on kuuma. Lempeä tuuli on lämmin ja puhaltelee silloin tällöin, laiskasti. Ilmassa on ihana syreenin tuoksu ja linnut sirkuttavat kilpaa. Kesä. Hengitän syvään ja suljen silmäni. Ihana kesä. Kuutti siirtyy hieman etsiessään uusia makeita ruohotupsuja. Lyhyeksi käynyt riimunaru lipeää helposti rennosta otteestani. Avaan silmät, kun tajuan, ettei naru ole enää kädessäni ja kömmin poimimaan Kuutin takaisin haltuuni. Vaikka tuskin tuo olisi malttanut ruohon äärestä mihinkään lähteä, en kuitenkaan haluaisi toistaa viikon takaista karkureissua. Liikkeelle joutuminen puhkaisee ihanan syreenin ja linnunlaulun täyteisen kesäkuplani. Nousen seisomaan ja menen Kuutin viereen. Nojaan sen auringon lämmittämää kylkeä vasten ja katselen pihan poikki tarhoille. Osa hevosista lekottelee rennosti auringonpaisteessa, toisille lämpö on liikaa ja ne ovat hakeutuneet varjoon. On hiljaista. Semmoinen hiljaisuus, että jotain puuttui. Puuttuipa hyvinkin: tuntilaisten äänet, tänään on alkanut heppojen kesäloma. Hetkeen ei Kuutinkaan tarvinnut kiertää alkeistuntilaisten kanssa kehää kentällä tai vääntää vaativia koululiikkeitä sennujen alla. Tarkoitti myös omalla kohdalla, ettei tarvinnut viettää tunteja hikisellä, pölyisellä kentällä narun jatkona, tai kuunnella kaikkitietävien äitien messua, siitä miksi juuri heidän Sanna on hyvä kaikessa. Huokaisen ja nyppäisen Kuuttia narusta. Pienen maiskutuksen kera saan herran irti ruhoparatiisista ja maleksimme sisään talliin. Tänään ei ole kiire mihinkään, tänään ei tarvitse muistaa monelta Kuutti on menossa estetunnille ja onko se siedettävän näköiseksi harjattu, eikä näytä siltä, että olisi uinut mudassa viimeisen viikon. Se saa olla vähän pölyinen ja sillä saa olla vähän kuraa vasemmassa vuohistupsussa. Vuohistupsuista puheenollen, Kuutin omat olivat ihan säädyttömän pitkät ja olinkin eilen kysynyt Annelta lupaa leikata ne. Siispä, kun olen heittänyt Kuutin pesupaikalle, suuntaan satulahuoneeseen etsimään saksia. Löydän hyvät ja terävät, joten palaan Kuutin luokse, joka jo hermostuneesti kuopii pesupaikan betonilattiaa. Komennan ruunaa huonosta käytöksestä ja kyykistyn sen jalkojen puoleen. Jokaisesta jalasta lähtee hyvä tupsu karvaa ja käsittelyn jälkeen jalat ovatkin tosi siistin näköiset. Nyt kelpaa lähteä kesäloman viettoon. Samaan syssyyn päätän selvittää takkutukan pitkän harjan. Siihen tuhrautuukin aikaa ainakin puoli tuntia, mutta kun olen valmis, Kuutti näyttää kivalta ja siistiltä. Annan ruunalle leipäpalan kiitokseksi hyvästä käytöksestä. On ilta ja olen taas tallilla. Välissä piti käydä heittämässä muutaman tunnin kassavuoro kaupassa, mutta sen jälkeen hinku takaisin tallille oli liian kova. Kesäilta on kaunis ja tuoksuu vielä paremmalle. On juuri sellainen kesäilta, minkälaisia kesäiltojen keskikesällä kuuluisi olla: hieman viileä, lämmin, valoisa, ihana. Täydellinen. Kuutti saa päähänsä vain suitset ja suuntamme rantaan. Pienien metsäpolkujen läpi löydämme liekkijärven rannalle. Kello on jo paljon, mutta katselemme silti auringonlaskua, pitkää keskikesän auringonlaskua ja nautimme, nautimme kesästä ja ihanasta rauhasta, kiireettömyydestä ja lomasta. Ilmassa on keskikesän taikaa. Emmy & Kurbus 73HM |
|
|
|
Post by Emmy on Jul 5, 2017 15:05:14 GMT 2
Lomalla viimeinkin
3.7.2017  Aurinkoisena maanantaina turvat suunnattiin kohti laitumia ja Kuutilla muiden muassa alkoi kunnon kesäloma!Emmy & Kurbus 74HM |
|
|
|
Post by Emmy on Jul 28, 2017 15:40:06 GMT 2
#summertime
28.7.2017  Sandra ja Aristo sekä Gitta ja Wenla lähtivät kesäisenä päivänä minun ja Kuutin kanssa uimaan! Lämpimän päivän kunniaksi oli kiva polskutella Liekkijärvessä.Emmy & Kurbus 75HM |
|
|
|
Post by Emmy on Aug 2, 2017 17:39:49 GMT 2
Sadepäivän ilot
2.8.2017 Heinäkuu oli vilahtanut ohi hurjaa vauhtia. Olin ollut niin kiireinen ja viettänyt ihanaa kesää, etten ollut edes huomannut, minne aika oli vilistänyt. Heinäkuun toisella viikolla vietimme Henrin kanssa ihanan lomaviikon kierrellen Euroopan kaupunkeja. Aloitimme matkan Rotterdamista ja etenimme sieltä Brysselin kautta Pariisiin. Paluumatkalla vietimme vielä yön Kööpenhaminassa. Matka oli todella upea ja täynnä hienoja kokemuksia. Oli kuitenkin ihanaa palata Suomeen ja viettää mahtavaa kesää Seppeleessä. Viikon verran vuokrasinkin Kuuttia tallitöitä vastaan ja sain kokea viikon ajan hevosenomistajan ihanan ja kamalan arjen (pääsääntöisesti ihanaa). Elokuu oli saapunut ja kohta olisi syksy ja aika palata koulunpenkille. Minulla oli vielä opinnot kesken yliopistolla ja välillä mietin saanko niitä ikinä valmiiksi.. Ehkä joskus. Noh, vielä oli kuitenkin suloinen elokuu ja elokuun lämpimät päivät aikaa nauttia kesästä. Sen jälkeen sitä voisi taas odottaa yhdeksän kuukautta. Huh. Kuutti oli tarhassa normaaliin tapaan, kun tänään tulin tallille. Päivä oli harmaa ja sateinen, mikä hieman painoi mieltä. Itse löysin itseni aina hieman väsyneempänä niinä päivinä, kun harmaat pilvet peittivät taivaan. Lompsin sateisen pihamaan halki talliin sisään, mikä oli mukavasti valaistu ja tuoksui heinältä. Sisällä oli lämmin ja kotoisaa, joten mieli kirkastui hieman. Hypin portaat kaksi kerrallaan yläkertaan ja painelin kaapille viemään laukkuni pois. Napsin samalla kaapin pohjalta pussista viimeiset heppanamit. Niiltä näppäimiltä painelin alakertaan ja ulos hakemaan Kurbusta sisään. Kuutti oli so to say, soaked, joten sen harjaaminen ei ollut mitenkään piece of cake. Se oli myös löytänyt oivallisen mutapaikan, missä pyöriä, joten märkää mutaa harjaillessani, en ihan hirveästi vielä odottanut syksyä. Kuutin kanssa puuhatessani käytävältä kuului puhetta. ”…ja on niin masentava sää, mutta voitasiiin mennä maneesiin tekemään jotain hauskaa.” Kuului ääni, jota en osannut yhdistää kenenkään. Olikohan se Ada. ”Joo, olis tosi kivaa, voitas kerätä joukkueet ja tehä tehtävärata!” Kuului innostunut ääni, joka epäilemättä kuului Tuulialle. ”Kivaa, minä ja varmaan Aurinkokin ollaan messissä!” Vastasi Claran kirkas ääni. Työnsin pääni Kuutin karsinasta ulos. Kolmikko oli juttelemassa Siirin ja Tirkun boksin luona. ”Hei!” huikkasin ja kaikkien päät kääntyivät. ”Mä voisin tulla kans!” ”Salakuunnelluko sä oot?” Kysyi Ada pieni virne naamallaan. ”Ihan vähän vain.” vastasin ja virnistin. ”Joten voinko tulla?” ”Tottakai!” totesi Tuulia. ”Katotaan ketä kaikkia muita me saatais mukaan. Lopullinen kokoonpano olikin siis Clara, Tuulia, Ada, Aurinko, Sussu, Inka ja Sandra sekä tietysti minä. Ennen kuin laitoimme hevosille suitset, lähdimme maneesiin laittamaan temppurataa valmiiksi. Muutama kavaletti, pujottelua ja ristikkoeste. Jaoimme myös joukkueet. Tuulia, Clara, Sussu ja Inka. Minä, Aurinko, Ada ja Sandra. Palasimme tallille suitsimaan ja hakemaan hevoset. Maneesilla aloittelimme lämmittelemällä hevoset käynnissä ja ravissa. Sade tuntui ulkona yltyneen ja rummutti maneesin peltikattoa voimakkaasti. Kuutti tuntui alla mukavan rennolta ja reippaalta. Se hieman käänteli korviaan ulkona rymistelevälle tuulelle, mutta muuten kulki nätisti. ”Aloitetaanko?” Kysyi Tuulia ja siirsi Huiskan käyntiin. ”Joo, aloitetaan vaan!” Vastasin ja muut myötäilivät myös. Rata oli viestin muodossa, eli jokainen suoritti radan vuorollaan ja suorittajan tullessa maaliin, seuraava lähti. Ada ja Tuulia olivat ensimmäisinä lähtövuorossa, kaksi suomenhevosta mittelisi kumpi olisi nopeampi ja ketterämpi. ”Ready, set …. GO!” Laskin lähtölaskennan ja molemmat hoputtivat hevosiaan eteenpäin. Solttu otti heti pienen etumatkan ja oli selkeästi ketterä pujottelussa. Se kuitenkin hieman kompuroi kavaleteilla, mitkä Huiska ylitti vaivatta. Kääntöpisteen jälkeen oli suora jolla oli se ristikko. Molemmat tulivat sen laukalla ja Solttu lähetti Auringon matkaan hieman ennen, kuin Tuulia saapui maaliin päästämään Claran radalle. Pieni Siiri-poni kuitenkin kiri ketterillä liikkeillä ja vikkelillä jaloilla Gekkoa ja Clara oli sen kanssa hieman ennen Gekkoa ja Aurinkoa maalissa. Sandra ja Inka lähtivät seuraavana radalle, hekin hyvin tasaväkisinä ja me saimme Sussun kanssa lähteä kamppailemaan viimeiselle kierrokselle melkein samalta viivalta. Hoputin Kuuttia eteenpäin pujottelulla ja kavaleteille nousi laukka, käännöksen Kuutti taittoi hyvin, ne oli sen erikoisalaa ja viimeiselle suoralle tultiin aika haipakkaa. Este ylittyi hyvin ja maaliin me tultiin turvanmitan ennen Sussua ja Polaria. ”Jeee! me voitettiin!” Hihkui Ada! Ja kurotimme läppäisemään ylävitosen. ”Hyvä me!” Teimme vielä sekoituksen joukkueissa ja kisasimme radan pariin kertaan uudestaan. Jokainen kisa oli erittäin tasaväkinen ja lopuksi meillä oli niin hauskaa, ettei sillä edes ollut väliä kuka voitti. ”Kunnollinen sadepäivän piristys!” Totesi Aurinko, leveä hymy naamallaan. Olin samaa mieltä. Apeat fiilikset olivat kaikonneet sen jälkeen kun olin kiivennyt Kuutin selkään. Hevosterapiaa parhaimmillaan. Emmy & Kurbus 76HM |
|
|
|
Post by Emmy on Aug 12, 2017 18:01:28 GMT 2
Elosalamat
12.8.2017  Helteiset pari päivää päättyivät äänettömien elosalamoiden välkkyessä komeasti tummalla taivaalla. Kuutin kanssa ehdittiin kuitenkin kotiin ennen sadetta.Emmy & Kurbus 77HM |
|
|
|
Post by Emmy on Aug 27, 2017 16:47:30 GMT 2
Kesän viimeisiä
27.8.2017  Salman ja Tuulian kanssa nautittiin maaston merkeissä kesän viimeisistä hetkistä. Oli aika valmistautua syksyyn.Emmy & Kurbus 78HM |
|
|
|
Post by Emmy on Oct 2, 2017 11:53:41 GMT 2
Syyskiireitä
2.10.2017 -Voi perkele! Kirosin pimenevällä pihamaalla. Olin molskauttanut tennareissa tietysti pihan isoimpaan ja syvimpään lätäkköön. Kylmä vesi hulahti inhottavasti kengästä läpi ja kasteli sukan läpimäräksi. Kirosin. Syksyn iloja tosiaan, enkä ollut ehtinyt vaihtaa saappaita, koska olin tullut suoraan töistä viivana tallille, jott ehtisin paijaita Kuuttia vähän ennen illan estetuntia. Olin ollut niin kiireinen viimeset viikot töiden ja koulun parissa, etten ollut ehtinyt edes kääntyä tallilla, saati kunnolla ottaa aikaa ja täyttää hoitajan velvollisuuksiani. Viimeiset kaksi viikkoa sitkeästi sinnitellyt flunssa, jonka takia edellisviikon estetuntukin jäi välistä, alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Ihan kuin ei olisi tarpeeksi stressattavaa oman työn, koulun ja vielä Henrin irtisanomisuhankin kanssa, niin piti yskiä ja köhiä keuhkoja pihalle. Niiden muutaman viikon aikana jotka olin ollut poissa, oli ehtinyt tapahtua taas vaikka ja mitä. Alkusyksyn hoitajahaut olivat vihdoin ratkenneet ja tallimme oli saanut kasan uusia hoitajia joukkoon, samalla kun talliin oli saapunut joukko uusia hevosnaamoja, joista en muistanut puoliakaan. Märkä kenkä litisi joka toisella askeleella kun kävelin kohti tallia. Märät kengänjäljet jäivät tyylikkäästi kuivaan ja puhtaaseen betinilattiaan, jota Pyry juuri käytävän päässä vielä lakaisi. Kävelin ärtyneenä suoraan ylös ja kaapilleni, jonka riuhdoin hieman liian kovakouraisesti auki. Poimin pohjalta ratsastuskenkäni ja (onneksi) kuivat ja puhtaat ratsastussukat. Ne oli minun varasukat ja kaikista rumimmat, mutta nyt en kiinnittänyt huomiota muuhun kuin että ne oli kuivat. Heitin märät sukat ja tennarit kaapin pohjalle, kaivoin hyllyltä vielä pari heppanamia ja suljin oven. Painelin samantien alas. En ollut kovin sosiaalisella tuulella, joten päätin ensitöiksi hakea vain Kuutin tarhasta ja halata sitä niin kauan, että kaikki huolet olisivat unohtuneet. Kuutti seisoi tarhassa, mutaisessa sellaisessa, mutta ei näyttänyt siltä että sillä olisi hippaleikit mielessä, eikä se ollut edes piehtaroinut tai maannut tuossa liejussa. Kukapa siinä haluaisikaan kölliä, mutta hevosten ajatuksenjuoksuta ei aina ota selvää. Koikkelehdin Kuutin luokse mahdollisuuksien mukana kakista kuivimmasta kohdasta. Ratsasruskengätkään eivät olleet mitkään kovin vettäpitävät kahluusaappaat. Selvisimme Kuutin kanssa ihme kyllä portille suunnilleen kuivin jaloin ja helpottuneena lähdin taluttamaan hevosta tietä pitkin talliin. Kiepautin hevosen karsinaan, jonne olin tiputtanut mennessäni harjakopan. Noukin käsiini satunnaisen harjan ja rupesin vähän harjailemaan Kuuttia. Samalla paijalin ja höpöttelin hevoselle matalalla äänellä. Jokainen silitys ja jokainen hiljaa lausuttu sana kera ihanan hevosen tuoksun laskivat stressitasoni nopeasti. Ujutin kylmät sormet Kuutin lämpimään harjanjuureen ja painoin pääni sen turkkiin. Pistin itselleni ylös, että kiireisimpinäkin aikoina pitäisi muistaa tulla tallille, täällä unohtui kaikki huolet. Kello tikutteli jo seitsemää, jonka huomasin vasta siinä vaiheessa, kun Inkku ilmestyi Kuutin karsinalle kypärä päässä ja Kuutin varusteet käsivarsillaan. -Tiekkö Emmy, en tiiä ootko jo unohtanu, mutta meillä alkaa estetunti noin vartin päästä, hän ilmoitti avuliaasti ja laski Kuutin tavarat käsistään. -Voi vitsi, sanoin ja vilkaisin kelloani. -Kadotin ajantajun. -Sä meet Mintulla ja Petra on jo hakenut sen sisälle ja harjannut sen, joten no problem, Inkku tokaisi. -Petra..? Mutisin puoliääneen. -Mintun uus hoitaja, honestly woman, kuin kujalla sä oot? -Tarpeeks, vastasin ja pujahdin Kuutin karsinasta pois, Inkerin nostaessa satulaa ruunan selkään. Sain kerättyä ajatukseni, löysin jopa turvaliivin ja kypärän sekä varustin Mintun ennätysajassa, jotta ehdin maneesiin laittamaan vielä esteitä, enkä sanut paheksuvia katseita Pirren erittäin tiukan näköiseltä ja oloiselta sijaiselta. Palasimme ryhmämme kanssa talliin hakemaan hevoset. Noustessani Mintun selkään suuntasin ajatukseni vain ja ainoastaa tulevaan estetuntiin, enkä mihinkään muuhun ja se tuntui vapauttavalta. Emmy & Kurbus 79HM |
|
|
|
Post by Emmy on Oct 13, 2017 19:39:06 GMT 2
Ihana syksy
13.10.2017  Syksy ja mutatarhat. Lovely.Emmy & Kurbus 80HM !! |
|
|
|
Post by Anne on Dec 7, 2017 20:03:06 GMT 2
Kuutti koulutunnilla Spessu Vanessalle! |
|
|
|
Post by Emmy on Jan 31, 2018 3:54:22 GMT 2
Aattoratsastus
24.12.2017  #tb siihen kun poni oli pörröinen ja söpö, ja oli joulu ja lunta!Emmy & Kurbus 81HM |
|
|
|
Post by Emmy on Feb 12, 2018 4:24:45 GMT 2
Pitkiä pellavia
11.2.2018  Laskiassunnuntain ratoksi kyhättiin treeniaukiolle muutama lumieste pompittavaksi!Emmy & Kurbus 82HM |
|
|
|
Post by Emmy on Feb 14, 2018 3:21:02 GMT 2
Yksi tavallinen tallipäivä
13.2.2018 ”Nähdään illalla kulta, pidä kivaa!” Henri sanoi ja suikkasi suukon poskelleni, nousin autosta ja katsoin kun Henri ajoi pois ja suuntasin sitten askeleeni tallin suuntaan. Kello oli kolme ja päivä oli pilvinen, mutta kylmä. Pakkasta oli kymmenen asteen paikkeilla ja viileä viima lisäsi sen vaikutusta. Sujahdin tallin ovista sisään. Oli tiistai ja tuntien alkuun oli vielä pari tuntia aikaa, mutta kävin silti ensimmäisenä kurkkaamassa tuntilistan. Kuutti meni viiden Helppo C tunnilla ja sitten myöhemmin junioreiden estetunnilla. Päätin, että Kuutti saisi ihan rauhassa vielä ulkoilla, joten en hakenut sitä vielä sisälle. Sen sijaan suunnistin satulahuoneeseen. Kuutin tavaroiden ja harjakopan sisällön epäjärjestelmällisyys oli ärsyttänyt minua jo monesti, mutta en ollut saanut itseäni niskasta kiinni järjestääkseni ne. Ryhdyin siis tuumasta toimeen ja aloitin Kuutin satulasta. En pessyt sitä, mutta puhdistin jalustimet hiekasta vaihdoin satulahuovan puhtaaseen. Suitsille en tehnyt muuta kun purin kuolaimet pois ja pesin ne huolella, sekä niputin suitset. Harjakoppa oli isompi sotku, mutta siinäkään ei mennyt lopulta kauaa. Siivosin pohjalta pois vanhat porkkanat, leivänpalat ja namit sekä muut roskat ja pudistelin harjat. Yksi pöläri oli niin ruokottomassa kunnossa, että heitin sen suoraan pois. Kuutilla oli onneksi kaksi. Tarkistin myös, että siellä oli kaikki tarpeellinen, esim. kaviokoukku. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kun laittaa heppaa kuntoon ja huomata, että kaviokoukku puuttuu. Harjasin suojat huolella ja laitoin ne siististi nippuun. Lopulta harjakoppa oli siisti ja jopa tilava, kun kaikki oli järjestetty. Kävin vielä tarkistamassa loimihuoneesta, että kaikki loimet oli paikallaan ja siistit ja lähdin sitten yläkertaan. Kaapista kaivoin käsiini muutaman porkkanan ja nappasin kypärän mukaan. Sujahdin sen jälkeen olohuoneeseen. Siellä istuskeli Wenla, Sandra, Loviisa, Ada ja kasa naamoja joita en todellakaan tuntenut. Talli oli saanut kasan uusia hevosia joulun aikaan, kun ponitalli avattiin ja sen myötä kasan uusia hoitajia. Moikkasin yleisesti kaikille ja lysähdin sohvalle Sandran viereen. Tyttö katsahti minuun. ”Sinua on näkynyt vähän harvemmin viimeaikoina..?” hän totesi kysyvästi. ”Joo, syyslukukausi oli yliopistossa ihan kauheaa, sen lisäks Henri sai fudut ja mun piti ottaa muutamia lisävuoroja, jotta saatiin kulut peitettyä..” ”Auts..” Sandra sanoi myötätuntoisesti. ”Eli en oo ehtinyt ihan tavanomaisesti tallille..” Lisäsin. ”Mutta nyt on tilanne jo parempi, Henri aloitti helmikuun alussa uuden työn ja mullakin on yliopiston puolesta vähän kevyempää.” ”No kiva, täällä on jo ollut sua ikävä!” Ada huikkasi väliin ja hymyili lämpimästi. ”Niin varmaa, ootte vaan ollu onnellisia kun en oo ollu kiusaamassa teitä!” heitin vastaukseksi, mutta hymyilin takaisin. ”Niin mullakin teitä!” ”Lähteekö kukaan mun kanssa pikkuselle kävelylenkille maastoon, voitasiin tehdä vajaan puolentunnin lenkki, niin Kuutti ehtii vielä ihan hyvin sen ekalle tunnille?” ehdotin ja nousin ylös. ”Mä voin lähteä”, Wenla tokaisi. ”Ja minä!” Komppasi Sandra. ”Jee, kivaa, nähäänkö 10 minan päästä pihalla.” Ehdotin. Kaksikko nyökkäsi ja lähdimme yhdessä tuumin alas. Ulkona oli edelleen aika viileä, olin vetänyt kaapista päälleni tallitoppahaalarini ja kävelin lahkeet kahisten ruunatarhalle tallin taakse. Pakkaslumi narisi jalkojen alla ja pakkanen nipisteli poskia, pilvipeite hieman rakoili ja kalpea, laskeva aurinko kurkisteli niiden välistä. Kuutti söi päiväheinien rippeitä Loeken kanssa kylkikyljessä, molemmilla oli toppaloimet päällä. Vihelsin matalasti, kuten minulla oli Kuutille aina tapana viheltää. Kaksi karvaista naamaa nosti päätään kuullessaan vihellyksen, Kuutti ja Loeke katselivat suuntaani portille. Loekea ei sen kummemmin kiinnostanut, ja se palasi heiniensä pariin. Kuutti sen sijaan ei laskenut heti päätään, joten vihelsin uudestaan ja kaivoin taskustani palan porkkanaa. Kuutti keinahti liikkeelle ja käveli valmiiksi tallattua polkua ja mutkitteli luokseni. ”Hei nalle…” Sanoin hiljaa ja paijasin Kuutin päätä ja ojensin sille porkkanan. Kuutti rouskutti sen tyytyväisenä ja painoi sitten päänsä syliini. ”I know.. I’ve missed you too..” sanoin hiljaa ja paijasin Kuutin pehmeää, pörröistä päätä. ”So much..” Tallissa riisuin Kuutilta loimen ja kurkkasin sen kaviot. Tuntilainen harjaisi sen kuitenkin ennen tunnin alkua ja ruuna oli muutenkin puhdas loimen alta, joten pujotin Kuutille vain suitset päähän ja painoin kypärän omaani. Talutin karvaisen ponin pihalle, jossa Wenla, Gitta, Sandra ja Aristo jo odottelivat. Nousin penkiltä Kuutin selkään ja lähdimme sitten Gitan johdolla valaistulle maastoreitille. Ilta oli jo alkanut hämärtää ja hämärätunnisteiset valot syttyivät, kun olimme edenneet tiellä viitisen minuuttia. Pakkanen nipisteli mukavasti poskia ja ilma oli raikas. Tämä oli talvessa sitä mitä rakastin, ihana kirpeä ja raikas pakkasilma. Haalarissa oli lämmin ja Kuutti lämmitti lisää, joten kylmä minulla ei ollut. Hengitin raikasta ilmaa syvin vedoin ja nautin. Ihanaa, tätä olin kaivannut. Kaiken kiireen keskellä sitä välillä unohtaa, miten korvaamatonta rentoutumista tallilla olo oli. Ehdoton arjen pelastus. Reissumme kesti reilun kaksikymmentä minuuttia ja kun palasimme pihaan, ilta oli jo hämärtynyt kunnolla. Tallin valot loistivat kotoisina pimenevään iltaan. Talutimme hevoset sisälle. Otin Kuutilta suitset pois ja rapsuttelin sitä päästä ja kaulalta. ”My darling..” kuiskasin ja suukotin Kuutin karvaista päätä. ”My love..” Emmy & Kurbus 82HM |
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!