|
Post by Emmy on Feb 11, 2016 21:36:43 GMT 2
Sweetheart 11.2.2016 Kuutti söpöstelee karsinassa illalla. Oli ihanaa lähteä tallilta kotiin, Kuutin hörähtäessä suloiset hyvänyöntoivotukset. Emmy & Kurbus 41HM
|
|
|
Post by Emmy on Mar 7, 2016 14:30:16 GMT 2
Maaliskuun puolelle 7.3.2016 Maaliskuu oli saapunut niin ihanan valoisana, keväisenä ja aurinkoisena kuin kuvitella saattaa. Lumipeite oli sulanut paikoin reippaasti, mutta maisema oli silti vielä valkoinen, mistä pidin. Sää oli aurinkoinen, lämpötila keikkui plussan molemmin puolin ja lempeä kevättuuli heilutteli lumet pahaa-aavistamattomien kulkijoiden niskaan. Maaliskuussa oli monia plussapuolia, lämpenevät säät, keväinen, ilma, aurinko ja pitenevät päivät. Ainiin, ja se fakta että olin vihdoin saanut korttini takaisin. Pari kuukautta se olikin ehtinyt tämän hurjastelijan hyppysistä kuivua, mutta tänään olin vihdoin päässyt hakemaan rakkaan kotiin. Enää ei tarvinnut suhata bussien kanssa tai pyydellä kyytejä Henriltä tai tallikavereilta. Auton tuoma vapaus oli ihanaa, ihan kuin olisi taas 18 ja uutuudenkarhea ajolupa taskussa. Kevään tuomat lemmentuulet olivat osuneet ainakin Cellaan ja Aleksanteriin, jotka ilmeisesti seurustelivat nyt virallisesti. Luojan kiitos ja vihdoin, kauan oli saanut katsella näiden kahden touhuja ja kuulla niitä juttuja, että ei me mikään pari olla. Olin tietysti onnitellut molempia ja Cellan nauraessa, Aleksanteri oli vienyt katseensa jalkoihin, mumissut jotain ja hilpaissut sitten Myntin karsinalle nopeammin kuin Severus Kalkaros shampoopullon nähdessään (tästä kiitos J.K. Rowlingille). Kuutti kihnutti tarhassa päätään minun takkiin. Samalla syötin porkkananpalaa Loekelle ja tarjosin toisen Reinolle. Kun Kuutti oli saanut pyyhittyä kaikki kuolat kauniin siniseen takkiini, pujotin sen päähän riimun ja lähdin taluttamaan vaaleaa ruunaa tallinpuolelle. Loeke lähti seuraamaan, ja jouduinkin hätistelemään sitä portilla, ettei herra tulisi mukaan. Tallissa kiepautin Kuutin karsinaan, riisuin siltä loimen ja vein setin kuivumaan. Hain samalla harjat ja palasin Kurtun karsinalle, jossa törmäsin iloisesti virnuilevaan Salmaan. -Näin sun polon pihalla, onko tosiaan niin että sulle on annettu kortti takaisin? -Näin on nännit! totesin ja Salma purskahti nauramaan erikoiselle ilmaisulleni. -Pitää vissiin olla varovainen, nyt kun sä liikut taas liikenteen joukossa, Salma heitti ja tökkäsi minua kylkeen. -haahaaa.. sanoin sarkastisesti ja virnistin. –Väistäs nyt ni pääsen paapomaan tota karvapalloa. Salma siirtyi, jotta pääsin pujahtamaan Kuutin karsinaa, mutta jäi nojailemaan ovelle. -Aika kiva ilma, lähetäänkö maastoon, nainen heitti ja pyöritteli piponsa tupsua. -Toki, vähän sellaista ajattelin itsekin, vastasin Kuutin takaa harjatessani sen peppua. -Jes! Meen laittamaan Bonnien, Salma tokaisi ja poistui hakemaan mussukkaansa tarhasta. Olin saanut laitettua Kuutin valmiiksi ja talutin sen pihalle. Päästyäni selkään Salma tuli tallista Bonnien kanssa. -Pyysin Auringon ja Clarankin mukaan, kun niillä ei ollu mitään suunnitelmia, Salma tokaisi laskiessaan Bonan jalustimia. -Cool, the more the merrier, tokaisin ja kiristin vielä Kuutin vyön. Kohta Clara taluttikin ylisuloisen Netan tallista ja heidän kintereillään tulivat Aurinko ja Venna. Kun molemmat tytöt olivat päässeet poniensa selkään, lähdimme minun ja Kuutin johdolla kohti maastoja. Ilma oli tosiaan vallan mainio. Tuulikaan ei juuri ollut haitaksi, sen ollessa melko lempeä ja raikas kevättuuli. Pysyimme lähinnä isoilla teillä ja pellonreunoilla. Yhden metsäpolun kautta oikaisimme järvelle ja uskaltauduimme vielä hieman matkaa järven ylikin, pääsimme hyvin oikaisemaan toiselle puolelle järveä ja kivoille peltoreiteille. Hyväkuntoisella tiellä otimme reippaan laukkapätkän ja Kuutti innostui niin, että heitti pari ilopukkiakin. Maastoreissu oli kaikin puolin täydellinen ja palasimme tallipihaan erittäin iloisin mielin. Hyväntuulisesti jutellen veimme hevoset talliin ja hajaannuimme ympäri käytäviä, kun jokainen kuskasi hoitohevosensa omaan luukkuun. Höpisin Kuutille iloisesti riisuessani siltä varusteita. Pian sain varusteet satulahuoneeseen ja kävin sukimassa Kuutin huolellisesti. Kavioiden kopina ja höpinä kertoivat, että Aurinko ja Clara olivat viemässä tammojaan ulos. Heitin harjan harjapakkiin ja kävin hakemassa Kuutin loimen. Se oli kuivunut hyvin, joten heitin sen Kuutin selkään, kiinnitin remmit ja lähdin viemään ponia ulos. Lempeän tuulen puhallellessa kasvoilleni, katselin ruunien touhuja tarhassa. Lumen narina kertoi jonkun lähestymisestä. Se oli Salma, joka tuli viereeni ja asettautui nojaamaan aitaan. Olimme molemmat hiljaa ja nautiskelimme kauniista kevätauringosta, lempeästä tuulesta, kevään tuoksusta ja hevosista. Emmy & Kurbus 42HM
|
|
|
Post by Emmy on Mar 24, 2016 21:54:20 GMT 2
Kevyttä kevätreenailua 24.3.2016 Kuutin kanssa illalla maneesissa reenailemassa kevyesti. Emmy & Kurbus 43HM
|
|
|
Post by Emmy on Mar 31, 2016 13:56:45 GMT 2
Spring! 31.3.2016 Kuutin kanssa riemuittiin molemmat kevään tulosta. Aurinkoisten päivien tuoma lämpö oli saanut lumet sulamaan, niin että kohina vain kuului. Tallipiha oli paikoin jo sula ja lumeton. Pitenevät päivät, lämpöinen kevätaurinko, kevään tuoksut, tuulet, linnunlaulu ja kesäaikaan siirtyminen tuntuivat verrattoman ihanilta. Kevään lämmön ja valon tuomaa fiilistä voisi kuvailla jotenkuten näin: Jätän tän vaan tähän.. Emmy & Kurbus 44HM
|
|
|
Post by Emmy on Apr 23, 2016 19:15:34 GMT 2
Estekurssi 15.-17.4.2016 Perjantai 15.4.Tänään oli estekurssin eka päivä ja aika lämmin ja oli kiva päästä kentälle ratsastamaan. Melkein pelkässä pitkähihaisessa tarkeni, varsinkin sitten kun ruvettiin tekemään hommia kunnolla. Tunti aloitettiin pitkällä verkalla ja Pirre korosti, että hepat pitää saada hyvin avuille. Kuutti oli tänään aika hyvä, se oli sopivan innoissaan, mutta jaksoi keskittyä, varsinkin alkuverkassa tuntui, että se pisti heti parastaan. Hyppyissä lähdettiin liikkeelle ratatempon löytymisestä ja askelmääristä. Meidän piti laskea askelia ääneen. Aluksi se tuntui vähän typerältä, mutta tosissaan auttoi askelmäärien ja estevälien hahmottamisessa. Suhteutetuista olen aina tykännyt ja olikin kivaa, kun tehtiin niitä myös tänään. Kuutilla oli yllättävän hyvä säädeltävyys laukassa ja melkein aina onnistuttiin tulemaan sillä määrätyllä askelmäärällä. Näissäkin tehtävissä laskin askelia ääneen, mikä auttoi paljon hahmottamisessa, missä olen ollut aina vähän surkea. Jumppasarja oli hauska! Varsinkin kun sen sai sujumaan hyvässä tahdissa, ilman puolikkaita askelia ja pudotuksia, oli minulla ihan niin hauskaa että nauratti, Pirre ei kyllä katsonut taas mun kikattelua hyvällä! Ups. Jumppasarjaa yhdistettiin myös suhteutettuun, mikä oli yllättävän vaikeaa, kun ensin meni jumppasarjan, mihin kun toi hepan hyvin, niin ei kauheasti tarvinnu miettiä, ja sitten tultiin suhteutetulle missä piti taas laskea askelet tarkkaan, tosi hyvää treeniä aivoille! Estekorkeudet oli tunnin ajan ihanan maltillisia, ei iskenyt rimakauhu ja sai keskittyä korkeuden sijaan tekniikaan, vaikka ei mua toisaalta korkeudet paljoa häiritse, mutta luo aina oman jännitysmomentin. Maahanakaivettuja on aina niin rentoa hypellä. Tunnin jälkeen käytiin riisumassa hepat ja heitettiin ne ulos, sitten mentiin koko porukka seuraamaan toisten tuntia. Jos omalla tunnilla oppi paljon, niin oppi kyllä katselemalla toisten tuntiakin! Pitäisi muistaa stalkata tunteja enemmän, niiltä oppii yllättävän paljon. Fiia tuntui suunnittelevan jonkinnäköistä venyttelypiiriä mökkiläisten kesken, mutta livautti mulle, että sillä on myös suklaata, ettei ihan liikaa pääse nää arvokkaat ja rakkaat kalorit palamaan. Toivottavasti saadaan tänä yönä nukuttua, eikä kukuta aamuun asti, tuli nimittäin lupauduttua auttamaan aamutallissa ja huomenna pitäisi vielä pysyä hevosenkin selässä! Lauantai 16.4.Tänään ei mennyt aamupäivän tunnilla Kuutin kanssa ihan niin hyvin kuin eilen. Sen mielestä esteet oli kaikki muuttunut tänään möröiksi ja stoppasi muutaman kerran. En ONNEKSI pudonnut, sillä ei taaas huvittais leipoa. Tunnilla keskityttiin radan ratsastamiseen. Se on aina kivaa, kun saa keskittyä kokonaisuuteen. Ne pari erikoisestettä vaan kummitteli vähän Kuutille. Poni oli jo verkassa ihan jossain pöllöenergioissa, ja tuntui etten millään saanut sitä kunnolla avuille. Meinasi jo ruveta turhauttamaan, mutta Pirre kannusti jatkamaan. Kun ruvettiin hyppäämään rataa, oli mulla jonkinlainen kontrolli poniin, mutta ei hyvä. Ja sehän näkyi sitten radalla pöllöilynä. Saatiin me pari hyvääkin suoritusta alle ja varsinkin lopussa, sain kerättyä pakkaa kasaan ja Pirrenkin silmille sopivia suorituksia aikaan. Kokonaisuudessaan ei kuitenkaan ihan hirveän kehuttavasti mennyt aamutunti. Iltapäivän tunnilla pistettiin hevoset vaihtoon ja testattiin aamutunnin oppeja eri hevosella. Sain tunnille Ruusun, millä en ole hirveästi mennyt, joten sen puolesta oli ihan kivaa ja vähän jännää. Ruusu oli yllättävän pikkuinen ja aika hauska tapaus. Sillä oli energiaa ja kun päästiin kentälle, se pyöritteli korviaan joka suuntaan, eikä malttanut pysyä paikallaan. Minua jo vähän hirvitti että mitähän tunnista tulee, mutta alkuverkassa Ruusu vähän rauhoittui ja alkoi keskittyä siihen mitä siltä pyysin. Aika mukava poni kaiken kaikkiaan. Radalla Ruusu vähän ryntäili ja sen vuoksi puomit kolisivat ahkeraan, mutta pienen palopuheen Pirren puolesta ja itseni ruoskimisen jälkeen sain poniin enemmän tatsia ja puomitkin alkoi pysyä paikallaan. Onneksi tehtävät oli taas matalian, en tiedä minne oltas jouduttu Ruusun kanssa jos puomit olis ollu korkeemmalla. Ruusu oli kyllä tosi kiva uusi tuttavuus ja sillä oli hauskaa mennä. Ruusu osasi pistää minut töihin, niin aivot kuin kropankin ja sen huomasi, tunnin jälkeen kun hyppäsin satulasta alas, meinasin pyllähtää hiekkaan, sen verran jalat tutisivat. Kello on taas melkein yksi, pitäisi varmaan mennä nukkumaan, että huomenna saa itsensä ylös. Aamupäivältä yksi loisteliaista suorituksistamme.. Sunnuntai 17.4.Aamupäivän tunnilla hypättiin rataa, niin, että se piti olla opeteltuna ennen maneesiin menoa. Verryttelyjen jälkeen otettiin vaikeimmat tehtävät läpi ja sen jälkeen jokainen ratsasti perusradan. Kuutti ei ollut ihan niin pöllö kuin eilen ja osasi taas käyttäytyä. Perusrata meni omasta mielestä aika nappiin, mutta Pirre oli erimieltä: Kuutti olisi voinut liikkua paremmassa ratatempossa, esteille olisi voinut tuoda jämäkämmin ja välit laskea tarkkaan. Kuutilla ei kuulemma ole ongelmia näin pienillä korkeuksilla, mutta heti kun esteitä lähtee nostamaan, tulee ongelmia, jos nämä jutut ei ole kunnossa. Ratsastin radan uudestaan ja keskityin, sainkin paljon paremman suorituksen ja kehuja Pirreltä. Hyvä Me! Uusintaradalla sai ratsastaa aikaa, en halunnut hurjastella Kuutin kanssa, mutta yritin hieman tehdä pienempiä käännöksiä, oikoa ja kannustaa reippaampaan laukkaan, järkevästi, tottakai. Aikaratsastus kostautui sen puitteissa, että kiellettiin yhdelle erikoisesteelle. Kun kaikki oli hypännyt, saatiin tulla se kohta uudestaan. Pari kertaa tultiin ja saatiin hyviä hyppyjä, Kuutti oli super! Iltapäivällä lähdettiin kohti Artsin ravirataa, minne oli huhujen mukaan kyhätty risuestelaukkarata, jännää. Matka raviradalle taittui mukavasti jutustellen ja käynnissä käppäillen. Raviradalla tosiaan odotti risuesterata, jonne päästiin hurjastelemaan kolme kerrallaan. Se oli kyllä superhauskaa ja Kuuttikin tykkäsi. Se rupesi vähän kisaamana edellä olevien kanssa ja minun piti jopa hyssytellä sitä, että sain pidettyä välimatkat kunnossa. Risuestehyppely oli niin hauskaa, ettei sieltä olisi malttanut poiskaan lähteä. Tallille päästiin kuitenkin auringon laskiessa iloisesti rupatellen. Oli kyllä mahtavat kolme päivää! Näitä oppeja sulattelee pitkään ja pistää järjestykseen. Kauheasti kaikkea uutta tuli, hyvä pointteja, aivojumppaa ja tietenkin hauskanpitoa! Upea viikonloppu, ei voi muuta sanoa! Emmy & Kurbus 45HM
|
|
|
Post by Emmy on May 4, 2016 10:16:35 GMT 2
Västäräkistä vähäisen 4.5.2016 Aurinko paistoi kirkkaan siniseltä taivaalta. Oli kuivaa, tyyntä ja lämmintä. Toukokuu oli tuonut mukanaan upeat aurinkokelit ja lämpimät säät. Istuin tallin edustalla silmät kiinni ja otin aurinkokylpyä. Annoin lämmön hivellä kasvojani ja tunsin hymyn hiipivän kasvoilleni. Kesä oli tulossa! Havahduin haaveistani kun varjo lipui kasvojeni eteen. Avasin silmät ja siristellen yritin tunnistaa vastavalossa keikkuvan hahmon, joka oli peittänyt aurinkoni. -Ylös laiskamato, ei tällasella säällä voi vaan lepäillä laakereillaan! Säähän on kuin luotu maastoiluun! Totesi iloinen ääni, joka kuului Cellalle. -Niinkö meinaat? Vastasin ja nostin käden lipaksi suojaamaan silmiä. -Jep! Nousin vetelästi ylös Cellan virnuillessa teepaitaisillaan edessäni. -Windi on jo valmiina, samoin Laila, Lasse ja Tirppa, joten kipi kipi, laittamaan Kurttua valmiiks, Cella hoputti. Sain Kuutin nopeasti haettua tarhasta, harjattua ja suitsittua. Vedin omaan päähän kypärän ja talutin hevosen sitten ulos, missä muut jo meitä odottelivatkin. Punkesin itseni Kuutin selkään ja lähdimme sitten Lassen ja Britan perään kohti maastoja. Cellalla oli selkeästi joku toimintasuunnitelma, sen verran itsevarmasti Windin kanssa edessä meni. Keväinen metsä oli kaunis: puissa oli jo pientä hiirenkorvaa, puissa lirkuttelivat linnut ja taivas oli ihanan, kirkkaan sininen. Aurinko paistoi lämpimästi selkää ja vain päälle pukemani verkkatakki rupesi olemaan liikaa. Käärin hihat ylös ja nautiskelin lämmöstä. -Täällä on varmaan kakskyt astetta! Hihkaisi Inkeri takaani. Vilkaisin Tirpan selässä keikkuvaa miniblondia, joka oli hänkin käärinyt puseronsa hihat ja virnuili minulle iloisesti. Cellan maastoreitti vie meidät mukavia pikkupolkuja pitkin järvelle. -Etkai meinaa että uimaan ruvetaan? Kysyin hieman huolissani. Vaikka ilma oli lämmin, oli vesi taatusti aivan jäätävää. -En, Cella vastasi. –Ajattelin että voitaisiin kastella hevosten kavioita vähän. Se olikin hyvä idea, vaikka osalla hevosista oli vähän liian hauskaa. Lasse varsinkin intoutui roiskuttamaan vettä kaikkien lähelle eksyneiden päälle. Kuutti kroolasi vedessä hieman hillitymmin, mutta innostui sekin roiskuttamaan hyytävän kylmää vettä kaviollaan. Kun vesiläträyksestä oltiin saatu tarpeeksi, suunnattiin hevosten turvat tutulle laukkasuoralle. Windin päräyttäessä kärjessä hurjaan laukkaan, mietin, tulenko ollenkaan pysymään kyydissä vai lennänkö selästä pölyiseen peltoon. Kuutti kuitenkin otti yllättävän rauhallisesti, eikä intoutunut liikaa. Hiekan pöllytessä kuivana lämpimään ilmaan, laukkasimme pitkin pellon reunaa. Tämä se vasta on elämää! Kesää oli ollut ikävä ja nyt se oli ihan nurkan takana. Laukkasuoran jälkeen ravailimme hetken ja annoimme hevosten sitten kävellä ja puhaltaa. Hiljaisuus vaihtui vilkkaaksi puheensorinaksi, kun puolin ja toisin jaettiin kesäsuunnitelmia. Höpinämme keskeytti vain Windin yhtäkkinen jähmettyminen, niin että muut melkein törmäsivät jonossa toisiinsa. Windi oli kääntänyt korvansa kohti metsäaukeaa ja kuunteli tarkasti. -Hei hölmö, mitä siellä muka on? Kuulin Cellan sanovan ja kannustavan Windiä eteenpäin. Kuin vastaukseksi kysymykseen, metsästä hyppäsi tielle metsäkauris. Se katseli hetken hevosia silmät suurina, loikkasi sitten parilla gaselliloikalla tien yli, aivan Windin nenän edestä, ja kirmasi pellon yli takaisin metsään. Windi tietysti sai tästä slaagin ja hetken koko hevosletka oli yhtä kaaosta. Suuremmalta joukkopaniikilta kuitenkin onneksi vältyttiin ja pian etenimme jo rauhallista ravia kohti tallia. Kevätaurinko paistoi korkealta ja leuto tuuli puhalteli heiluttaen pientä vihreää saaneita koivunoksia. Hevosten kavioiden rapina hiekkatiellä ja hento linnunlaulu kuuluivat kaikuna hiljaiseen kevätpäivään. Sivelin kädelläni Kuutin kuumaa kaulaa ja taputin sitä. Kuutti pärskähti. ”tsi-tsit” kuului puidenlomasta ja samassa muutama västäräkki lehahti lentoon ja suuntasi pellon yli vastapäiseen puustoon. ”tsi-tsit”. -Västäräkistä vähäsen.., kuiskasin Kuutin korvaan. Kesä oli siis aivan nurkan takana! Emmy & Kurbus 46HM
|
|
|
Post by Emmy on May 9, 2016 18:21:45 GMT 2
Kevätkuvauksia 8.5.2016 Aurinko paistoi taas kauniisti ja oli taas lämmin, vaikka hameessa oli vähän viileä, piti sen kanssa hetken poseerata, jotta Fiia sai napattua muutaman kuvan! Emmy & Kurbus 47HM
|
|
|
Post by Emmy on May 17, 2016 20:51:22 GMT 2
One Year 17.5.2016 Tänään tuli vuosi siitä kun aloitin hoitamaan tätä yhtä hassuttelijaa. Vuosi on ollut opettavainen, täynnä uusia kokemuksia, oppimista ja pettymyksiä. Jokainen maakontakti, kielto, hylky ja epäonnistunut hetki ovat kuitenkin opettaneet uusia asioita. Kuutin kanssa on päästy ihan uusille leveleille ja jatkettu matkaa siitä mihin vuosi sitten Patronin kanssa jäätiin. Toivottavasti saadaan nauttia yhtä oppimisen täyteinen vuosi eteenpäin ja voidaan kasvaa ja oppia yhdessä. Kurbus ♥ Emmy & Kurbus 48HM
|
|
|
Post by Emmy on May 30, 2016 18:52:53 GMT 2
Odottamatonta 30.5.2014 -Joku sua vaivaa, kerro nyt? Salma tivasi. Tuijotin tiiviisti maisemaa ja pureskelin huultani. Kämmenet tuntuivat hikisiltä ja yritin vakuutella itselleni, että tein asiasta isomman jutun ja mikään ei ollut varmaa. -Ei mulla mikään oo, sanoin katsomatta Salmaa silmiin, hyppäsin aidalta alas ja lähdin puolijuoksua takaisin talliin. Kuutti menisi seuraavalla tunnilla ja mun piti hakea se sisään ja harjata siitä enimmät mudat pois, jos se oli taas saanut päähänsä kieriä tarhan mutaisimmassa kohdassa. Salma jäi aidalle kuin nalli kalliolle ja suu auki katsomaan hämmentyneenä perääni. Tuntui pahalta olla Salmalle viileä, mutta jotenkin en vaan voinut kertoa, ennen kuin olin hieman jäsennellyt asiaa päässäni. Kuutti oli tarhan toisella puolella ja vasemman kyljen perustella se oli maannut suoraan jossain lantakasassa. Kaappasin vähemmän vaalean ruunan riimun päähän ja aloin kiskomaan sitä talliin. Koko matkan ajan velloin ajatuksissani ja kieriskelin tuskissa. Onnistuin kehittämään itselleni melkein paniikkia hipovan tilan ja Annin piti kolme kertaa huutaa nimeäni, ennen kuin huomasin hänet. -Unissasko kävelet? Anni kysyi huvittuneena. -En, vastasin poissaolevasti. –Sori, mun pitää mennä harjaamaan Kuutti. Jätin jälleen yhden kaverin hämmästelemään epäasiallista käytöstäni, mutta en edes huomannut sitä. Talutin vaan Kuutin sisään ja omaan karsinaan. Viiden minsan päästä harjasin monotonisesti Kuutin karvaa, samaa kohtaa varmaan minuutin, tajuten ettei se sillä lähtenyt yhtään puhtaammaksi, mun ajatukset ei ollu täällä. Heitin pölärin koppaan ja otin kumisuan ja aloin pyörittelemään kuivunutta mutaa pois reilummin vedoin. Pytyin keskittymään sen verran hevosenhoitoon, että sain Kuutin kunnollisen näköiseksi, vietyä harjat pois ja tarkistettua, että sillä oli kaikki kamat saatavilla. Junnuestetuntilaiset kikattivat kevään viimeisiä koulujuttuja ja kesäsuunnitelmia käytävällä ja kiljuivat listan ääressä taas saatuaan lempparinsa tunnille. Lettipäinen minikokoinen tyttö burneten kaverinsa kanssa kävelivät kikattaen ja jutellen Kuutin karsinalle tavaroiden kanssa. Toinen jäi siihen ja toinen jatkoi matkaa käytävällä. Lettipäinen tyttö rupesi laittamaan Kuuttia valmiiksi. Suuntasinkin askeleet karsinalle kysyäkseni tarvitseeko hän apua. -En tarvii kiitti vaa! Tyttö ilmoitti iloisesti ja yritin irvistää hänelle hymyntapaisen, mutta tytön ilmeestä päätellen en siinä onnistunut. Lähdin laahustamaan kohti satulahuonetta ja portaita. Portailla arvoin yläkertaan menoa, mutta se olisi varmasti täynnä Cellaa ja Annia, jotka ihan varmana utelisivat mikä oli vikana. Ahdistus alkoi olla niin suurta, että se läikkyi yli enkä onnistunut piilottamaan sitä enää iloisten ilmeiden taakse. Asetuin istumaan kentän katsomoon ja jäin seuraamaan kun Pirre paimensi junnuestetuntilaisia. Tunti oli aika railakkaan mukaansa tempaava, Pirre laittoi kevään kunniaksi estetuntilaiset tekemään hauskoja tehtäviä ja tunti oli täynnä tilanteita. Olin hieman harmissani, kun Pirre komensi ratsukot loppuraveihin. Tunnin tiimellys oli vienyt ajatukset muualle. Seuraavalle tunnille Kuutti ei mennyt, se menisi vasta parin tunnin päästä sennutunnille. Maleksin ratsukoiden perässä talliin ja hengailin käytävällä, jos Kuutin ratsastaja olisi tarvinnut apua. Ei hän tarvinnut, keskusteli vain vilkkaasti Reinon ratsastajan kanssa. Kun junnut olivat menneet menojaan ja talli hiljeni hetkeksi, kaappasin Kuutin narun päähän ja painuin pihalle syöttelemään sille vihreää. Istuin koivua vasten. Olin hieman ylpeä itsestäni: olin löytänyt ihan himohyvän piilopaikan, ainakaan Seppeleen pihasta meitä ei näkisi kukaan. Minun istuskellessa hiljalleen laskevan auringon alla, Kuutti mutusti tyytyväisenä alkukesän vihreää ruohoa. Päivällä oli vielä satanut, mutta iltaan päin sade oli lakannut ja pilvetkin väistyneet. Suljin silmät ja kokosin ajatuksiani. Olin kiikuttanut Kuutin talliin ajoissa sen seuraavalle tunnille. Olin melkein nukahtanut puuta vasten, mutta havahtunut onneksi ajoissa, jotta Kuutti saatiin ratsastajansa hoidettavaksi. Käytävällä näkyi jo muutama tätiratsastaja juttelemassa ja keräilemässä kamppeita. Jätin Kuutin sen karsinaan ja pakenin tappamaan aikaa ja välttelemään seuraa seuraavaksi tunniksi. Pihatto tuntui mukavan turvalliselta paikalta lymyillä näkymättömissä seuraava tunti. Yritin jälleen koota ajatuksiani, Edin pörröinen pää sylissä ja selkä aitaa vasten nojaten. Siitä ei tullut kuitenkaan mitään ja jo asian ajatteleminen teki minut huonovointiseksi. Havahduin mietteistäni kun joku tuli pihatolle päin. Neten kutsuessa Ediä, luikahdin äkkiä aidan välistä metsän puolelle piiloon. Tarvoin metsän läpi pihalle ja vilkaisin kelloa: Kuutin tunti oli melkein päättynyt. -Ootsä syönyt tänään montakin sitruunaa? Daniel kysyi. Vilkaisin Danielia jokseenkin murhaavasti ja mies osasi pitää leipäläpensä kiinni, mua ei vitsit nyt kauheesti naurattaneet. Olin kuulevinani miehen suupielien välistä sanat ”vissiin se aika kuukaudesta”, ja jouduin tosissani hillitsemään itseäni, etten olisi motannut kouluopea nenään. Onneksi Kuutti ratsastajineen tuli portista silloin ja lähdin kävelemään siinä vierellä tallia kohti. -Ootko sä Kurbuksen hoitaja? Nainen kysyi yhtäkkiä. -Oon joo, vastasin ja katsahdin lempeäkasvoista naista, joka hymyili minulle aurinkoisesti. -Voisitko sä mitenkään hoitaa tän, kun mun pitäs lähteä? Nainen kysyi. -Joo tottakai, vastasin ja otin ojennetut ohjat käsiini. -Kiitti tuhannesti! Nainen sanoi ja hilpaisi pihan poikki parkkipaikalle. -Eipä kestä, sanoin naisen jo mentyä ja jatkoin matkaa talliin Kuutti perässäni. Sain Kuutin hoidettua, harjattua ja vietyä takaisin tarhaan. Sitten lipesin äkkiä ihmisjoukon seasta pois ja päädyin istumaan samalle aidalle, jossa oltiin aiemmin Salman kanssa istuttu. Hetken siinä istuttuani kädet kasvoilla, tunsin kosketuksen ja joku kiipesi aidalle vierelleni ja pani käden harteilleni. -Ei sun tarvii kertoa, mutta mä oon tässä, kuului Salman hiljainen ääni. -Mä oon raskaana, sanoin ja nostin katseeni, kohdaten Salman järkytyksestä pyöreät silmät. Emmy & Kurbus 49HM
|
|
|
Post by Emmy on Jun 6, 2016 19:39:57 GMT 2
Kyllä kaikki järjestyy 6.6.2016 Istuttiin Salman kanssa taas aidalla. En varmaan voisi enää kulkea sen aidan ohi ilman, että mun vatsa kääntyisi ympäri. Olin sulatellut raskaustestin tuomiota viimeisen viikon, ja koska olin lääkäriajan saanut vasta huomiselle, en voinut muutakaan tehdä. Salma oli ehdottanut uutta testiä, mutta ne ollut halunnut tehdä, ei siitä olisi ollut mitään hyötyä, lääkäriin olisi pitänyt kuitenkin mennä. Nyt vain toivoin sormet ja varpaat ristissä lääkäristä hyvä uutisia, ja hyvillä tarkoitin sitä, etten olisi raskaana. -Oothan sä jutellu nyt Henrin kanssa? Salma kysyi -Oon, tottakai, olisin hajonnut jos en olis, vastasin. -Mitä se sano? -Sano että, jos oon raskaana ni tukee mua minkä tahansa päätöksen teen, totesin värittömästi. Päätöksen..-Hyvä.. hyvin se menee.., Salma sanoi ja hyppäsi aidalta alas. ” HYVIN???” Ajattelin, mutta pidin suuni kiinni. Salma oli ollut valtava tukivoima tässä myllerryksessä ja olin hänelle erityisen kiitollinen. -Ethän oo sitte kertonu kellekkään? Kysyin ohimennen, hypättyäni aidalta alas. –Että oon raskaana? -En tiet- -OOTSÄ RASKAANA???? Emmy, mitä hittoa?!, huudahti ääni meidän takaa. -Ei hemm-, sanoin ja suljin silmäni. Inkeri. Inkeri tuli luoksemme raahaten perässään Siiri-ponia, lihavaa semmoista. Siirin suupielestä roikkuvasta voikukasta päätellen Inkku oli ollut syöttelemässä palloa. -Oikeesti Emmy, ootsä raskaana? Inkeri toisit päästyään lähemmäs. -Eh.., äännähdin ja hieroin niskaani. –No en 100% varmasti, meen huomenna lääkäriin. -Älä tee tästä mitään numeroa, jooko? Ja älä pliis toitota koko tallille. En haluu että kaikki tietää, pyysin. Inkeri ei vastannut mitään, näytti vaan mietteliäältä ja lähti kanssamme talliin. Loikimme Salman kanssa yläkertaan, siellä oli Anni ja Lynn. Kohta perässä tulivat Inkeri, Cella ja Britta. Olin hädin tuskin ehtinyt istua alas ja puhaltaa teetäni kerran, kun Cella avasi sanaisen arkkunsa. -Mitä vttua Emmy, ootko sä paksuna? Käännyin katsomaan Inkeriä, joka levitteli pahoittelevasti käsiään ja virnisti. -Sori, Emmy, en vooin pidätellä yyyhtäään kauempaa, Inkeri vastasi. -Ei perse.., sanoin ja löin pääni pöytään. -Kotitestin mukaan oon joo ja huomenna meen lääkäriin, joten toivokaa mun puolesta että en oo, sanoin nostettuani pään pöydästä. –Ja tää tieto ei lähe tästä huoneesta. -En haluu että, koko talli tietää että oon paksun, lisäsin ja hörppäsin teetäni. -Mitä?? Kuului ääni ovelta, siellä olivat Tuulia ja Ada. -Voi nyt jumalauta! Sanoin ja nousin ylös. Jätin puoliksi juodun teen sikseen ja kävelin ovelle. -Salma, take over! tokaisin ja painelin ulos huoneesta, jättäen Salman selittämään tilanteen. Olisi ollut varmaan helpompi laittaa lappu ilmoitustaululle ”Emily Daukes on raskaana”. Oliko tällä tallilla edes mahdollista pitää salaisuuksia. Tömistelin portaat alas ja painelin ulos melko viileään ilmaan. Kello oli melkein kaksi ja Kuutilla alkaisi puoli kolme terapiatunti. Painelin ruunatarhalle hakemaan veijaria sisään. Kuutti tuli ystävällisesti vastaan portille, kun vihelsin. Pujotin punaisen riimun sen päähän ja sipaisin valkoista turpaa sormellani. -Moi kulta, ihanaa, että oot siinä. Oli sitten huolet ja murheet minkälaisia tahansa, Kuutti lohdutti aina. Talutin Kuutin portille ja siitä talliin. Kylmä tuuli värisytti. Tallissa kiepautin Kuutin karsinaan ja aloin harjailemaan sitä suin ruunana puhtaaksi ihan rauhassa ja silittelin sitä hetken. Pian kuitenkin alkoi terapiatunnin porukkaa kerääntyä käytäville. Autoin Kuutin ratsastajaa varustamisessa ja päädyin lopulta kentälle kiertämään uraa Kuutti narun päässä. kolmen vartin taapertelun ja muutaman ravipätkän jälkeen olin aika hyvällä tuulella. Hevosten seura auttoi. Kuutti jäi karsinaan, koska jatkaisi vielä vartin päästä toiselle tunnille. Minä kipaisin yläkertaan, koska muistin, että laukkuni oli kaikessa hötäkässä jäänyt olohuoneeseen. Astuin sisään ja siellä oli sama porukka, joka oli sinne jäänyt kun olin lähtenyt paapomaan Kuuttia. -Emmy, hei, kuten sanoit, vastaanotettu tieto ei lähde enää tästä huoneesta, Cella sanoi myötätuntoisesti. -Ja kai sä tiiät, että me ollaan sun tukena, lisäsi Lynn. -Ja autetaan vauvanhoidossa, Anni heitti virnistellen. Kyynel vierähti poskelleni, -Tiedän, kakeltelin ulos. Salma tuli halaamaan minua ja kohta huomasin, että ympärillä oli koko jengi. Emmy & Kurbus 50HM !!!!!
|
|
|
Post by Emmy on Jun 11, 2016 20:49:53 GMT 2
Pssst! Lue tarinan eka osa Spinn offista!En olisi ollut vielä valmis 7.6.2016 Kurvasin autoni Seppeleen pihaan ja hyppäsin pomppien ulos. Melkein juoksin talliin ja yläkertaan. Olohuoneen ovella pysähdyin, miten tämän uutisen toisin esiin. Pitäisikö vain pamauttaa, että en ole raskaana, vai jutella ensin mukavia. Päätin avata oven ja katsoa ensin kuinka paljon porukkaa sisällä olisi. Väenpaljous yllätti. Melkein koko oleskeluhuone oli täynnä ja pikaisella vilkaisulla skannasin ainakin Adan, Tuulian, Neten, Claran Auringon, Cellan, Rosan, Annin, Pöpön ja miehen joka näytti tutulta, Kristian kenties?? ja sitten hyvin keijukaismaisten kasvojen omaavan tytön, joka katseli minua hyvin kiinnostuneesti, Alviina. Hetken hämmästyneenä katsellessani koko porukkaa, en keksinyt muutakaan. -EN OLE RASKAANA!! Sanoin niin, että varmasti kaikki kuulivat. Sen jälkeen tuli hiljaista, kunnes Cella hihkaisi hurraamaan, tietäen mikä kantani tähän ”talvivauvaan” oli ollut. -Jes, hianoo! Hän sanoi ja tuli oikein halaamaan. -Niin on, oon niin helpottunut. Lopulta kaikki rupesivat porisemaan saadusta uutisesta ja Anni kaivoi jostain pullon kokista pieneen maljannostoon. Kilistelimme siinä pöydän ääressä olleiden kesken ja Cella heitti jo läppää jupakasta. -Kaikille saa sitten kertoa tämän uutisen ihan mielellään, ettei sitten joku ihmettele kun ei yheksän kuukauden päästä näy muksua! Toitotin vielä kovaan ääneen. -Siis oikeesti miten voi koko talli taas tietää.., nurisin hiljaa Cellalle. -täällä on kuule seinillä silmät, korvat ja kaikki maholliset. -Ihme, että Tuulia pysty pitämään sen Miku jutun salassa, supisi Anni ja vilkaisi Adan kanssa vilkkaasti höpisevään pellavapäähän. -Niin joo, ainakin pitempään kun mä tän iloisen vauvauutisen… sanoin matalalla äänellä. -No nyt se ainakin on iloinen uutinen, kun sitä ei ole, Rosa sanoi ja naurahti. -Totta, sanoin. –Oon kyllä ihan käsittämättömän helpottunut. Ei musta ihan vielä oo äidiksi… ehkä sitte kahenkymmenen vuoden päästä, lisäsin ja nauroin. Kurbus käyskenteli lämpimän ilta-auringon alla tarhassa. Se oli tänään ollut muutamalla tunnilla, mutta en nähnyt pahaksi, jos olisimme käyneet vielä pienellä metsälenkillä ihan vain kahdestaan. Teki mieli päästä tuulettamaan aivoja kaiken tämän tunnemyrskyn jälkeen metsän rauhaan. Kalastin Kuutin tarhasta ja talutin sen talliin. Harjailin ruunan rauhakseen, juttelin, halailin ja pusuttelin sen kanssa. Hetki oli ihan ja rauhallinen. Sitä juuri kaipasin kaiken tämän draaman, tunnevuoristoradan, pelon, ahdistuksen ja paniikin jälkeen. Rauhaa. Kuutti sai päähänsä vain suitset ja talutin sen sitten ulos. Ponnistin penkiltä selkää ja lähdin kohti maastoja. Metsä oli ihanan rauhallinen, oli tyyntä, linnut lauloivat ja matala ilta-aurinko paistoi kauniisti puiden lomasta, oli niin taianomaisen ihanaa, kuin Suomen kesällä metsässä vaan voi olla. Vasta-aurinkoon näkyi parvia pieniä ötököitä ja jossain kukkui käki. Painoin pääni Kuutin harjaan ja suljin silmät hetkeksi. Rauhaa. Poikkesimme metsätieltä pienemmälle polulle ja tarvoimme sitä hetken aikaa. Sitten otin toisen kurssin ja hetken vaelluksen jälkeen pääsimme takaisin valaistulle maastolenkille. Sen kiersimme loppuun ihanassa kesäillassa. Tallin pihassa laskeuduin selästä ja suuntasimme Kuutin kanssa vielä vähän syömään. Kuutin nyhtäessä iloisena kesän kasvattamaa, jo pitkäksi kerennyttä ruoho, minä painauduin puun runkoa vasten ja ajattelin. Ajattelin, että voisin taas jatkaa elämää, niin kuin se normaalisti jatkuisi, voisin taas rentoutua ja antaa aikaa muillekin asioille. Vauva-asia oli ollut niin hallitseva elämässäni reilun viikon verran, että en ollut osannut kiinnittää huomiota juuri mihinkään. Edes Henriin. Mies oli ihanasti ollut tukena ja nyt olisi aika vastata ja huomioida miestä oikein urakalla. Käsi eksyi ajatuksissani vatsalle. Silittelin hetken sileää masua, se oli sileä ja typötyhjä, onneksi. En olisi ollut vielä valmis. Emmy & Kurbus 51HM
|
|
|
Post by Emmy on Jul 3, 2016 14:25:31 GMT 2
Summertime 3.7.2016 Lähdettiin vähän rannalle rälläämään Kuutin loman ja kesäsäiden kunniaksi. Kesä on parasta aikaa vuodesta! Emmy & Kurbus 52HM
|
|
|
Post by Emmy on Jul 13, 2016 18:39:01 GMT 2
Kesän lapset 10.7.2016 Mä unestani taas jo herään kesätuuleen, ja hyvän olon saan, kun meren äänet kuulen. Kesämieli on taas ihan vallaton. Mä rakastua niin nyt haluaisin kaikkiin. Mä odotellut oon niin monen monta päivää. Nyt kesäloma on, en tunne surun häivää. Sydän sykkimään, ystävää etsimään! Taas elämältä maistuu tää.
Aa kesän lapsi kun oon. Aa villi luonteeni on. Aa kesän lapsi mä oon. Aa poissa huoleni on. Emmy & Kurbus 53HM
|
|
|
Post by Emmy on Aug 29, 2016 18:08:26 GMT 2
Kesän kuumin päivä 25.7.2016 Oli varmaan sen kesän kuumin päivä. Taivas oli pilvetön, joten armottoman paahtava aurinko pääsi porottamaan paljaalta taivaalta suoraan niskaan. Kun ilmastoidusta autosta astui ulos, kuumuus iski vasten kasvoja avokämmenellä. Päällä oli niin vähän kuin suinkin voi säädyllisesti olla, ja silti tuntui että hiki valui pelkästä ajattelusta. Tallilla oli hiljaista. Olivatko kaikki jossain lomilla, rannalla vai kotona jääpussi päänpäällä ja tuuletin täysillä. Muuta en tiennyt kuin sen, että tallilla oli kuoleman hiljaista. Painostava ilma sai kaiken vielä seisomaan, kuin aika olisi pysähtynyt. Tuulen henkäyskään ei kuiskutellut puiden oksissa. Sivusilmällä katse osui kuitenkin tuttuun punapäähän tallin edustalla. Se oli Fiia. Otin naisen kiinni niin nopeasti kuin suinkin siinä helteessä kykenin ja moikkasin kävijää. -Moi vaan! Vastasi Fiia takaisin. –Säkin oot uskaltautunu tallille tässä helteessä. -Joo, oli pakko päästä ku en oo muutamaa päivää käyny, totesin ja pyyhkäisin hikeä otsalta. -Mennään jooko taliin, siellä on ehkä viileämpää, jatkoin ja sujahdin ovesta sisään. Tallissa ei tosiaan ollut ketään. Paitsi Pyry, joka puhisi ja ähki karsinoiden kimpussa. Yksin. Meillä oli jo riimut kourassa ja aikomus hakea ponit, kun Pyry tuli esiin hikisen punakkana ja turpeisena. -Moi! Hän tokaisi ja pyyhkäisi otsaansa. -Moi Pyry! Vastasimme yhteen ääneen. -Ette millään haluis vähän jeesiä? Tarhojen juoma-astiat pitäis täyttää nyt ja mulla on aikalailla kädet täynnä hommia? Pyry kysyi ja katsahti samalla karsinarivistöä. -Me voidaan käydä ne täyttämässä, totesin ja Fiia nyökytteli. -Hei hienoa! Kiitos! Pyry totesi selvästi helpottuneena, ettei hänen tarvinnut lähteä täyttämään vesiastioita. Lähdimmekin Fiian kanssa sitten ponien haun sijaan täyttämään tarhojen juoma-astioita. Vedimme painavan letkun pitkin pölyistä pihaa jokaiselle tarhalle. Samalla kun vesiastiat täyttyivät, rapsuttelimme poneja. Täyttyvä vesiastia keräsi ympärilleen äkkiä joukon janoisia hevosia ja poneja. Syntyipä siinä muutama tappelunnujakkakin, kun kiisteltiin siitä kuka pääsee ekana juomaan. -Janoisia, totesin Fiialle täyttäessämme ponitarhan astiaa. -On, Fiia naurahti ja rapsutti samalla Nettaa. Kun viimeinen astia oli täynnä raikasta vettä, kelasimme letkun pois ja lähdimme sitten hakemaan poneja. Ei ollut mitään ideaa tehdä mitään mikä vaatisi ponnisteluja, joten päätimme yhdessä tuumin lähteä uimaan. Ponit saivat siis vain suitset päähän ja me vaihdoimme uikkarit shortsien alle. Hiostava kypärä oli tottakai pakko laittaa päähän. Elmo ja Kuutti kävelivät vierekkäin hiekkatietä kohti liekkijärven rantaa. Elmosta Kuutti käveli vähän liian lähellä, joten se napsautti hampaillaan tätä kohti ja käänsi korvat luimuun. Kuuttia Elmon uhittelu ei näyttänyt kiinnostavan. Se vain lompsotti eteenpäin isot korvat pään tahdissa heiluen. Pian pääsimme rantaan ja viskasimme shortsit ja kengät nurmikolle ja kahlasimme hevosten kanssa järveen. Viilentävä vesi tuntui hevosistakin varmasti ihanalta, ja Kuuttikin innostui ravaamaan syvemmälle veteen. -Iik! Kylmää, hihkaisin vettä päälleni pärskyttävän Kuutin selästä. –Kuutti pliis! -Hihii! Kato Elmoa, Fiia nauroi. Elmo oli päättänyt viihdyttää itseään puhaltamalla kuplia. Kahlasimme yhä syvemmälle veteen ja nautimme ihanan viilentävästä järvestä. Hevosetkin selkeästi nauttivat päästessään porotuksesta läträämään veteen. -Tämä on kyllä kesässä parasta! Huokaisin. -Niin on! Fiia komppasi Elmon selästä. Aikamme pulikoituamme, nousimme rannalle kuivattelemaan. Istuimme hetken rantanurmikolla koivujen varjossa syöttelemässä hevosia ja kuivattelemassa itseämme. Tuuli puhalsi lämpimänä, kuin fööni, joten kuivuimme nopeasti. Vedimme shortsit ja kengät jalkaan ja lähdimme ratsastamaan takaisin tallia. Olimme tulleet hyvän matkaa rannasta ja kuljimme pellon viertä rauhakseen ohjat puolipitkänä jutellen. -Kato! Fiia sanoi yhtäkkiä ja pidätti Elmon pysähdykseen. -Mitä? Kysyin ja käänsin pääni Fiian osoittamaan suuntaan. -Tuolla pellossa, eikös noi oo Seppeleen poneja? Fiia kysyi ja katsahti minuun. -No on, perkele vie! Totesin ja pysäytin itsekin Kuutin. –Miten ne on sinne päätyny..? -En tiiä, mutta kiinnihän ne pitää napata, Fiia totesin ja laskeutui Elmon selästä. -Kumpi menee? Kysyin ja jalkauduin itsekin. -Kivi, paperi, sakset? Fiia ehdotti. Muutaman mittelön jälkeen minä hävisin ja jouduin siis tarpomaan peltoon hakemaan poneja. Olimme irrottaneet molempien ponien ohjista toiset, jotta jollain saataisiin kolme ponia kiinni. Pellossa siis pitkäksi päässyttä heinää mutustivat Siiri, Walma ja jostain ihmeen kumman syystä myös Pampu. -Mitenhän ne on Pampun saaneet mukaan, totesin Fiialle, ennen kuin lähdin peltoon. -En tiiä.., hän vastasi. Hyppäsin ojan yli peltoon ja lähdin tarpomaan kohti karkulaisia. -Täällä ei sit paree olla yhtään punkkia, huikkasin ja kuulin Fiian nauravan. Lopulta pääsin möykkyisen pellon poikki ponien luo ja sain ne jotenkin viritettyä kiinni naruihin. Lähdin ponikatraan kanssa takaisin tielle. Ojan ylittämisessä tuli ongelmia. Siiri ja Pampu loikkasivat sen hyvin yli, mutta Walma jäi yksin toiselle puolelle. Kun sain ojennettua Siirin ja Pampun Fiialle, menin hakemaan Walmankin ojan yli. Poni päätti lopulta tehdä superloikan, niin että minä, joka sen otsatukasta piti kiinni, meinasin päätyä ojanpohjalle ja lopputuloksena Walma oli taas karkuteillä. Ei se kauas jaksanut juosta, kipitti hetken minä perässä peltotietä ja pysähtyi sitten syömään. Raahasin hikisenä Walman otsatukasta takaisin muiden luo. -Oli siitäkin uimareissusta hyötyä, totesin. Fiiaa vain nauratti. Lähdimme koko konkkaronkan kanssa tallia kohti. Taivaanrantaan oli jo kertynyt uhkaavan tummia pilviä ja etäällä kuului vaimeaa jyrinää. -Pidetään kiirettä, ettei jäädä ukkosen alle, totesin edessä kulkevalle Fiialle. -Joo! Fiia huikkasi takaisin ja kiristi tahtia. Matka tallille taittui ongelmitta ja juuri kun pääsimme sisään talliin, taivas repesi hillittömään kaatosateeseen. Vettä tuli aivan kertakaikkisen saavista. -Hyvin kerettiin, huikkasin Fiialle joka setvi poneja omiin bokseihinsa. -Joo, kelpo mäihä kävi, hän sanoi ja huokaisi. –Hiki mulla on edelleen! -Mennään ylös juomaan limua! Tokaisin ja sujautin Walman vielä Siirin kanssa omaan boksiinsa. Kiipesimme olohuoneeseen limupullojen kera ja ryöväsimme hyllyltä keksipaketista muutaman cookien. Sitten asetuimme pukkipöydän ääreen seuraamaan ulkona pauhaavaa ukkosta. Kesän tunnelmaa parhaimmillaan. Emmy & Kurbus 54HM
|
|
|
Post by Emmy on Sept 6, 2016 21:21:15 GMT 2
Alkusyksy 6.9.2016 Alkusyksy oli syksyssä parasta. Viilenevät ilmat, kuulas auringonpaiste, syksyn tuoksut ja hiljalleen muuttuvat värit. Ihanaa aikaa, vaikkei syksy lempivuodenaikoihin kuulunutkaan. Istuskelin tallin seinustalla silmät kiinni, nauttien hiljalleen laskevasta auringosta. Kesä alkoi olla takanapäin ja mietiskelin kuluneen kesän kohokohtia. Leiri, uittoreissut, pitkä heinä, helteet, maastoreissut ja hevosten lasku laitumelle. Kullanarvoisia hetkiä, joita vaalin entistä tiukemmin nyt, kun pitkät valoisat ja lämpimät kesäpäivät alkoivat jäädä taaksepäin. Hymähdin hiljaa ajatuksilleni, nousin ylös ja kävelin talliin. Tunnit olivat alkamassa ja Seppeleen käytävät täyttyivät hyvään tahtiin tuntilaisista. Kuutti menisi vasta kuuden junnuestetunnille, joten minulla ei ollut tarvetta hakea sitä sisään ja/tai olla avustamassa jotain pikkulikkaa selkää. Siispä päätin kipaista yläkertaan tsekkaamaan millaiset meiningit siellä olisi. Oleskeluhuone oli täynnä. Sekaisin tuttuja ja tuntemattomia kasvoja. Seppele oli taas saanut kosolti uusia hoitajia, sen verran, että tällaisen vanhuksen pää meni ihan pyörälle. Spottasin kuitenkin pirttipöydän nurkasta tutun kasvon ja liu’uin Annin viereen. -Moro! tokaisin ja tökkäsin somen ihmeelliseen maailmaan syventynyttä Annia kylkeen. –Mikäs meno? -Moro vaa, Anni totesi ja naurahti. –Ihan hyvä meno. -Tunnetsä näitä uusia, mä oon nimittäin ihan pihalla.. kysäisin Annilta ja annoin samalla katseeni kiertää täpötäyttä olohuonetta. -Joo kyl mä ne jo rupeen muistaa, tuo punapäinen on Elsa ja hoitaa Loekea ja sitten tuo pikkuinen joka istuu tossa sohvan nurkassa on Katarina, Katsuksi sitä vissiin kutsutaan ja se hoitaa Nettaa. Sitte Charlieta rupes hoitaa Anthon ja Ruusua Essi, ne sä vissiin tunnetkin? Anni lopetti ja katsahti minuun. -Anthon ja Essi?? Tottakai, vau! Kiva saada ne takas! Kohta Salma liittyi meidän seuraan, istumaan hetkeksi pöydän ääreen, mutta olohuoneessa oli niin kova hälinä, että päätettiin suosiolla lähteä ulos. Ilma oli ulkona edelleen kaunis, joten haimme hevoset tarhoista ja päätimme lähteä syöttelemään niitä vielä hieman vihreälle nurmikolle. Löydettyämme sopivan paikan, parkkeerasimme persuksemme ruohikolle. Hevoset painoivat päänsä heti ruohoon ja alkoivat nyhtää loppukesän ruohotupsuja ahnaasti. Katseeni viipyi hetken Kuutissa ja käänsin sen sitten Anniin ja Salmaan. -Mitäs syksyyn? Kysäisin. -Ei erikoista, Salma vastasi -Muutamia kisoja kattelin, pitäis päästä taas kunnolla hyppäämään ja valmentautumaan, hän tuumasi ja sipaisi ohimennen Bonnien päätä. –Sulle? -Kattelin just eilen syksyn kouluhakuja, jos olis jotain mielenkiintosta. En kyllä yhtään tiedä mihin hakisin, tuntuu ettei oo oikeen semmosta omaa alaa, mikä kiinnostas.. Tuumasin hiljaa ja katselin taas Kuuttia. -No, eihän tässä kiire oo, mietit rauhassa ja siihen asti teet duunia, Salma lohdutti. Aikamme hevosia syöteltyämme, kuskasimme ne talliin, Kuutin tuntikin lähestyi, joten oli paras saada poni omaan karsinaan. Sen edessä hengailikin hyvin tyypillinen junnuhyppääjä, joka katseli minua, kun kiepautin Kuutin omaan karsinaansa. -ömm.. tarviitko tänä kanssa apua, kysyin samalla kun pujotin riimua Kuutin päästä pois. -En, pärjään ihan hyvin yksin, kiitos vaan, tyttö totesi jokseenkin koppavasti. -Okei, multa saa tulla kysyy jos on jotain, sanoin ja lähdin maleksimaan portaiden suuntaan. Muutin mieltä kuitenkin puolivälissä matkaa ja vaihdoin suuntaa, pujahdin ulos kentän laidalle ja kiipesin katsomoon seuraamaan tuntia. Ulkona oli vielä ihan lämmin, joten katsomossa oli mukava istuskella ja seurata opetusta. Jäin vielä seuraamaan seuraavaa tuntia, koska se oli estetunti ja Kuutti oli siellä. Junnulainen pärjäsi kiitettävästi Kuutin kanssa, vaikka ruunalla olikin vähän jotain pöllöenergioita varastossa. Maakontaktiakaan ei likka ottanut, vaikka pari paikkaa Kurbus sille tarjosikin. Seurailin tunnin loppuun ja maleksin sitten talliin. Chattailin käytävällä vastaan tulleen Pipsan kanssa hetken, moikkasin Harryn karsinalle matkalla ollutta Roberttia ja sitten spottasin Charlien karsinan lähellä lymyilevän Anthonin. Kävin yllättämässä poikaparan ja hiillostin häntä viitisen minuuttia vanhoja muistellen ja kysellen miten elämä nykyään rullaa. Anthon luikki kiitollisena tilanteesta satulahuoneeseen ja minä kävin vakoilemassa oliko junnulikka saanut purettua Kuutin ok. Oli se, joten sujautin Kuutin kaukaloon porkkanan. -Olet sitten kiltisti sennutunnilla, livautin sille suupielestä ja rapsutin toista otsasta. Kävin keräämässä kamat yläkerrasta ja hipsin sitten ihanan syksyisen pihamaan halki autoon. Emmy & Kurbus 55HM
|
|