|
|
Post by Emmy on Feb 15, 2018 4:44:03 GMT 2
Mi Amor
14.2.2018  Hyvää ystävänpäivää! Emmy & Kurbus 84HM |
|
|
|
Post by Emmy on Feb 23, 2018 5:25:20 GMT 2
Pakkaspäivien iloja
22.2.2018 Kuutin kaula oli lämmin ja hieman hikinen. Anne oli laittanut jatkokurssilaiset todellisesti hommiin ja myös hevoset olivat saaneet hikoilla maneesissa. Nuorehko tyttö oli tunnin jälkeen ojentanut minulle Kuutin ohjat ja pahoitellut, ettei voinut hoitaa sitä pois, kyyti odotti. Seisoin Kuutin vieressä ja silittelin sen kosteaa kaulaa. Kuutti puhalsi vielä vähän, joten lähdin sen kanssa vielä liikkeelle. ”Kuutti ei mene seuraavalla tunnilla, joten voit viedä sen Emmy talliin!” Anne huikkasi samalla kun seuravan tunnin ratsastajat virtasivat maneesiin. ”Se näyttää vähän märältä, joten heitä sille loimi päälle” Anne jatkoi ja taputti Kuutin kaulaa. Nyökkäsin ja talutin Kuutin ulos. Helmikuinen ilta oli pimeä ja pakkanen oli kipakka. Kovat pakkaset olivat sinnitelleet Suomen yllä jo toista viikkoa. Nytkin pakkasta oli varmasti ainakin viisitoista astetta. Kävelimme reippaasti talliin ja kiepautin Kuutin sen karsinaan. Minulla oli vähän ollut totuttelemista Kuutin uudessa karsinapaikassa ja enemmän kuin yhden kerran olin meinannut ajatuksissani kuskata Kuutin väärään karsinaan jota nyt asutti tumma ruuna Boomerang, joka rennon näköisesti aina kurkisteli karsinan oven yli ja halusi tehdä tuttavuutta Kuutin kanssa, ennen kuin muistin kiikuttaa oman hoidokkini yhden karsinan oikealle. Riisuin Kuutilta satulan ja sipaisin ruunan selkää, joka oli satulan alta märkä. Asetin satulan telineeseen ja pujotin suitset Kuutin päästä. Poni halusi heti hinkuttaa päätään minuun, joten rapsutin sitä päästä, mistä tiesin, että sitä kutitti. Kuutin huuli venyi pitkälle ja se näytti tyytyväiseltä. ”That’s the spot, right?” höpötin ja rapsutin Kuuttia otsasta. Nappasin karsinan viereen jätetystä harjakopasta juuriharjan ja suin Kuutin karvasta satulan jäljet pois ja heitin hevoselle sitten selkään punaisen fleeceloimen. Kiinnitin soljet ja pujahdin sitten karsinasta pois. Kuutti työnsi pörröisen päänsä oven yli ja hamusi jotain. Silitin sen turpaa. ”Tuon sulle leivän, sen olet ansainnut!” sanoin ja nostin satulan käsivarsilleni. Suuntasin satulahuoneen suuntaan, nostin satulan telineeseen otettuani siitä ensin hikisen huovan pois, ja pesin kuolaimet. Niputin suitset ja poimin leipäkasasta pari ruisleivän kannikkaa ja suuntasin takaisin Kuutin karsinalle. Poni sai herkut omaan kuppiinsa ja jäi tyytyväisenä rouskuttelemaan niitä. Itse poimin Kuutin harjapakin ja suuntasin takaisin satulahuoneeseen. Kiinnitin uuden huovan Kuutin satulaan ja vien vanhan pesulaan. Kello oli puoli yhdeksän ja autettuani Pyryä laittamaan iltaheinät, sanottuani hyvät yöt heinäkasaan itsensä upottaneelle Kuutille, lähdin pihalle autoni suuntaan. Pakkanen oli selkeästi kiristynyt, joten kiirehdin lumisen pihamaan poikki pienelle autolleni ja kipusin kyytiin. Typing… Lähden nyt tallilta, kohta siellä, pus <3
SendLähetettyäni viestin Henrille, laitoin avaimet virtalukkoon ja käänsin avainta. Auto köhi, mutta ei lähtenyt käyntiin. Käänsin avainta uudestaan, ei mitään. Kirosin ja käänsin avainta vielä kerran. Ei mitään. ”Ei perkele! Ei voi olla totta…” mutisin ja yritin olla panikoimatta. Lyhyet tallimatkat autolla eivät selkeästi olleet riittävästi näillä pakkasilla pitämään akun latausta yllä, se oli tyhjentynyt eikä suostunut käynnistymään. Minulla ei ollut mitään hajua miten pääsisin kotiin. Joku koputti ikkunaan, se oli Robert. Avasin oven ja nousin autosta. ”Autohuolia?” mies kysyi. ”Jep.. tää eväsboksi ei lähde käyntiin.” vastasin. ”Mulla on apukaapelit, mutta ei mitään hajua miten niitä käytetään.” Robert sanoi ja kohautti olkiaan. ”Tai voin ajaa sut himaan, jos haluat jättää auton tänne…” hän lisäsi olkiaan kohauttaen. ”En voi, Henri tarvii sitä ammulla…” Vastasin ja hautasin kasvot käsiini. ”No ei siinä mitään, sitten leikitään automekaanikkoja, ei sen nyt niin vaikeaa ole antaa apuvirtaa, eikös se oli jotain sellasta mitä meille opetetaan autokoulussa…” Robert tuumi ja kaivoi puhelimen taskustaan. ”Googletan…” Saimme googlen ja youtube-videon avulla selville miten kaapelit kytketään ja miten apuvirtaa annetaan. Lopulta pieni poloni hyrähti tyytyväisesti käyntiin. ”Eikä! Me tehtiin se!” Huudahdin. ”Jep, todelliset automekaanikot…” Robert sanoi ja virnisti. ”Pärjäätkö, mulla putoo varpaat ihan kohta..” ”Joo mee vaan, kyllä mä tästä jo liikeelle pääsen!” sanoin tyytyväisenä ja kiitin vielä Roberttia avusta. Robert ajoi pois pihalta ja minä jäin hetkeksi lämmittämään autoani. Samalla tekstasin Henrille autohuolista ja vakuutin, että nyt lähtisin oikeasti kotiin. Ajoin hieman pidemmän lenkin takaisin, jotta akku saisi edes vähän ladattua itseään. Pakkaspäivien iloja. Emmy & Kurbus 85HM |
|
|
|
Post by Emmy on Feb 25, 2018 4:20:43 GMT 2
Pupu pellolla pomppii
24.2.2018  Lumisella pellolla ja kipakassa pakkasessa Kuutti otti vähän kierroksia!Emmy & Kurbus 86HM |
|
|
|
Post by Emmy on Mar 6, 2018 5:55:28 GMT 2
Kevättä kohti
6.3.2018 Vaikka ilma sinnitteli tiiviisti pakkasen puolella, maaliskuun keväinen aurinko lämmitteli jo paikoin ihanasti. Talvi vielä selkeästi piti Suomea vallassaan, mutta pystyin tuntemaan tulevan kevään lämmön ja valon. Jokainen ihana, pitenevä valoisa päivä toi mieleen lähestyvän kevään ja piti mielialan korkealla, kyllä aurinko oli vaan niin piristävä. Kuutilla oli pakkasvirtaa ja se ravaili ympäri tarhaa Arin kanssa. Ruuna oli ollut hieman vaisu ja apaattinen sen jälkeen kun Loeke oli lähtenyt yksityiseen omistukseen, mutta nyt se tuntui ainakin olevan oma itsensä ja oli löytänyt leikkikavereita jäljelle jääneestä laumastaan. Ari tunti olevan mielissään pienestä juoksenteluhetkestä, mutta mm. Reino mutusteli tyytyväisenä taustalla päiväheiniään. Kuutti väläytteli välillä aika hienojakin liikkeitä ravaillessaan pörheänä, häntä korkealla lumisessa tarhassa. Ruunalla oli mustaruudullinen toppaloimi päällä ja lämmin hengitys höyrystyi kuulaaseen pakkasilmaan. Nojasin lumiseen aitaan ja katselin Kuutin liikkeitä. ”Voisit näyttää tuolta sitten ensimmäisissä kouluosakilpailuissa..” mutisin ääneen. Hetken katseltuani hevosten leikkiä, käännyin palatakseni tallille. Kuutilla ei alkaisi vielä tunnit vähään aikaan, joten en viitsinyt turhaan hakea hevosta sisälle näin kauniina päivänä, antoi sen temmeltää. En oikein keksinyt mitään tekemistä, olin tullut tallille alun perinkin tekemisen puutteessa, mutta nyt täällä ollessani huomasin, että en keksinyt siltikään mitään tekemistä. Hetken vaelleltuani käytävällä, suuntasin askeleeni oleskeluhuoneeseen, ehkä jollain olisi joku idea. Olohuoneessa oli jonkun verran porukkaa. Muutamia uusia hoitajia, joiden nimiä en muistanut ja sen lisäksi Cella, Fiia ja Salma. Liityin jälkimmäisten joukkoon tupapöydän ääreen. ”Fiia meinasi lähteä seuraksi, kun ajattelin treenata Bonan kanssa ensimmäisiin osakilpailuihin, ennen kuin tunnit alkaa.” Salma ilmoitti, kun olin istunut alas. ”Aahha..” totesin hajamielisesti. Salma huokaisi. ”Kuuntelitko yhtään mitä mä sanoin?” Salma kysyi. ”En.. millon mä yleensä kuuntelen?” totesin ja virnistin ilkikurisesti. ”Yleensä et koskaan.” Salma sanoi. ”Eniveis, haluutko lähteä nostelemaan puomeja?” ”Käy, mulla olikin tylsää.” Totesin iloisena siitä, että saisin jotain tehtävää. ”hmm.. Sanoitko sä et Bonan kanssa.. Luulin että kisaat Agilla..” jatkoin hajamielisesti. ”Agi on sen verran raaka vielä, että sovittiin Millan kanssa että se kisaa sillä ekan vuoden.” Salma totesi ykskantaan. En kyseenalaistanut. ”Etkö meinaa treenata Kuutilla itse?” Fiia tiedusteli. ”En, sillä on tunteja tänään ja mulla on laiska olo, en kuitenkaan jaksaisi keskittyä.. Besides me ollaan Kuutina kanssa niin luonnonlahjakkuuksia, ettei me mitään treeniä tarvita” heitin ja nousin ylös. ”Mennäänkö?” ”Mennään vaan.” Salma vastasi ja lähdimme yhdessä tuumin alakertaan. Salma ojensi minulle paperin palan, johon oli piirretty viivoja esteiden merkiksi. ”Mikä tää on?” Kysyin. ”Se on esterata minkä sä meet rakentaa sillä välin, kun me laitetaan Fiian kanssa hevosia valmiiksi.” Salma totesi ykskantaan ja kurotti ottamaan seinältä Bonnien riimun ja narun. ”Ai meen?” kysyin sarkastisesti. ”Jep! Itsehän juuri valitit tekemisen puutetta, joten ole hyvä!” Salma sanoi, kuin olisi juuri tehnyt minulle maailman suurimman palveluksen. ”Kiitos.” totesin hienonen sarkastinen sävy äänessäni ja lähdimme yhdessä ulos. Salman suunnatessa tammatarhalle, minä suuntasin maneesin suuntaan käännellen paperia ja yrittäen saada Salman oheista selkoa. Salma oli onneksi tehnyt melko selkeät ohjeet ja merkannut esteiden paikat ja välit tarkasti. Harpoin pitkin maneesia ja sijoittelin puomeja Salman piirtämille paikoille ja mittailin välejä oikeiksi. Fiia ja Salma saapuivat maneesiin juuri kun olin raahaamassa viimeistä tolppaa paikalleen. ”Hei tehokasta työtä Emmy!” Salma totesi ja talutti Bonnien areenan keskelle Eela ja Fiia perässään. ”Näyttää hyvältä.” ”Kiitos, mihinhän korkeuteen hänen korkeutensa haluisi esteet?” kysyin ilkikurisesti. ”Aloitetaan kuudesta kympistä.” Salma sanoi virnistäen. ”Yes, sir!” Totesin takaisin ja rupesin laittamaan puomeja kannattimilleen. Olin aina ollut sitä mieltä, että toisten ratsastuksen katselu oli melkein yhtä tehokasta kuin itse ratsastaminen. Toisten menoa katsellessa oivalsi juttuja eri tavalla, kun jos olisi itse selässä. Siispä tämä treeni puominostelijana oli melkein yhtä tehokas, kuin jos olisin ollut itse selässä. Niin ainakin väitin itselleni, jotta en potisi huonoa omatuntia laiskasta päivästä. ”Nosta Emmy tuo pinkki metriin ja sininen sarja kaheksaan kymppiin!” Salma huikkasi ja siirteli Bonnien raviin. Tein työtä käskettyä ja seurasin, kun Salma suoritti tasaisesti Bonnien kanssa esteitä toisensa jälkeen. Noiden kahden yhteistyötä oli kyllä aina ilo katsoa, niin saumatonta. Molemmat tunsivat toisensa ja luottivat toisiinsa. ”Mä tulen vielä kerran!” Fiia ilmoitti, kun olimme treenanneet maneesissa kolmisen varttia. Hevoset alkoivat olla jo hikisiä ja treeni tuntui olleen tehokas. Fiia otti vielä muutaman hypyn ja siirsi Eelan sitten ravailemaan pitkään muotoon. ”Puhhuh.. se oli hyvä treeni!” hän totesi ja taputti Eelan hikistä kaulaa. ”Näytti tehokkaalta.” Totesin ja rupesin siivoamaan esteitä pois maneesin laidalle. Fiia ja Salma liittyivät auttamaan kun olivat saaneet ravuuteltua hevoset. Loppukäyntien aikana oli hyvä siivota samalla esteitä pois. Esteet siivottuamme, lähdimme takaisin tallille. Kävin hakemassa sisältä tytöille loimet, koska he halusivat vielä lähteä jäähdyttelemään hevoset maastoon. Itse palasin sen jälkeen sisälle talliin. Keväisen auringon alkaessa painua horisonttiin, hain Kuutin sisälle sen tuntia varten. Riisuin ponilta loimen ja jätin sen karsinaan muutaman heinänkorren kanssa. Ripustin loimen paikalleen ja mietiskelin seuraavaa siirtoa. Käytävä kaipasi lakaisua, joten suoritin sen ja sen jälkeen keikuin Kuutin karsinalla, jos ratsastaja olisi kaivannut apua. Ei kaivannut, joten siirryin perässä maneesiin seuraamaan tuntia. Kuutin toista tuntia en jaksanut katsoa, sillä minulla rupesi tulemaan kylmä. Päätin lopulta lähteä kotiin. Pihalla aurinko vielä laski leiskuvin värein. Ilma oli kylmä, mutta vieläkin pientä kevään tuntua oli aistittavissa. Ehkä se oli sisään rakennettua, kun vaihtui maaliskuuksi, mentiin jo automaattisesti kevättä kohti. Emmy & Kurbus 87HM |
|
|
|
Post by Emmy on Mar 8, 2018 7:17:46 GMT 2
Hupsista
8.3.2018 Kevät oli alkanut tehdä tuloaan hieman siedettävimmillä säillä. Kovat pakkaset jotka olivat piinanneet Suomea, alkoivat väistyä ja tilalle tuli keväisempiä ja lämpimämpiä päiviä. Tulin tallille jo aamupäivästä, sillä halusin treenata ennen tunteja. Kuutilla ei olisi tänään kuin yksi kevyt koulutunti, jonka olin tarkastanut Annelta ja sopinut, että voisin aamupäivästä treenata tuleviin tie tähtiin -kisoihin. Ensiviikolla olisi tiedossa kouluvalmennus, joten olin tänään päättänyt treenata esteitä. Mukaan olin saanut treenaamaan Pyryn, Cellan ja Alviinan. ”Saitko jonkun nostelemaan puomeja?” Cella tiedusteli. ”Ja soittamaan ambulanssin, jos Kuutti heittää sut hiekkaan.” ”Haahaa.. Älä manaa. Salma tulee nostelemaan puomeja, se on mulle velkaa.” vastasin ja keräsin Kuutin suojia kuivurista. Lähdimme Cellan kanssa varusteinemme takaisin tallin puolelle, jossa Salma tuli vastaan. ”Onko sulla Emmy rataa?” hän tiedusteli. ”Joo”, sanoin ja ojensin paperinpalasen Salmalle, joka avasi sen ja pysähtyi. ”Täähän on se sama, jota me hypättiin Fiian kanssa tiistaina?” ”Jep” totesin ykskantaa ja jatkoin matkaani Kuutin karsinalle. ”En vaivautunut piirtämään uutta, tuo näytti niin sujuvalta, joten zopzop!” sanoin ja virnistin Salmalle. ”Tyypillistä..” kuulin hänen mutisevan ja painuvan maneesin suuntaan rakentamaan esteitä. ”Ovelaa..” totesi Cella Windin karsinaan nojaten. Virnistin ja avasin Kuutin karsinan oven. Kävimme maneesissa auttamassa Salmaa vielä radan rakennuksessa ja palasimme sitten hakemaan hevosia. Rupatellen kuljimme maneesille ja talutimme hevoset keskelle areenaa. Kuutti tuntui tänään pirteältä ja energiseltä. Se käveli pää korkealla, reippain askelin ja katseli innostuneesti pitkin maneesia sijoitettuja esteitä. Ennustin meille pieniä vaikeuksia, sillä kun Kuutilla oli liikaa energiaa, se yleensä käytti sen pöllöilyyn, ennemmin kuin kuuntelemiseen. Alkulämmittelyiden jälkeen aloimme ottamaan hyppyjä ensin pienemmille esteille. Salma nosteli korkeuksia sitä mukaa kun porukka halusi ja mitä korkeutta kukin treenasi. Alviina näytti Lassen selässä keskittyneeltä ja sai venäläisruunan kulkemaan melko mallikkaasti. Windillä oli pieni tammakiukku, mutta ei mitään mistä Cella ei olisi sen kanssa selvinnyt. Pyryllä ja Iitalla meno oli uudesta tuttavuudesta huolimatta varmaa. Minulla sen sijaan oli, kuten olin ennustanut, aavistuksen vaikeuksia kontrolloida hieman liiankin energistä Kuuttia. Joko mentiin esteistä kovaa ja korkealta tai sitten väistettiin tai kiellettiin. Yhdelle kohtalokkaalle pinkille esteelle lähestyin varmasti ja Kuutti tuntui hyvältä. Juuri ennen estettä se iski kuitenkin liinat niin äkkiä kiinni, että lensin kuin leppäkeihäs esteen toiselle puolelle hiekkaan. En onneksi osunut puomeihin, mutta otin kädellä hieman ilkeästi vastaan. Hupsista saatana.  "Tuo näyttää liian jännältä, mene sinä eka yli!"”Emmy kunnossa?” paikalle kiirehtinyt Salma kyseli. ”Joo” vastasin pyöritellen aavistuksen iskun ottanutta rannetta. ”Tulin vähän käden päälle, mutta kyllä tää tästä..” ”Haluutko tulla uudestaan?” ”Ehdottomasti..” sanoin ja putoamisesta hieman kiukkuuntuneena ja sisuuntuneena kiipesin takaisin Kuutin selkään ja yritin estettä uudestaan. Tällä kertaa mentiin yli silkalla päättäväisyydellä ja annoin sen jälkeen Alviinalle vuoron ratsastaa. Tyttö kannusti Lassen raviin ja suuntasi keskittyneesti tehtäville. Lasse hyppäsi yllättävän hyvin Alviinan alla, vaikka tiesin, ettei hevonen ollut se helpoin. Katselin parivaljakon suoritusta ja pyörittelin kipeää rannettani toivoen, että se ei olisi ainakaan murtunut. Venähtäneen ranteen kanssa saattaisi voida vielä kisata. Hyppäsin Kuutin kanssa vielä pari helppoa hyppyä, jotta treenistä jäisi ponille hyvä mieli ja siirryin sen jälkeen ravailemaan. Käsi tuntui kipeältä ja tiputin Kuutin nopeasti käyntiin ja jäin kävelemään sen kanssa. Hieroskelin kipeää rannetta ja yritin pyöritellä sitä, josko se siitä vertyisi. Kohta muutkin alkoivat hidastelemaan käyntiin ja rupesivat siivoamaan esteitä. Minä hyppäsin Kuutin selästä ja liityin mukaan. Ranne osoittautui kuitenkin kipeämmäksi, kun luulin ja toisen kerran pudotettuani puomin varpailleni (onneksi oli turvakengät) Cella totesi, että minun kannattaisi varmaan palata talliin. ”Kyllä me saadaan nää” Cella jatkoi ja nosti pinkin puomin maneesin laidalle. ”Mee sä jo purkamaan Kuuttia.” Lähdin taluttamaan Kuuttia talliin. Riisuin siltä varusteet ja loimitin ponin. Vein varusteet takaisin ja istahdin tuntilasten aulan penkille ja hieroin kättäni. ”Onko se ihan hirveän kipeä?” Juuri sisälle tullut Salma tiedusteli. ”Aika..” vastasin ”Toivottavasti se ei ole murtunut tai pahasti venähtänyt tai mitään..” Salma sanoi hiljaa. ”Kisatkin on vasta edessä..” ”Niinpä, tuntuis kurjalta missata ne, kun ei olla pitkään aikaa kisattu Kuutin kanssa ja olis taas kiva päästä menoon mukaan..” totesin. Salma istahti viereeni ja laittoi käden harteilleni. Painoin pääni hänen olkapäätään vasten ja huokaisin. ”Toivotaan parasta..” Salma totesi myötätuntoisena. Auto oli Henrillä, joten soitin miehen hakemaan. Henri oli pihassa vartissa ja kipusin auton kyytiin, lähdimme ajamaan kotiin. Matkalla pysähdyimme terveyskeskuksessa näyttämässä kipeää kättäni. Emmy & Kurbus 88HM |
|
|
|
Post by Emmy on Mar 14, 2018 5:40:19 GMT 2
Onnea matkassa
13.3.2018 Ranne ei ollut onneksi murtunut eikä edes venähtänyt. Terveyskeskuksen lääkärin sitä aikansa käänneltyä ja väänneltyä sekä kuvailtua, ei mitään näkyvää vikaa ollut löytynyt. Kipeä se voisi kuitenkin olla ja iisisti oli otettava. Muutaman päivän kipulääkekuuri ja rannetuki olivat auttaneet ja olin osallistunut sunnuntain kouluvalmennukselle onnistuneesti ja olin pärjännyt eilisellä estetunnillakin ihan hyvin. Tänään olin kuitenkin päättänyt ottaa rauhallisemmin ja tullut tallille vain paijailemaan Kuuttia. Sillä oli tänään junnujen Helppo C sekä estetunti. Olin tullut tallille kuitenkin hyvissä ajoin, joten minulla olisi aikaa pariin paijaluhetkeen. Päivä oli epävakainen ja toisinaan taivaan täydeltä tuli räntää, vettä, lunta, kissoja, koiria, ukkoja ja akkoja ja toisinaan taas paisteli kaunis kevätaurinko, joka sai seinustojen vierustat sulamaan kilpaa. Vaikka pakkanen heilui nollan molemmin puolin, sulatteli kevätaurinko kuitenkin ahkerasti kinoksia ja saappaissa lotisi loska. Harpoin märän ja liukkaan pihamaan halki poikien tarhalle ja vihelsin aidalta. Vaalea tuttu karvanaama nosti päätään ja käänsi korvansa suuntaani. Vihelsin uudestaan ja kaivelin taskuistani leipäpalaa. Kuutti lähti kävelemään kohti porttia, mikä säästi minulta reissun vielä loskaisampaan tarhaan. Portilla Kuutti sai leipäpalansa ja nappasin ruunan riimunarun päähän ja avasin portin. Pyöräytin Kuutin aidan toiselle puolelle ja suljin portin. Lähdimme liukastelemaan tallille. Karsinassa riisuin Kuutilta loimen ja harjailin sitä hieman, vaikkei se loimen alta likainen ollutkaan. Koivet oli vähän märät, joten harjailin ne kuiviksi ja tarkistin, ettei kavioissa ollut kiviä. Leipäpalojen kanssa tehtiin Kuutin kanssa muutama venyttely ja temppuliike ja sitten letittelin sen harjaa ja juttelin ponille. Kuutti oli ihan hirveän hauskaa karsinaseuraan, se kuunteli tarkasti mitä juttelin, mutta välillä kun se kyllästyi minun juttuihin, niin se rupesi erittelemään harjakopan sisältöä. Nyt se oli keksinyt hauskaksi jutuksi pitää harjaa suussaan. Ihan hölmö tapaus. Se tykkäsi myös lepuuttaa päätään olkapäälläni ja höplätä huulilla hiuksiani jos ne oli auki. Pään lepuuttamisen se oli myös keksinyt ihan vasta ja se oli kyllä hassu tapa. Kun ilma ulkona oli selkeä, lähdimme vähäksi aikaa kentälle, missä hieman irtojuoksutin Kuuttia. Lähinnä tehtiin maastakäsittelyä, mutta aika-ajoin herra intoutui spurttailemaan. Luokse tulemisen Kuutti jo taisi, mutta opettelimme myös seuraamista ja pysähtymistä. Eleetöntä viestintää. Aika alkukengissä oltiin tämän maastakäsittelyn kanssa, mutta minä tykkäsin ja Kuuttikin tuntui aina rennolta, kun tätä kerittiin tekemään. Tuntien alun lähestyessä hipsimme takaisin talliin. Puolisen tuntia ennen Kuutin koulutunnin alkua sen karsinalle ilmestyi tuttu junnuttö. ”Moi Laura, miten menee?” tervehdin tuntilaista. ”Eipä ihmeempiä, mitäs sulle?” Laura vastasi ja ripusti kypärän roikkumaan Kuutin satulatelineestä. ”Teloin kättä vähän torstaina, kun Kuutti kiskaisi mut tantereeseen..” sanoin muina miehinä. ”Auts, pahastikko?” ”En kovin, vähän se oli kipeä paripäivää, mutta nyt ihan normimeiningeissä, sunnuntaina oli kouluvalkku ja eilen estehommia.” Sanoin. ”No hyvä, teillähän on ne jotkut kisatkin tulossa” Laura kommentoi ja lähti satulahuoneeseen hakemaan Kuutin varusteita. ”Jep, olis ollu aika kökköä missata ne..” sanoin ja lähdin kävelemään Lauran mukaan. Autoin Lauraa kantamaan Kuutin varusteet sen karsinalle ja jätin tytön sitten laittamaan Kuuttia valmiiksi tunnille. Mietin hetken, jos menisin seuraamaan tuntia, mutta oikeastaan minua ei hirveästi huvittanut väristä kylmässä maneesissa. Siispä maleksi autolle ja hädin ajamaan kotiin. Emmy & Kurbus 89HM |
|
|
|
Post by Emmy on Mar 31, 2018 2:49:54 GMT 2
Tie Tähtiin -taival Kouluvalmennus 11.3. - True tuuppariEstevalmennus 25.3. - Sävy sävyyn“Team Punainen” Salma totesi katsottuaan varustustamme. “Jep!” Totesin ja pyyhkäisin turvetta punaisilta ratsastushousuiltani. ”Sävysävyyn on kaiken A ja O” ”Auttaa ratsastamaan paremmin?” ”Ehdottomasti!” Olin ainoa oman tasoni ryhmässä, joten tänään en ainakaan pääsisi helpolla. Hanski vaikutti kireältä ja tarkalta ja huomautteli pienimmistäkin virheitä seuratessani edellisen ryhmän valmennuksen loppua ja odottelimme Kuutin kanssa omamme alkua. Kuutti tuntui verryttelyssä iloiselta. Se liikkui omalla moottorilla eteenpäin ja tuntui jopa vastaanottavaiselta. Toivottavasti tänään ei menisi treenit ihan plörinäksi. Itsellä oli ainakin varma fiilis ja hyvä ote alla liitelevään hevoseen. Se tuntui hyvältä, energiseltä, mutta ei liian hösläävältä. Hanski nosteli esteitä ja pyöritteli puomeja paikoilleen, ja mittaili estevälejä askelillaan. Odotin tiukkaa valmennusta. Ihan hyvä, me tarvittiin nyt tiukkaa kuria jos meinattiin pärjätä tulevissa hyppelöissä. Verryttelyssä Hanski pisti meidät jo koville ja varsinkin laukkaa hiottiin ensin hyvin pyöriväksi, ennen kuin lähdettiin ottamaan hyppyjä. Kuutti tuntui työskentelevän mielellään ja tehokkaasti. Ensimmäiset hypyt olivat Hanskin mielestä velttoja ja minun pitäisi enemmän ratsastaa ennen estettä. Seuraavat saivat jo hieman kehuja, mutta silti tuli ohjenuoria seuraaville pompuille. Kuutti hyppäsi hyvin, oma ratsastus ei vaan ollut tarpeeksi napakkaa, jolloin Kuutin hypyt jäivät Hanskin mukaan veltoiksi. Korkeuden noustessa huomasin tämän itsekin, sillä puomit putoilivat kun Kuutti ei nostanut koipiaan tarpeeksi. Yritin ratsastaa napakammin, mutta sorruin hieman painostamaan Kuuttia, jolloin se vetäisi 85cm pystylle liinat kiinni. Pysyin kyydissä, mutta sain roiman moiteryöpyn Hanskilta. Ei kun uudestaan yrittämään. Seuraavalla kerralla mentiin yli ja puomitkin pysyi jopa paikoillaan. Verkan jälkeen Kuutti oli hikinen ja hyvin kaikkensa antanut. Minusta tuntui taas että aivot ja lihakset oli kuin kuivaksi puristettu sieni ja hyvä että pääsin satulasta ylös kevennellessäni loppuraveja. Kuutti puhalsi raskaasti siirreltyäni sen käyntiin ja seuraavan ryhmän valuessa maneesiin, lähdin Kuutin kanssa pihalle ja suuntasimme maastoon kävelemään loppukäyntejä. Toinen osakilpailu 1.4. - PääsiäisesteitäPääsiäissunnuntaina oli jännitystä ilmassa kun Seppeleen kisaporukka valmistautui lähtemään kohti Yläkokkoa ja Tie Tähtiin-kisojen toista osakilpailua. Tätä odotin jännittyneenä ja innoissani. Kuutin kanssa estetreenit olivat menneet kerta kerralta paremmin ja olin luottavaisin mielin. Tiesin että luokassa oli paljon hyviä ratsastajia, mutta olisin tyytyväinen Kuutin kanssa siistiin rataan, vaikka ei sitten sijoituttaisikaan. Sää oli keväinen ja aurinkoinen. Kuljetusautojen pakkailu sujui joutuisasti ja Kuuttikin hypähti autoon kertaheitolla. Kaikilla oli ykköset yllä ja porukka tuntui olevan sanoin kuvaamattoman innoissaan ja jännittynyttä. Kun hevoset oli saatu autoihin sekä tuplavarmistettu ettei kenenkään varusteet jääneet talliin, pakattiin ratsastajat autoihin ja karavaani kohti Yläkokkoa lähti liikkeelle. Ryhmä ilmoittautui ja sitten päästiin purkamaan hevosia ja laittamaan niitä valmiiksi. Olin kotona jo letittänyt Kuutin harjan ja se oli loimitettu. Ei siis vaatinut suurempia hoitotoimenpiteitä laitella sitä valmiiksi. Aikaa oli jonkin verran ennen oman luokan alkua, koska ensin ratsastettiin helppo luokka. Lopulta Kuutti oli valmiina karsinassa ja oli oman luokan radankävelyn aika. Pääsiäinen näkyi radalla värikkäinä esteinä ja muutamana pääsiäiskoristeena. Rata oli melko haastava, mutta uskoin pärjääväni sen Kuutin kanssa ehjänä maaliin. Toivottavasti myös kaikki puomit pysyisi ylhäällä ja Kuutti ei lähtisi pöllöilemään. Noh, sitä ei tietäisi ennen kuin olisimme puolessa välissä rataa pinkit puomit Kuutin kaulaa kehystämässä. Toivottavasti ei näin kuitenkaan. Verryttelyssä Kuutti tuntui hyvältä. Sillä oli virtaa, mutta pöllöenergiat se oli jättänyt tänään kotiin, luojan kiitos. Ruuna jaksoi keskittyä ja tuntui alla hyvältä ja vastaanottavaiselta. Hypyt sujuivat hyvin ja verkassa ei kielletty kertaakaan. Tuntui, että pystyin myös luottamaan omaan ratsastukseen. Lähtö Kuutin kanssa oli luokan puolessa välissä. Pääsimme radalle odottelemaan ja seuraamaan edellisen suoritusta. Samalla oli hyvää aikaa kerrata rataa. Mieltä nostattavaa oli huomata, että jopa muistin sen. Perhosia alkoi lennellä vatsassa ja jännitys kutitteli sormenpäitä. Voisinkohan vielä laukata Kuutin kanssa karkuun auringonlaskuun… Edellinen ratsukko poistui radalta ja oli minun vuoro. Tervehdin tuomaria nyökkäämällä ja lähtömerkki kilahti. Nostin Kuutilla laukan ja suuntasin ensimmäiselle esteelle. Siniraidallinen pysty ylittyi vaivatta. Rentouduin hieman ja suuntasin keskittymiseni seuraavalle esteelle. Pinkistä tasaokserista Kuutti liiteli ylös, vaikka sitä olin aluksi vähän jännittänyt. Pinkki + okseri tuntui olevan Kuutille aina se mörön paikka. Kolmas ja neljäs este ylitettiin ongelmitta. Viitoselle tuli vähän lyhyt tie ja Kuutti tuli aika pohjaan, mutta tsemppasi hienosti yli. ”Hyvä poika!” henkäisin Kuutin korvaan ja käänsin vaalean ruunan kutosesteelle, joka olikin sarja. Sarja ylittyi hienosti ja jatkoimme matkaa seuraaville esteille. Este toisensa perään ylittyi Kuutilta vaivatta ja puhtaasti. Tokavikalla esteellä Kuutti hieman epäröi, mutta kun pidin pohkeet kyljissä ja kannustin sitä roimasti, mentiin me siitäkin lopulta yli. Viimeinenkin este suoritettiin ihmeen kaupalla puhtaasti ja tie oli avoinna uusintaan. Hidastelin Kuutin raviin, odotin lähtömerkkiä ja sen saatuani nostin uuden laukan. Kannustin Kuuttiin vähän vauhtia ja ylitimme esteet yllättävän sujuvasti. Aika olisi varmaan voinut olla parempi, mutta halusin tehdä pari mieluummin turvallista kuin nopeaa tietä, jotta säästyisin esteiden seassa uimiselta. Radan jälkeen en olisi voinut olla Kuuttiin tyytyväisempi. Se oli ollut ihan super ja tarjonnut minulle juuri sen siistin radan, mitä olin lähtenyt hakemaan. Ratsastin pois maneesista ja hyppäsin pihassa pois selästä. Salma oli juuri suuntaamassa verryttelemään Bonnieta. ”Hei! Miten meni?” Hän kysyi ja pidätteli innoissaan pomppivaa Bonnieta. ”Hyvin!” vastasin iloisena. ”Kuutti oli ihan super!” ”Jee!” Salma vastasi ja ratsasti kohti verryttelykenttää. ”Onnea!” huikkasin vielä tytön perään ja katsahdin Kuuttiin ”Olit kuule aikas hieno tänään.. mennäänpä hakemaan sulle pari porkkanaa!” höpötin Kuutille ja suukotin sitä turvalle. Danielin tähtivalmennus 24.3. - Kiitos kaunis Kuutille reilu kiitos onnistuneen valmennuksen jälkeen!Kolmas osakilpailu ja koululuokka edesssä. Minua jännitti taas ihan hurjasti, vaikka viimeisimmät treenit ja valkku oli mennyt ihan hyvin. Olin kokeillut Kuutille uutta lettiä harjaan, se näytti hienolta. Otsa oli siistillä sykeröllä, häntä harjattu ja varusteet pesty. Itsellä oli päällä puhtaat kisahousut ja äitin silittämä takki. Melko tyylikäs pari, vaikka itse sanonkin! Estevalmennus 24.4. - HuipputyyppiKuutti tuntui verryttelyssä energiseltä. Maltoin ottaa avut selkeästi ja rauhallisesti, se tuntui vähän hillitsemään Kuutin menohaluja. Tänään mentäisiin kuitenkin kovaa ja korkealta. Hanski oli rakentanut treeniaukiolle kinkkisenä näköisen radan. Ratapiirrosta näyttäessään Hanski selitti radan kipukohdat meidän osalta ja mitä pitäisi erityisesti huomioida. Ennen kokonaisen radan hyppäämistä, otimme kuitenkin osia radasta yksitellen. Muutama verkkahyppy ristikolle ja pystylle ja sitten Hanski pisti meidät tositoimiin ja hyppäämään vihreää sarjaa. Sitä lähestyttiin suoralta ja käännös oli aika tiukka: ensimmäinen este oli lähellä uraa. Kuutti tuli pitää hyvässä kontrollista ja suorana, jotta päästiin esteet yli. Liian pitkäksi venähtänyt hevonen ei mahtuisi pieniin väleihin. Kuutti pysyi minulla aika hyvin hanskassa ja sarjalla ei ollut suurempia ongelmia. Seuraavaksi hypättiin okseria ja muuria. Okserilla meillä meni hyvin, Kuutti hyppää yleensä hyvin pitkälle, varsinkin jos sillä on energia-päivä, joten se ei tuottanut ongelmia. Muuria Kuutti jostain syystä kyttäsi ja oli ihan varma, että sen takana asui pieni mörkö, joka syö pieniä poneja. Muutaman kiukuttelun ja komentamisen jälkeen päästiin muuristakin yli useamman kerran onnistuneesti. Toivottavasti ei törmätä samaan ongelmaan sitten kisoissa. Vesimatto sujui jättiloikkien siivittämänä ihan ok ja muille esteille otetut satunnaiset hypyt niiden lomassa ihan tavallisesti. Kuutti tuntui koko ajan energiseltä, mutta pysyi lapasessa. Hanski huomautti, että pitkillä väleillä en saa antaa kuumuvan ponin kaahailla, jotta kontrolli säilyy seuraavallekin esteelle. Lopulta tultiin rata pariin otteeseen. Se oli tosiaan aika haastava ja vaati paljon keskittymistä, laukanvaihtojen vahtimista, laukan säätelyä ja askelien arvioimista. Ekalla kerralla otettiin pari puomia alas ja yksi kielto muurille. Tokalla kerralla tuli vain yksi puomi alas sarjalta, kun kolmas väli jäi vähän tiukaksi ja kolmannella kerralla tultiin kirkkaasti puhtaasti. ”Sehän oli tosi hyvä suoritus!” Hanski kehaisi viimeisen radan jälkeen. ”Jäähdyttele se huolella, tämä oli aika rankka treeni!” Nyökkäsin ja siirtelin Kuutin raviin. Ruuna venytti kaulaa mielellään ja pärski. Se tuntui tyytyväiseltä, minä olin ainakin tyytyväinen herraan, se oli ollut jälleen huippu! Neljäs osakilpailu 29.4. - KaahariMe ei oltu Kuutin kanssa sijoituttu hirveän hyvin koko Tie tähtiin -matkan aikana. Jokainen sijoitus oli jäänyt listan puoliväleille ja toisen osakilpailun esteradalta oltiin jääty aika häntäpäähän. Kuutti oli tuntunut hyvältä aina treeneissä ja kisapaikalla, mutta jotain jäi puuttumaan. Kenties kouluradalta ryhtiä ja tasaisuutta ja esteiltä vauhtia. Tein aika turvallisia reittejä esteradalla, koska Kuutin tuntien huono tie ties minun matkaa maneesin hiekkaan. Hirveän hyviä ratsastajia kisoissa oli mukana, joten kovaa vastusta vastaan kyllä kamppailtiin. Kisapäivän aamu oli kuulas ja kylmä. Keväinen aurinko ei ollut kerennyt lämmitellä huhtikuun viimeistä sunnuntaita vielä ja ulkona oli vilpakkaa. Vappu oli kulman takana ja päivät pitkiä. Jokunen pienen pieni lehtikin oli uskaltanut työntyä esiin Suomen kylmään kevääseen. Minua väsytti ja hyvä kun en matkalla tallille nukahtanut rattiin ja ajanut ojaan. Ehkä Kuutin kanssa puuhastelu piristäisi. Aamu oli varhainen, mutta tallissa kävi jo täysi tohina. Kuutti tutkaili menoa ja meininkiä karsinastaa ja hörähti tuttavallisesti kun sai minut näköpiiriini. ”Hei hönö.. lähetäänkös tänään voittamaan?” Kysyin siltä ja paijasin ruunan pehmoista turpaa. Hain Kuutin harjat ja aloin laittelemaan sitä valmiiksi. Harjaan ruuna sai tavanomaisen letin, jotta pitkä tukka pysyisi vaihdin tiimellyksessä ojennuksessa. Setvin hännän ja harjasin pölyisen ponin oikein superhuolella. Päälleen tyyppi sai loimen, ettei sotkisi itseään ja sitten lähdin keräämään muita kamoja. ”Satula, violetti huopa, suitset, suojat, turvaliivi… kypärä..” luettelin samalla kun kasasin tavaroita pinoon. ”Hanskat, saappaat, harjat..” Kun olin saanut kaiken kasaan lähdin viemään niitä autolle, jota aamu-iloinen Kasper hirveän tyytyväisenä pakkasi. Kisapaikka oli tupaten täynnä traikkuja ja kisaajia, hevosia sekä yleisöä. Ensimmäisen luokan verryttelyyn oli aikaa puolisen tuntia kun purimme hevosia pois. Ilmoittautumisen jälkeen ekassa luokassa lähtijät kiirehtivät kävelemään rataa ja laittamaan hevosia kuntoon. Minulla oli Kuutin kanssa vielä hieman aikaa, koska ratsastettiin vasta toisessa luokassa. Toisen luokan radankävely alkoi ja kävin muiden kanssa kävelemässä radan. Tiukka oli taas ratapiirros ja muutama aika jännä paikka, saa nähdä pysyykö kaikki puomit ylhäällä tänään. Parasta ainakin lähdetään laittamaan. Kuutti tuntui verryttelyssä hyvältä. Se liikkui omalla moottorilla eteen, eikä pöllöillyt vaikka kentällä oli paljon toimintaa ja ihmisiä ympärillä. Yllättävän hyvin meillä säilyi keskittymiskyky. Hypyt oli Kuutilla tänään isoja ja jokaisesta esteestä mentiin yli kuin se olisi ollut ainakin metrin korkea. Hieman yritin rauhoitella hyppyjä ja olla tarkkana teiden ja lähestymisien kanssa. Viimeiset verkkahypyt olikin sitten jo maltillisempia. Radalle pääsimme kun edellinen ratsukko aloitti oman suorituksensa. Seurasin heidän menoaan ja pysyin poissa tieltä. Kuutti tuntui innokkaalta ja menohaluiselta. Kun tuli meidän vuoro ja keräsin ohjat, tyyppi ei meinannut pysyä kavioissaan. Radalla Kuutilta ei ainakaan vauhtia puuttunut ja välillä tuntui, että se kaahottaa vähän liikaakin. Sain muutaman ekan esteen jälkeen tehtyä laukanvaihdon ravin kautta, joka hieman rauhoitti menoa ja loppurata oli selkeästi siistimpi. Pidimme jopa kaikki puomit ylhäällä, vaikka viimeisellä okserilla hieman kolisi. Radan jälkeen ratsastin Kuutin pois maneesista. Ihan hirveän siistiä ratsastusta se ei ollut, mutta ainakin olin vielä selässä ja puomitikin pysyi jopa ylhäällä. Vein Kuutin talliin ja riisuin siltä varusteet. Vieressä olevan Fiian kanssa vaihdettiin muutama sana, ennen kuin hän lähti Eelan kanssa kohti verkkaa. Kuutti pärski tyytyväisenä kun heitin sille loimen päälle ja annoin hieman heiniä. Päätin palata maneesille seuraamaan vikan luokan hyppääjiä ja kannustamaan omaa joukkoa voittoon. Emmy & Kurbus 90HM !!!! |
|
|
|
Post by Emmy on Apr 6, 2018 3:28:22 GMT 2
Luova tauko
5.4.2018  Otettiin Kuutin kanssa luova tauko kisatreenaamiseen ja hassuteltiin maneesissa. Kuutti ihmettelee, että mitä se mamma oikein siellä selässä puuhaa?Emmy & Kurbus 91HM |
|
|
|
Post by Emmy on Apr 15, 2018 23:22:46 GMT 2
Leiki mun kanssa
15.4.2018  Kuutti testaili uuden tarhakaverin huumorintajua. Josko se Sepi lähtisi leikkiin mukaan!Emmy & Kurbus 92HM |
|
|
|
Post by Emmy on May 18, 2018 21:12:49 GMT 2
Kolme vuotta
17.5.2018 Kolme vuotta. Kolme vuotta oli siitä keväisestä päivästä, kun vaalea kaunis hevonen oli saapunut Seppeleeseen ja minä olin saanut uuden hoitohevosen. Ja uuden ystävän. Keväinen päivä oli tuonut mukanaan uusia alkuja, uusia ystäviä ja seikkailuja. Siitä päivästä alkoi tarinani Kurbuksen kanssa. Olimme kokeneet ja kasvaneet yhdessä paljon. Oli kilpailtu keskittyneesti, nautittu kesästä, paleltu talvella, treenattu hikisesti, otettu rennosti, menty ilman varusteita, luotettu, pelätty, eksytty, turhauduttu, petytty, onnistuttu ja itketty. Taipaleen varrelta löytyi useampi putoaminen, uudelleen yrittäminen ja epäonnistuminen. Paljon oli kuitenkin koettu onnistumisia, kehitystä ja kasvettu yhdessä hurjasti. Olimme varmasti oppineet yhtä paljon toisiltamme ja kolmen vuoden aikana Kuuttista oli tullut vahva ja taitava. Edessä olisi niin ikään varmasti huippuhetkiä, onnistumisia sekä niitä putoamisia ja epäonnistumisia. Silti jokaisen päivän jälkeen olin Kuutille kiitollinen ja se oli ehdottoman rakas. Edessä olisi upeita päiviä ja hetkiä sekä kokemuksia. Nyt oli kuitenkin nyt ja kevään lämmin aurinko paistoi selkään Kuutin syödessä kevään tuoretta ruohoa, hyvää vuosipäivää rakas! Emmy & Kurbus 93HM |
|
|
|
Post by Anne on May 31, 2018 9:51:08 GMT 2
YöuittoSe oli niitä iltoja, kun vesi lilluu tyvenenä ja maidonlämpimänä, kuu valaisee kesäyötaivaan ja sirkat sirisevät hijalleen. Puutarhajuhlien jälkihuumassa tallinomistaja antaa hoitajille luvan yöuittoon. Emmy ja Kuutti nauttivat ulapalla lipuvasta, läpikuultavasta onkijasta huolimatta.
3xSuper-toivespessu Emmylle! |
|
|
|
Post by Emmy on Jul 31, 2018 7:18:39 GMT 2
Helletreeniä
31.7.2018 Heinäkuun viimeinen päivä oli kuuma, kuten melkein koko kuukausi oli ollut. Meidän kämppä ei ollut ihan siitä kuumimmasta päästä, koska aurinko pääsi paistamaan siihen vain aamusta, mutta oli siellä silti kuuma ja ulkona oli vielä kuumempi. Me oltiin Henrin kanssa nautittu kahden viikon kesälomaa heinäkuun alussa, josta viikko oltiin oltu Coloradossa minun isovanhempieni luona ja viikko Henrin isovanhempien mökillä Saimaalla. Helteisellä säällä oli ollut kiva olla mökillä ja lillua kylpyvedenlämpöisessä järvessä. Kuutti oli ollut samaan aikaan laitumella, mitä me oltiin lomailtu. Puolessa välissä heinäkuuta olimme siis palanneet lomilta levänneinä ja täynnä intoa uusiin treeneihin. Viimeisimmät kisat olivat olleet kesäkuun lopussa ja ne oli menneet todellakin penkin alle. Hanski oli tosin melko rennosti todennut, että joskus käy näin, ei kun suunta vain eteenpäin. Meillä oli Kuutin kanssa siis ollut kaksi viikkoa aikaa toipua pettymyksestä ja palata loman jälkeen täynnä uutta tarmoa. Eka viikko treenattiin itsenäisesti ja viime viikon maanantaina meillä oli ollut sitten taas valmennus Hanskin tiukkaakin tiukemman silmän alla. Seuraava valmennus olisi perjantaina ja seuraavat kisat ensi viikon sunnuntaina. Minulla oli vakaa ajatus pärjätä niissä edes hieman paremmin kuin edellisissä. Siksi olikin tärkeää, että nyt oikeasti Kuutin kanssa tehdään ajatuksella myös näitä kotitreenejä, eikä jätetä kaikkea vain valmennuksien varaan. Kuutti lekotteli muun ruunaporukan kanssa puiden varjossa ja huiski rennosti hännällään kärpäsiä. Päivä oli jo kääntymässä iltaan, eikä kenttäkään ollut enää täydessä auringossa, joten odotin, ettemme aivan läkähtyisi, vaikkakin elohopea hipoi vielä näin illansuussakin 28 plusastetta. Kävelin pölyisen tarhan poikki metsän laitaan ja tervehdin Kuuttia palasella leipää. Vieressä ollut Sepi sai myös pienen palan. Niistä oli Kuutin kanssa tullut ihan hyvät kaverukset kesän aikana. Pujotin riimun ruunan päähän ja lähdin taluttamaan vaaleaa (ja pölyistä) Kurttunaamaa kohti tallia. Luojan kiitos talli oli vanhaan kivinavettaan tehty, joten paksut kiviseinät suojasivat hieman sisätiloja ulkona paahtavalta kuumuudelta. Kiepautin Kuutin karsinaansa ja pujotin siltä riimun päästä. Talli oli hiljainen, oli perjantai ja tähän aikaan ei ollut yleensä näkynyt paljon porukkaa. Puuhastelin Kuutin valmiiksi ja talutin sen sitten pihalle. Kentällä törmäsinkin ponitallista Hestian kanssa tulleeseen Tuuliaan, oli ollut ihan supermukavaa saada tyttö takaisin Suomeen ja Seppeleeseen. Tuulia valmentautui valmennusryhmissä Hestian kanssa. ”Iltatreenit teilläkin?” Heitin sulkiessani porttia perässäni. ”Joo, ei tällä säällä voi oikeen päivällä treenata.” Tuulia totesi ja naurahti. ”No jep.. vähän on liian kuuma, jos pitää tehdä muuta kuin maata rannalla margarita-lasi kädessä” lisäsin vielä ja talutin Kuutin keskemmälle kenttää. ”En tiedä mitä aioit tänään tehä, mutta laitoin muutaman puomin ja esteen, joita ajattelin Hestin kanssa mennä.” Tuulia totesi ponin selästä nyökäten kentälle aseteltujen esteiden ja puomien suuntaan. ”Just hyvä, puomeja mäkin meinasin mennä ja tehä vähän kontrolliharjoituksia tän kaaharin kanssa.” vastasin ja kiristin vielä Kuutin vyön. Kuutti tuntui alla energiseltä. Sillä oli yllättäen helteistä huolimatta ratsastaessa aika paljon energiaa, varsinkin jos kentällä oli esteitä näkyvissä. Ihan hyvä juttu sinänsä, koska en jaksanut potkia hevosia eteenpäin, mutta toisaalta energia purkautui Kuutin kanssa välillä pöllöilynä, mikä taas ei treenin kannalta ollut mitenkään kovin ihanteellista, kun aikaa kului siihen, että hevosen saa pidettyä ruodussa. Siinä olikin tämän päivän teema: ruodussa pysyminen. Ajatuksena oli hillitä Kuutin hölmöilyä ja todella keskittyä kontrolliin ja minun kuuntelemiseen, sekin kun sattui Kuutilta toisinaan unohtumaan. Hesti ravaili Tuulian alla kevyesti ja kauniisti, nainen sai ponista kyllä sen parhaita puolia esiin. Kuutti taas jolkotteli vähän miten sattui aluksi, mutta muutamalla siirtymisellä ja ympyrällä sain siihen ihan kivaa ryhtiä ja liikettä. Ravipuomeilla poni ei meinannut alkuun ollenkaan katsella koipiaan vaan suhasi puomin yli, kuin siinä ei mitään olisi ollut. Siihenkin saatiin kuitenkin pian joku ruotu ja suoritukset paranivat. Kuutti tuli hyvin kun tulimme ensin puomit, sitten nostin rauhallisen laukan ja esteen. Silloin meillä säilyi hyvä kontrolli esteelle. Esteen jälkeen otin siirtymisen raviin ja puomit uudestaan, jotta Kuutti oppi, että sen pitää myös esteen jälkeen keskittyä, eikä vaan kaahottaa menemään.  Meillä sujui tämä heinäkuisen lämpimän illan treeni ihan odotetusti: Kuutti vähän jaksoi kaahottaa, mutta loppujen lopuksi homma eteni aika mukavasti. Me oltiin melkein koko treeni samalla sivulla ja kordinoitiin hyvin keskenämme, Kuutti jaksoi kuunnella ja totella. Ihan positiivisesti siis kaiken kaikkiaan. Tuuliakin oli tyytyväinen Hestian sen päiväiseen antiin ja lähdimme tyytyväisin mielin kävelemään loppukäyntejä metsän viileään varjoon. Käynnit sujuivat Tuulian kanssa rupatellessa kesästä ja tulevaisuuden suunnitelmista. Minulla oli taas paineet syksyn tullen, miten jatkan opintojani, mutta se oli sen ajan murhe, nyt oli vielä aika nauttia kesästä ja hevosista sekä ystävien ihanasta seurasta. Emmy & Kurbus 94HM |
|
|
|
Post by Emmy on Aug 14, 2018 12:13:58 GMT 2
Pakko olla kiitollinen
14.8.2018 Talli paloi. Se oli ensimmäinen ajatus joka mulla oli ollut mielessä joka aamu lauantaista lähtien. Sunnuntaina mun oli ollut Ruskamäen estekisat, johon oltiin palosta huolimatta lähdetty. Osalla poneista ei ollut edes varusteita, mutta sinnikkäästi jokainen kisoihin ilmottautunut pakkasi poninsa traikkuun ja ahtautui auton takapenkille. Ruskamäestä oli luvattu lainavarusteita. Kisoista paluutuliaisena oli sininen ruusuke ja kakkospaikka, olin onnistunut keräämään itseni kasaan ja suorittanut radan yllättävän hyvin. Hetken, pienen hetken onnistuneen radan jälkeen kaikki huolet unohtui, mutta paluu matkalla ja viimeistään siinä vaiheessa kun saavuimme Seppeleen pihaan, musertava palon jälkeinen todellisuus iski vastaan. Maanantaina olin mennyt heti aamusta tallille. Anne oli pistänyt hommat etenemään ja suurin osa palon jäänteistä oli raivattu. Maneesi ja ponitalli siis olivat enää mustat läntit Seppeleen kauniissa pihassa. Oli pakko olla kiitollinen, että kenellekään ei käynyt mitään ja ainoa mitä menetettiin, oli materia. Sitä ne palomiehetkin olivat yöllä järkyttyneelle seurueelle toistelleet: satuloita ja lautoja sai aina uusia, tärkeintä oli että henkilövahingoilta säästyttiin. Tosiasia oli kuitenkin se, että noin vain ei uutta maneesia ja tallia rakenneta ja että pakostikin osa hevosista joutui pois. Huhut lähtivät lentämään heti kun astuin maanantaina tallin ovesta sisään. Joku sanoi, että Reino oli myyty ja Elmo sekä Eela samoin, Siiri olisi kuulemma lähdössä eläkekotiin ja Minttu myös yksityiseen käyttöön. Moni poni oli vailla karsinaa ja se vaati tiettyjä uhrauksia, että kaikille saataisiin katto pään päälle ennen kuin syksyn kylmät sateet saavuttaisivat meidät. Annen tarmon siivittämänä pyörähtivät normaaliin tapaan maanantain tunnit käyntiin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hieman toki piti luovia, koska puolella hevospoppoosta ei ollut varusteita, niin jo suunniteltuja listoja piti hieman muutella ja vaihtaa sinne tilalle hevosia, joilla satulat ja suitset olivat säilyneet ehjänä. Pysyttelin tallilla maanantaina melkein koko päivä ja autoin kaikessa missä vaan kykenin. Tänään olin tullut tallille iltapäivästä. Kurbus oli evakossa pihatossa, koska takatarha oli maneesin vieressä palanut lähes kokonaan. Sydän oli lauantaina pamppaillut kurkussa, kun olin tajunnut palavan ponitallin vaarantavan myös lähitarhojen asukkaat. Kristerin ei tarvinnut kahdesti käskeä, kun olin muiden muassa juossut vapauttamaan hevosia sieltä. Muutama oli siinä hötäkässä päässyt karkaamaan, mutta Kurbuksen olin saanut napattua riimusta ja talutettua turvaan. Nyt surusilmäinen ruuna käyskenteli pihatossa ison lauman kanssa, kun menin sitä tänään hakemaan. Se hörähti heti kun kuuli tutun vihellyksen ja otti pari lennokasta raviaskelta portin suuntaan. Pujahdin portin ali tarhaan ja Kuutti painoi ison päänsä syliini, kuin hakeakseen turvaa. Silitin sen poskea ja mietin vain, taas, kuinka kiitollinen sain olla, että tämän kaunis pää oli vahingoittumattomana nyt sylissäni. Paljon pahemminkin olisi voinut käydä, mutta en halunnut ajatella sitä. Onnea oli nyt, että kaikki olivat hengissä ja enemmän tai vähemmän vahingoittumattomia. Napsautin riimunarun kiinni Kuutin punaiseen, hieman nokeentuneeseen riimuun. Se pitäisi pestä, mietin katsellessani riimun tummenneita metalliosia. Taluttaessani Kuuttia talliin, katse väkisinkin vetäytyi palaneiden rakennusten suuntaan. Voiko olla mitään sen musertavampaa kuin kahden rakennuksen hiiltyneet rauniot. Ei maneesia.. ja edessä olisi pitkä, pimeä ja kylmä syksy ja talvi. Siitä oli vaan pakko selvitä. Maneesiin tottuneena ajatus jokaisessa viimovassa, sateisessa ja nenän irti purevassa pakkasessa ratsastus hieman hirvitti. Se oli kuitenkin huomisen huolia, vielä ainakin elokuun ihana aurinko lämmitti kasvoja. Tallissa oli ollut eilen melko vaisua. Tänään kuitenkin tuntilaisten tuttu rupattelu kaikui jo tallin käytävillä. Ihmiset halusivat päästä kiinni normaaliin arkeen, vaikka palo oli taatusti jokaisen mielessä. Vein Kuutin sen omaan karsinaan ja aloin harjailemaan sitä. Se menisi tänään junnujen koulutunnilla ja ajattelin, että ennen sen alkua olisi kiva viettää aikaa surusilmän kanssa ihan kahden. Miten sitä osaakin vaalia elämän jokaista hetkeä ihan eri tavalla tällaisen katastrofin jälkeen. Kuutti riiputti rennosti päätään kun harjailin sen vaaleaa karvaa. Se ei ollut kärsinyt palosta juuri ollenkaan, fyysisesti ainakaan. Riimu oli hangannut pienen karvattoman alueen turvanpäälle niinä paniikinomaisina hetkinä, kun juoksimme tarhalta pois. Muuten tyyppi oli ihan kunnossa. Kävin kuitenkin supertarkkaan läpi jokaisen kohdan ruunasta vielä varmistaakseni, että se oli ok. Hetken verran me vain vielä olimme siinä ja sitten alkoi junnulaisia virtaamaan talliin, joten poistuin satulahuoneeseen lajittelemaan Kuutin tavaroita. Siinä ei ollut paljon hommaa, joten siirryin lopulta ylös istumaan vielä hetkeksi teekupin ääreen ja vielä kerran arvostamaan, että ne kaikki tärkeät ihmiset ympärilläni olivat vielä siinä. Emmy & Kurbus 95HM |
|
|
|
Post by Emmy on Aug 16, 2018 8:48:47 GMT 2
Kisapäivä
12.8.2018  Hymy irtosi palkintojenjaon jälkeen, kun Kuutin kanssa yllettiin toiselle sijalle Ruskamäen seuraestekisoissa.Emmy & Kurbus 96HM |
|
|
|
Post by Emmy on Aug 30, 2018 10:27:48 GMT 2
Vielä yksi lämmin päivä
30.8.2018 Elokuu alkoi olla ohi ja samoin kesä. Viilenevät päivät ja kellastuvat puut toivat syksyn ja ilmat olivat selkeästi kylmenemään päin. Silti yksi elokuun viimeisimpiä päiviä oli aurinkoinen ja lämpökin kohosi sopivassa paikassa reilusti yli kahdenkymmenen. Maastotie oli pehmeä sateen jäljiltä. Pellolla kellastumaan päin oleva vehnäkasvusto huijui pienessä tuulenvireessä. Toisella puolella tietä loppukesän heinät tai jo puidun pellon oljet oli kääritty valkoisiin pyöröpaaleihin, joita näkyi pitkin peltoa, minne paalauskone oli ne sylkenyt. Kuutti tuntui käynnissä pehmeältä ja kevyeltä. Se tuntui hakeutuvat sopivaan muotoon jopa itsestään, kun sitä vähän tiellä jumppasin. Pientä treeniä tähän väliin, rennosti ilman satulaa. Kuutti nosteli jalkojaan ja otti muutaman ristiaskeleen kun pyysin. Kiristin ohjat nyrkkiin ja ruuna pysähtyi nätisti. Se otti muutaman peruutusaskeleen, kun niitä pyysin ja lähti hyvin eteen. Hiekka rapisi, kun otin pienen kevyen ja hitaan ravipätkän. Kuutti pysyi minulla hyvin koossa, vaikka oltiin maastotiellä. Siirisin käyntiin ja nostin kevyen laukan. Laukkasin ihan muutaman askeleen ja siirisin sitten takaisin käyntiin ja pysäytin hevosen. Kiitin kevyellä taputuksella ja löysäsin hieman ohjia. Jatkoimme matkaa rennosti kävellen. Tuuli toi kasvoilleni selkeän syksyn tuoksun. Parin päivän päästä siirtyisimme syyskuuhun ja viralliseen syksyyn. Kesä alkoi todenteolla olla ohi. Se oli ollut hyvä kesä. Paljon treenejä, kilpailuja, leirejä ja vaikka mitä hauskaa. Paljon puuhastelua ja ystäviä. Näillä mielin syksyn voi ottaa iloisesti vastaan!  Lempeän lämpimänä päivänä sujui pehmeällä maastotiellä kevyt jumppatreeniEmmy & Kurbus 97HM |
|
Apr 30, 2022 23:14:52 GMT 2
Apr 30, 2022 23:14:52 GMT 2
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!
May 1, 2022 15:32:48 GMT 2
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!
May 1, 2022 15:32:48 GMT 2
Dec 11, 2022 14:02:46 GMT 2
Dec 11, 2022 14:02:46 GMT 2