Ruusun Hoitokirja

[Tuulia]

"Mä työnnän mun varpaat santaan"
9. heinäkuuta

Leirin vapaa-ajalla keksi aina jotain tekemistä - seurahan oli jo itsestään aivan mahtavaa, mutta tänään pakenin omiin puuhiini. Menin ensin katsomaan tarhalle villinä riehuvaa Ruusaa.







Tarhassa oli myös musta pippuriponi vauhdissa.



Selfie murun kanssa!



Mitenköhän äippä pärjäsi Aleun kanssa?



Ehdin fillaroida lumiponiakin moikkaamaan.



Illalla taiteellinen puoli minusta pääsi valloilleen ja piirsin hiekkaan Pikku Myyn =DD

Tuikku & Ruusu 14hm

//serkut pakotti hiekkalaatikolle

[Tuulia]

Saisko tämmösen kanteen :)

[Tuulia]

Riimejä
25. heinäkuuta



Tämä kesäinen hetki jonka kanssasi vietän
muistoihin piirtyy kun sivua käännän
päiväkirjan reunaan sun kuvasi piirrän
ajatukset illalla paperille siirrän

Me kahdestaan vain kahdestaan
Kuljetaan hiljaa uudestaan
toiset tallille palata halajaa
me rantaan astelemme hipihiljaa

Sun selästä valun ja kaulaasi halaan
pääni kikkaroittesi sekaan painaa saan
ne tummat keräävät päivän lämpimän
ja kutittavat otsaani lauilla perhosen hempeän

Sä astut veteen viileään
se kuuluu tähän Jaakon päivään
kun kylmä kivi veteen heitetään
syksy kohta ovella, ihmettää

Ennen kun kesä ohi on
haluun saaha siitä nautinnon
ihania hetkiä kaikki nää
yhdessä rakkaan hevosystävän

Joka on pippurinen kuin Pikku Myy
ja puupää joskus, jos muilta kysyy
se on isoegoinen ja se näkyy
vaan pienenä, ihanana sulosena se pysyy

Järveltä tallille päin ravataan
yllättäin seuralaiset kiinni saadaan
poni, joka on lempinimeltään voinaama
ja heppa, joka väristään muistetaan

Me kolmistaan tallia kohti käydään
vaan siellä taas erilleen lähdetään
käy muiden tie talliin viileään
kun mä vien Ruusan aittaan hämärään

On siellä vain mie ja poni
ja pilkkuinen tamma ja varsuli
jotka Humun ja Edin ovat talliin ajaneet
kunnes orivarsa muualle muuttanee

Nyt mä kultaani harjaan
se koittaa sukaa varastaa
kunnes prinsessuutensa muistaa
ja egoonsa taas vajoaa

Höppänäksi muruani kutsun vaan
ja harjaan selästä uudestaan
ponin kanssa aikaa viettää saan
kunnes jatkan matkaa.



Tuikku & Ruusu 15hm

[Tuulia]

Ihme on tapahtunut: Koulutuuppausta
5. elokuuta



"Kukkakeppi on tainnu saahha vähä lihhaa luitte ympärille", tokasin toisen tumpatessa sätkänsä maahan. "Vois samalla muuttaa muitakin elämäntapoja", yskäisin.
Kassu huoahti ja kysyi:
"Niin oliko sulla jotaan oikeeta asiaa?"
"Eeei sen kummemmin, kuha tulin serkkuboita moikkaamaa", kohautin olkiani. "Voitha sää aina lähtä maastoilee", vinkkasin.
"Tänää ei pyge", poika sanoi kalpeahkona. Katsoin häntä ja olin yhtä kysymysmerkkiä.
"Ronsu säikäytti sen isomman voinaaman", poika älähti.
"Unissas", huokasin ja lähdin lompsimaan etiäpäin etsimään järkevämpää seuraa.

"Tuikku moi! Et arvaa mitä täällä tapahtui!" Sandra huudahti innoissaan. "Tänne tuli norsuvauva joka oli karannu sirkuksesta, ja me päästää sinne kaikki!"
Oliko se oikeesti totta!? Ja mä en nähnyt! Mitäs olin pihatolla kuuntelemassa kahden kiljukaulavarsan kaipuuhuutoja... "Et oo tosissas", puhahdin. "Kassu puhu totta."

Päätin siltä seisomalta lähteä kohti laitumia, ottaa vähän etäisyyttä yli-innokkaisiin tallilaisiin, joiden puheesta kuuli vain lähinnä "oiiii miten söpö se oli". Ehtisin kuulla yksityiskohdat myöhemminkin, mutta nyt mun oli ikävä Ruusaa. Matka laitsoille ei ollut pitkä, mutta se tammalaitsa, missä Rusbe lihotti itseään, oli kaikista kauin. Nautin kuitenkin kesäpäivästä, tämä lukeutui nääs kesän lämpimiin. Olisipa tämmöistä koko kesän, semmonen 18-22 astetta on best ever!



Aitalta kiersin tallin toiselle puolelle - kerrankin halusin pitää kunnon kouluvääntösession. Kentällä ei ollut muita, kaikki varmaan potivat norsukuumetta tallivintillä.. Ruusa oli saanut kävellä jo laitsanhakumatkan, joten siirryin pian verryttelyyn. Koitin tehdä siirtymisiä ja tempovaihtoja, mutta Ruusa oli jotenkin tosi laiskalla tuulella. Koitin olla tarkka ja saada siirtymät teräviksi, mutta tulos oli vain hikinen ratsastaja.. Miksi edes tulinkaan kentälle.

Ruusan ravi oli yhtä löntystelyä, vaikka kuinka koitin saada siihen vauhtia. Tein puolipidätteitä ja koitin ratsastaa hyvin, mutta se ei kulkenut kunnon peräänannossa. Tuli vaan niin saamaton fiilis. Kaiken huippu oli laukannosto - yritin ja yritin, mutta heppaa ei huvittanut. Lopulta kiskasin luomuraipan koivupuusta kentän aidan takaa ja heiluttelin sitä hieman, koskematta kumminkaan tammaan, ja jo alkoi laukka maistua. Mutta se oli jotaan lössönlaukkaa, ei se pyörinyt niinkuin olisin halunnut.

Tein kahdeksikkoa, enkä antanut Ruusan vaihtaa laukkaa - nyt reenattaisiin vastalaukkaakin. Tamma tuntui hurjan jäykältä vastalaukkaa mennessä, kunnes laukka muuttui hurjan töksähteleväksi - se meni ristilaukkaa... Huah, kuinka kukaan jaksaa kouluratsastusta päivästä ja viikosta toiseen.

Huomasin ajan kuluneen kuin siivillä ja tammakin oli ryntäiltä ihan likomärkä hiestä, joten hiljensin vauhtia, annoin löysää ohjaa ja muutaman rennon kierroksen jälkeen ratsastin tamman ulos kentältä metsän siimekseen. Sain unohtaa tarkat avut ja muut jälleen kerran, miten ihanalta se tuntuikaan. Käyskennellä metsässä rennoin mielin kahden oman heppaystävän kanssa.




Tuikku & Ruusu 16hm

[Tuulia]

Onnellinen
6. elokuuta



Seisoin kentän reunalla ja katselin kermanvärisen Tollon tanssia, kun Lynn ratsasti sillä minulle liian vaikeita koululiikkeitä. Auringon kulta vain läiskyi ruunan hikisiltä kupeilta. Lynnin pitkä, heleän vaalea kikkaratukka sopi niin hyvin ratsun väreihin, että ihan uppouduin ratsukon seuraamiseen. Niin kaunista ja saumatonta ratsastusta... Liitelevää ravia ja leijailevaa laukkaa. Sitä ihaillessa melkein unohtui kesäisen, aurinkoisen sään pöllyttämä kenttä - hiekka pöllysi ja lenteli silmilleni aina ratsukon kurvatessa edestäni takaisin kentän kauempaan päätyyn.

En aluksi edes kuullut Emmyn kysymystä, joten tyttö kysyi uudestaan:
"Siis ootko osallistumassa syksyn kisoihin?" Katsahdin kentällä liitävää ratsukkoa ja mietin, miten oma koulutuuppaustuntini oli mennyt mönkään eilen Ruusan kanssa.
"Öhmh, en varmaan", sanoin päätäni raapien. "Yritin eilen mennä Ruusalla koulua, mutta siitä ei tullut mitään", naurahdin. "Ja Rosa on ihan haluton yhtään mihinkään, varmaan suree Bladea", huokaisin.
"Bladea?"
"Niin, se lopetettiin eilen, oli mennyt päivässä niin huonoon kuntoon", sanoin ja sen pienen hetken tunteet palasivat takaisin ajatuksiini.
"Ai", Emmy sanoi. "Blade oli hieno hevonen."

Emmyn jatkettua matkaansa jäin katsomaan vielä ratsukkoa, tosin en keskittynyt enää mihinkään. Mietin vain Bladea ja sen viime hetkiä, ja Rosan ikävöivää katsetta. Toivottiko se ystävälle onnea matkaan? En tiedä.
Ähh, lopeta jo murehtiminen, käskin itseäni ja käännyin katsomaan tallia. Niin, siinä oli se sama pikkupuolen ovi. Kurkistin oikeanpuoleisesta ikkunasta karsinaan - tiesin, että se odotti asukasta. Puoli tallia jännäsi, millainen uusi heppa olisi, minä jännäsin, pääseekö Rosbe siihen asumaan. Sitten tallissa olisi hirvikirahvin lisäksi lumikko! Jääkarhu on kyllä enemmän ponikokoinen, mutta vähän tukevahko. Hah, naurahdin mietteilleni ja jatkoin matkaani.

Tallin ovella kurkkasin vielä kentälle, ja näin Lynnin laskeutuvan Tollon selästä. Tallissa oli ihan pakko käydä kurkkaamassa pikkupuolta, vaikka ikkunasta sitä jo tirkistin, ja vielä mitä - näin Annen varustamassa sitä hervottoman kokoista hirvikirahvia. Jokseenkin huojuvaisen näköinen Pirre nojaili naurahdellen karsinan oveen. Hui, tuo uusi heppa oli pelottava - niiin iso ja pörräsi karsinassa ärsyttävästi kuin ampiainen.

Olin juuri kiipeämässä vintin portaita ylös, kun Sandra rymisti niitä vauhilla alas.
"Ai moi Tuide, melkee juoksin päälles, sori", tyttö naurahti.
"Moi vaan, eikä se mitää! Näin muuten, että Anne on menossa ratsastamaan Ronsulla. Eikun Ransulla siis", korjasin Sandran katsahdettua kummissaan minua.
"Aijaa, käy sanoo vintillä oleskeleville, nii mennää kattoo! Tosi mielenkiintosta", Sandra vielä pulputti iloisena kunnes jatkoi kiireistä matkaansa. Ja minä menin toimittamaan puskaradion virkaa vintille.

Oli kyllä ihan mielenkiintosta katsoa tuon osaavan tallinpitäjän menoa nuorella, muhkealla orilla. Sen ravi ja laukka oli tosi kaunista katsottavaa, vaikka kuulin Piritan huutelevan hepan olevan kovin yksinkertainen. No, osaava ratsastaja sai nuoristakin hevosista paljon irti.

Tollolla ratsastanut Lynn ilmestyi viereeni aidalle seisoskelemaan.
"Tulipa lämmin", naikkonen totesi.
"Nojoo, on kyllä vähän kuuma, ja kenttäkin pölyää inhottavasti", sanoin.
"Mentäskö uimaa?" Lynn ehdotti. No mitä vielä, tottakai! Mä lähdin aina mielelläni maastoon, etenkin hyvässä seurassa, ja poikkesin enemmän kuin mielelläni uimaan.
"Pitää vaan käydä vaihtaa uikkarit vaatteiden alle", sanoin ja häivyimme paikalta.

Hetken päästä kävelimmekin Ruusan ja Senduran suitset mukanamme kohti laitumia. Hevosenpyydystysoperaation jälkeen ratsastelimme rennosti kohti rantaan vievää tietä.
"Ruusalla on kyllä ihana kikkaratukka", Lynn ihasteli. "Miten jaksatkaan selvittää sen joka päivä.."
"Se on vaan kivaa! Ruusa tosin ei aina tykkää kun sen luona häärää aina joku, se on vähän prinsessa", naurahdin. "Antaisit Sentillekin kasvaa kunnon hopeaharjan, nyt kun se on eläkkeellä."
Lynn tuumaili hetken hiljaa ja totesi: "Laitetaan harkintaan."

Viimeinkin järvivesi oli lämminnyt hieman ja kun hepat olivat tarpeeksi tutkineet vettä uteliaina, meidän riemuksi vettä kauhomalla niin, että se roiskui kuivalle iholle, ne ryntäsivät rinta rinnan syvemmälle. Kun Sentti vielä ravaili vedessä, Ruusa joutui loikkimaan hassusti pysyäkseen pinnalla, se oli kuin merihevonen, kunnes kumpikin alkoi uimaan. Valuin hepan sivulle keventääkseni lastia ja annoin veden viilentää itseäni. Ahh, ihanaa. Tuntui kesältä.



Kahlaillessamme rantaveessä mua alkoi laulattaa ja Lynn yhtyi tuttuun - joidenkin mielestä rasittavaan - biisiin mukaan.

Äkkii kuluu tuhat lausetta
jutellessani sun kanssa ilman murheita
lupaan ei oo viimeinen kerta
nähdään huomenna taas

Kun aamulla herään
mä tuntee voin sen
tää on kaunis päivä
mä oon onnellinen

Tuikku & Ruusu 17hm

[Tuulia]

Hontelokoivet oljilla
8. elokuuta



Eela pikkuisen, kauniin varsansa kanssa oltiin tuotu jälleen Ruusan naapurikarsinaan ja Humu sekä Edi olivat valloittameet Eelan karsinan ja tyhjän karsinan. Olin harjailemassa Ruusaa aitassa ja ihailin jälleen uutta ihmettä <3

Tuikku & Ruusu 18hm



// Tää on tämmönen pikamerkintä & -piirros, saa nähä ehinkö tehä mitää seuraavinakaan päivinä! =D Tuli vaan inspi väsätä jotaa kuvaa varsulista kun kaveri näytti kuvaa minkä piirsi varsulille <3

[Tuulia]

Syyskuu
1. syyskuuta

Syyskuun ensimmäinen päivä
syksyn ensimmäinen päivä
ensimmäinen kellertävä lehti
jo maahan pudota ehti

tyttö pieni kaunoinen
kulki teitä metsien
kanssa ystävän
tuulen lempeän

Fiilistelin alkavaa syksyä ja loppuvaa kesää vielä hetken mekossa hentoisessa, kunnes puin tutut tallivaatteet päälle ja suuntasin huolehtimaan ihanasta Pikku-Myystäni <3 (inspiraatio iski ja aattelin et tän kerran suon hevosettoman hoitomerkinnän =D )




Tuikku & Ruusu 19hm

[Tuulia]

Elomaasto
29. elokuuta

Reitti kulki kauniissa rantamaisemissa. <3

Tuikku & Ruusu 20hm

[Tuulia]

Pihlan vetämä leikkitunti
17. heinäkuuta

Hämmennys kohtasi minua Ruusaa tarhasta hakiessani kun se poseerasi täpöllä pikkutyttölauman napsiessa kuvia niin nopeasti kuin mahdollista.




Itse tunnilla onnistuin möhlimään joukkoeeni voittomahdoollisuudet... Pudottamalla hernepussin!?

Tuikku & Ruusu 21hm


Ei pitäisi piirrellä näin lasten nukkumaanmenoajan jälkeen (ideat vähän villejä), mutta no, vaihtelu virkistää =D

[Tuulia]

Tuikku & Ruusu 22hm


toivottavasti läppä ei lennä liian korkealta =DD

[Anne]

CR-kurssi



Tuulia ja Ruusa lauantain tunnilla. Spessu Tuulialle!

[Tuulia]

Hubertusratsastus
25. lokakuuta





Kasper ojentamassa Tuulialle havua kettujahdin päätteeksi, Tuulia tasapainoilee Ruusan selässä malja kädessään.


Meni näköjään 5 vuotta saada tää aikaan 🙃













A girl with golden hair
5. marraskuuta




Marraskuu. Se aika vuodesta, kun koulumatkalla näki vilauksen auringonnoususta ja laskusta, mutta muuten päivät olivat pimeitä - valoisa aika istuttiin lukion penkillä opiskelemassa solubiologiaa ja saksan konjunktiiveja.

Se aika vuodesta, kun tallille ehti vasta illan hämärässä.

Silti Seppele kuhisi elämää. Hoitajakurssi olisi ensiviikolla ja uudet hoitajat valittaisiin pian sen jälkeen. Aitan toiseen päätyboksiin oli muuttanut uusi, söpö poni, jonka ympärillä kaikki tuntilaiset parveilivat. Vaikka olin sosiaalinen ja viihdyin tuntiapulaisena, pitkän, meluisan koulupäivän jälkeen kaipasin hetken rauhaa.

Niinpä olin kaivanut kaapin pohjalta heijastinliivin ja lampun kypärään ja etsinyt varustehuoneesta Ruusalle heijastimia. Nyt istuin tamman paljaassa, lämpimässä selässä ja käännyin valaistulta lenkiltä metsäpolulle. Tekisin oikein pitkän lenkin Ruusan vapaapäivän kunniaksi. Lampun valossa metsä näytti pelottavalta varjoineen, mutta peitin hennon tuulenvireen, joka kahisutti puiden paljaita oksia, laulamalla.

Yksinäisyys astuu puutarhaan, nurmikon poikki se raahustaa
jäädyttää mennessään maan, kuistille istahtaa oottelemaan
että muut ovat matkaan lähteneet, ja mä jään ypöyksin tanssimaan pimeyteen

Oih, pääsisinpä pian tanssimaan. Olin ehtinyt kaiken kiireen keskellä syksyn aikana vain kerran tanssitunnille. Pitää harjoitella, että kehtaa mennä usemamminkin lavalle tanssimaan, ja ettei tarvitse reunalla seistä kokoaikaa.. Olisipa oma pari jonka kanssa voisi tanssia koko illan...

Ei, mä en pelkää sua, yksinäisyys
Ei, mä en väistä sua, yksinäisyys
Tule vaan, muttet saa jäädä tänne asumaan
Ei, mä en pelkää sua, yksinäisyys

Voih apua, ratsastuskoulumestaruudet.. Ne lähestyi uhkaavasti. En ole mikään kilparatsastaja, tykkään vain puskailla.. Mutta muut tallilaiset olivat ylipuhuneet mut osallistumaan niihin. "Ei sun tarvi ottaa niitä niin vakavasti, tuut vaan pitää hauskaa ja keräämään kokemuksia", mulle oli sanottu. "Ja tuu valmennuksiin kanssa, niissä oppii tosi paljon kaikkea hyödyllistä", ne oli jatkaneet, joten eipä mulle paljoa vaihtoehtoja jäänyt. Viimekerrasta oppia ottaneena en ilmottautunut 70 sentin luokkaan, en haluaisi nolata itseäni enää toista kertaa. Viimeksi kun löysin itseni hiekasta jänistettyäni korkeaa estettä..

Kohdannut oon sinut aiemmin ruuhkissa suurimman kaupungin
juhlissa viereen sut saan, silloin mun vaikee on sua rakastaa
mutta nyt, kun mä yksin tähän jään
tervehdin sua niinkuin hyvää vanhaa ystävää

"Sä laulat kauniisti", kuulin ja säpsähdin saaden Ruusan steppaamaan melkein ojan puolelle. Olimme kääntyneet jo jonkin aikaa sitten metsätielle ja nyt rinnalleni oli ilmestynyt toinen ratsukko.
"Huh kun säikähin, en kuullut yhtään että tulitte", sanoin ja käännyin katsomaan ratsukkoa. "M-m-miku?"
"Kukapa muukaan. Hauska yhteensattuma. Olit kuvaamassa teiän tallilaisten tuntia sillon", poika sanoi. Hän ratsasti yltiösöpöllä, tummalla ratsuponilla, jonka vaalea piirto loisti yhtä valkoisena kuin Ruusankin. Miku oli pöllähtänyt siihen niin äkkiä, etten edes tiennyt, johtuiko hassu olo säikähdyksestä vai pojasta - se kun sai perhoset liitelemään vatsanpohjassa.

"Sun poni on kivan näkönen", sanoin, kun hiljaisuus alkoi kiusaannuttamaan.
"Haha, ulkonäkö pettää, tää on vaan osaavien ratsu", Miku sanoi. "Mikäs heppa sulla on?"
"Aah, tää on vaan hoitoheppa, tämmöne neitimäinen suokkitamma. Mun heppa asuu Liekkiksen pihatossa, aika lähellä Ruskamäkeä", kerroin.
"Ai sulla on ihan oma poni", Miku hämmästeli.
"Joo ja meille muuttaa kotiin toinen heppa, se on mun mummin", kerroin.
"Mummin?"
"Joo, mun mummi muuttaa mun ja äitin luo asumaan, kun se jäi eläkkeelle."
"Kuinka se on näin pitkään ollu töissä?"
"Hah se on reilu kuuskymppinen, mutta mun äiti on niin nuori. Musta on hauskaa kun mummi muuttaa meille, se on niin symppis."
"Onks sun heppa millanen? Saaks sitä tulla joskus kattomaan?"
"No.. no mikä ettei", sain punastukseltani sanottua.

Halusiko Miku oikeesti tulla kattomaan lumiponia? Tai, halusiko se oikeesti tavata mua? Mitä se pohjimmiltaan halusi, mähän olin ihan tuntematon? Enkä mäkään tuntenut Mikua. Rempseä rääväsuu se oli, niine syötävänsuloisine suklaasilmineen. Ja ilmeisen taitava heppapoika se oli. Muu oli vielä pimennossa, jonkun kaukaisen verhon takana, jonka taakse tahtoisin nähdä.

"Kerro lisää sun ponista", poika pyysi.
"Se on maailman ihanin poni. Se on ihan lumivalkea, ja siksi sanonkin sitä lumiponiksi.. Se on äärimmäisen kiltti, eikä oo ikinä säikähtänyt, paitsi kerran kun mopopojat melkein ajoi meiän päälle.." kerroin ääni hiipuen. Se oli ollut kamala maastoreissu.
"No onneksi ette jääneet alle, muuten me ei oltaisi ehkä koskaan tavattu", poika sanoi.

W T F eli well that's fantastic eihän me ees tunnettu!?

"Niinpä", päädyin kuitenkin sanomaan. "Mä oon opetellu menee lumiponilla ilman varusteita."
"Cool, haluun kyl nähä sen ponin! Muthei, taisin keskeyttää sun laulelun, laula vaan biisi loppuun, sitä oli kiva kuunnella", poika sanoi mulle hymyillen.
"Oikeesti?" punastuin jälleen ja sain vastaukseksi kevyen nyökkäyksen.

Minä odotin sua rakas vihollinen
luulin ettet enää tulisi koskaan
pysy lähellä mua jotta kiitollinen
olen lopulta kun hälinä palaa

Ei, mä en pelkää sua, yksinäisyys
~ Johanna Kurkela

"Aika jännä laulu."
"Joo se on vasta julkastu mut opin laulaa koko albumin ulkoa, kun biisit oli nii ihania", naurahdin. Hiljaisuus laskeutui jälleen hetkeksi, ja huomasin lähestyvämme Ruskamäkeä. Silloin Miku rikkoi äänettömyyden kysäisten:
"Ootko sä laulun tavoin ilonen kun häädin yksinäisyysmörön pois luotasi?"

Mietin hetken.
"Joo, oli kiva nähä. Mutta oon tottunu viihtymään maastoillessa myös yksin", kerroin. "Silloin voi tyhjentää ajatuksensa, mutta seurakin on aina tervetullutta."
"No, nyt saat sitten ajatella pääsi tyhjäksi, kun lähdet takaisin Seppeleeseen. Saatan tulla joskus käymään, iso talli on mielenkiintoinen! We will see again", Miku naurahti Ruskamäen risteyksessä. Vielä käännyttyään kohti tallia hän katsoi minua kuiskaten:
"A girl with golden hair."





Tuikku & Ruusu 23hm

[Tuulia]

Lumihiutaleita
5. marraskuuta






Siinä oli tosiaan ollut sulattelemista. Olin ollut ihan ajatuksissani koko paluumatkan tallille, enkä ollut oleskeluhuoneen terävin tyyppi - ajatukset vain haahuilivat. Olinkin lähtenyt aika pian takaisin ulos - heti kun jää oli sulanut viimeisestäkin varpaasta - loppusyksyn pimeään iltaan.

Ruusa seisoi jyhkeänä tarhassa kuunvalo jouhilla kimmeltäen. Ihankuin jouhet olisivat jäässä. Mutta kasvava, pörröinen talviturkki pitäisi tamman lämpöisenä. Paljaat puut loivat monimutkaisia varjoja kuivuneeseen ruohikkoon, joka vetäytyi hiljaa huurteeseen. Silloin jotain kylmää tipahti nenän päälle.

Lunta. Se oli lumihiutale.

Joka sai kaverikseen toisen, ja kolmannen. Hetken niitä tipahteli syksyisessä illassa, Ruusakin katseli ihmeissään pehmoisia, suloisia hiutaleita, jotka sulivat pikkuhiljaa tamman selän päällä ja minun nenälläni. Ja aamulla, kun aurinko haukottelee ensimmäisen kerran heröillessään, ne valuisivat vetenä pois silmistämme.




Tuikku & Ruusu 24hm

[Tuulia]

Kuokkimassa
6. marraskuuta




"...LUUSKA!", hihkaisi Fiia lauseensa loppuun Kassun oven avautuessa. Fiia vilautti kauneimman enkelihymynsä kertoessaan asiamme ja sitten olimmekin jo oven toisella puolella. Hymyilin hieman anteeksipyytävästi Kassulle, mutta sitten vain heitin takkini serkulle - hän varmasti löytäisi naulakostaan sille paikan, ja juoksin Salman perässä olkkarin sohvalle istumaan, kun Wenu jo kopeloi kaukosäädintä ja töllötintä päälle. Mä olin ehtinyt likkojen mukaan, kun Ruusa oli juossut koko illan tunneilla ja ratsastajat eivöt kaivanneet mun apua.

"M-m-mitä tämä on?" Kassu sadatteli sekalaista hiuspehkoaan raapien - hän näytti vasta heränneeltä (eli hetki sitten nukahtaneelta) nuhjuisessa yöasussaan.
"Nenäpäivä SHOOOW", Wenla hihkaisi ja matki ällösti räkättäviä neniä heti perään.
"Toi on kyl yks niistä asioista joita vihaan tässä ohjelmassa", marmatin, kun kaksi nenää nauroi kolmannelle vahingoniloisesti. "Ne on niiiin ällöttäviä!"
"Joo mut Afrikasta on aina kaikkea koskettavaa", Salma sanoi. "Kassu, onks sulla nenäliinoja, me itketää kohta", brune jatkoi.
"Ja arvatkaa vaa kuka siellä Afrikassa tänä vuonna oli! Johanna Kurkela, ahh, se on mun lempparilaulaja!" hihkuin innosta.

"Kasbäär eiks sul ois mitää mässyy tai limppaa", Fiia alkoi mankumaan sohvan uppeluksista.
"Öhmh no ei mulla nyt hirveesti..."
"No kaiva jotaa ja tuu tänne sohvalle!" Pfiiuliuli yllytti. Kassun naama venähti niiin näkemisen arvoiseksi (jos ois kamera nii ois saanu uusia lappuja tallin seinät täytee ku Danilaput oli jo kadonnu) sohva nimittäin oli ihan ääriään myöten täynnä jo meistä likoista, ja vielä tommonen miekkonen sekaan niin sohvanjalat katkee ylikuormituksesta...

Kyllä se jonkun litran mehutölkin sieltä jääkaapin perältä kaivoi ja muutaman lasin kaapista, kun kerran yllätysvieraita oltiin. Sitten se painui takas boksiinsa ja hetken päästä ilmesty takas olkkarin puolelle normivaatteet päällä - hahah, me neljä likkaa oltii vaa tungettu kylää, vaik yks hiippaili jo yökkäreissä...
"Kyllä tänne mahtuu, kato kun tulee ihan nenäpäiväsohvavideoita, meilläki on täällä nii hieno sohva nytte", Wenu papatti ihan innoissaa.
"No ähm", kuului vastaus.

Nenäpäivässä meni just kaks milliä rikki ja Sarasvuo sai kylmää kyytiä. Voi sitä huutonaurun määrää mikä sohvalla kajahti! Sen hälinän huomaamattomissa Kassuboi ehti kaivaa luurinsa esiin ja näppäillä Tapille:
"Mennääks yhille. Heppalikat tunki kattoo nenäpäivää, pakko päästä pois"
Pian, kaikkien huomaamatta ja kuulematta, Casbe hiippaili hiljaa ulko-ovelle ja häipyi yön pimeyteen.

"Kassuu mehu loppui!" Salma huikkasi.
"Kassu!?" Fiia sanoi hetken hiljasuuden jälkeen.
"Mihin se katos", kysäsin ja nousin sohvalta. Kurkistin keittiöön, pikaisesti makkariin, eikä vessakaan ollut lukittuna. "Se hylkäs meidät, sen kengät ei oo tääl", sanoin huuli mutrussa.
"Mitä! Vaihto meiät johoki toisee seuraa iha noi vaa! Mikä vika meissä on!? Mehä ollaa ainaki iha selvinpäin täällä, eikä ees meluta paljoo!" Hahahaha se oli kyllä niin mahtava läppä Fiialta, ettei meinattu muussa onnistua kun nauruun tukehtumisessa.

"Törkeetä", Wenu totesi. "No, kyllähän me keskenään pärjätään!" tyttö sanoi ja sääti bassot täysille kun Tuisku lauloi "Sata Salamaa ahhhh"
"Tuiskuu kaiva lisää mehua serkkus kaapeista", Fiia vaati minua katsoen.
"Mä en ole Tuisku. Kaksi nimeä mitä muuten ette musta käytä, on Tuisku ja Tuksu, piste." Nousin kuitenkin ettimään juotavaa. Löysin vain tiskiallaskaapista tyhjiä viinipulloja..
"Mitä Tuksuhan ois mahtava nimi!" Wenu sanoi ja kaikki repesi nauraa.
"Miksi mulle aina nauretaan", mökötin. "FuuFuu."
Tästä tulisi silti hauska ilta.




Tuikku & Ruusu 25hm

[Tuulia]

Halloween
31. lokakuuta




Pukukisa

Yön kuningatar ja hänen ratsunsa

Halusin pukeutua pitkään mekkoon, kerrankin kun oli mahdollisuus pukeutua miten halusi. Ruusalle sain - muutamien harmaiden hiusten jälkeen - viimein siivet selkään ja sarven päähän Humun ajovaljaiden osia lainattuani =D Mekon laahus oli mahtavan näköinen myös ratsailla - se peitti hevosen takaosan ja laskeutui kauniisti kupeille. Vähän meinasi kylmä tulla tarhan perällä kuvia ottaessa, mutta onneksi Ruusa suostui yhteistyöhön eikä kestänyt kauaa kun sai huivin harteille =)


Laukkakisat

<click
Laukkakisojen hurmasta tommonen pikanopsaan väsätty kuva =D Ei vieneet siivet voittoon eikä sarvi taikonut maaliin mutta hauskaa oli silti :')


Tupiin jako

Pakko oli jotaa vielä kehitellä että saadaan pisteitä Puuskuponille kun robsu käski ettei jää siitä kii et luen johonki sanakokeisii tai kirjotan kirjotelmaa minkä palautuspäivä oli kuukaus sitte =DD Tässä nyt on. Kuhan postasin






Tuikku & Ruusu 26hm


<3 <3