Post by Clara on Sept 6, 2014 23:04:00 GMT 2
Uusia, iloisia kasvoja
6. syyskuuta 2014
6. syyskuuta 2014
Heti astuttuani tallin ovesta sisään, mä tunsin että jotain oli tapahtunut. Ehkä sen huomasi siitä, että tallilla oli väkeä kuin markkinoilla kesäisin. Käytävä oli täynnä ihmisiä, ja mua alkoi suorastaan epäilyttämään niiden joukkoon liittyminen, tämmöisenä lyhytkasvuisena jäisin kuitenkin jalkoihin.
Olin jo kääntymässä suoraan ovelta takaisin tallin pihalle, kun huomasin Pihlan iloiset kasvot väkijoukon keskeltä. Brunette vilkutti minulle ja viittoi tulemaan luokseen. Okei, menoksi sitten. Luovin tieni ihmismassan läpi tytön luo ja tarrauduin tämän käsivarteen kuin merihädässä.
-Herranjestas tääl on porukkaa, mennää jonnekin muualle, puuskahdin heti ensimmäisenä päästyäni Pihlan vierelle.
Inhottava tunne kun kaikki tuntuivat olevan päätä pidempiä kuin mä, se ahdisti ja halusin äkkiä pois. Pihla johdatteli meidät portaiden alapäähän, ja kipusimme ne yläkertaan. Ohitimme kaapit, joiden luona parveili muutama minulle täysin tuntematon tyttö ja pujahdimme nopeasti taukohuoneeseen, joka onneksi oli tyhjillään. Ei, vaan istuihan siellä pöydän ääressä muutama tuttu Seppeleläinen, Akku, Emmy ja Salma, jotka juttelivat innokkaasti.
-Siis mitä täällä tapahtuu, kysyin hämmentyneenä rojahdettuani istumaan sohvalle.
-Hoitajahaut, Pihla selitti ja istui viereeni. –Niiden tulokset tuli tänään, liuta uusia hoitajia ja niitä, jotka haki ja tuli nyt kattoo pääsiks ne, brunette jatkoi huomattuaan, etten selvästikään tajunnut mitä hän tarkoitti.
-Ai, tokaisin vain.
Hetkinen. Eikös Simona sanonut että aikoi hakea Vennalle? Olikohan hän päässyt? Miksen tajunnut mennä heti katsomaan? En voinut olla näin hidas.
-Ketkä pääsi? Oliks siel jotaa tuttuja? utelin malttamattomana.
-Öääh, ei ne nimet ainakaan ollu mulle tuttuja… tai siis en mä ihan tarkkaan muista, Pihla naurahti.
-Aa okei, mutisin mietteliäänä.
Hetkisen siinä istuttuamme ja kuunneltuamme puolella korvalla Emmyn, Salman ja Akun jutustelua, päätimme lähteä takaisin tallin puolelle.
-Mä haluun käydä kattoo ilmotustaululta ne tulokset, ilmoitin hypellessämme portaat alas tallin käytävälle.
Siellä suurin ruuhka oli jo laantumaan päin, lähinnä ilmoitustaulun edessä parveili tyttöjä ja pari poikaakin.
-Jes mä pääsin! huudahti eräs ruskeatukkainen tyttö.
-Äh, mä olisin niin halunnu Rotan hoitajaksi, toinen mutisi.
Tunkeuduin parin ihmisen ohitse ja kurkottelin loppujen olkapäiden takaa tauluun kiinnitettyä lappusta. Silmäilin sen nopeasti läpi, mutten löytänyt tuttuja nimiä listasta.
-Katsos, muistatsä sen Pampulan hoitajan Simonan? selitin Pihlalle astellessamme käytävää pitkin kohti ah niin raikasta ulkoilmaa. – Nii se sai Pampulan ylläpitoo ja Pampu on nyt pihatossa,voitais mennä vaik tänää kattoo? jatkoin odottamatta bruneten vastausta.
-Mun pitää kyl lähtee kotia ihan kohta, Pihla pahoitteli.
-Noh, mennää sit joskus toiste, vaik ens viikol tai jotaa, hymyilin.
-Juu, tyttö myöntyi.
Puolisen tuntia myöhemmin, kun Pihla oli lähtenyt kotiinsa, talutin Walman tarhasta hoitopuomille harjattavaksi. Hoitopuomiin oli kiinnitetty jo Sentti, ja sitä harjasi värikkäät hiukset omaava, aboutsaman ikäinen tyttö kuin minä. Hieman epäröiden parkkeerasin Walman jättimäisen puoliverisen viereen ja vilkaisin tyttöä ujosti. Tämä hymyili ja pujahti Sentin kaulan ali samalle puolelle kuin minä.
-Moi, mä oon Elina, tyttö esittäytyi. – Hoidan nykyään Senttiä.
-Aa, mä oon Clara ja hoidan öö.. Walmaa, takeltelin.
Hymyilin pienesti ja käänsin katseeni Walmaan facepalmaten mielessäni. Aina mun kielen piti mennä solmuun tämmösissä tilanteissa.
-Sä näytät jotenki tutulta, Elina totesi.
Vilkaisin tyttöä hämmästyneenä ja katsahdin häneen hieman tarkemmin. Pinkki-siniset hiukset, öääh, en muistanut nähneeni tyttöä ennen. Vaikka toisaalta, kasvonpiirteissä oli kyllä jotain tuttua.
-Ehkä me ollaan nähty jossain joskus tyyliin viis vuotta sitten, naurahdin. – Oon nimittäin asunu aika monessa paikassa ja muuttanu usein, lisäsin epävarmasti hymyillen.
-Täysin mahdollista, Elina nauroi. – Mut hei, mun pitää nyt mennä, tämä jatkoi ja irrotti Sentin puomista.
-Juu, nähdään taas, hymähdin ja poimin Walman harjakopasta kaviokoukun.
Sen avulla antaisin mutapaakuille kyytiä!
Clara & Walma 87hm
//ehkei kannattais kirjottaa tarinaa puolenyön aikaan kun aivot ei enää toimi normaalisti mut joo, menkööt nyt tän kerran 8)