|
Post by Mirri on Dec 19, 2011 20:38:52 GMT 2
Tiian päivä. HM 31 Huoh, taas aamukaurat ovat 5 minuuttia myöhässä aikataulussaan. Valitettavasti joudun toteamaan, että olen äkeä tänään. Miksikö? Noh syy on kerrassaan yksinkertainen naapurini (Blade) kuorsaa aivan tolkuttomasti, mutta näin neitien kesken en ole tohtinut asiasta huomauttaa. Tuolta tulee se ihminen, jota ne kutsuu Anneksi, aivan ok tyyppi, varsinkin kun hän rapsuttelee korvan takaa. - Kas huomenta Eela, kuinka tänään voit, kysyy Tiia. - Huonosti, loimeni oli täydellisesti päälläni, mutta en voi kihnuttaa itseäni se menee muuten huonosti ja sitten minua kutittaa vielä enemmän…, kertoo Eela. - Ei huolta ystäväni voin auttaa sinua myöhemmin, kun se ihminen jota kutsutaan Josefiinaksi tulee viemään meitä tarhaan. Tarhassa oli jälleen pirskatin kylmä, jouduin turvautumaan joukkovoimaan ja rymistämään toisen tarhan päätyyn. Ihmiset valittavat usein sitä kuinka me olemme aina toisella puolella, ja miksi olemmekaan siellä… koska toinen puoli on kuin juoksuhiekkaa. Yleensä en ole nirso kelien suhteen, mutta kura vuohiskarvoissani on kerrassaan puistattavaa. - Neidit eiköhän keräännytä murkinalle, kehottaa, Myntti jolloin kaikki tammat asettuvat pyöröpaalin ympärille. - Laila tule toki lähemmäs, olet liian kaukana ylettyäksesi makoisiin heiniin, sanoo Alma. - E.. ei kiitos minä mieluiten katselen kun te syötte, minulla ei ole kova nälkä… - Ujo, mikä ujo… menee ateria sivu suun… Aterian jälkeen keräännyimme juoruamaan tallin tapahtumista… tai noh… ylipäätään kaikesta mitä tallissa tapahtui… - Eilen selässäni ratsasti muuan piltti, joka rupesi parkumaan kun lähdin kiltisti raviin, sitten hiljensin ja se ikään kuin luisui pois satulasta ja itki kahta kovemmin, kummasteli Alma… - Pikku ihmiset menevät helposti rikki, onneksi minun ei tarvitse kestää moista, hehkutti Riina Kesken keskustelun, tuli hoitajani ( pitkä vaaleatukkainen typykkä ) tarhan portille huutelemaan minua. Muut tietysti katsoivat menisinkö vai jäisinkö paikoilleni. Ja minä päätin jäädä paikoilleni. - Tiia, tule tänne, huusi hoitajani - Etkö sinä aijo mennä?, kysyi Blade. - Tule tai jää herkut saamatta, kiristi hoitaja. Pakkohan siinä oli suostua, itse asiassa on kivaa kun tuo ihminen liikuttelee minua silloin tällöin, mutta kiusaa hänelle pitää muistaa ehdottomasti tehdä
|
|
|
Post by Mirri on Dec 23, 2011 16:52:08 GMT 2
Pieni hetki kanssasi Tiia. HM32
Hyräilin joululaulua kun astelin tallipihaa pitkin horjahdellen. “ Ja taas joulu joutuikin jo tänne pohjolaan…”, hymähtelin. Ilmassa oli haikeutta sillä Joululomilla oli niin paljon menoja, että hädin tuskin näkisin Tiiaa edes vilaukselta.
Astelin Tiian karsinan luokse ja moikkasin samalla Riellaa, joka oli vastapäisessä karsinassa hoitamassa Lailaa. Tiia seisoskeli karsinassa, ilmeisesti joku sillä ratsastanut oli loimittanut sen valmiiksi lämpimään tallitakkiin.
Viereisessä Karsinassa oli Dreamer Bladen kanssa. Tämä satuloi tammaa ja talutti tämän sitten pois tallista. Vilkaisin kelloa isoviisari osoitti ylös ja pikkuviisari kahdeksaa. Ei siis ihme, että aatonaattona olisi hiljaista. Tiia taas näytti pursuavan energiaa, joten ajattelin ettei pieni iltalenkki olisi sille pahaksi, vaikka olikin jo pienten hevosten nukkumaan menoaika.
Laiskuuttani laitoin Tiíalle vain suitset, en viitsinyt satulaa enää raahata, sillä pois tullessani kello olisikin jo aika paljon.
Anne saapui paikalle pirteä hymy kasvoillaan: “ Jouluista iltaa kaikille, nyt on viimeiset hetket olla kiltisti… haluaisko joku auttaa viimeisen tunnin jälkeen auttaa iltatalleissa.” Minä ja Riella ilmoittauduimme, eihän tallissa oikeastaan ollut ketään muita.
Puin Heijastin liivin ylleni ja Tiiakin sai tyylikkään heijastinturpahihnanpäällisen.
Otsalamppu heijasti vaimeasti hangelle. Minulla olisi pitänyt olla mukanani kymmenen, siltä varalta, että joku niistä menisi rikki. Enhän minä pimeää pelkää, minulla on vain tavattoman vilkas mielikuvitus. Onneksi pimeyttä ei kestänyt kauan vaan täysikuu valaisi reittiämme. En ratsastanut seuraavasta polun haarasta pitemmälle, jotenkin minulle tuli olo, että olisi aika palata takaisin tallille. Yhtäkkiä tuli niin hiljaista, ei oikeastaan hiljaista, vaan rupesin kuuntelemaan metsän ääniä. Kuuntelin myös Tiian hokkien narinaa. Narps, Narps… sama narina joka askeleella. Minusta tuntui, että meitä seurasi joku, mutta kun käännyin katsomaan taakseni en nähnyt ketään.
“ Nyt pitää ryhdistäytyä. Mirri, mielikuvituksesi laukkaa taas”, puhuin itsekseni. Aloin laulaa ‘joulupuu on rakennettu’, rauhoitellakseni itseäni. Se auttoi, vaikka säkeistöt sekaisin menivätkin. Taivaalla lensi joku kirkas ja nopea. Tähdenlento! Aloin mielessäni keksiä toivetta: “ Toivon, että saisin olla kanssasi Tiia, Joulun ja tulevina vuosina. “, naurahdin itsekseni viimeksi olin toivonut tähdenlennon nähtyäni pikkutyttönä. Viimein maneesin valot näkyivät ja saatoin taas nauttia ratsastuksesta.
“ Hyvää Joulua Tiia “, kuiskasin ratsulleni.
|
|
|
Post by Mirri on Dec 29, 2011 14:08:10 GMT 2
Satulaa tai ilman Hm 33
Inkeri astui autosta ja käveli pirteän näköisenä tallia kohti hän venytteli kävellessään. Tallissa hän törmäsi Robertiin ja Rosieen, jotka juttelivat joululahjoista ja uudenvuoden raketeista.
“ Moikka mitäs teille… “, Inkeri aloitti, mutta pysäytti puheensa huomatessa Nillan joka jolkotti pääkäytävältä porukan keskelle.
“ Näin yläkerrasta… Tiia ja… ja “, hidasta nyt mitä sä yrität sanoa, rauhoitti kysyi Rosie ihmeissään.
“ Tiia juoksee ulkona ilman satulaa ja ilman ratsastajaa”, Nilla puuskahti.
Koko konkka ronkka marssi ulos, mutta lehmänkirjavaa tammaa ei näkynyt missään. Huhuilujen jälkeen Inkeri havaitsi hevosen ratsastuskentän takana. Nilla meni ja nappasi pollea ohjaksista ja talutti tämän poppoon luo.
“ Hih, Mirri on tainnut mennä ilman satulaa maastoon ja mätkähtänyt selästä, tästä se kuulee vielä “, Inkeri hihitteli kiusallisesti.
“ Oikeastaan hän lähti satulan kanssa “, Nilla tirskahti.
Pian läheltä kuului jokseenkin äänekästä mutinaa mikä ei ollut suinkaan iloista. Kaikki käännähtivät maneesin suuntaan ja huomasivat Mirrin satula harteillaan karjuen. Edellä ravasi Jennyfer Alman kanssa: “ Tuliko Tiia tänne”, hän kysyi.
“ Joo, otettiin se kiinni, vaikkakin ilman satulaa”, Hymyili Rosie.
“ Vien Alman talliin Mirri tulee perästä käski mun varmistaa, että Tiia on saatu kiinni“, Jenny sanoi ja hyppäsi satulasta taluttaen Alman talliin.
“ Huh, paras viedä sinutkin talliin turvaan Tiia, vaikkka vaan varmuudenkin vuoksi “, Robert hymyili ja lähti yhdessä Nillan kanssa viemään tammaa karsinaansa.
Inkeri taas ei malttanut lähteä vaan jäi Rosien kanssa odottelemaan ratsastajaa.
“ Missäs sää oot rypeny ja miten Tiian satula on sun kädessäs, eikä sen selässä”, Rosie kysyi naurua pidätellen.
“ Mrhh, se ei koskaan oo tehnyt noin mä en tiiä mikä sitä riivas… ja just tänään satulavyön piti olla liian löysällä vaikka mää sen ite kiristin voihan saakeli. “, Mirri mutisi ja irrotti neulasia hiuksistaan ja pyyhki lunta takistaan.
“ No no, tuolla on pienempiä maneesissa ratsastamassa ne voi järkyttyä sun uhoamisesta”, Inkeri virnisti.
Mirri haki kaapistaan juissi-purkin ja alkoi juoda sen suusta. Vieläkin hieman katkerana. Inkeri taas tönötti hoitajienhuoneen tuolissa.
“ Huomenna voitais mennä taas maneesiin ratsastamaan “, kuului tytön rauhanomainen ehdotus.
“ Mää meen ainakin uudestaan maastoon, Tiialla on niin paljon energiaa, että umpihanki kahlaus tallin läheisyydessä. Jos, saisin sen rauhoittumaan.”, Mirri huokaisi ja tyhjenti mehupurkin sisällön.
“ Voisin tulla Siirinkin kanssa ja Jennykin voisi tulla.”, Inkeri sanoi
“ Se on sitten sovittu, mennään syvintä reittiä “, Mirri kehotti.
|
|
|
Post by Mirri on Jan 15, 2012 13:37:07 GMT 2
Tavallinen päivä HM34 Ohhoh pakkasta näyttää olevan mittarissa 10 astetta ja ulkona pääkallo keli. Silti minä lähden tallille, vaikka kävellen jos on pakko, kotoakaan ei näkynyt olevan ketään kyyditsiää, siispä turvauduin tuttuun ja perinteiseen potkukelkkaan. Sillä saisi kamat kuskattua ja pääsisi nopeammin tallille, kuin kävellen. Potkutellessani tien reunaa huomasin ohitse menevän henkilö auton, kyydistä vilkutti Jennyfer. Huokaisin syvään. Hengitykseni oli jäädyttänyt hiukseni ja poskeni, joita nipisteli ilkeästi. Ennen tallia huomasin Saran ja Bonnien lähtevän maastoon. Otin Ratsastus kamppeet kyydistä ja tönäisin kelkalle vauhtia, että se liukuisi pyöräparkkiin saakka. Jätin kassini Tiian karsinan eteen ja otin riimunarun ja lähdin lompsimaan heppatarhaa päin. Kenttä oli aurattu, joten siinä oli hyvä ja pehmeä pohja ratsastaa. Tallissa Tiiaa puunatessani onnistuin kaatumaan ilmeisesti hevosen kaviosta tulleeseen lumipaakkuun. ponikäytävän suunnilta kuului kikatusta ja huomasin Nillan ja Aksun. Talutin Tiian kentälle ja aloitin alkukäynnin, säädin jalustimet käyntien aikana, ettei näppini jäätyisi Tein pari käynti ja raviharjoitusta ja laukkasin kokoympyrää ja lähdin Tien vastakkaisella puolella olevalle pellolle laukkailemaan. Oli kumminkin niin kylmä, etten olisi tarjennut pitempään. Tallissa laitoin Tiialle loimen ja laitoin takaisin tarhaan. Söin välipalan yläkerrassa. Siinä mussutaessani, en huomannut Inkeriä, joka tietysti hyvää hyvyyttään säikytti minut. - Onkos sulla mitään hyvää siellä, tyttö virnisti. - Kassin pohjalla on varmaan vielä puolikas Fazerin sininen, jos jaksat etsiä. Juttelimme niitä näitä ja illan lähestyessä pakkanen kiristyi. Päätimme keksiä jotain ohjelmaa pään menoksi. Ulkona oli täysikuu ja pakkasta 15 astetta. Siispä, oli täydellinen ilta pakkasjuoksulle, mihin saimme Nillan ja Ellenkin osallistumaan. - Pakkasjuoksu mikä se on?, kysyi Nilla epäluuloisena. - Selitän säännöt: Teillä saa olla takit ja kaikki päällä, mutta teidän pitää juosta ilman kenkiä ja sukkia, matka on maneesille ja takaisin. Fuskaamista ei sallita ja kääntymisestä pitää hypätä paljain jaloin lumihankeen. Onko selvä? Kukaan ei voi kieltäytyä pienestä hauskanpidosta ja me kaikki 4 lähdimme juoksemaan avojaloin maneesille ja takaisin. - Tämä on kylmää, Inkeri voivotteli. - Minä voitan teidät, Elle hihkui, sillä hän oli jo kääntymässä takaisin. Kakkospaikka kisattiin Minun ja Nillan kesken. Nilla tuli ennen minua tallille, mutta minä jäin keskelle pihaa varmistamaan, että Inkeri joka fuskasi hyppäsi lumihankeen. Talvimerkki ansaittu erityisen talvisesta suorituksesta:
~Anne
|
|
|
Post by Mirri on Jan 30, 2012 17:31:14 GMT 2
Pöh värit erottuu vähän huonosti Kuvassa Tiian kanssa maastoilemassa. HM 35
|
|
|
Post by Mirri on Jan 31, 2012 16:37:44 GMT 2
Lunta, kylmää ja Lunta HM36
Oli niin kylmä, jos olisin pysähtynyt olisin varmaan jäätynyt niille sioilleni. Tiian kanssa ajattelin mennä maneesiin vääntämään koulua, jos pakkanen sen sallisi. Halusin olla hyvissä ajoin tallillaettei pakkasraja pääsisi ylittymään. Hieroin kintaitani vastakkain ja kovensin vauhtia.
Tallilla minut toivotti tervettulleeksi talliporukka Ellestä alkaen. Hän vilkutteli minulle aitan luota ja minä vilkutin takaisin.Kylmää oli tosiaan.
Laitoin Tiialle lämpöloimen, että sen lihakset lämpenisivät paremmin. Talutin yli energisen puoliverisen maneesille.
Toisessa päässä oli juoksutus meneillään. joten jouduin turvautumaan toiseen osaan maneesista. Tein istunta harjoituksia ja pohkeenväistöä tamma tuntui ihanan pehmeältä ja kuuliaiselta. Mutta raviin siirtyessämme se sai hirveänkaahaus kohtauksen ja jouduin pidättämään sitä kaikin voimin. Niin tyypillisitä Tiiaa.
Tamma oli saanut laukata syvässä hangessa. Sää oli lauhtunut ja lunta alkoi pyryttämään uhkaavan sakeasti, asetin käteni kasvojeni suojaksi.
Viima kasvoi kasvamistaan ja kylmä ilma raapi poskiani. Tallin valot välähtelivät kauempana. Ratsastin Tiian tien ylitse talli pihaan.
Tallissa oli lämmin ja varpaitani rupesi nipistelemään. Laitoin Tiian karsinaan suitsettomana, Odottamaan puolentunnin päästä alkavaa tuntia.
|
|
|
Post by Mirri on Feb 1, 2012 18:36:49 GMT 2
Kuutamo yö HM37
Pakkanen paukkui. Pelkäsin että ratisevat puut kaatuisivat millä hetkellä hyvänsä tallirakennuksen päälle. Käänsin kylkeäni sohvalla, viimeöisestä nukkumisesta ei tullut mitään, minulla oli jotenkin outo olo tästä päivästä, mikä sinänsä on minulle normaalia, mutta kuitenkin niin erikoista.
Puoli unissani näpyttelin puhelintani ja koitin saada oikean numeron. Puhelimessa kuului hurinaa ja kolinaa pian myös Ellen ääni: “ Moi, sä olit soittanu “ “ Tunnit on sitten peruttu, Anne sano mulle äsken “ “ voi hitsi olisin halunnu mennä Pellalla esteitä tänään. “ Määkin olisin halunnu mennä Almalla, mut ei voi mitään… tuutko tallille?“ “ Enköhän taidan just lähtee tuleen sinne päin… mun pitää lopettaa moi “
Inkeri keskeytti uneni tökkäämällä minua etusormellaan kylkeen. Käänsin kylkeäni häntä kohti, jolloin tyttö vain hihitteli ilkikurisesti. Hieroin sameita silmiäni ja katsoin ulos, lämpömittari oli kohonnut 24 asteeseen ja kuura oli huurtanut kylmää hohkaavat ikkunaruudut.
Inkeri katseli touhujani ja päätti rikkoa hiljaisuuden: “ Meetkö ratsastamaan? Ihana kuutamo yö. “ Katsoin epävarmasti valaistua pihaa: “ En mene siellä on vampyyreitä ja ihmissusia ” “ No, voisit edes tulla mun ja Siirin seuraksi! “, Inkeri marisi ja loi kasvoille parhaiten osaamansa koiranpentu ilmeen. “ Okei mä tulen, mutta sitten vaan kävellään eikä Tiiaa ei voi ottaa mukaan se ei pidä kylmästä.”
Siiri tursuisi paksua talvikarvaa. Kävelin Inkerin vierellä metrin päässä Siiristä, joka näytti jopa nauttivan pakkasesta. Kauas emme menneet ja kuljimme vain käyntiä. Kuutamo oli kaunis mutta minulla oli jotenkin kumma olo.
“ Näytät kipeältä, pitäiskö palata takaisin, ei täällä kukaan tarkene “, Inkeri sanoi.
Pikku retkemme jälkeen Elle tuli vintiin ja istui kanssamme sohvalle. Tytön varpaat olivat kuulemma kauttaaltaan jäässä.
|
|
|
Post by Mirri on Feb 5, 2012 11:56:10 GMT 2
RatsasteluaHM 38
Sori Tiia! Mä en aio laittaa nokkaani lähellekään ovea! Ja mulla on siihen monta hyvää syytä:
1. Jäädyn heti kun menen ulos ja/tai kuolen raitisilma myrkytykseen. 2. Sänkyni on lämpöinen ja voisin nukkua siinä koko päivän. 3. Rensun hoitaminen kävisi 5 tunnin yhtäjaksoisesta kuntosali harjoittelusta. 4. Sinäkään tuskin tykkäät kylmästä ja nautit mieluiten päiväsi paksu toppa loimi päälläsi. Onneksi Inkeri soitti minulle. (Tänä aamuna hiukan kaduin, että annoin hänelle puhelinnumeroni) Painoin vihreästä luurista ja raahasin kapulan korvani juurelle. Haukotuksen ja ”moin” yhdistelmä sai Inkerin kikattamaan hysteerisesti puhelimeen:
” Aamuvirkku, mikset ole jo täällä aurinko on jo korkealla, sinähän patistelet minua aina heräämään aikaisin” ” Sori mä unohin, taisin nukkua pommiin tai jotain. Tuun heti kun pääsen ylös täältä. ” ” Pommiin!? Se on aika lievästi sanottu, kun kello on jo melkein 12. Meidän piti tavata kello 11, jos muistat ” ” Tuun aivan kohta, tässä kestää pienoinen hetki, tulen siis aivan kohta, kiitos-näkemiin- moi. ”
Onneksi lämmitetty kyyti oli odottelemassa ja pääsin tallille vajaassa 20 minuutissa! Inkeri oli minua vastassa, eikä hän näyttänyt liiemmin iloiselta, kuin vihaiseltakaan. ” Oli jo aikakin, Tiia on valmiina karsinassa, satuloin sen puolestasi. ” ” Kiitos, miten heräisinkään ilman sinua” ” Tuskin mitenkään mennään, maneesiin ” Maneesissa ratsasteli pari ratsukkoa meidän lisäksi. Pakkasella ei viitsinyt mitään hirveitä esterataa väkertää, mutta pieni perustreeni onnistui. Tiiasta huomasi välittömästi, ettei sitä oltu ratsastettu juurikaan pakkasten takia, sillä tempo oli nopea ja koko hevonen malttamaton. Sormeni jäätyivät vajaassa minuutissa, enkä halunnut Tiian hikeentyvän liikaa. Ratsastuksemme jäi siis hiukan lyhyeksi, mutta se ei liiemmin haitannut.
Kun Tiia oli laitettu takaisin tarhaan paksulla loimikerroksella varustettuna, minulla oli aikaa lössähtää hoitajien huoneen sohvaan juomaan lämmintä kaakaota, koska glögi oli valitettavasti lopussa. Ansqu Ja Nilla liittyivät hytisevään seuraamme myöhemmin ja aika kului perinteikkään, mutta mukavan lännennopeimman parissa.
|
|
|
Post by Mirri on Feb 12, 2012 16:44:07 GMT 2
HM 39Eilinen oli jäänyt mieleeni ikävällä tavalla. (Inkerin hoito: Eksyksissä.) Tunnen tavallisesti metsän paremmaksi turvaksi kuin kaupungin, mutta kun minä jäädyn menen tosissaan paniikkiin. Aivan, kuin sinut pakotettaisi uimaan 2km! Inkeristä huomasi heti, että hän oli nukkunut tallilla. Hänen hiuksensa oli säkkärällä ja niistä sojotti heinänkorsi. “ Mitäs vanhemmat? “, Inkeri kysyi uteliaana. “ Sanoit, että sinua voi tulla hakemaan kuudelta, kello oli 10, kun neiti ilmaantui metsäseikkailultaan kotiin “, imitoin äitini ääntä. Inkeri rupesi nauramaan ja minullekin tuli parempi olo. Nyt minusta tuntui samalta, kun olisi neljän vuoden hoitouran jälkeen laittanut satulan väärinpäin hevosen selkää. Aloitin sunnuntain Tiian liikuttamisella. Olihan minun Rensukin hoidettava, mutta varauduin siihen, että minulla kuluisi aikaa. Me molemmat päädyimme siihen tulokseen, että voisimme ratsastaa kentällä ja pitää toisillemme pienen “valmennuksen”. Maastoa emme edes harkinneet. Inkeri aloitti pitämällä minulle ja Tiialle tunnin: “ Muista Mirri, sinä voit olla Suomen tuleva Piia Pantsu! Kuvittele tavoitteitasi. Et voi huidella miesten kanssa ja laiminlyödä Tiiaa!”, Inkeri kuullosti oikealta valmentajalta ainakin melkein. “ Anteeksi vain valmentaja Inkeri, mutta voisitko nyt aloittaa vain sen valmentamisen ja lakata pölöttämisen” Inkeri kuulosti vuoroin Annelta, Jossulta ja siltä “Huippu valmentajalta”. Tehtävätkin olivat enempi tai vähempi kummallisia: Mirri tee sukkaura vastakkaiseen päätyyn ja tee banaani voltti siihen kulmaan. Noh, pääsin minä kunnolla ratsastamaankin, vaikkakin vasta sitten kun Inkeri toi ratsunsa kentälle
|
|
|
Post by Mirri on Feb 19, 2012 14:07:03 GMT 2
HM 40 satulasta otettu kuva.
|
|
|
Post by Mirri on Feb 26, 2012 16:04:11 GMT 2
HM41Kone tuntui taas vaihteeksi syövän värit!!
|
|
|
Post by Mirri on Mar 10, 2012 11:34:43 GMT 2
Ratsastusta HM 42 Koulua tyhjässä maneesissa, mikä voisi olla parempaa. Tiia oli kylläkin ylienerginen. Mielelläni olisin lähtenyt laukkamaan pellollesen kanssa, mutta emme me aina maastoonkaan voineet mennä. Tamma oli ravannut monta kierrosta tarhassa häntä pystysuunnassa, arvasin, että eräillä saattaisi tänäänolla meno päällä. Onneksi olin päässyt tänä perjantaina aikaisemmin koulusta, saatoin olla taas kauemmin Tiian kanssa. Alkulämpän jälkeen alkoi suurin koitos,väistö. Olin varannut tätä varten ison säkillisen kärsivällisyyttä, mitä tammalta ei tuntunut löytyvän. Olin ylpeä saadessani jäykkikseltä 2 askelta. Se oli hyvä suoritus, noin ensimmäiseksi kerraksi. Jos olisin ottanut raipan tähän hommaan Neiti olisi varmaan ärsyyntynyt. Teinväistöjä vain vähän, sillä Tiian kanssa ne olivat sulaa aivojen ylikuormittamista. Oli kurjaa vain kierrellä ja kaarella maneesissa, joten annoin periksi ja menin laukkamaastoon
|
|
|
Post by Mirri on Mar 25, 2012 11:31:17 GMT 2
|
|
|
Post by Anne on Mar 27, 2012 10:03:32 GMT 2
Tunnille menossa
Mirri satuloi Tiian valmiiksi tuntia varten. Tiia oli vähän nihkeänä, kun piti lähteä töihin. Spessu Mirrille superhoitamisesta!! Pahoittelen laatua, en pysty kovin tarkkaan tällä hetkellä piirtämään lisäksi muistin taas kerran, miksi piirrään niin harvoin sisäkuvia tallista. Kalterit ja perspektiivi, ääh!
|
|
|
Post by Mirri on Mar 28, 2012 15:29:52 GMT 2
^ Anne, tuo on muuten sikaupea! Kiitos kuvasta! ^_^
|
|