|
Post by Mirri on Oct 25, 2011 17:14:53 GMT 2
Koe kiireiden takia on tullut nyt vähempi kuvia, mutta yritän niihinkin panostaa lähi aikoina. Sitten tarinan pariin.
Oppi ja ikä kaikki. HM16
” Tänään olisi sitten juoksutusta luvassa, Tiia ”, sanoin pirteälle tammalle joka oli minua vastassa. Harmikseni syysloma oli loppunut ja kokeet painoivat päälle. Se haittasi jokseenkin tallilla oloa, mutta harmikseni syysloma oli loppunut ja kokeet painoivat päälle. Se haittasi jokseenkin tallilla oloa, mutta yritän silti viettää mahdollisimman paljon aikaa Tiian kanssa. Taivas leimusi ihanissa punaisen ja keltaisen sävyissä, tänään emme kumminkaan ratsastaisi tavallisesti, vaan minulle oli Tiialle vähän muuta hommaa. Talutin tamman tallikäytävään, pari tuntilaista talutti ratsujaan vielä kiireesti kentälle ja talli oli lähes minun, vaikka paikalle tuli pian hoitajia ratsuineen: ”Moi, oletko menossa ratsastamaan Tiialla”, kysyi nainen jonka nimen tunsin Jeccu:ksi. ” Ei me tänään, vaihteeksi vähän erilaista ohjelmaa luvassa.” ” Selvä homma, minä taidankin lähteä tästä Riinan kanssa, ettei olla käytävän tukkeena. Sidoin tamman käytävään. Tiia jäi raaputtamaan jalkaansa, kun minä taas hain hoitopakin satulahuoneesta. ” Hitsi, minne kaikki sun harjat olivat kadonneet?”, kysyin tammalta ja vilkuilin tyhjää lootaa.
Palattuani satulahuoneeseen tajusin katsoa muiden hevosten lootiin. Tiian harjat olivat sikin sokin hoito laatikoissa.
” Noniin Tiia, jos nyt päästäisiin aloittamaan, kun on harjat on löydetty” ” Olivatko ne sitten jotenkin hukassa? ”, kysyi Josefiina yllättäen. ” Ai, Jossu en huomannut sua siellä nurkan takana, säikähdin. Nää harjat ovat melko kävelevää sorttia, niitä löytyy joskus muidenkin hevosten laatikoista.” ” Heh, ne ovatkin sitten aikamoisia pomppivia harjoja.”
Puunasin Tiian niin hyvin, kuin pystyin, selvitin jopa häntäjouhet ja laitoin ne somalle letille, ettei se menisi sotkuun. lisäksi tein pienen letin Tamman harjaankin, vaikka juuri nypityistä jouhista se oli vaikea näpertää. Hoidokkini oli taas, ei ymmärtänyt hyvän päälle, se ravisteli päätään ja oli närkästynyt. Se olisi mieluiten piehtaroinut ja kuran peittämä karvapeite ei olisi haitannut. Hoitamisen jälkeen laitoin Tiian karsinaan odottelemaan . Ansqu yllätti minut maneesissa: ” Moikka, Mirri. Mitä ihmettä sinä tääl sisällä teet, kun ulkonakin on ihana ilma?” ” Ihmiset ratsastelevat joko kentällä tai maastossa ja maneesi on autio. Tämä on täydellinen paikka irtohypytykseen. ” ” Kuulostaa kivalta, minä ja Reinokin voitaisiin joskus kokeilla, mutta nyt menemme ratsastamaan, mietin vain mitä kolinaa täältä oikein kuulu.” Hain Tiia tamman tallista. Taluttelin sen maneesiin. Tiia hirnui kentällä oleville hevosille. Maneesiin tultuani, suljin oven ja laitoin köydenkin sen eteen ja päästin Tiian narusta. SE lönkötteli epäuskoisena ympäri maneesia, muuta tiesi homman nimen. Ansqu oli palannut ratsastusretkeltään ja seuraili nyt Tiiaa katsomosta. ” Tuu tänne keskelle.”, ja niin Ansqu tuli. Hätistelimme Tiian laukkaamaan ja, mutta se kiersi esteet, jotka oli ns. yhteen köytetty liinalla. lopulta, kun tme molemmat olimme asettuneet tien tukkeeksi, niin että tamma ei lähtenyt kiertelemään maneesin toiseen päähän, se hyppeli esteet. ” Silläpä on ylimääräistä energiaa. ” ” Otetaan se kiinni ”, minä sanoin. Tämä tehtävä osoittautui vaikeaksi. Onneksi saimme kumminkin tamman kiinni. Vein Tiian karsinaan ja sitte kasasin pienet esteet maneesista. ” Miten irtohypyttäminen sujui”, kysyi heti Anne tallissa. Uusi tunti oli parasta aikaa alkamassa. ” No, joo menihän se, mutta kiinni ottamisessa oli vähän vaikeuksia” Rupattelimme vielä vähän ja keskustelimme jatkokurssista ja maastotunneista. Lopuksi ruokin uupuneen ratsun karsinassaan. Lähentelihän kello jo seisemää.
|
|
|
Post by Mirri on Oct 28, 2011 16:48:38 GMT 2
Halloween tunnelmaa HM17 Ilta hämärtyi ja viimeisenä hevosia taluteltiin karsinaan. Perällä lompsi Tiia, joka oli äärimmäisen kiukkuisella päällä. - Voi että mä vihaan tätä sun kiima kauttas, näin tyttöjen kesken voisit vähän käyttäytyä. Tämä tosin ei iskostunut neidin päähän se nyki riimunarussa ja vääntelehti edes takaisin. Sain loppujen lopuksi levottomana kiemurtelevan tamman karsinaansa ja siellä se sai pysyäkin, mietin millaista huomisesta puku- ja kurpitsan metsästysratsastuksesta tulisikaan. Anne, Josefiina, Elli ja Jaakkokin olivat koristelleet tallia halloween kuntoon. Me hoitajatkin saimme osallistua ja ripustella kaikenlaisia härveleitä, lepakoista ja hämähäkeistä alkaen. - kuinka moni yöpyy leirimökeissä tänä yönä, tai muokataanpa hieman. Kuinka moni uskaltaa nukkua leirimökeissä tänä yönä, kysyi Josefiina salaperäisesti. Meitä oli tallissa sillä hetkellä 5: hengen tyttöporukka, jotka kaikki sanoivat uskaltavansa. Kentän valot syttyivät. Meneillään oli vielä joikunen tunti ja se oli syy jäädä tallille pitemmäksi aikaa. Minä äkkäsin Jaanan tallikäytävällä ja marssin hänen luokseen: - Moi Jaana huomenna kurpitsan metsästystä ? - Juu niin, on, siitä tulee hauskaa. - Niinpä, ainakin mielenkiintoista, Tiia on taas kuin Yö ja päivä, milloinkaan ei ota selvää sen mielentiloista. - Ai, teillä ei taida olla oikein välit kunnossa, vai? - Noh, kaikki alkoi alkuviikosta, vaikka se on ollut tuollainen jo jonkin aikaa, taluttelin sitä, kun oli alkeistunti. Selässä istui pieni tyttö. Ehkä 5-6-vuotias ja Tiia tekee ravissa täys pysähdyksen ja tyttö lentää kaulalle. Tyttö säikähti ja rupesi melkein itkemään. Tamma ei sen jälkeen kyllä sitä tehnyt, mutta lohduttelin tyttöä, että se on oikeasti kiltti ja sillä on vain huono päivä. - Juu, ei Epullakaan päivät ole mitään nuoralla tanssimista, välillä se on sairaan ihana, mutta joskus oikea mölli. Juttelimme hepoista, halloweenistä, koulusta ja muusta sellaisesta. Yksiin puhenaiheisiimme kuului myös pukuratsastus ja muu löpinä. Viimeisetkin tuntilaiset tulivat ja Jaana kävi Epun hoitamisen kimppuun. Minä auttelin häntä ja lopuksi ruokin Tiian. Sen MÖllin.
|
|
|
Post by Mirri on Oct 31, 2011 17:43:50 GMT 2
HM18 Ratsastamassa perusharjoituksia kentällä
|
|
|
Post by Mirri on Nov 3, 2011 17:24:35 GMT 2
Yksityitunti ja Tiian hoitamista HM20
( Inspi ei ollut parasta mahdollista.)
Skootteri pörhältää sateen keskeltä seppeleen pihaan. - Ärh, enää en kyllä kyytsää sua tallille. Kato nyt! Oon likomärkä, valittaa Mirri isosisko.
- Noh, ei ole minun vikani, kun et ottanu sadetakkia mukaan, moro meen nyt.
Mirri kapuaa Skootterin selästä ja riisuu kypäränsä. Hän juoksee pian tallirakennukseen, missä hän kapuaa portaat ylös lokerikoille. - Moi, Mirri sua ei ookkaan pitkään aikaan näkyny.
Mirri kohottaa päänsä ja huomaa Ansqun puhuvan tälle.
- Joo mulla on ollu ihan sika kiire, jouduin jättämään jatkokurssinkin väliin. On niin paljon noita kokeita ja muuta häslinkiä. Meen Jossun yksityistunnille kohta.
- Ok, oli aika kivat bileet viime viikonloppuna?
- Heh, niitä mä en voi unohtaa. Se maneesi homma oli oikeesti aika pelottava.
Tytöt rupattelivat niitä näitä. Ansqulle oli helppo puhua, koska molemmat tytöistä olivat saman ikäisiä. Pian he lompsivat alas ja jatkavat eri suuntiin.
- Moi, Jossu tulin yksityistunnille, kun jäi tämän viikon tunnit hiukan vähäiselle.
- Ai, moikka Mirri, laitoin sulle Alman hevoseksi, Jennyfer hakee sitä tarhasta. Tiia on muuten tulossa 2 tunnille loppupäivästä.
- Ok, selvä homma, rupeen laittaan varusteita tunnin jälkeen. Mirri hoiti Alman yhdessä Jennyn kanssa.
Tunnilla mentiin jos jonkinmoista kiemuraa etupäässä Josefiina opetti Mirrille etupäässä niitä asioita, mitä oltiin käyty tunneilla. Kuten etuosan ympäri käännöksen ja pohkeenväistön alkeita myös laukannosto käynnistä, keskellä uraa vaati hieman hiomista.
Tiia oli sennu tunnilla, minkä jälkeen se jäi karsinaan odottamaan seuraavaa. Lopuksi Mirri talutteli alkeiskurssilaisia. Ratsastajat olivat jo kehittyneet aijemmilta kerroilta. Monet alkeiskurssilaiset olivat vaihtuneet uusiin kasvoihin.
Alkeiskurssin jälkeen tallissa oli melkoinen sekamelska. Vanhemmat hakivat lapsiaan ja vähän vanhempiakin pois tallilta. Mirri oli onneksi Tiian kanssa karsinassa turvassa.
- Mun päätä rupee särkeen tää väen paljous välillä, mutt onneks se ei ole näin paha joka kerta, Mirri sanoi Tiialle.
Loimitin ja harjasin Tiian minkä jälkeen menin kotiin.
|
|
|
Post by Mirri on Nov 6, 2011 13:36:31 GMT 2
HM21
|
|
|
Post by Mirri on Nov 13, 2011 13:13:11 GMT 2
Ratsastusta maneesissa <3 HM22
|
|
|
Post by Mirri on Nov 17, 2011 19:31:08 GMT 2
HM23 Talutustunti
Kiiruhdin hoitajien tauko huoneeseen ja suljin oven perässäni, tallin käytävillä virtasi ihmisiä ristiin rastiin ja tekemistä riitti enemmän, kuin kylliksi. Ainakin täällä sain olla rauhassa. Kaivoin taskustani karkkipussin ja puhelimeni. Laitoin pussista karkin suuhun ja aloitin näpyttelemään viestiä äidille: " voisitko tulla hakemaan Tallilta 21, jälkeen. Teen läksyt tallilla. T: Mirri." Samalla paiskasin historian- ja englanninkirjan pöydälle. Ja aloin lukemaan kappaletta rivien välistä.
Joukko hoitaja tyttöjä, siis: Jennyfer, Ansqu, Nilla ja Elle tulivat sisään. Läksyjen tekemiset jäivät vähän vaiheeseen ja juttutuokio alkoi.
Kauaa me emme saaneet nauttia hoitajiennurkkauksen lämmöstä ja hiljaisuudesta, sillä Jossu ilmestyi oven suuhun: " Tiia ja Reino valmiiksi ja Almalle tarvitaan taluuttajaaseuraavalle tunnille. Se kylläkin jää edelliseltä tunnilta. Laittakaa sopivasti vaatetta päälle, sillä joukossa on aikapaljon vasta-alkajia. Vauhti siispä vauhti ei ole kovin päätä huimaavaa."
Huokaisin syvään, niin syvään, että Jossukin kuuli sen. Laitoin pipon päähäni ja marssin Tiian karsinalle. Tunti alkaisi puolentunnin päästä, joten kiirettä ei ollut. Harjailin Tiiaa ja harjoittelin shakkiruudukon tekemistä. ( Haluaisin hartaasti oppia tekemään sen.) Pian Tiian karsinan eteen ilmestyikin Jossu mukanaan pikkutyttö äiteineen:
"Ratsastat tänään Tiialla, se on kiltti ja mukava hevonen, Mirri neuvoo sinulle mitä sinun pitää tehdä.", Jossu kertoi. Hän jäi joksikin aikaa juttelemaan Pikku Likan Äidille. Väänsin kasvoilleni hymyn. En halunnut näyttää tympääntyneeltä, enkä oikeastaan sitä ollutkaan. Väsynyt vain.
" Moi mä onn Mirri ja hoidan Tiiaa, se on todella oivallinen hevonen.", sanoin reippaasti.
Tyttö vaikutti purskahtava itkuun millä hetkellä hyvänsä ja yllätyin kun hän vastasi tomerasti nimekseen Lilli. " Kiva tutustua Lilli, ootkos sinä ennen ratsastanut ", kysyin.
Tyttö pudisti päätään. Viitoin häntä seuraamaan perässä satulahuoneeseen, sieltä hain satulan ja pikku-Lilli piteli suitsia. Huokaisin jälleen syvään, mutta koitin säilyttää tarmokkuuteni. Laitoin satulan ja suitset itse, sillä tytöllä hädin tuskin mittaa niitä oli laittaa. Tiia nuokkui puoliunessa ja raotti välillä silmiään. Lillin äiti kertoi lähtevänsä,mutta tulevansa pian takaisin, tämä sai tytön apealle päälle.
Lopuksi menimme katsomaan sopivan kypärän ja sitten olikin aika jo mennä maneesiin. Ratsaille noustiin tallipihassa. Säädin tytölle jalustimet, selostaen samalla touhujani.
Tunti alkoi alku käynneillä. Tärisin vilusta ja hinkkasin käsiäni yhteen: " Mrhh, olisi pitänyt ottaa paremmat hanskat mukaan", mutisin itsekseni. Tunti alkoi pysähtelyllä ja käyntiin siirtymisillä. Lisäksi oltiin tavallisia alkeiskurssin leikkejä, kuten mailmanympärimatkaa ja seuraa johtajaa. Olin ylpeä Lillistä, hän uskalsi ensimmäisellä kerrallaan ravatakkin. Tyttö kikatteli kippurassa, kun hölkkäsin tämän rinnalla. Tiia ei tietenkään ollut moksiskaan.
Tunnin päätteeksi mentiin tallipihaan ja ratsastajat avustettiin hevostensa selästä. Tyttö juoksi suoraan äitinsä lahkeeseen ja kehui tuntia kivaksi ja kuinka hän haluaisi jatkaa ratsastusta. Riisuin Tiialta varusteet ja tyttö sai harjata tämän niin hyvin kuin kykeni.
" Nyt Tiia on hoidettu, se jää yöksi karsinaan. Oliko sinulla muuten hauskaa tänään?", kysyin.
" Mää tykkäsin Tiiasta ja haluun ratsastaa sillä ens kerrallakin ja haluun, että sää tautat!" Hymy kihosi väkisinkin huulilleni, ekä päivä ei ollutkaan niin masentava kun alkusi tuntui.
" Hoitajille ja ratsastajille perheineen on tarjolla lämmintä mehua tai kahvia tervettuloa", Josefiina huusi.
|
|
|
Post by Mirri on Nov 20, 2011 17:00:14 GMT 2
Talvea ilmassa HM23
- Ja saanen kysyä, mitä sä teet seppeleessä tähän aikaan? Ei hevosen puunaamiseen voi olla noin kiire, vai?
- Ei ehkä, mutta sitten teidän ei tarvitse valittaa sitä, kuinka olen aina pikkutunnit tallilla.
- Onneksi saat pian oman skopakortin, ei tarvitse sinua lähteä heti aamusta kyytimään…
Mirri oli onnistuneesti saanut isosiskonsa heräämään vuoteesta ja syömään aamupalaa, tänään hän halusi viettää paljon laatu aikaa Tiiansa hoitsunsa kanssa.
Odotin jo ulkona kun siskoni laahusti porttitapitkin skootterin luo.
- Sinne on vain 2,5 kilsaa käveletsen niin nopeasti, etkö sää vaan vois…
- En, lähetää jo mulla on kiire.
- Jassoo, noh, kaippa me sitten lähetään.
Kapusin siskoni taakse ja lähdimme huristelemaan seppelettä päin. Harmikseni huomasin, ettei vanha menopelimme ollut yhteistyöhaluinen ja sammui seuraavaan mutkaan.
- Mikäs tähän nyt tuli, sammu koko homma.
- Latasiksää sitä akkua eilen? Sanoit että, siitä on virta loppu?
- Joo, taisin unohtaa, sori vaan saat kävellä loppumatkan, vaikka olisin mä sut perilekkin voinu kyytiä. Soitan iskälle, se voi tulla hakeen mut ja skootterin pois.
Nyökkäsin ja aloin kävelemään tallille päin. Tiessä oli paljon ylä- ja alamäkiä ja siksi yleensä oikaisin metsän polkuja pitkin. Takaisin ei kannattanut enää kääntyä, sillä matka kaksinkertaistuisi. Vaikka, matka oli jo nyt muuttunut pitemmäksi ja edessä oli vielä monta mutkaa taivallettavana. Kuten sanoin suosin metsäreittejä.
Olin kävellyt jo tovin, kun Seppele alkoi häämöttää. Painava kassi käsikynkässä laahustin tallipihaan. Ratsastuskengät eivät olleet mitkään maailman parhaat lenkkikengät ja jalkani tuntuivat olevan pelkkää vahaa. Raahauduin tallin ovelle ja repäisin sen auki, pieni pakkanen oli tehnyt siitä jäykän ja vaikean avata. Tallissa Elli oli hoitamassa aamutalleja loppuun ja talutteli hevosia ulos.
- Moikka, otitko sää aamulenkin, vai miks näytät noin nuutuneelta.
- Siskon skootteri sammu tien poskeen, että mun piti kävellä tänne vähän matkaa.
Lompsin yläkertaan kaapeille, missä hoitajat säilyttivät tavaroitaan. Aamu oli niin aikainen, että monet varmaan nukkuivat sunnuntai aamuna. Avasin kaappini ja heitin kassini sisään, laitoin hiukseni ponnarille ja suljin oven. Tiia oli karsinassa, olin sen eilen siistinyt ja vaihtanut kuivikkeet.
- Moi Tiia ootko valmis? Tänään meillä on aikaa tehdä kunnon lenkki, mutt ensin pitää hiukan pakata kamppeita.
Tiia hörähti ja mussutti vielä aamukaurojaan. Minä taas olin varannut satulahuoneesta satulalaukun ja pakkasin siihen eväät. Otsalampun ja riimunarun ja riimun. Seuraavaksi hain harjapakin satulahuoneesta ja harjasin Tiiuskan. Talliin oli tänään tullut uusiakin hoitajia, jotka olivat aloittaneet hoitamisen miltein heti.
- Meetkö sää Tiian kanssa pitemmällekin lenkille, kun sulla on satulalaukku ja kaikki, kysyi Ansqu johon törmäsin tallikäytävällä.
- Joo, se on ikään kuin, mun ja Tiian oma pikku lenkki, ei mennä kauas, mutta mennään kiemurtelevia polkuja. Otin lämmintä kaakaota ja voileipää mukaan.
- Hih, kuulostaapas hyvältä, tulisin mukaan, mutta mulla on jälleen kerran muuta varattuna Reinon varalle.
- Meijän, pitäisi joskus koota hoitaja poppoo ja mennä porukkamaastoon… mut mää päästän sut jatkamaan Reinon hoitamista.
Tiiuskalla oli nyt kaikki romppeet niskassa ja olimme valmiita lähtemään, otin mukaan vielä ylimääräiset lapaset ja pipon jos sattuisi tulemaan kylmä. vilkaisin kelloa. Tasan 12. Koska retki seuraa ei tuntunut kuuluvan niin päätin lähteä, että sitä joskus pääsisi matkaankin.
Laitoin heijastin liivin, säädin jalustimet ja kiristin satulavyön sekä nousin tietty selkään. Ratsastin Tiian kanssa ensin käyntiä isommalla metsä polulla ja sitten käännyin pienemmälle polulle jolla tiesin olevan mäkiä. (5.11 maastotunti) Maasto jyrkkeni yllättävän äkkiä. Minua alkoi pikkuisen viluttaa sillä mittari oli nollassa, vaikka kello oli puolilta päivin. Tosin sää oli kirkas mikä oli plussaa.
Nostin Tiialle ravin ja lähdimme kapuamaan ylämäkeen. Innostuksessaan Tiia otti pari laukka-askelta, kenties mäki oli liian loiva neidille? Jatkoin kapuamista jyrkemmälle polulle, minkä tiesin vievän kukkulan laelle.
Ylös päästyämme, ihailimme kaunista liekkijärveä, mikä näkyi ylhäältä niin kauniisti, puihin oli tullut kauniita kuurankukkia, vaikka lunta ei ollut. Lähdimme laskeutumaan varovaista käyntiä alas ja maasto muuttui jyrkästä tasaisesti.
Pysäytin Tiian ja nousin selästä.
- Tässä on evästauon paikka tyttö, jatketaan kohta lisää. nostin ohjan jalustimien taakse ja laitoin tammalle riimun päähän, riimuun kiinnitin narun ja köytin Tiian koivuun kiinni. Itse istuin vähänmatkan päähän ja kaivoin termarin satua laukusta.
Tiia hörisiti korviaan, se varmaan kuuli seppeleen hevoset. Haukasin voileipää ja join kaakon. Lopuksi vielä annoin Tiialle kolme omena siivua, että sekin saisi vähän energiaa jatkaa.
Menimme jälleen käyntiä. Matkan varrella oli pelto, mikä oli jätetty kyntämättä. Annoin Tiialle laukkapohkeet käänsin Tiian pellolle.
- Woohoo!, kiljuin vauhti oli kovaa ja tuuli nipisteli poskissani, tukka hulmusi takanani. Kohta edessä oli matala oja. Minkä jälkeen oli tasaista kangas metsää. Hidastin Tamman käyntiin ja ohjasin tämän ojalle.
- Noniin tyttö, se on pieni oja, kyllä me sen yli päästään, Tiia loikkasi ´pienessä kaaressa ojan ylitse.
Loppumatkasta otin ravipätkän, mihin liitin vähän laukkaa. Ja isommalla metsäpolulla menin pohkeen väistöä puolelta toiselle.
Sitten Seppele jo häämöttikin. Ohjasin tamman tallipihaan ja nousin selästä. Koko reissuun oli mennyt kaksi ja puolisen tuntia. Talutin ratsuni talliin, missä poskiani alkoi enempi ja enempi kirvellä.
Riisuin tytöltä varusteet ja laitoin sille ulkoiluloimen.
- Saatpahan vielä oleilla tarhassa jonkin aikaa, siellä jo Myntti jo odottaa sinua!
Inspiroiduin kauniista kelistä. Mutta jostain syystä, en ole tyytyväinen tuotantooni. Kuitenkin, tarinassa on inspiä pelissä. Teen varmaan tarinaan liittyvän kuvankin tässä lähiaikoina
|
|
|
Post by Mirri on Nov 21, 2011 18:38:57 GMT 2
Jatkokurssi HM24Josefiina oli ollut salaperäinen, eipä hän viitsinyt kertoa pukahtaakkaan mikä oli tämän päiväisellä jatkokurssilla tehtäisiin. Viimekerrat olivat olleet tiukkaa koulutreeniä ja ilman satulaakin oltiin menty useampaan otteeseen. Saavuin tallille hyvissä ajoin kuten tavallista oli. Harpoin tuntilistan luo ja kohdistin sormeni nimeni kohdalle: " Mirri - ...., häh? Miksei minulle ole hevosta laitettu? Tosin ei näytä olevan muillakaan ", huokaisin syvään ja painelin tallikäytävälle. Olihan tässä parituntia aikaa paiskia tallihommia. Talikäytävälle astuessani Laila ja Blade työnsivät päänsä ulos karsinoistaan. " Sori, teidän täytyy odottaa omat hoitajanne paikalle, ajateelin nääs siivota Tiian karsinan" Hain kottikärryt ja talikon. Kurvasin villisti kierrellen ja itsekseni kikattellen. Blade katsoi minua jokseenkin huolestuneen näköisenä: " Mulla on välillä tätä oma kivaa, se on normaalia ", virnistin ja avasin karsinan oven. Karsinan siivoamiseen meni tovi, mutta olin tulokseen tyytyväinen, kerkiäsin hakemaan vielä Tiiankin sopivasti ennen tuntia. Olin viemässä kottikärryllisen lantalaan, kun katsahdin vastakkaiseen karsinaan: " Voi kyllä sinä pikku Venna olet sitten söppänä, ihan sääliksi käy, kun tuo mitta ei kohta riitä, mutta toivottavasti pääsen sinuakin kokeilemaan. Olenhan minä Aksullakin jolkotellut." Jatkokurssilta ilmestynyttä porukkaa tulvi sisään. Itse kävin toimistossa kyselemässä Annelta Josefiinaa: " Ei huolta kyllä hän on tulossa ja hän on pyytänyt hoitajia laittamaan tietyty hevoset valmiiksi ", Anne sanoi. Aikani kuluksiin Tiian ja kävin hakemassa odotustilan limsakoneesta kokiksen. Lopulta Josefiina pörhälsi paikalle hymyssä suin: " Tervehdys kaikille, olin tuolla maneesissa tekemässä teille pientä temppurataa, koska tunti alkaa viiden minuutin kuluttua voinkin jakaa hevoset... Mirrille Reino.." Jossun puheen jälkeen menimme maneesiin. Jossu ei todellakaan pilaillut, kun puhui temppuradasta. Maneesi oli täynnä kartioita puomeja ja jopa kavalettaja sekä sarjaessteitä. Aloitimme verryttelyn käynnissä ja sitten aloimme pujottelemaan ja hyppimään ravissa ja käynnissä. Ei tunti sitte loppujen lopuksi ollutkaan niin huono. Oikeastaan se lähenteli täydellistä.
|
|
|
Post by Mirri on Nov 24, 2011 19:21:37 GMT 2
HM25 Nyt mennään eikä meinata Vähän erilainen hoitotarina tällä kertaa On ratsastajallakin niitä päiviä, kun ei yksinkertaisesti tee mieli tallille ratsastamaan. Se ei ole välttämättä pelkoa tai väsymystä, vaan vain iso möykky vatsassa joka on sitä mieltä… Linja-autoon astuessani päässäni pyöri yksinkertainen ajatus: Tänään en jaksa, tänään ei huvita, mutta katsoin velvollisuudeksi käydä tallilla usein. Kuuntelin mustasta Ipodista musiikkia, samalla kun painoin kortin lukulaitteeseen. “PIP” kuului äänekäs vingahdus. Kuljin hitaasti kuskin ohitse ja livuin vapaalle istumapaikalle ja lässähdin siihen, paiskasin repun viereeni ja käännyin katsomaan ulos. Siellä oli tyhjän näköistä, puissa ei lehtiä ja maa oli kurainen. Painoin stop nappia. Linja-auto pysähtyi vähän pysäkin jälkeen. Nousin kyydistä ja suuntasin katseeni kohti Seppelettä. Pihan halki jolkotti Danielin perässä isohko koira kohti tämän autoa. Pihalla meni pirteitä hoitajatyttöjä ja jopa yksi poika. Tallikäytävä oli taas kuin ostoskeskus alennusmyyntien aikaan. Jos olen rehellinen tallissa näytti olevan ensi näkemältä yhdeksän ihmistä. Kuljin tallitoimiston ohi yläkertaan. Lysähdin taukotilan sohvalle, olin jättänyt takin ja kenkäni siististi kaappiini. Kaivoin kaapista parivuotta vanhan heppalehden ja aloin lueskelemaan sitä. Löhötessäni sohvalla Ansqu saapui Ellen kanssa tupaan. “ Moro, mitäs sä täällä kökit yksinäs?”, Elle sanoi ja lässähti minun viereeni. Pääkoppani ei aluksi tajunnut että, Elle oli tullut huoneeseen ja istui vieressäni. Repäisin kuulokkeet korvistani. “ Olit ihan omissa mailmoissasi? Meetkö ratsastaan Tiialla tänään? “, Ansqu kysyi perään. “ En tiiä, oon varmaan tulossa kipeeks tai jotain, ei vaan yksinkertaisesti tee mieli ratsastaa tänään”, huokaisin ja laskin lehden sohvalle. Tytöt huomasivat heti alakuloni ja rupesivat kiskomaan minua ylös sohvalta: “ Kuules kaikista pahinta on se, että mökötät täällä pimeässä sopukassa, kun muilla on hauskaa ja eihän sun tarvis välttämättä ratsastaa?”, Elle jatkoi: “Niin, ja voithan sä vain, ruokkia Tiian ja taluttaa sitä talutustunnilla”, Hymyili Ansqu. Enhän minä yksinkertaisesti voinut vain istua, sillä olisi se ollut vähän tyhmää istua ja vollottaa. Jään tytöille kiitoksen velkaa, he osaavat piristää tilanteessa, kuin tilanteessa J
|
|
|
Post by Mirri on Dec 3, 2011 14:38:00 GMT 2
Hevosten vaihto. HM26 Yhä toimivaa tekstinkäsittelyä odotellessa Tiia norkoili tarhassa paksuhko loimi päällä, neidille kelpaa vain paksuin ja lämpöisin ja se onkin ainoastan loimien suhteen nirso. Tarhan ympärillä oli iso lammikko märkää ja petollista liejua. Olinkin tänään varautunut kumipohjaisilla ja tavallisilla nahka ratsastuskengillä. Nappasin Tiian karsinan naulasta riimunarun ja talsin määrätietoisen näköisenä kohti tarhoja. Heti perässäni käveli Inkeri, joka nosti minulle kättään tervehdykseksi. Moikkasin tälle, kun lähdin kävelemään heppatarhaa kohden ja tiemme erosivat. Tiia odotteli tarhan toisessa päässä, vain kirkkaan punainen loimi pilkotti harmaan maan toisella puolella. " Tiia, tules nyt tänne Tiia! ", huhuilin tammaa, joka ei selvästikkään reagoinut epätoivoisiin äänimerkkeihini. Kävelin loskan, veden ja liejun sekaisessa möskässä kaarrellen, Tiiaa kohti. Tamma lähtikin ravaamaan onnekseni luokseni. " Voi rähämä, kato nyt ittees, loimi ihan kurassa ja kaikkea. Ellikin on sanonut, että on ärsyttävää kun te hepat kuraatte loimenne ja sitten on hirveä jono pyykkikoneeseen ", tamma katsoi minua hölmistyneenä. Lähdin jo tamma vierelläni kävelemään kohti porttia, kun pahaa aavistamatta astuin johonkin kuopan kaltaiseen. Kenkieni alta kuului "LURPS" ääni ja olin nilkkojani myötä esteettisessä kurassa. Yritin vaivoin kiskoa jalkojani mudasta, mutta ne eivät liiemmin liikkuneet. " Voi rähmä, tää tästä nyt puuttukin", voihkaisin. Huomasin Inkerin, joka talutti Siiriä talliin: " Hoi Inkeri! Täällä, et viittis tulla vähän jelppaamaan, oon vaan nilkkojani myöten tässä kurassa, enkä silti pääse irti... " Inkeri naurahti kovaan ääneen: " Kyllä sinä saat aina ittes pinteeseen, ootas pikkusen niin vien tän ponin sisään..." Kopistelin saappaitani yhteen tallin oviaukon lähellä, kuraa lenteli sinne tänne. " Oot onnekas kun sulla sattuu oleen vaihtokengät. Mulla on vain nämä. " Hymyilin Inkerille: " Pitää osata varautua tähän extreme lajiin myhäilin. " " Otetaanko joskus se puomi ratsastus uudestaan ja muuten... se kakku oli hyvää!" " Hah odotas vaan, sun pitäis kokeilla Siiriä. Se osaa olla oikea riiviö" " Älä sano, Tiia on niin kamalan jäykkä, pitäis ottaa varmaan yksityistunti ja vetää kunnon lämppä alkuun." Tallissa oli joukko hoitajia. Nopeasti katsottuna joukossa näytti olevan Jenny, Ansqu, Elle, Nilla, Robert ja Elle. " Sain muuten kuningas ajatuksen ", kohotti inkeri kätensä. Minä säikähdin tietysti puolikuoliaaksi: " Noh..ööh, kerro? " " Tänään vaihdetaan mä meen Tiialla ja sä meet Siirillä ja jos tipahdat saat leipoa kaksi kakkua!" " Ok, Jenny ja Ansqu tuutteko tekin ratsastamaan? Maneesi taitaa olla vapaana?" Mirri ja Inkeri satuloivat hoitsunsa ja heposet talutettiin maneesiin, perässä tuli Ansqu ja Jennyfer. " Laitetaan puomit samalla tavalla ", Inkeri selosti ja nosteli niitä minun pidellessäni hevosia. " Voi, Siiri sä rutistut mun alla, mun pitää ratsastaa etstejalustimilla, kun oot noin pieni... Inkeri miltäs siellä korkealla näyttää? " " Kerrassaan korkealta vähän erilaista Siiriin verrattuna", Inkeri naurahti. " Me lyötiin Jennyn kanssa vetoa, että Mirri tippuu", Ansqu sanoi pokerinaamallaan. " Katotaan vaan, minä en putoa tänään", virnistin. Lönköttelimme ensin käynnissä, Inkerillä näytti menevän täydellisesti ja Tiiakin kulki, kuin unelma. Siiri taas osoittautui mielenkiintoiseksi ratsastettavaksi. Se jämähti kolme kertaa pitkällä sivulla ja kaksi kertaa lyhyellä... Aloitimme ravaamaan Siiri heitti marit komeat pukit, onnekseni pysyin selässä, vaikka kypäräni levähti silmilleni. Kirkas talviaurinko loisti ikkunoihin, mihin oli muodostunut kauniin valkoisia kuurankukkia. Yöllä oli satanut enempi lunta kuraisen maan ylle, mutta yhä paikoittain oli lumetonta ja kylmää. " Kiitos kyydistä Ellu, vaikka ulkona on kaunis ilma on vaikeaa raahata kolmea kassia yhtaikaa kävellessä ", sanoin pirteälle tytölle, kun nousin tämän mopoautosta. " Ei mitään, musta on kiva kun saan auttaa kyytimies hommissa ", Ellu vastasi ja paukaisi mauton oven lujasti kiinni. Kauaa ei tyttö ehtinyt rupatella kanssani kun Robert pörhälsi paikalle, juttelemaan tämän kanssa. Minä taas jatkoin matkaani talliin ja kuten voi arvatakkin, siellä oli porukka odottamassa. " Mitäs sä leivoit mulle ", hymyili Inkeri ilkikurisesti. " Paholaisenkakkua ja Tiikerikakkua, ne on mun suosikkeja, jos täytekkakkuja ei lasketa ", hymyilin. " Sulla näyttää olevan jotain muutakin mukanas? ", sanoi Ansqu, joka oli kiirehtinyt satulahuoneesta taakseni. " Juu, vähän pipareita ja semmosta, mä tykkään hirveesti leipomisesta ja kokkaamisesta, jos mä en tulevaisuudessa pääse keittiö alalle, niin musta tulee varmaan jokin kokin kaltanen " Kannoin herkut yläkerran oleskelutupaan ja levitin nepöydälle lautasineen ja kakkulapioineen. Leikkasin itselleni ensin siivun varmistaakseni, että makuelämys olisi turvallinen. " Hmm... Tooosi hyvää! Onko sulla jokin salainen resepti? " " Ei oikeastaan sovellan toisinaan, kun hukkaan kaikki reseptit. Mun kakuista ei ikinä voi olla varma... " Kun kaikki olivat ruvenneet kakun kimppuun, ilmestyi Anne paikalle: " Moikka tytöt, mitäs täällä syödään ", Anne nappasi kokkareen suklaakakkua. " Hirveesti tullu tota lunta tonne pihaan eikä meijän traktorikaan oikein oo toiminu, että Jaakko pääsis pihan auraamaan... Pitää kai tässä tarttua lumilapioon. Ketkäs teistä on tulossa kuura maastoon? " "Me kolme ainakin ", vastasin ja ängin loput kakkupalasestani suuhuni. " Sepä kiva, te tytöt voisitte tulla hakemaan hevosia tarhasta, että saadaan ne satuloitua. Ainakin Siirin voisitte hakea. Ja jos kerkeätte voisitte vähän järkätä satulahuonetta. Siis JOS tahdotte " " Jes söör ", sanoi Ansqu. Saavuin Ansqun kanssa satulahuoneeseen, kun Inkeri lähti hakemaan Siiriä tarhasta. " Täällä nurkassa on jokin Jaakon vanha energiajuomatölkki ", osoitin nurkassa törröttävää purkkia. " Mistä tiiät, että se on Jaakon se on varmaan satoja vuosia vanha voit varmaan heittää sen pois ", Ansqu totesi ja kaivoi nahkasaippuan ja sienen esiin. " Itse asiassa määkin voisin pestä Tiian satulat ja suitset, mutta lakaisen lattian ensin. Ellille ja Jaakolle jää vähempi hommia ", hymyilin. Pesimme parit kuraiset suojat pesuboxissa ja laitoimme ne kuivumaan, niputimme suitset, pesimme hoitohevostemme kamppeet ja laitoimme yksinään vaeltavia harjoja paikoilleen, käärimme pinteleitä ja sen sellaista pikku hommaa. Lopuksi tehtiin kevyt karsinoiden siivous talkoot. Tällä välin Inkeri oli saanut onnistuneesti Siirin satuloitua: " Meen taluttelemaan tätä nyt alkeistunnille tonne pakkaseen ja kylmään. Se on sitten moro. " Minä ja Ansqu haimme Reinon ja Tiian tarhasta ja laitoimme ne karsinoihin nautiskelemaan iltapalaa ja yöpuulle. Loppuajan saatoimme nautiskella kaakaota ja jutella, kunnes oli aika mennä kotiin. Aika jäykkää luettavaa, mutta menettelee.
|
|
|
Post by Mirri on Dec 7, 2011 18:20:23 GMT 2
Hoitoa ja Jatkokurssin päätös ratsastus HM27 Roikutin perässäni riimunarua kävellessäni tarhojen luokse. Avasin tarhan portin ja liukastellen käännyin huhuilemaan Tiiaa. Tammaa ei näkynyt mailla halmeilla. Pidin sitä aivan tavallisena, sillä Tiia ei yleensä tullut luokseni. Löysin Tiian lumen peittämän puun alta. Sen korvat lörpöttivät sivuille ja kieli roikkui ulkona. Neitiä taluttaessani huomasin tämän oikeassa kyljessä ruhjeen . Ei siinä suurempia arpia näkynyt, mutta hokista hoidokkini oli saanut. “ Tänään ei taidetakkaan mennä ratsastamaan tyttö “, huokaisin ja taputin tätä kylkeen. Talutin nilkuttavan hevosen karsinaan missä riisuin siltä loimen. Ovisuulta kuului kolinaa, sisään astui Jaakko tukka sekaisin ja muutenkin hieman tavallista kulahtaneemman näköisenä. Avasin suuni kysyäkseni tiesikö hän jotain Annesta tai Jossusta, mutta jäin kuuntelemaan hänen mutinaansa: “ Traktorin avaimet, piha täytyy aurata. Äh… Jossu ei tykkää jos ei saa aamukahvia…” Jaakon kadottua näkyvistä suuntasin satulahuoneen lääkekaapille ja otin sieltä Antiseptistä ja pumpulia. Pesin myös kädet huolellisesti. Puhdistin naarmun ja vein kamppeet takaisin paikoilleen. “ Moi Mirri mitä sinä teet “, säikähdin Rosien kysymystä puolikuoliaaksi. Kyseisen tytön kanssa en ole juurikaan jutellut, mutta kumpikin siihen malliin. Että tunsimme toisemme jotenkin. “ Moi Rosie. Tiialla oli nirhauma kyljessä ja hoidin sitä puhdistusaineella “ “ Ai, mää meen ratsastelemaan Edin kanssa. Lumessa kahlaaminen tekee hyvää jaloille “ Menimme yhtä matkaa tallikäytävälle. Suuntamme erkanivat, kun kapusin hoitajien kaapeille. Vaihdoin lumiset tallikengät ratsastus saappaisiin ja kypärään. Tallikäytävällä tapasin Ellin: “ Tiia on saanut tarhassa hokista se on kyljessä ja näyttää pelkältä pinta nirhaumalta “ “ Noh, tarkistetaanpas tilanne”, Elli sanoi. “ Ei jänteen tai taipumiskohdan lähistöllä, luulen että tavallinen Jodigeeli riittää tässätapauksessa, sitä pitäisi parikertaa päivässä laittaa tuohon ruhjeeseen, ei se muuta liiemmin tarvitse. Kipaisin katsomaan nimeni pikaiseen tuntilistasta, tänään menisin Januksella. Pirteä poni saisi taas kohdata järkkymättömän kärsivällisyyteni. “ Moikka kaikki, kuten huomaatte olen taas palannut keskuuteenne pitämään jatkokurssia. Katsotaan miten olette edistynyt niin otetaan selvää voisiko joitakin teistä siirtää pidemmälle edistyneiden ryhmiin. Tänään mennään puolet tunnista rankkaakin rakempaa kouluvääntöä ja lopuksi reippaampaa este ratsastusta”, Anne hekotti ja iski tuntilaisille silmää. “ Pitemmittä puheitta alkakaa kaikki lämmittelemään hevosia omatoimisesti, teidänhän pitäisi osata se jo itse, eikä vain kävellä pitkin uraa käynnissä vaan tehdään: voltteja, kaartoja, kiemuroita pohkeen väistätystä ja ympyröitä molempiin suuntiin sekä käynnissä, että ravissa. Teillä on 10min aikaa, joten käyttäkää se tarkkaan”, Anne jatkoi. Minulle oli laitettu vähän ei sopiva hevonen tähän tilaisuuteen, Anne tarkkaili ratsastus asentoamme ja apujamme ja niiden vaikutusta hevoseen… Janus keksi heti alussa oivan keinon härnätä minua. Aluksi Ruuna kipitti kiltisti uralla, mutta sitten tajusin, että se seurasikin muita hevosia! Inkeri ja Siirikin loistivat. Inkerillä oli tammaan joku telepaattinen vaikutus, koska shetu liikkui miltein täydellisesti. Ratsastajat läähättivät ja huohottivat, jokainen keskittyi täysillä tekemiseensä sekä saada hevosensa lämmiteltyä. Sain Januksen viimein kuuntelemaan ja se liikkuikin ihan hyvin. “ Hyvä! Nyt aloitetaankin kunnon koululla. Jossu on kertonut kaiken, mitä olette tehneet. Noniin tässä on tehtävä: (mikä onkin oikeastaan aika helppo) Ravatkaa tallinpuoleinen sivu ravissa päätyyn tulee pääty-ympyrä missä teette avoa käynnissä, sitten suoristus ja toiselle pitkälle sivulle missä menette pohkeenväistön avulla keskihalkaisiaa kohden, suoristus ja eteen sekä pohkeenväistöllä takaisin uralle. Käynnissä päätyyn ja laukka ympyrä ja ravissa jälleen suoraan. Kaikki tekevät tämän kolmeen kertaan jos tuntuu haastavalta voi vaikka mennä laukkaympyrän ravissa tai jättää pohkeenväistön välistä. “, Anne selitti. Lähdin ravaamaan pitkän sivun päätyyn, Janus heitteli inhottavasti päätään, mutta yritin pitää käden pehmeänä ja vakaana, sitten pysäytin ruunan käyntiin ja käänsin ympyrälle missä yritin avoa epäonnistuneesti. Sitten pohkeenväistöä… “ Januksen takajalat laahaavat perässä. Se osaa, mutta yrittää päästä pälkähästä, siirrä pohjetta enempi taakse ja käytä pikkuriikkisen enemmän, noin pidätä ja suorista… Janus kuumuu helposti, koita olla kärsivällinen ja rentoudu jännität aika paljon… sitten laukka asetus, pidätys, pohkeet, lantio.” Kuulostaa helpommin sanotulta kuin tehdyltä… laukka oli nousemaisillaan, kun minä tyhmänä nostin kädet ja polle heittäytyi kovaan raviin, tästä tempusta huomautti myös Anne, joka kehotti minua yrittämään uudelleen. Toisella kerralla onnistuin ja ympyrästä tuli lähes täydellinen. “ Taputa, Mirri, sehän meni hienosti kunhan annat sen mennä vapaasti etkä jännitä itseäsi. Kaikki tekivät tiet vielä pariin kertaan uudelleen ja sitten oli esteiden vuoro. Radalle kerääntyi käyntitauon aikana este pääty-ympyrälle kavaletteja, ristikko ja pystyeste. “ Nyt saatte vähän aikaa laukata kevyessä istunnassa pitkin uraa, mutta älkää menkö vielä esteitä. Vaikka rata näyttää hurjalta ei se tarkoita että teidän olisi kokeiltava kaikkia. Vain omien mieltymysten mukaan… Tulkaapas kaikki keskelle ja menkää vaikka ympyrää otan teidät yksitellen hyppimään tuonne. “ Huokaisin syvään, kieltämättä rata näytti vaikealta, mutta oikeastaan se oli helpompi kuin luuloin. “ Noniin Mirri, oletko valmis… Onko jokin este mitä et haluaisi mennä tai muuten tuntuu liian pahalta “ “ Ei kaikki on, ok toivottavasti.” “ Hyvä nyt lähtee, nosta laukka ja mene pitkäsivu kunnes tulee ensimmäinen pysty hidasta ja hyppää jatka pääty-ympyrälle, missä on vaikein kaikista. Este ympyrällä. Tämä voi olla Janukselle vähän haastava, mutta yritä ohjata sitä suoraan esteelle ja muista kädet. Sitten siirrät raviin ja menet kavaletit ja sitten ristikko ravissa “ Nostin Janukselle laukan, ensimmäinen este päätyi kieltäytymiseen, minkä jälkeen yritin onnistuneesti uudelleen. Pääty-ympyrä este oli vaikea, Janus tuli sille vähän vinossa, mutta yli päästiin. Loppu oli lähes lasten leikkiä. Aikamoinen tunti oli. Kiitos tunnista Annelle.
|
|
|
Post by Mirri on Dec 12, 2011 17:23:30 GMT 2
|
|
|
Post by Mirri on Dec 13, 2011 17:20:49 GMT 2
Mirri väkersi kortin Jossun korttiaskartelussa
|
|
|
Post by Mirri on Dec 16, 2011 17:31:05 GMT 2
Yksityistunti with Tiia. HM 30
Värjöttelin pihalla autoni vieressä. Meillä on yleensä sama juttu, jos ei heti nimeä kuskiaan, niin tyypit jäävät arpomaan kuka joutuu heittämään. Eihän 2,5 km mikään pitkä matka ollut, mutta tässä kelissä kyllä vaatteet kastuisivat.
- Huhuu, lähteekö mua kyytimään kukaan, huusin avointa ovea kohti.
Kohta kylässä ollut sukulois poika Joni, rymisteli rappusia alas.
- Tuleeko siellä sisällä valmista, huokaisin syvään ja hyppelin edestakaisin pysyäkseni lämpimänä. - Hah, ovat tainneet unohtaa koko homman, hyppää kyytiin mennään mun fordilla.
Joni ei ollut kaikkein älykkäimmästä päästä. Kun sanoin “seis” yleensä painettiin auton jarrupoljinta tai vastaavaa. Mutta nyt, Herra ajoi surutta ohi. Parin sekunnin kuluttua hän kysyi: “ Jäänkö kohta kyydistä “, jolloin minä sanoin: “ olisin jäänyt risteys sitten “. Viimein olin tallipihassa ja hengissä.
- Tuletko ulos vai jäätkö odottamaan?, kysäisin ohjaajan paikalla istuvalta miekkoselta.’
- Höh, pidätkö mua tyhmänä mee sää vaan puunaamaan niitä konejas, mää en ulos astu.
- Miten vain, värjöttele sitten täällä tai mene kotiin, naurahdin ja hyppäsin kyydistä marssien sisään.
Kävin vaihtamassa ratsastus kamppeet niskaani ja puin ylleni lämpimän untuva toppatakin. Sitten menin hakemaan Tiiaa tarhasta. Tamma norkoili lähellä porttia ja odotteli, että se pääsisi lämpimään. Neiti tulikin vapaa-ehtoisesti luokseni.
Blade katseli naapuri karsinasta kun toin Tiian sisään.
- Moikka naapuri, kurkisti Melody Eelan karsinasta.
- Moi, mitäs sulle?, kysäisin tytöltä, joka oli ankarasti hoitamassa Eelaa. sana ankarasti meinasi taas sitä, että tamma keksi kaikenlaista vaivaa hoitajansa pään menoksi, mutta Melody selviytyi hommistaan hyvin.
- Ripustan Tiian oveen joululimpun, se saa sen sitten aattoratsastuksen jälkeen, melassilla höystettynä, sanoin ja riisuin paksun loimen tamman yltä. Otin karsinan edestä ämpärin ja aloitin myös puunaamisen, paksussa karvass oli niitä inhottavia muta kökkösiä, mitkä eivät ottaneet irrotakseen.
Blade tunki turpaansa kalterien väliin höpsötellen huuliaan, Tiia taas hörähti naapurilleen ja ravisteli sitten kutisevaa nahkaansa.
Taluttelin Tiian jalkapyykille pesuboxiin. Noloa myöntää mutta olin parikertaa eksynyt reissuillani. Mutta lohduttaudun sillä, että mokaaminen on harmillisen tavallista minulle.
Sittenpä siirsin tamman käytävälle ja satuloin ja suitsin sen.
- Mahtaakohan täällä olla valmista?, kysäisi Jossu, joka oli pukeutunut paksuun toppatakkiin
- Joo, kiristän vielä satulavyön, hipsitään sitä mukaa sitten maneesiin.
Aloita jo käynnissä menemään pitkin uraa, semmoisen kuuden minuutin päästä voit alkaa lämmittelemään käynnissä. Mun pitää hakea vielä Bris tarhasta.
Aloitin vapain ohjin, talli kaikui hiljaisuuttaan ja keskittyminen oli vaikeaa. Otin ohjat tuntumalle ja aloitin volttien ja kiemuroiden sekä tempon lisäyksien tekemisen. - Noniin aloittakaamme. Aloitetaan taivuttelu hyvissä ajoin, se on tärkeää Tiialle, kun se on niin jäykkä hevonen, tee suuria voltteja ja pienennä niitä pikkuhiljaa, voisit tehdä tempolisäyksen keskihalkaisijalle, niin aloitetaan ravityöskentely.
Tiia, oli alkanut tuntua päivä päivältä mukavammalta ratsastettavalta. Kenties aloimme ymmärtää toisiamme, vaikka en minäkään mikään mestari kouluratsastuksessa ollut.
- Siirrä Tiia nyt raviin, olisi hyvä jos saisit sen taipumaan vielä hitusen enemmän ja suurentamaan askeltaan.
Ravailujen jälkeen yritin tehdä pohkeen väistöä, mutta tuloksetta. Tiiakin näytti siltä että sen aivot menivät ylikierroksilla ja liikkuminen oli jäykkää ja tönköhköä, pari onnistunutta askelta tuli toisen kierroksen pohkeenväistössä.
- Otetaan sitten harjoitusravi tehtäviä ja sen jälkeen laukkaa…
Yksityistunnin jälkeen hoidin Tiian perusteelliseen kuntoon, harjasin ja putsasin varusteet ja siistin hännän. Toin tammalle talliloimen ja laitoin iltaruuat. Palkkioksi se sai käntyn, joka oli minulle liian kova pala.
Autossa, odotti Joni, joka nukkui sikeästi.
- Herätys, olen jo valmis, huusin tämän korvaan.
- No johan kesti, mitä sinä siellä teit? Vai hidastelitko tahallasi.
- Olet fiksu parikymppiseksi, hymyilin tälle. Olisithan sinä voinut tulla etsimään itsellesi jotain tyttöystävän kaltaista… hih.
- Joni murahti ja käynnisti Fordinsa, sitten ajoimmekin kotiin.
|
|