|
Post by Mirri on Sept 26, 2011 16:53:38 GMT 2
Mirrin hoitokausi alkaa part 1 HM1 Sää oli kauniin poutapilvinen, kun saavuin talille. Jätin pyöräni nojailemaan pyöräparkkiin. Ja miksikö olin tallilla vaikka alkeiskurssi oli jo ohi. Noh, olin saanut hoitsukseni tuon iki-ihanan Tiia tamman <3 Nyt kun olin hoitaja minusta tuntui, että kuuluin viimeinkin talli porukkaan. Hain tallista riimunarun ja kävelin heppatarhaa kohti, joka oli poni Boxien takana. Sujahdin aidan alitse. Pälyilin Tiiaa, mutta silmiini osui vain Alma. Se nojaili tyytyväisenä puuta vasten ja nautiskelin syksyn auringosta. - Tiia! Minä huhuilin tammaa. Pian se rymistelikin jostain tarhan toisesta päästä Myntti kannoillaan. Tartuin Tiiaa harjasta ja laitoin r-narun riimuun kiinni. Hätistelin vielä Mynttiä Tiian kannoilta. Ja suljin portin. En suunnitellut tekeväni vielä tänään mitään erikoista. Oli kaunis päivä ja siksi sidoin Tiian ulos puomiin. Hain harjapakin ja laskin sen puomin viereen. Tamman kiiltävästä karvapeitettä näkyi tuskin paksun tomukerroksen ja kuran alta. Aloitin kumisukalla pyöritellen Tiiaa puhdistamaan, karvatupot ja tomu lenteli edestakaisin kun yritin puunata neitiä edes jonkinmoiseen kuntoon, ettei sitten illalla tuntilaisilla mene ikuisuutta. Kiersin hevosen läpi. Tiiaa hoitaminen ei erityisemmin kiinnostunut, se vilkuili jatkuvasti tarhaan päin. - Taidattekin olla Myntin kanssa kavereita? Hymyilin tammalle. Se vilkaisi minua ikään kuin sanoen: Keskeytit tärkeät tyttöjen jutut. Kesken hoitamisen Anne ilmestyi paikalle: - Ai, tervehdys Mirri oletkin näemmä jo aloittanut Tiian hoitamisen. Nyökkäsin ääneti. - Sano vain jos tulee jotakin mitä haluat kysyä. Jaakon pitäisi ainakin olla kokoajan tallin lähistöllä, Anne sanoi ja paineli sitten päärakennukseen. Harjasin vielä tamman jalat, hännän ja harjan + pään, kunnes tamma oli jokseenkin siedettävässä kunnossa. Heitin harjat takaisin pakkiin ja otin kaviokoukun. Aloitin puhdistamaan tamman kavioita yksitellen. Tämä ei taas ollut arvon neitosen mielestä hauskaa puuhaa ja se luimi ja riuhtaisi kavion käsistäni. Lopulta pitkän tappelun jälkeen sain kaviot viimeistä vaille puhdistettua. - Sultahan puuttuu, etukaviosta kenkä Tiia, pitäis varmaan sanoo jollekkin. Koska ketään ei näkynyt pihassa, menin talliin etsimään Jaakkoa. Minulla ei ollut mitään tietoa kuka hän oli, mutta sen tiesin että hän on tallimestari. Kävelin käytävillä kunnes törmäsin keski-ikäiseen miekkoseen joka lauloi täyttä kurkkua jotain biisiä lakaistessaan tallikäytävää. - Öö...ootko Jaakko? Minä kysyin. Mies näytti säikähtävän minua ja kääntyi äkkiä ympäri. - Joo, kun Tiialta puuttuu oikeesta etusesta kenkä. Aluksi mies mutisi jotain epäselvää: - Okei, no pitää kattoo löytyykö kenkää, hän sanoi vaisusti. -Ok, koitan katella, jos se tulee eteen. Sitten lähdin takaisin Tiian luo. - Hei tyttö, kävin vain tuolla käytävällä. Kun tamma oli valmis päätin kävelyttää sitä hieman. Taluttelin sitä pienen hetken lähimaastossa. Lopuksi vein tamman tarhaan. Myntti odottelikin juttukaveriaan. Taputin tammaa parisen kertaa ja suljin tarhan portin. Samassa kopautin saappaan kärkeni johonkin kovaan. Maassa oli metallinhohtoinen kenkä. Vein sen harjapakkiin, josta Jaakko sen löytäisi. Kuulin Annen äänen. Hän oli epäilemättäkin pitämässä yksityistuntia. Jaakko tallusteli tallista kottikärryllinen heiniä edessään. - Mirrihän se oli, viitisiks vähän auttaa laittaan näitä heiniä tonne tarhaan? Nyökkäsi ja lähdin miehen perään. Laitoimme jokaiseen tarhaan heinäkasoja tasaisin välein. Kun homma oli tehty Jaakko paineli talliin. Itse menin kentän reunaan katsomaan tuntia. Huomasin, että taivas oli vetäytynyt pilveen. Ja ilma oli viilennyt. Tunnin jälkeen sain auttaa vielä, varusteiden paikoilleen laittamisessa. Kukas muu, kuin Jaakko pöllähti yht äkkiä esiin. - Ai, Jaakko tässä on Mirri hän Tiian hoitaja. Jaakko katsahti minua nopeasti ja kääntyi sitten Anneen päin. - Joo ollaankin jo tavattu. Tämän jälkeen juttelin vielä Annen kanssa jonkin aikaa ja sitten lähdinkin kotiin. Olin järjestänyt aikani niin, että pääsisin huomennakin tallille. Oli kiva päivä. Attachments:
|
|
|
Post by Mirri on Sept 27, 2011 15:51:37 GMT 2
Mirrin hoitokausi alkaa part 2 HM2
Olin juuritullut koulusta, kun Anne lähetti tekstarin minulle yllättäen: - Mirri, tänään on vammaisratsastusta 14-15. Pääsisitkö taluttajaksi? Ps. kyselit eilen jatko-kurssista tänään on vapaita aikoja 18-19. T. Anne.
- Moi, Anne luultavasti pääsen tänään tulemaan, niin talutukseen, kun kurssillekkin. T. Mirri., painoin "Lähetä nappulaa" Ja viskasin puhelimen sängylleni. Aloin etsiä kamojani kasaan ja lähdin tallia kohti.
" Kas, Mirri hyvä kuin tulit täällä on aikamoinen melske meneillään. Satuloi Tiia, sillä ratsastaa Essi niminen tyttö", kertoi Anne. Hain Tiian tarhasta, se seisoskeli Myntin vieressä kuten eilenkin.
" Aloitetaan tunti, ensinnäkin muistutan taluttajia Elmosta, sillä on vähän känkkäränkkä päivä." Me ravailimme , teimmepysähdyksiä, kääntelimme ja kaartelimme, jotkut kokeilivat myös, etuosa ja takaosan käännöksiä. " Hienosti meni, teistä kuoriutuu vielä hyviä ratsastajia, kiitokset hepoille ja ratsailta", Anne huusi, kun olimme jo tulleet kaartoon.
Kun tuntilaiset lähtivät, riisuin Tiialta varusteet ja vein tarhaan, koska se ei enää jatkanut tämän tunnin jälkeen.
Minulla on vielä tunti tässä välissä, mutta voisit kysellä jonkinlaisia tallihommia Jaakolta. Muistin miehen hyvin. Ensikohtaamisemme ei ollut mikään sensaatio. ( Mirrin hoitajakausi alkaa part1)
Tallissa törmäsin Josefinaan joka puhui kiivaasti jollekin puhelimessa. Nyökkäsin hänelle tervehdykseksi, mutta hän ei ilmeisesti huomannut minua. Kävelin tallikäytävää pitkin, mutta näin vain tyhjiä karsinoita. Josefina ilmestyi takaani, hän sammutti puhelimen ja survoi sen taskuunsa.
" Viitsisitkö auttaa vähän, kun minun pitäisi hakea heinäpaaleja tuolta henävintiltä." " Joo, voinhan mää tulla.", minä sanoin ja seurasin häntä vintille. Toimme noin 3 paalia ylhäältä ja laitoimme ne kottikärryihin. Josefina kiitti minua.
Pikkuhiljaa talli alkoi täyttyä jatko-kurssilaisista. Ilmoitus taululle oli laitettu lista, missä luki tämän päivän hevosemme. Minulle oli laitettu Pella.
Kun hevoset oli laitettu, tunti saattoi alkaa. Koska aurinko paistoi olimme kentällä.
" Okei aloittakaa hevosten lämmittely puolipitkin ohjin. Tehkää ravi siirtymiä ja voltteja, ympyröitä, kaaria ja halkaisioita, mitä vaan keksitte." Kaikki lämmittelivät hevosia ensin käynnissä ja sitten ravissa, joillakin oli hieman vaikeuksia tasapainossa, mutta kaikki pysyivät selässä.
" Hienoa! Palataanpa nyt asiaan mikä on tuttu alkeiskurssilta, se on peruuttaminen, kääntykää kaikki tuolta päädystä keski alkaisialle ja jääkää sille tasaisin välein." Kaikki yrittivät 4 askeleen suoraa peruutusta joiltakin se onnistui ja joiltakin ei. Sitten kokeiltiin laukannostoa pitkille sivuille oman tahdin mukaan, lopuksi vielä sai tehdä haluamiaan ratsastusteitä, mielensä mukaan.
Lopuksi hoitajat ottivat hevosilta varusteet pois. Ja veivät ne karsinoihin ruokineen. Minäkin lompsin kotiin.
|
|
|
Post by Mirri on Sept 28, 2011 18:21:13 GMT 2
Tallissako hirviö? HM3 "Moikka taas kaikille, tänään aloitetaan laukkamaan hieman suoraa ja kaarevaa uraa, koitetaan hioa sitä ravia sieltä ja yritetään pitää hevoset pehmeinä ja kuuliaina.", Anne aloitti. Ennen tuntia saavuin hyvissä ajoin pyörälläni hyvissää ajoin talille, satuloin Tiian edeltävälle tunnille. Ennen kuin oma tuntini alkoi puhdistin hieman Tiian harjoja ( Ne kun yleensä tähän aikaan täyttyvät karvatupoista ja pölystä). Kun kaikki harjat olivat puhdistettu, siirryin Odottelemaan tunnin alkua kentän laidalle. Tuntimme alkoi tavalliseen tapaan hevosten lämmittelyllä, Anne oli sijoittanut kentälle kartioita, vähänmatkan päästä toisistaan. " Noniin mietitte varmaan miksi laitoin tötteröitä keskihalkaisijalle? noh, ensinnäkin tulette toisen kentän sivun laukkaamalla, jos laukka ei nouse, ravatkaa kuitenkin. Sitten ennen päätyä käynti, tulette keskihalkaisijalle ja siirrätte raviin. Pujotelkaa tötteröiden välistä harjoitus ravissa, minkä jälkeen tulette taas pitkälle sivulle ja laukkaatte/ravaatte. Noniin siirrytään sitten raviin kaikki saavat kokeilla laukannostoa omaan tahtiin." Tiia höristi korviaan allani, se kuunteli ja katseli ympärilleen, kun annoin sille puolipidätteen uuden tehtävän merkiksi, käänsin tamman keskihalkaisijalle ja istuin satulaan. Koitin istua jämäkästi satulassa ja pujotella kartioiden läpi onnistuneesti. Kartioiden jälkeen katsahdin taakseni, 2 tötteröistä oli kaatunut ja Anne korjasi ne pystyyn ennen kuin uusi ratsukko ehtisi pujottelemaan. Sitten oli luvassa vaikein: laukan nosto. " Jos laukannosto hirvittää tai ei muuten oikein tunnu hyvältä, pitkät sivut voi myös ravata. Halukkaat nostakaa käsi niin voin tulla neuvomaan teitä järjestyksessä." Nostin käteni ja kaarruin taas keskihalkaisijalle. Seuraavalla kerralla kun tulin pitkälle sivulle Anne tuli lähemmäksi ohjatakseen minua. " Noniin Mirri, ensiksi hidasta Tiian ravia hieman, sillä se menee liian kovaa. Noin. Sitten Anna tammalle puolipidäte, ja käännä päätä vain aavistus sisään. Sitten pohkeet!" Tiia nostikin laukan, mutta se lysähti pariin askeleeseen. " Anna sille enemmän ohjia, niin se saa venyttää kaulaa ja laukata vapaammin. Lisäksi lantio voisi toimia reippaammin", Anne neuvoi. Tätä rataa tehtiin vielä pari kertaa. Sitten vaihtui suunta ja jatkoimme saman homman tekemistä. Kun tähänkin suuntaan oli rataa tehty. Rupesimme nostelemaan enemmän laukkoja kukin omaan tahtiinsa. " Otetaan jokunen koulu kiemurakin tähän väliin. Tänään voisimme kokeilla avotaivutusta, se tehdään niin:, että hevosta lähdetään kääntämään ikään kuin voltille, muuta hevonen jää pää sisään kääntyneenä uralle kävelemään. Älkää surko, tämä on vaikea tehtävä, mutta kokeilemme sitä, ensimauksi ja myöhemmin se on helpompi palauttaa mieleen." Kaikki vääntyilivät ja kääntyilivät uralla. " sisäpohkeella pidetään vastaan, ettei hevonen käänny sisään. Samalla rintamasuunta pysyy menosuuntaan päin!" Kokeilin Tiian kanssa. Se vänkyröi vastaan ja lopuksi se seisoi ymmällään uran sisäpuolella. Anne neuvoi minua jälleen ja homma tuntui jo jotenkin sujuva. " Okei sitten siirtäkää hevoset vielä raviin. Jakaantukaa puoliksi ja puoliksi pääty-ympyröille. Nyt kun olette pääty-ympyröille, ruvetkaa suurentamaan sitä painamalla sisäpohkeella hevosta kauemmas keskiosasta." Ympyrät suurentuivat pikkuhiljaa ja lopulta oltiin melkein kentän keskellä. " Sitten pienentäkää ympyrää painamalla hevosia ulkopohkeella sisään päin. Hyvä! Sitten suunta vaihtuu ja sama toiseen suuntaan. Suunta ympyrällä vaihdetaan ässän muotoisella tiellä. Eli käännätte voltille, mutta puolivälissä siirrytte toiselle voltille ja suunta vaihtuu." Teimme Annen ohjeiden mukaisesti. " Sitten kaikki uralle. Otetaan semmoiset rennot loppuravit. Antakaa hevosille ohjaa ja tehkää ympyröitä, Kunnes pääsette rentoon raviin." Tiia pärskäisi sen kaula tuntui venyvän ja liike suurenevan, tein sillä molemmissa päädyissä pääty-ympyrän. " Sitten käyntiin, tehdään loppukäynnit maastossa. Lähtekää Alma kärkenä. Tallipihaa päin. Siellä Josefiina odottaa teitä ja lähdette hänen johdollaan sitten. " Lähdimme tallipihaa kohti. Jäimme ratsuinemme riviin seisomaan tallipihaan ja Anne jakoi muutamille otsalamput. Lähdimme käynnissä hiekkatietä pitkin sänkipeltoa kohti, missä olimme alkeiskurssilla ratsastelleet. Oli melko hämärää, mutta aurinko paistoi vielä selkeästi. Lopulta kumminkin aurinko vetäytyi pilveen ja tuli huomattavasti hämärämpää. Noin puolessavälissä matkaa tapahtui outoja, olin jonon viimeisempiä. Edessäni oli Janus ja takanani Myntti. Janus vaikutti edessäni levottomalta ja se tarttui Tiiaan myös. Yhtäkkiä viereisestä pensaikosta alkoi kuulua ulinaa. Tästäpä Janus, joka oli aikalailla ulinan kohdalla Hypähti sivulle, mikä sai koko loppupään riehaantumaan. " Käännä Janus aivan edeltävään hevoseen kiinni, rauhassa. Mikäs hevoset sai noin säikähtämään?" Josefiina ihmetteli. Onneksi tästäkin tilanteesta selvittiin vammoitta ja tallille päästiin hengissä. Keräännyimme tallipihaan, jossa laskeuduimme ratsailta. Josefiina jakoi hevoset niin: ,että ne jotka jatkoivat tuntia menivät kentälle ja ne joiden hevoset eivät tulleet tunnille vietiin talliin. Tiia lähti tunnille, samoin Alma. Joten minä jäin vielä vähäksi aikaa tallille pyörimään. Tallissa tapasin Jennyferin. Autoimme muita viemään hevosten varusteet pois ja puhuimme hoitohevosista: " Onneksi Alma ei säikähtänyt sitä ulinaa."; Jennyfer sanoi minulle, kun talli oli jo tyhjentynyt Jatkokurssilaisista. " En tiedä, Tiia hätkähti sitä vähän, se kuulosti joltain eläimeltä. ", sanoin " Joo, se oli varmaan joku supikoira tai pöllö", Jennyfer totesi. Minun piti lähteä tallilta, sillä läksyjä oli kasaantunut vino pino. Hyvästelin Jennyferin ja lähdin pyöräilemään kotiin. Matkalla kuulin saman oudon äänen: uu...uuu.uu. Säikähdin niin paljon, että lähdin polkemaan niin kovaa pois, kuin jaloistani pääsin
|
|
|
Post by Mirri on Sept 30, 2011 17:59:16 GMT 2
Tavallinen päivä. HM4
“ Tiialla reippaammin”, anne huusi tuntilaisille, jotka taivuttelivat hevosia edes takaisin. Minä seisoskelin kentän vieressä ja katselin, kun Tiia ravasi edes takaisin kenttää.
Tamman häntä oli kohonnut pysty asentoon ja se liikkui kuuliaisena ratsastajansa alla.
Tunnin loputtua´, hoidin Tiialta varusteet pois. Löpöttelin niitä näitä, samalla kun riisuin siltä satulan ja suitset. “Oletpa sinä hikinen tänään”, sanoin ja tunnustelin tamman märkää selkää. Kun olin ottanut tamman varusteet pois, talutin sen pesu boxiin. Sidoin tamman riimunarulla kiinni ja aloin laskea vettä. Kun vesi oli sopivan lämmintä, siirsin letkun tamman ylle, ja kastelin tämän läpikotaisin.
Kun tamman oli pesty, käännyin nostamaan hikiviilaa maasta. Juuri silloin tamma ravisti vedet niskoiltaan. Ja ne lensivät… minnekäs muuallekaan, kuin minun päälleni. Tunsin selässäni, kuinka pisarat valuivat selkärankaa pitkin.
“ Kuules, Tiia”, sanoin tammalle tiukasti.
Se katsoi minua: Teinkö minä muka jotain väärää, ilmeellä.
Viilasin tamman läpikotaisin hikiviilalla. Lopuksi, vein tamman tarhaan, missä se piehtaroikin heti itsensä kuraiseksi. J
( Oli vähän vaisu, mutta ensikerralla pitempi)
|
|
|
Post by Mirri on Oct 3, 2011 18:50:10 GMT 2
Tavallinen Hoitopäivä. HM5
Tallilla oli tavalliseen tapaan: Väenpaljous. Ihmisiä risteili tallikäytävällä ja hevosia talutettiin ristiin rastiin. Maanantai oli aina kiireisin päivä. Tallilla pyörivät niin, tuntilaiset, hoitajat, hevosen omistajat kuin isäntäväkikin.
“ Moi Tiia”, tervehdin tammaa joka oli tuotu karsinaan, satuloimista varten. “ Varustakaa alkeistunnille: Tiia, Alma, Humu, Pampula ja Reino. Hoitajat avustavat teitä, jos tulee pulmia.”, Anne huusi Alkeistuntilaisille, jotka pyörivät käytävillä.
“ Kuka teistä on Anni”, huhuilin käytävälle. Viereeni tallusti lyhyehkö tyttö, jolla oli punainen takki ja saappaat, sekä syvälle päähän painetturatsastuskypärä. “ Moikka, minä olen Mirri. Sinä saat ratsastaa tänään Tiialla, se on leppoisa neiti, oletko ennen satuloinut hevosta?” Tyttö pudisti päätään. “ Noh, haetaan ensin harjat, hevoset täytyy puhdistaa hiekasta ja pölystä, etteivät ne hankaa varusteiden alla. Lisäksi hevonen näyttää siistimmältä” , selitin samalla, kun raahasin harjapakkia mukanani.
Harjailimme Tiiaa rauhallisesti ja tamma keskittyi seuraamaan mitä tallissa tapahtui. Kyselin Annilta niitä, näitä samalla, kun varusteita laitettiin. Tyttö ratsasti ensimmäistä kertaa pitkän tauon jälkeen ja hän pelkäsi vähän hevosia. Minä taas lohdutin tyttöä ja vakuutin, että Tiia oli hevonen rauhallisimmasta päästä.
Nyt hevoset olivat valmiita ja Anne kehotti valmiita taluttamaan ratsut kentälle kaartoon.
Talutin Tiian lähelle reunaa, missä oli vähemmän väkeä. Kentän reunoille alkoi kerääntyä väkeä, pääasiassa tuntilaisten vanhempia, jotka halusivat ottaa kuvia lapsistaan hevosten selässä.
Vertailin Annin pituutta jalustimien pituuteen. Anni oli ikäisekseen pitkä tyttö ja siksi jalustimien piti olla melko pitkät. Sitten kiristin satulavyötä. Molemmilta puolilta 2 reikää.
“ Jahka viimeisetkin ratsastajat saadaan hevostensa selkään, voidaan aloittaa. Muut voivat kävellä uraa pitkin käyntiä.”
Sain Jennyferiltä jakkaran, jonka asetin Tiian viereen. Tyttö laittoi jalkansa jalustimeen ja punnersi itsensä hevosen selkään. Tarkastimme jalustimet ja sitten lähdinkin taluttamaan Tiiaa uraa pitkin.
“ Tänne on tullut, joitakin uusia kasvoja viimekerrasta. Kerrataanpas vielä muutamia tärkeitä asioita. Kentän oikea reuna on vähän liejussa, joten ei mennä sinne etteivät hevoset kompastu. Ja ratsastajat jotka haluavat kokeilla jo itsenäistä ratsastusta, voivat pyytää taluttajiaan kulkemaan vain vierellä.” Kun tärkeimmät asiat oli kerrattu, tunti saattoi alkaa.
“ Noniin, mennään kaikki aluksi normaalia käyntiä, sitten vuorotellen kukin taluttaja ja ratsastaja saa tehdä vuorollaan joko: Siirtymisen, ratsastusradantien tai muun liikkeen. Muut tekevät luonnollisesti perässä. Pampula aloittaa.”
Leikki oli tuttu omalta alkeiskurssilta ja lapset, niin nuoremmat kuin vanhemmatkin olivat tästä innoissaan. Pampulan ratsastaja teki pysähdyksen, Alman ratsastaja teki voltin, Humun ratsastaja teki täyskaarron, Reinon ratsastaja koko rata leikkaa ja Minä tein Annen kassa ravisiirtymisen.
Sitten ravailtiin hiukan, Sitten pujoteltiin tötteröiden välissä ja kokeiltiin ohjata hevosia pelkästään katseella ja paino avuilla. Lopuksi vielä ravattiin hiukan.
“ Selvä, kaikillahan meni hienosti, tulkaa kaartoon ja nouskaa ratsailta. “, Anne huusi.
Seuraavaksi oli jatkokurssi, missä kertailtiin laukannostoa ja muuta hyödyllistä.
Tämän jälkeen Tiia meni vielä Estetunnille ja sen jälkeen tamman päivä oli pulkassa. Vein Tiian talliin ja riisuimme Tiian varusteet, sen edellisen tunnin ratsastajan kanssa. Tämän jälkeen Tiia sai päälleen loimen ja heiniä syötäväkseen.
Taputtelin tammaa ja lähdinkin sitten lompsimaan kotia kohti.
|
|
|
Post by Mirri on Oct 3, 2011 18:57:47 GMT 2
Tämmönen pieni töherrys, liittyen edelliseen tarinaan HM6 Attachments:
|
|
|
Post by Mirri on Oct 5, 2011 19:00:21 GMT 2
Jatkokurssilla + Tiian hoitoa . HM7
Talutimme hevoset kentälle. Edelliseltä tunnilta oli jäänyt Reino ja Eppu.
Olin satuloinut Tiian, eräälle Minnalle, joka pyöri silloin tällöin tallilla. Me olimme tulleet aika hyvin juttuun. Minna oli ratsastanut Tiialla 2 kertaa peräkkäin ja piti tammasta paljon, niin kuin minäkin.
Tunnille kokoontui noin 6 hevosta ratsastajineen, minun ei tarvinnut satuloida hevosta, koska menin Epulla. Selkään noustessani tajusin, kuinka korkealla olin.
Sää oli aluksi sateinen, mutta se oli kirkastumaan päin. Vaikka kello oli vasta, kuusi oli melko hämärää. Kentän valot välähtivät palamaan ja kaikki alkoivat kävelemään pitkin ohjin kenttää pitkin.
" Noniin, ja sitten ottakaa ohjat ja alkakaa verryttelemään hevosia käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin. Mitä kokeneemmiksi ratsastuksessa tulette, sitä enemmän saatte tottua siihen, että saatte hoitaa hevosten lämmittelyn itse. Siksi on tärkeää opetella taivuttamaan niitä jo tässä vaiheessa hyvin", Anne kertoi mikrofooniinsa.
Ratsukot menivät ensin käynnissä voltteja ja kaartoja eri suuntiin. Sitten mentiin ravissa.
" Okei, ottakaa hevoset käyntiin. Muistatteko kuinka viimeksi mentiin etuosa ja takaosa käännöksiä? Kokeillaan nyt, halukkaat voivat pyytää apua. Alma aloittaa."
Nostin käteni ja pysäytin Epun uralle. Pian Anne saapui neuvomaan meitä ja tein takaosan ympärikäännöksen hyvin. Ainakin omasta mielestäni.
" Hienoa, siirtykää nyt harjoitus raviin ja menkää Eppu kärkenä kokorata leikkaa."
Tämän jälkeen teimme etu- ja takaosakäännöksiä toiseen suuntaan.
Sitten alettiin jo tekemään laukkoja. Tässä vaiheessa alkutunnin herättelystä oli hyötyä. Kaikki saivat nostaa laukkaa pitkillä sivuilla. Lisäksi Anne neuvoi miten päädyt ratsastetaan Laukassa.
Kohta siirryimmekin vaikeampaan tehtävään Laukkasimme päädyn ja kokeilimme ratsastaa pääty-ympyränkin. Tässä vaiheessa Anne taas auttoi halukkaita. Lopuksi laukkasimme koko ympyrää, otimme loppuravit ja siirryimme käyntiin.
Koulukiemuroita tuli vielä tämän jälkeen. Anne jakoi meidät pääty-ympyröille, missä teimme vasta- ja myötäasetusta.
Halukkaat saivat laukkailla vielä lopuksi, mutta ravailijoitakin löytyi. Sitten otimme loppuravit, missä tavoittelimme rentoa hevosta ja tämä jälkeen käyntiin.
" Miten Eppu meni?", Anne kysyi minulta.
" Opin sen kanssa oikeanlaisen laukannosto tavan, tykkäsin ratsastaa sillä. Se on mukavan herkkä ja kuuliainen hevonen.", minä sanoin.
" Ensikerralla Josefiina pitää tunnin. Saatte toivoa hevosta, koska menette ilman satulaa. Kiitos tunnista, nouskaa ratsailta.
Kävimme kaartoon ja nousimme ratsailta. Veimme hevoset talliin. Hoitajat saivat hoitaa hevoset pois ratsastajansa kanssa. Minä menin Minnan avuksi.
" Hei kuules, haluaisisitko vielä pienelle maastolenkille, jos taluttelen Tiiaa hiukan?", kysyin Minnalta. Loppujen lopuksi teimme pienen: noin kilometrin pituisen lenkin. Minna auttoi minua hoitamaan Tiian pois. Oli kiva saada vaihteeksi apua tässäkin hommassa.
Jäin vielä Tiian loimittamisen jälkeen tallille katsomaan seuraavaa tuntia. Siiten Meninkin kotiin.
|
|
|
Post by Mirri on Oct 5, 2011 19:33:28 GMT 2
Tiian hoitoa. HM8
Tänään menimme ilman satulaa. Olimme saaneet toivoa hevosta, jolla menisimme. Toivoin tietysti Tiiaa.( Sain myös tamman kyseiselle tunnille.)
Koska, tamma ei ollut aikaisemmilla tunneilla, sain satuloida sen itse. Hain hevosia yhdessä parin tytön kanssa, jotka olivat samalla tunnilla kanssamme. Josefiina piti porttia auki ja sulki sen perässämme.
Tallissa oli jälleen kerran melskettä ja vilinää. Ja tallikäytävä oli melkoinen pujottelurata.
Aloitin tamman harjaamisen sualla. Tiia oli kauniin tasapaksun ja kiiltelevän tomukerroksen peittelemä. Me joilla ei ollut vielä ratsua tunnilla olimme hiukan kummissamme, kun satulat ja suitset olivat vinksin vonksin. Tästä johtuen Josefiina kehotti niin hoitajia, kuin muita tallissa käviöitä huolellisuuteen.
Säädin vielä poskihihnaa, kun Jossu kutsui meidät maneesiin ( Tänäänhän mentäisiin ilman satulaa.) Josefiina oli keski-ikäinen, lyhythiuksinen ja sirokasvoinen nainen.
" Hei, olen Josefiina. Myös Jossuksi kutsutaan. Olen täällä vielä ensikerrallakin ja yritän opetellaan muistamaan teidän nimiänne. Kaikkiahan minä en vielä tunne. Tuolla oven vieressä on sitten jakkara, ponnistakaa sen avulla selkään ja pitäkää kiinni harjasta. Punttaus apua voi pyytää."
Kun olin turvallisesti Tiian selässä aloin käynnissä ratsastaa sitä uraa pitkin, niin kuin muutkin.
" Ottakaa ohjat tuntumalle. Kokeilkaapa aluksi tehdä ihan normaaleja voltteja ja ympyröitä. Se on hiukan erilaista vain mitä, kun ei ole satulaa tukemassa jalkaa.", Josefiina kertoi.
Ensiksi kokeilin Tiian kanssa volttia. Tamman selkäranka tuntui takamuksessani, ja aluksi se tuntui melkoisen ikävältä. Mutta vähän aikaa ratsastettuani, en edes huomannut sitä.
" Siirrytäänpä sitten kevyeeseen raviin!"
Kuulin hämmästyneen huudahduksen: " Miten ilman satulaa voi muka keventää?"
Josefiina hymähti tyytyväisesti: " Tiesin että joku kysyisi sitä ennemmin tai myöhemmin. Kokeilkaa nostaa takapuoltanne selästä, mutta välttäkää paineen luomista kylkiin, muuten hevonen saattaa rikkoa ja siirtyä käyntiin. Kokeilkaa, se on yllättävän raskasta."
Siirsin Tiian raviin, se aluksi nakkasi niskojaan ja sitten se lähti tikuttavaan raviin.
" Tiian ravi voisi olla hiukan isompaa", Jossu huikkasi minulle.
Annoin tammalle pohkeita ja suurensin lantion liikettä. Ravi muuttui heti helpommaksi istua.
Monet ratsastajat kevensivät parhaansa pukaan uraa pitkin, vaikeampaa oli vielä luvassa: " Muistakaahan tehdä voltteja ja ympyröitä myös."
Puuskutin kilpaa Tiian kanssa, tämä oli varmaan haastavinta ja raskainta tähän asti.
" Hienosti. Otetaanpa sitten keskihalkaisia Sieltä Reino voisi aloittaa ja ravissa mennään. "hevoset hengästyneinä käyntiin.
Suunta vaihtui ja siirsimme hevoset käyntiin.
"Tehdään tässä välissä peruuttelua. Jos joku tuntee tarvitsevansa apua sanoo minulle. Nyt, 4 askeleen suora peruutus, Mars!"
Tunti kului nopeasti. Teimme laukka siirtymisiä käynnistä ja ravista.
Vaikka tehtävät olivat raskaita, se ei juurikaan haitannut minua. Pääasia oli se, että sain ratsastaa Tiialla. <3
|
|
|
Post by Mirri on Oct 7, 2011 19:18:41 GMT 2
|
|
|
Post by Mirri on Oct 7, 2011 20:33:42 GMT 2
Hoitotarina HM10 Laitoin pyöräni nojaamaan pyöräparkkiin. Aamu oli ollut kylmä, sen huomasi tallilla pyörivistä ihmisistä, joilla oli monta kerrosta toppavaatteita yllään. Pakko myöntää, minullakin oli kaulaliina ja villasukat mukana . Tänään olin kokopäiväin tallilla, niin olin päättänyt. Tiia odotti karsinassa mihin se oli illalla jäänyt. Tammalla oli myös yllään paksu loimi. Tamma säpsähti, kun tulin karsinaan. " Ei hätää tyttö, se olen vain minä.", sanoin tammalle. Silitin tämän turpaa vähän aikaa, kunnes lähdin yläkertaan viemään kamppeitani säilöön. Yläkerrassa kävelin lähimmälle kaapille. Viskasin mustat tennarini kaappiin ja vaihdoin tilalle ratsastussaappaat. Kun tulin alas Tiia odotteli minua, olin napannut piha puustammme omenan mukaan. Sen annoin Tiialle, mikä oli tästä hyvillään. Riisuin tamman loimen. Haukottelin väsyneenä. Minusta perjantaina pitäisi nukkua pitkään varsinkin, jos se on vapaa päivä. Tänään oli kyllä toisin. Josefiin tuli talliin. Hän meni suoraan tallitoimistoon ja sulki oven perässään kiinni. Tiian harja oli kasvanut isoksi pörrötukoksi syksyn aikana. Olin päättänyt nyppiä tytön harjan tasaiseksi ja siistiksi. Siispä otin kamman ja kiedoin jouhia tämän ympärille. Sitten kiskaisin. Lopuksi tartuin pöläriin ja sukaan ja harjasin tamman karvan suoraksi. Tein myös hienon shakkiruudun, vaikka se ei ajankohtainen ollutkaan. Josefiina, tervehti Jaakkoa, joka taas tervehti minua. Mieleeni muistui vieläkin ns. ensitapaamisemme, milloin hän oli laulanut karaokea harjanvarrella. Nykyään emme muistelle asiaa. Tai mistä minä se tiesin. Lopulta Annekin tuli talliin. Aamutalli oli jo puoliksi tehty, kun minä olin tullut, mutta sain autella viemällä hevosia tarhaan ja laitamalla yksityisille heiniä. Nyt Tiia sai mennä hetkeksi tarhaan, kun minä siivosin tämän karsinan. Lisäksi järjestin harjapakin, minne oli ilmestynyt uusia varusteita. Näitä oli esimerkiksi Pääharja, neonsininen r-naru ja häntäremmi ( Tämän olin ostanut huvikseni). Ratsastusta: Tiia ei pitänyt kylmästä ei totisesti. Kun tulin tarhan portille, se mulkoili minua ikään kuin sanoen: " Hei tyyppi, jos en nyt saa tulla sisälle saat vain unelmoida puhtaista koulukiemuroista. Heilautin r-narun olalle ja hain Tiian tallissa missä odotti nyt puhdas karsina. " Maastoilemaanko menossa?", kysyi Josefiina yllättäen. " Joo, Ajattelin, että Tiia heräisi illan tunneille paremmin, jos se saisi kunnon kävelylenkin ", minä sanoin hymyillen. " Itse asiassa se ei taida tulla illalla millekään tunnille, mutta on kivaa, että se saa liikuntaa", Josefiina sanoi ja painui askareihinsa. Minä taas satuloin Tiian, laitoin tälle loimen ja ostamani häntäremmin. Otin taskusta ponnarin ja solmin sen hiuksiini. Kuulin, kuinka tallikäytävälle oli tullut lisää väkeä, mutta en katsonut ketä. Kypärän päähän laitettuani, vaihdoin toppatakkini kevyenpään tuulipukuun ja laitoin kypärän päähäni. Satuloitu Tiia odotteli karsinassaan jo kärsimättömänä. Talutin tamman tallipihaan missä ponnasin pidennetyllä jalustimelta selkään. Aamumaasto: Sumu oli levinnyt kaikkialle, tiedättehän, sitä pientä tihkumaista ja kylmää. Hyi Kylmä. Itse en pitänyt talvesta sen enenpää, kuin syksystäkään. Kesä taas, voi ihana miten lämmin. Silloin saatoin uida, lenkkeillä ja olla oma itseni. Kylmässä vain vetäydyin sisään. Kaviot paukahtelivat kovaa maata vasten: kop kop kopeti kop. Tämä rytmi toistui useita kertoja. Läheisestä pusikosta pyrähti lentoon mustia lintuja mitkä pitivät kaakattavaa ääntä. Nämä herättivät minut unelmistani. Tiia oli pysähtynyt ison kaatuneen puun eteen. Kiertäminen tuntui lähes mahdottomalta, sillä edessä oli iso pusikko. Ensimmäinen hyppyni. Tiia näytti ajattelevan samaa kuin minäkin. Puun yli oli hypättävä. Tamma odotti että se saisi loikata ja näyttää taitojaan. Minä taas olin kokematon köntys, mennyt puomeja ja kavaletteja, mutta en koskaan mitään esteen tapaista. Nyt saisin kokeilla, ilman pelkoa, että joku sanoisi vaimealla äänellä: " Noh, yritä uudestaan se on vaikeaa ja vaatii harjoitusta. Peruutin polun risteykseen mikä oli sadan metrin päässä tuosta kaatuneesta kelosta. Minä nielaisin. Mitä jos Anne tai Josefiina näkisi minut hyppimässä esteitä. He tiesivät, että oli kehno ratsastaja, mutta rakastin hevosia ja näistä minua ei saisi irtautumaan. Nostin oikean laukan. Olin laukkaillut maastossa Jatkokurssilla. Kahdesti. Tiia oli 6 laukka askeleen päässä esteestä. Nousin kevyeen istuntaan ja tartuin tämän harjasta kiinni. Osasinhan minä kevyenistunnan, niin ainakin luulin. Tajusin, että olin toisella puolella tuota kaatunutta puuta. Virnistin:" Kuules Tiia tämä taitaa olla kauniin ja mahtavan ystävyyden alku, vai mitä luulet? En valehdellut. Pidin Tiiasta ja sen Lehmänkirjavasta kuvioinnista. Ja tajusin kuinka onnellinen olin saadessani hoitaa tätä tammaa. Zarda Olimme kävelleet varmaan2 kilometrin verran. ( Laukkapätkää otetaan lukuun) Sumu oli alkanut hälvetä. Aurinko oli jo kerinnyt pilkahtaa, melkein mustalla, pilvien peittämällä taivaalla. Nousin Tiian selästä peltoaukealla, missä oli vanhalato. Itse asiassa en ollut enään varma missä olin. Sumun keskellä oli suuntavaisto vähän kadonnut. Kuulin ääniä, Hevosen ääniäkö? Kyllä. Olin tullut jonnekin pientallille. Noh, tarkemmin ajatellen se oli Zarda. Pikku päähäni ei vaan nyt iskostunut tämä yksinkertainen asia. Kurkistin pusikoiden läpi Tiia toisessa kädessä. Edessämme oli tie, jonka toisella puolella erottui rakennuksia. Kotiin Päin Nyt ratsastin tamman kanssa kotiin. Minä rakastin näitä maastoilu retkiä. Ymmärrän Ilun ( Tiian entinen hoitaja) tunteen, kun hän joutui heittämään hyvästit. Onhan Tiia sen verran ihana.
|
|
|
Post by Mirri on Oct 10, 2011 17:02:14 GMT 2
Mirrin muistelmat HM11 ( Osa tarinasta perustuu tositapahtumiin.)
Kerrompa yhden jutun. Noin kuukausi sitten talilla alkoi käydä muuan tyttö. Ihan mukavaltahan tuo vaikutti, tykkäsi ratsastella Tiialla. Noh, koska yritän olla positiivinen ja edespäin suuntautuva ihminen, olin kiltti hänelle. Mutta sitten se kaikki alkoi. Likka alkoi raahata tallilleen kavereitaan. Tyttö oli hetkessä muuttunut vasta-alkajasta esteratsastajaksi ja tämä minua risoi yli kaiken.
” Mää hyppään Tiialla joka päivä esteitä. Toi hoitaja ei osaa hoitaa sitä se lääsii hevosen pilalle. Kato kuinka toi ratsastaa, ihan ku nojatuolissa istuskelis”, niin tiedän.
Tyttö oli muuttunut heti mukavasta pikkutytöstä kovanaamaksi. Voih. Likka ei tainnut olla kun vasta neljäs luokkalainen. Odotatte varmaan miten tarina päättyy? Tyttö oli alkanut käyttäytyä sopimattomasti tallilla.
Eräänä päivänä kyseinen neiti tuli tallille. ” Hei. viittisiks hakee Tiian tarhasta, meen sillä ”, tyttö sanoi ja paineli yläkertaan kavereidensa kanssa. En sanonut mitään. Seurasin vain porukkaa silmä kovana. Kohta tytöt palasivat yläkerrasta nauraen. Ja ryhtyivät Tiiaa hoivaamaan. Seuraavana päivänä Anne tuli luokseni ja kysyi: ” Kuules Mirri. Sinähän olit eilen tallilla vai mitä? Satutko tietämään onko kukaan käynyt heinävintillä eilen.” Minä pudistin päätäni. Minulla oli aavistus, mutta en sanonut mitään. Ihmettelin vain miksi Anne kysyi.
Seuraavalla kerralla seurasin tuota porukkaa, kun he olivat tallilla. Ja kappas, nämä tytöt hyppivät pienten paalien päällä, kuin ne olisivat olleet jotain tramboliineja. Kalliit paalit olivat hajalla. Ja heinät levinneet ympäriinsä: ”Kuulkaas tytöt. Teillä ei varmaan ole ollut lupa olla täällä. Tajuatteko paljonko tuommoinen paalimaksa? Tulkaas. Annella on teille asiaa. En koskaan ole ollut noin vihainen ihmiselle mitä en edes kunnolla tunne. Äänen sävyni oli ollut saman aikaisesti: päättäväinen, pettynyt että vihainen.
Asiat selvitettiin Annen kanssa. Tyttö oli selvästi häpeissään ja pahoillaan. Hän myönsi myös olleensa epäreilu ja töykeä. Olen ylpeä tästä tytöstä. Hän oli rehellinen ja otti asiasta opikseen vaikkakin kantapään kautta. Ja silti, vaikka hän oli tehnyt rikkeen. Hän uskalsi ratsastaa talilla. Hän on aivan erilainen nykyisin samanlainen, mihin tutustuin.
Vaikka kyseinen tyttö ei ratsasta enää Seppeleessä. Ihailen vieläkin tuota vilpittömyyttä ja ennen kaikkea. Hyvää ratsastus ja hevosen tuntemus taitoa
- me kaikki voimme ottaa tarinasta oppia. Niin minäkin tein.
|
|
|
Post by Mirri on Oct 17, 2011 11:30:18 GMT 2
jälleen lyijyvärityö HM12 Attachments:
|
|
|
Post by Mirri on Oct 18, 2011 19:21:25 GMT 2
Jatkokurssi. + hoitoa. HM13
Viimekerrasta en tehnyt hoitotarinaa , mutta sen voin kertoa, että teimme ankaraa puomi treeniä ja keskiviikkona menimme koulua. Tänään olin saanut ratsukseni Elmon.
“ kun nostat jalkkarin ylös, nosta se takimmaiseen hihnaan, ettei etummaisen hihnan ompelu kulu ja ala purkumaan”, neuvoin tytölle jolla oli ollut Jossun pitämä yksityistunti. Tyttö oli monessa suhteessa kokeneempi minua ja hän oli taitava ratsastaja.
Minä autoin tyttöä ottamaan Tiian varusteet pois. Samalla moikkasin Ansqua joka saapui talliin Reinon kanssa. “ Saanko taluttaa Tiian karsinaan”, kysyi tyttö yhtäkkiä. “ Joo, muistatko missä se on?”, minä kysyin ja keskeytin haaveeni. Tyttö nyökkäsi.
“ Sori Tiia meillä ei jää kahden keskeistä aikaa tänään. Hymyilin Tammalle. Samalla kävin hakemassa kypärän, koska tuntimme alkoi saman tien. Josefiina oli pitänyt meille jo jonkin aikaa tunteja ja niin hän piti tämänkin: “ Tänään olemme jakaneet teille hiukan erilaiset hevoset. Menemme tänään koulua ja huomenna taas pääsemme enempi hyppimään…”, sana hyppimään sai ratsastajat vilkuilemaan toisiaan. “ …Aivan emme me turhaan ole hioneet esteistuntaa ja puomeja. Huomenna menemme oikeasti esteitä. Puolet tunnista on ns. tasapaino harjoituksia. Mutta tänään menemme koulua. Aloittakaapa alkulämmittely, niin katson teidän työskentelyänne ja katson miten taivuttelette hevosia.
Tunti kului hitaasti. Hassua, sillä yleensä nautin ratsastus tunneista. Huominen vain pyöri mielessäni.
“ Kiitos tunnista, kaikki menivät oikein hyvin.”, Jossu sanoi vielä lopuksi. Minä en malttanut odottaa huomista tuntia!
|
|
|
Post by Mirri on Oct 20, 2011 14:24:30 GMT 2
Esteitä, Esteitä. HM14
“ Nella tuhma koira”, huutaa Mirri piskille joka nuolee tämän naamaa. Nella on 12:v sekarotuinen koira, joka on hoidossa ´Mirrin luona.
Niin Mirrihän oli siis äärimmäisen eläinrakas tapaus. Hän asuu Liekkijärven laitamilla omakotitalossa, jossa asustaa hänen perheensä lisäksi, 2 ( Siis Nella ja nuori höseltävä koiranpentu poika Nappi) kissoja ( 2 kappaletta) sekä akvaario. Noin 1km päässä on pieni navetta missä asuu lämminverinen Pendro ja aasi nimeltä Kiri. Nämä hevoset siis ovat Mirrin tutun hevosia, joita hän saa käydä taputtelemassa.
Laahustin portaat alas huojuen, Nella tassutteli tyytyväisenä keittiöön. “ Huomenta.”, tämän sanaintyhjälle keittiölle, sillä vanhempani olivat töissä ja sisarukseni nukkumassa. Kaivoin jääkaapista jukurtin ja aloin mussuttamaan sitä suihini. Nella oli taas vaihteeksi tyhjentänyt ruokakuppinsa ja kärkkyi nyt pöydän vieressä lisää ruokaa.
“ Olethan sinä mukava piski, mutta saat sitten kotona ruokaa, omistajasikin tulee tänään kotiin Egyptistä. “
Nella sai nyt jäädä kotiin, sillä olin menossa tallille.
Viihdyn paremmin melkeinpä eläinten, kuin ihmisten kanssa. Esimerkiksi Venetia de Grant oli mukavaa seuraa. Tosin ei ihmisissä mitään vikaa ole minä vain olen tällainen.
---- Sää ei ollut suotuisa kävely keliksi, taivaalta tihkutti räntää ja oli melko sumuista, kenkäni olivat miltein välittömästi märät. Noh, olihan minulla tallikengät mukana, niitä voisin käyttää tunnilla, niin kuin paluumatkallanikin.
Tallin ilmoitus taululla odotti selkeä hevosjako, ryhmässämme oli 8 ratsastajaa, jotkin hieman varmempia ratsastajia ja jotkut ujoja tapauksia. Kumminkin, minä sain ratsukseni Elmerin. Listassa oli myös Tiia. Koska tamma ei ollut mukana edellisellä tunnilla, se tarkottaisi varusteiden laittoa…
----
Tiia oli tänään kuin sähköjänis. Se vilkuili sinne tänne ja oli levoton. Kavioita se ei nostanut ja oli muutekin kaikella tapaa ärsyttävällä tuulella. Noh, ei aina hoitaminenkaan ole kuin ruusuilla tanssahtelua. Tiian lisäksi minua ärsytti nuo ratsastajat joiden tunti oli loppunut jo ajat sitten, mutta he pyörivät käytävässä.
Onneksi Tiian tämänpäiväinen ratsastaja tuli auttelemaan minua. Yleensä Tiia toimi esimerkillisesti, mutta tiesin että se vihasi syksyä yhtä pahasti, kuin minä.
---- Ennen kentän laitaan kävelyä satuin katsahtamaan ulos, taivas oli muuntunut kirkkaaksi. Kenttäkin oli kuiva ei vesilätäköitä missään. Ulkona ei ollut oikeastaan kylmä, vaan sopiva.
“ Kiva että saatiin tämmöinen aurinkoinen keli vaihteeksi. Tänäänhän meillä on esteitä ja vähän leikki pohjaista ratsastusta. Aloitetaan kumminkin perus lämpällä, yrittäkää saada hevoset notkeiksi niin, että ne sitten taipuvat kunnolla.”, Josefiina kailotti Mikrofooniinsa.
Elmer oli aika tapaus, sen vauhti ei ollut päätä huimaavaa eikä ravi lennokasta. Tosissaan sain töitä tehdä, että ruuna lähti toimimaan. Loppujen lopuksi.
Laukatessa poni muuntui täysin. Sain pidätellä sitä kunnolla, että saisin sen hidastamaan kaarteissa. Menimme kevyessä istunnassa ja Josefiina raahasi estetolppia kentälle: “ Seuraava tehtävä on se, että ravaatte hevosilla suoraan tätä estettä päin. Harjoitusravissa. Katsotte, että rintamasuuntanne on eteen ja annatte puolipidätteen, nousette kevyekseen istuntaan ja hyppäätte. Jos hevosen vauhti on hidas ajakaa niitä eteen. Jos taas se on liian kova pidättäkää. Ja lähdetään Sieltä Tiia kärkenä ja kaikki siirtyvät raviin ja lyhentävät ohjiaan.”
Tiia hyppäsi hienosti, vaikka ei ollut Elmonkaan hypyssä torumista. Hyppiminen oli hauskaa, vaikka varmaan hauskempaa niille jotka hyppäsivät ensimmäistä kertaa.
Tunti kului liian nopeasti, ainakin minusta, olisin voinut hyppiä vielä monta kertaa. Päivän kruunasi Tiian hoitaminen J
|
|
|
Post by Mirri on Oct 23, 2011 14:11:19 GMT 2
[shadow=red,left,300]Raindance[/shadow]
HM15
Tallin ovi paukahti rajusti kiinni perässäni. Ensin kuului ininää ja sitten ovi paukahti kumeasti kiinni. Talli oli autio. Etsin piilopaikkaa tunteilleni. Päiväni oli ollut totaalisen surkea. Olin saanut kuulla kaiken meetvursteista ja ruualla leikkimisestä. Olisi tehnyt mieli motata sitä tyyppiä kuonoon, vaikka hän ei suoranaisesti minulle puhunutkaan. Kyseinen tyyppi oli laukonut “ Vitsejään” parin metrin päässä minusta. Olin yrittänyt kartella sitä idioottia, mutta jopa paras ystävänikin oli intoutunut mukaan leikkiin.
Talli oli mystisen hiljainen, astelin Tiian karsinaa kohti, kiertelin käytävällä ja toivoin, että tamma möllöttäisi minua kaltereiden välistä ja niin onneksi oletkin. Avasin karsinan ja syöksyin tamman kaulaan: “ Mua ärsyttää noi ihmiset, eikö niillä ole parempaa tekemistä”, tamma hörähti ymmärtäväisesti ja kiskaisi päänsä ylös, kun kuuli tallin oven käyvän jälleen. Sisään astui joukko pirteitä tallityttöjä kaikki nauraen ja kikatellen.
Miksi mun piti olla ujo? Miksen osannut löytää uusia kavereita helposti?
Yksi tyttö huomasi minut karsinassa: “Moi.” hän moikkasi minulle. Sitten hän jäi tuijjotamaan epätoivon ja surun sekoittamia kasvojani: “ Onko kaikki ihan hyvin, vaikutat ööh , kipeältä?” “ Kaikki on hyvin, liiankin hyvin”, samassa avasin karsinan oven ja nappasin naulasta riimunarun ja lähdin köpöttelemään tiehenkeni Tiia mukanani. “ Mennään ,” kuului käytävän päästä ääni.
Tyttö varmaan luuli, että oli saanut minut kysymyksellään suuttumaan. Käyttäydyin typerästi ja varmaan muutkin katsoivat minua oudoksuen. Sidoin Tiian riimunarulla puomiin ja aloitin tamman harjailun. “ Pieni maastoilu piristää kummasti Tiia ”
Vesi alkoi rämistä maata vasten, mikä tuntui syöpyvän veden tieltä. Josefiina juoksee talliin huppu päänsä suojana: “ Mirri, ootko ottamassa Tiialta varusteita pois? Kannattasisi varmaa tehä se tuolla sisäpuolella.” “Ei, mä oon lähdössä maastoon, mutta käväisen maneesin kautta.”, huusin Jossulle. “ Oota hetki“, Josefiina huusi ja meni sisään talliin. Hän toi minulle pyyhkeen. “ Kuivaa satula maneesissa sitten, ettei takamus kastu.”
Maneesi oli hiljainen, miltein tyhjä. Kuivasin tiias satulan ja riisuin sadetakin ja heijastin liivin päältäni. Kuuluva niiskaus kaikui maneesin halki, minun niiskaukseni. Minä unohdan päivän tapahtumat. Tyyppihän oli päästään sekaisin, aika moni tyttö, kuin poikakin ratsasti Liekkijärvellä. “ Otin kaiken vaan ihmeeni. Taisin kuulla oikeasti vain omiani. Mitäs jo tyyppi ei puhunutkaan musta vaan jostain toisesta? Eikä kaveritkaan nauranu oikeesti, mulle?”
Tiia katsoi minua hölmön näköisenä. Istuin satulassa pölisemässä omiani, ja itse Tiia seisoi maneesin keskellä kuuntelemassa. Tamma, lähti kävelemään ja minä heräsin ajatuksistani. Tein ympyröitä ja kaaria. Aika ankeaa sinänsä, sillä olin vauhtiin tottunut tyttö, joka tykkäsi laukkailla ja hyppiä esteitäkin.
Maneesin ovi aukeni, sisään astui tyttö, joka talutti Aksu-ponia: “ Onko täällä tilaa?” tyttö kysyi. “ Joo tilaa on” minä sanoin.
Tyttö talutti ponin keskelle maneesia ja alkoi kiristämään sen vyötä. Minä taas päätin vähän laukkailla, ettei tämäkään ratsastus menisi ihan hukkaan.
Sadetakkini ja heijastinliivini retkottivat katsomon kaiteella. Tiia onnistui jotenkin mielikuvituksessaan väkertämään tästä hirviön, joka oli hyökkäämässä tämän niskaan. Hetkessä alkoikin melkoinen tanssiminen ja laukkapyrähdys toiseen päähän. “ Tiia, mikä nyt on? Prr… Rauhassa.”, tamma käänty ennen katsomo päätyä tiukasti toiselle sivulle ja minä mätkähdin maahan.
Tyttö, joka oli kapuamassa Aksun selkään säntäsi luokseni: “ Miten kävi ootko kunnossa?” Kohosin seisomaan ja naurahdin: “ Joo, oon mä. Ja vielä paremmassakin kuin äsken. Nappasin Tiian joka oli jo säikähdyksestään rauhoittunut. “ Ei uskois Tiiasta, että se säikähtäisi tolleen. Sehän on tallin varmimpia hevosia.”, tyttö sanoi pienesti hymyillen. “ Noh, sillä on muutenkin vähän omat kuvitelmat”, minä naurahdin ja talutin Tiian parin metrin päähän Aksusta.
“ Mä oon muuten Nilla, nähtiinkin aiemmin tallissa.”, tyttö sanoi ja nousi ratsaille. “ Oon Mirri“, sanoin tytölle ja pudistelin hiekkaan vaateistani. “ Olethan nyt oikeasti kunnossa, vaikutit niin huonovointiselta tallissakin?”
“ Juu, kaipasin vain pikkuista tälliä, tuppaan nääs vajota helposti itsesääliin.” “ Heh, hyvä tietää. Koitapa pysyä hereillä, ainakin satulassa”
Ratsastelimme vähän aikaa maneesissa, annoin tiian katsoa todellista “hirviötä” ja sekin tajusi möhläyksensä.
“ Hei, ulkona on ihana ilma, tosi kaunis. Mitäs sanot, haluaisitko lähtee mun ja Aksun kanssa maastoon?”
“ Joo mennään vaan, ajattelikin alun perin mennä maastoilmaan, mutta pääsi sade yllättämään.
|
|