|
Post by Carkki on Apr 18, 2008 17:33:25 GMT 2
21.2.2008 Astellessamme käyntiä olin tyytyväinen kuitenkin niin rauhallisesti suhtautuneeseen heppaani. Frida keimaili kokoajan Leevin nokan edessä, mutta ei herra siitä välittänyt. Verkat meni ohi ihan oolrait ja sitten rataa. Muilla meni miten meni, mutta Dreamer rautakäsi sai Bladen hallintaansa. Fridalla meni ihan ookkei, mitä nyt syytteli mun heppaa. Mutta ei Leku mitään ollut tehnyt! Ah, Leevillä oli niin hyvä päivä, ettei mitään ihmeloikkia syntynyt ja menimme radan erittäin hienosti. "Suomenheppa paras poni, ei mikään turha koni!" sanelin Nellille joka näytti kieltään ja nuhteli riuhtovaa tammaansa.
Tallissa venyttelimme heppoja ja Bert sai lempparinimen Peppu-parka jota kuuli muiden sanovan enemmän kuin mitään muuta. Minä taas höpötin suomenpollejen historiasta ja Leevi osoitti olevansa hyvin laiska oppilas haukottelemalla makeasti.
5. merkintä
|
|
|
Post by Carkki on Apr 18, 2008 17:34:00 GMT 2
|
|
|
Post by Carkki on Apr 18, 2008 17:36:00 GMT 2
|
|
|
Post by Carkki on Apr 18, 2008 17:37:01 GMT 2
12.3.2008 Alkutunnista tuntui allaoleva koni aivan hullulta. Hyvä ettei seinillä kiipeilty, Londisen avustamana. Chao huokaili syvään ja sanoi aikovansa joku kerta irtisanoutua opettamisestamme. Virnuilin ja yritin keskittyä muuhun kuin siihen, että kohta minä kiipeän katossa. Laukoissa sitten tämä Paris Hiltonimme Londi alkoi sekoilla ja se oli menoa se. Blade näytti kiitolaukka taitonsa heti kättelyssä meille kaikille. Vihdoin saadessani ukkelin hallintaan, oli allani uusi, keskittynyt hevonen. Ja tuntui, kuin olisimme olleet Kyra Kyrklund ja Matador kakkonen konsanaan.
8. merkintä
|
|
|
Post by Carkki on Apr 18, 2008 17:39:44 GMT 2
7.2.2008 Tällä kertaa tunnin pitäisi Kukka ja hevosena olisi Palmikko. Blondi ja Ros olivat vain minun ja Leevin lisäksi tunnilla. Lähdimme etenemään Blondin pitäessä perää ja Palmikon siis johtaessa. Menimme aluksi paljon käyntiä ja mäkiä. Oli mukavaa harjoittaa tasapainoa. Menimme reipasta ravia seuraavaksi. Leevillä oli liikaa energiaa ja se hönki Palmikon häntään. Naurahdin nähdessäni Palmikon hännä kuolassa. Kukakohan sen aiheutti? Seuraavaksi kävelimme alamäen ja sen jälkeen rupesimme työstämään viittä raviaskelta ja viittä laukka-askelta. Se sujui ihan hyvin ja sen jälkeen joka viidennellä askeleella laukan vaihtoja. Pian laukkasimme rinnakkain omiin hevosiimme keskittyneinä. Palmikolta se meni varmaan parhaiten ja Leeviltä huonoiten. Sitten saimme vuoronperään johtaa jonoamme. Minun vuorollamme teimme hieman taivutuksia ja eteen-alas liikettä. Sitten lyhennettyjä raviaskeleita ja vielä sen jälkeen lisättyä ravia. Käynnissä vielä hieman temmonvaihteluita ja oli Rosin vuoro johtaa. Pian jo saavuimme tallille ja kipitimme kiittämään Kukkaa tunnista. Sitten hoidin Leevin hyvin ja nakkasin sen tarhaan riehumaan. Siellä se pukitteli ja piehtaroi, toppaloimen ollessa aivan lumessa.
9. merkintä
|
|
|
Post by Carkki on Apr 18, 2008 17:40:41 GMT 2
2.3.2008 "Tällä kertaa menemme maasto-esteitä" sanoin puhisevalle ja puhkuvalle, öh... Arvaatte kyllä kelle hullulle apinalle. Se yritti vetää jotain ihme pukkisarjaa käynnissä. Joo, oikein arvattu. Kyllä puhun Leevistä, ei kukaan muu oo yhtä hullu. Olemme siis jo matkalla sinne maastoesteille. Ravissa täytyy olla tasapainoa jos yrittää pysyä mun vauvvan selässä.
Pian olimmekin jo esteillä. Muita lähti ja me olimme toiseksi viimeisinä. Lähdimme laukkaamaan kohti ekaa estettä. Leevi meni reippaasti, mutta totteli kuitenkin. Ensimmäinen meni suurella ilmavaralla ja toinen oli selvästi hallitumpi. Kolmas este oli kaatunut puu, helppo mentävä ja herra loikkasi mahtavalla ilmavaralla yli. Neljäs oli sitten vaikeampi Leeville. Se oli autonrengaseste jolle meinasimme kieltäytyä, eh, kieltäydyimme. Mutten antanut periksi, vaan hyppäsimme melkein paikoiltaan sen yli. Taputin oriani kaulalle ja jatkoimme veneelle, joka ei ollut onnekseni pelottava.
Sitten palailimme takaisin. Toisen kerran menimme koko joukolla. Ensimmäiset kaksi olivat normaaleita, ei mitään erikoista ja menimme ihan helposti ne. Kolmannelle vauhti oli hieman liian luja ja menimme sen yli aika läheltä. Neljännelle hypättiin KAUKAA ja KORKEALTA. Vene meni jälleen helposti ja seuraavat kolme tukkiestettä. Kymmenes este oli vesieste joka meni sekin helpolla yli ja menimme aika kauas esteen taakse. Saavuimme varmaankin pisimmälle esteelle hyvin ja menimme helposti yli. Sitten viimeinen loikka ja raviin siirtyminen. Pian jo palailimme tallille ja hoidin Letukkani kuntoon ja viskasin sen lähtiessäni tarhaan.
10. merkintä
|
|
|
Post by Carkki on Apr 18, 2008 17:41:23 GMT 2
14.3.2008 - Ei saamari, olet mahdoton puupää! karjaisin konilleni sen talloessa varpaitani. Jees, puhun Leevistä, jolta kiristän vyötä. Vihdoin pääsen litistetyillä varpailla varustettuna selkään istumaan. Anne istua nökötti rauhallisen Ristonsa selässä ja olin hieman kateellinen. Ros tallusteli Blondinsa kanssa ulos sanaakaan sanomatta, kiristi vyön ja oli ponkaisemassa selkään, kun hänen pollensa teki upean sivuloikan ja neiti meinasi mennä takapuolen yli. Pidättelin nauruani, mutta tunnetusti minulta petti pokka ja räjähdin nauramaan.
- Olisitpa nähnyt naamasi, kikatin Rosille ja Anne virnuili mukana. Ehkä hiukan nolona, hän kokosi ratsunsa ja hihkaisi järjestyksen.
- Carkki mun perään ja Anne viimeseks! hän huusi. Sitten lähdimme tallustelemaan lumiseen metsään. Puhelin Annen kanssa Leevin tarhausvuoroista kun Ros karjaisi meidät raviin. Olin hieman yllättynyt kun Leevi viskasi takapäänsä aika korkealle ilmaan ja remahdin kikattamaan. Ravasimme kukkulan päälle jossa näin Rosin hidastavan ja kiljaisevan käyntiin - käskyn. Emme kerinneet kävellä kuin pari askelta kun Blondi teki stopit. Rosin yrityksesta huolimatta se ei liikkunut. Tunsin kuinka joku allani jännittyi ja ponkaisi taaksepäin, jep, Leevihän se. Pian tajusimme syyn hevosten temppuiluun, puskasta ponkaisi nuori uroshirvi, mutta onneksi se paineli matkoihinsa.
- Huh, en uskonut että tähän aikaan päivästä näkisi hirviä, puuskaisin ja jatkoimme matkaa Rosin vastaillessa myöntävästi. Pian saavuimme tielle, jossa siirryimme raviin ja yllätyksenä minulle, Blondi tömäytti kunnon pukit yläilmoihin. Ros oli huolestunut, ettei vain ollut koskenut Leeviä, onneksi ei. Saapuessamme metsäpolulle vaihdoin Rosin kanssa poneja ja jatkoin täten karvamöhkäleen kanssa matkaa. Saavuimme käynnissä laukkasuoralle ja Ros nosti Ravin kautta laukan, mutta Leevi osasi ennakoida sen ja lähti tuttuun tapaan painelemaan eteenpäin. Laukan tasaantuessa Leevi nosti kaikki jalkansa ylös ja pukitti oikein jumbosuperpukin. Blondin matkiessa Leeviä, sain tuntea takamuksessani kunnon tumpsauksen kun kauramopo heitti takajalat ilmaan. Laukkasuoran päässä hidastimme raviin ja Blondi alkoi tuntumaan rauhallisemmalta. Leevi taas tikitti eteenpäin, mutta muutaman ympyrän jälkeen se seisahtui.
- Aivan ihana ruutitynnyri, Ros hihkaisi ja virnistin vastaukseksi. Jatkoimme Riston mennessä nättiä käyntiä ja nämä kaksi muuta niin ja näin...
- Huomaan, että Blondilla ratsastaminen on tosi helppoa, verrattuna herraasi, Ros totesi ja vastasin myöntävästi. Jatkoimme lyhyttä reittiä tielle jossa lähdimme ravaamaan. Sain pistää Blondiin kunnolla vauhtia, jotta ravi irtosi. Pt Appelsiinin risteyksessä vaihdoimme käyntiin ja Blondi teki kasat keskelle tietä.
- On sullakin käytöstavat, kikatin ja käskin tamman eteenpäin. Kuitenkin se käveli aika mallikkaasti, toisin kuin ADHD-lapsi Leevi. Ravasimme vielä hetken, kunnes vaihdoimme taas konejamme. Leevi puhisi kuin höyryveturi vieläkin, energiaa siis riitti. Ros kehui Leeviä, kun taas minä Blondia. Ja Annekin huikkasi väliin että menomme oli ollut näyttävän näköistä laukkasuoralla. Laskimme ohjat riippumaan ja kävelimme rinnakkain leveällä tiellä. Anne sanoikin osuvasti:
- Ei kukaan koskaan ole täydellinen ratsastaja, vaikka monet sitä luulevatkin, juuri kun Leevi hirnui isosti. Pian saavuimme tallille ja hyppäsin alas selästä. Kiitin tunnista ja seurasta ja vein ukon talliin.
11. merkintä
|
|
|
Post by Carkki on Apr 18, 2008 17:42:13 GMT 2
3.4.2008 Himskatti puupää! Pysy karsinassasi! Karjaisin puupääukkeli Leeville joka tarttui hihaani ja yritti tunkea mukanani kerhohuoneeseen. Jalkaa polkien ja hammasta purren sain sen takaisin karsinaan ja huokasin syvään. Sitten tallustelin kerhohuoneeseen jossa minun ja Dreamin tekemät voilevät ja kaakao olivat. Veimme ne hihitellen Epun luokse joka näytti hiukan yrmyiseltä. Tallissa raikui pian "Matkaan" - huuto Chaukin suusta joka johtaisi joukkoa. Talutin HIEMAN varpaille tallailevan oriseni ulos. Loikkasin selkään ja säädin jalustimia Leevin yrittäessä tunkea Londin luo. Pidin kuitenkin pintani ja huokasin päästessämme matkaan. Leeviä pelotti uudet maastot, mutta turvaa toi muut hevoset ja kuulinkin muiden läpisevän samanlaisia. Ainoat jotka kuulostivat olevan rauhallisia olivat Eppu ja Londiska. Pian nostimme jo ravin ja keventelimme reippaasti. Leevi tuntui olevan kuin dynamiittiä allani. Mäen tullessa vastaan alkoi Eppuskakin kuumumaan jonkin verran ja ylös kivuttiin melkoisilla loikilla. Leeville se sopi oikein hyvin ja muutama laukka-askelkin tuli mukaan. Onnekseni ja kauhukseni nostimme laukan ja tunsin kuinka dynamiitti oli lopussa. Tartuin harjasta kiinni ja yritin pitää konin omalla paikallaan, mutta se ei onnistunut lainkaan. Suhahdimme kuin mitkäkin laukkaratsukko hämmentyneen Epun ohi. Tanttaranttaraa... Kuului kavioista ja orini puhkui ja puhisi joten sain käännettyä sen ympäri. Vihdoin ja viimein pääsimme omalle paikallemme ja jatkoimme ensin ravia ja sitten käyntiä laavulle saakka. Laavulla loikkasin alas ja sidoin Leevin Epun ja Jambon väliin ja annoin hiukan heiniä turvan eteen. Muutama kantoi ruuat luoksemme kun itse istahdin hetkeksi Leevin viereen. Heppa puhalsi hiuksilleni ja suukotin sitä turvalle.
- Tulehan nyt, äläkä kuhertele se ukkelis kaa! Oona huudahti pian ja sai muut punaisiksi naamasta, minut taas noloudesta.
- Oukei, vastasin ja istuin Rosin viereen joka ojensi leipää ja Ada kaakaota. Chaolta sain vielä makkaraa ja olin kylläinen ruuasta. Pian jo olimme laukkailemassa kohti Seppelettä. Perillä nakkasin herran ulos ja se nauttikin siitä piehtaroimalla kurassa. Huokasin ja talsin kohti kerhohuonetta jossa muut jo lojuivatkin.
12. merkintä
|
|
|
Post by Carkki on Apr 18, 2008 17:42:51 GMT 2
|
|
|
Post by Carkki on Apr 19, 2008 17:18:11 GMT 2
|
|
|
Post by Carkki on Apr 20, 2008 18:11:24 GMT 2
20.04.2008 - Ilman satulaa - Moi ukkeli! hihkaisin tarhassa nuokkuvalle orhille. Bert nosti kummissaan päätä, mutta tajusi minun tulleen katsomaan sen kaveria. Leevi hirnahti vaimeasti ja tömisteli portille laukaten. Tarrasin kiinni riimusta ja kaivelin jostain aidan pieliltä narunkin. Avasin ripeästi portin lukon ja talutin orin ulos. Bertkin havahtui ja kipitti portille hirnahtelemaan ärsyyntyneenä. - Varmaan pipsa tai Lilly tulee hakee sut sisälle, sanoin hiirakolle ja rapsutin sitä päästä. Leevi nyki narua ja lähdimme reippaasti kävellen sisälle. Pikkumies tanssahteli ja teimme muutamia ympyröitä. - Lopeta! karjaisin tai lähinnä kiljaisin sen tallatessa varmaan miljoonannen kerran varpailleni. Ihme kyllä, selvisimme hengissä sisälle. Nakkasin sen karsinaansa joka oli ihme kyllä puhdas. - Kukahan sen, alkoi kysymykseni, joka kylläkin jäi kesken. - Minä siivosin Leevin karsinan! huikkasi viereen ilmestynyt Chao. - Ai, juu, miks? kysäisin hieman hämmentyneenä jatkaessamme yhtä matkaa varustehuoneeseen. - No ku ei ollu tekemistä, ku ne polletki meni, hän sanoi hieman vaivaantuneena ja näin tytön pyyhkivän silmäkulmastaan kyyneleen. Halasimme ja muistimme jutella iloisiakin asioita. Chao otti Riinansa suitset ja häipyi puolijuoksua tammansa luokse. - Mitähän tekisin tänään? Ajattelin ennen kuin mielessäni jokin välähti. Tietenkin menisin ilman satulaa, pitkästä aikaa. Kädet innosta täristen tarrasin Leevin suitsiin ja kiiruhdin varustelaatikolle. Suojia ei löytynyt mistään ja hetken etsittyäni huomasin niiden olevan Bertin kopan päällä. - Mitenhän ne sinnekkin ovat kävelleet? mietiskelin astellessani takaisin orini luo. Otin vielä Leevin harjat ja astuin karsinaan. Pikku-ukko tunsi turpansa syliini ja huokaili innostuneena, samalla hiukan salaa näpläillessään taskujani. Suukotin sitä turvalle ja aloitin puunaamisen kaulalta selälle päin. Puhdistin matkalla lavat ja lautaset. Sitten pölyistä saivat irrota takapuoli ja jalat. Toiselta puolelta samalla lailla puunattuani siirryin sukimaan harjaa ja häntää. Nostatettuani jalat huomasin olevani puunannut puolisen tuntia. Asettelin nopeasti, mutta huolellisesti suojat hoikan pojan hoikkiin jalkoihin ja taputin sitä kaulalle. - Hieno poika! Kehuin kiltisti ollutta Leeviä ja hain ulkopuolelta vielä suitset. Puhaltelin ja puhkuin kylmiin kuolaimiin hetken aikaa naama punaisena. Ojensin lämmitellyt kuolaimet kämmenelläni ja ori nappasi ne innoissaan suuhunsa. Vedin remmit korvien taakse ja kiinnitin lukot viimeisenä. Asetin ohjat kaulan päälle ja astelin kauemmaksi. - Nyt olet hieno! huikkasin pomppivalle viikari-orille ennen kuin nappasin kypäräni ja raipan itselleni. Tartuin ohjista kiinni ja maiskautin Leevin liikkelle. Tallustelimme maneesille ja huomasin sisällä olevan tunti kesken. Viheltelin ennen kuin avasin oven ja astuin hieman varoen sisään. Leevi loikkelehti paljon reippaammin minua sisään ja hirnui hyvin kovaa ja kuuluvasti. Pikku Pella vastasi innostuneena, näkihän se sentään hurjan komean miehen. - Voiko tulla? kysyin Annelta joka nyökytteli ja käski pienet tytöt raviin. Palmin ratsastaja näytti tuskastuneelta yrittäessään saada tammaa liikkelle. Se oli jumittanut nurkkaan, mutta Annen huitaistessa sitä takamukselle lähti tamma laiskasti löntystelemään ravia. Talutin Leevin keskelle Annen viereen ja pyysin häntä punttaamaan minut. Pian istuin pyöreän oriseni selässä. - Älkää menkö lähelle tätä hevosta jolla ei ole satulaa, se on ori ja tappaa teidät muuten! Anne huikkasi tytöille jotka nyökyttelivät ja mulkoilivat Leeviä sekä minua. Ori allani käveli hermostuneena muiden ravatessa, joten hetken kävelyn jälkeen siirryimme raviin. Siirryimme uralle ja Leevi potki vimmastuneena takasillaan taaksepäin. Pinnani paloi aika pian ja läpsäsin raipalla luimistelevaa oria kunnolla kaulalle. Se hyppäsi sivulle säikähtäneenä ja koikkelehti ravissa hiukan hämmentyneenä. Teimme muutamia voltteja minun istuessani kuin missäkin nojatuolissa. Tyttöjen siirtyessä uran sisäpuolelle kävelemään ja kuuntelemaan Annen ohjeita, nostin laukan korskuvan orin kanssa. Häntä viuhkoi puolelta toiselle takamuksen lennellessä taivaisiin. Nojasin runsaasti taakse ja hidastin äänelläni orin ravin kautta käyntiin. Anne oli kantanut keskelle kaksi ristikkoa. - Saanko mäkin hypätä noita? kysyin Annelta ja osotin esteitä. - Jep, tuu vaikka sä mallina noille tytöille. Ota ensin ravissa ympyrä E:ssä ja sitten nosta laukka ja tuu neljällä askeleella tohon väliin. Nyökkäsin ymmärryksen merkiksi ja napautin pohkeillani orin raviin ja käänsin ympyrälle hieman kankeana ja yrittäessä luistaa tehtävästään menimme ympyrän ravissa. Anne ei ollut tyytyväinen ja hieman nolona tulin uudelleen. Toisella kerralla Leevi taipui paremmin ja saimme käskyn nostaa laukka. Nosto sujui hieman kiireellisesti, mutta kuitenkin sujuvasti. Laukkasimme reippaasti kaarteen ja tulimme esteille hyvin. Myötäsin suuren loikan ensimmäiselle, mutta toisella hieman horjahdin sivulle Leevin pompatessa oudosti. Tulin heti perään toisen kerran, sillä huomasin kellon olevan jo niin paljon, että minun pitäisi lopetella. Ravasimme muutaman kierrokseen suuntaan että toiseen ja siirryimme käyntiin. Kiitin Annea opetuksesta nopeasti ja käskin orin ovesta ulos. Wear sulki perässämme oven kiinni ja vilkutti meille. Hymyilin ja ohjasin Leevin tallipihalle. Hyppäsin alas selästä ja vein pollen karsinaansa. Riisuin ensin suitset pois ja sitten suojat. Vein suojat omaan paikkaansa ja huolellisesti putsasin myös kuolaimet. Palasin takaisin karsinalle ja asettelin riimun uudestaan päähään ja siitä kiinni pitäen vein sen pesupaikalle. Kiinnitin sen ketjuilla kiinni molemmilta puolilta. Seuraavaksi astelin hanalle ja avasin sen. Suihkuttelin yhteensä vajaan tunnin jalkoja kylmällä vedellä. Kuivasin ne vaalealla pyyhkellä ja huomasin orin lerputtavan alahuultaan. Niissä ei onneksi ollut kuin vähän nestettä, mutta kumminkin hieroin niihin hiukan viilentävää linimenttiä. Vein käytetyt tavarani pois ja irrottelin hoidetin orin ketjuista. Talutin sen karsinaansa ja kaadoin Ellin tekemät lisäruuat orin kuppiin. Nappasin vielä hieman heiniä pollelleni ja huikkasin heipat kaikille. Tarrasin vanhan helkama-pyöräni tallin seinämältä ja pyöräilin kotiin.
15. merkintä
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 21, 2008 16:48:12 GMT 2
- Okei eli siis nyt voin alkaa hoitamaan ? Ja jos kerran päivässä hoidetaan, niin se tarkoittaa sitten että jos sä esim. olet jo hoitanut Leevin, mun ei tarvitse kirjoittaa omaa tarinaa, vai ? Ja miten on sitten, että voiko Leeviä viedä taluttaen esim. maastoon kävelylenkille ilman mitään erityistä lupaa ?
21 perjantai - Ensisilmäyksellä
Kävelin hiekkatietä pitkin kohti Seppeleen tallia. Päivä oli todella kaunis; aurinko paistoi kauniisti lämmittäen ja pienet leskenlehdet kukkivat tien reunoilla. Onneksi olin päättänyt tulla kävellen, eihän tälläisestä ilmasta sisällä bussissa voisi nauttia.
Hetken kuluttua saavuin tallipihalle, ja tunsin kuinka innostus nousi rinnassani. Kävelin hymyillen tarhojen ohi sisälle tallirakennukseen, ja käännyin käytävälle jolla uskoin Leevin karsinan sijaitsevan. Huomatessani Leevin nimikyltin perimmäisen karsinan ovessa, astuin sen eteen ja kurkistin kaltereiden välistä sisään. Katselin komeaa suomenpienhevos oria, joka hieman tylsistyneen näköisenä seisoskeli karsinassaan. Kun avasin varovasti karsinan oven, tunsin jännitykseni nousevan. Niin kävi aina kun tapasin uuden hevoset, jota en ollut koskaan ennen käsitellyt. Jännityksestä huolimatta astuin sisälle karsinaan. - Hei poika, sanoin hiljaisella äänellä, jonka kuultuaan nosti Leevi päänsä ja katseli minua kiinnostuneesti. Ihmetteli varmasti, kuka tämä uusi ilmestys hänen karsinassaan taas oli. Astuin lähemmäs hevosta ja ojensin käteni silittääkseni sen kaulaa. Olin kuullut, että Leevi saattaa olla melkoinen temppuilija sekä jukuripää, joten ilahduin suuresti, kun huomasin sen olevan melko rauhallisella tuulella.
Hetken Leeviä siliteltyäni lähdin hakemaan sen harjoja. Jonkun aikaa harhailtuani ympäri tallia, löysin vihdoin oikean paikan, ja kiikutin harjat karsinan eteen. Katseltuani harjoja hetken, päätin aloittaa kumisuasta, kuten aina ennenkin. En vaivautunut sitomaan Leeviä kiinni, sillä uskoin sen pysyvän karsinassa ilmankin, varsinkin, kun se oli näin rauhallisella tuulella.
Harjattuani noin puolisentuntia, ja käytyäni kaikki harjat varmasti läpi, totesin hoidokkini olevan puhdas kuin pulmunen. Taputin sitä kiitokseksi kaulalle, ja lähdin sitten viemään harjoja pois. Kun palasin karsinalle, päätin viedä Leevin tarhaan, ainakin siksi aikaa kun putsaisin sen karsinan. Siispä hain orin riimun, ja pujotin sen sen päähän.
Kun lähdin taluttamaan Leeviä käytävää pitkin ulos, huomasin sen innostuvan; suipot korvat oli ojennettu eteen päin, ja askel oli muuttunut hieman hätiköidyksi ja pomppivaksi. Kun sitten pääsimme ulos asti, alkoi herra esiintyä läheisessä tarhassa laiduntaville tammoille. Se näytti täysin unohtaneen tytön, joka nyt piti hieman epävarmana sen riimunnarusta kiinni. Aluksi yritin sitkeästi vain kävellä eteen päin, mutta pian huomasin sen turhaksi. Leevi ei millään olisi halunnut poistua tammojen tarhan edestä, ja näytti sen selvästi hyppimällä ja korskumalla. - Ihan tosi Leevi, me ei ikinä päästä tarhalle asti jos et nyt voi olla vähän yhteistyö haluisempi, sanoin melko kimeällä äänellä. Olin kuitenkin melko varma, ettei poika ollut kuunnellut sanaakaan, sillä se edelleen kiskois toiveikkaasti tammoja kohden. - Ala nyt tulla ! huudahdin Leeville, ja läpsäisin riimunnarulla sitä kevyesti lautasille. Kosketus sai nuoren orin hypähtämään valtavalla loikalla eteen päin, minut mukanaan vetäen. - Vou, sanoin hieman säikähtäneenä. No, ainakin olin saanut Leevin liikkumaan oikeaan suuntaan, ja oli se pomppimisenkin lopettanut, ainakin melkein.
Tarhan portilla irrotin riimun, ja päästin Leevin tarhaan. Aluksi se laukkaili ympäriinsä harja hulmuten, mutta asettui pian syömään sille tuotuja heiniä. Hymyilin katsellessani Leevin kiiltävää karvaa ja lihaksikasta ruumista; se oli hyvin komea hevonen.
Hetken kuluttua palasin talliin, ja lähdin etsimään karsinansiivous välineitä. Löysinkin kaiken tarpeellisen melko pian, ja noin puolentunnin kuluttua olin puhdistanut karsinan ja lisännyt sinne hieman uusia pehmukkeita. Lähdin lähes täysien kottikärryjen kanssa lantalalle, missä tyhjensin ne.
Vietyäni kottikärryt ja muut pois, katsoin kelloa. Se oli viisitoista vaille kuusi, joten minun olisi pian lähdettävä. Kävelin Leevin tarhalle ja jäin siihen katselemaan oria. Päätin, ettei minun kannata viedä poikaa vielä sisälle, kun se oli vasta päässyt ulos. Jätin siis Leevin talliin viennin muille tallilaisille. - Heippa poika, nähdään taas pian, huikkasin tarhan aidan yli ja lähdin kävellen kohti kotia. Onnekseni aurinko paistoi vielä.
|
|
|
Post by Carkki on Apr 22, 2008 14:37:49 GMT 2
22.4.2008 - Maastoon! - Perhana! kiiri kiljaisu Seppeleelle vievää tietä pitkin. Raahasin ojaan kaatuneen pyöräni maasta ja pyyhin kuraisia housujani. Onneksi repussani olisi ratsastushousut, jotka voisin vaihtaa heti päästyäni tallille. Hyppäsin takaisin pyörän selkään ja polkaisin sen vauhtiin. Nyt ajattelin katsoa enemmän eteeni, kuin taakseni, sillä muuten ajaisin uudestaan ojaan. Pian edessäni häämötti punainen tallirakennus, tai itse asiassa muutamakin. Ajaessani toisen oritarhan ohi, kuului raikuva kiljaisu, tällä kertaa kumminkin Leevin suusta taikka sitten turvasta. Pysäytin pyöräni ja puolijuoksua etenin oman kultani luo. Se näytti olevan yksin, sillä Bertiä ei näkynyt, joten ei ollut ihmekkään miksi se huusi. Sujahdin aidan ali Leevin luo ja hyppäsin sen kaulaan. Suukotin sen pehmeää turpaa ja sain vastaukseksi paljon pehmeitä hörinöitä. - Haen sut ihan kohta pikku-poikaseni sisälle, sanoin sille ja palasin rämän pyöräni luo. Nakkasin sen tallin seinää vasten ja lähelle tullut Jaakko kirosi minut maan rakoon. - Perkeleen akka, ei niitä pyöriä noin nakella! Tuliko selväksi? Mies sanoi hieman vitsaantuneen näköisenä, joten päätin parhaakseni näyttää kieltä. Vastaukseksi sain hymähdyksen ja näin hänen korjaavan pyöräni pystyyn. - Näin, ymmärsitkö? Jaakko sanoi ja lähti muualle. Astelin sisälle talliin, jossa oli kodikas heinän, kauran, sekä tietenkin hevosten tuoksu. Käännyin oikealle, olinhan menossa Leevin karsinalle. Asetin reppuni koukkuun ja nappasin sieltä ratsastushousut. Menin ne kainalossa vessaan, jossa vaihdoin ne jalkaan. Sitten palasin takaisin likaiset verkkarit kainalossa. Jätin ne puolestaan reppuun ja otin mukaani riimunnarun. Palasin samaa reittiä takaisin tarhalle josta sain vastaani oman hevosen. - Olet ihan paras ja ihanin, kuiskin Leevin korvaan kiinnittäessäni lukkoa. Avasin edestämme portin ja ihme kyllä, Leevi astui sieltä ulos kiltisti ja seisahtui paikoilleen. Ihmettelinkin, mikä mättää kunnes se tempaisi semmoisella voimalla, että melkein pääsi irti. Lähtiessämme liikkelle se tanssi takajalkojen ympärillä, tietenkin tammoille. Kiskaisin kunnolla orin liikkelle ja sainkin vastaukseksi pienen, kimakan kiljaisun ja luimistelevat korvat. Mutta kumminkin se liikkui ja selvisimme sinne niin pelottavaan paikkaan, eli talliin. Irti päästessään karsinaansa, se alkoi kunnolla temppuilla. Näytti kuin se olisi tanssinut Quicksteppiä, niin kuin Nicke Lignell Tanssii tähtien kanssa - ohjelmassa viime sunnuntaina. Jätin narun ulkopuolelle ja otin mukaani pari harjaa. Aloittelin pyörittelemään pölärillä ensin, sitten siirryin pehmeään harjaan. Vielä sen jälkeen putsasin kauniin pään ja sirot kaviot. Jossain välissä kipaisin suitset ja tumman yleissatulan, johon olin illalla kiinnittänyt lampaan taljasta tehdyn pehmeän satulahuovan. Asettelin huolella suitset päähän, joihin olin laittanut martingaalin. Sitten nostin vielä satulan selkään ja kiinnitin vyön ensimmäisiin reikiin. Ensin ajattelin, että olisin jo valmis, mutta onneksi muistin hakea suojat. Ne laitettuani asettelin vielä kypärän päähäni ja tarrasin raipan mukaani. Sitten talutin orin ulos tallin eteen. Pysäytin sen, tai no, ainakin yritin. Taistelimme hetken aikaa, kunnes voitin ja sain Leevin seisomaan paikoillaan. Kiristin vyötä vielä pari reikää, jonka jälkeen ponnistin selkään. Nyt alkoi Leeviin tulla virtaa ja vyötä kiristäessäni vielä vähän se alkoi tanssia. Pian painalsin kantapäilläni orin liikkeelle ja pyörähdimme maastopolulle. Kerrankin, olimme vain kahden jossain, minä ja orini. Astelimme polkua pitkin ja Leevi pursusi energiaa. Se loikki innoissaan jokaisen juurikon ja pienenkin kannon yli. Hetken käveltyämme maiskautin huulillani ja kokosin Leevin. Lähdimme hiukan koikkelehtivaan raviin, jota jatkui hetken aikaa. Ja kun se loppui, tunsin allani uuden hevosen, joka totteli upeasti jokaista apuani. Tuntui heti että voisimme kaasuttaa, joten päästyämme pellolle, annoin laukkapohkeet ja ampaisimme laukkaan. Ensin menimme hiukan rauhallisemmin, mutta pian nousin kevyeeseen istuntaan ja nelistimme pitkin peltoa. Tuntui kuin olisimme voineet jatkaa laukkaa ikuisuuden, mutta pelto loppui liian pian ja hidastimme laukkaa. Käännyimme rauhassa ja laukkasimme takaisin. Leevi halusi laukata ja lujaa, joten pääsimme taas vauhdin hurmaan. Hidastin raviin pellon lopussa ja vilkaisin kelloa. Meidän piti palata tallille aika viuhaan, sillä minulla olisi tapaaminen ystävien kanssa tunnin kuluttua. Ravasimme takaisin reippaasti ja jäähdyttely jäi aika pieneksi, mutta Leevi ei enää puhkunut. Vein sen suoraan pesupaikalle. Hain ovelta päitset jotka vaihdoin suitsien tilalle. Riisuin loputkin varusteet poikani päältä ja vein ne kiireesti paikoilleen. Palatessani pesarille avasin heti hanan ja suihkuttelin jalat nopsaan. Hain kaapista linimentin jota nopeasti levitin joka jalkaan. Sitten harjasin ripeästi orin läpi ja nakkasin selkään hikiloimen. Vein sen karsinaansa ja annoin lisikset, sillä Jaako, tai joku muu oli jo tuonut heinät orin karsinaan. Hyvästelin orin ja juoksin ulos. Polkaisin jälleen pyörän vauhtiin ja ajoin kohti kotia.
16. merkintä
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 23, 2008 20:15:24 GMT 2
23 keskiviikko - Temppuilua
Kävelin maaneesista kohti tallia. Olin juuri ollut muulta tallilta tulleen valmentajan valmennustunnilla, ja nyt oli pakko myöntää, että paikat olivat vähän hellinä. Hevonen jolla olin ratsastanut, oli jäänyt vielä toiselle tunnille, eikä minun siis tarvinnut huolehtia sen varusteita pois.
Jäseniäni venytellen astuin punaiseen tallirakennukseen. Kello oli jo vähän päälle viisi iltapäivällä, joten hevosille oli jaettu päiväheinät ja muut jo aikaa sitten. Siksi en mennyt suorinta tietä Leevin karsinalle, vaan pujahdin ensin huoneeseen missä lokeronikin sijaitsi. Siellä vaihdoin ratsastussaappaat tennareihin, ja tungin kaiken muunkin sälän takaisin kaappiin.
Sitten lähdin Leevin karsinalle, missä herra odottikin yltä päällä pölyssä ja puruissa; joku oli ainakin piehtaroinut tarpeeksi. Lähdin siis hakemaan harjoja, missä ei tällä kertaa mennyt läheskään niin kauan kuin viimeksi, ja olinkin pienessä hetkessä takaisin hoidokkini karsinalla. Tapani mukaan nappasin ensimmäiseksi kumisuan, ja se kädessäni menin sisään karsinaan.
Heti sisään astuttuani sain huomata, ettei Leevi ollut tällä kertaa läheskään niin rauhallisella tuulella kuin viimeksi täällä ollessani. Päinvastoin, se alkoi heti karsinaan tultuani hyppelehtiä levottomasti, polkemaan jalkaa maahan ja pärskimään niin, että mahdollisimman moni kuulisi sen. - No no, poikaseni, otahan ihan rauhassa että saadaan sinut harjattua, sanoin, ja painoin käteni hoidokkini pehmeälle turvalle. Aloin pikkuhiljaa hieromaan Leevin lihaksikasta kroppaa kumisualla, siirtyen sitten aina uuteen ja uuteen harjaan. Lopulta orikin osasi jo vähän rentoutua ja rauhoittua, josta olin sen verran ylpeä, että harjasin sen jo valmiiksi kiiltävän karvan vielä kerran pehmeällä harjalla. Lopetettuani harjaamisen tarjosin herralle vielä pienen porkkananpalan palkkioksi, jonka Leevi ottikin nätisti huulilla. Olin siitä varsin iloinen, sillä en uskonut, että pala kättä hoidokkini suussa tekisi kovin hyvää vaikutusta Carkkiin, Leevin omistajaan.
Silitin vielä orin nyt kiiltävää kaulaa, ja kävin sitten pihalla putsaamassa harjat. Sen jälkeen kiikutin ne takaisin oikeille paikoilleen, ja palasin Leevin luo riimun sekä narun kanssa. Olin päättänyt, että nyt kun joku ystävällinen ihminen oli siivonnut pojan karsinan, eikä minulla ollut kiirettä kotiin, meillä olisi aikaa kiertää pieni lenkki tallin lähimaastoissa. Siispä lähdimme yhdessä, jo hieman rauhallisemman, hoidokkini kanssa käytävää pitkin kohti ulko-ovia.
Kuitenkin, heti kun astuimme tallipihalle, huomasin miten Leevin pää kummasti nousi korkeammalle, ja askel alkoi lyhentyä ja tulla pomppivammaksi. Herra näemmä valmistautui jälleen kunnon show'hun, mutta tällä kertaa päätin olla valmiina. Siispä kiristin otettanu riimunnarusta, ja aloin päättäväisemmin kävellä tammojen ympäröimän tallipiha poikki. Alku meni ihan hyvin, mutta huomatessaan aikeeni, alkoi herra nykiä päätään ylemmäs; se ei selvästikkään halunnut poistua tammojen edestä niin vähällä. Sen huomatessani napautin kevyesti Leeviä lautasille, ja sain sen kävelemään, tai oikeastaan tanssahtelemaan, kanssani hiekkatielle joka vei maastoreiteille. - No niin, eihän se nyt niin kamalaa ollut, vaik --- , en ehtinyt lausettani loppuun, kun huomasin jo lentäväni orin perässä viereiseen ojaan joka oli täynnä kaiken maailman kasveja.
Kaaduin erittäin huonoon kohtaan, ja löin takamukseni erittäin kovan puoleiseen kiveen. Voivotellen vammaani nousin rämeiköstä ylös, ja aloin repiä lehtiä ja muita roskia hiuksistani pois. Leevi hörähti hyväntuulisesti, ja alkoi sitten, selvästi mielissään kepposestaan, popsia kaiken laisia kasveja ojan pohjalta. - Ääh, joku kerta vielä minä. . . , sanoin uhkaavasti, ja nousin ylös ojasta yhä takapuoltani hieroen. Huomasin kuitenkin, ettei herra aikonut tehdä ojasta nousemisesta yhtään sen helpompaa, kuin tallipihan läpi kävelystäkään. Se seisoi kaikki neljä jalkaa itsepäisesti ojassa, kun itse yritin epätoivoisesti kiskoa sitä ojasta. - Etkö voisi olla nyt vähän avuliaisempi ? voihkaisin, ja nojauduin koko painollani riimunnarun varaan jotta saisin itsepäisen hoidokkini ylös ojasta. Leevi veti kuitenkin jälleen pidemmän korren hypäten valtavalla loikalla ylös ojasta, mikä johti siihen, että tukeni narusta löystyi, ja kaaduin selälleni hiekkatielle. - Nyt kuule ! huudahdin äkäisesti iloisesti hirnuvalle hevoselle.
En kuitenkaan pystynyt olla kauaa vihainen, vaan aloin pian nauraa, minkä takia minun oli vaikea päästä jaloilleni. Nauroin vielä metsäpolulle asti, vasta sitten pystyin hillitsemään itseni.
Leevin temppuilu oli kummasti puhdistanut ilmaa, ja nyt kävelimme rauhassa ilman minkäänlaisia yllätyksiä kauniilla metsäpolulla, minne auringon säteet paistoivat oksien lävitse. Huomasin pian, että aurinko oli alkanut laskea, joten meidän oli palattava takaisin tallille.
Kun pääsimme tallille, suurin osa tarhoista oli tyhjiä, ja pääsimmekin melko rauhallisin menoin takaisin tuttuun karsinaan. Siellä irrotin pojan riimun ja suukotin sitä poskelle, niin iloinen olin onnistuneesta kävelyretkestämme. Vielä ennen kuin lähdin, kipaisin hakemassa Leevin iltaruuat sekä heinät, ja vein ne sille syötäväksi. Herra alkoikin heti iloisesti rouskuttamaan ruokaansa, eikä aikaakaan, kun suurin osa siitä oli syöty. - Heippa poika, nähdään taas pian, sanoin kaltereiden välistä, ja lähdin kohti kotia hymy kasvoillani.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 26, 2008 15:42:47 GMT 2
- Anteeksi tarinan lyhyys, mutta viikonloppuna on niin paljon muutakin tekemistä, ettei kunnon värssyjä oikein ehdi tehdä. (; Ja sitten pitäisi ilmoittaa, että 4.5 - 11.5 en pääse hoitamaan, sillä lähdemme Kreikkaan, jeah ! B))
26 lauantai - Kauniita kesäpäiviä
Kävelin kohti tallia mp korvissani soiden. Päivä oli jälleen lämmin sekä aurinkoinen, ja ruoho oli päivä päivältä muuttunut yhä vihreämmäksi.
Kun saavuin tallipihalle, huomasin Leevin olevan läheisessä tarhassa toisen hevosen kanssa, jota tosin en tunnistanut. Pojalla näytti olevan vielä päiväheinät kesken, joten päätin siivota karsinan ihan ensimmäisenä. Kävin siis kaapillani, minne laitoin laukkuni sekä muut tavarat, joita en tulisi tarvitsemaan. Sitten hai kottikärryt, ja eikun siivoamaan !
Karsinan puhdistuksessa meni tällä kertaa pidempään kuin aikaisempina kertoina, sillä se oli huomattavasti likaisempi. Pitkän uurastuksen jälkeen, sain kuin sainkin, karsinan siivottua ja uudet pehmukkeet tilalle. Pyyhin hikeä otsaltani samalla kun kuljetin kottikärryllistä likaisia puruja kohti lantalaa.
Vietyäni kottikärryt pois, päätin hakea Leevin sisälle harjattavaksi. Hain siis pojan riimun ja riimunnarun, ja menin sitten tarhalle, missä herra majaili. Toinen hevonen oli nähtävästi viety jo sisälle, ja Leevikin näytti siltä, että ei jaksanut enää oleilla yksin. Siispä menin tarhaan sisälle, ja sain vastaani vaimeasti hörähtelevän hoidokkini, joka ei ( minun onnekseni ) laittanut vastaan, kun pujotin riimua sen päähän. Sitten lähdin taluttamaan Leeviä talliin, minne se tulikin melko kiltisti perässä. Mitä nyt vähän piti prameilla tarhoissa oleileville tammoille, mutta muuten ihan hyvin.
Karsinaan päästyämme irrotin pojan riimun, ja vein sen pois. Samalla hain herran harjat, ja kun tulin takaisin karsinalle, aloin tapojeni mukaan harjata Leeviä ensin kumisualla, ja sitten muilla harjoilla. Poika oli tänään rauhallisella päällä, ja koko harjauksen ajan vain nuokkui jonkinlaisessa puoliunessa, mikä oli tietysti helpotus minulle.
Noin puolentunnin kuluttua vein harjat takaisin paikoilleen, ja palasin karsinaan palkitsemaan hoidokkini rauhallisesta käytöksestään. Leevi otti ojentamani porkkananpalan mielellään vastaan, minkä jälkeen se vielä yritti sitkeästi löytää lisää herkkuja taskuistani. - Ei makeaa mahan täydeltä, sanoin, ja silitin orin kaulaa. Katsoin kelloa, ja ajattelin, että oli aika lähteä. Suukotin nopeasti Leeviä poskelle, ja lähdin sitten mp jälleen korvissani kohti kotia.
|
|