|
Post by Carkki on Mar 14, 2008 19:29:43 GMT 2
Kansi © Carkki - kannen kuvat © Anne L.&ReegaHOITO-OHJEETLoimitusVuoreton kaulakappaleellinen vihreä-ruskea ruudullinen sadeloimi: kun lämpötila alle +10 astetta Edellämainitun alle myös ruskea kaulakappaleellinen fleeceloimi kun lämpötila alle nollan, ei kuitenkaan -10 astetta paksu vihreäruudullinen kaulakappaleellinen toppaloimi kun alle -10 astetta sisällä ruskea kaulakappaleellinen fleeceloimi kun lämpötila ulkona lähempänä nollaa sisällä ruskea kaulakappaleellinen tallitoppaloimi kun ulkona kylmempi kuin -15 astetta (Ori on kokonaan klipattu, niin tarvitsee vällyjä niskaan)Ruokintaaamulla: 1l kauraa, ½l mysliä, 3dl pellavaista, lämmintä vettä sekaan, sen verran että pellavainen turpoaa päivällä: 1l kauraa illalla: 1l kauraa, ½l mysliä, pellavainen, kivennäinen, suola, öljy, B-vitamiini, valkosipulijauhetta --> turpoamaan Ratsastaessaesteillä ja maastossa: meksikolaiset suitset joihin kuparirollerikuolain, vaaleanruskea martingaali, samaa sävyä oleva estesatula ja Veredukset joka jalkaan. koulussa: mustat kanki- tai nivelsuitset, pintelit joka jalkaan, musta koulusatula Ratsastuksen jälkeenrankan treenin jälkeen: letkutusta 15min - puoli tuntia, jos nestettä; linimenttiä, fleeceloimi selkään kevyen treenin jälkeen: letkutusta 10-15min suupieliin: helosainia Huopien, pinteleiden, korvahuppujen, loimien yms värikoodi harmaa-vihreä-ruskea, pääosin Equilineä, Shockemöhleä tai Eskadronia. Nahkavarusteet esteillä vaaleanruskeaa, koulussa mustaa, satulat ja suitset Stubbenin, niin kuin muutkin pääosin, pari muutakin mahtuu joukkoon. Otsapantoihin kuuluu aidot Swarovskin blingit. [/center]
|
|
|
Post by Carkki on Mar 14, 2008 19:40:49 GMT 2
14.3 Perjantai - Yllinkyllin Lelluja
Tänään olisi maastotunti Rosin kanssa tiedossa. Vaihdeltaisiin hepojakin. Noh, joo, palataan aamuun. Siis tulin tallille ja näin ruuhkaisen tallipihan. Vhat? Pikkuisia piha täynnä. Sisällä tapasin hikeentyneen Annen joka pyysi minulta erästä asiaa. - Eikös tuo Lellu vois tulla yhelle talutustunnille, saisit ite taluttaa. Hah, kaikki keksii kivoja lemppareita, pyörähti ajatuksissani, mutta vastasin myöntävästi. Siis puolen tunnin päästä maneesin ja selkään joku nassikka. Vhitsit, mulla on hyvä kielenkäyttö. Tallustin satuloiden ja suitsien pyydystämiseen varustehuoneessa. Kappas, siellä oli pienoinen tyttö istumassa ja tullessani sisään hän ponnahti ylös. - Ootko sinä Leevin hoitaja tai omistaja? hän kysyi silmät säihkyen. Ahaa, hän on Letukan ridaaja. - Jes, shöör, vastasin ja virnistin tytölle. - Mun nimi on Elina, eli Lellu, hän esittäytyi. Huoh, Lelluja yllinkyllin. - Mie oon Carkki ja kuten kuulitkin, omistan Leevin. Tallustimme kimpassa orhini karsinalle, mutta hän pysähtyi ovelle. - Se on ori, en tule sisälle, hän sanoi päättäväisesti ja astui kauemmaksi. - Joo, ei haittaa, sanoin ja aloitin puunaamisen. Sainkin sen nopeasti valmiiksi ja nakkasin varusteet niskaan, sitten jo menimmekin maneesiin. Ja yhden ainoan tunnin aikana kirosin tuhannet kerrat, milloin Leevin tallatessa varpaille, milloin kiskoessa tammojen luo. Elina pysyi hyvin selässä ja hänkin tykkäsi. Pianpa jo tunti loppuikin ja olin aivan mustelmilla.
Hetken ajan herrani lepäsi karsinassa kunnes lähdimme Rosin ja Blondin kanssa maastoon...
1. merkintä
|
|
essi
Kokenut konkari
70%
I Love Animals
Posts: 314
|
Post by essi on Mar 15, 2008 14:57:39 GMT 2
15.3 Lauantai - Ekakerta
Noniin. Tallustelin tallille ensimmäisiä kertoja hoitamaan Leeviä. Hiukan jännitti että mitä tästäkin tulisi. No kun saavuin talliin niin kaikki hevoset olivat jo ulkona. Katsahdin kellooni, se näytti kahtatoista. Tallilla ei näkynyt muita ja Leevin karsina oli ottamatta joten otin talikon kauniiseen käteeni ja aloin puhdistaa Leevin karsinaa. Pian karsina olikin jo puhdas joten lähdin hakemaan Leeviä tarhasta. Herran kiinnisaaminen ei ollutkaan mitään lasten leikkiä. Aina kun meinasin saada sen kiinni niin herra ravasi viiden metrin päähän minusta ilkikurinen pilke silmissään. Kymmenen minuutin päästä Leevi kuitenkin käveli vierelläni talliin joskaan ei ihan nätisti. Välillä se riuhtoi päätään ja steppasi edes takaisin. Kun sain sen karsinaan sidoin sen kiinni. Karsinassa se rauhoittui jotenkin vaikka kyllä se vieläkin vähän pyöriskeli ja kuopi lattiaa. Hain Leevin harjapakin ja aloin harjailemaan sitä. Vähän ajan päästä talliin tuli muitakin hoitajia ja ratsastajia. Hoitajien seassa oli myös Carkki. -Moi Carkki! huudahdin leevin karsinasta. -No moi! Miten on mennyt? Carkki vastasi. -Ihan hyvin. Pientä kinaa tässä on herran kanssa ollut ja nyt vähän totutellaan toisiimme. Aiotko ratsimaan tänään? -No hyvä. Kyllä aijoin mennä vähän kentällä. -Ok. Laitan Leevin kuntoon. -Selvä. Carkki lähti ja jätti minut töihin. Harjasin Leevin kunnolla ja hain varusteet ja aloin satuloida Leeviä. Satulan sain aika hyvin laitettua Leeville mutta suitsien kanssa kinasteltiin vähän aikaa. Lopulta Leevi oli kuitenkin kunnossa ja valmis ratsastukseen. Carkki katseli kentän laidalla jotain loppumaisillaan olevaa tuntia ja pelästyi kun tulin yllättäen hänen takaansa. -Ai sait sen jo valmiiksi, Carkki sanoi. -Joo jään katsomaan vähän ratsastustasi. Carkki nousi Leevin selkään ja ratsasti kentälle josta tunti oli juuri loppunut. Jäin katsomaan kun Carkki ratsasti. Huomasin kuinka kevyet ja lennokkaat Leevin liikeet olivat. Lähdin takaisin talliin ja aloin selata Leevin päivistä. Olin uppoutunut niin paljon Leevin päivikseen että en huomannut kun Carkki tuli talliin. Hätkähdin kun Carkki kutsui minua tallissa. -Voisitko riisua Leevin? hän kysyi. -Totta kai, vastasin -Mun täytyy mennä, kiitos! Carkki sanoi. Riisuin Leeviltä varusteet, harjasin sen ja laitoin puhtaan veden ja heinät. Sen jälkeen lähdin kotiin
|
|
|
Post by Chao on Mar 17, 2008 19:55:43 GMT 2
17. maaliskuuta - Chao kokeilee Leeviä...
Kyllä jännitti. Carkki oli luvannut, että nyt kun Sipellä ei voinut ratsastaa, saisin kokeilla Leeviä. Polveni tutisivat kun astuin autosta ulos.
"Terve Chao!" Carkki huudahti tallin ovelta. "Mä käyn hakee Leevin sisään, ni pääset testaamaan." Naurahdin ja nyökkäsin. Häivyin siitä talliin vaihtamaan tallivaatteet päälleni. Hain samalla Leevin harjat ja varusteet tallikäytävälle odottamaan kuntoon laittoa. Carkki talutti rauhallisin ottein villin suomenhevosherran käytävälle ja kiinnitimme herran yhdessä molemmilta puolilta käytävälle, Leevin vastusteluista huolimatta.
Leevi heitteli päätään ja jalkojaan minne sattuu yrittäen samalla napata hampailla hihastani kiinni. Nauroin oriin leikkimiselle ja kielsin sitä tomerasti näykkimästä. Sitten tartuin harjaan ja puunasimme Carkin kanssa Leevin todella hienoksi, melkein kiiltäväksi. Melkein, koska sellaisen talvikarvan alta ei paljoa karva kiillä, mutta niistä kohtia, joista talvikarva oli jo lähtenyt, herran karva kiilsi, kuin vastakiillotettu pronssi. Olimme Carkin kanssa molemmat ruskean karvan peitossa, kunnes päätimme yhdessä, että ori oli nyt puhdas.
Nostimme satulan Leeville satulan selkään, ja pääsin vielä pujottamaan herralle suitset päähän, joka olikin sitten vaativampi homma. Leevi kun ei meinannut millään availla suutaan, joten sain sulloa sormia useamman suuhun, ennenkuin sain sen auki kuolaimia varten.
Carkki meni etukäteen kentälle, ja minä irrotin hevosen naruista. Leevi ryhtyi heti tempomaan ohjista, menohaluja kyllä löytyi. "Sä se olet veikeä ötökkä..." Tokaisin Leeville kävellessämme kentälle. "Tarviitko apua?!" Carkki huusi kentän laidalta ja kieltäydyin kauniisti. Tahdoin selvitä yksin.
Kiristin satulavyön ja laskin jalustimet. Leevi pyöri ympäri, kuin lisuuri hyrrä, ja minusta orin temppuilu oli vain hauskaa. Kiristin ohjia ja sain Leevin seisomaan aloillaan, sen aikaa, kun nousin selkään. Tasasin painoni satulaan, istuin syvällä ja rennosti, myötäsin kädellä ja annoin Leevin kävellä omaa, reipasta tahtiaan eteenpäin kentällä. Carkki katseli kentän laidalta vieno hymy kasvoillaan.
"Se on hyvä, että oot rauhallinen. Pysyy itekin paremmin rentona ja menevänä, kun ratsastaja ei häiritse."
Myönsin asian ääneen ja kiristin ohjia. Leevi valpastui heti allani. Oriista huomasi, että se kyllä osasi, jos sen vain saisi keskittymään annettuun tehtävään. Puristin kevyesti pohkeilla ja Leevi siirtyi raviin. Kevensin ulkojalan tahtiin ja pyysin Leeviä taipumaan suurilla volteilla ja serpentiineillä. Eikä mennyt kauaakaan, kun herra heitti päänsä alas ja tunsin, kuinka sen selkä pyöristyi ja niska taipui.
Carkki kehui kentän laidalta enkä voinut olla hymyilemättä.
Sitten joku tallissa paukautti tallin oven kiinni, ja Leevi tietenkin säikähti tuota ääntä. Ori otti hepulimaisen sivuloikan ja meinasin pudota satulasta toisen jalustimen irrottua jalastani. Carkki joutui pakokauhun valtaan ja pyöri ympyrää kentän aidan ulkopuolella. Palautin nopeasti tasapainoni ja jalustimen jalkaani ja sain herran rauhoittumaan taas parin(kymmenen) voltin jälkeen. Carkkikin rauhoittui ja iski taas tiukan katseensa meihin.
Väänsimme ravissa hiemän väistöä, lisäyksiä ja kokoamista. Sitten sain vihdoin luvan nostaa laukan. Leevi yritti rynnätä eteenpäin ja sain vain vaivoin pidettyä oriin tasaisessa laukassa. Käänsin herraa monille volteille ja kaiken näköisille kiemuroille ja Carkki nauroi tempparoinillemme kippurassa kentän aitaa vasten. Olin siinä vaiheessa valmis kuristamaan tytön siltä seisomalta. Minä tässä yritin saada hänen hevosensa vaivoin hallintaan, ja Carkki vian nauroi.
"Te nauratte niin hauskoilta! Ihan ku sä ratsastaisit porolla..."
Carkki huusi meille kentän laidalta ja minä sain heleän punan kasvoilleni. Sitten hidastin Leevin raviin ja jäähdyttelin oriin ravissa. Sitten kävelimme vielä pitkin ohjin melkein kaksikymmentä minuuttia. Carkki kehui hetkisen aikaa ja rynnisti sitten talliin laittamaan loimet ja muut sen sellaiset valmiiksi.Itse nousin satulasta ja nostin jalustimet ylös. Lähdimme sitten Leevin kanssa kävelemään kohti tallia. Herra tietenkin hyppelehti sinne sun tänne, mutta oriin kipittely muistutti minua Sipestä.
Talutin Leevin talliin.
"Hei kiitos, mutta voisiksä hoitaa tän pois? Mun kun pitäis nyt mennä..."
Tokaisin äkkiä Carkille ja Carkki nyökkäsi hieman hämmentyneenä. Sitten rynnistin ulos tallista itku kurkussa suoraan Sipen ja varsan luo tarhalle. Heittäydyin tamman kaulaan ja annoin kyynelten valua poskilleni.
"Hei kuule..." Carkki kosketti olkapäätäni.
Säpsähdin.
"Se on okei. Pärjäät Leevin kaa, voit hoitaa sitä sitte, ku taas pystyt." Tyttö tokaisi ja lähti takaisin talliin.
Suikkasin suukon Sipen poskelle ja halasin tammaa entistä lujemmin.
"Kyllä se siitä..." Kuiskasin Sipen korvaan ja tamma lähti ontuen kävelemään takaisin heinilleen.
Chao & Leevi-mies <33 -o8
|
|
|
Post by Carkki on Mar 18, 2008 14:32:56 GMT 2
18.3 - Estereeniä
- Heippa Wear! huikkasin varusteita puunavalle tytölle. - Moi! Ootko suunnitellut mitä teet tänään? - En oo varma, vastasin ja katsoin kummastuneena tyttöä. - Tuutko esteitä jos Anne pitää? Wear kysäisi ja virnisti. - Of course, huikkasin ja asettelin reppuni kaappiini. Sitten tallustin tallin puolelle. Nappasin vielä harjakoppani mukaani ja menin käytävän päähän, jossa herrani majaili. Avatessani ovea Leevi hirnui kuuluvasti. - No moi, mitä mamman kulta? lepertelin ja halasin "hellää oriani." Sitten aloitin puunamisen kovalla harjalla, jolla putsailin vatsan, selän, kyljet ja kaulan. Sitten pehmeällä harjalla jalat. Viimeiseksi pään pääharjalla, jossa tappelimme hiukan harjaanko vai enkö harjaa. Wear tallusteli ovelle ja käski olla maneesissa vartin päästä. - Jees boks, vastasin tyynesti ja jatkoin puunamistani. Nappasin sienen jota kastoin hieman ja putsasin vielä naamaa, josta Leevi ei oikein pitänyt, vaan hirnui vaativasti. - Mutta beibi, näin sä tuut puhtaaksi, sanoin sille ja ovelle ilmestynyt oona räjähti nauruun. - Vai beibi, ootko sä ihan seko? hän mumisi naurun keskeltä. Hymyilin hieman nolona ja putsasin nopeasti silmien ja sierainten ympärykset. Oona häipyi "tapahtumispaikalta" kikatellen ja pian koko talli raikui Maikun käkättäessä ja astellessa käytävällä kuin mikäkin humalainen. Putsatessani ensimmäistä kaviota Maikku ilmestyi Leevin karsinalle. - Moi beibi! se hihkaisi Leeville. Leevi katsoi kummastuneena tyttöä ja pyynnöistäni huolimatta, se ei nostanut jalkaansa. - Nos-ta! komensin polleani ja nostihan se sen koiven viimeinkin, kehujeni saattelemana. Putsasin kavion loppuun ja Leevi oli loppuajan nätisti. Nostatin viimeiset kaksi jalkaa ja onneksi nekin sujuivat ongelmitta. Sitten kiirehdin hakemaan satulaa ja suitsia, koska aikani meinasi loppua ja Wear oli jo lähes valmis. Palailin takaisin karsinalle ja avasin oven. Leevi luimisti nähdessään satulan, mutta ennen kuin se kerkisi sanoa juuta tai jaata, olin jo nakannut satulan selkään. Hieman hämillään se katsoi minua ja ravisti sitten päätänsä. - Voi, voi, vauvaseni, onko kamalaa? kysyin nähdessäni Letukan ilmeen. Toiselta puolelta laskin satulavyön, jonka sitten kiinnitin toiseen reikään. Asettelin vielä suitset päähän ja lätäisin ohjat jalustimen taakse. Sitten juoksujalkaa hakemaan kypärä ja turvaliivi. Meinasin törmätä Weariin avatessani oven. Sohvalla istuneet Maikku, oona ja Ada remahtivat nauruun kun olin lähdössä. - No, mikä nyt? kysyin hämilläni. Lähes yht aikaa he vastailivat sanalla "beibi" kikatusten saattelemana. Huokasin syvään ja hyppelehdin Leevin luo. Wear tuli vastaan taluttaen Taigaa ja heti kun sain konini kuosiin, lähdin perässä maneesiin. Anne tuli aukaisemaan maneesin oven ja näin sisällä muutaman yksittäisen esteen ja kaksi erilaista sarjaa. Talutimme ponit keskelle ja kiristellessämme vyötä Anne sanoi mikkiinsä: - Tänään menemme, kuten huomasittekin, sarjoja ja sitten ihan yksittäisiä. Korkeutta harjoiteltaisiin tänään, mutta tietenkin Taigalle pienemmät kuin Leeville. Kuuntelin tarkasti Annen jatkoselityksiä ja loikkasi selkään. Lyhensin jalustimia reiällä ja käskin orhini uralle kävelemään Taiga perässään. Kymmenen minuutin päästä Anne käski meidät kevyeeseen raviin. Leevillä oli hyvä päivä, koska se taipui ja myötäsi hyvin. Itse tykkäsin, mutta Anne aikoikin pistää meille kunnon rääkin. - Ja nyt kun menee noin hyvin kummallakin niin sitten jalustimet kaulalle ja kevyttä ravia, hän karjaisi ja hymyili ilkeää hymyään. Huokaisin ja nostin jalustimet kaulalle ja aloitin keventelemään. Aivan hetken kuluttua saimme kuitenkin laitta jalustimet takaisin ja saimme huokaista hetken ennen laukkaa. Kävelimme välikäyntien aikana neljän puomin yli muutaman kerran ja Leevi nosteli koipiaan kuin mikäkin koulukameli. Wear sai Taigan kulkemaan kunnolla puomien yli. Anne taisi olla tyytyväinen ja käski koota konit ja nostaa laukan. Leevillä oli hieman tahmea alku, joten nousimme kevyeeseen istuntaan ja siitä Leevikin innostui ja pukitti riemunpukit joiden seurauksena nousin korkealle ilmaan ja tömähdin maahan. Kikattelin ja Anne sanoi mikrofooninsa: - Olisitko ystävällinen ja ottaisit orisi kiinni? Huomasin Wearinkin virnuilevan ja tallustin orhini ohjien luo. Se katseli itseään peilistä ja säpsähti napatessani sen kiinni. - Sori hani, sanoin sille ja loikkasin selkään. Annen käskystä nostimme laukan ja Leevi laukkasi alahuuli pitkällä ja laajoja askeleita. Pian meidät käskettiin pienelle ristikolle Wear kärkenä. Näin Taigan ottavan hallitun loikan esteen yli ja kaahatessamme kaarteeseen Leevi tajusi esteen ja viskasi takapuolen ilmaan. Käänsin herrani ympyrälle ja saavuimme esteelle hallitusti, mutta tunsin, että tulossa on suuri loikka. Ja kuten arvasinkin Leevi otti ainakin metrin loikan ja nojauduin kaulalle hypyn ajaksi. Wear haukkoi henkeään ja Anne soperteli jotain isosta loikasta. - Olihan se aika iso, sanoin huolimattomasti ja jatkoin laukkaamista. Seuraavalla kerralla Taigakin viskasi tapoihin kuulumattomasti takapuoltansa ja kieltäytyi vielä esteeltä. Wearin pinna oli palaa ja este ylitettiin toisella yrityksellä mallikkaasti. Leevikin suostui hyppäämään esteen alle metrin loikalla ja jatkoimme suht hallittua laukkaa. - Hienoa! Ottakaa sitten tuo okseri, Anne sanoi ja osoitti ehkä noin puolenmetrin estettä. Ohjasin Leevin esteelle ja tunsin sen hidastelevan joten napautin pohkeet kiinni ja maiskautin suullani. Tulimme esteelle todella hyvin ja Leevikin otti hallitun loikan esteen yli ja sai suuret kehut minulta. Taigalla oli niin kivaa että se hirnui suuresti loikattuaan tuon esteen. Jouduin hidastamaan hieman oriani ennen kuin tulimme uudestaan okserille. Hyppy sujui loistavasti ja pysyin helposti selässä. Hidastin Annen käskystä raviin ja Leevin hyppiessä sinne sun tänne, alkoi Anne selittämään seuraavaa asiaa. - Hyvä, korotan ristikkoa suuremmaksi ja voisitte tulla kummatkin esteet peräkanaa. Aloittakaa Leevin johdolla ristikolla, Anne sanoi meille ja nyökkäilimme innoissaan. Nostin jälleen laukan ja suuntasin pitkällä sivulla olevaa ristikkoa. Tein puolipidätteitä ja aivan esteen kohdalla painoin pohkeeni konin kylkiin ja loikkasimme hiukan liian hitaasta vauhdista yli ja puomi tumpsahti alas. Kokosin Leevin ja jatkoimme okserille joka sijaitsi kentän keskellä. Käskin uljasta ratsuani reippaampaan laukkaan, jotta pääsisimme esteen ylitse. Leevi ponnisti hyvin takajaloillaan ja lensimme yli sopivalla ilmavaralla. Taiga lähti peräämme hurjaa vauhtia ja kuin kumipallo, se pomppasi ristikon yli ja jatkoi okserille korskuen ja jalkaa polkien. Esteelle se tuli hiukan liian kaukaa ja puomi huojui, heilui ja lopulta putosi tömähtäen alas. Wear oli yhtä hymyä ja Annekin oli tyytyväinen ja otimme loppuverkkoja. Ravailimme suuria voltteja sekä kiemuroita. Viimein saimme siirtyä käyntiin ja Leevi huokasi syvään ja laski päänsä rapsuttamaan jalkoja. Rupattelin Annen kanssa lähinnä Leevin tarhauksesta ja liiasta energiasta. Wearin kiljaistessa tajusimme, että Taiga oli heittänyt hänet selästä. - Mitä ihmettä sä poni hommaat? tyttö karjaisi korskuvalle ponilleen. Sitten hän kertoi Taigan pukittaneen suoraan käynnistä ja hänen tippuneen alas. Toivotin tervetulleeksi pukittelijoiden joukkoon ja sain kaikki nauramaan. Anne käski meidän lopettaa tunti ja antaa päiväheinät kaikille, sillä itse ei kerkeäisi. Lupasimme hoitaa homman ja tulin alas selästä ja seurailin Wearin pyydystämistä, sillä Taiga juoksi kokoajan karkuun. Leevi alkoi hermostua kunnes vihdoin poni saatiin Annen avustuksella kiinni. Talutimme konit talliin ja aloitimme hoitamisen. Nakkasimme vielä heinät muillekkin eteen ja kuuntelimme tyytyväisten hevosten rouskutusta. Itselläni ei meinannut olla mitään tekemistä joten kysyin Chaolta Sipen hoitamisesta ja sainkin tarkat ohjeet. Sen jälkeen tallustelin tamman tarhalle ja näin sen ontuvan luokseni hieman luimistaen. - Ei mitään hätää, sanoin sille ja rapsutin korvan takaa. - Minun pitää mennä jo kotiin, sanoin vielä ja lähdin repun haun kautta kotia kohti.
2. merkintä
|
|
|
Post by eltsu on Mar 19, 2008 15:17:59 GMT 2
19.3. Saavuin tallille siinä noin klo: 16. Tulin pyörällä sillä ilma oli niin kaunis ja pyörätiet olivat jo sulia. Lähdin kävelemään tallia kohti jolloin itseäni hiukan jännitti sillä olen ensimmäistä kertaa tällä tallilla. Tallin maneesissa näytti olevan menossa ratsastustunti joten tallissa ei ensi silmäykssellä näkynyt ketään. Kävin nakkaamassa reppuni satulahuoneesseen jossa oli sittenkin yksi tyttö putsaamassa hoidokkinsa varusteita. - Terve , huikkasin tytölle. - Moi , tyttö vastasi. Lähdin etsimään nyt Leevin karsinaa jonka pian tallin perältä jo löysinkin. Karsinaa ei oltu putsattu joten päätin aloittaa siitä. Kun olin karsinan putsannut päätin pestä ruoka ja juoma kupit jotta Leevin olisi hyvä niistä syödä ja juoda. En meinannut löytää harjaa jolla pestä Leevin ruoka ja juoma kippoa ja olin luultavasti niin eksyneen näköinen että se sama tyttö johon olin satulahuoneessa törmännyt toi minulla harjan ja sanoi että oli itse unohtanut sen mukaansa satulahuoneeseen. Hiukan huvittuneena rupesin kuuraamaan Leevin kuolassa olevia kuppeja. Homman jälkeen lähdin hakemaan Leeviä tarhasta joka tulikin jo portille katsomaan että joko pääsee sisälle. Leevi käveli ihan nätisti koko matkan mutta juurin kun olimme tallin ovella niin silloin Leevi kiskaisi niin että meinasin kaatua siinä samassa. Laitoin Leevin sen omaan karsinaan kiinni ja lähdin hakemaan sen harjoja. Harjailin Leeviä aika kauan sillä se vaikutti aika epä luuloiselta minua kohtaan ja syystäkin sillä tämä oli sentään meidän ensi tapaamisemme. Leevistä lähti karvaa aika reippaan laisesta joten totesin itsekseni että taidan saada putsata Leevin harjat aika pian. Tuntilaisten tunti oli jo päättynyt ja tallissa alkoi aikamoineinen hälinä. Jokunen tyttö kävi Leevin karsinan ovella katsomassa mitä hommailen. Harjasin Leevin ihan puhtaaksi, harjasin pään sekä selvittelin hännä ja harjan, putsasin kaviot ja viimeisenä supattelin kehuja Leevin korvaan. Päästin Leevin irti ja jätin sen boksiin. Häivyin putsaamaan Leevin harjoja joissa olikin hommaa pitkäksi aikaa. Palautin Leevin harjat paikoilleen ja hyökkäsin sen varusteiden kimppuun. Putsasin suitset sekä satulan ja öljysin ne samalla jotta nahka pysyisi hyvänä. Vilkaisin lopulta kelloani joka näytti jo vähän yli puoli seitsemään. Istuskelin satula huoneessa kun ovi yhtäkkiä rymähti auki ja vastaan tulikin Leevin Omistaja Carkki! Moikkasin Carkille joka sanoi että aikoo ratsastaa Leevillä joten saisin laittaa sen valmiiksi. Harjasin Leevin aika äkkiä sillä olin harjannut jo aikaisemmin Leevin aika puhtaaksi. Riensin hakemaan Leevin varusteita. Aloin laittamaan Satulaa Leevin selkään jolloin Leevin jymäytti taka kaviollaan karsinan seinää ärtyneesti. Äkkiä Leevi kuitenkin rauhoittui ja antoi minun laittaa satulan paikalleen. Oli suitsien vuoro. Leevi avasi suun ihan kiltisti joten sainkin ne laitettua aika nopeasti. Lähdin taluttamaan Leeviä käytävällä ja juuri paremmin kuin ajoissa Carkki tuli ja nappasi Leevin minulta ja lähti maneesia kohti. Maleksin maneesiin katsomaan miten Leevi menisi tunnilla. Carkki meni Leevillä aluksi koulua. Huomasin että Leevi on kuin omassa elementissän mutta tiesin että nuori ori ei ole ihan ratsastettavana helpoimmasta päästä. Tunnin jälkeen sain riisua Leevin ja harjata sen. Hommien jälkeen annoin Leeville ilta ruuat ja sanoin sille mukavat yöt ja kuiskasin että toivottavasti vielä nähdään!
|
|
essi
Kokenut konkari
70%
I Love Animals
Posts: 314
|
Post by essi on Mar 20, 2008 8:21:52 GMT 2
20.3 - Aamulla tallilla
Pyöräilin jossain noin 9 aikaan tallille ennen koulua. Jätin pyöräni tallin pihaan ja menin talliin. Hevoset olivat vielä sisällä mutta joku jakoi heiniä. Kävelin tallikäytävää pitkin vähän matkaa ja näin Annen. -Moi! Anne huikkasi kun näki minut. -Moi! vastasin iloisesti. -Sähän olet aikaisin liikeellä, Anne sanoi. -Joo koulu alkaavasta kahentunnin kuluttuu joten ei oo mitää hätää, vastasin. -No sitten voit kai autaa aamutallin tekemisessä. -Joop. Aloin jaellla heinää yksityisille hevosille. Kun tulin Leevin karsinalle leevi kuopi jo maata ja hirnahti käskevästi. Naurahdin ja annoin heinät. Leevi alkoi mussutaa heiniään tyytyväisenä. Jaoin loputkin heinät ja menin autamaan Annea väkirehujen kanssa. Kun kaikille oli jaettu heinät ja väkirehut ja vaihdettu vedet päätin pestä Leevin satulan. Mietin myös seuraavan päivän ohjelmaa. Carkin mukaan seuraavana päivänä pääsisin kokeilemaan Leeviä. Se ei tietysti ollut varmaa mutta suunittelin pienen oman ohjelman koska en tiennyt pitäisikö Carkki minulle tunnin. Päätin että soittaisin koulun jälkeen Carkille. Kun olin puunannut Leevin satulan kiiltäväksi menin katsomaan tallin puolelle joko hevoset vietäisiin ulos. Anne oli vienyt jo useimmat hevoset ulos mutta yksityiseltä puolelta ei vielä ollut ketään ulkona. Otin ensimmäisen hevosen riimun ja talutttin sen ulos. Seuraavaksi vein pari ruunaa. Ruunien jälkeen vein Leevin ulos sinne minne Anne oli sanonut sen menevän. Kun kaikki hevoset olivat ulkona katsahdin kellooni. Minulla oli vielä kolme varttia aikaa. Päätin ottaa Leevin karsinan. Kun olin melkein jo ottanut karsinan talikkoni kopahti johonkin. Katsoin lähempää ja huomasin sen olevan kenkä. Vein sen Annelle ja Anne lupasi viedä sen Carkille. Vein lannat ulos ja hain puhdasta turvetta sisään. Sitten minun täytyiki jo mennä. Tulisin vielä iltapäivällä takaisin.
Ps. Jos tarinaa täytyy muutaa niin ilmoita vaan. PPS.En ehdi nyt näin aamulla korjata kirjoitusvirheitä mutta yritän koulun jälkeen.
|
|
|
Post by Carkki on Mar 20, 2008 19:15:42 GMT 2
20.3. - Ilta tallilla
Annen soitettua Leevin irronneesta kengästä, porhalsin tallille. Pian hän kertoikin kaiken tapahtuneen ja sanoi soittaneensa kengittäjän. - Noh, millon se tulee? puuskahdin ja läähätin lähes kokoajan. - Öh, se tulee vasta sunnuntaina, koska muillakin on samaan aikaan kengitys. - Voi ei! Nyt essi pettyy... Olin luvannut hänelle ratsastuksen huomiseksi, mutta ei voi mitään, huokasin ja näppäilin tytölle uutiset. "Joop, ei haittaa, menen sitten vaikka maanantaina" kuului vastaus ja olin onnellinen, ettei se haitannut. Läksin oritarhalle hakemaan jotakuta hullusti pyörivää ja suurinpiirtein kumipallomaisesti pomppivaa oria. Ah, jollakulla tammalla taisi olla kiima, sillä herraseni kiskoi sinne suuntaan missä tammat majailivat. - Nyt videtsuukkeli rauhotu! karjaisin varpailleni tallovalle orille. Vihdoin kun olimme saapuneet talliin oli Cassu karannut Annen vierestä ja nyt pikkumies pinkoi minkä koivistaan pääsi ohitsemme ulos. Leevi katsoi hämmentyneenä varsan perään ja pian näin tulipunaisen Annen joka marssi ulos raivoissaan "Cassu" nimeä huutaen. Voi, voi, Anne parka... Taluttelin muutamien tammojen ohi Leevin karsinaansa mussuttelemaan iltaruokiansa. Taputin sitä vielä kaulalle ja päästin sen irti. Sulkiessani oven, tuli Anne sisälle Cassua taluttaen ja virnistin poitsun ilmeelle. "Aapuva!" se näytti huutavan ja helpottunut Anne vei sen karsinaansa. Hyvästelin kaikki tallilla pyörivät ja lähdin kotia kohti.
3. merkintä
|
|
essi
Kokenut konkari
70%
I Love Animals
Posts: 314
|
Post by essi on Mar 20, 2008 19:31:03 GMT 2
20.3 - Tallilla
Carkki oli soittanut ja kertonut että Leevi kengitettäisiin vasta sunnuntaina. Eli tuntini olisi maanantaina. Päätin kuitenkin pyöräillä tallille katsomaan Leeviä. Se tulisi tarpeen näitten läksymäärien jälkeen. Polkupyöräilleissäni tallille kuvittelin mielessäni jonkun miehen kengittämässä ilkikurista Leeviä. Naurahdin itsekseni ja samalla huomasin olevani ojassa. -No himputti sentään! Pitikin unelmoida siitä orista! Tiuskaisin itselleni ja tuskailin ylös ojasta pyörääni kiskoen. Jatkoin matkaa ja pian olin tallilla. Hevoset olivat jo sisällä joten suuntasin Leevin karsinalle. Ori mussutti tyytyväisenä kaurojaan. Kun se huomasi minut se hirnahti hiljaa. Olin todellaihastunut tähän tuliseen sieluun. Kun saavuin Leevin karsinan eteen se hamusi minulta makupaloja, mutta kun se huomasi ettei minulla ollut mitään se haukotteli ja alkoi massuttaa taas heiniään. Kävin vielä tarkistamassa olisiko päivällä tuomani yllätys paikallaan aamua varten. Todettuani että kaikki oli hyvin hyvästelin Leevin ja lähdin pyöräilemään kotiin päin.
|
|
essi
Kokenut konkari
70%
I Love Animals
Posts: 314
|
Post by essi on Mar 23, 2008 12:38:46 GMT 2
23.3 - Tulen tai enpäs tulekkaan!
Tallustelin tallille koska pyöräni oli korjattavana. En olisi jaksanut lähteä kävelemään mutta kun se oli pakko niin se oli pakko. Ei sille voinut mitään. No pikapuoliin ölin jo tallilla ja kävelin suoraan leevin karsinalle katsomaan olisiko se putsattu. No ei ollut (jonka melkein arvasinkin) joten lähdin hakemaan kottareita ja talikkoa. Aloin putsata Leevin karsinaa. Kun olin sen putsannut lähdin hakemaan Leeviä laitumelta. Muistin Carkin sanoneen että jollain tammalla oli kiima joten Leevin kiinni ottaminen ei olis varmaankaan helppoa. Kun saavuin ori laitumelle Leeviä ei näkynyt missään. Etsin koko laitumen eikä oria ollut missään. Juoksin talliin kysymään Annelta joka oli juuri saapunut että olisiko Leevi laitettu johonkin muuhun tarhaan. Anne vastasi kuitenkin että ei ollut. -Mutta sittenhän Leevi on karannut, sanoin hätäisenä. -Niin tai se on loikannut aidan yli jonkun tamman luo. Toivottavasti ei ole sattunut vahinkoa tai sitten onkin tamman omistajalle selvittelemistä, Anne vastasi aika tyynesti. Yhtäkkiä pihalta kuului kimeä hirnahdus ja kavioitten kopsetta. Juoksin äkkiä pihalle katsomaan mitä oli tapahtunut. Pihalla seisoi kukas muukaan kun Leevi. Se seisoi pää maassa ja mussutti ruohoa nin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kun se näki minut se katsoi minuun ihan kuin se olisi halunnut sanoa "Missäs sinä olet luuhannut kaksi päivää?". Ja kun yritin saada tämän veijarin kiinni niin eikös herra sitten halunnutkin pilailla minun kustannuksellani. Aina kun olin riittävän lähellä niin Leevi ravasin kahden metrin päähän minusta. Muistui mieleen ensimmäinen hoitopäivä tallilla kun olin yrittänyt saada Leeviä kiinni laitumelta. No Sain kuin sainkin Leevin kuitenkin kiinni ja pian se seisoi tallin käytävällä harjattavana. Sitten päähäni pälkähti että Leevi kengitettäisiin tännän. Silloinhan kengittäjä tulisi kai pian. Puolentunnin päästä pihaan ajoi hopeinen farmari auto. Tiesin että se olisi kengittäjä joten laitoin Leevin hoitovälineet syrjään ja vein leevin karsinaan odottamaan vuoroaan. Carkkikin tulisi varmaan pian. Hain piilosta Leevin yllätys lahjan jonka olin sille ostanut. Se oli beige satulahuopa johon oli kirjailtu mustalla "Letkajenkka". Vaihdoin sen Leevin vanhan satulahuovan tilalle ja lähdin katsomaan miten Leevin kengitys sujui. Leevi oli jo kengitetty kun tulin. Vein Leevin takaisin tarhaan ja menin talliin katsomaan olisiko minulle vielä hommia. Carkkikin oli tullut ja menin juttelemaan hänen kanssaan. -Aijotko ratsastaa tänään? Kysyin iloisesti -Kai sitä voisi hieman maneesissa mennä, Carkki vastasi mietteliäänä. -Ok. Minä haen Leevin vaikka veinkin sen juuri tarhaan. -okei haen varusteet sillä välin. Kun olin saanut Leevin karsinaan menin katsomaan mikä Carkilla kesti. Kun tulin varustehuoneeseen Carkki oli siellä suu ammollan ja katseli Leevin uutta huopaa. -Säkö tän ostit? Carkki kysyi hämmästyneenä. -Joo oli hiukan tasku rahaa joten päätin ostaa tollasseen. -Kiitos! Carkki huudahti iloisena ja lähti satuloimaan Leeviä. -Mutta mun täytyy mennä. Moikka nähää huomenna! Huusin ja lähdin kotiin.
|
|
essi
Kokenut konkari
70%
I Love Animals
Posts: 314
|
Post by essi on Mar 24, 2008 20:15:23 GMT 2
24.3 - Ekakerta selässä
Pyöräilin tallille korjatulla pyörälläni. Nyt matka taittuisi nopeammin. Mietin matkan aikana että mitä tekisin Leevin kanssa tänään. Menisin koulua niinkuin Carkki oli sanonut. Jotain pieniä tehtäviä näin ensi alkuun. Samalla huomasin että olin taas vähällä ajaa ojaan. Ehdin kuitenkin väistää ennen kuin olin ojassa. Loppu matkan taitoin silmät kiinni tiessä. Tallilla kaikki oli niinkuin ennenkin paitsi se että Leevin karsina oli putipuhdas. Lähdin hakemaan Leeviä laitumelta ja yllätys se antoi ottaa itsensä kiinni. Lähdin kävelyttämään Leeviä tallia kohti mutta yhtäkkiä leevi päättikin että me jäädään tähän. Se seisahti paikoileen ja eti päänsä ylös niin että meinasin kupsahtaa nenälleni. Hain tasapainoani vähän aikaa ja tokaisin Leeville: -Tiesin että tähän on koira haudattuna. Leevi katseli vain minua enkelimäisesti silmillään ihan niinkuin mitään ei olisi sattunut. Talutin Leevin talli käytävälle ja aloin harjata sitä. Carkki tuli satulahuoneesta pirteänä. -Ai hei Essi! hän huudahti ja tuli silittelemään Leeviä. -Moi! Ollaan tässä juuri menossa ratsimaan hiukanko jännittää, vastasin Carkkille. -Ok. Oo varovainen vaikka en epäile ettetkö pärjäisi sillä, Carkki sanoi. -Selvä, sanoin Aloin varustaa Leeviä. Satula meni aika hyvin mutta suitsien kanssa oli ongelmia. Kun olin saanut varusteet Leeville menin hakemaan kypärän. Kypärän haettuani otin Leevin irti ja talutin sen ulos. Menin Leevin selkään rampilta ja kävelin maneesiin. Maneesiin päästyäni huomasin epä onnekseni että siellä oli menossa tunti. Kysyin tunnin pitäjältä että koska tunti loppuisi. Onnekseni tunti loppui piakkoin ja pääsin yksikseni hommiin. Ensin kävelin molempiin suuntiin. Leevi meni hienosti. Se meni kaula kaarella eteen päin. Käveltyäni molempiin suuntiin ravasin molempiin suuntiin taas. Käännöksinä tein kokorata leikkaa. Tein käynnissä pohkeen väistöjä. Saman tein myös ravissa. Kun tein pohkeen väistöjä Leevi yritti puskea sisäpohjettani vasten mutta sain sen korjattua aika nopeasti. Sitten laukkasin. Leevin laukka oli ihanaa! Se oli pehmeää ja hyvin keinuvaa. Heräsin unelmistani kun Leevi teki pienen pukin. Keskityin taas hommani ja aloin mennä vastalaukkaa. Leevi suoriutui hyvin vaikka joskus pieni pukki tulikin. Hiljensin leevin ensin raviin ja sitten käyntiin. Kävelin vähän aikaa ja sitten menin avotaivutusta. Senkin Leevi meni ihan hyvin. En sitten mennyt enempää kävelin ja ravasin luppuksi ja tiputtauduin selästä, laitoin jalustimet hyvin ja kävelin talliin. Tallissa riisuin leeviltä varusteet ja harjasin sitä. Sitten laitoin sille loimen ja vein ulos. Pesin kuolaimet ja rasvasin suitset. Satulahuovan (joka ei sattunut olemaan Leevin uusi satulahuopa) otin mukaan kotiin koska pesisin sen. Laitoin varusteet paikoilleen ja nappasin reppuni satulahuoneen nurkasta. Tarkistin oliko kaikki oikei ja lähdin. Huomenna nähtäisiin taas!
|
|
|
Post by Sophie on Apr 6, 2008 11:56:53 GMT 2
6.4. 2008 Eka kerta Kotona laitoin nopeasti kaiken kuntoon ja lähdin pyörällä tallille, Seppeleelle siis. Tallilla jätin pyöräni siihen sijoilleen ja kävin katsomassa Leeviä ulkona. Ori oli vauhko ja hirnui tammoille, Blondillekin . Yritin vähän rauhoitella pikkupoikaa, mutta se ei kuunnellut minua. "Leevi! Rauhoitu! Tuskimpa sä aiot koko päivän seistä siellä takasillas!" sanoin Leeville korottaen ääntäni. Sittenpähän ori laskeutui, mutta oli silti vauhko. Yritin silittää suomenpienhevosta, mutta sen pää liikkui niin, etten saanut mitään otetta siihen. "No, hyvä on. Käyn putsaamassa karsinasi", juttelin Letuskalle. Hain kottikärryt ja talikon ja vein ne Leevin ikiomaan ja .. likaiseen karsinaan. Ros tuli pian tallille Carkin kanssa. Pian molemmat tulivat katsomaan, miten hoidin hommaani. "Carkki, minä voin sanoa, että omistat aika tarmokkaan hoitajan sen Essin lisäksi", Ros nauroi. "Pöh, olen aivan tavallinen kuin muutkin", mutisin ja hymyilin kahden hoitsuni omistajille. "Toivottavasti kiillotat Leevinkin yhtä hyvin kuin Blondin!" Carkki nauroi. "Unohda, olen aivan normaali. Jos olette siinä vielä häiritsemässä minun hoitojani, saatte itse kiillottaa tämän Leevi-pojan karsinan", sanoin ilkikurisesti Rosille ja Carkille. Tytöt lähtivät vikkelästi nauraen luotani. Eivät varmaan halunneet putsata Leevin karsinaa. Carkkihan joutui tekemään sitä aika paljon . Puhdistin vielä hetken Leevin karsinaa ja vein kottikärryt ja talikon pois. Otin käytävältä narkin ja menin Leevin aitauksen luo. Nyt ori oli huomattavasti rauhallisempi. Avasin sen aitauksen oven ja yritin ottaa oria kiinni. Tarjosin Letuskalle namujakin, mutta se jäi syömään mieltään osoittavasti tarhan vähäisiä ruohoja. "Leeeeviiii, yritä nyt tulla!" kehottelin oria. Pian kuitenkin Carkki tuli viereeni. "Anna kun mestari näyttää", Carkki hymyili ja ojensin hälle narkin. Tyttö kulki Leevin luo, laittoi narkin nätisti sen riimuihin kiinni ja talutti Leevin luokseni. Nauroin itselleni ja Carkki seisoi ylväässä asennossa nauraen. "Katos, Carkki, mä osaan olla niin paras", sain sanotuksi jossain vaiheessa. "Huomasin, mutta ei se mitään. Leevin luottamuksen voittaminen ei onnistu yhdellä herkulla. Niin ja kerron vielä, että Leevi osaa olla aika.. 'vitsikäs' hevoseksi", Carkki vastasi. Nyökkäsin, ja maiskutin Leeviä liikkeelle, nyt kun minun käsissäni oli narkki. Mutta oripoika ei liikkunut mihinkään. Carkki työnsi hevostaan takapuolesta eteenpäin, kun minä yritin maiskutella sitä eteenpäin. "Leeviii... Yritä nyt!" kuului kuin yhdestä suusta. Kohta hevonen antoi periksi ja sain talutettua Leevin karsinaansa. Jätin sen sinne, mutta otin siltä riimut pois. "Carkki hei, mulla ei muuten oo vielä ostettuina Leeville harjoja. Mulla on kyllä harjapakki - Blondille. Et jos voisin harjata sun harjoillas?" kysyin Leevin omistajalta. Carkki mutisi jotain, mikä varmaan tarkoitti kyllä, ja hain Carkin harjapakin ylhäältä itse Carkin kanssa. Tulimme mitäänsanomattomina takaisin Leevin luo. "Sä saat harjata toiselta puolelta", Carkki hymyili. "Eikun varmaan tuunkin sinne samalle puolelle niin, ettei kukaan harjaa Leevii toiselt puolelt", sanoin naurahtaen siihen päälle. Menimme Leevi-pikkupojan luo ja aloitimme harjauksen. Carkki harjasi aika rivakkaasti, mutta kun minä nautin hevosten harjauksesta, niin minulla meni ainakin puolet kauemmin kuin Carkilla... . * * * Hevonen kiilsi. "Kumpi ottaa kaviot?" kysyimme samaan aikaan. "Sä!" Molemmat osoittivat samaan aikaan toisiaan. "Fifty-fifty. Saat ottaa kaks kavioo, mie sit ne loput", Carkki sanoi ja tunsimme itsemme taas aivan viisivuotiaan tasoisiksi. Leevi oli rauhallinen Carkin kanssa, mutta kun itse yritin ottaa niitä kaviota, Leevi nojasi minuun ja tarvitsin taas apua Carkilta. Oikeastaan Carkki ne 'minun' kaviotkin putsasi, tai siis ne, jotka minun piti putsata 8). "Harjoitus tekee mestarin", Carkki myhäili. "Jos mie nyt jatkan tästä vaikka ratsastuksella, niin sitten sinun osuutesi on ohi?" Carkki enemmänkin kysyi kun ilmoitti. "Mulle käy. Ehkä seuraava kerta menee paremmin.. Sanoin ehkä!" sanoin hiljaa Carkille. " Adios, amigo". Vilkutin Carkille ja lähdin tallilta. Yksi asia unohtui. Blondi. No, vähän myöhemmin 8). - Kismet ja pieni, ilkikurinen Letkajenkka (kuitenkin niin ihana!) <3 -
|
|
essi
Kokenut konkari
70%
I Love Animals
Posts: 314
|
Post by essi on Apr 8, 2008 14:43:59 GMT 2
8.4 - Tallilla taas
Kävelin tallille pienen tauon jälkeen. Olisi ihana nähdä taas Leeviä ja muita tallilaisia. Saavuin pihaan juuri ajoissa. Talli kuhisi elämää. -Mitä täällä on meneillään? kysyin lähimmältä talli tytöltä joka osottautui Chaoksi -Alkeis tunnit, Chao vastasi vähän tylsistyneenä. -Ai jaa, vastasin ja päätin pelastautua talliin. Leevin karsinaa ei oltu putsattu joten aloitin siitä. Karsinan ottaminen oli työlästä sillä herra oli sotkenut sen kunnolla. Sen jälkeen hain Leevin tarhasta. Tällä kertaa Leevi antoi hyvin itsensä kiinni. Vein sen käytävälle harjattavaksi. Hain harjat ja aloin puunata Leeviä. Siinä kestikin kauan. Leevi oli liannut itsensä kunnolla. Sain leevin harjattua juuri kun puhelimeni soi. Siellä oli Carkki. Hän sanoi olevansa tulossa ratsastamaan. Laitoin leevin kuntoon ja talutin maneesiin. Carkki tulikin pian. Han otti Leevin minulta ja hyppäsi selkään. Sitten sitä mentiinkin. Katselin kun Carkki ratsasti. Yhtäkkiä puhelimeni soi. Siellä oli äiti. Olin ihan unohtanut että olin luvannut mennä vahtimaan naapurin pikku-tyttöä. -Heippa meen! Huusin äkkiä Carkille ja lähdin.
|
|
essi
Kokenut konkari
70%
I Love Animals
Posts: 314
|
Post by essi on Apr 11, 2008 19:00:26 GMT 2
11.4 - Tallilla ja ruhjeilla
Kävelin tallille. Oli oikea koiran ilma. Satoi kuin saavista. Onneksi sain kyydin äidiltä. Saavuimme tallin pihaan. Nousin autosta ja juoksin talliin. Leevi oli karsinasaan joten arvelin että se on otettu. Lähdin hakemaan Leevin riimua. kun löysin sen menin takaisin karsinalle ja kuinkas yllättäenkään Leevi oli poissa. Lukko oli rikki ja herra tiessään voisiko huonommin mennä. Samassa jossain paukahti. Lähdin äänen suuntaan. Sain ettiä kauan ennenkun löysin Leevin. Se oli löytänyt kauralaarin. Menin äkkiä kiskomaan Leevin ylös kaula laarista. Vahinko oli silti jo tapahtunut. Vein Leevin karsinaan. Melkein heti Leevi meni makuuleen eikä suostunut nousemaan ylös. Soitin ensin eläinlääkärille sitten Carkkille. Carkki sanoi tulevansa heti. Sitten juoksin hakemaan Annen avuksi. Yritimme saada Leevin ylös ja liikumaan. Vähän ajan päästä leevi käveli jo välinpitämättömänä tallin pihalla. Kuulin etu pihalta jarrutus äänen. Siellä oli Carkki. -Mikä täällä on tilanne? Carkki kysyi puuskuttaen. -Niin hyvin kun voi olla, vastasin. Seuraavaksi kuulu farmariauton ääni. Eläinlääräri saapui. Hän tuli juosten Leevin luokse. Hän tutki Leevin ja antoi tälle lääkeitä. Taluttelin leeviä vielä vähän aikaa ennenkuin vein sen karsinaan. Se oli selvästi paremmin. Päätin lähteä kotiin ja antaa Leevio olla rauhassa.
|
|
|
Post by Carkki on Apr 18, 2008 17:26:31 GMT 2
14.11.2007 - Istuntatreeniä Harjasin Leeviä pitkin, voimakkain vedoin. Ori tarkasteli uutta ympäristöään tarkasti. Mahanpohjassa lenteli perhosia, olihan tämä sentään eka kerta, kun ratsastan Leevillä Seppeleessä. Onneksi Leevi oli kotiutunut sentään hyvin tänne Seppeleeseen. Suitsin ja satuloin polleni nopeasti ja Leevi käyttäytyi hyvin, kuten aina. Kiedoin nopeasti vaaleanvihreät pintelit orin jalkoihin. Samaa sävyä oli myös satulahuopakin. Ja sitten vielä äkkiä kypärä päähän ja hanskat käteen. Talutin muiden perässä orini maneesiin. Mukana oli myös Ella Mankilla, Anita Antulla, Magnet Palmikolla ja Chao Epulla. Tunnin pitäjää en vielä tunnistanut, mutta se selvisi pian. Hän oli Ada, Siirin hoitaja, jota en ollut nähnyt ennen. Ada käski kaikki selkään ja nousin Leevin upo uuteen mustaan koulusatulaan. Satulat narisivat kaikkien pomppiessa ratsujensa selkiin. Sitten siirryin keinuvaan, yli reippaaseen käyntiin. Sitten Ada sanoi:
- Mennään nyt alkutunti ilman jalustimia.
Nostin jalustimet kaulalle, ja Leevi hyppelehti sivuhyppyjä ja temppuili muutenkin, joten otin jalustimet kokonaan pois. Sujuisi ainakin helpommin. Voi johtua tämä Leevin rauhattomuus siitäkin kun sehän tuli vasta pari päivää sitten ja on muutenkin nelivuotias vauva.
- Istunta on perusasia ratsastuksessa, ja tänään hiomme sitä kuntoon. Siirtäkää hevoset raviin ja alkakaa työstää kevyessä ravissa isoja ympyröitä ja muita kaarteita. Siirtymiset mukaan, hevoset herkiksi, kajahti Adan käsky keskeltä maneesia. Ihmettelin hieman, mutta lähdimme kuitenkin ravaamaan ilman jalustimia. Keventäminen tuntui vaikealta ja Ada olikin paljon tiukempi kuin olisin luullut. Jouduin vaihtamaan kevennystä kaksi-kolme kertaa Leevin temppuillessa vastaan. Sitten piti irrottaa polvet satulasta ja vatsalihakseni joutuivat kunnon töihin. Leevi liikkui allani reippain, matalin ja laajoin askelin eteenpäin ja taisin nojata liikaa eteenpäin. Manki pyöri keskellä jotain ihme ympyrää ja muutenkin temppuili. Pian Ella sai kuitenkin ruunan uralle, Palmikon perään.
- Vielä viisi minuuttia jaksatte kevennellä ja sitten vaihdatte suunnan vapaasti, Ada sanoi. Leevi meni lopussa nätisti ja toiseenkin suuntaan ihan hyvin. Sitten Adan käsky kävi:
- Ravatkaa nyt ja kuunnelkaa samalla. Kohta käsken kaikkien istua alas ja valmistella laukannostot aina lyhyen sivun keskelle, josta sitten ratsastette pääty-ympyrän laukassa ja siirrytte suoraan käyntiin. Pitkän sivun puolessa välissä takaisin raviin. Muistakaa siirtymisissä tiukka ylävartalo, käynnin pitää olla laukan jälkeen aktiivista. Istunnan pitää pysyä täysin samana askellajista riippumassa ja hevosen siirryttyä ei saa ’läsähtää’ ylävartalolla eteen. Manki voi aloittaa toisessa päädyssä ja Anttu toisessa.
Jatkoin Leevin kanssa ravia lyhyelle sivulle asti, jonka jälkeen nostin laukan ja laukkasimme pääty-ympyrän. Leevi laukkasi muodossa koko matkan ja siirtyi kuuliaisesti käyntiin, heti kun käskin. Suoristin vielä vartaloni ja sitten Ada oli ilmeisesti edes hiukkasen tyytyväisempi meihin kahteen rämäpäähän. Pian Ada antoi uuden käskyn:
- Sitten kaikki käyntiin ja pitkät ohjat, annetaan hevosten puhaltaa vähän. Jalustimet voi laskea alas tai jatkaa ilman niitä, seuraavaksi teemme koe mielessä vähän väistöä. Tunti on edennyt puoleensa ihan mukavissa merkeissä, jatketaan siitä.
Voi vitsi, kuiskasin hiljaa. Leeville ei ole vielä kunnolla tajussa tuo pohkeenväistö nimittäin. Välillä menee kyllä, tai ainakin kisoissa, mutta enpä usko niin käyvän täällä. Ainakin kun on uusi paikka. Kiinnitin jalustimet takaisin satulaan. Oli tullut kuuma, joten nakkasin takkini aidalle.
- Nyt sitten pitkän sivun keskeltä pituushalkaisijalle, suoristus ja loiva, painotan sanaa loiva, väistö vasemmalle. Loiva väistö on aina hankalampaa kuin jyrkkä, jos haluaa hevosen kulkevan tikkusuorassa. Ja sitä, tikkusuoruutta, te nyt tänään hevosilta vaaditte.
Leevi meni jotenkuten, aika jyrkästi vaikka yritin saada sitä loivaksi. Pian Ada sanoikin jo:
-Muistakaa jokainen että ette pumppaa ylävartalollanne tai nojaudu väistettävään suuntaan, hevonen siellä tekee väistöliikkeen, ette te. Otetaan mukaan vielä harjoituslaukan nosto väistön jälkeen, suoristus kunnolla ja pienet laukka-avut, jos hevonen ei heti tottele niin raipalla pieni muistutus. Onhan kaikilla kouluraipat mukana? Hän kysyi ja kaikki muut nyökyttelivät, paitsi minä. En ollut koskaan raippaa tarvinnutkaan, Leevin raippa pelon takia ja Ada antoi armoa.
Katselin siinä samalla muiden suorituksia ja ne menivät ainakin paremmin kuin Leevi ja Ada antoi kommenttia meille: - Anttu on rauhoittunut ja toimii hyvin Anitan alla, Palmikolle tämä on tuttua asiaa ja tamma suorittikin kaiken rutiinilla. Pikku kulki pystykaulaisena ja kehotaisin Maikkua houkuttelemaan ruunan päätä vähän alemmas. Manki lopetti kenkkuilunsa ja tammalta löytyikin hienoa ravia. Leevi ei ollut parhaimmillaan väistöissä tänään, mutta laukkaa irtosi reippaasti. Olin kuitenkin itse hyvin tyytyväinen oriini. Vielä Ada oli keksinyt jotain ja saimmekin sen selville varsin pian.
- Näin lopuksi kaikki laskevat jalustimensa alas, ja siirretään hevoset pienen huilin jälkeen isolle pääty-ympyrälle kevyessä ravissa. OlEn kehitellyt tähän tunnin loppuun jotain aivan erikoista, ja taisitte huomata sen pienestä hymystäni. Olen rääkännyt tänään jokaista, ja varmaan te odotitte lisää rääkkiä, mutta ei. Tiedätte että istunnalla pystyy vaikuttamaan erittäin paljon hevoseen, tänään olette toivottavasti huomanneet sen. Nyt jokainen päästää ohjista irti ja jättää ne kaulalle roikkumaan. Siirretään hevoset käyntiin pelkän istunnan avulla, jokainen kevennyksen alas istuttu askel ei ole vain nopea käväisy satulassa vaan istutte alas kunnolla, koko painollanne. Alas harjoitusraviin ei saa istua. Kun hevonen siirtyy kunnolla käyntiin, siirrytte tekemään pienempää ympyrää, niin että vielä ravaavat kulkevat ulkopuoleltanne. Aloitetaan.
Tämä oli Leeville ja minulle tuttua hommaa. Olimme tehneet monesti kaikenlaisia juttuja, jotta saisin orin kuuliaiseksi. Magnet sai Palmikon heti käyntiin ja Leevi siirtyi helposti myös. Takana tullut Pikkukin käveli pian, mutta Manki ja Anttu eivät oikein totelleet. Manki kuitenkin siirtyi töksähtävästi käyntiin ja Anita saikin jaksaa yksin ravia temppuilevan Antun kanssa. Lopulta Anita voitti ja pääsimme uralle takaisin. Sitten keventelimme vielä, jalustimet jalassa kylläkin. Pian pääsimme loppu käynteihin ja olin ihan poikki. Allani kävelevä Leevi oli vieläkin energinen ja kävelimme tallin maastoja pitkin lopuksi. Sitten laskeuduin alas selästä. Talutin steppailevan orin talliin ja riisuin varusteet. Huuhtelin pesupaikalla hiukan oriani ja sitten loimitin sen toppaloimien sisään. Talutin orin maneesin takana olevaan tarhaan. Leevi lähti laukkailemaan pukkilaukkaa ympäriinsä, se oli vielä hyvinkin energinen.
4. merkintä
|
|