Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 29, 2008 18:28:36 GMT 2
29.4 Tiistai - Ensi kerran ratsailla
Kävellessäni kohti Seppeleen tallia en ollut mitenkään parhaalla tuulella. Kaikki tuntui ärsyttävältä tai synkältä, loistavasta auringosta sekä lämpimästä säästä huolimatta. Mikään ei sinä päivänä ollut oikein sujunut, joten oli helpotus astua heinien ja hevosten tuoksuiseen talliin, missä pääsin irti kaikista arjen kurjuuksista. Menin sillä hetkellä tyhjään kerhohuoneeseen, missä viskasin laukkuni kaappiin vähän turhankin lujalla vauhdilla. Se osui voimalla lokeron takaseinään, ja kirosin mielessäni. Pian vaihdoin vaatteeni tallivaatteisiin, ja ujutin jalkani kuluneisiin vans eihini.
Sitten kävin etsimässä Leeviä sen karsinalta, mutta huomattuani ettei ori ollut sielä, lähdin hakemaan sitä ulkoa. Ja siellähän poika olikin, samassa tarhassa kuin aina ennenkin. Menin tarhan portille, ja vihelsin kerran kiinnittääkseni Leevin huomion. Poika nostikin päänsä ja katsoi minua uteliaana, miettien kai miten välttäisi tämän ikävän sisälle menon; varsinkin näin kauniina päivänä olisi ollut mukava loikoilla ulkona tarhassa. Minulla ei kuitenkaan sinä päivänä riittänyt pinna kiinniottamisen yhteydessä leikkimiseen, joten nappasin porkkananpalan taskustani ja näytin sitä Leeville. Ruualle perso ori tulikin lähes samantien luokseni tanssahdellen, ja kun se hamusi porkkanaa kädestäni pujotin riimun sen päähän. Yllätyksestä selvästi hämmentynyt hoidokkini nykäisikin pari kertaa päätään korkeammalle, muttei, omaksi onnekseen, temppuillut sen enempää. Mitä nyt vähän hypähdeltiin ja hirnuttiin tammojen ohi kulkiessa, mutta eihän sitä lasketa temppuiluksi, ainakaan Leevin mielestä.
Karsinassa vein riimun takaisin paikalleen, ja toin harjat karsinan eteen. Aloin kumisualla aloittaen harjata poikaa pitkin ja vahvoin vedoin, aina viimeiseen harjaan saakka. Sitten nappasin kaviokoukun ja aloin puhdistaa etukavioita kaikesta lannasta ja muusta liasta mitä sinne päivän aikana oli joutunut. Kun etenin takakavioiden puhdistukseen, koetteli Leevi hieman hermojani yrittämällä itsepintaisesti pitää jalkansa maassa. Jonkin aikaa tapeltuani sain kuitenkin pojan molemmat takaset kunnialla putsattua, minkä jälkeen taputtelin sitä hetken kaulalle. Sitten päätin vielä setviä harjan sekä hännän, kun en sitäkään vielä kertaakaan ollut tehnyt, ja sain ollakkin lopputulokseen erittäin tyytyväinen; Leevi näytti huomattavasti siistimmältä kuin yleensä. Silittelin poikaa siinä sitten hetken, kunnes vein harjat pois. Samalla reissulla kävin vaihtamassa vans ini ratsastussaappaisiin, ja muistin myös napata raipan sekä kypärän mukaani, mitkä jätin karsinan eteen odottamaan. Sitten kävin hakemassa pintelit, jotka, pienien vaikeuksien kautta tosin, sain käärittyä Leevin kaikkien neljän jalan ympärille. Kävin vielä nopeasti satulahuoneessa, mistä otin mukaani orin satulan, suitset, sekä martingaalin. Satulan sain hoidokilleni laitettua melko helposti, mutta kun kuolaimet olisi pitänyt ottaa suuhun, alkoi se nostaa päätään korkealle ja tepastella paikoillaan. Kuitenkin pienen tappelun jälkeen sain ujutettua kuolaimet pojan suuhun, ja pääsin kiinnittämään remmejä sun muuta. Lopuksi vielä laitoin martingaalin oikein, ja eikun menoksi !
Nappasin nopeasti käytävältä kypärän, minkä laitoin päähäni, sekä raipan. Sitten lähdimme pojan kanssa ulos tallista, ja tammoja täynnä olevan tallipihan poikki kentälle. Kun kentällä pysäytin Leevin, huomasin miten täynnä energiaa ori oli; se liikutteli jatkuvasti jalkojaan, eikä sen pääkään montaa sekunttia kauempaa pysynyt paikoillaan. Kiristin satulavyön, ja mittasin jalustinremmit sopivan pituisiksi. Sitten pujotin jalkani jalustimeen, ja samalla sekunnilla kun toinen jalkani irtosi maasta, lähti Leevi kulkemaan eteen päin. Heilautin itseni nopeasti kunnolla satulaan, ja nappasin ohjista kunnolla kiinni. Onnekseni poika pysähtyikin tuntiessaan kuolaimen suussaan, joten sain rauhassa tarkistaa vielä jalustimet sekä vyön. Kaiken ollessa kunnossa kannustin Leeviä eteen päin alkukäyntejä varten, mutta sainkin huomata, että ori oli paljon herkempi kuin olin odottanut ; hetken päästä huomasin olevani toisella puolella kenttää, vähän turhankin energinen hevonen allani. Pidätin Leeviä, ja sain sen kuitenkin kävelemään melko rauhallisesti vapain ohjin.
Alkukäyntien jälkeen kokosin ohjat ja siirsin pojan raviin. Leevi tuntui vieraalta allani, olihan tämä ensimmäinen kerta kun sillä ratsastin. Aloinkin siis hakea tuntumaa oriin menemällä paljon voltteja, päätyympyröitä, ratapoikki leikkauksia ja suunnanvaihdoksia. Näiden alkuverryttelyjen jälkeen siirsin Leevin pariksi kierrokseksi käyntiin, jonka jälkeen ravasimme jälleen voltteja ja muita kiekuroita. Olin hyvilläni huomatessani Leevin kuuntelevan minua nyt paljon paremmin kuin alku ratsastuksesta, ja päätin siis kokeilla muutamia laukkaympyröitä.
Ensin käänsin pojan keskiympyrälle, istuin alas harjoitusraviin, annoin puolipidätteen, laukkapohkeen ja - vou ! Leevi oli ampaissut kuin raketti eteenpäin, ja laukkasi nyt häntä pyörien pitkin kenttää. Istuin hetken hieman ymmälläni pukittelevan orin selässä, kunnes älysin napata ohjista kunnon pidätteen, minkä seurauksena sain Leevin pysähtymään kuin seinään. - Vai että sitä ollaan vähän herkkiä poikia, sanoin Leeville, ja ohjasin sen takaisin keskiympyrälle - nyt tosin käynnissä. Menimme hetken ympyrää käynnissä, minkä aikana taivutin pojan oikein. Sitten valmistauduin uuteen laukannostoon; annoin puolipidätteen, laukkapohkeen, ja samassa tunsin, kuinka raketti allani yritti jälleen päästä poukkuroimaan pitkin kenttää. Onnekseni olin tällä kertaa valmis, ja sain ulkopohkeen ja ohjan avulla Leevin kääntymään ympyrälle, missä laukkasimme pari kierrosta todella reipasta laukkaa, ennen kuin sain sen hidastettua rauhalliseen laukkaan. Sitten ohjasin pojan uralle, missä laukkasimme yhden kierroksen, jonka jälkeen siirryimme kevyeenraviin. Taputin ratsuani kaulalle, ja tein vielä loppuverryttelyiksi parit ympyrät ja loivat kiemuraurat. Sitten siirsin Leevin käyntiin, ja annoin sille vapaat ohjat.
Muutaman kierroksen käveltyämme ohjasin pojan keskelle, ja hyppäsin alas satulasta; Leevi oli ollut haasteellinen ratsastaa, minkä takia pidinkin siitä niin paljon. Sitä ei ihan ensikerroilla opittu hallitsemaan, ajattelin.
Taputin Leeviä kaulalle, löysäsin satulavyön, ja talutin pojan takaisin karsinaan. Siellä riisuin siltä varusteet sekä pintelit, ja hain harjat karsinan eteen. Tällä kertaa en käyttänyt kaikkia harjoja ; vain osaa niistä, mutta kuitenkin sen verran, että sain Leevin harjattua. Sitten talutin sen vesiboxiin, missä Carkin ohjeiden mukaan letkutin orin jalkoja noin 20 minuuttia. Kun tämäkin oli tehty, tarkistin, ettei jalkoihin ollut kerääntynty ollenkaan nestettä, ja vein sitten pojan takaisin karsinaan.
Vilkaisin kelloani, ja totesin että oli Leevin iltaruokien aika. Siispä hain pojalle kaksi siivua heinää, joita se alkoikin heti tyytyväisenä rouskutella. Sillä aikaa kun Leevi söi heiniään, sekoitin kaikki muut ruuat sekaisin, ja laitoin hetkeksi turpoamaan. Kun aikaa oli kulunut riittävästi, vein ruuan Leevin karsinalle ja kippasin ruoka-astiaan. Poika unohti hetkessä heinät, ja ryntäsi ruoka-astialleen samalla innoissaan höristen. Hymyilin hetken, ja vein sitten ämpärin, missä ruoka oli ollut, pois.
Kävin kerhohuoneessa vaihtamassa vaatteet, ja ottamassa laukkuni mukaan. Sitten menin nopeasti Leevin karsinalle, missä sanoin heipat, ja lähdin huomattavasti hyväntuulisempana kotiin päin.
|
|
|
Post by Carkki on May 18, 2008 8:16:24 GMT 2
18.5.08 - Riehumista tarhassa 17. merkintä
|
|
|
Post by Carkki on May 24, 2008 9:02:26 GMT 2
24.5. - Uimaan! 18. merkintä
|
|
|
Post by Carkki on May 27, 2008 17:26:30 GMT 2
27.5.08 - Laitumella seisoskelua aka vapaapäivä Ei kyl näytä Leeviltä ku on niin laiha ym. 19. merkintä
|
|
|
Post by Carkki on May 31, 2008 17:57:05 GMT 2
31.5 Lauantai - Muistelua
Taputin oria kaulalle. Kuulin pehmeän hörähdyksen, joka tarkoitti jotain hyvää. Napsautin naruni kiinni ja avasin portin. Kiedoin narun turvan ympärille, sillä Leevillä näytti olevan virtaa, sillä olihan sillä ollut kolme päivää vapaata. Siinä se tanssahteli, kaula kaarella, karva kiiltävänä. Lihasten uurteet erottuivat selvästi tummasta karvapeitteestä, jolla auringon säteet leikkivät ilomielin. Pyyhkäisin hikeä otsaltani, orin tempoessa joka viidenteen suuntaan, mutta pääsimme talliin.
Pian kaunis tummanruunikko hirnahteli omassa karsinassaan, yksin. Kaipuu näkyi Leevin suurissa ja kauniissa silmissä, sen etsiessä Kamua. Ei ne toisiaan kovin hyvin tunteneet, mutta painostavan ilmapiirin vaistosi Leevikin. Palasin karsinaan harjaamaan ja rauhoittelemaan omaa, kuvankaunista oriani. Harjailin hitaasti ja pehmeästi, ei minkäänlaisella kiireellä. Ori silminnähden nautti saamastaan huomiosta, sen näki. Alahuuli lerpatti kevyesti, silmät painuivat kiinni. Uneksiikohan se Kamusta? Mieleeni palaa kuva liinakosta ravaamassa kevyin askelin tarhassaan. Kimeä hirnunta täyttää mieleni, ajatukseni, kaiken. Herään mielikuvistani tähän maailmaan ja muistan, että omistanhan lähes yhtä hienon hevosen. Leevin toivoisi muuttuvan vanhemmiten, mutta ei voi mitään, jos niin ei käy.
Hoidettuani hevoseni, lähden hakemaan varustehuoneesta suitsia. Kävelen Kamun kuvan ohi, joka on laitettu muistoksi pöydälle. Pyyhkäisen silmäkulmaani ilmestyneen kyyneleen ja itku kurkussa nappaan Leevin suitset käteeni. Puren hammasta, jotten pillahtaisi itkuun, mutta se pyrkii päästä ulos. Juoksujalkaa syöksyn Leevin karsinaan ja nojaan sen paksua harjaa vasten. Tunnen, kuinka jokin ravistelee koko kehoani, vapisen, vaikken palele. Seison siinä vasten rakkaani kaulaa, joka seisoo paikoillaan, rauhallisena. Hetken oltuani peruutan askeleen kauemmas. Mieli tuntuu paremmalta, sillä olen itkenyt jo suruani pois. Kaikki ei tietenkään poistu yhdellä kertaa, mutta nyt on jo parempi mieli. Kerään tippuneet suitset karsinan ovelta ja asettelen ne orin päähän. Se tottelee kuin ajatus, ei temppuile tai mitään. Pyydän talliin ilmestynyttä Elliä antamaan kypäräni. Kuin salamana se on ilmestynyt päähäni.
Muutaman minuutin kuluttua, huomaan istuvani lämpimän ja pyöreän orin paljaalla selällä. Nuori ori tanssahtelee kuolainta purren, kunnes painan pohkeeni sen kylkiin. Matkamme alkaa kohti kenttää, joka on tyhjänä. Ryhdymme sen täyttäjäksi, aloittaen ravin. Aluksi pompin hiukan selässä, mutta pian kumminkin huomaan olevani rentona, ilman pomppimista. Vaihdan suuntaa, tehden lävistäjän. Nojaan taaksepäin ja huomaan, kuinka kokematon orini alkaa myötäämään. Silittelen sitä rauhoittavasti kaulalle ja pian olemme upeassa ravissa, muodossa ja liitävin askelin. Hetken mielijohteen ansiosta, nostatan laukan, joka ihme kyllä on rauhallista. Leevillä on tänään enkelin päivä, on ajatukseni. Se laukkaa ympäri kentän, vielä toisenkin kerran. Vaihdan suuntaa ja samalla teen laukanvaihdon. Sekin onnistuu, kiitos Adan koulutuntien.
Hidastan ensin raviin, annan ratsuni tasaantua. Liu`utan ohjia pienin määrin alas, kunnes pidän päästä kiinni. Rauhoittelen äänelläni ja saan orin käyntiin. Se ei puuskuta, sillä tämä oli vain vajaan puolen tunnin harjoitus. Ohjaan orini ulos kentältä, kohti meheviä ruohikoita. Maassa on vanhat kavion painaumat ja hopeinen jouhi. Laskeudun selästä ja nyyhkytys täyttää minut. Leevi asettelee turpansa selkääni vasten, kun minä poimin maasta jouhen, joka kuuluu kamulle. Katsahdan taivaalle, jolla on vain yksi pilvi. Yksi niistä on Kamu, ajattelen. Nousen seisomaan ja hyppään takaisin selkään. Pitelen ohjia yhdellä kädellä, antaen Leevin hamuta ruohoa rauhassa. Tutkailen pitkää häntä jouhta sormissani. Tuulen yrittäessä tempaista sitä, päästän irti. Hiljaa kuiskaan katsellessani tuulen riuhtomaa jouhta;
- Hyvästi rakkaani, ikuisesti
20. merkintä
|
|
|
Post by Carkki on Jun 16, 2008 18:29:58 GMT 2
16.6. Maanantai - Kukkia ja naaman paisumista 21. merkintä
|
|
|
Post by Carkki on Jun 25, 2008 13:11:39 GMT 2
25.6. Keskiviikko - Laiskottelua 22. merkintä
|
|
|
Post by Nana on Jun 29, 2008 9:49:16 GMT 2
29.4 Ensimmäinen kerta
Herätessäni haukottelin makeasti. Kurkkasin sälekaihtimien välistä - ulkona olisi ihana, aurinkoinen ilma. ''Hoaah! Laita mulle jotain evästä.. hmm.. ruisleipää ja 2..3...4.. viisi omenaa!'' minä sanoin isälleni, joka oli lähdössä töihin. ''Siehän syöt kun rekkamies!'' Isäni sanoi hämmästyneenä. ''Mä.. annan parille kaverille niitä omenoita.'' minä tirskuin. ''No hyvä on.'' isäni huokaisi.
Raahasin vaaleanvihreää reppuani alas portaita. ''Mie meen nyt..'' hyppäsin pyöräni selkään ja poljin kovaa, sillä olihan Seppeeleelle 4 kilometriä, joka olisi aika pitkä matka - tavallaan.
Saavuttuani seppeleen pihaan, (joka oli aamulla kovinkin autio) moikkasin siellä olevaa Rosia. ''Ros, moi!'' Ros ei ilmeisesti kuullut, ja ajattelin säikäyttää Rosin. ''Arvaa kuka.. ai.. ai moi Jaakko!'' muutuin hetkessä aivan punaiseksi, Ros ja Jaakko olivat jutelleet keskenään, kerrankin, ja minä pilasin aivan kaiken!
Kun näin Rosin ja Jaakon vielä jatkavan jutteluaan, kaikki oli hyvin. ''Terve ukko.'' sanoin varovasti Leeville ja ojensin kättäni, jossa oli pala omenaa. Leevi viskaisi päätään kerran ylös, mutta sitten tuli korvat hörössä minua vastaan, kun astuin karsinaan. Rapsutin Leeviä varovasti - olinhan tehnyt tämän ennenkin, mutta en karsinan sisällä.
''Harjaan sut oikein hienoks.. susta tulee kulmakunnan upein ori!'' sanoin, ja lähdin hakemaan harjakoria. Kuulin karsinasta Leevin hörähdyksen, jonka ymmärsin viestinä. ''Olen hyväksynyt sinut hoitamaan minua, ainakin tämän kerran!'' suuni kääntyi virneeseen. Kohta kävelin Rosin ohi, ja näpäytin tälle silmää.
Rosin ilme oli näkemisen arvoinen. ''What hell?'' aivankuin Ros olisi sanonut, mutta minä vain laitoin etusormeni suuni eteen, ja Ros pysyi hiljaa. Astuin taas Leevin karsinaan, ja sanoin ''Anteeks et kesti, nyt susta tulee kyllä hiano!'' harjasin Leeviä oikein hienoksi ja puhtaaksi. Kun Leevi ei nostanut kaviotaan, napautin pari kertaa kielelläni kitalakeani ja Leevi nosti. ''Siut on koulutettu hyvin..'' kehuin Leeviä, jonka karva kiilsi. ''Sit häntä'' siitä Leevi ei juuri pitänyt, ja yritti purra. ''Ei!'' huitaisin kädelläni Leeviä kohti, mutta en osunut Leeviin, eikä se ollut edes tarkoitus.
''Nyt mennään vähän lenkkeilemään'' kerroin oriille, joka oli todella innoissaan. Hain päitset ja kiinnitin niihin riimunnarun. ''Prr.. rauhassa poika..'' toppuuttelin Leeviä kun menimme laitumien ohi.
Kävelimme rauhallisesti maastossa, kaikki meni hyvin, tosin Leeviä piti aina välillä jarruttaa. ''Sä oot kyl tosi ihana.'' halasin Leevin kaulaa, ja tämä hinkkasi päätänsä T-paitaani. Vilkaisin kelloani, mutta en ollut ollenkaan huolestunut - tänään viettäisin koko päivän tallilla! ''Juostaan vähän'' kannustin Leeviä ravaamaan, eikä tämä ravatessaan kiirehtinyt yhtään. Taputin Leeviä kaulalle ja kehuin kovasti. Loppumatkasta Leevi maisteli heinätupsuja aina välillä, enkä yrittänyt estää.
Kun olimme Seppeleen pihassa, Oona hyppäsi autosta. ''Moi!'' hän vastasi kovin iloisesti. ''Moi vaan!'' minä sanoin takaisin. ''L..Leevi?'' Oona kysyi hämmentyneenä. ''Joo, mä hoidan sitä ainakin väliaikaisesti.'' minä kerroin hymyssäsuin.
Kun pääsimme taas Leevin kanssa talliin, sitten kuin kaikki tallilaiset olivat kyselleet että mitä minä teen Leevin kanssa - taputin Leeviä, otin riimunnarun pois ja kuiskasin. ''Tavataan taas, ainakin toivottavasti.'' Leevi jäi karsinaansa, katsomaan korvat höröllä kun lähdin.
- Nana -
|
|
|
Post by Nana on Jun 30, 2008 7:38:49 GMT 2
30.6 Leikitäänkö?
Oli kolea ja ukkosmainen aamu. Pilvet olivat tummia, luultavasti kohta sataisi. Äitini veisi minut tallille, samalla kun itse menisi töihin.
Tänään en hoitaisi Leeviä pitkään, koska lähdemme uimaan - Carkki laittaa Leevin sinne. ''Putsaan sut ja sit juoksuttelen vähän sua..'' kerroin Leeville, joka oli tunkenut turpansa karsinasta luokseni.
Lähdin hakemaan satulahuoneesta Leevin harjapakkia. Karsinan edessä otin pehmeän harjan ja lähdin edestä-taakse operaatiolla harjaamaan Leeviä.
Kun olin harjaamassa oikeaa takajalkaa alhaalta, Leevi kaatoi turvallaan harjakorin. ''Sinä senkin!'' nauroin. Työnsin Leeviä reilusti taakseppäin ja laitoin karsinan oven kunnolla kiinni.
Kun Leevi oli niin hieno, että se miltei säihkyi hain juoksutusnarun samasta paikasta minne olin sen eilen jättänyt. Hain Leevin karsinaastan ja kurjan ilman vuoksi menimme maneesiin.
''Kyllä tää ilma uittoon mennessä paranee..'' kerroin Leeville, joka ei näyttänyt puhkuvan intoa, ehkä johtuen ilmasta? Kun tulimme maneesiin, annoin Leeville aika pitkä narun. Leevi lähti reippaaseen raviin, josta olisi pian kiihdyttänyt laukkaan.
''JA KÄÄÄYNTI.'' minä komensin. ''Ravi.'' jatkoin komentelua. Leevi oli hiukan tahmea minun antaessa Leevin siirtyä laukkaan. Juoksutin vai viisitoista minuuttia, ettei Leevi olisi ihan hikinen uittoon lähtiessä. ''Tuleppas niin mennään'' ulkona oli alkanut sataa. Juoksin, ja Leevi tuli ravissa.
Tullessani talliin huomasin Dreamerin, joka oli myös paikalla. ''Lähdetään maastoon Bladen kanssa..'' Dreamer kertoi. ''Sateessako?'' minä kysyin ymmälläni. ''Sataako? ei sit..'' Dreamer huokaisi syvään.
Minä harjasin viellä vähän kastunutta Leeviä, jonka jälkeen minä ja Dreamer menimme hoitajienhuoneeseen syömään eväitä ja juomaan Dreamerin tuomaa kuumaa kaakaota.
-Nana ja Leevi-
|
|
|
Post by Nana on Jul 3, 2008 8:01:35 GMT 2
Joo, kiva. Kyllä haluan. =) ------------------------------------------------------------ 3.7 Pukituksia ja eväsleipiä
Pyöräilin tallille kovaa tuulta vastaan. Lääh, puuh, kaikki ohikulkijat tuntuivat hengittävän. Oli ukkosmaisen kuuma. Hyppäsin tallilla pyöräni selästä ja kävelin Leevin luokse. Matkalla sinne katselin karsinoita: ''Tyhjä, tyhjä, tyhjä, Topi, tyhjä, Palmi..'' Melkein kaikki tuntipollet olivat jossain.. mutta missä?
''Alkeistunnilla.'' kuului kolmesta karsinasta hieman kyllästynyt vastaus. En kuitenkaan jaksanut kysellä enempää, vaan astuin Leevin karsinaan. ''Moi poika. Sä taidat jo luottaa muhun, vai?'' Leevi yritti epätoivoisesti tunkea turpaansa syliini.
Vein Leevin ulos. Tämä pukitteli ympäri laidunta innoissaan. Minulla oli mukanani eväsleipä, jonka laitoin viereeni (sillä söin laitumen laidalla) kun join appelsiinimehua. Leevin pää hiipi laitumen aidan raosta kun varas. HAUK! eväsleipäni oli poissa. ''Senkin koni!'' sukelsin laitumelle ja revin väkisin leivän Leevin suusta. En kyllä syönyt sitä enään, mutta kyse oli periaatteesta.
''Meen nyt putsaa sun karsinan..'' Leevi katsoi minua hetken ja meni sitten Bertin luokse. Hain kottikärryt ja aloin lappaa kakkaa kärryihin. ''Huomaa kyllä et oon ollu poissa..'' minä huokaisin. Kun sain karsinan viimein puhtaaksi, huomasin että oli alkanut sataa.. .. ja aika rankasti.
''Leevi!'' huusin laitumelleppäin. Leeviä ei kuitenkaan näkynyt, joten pujahdin sisään. ''Sä oot ihan kurassa!'' huomasin Leevin, ja myös Bertin kierineen kurassa. ''Pipsa, sulle on hommia..'' Kun pääsin taas talliin, laitoin Leevin pesuboxiin ja pesin, huuhdoin ja kuivasin niin hyvin kuin voi olla.
Harjasin viellä Leeviä hieman ja sitten menin lämmittelemään yläkertaan. ''Senkin eväsleipäryöväri..'' mutisin matkallani.
-Nana ja leipäryöväri Leevi-
|
|
|
Post by Nana on Jul 4, 2008 11:40:21 GMT 2
Sori, en saanu ''Leevi ja omppu'' kuvaani tänne. Tulee koko ajan ''Attention failed'' :s ---------------------------------------------------------------------------------- 4.7 Iso paha ori Aurinko paistoi silmiini yhdeksän aikaan aamulla - oli uusi päivä! Minua väsytti, sillä olin katsonut jännittävän kauhuelokuvan joka oli kestänyt puoli kahteen yöllä. Onneksi isäni oli kuitenkin luvannut viedä minut tallille.
Taiteilin itselleni eväät ja hyppäsin auton kyytiin. ''RRM.. RMM!'' sanoi moottori. Perillä hyppäsin autosta ja juoksin talliin. Vein eväät yläkertaan ja lähdin Leevin karsinalle. Katsoin Leeviä kaltereiden välistä ja rapsutin, jonka jälkeen hain Leevin harjapakin.
Kopautin harjoja yhteen, niistä levisi paksu pölykerros. Mulkaisin harjakoria ja koko tilanteen nähnyttä Lilly-Marie:a ja kävelin Leevin karsinalle. Pyörittelin Leevin pehmeää karvaa kumisualla ja puhdistin kaviot. Halasin Leevin kaulaa hellästi, ja tämä nautti kun rapsutin.
''Annee? onko maneesissa alkamassa tunteja?'' minä kysyin. Vastausta ei kuulunut ja Lillykin vain kohautti olkapäitään. Silloin Anne vastasi: ''Esteitä on.. Itseasiassa NYT!'' Anne lähti juoksemaan maneesille ja hänen perässään lipui viellä muutaman mattimyöhäinen tuntilainen.
''Vastaus tuli selväksi..'' lähdin kentälle juoksuttamaan Leeviä. ''Prrr.. käynti.'' kerroin päättäväisesti Leeville. ''Ravi.'' Leevi ravasi mitä liitävimmässä ravissaan. Kun olimme ottaneet Leevin kanssa hyvän ravi-käynti lämmittelyn, ja olisin pian komentanut Leeviä laukkaamaan, kuulin kentän laidalta pienen tytön äänen: ''Vavi! Vaukka! (Ravi! Laukka!)'' toinen puoli suupielestäni kääntyi virneeseen. Leevi pysyi kuitenkin kiltisti käynnissä, jolloin tyttö sanoi: ''ipo papa ovi! (iso paha ori)''
Minä yritin pidätellä nauruani ja laitoin käteni suuni eteen. Kuiskasin kuitenkin Leeville: ''Sä oot niin pahis!'' hymyilin hetken ja silittelin Leeviä, ennenkuin komensin tätä laukkamaan. Hyvän aikaa Leevin laukattua vein Leevin laitumelle,- ison pahan orin täytyi rauhoittua!
-Nana ja iso, paha ori<3-
|
|
|
Post by Nana on Jul 8, 2008 10:40:55 GMT 2
8.7 Koulukiemuroita
Aurinko oli pilvessä mutta tätä tallipäivää en jättäisi väliin - en missään nimessä! Tänään menisin koulua kentällä, Leevillä. En tekisi näin aluksi kovinkaan raskasta treeniä, vai tekisinkö? Pähkäilin tallille pyöräillessäni.
Jarrutin niin että irtokivet lensivät kun saavuin taas maankamaralle, olin seppeleen pihassa.
Nappasin ensimmäisen vastaantulevan riimun sisältä ja riensin ulos. Jaakko pyllisteli aidan vierellä, korjaten aitaa. Minä mulkaisin jaakkoa ja tämä vastasi minulle ''sisällä'' pyyhkäisten otsaansa.
''Leevi!'' halasin oria, josta olin ollut erossa suuret neljä päivää. Raahasin harjakorin karsinan oven eteen ja aloin harjata Leeviä puhtaaksi. Leevi nautti. Harjattuani Leevin ainakin kolme kertaa, ja tarkistettuani ainakin saman verran että karvakaan ei jäisi harjaamatta, hain satulan ja suitset.
Kun sain suitset käteeni, ne tuprauttivat pienen pölypilven. Huomasin Xenin, kiillotusexpertin putsaamassa Humun varusteita. Liityin seuraan varovasti jutellen Xenille ja jo muutaman minuutin rupattelun jälkeen alkoi kuulua naurunpurskahduksia sekä minulta että Xeniltä.
Naama punaisena, suitset putsattuani menin viimein varustamaan Leevin. ''Et nosta sitä päätä!'' vedin Leevin pään alas kerran jos toisenkin. Lopulta Leevi kuitenkin taipui sen vahvaluonteisemman, sisukkaamman tahtoon. Satulan sain paikalleen suhteellisen helposti, kuten martingaalin ja pintelitkin. Matka jatkui kohti kenttää.
Pääsin Leevin selkään helposti, vaikka en olekkaan kun noin 158 pitkä. Selkään päästyäni lyhensin jalustimia ainakin neljällä reiällä, sillä ne olivat todella pitkät. Satulavyönkin kiristin, vaikka Leevi pullisteli aika paljon.
Heiluin Leevin askelissa pitkin ohjin muutaman kierroksen. Kun olimme kävelleet, aloin lämmitellä Leeviä ja annoin pohkeita. Kevyessä ravissa tein sitten voltteja ja ympyröitä. Kentän hiekkapohja pöllysi kun tällainen itsepäiset-tiimi ravasi ympäri kenttää.
Kun olimme lämmitelleet, rauhoitin Leevin käyntiin ja taputin kaulalle. Mietiskelin hetken ja päätin tehdä Leevin kanssa nyt, ensimmäisellä kerralla väistöjä. Kävelin muutaman metrin suoraa, ja painoin pohkeeni Leevin kylkeen jonka Leevi ymmärsi herkkänä hevosena heti ja rupesi väistämään. Pari kertaa toistin samaa ja viimeisellä kerralla painoin pohkeeni luultavasti liian kovaa Leeviin ja tämä lähti kiitolaukkaan.
''Ferrari-Leevi!'' huusin kun kapusin ylös ja puhdistin paitani selustan jonka jälkeen otin Leevin kiinni. ''Sä tahdot siis laukata'' kuiskasin Leeville jonka jälkeen pitkällä sivulla nostin laukan. Minä lensin! Olin laukannut miljoonia ja tuhansia kertoja, mutta Leevin laukka oli kaikista ihanin.
Lopuksi tein viellä kevyessä ravissa voltteja, laskeuduin selästä ja talutin Leevin talliin. Huomasin Leevin olevan aika hikinen ja letkutin Leeviä melkein puoli tuntia. Laitoin Leeville päitset ja riimun ja vein viellä laitumelle, jossa tämä kipitti viivana Bertin luokse.
- Nana ja Leevi <3 -
|
|
|
Post by Nana on Jul 9, 2008 9:45:23 GMT 2
9.7 PelastajiaAamulla mieleni olisi tehnyt kirkua onnesta: aurinko paistoi! Ja huh, mikä helle siellä olisikaan. Mittari näytti varjossa 26 astetta. Arvasin, että tallilla tulisi olemaan todella kuuma joten laitoin päälleni raidalliset bikinit, vihreän t-paitani ja farkkushortsit. Kävelin leppoisasti tallilla kengät kädessä, avojaloin. Edes pieni tuulenvire ei kutittanut hiuksiani, eikä taivaalla ollut pilven pilveä. Kun näin Seppeleen pihan, vedin kengät takaisin jalkoihini ja juoksin kohti orilaidunta. Leevi juoksi luokseni - ensimmäisen kerran! ''Leevi tuntee minut'' olisin voinut kieriä lantalassa tai vaikka jakaa muille sen ilon, minkä silloin koin. Otin kuitenkin suhteellisen tyynesti Leevin kiinni, mitään kellekkään sanomatta sillä muita pihalla ei näkynyt. Kävelimme, juoksimme ja pidimme hauskaa Leevin kanssa. Välillä tiellä näkyi oravia, myyriä ja muita pikkuotuksia ja silloin tartuin Leevin päitsistä kiinni (www.kokemustaon.com). Kun saavuimme pitkän retkemme päätteeksi Liekkijärvelle, vedin housujeni vetskarin alas ja heitin paidan kivelle. Leevi oli todella innoissaan, kuten minäkin. Tarrasin talutusnarusta kiinni ja juoksimme kovaa vauhtia järveen. Olimme uineet jonkun aikaa, ja ajattelin että lähtisimme pois. Silloin kuulin järvestä ääniä: ''Woof! Wof!'' Se oli koira! Järvessä! Minä vain hetken mielijohteesta päästin Leevistä irti, nappasin t-paitani ja sukelsin koiranpennun perään, jonka pää oli jo vajonnut horisontista veteen. Olin juuri saamassa otteen pienestä koirasta, kun jalkani juuttui johonkin. Minä kauhistuin. Sain otteen koirasta, mutta sain happea vain välillä - olin miltei koko ajan pohjassa! Kutsuin Leeviä ja tämä juoksi luokseni. Käärin nopeasti koiran t-paitaani, se oli pelastettava. Koira oli vain luuta ja nahkaa ja silloin minulla heräsi ajatus: ''Kuka voi olla näin julma?'' rimpuilin itseni irti puunrungosta, joka oli minua pitänyt pohjassa, mutta kävellä en voinut. Jalka mustana nostin koiran Leevin selkään ja puristin Leevin harjasta. Kaikki oli nyt Leevistä kiinni. Leevi käveli rantaan ja pelasti meidät. Silloin katsoin nälkäistä koiraa ja sitä, kuinka se pelkäsi. Taistelutahtoni vahvistui entisestään, etsin rannalta kännykkääni. ''Oona! vastaa nyt!'' Oona vastasi kännykkäänsä ja kun ehdin sanoa sanottavani, joka oli: ''Apua pelastakaa meidät'' tyylisesti huohotuksen säestämänä sanottu, Oona ehti vastata vain ''mä tuun'' ja tietääkseni kiirehti heti matkaan. Istuin kivelle ja katsoin jalkaani, pidellen koiraa sylissä ja Leeviä vieressäni. Hipaisin varovasti jalkaani ja silloin kiljaisin niin kovaa että varmaan koko kulmakunta kuuli. Silloin kuulin kavionkopsetta. Paikalle tuli Oona, Anne, Dreamer, Wear, Magnet, sastu, chao, Carkki ja Lilly. ''Te ootte parhaita!'' Anne katsoi jalkaani ja kertoi että se parantuisi kolmisen päivää. Chao nappasi minut Epun selkään, ja Carkki hyppäsi sieltä alas taluttamaan Leevinsä Seppeleelle. Minä katsoin koiranpentua ja silitin sen ruskeanvalkeaa karvaa. Olin ylpeä itsestäni, Leevistä ja kaikista muista tallitytöistä. ''Tätä on oikea tallihenki!'' Anne huudahti ja halasi Ristoa. Tallilla koiralle annettiin ruokaa, mitä nyt kaapista löytyi. Minä itkin, kuten moni muukin tallitytöistä ajatellessaan miten koiralle olisi voinut käydä. ''Nyt se on kuitenkin kunnossa..'' minä huokaisin. Itkin vielä ajatellessani että se luultavasti viellä joskus voi joutua huonoon kotiin, jos sitä myydään ja myydään. -Nana, Leevi ja koiranpentu jolla ei ole viellä nimeä -
|
|
|
Post by Nana on Jul 10, 2008 9:53:07 GMT 2
10.7 Veljekset kuin ilveksetTänään ottaisin mukaan tallille koirani Neksin(http://kuvablogi.com/nayta/1262034/ ja kuvablogi.com/nayta/1259611/). Aamu oli sateisen oloinen mutta tätä tilaisuutta en jättäisi väliin. Juoksin Neksin kanssa yhtä kovaa kuin jaloistani pääsin, ja pian perillä oli kaksi läähättävää otusta. ''Kukas tämä on?'' kysyi Jaakko ja rapsutti Neksiä. ''Miun oma terminaattori-koira-aamujenvalaisija-läähättäjä-tiskikone'' ''Kiva nimi.'' Jaakko nauroi. Tallista juoksi Carkki, joka ihasteli ja kehui koiraani. Nyt oli kuitenkin aika viedä se Leevin luokse. Raotin karsinan ovea ja otin Neksin narua kiinni entistä lyhyemmälle. Leevi kuopi etujalallaan ja näytti levottomalta. Rauhoittelin Leeviä ja nämä haistelivat toisiaan.. Otin Leevin kiinni riimunnaruun, suljin oven ja päätin lenkittää pojat. Neksi nuuhkutti jokaista puskaa miltei poikkeuksetta, Leevi kaipaili rapsutuksia. Kun kumarruin silittämään Neksiä, Leevi yritti hangata minua itseensä ja kaaduin kumoon. Lopulta matka meni kuitenkin todella hyvin. Kävelimme, välillä hölkkäilimme vähän matkaa. Päästin elukat järvelle juomaan ja itse nappasin Novellen omena-vesipulloni. Kun olimme taas tallilla, laitoin Neksin ulos kiinni, nappasin Leevin harjakorin ja harjasin Leeviä. Harjasin ihan rauhassa kunnes Leevi astui koko painollaan varpailleni. Tänään, miksi juuri tänään? Olin laittanut lenkkitossut jotta voin juosta Neksin kanssa. Työnsin kuitenkin Leevin nopeasti pois, ja jatkoin harjaamista varmoin ottein. Kun oli aika lähteä, Leevi jäi hirnumaan. Neksi haukkui takaisin, ja viimeiset sanat he luultavasti sanoivat toisilleen; ''Tapaamme taas!'' -Nana ja Leevi- Ja viellä sitä, että tänään koittaa taas mökille lähtö ja paluusta ei ole tietoa.
|
|
|
Post by Nana on Jul 12, 2008 13:19:58 GMT 2
12.7 Älä katso alas, katso aurinkoon!
Oli sateinen sää, joka kummasti tällä kertaa kuvasi mielialaani. Hyppäsin pyöräni selkään ja vähän väliä kuin autossa, piti käsieni olla kasvojeni pyyhkijät. Jokainen kyynel oli tuskaa, tuntui kuin itkisin verta.
Minulle oli eilen ilmoitettu että kummitätini, minulle yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä oli sairaalassa. Muuta en ollut saanut tietää, vain tämän.
Kun saavuin tallille, nappasin Leevin riimun ja lähdin laitumelta Leeviä hakemaan. Olisin voinut painua maan alle, ja pysyä siellä. En jaksanut välittää edes Leevin iloisesta hörähdyksestä.
Harjasin Leeviä aika kovin vedoin, mutta tämä vain nautti. Ylähuulikin alkoi vipattaa.
Leevi oli valmis, puhdas ja iloinen ja oli aika katsella tätini valokuvia. Olin mieli maassa, ja edes vieressäni istuva puhelias Wear ei häirinnyt rauhaani iloisella touhotuksella.
Puhelimeni alkoi soida ja olin varma että se on sairaalasta.''Nana..'' ''MITÄ?!!'' hypin riemusta kattoon ja melkein kaadoin monia, ymmällään katsovia tallityttöjä. Kummitätini on saanut lapsen! Ei olisi pitänyt ajatella vain pahaa! Soitin nopeasti äidilleni, hetken riehuttuani, että menisimme kummitätini luokse sairaalaan.
Sairaalassa makasi terve, suloinen poikavauva.
-Nana ja Leevi<3-
|
|