|
Post by Veera on Aug 24, 2009 20:42:31 GMT 2
24.8.2009 Leevin puunausta, väliaikaisesti. © Veronica, en ole Leevin hoitaja, vaan hoidan vain tänään Carkille maksuksi erästä sukuselvityksestä Leevin.
Lipsautin lukon kiinni päitsiin ja lähdin taluttamaan piensuokkia, joka kuitenkin tuntui aika massiiviselta, talliin. Leevi näykkäisi kerran minua varoittavasti, mutta hämmästellen se käveli perässäni talliin. Tallin sementtiseen lattiaan kopisi Leevin kavioista irronneita turvemöykkyjä ja metalliset hevosenkengät kilkattivat. Moikkasin muutamaa ohimenevää hoitajaa, jotk akatselivat minua kummissaan, kun vein Carkin hevosen karsinaan ja lähdin etsimään harjapakkia.
Sillävälin, kun olin ollut penkomassa Leevin harjoja, oli ori ehtinyt piehtaroida ja parhaimmillaan se kuopi puruihin kuoppaa. - Hei Leevi, vaikka mä en sua juuri tunnekaan, niin voisit olla edes hevosiksi, sanoin ja astuin orin karsinaan ja tervehdykseksi sain ilkeän puraisun olkapäähän. -Ystävyydestä se Leevikin puree, eikös?
Ori ravisteli päätään ja alkoi värkkäilemaan ruokakupin kanssa. Kaivoin harjan pakista ja aloin sukimaan suomiputtea, mutta ori alkoi pyörimään ympäri karsinaa korvat luimussa ja yritti iskeä keltaisia hampaitaan taas minuun. Nappasin ovelasti orin päitsistä kiinni ja talutin sen karsinasta ulos ja laitoin sen käytävälle kiinni.
Ori teki ystävyyttä naapurikarsinassa olevan Rensun kanssa ja orit kiljahtelivat äänekkäästi toisillee, tökkien turvalla toisiaan. Nykäisin Leevin päististä ja kävin työntämässä Rensun pään sisälle karsinaan. Ilmeisesti Sastu oli tullut juuri ratsastamasta siltä, sillä orin päällä oli loimi ja orin kaula oli hikinen ja Sastu kuunteli tallin ovella musiikkia.
Kun ori oli vihdoin harjattu ja hautajaisten järjestämiseltä vältytty kävin soittamassa Carkille, joka oli tulossa kuulema tallille, kunhan vain pääsisi nopeasti bussipysäkiltä tallille.
Olimme päättäneet irtohypyttää Leevia maneesissa ja laitoin Leevin karsinaan ja lähdin ottamaan suitsista ohjia irti valmiiksi. Olkapäätäni jomotti, sillä siihen oli iskeytyneet monesti nuoren pienhevosen hampaat ja mustelma oli taattu.
Näin kuinka Carkki juoksi sisään talliin ja juoksin tyttöä vastaan.
- Hei, sanoin ja ojensin tytölle Leevin suitset. - Moro, Carkki sanoi ja meni Leevin karsinaan laittamaan suitset orille päähän. - Mä laitan, vaikka nää suojat. - Juu, kuului Leevin karsinasta.
Menin orin karsinaan ja laitoin suojat orin etujalkoihin. Leevi luimisteli ja nosteli jalkoja ilmaan, yrittäen saada potkaistua minua niillä.
Kun pääsimme maneesiin, suljimme visusti ovet ja päästimme Leevin irti. Ori otti muutaman nopean pyrähdyksen laukassa maneesin ympäri ja pukitteli, mutta pysähtyi sitten nurkkaan ja hamusi maasta hiekkaa.
Laitoimme yhdessä Carkin kanssa pitkälle sivulle esteitä ja teimme, sitten esteistä ohi pääsyn mahdottomaksi juoskutusliinan avulla. Ensimmäinen este sarjassa oli 50 cm pysty ja seuraava 60 cm pysty ja viimeinen 60-70 okseri. Ravautimme hieman Leevi maneesin toisessa päädyssä ja ohjasimme sen sitten estepolulle. Ori kieltäytyi ensimmäiselle esteelle ja kääntyi takaisin. Carkki ajoi uudestaan orin esteille ja nyt Leevi hyppäsi esteen ja käveli, sitten keskelle maneesia ja meidän liikahdettuamme se oli jo ravissa korvat luimussa.
Taas ohjasimm orin esteille ja nyt se meni hirmuisessa laukassa esteille ja kompuroi ensimmäiselle esteelle ja taisteli tasapainon kanssa, kunnes pääsi taas turvallisesti pystyyn ja jatkoi, sitten seuraavalle estellee ja lopulta viimeiselle. Kehuimme Leeviä ja annoimme sen kävellä rauhassa.
Kun esteet nousivat korkeimmiltaan metriin aloimme kauhistella jo orin pomppuja ja ilmavaraa. Musta harja liehui ilmassa ja ajattelin kuinka onnekas Carkki oli, oma hevonen, hoitohevonen ja oma varsa ja kaikki perhettä! Mutta minäkin olin saamassa todennäköisesti pientä pursekeltavaa tästä suokkiperheestä, mutta asia oli vielä auki.
Leevi tanssahteli ja pukitteli maneesissa ja ryntäili ohitsemme ja hirnahteli kimakasti. Emme viitsineet enää korottaa esteitä ja Carkin piti lähtä jo varttitunnin päästä kotiin.
Kävelytimme Leeviä tallipihassa riimunnarussa ja, kun sen hengitys tasaantui veimme sen talliin. Suomalaisori luimisteli, kun astuin Carkin perässä sen karsinaan ja teki muutaman näykkäisyn käteeni. Riisuimme Leevin ja Carkki jätti orin taas minun vastuulleni. Otin Leevi käytävälle ja harjasin sen pikaisesti.
Ori mulkoili minua epävarmana ja sohi takajaloillaan. Väistelin orin suuria kavioita ja vihdoin pääsin viemään oria takaisin tarhaan.
Talutin Leeviä tarhoille, kun ori huomasi yhtäkkiä Palmikon tarhassa Kiira vierellään. Kuin taikaiskusta tunsin hinautuvani riimunnarussa roikkuen voimakkaan suomenpienhevosen vetämänä varsatarhoille. Siellä oli myös Pella ja Svante sekä pikuinen Tintti ja onnelinen emä Taiga. Leevi hörähteli ja hirnui tammoille ja kosketteli niitä turvallaan.
Vetäisin voimalla riimunnarusta pystyyn päästyäni ja sain suomenhevpsen palaamaan luokseni. Pudistelin vaatteista pölyjä ja talutin Leevin tarhaan. Koska kaikki muut hevoset olivat sisällä tai tunnilla toin Leeville kasan heiniä, jottei sillä tulisi tylsää.
Heiskutin orille joka katsoi minua heinien seasta ihmetellen ja kääntyi sitten katsomaan varsatarhoille.
- Sijaishoitaja Veronica ja sijaishoitajia kiusaava Leevi -
|
|
|
Post by Veera on Aug 25, 2009 19:31:00 GMT 2
25.8.2009 Harjaustuokio ja tutustumista Leevin tapaan. © Veronica, Leevin uusi hoitaja. :--)
Eilinen iltani meni suunnilleen näin:
Olin pari tuntia, sitten tullut tallilta ja olin hoitanut Carkin puolesta hänen piensuokkinsa, Leevin. Leevi oli ollut mukava, jokseenkin ehkä itsepäinen nuori viikari, mutta se oli sellainen poni-minun-makuuni.
Vanhempani istuivat keittiönpöydällä ja lukivat sanomalehtiä. Minä löhöilin sohvalla ja vaihtelin tv'stä kanavia, etsien jotain mielenkiintoista katsottavaa. Mtv 3'nen näytti Salattuja Elämiä, mutta minua ei saippuasarja juurikaan kiinnostanut. Neloselta tuli dokumenttia ja subilta jotain nuorten sarjaa, jota katselin, sitten loppuillan, kunnes kuulin huoneestani puhelimen teksitivestiäänen.
Sammutin television ja tylsistyneenä lähdin omaan huoneeseeni, ajatellen, että taas naapurin Lotta nimisen pikkutytön äiti pyysi minua huomenna lapsenlikaksi. Kuitenkin puhelimen näyttö oli vilkuttanut Carkin nimeä. Avasin viestin ja hyppäsin sängylleni lukemaan viestiä.
" Kun eilen kävit hoitamassa Leevin niinkun maksuksi siitä jutusta, niin nyt ajattelin, että voisit jos tahdot ylipäätänsä niin alkaa hoitamaan Leeviä? Nyt voisit harjailla sitä ja tutustua ja joskus myöhemmin päästä sit selkään. Mutta suostutko?
- Carkki"
Muutama onnen kyynel vierähti silmiini ja kirjotin vastauksen, joka oli myönteinen. Siiten nukahdin..
Päivällä heti koulun jälkeen kiiruhdin tallille. Carkki harjailin ulkona Leeviä ja tervehdinheitä iloisesti. Leevi söi maasta ruohoa ja Carkki hymyili minulle.
- Aivan mahtavaa, sanoin ja halasin tytön kuoliaaksi, melkein. - Heh. Voisit auttaa mua harjaan tätä, Carkki sanoi ja osoitti kuraista Leeviä joka nyttemmin tuijotti minua korvat luimussa hampaitaan esitellen.
Vein kamani yläkertaan ja tulin sitten ulos auttamaan Leevin harjauksessa. Oti suan käteen ja harjailin vasenta puolta, kun Carkki harjasi toista puolta. Leevi tyytyi syömään ruohoa ja jätti olkapääni rauhaan, ainakin toistaiseksi. Takjalat sohivat, kun siirryin harjaamaan niitä ja jouduin olemaan tarkka, jotta välttyisin kipeiltä potkuilta. Carkki hyräili Leevin toisella puolella jotain minulle tuntematonta biisiä.
Kun Leevi oli kiillotettuna veimme sen tarhaan ja aloimme siivoamaan orin karsinaa. Leevi näytti osaavan sotkemisen ja lantaa oli pitkin karsinan seiniäkin.
- Leevillä taitaa olla maha vähän sekaisin, Carkki sanoi. - Niin.
Kun karsina oli puhdas oli vuorossa varusteet. Carkki pesi satulan ja minä suitset. Olin opetellut suitsien kokoamisen jo Mankin hoitamisen ajalla ja Leevin suitset olivat samaa tavaraa Mankin suitsien kanssa.
Kun kaikki huolto oli valmista päätimme, että Carkki ratsastaisi Leevillä kentällä hieman perusvääntöä. Lähdimme yhdessä hakemaan Leeviä joka kinasteli tarhassa Jambon kanssa leikillään. Ponit sopivat hyvin yhteen. Carkki kutsui Leeviä, mutta ori vain jatkoi omia touhujaan.
- Jos sä otat Jambon sisälle ja mä otan Leevin niin tää menee nopeemmin, kun saadaan Jambon perässä Leevikin tulemaan, Carkki sanoi.
Astuimme sisälle aitaukseen ja menimme hevosten luokse. Rapisteli taskussani olevaa paperia ja kumpikin ori tuli varoivaisesti vierelleni, Leevi nokkelana, kuitenkin kääntyi pikaisesti ympäri ja ravasi tarhan toiseen päähän.
Jambo oli kiltimpi ja antoi melko helposti kiinni, mutta yritti kuitenki päästä otteestani irti, näykkimällä käsivarttani. Carkki juoksi Leevin perässä ympäri tarhaa ja jouduimme ottamaan käyttöön suunnitelma B'n.
Talutin Jambon ulos tarhasta ja Leevi tietenkin hömönä seuraisi kaveriaan ja Carkki saisi salakavalasti napattu ilkikurisen orin kiinni. Mietin, että jos tämä oli Carkillekin välillä näin hankalaa, niin mitenköhän minä pärjäisin.
Leevi seurasi Jamboa kuten oletimme, mutta heti, kun minä ja Crkki näyttäydyimme niin ori kääntyi pikaisesti ympäri ja ylväästi se laukkasi tarhan toiseenpäähän. Se ilmeisesti nautti "leikistä".
Kun suunnitelma B'kin epäonnistui jouduimme ottamaan viimeisen suunnitelman käyttöön. Vein Jambon talliin hetkeksi ja Carkki haki kauraämpärin.
Tarhoilla heiluttelimme ämpäriä ja jopas orin mielenkiinto heräsi. Leevi suorastaan lensi kauraämpärille ja työnsi päänsä sinne muitta mutkitta ja antoi Carkin napata orin kiinni.
- Jos tää on näin hulvattomalla päällä kannattaa hypätä B yli ja siirtyä suoraan tähän suunnitelma C'hen, Carkki naureskeli ja talutimme yhdessä Leevin talliin.
Carkki jäi varustamaan oria ja minä vein Jambon takaisin tarhaan.
Odottelin tallikäytävällä, kunnes Carkki ja Leevi olivat valmiita ja sain luvan taluttaa Leevin kentälle. Ori käytti tilaisuutta hyväkseen ja "säikähteli" kavioidensa kopinaa ja hyppelehti ulos tallista, minä perässä roikkuen.
Carkki juoksi perässä ja huuteli "Leeviä", kunnes ori pysähtyi. Huohotin ja Carkki vain nauroi.
- Että se osaa olla kohtelias. - Totta, sanoin ja pyysin Carkkia avaamaan portin, jotta voisin taluttaa Leevin kentälle.
Kun olin auttanut Carkkia selkään loikkaamisessa, menin kentän reunalle katselemaan, kun tyttö ratsasti huomapäisellä oripojalla.
Kuvittelin itsekin osaavani käsitellä Leeviä samanlailla, kuin Carkki. Ratsastaessa Leevi kuunteli Carkkia, vaikkain teki metkuja ja piti luonteestaan kiinni -sellaisista ratsuista minä pidin.
- Veronica hoitaja ja Leevi hoidettava - 1 HM
|
|
|
Post by Veera on Aug 26, 2009 19:59:37 GMT 2
26.8.2009 Onnettoman onnellinen hoitaja. © Veronica, Leevi-onnettoman onnellinen hoitaja.
Harjailin Carkin kanssa Leeviä harjauspuomilla ja Leevi tapansa mukaan jyrsi ruohoa maasta. Juttelimme niitä näitä ja Carkki kertoi minulle Leevistä vähän enemmän. Ori oli jo pikkuhiljaa alistunut siihen, että minäkin olin sen päivärutiineissa mukana Carkin ja Reegan lisäksi. Kuitenkin ori mulkoili minua välillä halveksuvasti ja luimisteli korviaan heti, kun lähestyinkään sen raajoja tai päätän. Ainut kohta mistä se antoin minun sitä koskettaa taisi olla selkä.
Carkki harjaili Leevin jalat ja puhdisti kaviot sekä selvitti harjan ja hännän. Minä tyydyin harjailemaan orin selkää ja kylkeä. Kun syötävä alkoi käydä väliin alkoi Leevi tapansa mukaan steppailla paikallaan ja se yritti ujuttaa hmpaitaan minuun heti, kun lähestyinkään sitä.
Huokaisin ja loin katseen Carkkiin joka virnuili.
- Kyllä se siitä, sun vaan täytyy olla kärsivällinen, Carkki sanoi ja nyökkäsin. Samala hetkellä tunsin kipeän painon jalallani ja huomasin Leevin tömäyttäneen jalkansa varpaitteni päälle. Työnsin orin pois päältäni ja toruin oria tuimasti.
Katsoin Carkkia ja tyttö nyökytteli ja näytti peukkua. Jatkoin ssarnaamistani pienhevoselle, kunnes lopetin.
- Hyvä, kun näytät sille, että kuka on pomo, kyllä sä vielä tajuut, että oikeesti se tykkää susta, se on vaan vähän ujo myöntään näirä asioita, Carkki naureskeli. - Niin kai, sanoin ja hymyilin.
Veimme Leevin talliin ja menimme hetkeksi oleskeluhuoneeseen nauttimaan virvokkeista, sillä harjaaminen oli yleensä raskasta puuhaa, varsinkin jos oli kyse Letkiksen harjuksesta!
Oleskeluhuoneessa oli Dreamer, Wear ja Jenna.
Tervehdimme yhdessä Carkin kanssa tyttöjä ja kaivoimme taskuistamme kolikoita, joilla saisimme limuautomaatista kylmät juotavat.
Itse tilasin Fantan ja Carkki otti Spriten.
- Mitäs meinaatte tänään tehdä? kysyi Jenna ja hymyili hieman. - Mitäs me, varmaan mennään talutteleen Leeviä maastoon? sanoin ja Carkki nyökkäsi. - Käviskö, että minä ja Jambo tultais mukaan? Jenna kysyi. - Tottakai seura kelpaa! Eikö niin Vertti? Carkki kysyi iloisesti. - Tietysti, naurahdin ja lähdimme kolmisin alas talliin.
Jenna meni hakemaan Jamboa ja minä ja Carkki laitoimme Leeville päitset päähän ja Carkki talutti orin ulos tallista.
Leevi steppaili paikallaan ja nyki päätään ilmaan ja hörähteli Jambolle jonka Jenna talutti luoksemme. Leevi haisteli Jambon harjaa ja hirnahti sitten kimakasti vetäen päänsä takaisin yläilmoihin.
Leevi ja Jambo olivat melkein samankokoisia, Jambo vain voitti Letkiksen kolmella senttimetrillä.
Lähdimme yhdessä jutellen kohti maastopolkuja ja kaverukset tietenkin kenkkuilivat minkä ehtivät koko matkan ajan!
- Veronca onnellinen ja Leevi onneton - 2 HM!
|
|
|
Post by Reega on Sept 2, 2009 13:07:17 GMT 2
Peruspuunausta, 02.09.2009
Kävelin reippaasti kohti seppelettä, jossa en taas vähään aikaan ollut käynytkään. Luukas hölkötteli vierelläni pää alhaalla ja kieli ulkona. Vaikka olikin jo alkusyksy, ilma oli silti lämmin ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Nosti kasvoni ylös kohti aurinkoa ja suljin silmäni. Hidastin kävelyvauhtini melkein mateluksi ja nautin hetkestä. Pian olisi taas talvi ja pakkasta, lunta tulisi vaakatasossa ja posket punaisena hehkuen rämpisin läpi kinosten tallille hinnalla millä hyvänsä.
Ajattelin ettei minulla ollut minnekään kiire. Eihän minulla tosiaankaan minnekään kiire ollut, joten saatoin talsia rauhassa pitkin hiljaista hiekkatietä. Linnut visersivät ja lennähtelivät parvissa sähkölangalta sähkölangalle. Niiden oli aika muuttaa etelään lämpimille seuduille jossa ne selviäisivät talven yli. Ajattelin että kunpa minäkin voisin tehdä niin, mutta koulua oli käytävä. Olin viikonloppuna saanut kaveriltani flunssan, joten jouduin vähän väliä yskiä ja aivastella. Kaivoin taskustani pari kurkkupastillia ja pistin ne suuhuni. Luukas käveli vähän jäljessäni, ja huomasin että olin taas tiukentanut tahtia. Koitin rentoutua, mutten pystynyt. Halusin niin kiivaasti taas nähdä rakkaan hoitohevoseni.
Pian tallin suunnalta alkoi kuulua iloisia hirnahduksia, ja mieleni valpastui. Lähdin hölkkäämään kohti tarhoja ja samalla vilkuilin ympärilleni. Huomattuani ettei Leevi ollut ulkona, suuntasin askeleeni talliin. Luukas seurasi nätisti perässäni, eikä sitä näyttänyt juuri karkaaminen tai hevoset kiinnostavan. Ehkä siksi että taskuni oli täynnä myntholin makuisia kurkkupastilleja. Vedin raskaan tallin oven auki ja astuin sisään. Tuttu tuoksu kiiruhti sieraimiini ja vedin syvään henkeä. Karsinoista kuului tyytyväistä mussuttelu ja hörähdyksiä. Ensimmäisenä menin tietty heti moikkaamaan hoitsuani, joka tyytyväisen näköisenä söi karsinassaan heiniään, mutta nosti päänsä kun vedin karsinan oven auki. Leevi hirnahti kevyesti ja työnsi päänsä syliini. Kaivoin taskustani pari pastillia ja annoin ne orille joka hotkaisi pienet pillerit alta aikayksikön. Naurahdin ja palasin takaisin käytävälle sulkien oven perässäni. Luukas istua odotti kärsivällisesti minua kun hain Leevin harjapakin ja riimun.
Palattuani sujautin koiran suuhun muutaman pastillin kiitokseksi kauniista odottelusta. Kun avasin karsinan oven, Leevi oli heti tulossa käytävälle. Määrätietoisesti kuitenkin työnsi orin takaisin paikoilleen, sujauttaen sille samalla riimun päähän. Napsautin riimunnarun turvallisesti kiinni riimuun, Leevin yrittäessä näykkiä hihojani. Sidoin riimunnarun lyhyelle karsinan kalteriin, niin ettei se siitä minnekään lähtisi ilman karsinaa. Avasin käytävälle jättäneeni harjapakin, ja otin sieltä kumisuan. Leevi oli järkyssä kunnossa, ilmeisesti jälleen piehtaroinut tarhassa. Kävelin orin vierelle, ja aloitin harjaamaan sen lapaa. En yhtään välittänyt noudattaa harjausjärjestystä, vaan harjasin orin miten sattui. Viimeistelin vielä harjauksen pölyharjalla, jonka jälkeen vein tavarat paikoilleen.
Palasin karsinalle ja irrotin riimunarun karsinasta. Seuraavana olisi vuorossa karsinan puhdistus, ja Leevi olisi vietävä laitumelle siksi aikaa. Talutin orin ulos tallista, ja päästin sen kirmaamaan tarhaansa Jambon kanssa. Jätin riimunnarun roikkumaan aidalle, että se joka orin tarhasta noukkii, ei sitten tarvitse käydä sitä erikseen tallista hakemasta. Ulkoa otin mukaani talikon ja kottikärryt. Oli ihmeellistä että ne olivat omilla paikoillaan, sillä yleensä joku tarvitsee niitä, ja ne ovat jatkuvasti käytössä. Keskellä päivää tallitytöt kuitenkin ovat yleensä koulussa/töissä joten tallilla ei juuri ketään pyörinyt. Itse asiassa en ollut vielä nähnyt ketään tähän mennessä.
Työnsin kottikärryt talliin, Leevin karsinan viereen. Rensu kurkisteli suloisesti viereisestä boxista, ja taputin oria kaulalle. Teki pahaa kun muistelin sitä miten jouduin orista luopumaan, mutta joskus aika ei vain riitä. Nyt olin kuitenkin päättänyt ryhdistäytyä, niin oman orini kuin Leevinkin suhteen. Eihän tallilla kuluisi kuin korkeintaan muutama tunti päivässä, joskus ehkä vähemmänkin.
Nostin talikon kottikärryistä ja aloin noukkia lantakasoja karsinasta kärryihin. Karsina oli huomattavan siivottomassa kunnossa, mutta pisti hihat heilumaan ja se oli nopeasti taas puhdas. Kiikutin kottikärryt ulos ja kippasin ne lantalaan. Kävin hakemassa uutta puhdasta kuiviketta tilalle ja levitin ne tasaisesti karsinaan. Karsina näytti nyt niin puhtaalta ja houkuttelevalta että minun teki mieli vain heittäytyä sinne naamalteni ja hengittää ihanaa puhtaan turveen tuoksua. Jätin sen homman kuitenkin Luukkaalle, joka innoissaan jo tekikin pesää yhteen karsinan nurkkaan ja kävi sinne makuulleen. Annoin Rensulle suukon turvalle ennen kuin lähdin viemään kottikärryjä takaisin paikoilleen. Se oli niin tarkasti seurannut puuhiani, että lyön vaikka vetoa siitä että se vielä muistaa minut.
Kävin satulahuoneesta hakemasta itselleni ämpäriin saippuavettä ja sienen, aikeissa vielä pesaista aika törkyisessä kunnossa olevat ruokakaukalot. Kun karsina sen jälkeen kiilteli puhtautta, käskin Luukkaan pois ja vedin karsinan oven kiinni puoleenväliin asti. Kävin hakemassa muutamia tavaroita yläkerran kaapistani jotka olin sinne joskus unohtanut, ja sitten suuntasimme takaisin kotiinpäin.
Reega, Luukas ja Leevi
|
|
|
Post by Reega on Sept 5, 2009 21:39:47 GMT 2
Jotain erilaista, 05.09.09
Katson puiden latvojen taakse tummuvaa taivasta, ja vedän hupparin huppua enemmän kaulalle. Pistän käden ristiin ja nostan hartiat ylös. Tärisen, on jo todella viileää. Tallille olin tullut jo aikaisin iltapäivällä, siivonnut Leevin karsinan, harjannut sitä tuholaista varmaan tunnin irti kurasta ja pistänyt sen valmiiksi Carkille. Sen jälkeen katselin kuinka Letukka protestoi pohjeapuja kentällä ja kun Carkki kyllästyi potkimaan poniaan, pistin sen valmiiksi yöpuulle. Eli riisuin, harjasin ja loimitin. Tämän jälkeen autoin Josefiinaa hevosten iltaruokinnassa ja niiden tuomisessa sisälle.
Nyt olin aivan rätti väsynyt, ja odotin tallin pihalla että Rami tulisi hakemaan minua. Se nilviäinen lupasi olla pihalla vartin päästä, mutta puoli tuntia oli jo kulunut. Toisaalta, voisin kiittää häntä sillä en muista milloin viimeksi minulla oli ollut aikaa vain olla ja katsella kaikkea ihanaa mitä ympärillämme tapahtuu, kaikkea, mitä normaalisti ei huomaa. Kuten tähtitaivasta ja täysikuuta.
Ravistelin jalkojani ja hypin, etten jäätyisi kiinni maahan. Asteita oli ainakin kaksitoista, mutta se tuntui todella kylmältä, kun oli tottunut yli kahdenkymmenen asteen helteisiin. Yritin rentoutua ja nauttia raikkaasta syysilmasta, mutta mieleeni pomppivat niinkin tylsät asiat kuin Metsäniityn remppa ja Rokin kantakirjaustilaisuus sekä PKK-cup. Eihän niissä sinänsä mitään vikaa ollut, mutta väsyneenä helposti stressaa pienistäkin asioista. Yritin ajatella jotain muuta. Ajattelin kesähelteitä ja uimista. Suljin silmäni ja käänsin kasvoni kohti taivasta. Viileä tuulahdus pyyhkäisi ohitseni ja sain kylmiä väreitä. Mistään ei kuulunut mitään, ei autoja, ei lintuja, ei hevosia. Oli ihanan rauhallista.
Istuin hieman kosteaan maahan, ja katselin kuinka ohut usvakerros nousi pihan ylle. Kiedon kädet jalkojeni ympärille ja painoin pään polviin. Minulle tuli hieman lämpimämpi olo, ja hengitin ilmaa ulos suun kautta jolloin lämmitin mukavasti jalkojani. Vedin hihat kämmenilleni ja heitin vapaana olevat mustat hiukseni pois silmiltä. Maassa näkyi erikokoisia hevosenkengän jälkiä, jotka kulkivat ristiin rastiin.
Pian kuului mopon tasainen pärinä, ja kohta mutkan takaa näkyi jo puihin heijastunut valo. Eipä aikaakaan kun Rami päräytti moponsa eteeni ja riisui kypäränsä.
- Hei sori, oon vähän myöhässä, Rami sanoi muka-pahoillaan. - Vähän? toistin ja kallistin päätäni tämän suuntaan ja hymyilin hieman kyrsiintyneenä. Rami virnisti hieman nolona mutta ei sanonut mitään. - Toisaalta, oli ihan hyvä että tulit vähän myöhässä, sanoin vakavana ja katsoin sivulleni maahan. Poika katsoi minua hölmistyneenä eikä selvästikään oikein tajunnut mitä tarkoitin. - Sain aikaa miettiä asioita, sanoin hiljaa katsoen jälleen Ramia ja hymyillen pienesti, melkein huomaamattomasti. Rami astui pois pyöränsä selästä ja ojensi kätensä minulle. Tartuin siihen ja poika veti minut maasta kevyesti ja vaivattomasti ylös. Pyyhin takamustani, joka oli hieman kostea ja hiekkainen. - No, mitä mietit? Rami kysyi ja katsoi minua. - E-en mitään tärkeää, sanoin ääni hieman väristen. Minua palelsi. Katsoin poikaa tämän syviin ruskeisiin silmiin, ja pidätin hengitystäni. Rami siirtyi lähemmäs minua. Puristin käsiäni ristiin rinnallani ja koitin näyttää siltä etten palelisi. Kuitenkin tärisin sen verran että se oli lähes mahdotonta. Rami nosti kämmenensä olalleni, josta hän liu’utti ne selkääni pitkin vyötärölleni. Huokaisin ja painoin pääni tämän olalle. Poika kiersi kätensä ympärilleni ja hetken aikaa minulla oli lämmin olo. Suljin silmäni. - Rami… - Niin? - Minusta on ihanaa että minulla on sinunlaisesi ystävä, sanoin ja irrottauduin tämän otteesta. Katsoin poikaa, nyt aidosti hymyillen ja iloinen pilke silmissäni. Rami hymyili takaisin hieman pakonomaisen näköisenä, ja hyppäsi takaisin pyöränsä kyytiin. Nousin tämän taakse istumaan ja tarrauduin pojan huppariin kun karautimme pois Seppeleen pihasta…
Reega ja Letukka
|
|
|
Post by Reega on Sept 9, 2009 23:28:48 GMT 2
Mikään muu mielessä, 09.09.09
Painelin väsyneenä tallille, oli yöunet hieman jääneet lyhyiksi läksyjen ja muiden enemmän tai vähemmän tärkeiden asioiden takia. Haukottelin syviä ja pitkiä haukotuksia vähän väliä, koulussakin oli meinannut nukahtaa englanninkurssilla. Viimeiset kaksi tuntia olivat peräkkäin matikkaa, ja silloin olin jo niin väsynyt että nauroin ihan kaikelle ja kaikille, eikä ajatus oikein tahtonut luistaa. Kaverini Mira pelkäsi jo että olin menettämässä järkeni, mutta kun sain pari pulloa kolaa ja hieman keksejä niin aloin olla taas tolpillani. Iltapäivällä lähdimme kaupunkiin shoppaamaan, vaikkei mitään sieltä ostettukaan. Ehkä siksi että olen aika pihi, enkä juuri nyt ole oikein rahoissani.
Päivän jälkeen vedin siiderin ja pari litraa kahvia että jaksaisin vielä lähteä tallille. Nyt kuitenkin ramaisi, ja teki mieleni kääntyä takaisin. Olin jopa jättänyt vaatteeni vaihtamatta, päälläni olivat ne kaikista tiukimmat pillifarkut (joista kuitenkin pidin), ja paljastava toppi. Topin päällä oli kuitenkin iki-ihana punainen hupparini, ja päässä raidallinen baskeri. Hiukset liehuivat vapaina, ja sain vähän väliä heittää niitä pois naamaltani. Koitin työntää kättäni farkkujen taskuun kaivaakseni sieltä hiuspompulan. Hetken aikaa ähkittyäni ja yritettyäni sain sen vihdoin sormilla vedettyä ulos, kiitos pitkien kynsieni. Pistin pompulan huulteni väliin ja letitin hiukset nopeasti taakse. Kieritin pompulan letin puoleenväliin, niin että pehkoni ei häiritsisi minua vähään aikaan.
Vedin raskaan tallin oven auki ja muutamalla harppauksella olin käytävällä. Käännyin miettimättä oikealle, mutta pysähdyin saman tien huomattuani että joku nurkan takaa nappasi rakkaan baskerini suoraan päästäni. Hämmentyneenä pyörähdin heti ympäri mustan letin heilahtaessa rinnalleni ja katsoin nurkan taakse yhä hämmentyneempi ilme kasvoillani.
- Öääh, päästin epämääräisen hämmentyneen tuhahduksen, en ymmärtänyt mitä oli tekeille. - Kristian? sanoin ihmeissäni kulmiani kohottaen. - Tsau, Reega, poika vastasi virnuillen, ilkikurinen hymy naamallaan. - Mitäs sä teet täällä tollanen asu päällä, pidetäänkö täällä tänään jotkut illanistujaiset? poika kysyi vihjailevaan sävyyn luoden katseen avoimeen huppariini jonka alta paistoi valkoinen paljastava toppi. Vilkaisin sivuilleni naurahtaen kiusaantuneena ja vedin hupparin vetoketjun puoleen väliin asti kiinni. - Join yhden kupin liikaa kahvia ja unohdin vaihtaa vaatteet joten voisitko antaa sen baskerini takaisin, sanoin jo hieman kimpaantuneen. - Ei, en, poika vastasi edelleen vihjailevasti virnuillen. - Kristian, anna se tänne, sanoin nyt lujempaa ja painostavammin, mutta silti tyyneyteni säilyttäen. - Tule ottamaan, poika kehotti maireasti hymyillen.
Pyöräytin silmiäni ja huokaisin. Katsoin poikaa tämän silmiin ja yritin saada toisen ajatuksista selvää, tosin epäonnistuen. Hetken kuluttua menetin kärsivällisyyteni ja syöksyin Kristiania kohden yrittäen napata baskerin tämän kädestä, mutta valitettavasti poika ehti väistää ja kääntyi ympäri, minun tietenkin seuratessa baskeria. Sitten se pirulainen teki sen, se nosti baskerin päänsä yläpuolelle, johon minä en tietenkään ylettänyt vaikken lyhyt olekaan. Kristian oli vain sen kymmenen senttiä pidempi ja se näköjään riitti. Yritin epätoivoisesti hyppiä saadakseni baskerin ja sain kuin sainkin Kristianin ranteista kiinni, yrittäen tavoittaa baskeria. Kasvoni olivat nyt kiusallisen lähellä Kristianin kasvoja, ja katsoin poikaa murhaavasti suoraan silmiin.
- Kristian, irrota, sanoin pojalle räjähtämäisilläni mutta näyttämättä sitä. Käänsin päätäni anovasti mutta silti arvokkaasti. Kristian hymyili juonikkaan näköisenä. - Ja mitä minä saan siitä? tämä kysyi kulmiaan kohottaen, edelleen tuo epämiellyttävä virne naamallaan. - Tämän! sanoin ja läpsäisin poikaa naamaan. Vaistonvaraisesti tämä laski kätensä, tiputti baskerin ja alkoi pidellä poskeaan. Nostin baskerin maasta ja asettelin sen takaisin päähäni. - Senkin julma nainen! Kristian voihkaisi. - Varo sanojasi nulikka, seuraavaksi potkasen munille! sanoin ja katsoin kuinka Kristian loikki edelleen poskeaan pidellen pois tallista.
Itse suuntasin kyrsiintyneenä kohti Leevin karsinaa, jossa ori jo innokkaani odottikin tämän rakasta huolehtivaa hoitajaansa. Kiskaisin karsinan oven auki ja Leevi tuli innokkaana tervehtimään minua, melkein talloen varpaani. Huokaisin.
- Miehillä ei sitten ole ikinä mikään muu mielessä, tuhahdin. Leevi nyökytteli aivan kuin olisi ymmärtänyt mitä sanoin. - Se tarkoittaa sitten myös sinua, Leevi! sanoin orille joka sen jälkeen tuuppaisi minua päällään. - Älä viitsi, olen nähnyt miten katsot tuota kulmaboksin tammaa! sanoin orille joka katseli loukkaantuneena muualle.
Kaivoin hupparin taskustani muutaman kurkkupastillin ja ojensin ne orille. Leevi katsoi niitä hieman epäluuloisena ja nyrpisti nenäänsä.
- Sori poika, ei oo muuta, sanoin ja silitin orin otsaa.
Pistin pastillit omaan suuhuni ja käännyin sitten takaisin käytävälle. Leevi oli totta kai heti perässä tulossa, mutta ehdin sulkea karsinan oven ennen kuin se ehti tarpeeksi pitkälle. Astelin reippaasti kohti oleskeluhuonetta, nousin raput ylös ja laahustin oleskeluhuoneen sohvalle löhöämään. Minun lisäkseni siellä oli Josefiina hörppimässä kahvia, Lynn lukemassa jotain lehteä ja Jenna torkkumassa penkillä sekä muutama muu hoitaja.
- Moi ihmiset! sanoin vähän vaisusti, saaden jotain hymähdyksiä vastaukseksi. - Suohan näkee täällä tallilla nykyään ihan yhtenään, mitäs sulle on tapahtunut, Jossu kysäisi. - En tiiä, jostain syystä en vaan enää viihdy kotona, sanoin hymyillen pienesti pakonomaista hymyä. - Mitä, et viihdy kotona? Onks jotain käyny haluuksä avautua?! Lynn puuttui äkkiä keskusteluun. - Rauhotu, herraisä, ei mitään ole käyny kaikki on ihan ok. Kaipaan vaan vähän enemmän vaihtelua siihen läksyjen vääntämiseen ja koiran ulkoiluttamiseen, sanoin rauhoitellen järkyttynyttä Lynniä.
Jenna käänsi penkillä tuhahtaen kylkeään ja me kaikki katsoimme häntä hieman wtf-ilmeellä.
- Joku saa sentään nukutuksi, sanoin ja haukottelin. - Ehkä munkin pitäisi tästä kotiin hipsiä, tuhahdin haukotuksen lomasta ja nousin ylös sohvalta. - Nyt jo, vastahan tulit? Lynn kysyi jälleen hieman järkky ilme kasvoillaan. - Jep, huomenna pitkä päivä, vastasin ja venyttelin. - Okei, mut… tsau sit vaan kaikki, heilautin kättäni pöydän suuntaan ja lähdin sitten taapertamaan portaita alaspäin.
Reega & Leevi
|
|
|
Post by Carkki on Sept 12, 2009 18:46:35 GMT 2
12.9 Lauantai - Runoratsu laukkaa
Orin musta harja tuulessa liehuu, Annen hellalla kattilassa kiehuu. Leevi portille laukkaa, ja omistajansa kädestä leipää haukkaa. Sisälle pääsylle se hörisee, ja Ramin mopo kovasti pörisee.
Tuuli kylmästi puhahtelee, ja ori sille tuimasti tuhahtelee. Ei Carkki maastoon aio mennä, ettei oripojan selästä heti lennä. Esteitä aikoo ratsastaa maneesissa, hypätä orilla joka on ketterä kuin kissa.
Tallissa tummanruunikko karva harjataan, ja hulmuharjaista oria paljon paijataan. Varusteet kun selkään laitetaan, ja suitsien kanssa tapellaan, on ori uljas valmis pian, komeassa kunnossa ihan.
Maneesia kohti parivaljakon matka vie, on kovin mutainen heidän kulkema tie. Maneesin ovi aukeaa kolahtaen, Carkki ajattelee jotain olkiaan kohauttaen. On maneesi melkein kokonaan tyhjä, ja keskellä muutama este tyhmä.
Aikoo Carkki töihin Veronican kumppaineineen hoputtaa, ja itse hepallansa esteitä romuttaa. Toki Vertti hommaan suostuu iloiten, tosin Henni näyttää surkealta eritoten. "Miks aina meijjän kaikki pitää tehä?" Tyttö valittaa keskeltä kehää.
Esteet pian nousee pystyyn, ja Carkki laukkaamaan ryhtyy. Ei oripojalta vauhtia puutu, eikä se onneksi muuksi muutu. Esteille kun se vihdoin päässyt on, on meno aivan hulvaton.
Metri ei ole vaikeaa huimalle parille, eikä myöskään tallin entiselle hepalle Marille. Erikoisesteitäkään ei kaihdeta, eikä heppaa pois vaihdeta. On tunti pian mennyt ohi, on väsynyt jo pikkuori.
Tallissa jalat hyvin hoidetaan, ja uusi satulahuopa vaihdetaan. Suukon saa hyvin hypännyt ori, ja jaffa kurkusta alas valuu lori lori. Nukkumaan ori päästetään, ja kaikkien voimia säästetään.
Tähän loppu runo tää, kun Carkki huutaa "MÄÄ!"
Joo anteeks runosuoni ei kuki ;>
|
|
|
Post by Reega on Sept 20, 2009 23:30:37 GMT 2
Innokkuutta ilmassa, 20.09.09
Norkosin jälleen kentän laidalla katsoen miten Carkki hyppi Leevillä esteitä. Pojalla oli tänään taas normaalia enemmän puhtia, ja se koitti jatkuvasti riistää. Itsepintaisesti Carkki kuitenkin veti ohjista ja yritti saada Leevin pysymään käsissään. Innokkaasti ja korvat höröllä suomenpienhevonen hyppäsi vielä muutaman suurehkon esteen ennen kuin Carkki ohjasi eläimensä takaisin tallinpihalle.
- Voisitko talututtaa Leevin tänään, kun itse en millään enää ehdi käydä sen kanssa maastossa? Carkki kysyi kun Leevi pysähtyi eteeni pärskien. - Joo, no problemo, sanoin ja tartuin Leeviä ohjista kun Carkki loikkasi alas selästä. - Aih, shaatana! tyttö kirkaisi kun pääsi maan pinnalle. Itse tietty kumarruin Leevin kaulan ali katsomaan mitä kävi. - Ei hätää, reidet ja takamus vaan niin perkuleen kipeet ku toi poni pomputtaa muo ympäri kenttää päivästä toiseen… Carkki manasi avatessa Leevin satulavyötä. - Huh, ehdin jo säikähtää että nyt murtu jalka tai jotain… mutisin helpottuneena Carkin nostaessa Leevin satulan olalleen. - Vien tämän mukanani niin pääsette saman tien matkaan, tyttö huikkasi kun lähti vaivalloisen oloisesti taapertamaan kohti tallia.
Katselin tämän perään kunnes Leevin tökkäisi minua turvallaan. Taputin orin kiiltävää kaulaa kun lähdimme tallinpihalta kohti metikköä. Leevi kulki vierelläni hermostuneena ja pärskien. Se yritti kokoajan ottaa raviaskelia ja hypiskeli sinne sun tänne. Minulla oli täysi työ pitää ori poissa varpaideni lähettyviltä, sillä en halunnut että joutuisin kantamaan jalkaani paketissa seuraavat pari viikkoa. Parhaani mukaan yritin rauhoitella oria, joka loppujen lopuksi hieman rauhoittuikin. Se laski päänsä alas ja hengitti syvään. Rapsutin oria hieman sen sään alapuolelta, ja se tuntui nauttivan siitä.
Metsä oli hiljainen, aivan niin kuin syksyisen metsän kuuluukin. Ei kuulunut lintujen laulua, ei autojen eikä lentokoneiden ääntä vain Leevin ja minun tasaisen rytmikkäät askeleet metsätiellä. Annoin Leeville lisää ohjia, niin että se saattoi roikottaa päätään alhaalla. Välillä ori huokaisi syvään, en sitten tiedä tarkoittiko se sitä että tilanne oli sen mielestä rentouttava, vai sitä että nyt oli tylsää.
Pian saavuimme takaisin tallinpihaan, olimme kävelleet suurin piirtein kilometrin. Leevi ei ollut enää niin hermostunut, vaan tarkkaili pihan ääniä pää pystyssä ja korvat höröllä. Ori olisi ehkä halunnut mennä laitumelle muiden seuraan, mutta ajattelin että olisi parasta että kuitenkin harjaisin sen ensin.
Kiskoin vastaan panevan suomenpienhevosen sisään tallinovesta ja suoraan sen omaan karsinaan. Riisuin suitset ja vein ne satulahuoneeseen. Pesaisin kuolaimet ihan pikapikaa ja kuivatin ne hyvin. Sitten tartuin Leevin harjapakkiin suunnaten takaisin vihulaisen karsinalle.
Kun saavuin takaisin, Leevi luimisteli hieman kyrsiintyneen näköisenä. Se ei millään olisi tahtonut seistä karsinassa, vaan palasi halusta päästä juoksemaan tarhaan. Ujuttauduin harjapakin kanssa Leevin karsinaan ja laskin harjapakin karsinan nurkkaan. Leevi steppasi paikoillaan ja vaihtoi painoaan puolelta toiselle mulkoillen samalla minua. Määrätietoisena otin harjapakista kumisuan, ja nopein vahvoin vedoin aloin sukia oria puhtaaksi. Leevi uskoi olevansa kovinkin vitsikäs kiusatessaan minua välillä pyörähtäen ympäri tai nyppien minua takista. Koitin kuitenkin pitää pokkani ja tein työni loppuun.
Pitkän ja uuvuttavan harjaustuokion jälkeen vein harjapakin takaisin paikoilleen ja palasin ottamaan Leevin riimuun.
- Nyt pääset tarhaan, sanoin orille kun napsautin riimunnarun kiinni riimuun.
Leevi hirnahti aivan kuin sanoen ”vihdoinkin!”. Talutin orin ulos tallista, Leevin pomppiessa kärsimättömänä vierelläni. Kun viimein päästin orin tarhaan, se veti semmoista spurttia ympäri aitausta että semmoista menoa se oli pitänyt viimeksi varsana…
- Reega ja Leevi 10 HM (hahahaa!)
|
|
|
Post by Veera on Sept 21, 2009 11:21:55 GMT 2
21.09.2009 Neljän kopla. (c) Veronica.
Hain riimunnarun ja lähdin tarhoille päin. Suomenpienhevonen ravaili tarhassa ja leikki Jambon kanssa. Pysähdyin portille ja huutelin Leeviä. Ori katsoi minua ja jatkoi taas puuhiaan, kun huomasi, etten ollutkaan Carkki. Avasin portin ja rapistelin karkkipaperia, joka läytyi taskusta. Jambo käveli luokseni tyhmänä ja huomatessaan, että olin yrittänyt vanhaa temppua se kääntyi ypäri ja ravasi Leevin luokse joka odotteli kaveriaan tarhan perällä. Lähdin määrätietoisena kävelemään kohti Leeviä, mutta ori tiesi, että yrittäisin saada sitä sisälle ja sisällä varustaa sen ja sitten antaa sen Carkille ja se joutuisi menemään kentällä ties, kuinka pitkään -ori oli kuitenkin luultavasti väärässä.
Carkki odotteli tallissa, että hakisin Leevin ja Reega siivosi karsinaa, tai tarkemmin Carkki puhdisti Leevin varusteita. Carkin mielestä minun pitäisi nyt saada Leevi itse tarhasta pois.
Kutsuin Leeviä ja tutkiskelin samalla syystakkini taskuja, joskos sieltä löytyisi jotain herkkua orille.
- Haa, löysinpäs. Vedin sivutaskusta puoliksi syodyn porkkanan ja näytin sitä Jambolle ja Leeville. - Ettehän te voi vastustaa kiusausta? tokaisin ja heiluttelin porkkanaa kädessäni. Salamana pienhevonen ja eestikki ampaisivat luokseni ja jaoin porkkanan puoliksi. Sain nyt helposti Leeville päitset päähän ja napsautin riimunvarren kiinni.
Leevi nosti päänsä ylös ja kiskaisin, kun huomasi, että olin puijannut sitä. Kuitenkin ori oli niin pieni, että pysyin hyvin maankamaralla, vaikka se kiskoikin ylöspäin päätään. Nykäisin riimusta alas ja Leevi lähti perääni surkean näköisenä. Olin varma, että se ei toistamiseen menisi enään samaan lankaan.
Talutin Leevin portista ulos ja suljin sen visusti, ennenkuin Jambo ehti huomatakkaan kaverinsa lähtöä. Ruuna katseli aidalta surkean näköisenä Leevin perään ja päästi pienen hörähdyksen, mutta se olikin osoitettu sen hoitajalle, Jennalle joka saapui tarhoille.
- Hei, missäs Carkki on? Jenna kysyi. - Se putsaa Leevin kamoja.
Tyttö näytti minulle peukkua ja meni Jambon luokse. Talutin Leevin lehtikasan vierelle ja mietin, että laittaisimmeko Leevin ulkona vai sisällä valmiiksi. Samalla Leevi keksi, että voisi käydä piehtaroimaan lehtikasaan, jonka olimme seppeleläisten kanssa eilen haravoineet.
- Ei Leevi! huudahdin, mutta liaan myöhään -ori kävi makuulleen lehtikasaan ja alkoi pyörimään siinä. Kiskaisin narusta, mutta piensuokki ei reagoinut -se nautti, kun sai pyöriä lehdissä ja huokaisi syvään ja nousi, sitten ylös. Ori katsoi minua virnuillen, kuin se oisi sanonut, että "Siitäs sait, senkin älykkö-hoitaja!".
Kun, sain Leevin vietyä karsinaan Reega ja Carkki tulivat luokseni ja yhdessä aloimme harjailemaan oria, joka nautti selvästikin saamastaan huomiosta. Taputittelin Leeviä ja olin onnellinen, kun se ei ollut heti minun kimpussani, kun koskinkaan siihen. Leevi katsoi minua ja tökkäsi minua tuvallaan mahaan -ehkä se vielä jonakin päivänä hyväksyisi minut hoitajanaan ihan kunnolla.
Carkki lähti hakemaan Leeville juoksutusvälineitä ja minä ja Reega jäimme kaksin Leevin karsinaan. Olimme kumpikin ensin ihan tuppisuuna ja rapsuttelimme vain Leeviä ja välillä katsoimme toisiamme silmiin Leevin selän yli.
- Hei kauanko sä oot hoitanut Leeviä, aloitin ja Reega vastasi. - Kiva, mähän aloitin ihan vasta, sanoin. - Heh, kiva, kun ollaan nyt kaikki Leevin kanssa, minä, sinä ja Carkki, Reega sanoi ja taputti Leeviä. - Ja tietenkin Leevi. - Jep, tuolta tuo Carkki tuleekin, sanoin ja osoitin käytävälle, jossa Carkki yritti saada kaikkia remeleitä pysymään käsissään.
Minä ja Reega riensimme avuksi ja otimme kumpikin vähän tavaroita käsiimme.
- Veronica ja Leevi (Reega + Carkki) - 3 HM ( Nyt aktivisoidun :--D )
|
|
|
Post by Veera on Sept 22, 2009 20:46:19 GMT 2
22.09.2009 Tiistain suruja.
- Pitikö Sastun tehdä tänään iltis? Cäpä kysyi ja viittoi Antun hoitajaa joka käveli oleskeluhuoneeseen. - Juu, kai se lupas, vai mitä Sastu? kysyin. - ... mitä? - Pitikö sun tehdä iltis tänään? toistin Cäpän puheita. - ... ööö, Jaakon kai piti tehdä, Sastu sanoi ja tilasi limuautomaatista viielän juoman. - Jaa, Cäpä sanoi ja vaipui taas Villivarsansa pariin.
Lueskelin Hevoshullua ja popsin välipalapatukkaa kitaani.
- Ootteko lukeneet tän uusimman hoohoon? kysyin ja rikoin samalla tilassa vallinneen hiljaisuuden. - Joo, siinä oli se hirvee juttu siitä kenttäratsastajasta, Sastu sanoi ja Cäpä oli vain hiljaa. - Jep, sanoin ja näytin Cäpälle kuvaa ratsastajasta joka tippuu niskoilteen vesihautaan.
- Oho! tyttö sanoi ja jatkoi taas lukemistaan. - Mikä sua oikeen vaivaa, Cäpä? - Ei mikään..., tyttö vastasi minulle. - Miks oot niin hiljanen? kysyin ja siirsin lehteni sivuun. - Oon liian iso Pikulle, tyttö sopersi hiljaa nyyhkyttäen. - Höpsistä, se on voimakas poni, kyllä se sillointällöin sua jaksaa kantaa, sanoin rohkaisevasti, vaikka olin itsekin huomannut Cäpän kasvaneen rutkasti viimeaikoina. - Niin... - Tiiäkkö, lähetäänkö maastoon? kysyin Cäpältä ja tyttö katsoi minua silmiin. - Oikeestikko... eihän sulla ole hevosta, kun ethän sä Leevillä saa ratsastaa vielä? - No kysyn Jossulta, että voinko mennä, vaikka Liinulla, sanoin ja halasin Cäpää. - Okei, meen suitsimaan Pikun ja lähdetään sitten.
Kipitin toimistolle ja koputin oveen. Josefiina kutsui minut sisään ja istahdin tuolille, tallinomistajaa vastapäätä.
- Voinko mennä Cäpän seuraksi Liinulla maastoon? kysyin Jossulta. - Ööö... voithan sä kiva, kun sait Cäpän mukaan maastoon, vaikka onhan Pikku jo hälle aika pieni, mutta kyllä poni vielä jaksaa yhden maastolenkin Cäpää kantaa selässään! Josefiina vastasi.
Puikahdin harja kädessä Liinun karsinan ja tervehdin tammaa. Liinu tökkäsi minua mahaan, ennen olin paljonkin Liinun kanssa tekemisissä, sillä suomenhevonen oli ennen minun ratsutettavana.
Hain satulan ja suitset ja pistin ne nopeasti tamman päälle. Ja sitten vain kypärä päähän ja matkaan!
Kun kumpikin meistä oli selässä annoimme hevosillemme ohjaa ja lähdimme kohti maastopolkuja.
--------
Kun tunnin päästä laskeuduimme ratsujemme selästä ja lähdimme riisumaan ne talliin. Ilta alkoi jo hämärtää ja katuvalot syttyivät tielle. Lähdin hakemaan Leeviä tarhasta. Tunnetusti orin pyydystämisessä meni oma aikansa, muttu, kun Leevi seisoi karsinassa laitoin sen yöpuulle ja annoin iltaruoat ja heinät.
Kävin huikkaamassa heiniä jakavalle Jaakolle, että annoin jo Leeville iltasapuskat ja heinät.
Palasin kuitenkin vielä karsinalle ja avasin karsinanoven. Leevi mulkaisi minua heinien seasta ja jatkoi, sitten syömistä. Taputin Leeviä lavalle ja sipaisin sen silkkistä mustaa harjaa. Ori luimisteli, mutta jatkoi kuitenkin rauhallisesti iltaruokien syömistä. Kuiskasin salaisuuden orin korvaan jota kukaan ei saisi tietää -ei kukaan.
- Veronica ja Leevi (Liinu, Cäpä, Pikku) 4 HM (En ollut varma tuosta Cäpä-jutusta joten...saatta olla faktaa tai fiktiota. :---D)
|
|
|
Post by Reega on Sept 27, 2009 1:16:06 GMT 2
270909 - BEWARE OF THE EVIL EYE!!OMG, no comments from artist... (tosi nopea, ehkä puolentunnin suttu... Lynnin viimesin kuva anto inspin : D)
|
|
|
Post by Veera on Oct 4, 2009 15:44:25 GMT 2
4.10.2009 Syksyn lehtiä ja tuulenpuuskia
Kävelin hiljaa metsäpolkua ja katselin rauhallisesti vierelläni kävelevää pienhevosoria. Carkki oli ratsastanut Leevillä peräti puolitoista tuntia sileällä kouluratsastusta ja nyt ori oli ihan poikki, eikä jaksanut metkuillakkaan. Leevin päällä oli harmaa loimi, jonka päälle leijaili välillä syksyn raikkaissa väreissä hohtavia lehtiä. Silitin Leevin otsaa ja ori katsoi minua pikän otsatukkansa alta.
Orava juoksi puuhun ja se sai Leevin säpsähtämään. Ori otti pari sivuaskelta ja tuijotti jo korkealla puussa olevaa oravaa.
- Leevi se on vaan orava, sanoin ja nykäisin riimunnarusta keveästi saaden orin hypähtämään perääni.
Tuntui, että Seppeleen tuttu tallipiha tuli liian nopeasti eteemme ja käänsin orin tieltä tallin pihalle. Ilu puunasi Tiiaa hrjauspuomilla ja tervehti minua. Tyydyin vain nostamaan kättäni tervehtimisen merkiksi, jottei Leevi hermostuisi, kun jäisin juttelemaan Ilulle.
Talutin Leevin talliin ja moikkasin Henniä ja Cäpää jotka yhdessä laittoivat Pikkua tunnille. Teljin Leevin karsinaan ja päätin yrittää ottaa Leeviltä loimea pois, jottei se läkähtyisi tallissa, vaikka ilma kulkikin kiitettävästi. Leevi katsoi minua kummastuneena, kun tulin takaisin sen omaan kopperoonsa ja riisuin siltä loimen. Ori ei pitänyt loimen kahinasta ja luimisteli varoittavasti, kun vedin loimea sen yltä.
- Älä viitti pelleillä! tiuskaisin orille, kun se yritti iskeä hampaansa minuun.
- Hyvä, kun komennat sitä, karsinan ovelle tullut Carkki sanoi. - Pakko tässä on kai alkaa jo vähän, sille pauhaamaan, kun meinaa vielä hampaillani minuun tarttua, naureskelin ja suljin karsinan ja laitoin nätisti loimen karsinan vieressä olevaan loimitelineeseen. - Jep, se ei oikein pidä, kun siltä otetaan loimea pois ja tahtoo käyttää purukalustoaan jatkuvasti puolustavana voimanlähteenään.
- Menikö teillä muuten hyvin jäähdyttelylenkillä? Carkki kysyi. - Juu, se oli niin sippi, ettei jaksanut edes oravaakaan kovin kummastella, vaikka viipottikin turvan edestä puuhun. - Haha! Onneks teillä meni hyvin, kun pelkäsin kokoajan, että se ori hinaa sut narunpäässä kotiin, etkä sä sitä! Carkki hymähti. - No onneks pääsin ehjin nahoin tallille takas.
Menimme Carkin kanssa yläkertaan ottamaan kupilliset teetä, sillä syksyinen ilma oli alkanut jo kolottaa jäseniä sen verran, että kuuma tee olisi paikallaan.
Lösähdin sohavan nojalle ja vaihdoin muutaman sanan Elkun ja Fionan kanssa, kunnes menin Carkin avuksi teetä keittämään.
Kun höyryävä kuppi täynnä teetä lämmitti käsiäni istahdin pienen pöydän ääreen ja nappasin sekalaisesta lehtipinosta, johon oli kerätty päärakennukseen kerääntyneitä lehtiä ja aloin selaamaan vuonna 2005 ilmestynyttä Hevoshullua.
- Jaah, pitäsköhän meiän Veronica lähtä viemään Leevi tarhaan ja alkaa likaisempiin hommiin? Carkki naurahti. - Jos söör käskee.
Tartuin talikkoon ja Carkki lähti viemään Leeviä tarhaan Jampsan kaveriksi.
Karsina oli pysynyt puhtaana muutamaa pientä virtsamöykkyä ja lantakasaa lukuunottamatta. Kun karsina oli puhdas lähdin viemään kottikärrysatsia lantalaan.
Carkki lakaisi tallin lattiaa ja minä päätin puhdistaa vielä Leevin kauralaarin, josta löytyi vanhaa kauraa kiinnittyneenä pohjaan.
- Laitetaanko vielä Leevin iltasapuskat tähän karsinan eteen valmiiksi, jotta Sastun on helpompi heittää ne sitten tonne kippoon illalla? Carkki kysyi ja nyökkäsin myöntävästi.
Lähdin tytön perässä rehuvarastoon ja sekoittelimme apetta piensuokille. Pilkoin porkkanaa ruoan sekaan ja kerroimme juttuja toisillemme milloin mistäkin hevosesta.
Kun Leevin iltauoka oli karsinan edessä lähdimme yhdessä katsomaan Leeviä ja Jamboa, sillä tunnetusti niillä oli iltavilleys meneillään. Kuten arvelimmekin kaksi ruunikkoa pikku hevosta irroittelivat tarhassa ja pukittelivat hillittömästi. Istahdimme Carkin kanssa aidalle ja katselimme, kuinka aurinko laski ja viimeisiä lehtiä tipahteli puista ja levitti nurmikolle raikkaan värisiä lehtipinoja.
- Oikeesti mä kuolisin, jos en sais olla hevosten lähellä, sanoin ja Carkki nyökkäs. - Ja hevoset varmaan kuolis, jossei ne sais olla meidän lähellä! Carkki naurahti ja purskahdimme nauruun kumpikin.
Jambo ja Leevi lopettivat ilakointinsa ja tulivat kummastuineina luoksemme ja Leevi tänäisi hellästi Carkkia käsivarsille. - Juu oot sä ihana, Carkki sanoi ja silitti hevostaan otsasta. - Niin oot säki ihana Jampsa, sanoin ja rapsutin ruunaa.
Yhtäkkiä Leevi pukkasi Carkin pois aidalta ja Jambo otti orista mallia ja pukkasi minut aidalta pois ja kumpikin meistä makasi selällään maassa lehtien keskellä.
- No jopas niillä on hauskaa täällä keskellä pihamaata makoilla! Jaakko sanoi. - Hä, ei me tätä, ku nuo hevoset...., sanoin ja yritin kömpiä pystyyn lehtien seasta. - Seliseli, täällä te vaan loikoilette ja syytätte viattomia hevosia. - Ylös siitä ja sassiin ei ne hommat itsestään hoidu! Jaakko sanoi ja sai meihin vipinää.
- Tää vielä kostetaan! Carkki huusi vielä Jaakolle joka laski vettä Jambolle ja Leeville tarhaan.
- Veronica ja Leevi - 5 HM
|
|
|
Post by Reega on Oct 4, 2009 18:03:10 GMT 2
Tapahtumat ennen Veronican tarinaa… Hiekannielijä, 4.10. 2009
Tuijotin tarhoille päin yrittäen erottaa jotain tummanruskeaa otusta kaikista oranssinpunaisista puista joita tarhan liepeillä kasvoi. Siristin silmiäni ja vein käden lippaan suojatakseni silmiäni kirkkaalta syysauringolta, joka oli juuri laskemassa horisonttiin. Ilma oli viileä ja huomasin tutisevani hieman. Ulos hengittäessäni ilma höyrystyi, joten asteita oli todella vähän. Ei nyt ehkä ihan nollan alapuolella, mutta vähemmän kuin viisi. Lähdin kävelemään kohti Leevin tarhaa väistellen pihalla olevia suuria kuralätäköitä. Olin niin sata varma että pian kaatuisin johonkin lätäkköön, mutta kuinkas ollakaan, selviydyin aidalle asti.
Tiirailin taas tarhan suuntaan. Siellä se pirulainen virnuili ruskeanvihreä ruohotuppo suussaan, ihan tarhan perimmäisessä nurkassa. Tie orin luokse tulisi olemaan vaarallinen ja vesilätäköinä täynnä, mutta ritarillisella päättäväisyydellä luikahdin aidan välistä aitauksen puolelle. Solmin riimunnarun olalleni ja lähdin määrätietoisesti taapertamaan kohti tuota pientä, vaarallista vihulaista, väistellen samalla suuria kuralätäköitä.
Kun pääsin puolväliin, Leevi päätti että lähtee säntäämään täysillä minua kohti. Aluksi olin ihan kappas, sieltä se tuleekin, mutta kun orin vauhti vain koveni, päätin että nyt on minun aika ottaa jalat alleni. Lähdin täysiä juoksemaan kohti aitaa, parhaani mukaan väistellen suuria kuralätäköitä. Se siitä ritarillisuudesta, mutta halusin pelastaa nahkani. Aloin menettää toivoni kun Leevi lähestyi eikä minun lyllerryksestä ollut orille mitään vastusta.
- Ei vittu saatana ois kiva jos joku vois niinku auttaa!!! huusin täysiä, juostessani kädet kohti taivasta.
Sillä välin Veronica ja Carkki istuivat tallin seinustalla putsaten harjoja.
- Pitäiskö mennä auttamaan? Veronica kysyi kulmat koholla Carkilta. - Njääh, sen täytyy oppii tulemaan toimeen ton kanssa, Carkki vastasi ilmeisen välinpitämättömästi.
Itse olin hätää kärsimässä. Yritin harhauttaa pikku petoa tekemällä äkkikäännöksiä, mutta niistä mitään apua ollut, Leevi jotenkin arvasi surkeat hämäys yritykseni. Saavuttaessaan minua ori siirsi raviin ja jolkotteli perässäni minun spurttaillessa kuin kaistapää keskellä tarhaa. Huomasin että joitain estekurssilaisia oli tullut portin liepeille kamerat kädessä ilmeisesti tallentamaan tuota harvinaisen hulppeaa kohtausta ihmisen ja hevosen välisestä uskollisuudesta. Huomasin onneksi pian edessäni aidan ja kiihdytin huimaan loppusuoritukseen. Päästin korvia vihlovan sotahuudon ja juoksin päin aitaa. Tömähdys potkaisi keuhkoista kaikki ilmat pihalle ja vähän aikaa olin kuin kala kuivalla maalla. Roikuin hetken aidalla kuin märkä sukka, kunnes Leevi ajatteli kohteliaasti hieman avittaa minua ja tuuppasi takamuksesta. Kiepsahdin aidan oikealle puolelle suoraan suureen mutakasaan.
- Tarvitsiko joku täällä apua? kuulin miehen äänen yläpuoleltani ja nostin katsettani. - No ei nyt apua, mutta pieni helppi olisi tarpeen… mutisin sylkien hiekkaa.
Jaakoksi tunnistamani mies nosti minua takin kauluksesta (ainoa paikka mikä ei ollut mudassa), ja asetti minut jaloilleni.
- Kiitos kun vaivauduit, sanoin miehelle sarkastisesti, toista kulmaani laiskasti kohottaen. - On ilo auttaa, Jaakko rykäisi hieman omahyväisen näköisenä. Huokaisin ja pyöräytin silmiäni.
Leevi kurkisteli aidan toisella puolella viattoman näköisenä. Kokosin itseni ja napsautin riimunnarun kiinni orin riimuun. Aitaa pitkin talutin pirulaisen portille, josta jo kaikki tuntilaiset olivat kaikonneet. Avasin portin ja kiskaisin orin ulos tarhasta.
- Pidä hyvänäsi, sanoin Veronicalle joka tuli ottamaan Leevin minulta. - Minä lähden tästä kotiin… mutisin pyyhkiessäni mutaa vaatteistani.
Reega ja Leevi
|
|
|
Post by Veera on Oct 6, 2009 16:32:16 GMT 2
6.10.2009 Loppukevennystä © Veronica
Katselin ihailevasti kentän katsomosta, kun Carkki hyppäsi Leevin kanssa 100 cm ratoja. Pari oli täydellinen. Leevi kuunteli Carkkia ja Carkki kuunteli Leeviä, välillä kuitenkin ori testaili omistajansa reagtiokykyä äkkinäisillä pysähdyksillä, kieltelemisillä ja kaikenmoisilla hyppelyillä.
- Veronica tuukko nostaan tuosta yhdestä 120 cm okserin? Carkki kysäisi samalla, kun piti oriaan vetreänä. - Juu, sanoin ja loikkasin alas katsomosta ja kipitin kentälle.
Carkki antoi laukkapohkeet ratsulleen ja Leevi hypähti laukalle ja riuhtaisi muutaman kerran päätään ja yritti riistäytyä Carkin otteesta. Kuulin tytön puhelevan orille jotain, mutta en kuullut mitä. Carkki käänsi Leevin okserille ja ori otti kaukaa suuren hypyn ja sinkosi okserin yli jalat hipoen oranssia puomia. Taputin hiljaa ja ihmettelin, kun tyttö parin ravikierroksen jälkeen tuli orin selästä alas ja riisui kypäränsä ja huusi minut kentälle.
- Etkö se tee sillä ollenkaan loppuverkkaa? kysyin ihmeissäni ja otin vastaan Carkin ojentaman kypärän. - Hoitajan heiniä, Carkki sanoi ja iski silmäänsä. - Mitääh? kysyin ihmetellen ja laitoin tytön pyynnöstä kypärän päähäni. - Punttaanko vai pääsetkö ite 146 cm hirviön selkään, Carkki kysyi ja taputti hikistä ja väsynyttä Leeviä. - Ööö... mm, mumisin ja asetin jalkani jalustimelle ja ponnistin orin selkään.
Laskeuduin pehemästi satulaan ja silitin Leevin märkää kaulaa. Ori otti muutaman hermostuneen sivuaskeleen, mutta pysähtyi, sitten ja laski päänsä maahan.
- Jos talutan sua ekan kierroksen? Carkki kysyi ja nyäkkäsin hiljaa vastukseksi.
Tyttö tarttui hevosensa ohjista ja käänsi sen uralle. Tunsin Leevin pehemät ja joustavat käyntiaskeleet ja otin ohjat kunnolla käsiini. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Carkki siirtyi sivuun ja aloin tekemään rauhallisia käyntivoltteja orilla.
- Ota vaan ravia, ei se sua selästä heitä, kun se on niin väsynytki, Carkki sanoi kentän laidalta. - Juu, sanoin epävarmasti ja annoin napakat ravipohkeet orin kylkiin.
Leevi singahti eteenpäin, mutta pysyin kyydissä ja kokosin itseni ja tiukensin ohjia. Leevi ravasi kaula kaarella eteenpäin ja välillä yritti siirtyä itsestään käyntiin. Toppuuttelin oria ja keventelin hetken, ennenkuin päätin vaihtaa suuntaa ja tehdä pari kahdeksikkoa. Leevi heräsi, kun vaihdoin suunnan ja alkoi vähän testailla minua hyppelyillä, mutta kestin jotenkin selässä ilman tippumisia.
Kymmenen minuutin päästä siirsin Leevin käyntiin ja annoin orille pitkät ohjat. Orin musta harja liehui tuulen mukana ja taputin Leeviä harjantyvestä.
- Teillä meni hyvin! Carkki huudahti, kun laskeuduin alas selästä. - Juu, tosiaan olin itsekin aika yllättynyt, sanoin ja taputin vielä Leeviä ja ojensin kypärän, sitten Carkille. - Viedäänkö Leevi talliin ja hoidetaan se? Nyökkäsin vastaukseksi ja lähdimme yhdessä viemään väsynyttä Leeviä talliin.
-Veronica ja Leevi- 6 HM
|
|
|
Post by Veera on Oct 13, 2009 20:40:41 GMT 2
13.10.2009 Syksyinen päivä
Haravoin Yuffin ja Alinan kanssa tallinpihamaata samaan tahtiin, kuin lehtiä varisi nurmikolle koivuista.
- Tää on raivostuttavan turhaa! Alina marisi ja lopetti haravoinnin ja nojautui haravaa vasten. - Totta, ei olisi pitänyt mennä marisemaan Josefiinalle ajanpuutteesta. - Nyt huvittais lähtä maastoon, sanoin ja haikailin Sinin ja Sannin perään jotka olivat lähdössä maastopoluille. - Niinpä, mutta ratsastus saadaan unohtaa, sillä Blondillahan on selkäkipeä, Veronica ei saa ratsastaa Letukalla muuta, kuin harvoin ja Januksella ei oikeen tekisi mieli lähtä maastoon tällä ilmalla rieppumaan.
Jatkoimme haravoimista ja vihdoin tuuli lakkasi ja saimme ihailla suurta lehtipinoa joka kukoisti keltaisena korkeana pinona kohti taivaankantta, kunnes... tuuli tempaisi komean pinon mukaansa ja riepotteli sitä pitkin pihamaata.
- Eikä! huudahdimme, mutta turhaan, piha peittyi taas keltaisiin koivunlehtiin. - Mennään talliin, kun ei tästä ei ole mitään hyötyä, sanoin ja lähdimme peräkanaa kohti vanhaa navettaa, joka oltiin muutettu pari vuotta, sitten Seppeleen talliksi.
Melkein kaikki hevosista oli ulkona, mutta seuraavalle tunnille menevät ratsukot, Eppu, Pampula, Cassu ja Jambo sekä Tiia seisoivat karsinoissaan ja vilkaisivat käytävälle, kun kuuli meidän saapuvan. Jambo mutusteli jotain ja huomasimme, että se karsinassa oli meitä päätä lyhempi tyttö joka syötti porkkanaa Jambolle.
- Menetkös sinä Jambolla seuraavalla tunnilla? Yuff kysyi ystävällisesti. - No meen ja mitäs se sulle kuuluu? tyttö kivahti ja siirsi katseensa Jamboon, joka tapitti tyttöä herkkuja anoen. - Kunhan kysyin, Yuff sanoi ja hieman loukkaantuneella äänensävyllä, vaikka uskoinkin tytön nauttivan tilanteesta ainakin suurimmaksiosaksi.
Yuff oli parikymppinen rouva ja tyttö oli luultavasta yhdentoista vanha joten näky oli huvittava. Minä ja Alina siirryimme Antun karsinalle ja olimme tutkivinamme ruunan nimikylttiä, vaikka seurasimmekin sivusilmällä Jambon ratsastajan sanasotaa Yuffin kanssa.
Kun vihdoin Josefiina tuli komentamaan seuraavat tuntilaiset kentälle tyttö jätti Yuffin rauhaan ja lähti Jamboa perässä hinaten kentälle.
- Aika tyly tyyppi, Alina tokaisi. - Älä muuta sano, Yuff sanoi ja lähti yläkertaan minä ja Alina perässä tullen. - Repesin, kun katoin teidän kokoeroa, hihitin ja juoksimme portaat ylös.
- Mulle kupillinen kuumaa kahvii! Yuff huudahti ja hyppäsi sohvalle ja nosti jalkansa sohvan käsinojalle ja sai osakseen tallialisten ihmetteleviä katseita. - Tuolla pannussa on vielä tuoretta kahvii, Kat sanoi nuortenlehden takaa. - Aijaa, no Alina kipasetkos mulle kuppiin sitä, Yuff sanoi ja korjasi asentoaan sohvalla. - Tän kerran, mutta täst'edes saat hakee kahvoses ihan itse.
Kun Yuff oli saanut kuuman kahvin kulautettua kupista alas ja minä sekä Alina olimme murustelleet välipalakeksiä pöydälle keksimme vihdoin tekemistä ankeaan syyspäivään (siis muuta, kuin haravointia).
- Taluttaen maastoon lähteminen on loisoidea, Yuff! Alina huudahti ja hyppäsi pöydän penkiltä seisomaan. - Totta, mutta Blondihan on tamma ja Leevi ori.., sanoin hieman ankeana. - Veronica he, Lonti ei oo tarpeeks viehättävä Leeville niin ei se siihen mitään ja eihän Blondilla oo etes kiimat, Alina tirskui. - Mitä sä sanoit?! Meiän Blondihan on siro kuvankaunis kimotamma joka saa jokaisen orin sydämen pysähtymään! Yuff sanoi ja syöksyi pakoon juoksevan Alinan perään. - No kai mä, sille pärjään, tokaisin ja lähdin Yuffin ja Alinan perään alas talliin.
Otin riimunnarun mukaan, kuten myös Alina ja Yuff ja läksimme tarhoille päin. Tuuli oli rauhtoittunut ja hevoset söivät heiniään tarhassa. Leevi oli yksin ja haikaili kentälle päin, jossa sen hyvä kaveri Jambo oli, nyrpeä ratsastaja selässään.
Yuff lähti tammatarhaa kohti ja Alina jotain tarhaa, jonka nimeä en muistanut kohti, jossa Janus seisoi.
Vihelsin Leeville ja ori kääntyi katsomaan minua. Avasin portin ja suomalainen vain tuijotti minua aidan kulmasta kuuraista ruohoa mussuttaen. En ollut ajatellut kävellä tänään tarhan toiseen päähän hakemaan uljasta hoitohevostani, saisihan se pikkuhiljaa alkaa kunnioittamaan minuakin.
Seisoskeltuani viisiminuttia tarhan portilla ja hoitohevoseni ei ollut tehnyt elettäkään kohti minua oli Blondi ja Yuff sekä Alina ja Janus tullut portin suulle kanssani odottelemaan. Hevoskaverit saivat Leevin mielenkiinnon heräämään ja ori asteli kohti minua ja pikkuhiljaa se siirtyi rauhallisesta käynnistä raviin ja ravista laukkaan ja sillä hetkellä minusta tuntui, että sitä ei yks' ja puolimetrinen aita pysäyttäisi, eikä varsinkaan minä sekä Yuff, Alina, Janus... mutta Blondi ehkäpä, sillä olihan tammassa karismaa ja massaa, jospa Leevi pysähtyisi viimeistään kimon sattuessa eteensä.
Kuitenkin Leevi hiljensi ennenkuin ehti törmätä meihin ja pysähtyi suoraan eteeni. Heti tajutessani laitoin riimunnarun kiinni vihreä-ruskeisiin päitsiin ja hymyilin ylpeästi.
Lähdimme kaikki hoitohevosemme perässä talliin ja päätimme harjata ne nopeasti, ennen talutusmaastoon lähtöä.
Laitoin Leevin karsinaan ja Yuff ja Blondi jäi uudelle puolelle ja minä ja Alina kuskasimme hoitohevosemme tallin perälle. Päästin Leevin karsinaan ja otin karsinan edestä pehemeän harjan ja suin Leevin, sillä siistiksi niin, ettei yhtäkään suurta mutapaakkua tai koivun kellastunutta lehteä näkynyt sen karvapeitteessä. Tarkistin vielä jalat ja kaviot ja olin omalta osaltani valmis matkaan. Otin taskuuni vielä varalta herkkuja ja vaihdoin riimunnarun kestävämpään vihreään riimunnaruun ja talutin Leevin käytävälle.
Ori steppaili tallinpihamaalla, kun odottelimme Yuffin ja Blondin kanssa Alinaa ja hänen ilkikurista hoitohevostaan Janusta. Blondi seisoi lempeästi paikallaan ja välillä vain kiskoi Yuffia perässään meheville heinätupoille, jotka tosin olivat kuuran peittämät.
Kun kaikki olimme vihdoin tallin pihalla lähdimme kohti maastopolkuja. Leevi hirnahti kimakasti ja päätimme, että Blondi ja Yuff saisi rauhallisena parivaljakkona mennä edellä, minä ja Leevi keskellä ja Janus ja Alina viimeisinä.
Leevi pyöritteli silmiään Blndin ollessa edessään, mutta rauhoittui pian huomatessaa, että pilkkuposkista tammaa ei juurikaan parivuotta nuoremman orin tempaukset kiinnostanut.
Pikkuhiljaa pystyin rentoutumaan ja antamaan Leeville vähän vapaampaa narua, koska ori oli alkanut käyttäytyä jo rauhallisesti, paitsi viisivuotiaan Januksen tempaukset saivat välillä orin huomion heräämään ja jouduin käyttämään kaiken voimani, jottei ori lähtisi vetämään minua perässään. Aina, kun Leevi meni kiltsiti ojensin sille herkun ja pikkuhiljaa ori kulki jo pitkiä matkoja kiltisti perässäni, eikä enää välittänyt edes Januksen metkuista.
- Ravattaisko pikkupätkä, taino juostaisko? Yuff kysyi kärjestä. - Kyllä mulle sopii, sanoin hieman epäravrmalla äänensävyllä. - No, jos pikkupätkä, Alina sanoi ja taisteli näykkivän Januksen kanssa.
Yuff hoputti Blondin raviin ja minun ei tarvinnut kahta kertaa Leeviä käskeä eikä kyllä myöskään Alinan Janusta. Juoksin nopein askelin Leevin vieressä ja välillä ori innostui ja saattoi heittää muutaman iloisen pukin ja jouduin väistelemään sen kovia kaivoita. Janus iloitsi erinalaisesta maastolenkistä ja Leevistä malliaottaen sekin pukitteli ja Alina joutui varomaan hoitsuna kavioita, mutta Blndi hölkytteli kiltisti Yuffin vierellä ja ei välittänyt pikkupoikien ilakoinneista.
Kun tunnin päästä olimme ihan poikki kaikesta juoksemisesta ja naruista kiskomisista tuli Seppeleen tallipiha näkyviin.
- Vähän oli mukavaa! Alina sanoi ja taputti Janusta. - Jep, sanoin ja halasin Leeviä, joka selvästi ei pitänyt siitä, että takerruin sen kaulaan. Yuff vain hymyili ja taputti pitkäaikaista hoidokkiaan.
Vein Leevin talliin ja harjasin sen kerran perusteellisesti. Ori oli alkanut jo hyväksyä minut, pikkuhiljaa ja ei enää hirveästi pomotellutkaan minua.
Kun sain Leevi harjattua vein sen vielä takaisin tarhaan, liika ulkoilu ei olisi pahitteeksi orille, jolla tuntui kuitenkin vielä olevan energiaa, nyt sillä olisi Jambokin kaverina.
Talutin steppailevan Leevin tarhaan ja katselin hetken kaverusten riemaustunutta tapaamista ja lähdin, sitten talliin siivoamaan Leevin karsinaa, sehän oli velvollisuus.
- Veronica ja Leevi - 7 HM
|
|