|
Post by Anne on Oct 30, 2011 21:07:54 GMT 2
Nilla, tuota modify-painiketta painamalla, pääsee muokkaamaan edellistä viestiä. =)
Kiva tarina!
|
|
Nilla
Perustallilainen
? Anne L.
Posts: 180
|
Post by Nilla on Nov 14, 2011 19:34:22 GMT 2
Anne / Joo, tiedän. En vain tajunnut sillä hetkellä, että oisin voinnut lisätä tuon tarinan lopun tuohon edelliseen viestiin. 14. marraskuu 2011Koska koulu loppui tänään kaksi tuntia aiemmin kuin yleensä - opettajien kokouksen vuoksi - pääsin lähtemään tallille jo aiemmalla bussilla. Päätin, että tänään menisin Aksun kanssa kentällä koulua, ilman satulaa vain. Nyt kun kelit eivät kuitenkaan olleet vielä niin kylmiä, voisin ratsastaa ulkona. Ja tähän aikaan päivästä ei ollut niin pimeääkään. Tallille päästyäni hain Aksun sisälle, harjasin sen ja laitoin suitset ponin päähän. En jaksanut vaihtaa itselleni edes ratsastuskenkiä, joten kiinnitin kannukseni tennareihin ja iskin kypärän päähäni. Otin varmuuden vuoksi vielä kouluraipan mukaani. Kentälle päästyämme nousin penkin päältä selkään, verryttelin Aksua ensin käynnissä ja sitten ravissa. Yritin ratsastaa ponia rennoksi ja tasaiseksi, tein pysähdyksiä ja peruutuksia. Otin vähän laukkaverryttelyä lyhyillä sivuilla ja tein paljon ympyröitä ja voltteja sinne tänne. Alkuverkkojen jälkeen taivuttelin Aksua vähän, asetin sisälle pitkillä sivuilla ja ulos lyhyillä. Otin laukanvaihtoja ja työskentelin paljon pääty-ympyrällä. Kaikenkaikkiaan Aksu tuntui ratsastuksen aikana melko rennolta ja totteli hyvin pohje- ja ohjasapuja. Lopuksi otin vähän ravia ja annoin ponikullalle sitten pitkät ohjat. / yritin piirtää jonkinlaisen kuvan täydentääkseni tätä lyhyttä tarinaa. katsotaan onnistuiko liittäminen. 3HM
|
|
Nilla
Perustallilainen
? Anne L.
Posts: 180
|
Post by Nilla on Nov 15, 2011 20:07:34 GMT 2
Innostuin piirtämään toisen kuvan heti perään! Näitä kuvia saattaa nyt tulla sitten aika usein... 15. marraskuuta 2011Koulun jälkeen en keksinyt muuta tekemistä kuin lähteä tallille, joten hyppäsin pyörän selkään ja reippaana tyttönä poljin tallille. Kysyin Elmoa harjailevalta Fiialta, haluaisiko tämä lähteä minun ja Aksun kanssa talutuslenkille maastoon. Laitettiin sitten poneille loimet päälle ja päitset päähän ja eikun menoksi. Kiva lenkki olikin ja ensilumikin satoi siinä! Valitettavasti se muuttui hetken kuluttua vesisateeksi, joten jouduttiin lähtemään talliin. Istuskelin vielä hetken taukohuoneen sohvilla Jecun ja Mirrin kanssa, ennen kuin äiti soitti ja käski tulla kotiin syömään. Tänään olikin sitten vähän pikaisempi tallivisiitti. 4HM
|
|
Nilla
Perustallilainen
? Anne L.
Posts: 180
|
Post by Nilla on Nov 25, 2011 15:45:14 GMT 2
25. marraskuuta 2011
"Sofiaaa, ala tulla jo!" mä taputtelin kengän kärjellä eteisen mattoa. Toisessa kädessä mä roikotin tallireppua, toisella taas pidin kiinni ovenkahvasta. "Joo joo, mä oon tulossa. Mihin sulla oikeen on niin kauhea hoppu?" isosiskoni kysyi askeltaessaan eteiseen. Hän veti kulahtaneet tennarit vain nopeasti jalkoihinsa ja sitten me astuttiin pihaan. Kuului pieni napsahdus sen merkiksi, että autonovet aukesivat. "Ei muuten, mut Aksu saattaa mennä alkeistunnilla kolmelta ja jos se menee, niin mun pitäis ehkä olla taluttamassa." Istuuduin toiselle etupenkille ja kiinnitin turvavyöni, Sofia starttasi auton ja kaarsi ulos pihasta. Se ei olisi aluksi millään halunnut lähteä viemään mua, mutta lopulta se teki sen äidin käskystä. Sitä paitsi ei Sofialla ollut mitään muutakaan tekemistä. Tallipihassa mä hyppäsin kyydistä. "Äiti saa kyllä tulla hakeen sut, mulla on parempaakin tekemistä", isosiskoni murahti. "Kuten..?" mä kiusasin. Sofia kurottautui mun puoleiselle ovelle ja veti sen kiinni. Se väänsi naamalleen typerän virnistyksen ja käänsi sitten autonsa nokan kohti tietä. Mä naurahdin ja katsoin hetken sen perään, kunnes tajusin, että mulla saattoi olla kiire. Harpoin nopeasti talliin ja tsekkasin ilmoitustaululta, menisikö Aksu tunnilla. Linda-nimisen tytön perässä lukikin hoitoponini nimi, joten kävin äkkiä heittämässä reppuni kaappiin ja palasin sitten tallikäytävälle. Aksun karsinassa seisoikin pieni tyttö turvaliivissä, ratsastushousuissa ja kumisaappaissa. Avonaisen karsinanoven viereen nojasi ehkä hieman päälle kolmikymppinen, farkkuihin ja siistiin villakangastakkiin sonnustautunut äiti. Naurahdin itsekseni naisen tallivarustukselle, mutta menin sitten reippaasti kysymään, tarvitsiko tyttö apua. "Hei", hymyilin, "Aksu on mun hoitoponi ja sä ilmeisesti menet sillä tossa alkeistunnilla. Tarvitko taluttajaa?" Tyttö meni vähän lukkoon ja katsoi hämmentyneenä äitiinsä. Äiti kuitenkin sanoi mulle, että voisin tulla ainakin siihen vierelle kävelemään. Nyökkäsin vastaukseksi ja tarkistin vielä, saisiko pikkutyttö itse Aksun kuntoon. He kuitenkin vakuuttivat, että eiköhän se onnistu. Tunnin alkuun oli vielä reilu 15 minuuttia ja päätin kuluttaa sen ajan löhöämällä taukohuoneessa. Sinne tullessani sohvilla tai pöydän ääressä ei istunut ketään, joten nappasin jonkun muutaman vuoden takaisen Heppahullun pöydältä ja selasin suoraa sarjiksiin. Lehden luettuani asetin sen pinoon muiden hevoslehtien päälle ja siirryin sitten ovenavauksella kaapeille. Inkeri seisoi omansa edessä ja näytti etsivän toista ratsastuskenkäänsä kaapin pohjalta. "Moi", mä tervehdin. "Moi!" Inkeri hymyili huomattuaan mut. "Tiedätkö sä meneekö Siiri siinä alkeistunnilla?" "Hmm, ei kai. Toivottavasti ei, koska mä menen kohta varustamaan sitä omaa ratsastustani varten. Mutta mä en löydä mun toista kenkää mistään!" "Haha, no onnea etsinnöissä", naurahdin. "Jäisin mielelläni salapoliisipuuhiin, mutta mun pitää mennä taluttamaan Aksua tunnille, heippa!" Hyvästelin nopeasti Inkerin ja kiiruhdin sitten portaita alas Aksun karsinalle. Tyttö piteli ponin ohjista kiinni ja mut nähdessään jännittyi hiukan. "Oliko sun nimi muuten Linda?" kysyin. Lindaksi myöntynyt tyttö mittasi Aksua katseellaan ja näytti ajattelevan, että minkähänlaisen ponin oli oikein ratsukseen saanut. "Aksu on ihan mukava poni. Sun pitää vain itse muistaa pitää kätesi tasaisena, mutta mä autan kyllä", sanoin tytölle. Se nyökkäsi taas ja sitten Anne tulikin talliin ilmoittamaan, että hevosia voi lähteä viemään maneesiin. Linda halusi itse taluttaa Aksun, joten mä kävelin niiden vierellä ja maneesiin päästyämme autoin laittamaan jalustimet ja kiristimme satulavyön. En ottanut edes riimunarua, sillä tyttö varta vasten pyysi, että kävelisin vain hänen vierellään. Myönnyin tähän ja tallustelin sitten koko tunnin maneesia ympäri Aksun vieressä. Alkeistuntilaiset menivät puomeja, ensin vasempaan ja sitten oikeaan kierrokseen. Aluksi he menivät käynnissä ja harjoittelivat huolellisia kulmia puomeja ennen ja niiden jälkeen. He tulivat niitä myös ravissa ja se oli vähän hassun näköistä, kun osa tuntilaisista ei osannut kunnolla keventää. Yksi tyttö meni Pampulalla ilman taluttajaa ja poni kulki sinne minne tahtoi, koska tytöllä oli aivan liian pitkät ohjat. No, kun itse aloitin ratsastuksen, menoni taisi olla juuri tällaista. Tunnin jälkeen autoin Lindaa ottamaan Aksulta varusteet pois. Tytön lähdettyä harjailin ponia vielä vähän, tarkistin kaviot ja selvitin sen harjan. Kaapilleni päästyäni kaivoin pikkutaskusta kännykkäni, joka ilmoitti yhdestä vastaamattomasta puhelusta. Soittaja oli äiti, joten valitsin osoitekirjasta numeron ja asetin luurin korvalleni. "Sä soitit", aloitin. "Joo, niin tein. Mun pitää lähteä käymään apteekissa ja ruokakaupassa, joten lähetän Sofian hakemaan sut. Moneltako olet valmis?", äiti selosti. Taustalta kuului muutama vastalause. "Okei. Mä olen valmis vaikka samantien, mutta voin odotella taukohuoneessa kyytiä." Äiti sanoi heipat ja lopetti puhelun, laitoin kännykän takaisin sinne mistä sen otinkin ja menin taas taukohuoneen puolelle. Tällä kertaa siellä olikin porukkaa, sillä Jeccu ja Elisabeth istuivat pöydän ääressä juttelemassa. Istuin hetkeksi heidän seuraansa, mutta en kauaa siinä ehtinyt olla, ennen kuin Sofia jo soitti turhautuneena, että minun pitäisi äkkiä tulla. Heitin heipat tytöille ja kiirehdin alakerran kautta pihaan. "Ei se äiti sitten tullutkaan", mä nauroin. "Voisitko olla hiljaa koko matkan? Mä en jaksa tuota kiusoittelua nyt", Sofia pyysi nyrpeänä.
Nyt sain sitten vihdoin jonkinlaisen tarinan väkerrettyä. (: Ei tää nyt mikään erikoinen ole, mutta tulipahan kirjoitettua.
5HM
|
|
|
Post by Anne on Nov 25, 2011 18:31:54 GMT 2
Nilla ja kimoontuva AksuSpessu Nillalle mahtavasta hoitamisesta!
|
|
Nilla
Perustallilainen
? Anne L.
Posts: 180
|
Post by Nilla on Nov 27, 2011 20:27:12 GMT 2
Siirtymisiä ympyrällä 27. marraskuuta 2011 Lumihiutaleet leijuivat kevyesti kohti maanpintaa. Nostin katseeni pimeälle iltataivaalle, jossa himmeät tähdet loistivat helminauhassa. Aksu hörähti mielenosoituksellisesti, ihan kuin se olisi kysynyt, eikö se olisi voinut jäädä talliin. Naurahdin ja taputin ponia kaulalle, Aksu oli jo muuttumassa ruskeankimoksi ja näytti oikein suloiselta uudessa karvapeitteessään. "Mennäänpäs sitten", totesin ääneen ja lähdin taluttamaan ponia maneesiin. Se laahusti oikein laiskasti perässäni, oikein yritti viivytellä. Jouduin välillä vähän taputtelemaan sitä raipantupsulla lautaselle, jotta se liikkuisi vähän rivakammin. Aksu pärisi ja hörähteli tylsistyneenä, se olisi selvästi mieluummin omassa karsinassaan, lämpimässä tallissa. "Tänään saat kyllä liikkua kunnolla, vaikka vähän laiskottaisikin", kerroin Aksulle tomerasti. Se pärskähti taas ja pysähtyi sitten taakseni, kun työnsin maneesin ovea auki. Koska sunnuntaisin ei järjestetty tunteja, maneesissa ei ollut tällä hetkellä ketään. Saisin siis ainakin näin aluksi mennä ihan rauhassa ja keskittyä kunnolla omaan ratsastukseeni ja Aksuun. Jätin tuulitakkini seinän vierellä olevalle penkille ja talutin ponin keskelle maneesia. Kiristin satulan ensin maasta käsin ja säädin jalustimia jonkin verran. Kun arvelin niiden olevan sopivat, asetin toisen jalkani jalustimeen. Otin kiinni satulasta ja toisella kädellä suitsesta, otin maasta vauhtia ja ponkaisin selkään. Aksu ei reagoinut mihinkään mitenkään, vaan tuijotteli kokoajan suoraa eteensä, korvat hörössä. Jouduin lyhentämään molempia jalustimia yhdellä reiällä, ennen kuin painoin pohkeeni kevyesti ponin kylkiin ja lähdin alkukäynteihin. Menimme siinä pari kierrosta ympäri, jonka jälkeen otin ohjat tuntumalle ja ratsastin Aksua ensin käynnissä. Tein huolellisia ympyröitä ja kulmia ja varmistin, että se nosteli jo nyt takajalkojaan kunnolla. Pidin huolen, että poni liikkui kunnolla eteen, hipaisin välillä raipalla sen lautasta ja pidin pohkeeni kiinni ratsuni kyljissä. Olin luullut, että Aksu olisi tosi laiskalla tuulella, mutta se tuntui erittäin pehmeältä ja reippaalta. Se nähtävästi pyrki peräänantoonkin, joten annoin vain vähän lyhempää ohjaa ja tein puolipidätteitä, kuitenkaan hidastamatta vauhtia. Sitten otin hiukan raviverryttelyä molempiin suuntiin, siinäkin menin huolellisesti kulmiin, asetin kunnolla ja tein paljon ympyröitä ja voltteja. Aksu liikkui hyvin, jouduin tuskin ollenkaan käyttämään pohkeitani tai raippaani. Nyt se olikin jo nätisti peräänannossa ja kulki todella hienosti. Otettuani vielä muutaman laukkaverryttelypätkän molempiin suuntiin, hidastin hetkeksi käyntiin ja taputin Aksua kaulalle kiitokseksi. Lyhyen kävelyhetken jälkeen jäin työskentelemään C-päätyyn vasempaan kierrokseen, ympyrälle. Aluksi menimme ihan käyntiä, pyysin Aksua liikkumaan reippaasti eteen. Asetin kokoajan, ponin pyrkiessä taas peränantoon. Muutaman käyntikierroksen jälkeen siirryin raviin. Kevennykseni oli aluksi väärä, joten vaihdoin sen ja jatkoin sitten. Välillä Aksu vähän litisti ympyrää, joten jouduin käyttämään sisäpohjettani tehokkaasti pitääkseni ympyrän kokoajan samankokoisena. Sitten siirryin taas käyntiin ja pidin reipasta vauhtia yllä. Nostin jalustimet ylös, kävelimme vielä muutaman kierroksen ja otin sitten taas raviin. Ravailin muutaman kierroksen Aksun taas yrittäessä litistää ympyrää. Sisäpohje oli siis ahkerassa käytössä, mutta yritin varoa, etteivät polveni nousisi ravissa. Ravin jälkeen otin todella lyhyen pätkän käyntiä ja sen jälkeen laukkaa. Pyysin Aksua ensin raviin ja valmistelin sitä nostamaan laukan. Se nousikin hyvin, vaikka poni olikin aluksi vähän tahmea. Käytin ensin pohkeet pariin otteeseen, mutta koska Aksu ei reagoinut siihen millään tavalla, otin järeämmät otteet käyttöön. Painoin pohkeeni tiukasti ruunan kylkiin raipan kanssa samanaikaisesti, jonka seurauksena poni valpastui oitis. Nyt se menikin jo oikein hyvää laukkaa, kauniissa peräänannossa. Muutaman laukkakierroksen jälkeen otin kierroksen ravia ja sitten käyntiä. Kävelimme Aksun kanssa toiseen päätyyn ja aloitin siellä ympyrällä, oikeassa kierroksessa. Tein samat ravailut ja kävelyt sielläkin. Otin myös laukkaa ja lopuksi kokeilin vielä muutaman kerran nostaa laukkaa käynnistä, molempiin suuntiin. Sekin sujui odotettua paremmin, laukkailin vielä pari kierrosta ja menin sitten ravailemaan uralle. Ravasin muutaman kierroksen ilman jalustimia, jonka jälkeen laskin ne ja jatkoin keventäen. Aksun suupielissä oli vaahtoa ja sen pärskähdellessä sitä tippui ryntäille ja vähän jalkoihinkin. Lopulta otin käyntiin ja annoin ruunapojalle pitkät ohjat. Taputtelin sen kaulaa pitkään ja kehuin ääneen, Aksu oli mennyt tosi nätisti ja meillä oli sujunut tosi hyvin. "Hyvä poika", hymyilin ja nojauduin eteenpäin halatakseni Aksun kaulaa. Kävelin ruunan kanssa keskelle maneesia ja laskeuduin sen selästä. Löysäsin satulavyön ja nostin jalustimet, avasin myös turpahihnan. Taputin Aksua kaulalle ja juuri kun olin lähdössä taluttamaan sitä maneesin ovelle, ovi aukesi ja sieltä kurkkasi Alina, joka talutti perässään Janusta. Perässä tulivat Rosie Edin ja Jennyfer Alman kanssa. Kaikki he aikoivat nähtävästi mennä ilman satulaa. "Moi Nilla!" joukon hännillä tuleva Jennyfer tervehti minua. "Moi", hymyilin. Rosie talutti Edin penkin vierelle ja nousi sen avulla selkään. "Haluaisitko sä ratsastaa meidän kanssa ilman satulaa? Voitaisi mennä vaikka jotakin ratsastusleikkejä, saataisiin tasajoukkueetkin", hän ehdotti eestinhevosratsunsa selästä. Katsahdin Aksua ja sen tapittavia nappisilmiä. Poni hörähteli ja sen sieraimista kohosi höyryä, suupielet olivat täynnä vaahtoa. Pyyhkäisin sitä ratsastushanskallani pois ryntäiltä. Se oli selvästikin jo hiukan väsynyt tästä koulutreenistä. "Ajatus kyllä houkuttelisi, mutta Aksu vaikuttaa aika väsyneeltä. Me mentiin aika rankkaa koulutreeniä", mä naurahdin vastaukseksi. "No mutta jos sä kysyt vaikka joltakulta hoitoponia lainaa? Pliis", Jennyfer aneli huvittavan näköisenä. Mä lupasin kysyä. "Mutta jos ei mua pian näy, niin en ole varmaan sitten saanut lainaponia." Rosie naurahti ja nyökkäsi vastaukseksi, jonka jälkeen hän lähti Edin kanssa alkukäynteihin uralle. Talutin Aksun ulos maneesista ja vein sen talliin. Lumisade oli loppunut ja nyt maanpintaa koristi ohut, valkea harsopeite. Vein ratsuni talliin ja otin siltä varusteet pois ja hain vielä ämpäriin vähän vettä, kastoin harjaa siellä ja harjasin hikisiä kohtia selästä satulan ja mahasta satulavyön kohdalta. Putsasin myös ryntäille ja jalkoihin valuneet vaahdot pois, jonka jälkeen lähdin etsimään jotakuta hoitajista. Aluksi vähän arvelutti, viitsisinkö kysyä keneltäkään heidän hoidokkejaan lainaa, mutta lopulta päätin olla reipas. Löysin Loviisan, Miia-Marin ja Metan taukohuoneesta. "Jennyfer, Rosie ja Alina pyysivät mua ratsastamaan niiden kanssa ilman satulaa, mutta me mentiin Aksun kanssa jo aika rankka koulutreeni, joten en viitsinyt höykyttää ponia enempää. Ne ehdotti, että kysyisin jonkun muun hoidokkia lainaa, joten..?" mä odotin että tytöt tajuaisivat vihjeen. "Mekin mentiin jo Epun kanssa aiemmin päivällä koulutreenit, joten ehkä mä en nyt viitsi sitä lainata. Muuten kyllä", Miia-Mari hymyili ystävällisesti. "Joo ja mä hoidan Sikkeä ja se on yksityinen, joten mä en viitsi sitä lainata. Pipsa ei ehkä tykkäis", Metta sanoi. "Lainaa Pampua vaan, mä en olekkaan sillä tänään ratsastanut. Enkä ehkä ratsastakaan", Loviisa tarjosi. "Voi kiitos! Saat joskus kokeilla Aksua jos haluat", naurahdin. Loviisa vain hymyili takaisin, mutta mä kiiruhdin jo takaisin tallikäytävälle ja kävin vähän harjailemassa Pampulaa. Poni näytti vähän hämmästyvän, kun karsinaan tulinkin minä. Laitoin sille kuolaimet suuhun ja suljin soljet, jonka jälkeen lähdin kiireellä taluttamaan sitä maneesiin. Shettis pisti vastaan ihan kuin Aksukin, joten jouduin sitäkin kannustamaan raipantupsulla eteenpäin. Olimme Jennyferin, Rosien ja Alinan kanssa aluksi raipanryöstyöä, vaikka se olikin vähän hankalaa, koska molemmissa joukkueissa oli vain kaksi jäsentä. Jennyfer ja Alma, sekä minä ja Pampu olimme joukkue. Ensimmäisen kierroksen me voitimme, mutta toisen hävisimme, kun Jennyfer lähti pelastamaan minua ja Pampua, Rosien ja Edin sitten hakiessa raipan omalle puolelleen. Emme oikein keksineet mitään ratsastusleikkejä, joita olisimme nelisin voineet olla, joten päätimme vain temppuilla ponien selässä. Koitimme saada esimerkiksi varpaat yhteen ensin hevosen kaulan yli ja sitten takamuksen yli, ratsastimme käyntiä selin ja koetimme vielä nousta seisomaan ratsujemme selässä. Jennyferillä se onnistui kuin vettä vain, koska Alma oli sen verran raskasrakenteinen, pohjoisruotsalainen kun oli. Pampu ei kuitenkaan oikein tykännyt seisomisyrityksestäni, joten kun olin päässyt kyykkyyn asti, se heitti pienen pukin ja horjahdin oikealta puolelta maahan. Menimme siinä vielä ravia ja laukkaa muutamia kierroksia, kun Loviisa saapui maneesiin katsomaan. Hän ehdotti, että olisimme maa-meri-laivaa ja hän huutelisi, mikä milloinkin tulisi. Suostuimme ehdotukseen ja olimme sitä kaksi kierrosta, Rosie ja Edi voittivat ensimmäisen, Alina ja Janus toisen. Sen jälkeen olimme vielä kierroksen Jerusalemin suutaria - eli tuolileikkiä - Loviisan taas huudellessa reunalta. Loviisa olikin ennen leikkiä varoittanut, että Pampula oli mestari tässä. Ja kuten arvata saattoi, voitimme Pampun kanssa! Ratsastelun jälkeen luovutin ratsuni Loviisalle ja kiitin ponin lainasta. Kävelimme kaikki yhtämatkaa talliin, mutta heitin hyvästit muiden kääntyessä tallikäytävälle, kun itse suuntasin nokkani yläkertaan. Heitin ratsasuskamppeeni kaappiin ja nappasin repun olalleni. Tarkistin kännykkäni ja äiti oli soittanut muutamaan otteeseen, jättänyt kaksi viestiäkin. Toisessa luki, että hän lähtisi nyt hakemaan ja toisessa, että odotteli jo tallipihassa, lisäten loppuun "Missä oikein viivyt?!". Naurahdin itsekseni ja tungin kännykän repun pohjalle, lukitsin kaapinoveni ja kiiiruhdin nopeasti pihaan. "Mikä sinulla oikein kesti, odotin tässä vajaa puolituntia!" äiti huudahti kuskin paikalta, kun avasin toisen etuoven istuakseni etupenkille. "Mä olin ratsastamassa ja mun kännykkä oli kaapissa, en mä huomannut sun soittoja tai viestejä", kerroin selitykseksi. "Jaaha", äiti huokaisi ja starttasi auton. Musta volkkarimme kaarsi ulos tallipihasta ja radiosta soi One Directionia. Huhhuh, tulipa pitkä tarina! Reilusti yli tunnin tätä kirjoittelin, en tosin yhteen menoon. (: Olen kyllä tosi tyytyväinen tähän. btw, paljon kiitoksia Annelle upeasta kuvasta!6HM
|
|
Nilla
Perustallilainen
? Anne L.
Posts: 180
|
Post by Nilla on Nov 28, 2011 20:05:41 GMT 2
Rentoa maastoilua 28. marraskuuta 2011 Isä jätti mut tienvarteen ja ajoi äkkiä pois. Jo kotona se oli hoputtanut mua joka viides sekunti, että sillä oli kiire kuntosalille, kun sillä ja sen työkavereilla oli sinne salivuoro. Siinä mä olin sitten kiireessä vetänyt ratsastushousut, -sukat ja villapaidan päälle. Äiti oli laittanut mulle termospulloon kaakaota ja tehnyt muutaman voileivänkin, menisin varmaan samantien taukohuoneeseen syömään ne. Mulla oli kamala nälkä, koska siinä hopussa en ehtinyt syödä ja viimeksi olin ottanut koulussa muutaman lusikallisen pinaattikeittoa. Yök. Tallustelin Seppeleen pihapiiriin ja ohitseni kulki jonossa kolme alkeistuntilaista talutettavinaan Pella, Elmo ja Siiri. Anne kiiruhti heidän peräänsä ja moikkasi siinä ohimennen mua. Mä moikkasin takaisin, katsoin hetken joukon perään ja tajusin sitten, että munhan piti mennä syömään. Otin muutaman vähän ripeämmän askeleen talliin ja kiiruhdin heti portaat ylös taukohuoneeseen. Huone oli tyhjillään, pöydällä makasi muutama pahvikuppi kumoon kaadettuina ja sohvalla pari, kolme heppalehteä pinossa. Laskin reppuni penkille ja istuin sen viereen, kaivoin sieltä eväsrasiani ja termospulloni. Tuntui jotenkin ontolta istua siinä yksin syömässä eväitään, joten kävin nappaamassa sohvalta siitä pinosta päällimmäisen lehden ja aloin selailla sitä. Pian taukohuoneen ovi aukesi ja mä kohotin katseeni. Ovesta tulivat sisään Jeccu, Meeri ja Lexie. Ensimmäisenä sisään astunut Jeccu moikkasi mua ja loput kaksi tekivät saman perässä. "Moi vaan teillekin", mä tervehdin. Syötyäni työnsin eväsrasian ja puolitäyden termospullon reppuuni. Juttelin siinä pöydän ääressä hetken Jecun, Meerin ja Lexien kanssa pääosin viimepäivien tapahtumista, koulusta ja sen sellaisesta. "Mä taidan lähteä tästä Aksun luo, ajattelin maastoilla sen kanssa tänään. Näkyillään", heitin pian heipat tytöille ja lähdin sitten viemään reppuani kaappiin. Repun ripustin kaappin sisällä olevaan naulakkoon ja otin pohjalta muovipussin, jossa säilytin ratsastuskenkiäni. Vedin ne pikaisesti villasukkieni päälle ja kiinnitin vielä niiden päälle keinonahkachapsini. Muovipussi tipahti takaisin kaapin pohjalle, nappasin mukaani vielä raipan ja kypärän, jonka jälkeen lukitsin kaapin ja lähdin alakertaan. Aksu nosti päänsä minut nähdessään, mutta laski sen pian takaisin haistellakseen karsinansa puruja. Jätin kypäräni ja raippani karsinanoven eteen ja hain Aksun harjaboksin, jonka asetin lattialle. Avasin sen ja tartuin päällimmäisenä olevaan pölyharjaan. Työnsin karsinanoven auki ja harjailin ponia, vaihdoin harjaa välillä ja lopuksi puhdistin vielä ruunan kaviot. Sen jälkeen vein harjaboksin takaisin paikoilleen ja kävin hakemassa varusteet satulahuoneesta. Aksu vaikutti erittäin nyrpeältä, eikä millään olisi halunnut suostua yhteistyöhön kanssani. Se pullisteli satulavyötä kiristäessä ja vaikka laitoin sen vasta ensimmäiseen reikään, poika katsoi minua pahantuulisesti. Kuolaimiakaan se ei olisi suuhunsa tahtonut, mutta pieni suupielen kutittelu auttoi samantien. Solkia sulkiessani se luimi minkä ehti ja kuopi toisella jalallaan ilmaa, jouduin välillä vähän sanomaan pahasti sille. "Mikäs känkkäränkkäpäivä sulla tänään on?" mä kysyin Aksulta. Se puhalsi ilmaa sieraimiensa kautta. Tuon kummoisempaa vastausta mä en ollut odottautkaan. Siirryin karsinanovesta käytävälle ja nostin lattialta kypäräni, jonka iskin päähäni. Napsautin remmin kiinni ja vedin etuhiukset silmieni edestä, sitten nostin vielä raipan ja kävin nostamassa ohjat Aksun kaulalta. "Tuleppas äkäpussi", kehotin ponia liikkumaan. Se otti muutaman laiskan askeleen eteenpäin, mutta käveli sitten ihan reippaasti perässäni pihaan. Pihassa säätelin jalustimet sopivan mittaisiksi ja kiristin satulavyön. Juuri kun olin nousemassa selkään, Josefiina tuli pihaan päärakennuksesta ja jäi nojaamaan terassin kaiteeseen. "Haluaisitko laittaa Aksulle ratsastusloimen? Meinaan illaksi oli luvattu lumisadetta ja onhan täällä vähän vajaa -10 astetta pakkastakin", hän ehdotti. "En mä kovin myöhään aikonut olla, mutta voinhan mä sen laittaa. Mistä mä löydän sen?" kysyin. "No mä voin äkkiä tallista hakea, kun sä toit jo Aksun tähän pihalle. Voin auttaa laittamaan sen", Jossu sanoi. Sitten se kipaisi nopeasti talliin ja viipyi siellä hetkisen, kunnes saapui takaisin pihaan ratsastusloimi mukanaan. Kiinnitimme sen yhteisvoimin Aksun satulaan ja sitten nousin selkään. Jossu toivotti hyvää maastoreissua meille ja lähti sitten siivoamaan tallia. Mä pidin ohjia hiukan löysällä, mutta otin ne tuntumalle maastopolun alkaessa. Aksu vähän kyttäili puista aiheutuvia varjoja polulla ja pariin otteeseen hätkähtikin allani. Välillä sen mennessä rauhallisesti kehuin taputtaen sitä kaulalle osoittaakseni, ettei ollut mitään pelättävää. Teimme sopivan mittaisen, rennon lenkin kävellen ja ravaten polkuja pitkin. Kiertelimme kapeita polkuja pitkin maantielle, kävimme laukkaamassa laukkasuoralla ensin toiseen suuntaan, sitten käännyimme takaisin ja laukkasimme suoran uudestaan. Palailin samaa reittiä takaisin tallille, Aksu oli koko ratsastuksen ajan tuntunut vähän kireältä, mutta rentoutui loppua kohden. Viimeisillä viidellä metrillä annoin vähän ohjaa ja annoin ponin venyttää kaulaansa. Pihassa hyppäsin alas selästä, nostin jalustimet ja löysäsin satulavyön. Talutin ratsuni talliin ja otin varusteet pois, jonka jälkeen vein ratsastuskamppeeni kaappiin ja otin reppuni mukaan, kun lähdin kotiin. 7HM
|
|
Nilla
Perustallilainen
? Anne L.
Posts: 180
|
Post by Nilla on Nov 29, 2011 20:03:48 GMT 2
Laukan pidennystä puomeilla 29. marraskuuta 2011 Pistin maneesiin kaksi puomia toiselle pitkälle sivulle ja hain Aksun tallista. Menin lyhyet alkukäynnit ja otin sitten ohjat tuntumalle. Verkkailin aluksi käynnissä ja ravissa, menin puomit pariin kertaan ja tein voltteja sinne tänne. Pikkuhiljaa otin laukkaa puomeilla, yritin ensin päästä ne neljällä tai viidellä askeleella. Aksu oli vähän laiskalla tuulella ja välillä se pukitteli raipasta, eikä tehtävä sujunut ihan niin kuin olin sen ajatellut. Menimme kahteen kertaan puomivälin viidellä askeleella. Aksu vähän mutkitteli ja osoitti mieltään, mutta pysyin lujana ja pidin pohkeeni tiukasti kiinni. Kolmannella yrityksellä sain tehtyä hyvän tien, Aksu mutkitteli jälleen, mutta tällä kertaa se meni neljällä askeleella. Kehuin ponia ja ravailin hetken, kunnes palasin taas tehtävälle. Nyt päätin yrittää päästä puomivälin kolmella askeleella. Tein taas kunnon tien, vaikka Aksu vähän painoikin pohjetta vasten. Ensimmäisellä kerralla tulimme neljällä askeleella, Aksu teki jälkimmäisen puomin yli ison loikan jonka seurauksena horjahdin hiukan. Toinen jalustimeni lähti mutta sain sen pian takaisin jalkaan. Laukkasin uudestaan toiselle puolelle ja käytin pohkeet ja raipan samanaikaisesti, jolloin Aksu viimein heräsi kunnolla. Se laukkasi puomivälin pitkin askelin, jonka seurauksena pääsimme kuin pääsimmekin välin kolmella laukalla. Kehuin Aksua oikein kunnolla ja siirryin taas ravailemaan hetkeksi. Otin vielä muutaman laukkapätkän pitkillä sivuilla, ravailin ja tein voltteja. Loppuraveissa annoin hiukan pitempää ohjaa ja houkuttelin Aksua eteen ja alas. Kyllä se vähän kaulaansa venyttikin. Lopuksi menin käyntiä pitkin ohjin ja annoin Aksun kävellä kunnolla. Taputtelin sitä kiitokseksi. Alku oli ollut vähän takkuinen ja hankala, mutta loppua kohti alkoi sujua jo paremmin. Ratsastuksen jälkeen vein Aksun talliin, riisuin sen varusteista ja harjailin sitä hetken. Hain rehuvarastosta muutaman porkkanan ja venyttelin sitä vähän. Annoin porkkanapalan jokaisesta onnistuneesta liikkeestä. Tähän kuvaan en oikeastaan ole kovin tyytyväinen. Aksu näyttää vähän kummalliselta ja sen turpa ja korvat ovat oudon väriset.. Nillan jalat näyttää tosi lyhyiltä ja muutenkin mittasuhteet on vähän niin ja näin. No, laitoimpa tän silti. 8HM
|
|
Nilla
Perustallilainen
? Anne L.
Posts: 180
|
Post by Nilla on Dec 7, 2011 16:22:12 GMT 2
Itsenäisyyspäivän viettoa tallilla 6. joulukuuta 2011 "Mitä te ootte tehny tänään?" Elle pyöritteli kaakaokuppia käsissään ja hymyili vinosti. "En oikeastaan mitään. Heräsin vasta yhdentoista jälkeen kun tänään oli tosiaan vapaapäivä ja istuin kotona neljään asti, jonka jälkeen tulin sitten siskon kyydillä tallille", mä selostin. Muut taukotuvassa istuvat hoitajat, - Sara, Robert ja Meeri - mutisivat siinä, että samaa oli heidänkin päiväänsä kuulunut. Sara nousi pöydästä viedäkseen banaaninsa kuoret roskikseen ja me muut istuttiin siinä kämmeniimme nojaillen, vailla tekemistä. "Mitä oisitte mieltä, jos lähettäis porukalla ilman satulaa maastoon? Vähän niin kuin semmonen 'itsenäisyyspäivämaasto', koska mulla on ainaki ihan tosi tylsää", Meeri ehdotti. "Käy ainakin mulle", Robert hymyili. Kaikille sopi, joten me siirryttiin ensin kaapeille vaihtamaan ratsastuskengät jalkoihin. Mä otin jo tässä vaiheessa mukaani kypärän ja raipankin, sekä tietysti ratsastushanskat. Takkia mä en kuitenkaan uskaltanut jättää pois. Eihän tuolla ulkona ollut pakkasta kuin ehkä puolitoista astetta miinuksen puolella, mutta siellä satoi lunta ja tuuli. Nyt alkoi tosiaankin myös Seppeleessä näyttää jo vähän talvisemmalta! Kaikki katosivat omien hoitoponiensa - tai Saran tapauksessa oman poninsa - karsinoihin. Me oltiin sovittu, että noin 20 minuutin päässä noustaisiin yhdessä selkään tallipihassa ja lähdettäisiin sitten siitä. Me oltiin sovittu, että mentäisiin ihan rennosti enimmäkseen käynnissä ja ravissa, että kaikki hepat pysyisivät hallinnassa. Vaikka ei joukossa mitään sen suurempia kaahareita ollut, mutta vain varmuuden vuoksi. Ilman satuloita kun kuitenkin oltiin menossa. "Moi Aksu", mä tervehdin sitä tullessani karsinaan. Taputin ponia kaulalle ja ja aloin harjata sitä huolellisesti. Mä olin ajatellut laittaa sille fleeceloimen maastoon, vaikka voisi vielä kysyä muilta, olivatko he ajatelleet samaa. Keskityin kuitenkin harjaamaan Aksua kunnolla, yritin saada pölyt pois jo hieman paksumman talvikarvankin alta. Puhdistin kaviot ja kun aikaa vielä jäi, päätin selvittää ruunan takkuharjankin. Satulahuoneessa mä törmäsin Saraan ja Meeriin, jotka olivat ottamassa telineistä suitsia ratsuilleen. "Hei, olitteko te aatelleet laittaa jotain loimia Bonnielle ja Frankille?" mä kysyin. "Bonnielle mä ainakin laitan", Sara vastasi. "Joo, mä laitan Frankille jos löydän jonkun sopivan. Jos en, niin annan sitten olla", Meeri sanoi. Mä nyökkäsin ja tartuin naulakossa roikkuviin Aksun suitsiin. Sitten lähdin takaisin ponin karsinalle. Karsinanoven tangolla roikkui ohut, harmaa fleeceloimi, jonka etusaumaan oli kirjoitettu Aksun virallinen nimi. Ensin mä menin kuitenkin karsinaan ja laitoin suitset Aksulle, se vähän temppuili kuolaimien kanssa, mutta kyllästyi taistelemaan vastaan ja luovutti pian. Kävin nostamassa loimen pois tangolta ja asettelin sen ponin selkään, kiinnitin soljet ja olin valmis lähtemään. Kello näytti vartiyli viittä, joten minulla olisi vielä muutama minuutti aikaa. Ajankuluksi letitin Aksun etuharjan ja kun ne muutamat minuutit olivat kuluneet, talutin ponin pihaan. Aksun lisäksi Frankilla ja Bonniella oli loimi, mutta Robert ja Elle olivat jättäneet ne Vennalta ja Pellalta pois. Hyppäsimme ratsujemme selkään ja päätimme yhdessä järjestyksen, jossa luonnollisesti isoin hevonen johti ja pienin piti perää. Frank ja Meeri edellä, sitten Bonnie ja Sara, sitten minä ja Aksu, Venna Robertin kanssa ja viimeisinä muttei vähäisimpinä Elle ja Pella. "Elle ja Robert ja muutkin jos jäätte jälkeen, niin ravailkaa kiinni", Meeri huusi edestä. Sitten me lähdimme kävelemään kohti maastoa. Otin Aksun ohjat jo valmiiksi tuntumalle, ettei se heti pääsisi temppuilemaan. Aksu kyllä kulkikin tosi nätisti kun menimme käynnissä pitkän pätkän, mutta pian Meeri kysyi, voitaisiinko jo ravailla. Niimpä mä sitten painoin pohkeeni kevyesti ponin kylkiin ja Aksu lähti innokkaasti ravaamaan Bonnien perässä. Jouduin välillä tekemään vähän puolipidätteitä, jotta se kuitenkin pysyisi kaikilla avuilla. Aksun innostuessa saatoin välillä vähän pomppia selässä, mutta se vain nauratti minua - ja takanani tulevaa Robertiakin. Ravipätkien välissä otimme käyntiä, sokkeiloimme välillä metsässä kapeammillakin poluilla. Ulkona oli jo hämärää, joten kovin syvälle emme umpimetsään uskaltaneet mennä. Ties vaikka olisimme eksyneet. "Nyt kun me ollaan jo näin lähellä laukkasuoraa, niin laukataanko se ja ravataan vähän matkan päähän siitä? Voitaisi sitten kääntyä takaisin ja laukata suora uudestaan ja palailla sen jälkeen tallille", Sara ehdotti erään käyntipätkän aikana. "Käy ainakin mulle!" Elle huikkasi takaa hymyillen. Muillekin se sopi, joten otimme taas raville ja suoran tullessa annoimme ratsuille laukkapohkeet. Laukkaa nostaessani Aksu veti pienen ilopukin ja laukkasi sitten korvat hörössä muiden perään. Suoran jälkeen hidastimme takaisin raviin, teimme pienen lenkin yhdeltä kapealta polulta ja käännyimme takaisin. Suoralla otimme jälleen laukkaa, jonka jälkeen siirryimme taas raviin ja sitä kautta käyntiin. Loppumatka taittui sitten kevyesti kävellen ja ravaten. Taivaalla valkeat pilvet olivat vaihtuneet harmaisiin ja pian alkaisi varmaan sataa. "Ravataan tallille ja otetaan loppukäynnit maneesissa", Meeri sanoi jonon edestä. Ja niin me teimme. Tallille päästyämme maneesin kulmalle saapunut Jeccu avasi meille oven ja kun me kaikki olimme maneesissa ja ovi oli kiinni, annoimme ratsuillemme pitkät ohjat. "Missäs asti kävitte?" Jeccu kysyi istuutuessaan katsomoon. "Käytiin laukkasuoralla ja käännyttiin sieltä takaisin", Robert vastasi. Loppukäyntien jälkeen veimme hepat talliin. 9HMLoppu meni vähän niin ja näin, tuli kiire kirjoittaa se. : D Tarina on tarkoitettu eiliselle, aloitin tätä siis eilen ja kirjoitin nyt loppuun.
|
|
Nilla
Perustallilainen
? Anne L.
Posts: 180
|
Post by Nilla on Dec 8, 2011 18:18:42 GMT 2
Vastoinkäymisten kautta voittoon 8. joulukuuta 2011 "Tänään kokeillaan hypätä pieniä esteitä", kerroin Aksulle harjatessani sitä. "Mutta ihan pieniä vain." Poni näytti olevan hyvällä tuulella, se katsoi ovenraosta tallikäytävälle korvat hörössä. Vastapäisessä karsinassa Ansqu selvitti Reinon harjaa. "Ai meinaatte hypätä tänään?" tyttö kysyi. "Juup. Mutta ajattelin koota vain pari estettä ja nyt kun Aksulla ensi kertaa hyppään, niin voisin mennä vain jotain 60 sentin luokkaa. Mutta katsotaan nyt", selitin. Ansqu nyökkäsi hymyillen. "Mä taidan jättää tänään ratsastuksen väliin. Reino menee kahdella tunnilla, joten eiköhän se saa tarpeeksi liikuntaa." Sitten tyttö sanoi menevänsä taukohuoneeseen ja moikkasimme toisiamme. Harjasin Aksun päästä jalkoihin, puhdistin purut hännästä ja putsasin kaviot. Poni oli jo muuttunut kimohtavaksi - ajatuksissani mietin, oliko se edes sana. Kun olin saanut Aksun kuntoon ja olin löytänyt sopivat suojatkin, jätin ratsuni vielä hetkeksi karsinaan ja juoksin maneesiin kokoamaan muutaman esteen. Tunnit alkaisivat tänään vasta viideltä, joten minulla olisi tässä kaksi tuntia aikaa koota esteet, ratsastaa Aksu ja ottaa esteet pois. Suurella todennäköisyydellä ehtisin tuon kaiken, koska olin ajatellut ratsastaa suunnilleen sen tunnin verran. Rakensin kaksi estettä toiselle pitkälle sivulle ja laitoin ne aluksi vaan 40 sentin korkeuteen. Palasin talliin ja nostin ohjat ponin kaulalta, jonka jälkeen lähdin taluttamaan sitä maneesiin. Otin raippani karsinan viereltä mukaani. Aksu vaikutti hyväntuuliselta ja ensimmäinen hyppäämiskertamme menisi ehkä hyvin, mutta tästä ponista ei koskaan tiennyt. Maneesiin päästyäni talutin Aksun keskelle ja ensitöikseni kiristin satulavyön. Aksu vähän vihoitteli ja luimi minkä ehti, vähän se kyllä pullistelikin. Sain satulavyön kuitenkin tarpeeksi tiukalle, jonka jälkeen säädin jalustimet ensin maastakäsin suunnilleen oikean pituisiksi. Otin raipan käteeni ja hyppäsin selkään, jouduin pidentämään jalustimia yhdellä reiällä ja lähdin sitten kävelemään alkukäyntejä. Se laahusti laiskanpulskeasti eteenpäin ja jouduin jo ihan alussa käyttämään vähän raippaa, jotta se nostelisi kunnolla takajalkojaan. Aksu ei siitä tykännyt ja polki mielenosoituksellisesti sisätakajalkaansa kuin sanoakseen "menen kyllä kunnolla, jos lopetat tuon!". Otin ohjat tuntumalle ja aloitin raviverryttelyn. Aksu tuntui tosi jäykältä ja kovalta suustaan, yritin ratsastaa sitä pehmeämmäksi ja tein myös pysähdyksiä ja siirtymisiä, jotta saisin sen kunnolla tuntumalle. Ravailimme siinä hetkisen, kunnes poni alkoi nähdä mörköjä ovenpuoleisen päädyn kulmassa. Se väisti kulmaa loikkaamalla sivulle, jonka seurauksena horjahdin vähän. Jatkoin ravaamista, mutta kun tulimme uudestaan siihen kulmaan, Aksu väisti jälleen. "No niin, mikä siellä nyt on niin pelottavaa?" Ohjasin Aksun käynnissä kulmaan, mutta se tuntui vähän pistävän vastaan. Kun pääsimme kulman läpi käynnissä ongelmitta, taputin sitä kaulalle ja otin taas ravia. Ravissa se vähän luikerteli taas siellä samaisessa kulmassa, mutta nyt meni jo paremmin. Raviverryttelyn jälkeen tein muutamia laukannostoja, nostin laukkaa pääty-ympyrällä ja pitkillä sivuilla. Aksu alkoi tuntua vähän rennomalta, eikä se kulmakaan enää niin kammoksunut. Nostin laukan C-kirjaimessa, tein suuren pääty-ympyrän ja siirryin taas raviin samaisessa kirjaimessa. Seuraavassa kulmassa poni yritti sitten vähän oikoa, mutta pidin pohkeeni tiukasti kiinni sen kyljessä ja taputin raipallani Aksun lavalle. Hiukan vastahakoisesti se sitten kiemurteli kulmaan. Verryttelyjen jälkeen päätin tulla kokoamani kahden esteen linjan ensin sillä 40 sentin korkeudella. Nostin laukan M-kirjaimessa ja yritin tehdä hyvän tien esteelle, vaikka Aksu sitten painoikin aika rajusti pohjettani vasten. Tulimme ensimmäiselle esteelle siis vähän kaarevasti ja Aksu hyppäsi hiukan sivusta, mutta hyppäsi kuitenkin. Esteiden välissä pidin jalkani tiukasti kiinni sen kyljissä, että se varmasti menisi toisenkin esteen yli. Tulimme esteelle sopivasta kohtaa ja hyvällä vauhdilla, mutta sitten Aksu meinasi stopata esteen eteen. Vauhti hiljeni, mutta yhtäkkiä se päättikin hypätä. Ja koska tähän en ollut valmistautunut, en ollut hypyssä yhtään mukana. Esteen jälkeen Aksu otti vain muutaman askeleen laukkaa ja siirtyi sitten omatoimisesti raviin, joten käytin nopeasti pohkeet ja raipan, jolloin se nosti jälleen laukkaa. "Hieno", kiitin Aksua. Ei pahemmin ensimmäisiksi yhteisiksi hypyiksi, mutta en silti halunnut luovuttaa. Päätin, etten lopettaisi, ennen kuin tulisimme esteet puhtaasti, ilman ongelmia. Ja uudestaan. Laukka nousi hyvin M-kirjaimessa ja poni laukkasi tarmokkaasti eteenpän. Mutta tie ensimmäiselle esteelle ei taaskaan ollut mitä mainioin ja Aksun kieltäessä tajusin unohtaneeni pohkeet. Horjahdin vain hiukan eteenpäin ja toinen jalustimeni lähti, joten laitoin sen takaisin jalkaani ja ei kun alusta. Ravasin takaisin M'än kohdalle ja nostin laukan. Jälleen hyvä vauhti ja nyt saimme esteelle paremman tienkin. Tällä kertaa muistin pohkeenikin ja ensimmäisen esteen yli pääsimme hienosti. Aksun vauhti hiipui esteiden välissä, käytin raipan nopeasti toisella kädellä, mutta minulle tuli kiire ottaa siitä taas kiinni. Siksi hyppäsin vain yhdellä kädellä mistä Aksu ei oikein pitänyt, joten se otti esteen jälkeen heti raville ja viskoi pätäään. "Anteeksi, mun moka", mä naurahdin vähän ja otin ohjan taas käteeni. Eli vielä ainakin kerran tämän korkuisilla esteillä. Aloitin taas alusta ja ensimmäisen esteen yli taas hyvä hyppy. Toisella esteellä Aksu hyppäsi ehkä hiukan kaukaa, minkä takia en ollut hypyssä aivan mukana, mutta kehuin ponia silti kovasti. Sitten hyppäsin alas selästä ja nostin esteet 50 senttiin. Ensimmäinen kerta tällä korkeudella meni vähän mönkään - ei muuten, mutta Aksu vähän kiemurteli niin ennen, jälkeen, kuin esteiden välissäkin. Ihan hyvin se hyppäsi, mutta aina ihan esteen toisesta laidasta. Toinen kerta sujui jo paremmin. Vaikka tie ensimmäiselle esteelle oli jälleen vähän vino, pääsimme silti molemmat esteet suoraan. Aksu tuuppasi lähes jokaisen kerran jälkeen siirtymään raviin omasta tahdostaan, mutta joka kerta otin nopeat avut käyttöön ja nostin laukan uudelleen. 50 sentin jälkeen nostin esteet vielä 60 sentin korkeuteen, mutta sen isompaa en tällä kertaa hyppäisi. Itse asiassa en edes ehtisi, sillä tunti oli pian kulunut. Viimeiset hyppymme sujuivat ehkä parhaiten kaikista tämänkertaisista. Aksu teki hyvän tien ja hyppäsi molemmat esteet suunnilleen keskeltä. Vauhtia olisi saanut olla ehkä pikkiriikkisen enemmän, mutta aina on mahdollista parantaa. "Hieno!" kiitin Aksua ääneen ja taputin sitä kaulalle. Tällä kertaa se jopa laukkasi B-kirjaimeen asti ihan omasta tahdostaan. "Onnistumiseen on hyvä lopettaa", maneesiin saapunut Ansqu sanoi. Hymyilin. Hän puhui aivan totta. !! 10 HM !!
|
|
Nilla
Perustallilainen
? Anne L.
Posts: 180
|
Post by Nilla on Dec 10, 2011 23:03:45 GMT 2
Jouluaskareet: Karsinan koristelua 10. joulukuuta 2011 11HM
|
|
Nilla
Perustallilainen
? Anne L.
Posts: 180
|
Post by Nilla on Dec 17, 2011 13:34:10 GMT 2
Jouluaskareet: Korttien askartelua taukohuoneessa 17. joulukuuta 2011 Tunnin mittaisen koulutreenin jälkeen mä istuin taukohuoneessa Jolandan ja Linan kanssa väsäämässä joulukortteja. Lina oli ottanut kotoaan mukaan vähän kartonkia ja muita askartelutarvikkeita sitä varten. Siinä tein monta versiota minun ja Aksun yhteisestä jouluntoivotuksesta, mutta sain vihdoin tehtyä jonkun itseänikin miellyttävän! Krhm, ei tää nyt niin kovin paljon mua itseäni miellytä, kun tietää nää mun muokkaustaidot.. No, tää oli sitten toinen jouluaskare. (=12HM
|
|
Nilla
Perustallilainen
? Anne L.
Posts: 180
|
Post by Nilla on Dec 22, 2011 17:50:27 GMT 2
Jouluaskareet: Aksun kuontalo hienoksi 22. joulukuuta 2011 "Ylihuomenna on aattoratsastus, joten tänään puunaan sut oikein urakalla sitä varten", hymyilin. Aksu ei näyttänyt oikein innostuvan ajatuksesta. Se kääntyi katsomaan takaseinää korvat luimussa, mutta vilkuili mua pahantuulisesti. Jaaha, tänään oli taas kiukkupäivä. Naurahdin kevyesti ja vedin karsinanoven kiinni, jonka jälkeen kipaisin portaat ylös kaapeille. Työnsin avaimen lukkoon ja väänsin sitä, jolloin ovi narahti auki. Nappasin ylähyllyltä pienen letityskuminauhapussin ja omaan käyttööni ostamani harjakamman. Laitoin ne takkini taskuihin ja kurkkasin oleskeluhuoneen puolelle ihan vain tarkistaakseni, oliko siellä ketään. "Moi Nilla!" kuuluikin nopeasti tervehdys sohvalla löhöävän Loviisan suusta. "Moi vaan", hymyilin. Pöydän ääressä istuva Jennyferkin nyökkäsi mulle. "Ootko menossa laittamaan Aksun harjaa hienoksi kun sulla on nuo kumilenkit?" Loviisa kysyi nyökäten kädessä pitämääni pussia kohden. "Jep, ja muutenkin vähän puunailemaan ponskia. On sitten aattoratsastuksessa hienona!" sanoin leikkimielisesti ylpeilevällä äänellä, mutta naurahdin perään. Heilautin kättäni poistuessani oleskeluhuoneen ovesta. Suuntasin matkani taas portaita alas ja Aksun karsinalle. Ihan ensimmäisenä johdatin ponin pesukarsinaan ja suihkutin kurat jaloista ja selästäkin, kun sitä oli sinnekin vähän eksynyt. Aksu vähän temppuili eikä oikein tykännyt seistä siinä pestävänä, mutta tein sen päättäväisenä loppuun. Yritin vielä vähän kuivata jalkoja ja selkää pesarilla olevalla tallipyyhkeellä, etteivät kaikki purut heti tarttuisi märkiin jalkoihin. Sitä vastaan Aksu ei ehtinyt taistella, koska se oli niin keskittynyt heiluttamaan päätään eestaas - kettingistä kuului nähtävästi kiva kilinä, kun se hipaisi seinää. Pesukarsinasta talutin Aksun takaisin boksiin, puhdistin sen kaviot ja harjasin vielä jalat. Päätin käyttää harjaamiseen nyt kunnolla aikaa ja vaivaa, kun tänään en aikonut ratsastaakaan. Eikä Aksu listojen mukaan tunneillekaan menisi. Tartuin siis kumisukaan ja kovaan harjaan, joilla vuorotellen vedin pitkiä vetoja kaulalta lautaselle. Yritin saada irti kaiken hilseen ja pölyt paksun, kimoontuneen talvikarvan altakin. Tämän jälkeen heitin suan ja harjan takaisin harjalaatikkoon, tilalle otin pehmeän harjan. Sillä harjailin vielä kertaalleen selän, kaulan, lautaset ja lavat. Sen jälkeen tartuin itse sijoittamaani harjakampaan ja kävin oikein urakalla läpi Aksun takkuiset jouhet häntää myöten. Siinä kuluikin hetki, koska jouduin irrottelemaan häntään tarttuneet purunpalaset yksitellen sormilla. Niitä ei onneksi kuitenkaan ollut ihan niiiin paljon, joten sen jälkeen aloittelin sitten takkujen harjaamisen hännän alapäästä, edeten ylöspäin. Hännän harjaamisen jälkeen selvitin harjan, jonka kanssa ei sitten mennytkään kovin kauaa. Letityskuminauhojen kanssa päädyin siihen tulokseen, että tekisin vain ranskanletin tapaisen häntään. Asetuin seisomaan vähän sivuun, ettei Aksu ihan suoraa pääsisi potkaisemaan minua jalkaan. Nyt se oli kuitenkin jo ehkä hiukan paremmalla tuulella ja seisoi nätisti paikoillaan, joten ajattelin, ettei se ehkä edes yrittäisi huitoa jaloillaan. Hännän letistä tuli ihan nätti ja innostuttuani tein vielä etuharjaankin letin. Sen tehtyäni katselin Aksua hetken. "Näytät vähän tytöltä", naurahdin. Ihan kuin Aksu olisi ymmärtänyt sen, koska se veti oitis korvansa luimuun. "Okei, ehkä mä otan tän pois. Tuo hännän letti kelpaa hyvin yksinään." Irrotin kuminauhan etuharjasta ja laitoin sen takaisin pussiin, jonka jälkeen selvitin letin ja suin jouhet vielä suoriksi. "Vau, Aksu näyttää hienolta", Inkeri kehui, kun talutti lumista Siiriä karsinaan ratsastuksensa jälkeen. "Kiitos!" Katsoin vielä Aksua ja hymyilin tyytyväisenä työni tulokseen. Viimeinen jouluaskare olikin sitten siinä. (:13HM
|
|
Nilla
Perustallilainen
? Anne L.
Posts: 180
|
Post by Nilla on Dec 31, 2011 17:22:16 GMT 2
Uudenvuoden illan rento maastoilulenkki 31. joulukuuta 2011 "Tää on sitten tän vuoden viimenen päivä, mitäs meinasitte tehdä?" Robert kysyi mätkähtäessään sohvalle Loviisan viereen. Riella, Rosie ja Ansqu istuivat pöydän ääressä, mä itse olin asettautunut istumaan matolle selkä seinää vasten. "Mä hoidan Aksun ja käyn ehkä kävelemässä selästä käsin sen kanssa maastossa. Sitten menen kotiin, ammutaan perheen kanssa raketteja ja syödään hyvää ruokaa. Ja kaveri tulee meille yöksi, katsotaan joku leffa, mässätään paljon karkkia ja valvotaan myöhään", vastasin. Robert nyökkäsi. "Mäkin löhöän vaan kotona perheen kanssa." "Mulla oli ajatuksissa lähteä viettämään iltaa yhden kaverin luokse ja sinne tulisi sitten ehkä viisi ihmistä, syötäisiin ja juotaisiin ja pidettäisiin hauskaa. Mutta saa nähdä jaksanko mennä, vaikka lähdenkin varmaan kohtapuolin kotiin", Riella ilmoitti. Rosien, Loviisan ja Ansqunkin suunnitelmissa oli viettää iltaa perheen kesken. Me juttelimme siinä hetken vähän kaikesta, esimerkiksi siitä, oliko joillakuilla jo suunnitelmia ensi vuodeksi - ja jos niin millaisia. Sitten mä sanoinkin meneväni harjaamaan sen Aksun ja laittamaan sen valmiiksi käyntimaastoa varten. "Käviskö jos me tultais Pampun kanssa mukaan? Mä en jaksaisi mitään erityistä kouluvääntöä tai puomiharjoituksia, joten käyntimaasto vois olla mukavan rento vaihtoehto", Loviisa kysyi, kun nousin ylös ja olin poistumassa taukohuoneen ovesta. "Käyhän se, ihan kiva jos saadaan seuraa", mä hymyilin. Tyttö sanoi ottavansa kypäränsä ja vaihtavansa lämpimien kuomien tilalle ratsastussaappaat. Mä olinkin jo aikaisemmin vaihtanut ratsastuskengät, joten mä menin sillä välin jo harjailemaan Aksua. Poni otti mut ilolla vastaan, kun saavuin sen karsinaan ja aloin harjailla pölyjä sen likaisesta talvikarvasta. Kuraa oli vähän siellä täällä, joten sain oikein kunnolla jynssätä, että kovettuneetkin kurat lähtisivät. Putsasin kaviot ja harjasin vielä pään, jonka jälkeen irrotin yksitellen Aksun hännästä purut irti. Onnekseni niitä oli vain muutama. "Mennäänkö satuloilla vai ilman?" kysyi Loviisa, joka oli yhtäkkiä ilmaantunut karsinan eteen. Hän laittoi kypärän päähänsä ja kiinnitti sen. "Mun mielestä voitais mennä vaikka ilman. Mä laitan Aksulle ehkä kumminkin fleeceloimen", sanoin. "Okei, no mäkin voisin laittaa Pampulalle jonkun pikkuloimen jos sellaisen jostakin löydän", tyttö hymyili sitten ja sanoi menevänsä laittamaan hoitoponinsa valmiiksi. Pian me noustiinkin sitten tallipihassa ratsujemme selkään ja me Aksun kanssa lähdimme edellä, Pampu ja Loviisa tulivat perässä. Olimme päättäneet tekevämme suunnilleen puolen tunnin mittaisen kävelylenkin, ravailut ja laukkailut saivat tällä kertaa jäädä sikseen. Joskus oli hyvä ottaa ihan iisisti ja vaan jolkotella rennosti. Ja nyt kun oli uuden vuoden iltakin, niin Aksukin varmasti arvosti sitä, että sai kerrankin luvan kanssa löysäillä. Kiersimme metsäpolkuja ja välillä ihan selkeitäkin maanteitä pitkin, jonka jälkeen palasimme tallille. Otin Aksulta loimen pois ja kävin pesemässä kuolaimet. Sitten kävin vaihtamassa omatkin ratsastuskenkäni punaisiin kuomiin ja kypärän lämpöiseen villapipoon. Päätin hakea Aksulle muutaman porkkananpalan ja koittaa, osasiko se kumartaa. Kun saavuin karsinalle, poni yritti heti hamuta herkkuja käsistäni, mutta pidin ne selkäni takana. Sitten koitin saada Aksua kumartamaan, mutta se vain laski päätään ja yritti peruuttaa saadakseen porkkanan. Lopulta vain taputin sitä kaulalle ja annoin porkkanat kädestäni. Sitten kietaisin käteni Aksun kaulan ympärille ja pysyin siinä hetken. "Mutta nyt, hyvää uuttavuotta ponikulta!" Vedin karsinanoven kiinni, vilkutin Aksulle ja sanoin sitten vielä heipat Pampulaa paijaavalle Loviisalle. Askelsin tallipihaan ja soitin äidilleni, että tulisi hakemaan minut kotiin. 14HM
|
|
Nilla
Perustallilainen
? Anne L.
Posts: 180
|
Post by Nilla on Jan 4, 2012 14:36:32 GMT 2
Rapatessa roiskuu 4. tammikuuta 2012 "Et varmasti uskalla!" Daniel kiusoitteli. Lina ja Rosie nauroivat vieressä. "Ei Anne varmaan edes anna lupaa!" mä huusin takaisin. "Yrität keksiä tekosyitä, ettei sun tarvis tehdä sitä", hän sanoi. "Ha! No uskallatko muka ite?" kysyin. Daniel nousi seisomaan. "Okei, jos mä teen sen, säkin teet. Sovittu?" "Sovittu", mä tartuin haasteeseen. Sitten poika lampsi alakertaan kysymään Annelta lupaa. Me oltiin tässä ehkä puolisen tuntia väitelty, uskaltaisinko mä ratsastaa Aksulla ilman suitsia - siis tottakai laittaisin sille päitset ja niihin jonkinlaisen riimunarun kiinni ohjia korvaamaan. Tämä väittely oli saanut alkunsa siitä, kun olimme alkaneet keskustella varusteitta ratsastamisesta - ja sitten Lina kysyi, oliko meistä kukaan koskaan ratsastanut ilman suitsia. Mä olin vastannut ekana ei ja sitten Daniel oli kiusoitella, että en mä kyllä edes uskaltaisikaan. Tottakai mun oli pitänyt puolustaa itseäni! Mua kyllä vähän epäilytti, että mitä oikeesti tulis käymään, jos Anne suostuisi. Ei mua pelottanut, mutta mitä jos se keksisikin alkaa kaahaamaan ihan toden teolla? Lina ja Rosie tulivat mun perässäni alakertaan. Toimiston ovi oli hiukan raollaan ja sisältä kuului puheensorinaa, vaikutti vähän siltä että Daniel yritti suostutella Annea. Me ei viitsitty mennä siihen ovelle salakuuntelemaan, joten käveltiin vain muina miehinä - tai naisina, tai tyttöinä - tallikäytävälle ja rapsuteltiin siinä heppoja. Pian toimiston ovi pelmahti auki. "Se suostui", Daniel virnuili voitonriemuisena. "Hyvä", mä aloin pikkuhiljaa innostua tästä. "Anne sanoi passittavansa Jossun maneesiin valvomaan, ettei käy pahemmin. Mutta muista, ei sitten satuloita, eikä suitsia. Vain päitset päähän ja riimunaru ohjiksi!" "Okke, nähdään siis kohta maneesissa." Harjasin Aksun nopeasti, puhdistin kaviot, selvitin takkuisen hännän ja harjan. Ihan kuin poni olisi tietänyt, mistä nyt oli kyse. Se tuntui olevan hyvässä vedossa ja vaikutti tosi uteliaalta tänään. Päätin etsiä jonkin melko ohuen, mutta tarpeeksi kestävän riimunarun, josta olisi helppo pitää kiinni. Kääntyisiköhän Aksu, kun pidättäisin jompaakumpaa ohjaa, vai tekikö se niin vain kuolaimien kanssa? Paitsi kyllähän mulla jalat oli ja aina mä voin käyttää pohkeitani kääntämiseen. "Valmis?" Daniel kysyi ilmestyttyään Topin kanssa keskelle käytävää. "Öää, melkein", naurahdin. Laitoin Aksulle nopeasti päitset päähän ja napsautin sen valitsemani riimunarun niihin kiinni. Päätin kiinnittää ne solkiin vasta maneesissa. "Me tullaan ehdottomasti katsomaan tämä", Rosie hihitteli. Hän ja Lina seurasivat meitä maneesiin, jossa Jossu jo istuskelikin penkillä. "Vai että päätitte ratsastaa ilman suitsia. Ihme että Anne suostui!" hän päivitteli. "Kyllä siihen vähän suostuttelua tarvitsi, mutta mähän olen paras siinä", Daniel kehui itseään. "Vaikuttaa vähän siltä, että sä olet paras ihan kaikessa", mä sanoin laimeasti. "Ehkä", hän kohautti olkapäitään. Kiinnitin riimunarun Aksun päitsien solkiin tarpeeksi tiukalle ja nousin selkään. Ensin me mentiin ihan vain käynnissä hetken aikaa 'pitkin ohjin' ja sitten otimme 'ohjat tuntumalle'. Koetin siinä, kääntyisikö Aksu kun riimunarua vähän pidätti vasempaan tai oikeaan. Kyllähän se niinkin kävi, mutta ravatessa - tai laukatessa jos laukkaa aioimme koittaa - päätin kuitenkin käyttää myös pohkeitani apuna, ihan vain varmuuden vuoksi. "Tosiaan jos tuntuu, ettei ratsu pysähdy millään, niin kääntäkää ne pohkeita apuna käyttäen vaikka seinään. Myös istunnalla voi koittaa hidastaa", Jossu neuvoi. Aloitimme ravailun. Vilkuilin välillä Danielia, mutta hän näytti olevan erittäin keskittynyt vain omaan ratsastukseensa ja ratsuunsa. Päätin tehdä samoin, koska ilman suitsia oloni oli pikkuriikkisen epävarma Aksun selässä. Poni meni kuitenkin melko nätisti ja aloin luottaa siihen, ettei ainakaan mitään kovin suuria vahinkoja tulisi sattumaan. Ravailimme siinä hetkisen, sitten otimme vähäksi aikaa käyntiin, jonka jälkeen taas jatkoimme ravia. "Haluatteko koittaa laukata?" Jossu kysyi. "Ei sitten mitään kaahausta, älkää ajako hevosia täyteen laukkaan. Reipas saa olla, muttei liian reipas." "Mä ainakin koitan", Daniel sanoi. "Entä uskaltaako Nilla?" "Älä viitsi, tottakai mä uskallan", sanoin. Mua vähän ärsytti se, miten Daniel yllytti mua, mutta oli mullakin ylpeyteni. Tottakai mä olisin voinut sanoa ei, mutta halusin mä ihan kokeilunkin vuoksi laukata ilman suitsia. "Ei mennä uraa pitkin, vaan laukatkaa tästä toisesta päädystä toiseen päätyyn. Sitten on helppo pysäyttää tuonne seinäänkin jos ei muuten", Jossu sanoi. Aksu nosti laukan suoraa käynnistä, Topi otti ehkä kaksi raviaskelta ja nosti sekin sitten laukan. Aksu meni hiukan normaalia reippaammin ja tuntui itsekin olevan innoissaan tästä, mä pidin pohkeeni kiinni ja koitin pysyä selässä. Toiseen päätyyn päästyämme koitin pysäyttää seinään, Aksu hidastikin vauhtinsa mutta teki äkkikäännöksen vasemmalle, jonka takia mä horjahdin alas. "Aaa!" mä älähdin ja mätkähdin istualteni maahan. Lina juoksi ottamaan Aksun kiinni. "Sattuiko?" Jossu huusi maneesin toisesta päästä. "Ei", mä nousin ylös nauraen. Daniel naureskeli Topin selässä. "Aijai." "Otetaan uusiksi", mä sanoin päättäväisenä ja Lina punttasi mut takaisin ponin selkään. Nyt aloitimme sieltä toisesta päädystä ja Aksu nosti jälleen hyvän laukan. En ehtinyt keskittyä kuin itseeni ja ratsuuni, enkä kiinnittänyt Danieliin juuri mitään huomiota. Aksu teki taas saman tempun kuin äskenkin, se hidasti mutta väisti äkkinäisesti oikeaan ja horjahdin taas alas. "Miten sä et pysy ollenkaan selässä?" kuului taas Danielin suusta. "Rapatessa roiskuu, niin kuin sanotaan", Jossu vastasi mun puolestani. "Ottakaa nyt hetki ravia ja sitten loppukäynnit. Eiköhän tää riitä." "Riittää ainakin mulle", mä sanoin ja nousin taas uudestaan selkään. Sitten lähdimme ravailemaan, Aksu ravailikin tavallista nopeammin joten käyntiin ottaessamme jouduin pysäyttämään sen seinään. Vähän ajan päästä tulimme alas selästä. "No olikos valaiseva kokemus?" Daniel kysyi kun irrotin riimunarun päät päitsistä ja napsautin lukon oikein. "Olihan tuo tosi kivaa, pakko myöntää!" 15HMEn tiiä yhtään saako Seppeleessä oikeesti tällaista tehdä ja olisiko Anne oikeasti antanut tuollaiseen lupaa, mutta muhun iski yhtäkkiä kauhea inspiraatio ja oli pakko saada kirjoittaa.
|
|