Post by Sara on Aug 6, 2010 18:06:20 GMT 2
6.8.2010 - Huh hellettä.. Taas!
Sateisemman päivän jälkeen piisasi taas hellettä, ja laiskuus puski aivoihin. Pyöräilin Seppeleen pihaan ja heitin pyöräni parkkipaikan nurkille. Näin laitumet vieressä ja päätin hakea Aksun riimun heti tallista. Lampsin talli rakennukseen ja otin koukusta riimun jonka tunnistin Aksun omaksi. Pariin hoitajaan ja hengaajaan törmäilin kun lähdin laitumelle köpöttelemään. Koivupuun oksat heilahtelivat ja pieni tuuli täydensi kesäpäivän. Silti aurinko häiritsi, mutta en tietenkään ollut tarpeeksi fiksu ottamaan aurinkolaseja mukaan.
- Aaaksuu! Sen verran laiska mä oon etten tuu suo sieltä jostain hakemaan..
huusin ruunalle joka ei koskaan laiduntaisi portin luona.
Näin pienen ponin ravaavan minua kohti höristen. Aksuhan se sieltä, toipunut eilisen koulurääkkäyksestä.
- Heijjsan poitsuseni! Mites sä..?
kyselin ponilta joka painoi päänsä vasten käsivarttani. Tunsin sileän karvan nyhjäävän minuun kun laitoin riimua hoitoponini päähän. Talutin Aksun portin ulkopuolelle ja käänsin sen minua kohti. Suljin portin ja lähdimme kävelemään sisälle puunaukseen. Tallissa tuntui olevan viileämpi tällaisina päivinä.. Toivottavasti Josefiina olisi tänäänkin tarpeeksi aurinkoisella päällä tarjotakseen jäätelöt ja kylmää mehua, mietiskelin taluttaessani Aksua sen karsinaan. Sidoin poniruunan kiinni ja suljin ovea hieman. Kävin äkkiä nappaamassa harjapakin paikaltaan ja palasin sitten puuhaponin luo. Aksu rimpuili joten lampsin pölyharjan kanssa tomerasti sen luo. Annoin ponipojan rimpuilla minkä jaksoi, muttei päässyt irti. Harjasin vaan reippaasti ja pian Aksu suostuikin lopettamaan. Tajusi näköjään ettei irti yrittäminen auta, kun ei kuitenkaan pysty itseään päästämään pakko pannastaan. Kaivettuani esille kaviokoukun puhdistin hoitoponini neljä komeaa koipea. Jalat ja pään harjattuani totesin että hoitoponini oli siisti.
Josefiina käveli Akselini karsinan ohi, heilauttaen hymyn huulilleen. Nainen kiirehti oman suokkipollensa, Toivon luo ja takertui hevosen paksuun kaulaan. Itsekin hipelöin Aksun pehmeää harjaa ja irrotin riimua hoitsuni päästä. Tervehdin paria ohikulkijaa, ja huomasin Humun raottavan oman karsinansa ovea viereisessä karsinassa.. Roosa eikä Sini ollut paikalla, joten päätin välttää hälsingin tallissa kun Humu pääsisi vapaaksi.
Työnsin oven nopeasti kiinni pidellen samalla kiinni Aksun ovesta- Ruuna ei onneksi huomannut tätä kommellusta, se vaan nukkui nurkassa. Lukitsin äkkiä Humun oven ja kiirehdin Josefiinan luo..
- Humun lukko taitaa olla rikki! Tai siis se taitaa pysyä vaan vähän aikaa kiinni..
sanoin naiselle Toivon karsinassa.
Josefiina kiiruhti kanssani ruunan luo ja huusimme Jaakon paikalle. Orjamme rupesi raatamaan oven kanssa kun Humu taisteli vastaan. Itse vein Aksun harjat pois ja päätin viedä ruunan laitumelle.
Tallustelin Aksun kanssa portille asti, ihme kyllä.. Molemmat totesimme että helleaallot saisivat pian riittää.. Mutta kai vielä huominen olisi tällainen päivä.. Ainakin..! Päästin Aksun vapaaksi ja silitin sen kaulaa. Ponipoika hengiti pehmeästi käsivarrelleni.
Hyvästelin Aksun ja vein riimun paikalleen. Palasin joponi luo ja päätin polkea kotiin, ei enää mitään sen erikoisempaa..! Tunsin tuulenpuuskaa ihollani kun pyöräilin, onneksi edes silloin tuulisi..
Sara & Aksu 21 HM[/color]
Sateisemman päivän jälkeen piisasi taas hellettä, ja laiskuus puski aivoihin. Pyöräilin Seppeleen pihaan ja heitin pyöräni parkkipaikan nurkille. Näin laitumet vieressä ja päätin hakea Aksun riimun heti tallista. Lampsin talli rakennukseen ja otin koukusta riimun jonka tunnistin Aksun omaksi. Pariin hoitajaan ja hengaajaan törmäilin kun lähdin laitumelle köpöttelemään. Koivupuun oksat heilahtelivat ja pieni tuuli täydensi kesäpäivän. Silti aurinko häiritsi, mutta en tietenkään ollut tarpeeksi fiksu ottamaan aurinkolaseja mukaan.
- Aaaksuu! Sen verran laiska mä oon etten tuu suo sieltä jostain hakemaan..
huusin ruunalle joka ei koskaan laiduntaisi portin luona.
Näin pienen ponin ravaavan minua kohti höristen. Aksuhan se sieltä, toipunut eilisen koulurääkkäyksestä.
- Heijjsan poitsuseni! Mites sä..?
kyselin ponilta joka painoi päänsä vasten käsivarttani. Tunsin sileän karvan nyhjäävän minuun kun laitoin riimua hoitoponini päähän. Talutin Aksun portin ulkopuolelle ja käänsin sen minua kohti. Suljin portin ja lähdimme kävelemään sisälle puunaukseen. Tallissa tuntui olevan viileämpi tällaisina päivinä.. Toivottavasti Josefiina olisi tänäänkin tarpeeksi aurinkoisella päällä tarjotakseen jäätelöt ja kylmää mehua, mietiskelin taluttaessani Aksua sen karsinaan. Sidoin poniruunan kiinni ja suljin ovea hieman. Kävin äkkiä nappaamassa harjapakin paikaltaan ja palasin sitten puuhaponin luo. Aksu rimpuili joten lampsin pölyharjan kanssa tomerasti sen luo. Annoin ponipojan rimpuilla minkä jaksoi, muttei päässyt irti. Harjasin vaan reippaasti ja pian Aksu suostuikin lopettamaan. Tajusi näköjään ettei irti yrittäminen auta, kun ei kuitenkaan pysty itseään päästämään pakko pannastaan. Kaivettuani esille kaviokoukun puhdistin hoitoponini neljä komeaa koipea. Jalat ja pään harjattuani totesin että hoitoponini oli siisti.
Josefiina käveli Akselini karsinan ohi, heilauttaen hymyn huulilleen. Nainen kiirehti oman suokkipollensa, Toivon luo ja takertui hevosen paksuun kaulaan. Itsekin hipelöin Aksun pehmeää harjaa ja irrotin riimua hoitsuni päästä. Tervehdin paria ohikulkijaa, ja huomasin Humun raottavan oman karsinansa ovea viereisessä karsinassa.. Roosa eikä Sini ollut paikalla, joten päätin välttää hälsingin tallissa kun Humu pääsisi vapaaksi.
Työnsin oven nopeasti kiinni pidellen samalla kiinni Aksun ovesta- Ruuna ei onneksi huomannut tätä kommellusta, se vaan nukkui nurkassa. Lukitsin äkkiä Humun oven ja kiirehdin Josefiinan luo..
- Humun lukko taitaa olla rikki! Tai siis se taitaa pysyä vaan vähän aikaa kiinni..
sanoin naiselle Toivon karsinassa.
Josefiina kiiruhti kanssani ruunan luo ja huusimme Jaakon paikalle. Orjamme rupesi raatamaan oven kanssa kun Humu taisteli vastaan. Itse vein Aksun harjat pois ja päätin viedä ruunan laitumelle.
Tallustelin Aksun kanssa portille asti, ihme kyllä.. Molemmat totesimme että helleaallot saisivat pian riittää.. Mutta kai vielä huominen olisi tällainen päivä.. Ainakin..! Päästin Aksun vapaaksi ja silitin sen kaulaa. Ponipoika hengiti pehmeästi käsivarrelleni.
Hyvästelin Aksun ja vein riimun paikalleen. Palasin joponi luo ja päätin polkea kotiin, ei enää mitään sen erikoisempaa..! Tunsin tuulenpuuskaa ihollani kun pyöräilin, onneksi edes silloin tuulisi..
Sara & Aksu 21 HM[/color]