|
Post by Sara on Oct 22, 2010 14:43:12 GMT 2
Lauantai-aamu
Oli hauskaa lähteä tunnille raunioille. Itse en ollut koulua käynyt koskaan siellä vääntämässä. "Niitty" oli pian edessämme, kun viimeiset rennot ravipätkät oli tehty. Kävin läpi istuntaani kun aloitimme tunnin. Anne kehui kuinka olin oppinut ratsastamaan hyvällä tuntumalla, hoitoponillani. Tunsin sen itsekkin, olihan se parempi kuin ennen. Harjoittelimme myös laukasta käyntiin siirtymisiä. Meillä tuli siemaus turhia raviaskeleita väliin, mutta suoritus parani loppua kohti. Ravissa Aksu karkaili kuolaimelta. Muuten se kulki hyvin muodossa.
Tunnin loputtua kuului Annen käsky: - Lähdetään tallia kohti. Teillä on vielä illalla tunti kentällä, ennen illanviettoa. Harjaatte hepat hyvin ja hikisille voi laittaa talliloimet päälle. Illalla tulee sitten olemaan kunnon rääkkiä, varautukaa. Ennen illan tuntia, kaikki voisivat kerrata istuntaa, piirtäkää vaikka paperille miten teidän kuuluisi istua siellä hevosen selässä. - Sama järjestys kuin menomatkallakin, eli kaikki vaan jonoon ja talleja kohti. Taputukset heposille..!
Kävelimme samaa reittiä kuin olimme tulleetkin. Aksu oli vieläkin ihmeissään siitä, että puissa ei enää ollut herkullisia vihreitä lehtiä. Kesän muistot olivat silläkin vielä päässä. Aloimme pian saapua Seppeleen maille. Kaikki nousivat uupuneina ja reidet kipeinä hevosten selistä, ja nostivat jalustimet ylös. Peräkanaa lähdimme talliin, jossa aamukiireet eivät pahemmin piinanneet muita hevosia; muutama seisoskeli karsinassaan kun loput temmelsivät tarhassa. Voi sitä hevosen elämää! No, olihan niillä töitä arkisin.. Aksu mussutti heinää karsinassaan kun olin saanut siltä varusteet pois. Asetin vielä loimenkin ponin selkään ja tarkistin kaviot, sitten oli poni valmis. Jätin satulahuovan roikkumaan väärinpäin satulasta, että hiki kuivuisi pois ennen iltaa. Suitset oli nätisti ristitetty ja kuolaimet pesty, nyt lähtisin kertaamaan istuntaani leirimökkeihin.
37 HM
vähän lyhyehkö, jatkuu varmaan vielä viikonlopun aikana.. (:
|
|
|
Post by Sara on Nov 12, 2010 16:35:54 GMT 2
12.11.2010 - Aikaa ja esteitä- Ärsyttävä koulu! Kokeitaki on niin paljon, etten mä oo päässy suo vähään aikaan kattoo.. Mut ei siitä kyllä kauheen kauan oo, Lokakuun lopuilla kävin viimeeks.. selittelin elämääni Aksulle. Poni seisoi rauhallisesti karsinassaan riimu päässään, minun ei tarvinnut sitoa sitä enää kiinni. Tunnelma oli perjantai iltapäivällä melko rauhallinen, muutama yksityinen ratsukko käveli talliin ja ulos, köpötellen maastoissa ja maneesissa. Ulkona vaan tuuli ja tuuli, kukaan ei ratsastanut kentällä. - Aksu kuule! Nyt on pakko keksii jotain piristävää. Nyt hypätään! Ratoja, maneesissa, tänään. sain piristys kohtauksen. Innostusta pukkasi päähän, vedettäisiin tänään maneesissa kuin mitkäkin ammattiratsukot, kuin Anna-Julia Kontio tai Nina Fagerström. Hymyilin jo. Aksun olin jo ehtinyt harjata ja kaviot puhdistaa. Se oli siisti ja harjakin oli selvitetty. Suloinen poni jäi karsinaan kun taputin sitä kaulalle ja lähdin varustehuoneeseen. Aksun satula löytyi jo mukavan helposti, ei tarvinnut ruveta etsimään niinkuin silloin joskus kesällä kun hoitamisen aloitin. Otin suitsetkin samalla ja lähdin kohti ponipoikani karsinaa. Matkalla tapasin Linan, jolla ei näyttänyt olevan mitään tekemistä: - Moi Lina! Jos sulla ei oo mitään sen kummempaa tekemistä, voisitsä rakentaa maneesiin esteet mulle ja Aksupallolle. Ristikko päätyympyrälle ja okseri toiselle pitkälle sivulle. Sitte sille toiselle pitkälle sivulle pystysarja. Sarja sais olla 60cm ja okseri 70cm. Ristikko sais olla 40-50cm. Kiitos jo etukäteen. - Hmm.. No eihän mulla mitään oo, meenpäs rakentamaan. Lina lähti maneesiin kun avasin hörisevän hoitoponini karsinan oven. Pujahdin sisään ja annoin Aksun haistaa satulaa. Sitten asetin sen welhsin selkään ja laskin satulavyön alas. Nappasin sen toiselta puolelta ja kiristin vyötä kolmansiin reikiin. Loput kiristäisin kun olisimme aloittelemassa. Säädin nopeasti myös jalustimet estepituudelle, ja avasin sitten suitset ristityksistään. Lämmitin kuolaimia hetken ja laitoin suitset päähän. Aksu oli nätisti, sai paljon rapsutuksia ja taputuksia. Lopuksi sujautin pähäni kypärän. Raippaa en tarvitsisi. Katsoin, että uusien nahkaratsastussaappaiden vetoketjut olivat kiinni, sitten lähdimme maneesiin. xxxxx Kävelimme pitkin ohjin maneesin uraa pitkin. Katselin taitavasti pystytettyjä esteitä kun Akseli käveli reippaasti eteenpäin. Otin ohjat käsiin ja rupesin työskentelemään käynnissä sekä kevyessä ravissa. Muistelin Annen antamia vinkkejä koulukurssilla kun taivuttelin Aksua ja tein puolipidätteitä. Ravissa ruuna yritti taas kiihdyttää, mutta sain sen pian haltuun. Vaihdoin suuntaa ja tein samaa hommaa uudestaan. Aksu kulki nätisti, ilman mitään kummempia ongelmia. Nyt oli laukannostojen aika. Aksu innostui kunnolla ja nosti käynnistäkin reipastahtisen laukan. Pääsimme päätyympyrälle missä poni pomppasi ristikon ilman mitään ongelmia. Toistimme samaa estettä muutaman kerran, kunnes vaihdoimme okseriin. Aksun liidokkaat hypyt veivät taivaisiin. Muutaman okserin ylittämisen jälkeen puhelin soi kun kävelin pitkin ohjin. Äiti soitti ja sanoi että hakisi minut tallilta. Oli pakko lopettaa hyppääminen että ehtisin kyydissä kotiin. Samassa Josefiina tuli maneesiin: - Jes Sara! Nyt mun ei tarvii itte laittaa esteitä tunnille. Jätä noi esteet tänne, tuntilaiset olis tulossa hyppäämään. - Okei. Ratsastan vielä loppuverkat, sitte lähetään. Rupesin keventelemään ravissa puolipitkin ohjin. Taputtelin Aksua ja annoin sen edetä rauhallisesti uraa pitkin. Mahtava estetykki! 38 Hm
|
|
|
Post by Sara on Nov 15, 2010 15:40:29 GMT 2
15.11.2010 - Joyhofs Axel, the one I wanna spend my life withI wanna rock with you, Dance with you, Do everything with you, Run around in the rain with you, Everyday now only you! 39 Hm
|
|
|
Post by Sara on Nov 18, 2010 20:24:15 GMT 2
18.11.2010 - Neljäskymmenes päivä takaa monta merkitystä!
- Aksu! Tää on neljäskymmeses päivä, alas köpöttää sieltä tänne portille..! Kuulin lämpimän tervehdyksen hoitoponini suusta. Rautias ruuna asteli tarhan portille, odottaen että veisin sen mukavalle lenkille tai kokeilemaan jotain uutta. Kauniin väriset puut suhisivat linnuista kun kävelimme talliin. Lämmin aloitus tallipäivälle, täynnä rakkautta ja rapsutuksia. Muttei kaikki kestä kauaa.. Talliin tungettuamme piti pyytää muutamaa ihmistä väistämään. Muutamia joukkoja seisoskeli muutaman karsinan edessä töllötellen minulle vieraita hevosia. - Tuo on se komein! Ei, Laila on ihan paras! Haen sille..! Kuului ääniä käytäviltä ja varustehuoneesta. Löysimme vihdoin Aksun karsinan ja tunkeuduimme sisään. Irrotin ruunan riimunnarun ja suljin ponin oven hetkeksi.
Törmäsin Josefiinaan kun hain harjoja varustehuoneesta: - Moi Sara! Luulen että haluut jatkaa Aksun hoitamista, vai? Kaikki hevoset on nyt vapaita, sun pitää vaan vahvistaa paikkas hoitajana niin merkkaan Aksun pois vapaista hoitohevosista. Nyt hepoille otetaan vaan yksi hoitaja kerrallaan. - Ahaa! Ihmettelinki miks täällä on niin paljon hälinää..! Uusia heppojakin on näköjään tullu. Mut joo, tottakai mä hoitajana jatkan! vastasin hymyillen vaaleatukkaiselle tallinomistajalle.
Aksun karsinalle palatessani oli odottamaton tyttö ponin boksiin kurkkimassa: - Karo! Mitäs sä täällä pyörit?! - Moi! Ihmettelinki et ootsä täällä! Mä tulin vaan kattelee kuulumisii, ja hakemaan hoitsua. Seppeleessä lopettaminen kaduttaa. Ja nyt Elmo vei sydämen..! Kyllä noista uusista hevosista levii huhua ympäri Liekkijärven ympäristöä. Kävin kaverin kanssa Artsilassa ja siellä oli huhua levinnyt. Päätin tulla. - No siis sehän on mahtavaa! Jos onnistut saamaan Elmon hoidokiks, lähetään joku päivä maastoon kimpassa! Tosi kivaa.
Karoliina lähti Elmon karsinalle päin, ihailemaan new-forestia. Minä jäin oman komistukseni kanssa kaksin. Harjailin pölyjä pois, samalla pienet kurapallot irtoilivat karvasta. Harjakin oli melko takkuinen joten selvitin sen ja sivelin Aksun otsahiukset komeasti sivuun. Kavioiden savikökkäreet lähtivät pikkuhiljaa pois kun kunnolla yritti. Aksu jaksoi pitää kavioita nätisti ylhäällä. - Sähän oot oikee herrasmies! kehuin ponipoikaa.
Kun Akseli oli jo puhtaan näköinen, päätin hakea sen suitset satulahuoneesta. Kentällä ei ollut ketään joten päätin että juoksutus tekisi hyvää ponille. Pieni liikunta piristäisi tuntien taukoilua. Viimeeksi treenailimme esteitä joten Aksu pääsisi nyt vähän vähemmällä työnteolla. Lampsin varustehuoneeseen ja nappasin suitsien mukana myös juoksutusliinan. Irrotin pikaisesti ohjat pois Aksun suitsista ja palasin sitten welshin luo. - Nyt saisit avata suus.. pyysin ponilta kun yritin saada kuolaimia suuhun. Ruuna avasi melko nopeasti, meillä ei ole koskaan ollut ongelmia suitsien laitossa. Olin vihdoin valmis. Kiinnitin juoksutusliinan jo valmiiksi kunnollisesti kuolaimiin ja lähdin kentälle. Juoksutusraippa oli yleensä kentän laidalla.
Päädyimme pian kentälle. Otin pitkän juoksutusraipan aidalta nojaamasta ja suljin portin perässämme. Muutama hengailija oli seurannut meitä tallista kentälle, uteliaana tietää minkälainen Aksu olisi juoksuttaa. Anne oli joskus koulukurssin aikana sanonut että ruuna oli ollut aina helppo nakki. Annoin poitsun kävellä hetken aikaa. Sen piti kuitenkin mennä reippaasti. Akseli kulki nätisti vaaditussa ympyrässä joten minun oli itsenikin helppo toimia ja ohjata. Rupesin pian pyytämään ruunalta ravia ja se siirtyikin helposti askellajista toiseen. Kehuin Aksua sanoin ja äänin kun se kulki hienosti eteempäin. Vaatiessani se teki ympyrällä muutaman askeleen laukannostojakin. Erittäin hienoa työskentelyä!
Kun suuntaa vaihdettiin, yritin parhaani mukaan. Vaadin itseltäni harjoittelua, olin kuitenkin oppinut tämänkin joskus. Hetken päästä suunnanvaihto onnistui oikeaoppisesti. Totesin että samat harjoitukset tekisin tähänkin suuntaan. Aksu kulki taas hienosti askellajista toiseen ja sai laukata hieman pidempäänkin ympyrällä. - Nyt saat kävellä vähän aikaa. sanoin mahtavalle hoitoponilleni. Hetken kävelyn jälkeen päätin että juoksutus riittäisi. Eihän Aksua voisi nyt ihan uuvuksiin liikuttaa. Palasimme talliin missä iltakaurat odottelivat ja missä rapsutuksia ja kehuja annettaisiin runsaasti. Ilta pimeni ja pieni räntäkuuro aloitti hevosten illan. Kaikki heposet kököttivät karsinoissaan ja tervehtivät Aksua kun pääsimme sisään. Mikä mahtava tallipäivä, neljäskymmenes hoitokerta oli onnekas!
40 Hm ! (:
|
|
|
Post by Sara on Nov 20, 2010 9:52:00 GMT 2
20.11.2010 - Lunta! , ja muuta mukavaa
Damn. Sitä vaan satoi ja satoi. Ihmettelin bussin ikkunasta joka kaahotti pian Seppelettä lähimpänä olevaan pysäkkiin. Raivasin itseni pois melkeimpä tyhjästä kulkuneuvosta ja jatkoin matkaani köpöttelemällä. Viskasin ratsastustakkini karvahupun päähän ja nappasin taskusta kännykän. Juuri oikealla hetkellä viestiääni pirisi joten avasin puhelimen: Tänään tallilla? Haluisitko tulla rallattelemaan mun kans pellolle? Tavotteena ilopukit ja muutamat riehumiset siellä lumessa..?? t. Pipsa
Luin viestin loppuun ja vastasin myönteisesti. Tottakai nyt lumessa pitäisi ainakin kerran vuodessa hurjastella! Pyyhin lumia pois ratsastushousujen päältä ja vedin takin vetoketjua ylemmäs. Mutta kukas nyt arvaisikaan, että askeleeni päätyivät pian Seppeleen pihaan. Muutama auto seisoskeli pihalla kun Josefiina ratsasti kentällä. Allaan hänellä oli upea ratsuponitamma, yksi niistä uusista varmasti. - Hei Jossu, kukas tää nyt on? - Tämä tässänäin on Bonnie. Ostin yksityiseksi. Mutta kiva juttu onkin se, että tästä ja jostain teistä heppatytöistä tulee tän omistaja puokkiin..! - Mitä?! Aiku mahtavaa.. Pitäsköhän ihan varmuuden vuoks hakea... vitsailin tallinomistajalle. Mutta sisimmässä tiesin etten vitsaillut. Tammahan oli upea, kun se hyppäsi okserin yli, sen jalat oikein liitelivät esteen yli. Poni kulki muodossa keskiympyrällä kun Josefiina istui harjoitusravissa, tietoisena siitä mitä oli tekemässä.
Lähdin kulkemaan talliin päin hymy huulilla. Ilma piristi sittenkin mukavasti ja en malttanut odottaa päästä pellolle laukkaamaan. Törmäsin ensimmäisenä Pipsaan joka törmäsi hänkin minuun. - No moi! Ja kyl todellaki lähetään! tervehdin Siken omistajaa. - Jep. Sikenki on aika päästä kunnolla riehumaan, kun on nyt totellut jo vuosikausia. Pipsa tervehti ja kertoi Siken totteluista: - Ollaan saatu paljon apua valmentajilta. Nythän se liitää!
Sikke oli jo sisällä, mutta Aksu kökötti vielä tarhassaan. Kun lampsin ponin tarhan kohdalle, se odotti jo portilla ja mussutti viimeisiä heinän korsia. "Klick", kilahti riimunnarun lukko kun kiinnitin sen Aksun ponimaiseen riimuun. Köpöttelimme talliin missä hulina ja hössöttely oli aloittanut päivänsä. Taas- miljoona hengailijaa kokoontuivat uusien ponien karsinoiden eteen kun taas puolestaan hieman kauemman hoitaneet hoitajat kaipailivat Pikkua, Anttua, Seraa, ja Cassua. Kyllähän uudet hevoset heitäkin innostivat. - Voiskos kaikki nyt vähän väistää? Kaksi ponia yrittää päästä karsinoihinsa. Josefiina keskeytti muutaman tuhannen tytön juorukerhon. Kaikkien väistettyä sekä Aksu että Bonnie taapersivat bokseihinsa tarkistamaan, oliko kuppeihin ilmestynyt mitään hyvää. Irrotin ponipoikaseni riimun ja kiiruhdin Siken karsinan luo: - Sikke taitaa olla jo harjattu? Mä puunaan Aksun ja laitetaan sit kamat samaan aikaan.... Samaan aikaan kuulimme kuulutusta tallikäytävältä: - Kaikki halukkaat maastoilijat, saavat nyt alkaa harjailemaan hoitopollejaan, vien teiät maastoon. Elli kuulutti. Kaikki innostuivat, samaan aikaan Pipsa ja minä totesimme että isommassa porukassa oli kivempi lähteä. Köpöttelin takaisin Akselin karsinan luo, missä rupesin jo harjaamaan sitä. - öö.. Hei. Onks tää poni ilman hoitajaa..? Kuulin ujon äänen oven ulkopuolelta. Noin kymmenen vuotias tyttö seisoskeli karisnan ulkopuolella vastausta odotellen. - Mää oon Aksun hoitaja. Mut onhan tuolla muita vapaitaki. Vastasin hymyillen hoitajaehdokkaalle. - Okei.. Tää oli vaa niin söpö. Tyttö sanoi ja lähti kävelemään ulos tallista.
Jatkoin Aksun harjaamista ja tarkistin hännän pituuden. Se oli näköjään juuri 'trimmattu'. Annoin Aksupallon haistella pipoani kun harjasin siitä viimeisetkin pölyhiukkaset pois ja rapsuttelin sen korvia, jotka aloittelivat talvikarvan muodostamista. Pian tästäkin ponista muodostuisi karvapallo. Oli kavioiden putsauksen aika. Aksu oikeasti totteli. Kaikki kaviot nosteltiin ongelmitta. Tilsat nappalilin pois vielä kaviokoukulla, sitten harjaaminen oli ohi. - Kamat päälle ja sitte menoks! Totesin rautiaalle Welshille, joka irvisteli kaltereiden välistä kun lähdin kävelemään kohti satulahuonetta. Tästä tulisi luminen ja seurallinen maastoreissu..!
Ponipower 41 Hm
|
|
|
Post by Sara on Nov 21, 2010 20:34:04 GMT 2
[shadow=red,left,300] 21. Marraskuuta 2010 [/shadow] Tallin ovi sulkeutui perässäni kun talutin mitä suloisimman poniruunan sisään. Tuulinen tallinpiha jäi taaksemme kun astelimme karsinaan. Aksulla oli tänään yksi jatkotunti missä pääsisi hikoilemaan muiden tuntihevosten kanssa kunnolla. Koulun vääntö oli Akselista hauskaa, mutta luulen kuitenkin että eniten se nautti oman hoitajan kanssa hyppäämisestä. Puuhailumme oli aina iloista. Ilta oli jo sytyttänyt pimeyttä tähtitaivaalle. Näkymä ulkona oli niin kaunis, että olisimme voineet jäädä tuijottamaan ylöspäin vaikka koko yöksi, silkassa hiljaisuudessa. Mutta pitihän ponipoikaa ehtiä kuitenkin vielä harjailla ennen tuntia. Harjapakki odotti karsinan edessä sillä olin jo ehtinyt sen lastata siihen ennen Aksun hakemista. Levitin sadeloimen telineeseen fleecevuori ylöspäin. En haluaisi kuulla kysymyksiä- "krohöm, miksi tää loimi on kohta pilaantunu ku se on ihan kostee?". Halusin aina olla mahdollisimman tarkka hoitotoimenpiteissä. Hoitoponini oli jo ehtinyt muodostaa itselleen karvapallon talvikarvaa. Nyt kun se oli aloittanut kasvamisen, karvaa lähti kuitenkin jonkun verran. Harjailin kaulasta turhat pölyt pois, mutta muualta ei tarvinnut hinkata kuria pois, olihan Aksulla ollut sadeloimi päällä. Tarkistin ettei jaloissa roikkunut turhanpäiväisiä kurakokkareita. Harjakin oli kampauksen jälkeen siististi jakauksen kera hienosti paikoillaan. Aksu oli nyt komea Welsh ruuna valmiina varusteiden laitolle. Kuulin karsinanulkopuolelta askeleita ja hahmotin Josefiinan hymyilevät kasvot kaltereiden ulkopuolelta: - Heissan..! Oot varmaan huomannu, että Aksulla on se jatkotunti tänään. Otatko tästä nää kamat niin voisit laittaa ne ennen kuin ratsastaja saapuu. Kato että pääsee kaikki tuntilaiset maneesiin lähtemään. Tallinomistaja pyysi ja ojensi varusteet reilusta aukosta oven ja seinän välistä. Nappasin ensin satulan ja asetin suitset odottamaan naulakkoon. Aksu oli alkanut olla hyvin käyttäytyvä herra, ainakin minulle. Se ei välittänyt kun asetin satulan selkään, vaan seisoskeli rauhallisesti nuuskien pipoani tai verkkareiden taskuja. Sain kiristettyä satulavyön ilman häntien heilumisia tai korvien luimimisia. Taputin ponipoitsua aina tälläisten kohteliaisuuksien jälkeen, joskus se saattoi saada jopa pienen palan porkkanaa..! Hoitoponiwelshiruuna AkseliAksupallo antoi kuolainten putkahtaa suuhunsa kuin ne olisivat tuoreita vihannesherkkuja. Asetin niskahihnan korvien taakse ja tarkistin että harja ei painaisi niskaa tunnin aikana. Työnteon kuului olla mukavaa myös varusteiden kannalta. Säädin turpahihnan ja leukaremmin oikeisiin reikiinsä ja työnsin nahkaremmit siististi oikeille paikoilleen, etteivät nekään painaisi ponia. Kun kaikki näytti hyvältä, saapui tuntilainen karsinalle juuri oikeaan aikaan. Seisoskelimme minuutin verran hiljaisuudessa, kunnes päätin rikkoa hiljaisuuden. En halunnut olla tyly. - Ootkos sä mennyt Aksulla ennen? Onko ollut mukava? - Oon mä kerran. Viime tunnilla. Sitte toivoin sitä uudestaan. Aksu on tosi mukava, mut oon nähny et se on vähän kuumunu esteillä. - mmm.. Nii, onhan se Aksu joskus aika innostunu. Mut riippuu myös siitä mikä käsitys kontrollista ratsastajalla on. Lisäsin ja kaivoin kännykkää lökäreiden taskusta. - Kello tulis jo viittä vaille. Voitais mennä.. Kuulutin kaikille jatkotuntilaisille että he siirtyisivät maneesiin, ja jäin itse seisoskelemaan Aksun karsinan ulkopuolelle. Katselin kun oma hoitoponini ratsastajansa kanssa siirtyi köpöttelemään tallin käytävälle. Jono ratsukoita vaelsi lämpimään maneesiin pimeän polun kautta. Jäin tsiigaamaan jonoa kunnes he katosivat sisätiloihin. Tajusin, että rakastan Aksua. Se oli sama poni, jonka olin viime kesänä bongannut hoitsuksi hakemuksella, joka oli raamattuni.. Se oli Aksu. Tajusin, ettei siitä voisi ikinä päästää irti.. SaraAksutin 42 HM
|
|
|
Post by Sara on Nov 24, 2010 19:10:02 GMT 2
[shadow=red,left,300]24. Marraskuuta 2010[/shadow] " Pliiss, mä en oikeesti olis sellasel päällä et mä kömpisin sinne asti.. Aksu oo nyt kiltti..!" , rukoilin rautiaalta jääkarhulta tarhan portilla. Poni seisoi vähän matkan päässä korvat hörössä odotellen minua raahautumaan sinne. Lumi oli noussut korkealle tarhojen kohdalla. Lumia saisi todellakin puhdistella kengistään kun pidemmälle yrittäisi. Minun oli kuitenkin pakko yrittää sillä olihan ruuna pakko saada sisälle. " Noniin, ja tästä saat muutes maksaa! " , valitin kun raahasin itseäni lumen läpi. Kiskaisin pipoa korville ja yritin estää lunta tulvimasta kenkiin. Karvavuorelliset kengät pitivät onneksi märät ulkopuolella. Kun vihdoin ja viimein pääsin Aksun luo, tunsin sen haistelevan selkääni kun makasin mahallani lumessa. Konttasin pari askelta eteenpäin ja kiinnitin riimunnarun riimuun. Lähdimme köpöttelemään kohti tallia kuin kaksi invaliinia yrittämässä selviytyä ilman pyörätuoleja. Lumi oli Aksullekin joissain kohdissa raskasta. Huokaisin todella kovaa, kun pääsimme portin ulkopuolelle ilman että muut ponit ehtisivät jo karata. " Huoh, lumihanki on oikeesti kova paikka! " , selitin muutamalle hoitajatytölle tallissa. Jätin riimunnarun roikkumaan karsinan ulkopuolelle kun avasin harjapakin. Heti ensimmäisenä nappasin käteeni pakkiin jätetyt karvapehmusteet mitkä olisi hyvä kiinnittää riimuun. Josefiina oli näköjään käynyt talviostoksilla. Kiinnitin turvan kohdalle kuuluvan pehmusteen tarrakiinnityksellä kun taas pujotin toisen punaisen pehmusteen niskan puolelle. " Nyt on pojalla komiat kuviot " , selitin rakkaalle karvamopolleni. Pölyharja sattui ensimmäisenä käteeni. Vetelin Aksun pehmeää turkkia sillä kunnes lumet haihtuivat pois. Tarkistin vielä mahan alusen ja siirryin sitten takaisin harjapakille. Nappasin seuraavaksi pääharjan. Akseli sulki silmiänsä kun silitin harjalla rennosti sen päätä. Moiskautin kunnon pusun ponin turvalle kun kuulin ovelta kolinaa. " Ai täällä sitä vaan pusutellaan..! Mitäs sää täällä harjottelet poikapusuja ku pitäis ponia hoitaa?? " , Jaakko vitsaili ovelta. Katsoin miestä kieltä näyttäen ja tein selväksi, että oli ihan normaalia pussata rakasta ponia. Mies raivasi talikon ja kottikärrynsä viereiseen karsinaan kun minä jatkoin Aksun kanssa kavioiden puhdistuksella. Aksu nosti taas kaikki kaviot nätisti. Nappasin kaikista tilsat pois ja harjasin vielä säteenkin kohdalta. Taputin komistusta kaulalle ja näpräsin sen harjaa sormieni välissä. " Hmm.. Mitäs tehtäis tänää..? Ei mitään hajua. Mut kyllä me kaksistaan jotain keksitään. " , mietiskelin itsekseni ja mumisin jotain Aksulle. Painoin lapaseni poskille, yrittäen lämmittää itseäni. Kirpeä ilma tosin piristi totaalisesti. Hämärä alkoi laskeutua Seppeleen maille. Maastoon ei enää viitsisi lähteä sillä olin varma että pimeä ehtisi takaisin ennen meitä. Ja otsalampun kanssa en ottaisi riskiä, ei ollut hajuakaan mitä Aksu siitä sanoisi. Ehkä lämmin fleece-loimi ja muutama porkkana ruoka astiaan, riittäisi hoidokilleni täksi illaksi. Silitin ponipoikani selkää pitkin vedoin ja päätin sitten napata ponille tarkoitetun loimen telineestään. Suloinen ruutukuvioinen fleece-loimi laskeutui Aksun päälle. Kun kaikki soljet olivat kiinni, suljin oven ja lähdin ruokahuoneeseen. Nappasin tuntihevosten porkkanoista kolme porkkanaa ja katkaisin kaikki puoliksi. Pudotin herkut Aksun ruokakuppiin ja nappasin riimun pois päästä. " Hejssan rakas! Nähään ihan pian, tuun taas käymään. " hyvästelin hoitoponin ja jätin sen lämpimiin olosuhteisiin talliin, kun taas minä lähdin vaeltamaan lumimyrskyyn, pienessä toivossa että ehkä löytäisin vielä bussipysäkin.. SarAksutin 43 HM
|
|
|
Post by Sara on Nov 28, 2010 13:17:18 GMT 2
[shadow=red,left,300] 28. Marraskuuta 2010 [/shadow] "Huhhuh. Homma valmis!" , katselin Aksun tyhjää, mutta puhdasta karsinaa. Ulosteet oli raivattu pois ja kerros puhdasta turvetta oli levitetty lattian päälle. Lumen ja aamuauringon valo paistoi kauniisti ikkunasta sisään kun ruoka- ja juoma- astiat kiiltelivät valmiina sotkemaan itsensä kaura-porkkana mössöllä. Nyt ei olisi kenelläkään valittamista tällaiselle siivousfriikin luomalle karsinalle. Yksi asia tästä karsinasta tosin puuttui.. poni. "Aksuu! Hopihopi sieltä..!" , kutsuin rautiasta hoitoponiani tarhan portilla. Sieltä se asteli, komea, pörröinen, mitä suloisin näky. Hymyilin Akselille kun se tallusteli luokseni. Riimunnaru kiinnittyi paikoilleen ja lähdimme sitten tallia kohti. Ruuna lampsi pää alhaalla perässäni. "Sunnuntai-aamun tylsyyttä, vai? Vitsi ku tulee kiire, ehdin vaan harjaamaan sut ja heittämään takas tarhaan. Ehkä kamoja kuitenkin ehtisin pestä.." , höpötin Aksulle. Pääsimme turvallisesti karsinaan missä poni selvästi aisti puhtauden. Hmph, ei kauroja kupissa. Nappasin harjapakin karsinan sisäpuolelle ja laskin riimunnarun välineiden sekaan. Harjailin pois sulaneet lumet ja rapsuttelin samalla hoitoponini kaulaa. Komistusta kutitti. Se nosti päätänsä ylös kuin mikäkin höpsö, kun hinkkasin pölyharjalla tämän kaulaa. Naurahdin Aksun hölmöläiselle tempaukselle ja jatkoin harjaamista. Tunnustelin jalat, ettei niissä olisi pullistumia tai mitään sen erikoisempaa. Harja oli t.a.k.u.s.s.a..! Näpräsin jouhia sormieni välissä ja yritin saada niitä selväksi kammalla. Aksu katseli kaltereidene välistä tallin rauhallista näkymää. Sekin oli selvästi huomannut, että hoitajahaut ratkaistiin eilen. Nyt tallissa pyöri muutama uusi hoitaja sekä osa vanhasta poppoosta. "Nostas nyt..", kehotin Aksua kun se tuntui jumittavan kavioiden puhdistuksessa. Sain oikein kunnolla yrittää ennenkuin poni nosti kavionsa, se oli tänään itseppäisellä shettispöttis tuulella. Lopulta kun kaikki jalat olivat puhtaana, oli aika lähteä takaisin ulos: "Sinne on jo tullut heinätkin, pääset takasin syömään. Tänään putsaan sun varusteet, enempää en ehi touhuamaan." , selitin rautiaalle ponskille kuin olisin pian lähdössä maasta, -selitteleminen ei ollut minun juttuani.. Päästin Aksun lumen peittämään tarhaan ja irvistin katsoen aurinkoon ja siristellen silmiäni. Kiiruhdin kylmästä takaisin edes hieman lämpimämpään talliin missä pölyiset ja likaa keränneet varusteet odottelivat pesuaan. Irrotin vanhan ja likaisen satulahuovan pois ja viskasin sen 'Pesuun' koriin. Asetin satulan telineeseen, mistä ylettäisin pesemään molemmilta puolilta. Vesiämpäri ja satulasaippua sekä sieni odottivat valmiina vieressäni. Kastelin sienen, puristin sen, ja sivelin sen satulasaippuapurkissa. Liat satulankaaresta lähtivät helposti. Kun olin yhden osan putsannut kuivasin sen Aksun varustepyyhkeellä kuivaksi. Lopulta hoitoponini satula näytti kuin uudelta. Vaihdoin uuden, suloisemman lilan satulahuovan Aksun mustaan satulaan. Kiinnitin kaikki tarravenksulit paikoilleen ja nappasin sitten suitset telineestä. Tein melko saman homman suitsille. Hinkkasin, pyyhin, hinkkasin, pyyhin. Lopulta ristitin ne takaisin ja siivosin jälkeni. "Puhdasta tuli!" , totesin katsellessani puhtaita varusteita. Heitin heipat muutamalle hoitajalle ja suljin Akselin karsinan oven. Jälkeni oli siistitty ja oli aika kiiruhtaa pihassa venaavaan autoon. Valkoinen maa meinasi pudota altani kun tuijotin heiniä mussuttavaa hoitoponia tarhassaan. Liukkaat kelit olivat minulle noloimpia, kompastelin koulussa ainakin sata kertaa päivässä. Äitinikin oli huomannut Aksun tarhassaan. "No, eikö ookkin upea?" , kyselin odottaen vastauksena , "Hmm. Onhan se hieno, mutta eihän se meiän Litaa ja Larrya voita, vai?" Heh. Olin oikeassa. Osittain. Automme putputti Seppeleen pihasta Liekkijörven ajoteille, vielä olisi kaksi omaa ponia ratsastamatta. SarAksutin 44 HMHmm.. Loppu tylsä. Huumori ei oikein itselläkään sunnuntai-aamupäivänä toimi. :D Mutta mitäs tässä selittelemään, tommonen tarina se oli.
|
|
|
Post by Sara on Dec 3, 2010 21:08:26 GMT 2
[shadow=red,left,300] 3. Joulukuuta 2010 [/shadow] Perjantai-ilta. Flunssa. Kylmä ja lumisadetta. Mutta sitten kun listaukseen lisää sanan Aksu, ei olekaan kaikki ihan pilalla.Seppeleen tallin lämpö pattereineen ja lämpimän tallinhenkensä kera toi kylmään joulukuun päivään jotain hyvää. Lumimyrskyjen takia maastoilu ei oikein innostanut sillä halusin pitää Aksun kanssa turvallisuuden yllä. Lämpimän illan vietto ponin karsinassa tekisi enemmän terää. Tarkistin tuntikalenterista Aksun työmäärän; perjantai-ilta oli ponilla nyt vapaa. Se oli päässyt maistamaan työntekoa viimeiset kaksi päivää ihan kunnolla. Poni oli jo päässyt sisälle. Sen ulkoloimi oli taiteltu siististi telineeseen mutta fleece-loimi oli vielä päällä. Kurkistin karsinaan kun suloinen hoitsuni päästi lämpimän tervehdyksen turvastaan. "Helou hani. Ruvetaankos harjaushommiin.. Ja sulla on tänään muuten vapaapäivä." , höpötin Akselille kun avattuani karsinan oven, astelin lähemmäs komistusta harjapakki kädessäni. Jätin harjat seinää vasten ja availin loimen kiinnitykset. Taittelin sen sadeloimen viereen siististi. "Voi Akseli pieni! Sun harja on ihan takussa!" , ihmettelin. Ruunan harja oli kuin räjähtänyt, miten ihmeessä se oli tuollaiseen kuntoon saatu. Nappasin harjapakista ensimmäisenä kunnon kamman ja nykäisin takkuja pois. Kun tämä oli vihdoin viiden minuutin urakalla saatu selvitettyä siirryin harjaamaan Aksua kovalla harjalla. Pörröisestä turkista löytyi epämääräisiä pölyhiukkasia ja likaa. Vielä kiillotushanskalla vedettyäni hoitoponini karva näytti jo puhtaalta. Aksu oli huomannut lökäreitteni taskusta törröttävän porkkananpalan. Se tunki nokkaansa taskuun kun itse huomasin herkun. En kuitenkaan antanut Akselin napata porkkanaa. Se oli minun ennen ponia. "Popsi popsi porkkaanaa, hampaita se vahvistaa.." , hyräilin kun olin antanut palasen ruunalle. Se mussutti sitä suussaan ihan niinkuin ei olisi koskaan tälläistä pirteän väristä vihannesta maistanut. Kavioiden putsaus.. Lumikökkäreet irtoilivat rautaisen pään ja pienen kovaharjaksisen miniharjan avulla. Kun sain kunnon otteen jalasta, Aksu suostui pitämään sitä ylhäällä sopivan määrän aikaa. Lopettelin harjaustyön hellivään päänharjaukseen. Rautias sulki silmiänsä kun se tunsi pehmeät harjakset leijuvan otsallaan. "Odottapas hetki, käyn hakemassa sulle iltakaurat." Lähdin rehuhuoneelle päin. Ohitin muutaman oven kunnes päädyin oikeaan paikkaan. Tarkistin Aksun kauramäärän ja raahasin herkkuämpärin huoneen ulkopuolelle. Nappasin samalla muutaman porkkanan mukaani. Aksun karsinalle vaeltaessani sain montakin vastausta siitä että kannoin ruokaämpäriä mukanani. Erityisesti Bonnie ja Elmo osoittivat mieltään kunnes ehdin tutun ja turvallisen Aksun luo. Se oli pirteällä ja iloisella päällä, hörisi minulle osittain myös kaurojen takia. Lastasin herkut astiaan ja pudotin porkkanat samalla. Taputin Akselin kaulaa kun se ryntäsi mussuttamaan iltamössöjänsä. "Hei Sara, annatkos mulle sen kauraämpärin, mun pitäs ruokkia Reino?" , minulle hieman tutuksi tullut Emmu pyysi käytävän päästä. Ojensin ämpärin hoitajalle. Kröhöm, entäs seuraava koeviikko? Kotiin nyt. Sun pitää vielä ratsastaa Lita ja Larry.Luin mitä ihanimpaa ja kultaisimpaa viestiä äidiltäni. Murahdin IPhonen näytölle ja viskasin sen taskuuni. "Noinko sä kohtelet sun aipparia? Go Sara!" , Jaakko huomautti lantakärryjensä kanssa. Lehahdin punaiseksi ja heitin sarkastisen hymyn poukkerfeissilleni. SarAksutin 45 HM
|
|
|
Post by Sara on Dec 6, 2010 9:38:20 GMT 2
[shadow=red,left,300]6. Joulukuuta 2010[/shadow] Sana 'vapaapäivä' kävi hurahtamassa monenkin Seppeleläisten pääkopassa. Voisi viettää koko maanantain oleskeluhuoneessa höpötellen ja Aksua puunaillen. Parasta mahdollista vapaapäivän vietoksi..! "Hellou, 'what's up'?" , kuului pippurin pirteä tervehdys karsinan ulkopuolelta kun vetelin vielä viimeisiä harjausvetoja pehmeällä harjalla. Kukapas muu se siellä olisi, kuin maailman iloisin tyttö nimeltään Maiss. "No mitäs mä tässä.. Vapaapäivää vietän 'ofcourse'." "Et olis lähteny tonne lumimetsään loimien kanssa.?" "Hmm, mikäs siinä. Ja ponit sitten tottakai mukaan, unohdit kuules karkkihirmu mainita ne..!" "Oho, hups. No kuiteski, laitetaan jo heti kuntoon." Tallustelin käytävän kautta satulahuoneeseen. Jäin minuutiksi lämmittämään käsiäni patterin alle, kunnes nappasin satulan, suitset, ja uudet ostamani lampaankarvaiset etusuojat sekä hienon uuden ratsastusloimen mukaani ja suunnistin nyt Akselin karsinalle. Päästyäni sisään ja vastaanotettuani tervehdyksen asetin satulan ruunan selkään ja liu'utin sen oikealle paikalleen. "Onneksi sulla ei ole sellainen 'vaikea' selkä, mä saan aina satulan helposti paikalleen kun suo varustan.." Satula vyössä oli hieman enemmän töitä, olihan ponin karva kasvanut aikamoisesti kesästä ja syksystä. Vaikka Aksu olikin varustettu tarhaan jo kahdella loimella. Lopulta saatua sen kiinni nappasin uudet suojat karsinan ulkopuolelta. "Nää on kyllä sitten lämpimät, nyt ei jaloissa voi palella!" Suojatkin oli helppo asettaa Aksun etujalkoihin. Ponin rakenne oli varustuksen kannalta melko helppo. Koon valitsemisessa olin onneksi osunut nappiin eikä tarvinnut siis palata Vörzeen taistelemaan myyjien kanssa palautuksesta. Olin saanut laitettua suitset nopeasti ponin päähän. Halusin pikaisesti saada kokeiltua ratsastusloimen ja miltä se ylipäätänsä näyttäisi. Kiristin vielä leukahihnan ja sitten oli ponikielellä 'pakkopanta' päässä. "Sovi nyt.. Ole sopiva.." , jännitin kun asetin ratsastusloimea Aksun selkään. Ruuna ihmetteli hetken mutta päätyi toteamaan ettei tuo hökkeli selässä ollut edes vaarallinen. "Jes!" , iloitsin kun tämä 'hökkeli' oli sopiva! Oli tosiaan ärsyttävää mennä palauttamaan tavaroita ja yleensä näin kävi juuri minulle. "Alatteko te olla jo valmiita?" , Maiss kysyi Sirpun boksilta. "Jeba. Katosku Akselilla on uusia kamoja, piti saada tälle reissulle laitettua." , vastasin ja lähdin köpöttelemään pihaa kohti hoitoponini kanssa. "Selässä!" , kuului molempien parkaisu samaanaikaan kun ennätimme villihevostemme päälle. Naurahdus pääsi kummankin suusta ja olimme täten valmiina lähtemään. Maiss kehui varustemakuani ja ihaili vaaleansinistä loimea sekä lampaankarvasuojia. Silittelin Akselin kaulaa kunnes Maisskin oli ehtinyt säätää jalustimet yhden reiän lyhyemmiksi, eli maastojalustimiksi. Sitten pääsivät maastohirmut seikkailemaan hirmuheppojensa kanssa.. SarAksutin 46 HM
|
|
|
Post by Sara on Dec 11, 2010 9:24:31 GMT 2
[shadow=red,left,300]11. Joulukuuta 2010[/shadow] Aksun karsinassa tämä tallitonttu piileskelee.. Tarkkailee, kuinka kauraannokset syödään, Ja miten kiltisti halutaan työskennellä. Ettei varasteta herkkuja hoitajan taskusta, Ja että Joulurauha pysyisi Aksun boksissa! Missä Tonttu Tonteva? SarAksutin 47 HM
|
|
|
Post by Sara on Dec 19, 2010 14:32:04 GMT 2
[shadow=red,left,300] 19. Joulukuuta 2010 [/shadow] "Hei poitsu, nyt me mennään talliin. Ollaan jo maastoiltu puoltoista tuntii..!" , käskin komiaa hoitoponiani Aksua, joka oli ilmiselvästi maastoilumielellä. Pienen raipannaputuksen jälkeen ponipoikani suostui siirtymään kotiinpaluupolulle. Fiia ja Elmo temmelsivät perässämme. Irrotin jalat jalustimista ja halailin Akselin kaulaa kiitollisena siitä, etten joutunut tällä reissulla puskaanratsastajaksi. Fiialla oli ollut Elmon kanssa töitä tehtävänä, ja oli kerran saanutkin ihanan lumipesun itsepäiseltä New Forestilta. "Huhhuh. Nyt pois selästä ja talliin!" , Fiia huokaisi kun ennätimme tallin pihaan. Posket loistivat punaisina ja ponit hikoilivat laukkapätkien jälkeen. Raskas lumihangessa vaeltaminen teki poneille välillä hyvää. Saihan sitä joskus hikoilla, ja nythän ne saisivat porkkanoita ja lämpimät talliloimet päälleen. Aksun mielestä tämä ei ollut sen hassumpi ajatus jääräpäiseltä hoitajaltaan..! Pari hevosta hörähteli Aksulle ja Elmolle kun ne köpöttelivät karsinoihinsa. Tallin pääkäytävällä vierekkäisissä karsinoissa asustelevat Aksu ja Elmo tervehtivät Almaa ja Reinoa, jotka oli sijoitettu tämän ponikaksikon vastapäätä. Lukitsin Akselin karsinan varmistaen että se ei pääsisi pakoon. Tallustelimme Fiian kanssa toimiston vieressä olevalle ovelle. Satulahuoneeseen. Asetin Aksun satulan puiselle telineelle ja siirryin hanalle. Huuhtelin kuolaiset kuolaimet sekä ristitin mustat suitset. Laitettuani ne paikoilleen, viskasin satulan omaan telineeseensä. Juttelimme Fiian kanssa palatessamme hoitoponiemme karsinoille: "Ootkos aatellut hakea yksityispaikkaa?" , kysyin uteliaalla ilmeellä Fiialta. "Hmm.. Enpä tiedä. Siihen taitaa poni puuttua, onhan Svantekin jo Artsilassa. Entäs sä?" , tyttö vastasi pohtivasti. "Hainpas jo. Meillä meni vanhin karsina pihasta rikki, nyt mun shettis joutuu asumaan pihattoponina. Joten russ-ruunani Kalle hakee paikkaa." "Mistäs sä tämän Kallen hankit?" "Pilvipoukamasta, täältä on sinne tunnin matka. Oli semmosen Irinan omistama ennen. Valloittava tapaus!" "Enkä usko että Pella tykkäis pahaa jos tää mun komistus täällä asustelis.." , vinkkasin silmää Fiialle kun nappasimme Aksun ja Elmon riimut telineestä ja siirryimme harjaamaan niitä. Talli oli hiljainen kun harjasimme ponit. Molemmat ruunat pärskähtelivat tyytyväisinä mukavasta maastolenkistä ja maukkaista porkkanoista. Aksun harjan selvitettyäni, ja kaviot putsattuani nappasin pirteän värisen talliloimen telineestä. Akselihan oli saanut uuden! Purppura-sini ruudullinen loimi sopi ruunalle kuin tilaustyö. Kun lenksut ja remmit oli kiinnitetty oikein, rapsutin Aksun kaulaa ja otsaa muutaman minuutin. Poni oli uuvuksissa mutta silti tyytyväisen näköinen. Hymyilin ruunan mitä suloisimmalle katseelle ja nousin ylös katsomaan Fiian ja Elmon tilannetta. Heitimme hyvästit hoidokeillemme ja asetimme riimut ja harjat paikoilleen. "Nyt olisi kyllä pipareiden ja glögin paikka." , totesimme ja lähdimme köpöttelemään hoitajien oleskelutilaa kohti toivoen, että Josefiina olisi tänään hyvällä päällä tehnyt hoitajille jotain hyvää! SarAksutin 48 HM
|
|
|
Post by Sara on Dec 23, 2010 10:23:15 GMT 2
[shadow=red,left,300] 23. Joulukuuta 2010 [/shadow] Hurjastelimme Aksu formulan kanssa kaksistaan pellolla niin, että sain pariin otteeseen pehmeän lumipesun ponin ilopukeista..! SarAksutin 49 HM
|
|
|
Post by Sara on Dec 31, 2010 18:41:25 GMT 2
Muistojen maasto, 31.12.10Uusi alku uudelle vuodelle olisi pian edessämme. Metsän pimeys ajaa meidät pois sen helmasta tallin lämpöön. Raketteja ei voisi sanoa Aksun rakkaiksi ystäviksi. Se puskee itsensä lumihangen läpi kantaen minut selässään ihmisten ilmoille. Lämmitän poskiani kun etenemme Artsin Ravitallin poikki, sekä maastoesteradan ohittaessamme. - Muistatkos, Aksu, tän paikan? Kun me hurjasteltiin maastoestekurssilla täällä näitä ratoja? , muistutan rautiasta Welshiä halaillen sen lämmintä kaulaa. Pieni polku ei tunnu loppuvan ikinä.. Katson vielä taakseni toiselle polulle ja muistelen kesää: - Täältä me mentiin isolla hoitajaporukalla uittoreissulle. Me mentiin reippaasti veteen..! , hymyilin ja kuuntelin ponipojan tyytyväistä pärskähtelyä. - Tämä oli se pelto.. Muistatkos kun tallusteltiin tänne ja levättiin tuon koivupuun alla hellepäivänä. Se oli mahtavaa viettää kesää siellä, sun kanssa Aksu! , katselin nyt kaljua koivupuuta, mikä oli kesällä ollut ykköspaikka levätä helleaallon aikoina. Aksu katsasteli ympäriinsä korvat hörössä ja osoitti turpaansa pellolle päin. - Niinpä, tuolla ne hurjimmat muistot sijaitsevat. Kyllä mäkin muistan kun vedit ilopukkeja Pellan kanssa tuolla, kun Fiia ja minä naurettiin teidän hupsunhauskoille päähänpistoille. Ja juurihan me siellä käytiinkin, sain sulta ihan kunnon lumipesun. , naurahdan kesäisille ja tuoreimmillekin muistoille. Olemme pian aivan lähellä Seppelettä. Vanhat kesälaitumet ohittaessamme muistan varmaan sen tärkeimmän asian koko muistojen albumista: - Akseli kuule, tämä muisto me molemmat muistetaan kyllä varmasti koko elämämme: tuo laidun, tuolla portilla, me ekaa kertaa tapasimme. Tuolla meistä tuli hoitaja ja hoitoponi. Tuo paikka antoi meille tämän retken.. Ja tulevat muistotkin.. Kiitoksia Aksu, tästä mahtavasta 50:stä kerrasta!
|
|
|
Post by Sara on Jan 1, 2011 10:53:20 GMT 2
SARA & AKSU, AATTORATSASTUKSEN MAKSU, 24.12.10 Ja vielä kiitos jokaiselle Seppeleläiselle tästä mahtavasta vuodesta! Erityiskiitokset päätyvät Josefiinalle & Annelle, sillä jaksatte pitää Seppeleen elossa näillä mahtavilla tapahtumilla ja toiminnalla! =) 51 HM !
|
|