|
Post by Sara on Jan 2, 2011 17:45:07 GMT 2
Maailman punasinisin poni ylhäältäpäin, 2.1.1152 HM !
|
|
|
Post by Sara on Jan 3, 2011 12:37:02 GMT 2
Päiväkirjasta päiväkirjaan, 3.1.1153 HM !
|
|
|
Post by Sara on Jan 4, 2011 15:18:57 GMT 2
Hikitreeniä, 4.1.11
..Paperilomake kolahti toimiston postiluukusta sisään..
Sinne se nyt meni, pohdin päässäni. Se oli ollut hakemus uudistetuille tunneille. Pyrin Annen ryhmään, vaativammille koulutunneille missä pääsisi hyppäämään kunnon esteitä, sekä maastoilla keväällä tuntilaisten kanssa. Halusin kehittyä hoitoponini kanssa, joten siksi valitsin vaativamman puolen. Tavoitteenani oli saada venytettyä ratsastustaitojani ääripituuksiin, jopa sinne mihin Akseli yltäisi.
Puhtaaksi puunattu rautias welsh seisoskeli karsinassaan odotellen; näin ruunasta että se olisi vaille kolmea asiaa: rapsutuksia, uusia haasteita, ja kaikkein tärkein, porkkanoita! Nappasin matkallani rehuhuoneesta pari oranssinväristä herkkua tuliaiseksi. Kun Aksu näki nämä kirkkaanväriset namit kuulin sen silkkisestä turvasta pehmeän hörähdyksen. "Kyllä sä saat, odota nyt kun pääsen sisään..", selitin höpsölle ponipojalle. Pudotin porkkanat ruokaastiaan ja nappasin harjapakin paikalleen, karsinan ulkopuolelle. Jätin Aksun venailemaan vielä hetkeksi, sillä hikitreeniin nyt aina varusteita tarvitaan.
Suitset asettuivat käsivarrelleni ja nappasin samalla Akselin nimellä merkityn satulan telineestään. Suljin satulahuoneen oven perässäni ja kiiruhdin ponnyn karsinalle. Akun harmiksi minulla ei tälläkertaa ollut porkkanoita, vaan jotain mikä liittyi selvästi työntekoon. Nappasin hoitoponini riimusta kiinni kun se väisti minua ja satulaa. Tein Aksulle selväksi, että tämä juttu päätyisi sen selkään. Ruuna nuuhki satulaa hetken ja hyväksyi sitten sen asettamisen selkäänsä. Taputin komistusta kaulalle ja nappasin mustan neonpreenipehmusteella suojatun satulavyön ponin mahan ali. Kiristin sitä pari reikää ja katselin, kuinka Akseli yritti kerätä käytävällä liikkuvien ihmisten huomiota tunkemalla turpansa kaltereiden välistä.
"Suu aukii.. C'mon..!" , houkuttelin welshiä. Herra ei ollut tänään sillä päällä, että jotain pitäisi tunkea suuhun. Sain kuitenkin jollain tapaa pujotettua kuolaimet hoitoponini hampaiden välistä ja asetin sitten suitset ja kaikenmaailman remmit paikoilleen. Nyt me olimme valmiita lähtöön!
"Taipuu, taipuu, taipuu.. Jes. Hyvä poitsu!", kehuin Aksua kun se taipui pienistäkin avuista hienosti maneesin uralla. Käänsin poikaa voltille ja tarkistin, että sisäpohkeeni oli tarpeeksi vahva. Seuraavana tehtävänä olisi temponlisäykset. Näitä oli jo tultu harjoiteltua, mutta halusin saada jutun luistamaan kunnolla. Akseli tuntui tänään mukavalta ratsastaa, se oli herkkä apuihinsa ja taivutteli kaulaansa. Siirsin poniruunan raviin. Istahdin harjoitusravin tahtiin helposti. Tein pitkänsivun keskiosassa temponlisäyksen. Lyhyellä sivulla, yritin pienentää ravia hitaammaksi. Puolipidätteillä Akseli totteli mahtavan hyvin. Kun lyhyt sivu oli ravattu hitaammin, tein ison päätyympyrän samalle sivulle ja siinä lisäsin ravia uudestaan. Kun tämäkin oli suoritettu, siirsin Aksun taas pidätteillä käyntiin ja aloitin uudestaan pitkästä sivusta. Tehtäväni toimi. Kun olin kerrannut tätä muutamaan otteeseen, poni kulki kuulolla ja lisäsi ravia määrätystä pohjeavusta hienosti. Taivutus päätyympyrällä sujui kohtalaisen hyvin lisätyssä ravissa. Annoin Aksun kävellä hetken pehmeällä kuolaintuntumalla. Se venytteli kaulaansa ja vaihtoi pyynnöstäni suuntaa täyskaarron kautta.
Otin taas kunnon tuntuman Akselille. Poniruuna totteli kun kertasin perusjuttuja toiseenkin suuntaan; pysähdyksiä, peruutuksia, ja voltteja mitkä varmistivat että herrani kuunteli minua. Yritin kaiken taivuttamisen jälkeen keskittyä suorilla suoruuteen. Se vaati työtä, mutta onnistui lopulta paremmin.
Seuraavana kokeiltavana olisi avotaivutukset ja sulkutaivutukset. Näitä olin kyllä oppinut omien ponien kanssa valmennuksissa mutta Aksun kanssa tämä olisi vielä uutta. "Eli asetan Aksua kun veisin sitä voltille..", pohdin, kun ohitimme kulman. Ensimmäisillä kerroilla kokeiluni oli hieman töksähtävä, mutta parani hiljattain kohtalaiseksi. Kokeilin vielä toistakin versiota. Nyt Aksun takapää irrottautui seinästä ja sen kuuluisi siirtyä uran sisäpuolelle. Tässä meillä molemmilla oli hieman ongelmia. Apuni eivät olleet tarpeeksi selkeät. Pientä edistystä tässä kuitenkin tapahtui.
"Hyvä poika!", taputin Akselin kaulaa. Aloin työskennellä ravissa. Olin saanut Akun kulkemaan muodossa, mutta vain käynnissä. Sama muoto pitäisi vielä saada kopioitua raviin. Kertasin lisäyksiä kokorataleikkaalla. Annoin istunnallani eteen ja Akselille myös ohjaa, joten juttu sujui nyt paremmin. Aloitin keventelemisen poniruunan tahdikkaissa raviaskelissa. Istuin sitten alas harjoitusraviin ja yritin pitää poitsun pyöreänä.. No, ei mitään helppoa hommaa. Päätin jättää jutut opettajan selvennettäväksi.
Ehdimme vielä harjoitella molempiin suuntiin käynti-laukka siirtymisiä. Aksu nosti molemmat laukan oikein hienosti, mutta raviin siirtyminen oli aika töksähtävä vasempaan kierrokseen. Selvittelin tätä probleemaa vielä jonkun aikaa, kunnes työntekoon otettiin rennompi puoli: maneesiin oli jätetty muutama 60-70cm kokoinen este, yksi ristikko, yksi okseri, ja yksi pysty. Päätin ratsastaa Aksua isolla päätyympyrällä laukassa ja hyppiä sitten muutama este.. Laukkaaminen kevyessä istunnassa oli kouluväännön jälkeen taivaallista. Poni kulki nätisti kaulaansa taivuttaen ja minä pidin itseni kohtuullisessa istunnassa. Ohjasin Akselin lyhyeltä sivulta pystylle ja sieltä ristikolle. Lennokkaat hypyt saivat minut ajattelemaan: Näänkö mä unta?. Ponikomistus hyppi vielä okseria muutamaan otteeseen, kunnes keventelin ravissa pehmeällä ohjastuntumalla. Taputin Akselin kaulaa ja sanoin: "Sä oot maailman parhain hikitreenari..!"
54 HM
|
|
|
Post by Sara on Jan 15, 2011 15:50:48 GMT 2
Puomiharjoituksia, 15.1.11
Korjailin käden asentoani Akselin selässä ja otin ohjat tuntumalle. Isoon maneesiin oli aseteltu puomeja vähän joka nurkkaan, joita meidän olisi hoitoponini kanssa tänään tarkoitus ylittää. Aloittelimme Aksun kanssa perusharjoituksilla, sillä pysähdys-, pysähdys ja peruutus-, sekä volttiharjoitukset oli kerrattava että olisin varma siitä että ruuna kuunteli apujani. Poni oli tänään mukavan herkkä ratsastaa, joten se reagoi pieninpiinkin merkkeihin puolipidätteestä tai taivutuksesta. Itseäni hymyilyttää, kun ratsastan sellaisella ponilla tai hevosella.
Kun perusjutut oli kerrattu molempiin suuntiin, aloitin ravityöskentelyn. Tein paljon puolipidätteitä mutta ratsastin Akselia silti pohkeella eteenpäin. Jouduin työstämään hetken voltilla olemista, sillä poni lyhensi itse askeltaan ja halusi siirtyä käyntiin kun taivuttelin sitä voltilla. Tarvitulla päättäväisyydellä ruuna kulki kuitenkin mukavalla tahdilla kaarteissa kuin myös uraa pitkin. Kun tämäkin oli suoritettu myös toiseen suuntaa, oli aika harjoitella puomeja.
Lähestymiset ja tiet olisivat tärkeitä esteille, joten puomiharjoitteluiden kautta nekin onnistuisivat. Erilaisiin pituuksiin asetellut estepuomit koristelivat maneesin tylsän väristä pohjaa, mutta ne vaativat tältä ratsukolta keskittymistä ja tarkkaavaisuutta. Aksu reagoi puolipidätteeseeni ajoissa ennen puomia. Muutaman askeleen päässä ratsastin ponin pohkeelle, joten ylitimme puomin hienosti. Tajusin että tämä tyyli kannatti, jotta muutkin harjoittelut ja tehtävät suoriutuisivat menestyksekkäästi. Joutuisin kuitenkin vielä keskittymään enemmän teihin, jotta en antaisi ulkoapuja liian aikaisin tai myöhään.
Olimme kerranneet useita tehtäviä muutamiin kertoihin molempiin suuntiin. Parissa viimeisessä harjoituksessa olin todellakin hyödyntänyt ulkopohkeeni ja Akseli oli ylittänyt puomin aivan keskeltä. Ponipojan oli aika levätä hieman, joten annoin sille pitkää ohjaa ja irroitin jalkani jalustimista.
Pian oli aika laukata. Nyt huolellinen nosto ja tarkat ulkoavut oli löydettävä. Avut onnistuivat suurinpiirtein ja laukkakin oli oikea. Painoin kulmassa sisäpohkeeni kiinni ja tein sen jälkeen laukkaympyrän. Etenimme puomisarjalle joka sujui kohtuullisen hyvin kun kyseessä olin minä. Tämä kerrattiin toiseenkin suuntaan ja päätin sitten lopettaa harjoittelun loppuverryttelyihin.
Kun raviharjoitukset oli kerrattu, lähtivät tyytyväinen ratsukko maneesista metsälenkille lumiseen ja komeaan talvimetsään nauttimaan rennosta lauantai-iltapäivästä..
55 HM
|
|
|
Post by Sara on Jan 19, 2011 10:14:18 GMT 2
Hauskaa maneesissa, 19.1.11
"Kaikki valmiina?" , kuulin Maissin hihkaisevan Siiruhiirulin karsinalta. Vastaukseksi hoitaja sai "Joo, juu, tottakai" muutamalta muulta hoitajalta, minun lisäkseni. Olimme aikoneet toteuttaa tämän idean jo ennen Joulua, mutta asia oli vaan jäänyt korvan taakse mietinnän alle. Tänään oli kuitenkin aika järjestää kyseinen tempaus -aioimme nimittäin pitää leikkimieliset tehtäväkisat ilmansatulaa, maneesissa. Rataa rakentaessamme maneesi täyttyi yhä enemmän puomeista, pujottelutötteröistä, ja kaikesta muusta mitä tehtävärataan voi tunkea. Mukaan mahtui Maiss ja Siiri, Emmu ja Reino, Elisabeth ja Humu, Loviisa ja Pampula, Clara ja Bonnie, sekä mukaan kutsumamme upouusi kasvo, Bambi hoitohevosellaan Lailalla. Luulen että tyttö saisi ikimuistoisen hoitajauran aloituksen Seppeleen poppoolta.
Eli yhteensä kuusi ratsukkoa minun lisäkseni taluttivat ponit ja hevoset tilavaan maneesiin. Akseli tarkkaili ympärilleen kiinnostuneena tötteröistä ja puomeista. Ponnistin pirteän ponin selkään kohtuullisen nopeasti ja seurailin muiden tilannetta.
Huomasin herkän Lailan hieman hermoilevan, joten sain idean:
"Ehkä meidän kannattaisi pyytää jotain ottamaan radalta muutama hieman erikoisempi juttu pois, kun on Lailan ja Bambin vuoro suorittaa rata. Hevonen vaikuttaa aika hermostuneelta ja on juuri muuttanut, joten luulen että se on paras vaihtoehto."
"Oot kyllä ihan oikeassa, Sara. Ei tietenkään oteta riskejä sen kanssa. Käyn Siirin kanssa katsomassa ulos, että jos siellä on joku apuri meille." , Maiss vastasi kannattaen ideaani.
Löysimme apuriksemme Linan, joka oli juuri valmis kipeän Taigan kanssa. Ponia oli joutunut taluttelemaan äärettömän paljon, sillä tammalla oli perinteinen ähky. " Nostanko vaikka nää ämpärit tästä pois? Ja vielä tuolta ton puomipyramidin vois levitellä puomisarjaksi Lailalle." , Lina ehdotti. Bambi suostui tähän ideaan nopeasti, sillä eihän tyttö halunnut lentää katosta läpi jos hevonen säikähtäisi.
"Bambi vois Lellukin kanssa sitten varmaan aloittaa, rata on siis sulle samanlainen kun muille, mutta vähän eri tehtävät." , Emmu hymyili rauhallisen Reinon selästä. Bambi lähti matkaan ensimmäisenä. Rata suoriutui kohtuullisesti eikä herkkistammamme pelännyt mitään. Seuraavaksi vuorossa oli Clara ja Bonnie. Sponssiratsukko selvitti samanlaisen radan kuin Lailakin, olihan Bonnie osittain tällainen pelkuri Leilan lisäksi. Näiden jälkeen Lina korjaili radan entiseen malliinsa. Vilkaistuani vielä viimeisen kerran ratapiirrosta taskussani, lähdimme suorittamaan värikkäännäköistä tehtäväsokkeloa..
"Sehän meni hyvin!" , Loviisa hihkaisi kun Akseli ja minä siirryimme maneesin toiselle puolelle. Tyttö lähti Pampulan kanssa lähtölinjalle kun Elisabeth odotteli vielä viimeisenä vuoroaan. Pikkuponi pisti menemään ja Loviisa yritti rentoutua pomppiviin askeleisiin. Humu taas yritti laiskotella, mutta päättäväinen ratsastaja sai siihen lisää herkkyyttä ja pirteyttä. Kun hoitohevosten halailut oli suoritettu, veimme hevoset talliin ja Lina tarjoutui siivoamaan radan yhdessä Perkin kanssa. Kiitimme tyttöjä ja ehdotimme, että siivoaisimme jälkemme itse. Mutta eihän sille voinut enää mitään, että Seppeleen porukkaan kuului näin reippaita vapaaehtoissiivoojia. Oli aika hoitaa hevoset ja viedä ne takaisin raittiiseen ilmaan.
56 HM
|
|
|
Post by Sara on Jan 20, 2011 8:41:49 GMT 2
Karvapallo maastoreissulla, 20.1.11Akselille on talven aikana ehtinyt kerääntyä tota karvaa.. Saa nähdä paljon lähtee keväällä pois.. ;) 57 HM
|
|
|
Post by Sara on Feb 13, 2011 8:31:07 GMT 2
Palailemista, 13.2.2011
Lunta tuprutti taivaalta tavallisena sunnuntai aamuna kun köpöttelin Seppeleen pihaan. Olin joutunut ilmoittamaan itseni pienelle tauolle uuden hevoseni takia. Lanttu asusti onneksi lähitallilla, Simorassa, joten matka ei olisi pitkä. Nyt oli kuitenkin taas vuorossa rakas tuttu Aksu. Suuntasin heti ensimmäisenä poniruunan portille ja kuin silmänräpäyksestä, aamuheinistä kurkisti tutun näköinen kaverini. Se ravisteli heinät pois päästään ja antoi minun nätisti pujottaa vielä ehjän riimun päähänsä.
Akseli käveli rennosti vierelläni joten annoin sen köpötellä pitkällä ja löysällä riimunnarulla. Lumipallot näyttivät kuin korkokengiltä ponskin siroissa kavioissa. Tähän tarvittaisiin muutakin kuin kaviokoukkua. Ennätimme pian sisätiloihin jossa muutama hevonen maiskutti heiniään ja jossa pari hoitajaakin pyöri tallikäytävällä.
JATKUU..
Kyllä, olen tekemässä palailujani tauolta.. (:
|
|
|
Post by Sara on May 2, 2011 20:17:30 GMT 2
Pieni rautias poni - 2. Toukokuuta Heinäpellon läpi, Pienet kaviot puskee. Hulmuava harja, Silkkistä kaulaa hellästi koskee. Komea ruuna, Allani reippaasti liikkuu. Etenemme metsään, Auringon ja koivupuiden pesään.
Metsäretken jälkeen, Auringonlasku koittaa. Aksu iloisena, Pellolle loikkaa.
..Pellolla laukkaa, unelmia toteuttaa, pieni rautias poni..- Sara & Aksu 59 HM <3
|
|
|
Post by Anne on Jul 16, 2011 13:05:00 GMT 2
ILMAN SATULAA-leiriMetta & Sikke sekä Sara & Aksu kentällä lämmittelemässä estetunnilla. Spessu Metalle ja Saralle leiriosallistumisesta!
|
|
|
Post by Sara on Aug 4, 2011 9:35:01 GMT 2
Kiitos Anne spessusta, upea kuva jälleen kerran! =)Viikonloppuleirin kokemuksia.. Viikonloppuleiri oli nyt lopussa. Me leiriläiset talutimme hevoset talliin viimeisen tunnin loputtua. Otin rautiaalta pikkuponilta suitset pois ja tarjosin kädestäni porkkananpuolikasta. Rankan viikonlopun jälkeen Aksu kyllä hyväksyi tarjouksen, se nappasi herkun suuhunsa silmän räpäyksessä. Poni haisteli kättäni ja totesi että enempää ei ollut tarjolla joten lopulta se tyytyi rapsutuksiin ja kehuihin. Samalla muistelin nyt jo lopuillaan olevaa leiriviikonloppua. Se oli ollut erilainen, kuin muut leirit. Se ehkä johtui Aksun käyttäytymisestä, olin yhden tunnin aikana tehnyt ainakin miljoona pidätettä. Poni oli ryntäillyt päättömästi tuhatta ja sataa joka tunti. Mutta tällaiset päättömät pikkuponithan parantavat ratsastajaa, opettavat pidättämään. Aksu oli kuitenkin semmoinen kakara, ettei sitä voisi tuomita energisyytensä takia. Olipas hän ainakin oma itsensä! " Taidanpas Akseli irtojuoksuttaa suo kentällä joku päivä, saatpas purkaa energiaas vielä enemmän, jos siihen on kerran tarvetta..!", selitin ponille joka höristi korviaan kuunnellakseen, jos sana porkkana olisi juuri sujahtanut suustani sen korviin. Aksu oli selvästi nauttinut vedessä kahlaamisesta kun kävimme lauantaina uittamassa hevoset. Maastossa poni oli tyytyväinen ja rauhallinen mutta Liekkijärven rannan nähdessään se olisi halunnut pulahtaa samantien järveen. Estetunnilla osasin odottaa samanlaista kaahottamista kuin koulutunnillakin. Ja olin oikeassa, poniruuna yritti viedä minua ympäri kenttää. Viimevuonna helle ei muistaakseni saanut tällaisia reaktioita aikaan. Se päätön kana taisi heittää yhdet pukitkin tunnin aikana. Jätin Aksun juomaan karsinaansa ennen laitumelle menoa. Kävelin hoitajahuoneeseen missä muut tytöt jo höpöttelivätkin leirin kokemuksista. Kävelin kaapilleni ja avasin Aksun hoitopäiväkirjan mihin kirjoitin kaiken ylös. Tuntui että sivut alkaisivat pian loppua, jos en tiivistäisi tarinoitani sivuun tai pariin. Muut tytöt suunnittelivat hevostensa ulos viemistä ja sanoin meneväni hoitamaan Aksun edellisenä viikkona tulleen hankauman, minkä oli aiheuttanut sen ärsyttävä joustovyö. Nappasin helosan -rasvapurkin mukaani ja lähdin pikkuponin luo. Akseli oli hieman epävarma kirkkaansinisestä purkista mutta kun vihdoinkin sain rasvakerroksen hankauman päälle, Anne tuli kyselemään leiriviikonlopun tunnelmia: " Mitäs sä olet mieltä leiristä? Aksupaksusta taisi tulla ralliponi, vai?" " Oli kyllä hauskaa, vaikka Aksu nyt olikin tommonen.. Siitä tais kuoriutua raviponi, mä taidankin kokeilla sitä kärryjen eteen joku päivä! ", vastasin. Lähdimme viemään hevosia laitumelle. Kertoilimme vielä vähän kokemuksia ja humoristisia hetkiä. Monetkohan naurut tällä leirillä oli koettu? Todella monet. Ja uusia kokemuksia oli tullut jonkin verran. Aksukin paljasti sisäisen raviponin luonteensa viikonlopun aikana. Ja niimpä tämä raviponi nyt ravasi täyttä vauhtia kavereidensa luo, lihottamaan itseään vielä lisää ennen kesäloman loppua! 60 HM
|
|
|
Post by Sara on Aug 8, 2011 8:42:54 GMT 2
Irtojuoksutusta.. Päästin riimunnarun irti ja poni laukkasi maneesissa kuin hullu. Lopulta se päätyi steppailemaan eteeni hermostuneesti sanoen: "Mitä tehdään seuraavaksi, laukataan, hypätään, jee, energiaa!" Niimpä päätin ottaa johtajan roolin käyttöön. Lähdin taluttamaan superenergistä poniruunaa maneesin uraa pitkin, jotta se rauhottuisi edes hetkeksi aikaa. Koitin riimunnarun irroittamista, ja kun poni yritti pakoon, otin riimusta kiinni ja käskin sen peruuttaa. Kun toistin samaa vähän aikaa, Akselin ei enää tarvinnutkaan peruuttaa, pysähdys riitti, sillä se ei rynninyt ylitseni. Tähän meni parisenkymmentä minuuttia, mutta se kannatti, sillä pian poika käveli nätisti vierelläni. Noniin. Sitten pyysin sitä ravaamaan. "Prr" sana tuli suustani aika monta kertaa, mutta Aksun oli vaan pakko antaa mennä ravuriravia, muuten se ei todellakaan saisi energiaa purettuaan mihinkään muuhun, kuin ratsastukseen. Nyt poni kyllä sentään totteli. Se antoi kiinni kun halusin sen vaihtavan suuntaa, ainakin se kuunteli eteenpäinpyynnöt. Laukassa Akseli halusi heittää muutaman ilopukin. Poni teki pitkillä sivuilla huimia spurtteja, joten aloin jo siirtyä raviponi ajatuksesta laukkaponiin. Elisabeth istui katsomossa ja katseli pikkuponin menoa nauraen: "Se vaan on niin suloisen huvittava, kesälomalla on näköjään kertynyt vähän ekstra energiaa. Humulla se on kyllä aivan toisin, sillä on ekstra mahaa!" Tyttö tuli pitämään Akselista kiinni, kun asetin sille pari kavalettia noin 50cm korkeuteen. Tiesin että poni hyppäisi ne helposti, mutta Elisabeth saisi silti tulla avustamaan ohjauksen kanssa. Pyysin Aksua laukkaamaan, ja sitä se tekikin, tälläkertaa vaan vähän rauhallisemmin. Ohjasin ruunan esteelle, ja Elisabeth ohjasi sen loppupäässä takaisin reitille. Kaikki sujui hyvin. Akseli taisi pitää tästä. Se sai purkaa energiaansa tosissaan jossain muualla kuin laitumella. Pyysimme sitä hyppäämään esteen vielä pari kertaa toiseen suuntaan, kunnes annoin ponin ravata "loppu verkkansa". Aksun hikoileminen alkoi näkyä. Ja nyt poni halusi jopa vapaaehtoisesti siirtää käyntiin. Joten lopulta, tämä pieni rautias poniruuna käveli luokseni maneesin keskelle ja pärskähti: "Nyt riitti." Elisabeth piti Aksua sen aikaa kun laitoin kavaletin pois. Kun lopulta pääsimme talliin, Anne tuli vastaan ja totesi samantien: "Miten tämä meidän raviponimme onkin saatu hikeen? Taisi olla jonkinmoista treeniä?" "No joo, irtojuoksutusta, ja pari kavalettia se ehti vielä hypätä energiansa purkamiseksi. Ja tää kyllä toimi!", vastasin hymyillen ja rapsutellen Aksun hikistä päätä. 61 HM
|
|
|
Post by Sara on Sept 7, 2011 20:26:18 GMT 2
Bye bye, Joyhofs Axel ..! </3 No, this is not the time or the place for a broken hearted Cause this is the end of the rainbow Where no one can be too sad No, I don't wanna leave but I must keep moving ahead Cause you can belong to another one And I will continue my journey.
Bye, bye Joyhofs Axel I'm gonna miss you wherever I go I'm gonna come back to ride with you again Bye, bye Joyhofs Axel for a while .
Thank you for the morning walks on the sweet sunset And for the hot summer moments For the good work with me I take a part of you with me now and you won't get it back And a part of me will stay with you, you can keep it forever, dear
Bye, bye Joyhofs Axel I'm gonna miss you wherever I go I'm gonna come back to jump with you again Remember that we had fun together.
Bye, bye you lovely Axel I'm gonna Love you whoever I ride I'm gonna Come back so we can have fun together
Bye, bye Joyhofs Axel forever.. </3 Thank You! <3
P.S En ole siis lähdössä mihinkään, vaan aloitan uuden taipaleen Bonnie ponin kanssa täällä Seppeleessä (:
|
|
Nilla
Perustallilainen
? Anne L.
Posts: 180
|
Post by Nilla on Oct 2, 2011 16:57:06 GMT 2
Noniin, eka hoitotarina. Saas nähä mitä tästä tulee. Tutustumista ja testailuaKello näytti puoli kolmea. Olin tullut koulusta kahden jälkeen, lämmittänyt heti jääkaapista eilistä makaronilaatikkoa ja vaihtanut vaatteet tallikamppeisiin. Reppu makasi eteisessä ja odotti, että heittäisin sen olalleni ja lähtisin matkaan. Vedin t-paitani päälle nopeasti hupparin ja askelsin eteiseen. Otin naulakosta vielä äkkiä takin mukaani, sillä sää alkoi näyttää uhkaavan sateiselta. Otin avaimet ratsastushousujeni taskusta ja työnsin sen pyörän lukkoon. Avain kääntyi lukossa ja katosi takaisin taskun pohjalle, hyppäsin satulaan ja lähdin polkemaan kohti tallia. En malttanut odottaa, että saisin päästä tutustumaan Aksuun, uuteen hoitohevoseeni, kunnolla. Kauempana hiekkatien päässä kohosivat Seppeleen tilukset. Nyt tihutti jo vähän, mutta alkoi näyttää siltä, että sade yltyisi pian. Tie alkoi muuttua mutaiseksi ja pieniin kuoppiin alkoi muodostua vesilätäköitä. Kiristin tahtiani ja polkaisin nopeasti tallin pihaan. Pyöräni jätin nojaamaan puuhun ja varmuuden vuoksi vielä lukitsinkin sen. Joku tallitytöistä juoksi pihan poikki aittaan ja sulki oven perässään. Minäkin otin muutaman juoksuaskeleen talliin ja kävin heittämässä repun kaappiini, jonka jälkeen palasin alakertaan. Aksu olikin jo haettu sisään ja se seisoi korvat hörössä boksissaan. Hymy huulillani kipaisin sen luokse ja annoin sen ensin haistella käsiäni, se hörähti minulle tuttavallisesti. Muutkin hevoset katsoivat minua korvat hörössä ja huomasin ainakin kahden karsinanoven olevan auki. Vaikutti vähän siltä, että ainakin Alman ja Tiian hoitajat olivat paikalla. Olin alkanut harjailemaan Aksua ja päätin tehdä sen oikein perusteellisesti. Yritin juurta jaksain hinkata kovalla harjalla karvan altakin pölyjä pois, harjasin jalat, pään, puhdistin kaviot ja kampasin harjan ja hännän. Harjailun jälkeen emmin hetken, uskaltaisinko jo koittaa ratsastaa ponilla, vai jättäisinkö sen ensi kertaan. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja ryntäsin satulahuoneeseen hakemaan Aksun varusteet. Kenttä oli kuin uima-allas ja maastoon en sateella lähtisi, joten ainut vaihtoehto taisi olla maneesi. Koska Aksu oli taitava kouluponi, päätin koittaa sen kanssa vähän avoja ja sulkuja. Talutin Aksua maneesiin sateessa. Pisarat kastelivat satulan, joten yritin hoputtaa ponia kulkemaan reippaampaa käyntiä. Se mateli eteenpäin kuin etana, joten yritin kannustaa sitä äänenkin avulla. Kiristin satulavyön ja säädin jalustimia, jonka jälkeen nousin selkään. Maneesissa ratsasti toinenkin uusista hoitajista, Elle, ratsunaan Pella. Tytön ravatessa ohi hymyilin tälle ja hän hymyili takaisin. Selkään noustuani jouduin lyhentämään jalustimia kuitenkin yhdellä reiällä, jonka jälkeen ne sitten tuntuivat hyviltä. Otin raipan toiseen käteeni ja lähdin kävelemään vasempaan kierrokseen, ensin pitkin ohjin. Siinäkin Aksu käveli ensin tosi laiskasti ja laahasi takajalkoja perässään, joten jouduin käyttämään pohkeet ja raipan heti alkuun. Se luimi ja polki ensin takajalallaan, mutta totteli sitten hiukan vastahakoisesti. Kun otin ohjat tuntumalle ja lähdin ravailemaan, katsomoon oli kertynyt viiden hengen joukko pikkutyttöjä katsomaan. Ne istuivat vieri vieressä penkillä ja katsoivat suurella mielenkiinnolla minun ja Ellen ratsastelua. Tein raviverryttelyssä pääty-ympyröitä, sekä voltteja pitkille sivuille. Välillä kokeilin myös käynti-ravisiirtymisiä, jotta saisin sen kunnolla avuille. Hetken siinä verkattuani Aksu alkoikin taipua muotoon ja hymyilin tyytyväisenä. Lopulta otin vielä laukkaverryttelyä ja kannustin Aksua ihan kunnolla eteen. Se laukkasikin tosi nätisti, mutta hiljensi kerran raviin lyhyellä sivulla. Kun nostin laukan uudestaan, se pukitti, mutta jatkoi sitten kuuliaisesti. Ratsastin siinä sitten varttitunnin Aksun kanssa avoja, se taipui kaulastaan välillä vähän liikaa sisälle, mutta se oli osittain omaa syytäni. Oli se kuitenkin taitava ja osasi mennä tosi kauniisti, välillä ne pikkutytöt siellä henkäilivät, että katsokaa nyt miten nätisti tuo poni menee. Seuraavan varttitunnin kokeilin sulkuja, mutta ratsastajan (eli minun) osaamattomuuden takia se menikin sitten vähän huonommin. Välillä tuli kyllä ihan hyviä pätkiä, mutta enimmäkseen asetin Aksua liikaa. Ja kun takapää teki yhtä, etupää teki toista, eikä yhteistyöstä ollut tietoakaan. Koska mulla jäi vielä lopuksi hetki aikaa, päätin koittaa laukanvaihtoa ennen kuin alkaisin loppuverkkaan. Menin ensin oikeaan kierrokseen ja nostin laukan F-kirjaimessa, laukkasin pitkälle sivulle ja lähdin kääntämään uran sisäpuolelle V'ssä. Aksu vaihtoi laukkansa näppärästi suunnilleen keskihalkaisijan kohdalla, taputin sitä kaulalle ja siirsin raviin. Nostin laukan sitten uudestaan M-kirjaimessa, ja käänsin sisälle S'än kohdalla. Nyt laukka vaihtuikin vasta juuri ennen uralle siirtymistä, mutta kiitin ponia silti ja siirsin taas raviin. Sitten jatkoin loppuverkkailua ravissa, ratsastin syvälle kulmiin ja asetin huolella. Loppuverryttelyn jälkeen siirsin käyntiin, annoin Aksun kävellä hetkeln pitkillä ohjilla ja tulin sitten alas. Vein Aksun talliin, otin varusteet pois ja harjasin hikisiä kohtia vähällä vesimäärällä. Silittelin ja hellin sitä vielä hetken, ennen kuin hain reppuni ja lähdin polkemaan kotiin. 1HM
|
|
Nilla
Perustallilainen
? Anne L.
Posts: 180
|
Post by Nilla on Oct 27, 2011 16:07:38 GMT 2
27. lokakuuta 2011
Kerrankin oli aurinkoista, sillä tänä syksynä oli satanut lähes jokapäivä. Isä oli luvannut mulle kyydin tallille heti kun se tulee töistä, joten olin odotellut etupihan terassilla isän tuloa. Vaikka se olikin kymmenen minuuttia myöhässä, hyppäsin nopeasti toiselle etupenkille ja laskin repun jalkoihini. Turvavyö napsahti kiinni ja auto ajoi ulos talomme pihasta.
Heti ensin lähdin hakemaan Aksua sisälle, se pomppi, juoksenteli ja pukitteli tarhauksessa innoissaan. Otin riimunarun portilta ja astuin tarhaan, ensin poni vähän vältteli mua eikä ois millään halunnut antaa kiinni, mutta lopulta se sitten myöntyi ja kävelikin tosi nätisti perässäni talliin. Jätin riimunarun karsinan eteen ja otin muutaman juoksuaskeleen ilmoitustaululle, johon oli juuri kiinnitetty tämänpäiväiset tuntilistat. Aksua ei listoissa näkynyt, joten päätin siltä seisomalta käydä sen kanssa pienen maastolenkin. Ennen sitä kuitenkin kipittelin yläkertaan viemään kamppeeni.
Reppu ja varmuuden vuoksi ottamani sadetakki jäivät kaappiin. Päätin vilkaista oleskeluhuoneen puolelle, oliko muita hoitajia vielä paikalla. Raotin ovea ja avasin sen lopulta kokonaan, Ansqu istui sohvalla lukemassa heppalehteä ja Jolanda siemaili kaakaota pöydän ääressä. "Moi teillekkin", mä tervehdin ja kävin peremmälle huoneeseen. "Moi", tytöt säestivät yhteen ääneen.
... ää pakko mennä, jatkan tätä myöhemmin!
|
|
Nilla
Perustallilainen
? Anne L.
Posts: 180
|
Post by Nilla on Oct 30, 2011 19:07:25 GMT 2
... jatkuu
Mä otin selailin hyllyssä olevia kirjoja ja lehtiä, mutten löytänyt mitään mielenkiintoista. Sitäpaitsi, menisin kohta laittamaan Aksua kuntoon. "Hei muuten", mä aloitin. "Oisko teistä jompikumpi kiinnostunut lähtemään pienelle maastolenkille mun ja Aksun seuraksi?" Jolanda nousi pöydästä ja heitti kertakäyttökuppinsa roskikseen. "Me käytiin Myntin kanssa toissapäivänä maastossa ja mun pitääkin nyt mennä, kun äiti tulee hakemaan, joten.. heippa", tyttö hymyili ja poistui huoneesta ovenavauksella. Ansqukin vei lehtensä hyllyyn ja kohautti sitten olkiaan. "Mä voisin vaikka tullakin, ei ole muutakaan tekemistä." Hymyilin ja avasin sitten oven, me poistuttiin kaapeille ja sitä kautta alakertaan. Aksun ja Reinon karsinat olivatkin vastapäätä toisiaan, joten siinä poneja laittaessa me juteltiin vähän, minkälainen lenkki käytäisiin.
Harjasin ja laitoin Aksun valmiiksi, jonka jälkeen talutin sen pihaan. Se käveli perässäni vähän laiskasti ja vaikutti siltä, ettei olisi millään halunnut minun tulevan ratsaille. Tallipihassa mä aloin jo kiristelemään satulavyötä ja säätelemään jalustimia, pian Ansqukin jo saapui Reinon kanssa pihalle. "Menetkö sä edellä vai menenkö mä?" kysyin tytöltä. "Mene sä vaan, mun pitää vielä säätää tää jalustin. Ravailen sitten sut kiinni", se vastasi. Mä nyökkäsin ja lähdin kävelemään kohti maastopolkua. Maastopolun alkaessa lyhensin ohjia ja otin Aksua kunnolla kuulolle, koska mulle oli sanottu, että se saattoi maastossa olla vauhdikas. Tein muutaman pysähdyksen ja pari peruutustakin, että puolipidätteet menisivät varmasti läpi. Odottelin siinä että Ansqu tulisi Reinon kanssa mukaan ja pian takaamme kuuluikin raviaskelia. "Noniin, tulithan sä", tervehdin ja asetin jalkaani paremmin vasempaan jalustimeen. "Joo, Reino tais vähän pullistella joten satulavyön kanssa meni aikaa", Ansqu naurahti.
Me käveltiin aluksi hetki, jonka jälkeen otettiin muutamia ravipätkiä. Ajateltiin siinä, että tämä voisi olla vähän tällainen rennompi ratsastuskerta, ei mitään kunnon tekniikkaa vaan vain vapaata ratsastelua. Tarkistin nopeasti kännykästäni, paljonko kello oli. Se näytti nyt melkein viittä. Käynti- ja ravipätkien jälkeen mä ehdotin Ansqulle että laukkailtaisiin vähän matkan päässä olevalla laukkasuoralla. Se suostui ehdotukseen, joten me otettiin taas ravia ja ravailtiin sinne. Siellä Aksu sitten nostikin laukkaa lähes ilman minkäänlaisia apuja, se laukkasi vauhdikkaasti, mutta pidin ponin kuitenkin avuilla. Laukkapätkän jälkeen otettiin raviin, käännyttiin vähän matkan päässä ja lähdettiin sitten takaisinpäin. "Otetaanko tuolla jossain vielä muutama laukannosto, ettei ponit kuitenkaan saa ihan löysäillä?" Ansqu kysyi, samalla pyytäessään Reinolta reippaampaa ravia. Katsoin nopeasti taakse ja nyökkäsin. Nyt kun palattaisi suoraa tietä takaisin Seppeleeseen, niin tässä voisi vielä laukkailla muutamaan otteeseen.
Mukavan maastoreissun jälkeen me palattiin takaisin tallipihaan ja laskeuduttiin selästä. Ponit me veimme talliin ja otimme pois. "Haluatko sä tulla vielä oleskelutilaan? Mulla on termospullossa vähän kaakaota niin saat sitä jos haluat", Ansqu hymyili. "Kiitos, mutta en mä taida", sanoin. "Soitan isälle että se tulee hakemaan mut, mun pitää vielä lukea kokeisiin ja kaikkea. Mutta kiitos sulle maastolenkistä!"
2HM
|
|