|
Post by Sara on Jul 20, 2010 7:10:31 GMT 2
20.7.2010 - Nyt on mun vuoro!
By Aksu Äh, hännänheiluttaminen on niiiin kovaa hommaa kun pitäis nukkua. Mä inhoon noita paarmoja ja kärpäsiä, ne ei tee muuta kuin harmia. Ja missäs ne yhdet viipyy. Karoliinan tai Saran pitäisi tulla muo palvelemaan tänään. Hei, siellä näkyy joku. Sarahan se sieltä kaahailee joponsa kanssa. Taidampa odottaa tässä, mutta kävelen vasta sitten portille kun Sara tulee hakemaan muo.
Nyt se tulee tallista. Sillä on hymy huulilla ja se kantaa mun riimua ja narua käsivarrellaan. Sara tulee hakemaan muo! Mitäköhän me tänään tehdään.. Hmm.. Varmaan jotain hauskaa, kunhan ei ratsastusta, muo väsyttää.. - Hei pallero, tänään mennään kentälle kiemuroita vääntämään! Sara hihkuu kun minä tylsistyn. - Hörrhh! tervehdin Saraa, kai se kenttäreissu pitää kestää.
Sara laittaa riimun päähäni ja lähdemme köpöttelemään talliin. Taas harjapuomin luo.. no on sekin parempi kuin tallissa oleminen. Miksei voisi vaikka harjata vapaana.. Se olisi hauskempaa! Sara haki harjani. Taidanpas seistä tässä kiltisti, se kuitenki ottaa mun luulot pois heti. - Hyvä poika! Sara kehuu vähän ajan päästä. Hänen pitkät punaruskeat hiuksensa hulmuavat tuulessa ja sivuotsatukka joutuu aina välillä otsan päälle. Sara puhaltaa ne pois. Jos olisin Sara, minä pitäisin sivuotsatukkaa silmien edessä, se olisi vähän niinkuin kärpäsotsapanta.
Pieni tuuli virkistää mieltäni, vaikka aurinko silti porottaa. Sara puhdistaa vielä kavioni ja lähtee sitten hakemaan varusteitani. Satulaa laittaessa yritän tässä hiukkasen pyöriä.. Höh. Se ei millään onnistu. Sara saa satulan kuitenkin selkääni. Kun suitset laitetaan, seison paikallani ja annan Saran laittaa. En taistele hoitajiani vastaan kun tiedän että he kuitenkin tarkoittavat hyvää. Sara heittää vielä kypäränsä päähän ja lähdemme sitten kävelemään kentälle:
Aikamme kuluu kentällä, Saran päästyä selkään kävelemme rauhassa. Taas vähän ajan päästä teemme koulukiekuroita. Niitä temme puolet tunnista. Sitten pääsemme lempi asiaani -laukkoihin. Nostan oikean laukan helposti.. Sen asian kohdalla voin totella. Menemme vähän valmiiksi laitettuja maa puomejakin. Hei - kukas se sieltä tulee: tuollahan on Siiri! Maiss on tullut sen kanssa kentälle. Sara sanoo jotain Maissille. Ja Maiss Saralle. Sitten me jatketaan laukkoja toiseen suuntaan. Viidentoista minuutin päästä saan levätä eli kävelen pitkin ohjin.
Talliin saapuessamme Sara purkaa minut, mutta pesun tarpeessa en ole. Kun hän on tarkistanut kavioni ja vähän harjannut, lähdemme takaisin laitumelle. Siellä pääsen taas vapauteen, saan leikkiä kavereideni kanssa ja jekkuilla vapaasti. Sara kuitenkin jää rapsuttamaan minua, ja tälläkertaa se on parempaa.. Painan pääni hoitajani syliin ja hän rapsuttaa minua. Sara kehuu minua ja sanoo minua mahtavaksi. Hetken päästä tyttö heittää hyvästit ja katoaa talliin. Luulen että siellä hän hengailee hoitajien huoneessa.. Tai pesee varusteitani.. Mutta kuulin hänen eilen sanovan että pesee silloin varusteitani.
Pian nään Saran taas -hän nappaa joponsa ja kurvailee takaisin jonnekkin.. minne? .. siitä minulla ei ole tietoa..
Aksu & Sara 6 HM
|
|
|
Post by Sara on Jul 21, 2010 15:00:51 GMT 2
21.7.2010 - Normaali kesäpäivä
- Tänään voitais mennä kävelylle.. kerron Aksulle, joka kävelee rauhallisesti vierelläni.
Welshin vaalea harja lainehtii tuulen kanssa samaan tahtiin. Kävelemme tavallisesti harjapuomille joka sijaitsee tallin vieressä. Käyn hakemassa ponin harjat hiljaisesta tallista, kun kuulen jonkun lakaisevan lattiaa ja hoitajien äänet nurkkauksestaan. Palaan Aksun luokse joka tarkkailee minua kaivaessani pölyharjan poitsun omasta pakista. Päältä löytyy kunnon pölykerros joka on selvästi kerätty ruunan piehtaroidessa. Huokaisen, silitän hoitsuni kaulaa ja jatkan harjaamista. Aksu työntää harjapakkia hieman kauemmas turvallansa ja naurahdan. - Oliko se turvallisuus riski? Kiitos, security guardini, että siirsit pommin kauemmas.. ! hihitän Aksulle joka jatkaa kököttämistä harjapuomin luona. Tuuli vie omaakin tukkaa taaksepäin. Onneksi aurinko ei häiritse pahemmin, kun tuulee näin reilusti. Kaivan kaviokoukun esiin ja pyydän Aksua nostamaan jalkansa. - Hei, ei ruveta nyt temppuilemaan.. Nosta Aksu? Hmmphh. En muuten luovuta! tuhahdan ponipojalle joka vilkaisee minua ja väistää sitten askeleella poispäin. Hetken päästä ruuna suostuu kuitenkin nostamaan jalkansa, hahaa, olen hyvä ärsyttämään..! Tämän jälkeen muutkin jalat nostetaan ja kivet saadaan irrotettua.
Kipaisen hakemassa hoitsuni suitset tallista, mihin on hieman herännyt eloa. Pari tyttöä harjaa todennäköisesti hoitsujansa käytävällä ja joku huuhtelee vesiboksissa. Nappaan suitset naulakosta ja avaan ristitykset saman tien. Aksu ravistaa kaulaansa kun siirrän riimun siihen. - Tää on vaan se sama riimu mikä sulla oli päässä äsken.. rauhoittelen Aksulle. Suun avaamisessa ei ole onneksi niin paljon työtä kuin jalkojen nostamisessa. Pujotan ruunan korvat niskahihnan ja otsapannan väliin. Kun leukahihna ja turparemmikin on säädetty, olemme Aksun kanssa valmiita kävelylle.
Päätämme lähteä kiertämään tallin ympäristöä, hiekkateille. Talutan Aksua antaen ponille sen verran pitkää ohjaa että se saa venyttää kaulaansa. Ruuna pärskii vähän väliä ja pysähtyy hieromaan päätänsä paitaani. Lampsin ponin kanssa pitkää hiekkatietä pitkin napsien nallekarkkeja taskustani. Aksu ihmettelee ja toivoo itse saavansa yhden tai vaikka sata. Totean, että ponipoikani taitaa olla hieman laiska tänään. Päätän hieman ravata joten maiskutan Aksulle pariin otteeseen. - Noniin, ravi! Hop hop, laiskiainen..! kehotan Aksua. Ruuna päättää lopulta lähteä hieman reippaampaa ja lähtee ravaamaan. Juoksen mukana vaikka Aksu ei vedäkkään mitään tuhatta ja sataa. Poitsu taitaa olla vaan tosi väsynyt.. Niinkuin hepat kesällä yleensä ovatkin.
Kierrämme muitakin hiekkateitä mutta kävelemme enimmäkseen. Ötökkä myrkytettä on suihkutettava ennen laitsalle menoa, en halua että paarmat kiusaavat rakastani 24/7! Metsän ohittaessamme paarmat hyökkäävät saman tien kimppuun joten huiskin niitä pois koko matkan Seppeleen pihaan. Lopulta harjapuomilla otan harjapakista nopeasti suihkeen ja laitan sitä ponin koko kehoon. - Taidan taluttaa sut näissä suitsissa laitsalle ja ottaa ne sitten pois. sanon ruunalle joka todennäköisesti 'ymmärtää' puhettani..
Taas laitsalla avaan nopeasti suitsien remmit ja päästän Aksun vapaaksi. Rapsuttelen ponia, ja samalla pari muutakin hellyydenkipeää saapuu rapsutun koneeseen. Hellin nopeasti kaikkia ja lähden sitten pois ennenkuin Leevi ja Toivo hoksaavat pompata aitojen yli mukaani. Talliin kävellessäni otan harjapuomilta mukaan Aksun riimun ja narun sekä harjapakin jonka kannen suljen. Jättäessäni tavarat paikoilleen, pesaisen kuolaimet ja ristitän suitset. Lampsin satulahuoneeseen missä Aimie pesee Taigan varusteita. Tervehdin tyttöä ja jätän suitset naulakkoon.
Tallipäiväpä tässä, Aksu ja minä hyvin mielin! =)
Sara & Aksu <3 7HM
|
|
|
Post by Sara on Jul 22, 2010 8:02:25 GMT 2
22.7.2010 - Aksu ja Sara elementissään- Aksu! Ethän vaan purase muo, siitä ei nimittäin sulle hyvää seuraa! tuhahdin hoitsulleni joka hipelöiturvallansa selkääni kun puhdistin kaviota. Luulimpas jo että Aksu oli keksinyt näykkimisen tavaksi, vaikka viime yönä. Kentällä meitä odotti pari estettä jotka olin käynyt kasaamassa. Mutta verryyttelisimme maapuomilla. Pääsemme molemmat elementtiimme, esteille. Kovin korkeaksi en kyllä nostaisi, korkeintaan 60-70cm riittää.. - Hyvä! Nyt oot putipuhdas. Ja varusteitahan tässä hakemaan.. kerroin ruunalle joka oli jo kyllästynyt ajattelutaukoihini. Luuli varmaan että nukuin.. tai jotain. Nappasin satulan telineestä ja samalla suitset olkapäälle. Suitset roikkuivat pian karsinan oven naulakossa ja satula seisoi Aksun selässä. Laskin satulavyön alas ja kiristin ensimmäisiin reikiin. - Aksu! Nyt saa loppua. Sä et tunge niitä torahampaita mun peffaan..! toruin ponia, joka olisi ihmisten kielellä sanonut : Hahhhaahaa! Siitäs sait. Mun vöitä ei ihan noin vain kiristellä! Kiristin toisiin reikiin ja pidin Aksun päästä näppärillä käsilläni kiinni. Se onnistui! Siitäs sait Aksu! Suitset avattuani ristityksistä siirsin riimun Aksun kaulalle. Komea welsh avasi suunsa ja sain laitettua ponien kielellä kidutus kaulapannan, ruunan päähän. Säädin nopeasti turpahihnan ja leukaremmin paikoilleen sekä nappasin vierestä kypäräni. Sujautin riimunkin pois kaulalta ja otin sitten ohjat käsiini, pois kaulalta makaamasta. ............ Kentälle saapuessamme huomasi Aksu värikkäät esteet mitkä olin pystyttänyt. Toinen oli 40cm pitkä, ja toinen 60cm. Toisella puolella kenttää oli myös puomi millä verryttelisimme. Ruuna nosti nopeasti päänsä ylös ja mieleeni tuli heti ensimmäisenä Mitä se meinaa?! Komea welsh hörähti esteitä kohti. Se oli nopea hetki mutta tuntui hitaalta. Palasimme siis nykyhetkeen: Haha, se taitaa rakastaa niitä niin paljon että hirnuukin esteille..! Talutin Aksun kaartoon ja pysäytin keskelle. Tavalliseen tapaan laskin jalustimet, kiristin vyötä parilla reiällä ja ponnistin selkään. Jalustimia säädin hieman lyhyemmiksi, olihan tämä estetunti. Lähdimme kävelemään sileää uraa pitkin, missä eri kokoisten ponien ja hevosten kavionjäljet muodostivat kuviointia. Maata ei kuitenkaan voinut tuijottaa kokotuntia, vaan oli ratsastettava. Taas olin päätynyt haaveilemaan..! Aksu haisteli maata kokonaisen pitkän sivun ajan, toivottavasti ruuna ei ollut tekemässä sitä mitä ajattelin..... Huh! Ei piehtaroinut. Olipas onni. Kävelimme noin kymmenen minuuttia pitkin ohjin, joten nyt oli aika ottaa tuntuma. Keräsin ohjat käteeni ja aloitimme perusvolteilla ja peruutuksilla. Volteilla ja kulmissa tosin asetin ja taivutin mahdollisimman pikkutarkasti. Aksu vaikutti pirteältä, ja paljon reippaamalta kuin käyntilenkillämme eilen! Nythän ei ollut yhtään niin kuuma, sitäpaitsi ratsastin aamulla. Aamuaurinko paistoi hellästi kohti, mutta siitä ei tullut kuuma. Juuri sopiva ilma..! Annoin hieman pohkeita ja myötäsin käsillä. Aksu lähti erittäin helposti ravaamaan reipastakin ravia. Asettelin pari kertaa ja päädyimme sitten maapuomille. Aksu astui vaivattomasti yli ja jatkoi liidokasta tempoansa koko kentän ympäri. Teimme saman vielä pari kertaa ja sitten oli aika vaihtaa suuntaa. Tämäkin suunta meni hyvin, vaikka Aksu kolauttikin kerran puomiin. Taputin ponia sen kaulalle ja kehuin. Hengähdin, kun annoin Aksulle pitkät ohjat käynnissä. Pian alkaisi laukat ja sitten hypyt. Mahtavaa! Aloittaisimme 40 senttisellä ja lopuksi olisi 60 senttisen vuoro. Taas viiden minuutin käyntipätkän jälkeen otin tuntuman käsiini ja harjoitus ravin. Tulimme kulmaa kohti, missä nostaisin laukan. Aksu eteni liidokkaassa ravissa josta annoin omasta mielestä selkeät mutta pehmeät avut. Laukan nosto oli ruunalle helppoa kuin heinänteko, ja vielä oikea laukkakin! Buéno! Nyt oli aika edetä 40 senttiselle. Nostin taas laukan ja käänsin Aksua pohje ja ohja avuin estettä kohti. Odotin sitä h-hetkeä, milloin nousisin kevyeeseen istuntaan.. jaaaa.... Hyppy! Nousin esteistuntaani ja Aksu veti liidokkaan pompun yli. Se oli mahtavaa istua juuri sen ponin selässä. Tämäkin tuntui niin hitaalta, vaikka se olikin vaan yksi hyppy. 60 senttinenkin oli varsin helppoa: kun neljäkymppistä oli parikertaa liidetty, kuuskymppinen meni Aksulta liiankin mahtavasti. Laukkakin oli jo melkein automaatti nosto.. Hyppäsimme, vaihdoimme suuntaa. Hyppäsimme taas, annoin pitkät ohjat. Otimme loppuravit, missä Aksu oli vielä hypyn halussa. Poni oli ollut tänään täydellinen esteponi ja olin siihen 100% tyytyväinen. Lopulta komistus käveli pitkin ohjin kaartoon, missä nousin pois selästä. Ennen jalustimien nostoa tai satulavyön löysäystä, siiryin Aksun pään luo ja silitin otsaa. Istuin kyykyssä kun ponipoikani laski päänsä syliini ja rapsutti itseään paitaani. Naurahdin ja jatkoin rapsuttamista. - Onneksi näitä tulee vielä olemaan monia.. kuiskasin hoitsuni korvaan ja se hengitti pehmeästi omaani. Hetken hellyyden jälkeen nousin nostamaan jalustimet. Löysäsin myös vyötä parilla reiällä. - Tallissa saat kunnon herkkuannoksen tästä hyvästä! kerroin welshille jonka korvat nousivat jo höröön. ............ Tallissa Aksu oli nauttinut herkkuannoksen. Ruunan komea pää nousi pystyyn tyhjentyneen ruokakupin luota.. Sara & Aksu <3 8 HM
|
|
|
Post by Sara on Jul 26, 2010 12:08:50 GMT 2
26.7.2010 - Enää kaks ja puol viikkoo..
..lomaa! mietin harjatessani pölyistä Aksua. Koulu vaan tuli mieleen koko ajan, vaikka mielestäni se oli ehdottomasti kiellettyä tallilla ajateltavaksi. Olin kyllä luvannut itselleni monia kymppejä todistuksiin, mutta saas nähdä meneekö kaikki päin honkia.. Aksu alkoi vaatia huomiota ja työnsi päätänsä hangattavaksi syliini, sillä välin kun olin vaihtamassa harjaa. - Hei! Mä aioin harjata sun päätä pääharjalla, en paidalla.. tuhahdin ruunalle joka pärskähti vastaukseksi. Nappasin siis pääharjan pakista Aksun kököttäessä porottavassa auringossa. Etsin vesipulloni Aksun alapuolelta ja haukkasin kylmää suuhuni. Novelle kivennäisvesi- luin pullon ulkopuolelta ja hörppäsin lisää. - Kuules Aksu.. Suo pitäis varmaan sienellä vähän pyyhkiä.. Mites ois? kyselin ponilta, joka saisi pian hieman virkistystä.
....................
- Noniiin.. Tää viilentää suo ihanasti.. kerroin ponipojalle pyyhkiessäni isolla keltaisella sienellä sen sileää selkää. Aksu ulotti päätänsä maassa seisovaa vesiämpäriä kohti. Ruuna tuhahti haistellen vettä ja palasi sitten omaan korkeuteensa. Pyyhin vielä pehmeästi takajalkoja ja vaihdoin sitten puolta. Aksu sulki silmänsä ja nautti. Eihän toista voisi jättää laitumelle seisomaan kuumaan. Pikkuhiljaa puristin sienestä vedet vielä ämpäriin ja annoin Aksun sitten juoda. Vein sienen hiljaiseen auringonvaloiseen talliin, jossa pieni pulina herätti hiljaisuuden. Jätin sienen telineeseen ja otin kärpäs suihkeen siitä samalla. Palatessani harjapuomille, en kylläkään kokenut mitään yllätystä.. - Aksu! Tietenkin menit kaataa sen ämpärin. Nyt vedet on sitten siinä maassa. No, nyt se on sitten tyhjennettykin.
- Heippa! Käytättekste tota ämpäriä enää..? Roosa kysyi saapuessaan Humun kanssa harjapuomille vierellemme. - Itseasiassa ei, Aksu just kaato sen kun sen piti juoda. vastasin virnistellen hoitsulleni. - Kiva, jättäkää se meille. Ajattelin juottaa ja pestä Humunkin. Roosa kertoi silitellen Humun vielä hetken pölyistä kaulaa.
Siirsin ämpäriä Humua päin ja aloitin ötökkä myrkyn suihkuttamisen Aksun kaulaa kohti. Poni ei onneksi säikkynyt tippoja mitkä hipelöivät kaulaa. Pian koko rakenne edestä ja takaa, molemmin puolin, oli myrkytetty. - Me taidetaan tästä hävitä, Aksu pääsee takas laitsalle. huomautin Roosalle ennen lähtöämme.
....................
Suljin portin ja irrotin riimun pois hoitsuni päästä. Pujotin sen käsivarrelleni ja rapsutin ponipoikaa korvan takaa. - Meeppäs leikkimään kavereides kanssa. Yritän päästä huomenna kattomaan suo mutta en oo sata prosenttii varma. sanoin Aksulle joka pian kääntyi ja lähti ravaamaan muiden hepojen luo.
Palasin talliin ja keräsin kamppeita kasaan. Laitoin harjat paikalleen ja kärpäsuihkeen telineeseen. No enhämmä niin paljon sittenkään ehtiny sotkea.. Lampsin valkoisen joponi luo ja lähdin polkemaan kohti kotia. Katseeni vilahti puna valkoiseen kylttiin kääntyessäni pois hiekka tieltä. "Seppele" niminen kyltti näytti suuntaan mistä olin juuri tullut..
S & A <3 9 HM
|
|
|
Post by Sara on Jul 27, 2010 10:45:17 GMT 2
27.7.2010 - Runoratsu Aksu
Tuo runoratsu Aksu, vaeltaa maastossa. On selässä tuttu Sara, ilmansatulaa matkassa. Tuo tuulinen kesäpäivä, vietetään yhdessä riemuiten. Komea welsh ruuna, nostaa laukan hiekkatien tullen. Kävellään pitkin polkuja, ja haukataan vähän ruohoa massuun. Kiusallista on, kun ötökät hyökkää Aksun nassuun.
Tunnin kuluessa selästä pois pian pompataan, Lähdetään harjauspuomille harjaamaan. Suihkutuskin ponille tekee terää, Kun saa ihanaa viilennystä selkään. Köpöttelee Aksu reippaasti laitumelle, Kun Sara vieressä lampsii silitellen. Vihdoin Aksu pääsee vapauteen, Ja vielä pienen kehun ansaitsee.
Sara jatkaa hommaa tallissa, Lakaisee lattian niin nopeasti kuin rallissa. Aksun ruoka astiakin kiiltää, Ja puhtaat varusteet myös. Nyt tallipäivä ohi alkaa olla, Hoitajalla mittari on ihan nolla..
S & A 10 HM
|
|
|
Post by Sara on Jul 28, 2010 10:00:32 GMT 2
28.7.2010 - Uittamassa feat. Ponitytöt
- Tästä tulee ihan MAHTAVA päivä! hihkaisen Kristiinalle, Maissille, Fiialle, Pipsalle, Loviisalle, Fionalle, ja Alinalle. Me kaikki kahdeksan päätimme yhdessä lähteä uittamaan hoitoponejamme, ja Pipsa omaa poniaan Sikkeä, lähellä olevalle järvelle. Muutama tytöistä sattui tietämään nopean metsäreitin sinne, ja saimme Josefiinalta sekä Annelta luvan lähteä. Kaikki hyppelehtivät ilosta kun talutimme poneja laitumelta harjauspuomille. - Mahtudaankohamme kaikki harjauspuomille? Fiona kysäisi kaikilta kävellen valkoisen Pikun vierellä. - En usko, mut haluuko joku harjata sisällä? Kristiina vastasi ja vilkaisi muita lampsiessaan Pellan toisella puolella kun Fiia talutti tammaa. - Mä ja Aksu voidaan ainakin mennä sisälle. Oon harjannut sitä tosi paljon puomilla. kerroin hoitajille.
Sovimme vielä, että Maiss, minä, Loviisa, sekä Kristiina & Fiia mennään sisälle. Harjapuomille jäi siis kököttämään Pikku, Janus, ja Sikke. Köpöttelimme perä kanaa hoitoponiemme karsinoihin, kun muut jäivät ulos. Kävelin hakemaan shettisten ja Aksun harjapakit jotka jätin Maissille ja Loviisalle. Kristiina nappasi Pellan harjapakin koukuista. Itse palasin Aksun karsinan luo missä ruuna seisoi kiltisti sidottuna kalteriin. Otin esiin pölyharjan millä nopeasti siistin sileään kesäkarvaan hieman kiiltoa. Rapsuttelin suloista welshiä korvan takaa ja kaivoin samalla pienen porkkanan farkku caprieni taskusta. Asetin namin Akselini etujalkojen väliin josta poni nappasi sen taidokkaasti kuin mikäkin sirkus oppilas. - Taitavaa! Bueno! Ootkin oikee taituri! kehuin Aksua joka rouskutti porkkanaansa tyytyväisenä vierelläni.
Jatkoin puunaamista kavioiden puhdistamisella. Mutta pian olikin aika hakea suitset, sillä muutkin tytöt tunkivat satulahuoneeseen hakemaan omien hoitsujensa varusteet. - Kaikki menee varmaan ilman satulaa? kysyin ja kuulutin satulahuoneessa. - Tottakai! kuului seitsemän ääntä vastaukseksi.
Fiona, Pipsa, ja Alina katosivat taas ulos ja kun me viisi palasimme karsinoille. Nyt irrotin Aksun riimun kokonaan ja heitin ohjat nopeasti ponin kaulalle. Ruuna avasi suutansa eikä yrittänyt paeta kun olikin melkein vapaana. Suitset säädettyäni otin kypäräni karsinan vierestä, ja sidoin Adidas lenkkareideni nauhat kiinni. Fiona tuli kysymään olimmeko valmiita ja kaikki olivat kuin olivatkin..! Lähdimme lampsimaan tallin pihalle missä muut kapusivat ponien selkiin. Talutin Aksun Pikun viereen ja ponnistin reippaasti. Heitin vielä jalkani toiselle puolelle ja olinkin jo turvallisesti selässä. Muutkin olivat valmiit.
- Pipsa vois vaikka johtaa tän..! Vai, kuinka on P? Maiss uteli Pipsalta joka istui Siken pyöreässä selässä. - No voinhan mä. Järjestys olis varmaan hyvä näin: eli eka siis Sikke, tokana Janus, kolmantena Aksu, sitte Pikku, sitten Pella, ja vikana shetut ihan missä vaan järjestyksessä. - Käy. Noniin, lähetäänpäs matkaan. Fiia sanoi Pellan vierellä, sillä Kristiina istui meno matkalla selässä.
Lähdimme pitkin ohjin kävelemään Pipsan johtamaa reittiä pitkin järvelle. Höpötimme kaikki keskenämme poneista, tallista, ja muusta hevosiin liittyvästä. - hmm.. Mietityttää vieläkin ne hoitaja haut.. Mitkä hevoset hakis hoitajaa..? Alina mietti Januksen pärskiessä allaan. - Mun vaisto sanoo että Floora ja Anttu ainakin.. ehdotin tytöille. - Se on varma.. Muista en oikein tiedä.. Fiia sanoi hänkin mietteliäänä kävellessään kantojen yli.
Keskustelumme kesti ja kesti, vaikkei matka niin pitkä ollutkaan. Pian kirkas järvi häämötti edessämme ja kaikki alkoivat jo hymyillä ja valmiina laukkaamaan järveen. Fiia & Kristiina päättivät että K ui ensin. Lähdimme kävelemään vettä kohti. Aksu astui hiekkaan ja vesi kosketti kaviota. Ruuna väisti hieman, vaikka shetut ja Pikku olivat jo kahlailemassa. Lopulta ponin oli pakko päästä, joten se lähti kiitoravissa vettä kohti. Onneksi olin heittänyt kenkäni pois ja jättänyt kuivalle. Minä pompin selässä ja kaikki nauroivat shetuille ketkä laukkailivat matalalla. Janus päätti jo uida, mutta Alina ei antanut mennä liian pitkälle. Pikku taas leikki vedellä, ja Pellakin kuopi leikkimielisesti. Fiia nauraa käkätti rannassa, poneilla vaan oli niin hauskaa.
Vähän ajan päästä Kristiina ja Pella palasivat rantaan ja Kristiina kapusi selästä pois. Enempää en nähnyt, sillä Aksu lähti uimaan syvemmälle. - Hei, ei enää! Mä en todellakaan huku sun kanssa tänne.. Käänsin ruunan ripeästi rantaa päin, Sikke ja Pipsa vierellämme. Ponien selät eivät pahemmin kastuneet, ja ratsastajatkin olivat melko kuivia. Pian Fiia ravasi Pellan kanssa veteen, kun Kristiina laitteli kenkiänsä jalkaan. Shettiksillä todella oli hauskaa: Maiss ja Loviisa istuivat Siirin ja Pampun pukeissa melko kauan, kun iloiset ponit roiskivat vettä muiden päälle.
Aksu laukkaili matalammalla, ja minä istuin pomppivissa askeleissa mukana. Tämä vasta oli kesää! Oikeaa kesää..! Palailimme pikkuhiljaa kuivalle maalle, ja shetut piti puoli pakottaa pois vedestä. Kristiina käveli Pellan vierelle, ja silitti russin pehmeää karvaa. Pipsa tarkisti kellostaan, että olimme olleet vedessä 45 minuuttia. Lähdimme kävelemään samaa reittiä mistä olimme tulleetkin, takaisin talliin. Matkan varrella Loviisa hihkaisi: - Ainakaan ei pidä huuhdella ponskeja tänään! Kaikki olivat samaa mieltä..!
S & A <3 11 HM
|
|
|
Post by Sara on Jul 29, 2010 8:19:33 GMT 2
29.7.2010 - Kesälaitumella kaverin kanssaKyykistyin laitumen sähkölankaportin kohdalla ja ryömin ali. Aksun riimu roikkui mukana kun kävelin ponia kohti. - Aaakksuuu! kailotin kovaa. Kiinalaiset varmaan ihmettelivät kovaa ääntä mikä kuului Suomesta asti. Welsh nosti päänsä, Siiri vierellään. Se hörähti pehmeästi katsellen minua ja jatkoi tavalliseen tapaan syöpöttelyään kaverinsa kanssa. - No höh. Sitten mä tuun hakemaan sut..! tuhahdin, tälläkertaa hieman hiljempaa. Laitoin riimun ponin päähän, ja se pysähtyi. Peruutti pari askelta, ja pysähtyi. Vedin kaikin voimin ja lopulta Aksu suostui astumaan yhden askeleen. Toisen, kolmannen, ja vielä monta kymmentä sellaista. Kyllä Aksun sai aina suostuteltua sisälle! Sara <3 Aksu 12 HM
|
|
|
Post by Sara on Jul 30, 2010 8:03:28 GMT 2
30.7.2010 - Vielä on kesää jäljellä..
.. Vielä on kauniita päiviä.. tuhahdin itselleni katsellen tummia pilviä taivaalla. Tänään ei ainakaan aurinko porottaisi, siitä oltaisiin varmoja. Jatkoin kävelyä laitumelle heilutellen Aksun riimua käsivarrellani. Verkkareideni taskuissa rapisivat ikivanhat karkkipaperit ja teoriapaperit ratsastusleirien jäljiltä. - Aksu palleroiseni.. Tules sisälle.. kutsuin hoitoponiani kaukaa laitumelta. Kuului hörähdys. Sitten pieni siro ponin pää katseli minua puun takaa. Turvasta kuului hirnahdus. Ja tuo poni, Aksu, lähti ravaamaan kohti minua täyttä vauhtia. Kaviot kopisivat maata ja muut hepat alkoivat jo ihmetellä mikä vaara heitä kohtasi kun Aksu noin levoton oli. Mutta ei mitään vaaraa. Ruuna pysähtyi eteeni ja odotti riimua päähänsä. - Oot säkin hassu! No kiva kun tulit, ettei sinne olis tarvinnu lähtee tulemaan. kerroin Aksulle, jonka turvalle annoin pienen suukon. Seuraavaksi laitoin riimun päähän ja lähdimmekin talliin. Nyt saisimme unohtaa harjapuomin, kuitenkin siellä jossain vaiheessa alkaa sataa..
Talutin Aksu Paksua sen karsinaan ja tervehdin samalla paria hoitajaa. Roosa oli tullut harjaamaan Humua viereiseen karsinaan. Laurenkin harjasi Almaa vastapäätä. - Moi! tervehdin molempia. - No moi! molemmat vastasivat.
Haettuani possuni harjat avasin taas karsinan oven ja tunkeuduin sisälle. Kaivoin pakista pehmeämmän harjan ja vetelin turkin sillä. Aksu ei ollut pölyinen tai muuta, todennäköisesti illan sadekuuron vuoksi. Mutta harja ja häntä olivat kyllä takkuisia. Kammattuani nekin paikalleen otin esiin kaviokoukun. Aksu väisteli ja rimpuili hieman: - Hei, rauhotus nyt. Tää on tehty sulle miljoona kertaa! rauhoittelin ruunaa. Vähän ajan päästä kutsuin Roosan paikalle. - Hei voisitsä pitää Aksusta vähän kiinni, kun se väistelee? - Joo, voinhan mä. Roosa vastasi hymyillen.
Roosan pidettyä kiinni Aksu ei saanut väistettyä ja nosti kavion kunnolla. Taputimme ponin kaulaa, sitten Roosa palasi takaisin Humun luo, joka töllisteli kaltereiden läpi Aksun karsinan sisälle. Oma hoitsuni olikin nyt harjattu. Päätin tunnustella Aksun jalkoja. Oli hyvä tuntea oman hoitohevosensa jalat hyvin. Näin on helpompi löytää turpoamiset tai muut vaivat jaloista kun ne tuntee tarkalleen, ei pelkällä näköaistilla. Käteni tunnusteli kavion yläpuolelta lihaksia, siroista jaloista. Tämä homma vaatisi vielä muutaman päivän tunnustelua mutta kuhan nyt vähän aloittelisin. Aksu käänsi päätään vielä enemmän ja heilutteli hupparini huppua. Vähän ajan päästä nousin taas seisomaan.
Lynn oli tullut Sentin karsinan luota moikkaamaan. Moikkasin tietenkin takaisin. - Mitäs tänään puuhailette Aksun kanssa? Lynniskä uteli iloisena hänkin. - No tänään en ainakaan ridaamaan oo lähössä, mutta jotain muuta aattelin puuhailla. - Aijaa. Ei mekään kyllä ratsastamaan tänään. Mut taidan viedä Sentin pihalle ja kavuta oleskeluhuoneeseen höpöttämään muitten kanssa. Voishan jotain tallihommiakin tosin tehä.. Lynn mietiskeli. Olin samaa mieltä ja lähdimmekin samaan aikaan taluttamaan heposia pihalle.
Lynn köpötteli hoitohevosensa Sentin kanssa toiselle laitumelle, kuin me taas poniporukan luo. Päästin Aksun vapaaksi ja suljin portin. Rapsutin ponia vielä otsalle ja katosin sitten talliin. Bongasimme Lynnin kanssa toisemme oleskeluhuoneesta yhdessä Erikan, Aimien, ja Sirpan kanssa. - Mitäs te? Puuhailitteko hoitsujen kanssa jotain? utelin kolmikolta. - Joo. Mä olin mun Taigerin kanssa kentällä pyörimässä, sade pilvet ajo kuitenkiin pois. Aimie kertoi. - Me oltiin Sirpan kanssa maastossa taluttelemassa hoitsujamme. Erikakin sanoi. - Niin oltiin. Hepat oli aika vauhkona tuulesta.. Sirpakin liittyi keskusteluun.
Istahdin penkin ääreen tyttöjen kanssa. Tallikissa oli nukahtanut sohvalle eikä kukaan viitsinyt ängetä herättämään sitä. Aimie raapusteli Taigaa paperille ja vilkaisin tytön piirrustusta aina vähän väliä. Kaikki kehuivat hienoa piirrosta, se näytti ihan ponilta itseltään. - Mulla on jotkut pikku serkun viis vuotis synttärit.. U know? Tylsää.. Erika huokaisi napattuaan hupparinsa maasta. - Joo, varmaan tosi kivaa. Ootat varmaan innolla! Sirppa vastasi naurahtaen.
Erika häippäisi joten jäimme Lynnin, Sirpan, ja Aimien kanssa istuskelemaan. Aimie näytti hienoa raapustustaan ja lähti sitten vertaamaan sitä Taigaan, laitumelle. Päätin itse lähteä valumaan kotiin.. Mutten tuskin moneksi päivää! (;
S <3 A 13 HM
|
|
|
Post by Sara on Jul 31, 2010 8:10:09 GMT 2
31.7.2010 - Kentällä vääntöä ja muuta säätöä
Tuulinen ilma sai Aksun ja muut hevoset säpsäköiksi. Hevonenhan on laumaeläin.. Haju sekä kuuloaisti heikkenee tuullessa joten vaara voi olla vaikka korvan takana. Ruuna katselee taukoamatta muita laitumella kun asetan sitä voltilla. Olimme olleet jo puolisen tuntia täällä hyörimässä ja poni on yliherkkä jokaiselle asialle mitä tuntee näkee tai kuulee. Harmaat pilvet ovat peittäneet taivaan synkästi. Edes pieni auringonpilke olisi pelastus. - Tästä sitä saa kun valittaa porottavasta auringosta ja helteistä.. huokaisin Jokerille joka huomasi suunnan vaihdoksemme ja lähti vääntämään täysikaartoa. - Niimpä, olis ittekkin vaan pitänyt pitää turpa kiinni eikä valittaa.. Jokeri vastasi ja heilautti kättään. Jatkoin koulun vääntämistä harjoitusravissa ja tein tempon lisäyksiä. Aksulta asia oli helppo nakki, olihan poni vaativa bee tasoinen. Laukannostotkin olivat hienoja, käynnistä nostettuinakin. Aloimme pikkuhiljaa palailla Aksun, Flooran, ja Jokerin kanssa talliin. Heposten karsinat olivat melkein vierekkäin. Aksua odotti ruokaastiassaan kauhallinen kauraa joten otin suitset äkkiä pois päästä. Jätin ne karsinan oveen roikkumaan ja avasin satulavyön. Satulan vein siis varustehuoneeseen, sekä pesin kuolaimet. Kun suitset oli ristitetty nekin pääsivät roikkumaan paikoilleen. Aksu ei ollut ollenkaan likainen. Jouhetkin olivat siistit, vain kaviot piti tarkistaa. Mutta koukkuakaan en tarvinnut sillä kiviä ei ollut tarttunut kavioihin. Poni mussutti vielä kaurojaan joten jätin sen hetkeksi karsinaan. Törmäsin Josefiinaan viedessäni harjapakkia paikoilleen: - Heissan Sara! Josefiina tervehti ja huiskautti vielä viimeiset pölyt tallin käytävältä kasaan, mihin oli harjannut käytävän muutkin liat. Tervehdin takaisin, ja Jossu pyysi minua jättämään Aksun sisälle. Ruunalla olisi pian kengitys joten sitä oli turha viedä siinä välissä laitumelle.
Floora oli kengitetty jo eilen joten sen saisi viedä laitsalle. Jokeri pyysi apua heppalaitsan portin kanssa, ettei joku vaan syöksyisi läpi samalla kun Floora saataisiin sisään. Lampsin tamman ja hoitajansa edellä sekä avasin portin heille. Kun Jokeri ja Flortsu olivat päässeet sisään, suljin portin ja lähdin takaisin talliin. Vaistoni ohjasi minut suoraan welshin karsinan luo. Hiippailin sisään.. Aksu päästi pehmeän horähdyksen ja painoi päänsä syliini kun kyykistyin. Oli ihana tuntea pehmeä turkki ihollaan ja rapsuttaa rakastaan. Kuulin Jossun puhetta, ja tallinomistaja puhui selvästi kengittäjän kanssa. Hyvästelin Aksun ja vilahdin karsdinasta pois äkkiä. En halunnut tunkeilla kengittäjän tiellä. Hänellä oli varmasti tärkeämpää puuhaa.. Lampsin ulos napaten Aksun harjapakin mukaani. Olin päättänyt putsata harjoja, ne olivat varmaan vähän pölyssä. Hankasin pölyharjaa piikkisukaan ja pölyä irtosi vaikka millä mitoin. Maiss ja Reega kävelivät ohi talliin päin. Moikkasin tyttöjä ja jatkoin hommiani harjojen parissa. Pölyharja ja pehmeämpi harja olivat ainoat likaiset harjat, ne saivat kunnon puhdistuksen. Hankasin harjoja pitkään ja ne alkoivat pikkuhiljaa näyttää puhtailta. Vein ne talliin takaisin, ja näin Aksun hermoilevan kengittäjälle. Ruunalla oli oikeaa rakkautta miestä kohtaan. Ruuna hörähti pehmeästi ja katsoi minua kohti kun astelin talliin. Hymyilin ponille ja Josefiinalle joka vilkaisi ponin hörähdtyksen kohdetta. Se teki minut iloiseksi, että Aksu tajusi että huolehdin siitä. Karo ja minä taisimme olla sen luottoihmisiä. Meillä oli molemmilla vielä monta hyvää hetkeä luvassa, tämän suloisen karvapallon kanssa.
Tuuli oli tullut talliinkin ja näin Maissin sulkevan tallin ovet. Siiri kurkisti karsinastaan tallin menoja ja palasi takaisin kun tämän hoitaja palasi. Elkku oli tullut hoitamaan Janusta ja kulki tämän kanssa nyt karsinaan. Tallilla aika kului erittäin nopeasti, ja harkitsin jo kotiin lähtöä. Parin tunnin päästä oli Aksu kuitenkin valmis, joten ruunan sai heittää pihalle. Kengittäjä jätti ponin karsinaansa ja lähti Josefiinan kanssa muita kengittämään. Syöksyin oitis ponin luo ja laitoin sille riimun päähän. - Nyt pääset laitumelle syömään! kerroin nyt kiltimmälle ponille. Tuuli ei päässyt talliin ja Aksukin oli jo rauhoittunut. Lähdimme käppäilemään laitsalle. Aksu hermoili joten päästin sen nopeasti kavereidensa luo. Se syöksyi Pampulan, Pellan, ja Pikun seuraan oitis. Juoksin ulkoa talliin ja jätin riimun paikoilleen. Tekemistä ei sen kummempaa enää ollut joten nappasin joponi nurkasta ja poljin äkkiä kotiin. Pyörällä kulkeminen oli kyllä tällä säällä hankalaa, mutta onneksi kotiin oli vain kymmenen minuuttia matkaa..
Sara <3 Aksu 14 HM
|
|
|
Post by Sara on Aug 1, 2010 8:44:00 GMT 2
1.8.2010 - Elokuun eka on viidestoistaAksu ravasi kauniisti minua kohti. Viidestoista kerta kun olin täällä, hoitamassa sitä. Eiliseen verrattuna ilma oli täysin erilainen, aurinko paistoi mutta pieni tuuli hallitsi sen porottamista. Seisoin laitumen sisäpuolella riimu kädessäni. Ruuna saapui eteeni ja silitin sen kaulaa. - No, mitäs kuuluu poitsu? Ei olla nähty 'pitkään' aikaan. No onhan eilisestä jo melkein 24 tuntii aikaa. tervehdin hoitoponiani. Ruuna hörähti ja pärskähti tervehtiäkseen minua. Ajattelin lähteä kävelyttämään Aksua tallin ympäristöön. Jos vaan saisi jonkun kaverin mukaan.. Ei sattuisi kukaan olla hoitamassa hoitsuaan ja lähtemässä kävelyttämään.. - Moi, ratsastamaan? kuulin äänen takaani kun käänsin Aksun menosuuntaamme. Sehän oli Fiona, Pikkua lähdössä hakemaan. - En ratsastamaan, mutta kävelylle olis tarkotus mennä. - No saataisko me liittyä seuraan? Fiona uteli koiranpentukatse naamallaan. - No kaveria me etsimmekin. Tulkaa vaan! vastasin ja virnistin tytön katseelle. Pieni naurahdus pääsi ulos suusta molemmilta, mutta Fiona katosi hakemaan Piccoloaan tarhasta. Talutin Aksun harjapuomille, nythän oli hyvä ilma. Sidoin ruunan vaikka itse sanonkin, onnistuneeseen solmuun ja jatkoin matkaani tallin avonaisista ovista sisään. Tallissa hyöri Jaakko, epätoivoisena putsaamassa karsinaa ja todennäköisesti pohtimassa naisasioita. Tallikissa maukui ja joku oli putsaamassa varusteita. Nappasin nopeasti harjapakin ja palasin hoitsuni luo. Komea welsh seisoi esimerkillisesti puomilla liikahtamatta. Hiivin hiljaa ponin luo ja se hörähti taas pehmeästi. Likaa ei Aksussa sen kummemmin näkynyt. Fiona saapui harjapuomille Pikun kanssa ja sitoi ponin pieneen etäisyyteen Aksusta. Ruunat vilkaisivat toisiaan ja jatkoivat seisomista hoitajiensa harjatessaan kaksikkoa. Putsasin vielä Aksun kaviot ja kysyin sitten Fionalta oliko hän harjannut. Pikun hoitaja lähti hakemaan molempien ponien suitsia. Vahdin poneja silmä tarkkana ja seurailin samalla tallin aamupäivää. Pian Fiona kuitenkin palasi ja tyttö antoi minulle hoitoponini suitset. Ne saimme laitettua nopeasti, kumpikaan poni ei onneksemme temppuillut. Pian oli kahden herran ja kahden neidin joukko valmis ja lähdimme lampsimaan lähimpää hiekkatietä kohti. Sara <3 Aksu 15 HM!
|
|
|
Post by Sara on Aug 2, 2010 18:19:40 GMT 2
2.8.2010 - No vähän laiskottelua..
.. Pitää kesään saada mahtumaan! möläytin Aksulle joka seisoi koivupuun alla vierelläni. Linnut visertelivät virsiään kun laiskottelimme varjossa pienellä maastoretkellämme ilman satulaa. Olin kiivennyt hoitsuni selästä pois ja tuonut sen turvaan auringolta. Pehmeä ruoho houkutteli makaamaan mutta pidin Aksusta silti kunnolla kiinni. Poni mussutti ruohoa ja haisteli paitaani. Otin kypärän pois päästä ja haukottelin kovaan ääneen. - Mä heräsin tänään kuule seittemältä aamulla. Ja vieläki väsyttää..! kerroin poniruunalle kuin koulukaverille. Kello läheni jo puoli seittemää, illalla, ihmettelin kun kaivoin taskustani puhelimen ja tarkistin digitaalisesta kellosta ajankulun. Aksu virnisteli linnuille jotka lentelivät päivänvarjo puumme yläpuolella. Rupesin jo änkemään kypärää päähän ja suunnitella paluuta tallille. Niimpä ponnistin hoitsuni selkään ja lähdimme kulkemaan liekkijärven ratsastuspellolta pois. No eihän me pellolla mitään käveltäisi! Nostin ponilla laukan ja ruuna paineli pehmeästi menemään. Tarkistin että maa oli kuopatonta ja turvallista laukkaamiselle. Ja eihän siinä mitään vikaa ollut.. Laukkasimme pellon riemukkaasti loppuun ja hidastimme sitten raviin. Taputin pompottavissa askeleissa Aksun pehmeää ja silkkistä kaulaa.
Seppeleen aurinkoinen piha lähestyi entistä enemmän ja lopulta seisoimmekin harjapuomin luona, Aksulla riimu päässä. Käväisin pesemässä kuolaimet ja talli olikin täynnä lomaillan melua. Muutkin hoitajat puuhailivat hoitsujensa kanssa kaikenlaista. Pesuboksiinkin oli moni pyrkimässä. Moikkasin tutuimpia, ja sitten niitä uusimpiakin tuttavuuksia. Sophie ja Essikin olivat tallilla, hengailemassa vaan. Mutta saivat harjata Cassua ja Anttua, hepoilla ei ollut juuri nyt hoitajia. Soph taisteli Antun kanssa kun taas Essi harjaili rauhallista mutta herkkää Cassua. Kiirehdin kuitenkin pikaisesti Aksun luo harjapuomille ja vierellemme oli saapunut Maiss sekä Siiri. Tyttö sitoi shettis tammaa kiinni puomiin. - Hello, mitäs sä? käläytin blondille hoitajalle. - Mitäs nyt täs, tälläst loman viettoohan tää.. Maiss vastaili. - Nii se taitaa olla vielä vähän kaikilla.. puhelin tytölle ja vilkaisin Siiriä. - Paitsi Jaakolla..! Senhän työ on nyt rukoilla lisää lomaa Jossulta! Maiss kikatti ja katseli Jaakkoa joka keräili tallin pihasta hevosten peetä pois hikeä otsaltansa pyyhkien. Itsekin vilkaisin ja naurahdin Maissin kommentille. Jatkoimme työtä ponien kanssa ja harjailin vielä Aksun. Puhdistin kavioista maastosta tulleet liat pois sekä jatkoin sitten reissua laitumille päin.
Kun ponipoika oli saatu kuljetettua muiden porukoiden luo, oli aika puunata hieman varusteita. Etsin telineestä sienen sekä varuste saippuaa. Päätin putsata satulan ensin. Kävelin vielä letkun pään luo ja nappasin ämpärin vierestä. Käynnistin ja odotin että vettä valuisi sopiva määrä ämpäriin. Pian suljin letkun ja kuljetin vesiämpärin varustehuoneeseen. Vilkaistessani suitsia totesin että ne olivat ihan puhtaat. Satulasta voisi kuitenkin pyyhkiä pölyjä pois. Katselin kuinka varusteidenpesusaippua levisi pitkin hoitoponini satulaa. Hankasin sitä vielä hetken ja otin sitten pyyhkeen esiin. Pyyhin satulankaarta myöten saippuanjämät pois. Pian olinkin valmis ja ajattelin että siivoisin jälkeni pois. Mutta Dreamer tuli satulahuoneeseen ja sanoi pesevänsä varusteita. Tyttö kävi vaan vaihtamassa veden ja alkoi sitten putsata Bladen satulaa.
Kävin kaivamassa kassistani kokispullon. Köpöttelin oleskeluhuoneeseen ja avasin korkin nopeasti. Ainii, se oliki kokista! Juoma pursusi lattialle ja kiiruhdin hakemaan paperia ihan mistä vaan nurkasta mistä sitä löysinkin..! Pipsa ja Elkku käkättivät minulle kun pyyhin kokista lattialta. Itsekin nauroin ja otin sitten kulauksen pullosta. Lattia oli jo kuivunut. Heitin paperin mustaan, muoviseen roskakoriin ja istuin sohvalle. Ehdimme kahden hoitajatytön kanssa höpötellä vaikka millä mitoin. Seppeleen hevoset, hoitajahaut, ja muut tallin asiat tulivat puhuttua. Ja seuraava juttu olikin kotiin polkeminen sekä kokiksen kaadon välttäminen!
Sara <3 Aksu 16 HM![/color]
|
|
|
Post by Sara on Aug 3, 2010 8:17:23 GMT 2
3.8.2010 - Aksulle kuin kauhuleffaa.. Kouluridaa & kavalettejä!- Arrgghh..! Että voi olla satulavyö näin hankala.. Aksu, etkai sä pullistele? tuhahdin itselleni ja hoitoponilleni joka seisoi vieressäni karsinassaan. Päivä oli pilvinen ja hieman tuulinenkin, muttei toivottavasti sellainen kun se oli muutama päivä sitten. Pyysin Aksua siirtymään hieman taaksepäin jotta pullisteleminen ehkä loppuisi liikkuessa. Heti kun ruuna siirtyi nappasin remmistä taas ja kiristin. Haa! Nyt sain sen..! Kiristin vielä toisenkin. - Loput saadaan kentällä! Vetäisin vielä suitset Aksun siroon welshi päähän. Nappasin kypärän maasta päähäni ja otin ohjat pois sileältä kaulalta. Aukaisin karsinan oven mahdollisimman hiljaisesti ja pyysin Aksua sitten eteempäin. Ruuna käveli vauhdilla pois karsinasta mutta pysyttelin onneksi mukana. Ponin olisi tehnyt mieli laukaista karsinasta pois kuin mikäkin monté poni! Pari hoitajaa katseli menojamme karsinoiden takaa ja vilkaisivat omia hoitsujaan välillä. Pääsimme kuitenkin onnistuneesti ulos tallista liiskaamatta yhtäkään pientä talutustuntilaista seinään. Kentällä kiristin vielä vyötä ja laskin jalustimet alas. Muutama hengaaja ja pari hoitajaa oli tullut katsomaan kentällä vääntöämme. Ponnistin selkään yleisöstä huolimatta. Lähdimme köpöttelemään pitkin ohjin pitkin hiekkaista uraa. Alkukävelyiden jälkeen otettiinkin ohjaa tuntumalle ja ruvettiin harjoittelemaan peruutuksia. Noniin, pysähdytääs Aksu pallero. Hyvä, sitten hieman puolipidätettä ja pienenpieni pohje. Jess, hieno poni! Taputin hoitsuani kaulalle. Jatkoimme näitä onnistuneita peruutuksia noin viisi kappaletta vielä, ja siirryimme sitten kevyeeseen raviin. Rupesin keventämään, ulkojalan puolimmaisen jalan mukaan, ja näin silloin pari kavalettia kentän toisella puolella. Noitahan me voitais kokeillakin tänään!, mietin kun käänsin Aksua ravissa päätyympyrälle. Poni pyrki eteempäin melko reippaasti niinkuin se teki tallissakin. Yritin antaa mahdollisimman tasaista kättä ja edetä ainoastaan pienillä pohje avuilla. Olin huomannut että hoitoponini oli erittäin herkkä, mutta omasta mielestä istuntani oli hyvä ja osasin antaa apuja herkillekin poneille ja hevosille. Nostin Aksulla laukan ja tulin pari kavalettiä. Ruuna hyppäsi, mutta noihinhan tarvittiin vaan pientä hyppyä. Pieni yleisöni hymyili ja Aimie vitsaili: - Laitettaisko sulle nyt metri kuuskyt este tohon? - Hehheh, just joo! tuhahdin tytölle huumorintajulla. Jatkoimme vielä hetken ravissa, ja vaihdoin sitten suunnan. Taputin Aksua sen karvaiselle kaulalle ja annoin pitkää ohjaa. Kävelimme nyt rauhallisemmin ja Aksukin tuntui rentoutuvan. Ruuna ei enää hosunut askeleissaan niin kovasti. Hetken päästä oli kuitenkin taas aika ottaa ohjat tuntumalle. Raviin siirtymisiä käynnistä teimme melkoisen määrän, ja tulimme kavalettejä ravissakin. Vaikka laukassakin saimme ne tuntumaan helpoilta kuin mitkäkin. Ravailin pian jo loppuraveja hieman pidemmällä ohjalla. Pikku yleisö hymyili meille ja katseli kun Aksu köpötteli uraa pitkin. Siirsin ponin käyntiin ja annoin pitkän ohjan. Loppukäyntintien aika.. xxxx Jätin ponipoikani seisomaan harjapuomille kun vein satulan ja suitset talliin. Viskasin eilen pesdyn satulan telineeseen ja huuhtelin hieman kuolaimia. Ristitin vielä suitset ja asetin ne koukkuun roikkumaan nätisti. Palasin Aksun luo joka seisoi nätisti harjapuomiin sidottuna. Vetelin sen pölyharjalla läpi ja tarkistin kaviot. Ei likaa jäljellä! Nyt oli aika palauttaa rakkaani laitumelle johtamaan ponilaumaansa pakoon vaaroilta.. Kävellessämme laitumia kohti silittelin Aksun kaulaa. Poni olisi halunnut pysähtyä hieromaan päätänsä t-paitaani mutta sanoin että voisin jäädä rapsuttamaan ruunaa vähäksi aikaa. Päästin sen portista sisään ja otin riimun pois. Silitin sen kaulaa kun Aksu nojasi päätään minua vasten. Rapsutin sitä otsasta ja pyysin palaamaan porukkoittensa luo. Lampsin laitumelta harjapuomille ja keräsin harjat pakkiin. Palautin pakin paikalleen ja nappasin pyöräni parkkipaikan luota. Tuuli veti hiuksiani taaksepäin kun pyöräilin Seppele kyltin ohi. Toinen pyörä tuli vastaan ja polkija oli Sastu. - Heippadei! tervehdin Seppeleläistä yksärin omistajaa. - No hejjssan, kävitkö Aksua moikkaamassa? Antun ex-hoitaja uteli ja tervehti. - Joo, ratsastettiin kentällä. vastasin ja lähdin vauhdilla polkemaan poispäin Seppelettä. Katsoin vielä taakseni, ja näin Aksun laitumellaan. Se laukkasi pitkin ruohoa ja hirnui. Todellisuuten paluu oli kivi tiellä. Pyöräni ajoi sen yli ja horjahti. Voi ei, sanoin itselleni..! Sain onneksi pidettyä tasapainoni ja jatkoin pyöräilemistä seuraten maata, etten joutuisi pelästymään uudelleen.. S <3 A 17 HM!
|
|
|
Post by Sara on Aug 4, 2010 10:35:17 GMT 2
4.8.2010 - Rennosti kentälläTeki mieli tässä piirtää... Taustan tein liian haaleella, skanneri ei ottanu.. Mut tällänen ratsastuskuva maailman tylsimmällä taustallahan tää. :)Sara & Aksu <3 18 HM[/color]
|
|
|
Post by Sara on Aug 5, 2010 10:38:59 GMT 2
5.8.2010 - Harjausta ja valmennukseen valmistautumista
Aksu seisoi karsinassa, kun lampsin hakemaan sen harjat. Vilkaisin samalla ilmoitustaulua jossa luki muun muassa hoitaja-hoitsu valmennuksista: - Hmm.. Puomit/lähestyminen/taivutus.. luin lapusta mihin oli listattu ryhmät sekä ratsukot. - Sara ja Aksu, helppo bee! Jes, mukana! hihkaisin selattuani oman nimeni. Olin hakenut juuri tähän ryhmään, ja siihen pääsinkin. Hyppelehdin iloisesti Aksun karsinan luo. Valmennus oli tarkoitus pitää tänään, joten jäisin tallille vielä myöhemmäksikin. - Voisin vaikka harjata sut, sitten puuhata jotain muuta.. höpöttelin hoitoponilleni kun harjailin sitä pölyharjalla. Hevosia oli jätetty sisään viime yöksi, ja jätettiin myös tänään. Tuulinen ilma sai ihmiset sekä hevoset herkiksi, ja jokainen pelkäsi jonkun hepan keksivän karkuumatkan. Ukkostakin oli ehkä luvassa, ainakin siltä näytti. Ilma oli aika viileä.. Selkeää, että pian olisi syksy.. Aksu hipelöi punaisen hupparini huppua. Kiersin welshin sileän kaulan ali toiselle puolelle harjaamaan. Aksun vieruskaveritkin palailivat sisään maneesista. Roosa Humulla ja Jokeri Looralla, olivat käyneet maneesissa ilmansatulaa. Roosa oli samassa valmennus ryhmässä kanssani. - Moi tytöt! Miten meni? kysyin molemmilta ja katsoin kahta heposta Aksun molemmin puolin. - Ihan hyvin. Ei oikein keskittyny asetukseen, mutta muuten mahtavasti! Jokeri vastasi hymyillen minulle sekä Aksulle. - Meilläkin ok. Humu oli melko reipas. Roosakin liittyi keskusteluun.
Tytöt ottivat suitsia pois ja harjailivat hoitsujaan. Minäkin puhdistin vielä kaviot ja kaivoin sitten kamman esiin. - Sun täytyy olla hienona valkkaan, eiks vaan? lörpötin ponipojalleni. Ruuna yritti hieroa päätänsä huppariini kun selvitin takkuista harjaa. Selvästi yrittäisi saada kampaamisen pois mielestäni.. Työnsin päätä kuitenkin pois, ja ruuna luovutti. Lopuksi silitin sen pehmeää otsaa ja rapsutin vähän. Anne käveli tallin poikki ja käänsi iloisen katseensa minua ja Roosaa kohti. - Heippa, Roosa ja Sara. Tänäänhän on sitten kesän eka valmennus..! Anne tervehti ja muistutti valkasta. - Joo, mä oon ainakin tulossa! vastasin ja hymyilin Annelle. - Samat multakin, oon tulossa. Roosakin sanoi ratsastuksenopettajalle.
Anne moikkasi ja lähti Riinan karsinan luo, missä Chao puuhasi jotain tamman kanssa. Minä ja Roosa jatkoimme touhua hoitsujemme kanssa. - Noniin poika, jäät nyt sisälle. Mutta annan sulle vähän kauraa, kun Josefiina pyysi muo. sanoin welshille ja muistelin tallinomistajan pyyntöä ruokkia Aksu harjauksen jälkeen. Kävelin Aksun boksista, Cassun ohi rehulaan joka sijaitsi laina varusteiden vieressä. Nappasin kaura ämpärin jonka sisällä kolisi muovinen kauha. Aksu hörisi kovaan ääneen kun näki ämpärin jossa oli kauraa. Pyysin ruunaa väistämään kun kaadoin kauhallisen sen ruoka astiaan. - Lainaatko mullekin, voin viedä takas? Roosa kyseli ja nyökytin. - Ofcourse, siitä vaan.. vastasin ja raivasin kauraämpärin sekä kauhan Humun karsinan ulkopuolelle.
Suljin Aksun karsinan oven ja jätin ponin mussuttamaan ruokaansa sinne. Kapusin portaat ylös ja tunnustelin ratsastushousujeni taskuista kolikoita. Mulla oli jano! Löysin kaks eurosen ja tarkistin limu automaatin hinnaston. Jes, jaffa maksaisi euro viiskyt senttiä. Laitoin rahat koneeseen ja painoin nappia mistä saisin fantaa. Kone alkoi tekemään toimiaan ja pudotti lopulta fantapullon isosta aukosta. Heitin hymyn naamalleni ja nappasin pullon itsekkäästi kouraani. Lampsin oleskelu huoneeseen ja istahdin sohvalle. - Hei hei! Varos ettet kaada tota mun päälle! Maiss hihkaisin ja joi oman kolansa loppuun. - Ai säki kuulit siitä mun cocacola tempauksesta.. möläytin ja virnistin Elkulle joka oli ollut Pipsan kanssa tapahtumapaikalla. - Etsä tienny että mun toinen nimi on Miss Juoru? Elkku kysyi ja Maiss naurahti. - Hehheh, en vastasin ja virnistin hymyn tyttöä kohti. Elkku tajusi etten ollut suuttunut, vain vähän huumorilla 'vihainen'. Avasin pullon tälläkertaa varovaisesti ja Maiss siirtyi hieman kauemmas sohvalla. Tälläkertaa kuitenkin onnisti ja sain juotua limuani onnistuneesti. - Jess, mähän sanoin! höpötin ja hymyilin Maissille sekä Elkulle.
Lähdin pian oleskeluhuoneesta ja kävelin tallin läpi. Aksu hörähti minulle ja moikkasin ponia. Lähdin kuitenkin jopollani kotiin.. Kävisin syömässä jotain ja palaisin sitten takaisin valmennukseen. :)
Sara & Aksu <3 19 HM[/color]
+ Kirjotan vielä 5.8 seuraavaan viestiin, siihen tulee hoitaja-hoitsu valmennuksen maksu (piirros) :D
|
|
|
Post by Sara on Aug 5, 2010 15:36:47 GMT 2
+ 5.8.2010 - Hoitaja-Hoitsu Valmennuksessa!Toimii myös maksuna valmennukseen, mutta laitan tän sinne erikseen.. (jotta Annen ei tarvii lähtee kaivamaan täältä kätköistä maksua)Sara & Aksu <3 20 HM[/color]
|
|