|
Post by Keikki on Dec 27, 2009 21:35:03 GMT 2
27.12.2009
I slipped my shoes on and banged the door shut behind me. It felt as though my brains would burst, if I didn't get some fresh air. So there was only one place to go - the best of all places: the stables!
Dusk had come earlier than usual, but the white snow on the ground made it brighter. Snowflakes gently fell on my face as I walked to the familiar building. Soon the smell of fresh hay caught my nose and I quickend my steps as the frosty air started nipping at my cheeks.
Red hair could only mean one person - Yuff! I hadn't seen the young woman for ages. A thought ran through my mind and I ran behin a bush. Lynn, a friend a had also missed during my absense, had almost given me a heart-attack earlier, so I thought it was only fair to set someone else at risk. As Yuff turned her back at me I crept up behind her, the thick layer of snow made my steps quiet as a cat's. "BOO!" I shouted. The woman stapped back, turning toward me making a terrified face. The ground under her feet was slippery, so she fell into the snow arms and lags sprawled. I burst into a loud, crackeling laughter. "Keikki!" Yuff screeched. "That is so NOT fair." I took hold of my stomach, I hadn't laughed this hard in a long time.
Still giggling uncontrolably I held out my arm and helped my poor friend up. Wrapping my arms around her I greeted her. "I'm so surprised! I thought you were at least dead or something, just disappearing like that." Scolded the youngster in a motherly tone of voice. Chattering amongst ourselves we walked into the red building.
"Come on!" I was in a hurry to get going. Blondi was saddled and I was ready for a good, long and sweaty ride. I was in the worst possible shape, I hadn't really ridden for such a long time. "You get to go first, warm her up for me." Decided Yuff sternly. That was fine by me, so I somehow pulled myself into the saddle and lenghten the stirrups to suit my long and dangely legs.
I gently kicked the big white mare. Lazy as always, though usually horses were perky in such cold weather. Toughen up, I told myself and angrily gave Blondi some leg. We had to get moving, the cold metal stirrups were killing my toes. Snapping at the Blondi's neck with my crop and pushing her forward with my legs, I finally got her moving. Yuff was having a heck of a time watching me do my best, laughing her head off. I gave her a grouchy look as we walked past and then moved my concentration to the white animal under me.
Trot, I decided. And so we did. Circles, different directions and other such practises to get Blondi warmed up - and me in better shape.
After about twenty minutes I loosend my grip on the reighns and gave Blondi permission to lift the canter. The mare jolted her neck up and took off, slowly as usual. After a couple of tries and some more circles I finally got her to loosen up and she woke up a little, it seemed. The canter turned the slightest bit softer and faster, I even got some happy bucks out of her. Leaning back I slowed her to a trot and patted the shiny, white neck. My toes were getting cold as fast as Yuff was getting ready to get going.
Sighing I slid off and gave the reighns to the red haired girl. Then I walked to the corner of the arena and wrapped myself into Blondi's burgundy red blanket. It was my turn to watch.
Keikki & Blondi 51 HM
Ok, varmaan tuhat ja sata virhettä, menny taas liian kauan siitä, kun oon viimeks englanniks kirjotellu. Mut halusin koitella tälleenki, saa valittaa jos tuntee tarpeelliseks XD
|
|
|
Post by Yuff on Dec 27, 2009 23:09:57 GMT 2
Ooooooh : D Vähän oli kivaa luettavaa, kirjota lisää englanniks!! Oon vähän ylpee ittestäni; en tarvinu kertaakaa sanakirjaa ja ymmärsin kaiken x)
Jottei tämä ihan offiksi mee, kirjottelen tai piirrän tähän jonku jutun : o
|
|
|
Post by Keikki on Jan 16, 2010 20:16:23 GMT 2
16.01.2010Woou, piirsin taas ekaa kertaa.. johonkin neljään kuukauteen o.0" Mulla on "lievä" öö, oisko lintukompleksi? Ei sillä että ne tunnistuskokeessa osaisin, ne on vaan musta sulosia :3 <3 Mentiin siis maastoon kävelylle, koska Ros oli Blondikullan jo aiemmin liikuttanut. Taivas oli ihanan värinen näin iltasella. Suurentakaahan kuvaa näpäyttämällä ystävät hyvät! : D Keikki & Blondi 52 hmAttachments:
|
|
|
Post by Keikki on Jan 22, 2010 19:25:44 GMT 2
22.01.2010 The evening of random happenings.
Hytisten kipitin portaita pitkin oleskeluhuoneeseen, jossa lojui reilusti hevostyttöjä. Punaposkiset tallikaverini istuivat kukin sohvillaan, useimmilla kädessään mukillinen kuumaa. Kuten arvata saattaa, Yuffilla näkyi olevan kahvia. Vain muutamat harvat vilkaisivat ovellepäin nähdäkseen, kuka oli tullut, joten hipihiljaa hiippailin Yuffin luo ja haukkasin tämän keksistä. " Ääh, voi perk.. porkkana sun kanssas! " Yuff rääkäisi. Nuoleskelin huuliani naurean, eikä hoitaja-ystävänikään pokka kauaa pitänyt, vaan petti nopaesti ja rikkoi nuoren naisen naamalla vallineen suuttuneen ilmeen. Näytin vielä Yuffille kieltä ja lysähdin sitten tämän viereen upottavalle sohvalle.
Vasta lämmiteltyäni hetken huomasin Yuffin silmäilevän hoitajavalintoja apeasti. Suikkasin pikaisen pusun Yuffin poskelle ja tartuin tätä kädestä huopaisella lapasella vuoratulla kädelläni. " Sun aikas koittaa vielä, ja siihen asti sullahan on meidät, mut, Blondi ja tietty Cadi ja kaikki muut! " Suupielet hieman väristen Yuff nyökkäsi ja sitten ryhdistäytyi. Vaivalloisesti kampesin itseni ylös sohvalta ja kiskoin Yuffin ylös mukanani. Silmäilin mukia merkitsevästi ja osoitin sitten allasta. Nyrpeästi Juhvi huuhteli mukinsa ja jätti sen sitten altaan reunalle. Viitoin nuorukaisen perääni ja lähdin lampsimaan kohti portaikkoa. Kenenkään muun katse ei edes noussut meitä kohti.
Salakavalasti hiippailimme portaat alas ja kurkistimme käytävälle. Varovaisesti kurkkasin nurkan taakse. Nostin sormen huulilleni. " Shh! " Sihisin.
" Reitti selvä! " Hiljainen kuiskaus kaikui tyhjällä käytävällä ja muutama hevonen nosti katseensa. Päätään pudistellen ja naurua pidätellen Yuff kipitti perääni. Hiivimme hiljaa Jaakon selän taakaa. Ohitettuamme mihehen Yuff kuitenkin kiskaisi minua hihasta. Nainen nojasi taaemmas ja kiskaisi Jaakkoa pipoa tupsusta. Luikahdimme sitten molemmat nyt naurua pidätellen avoinna olevaan karsinaan ja heittäydyimme purujen ja heinien keskelle. Korvat höröllä kuuntelimme. " Hey, ketä siellä? Nyt tänne senkin pikku riiviöt! " Jaakko karjui ja tömisteli karsinan ohi. Hetken kuluttua kuulimme miehen palaavan takaisin ja mumisevan jotain lurjuksista ja haamuista. Vasta kun Jaakko oli mennyt tyhjentämään kottareita lantalaan uskalsimme purskahtaa vatsanpohjalla kuplineeseen nauruun. Räkätin niin lujaa kuin pystyin ja nauru sen kuin tuntui lisääntyvän. Lopulta tyrskähdykset vaimenivat ja nousimme pudistelemaan vaatteitamme. Suurin osa puruista lähti, emmekä uskoneet loppujen olevan oikein huomattavissa.
Syvään hengitellen seurasin Yuffia Blondin karsinalle. Tamma oli tuotu jo aiemmin sisälle lämmittelemään. " Ah, talven hyvä puoli tulee tässä.. " Aloitin ja kiskaisin purppuran loimen valkoisen hevosen selästä. " Tadaa! Puhdas! " Asia oli tosiaan niin, etteivät hepat voineet kuralätäköissä piehtaroimalla likaantua. Erityisesti kimon hoidokkini kohdalla syytä kiitollisuuteen oli.
Harjauksemme tuloksesta kiiltävä hoidokkimme avasi hyväkäytöksiseen tapaansa suunsa kuolaimille ja pian suitset olivat tukevasti sen päässä. Vedin toppatakin paksun villapaitani päälle, alaosana jalassa olivat kahdet sukkikset ja ratsastushousut, kenkien alla kolmet villaiset sukat ja päällä vielä juuri nipinnapin mahtuvat chapsit. Käteen vedin huopalapaseni ja työnsin kypärän päähäni paksujen vallattomien ruskeiden kiharoideni päälle. Autoin Yuffia käärimään tämän kaulaan paksun huivin ja lähdimme sitten taluttamaan loimitettua hoitsuamme tallin pihalle. Punttasin ensin Yuffin Blondin paljaaseen selkään etummaiseksi ja kiipesin sitten tuolin päältä Yuffin tukemana tämä taakse. Samanaikaisesti painoimme pohkeet tamman kylkiin ja lempeistä käskyistämme huolimatta tamma ponnahti reippaseen raviin. " Soojaa. " Rauhoittelin samalla kun Yuff hidasti ohjista ja pian tamma käyskentelikin säyseästi painomme alla kohti maastopolkuja.
Loimen pinta tuntui takamukseni alla liukkaalta, mutta totuteltuani hetken tunsin oloni oikein tasapainoiseksi ja rennoksi. Testatakseni itseäni irrotin otteeni Yuffin vyötäisiltä ja tarrauduin sitten tätä olkapäistä. Ilkikurinen välähdys kävi Yuffin silmissä kun tämä käänsi päätään kurkistaakseni minua. Seuraavassa hetkessä Blondi ravasi reippaasti ja hetkeä myöhemmin makoilin rähmälläni lumikinoksessa, suu täynnä lunta. Vihaisesti mulkaisin Yuffia ja puhaltelin poskiani nipisteleviä lumihileitä naamaltani.
Loukkaantuneena kiipesin jälleen Blondin selkään kivenlohkareen päältä ja matkamme saattoi jatkua.
Vähitellen oloni alkoi muuttua taas rennommaksi ja tällä kertaa Yuff käski tamman raviin yhteisestä sopimuksesta. Pidin Yuffista tiukasti kiinni ja keskityin kyydissä pysymiseen. Kun laukkasuora ilmestyi näkyviimme tunsin Blondin lihaksien jännityksen ja näin sen höristyneet korvat. Samassa Blondi ponkaisi suureen pyöreään laukkaan. Henkemme huurusivat ja meinasin miettiä, että tulisipa upea kuva, mutten ehtinyt, koska vauhti ja vapaus hurmasi minut.
Nauraen edessäni istuva Yuff hidasti Blondin energiseen käyntiin, jota jatkoimme tallille asti. Hihitellen riemusta liusuin Blondin selästä alas ja otin ohjat käsiini, jotta Juhvikin pääsisi maan tasalle. Lynn putkahti esiin kulman takaa. " Lynn! " Huuliltani karkasi iloinen huudahdus ja rutistin ylettyvilleni kävellyttä ystävääni. " Ihana nähdä! " Yuff hihkaisi jotain kahvista ja muusta, jolloin tajusin varusteiden riisumisen jäävän minulle. Annoin asian kuitenkin olla, ei se haitannut. Kyllä Yuff tapansa mukaisesti hoitaisi oman osuutensa. Kaappasinkin Lynnin seurakseni ja suuntasin niin oman nenäni kuin hoidokkini turvan kohti lämmintä tallia.
Keikki & Blondi 53 hm
|
|
|
Post by Yuff on Jan 28, 2010 18:01:49 GMT 2
28. tammikuuta 2010 Talven taikaaLalal. Tykkäilen tästä itse, vaikka meinasikin mennä aika lahjakkaasti perseelleen. Keikki tuli pällistelemään joo reenejä, ja kun ei pitkään aikaan olla kovasti ratsasteltu niin mamma päätti pelata suullaan niin että keskittyminen herpaantui jatkuvasti, joten telkesimme sen kiinni. Sujui hyvin, mammalla oli jotain höyryjä. PS. taustalla on aito valokuva, jonka olen ottanut huoneeni ikkunasta. Yuff & Blondi, 70pikastaaaaaa nyt takas puutöiden pariin -__-
|
|
|
Post by Keikki on Jan 28, 2010 18:47:27 GMT 2
Jee, suaki näkee! Kiva kuva, mun hiukset näyttää ihan itseltään : D Ja muutenkin siis jälleen taidokas. <3
|
|
|
Post by Keikki on Jan 31, 2010 9:28:31 GMT 2
30.01.2010 Hankien ja nietosten maasto
Itsekseni mumisten astelin Seppeleen oleskelutilaan. Olin juuri harjannut ja putsannut ja puunannut Blondin kiiltäväksi, enkä ollut edes tajunnut ajan kulua. Oleskeluhuoneessa huomasin kuitenkin erään ratsastajistamme puuttuvan. " Onks kukaan nähny Ilua? " Kiekaisin lähinna mukaan maastoreissulle mukaan tuleville ratsastajatytöille. " Öö, se on kai matkalla tänne, mut Tiia on kyl harjattu. " Selvitti Jokke. Nyökkäsin tälle helpottuneesti, halusin nimittäin lähteä mahdollisimman pian sillä ilma oli aurinkoinen. " Voitais laittaa hepat kuntoon ja sillee, Tiian laittamisen ei pitäis kumminkaan kestää kau.. " Ehdin aloittaa, kun Ilu pölähti huoneeseen. " Moi, sori kun kesti! " Tyttö huudahti hymyillen iloisella tavallaan. " Ei mitään, tulit just sopivasti. Aateltiin just laittaa hepat kuntoon. " Nyökyttelin ja lähdin kohti ovea. " Muistakaa pukea lämpimästi, ettette jäädy. " Muistutin vielä ja hyppelehdin kohti satulahuonetta.
Vedettyädi päälleni toppatakin ja kaulaan huivin ryhdyin varustamaan Blondia. Pian tamma oli täysissä varusteissa ja pujotettuani ohjan jalustimen alle, lähdin kurkkaamaan että missä vaiheessa muut olivat. Ilu ja Tiia olivat valmiita, kuten myös Liisa ja Cassu. Jokeri oli lähes valmis ja Sinin varustamalta Humulta puuttui enää suitset.
" Mä lähden jo tohon tallin pihalle, tulkaa kun ootte valmiita! " Huikkasin tytöille ja talutin Blondin kirpeään pakkassäähän. Tallipihalla kiristin satulavyötä ja vedin jalustimet alas. Pihalle käveli perässäni Liisa ja Ilu ratsuineen ja selkään noustuani myös Jokke ja Sini taluttivat hoitsunsa vierelleni. Jalustimeni olivat oikean mittaiset, vaikka Yuff oli niitä viimeksi itselleen säätänyt.
" Okeei, kaikki on varmaan pian selässä ja valmiina. Mä meen etummaisena ja ajattelin sellasta järjestystä, että Liisa ja Cassu tulis mun perässä, niitten perään Sini, jonka taakse tulis Jokke ja viimesenä ois Tiiuli ja Ilu. Näin menis sillee et ois Floorun molemmin puolin perusvarmat ja rauhalliset hepat, ja Cassu on vissiin mun kuuleman mukaan aika innoissaan maastos, niin eiköhän se Liisan kokeneissa käsissä ja Blondin leveen persuksen takana pysy ihan aisoissa. Vauhti on ripeää, ettei jäädytä ja käskyt huudellaan aina taaksepäin. Ja tietty takaa eteen jos pulmia ilmenee, kun ei oo mitään kiirettä niin ei hätää missään kohtaa. Järjestystä voidaan vaihtaa jos tämä tuntuu mahdottomalta. Kysyttävää? " Selitin ja lopuksi kysyin hymyillen. Tyttöjen ilmeet olivat vähän hämilliset. " Eiköhän toi kaikki tullut aika selväks.. " Mumisi Sini ja sai meidät kaikki nauramaan. Olin kai tosiaan ollut vähän liian perusteellinen, kokeneita ikätovereitahan nämä kaikki olivat. " Sitten menoks! " Huudahdin ja töytäisin pohkeillani Blondin käyntiin. " Ainiin, muistakaa turvavälit ja koittakaa silti pysyä perässä. " Muistutin vielä, osittain myös itselleni, sillä maastoilin itse ainakin suurimmaksi osaksi yksin.
Hyräillen kävelimme polulle, jossa olikin jo runsaasti kavionpainaumia. Takaani kuului rupatusta. Tytöt olivat kaikki tietämiäni, mutta Sini ylivoimaisesti tutuin, sitten Ilu ja Jokke ja Liisa olivat kummatkin aika vieraita, vaikka vaikuttivatkin mukavilta. Kaikki olivat pidemmän ajan hoitajia, joten en tuntenut oloani huolestuneeksi, tiesin kaikkien hallitsevan ratsunsa. Ja olin itseasiassa aika tyytyväinen porukan pienempään kokoon, yhteensä meitä oli viisi eli juuri sopivasti. Seitsemän olisi tuntunut paljon suuremmalta määrältä.
Hengittelin syvään ja pidin Blondin käynnin ripeänä. Hengitykseni huurusi ja Blondin vahvat jalat liikkuivat allani tasaisesti keinuen. Jossain kohtaa menetin ajantajuni. Kun kivinen kumpare, jonka ylittäisimme, ilmestyi näkyviimme olin jo käskenyt tytöt raviin. Nyt pyysin heitä hidastamaan käyntiin, en tiennyt oliko kivi liukas vai ei. En halunnut mitään onnettomuuksia. Käynttin hidastus sujui ongelmitta, mikä ei minua yllättänyt, sillä olihan ravin vauhti ollut rentoa, jotta saisimme hevosten lihakset lämpiämään. Varovaisesti ohjasin Blondia kumpareen ylitse, vilkuillen välillä taaemmas nähdäkseni muut. Takanani Cassu liukastui pienesti, mutta Liisa oli tilanteen tasalla ja kokosi ohjat takaisin kunnolla ja piti ratsunsa hienosti tasapainossa. Kun vihdoin olimme kaikki ylittäneet kiven, patistimme ratsut takaisin raviin, nyt vain entistä reippaampaan.
" Waah! " Kuului takaani ja näin kuinka Jokeri heilahti Flooran satulassa vaarallisen näköisesti. Tamma ravasi lujaa pää korkealla, mutta kun Jokke nopeasti saavutti tasapainonsa ja hidasti tammaa, Floora pikaisesti rauhoittui ja jatkoi taas rennosti lennokasta raviaan.
" Käyntiin! " Huudahdin ja käskyni kajahti jonoa pitkin taaksepäin. Katsoin tien molemminpuolin ja ohjasin Blondin sitten varovaisesti hiekkatien yli. Ylitettyäni tien katselin, kuinka muutkin saivat ratsunsa sen yli turvallisesti. " Onhan kaikki hyvin? " Varmistin vielä kaikilta. " Hei Keikki! " Kuulin kun olin juuri kääntymäisilläni. " Tää Humu ei oikeen tykkää olla näin takana, se on vähän tollanen pomottelija. Saan sen viel ravissa varmaan pideltyä, mut.. " Sini selitti. Olin itsekin huomannut Humun olevan tarhassa pomo, mutten ollut sitä järjestystä katsoessani ottanut huomioon. " Joo, tuolla pellolla me laukataan silleen vuorotellen, mut saat sit laukkasuoran ajaks ainakin tulla etummaiseks. Sopiiko jos katotaan järjestystä uudestaan siellä pellolla? Selviätkö siihen asti? " Varmistin. SIni nyökkäsi pontevasti, joten uskalsin jälleen käskeä Blondin eteenpäin. " Raviin! " Kiljaisin ja taas käsky eteni taaksepäin.
" Voitteko odottaa? " Kysymys kuului takaani ja pian sen minulle toisti Liisa. Hidastin Blondin pysähdykseen ja käännyin satulassa. Tiia oli loikannut ojaan, jossa se tyytyväisenä mutusteli kuusen oksaa. Sain vaivoin pidäteltyä nauruani, tamma oli polvia myöten lumessa. En kuitenkaan sanonut mitään, tiesin Ilun keksivän tähän parhaan ratkaisun. Tyttö läimäyttikin hoidokkiansa ohjien ppäillään ja paukautti pohkeillaan. Seuraavassa hetkessä kirjava tamma seisoikin taas jonossa, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tosin sen paljasti suupielestä pilkistävä kuusenoksa, jonka se nopeasti rouskutti suihinsa. Saatoin jälleen kääntyä satulassa oikein päin ja huutoni seurauksesta kaikki olivat pian taas ravissa, kulkien pellon reunaa maastoesteiden ohi.
Avara pelto välkehti edessäni, aurinko sai lumen kimaltelemaan. Se oli niin kirkas, että silmiin sattui. " Pysähdys. " Karjaisin ja kiskaisin oman ratsuni paikoilleen. Pieni hymy värähti huulillani kun katselin kaunista peltoa. Pieni tuulenvire heilautti hiuksiani ja hetki tuntui ihanalta. Muutkin tytöt katselivat peltoa haaveillen, joten ohjasin Blondin pellon keskelle. Silloin vasta huomasin, että kavionjälkiä oli jo, mikä ilahdutti minua, sillä nyt emme joutuisi tarpomaan korkeissa hangissa.
Kun kaikki tytöt olivat pelloilla ratsuineen aloitin ohjeistamisen. " Tehdään niin, että kaikki saa laukata molempiin suuntiin, mutta jotta vältetään kaaos, laukatan yksitellen. Muut ravaa tässä ympyrällä ja laukkaaja laukkaa ulommalla ympyrällä, sopiiko? " Hyväksyvä mutina kävi ympärilläni, joten kysyin kuka haluaisi laukata ensimmäisenä. " Mä voisin Cassun kanssa mennä, kun se on nyt jo aika innoissaan, tuntee varmaan tän paikan. " Päätti Liisa. " Hyvä, tehdään niin. Mutta ravaillaan tässä hetki niin saadaan kunnon ympyrä tallottua. " Selitin ja kannustin Blondin raviin. Muut tulivat perässäni. Pian saatoin pyytää Liisaa laukkaamaan ja tyttö saikin innostuneen ratsunsa laukkaan ensimmäisellä käskyllä. Muut hevoset höristelivät korviaan, mutta pysyivät silti ravissa, kun eivät muutakaan käskyä saaneet. Liisa kevensi istuntaansa, myötäsi ja antoi Cassun mennä. Pian ratsukko liiteli ympäri peltoa, niin vaivattomasti, että haukoin henkeäni. Arvostin ja rakastin Blondia kovasti, mutta noin kevyesti se ei osannut eikä pystynyt leijumaan. Toisaalta osasin jo kunnioittaa tamman tanakkuutta ja turvallisuutta, joten en jäänyt asiaa märehtimään sen enempää.
Seuraavaksi tarjoutui menemään Sini. Humu nosti laukan rauhassa, ja laukkasi omaan tapaansa, aluksi näyttäen hieman kömpelöltä, mutta pian saavuttaen railakkaamman vauhdin Sinin käskystä. Parivaljakko näytti sopivan yhteen niin hyvin, että hymyillytti. Sinin huulilla kareili innostunut virne, jonka merkityksestä ei voinut erehtyä. Päätäni pudistellen patistin Blondin reippaampaan raviin.
" Mä meen seuraavksi! " Innostui Ilu, kun Sini viimein ohjasi Humun takaisin raviympyrällemme. Ilu ravasi letkeästi ympyrän ulkopuolelle ja käski Tiiaa heti päättäväisesti ja reippaasti. Tamma hypähti laukkaan korvat hörössä ja laukkasi eteenpäin rauhalliseen tahtiin näyttäen keinuhevoselta. Ilu istui syvällä satulassa, muistuttaen ratsuansa välillä ylläpitäen tahtia, vaatimatta kuitenkaan lujempaa vauhtia. Ihanaa, ajattelin. Molemmat näyttivät niin tyytyväisiltä, kuin nauttien toistensa seurasta, vaikka tunsivatkin toisensa niin hyvin. Osasivat ottaa toisensa huomioon. Rupesin melkein nauramaan ajatuksilleni ja keskittyin taas ravailemiseen.
Nyt jäljellä olivat enää minä ja Jokke, jonka ilme oli samalla todella innostunut, mutta toisaalta hieman kireä ja jännittynyt. Tiesin, ettei Floora ollut maailman helpoin, mutta tiesin myös luottavani Jokerin taitoihin, se tuntui aina vaistoavan Flooran mielialat. Tyyneesti tyttö ohjasikin Flooransa ja peinien alkukankeuksien ja vikurointien jälkeen Floora laukkasi ympyrällä, rentona, kuunnellen Jokerin vauhdin säätelyjä. Hidastettuaan raviin tytön ilme oli niin aurinkoinen, että väläytin tälle virnistykseni ja nostin peukalon pystyyn. Nämä tytöt tosiaan tunsivat ratsunsa.
Vihdoin oma vuoroni koitti ja annoin Blondille käskyn laukkaan. Olin tuntenut sen lihaksien jännittyvän, kun olin ohjannut sen pois raviympyrältä. Tamma oli jännittynyt kuin vieteri ja heti käskyn saatuaan ponkaisi laukkaan suuren loikan kera. Nauraen tuin tammaa ohjista ja painoin jalat kevyesti sen kylkiin, keventäen istuntaani. Tunsin sulautuvan tammaan, sen lihaksikkaat jalat polkivat allani olevaa maata ja hiukset liehuivat tuulessa. Oi sitä vauhdin hurmaa! Jossakin vaiheessa nieleskellen hidastin Blondin käyntiin, taputin sitä ja kuiskasin kiitokseni. Seuraavana oli vuorossa sama, mutta vain toiseen suuntaan.
Kun kaikki olivat laukanneet vuorollaan, vaihdoimme järjestystä. Sini tuli aivan taakseni Humun kanssa, Floora ja Jokke heidän peräänsä, Ilu Tiiansa kanssa Jokerin taakse ja Liisa ja Cassu viimeisiksi. Näin jatkoimme seuravaa polkua pitkin, kaikki enemmän tai vähemmän edelleen laukan hurmiossa.
Kun saavuimme laukkasuoralle, päästin Sinin eteeni Humun kanssa ja seurasimme kaikki heitä laukkapätkän ajan. Ilma oli muuttunut tuulisemmaksi, joten kylmä viima löi vasten kasvoja, silti poistamatta laukan aiheuttamaa innostusta. Lumiset oksat ympäröivät meitä, olimme kuin tunnelissa. Pian tämäkin pättkä kuitenkin loppui ja ohjasin taas Blondin hieman nikottelevan Humun ohi. Se ei tykännyt jäädä taaksemme. Ravasimme edelleen reippaassa tahdissa, hiekkatien kohdalla sirryimme jälleen käyntiin ja kävelimme jälleen turvallisesti tien yli.
Sureaava lyhyehkö pätkä jatkui ravissa, mutta pian hidastimme käyntiin ja annoin itse Blondille pidemmät ohjat. Luotin siihen täysin. Jossain vaiheessa matkaa Cassu kavahti jotakin, mutta Liisan hyvin pidetty turvaväli piti huolen ettei muut jääneet Cassun alle. Loppumatka sujui täysin ongelmitta ja rennosti, tosin en olisi ihmetellyt vaikka muidenkin varpaat ja sormet hieman olisivat palelleet.
Tallipihalla liusuin satulasta uupuneena. " Kiitos kaikille mahtavasta seurasta ja hyvin onnistuneesta lenkistä! " Kiitin ja lähdin sitten hoitamaan Blondin karsinakuntoon.
-Lasketaanko tätä hoidoksi? : D Pistin tän tänne kuitenkin.
|
|
|
Post by Keikki on Feb 7, 2010 18:29:10 GMT 2
Annen pitämä hoitaja-hoitsu-valmennus.
Jännitys poreili vatsassani, kun viimein meidät käskettiin maneesille. Olin odottanut Annen järjestämää valmennusta kuin kuuta nousevaa. Olin puhdistanut varusteet, niin omani kuin Blondinkin ja vaihtanut tälle puhtaan huovan. Kaikki oli kunnossa muuten, mutta olin unohtanut ottaa kouluraippani mukaan. Tunti olisi yhtä kidutusta ilman sitä, kun Yuffkin oli pahaksi onnekseni vienyt omansa kotiin kaappiimme jättämisen sijaan. Ilta alkoi jo hämärtyä, kun taluti tamman maneesiin. Tuuli ulvoi ja sai maneesin paukahtelemaan kumeasti. Blondi oli kuitenkin pomminvarma, mistä johtui varmaan se, että olin Myntin ja Flooran kanssa samassa ryhmässä.
" Jep, se Myntti saattaa olla vähän säpsähteleväinen, kun tuulee näin paljon. " Selitti Anne Jutalle, kun Myntti oli jo kaarrossa valmis ampaisemaan liikkeelle.
Anne marssi luokseni heti alkuun ja törkkäsi käteeni kouluraipan. Kiitollisena hymyilin naiselle ja kapusin sitten kankeasti Blondin selkään. Viimeisestä kunnon reenistämme oli jo aika, mikä näkyi kyllä jo meissä molemmissa.
" Flooralle voitaisiin tänään kokeilla gramaaneja martingaalien sijaan. Saadaan sen selkää pyöreämmäksi. Aloittakaa alkukäynnit, tulen pian takaisin! " Kiekaisi Anne, jonka jälkeen tämä hipsi maneesista ulos. Päättäväisesti kannustin Blondin käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat. Jalustimet olivat viime ratsastuksesa minulle sopivat, mutten laittanut niitä vielä jalkaan, vaan pyörittelin nilkkojani ja varpaitakin koetin liikutella. Meitä ratsastajia oli vain kolme, mistä kiitin onneani. Kaikille riitti sopivasti tilaa ja Annelle jäisi aikaa kunnolliseen opastamiseen.
Annen palatessa tämä kiinnitti Flooralle tuomansa gramaanit ja neuvoi hetkisen Jokeria, minkä aikana tajusin alkaa keräilemään ohjia.
" Siirrytään kevyeeseen raviin! Blondiin liikettä, Keikki, reipas pitkä askel! Jutta tule Myntillä keskiympyrälle! Kulmat pelottavat tammaa liikaa! " Tunti alkoi jo reippaasti. Kulmiani kurtistellen ajoin Blondia eteenpäin, mutta tamman ravi ei siitä huolimatta reipastunut kovinkaan päätä huimaavasti. Kirosin itsekseni, olisi pitänyt harjoitella ravityöskentelyä hieman ahkerammin ennen tuntia.
" Aletaan tehdä isoja voltteja, hakekaa herkkä tuntuma ohjalla. Keskittykää volteissa, että hevonen taipuu kokonaan ja pitäkää ulko-ohjan tuki, että hevosen lapa ei johda ympyrää. Jutta voit mennä uralle, mutta käänny lyhyelle sivulle aina noin 15 metriä ennen varsinaista kulmaa, niin Myntti ei ehkä säiky. " Anne opasti, ja "ehkä" lauseen perässä kirvoitti minusta pienen naurahduksen. Ei ollut kovin vakuuttava lause, vaikka Anne saikin sen kuulostamaan totisemmalta totuudelta.
" Keikki kärkenä rata pituussuuntaan leikkaa! Ravi pysyy reippaana diagonaalillakin! Keskittykää hevosen suoruuteen ja askellukseen. Enemmän liikettä, Keikki! Pieni näpäytys raipalla pohkeen taakse, että Blöndi herää. Sehän on aivan nukuksissa. " Annen viimeinen kommentti ärsytti, vaikka olinkin sen jo ennalta tiennyt. Kuuntelin kuitenkin ohjetta ja kun Blondi huomasi reippaan näpäytykseni, se ensin luimisti inhottavasti, mutta alkoi sitten nostella jalkoja korkeammalle, ja tunsin, kuinka vauhti vähitellen alkoi reipastua.
" Keikki vaihda kevennys ja raippakäsi, hyvä! " Huomautuksen kuullessani nolostutti, olin ollut niin keskittynyt ravin vauhtiin, että oli päässyt perusasiat lipsahtamaan mielestäni.
" Siirrytään harjoitusraviin. Keskittykää rennon istunnan säilyttämiseen. Jalustimet pysyvät päkiöiden alla ja kädet paikoillaan. Jokeri, jousta ristiselästä, tiedän, että Flooran ravi on melkoista rääkkiä, mutta jos pystyt istumaan siinä, pystyt istumaan ihan missä vain. " Anne huuteli. Kiitin onneani siitä, että Blondin suuresta koosta huolimatta sillä oli melko matala ja pehmeä askel.
" Jutta älä fuskaa! Harjoitusravia. Vaikka Myntti lähtee viipeltämään, ja tuntuu, että on helpompaa alkaa keventää, se ei rauhoita hevosta yhtään. Tiivis, pidättävä istunta ja aja se aina volteille, kun Myntti kuumee liikaa! " Jatkoi Anne.
" Siirrytään käyntiin ja aletaan hieman kokoamaan hevosia. Tehkää omassa tahdissa voltteja ja kiemura-uria. Pyrkikään ensin saamaan hevosen käynti hyväksi ja reippaaksi. Sitten keskittykää viemään JOKAINEN käännös täydellisesti läpi: puolipidäte, asetus sisään, sisäpohkeen vaikutus ja ulko-ohjan tuki! Pikku hiljaa hevonen taipuu ja alkaa hakemaan tasapainoa kuolaintuen kautta. " Istuin syvemmälle satulaan ja hidastin Blondin käyntiin. Tamma alkoi heti löntystellä. Muutaman käskyn kuluttua käynti kuitenkin vilkastui ja saatoin keskittyä kulmien ratsastukseen. " Keikki, pehmeämpi käsi! Myötää kädellä heti, kun olet tehnyt pidätteen ja Blondi tottelee. Jos jatkat vetämistä, Blondi vain painaa kädelle. Jos pysäytät Blondin, heti kun hevonen pysähyy, myötää ohjalla. Kokeillaanpa. " Kummastuin käskyn kuullessani, sillä olin aina kuvitellut myötääväni oikeaoppisesti hidastuksen jälkeen. Kokeilin kuitenkin Annen pyynnön mukaisesti myötäämistä, nyt vain myötäsin entistä enemmän. Tunsin aivan heti, kuinka hevonen allani rentoutui. Herkästi se myötäsi niskasta ja aivan kuin maisteli kuolaimiaan, minkä tunsin myötäävästä ohjasottesta huolimatta.
" Nyt pyrit tähän myös käynnissä. Tee välillä pysähdyksiä, ja hae hevosta huomaamattomasti kuolaimelle. Muistakaa, hevosta ei saa kuolaimelle sahaamalla ohjaa, vain ja ainoastaan oikeaoppisesti myötäämällä. " Tottelin kuuliaisesti Annea ja pitäisin tämän opitun asia mielessä jatkossakin.
" Myntti on vielä nuori hevonen ja siltä ei voi suurta kokoamisastetta pyytää, Jutta. Tärkeintä olisikin saada se aluksi kulkemaan rennosti jännittämättä, rennon ohjan avulla. " Anne ryhtyi opastamaan myös Juttaa, jonka ratsu Myntti kuumeni ratsastuksen aikana. Ihailin salaa Jutan kärsivällisyyttä, sillä itse tyydyin niin rauhalliseen ratsuun kuin Blondi, joka tuskin koskaan kuumeni.
" Jokeri, Floorasta taas ei ikinään tule takapainoista kouluratsua. Eikä se ole tarkoituskaan. Kuitenkin Flooran saa ihan ookoo-muotoon ratsastettua, mutta se vaan vaatii enemmän työtä kuin muilla hevosilla. " Siirsin Annen opastuksen kuullessani katseeni Jokkeen ja Flooraan, joka näytti harvinaisen kuuliaiselta ratsastajaan kohden. Jokerillakin kärsivällisyyttä piisasi.
" Hyvä, nyt kun hevosia on otettu haltuun, otetaan käynnistä laukannosto. Jokainen yksitellen. Jutta ja Myntti ensin. Valmistele laukannosto puolipidätteellä. Sisäpohkeella ajat eteen, asetat sisään, pidät ulko-ohjalla vastaan ja sitten myötää sisäohjalla, niin Myntti saa nostettua sisäetujalka edellä laukan. " Määräsi Anne ja opasti Juttaa.
" Ei, ei, älä nojaa eteen! Myntti vaan syöksyy hillittömään raviin. Uusiksi, käyntiin ja teet ne avut niin kuin sanoin. Siellä satulassa ei tarvitse elehtiä mitenkään muuten. Hyvä, nyt parempi! " Anne jatkoi.
" Ota keksiympyrälle ja pidä laukka! Hienoa, Jutta! " Tämä opasti edelleen ja Myntin reipas laukka alkoi jopa minun kokemattomissa silmissäni näyttää hallitummalta. myntti oli tosiaan upea hevonen, ja Jutta osasi käsitellä sitä.
" Sitten Keikki ja Blondi! Keskity antamaan avut juuri oikein! Hyvä, Blondilla oli todella hieno laukannosto, nyt pidä laukka ja heti, jos Blondi yrittää siirtyä raviin, aja eteen ja pieni muistutus raipalla, jos muu ei auta! " Oma vuoroni koitti Annen käskystä ja sainkin ylläpitää laukkaa raipan kanssa muistuttaen, mutta olin tyytyväinen. Taputin Blondia kehuen. Hieno tamma.
" Seuraavana Jokeri ja Floora. Ota tiukat ohjat! Sitten avut! " Floora hyppäsi laukalle upeasti, mutta siirtyi sitten kiitoraviin, mistä johtuen Anne käski ratsukon kokeilemaan uudestaan. Tämän jälkeen Jokeri tosiaan sai Flooran hienosti laukalle.
" Oikein hienoa! Sitten kaikki yhtä aikaa laukkaan käynnistä! Mennään noin viisi kierrosta. Asennoitukaa niin, että tässä nyt tosiaan laukataan, eikä raville siirrytä! " Kaikui käsky ja niinpä asennoiduin. Blondi laukkasi reippaaseen tahtiin ja virne levisi naamalle, vauhdin huumaan ei ikinä voinut varautua.
" Harjoitusraviin ja Jutta kärkenä lävistäjä pohkeenvaäistössä. Pidä liike eteenpäin vievänä, väistö ei ole kovin jyrkkä. Asetus liikkeen suunnasta pois ja pidä huoli, ettei takaosa lähde johtamaan. Myntti on herkkyydeltään ihan toista luokkaa kuin tavalliset tuntihepat. Siirrä pohjetta taakse noin sentti. Ei yhtään enemää, kyllä se väistää jo sillä! " Annen käskevä ääni herätti minut maan pinnalle ja hidasti Blondin hienon laukan hieman holtittomaan raviin, mikä tosin tasaantui istahtaessani syvemmäs satulaan ja tukemalla ohjasta.
" Upeeta, Jutta! Sitten Keikki! Yritä saada Blondin takaosaan eloa, nyt jalat raahaavat maata, ja se väistää vain etujaloilla. Paina sivullevievällä pohkeella kerran reippaasti. Sitten kun Blondi tottelee ja väistää takaosallakin, lopeta painaminen. Heti kun se taas alkaa hyytyä takaosasta, paina reippaasti pohkeella taas. Muistuta sitä, että mikäli se velttoilee, tulee uusi käsky tehdä hommat kunnolla! " Muutaman reippaan pohkeen jälkeen ravi tosiaan ryhdistäytyi ja Blondiin tuli hieman lisää eloa.
" Jokeri ja Loora! Katse menosuuntaan, Jokeri. Voit nopeasti tarkistaa Flooran asetuksen, mutta sitten katse irti sieltä päästä! Reipas eteen- ja sivulleajo! Hyvä! Floora on kyllä kehittynyt paljon. " Anne jatkoi, mutten enää keskittynyt siihen niin paljoa. Lihaksissa tuntui tuttua särkyä, kunto oli päässyt rapistumaan. Niinpä huokaisin helpotuksesta, kun Anne viimein julisti tunnin lloppuneeksi ja saatoin rauhassa upota harjoitusraviin.
Kuljettuamme pitkähkön maastolenkin käynnissä ohjasin Blondin tallipihalle. Sieltä talutin sen karsinaan, loimitin sen riisuttuani siltä varusteet ja harjattuani sen huolellisesti. Viimein sain rauhassa riisua omat varusteet, ottaa hörpyn juomapullostani ja upota oleskeluhuoneen pehmeälle sohvalle.
Keikki ja Blondi 55 hm
|
|
|
Post by Keikki on Feb 12, 2010 16:39:12 GMT 2
11.02.2010 Estetreeniä rapakuntolaisille.
Saapastelin oleskeluhuoneen ovelle kuten tavallista, mutta lapun nähdessäni pysähdyin kuin seinään. Merkitys oli selkeä, jokaisen sortin kengät oli riisuttava. Vaikertaen revin saappaat jalastani, olin kovalla vaivalla pukenut ne muutamien villasukkien päälle. Kuitenkin varpaani olivat jäässä, olin kävellyt poikkeuksellisesti kävellyt tallille ja vielä putsannut Blondin karsinan, joten lämmin sohvanurkka ja kuuma mukillinen kkaakaota houkutteli, senkin uhalla, etten enää saappaita saisi jalkaan, en tosiaan tohtinut uhmata lappua ja puhdasta lattiaa. Saisin selkeästi jonkun vihat niskoilleni. Villasukat jalassa kipitin satulahuoneeseen, jossa leijaili tuoreen kahvin tuoksu. Ei sillä, että olisin kaffeesta erityisesti pitänyt, mutta se oli lämmintä ja saattaisi herätellä minua tästä horroksenomaisesta tilasta. Lisäksi sitä oli heti tarjolla! Niimpä kaasin itselleni kupin höyryävää, tummaa litkua ja lösähdin sohvalle muki kohmeisissa käsissäni. Huoneessa pörräsi jengiä, joten eiköhän aika kuluisi mukini äärellä oikein rattoisasti.
Kun vihdoin sain itseni kangettua ylös sohvalta ja kengät riuhdottua jalkaan, oli ilta alkanut hämärtyä. Nappasin matkan varrella Blondin varusteet mukaani ja asettelin ne Blondin karsinan eteen. Enää puuttui itse ratsu. Kipitinriimunnaru kädessäni tamman tarhalle, eikä kulunut aikaakaan kun seisoin sen vierellä karsinassa, harja kädessä. Rauhallisesti harjailin tamman sileää kylkeä, mutta jotenkin viikon aikana kasautuneet tunteet, stressi, ärtymys, huoli ja turhautuneisuus, vain pääsivät valloilleen ja myllersivät sisälläni. Kaikki alkoi purkautua lohduttomana itkuna, jota en ollut osannut ennustaa enkä saanut enää tätä myrskyä pidäteltyä. Niinpä nojasin Blondin kylkeen ja päästin kaiken hajalle.
Vimmatusti pyyhin kyyneleitä poskiltani ja kaivoin taskustani myttääntyneen nenäliinan, johon niistin pärskien. Aikaa oli kulunut hyvä tovi, eikä kyseinen tovi olisi loppunut yhtä lyhyeen, ellei Lynn olisi saapunut paikalle. Ystäväni rutisti olkapäitäni hellästi ja nojasin poskeni tämän olalle, mikä varmaan näytti typerältä, kun pituuseromme oli erityisen huomattava. Hengitin syvään ja sitten ryhdistäydyin. " Onks kaikki ookoo? " Varmisti Lynn, kulmat kurtussa. Pontevasti nyökkäsin ja hymyilin varmuudeksi päälle. Pieni epävarmuuden hetki oli helpottanut oloani, hellittänyt oloa ja nyt hymyni oli aito. " Joo, on. On. " Totesin niin itselleni kuin hänellekin. Lynn virnisti ja viittoin sitten kohti Blondia. " Sulla alkaa tulla kiire, ellet pistä töpinäks. Tuolla alkaa tullä aika hämärää. " Tyttö naurahti. " Joo. " Hymähdin. " Homma jäikin vähän kesken, mutta jos mä nyt pidän kiirettä, niin ehdin varmaan käymään vähän jaloittelemassa. Tuutko mukaan? " " Kyllä sä varmaan ehdit, mutta mä en, kun mun kyyti tulee kohta. " " Harmi.. Joku toinen kerta sitten, lupaatko? " Varmistin vielä, ja vastaukseksi sain epämääräisen nyökkäyksen, jonka tulkitsin myöntäväksi vastaukseksi.
Pian Blondi oli satuloitu ja suitsittu ja talutin sitä vierelläni kohti maneesia. Olimme juuri käyneet Annen kouluvalmennuksessa ja yleisestiottaen olimme maastoilleet, joten suunnittelin tälle iltapäivälle muutamia verryttelyjä ja jumppasarjoja. Blondi oli luotettava ratsu niin koulussa kuin esteilläkin, siitä huolimatta että se oli kovin raskasrakenteinen. Emme voineet hypätä missään ennätykorkeuksissa, mutta eipä se minua suuremmin kiinnostanutkaan, joten tilanne oli varsin kiitettävä. Maneesissa kiristin satulavyön ja kiipesin satulaan. En kovin sulavaliikkeisesti, mutta pääsin sinne kuitenkin. Maneesiin kipittivät pian muutamat pienet ja kovin innostuneet tallitytöt, jotka sain värvättyä rakentelemaan muutaman puomisarjan, jotka myöhemmin nostettaisiin ristikoiksi ja pystyiksi. Pohkeideni painauksesta Blondi ampaisi eteenpäin. Kai se vaistosi oman innostukseni ja näkikin puomit. Pian olimme kävelleet ja ravailleet puomien yli molempiin suuntiin, koreasti Blondi nosteli jalkojaan ja ravasi allani kuuliaisesti, mutta reippaasti. Ensimmäisestä laukannostosta Blondi hyppäsi eteenpäin ja kevyessäistunnassa kiisimme puomien yli. Kaikki sujui hienosti, joten pyysin tytöt nostamaan kolmen esteen sarja viimeienpuomin ristikoksi. Vikkelästi tytöt toimivat. Muistin itse tuon ajan, kun itsekin ihailin isompia hoitajatyttöjä ja tein parhaani päästäkseni mukaan tallin askareisiin ja miellyttääkseeni heitä. Hymyilin kiitokseksi ja jatkoin ravissa esteen yli. Blondi lennähti pienen ristikon yli varmasti ja pienen hetken kuluttua pääsin jo laukkaamaan.
Viimein kaikki kolme puomia olivat nousseet pystyesteiksi ja hikiseksi olimme tulleet sekä minä ja Blondi. Kannustin Blondin laukkaan vielä kerran ja tamma liiteli pienien pystyjen yli vaivattomasti. Innokkaana taputin tammaa ja hidastin sen sitten raviin, jonka aikana höllensin ohjia. Tytöt laskivat oma-aloitteisesti puomit ensin maahan ja siirsivät ne sitten paikoilleen. Kun olin ravaillut runsaat pari kierrosta hidastin Blondin käyntiin ja annoin sille aivan pitkät ohjat. Nautinnollisesti tamma venytti kaulaansa, jota hiljaa silittelin. Hymy pyrki väreilemään huulillani.
Kun viimein liusuin tamman selästä ja tytöt olivat heti vierelläni kyselemässä Blondin nimeä ja rotua, jotka heille mielelläni kerroin. Kaivoin taskustani esille muutamat sinne jääneet kolikot, jotka ojensin avuliaille tytöille kiitokseksi. Virnuillen he silittelivät Blondia, kun löystin satulavyön ja nostin jalustimet. Treeni oli ollut meille molemmille tarpeellinen, nyt edessä olisi enää minulle lisää treeniä - Blondi piti puhdistaa kunnolla ja loimittaa, se tarvitsi hieman lisää heiniä ja varusttet kaipasivat ainakin hieman putsausta, jotta ne pysyisivät kunnossa. Ehkä tytöt toimisivat apumiehinäni, mietin ilkikurisesti, mutta totesin sitten itselleni, etten rumasti sanoen edes kelpuuttaisi heitä mukaani. Blondi oli tämän illan vain minun, niin itsekkäältä kuin se kuulostikin. Kuin vastaukseksi tamma nosti turpaansa ja puhalsi niskaani lämmintä ilmaa, joka sai kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin. Hymyillen halasin tammaa lempeästi. En vaihtaisi sitä mihinkään!
Keikki ja Blondi 56 hm
|
|
|
Post by Keikki on Feb 15, 2010 17:33:39 GMT 2
15.02.2010
Shivering was the thing I was doing. It had gotten cold and dark outside, but nothing could stop me. I wanted to see Blondi, she was my valentine, since I'd found no-one else. And I wasn't even trying my best to be happy about it, I wasn't the only one that didn't want to be single, I was sure. So, anyway, I had Blondi, which I guess, for the present, was enough. Stumbling on my own feet I almost fell into a pile of snow. Still I caught my balance and was saved from surely wet clothes. Grumbeling I kept walking and soon enough the stables were in front of me. Sighing in relief I took a step toward the door and found that it was stuck. " Sheesh. " I started and was about to turn around whan I heard a evil laughter, which I knew to be Jaakko's. " Open the damn door! " I screeched ( I was getting really pissed off, since my toes were numb and felt like they were going to fall off. ). So I was on the verge of crying, banging on the door with my fists and jumping around trying to get my toes to warm up. At long last Jaakko open the door and I grimaced at him, since Ihad no strength left to punch him in the face. Stomping past him I took my way to Blondi's stall. Thank god the white horse's stall had already been cleaned and she had gotten her food. I stepped in and wrapped my arms around the beautiful, although dirty, mare in gratitude. She was my friend when I was lonely, such an important part of my life. So, I thought to myself, she most certainly deserved a good cleaning. I started by digging out a currycomb and going through Blondi's neck, chest, sides and back with that. It got out most of the mud and got her all relaxed. After that I brushed her out with a dandy brush and a body brush, then wiped her sides with a grooming rag to make her shine. Then I wet a sponge and wrung it out, then I cleaned the Blondi's eyes, nose and lips. She didn't like it much, lifted her head up and snorted, which got a giggle out of me. I leaned my forehead on Blondi's shoulder and breathed heavily. I was so tired. In what felt like just a moment a woke up and shook my head. I hadn't realized I'd fall asleep. Thankfully it hadn't slept long and since I was in no hurry, I still had time to pick out Blondi's hooves with a hoof pick and brush out her mane and tail with a comb. Then I pressed my lips to Blondi's nose and gave her a slight little kiss, which she hardly minded at all, since she was mostly concentrating on her pile of hay. Absentmindedly I stepped out of the stall and shut the door behind me. Turning around, I stood face to face with someone, whom I had not noticed. Gritting my teeth together to stop a scream I closed my eyes, then opened them again. It was Yuff. " You scared the hell out of me! " I complained to the laughing young woman. " That was SOOO funny! " She giggled. " Heck. " I mumbled and started walking toward the sittingroom, Yuff following right behind me. " Coffee, my only sunshine, you make me happyyy when skies are gray.. " She sang quietly beside me and got me laughing. A coffee-addict could never be changed.
Keikki & Blondi 57 hm
Ähh, tälläst lyhyttä taas pukkaa ja jälleen tätä englantia, kun sitä niin kehuttiin ja vaihtelu virkistää : D Jotain järkevämpää sitten seuraavaksi taas. Ja puuväri kuvia, kun keksin, että miten ne saan hyvälaatusesti koneelle!
|
|
|
Post by Yuff on Feb 17, 2010 15:51:54 GMT 2
17. helmikuuta 2010 Tinakenkätyttö. [/b][/center] Hymyissä suin kävelin kohti seppelettä. Olin ollut jälleen pidemmänkin hetken poissa, ja tuona aikana oli ehtinyt jo tapahtua niin monta eri asiaa etten itsekään enää pysynyt tahdissa (tai maan pinnalla). Askeleeni oli kevyt, kuin olisin leijunut ilmojen halki talliin, jossa näin Keikin. En edes miettinyt, vaan otin tyttöä olalta kiinni ja pyörähdin hänen kanssaan muutaman kierroksen. Tämän jälkeen jatkoin salamyhkäisenä leijumistani vaalean hevosen karsinalle. Kummastunut katse jäi poraamaan selkääni. Katsoin hymyillen taakseni, ja katseeseeni vastasi Keikin huvittunut ja yhtäaikaisesti kummastunut virnistys. Ei sanaakaan, pelkkää katsetta. Käänsin siniset silmäni oitis takaisin Blondiin, joka saapui ovelle. Avasin sen haastaan ja astuin onnellisena karsinaan. Oven ulkopuolelta vielä nappasin mukaani harjan, jolla aloin reippaasti sukia tuon muhkeaa talvikarvaa, kuin musiikin tahdissa, jota soitetaan siellä minne ei lapsia päästetäkkään. Pian Keikki saapui myös Blondin karsinaan ja nojasi tammaan. Katsoin tuohon hymyillen verkkaisesti. Tyttö pyöräytti silmiään. " Kerro jo! " Hymyni vain levisi, jonka jälkeen vedin sen takaisin normaaliin - inhimilliseen - hymyyn. Harjailin Blondia vielä hetken, kunnes sanoin vain: " No jaa... " Vilkaisin Keikkiin. Tuo yritti selvästi pitää itseään maassa, mutta mielikuvituksensa lensi jossain korkealla. " ... ei tässä vielä mitään kerrottavaa ole. " Lopetin lauseeni, ja Keikki puhahti. " Älä viitti, et sä muuten lentelis täällä kun joku Amor. " " Ehe-hee. Ollaan vaan puhuttu Karin kanssa vähän yhtä sun toista. " " Aaa... " Nuorukainen vastasi äänensävyllä, joka sai minut epäileväksi. " Okeiokei, oon vaan onnellinen. " " Vaan. " Keikki toisti sanojani, varmistaakseen kai että kuuli oikein. Naurahdin ja nyökkäsin, kunnes käskytin toista: " Ooppas nyt kiltti tyttö ja tuo mulle Blondin vermeet. " Vaihdoin harjan kaviokoukkuun ja 'työnsin' Keikin ulos karsinasta. Seisoin ratsastuskentällä kaulaliina käärittynä kasvoilleni nenää myöten. Kiristelin vyötä ja mittailin vielä jalustimia hieman pidemmiksi, ennen kun annoin Blondille pohjetta lähteä kävelemään eteen. Tamma pelasi kuolainta suussaan, ja liike oli kävellessäkin niin pyrkivä, että oletin vähemmän lämmittelyn riittävän. Muutaman kierroksen jälkeen kokosin ohjat ja vaihdoin suunnan, jossa aloin tekemään erikokoisia voltteja, ja pitkät sivut ravissa. Lumi pöllysi tamman jaloissa, ja ilmavirta nostatti kevyimmät hiutaleet kasvoilleni. Ne viilensivät mukavasti, vaikka yritin keskittyä istuntaani ja Blondin askeleisiin. Suunnan vaihdettuani täyskaarrolla, ravasin suuntaa A-C kohti päätyä, jossa Keikki istui aidalla. Blondi liikkui ihailtavan tasapainoisesti, joka sai sen näyttämään todella upealle. Pysähdyimme ravista lähes suoraan, vaikka hieman Blondi epäröikin ennen täydellistä pysähdystä. Kumarsin Keikille, joka naurahti kumartaen takaisin. Lähdin ravissa vasemmalle, jota kokosin parhaani mukaan. Blondi liikkui keveästi. Pitkälle sivulle päästyäni kokosin ja käänsin tammaa, koittaen avotaivutusta vasempaan, mutta samassa ravi tipahti. Päätin kuitenkin viedä taivutuksen loppuun asti. Jälleen pitkällä sivulla nostin ravin, ja jälleen koitin samaa seuraavalla pitkällä sivulla. Tälläkertaa se säilyi, joten kehuin tammaa taputtaen. Muutaman kerran jälkeen vaihdoin suunnan kaartaen radan poikki E:stä B:hen. Annoin Blondille ohjaa, ja jatkoimme pitkin ohjin käynnissä. Laskin kaulahuiviani alemmas kasvoiltani, oli tullut turkasen kuuma. Taputtelin mammaa kaulalle ja kehuin sitä vuolaasti. Ero siihen mitä Blondi oli ollut silloin, kun alotin sen hoitamisen, oli mittava. Nykyään Blondi osasi jo laukanvaihdot sujuivat todella hyvin, mutta eniten päänvaivaa tuotti siirtyminen pysähdyksistä laukkaan. Toisaalta välillä tuntui, että se onnistui silloin kun mammaa huvitti. Vähän niin kuin kaikki muukin. Lopuksi harjoittelimme laukanvaihtoja käynnin kautta, mutta lopulta myös joka 8:nnen askeleen välein. Loppuun otimme pohkeenväistöä ravissa, ennen kun annoin jälleen ohjaa. Pysähdyin aidan vierelle ja kysyin Keikiltä: " Haluatko loppukäynneille maastoon? " Tyttö empimättä tahtoi, joten vaihdoimme ratsastajaa. Avasin portin parivaljakolle ja taputin vielä Blondia lautaselle, ennen kun suuntasin itseni ja askeleeni talliin. Blondi oli ollut mainio. Kiipesin raput yläkertaan kahville, jonka jälkeen putsasin tamman karsinan. Yuff & Blondi, 71
|
|
|
Post by Keikki on Feb 22, 2010 10:32:21 GMT 2
22.02.2010 Blondi maastoutuu.Keikki & Blondi 58 hm
|
|
|
Post by Keikki on Feb 23, 2010 16:35:27 GMT 2
23.02.2010 Hyppyjä ja loikkia.Laatu on surkea, pahoittelen.Keikki & Blondi 59 hm!
|
|
|
Post by Keikki on Feb 26, 2010 22:18:19 GMT 2
26.02.2010 Utuisia tunnelmia.
Löntystelin laiskasti kohti Blondin karsinaa, kädet täynnä hoitovarusteita. Jaloissa painoi iltapäivän maastoreissu. Jokerin seura oli ollut hilpeää vaihtelua, olimme tamman kanssa erakoitumisvaarassa, kun yksiksemme niin paljon maastoilimme. Univelat alkoivat aina näin yömyöhään painaa päälle, mutten antanut niiden lannistaa, vaan vauhditin tahtiani ja saavutin päämäräni ripeästi. Olin aiemmin putsannut karsinan ja varusteet, liikuntapuoli oli hoidettu, joten jäljelle jäi vain itse tähden kiillotus.
Naksautin viimeisen lukon kiinni ja tarkistin kaiken olevan kunnossa. Blondi jökötti pesuboksissa kuin tatti konsanaan, joten ryhdyin armotta hommiin. Tammaan oli viimeisen kunnon pesun jälkeen tarrautunut massoittain likaa. Tarkistin veden lämmön ja aloin hiljalleen huuhdella tammaa, hieroen sitä samalla hellästi. Se katsoi minuun tuuheiden ripsien reunustamilla suklaasilmillään ja tunsin tunteiden vyöryn, niin kliseiseltä kuin se kuulostikin. Valkoinen hevonen oli jakanut parhaimmat ja huonoimmat päiväni ja kärsivällisesti sietänyt minua. Painoin mutruhuuleni sen korvan juureen ja hieroin sen kaulaa. Pian se hohtaisi!
Kun olin huuhtonut tamman kauttaaltaan, kaivoin esiin sienen ja shampoota. Vaahdotin ja hinnkasin, kunnes kaikki vanhat mönjät valuivat viemäriin, jonka jälkeen tein vielä tarkistus kierroksen. Jouhien vuoro koitti seuraavaksi ja ne puhdistettuani puhdistin vielä tamman pään hellävaroen. Jalat ja kaviot, korvat - olin pian valmis. Sammutin lopullisesti letkun ja kaivoin esille vastapesdyn pyyhkeen, jonka laitoin kainalooni. Hikiviilalla valutin suurimman määrän vettä Blondin kyljistä ja kaulasta, jonka jälkeen nappasin pyyhkeen käsiini ja hieroin tammaa hiljalleen. Kun hoidokkini oli kutakuinkin kuiva, talutin sen karsinaansa, jossa suihkautin siihen kiillotusainetta ja harjailin sitä vielä uudella harjalla, luonnonkuidut tekivät siitä silkinpehmeän. Puin Blondille sen puhtaan, purppuranpunaisen, loimen. Sen tehtyäni kaivoin esiin tuoreen, luomupiiristä tilatun, rapean porkkanan, josta haukkasin palan. Loput tarjosin tammalle. Rouskuttelimme yhdessä hetken.
Haettuani tammalle reilun sylillisen tuoretta heinää vajosin karsinan nurkkaan ja suljin silmäni. Käytävillä kaikui ainoana äänenä hevosten hampaiden rouskutus ja muutama satunnainen hörähdys ja pörähdys. Ääni oli niin läpeensä nukuttava, että vaivuin hetkeksi uneen.
Herätessäni huomasin päälaellani ouden paineen. Varovaisesti, värähtämättä avasin silmäni. Hymy suli huulilleni ja tunsin olevani upean valkoisen hevosen edessä sulaa vahaa. Tamma nojasi päätänsä omaan ruskeaan pehkooni. Kurkotin sitä kohti varovaisesti, en halunnut säikäyttää sitä. Sipaisin sen kaulaa ja tamma värähti. Naurahdin ja laskin käteni karsinan lattialle, heinien joukkoon, ja sallin itselleni toisen uneliaan hetken.
Kun hetken kuluttua raottelin silmiäni unenpöppöräisenä Blondi oli jo siirtynyt kauemmaksi, ja ryhdyin jopa miettimään, että olinko uneksinut koko asian. Niin tai näin, kaunis muistohan se oli. Kurkotin varpailleni ja suukottelin upean, hohtavan ja oi niin tutun tamman päätä, vaikka vähättelin salaa niitä, jotka vain lääppivät ja likuttelivat ja sirkuttelivat eläimille. Sallin silti tämän heikon hetkeni.
Ulkona naamalleni lehahti lauhkea ilma. Se herätteli hieman, enkä tuntenut itseäni yhtä uneliaaksi kun kiipesin autoon ja hurisuttelin isäni kyydissä kotia kohti.
Keikki ja Blondi, 60 hm
|
|
|
Post by Keikki on Mar 15, 2010 20:48:49 GMT 2
15.03.2010 Järjenjuoksua.
Hajamielisesti rapsuttelin nuokkuvaa tammaa. Blondi roikotti rennosti alahuultaan, pieni kuolanoro valui sen leukaa pitkin. Uupuneena nojasin tamman kylkeen, mikä sai sen siirtymään painoni alla. Lyhyessä ajassa tamma saavutti aiemman, huolettoman olotilansa ja ainostään minä jäin murehtimaan ja märehtimään syntyjä syviä. Viimeiset päivät olivat olleet kohdallani levottomia, en malttanut pysyä aloillani enkä silti jaksanut tehdä mitään. Rasittuneen huokauksen myötä suljin silmäni ja koetin sulkea aivoni. Voin kertoa, ettei se onnistunut. Tekopirteästi tartuin kumisukaan ja aloin pyöritellä sitä valkoista kaulaa pitkin. Teki hyvää ryhtyä johonkin niin yksinkertaiseen ja luonnolliseen. Takerruin jokaiseen sen tuomaan tunteeseen, jokaiseen yksittäiseen karvaan, jokaiseen vedon tuomaan voimaan. Sain ajatukset kerättyä kasaan, ne harhailevat, viekkaat lurjukset pakotin hetkeksi aivojeni syvimpään, synkimpään kolkkoon, jonne ne kuuluivat. Antauduin tuohon tehtäävääni täysin, en kuullut tai nähnyt muuta kuin valkoisen kyljen, jostä lähti tupoittain vanhaa talvikarvaa. Heittäydyin tuohon hyvänteon tunteeseen, oli ihanaa kuoria tuo upea hevonen vanhoista pölyistä ja paksusta karvakerroksesta. Nautin tuosta täydellisestä antautumisesta, koska sain tehdä niin. Se oli etuoikeus. Minun etuoikeuteni. Käytyäni läpi tamman harjoista jokaisen, putsattuani kaviot ja setvittyäni hevosen hulmuavat harjan ja hännän, sallin itselleni pienen lepotauon. Siemaisin juomapullosta kylmää vettä ja pyyhin hikisen otsani Blondin pyyhkeeseen. Ties kuinka monet hiet siihenkin oli pyyhitty, mutta haisin muutenkin niin pahalta, etten välittänyt. Olin muutenkin paksun karvakuorrutteen peitossa, joten ei kai merkinnyt mitään, jos muutamat vanhat lemut tahriintuisivat otsaani. Suussakin kutitteli karvoja, joita en saanut sieltä pois. Annoin olla. Tätä se karvanlähtö merkitsi, karvaisia hetkiä, sekä tietysti myös kevään saapumista! Lysähdin hetkeksi karsinan nurkkaan ja ihailin työni tulosta. Tuo tamma voitti kaikki muut! Kankeasti kampesin itseni karsinan nurkasta seisomaan ja suljin oven. Vaihdoin vanhat farkkuni Blondin karsinasta löytyneisiin, jokseenkin puhtaisiin verkkareihin. Ne olivat varmaan Yuffin, jonka puolesta puhuivat muutamat vanhat kahvitahrat. Nainen oli vissiin riehunut taas kahvimukinsa kanssa. Ei sillä sen enmpää väliä ollut, veisin ne kotiin pestäviksi käyttöni jälkeen ja palauttaisin sitten paikoilleen. En uskonut Yuffin saapuvan tallille ilman housuja, joten kai se pärjäisi ilman tätä paria. Housut vaihdettuani vedin villapaitani päälle tuulitakin ja lampsin sitten takaisin Blondin karsinaa kohti, kainalossa sen suitset. Ripeästi sujautin tammalle suitset päähän ja talutin sen sitten pihalle. Pitäisin kiirettä, pian olisi iltatallin aika, mutt juuri nyt tarvitsin hieman raitista ilmaa parhaassa mahdollisessa seurassa. Läheisen kiven päältä loikkasin tamman paljaaseen selkään ja napautin tennareilla varustetut kantapääni sen kylkiin. Halukkaasti tamma pyrähti liikkeelle, mutta hidastin sen vauhdin rentoon käyntiin. Suuntasin katseeni kohti hämäriä polkuja ja nautiskelin olostani. Köpöteltyämme ajattoman lenkkimme loppuun varustin Blondin iltakuntoon. Siistittyäni karsinan ulkopuolen, häivyin omille teilleni.
Keikki & Blondi 61 hm
|
|